Kappale 2: Kansantalouden tilinpito KT34 Makroteoria I Juha Tervala
Bruttokansantuote BKT on kokonaistuotannon mitta (eikä minkään muun mitta) BKT 1.lasketaan joko kokonaismenojen, -tulojen tai tuotannon avulla 2.mitataan tiettyä aikayksikköä kohden (vuosineljännes/vuosi) 3.ainoastaan markkinatransaktiot mukaan 4.ainoastaan lopputuotteet mukaan 5.mitataan rahassa
BKT On kolme tapaa mitata BKT:tä ja ne johtavat samaan tulokseen 1. BKT on lopputuotteiden summa (arvo) tietyllä alueella, tietyllä ajalla Välituotteita ei lasketa mukaan 2. BKT on arvonlisien summa tietyllä alueella, tietyllä ajalla Arvonlisä: Tuotannon arvo vähennettynä välituotteiden arvoilla, joita yritys käyttää tuotannossa Lopputuotteiden arvo sisältää jo niissä käytettyjen välituotteiden arvon. Sekä välituotteiden ja lopputuotteiden sisällyttäminen BKT:hen aiheuttaisi saman asian moninkertaista laskemista BKT:hen
BKT 3. BKT on tuotannontekijätulojen summa tietyllä alueella, tietyllä ajalla Kolme huomionarvoista asiaa Nimellinen BKT muuttuu hintojen ja tuotantomäärien muuttuessa Maiden välinen vertailu vaatii summien ilmaisemisen samassa valuutassa Suuri populaa o suuri BKT; onkin järkevämpi tarkastella usein per capita BKT:tä
BKT:n mittaaminen Maanviljelijä tuottaa viljaa ja myy sen myllärille eurolla Arvonlisä: 1-0 = 1 Tuotannontekijätulo = 1 Mylläri tuottaa viljasta jauhoa ja myy sen leipurille kolmella eurolla Arvonlisä: 3 1 = 2 Tuotannontekijätulo = 2 Leipuri leipoo jauhosta leivän ja myy sen ekonomistille kuudelle eurolla Arvonlisä: 6 3 = 3 Tuotannontekijätulo = 3 BKT lopputuotteen arvolla = leivän arvo, eli 6 BKT arvonlisien summana: 1+2+3=6 BKT tuotannontekijätulolla 1+2+3=6 Yritysten liikevaihtojen summa 1+3+6 = 10
Reaalinen ja nimellinen BKT BKT on kaikkien tuotettujen lopputuotteiden ja palveluiden arvo Nimellinen BKT (nyt NBKT) mittaa tätä arvoa käyttäen tämän hetken hintoja = + Reaalinen BKT (nyt RBKT) mittaa tätä arvoa käyttäen tietyn perusvuoden hintoja Nimellisen BKT:n muutos voi johtua: hintojen muutoksesta tuotantomäärien muutoksesta Reaalisen BKT:n muutokset voivat johtua ainoastaan tuotantomäärien muutoksista Nimellistä BKT:tä tärkeämpi mitta, koska se ottaa inflaation huomioon Lähes aina puhutaan reaalisesta BKT:stä
Hintaindeksit Inflaatio on kokonaishintatason prosentuaalinen muutos BKT-deflaattori on yksi inflaation mitta = Tyypillisempi inflaation mittari on kuluttajahintaindeksin (KHI, eng. CPI = consumer price index) muutos
Table 2.1 BKT:n kasvu euroalueella Year Nominal GDP Real GDP GDP Deflator 1999 4.6 3.0 1.6 2000 5.2 3.9 1.3 2001 4.3 0.9 2.4 2002 3.4 0.9 2.5 2003 3.0 0.8 2.2 2004 4.1 2.2 1.9 2005 3.6 1.7 1.9 2006 5.0 3.1 1.9 2007 5.3 2.9 2.4 2008 2.3 0.3 2.0 2009-3.2-4.2 1.0 2010 2.6 1.7 1.0 Source: Eurostat
Kuluttajahintaindeksi KHI mittaa kokonaishintatasoa Voidaan käyttää seuramaan tyypillisen kotitalouden elinkustannusten nousua vertaamaan rahan arvoa eri aikoina KHI lasketaan seuraavasti 1. Selvitetään tyypillisen kulutuskorin sisältö 2. Kerätään kuukausittain hintatietoja kustakin kulutuskoriin kuuluvasta tavarasta ja lasketaan tyypillisen kulutuskorin hinta 3. KHI jossakin kuussa: 100 ä ä
KHI-inflaatio Suomessa
Inflaatio Italiassa Oxford University Press, 2012. All rights reserved. Source: International Financial Statistics
Fig. 2.3 Government (T-G) Rest of World (X-Z) Private Sector (S-I)
BKT:n osat BKT on kuvassa vasemmalla: BKT =Y= C+I+G+X-Z Valtio (julkinen sektori) kerää veroja ja jakaa tulonsiirtoja, niiden ero on nettoverot T Yksityiset tulot ovat Y-T Ne jakautuvat kulutukseen (C) ja säästämiseen (S) Säästöt kanavoidaan investointeihin (I) Nettosäästäminen S-I Kotimainen yksityinen kysyntä on C+I
BKT:n osat Valtio käyttää nettoverot julkiseen kulutukseen (muut kuin tulonsiirrot) G Kotimainen kysyntä (absorption) on siis C+I+G Kotimaan tuonti on Z Kotimaan vienti on X Nettovienti on N-Z BKT on kotimaisen kysynnän ja nettoviennin summa: Y = C+I+G+X-Z Tuotannontekijätulot: Y=C+S+T
Table 2.3 BKT:n osat, % BKT:stä Huom.: Julkinen kulutus ei pidä sisällä tulonsiirtoja! Consumption (C) Investment (I) Government purchases (G) Australia 56.4 22.4 17.4 Germany 58.5 18.2 18.9 France 56.8 20.1 23.6 UK 65.0 17.0 21.0 Italy 59.3 20.7 19.9 Japan 57.4 24.0 18.1 Canada 56.4 21.4 19.7 Switzerland 59.1 21.4 11.3 USA 69.8 18.8 15.8 Euro Area 57.2 20.8 20.5 Oxford University Press, 2012. All rights reserved. Source: IMF
Table 2.4 BKT ja kotitalouksien käytettävissä olevat tulot, 2009 GDP (billions of ) Households disposable income (billions of ) % of GDP Germany 2,395.0 1,554.2 64.9 France 1,907.7 1,293.9 67.8 Sweden 290.9 154.4 53.1 Switzerland 354.5 211.4 59.6 United States 10,122.6 7,911.5 78.2 United Kingdom 1,565.7 1,057.6 67.5 Oxford University Press, 2012. All rights reserved. Sources: OECD Economic Outlook, ECB
BKT on kotimaisen tuotannon summa Fig. 2.4 (c) X-Z G I C GDP Depreciation NDP Nettokansantulo on BKT miinus pääoman kuluminen eli poistot Oxford University Press, 2012. All rights reserved.
Fig. 2.4 (g) Käytettävissä olevat tulot X-Z G I Depreciation Valtion epäsuorat verot Indirect taxes Valtio jakaa tulonsiirtoja Valtion suorat verot C GDP NDP National income Personal income Personal disposable income Tuotannontekijätulot Oxford University Press, 2012. All rights reserved.
Tilinpidon identiteetti BKT on Y = C+I+G+X-Z ja Y=C+S+T, eli C+I+G+X- Z=C+S+T Järjestelemässä saadaan (S-I)+(T-G) = (X-Z) Oikealla puolella on nettovienti (X-Z=CA) Ensimmäinen termi on yksityinen nettosäästäminen Toinen termi vasemmalla on julkinen nettosäästäminen Esim. jos yksityinen ja julkinen nettosäästäminen on negatiivista, niin maa velkaantuu ulkoisesti
Table 2.5 Identiteetin mukaiset erät 2010 (% of BKT:stä) S -I T -G CA Japan 10.3-6.7 3.6 Belgium 3.9-2.6 1.3 Denmark 4.7 0.8 5.5 France 2.6-4.8-2.2 Germany 8.1-2.5 5.6 Italy -1.3-2.2-3.5 Netherlands 11.5-3.8 7.7 Spain 0.7-5.2-4.5 Oxford University Press, 2012. All rights reserved. Sweden 4.7 1.6 6.3 UK 5.8-8.3-2.5 Euro area 4.1-3.9 0.2 Source: OECD
Identiteetti ja kausaalisuus Identiteetti ei sano mitään kausaalisuudesta Oletetaan, että S>I, eli yksityinen säästäminen on suurempaa kuin investoinnit (S-I)=(X-Z)-(T-G) Vasen puoli on positiivinen, jolloin oikean puolenkin täytyy olla positiivinen Tämä voi johtua Valtion velkaantumisesta, johon yksityinen sektori reagoi säästämällä Viennin hyvästä vireestä ja kotitalouksien säästämisestä Investointien vähyydestä, vaikka taantuman takia
Maksutase Maksutase (balance of payments) mittaa transaktiota muiden maailman maiden kanssa Maksutase erottelee i) tavaroiden ja palveluiden kaupan ja ii) rahoitusesineiden transaktiot Muistisääntö: transaktio joka johtaa rahan virtaamiseen ulkomaille (kotimaahan) on miinusmerkkinen (plusmerkkinen)
Table 2.6 Maksutase I. Vaihtotase a. Tavarat ja palvelut 1. Tavarat 2. Palvelut b. Tuotannontekijäkorvaukset (international income) 1. Palkansaajakorvaukset ( wages and compensation) 2. Pääomakorvaukset (investment income) c. Tulonsiirrot (current transfers) II. Pääoma- ja rahoitustase (Capital and financial accounts, FA) a. Pääoman siirrot (capital account) (investointiavut ja velkojen anteeksiannot) b. Rahoitustase (financial account) 1. Suorat sijoitukset (direct investment) 2. Arvopaperisijoitukset (portfolio investment) 3. Muut sijoitukset (other investment) 4. Valuuttavaranto (reserve Assets) c. Virheet ja tunnistamattomat erät (errors and omissions)
Vaihtotase Vaihtotase = CA = Y-(C+I+G) = Y-A Vaihtotase on kotimaan tulojen ja kulutukset ero Jos vaihtotase on positiivinen, maa tuottaa enemmän kuin kuluttaa Tällöin maa on nettomääräinen säästäjä suhteessa muuhun maailmaan (nettomääräinen rahavirta ulospäin) Ja maa kartuttaa ulkomaista varallisuutta ja maksaa vanhojen velkoja Jos CA on negatiivinen, maa kuluttaa enemmän kuin tuottaa ja velkaantuu ulkoisesti (nettomääräinen rahavirta kotimaahan)
Maksutaseita, 2005 ($US bn.) Table 2.09 Oxford University Press, 2009. All rights reserved. Source: IMF
Maksutase Jos CA on alijäämäinen, rahaa virtaa kotimaahan Jos CA on alijäämäinen, loppuosan maksutaseesta täytyy olla ylijäämäinen transaktio joka johtaa rahan virtaamiseen kotimaahan on plusmerkkinen CA+FA+OFF=0 (määritelmä) Vaihtotase + pääoma- ja rahoitustase + viralliset (julkiset) interventiot = 0
Maksutase Vaihtotaseen epätasapainoa pitää vastata (yhden suhteessa yhteen) joko yksityinen rahavirta tai viralliset interventiot Jos maalla on vaihtotaseen alijäämä, eikä virallisia interventioita ole, yksityisen pääoma- ja rahoitustaseen pitää rahoittaa velkaantuminen Jos pääoma- ja rahoitustase on epätasapainossa, on kaksi vaihtoehtoa Kotimaisen valuutan ylitarjonta uhkaa kotimaisen valuutan ulkoista arvoa, valuuttakurssia
Maksutase 1. Keskuspankki (KP) haluaa estää valuutan heikkenemisen KP voi ostaa kotimaista valuuttaa valuuttavarannollaan OFF on tällöin positiivinen ja tämä erä rahoittaa alijäämäisen vaihtotaseen (CA:n) 2. Keskuspankki ei suorita interventiota valuuttamarkkinoilla Kotimaisen valuutan ylitarjonta johtaa devalvoitumiseen a) Devalvoituminen johtaa kotimaisen hyödykkeiden suhteellisen hinnan laskuun vien kysyntä kasvaa & tuon laskee vaihtotaseen vaje vähenee b) Ulkomaiset sijoittajat ostavat kotimaisia varallisuusesineitä FA kasvaa Maksutaseen identiteetti pätee aina