HENKILÖSTÖN KOTI- JA VAPAA-AJAN TAPATURMIEN JA NIIDEN TORJUNNAN MERKITYS TYÖYHTEISÖISSÄ: tapausesimerkeistä kohti yleistettävää tietoa

Liisa Yrjämä ja Anne Ollanketo (toim.) HENKILÖSTÖN KOTI- JA VAPAA-AJAN TAPATURMIEN JA NIIDEN TORJUNNAN MERKITYS TYÖYHTEISÖISSÄ: tapausesimerkeistä kohti yleistettävää tietoa KOTVA hankkeen loppuraportti Työtieteen hankeraportteja Project Reports of Work Science Department of Industrial Engineering and Management University of Oulu Finland Julkaistu Työsuojelurahaston tuella No. 25 Oulu 2007

Työtieteen hankeraportteja No. 25 Liisa Yrjämä ja Anne Ollanketo (toim.) HENKILÖSTÖN KOTI- JA VAPAA-AJAN TAPATURMIEN JA NIIDEN TORJUNNAN MERKITYS TYÖYHTEISÖISSÄ: tapausesimerkeistä kohti yleistettävää tietoa KOTVA hankkeen loppuraportti Oulun yliopistopaino, Oulu 2007 ISBN 978-951-42-8540-0 ISSN 1459-5850 2

1 TIIVISTELMÄ (Liisa Yrjämä) Suomessa sattuu vuosittain yli miljoona tapaturmaa, joista kotona ja vapaa-ajalla jopa 80 prosenttia. Viime vuosina erityisesti liikunta- ja kotitapaturmien määrä on kasvanut, työtapaturmien määrä puolestaan vähentynyt. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien tutkimus ja torjuntatyö on ollut hajanaista, mutta tietoisuus ja teot myös tämän teeman ympärillä lisääntyvät vähitellen. Tutkimuksen rahoittajana toimivat Työsuojelurahasto, sekä Sosiaali- ja terveysministeriö, UPM-Kymmene Oyj ja Oulun kaupunki. Kaksi viimeksi mainittua osallistuivat hankkeeseen kohdetyöpaikkoina. Päämenetelminä tutkimuksessa käytettiin lomakekyselyä sekä Focus group haastatteluita. Myös poissaolotilastoja tarkasteltiin niiltä osin kuin niitä saatiin käyttöön. Yhtenä edellytyksenä hankkeen onnistumiselle oli, että osallistuneilta työpaikoilta oli saatavissa luotettavia tilastoja tapaturmista ja niistä aiheutuneista poissaoloista myös koti- ja vapaa-ajan tapaturmien osalta. Kysely ( kysely koti- ja vapaa-ajan tapaturmista ja vapaa-ajan ajankäytöstä ) toteutettiin UPM:n Kaipolan tehtaan työntekijöille keväällä 2005 ja osalle Oulun kaupungin henkilöstä saman vuoden syksyllä. Vastauksia saatiin yhteensä 843 kappaletta vastausprosentin ollessa tällöin 48 %. Focus group -keskustelut toteutettiin vuoden 2006 aikana, ja osallistuminen ryhmäkeskusteluihin oli vapaaehtoisuuteen perustuvaa molemmilla työpaikoilla. Tilastojen mukaan molempien työpaikkojen henkilöstölle tapaturmia sattui lukumääräisesti selvästi eniten vapaa-ajalla. Vuositasolla tarkasteltuna kaikista tapaturmista aiheutuneista poissaoloista jopa 80 % johtui vapaa-ajan tapaturmista, minkä lisäksi keskimääräinen työstä poissaoloaika oli vapaa-ajan tapaturmissa pidempi kuin työ- tai työmatkatapaturmissa. Verrattaessa keskimääräisiä poissaolopäiviä osallistuneiden työpaikkojen kesken voidaan nähdä, että kuntasektorilla keskimääräiset poissaolot kaikissa tapaturmissa (työ-, työmatka- ja vapaa-ajan tapaturmat) ovat tällä hetkellä jonkin verran pidempiä kuin teollisuudessa. 3

Kyselyyn vastanneille (N = 843) oli tapaturmia sattunut vapaa-ajalla yli kaksinkertainen määrä työ- ja työmatkatapaturmiin verrattuna. Useimmin vapaa-ajan tapaturmaan (N = 109) jouduttiin liikuntaharrastuksissa (38 %) tai kotona (33 %). Yli 45 -vuotiaille sattui eniten kotitapaturmia, kun taas heitä nuoremmat loukkasivat itsensä tavallisimmin liikunnan parissa. Tavallisimmat vammat koti- ja vapaa-ajan tapaturmissa olivat nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Läheltä piti tilanteita oli kyselyyn vastanneille sattunut noin kaksinkertainen määrä sattuneisiin tapaturmiin verrattuna. Oman asenteen merkitys tapaturmiin joutumiselle tai niihin altistumiselle koettiin merkittäväksi, mikä tuli esiin niin kyselyssä kuin ryhmäkeskusteluissakin. Poissaolot vaikuttavat aina myös työyhteisöön, ja tavallisesti vaikutukset koettiin negatiivisiksi. Kyselyyn vastanneista tehtaan työntekijöistä suuri osa (N = 357) oli sitä mieltä, että yhdenkin henkilön poissaolo työstä vaikuttaa jollakin negatiivisella tavalla muihin. Ryhmäkeskusteluissa pyrittiin löytämään keinoja, joilla työnantaja voisi parantaa työntekijöidensä vapaa-ajan turvallisuutta. Asioista informointi ja tiedottaminen miellettiin hyväksi keinoksi ja helpoksi myös toteuttaa: intranetin välityksellä esimerkiksi tietoiskut tavoittavat suurimman osan henkilöstöä. Työnantajan neuvottelemat sopimukset paikallisten liikkeiden kanssa voisivat myös olla yksi ratkaisu, jolloin työntekijät saisivat ostaa tarvitsemiaan turvavarusteita edulliseen hintaan. Työnantaja voisi hankkia omistukseensa myös esimerkiksi ylimääräiset rakennustelineet tai turvavaljaat, joita työntekijät voisivat lainata omiin rakennusprojekteihinsa. Hankkeelle asetetut tavoitteet saavutettiin suhteellisen hyvin: koti- ja vapaa-ajan tapaturmista saatiin kerättyä uutta tietoa ja tapaturmien merkitystä, niin yksilölle, työyhteisölle kuin yhteiskunnalle, avattiin. Tavoitteena hankkeella oli myös pyrkiä vaikuttamaan asenteisiin sekä vähentää koti- ja vapaa-ajan tapaturmia. Asenteisiin vaikuttaminen vaatii pitkän työn, jota osaltaan hankkeen puitteissa saatettiin alulle erityisesti osallistuneissa työyhteisöissä. 4

SISÄLLYSLUETTELO 1 TIIVISTELMÄ...3 Liisa Yrjämä 2 HANKKEEN TAUSTA JA TAVOITTEET...8 Liisa Yrjämä & Anne Ollanketo 3 KIRJALLISUUSKATSAUS...10 Liisa Yrjämä & Anne Ollanketo 3.1 TAPATURMATILANNE - SUOMI...10 3.2 KOTI- JA VAPAA-AJAN TAPATURMAT...13 3.2.1 Suomi...13 3.2.2 Ruotsi...16 3.2.3 USA...18 3.2.4 Tapaturmatietojen vertailu...20 3.3 KUSTANNUKSET...22 3.3.1 Suorat ja epäsuorat kustannukset...23 3.3.2 Yksilötason tapaturmakustannukset...25 3.4 TEOREETTISIA MALLEJA TAPATURMIEN SYNNYSTÄ...26 3.4.1 TOP-malli...27 2.4.2 REASONin malli...28 3.5 ESIMERKKEJÄ HYVISTÄ TOIMINTAMALLEISTA...30 3.5.1 The Dupont Story: Vapaa-ajantapaturmien turvallisuusohjelmista...30 3.5.2 Turvallinen kunta hyviä käytäntöjä kunnista...32 3.6 TURVALLISUUSMITTAREITA...33 3.6.1 International Safety Rating System (ISRS)...33 3.6.2 S-rate...34 4 AINEISTO JA MENETELMÄT...36 Liisa Yrjämä & Anne Ollanketo 4.1 TILASTOT...37 4.2 KYSELYTUTKIMUS...38 5

4.3 FOCUS GROUP -HAASTATTELU...39 4.4 TULOSTEN KÄSITTELY...40 5 TULOKSET...41 Liisa Yrjämä 5.1 TILASTOT...41 5.1.1 UPM...41 5.1.2 OULU...49 5.2 KYSELYT...51 5.2.1 UPM...51 5.2.2 OULU...71 5.3 FOCUS GROUPIT...80 5.3.1 UPM...81 5.3.2 OULU...85 5.4 EMOOTIOT RISKIEN HAVAITSEMISESSA...88 Minna Kynsilehto 5.4.1 Aineistosta nousevia vapaa-ajan tilanteita...90 5.4.2 Ratkaisuehdotuksia...91 6 TIEDOTUS JA MUU HYÖDYNTÄMINEN...93 7 TOTEUTUS...95 7.1 JOHTORYHMÄ...95 7.2 OHJAUSRYHMÄT...95 7.3 TUTKIJAT...96 8 TULOSTEN TARKASTELU...97 Liisa Yrjämä & Anne Ollanketo 8.1 TOIMENPIDE-EHDOTUKSIA TAPATURMIEN TORJUMISEKSI...105 9 YHTEENVETO...109 Liisa Yrjämä 6

10 LÄHTEET...111 LIITTEET...115 LIITE 1a: Kyselylomake, UPM Kaipola LIITE 1b: Kyselylomake, Oulun kaupunki LIITE 2: Kysely koti- ja vapaa-ajan tapaturmista Oulun kaupungin työntekijöille (tiedote, 2006) LIITE 3a: Mielenkiintoista keskustelua tapaturmien torjunnasta (tiedote, 2006) LIITE 3b: Oletko sinä joutunut tapaturmaan vapaa-aikana? (tiedote, 2006) LIITE 4: Koti- ja vapaa-ajan tapaturmista selvitys Kaipolan tehtaalla (Työsuojelulastut 2/2005) LIITE 5: Tutkija Liisa Yrjämä: Koti- ja vapaa-ajan tapaturmat vakavampia kuin työtapaturmat (0-tapaturma, 2006) LIITE 6: Home & Leisure Time Accidents Compared with Work Accidents among Employees of two Paper Mills (konferenssijulkaisu, NES2006) LIITE 7: Johto- ja ohjausryhmien pitämät kokoukset LIITE 8: Viestintäkaavio LIITE 9: Henkilöstön vapaa-ajan turvallisuus (Tapaturmaton työ ja elämä turvallisuus on yllätysten hallintaa seminaari 13.12.2006, PowerPoint diat) LIITE 10: KOTVA-hankkeen esite 7

2 HANKKEEN TAUSTA JA TAVOITTEET (Liisa Yrjämä, Anne Ollanketo) Vapaa-ajalla sattuneita tapaturmia on tutkittu varsin vähän niiden kokonaismerkitykseen nähden. Oulun yliopiston työtieteen yksikössä on tehty Rautaruukille kaksi opinnäytetyötä vapaa-ajan tapaturmiin liittyen (Koutonen 1996; Qvist 2003) Työtapaturmat ovat olleet näkyvästi esillä jo usean vuoden ajan. Niiden tutkimukseen on panostettu ja työturvallisuutta on onnistuttu lähes kaikilla aloilla parantamaan niin, että työtapaturmien määrä on kääntynyt laskuun. Tapaturmiin joudutaan kuitenkin myös työajan ulkopuolella. Suomessa sattuu vuosittain yli miljoona tapaturmaa, joista kotona ja vapaaajalla tapahtuu lähes 80 prosenttia (Kansanterveyslaitos). Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien torjuntaan ei aiemmin juurikaan osattu kiinnittää huomiota, mutta viime aikoina on entistä enemmän herätty myös näiden tapaturmien suureen määrään. Tapaturmat vaikuttavat niin työntekijään itseensä, hänen läheisiinsä kuin työyhteisöönkin ja niistä aiheutuu aina kustannuksia myös yhteiskunnalle. Vapaa-ajan tapaturmissa sairauspoissaolot ovat usein pidempiä kuin työtapaturmissa. Tavoitteena on saada myös vapaa-ajan tapaturmat laskuun ja parantaa näin työntekijöiden turvallisuutta ja elämänlaatua niin vapaa-ajalla kuin työssäkin. Tavoitteena on, että ihmiset pystyisivät työskentelemään eläkeikään asti hyvinvoivina ja välttämään tapaturmat niin, että ansaituista eläkepäivistä pystyttäisiin nauttimaan terveinä ajatellen myös tapaturmasta usein seuraavia pitkäaikaisia terveys- ja toimintakykyhaittoja. Edellytyksenä hankkeen toteuttamiselle on ollut se, että suurilta työpaikoilta on ollut saatavilla sellaisia tilastoja, joista koti- ja vapaa-ajan tapaturmien määrät saadaan selville. Turvallisuuskulttuurin tulisi olla läsnä 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivänä viikossa, se on johdonmukaista toimintaa sekä elämäntapoihin liittyvää viisautta. Kokonaisvaltaisen turvallisuuskulttuurin saavuttamiseksi tarvitaan niin yhteiskunnallista kuin työpaikkakohtaistakin herättelemistä. Suomessa on jo työpaikkoja, joissa on alettu määrätietoisesti kiinnittää huomiota myös vapaa-ajan tapaturmien torjuntaan ja tulokset ovat olleet hyviä. Hyviä keinoja vapaa-ajan tapaturmien torjuntaan ovat olleet esimerkiksi työntekijöiden yleisestä työkyvystä ja kunnosta huolehtiminen, turvallisuuskoulutusten 8

järjestäminen, turvallisuusvälineistön, kuten heijastimien, turvavaljaiden ja pyöräilykypärien jakaminen. Turvallisuustietoa tulisi jakaa työpaikalla kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Työpaikkoja, joissa panostetaan työntekijöiden kokonaisturvallisuuteen, tarvitaan lisää. (Työturva) Tärkeää on kuitenkin muistaa, että vastuu kodin ja vapaa-ajan turvallisuudesta on kuitenkin viimekädessä jokaisella itsellään. Riskien ennakoiminen ja turvallinen ajattelutapa auttavat välttämään turhia tapaturmia ja turvaamaan terveyttämme. Tiedottaminen ja opastaminen tai välineiden käytöstä kertominen eivät auta, jos henkilön ajattelutapa ei ole turvallinen. Turvallisen ajattelutavan levittämiseen voivat kuitenkin olla vaikuttamassa useat tahot kuten työpaikat, kunnat, koulut, neuvolat ja pelastusalan henkilöstö. (Kodin turvaopas 2006) KOTVA -hankkeessa tavoitteena on koota uutta tietoa koti- ja vapaa-ajan tapaturmista keskeisten toimialojen suurilla työpaikoilla, tuoda esille vapaa-ajan tapaturmien taloudellisia, toiminnallisia ja työyhteisöllisiä vaikutuksia sekä auttaa näkemään ja tiedostamaan vapaa-ajan tapaturmien merkitys yksilölle, yhteisölle ja yhteiskunnalle. Johtavana ajatuksena on yksilön ja työyhteisön kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parantaminen. Hankkeessa etsitään myös uusia tapaturmientorjuntakeinoja. 9

3 KIRJALLISUUSKATSAUS 3.1 TAPATURMATILANNE - SUOMI (Liisa Yrjämä) Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien osuus on kolme neljäsosaa kaikista vamman aiheuttaneista tapaturmista, joita vuosittain suomalaisille sattuu yli miljoona. Vuonna 2004 sairaaloiden vuodeosastoilla päättyi yli 90 000 hoitojaksoa, jotka olivat aiheutuneet tapaturmista. Terveyskeskusten ja sairaaloiden tapaturmaisista hoidoista noin 70 % aiheutuu koti- ja vapaaajan tapaturmista. Työpaikoilla koti- ja vapaa-ajan tapaturmista aiheutuu enemmän sairauspoissaoloja kuin työtapaturmista. Tapaturmaisista kuolemantapauksista puolestaan lähes 80 % aiheutuu koti- ja vapaa-ajan tapaturmista (2200-2300 henkilöä / vuosi). Luku on suurempi Suomessa kuin muissa länsimaissa. Yhteiskunnalle koti- ja vapaa-ajan tapaturmista aiheutuu vuosittain välittömiä kustannuksia noin 500 miljoonaa euroa kokonaiskustannusten noustessa jopa 4 miljardiin euroon. (STM 2003:29, STM 2006:24, Arjen Turvaa 2004) Tapaturmahaastattelututkimuksilla on selvitetty erityyppisten tapaturmien määriä vuosina 1980, 1988, 1993, 1997, 2003 sekä 2006 (kuva 1). Haastattelemalla on saatu selville myös sellaiset lievät tapaturmat, joiden vuoksi ei ole hakeuduttu lääkärinhoitoon. Liikenne- ja työtapaturmat ovat vähentyneet 1980 -luvun lukemista, kun taas koti- ja vapaa-ajan tapaturmat ovat lisääntyneet viime vuosina huomattavasti. Vuoden 2006 haastattelutulosten mukaan näyttää kuitenkin siltä, että kaikkien tapaturmien ja väkivallantekojen määrät olisivat kääntyneet laskuun. (Tapaturmatilanne 2002, Suomalaisten turvallisuus 2003, Kansallinen uhritutkimus 2006) 10

Liikunta Koti Muut Työ Liikenne Väkivalta 2006 2003 1997 1993 1988 1980 0 50 100 150 200 250 300 350 Kuva 1. Vamman aiheuttaneet tapaturmat ja väkivalta kohderyhmässä 15 74 -vuotiaat. (Suomalaisten turvallisuus 2003, Kansallinen uhritutkimus 2006) Koti- ja vapaa-ajan tapaturmat tutkimusalana on ollut pitkään hajanainen, sillä tapaturmalajeja ja toimijoita on monia. Tapaturmien torjuntatyössä on kuitenkin vähitellen edetty sektoroituneesta toiminnasta kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) perustama Tapaturmayhteistyöryhmä on vuodesta 1994 lähtien kehittänyt koko tapaturma-alan yhteistyötä järjestämällä mm. vuosittain valtakunnallisen Tapaturmapäivän. STM:n keväällä 2003 asettaman koti- ja vapaa-ajan tapaturmien torjuntatyön vahvistamista käsittelevän työryhmän esityksen mukaisesti perustettiin Kansanterveyslaitokseen 1.8.2004 koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn yksikkö. (STM 2003:29, Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien torjuntatyön neuvottelukunta 2003-2005) Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien torjuntatyön neuvottelukunnan uudessa tavoiteohjelmassa vuosille 2007 2012 on laadittu valtakunnalliset tavoitteet ja toimenpidesuositukset koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisylle. Ohjelma täydentää valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Neuvottelukunnan tavoiteohjelmassa on useita toimenpide-esityksiä liittyen toiminnan ja osaamisen vahvistamiseen sekä tilastoinnin kehittämiseen. Lisäksi ohjelmassa on koko väestöä ja eri ikäryhmiä koskevia toimenpide-esityksiä. Tavoite-ohjelma asettaa valtakunnalliset painopisteet ja linjaukset alan kehittämiselle ja käytännön työlle. Siinä on määritelty myös koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisylle sisäisen turvallisuuden ohjelman 11

mukainen yleinen tavoite: Suomen tulee olla Euroopan turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä. (STM 2003:29, STM 2006:24) 12

3.2 KOTI- JA VAPAA-AJAN TAPATURMAT 3.2.1 Suomi (Liisa Yrjämä) Vuonna 2003 suomalaisille sattuneista yli miljoonasta vammaan johtaneesta tapaturma- ja väkivaltatapahtumasta koti-, liikunta- ja muiden vapaa-ajan tapaturmien osuus oli kaksi kolmasosaa (n = 775 000, N = 1 170 000). Kotitapaturmia sattui 316 000, liikuntatapaturmia 338 000 ja muita tapaturmia 121 000 kappaletta. Pelkästään tapaturmia tarkasteltaessa koti-, liikunta- ja muiden vapaa-ajan tapaturmien osuus kaikista tapaturmista (N = 1 054 000) oli 73,5 prosenttia. Edellä mainitut luvut perustuvat haastattelututkimuksella tehtyyn, koko 15 74 -vuotiaasta väestöstä tehtyyn edustavaan otokseen. (Suomalaisten turvallisuus 2003, liitetaulukko 1) Yleisimpiä vammaan johtavia koti- ja vapaa-ajan tapaturmia ovat liikuntatapaturmat, joiden määrä on kasvanut jatkuvasti, vuodesta 1997 vuoteen 2003 neljänneksellä (27 %). Liikuntatapaturmissa vammat eivät kuitenkaan ole kaikkein vakavimpia. Toiseksi eniten tapaturmia sattuu kotona ja kotiympäristössä, yleisimmin korjaustöiden, ruuan valmistamisen tai kotona liikkumisen yhteydessä. Kodin lähiympäristössä sattuva tyypillinen tapaturma on kaatuminen tai liukastuminen esimerkiksi ostosmatkalla. Tie-, katu- ja piha-alueilla tapahtuu vuosittain arviolta 70 000 erilaista sairaalahoitoa vaativaa kaatumis- ja liukastumistapaturmaa. (STM 2003:29, Arjen Turvaa 2004, Suomalaisten turvallisuus 2003) Vuonna 2003 tapahtuneista 338 000 liikuntatapaturmasta kaksi kolmasosaa sattui miehille. Lajina oli useimmin jalkapallo, salibandy tai jääkiekko. Myös lenkkeily- ja voimailutapaturmat olivat yleisiä. Naisilla liikuntatapaturmia sattui eniten lenkkeillessä ja muuta kuntourheilua harrastettaessa. (Arjen turvaa 2004, Suomalaisten turvallisuus 2003) Tapaturmariski liikunnassa on erityisen korkea nuorilla miehillä, mutta myös nuorilla naisilla riski on korkeampi kuin muilla naisten ikäryhmillä. Tämä johtunee siitä, että nuoret harrastavat enemmän erityisesti tapaturma-alttiita joukkuelajeja. Liikuntatapaturmat ovat lisääntyneet kaikissa muissa ryhmissä paitsi 65 74 -vuotiaiden miesten keskuudessa. 13

Erityisen suurta liikuntatapaturmien kasvu on ollut 45 54 -vuotiailla. (Suomalaisten turvallisuus 2003) Kotitapaturmia (n = 316 000) sattui vuonna 2003 enemmän kuin aikaisempina vuosina. Vuoteen 1997 verrattuna oli kasvua tapahtunut kolmanneksen verran. Naisille kotitapaturmista sattui reilu puolet (53 %), mutta aikaisempaan tutkimustietoon verrattuna miesten osuus kotitapaturmista on kasvanut jatkuvasti. (Suomalaisten turvallisuus 2003) Kotitapaturmissa yleisimmät tilanteet olivat kaatuminen ja liukastuminen (41 % tapaturmista), satuttaminen terävään esineeseen (15 %) ja palovammat (15 %). Naisilla kaatumiset ja liukastumiset sekä palovammat olivat yleisempiä kuin miehillä. Miehille kotitapaturmia vuonna 2003 sattui eniten huolto-, korjaus- tai rakennustöissä ulkona, kotona muun liikkumisen yhteydessä tai harrastusten yhteydessä. Naisilla tapaturmat sattuivat useimmin ruoan valmistuksen, siivoamisen tai pyykinpesun yhteydessä tai muun liikkumisen yhteydessä kotona. Iäkkäiden naisten ongelmana ovat erityisesti kotona kaatumiset ja myös iäkkäämmillä miehillä kotitapaturman riski kasvaa. Nuorten miesten kotitapaturmat ovat lisääntyneet aikaisempiin tutkimusvuosiin verrattuna. Kotitapaturmien määrä kokonaisuudessaan on kasvanut miehillä kaikissa ikäryhmissä, samoin naisilla 25-34 -vuotiaita lukuun ottamatta. (Arjen turvaa 2004, Suomalaisten turvallisuus 2003) Muuksi vapaa-ajan tapaturmaksi oli määritelty tapaturma, joka ei ollut liikenne-, työ-, koti- tai liikuntatapaturma. Vuonna 2003 sattuneesta 121 000 muusta vapaa-ajan tapaturmasta naisille sattui 61 prosenttia. Suurin osa (81 %) muista vapaa-ajan tapaturmista oli kaatumisia tai liukastumisia, jotka sattuivat yleensä ostosmatkalla, muuten asioitaessa tai muun liikkumisen yhteydessä. (Suomalaisten turvallisuus 2003) Vuonna 2003 sattui suomalaisille kaikkiaan 246 000 liikenneonnettomuutta, joista fyysisiä vammoja aiheutui 71 000 tapauksessa. Vamman aiheuttaneista liikennetapaturmista noin 38 % sattui uhrin liikkuessa henkilöautolla, pyöräillessä tapahtui 37 %, moottoripyörällä tai mopolla 16 % ja jalkaisin kolme prosenttia. (Suomalaisten turvallisuus 2003) Riskiryhmä liikennetapaturmissa olivat nuoret (15 24 -vuotiaat) miehet ja naiset. Aikaisempiin vuosiin verrattuna 35 54 -vuotiaiden miesten liikennetapaturmatiheys on kohonnut vuoden 2003 tuloksissa. (Suomalaisten turvallisuus 2003) 14

Vammat ja niiden hoito Koti-, liikunta- ja muissa vapaa-ajan tapaturmissa (n = 775 000) yleisin vamma oli nyrjähdys tai venähdys, joita oli 38 %. Toiseksi yleisin vamma (18 %) olivat mustelmat muualle kehoon kuin päähän. Muita yleisiä vammoja olivat luunmurtumat (11 %) sekä haavat (8 %) muualle kehoon kuin päähän. (Suomalaisten turvallisuus 2003: liitetaulukko 3) Liikuntatapaturmia (n = 338 000) tarkasteltaessa selvästi yleisin vamman tyyppi oli nyrjähdys tai venähdys, joita oli 60 % kaikista liikuntatapaturmista. Mustelmat (12 %) sekä luunmurtumat (10 %) muualle kehoon kuin päähän olivat myös tyypillisiä liikuntavammoja. Miehille sattuneista liikuntatapaturmista kymmenessä prosentissa vamman tyyppinä oli luunmurtuma kehoon, naisilla sama lukema oli kahdeksan prosenttia. Sisäisiä vammoja liikuntatapaturmista aiheutui miehistä kolmelle ja naisista yhdelle prosentille. (Suomalaisten turvallisuus 2003: liitetaulukko 3) Kotitapaturmissa (n = 316 000) vammat jakautuivat huomattavasti tasaisemmin. Yleisiä vammoja olivat mustelmat (18 %), haavat (16 %) ja luunmurtumat (14 %) muualle kehoon kuin päähän. Nyrjähdyksiä ja venähdyksiä sattui 17 % kotitapaturmista ja palovammoista kärsi 15 %. (Suomalaisten turvallisuus 2003: liitetaulukko 3) Muissa tapaturmissa (n = 121 000) yleisimmät vammat olivat nyrjähdyksiä tai venähdyksiä (34 %) sekä mustelmia (34 %) muualle kehoon kuin päähän. Myös luunmurtumat (10 %) sekä haavat (6 %) muualle kehoon kuin päähän sekä mustelmat päähän (6 %) olivat tavallisia. Kuvassa 2 on esitetty koti-, liikunta- ja muiden vapaa-ajan tapaturmien aiheuttamien vammojen jakautuminen vahinkotyypin mukaan. (Suomalaisten turvallisuus 2003: liitetaulukko 3) 15

Vahinkotyyppien lkm (1000) 0 50 100 150 200 250 300 350 Aivotärähdys Nyrjähdys, venähdys Mustelmia päähän Mustelmia muualle kehoon Haavoja päähän Haavoja muualle kehoon Luunmurtumia päähän Luunmurtumia muualle kehoon Vamma hampaisiin Jokin sisäinen vamma Palovamma Silmävamma Muu vähäinen vamma Muu vamma Ei tietoa vamman laadusta Koti Liikunta Muu Kuva 2. Vammojen laatu koti-, liikunta- ja muissa tapaturmissa (n = 774 591) (Suomalaisten turvallisuus 2003: liitetaulukko 3) Likimain puolet koti-, liikunta- ja muista vapaa-ajan tapaturmista ei vaatinut minkäänlaista hoitotoimenpidettä. Yleisin hoitomuoto oli lastoitus, ideal- tai tukiside sekä lääkehoito. Myös lepo ja haavaside olivat usein hoitomuotoina vammoissa. (Suomalaisten turvallisuus 2003: liitetaulukko 4) 3.2.2 Ruotsi (Liisa Yrjämä) Ruotsin koti- ja vapaa-ajan tapaturmien tilastointi pohjautuu EU:n alullepanemaan EHLASS (European Home and Leisure Accident Surveillance System) -projektiin, joka on kohdennettu koti- ja vapaa-ajan tapaturmiin. Päämääränä systeemillä on luoda pohjaa tehokkaammalle turvallisuustyölle niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Taustana työlle nähdään muun muassa se, että tapaturmissa aiheutuneet vammat ovat suuri kansanterveydellinen ongelma. (EHLASS 2000) 16

Ruotsin EHLASS -projekti alkoi vuonna 1995, jolloin tapaturmatietoja alettiin kerätä neljästä sairaalasta. Kussakin yksikössä oli meneillään tapaturmien rekisteröintijärjestelmä, joka sopi eurooppalaisiin vaatimuksiin. Sairaaloiden valinnassa kiinnitettiin huomiota siihen, että tapaturmakuvaukset sekä potilasaines poikkeavat toisistaan eri puolilla maata. (EHLASS 2000) Vuonna 2000 tietoja kerättiin sairaalaklinikoilta sekä päivystysasemilta, jotka sijaitsevat eri osissa maata ja edustavat eri tyyppejä; mukana oli niin aluesairaaloita kuin läänien sairaaloitakin. Sairaalat, joista tietoja kerättiin, olivat keski-ruotsin itärannikolla sijaitsevat Umeå Universitetssjukhus ja Hälsinglands sjukhus sekä etelämmässä, sisämaassa sijaitseva Skaraborgssujkhus. Kerätyt tiedot koskivat yhteensä 24 kuntaa, joiden alueella asuu 5,2 prosenttia koko Ruotsin väestöstä. Otoksen ikärakenne vastaa jokseenkin hyvin koko Ruotsin ikärakennetta. (EHLASS 2000) Vamman aiheuttaneita koti- ja vapaa-ajan tapaturmia raportoitiin tarkasteluvuonna yhteensä 27 661 kappaletta. Koko Ruotsin väestöön suhteutettuna se tekee 535 000 tapaturmaa, mikä tarkoittaa noin 60 tapaturmaan joutunutta tuhatta asukasta kohden. (EHLASS 2000) Miehet joutuivat tapaturmaan hieman useammin kuin naiset. Tapaturmaan joutuneista miehiä oli 55 % (15 194 henkilöä, 292 000 suhteutettuna koko väestöön) ja naisia 45 prosenttia (12 462, 242 000). Ikäryhmittäin miesten ja naisten osuudet vaihtelivat jonkin verran, etenkin nuorimmissa ikäryhmissä miesten osuus oli suurempi. Suurin vaihtelu oli ikäluokassa 20 44 - vuotiaat, jossa tapaturmaan joutuneista miehiä oli 64 prosenttia. Ikäryhmässä 45 64 -vuotiaat miesten ja naisten määrä oli samaa suuruusluokkaa. (EHLASS 2000) Useimmin tapaturma sattui kotioloissa tai liikuntaharrastuksissa. Naisille sattui kotona 46 prosenttia ja liikuntapaikoilla 14 prosenttia kaikista tapaturmista. Miehillä vastaavat luvut olivat 38 % ja 24 %. Kotona tapaturmaan joutuneet miehet loukkaantuivat usein autotallitiloissa tai piha-askareissa, kun naiset olivat tapaturman sattuessa useimmiten kotona sisätiloissa. Koulussa tai muissa julkisissa tiloissa tapaturma oli sattunut kymmenelle prosentille ja lähes yhtä moni tapaus (9 %) oli sattunut erikseen määrittelemättömässä tapaturmapaikassa. (EHLASS 2000) 17

Koti- ja vapaa-ajan tapaturmista liikunnan parissa sattui reilu viidesosa (22 %). Liikuntatapaturmia oli sattunut yhteensä 6162 tapausta (119 000 tapausta koko väestöön suhteutettuna), joista miehille sattui kaksi kolmasosaa. Selvästi eniten liikuntatapaturmia miehille sattui jalkapalloharrastuksessa, lähes kolmasosa kaikista liikuntatapaturmista. Jääkiekon, salibandyn sekä moottoriurheilun parissa tapaturmia oli myös sattunut runsaasti (6 9 %). Naisille sattui puolestaan eniten hevosurheilu-tapaturmia, joita oli 23 prosenttia naisille sattuneista liikuntatapaturmista. Naiset loukkaantuivat myös jalkapallon parissa, sillä likimain viidesosa tapaturmista oli sattunut jalkapalloa harrastaessa. (EHLASS 2000) Kaikista tilastoiduista tapaturmista suurin osa oli kaatumisia, joita oli lähes puolet (48 %) tapauksista. Reilussa viidesosassa tapaturmista tyyppinä oli esineeseen satuttaminen. Tapaturmista suurin osa kohdistui yläraajoihin (36 %) tai alaraajoihin (32 %). Reilussa viidesosassa tapauksista tapaturma kohdistui pään alueelle. Yleisimmät vammatyypit puolestaan olivat luun murtumat (22 %), avoimet haavat (20 %), ruhjeet tai mustelmat (19 %) sekä nyrjähdykset (14 %). (EHLASS 2000) 3.2.3 USA (Anne Ollanketo) Yhdysvaltojen National Safety Council tuottaa tietoja maassa tapahtuneista tapaturmista ja vahingoittumisista. Tapaturmat, mukaan lukien liikenne- koti- ja työtapaturmat, ovat Yhdysvalloissa viidenneksi suurin kuolemansyy (vuoden 2002 ja 2003 tilanne) heti sydänsairauksien, syövän, aivohalvauksen ja hengityselinsairauksien jälkeen. Tapaturmat koskettavat miljoonia Yhdysvaltojen kansalaisia vuosittain, esimerkiksi vuonna 2003 tapaturman takia hakeutui hoitoon 23,8 miljoonaa henkilöä. (Injury Facts 2006) Vuonna 2004 kuolemaan johtaneiden tapaturmien määrä nousi Yhdysvalloissa 2 % verrattuna edelliseen vuoteen, ja niitä tapahtui noin 110 000. Vuoden 2004 aikana 62 100 kuolemaan johtanutta tapaturmaa sattui kotona tai yhdyskuntatasolla työajan ulkopuolisella ajalla. Nämä tapaturmat kattoivat 56 % kaikista tapaturmaisista kuolemista. (Injury Facts 2006) Vuonna 2003 Yhdysvalloissa sattui lähes 9 miljoonaa hoitoa vaatinutta tapaturmaa kotona, tähän kuuluvat tapaturmat, jotka sattuivat kotitöitä ja pihatöitä tehdessä. Lisäksi sattui reilut 8 18

miljoonaa tapaturmaa vapaa-ajan vietossa yleisillä paikoilla, kuten esimerkiksi liikuntakeskuksissa tai urheilukentillä. Arviolta yksi henkilö 17 yhdysvaltalaisesta joutuu koti- ja vapaa-ajan tapaturmaan, ja noin yksi henkilö 4800:sta kuolee koti- ja vapaa-ajan tapaturmassa vuosittain Yhdysvalloissa. (Injury Facts 2006) Yhdysvaltalaisille sattuu vuosittain noin 7 miljoonaa tapaturmaa urheilun ja harrastusten parissa (SR-tapaturmat: sports and recreation). Miehille sattuu yli kaksi kolmasosaa kaikista SR-tapaturmista. SR-tapaturmia sattui miehille enemmän kuin naisille lukuun ottamatta alle neljävuotiaiden ikäryhmää, jossa sattui saman verran tapaturmia molemmille sukupuolille. Miehillä 15-24 vuotiaille sattui eniten SR-tapaturmia, naisille näitä sattui eniten ikäryhmässä 5-14-vuotta. SR-tapaturmat sattuivat urheilussa (30,7 %), koulussa (19,7 %) ja kotiympäristössä (16,5 %). Liikuntalajit, joissa yhdysvaltalaisille yleisimmin sattuu tapaturmia, ovat koripallo, pyöräily, vapaa-ajan virkistysliikunta, kuntoilu sekä jalkapallo. Yleisimmät vammat olivat nyrjähdyksiä ja venähdyksiä sekä murtumia. (Injury Facts 2006) Työtekijöiden tapaturmista noin 32 % sattuu vapaa-ajalla. Vuonna 2004 Yhdysvalloissa kuoli vapaa-ajantapaturmissa noin 44 000 työntekijää, ja 6,8 miljoonalle työntekijälle sattui tapaturma vapaa-ajalla, joista 3 miljoonaa tapahtui kotona. Yhdeksän kymmenestä työntekijöille sattuneesta kuolemaan johtaneesta tapaturmasta sattui myös vapaa-ajalla. Kotija vapaa-ajan tapaturmien kuolleisuus on viisi kertaa korkeampi kuin työpaikkatapaturmien. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmat myös tulivat maksamaan yhteiskunnalle yli 36 % enemmän kuin työpaikkatapaturmat. Kotona ja vapaa-ajalla tapahtuneilla tapaturmilla on vakavat vaikutukset myös työpaikkaan. (The off-the-job safety 2006) Työntekijät ovat enemmän turvassa työpaikoillaan kuin kotonaan. Työikäisille sattuu yhdysvaltalaisten tilastojen mukaan kaksi kolmasosaa vammauttavista tapaturmista vapaaajalla. Työikäisten vapaa-ajan tapaturmat tulivat maksamaan vuonna 2004 Yhdysvalloissa noin 193,6 miljardia dollaria, kun työtapaturmien kustannukset olivat noin 142,2 miljardia dollaria. (The off-the-job safety 2006) Koko väestölle sattuneiden tapaturmien ja kuolemaan johtaneiden tapaturmien taloudelliset kustannukset olivat mittavat vuonna 2004, ne tulivat maksamaan yhteensä noin 574,8 miljardin dollaria, tähän on laskettu myös materiaalille kohdistuneet kustannukset (tulipalot tai auto-onnettomuudet). Tämä tekee henkilöä kohti kustannuksia 2000$. Nämä kustannukset 19

tulevat maksettaviksi joko suoraan tai epäsuorasti kohonneina palveluiden tai tuotteiden hintoina tai korotettuna verotuksena ja vakuutusmaksuina. (Injury Facts) 3.2.4 Tapaturmatietojen vertailu (Liisa Yrjämä, Anne Ollanketo) Verrattaessa Ruotsin koko väestöön suhteutettuja EHLASS -tapaturmalukuja Suomen lukuihin, jotka on saatu väestökyselyllä, havaitaan että koti- ja vapaa-ajan tapaturmia sattuu Suomessa huomattavasti useammin. Lukuja vertailtaessa on kuitenkin huomattava, että EHLASS -luvut sisältävät vain lääkärikäynnin vaatineet koti- ja vapaa-ajan tapaturmat, kun taas haastatteluilla saaduissa tuloksissa on mukana myös sellaisia tapauksia, jotka eivät lääkärihoitoa ole vaatineet. Ruotsissa tapaturmia sattui koko väestöön suhteutettuna 535 000, kun vastaava luku Suomessa oli 775 000. Suomen väkiluku vuodenvaihteessa 2003 oli Tilastokeskuksen mukaan noin 5,22 miljoonaa kun Ruotsissa asukkaita vuonna 2000 oli noin 8,83 miljoonaa. Yhdysvalloissa oli vuonna 2006 noin 300 miljoonaa asukasta. Väestön määrään suhteutettuna koti- ja vapaa-ajan tapaturmiin joutui Ruotsissa 60, USA:ssa 59 ja Suomessa lähes 150 henkilöä 1000 asukasta kohden. Prosentuaalisesti ilmoitettuna ruotsalaisista tapaturmaan joutui kuusi prosenttia kun suomalaisista tapaturmaan puolestaan joutui noin 15 prosenttia väestöstä. (EHLASS 2000, Suomalaisten turvallisuus 2003, Injury Facts 2006, Wikipedia) Liikuntatapaturmien osuus Ruotsin koti- ja vapaa-ajan tapaturmista oli reilu viidesosa, kun Suomessa vastaava osuus oli yli kaksi viidesosaa. Molempien maiden tuloksissa miehet loukkaantuivat useammin liikuntaharrastusten parissa, kun taas naisille tapaturmia sattui enemmän kotioloissa. Myös Yhdysvalloissa miesten loukkaantuminen oli yleisempää kuin naisten. Sairaalahoitoa vaatineita tapaturmia sattui Suomessa vuonna 2004 yli 90 000, näistä liikennetapaturmista aiheutuneita hoitojaksoja oli runsaat 8 000 ja työtapaturmista 4 000. Koti-, liikunta- tai muuksi vapaa-ajalla sattuneeksi tapaturmaksi kirjattiin melkein 50 000 hoitojaksoa. Kolmasosasta tapaturmista ei ollut luokittelua. Väestöhaastattelujen perusteella 20