OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUSTIEDONANTOJA 58 POLIISIAMMATTIKORKEAKOULUN TIEDOTTEITA 29 SUOMALAISTEN TURVALLISUUS 2003

Transkriptio

1 OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUSTIEDONANTOJA 58 POLIISIAMMATTIKORKEAKOULUN TIEDOTTEITA 29 Markku Heiskanen & Reino Sirén & Kauko Aromaa SUOMALAISTEN TURVALLISUUS 2003 Vuoden 2003 haastattelututkimuksen ennakkotietoja suomalaisten tapaturmien ja rikosten kohteeksi joutumisesta ja pelosta Helsinki 2004

2 ESIPUHE Tässä selosteessa käsitelty tutkimussarja perustuu OECD:n sosiaali-indikaattoriohjelman väestön fyysisen turvallisuuden mittaamista koskevaan suositukseen, joka laadittiin 1970-luvun lopulla. Fyysistä turvallisuutta on mitattu kartoittamalla haastattelututkimuksen avulla äkilliset, odottamattomat, ulkoisten tekijöiden aiheuttamat, suomalaisten terveyttä vahingoittaneet tapahtumat, jotka on luokiteltu liikenne-, työ-, koti-, liikunta- ja muihin vapaa-ajan tapaturmiin sekä väkivaltaan. Lisäksi on selvitetty omaisuusrikosten kohteeksi joutumista, rikosten pelkoa sekä väestön turvallisuuskäsityksiä. Sarjan uusin aineisto, joka edustaa Suomen 15 vuotta täyttänyttä väestöä, on kerätty vuonna Tuloksia verrataan vuosina 1980, 1988, 1993 ja 1997 tehtyihin samanlaisiin tutkimuksiin. Tutkimuksen ovat rahoittaneet Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetusministeriö. Tässä julkaisussa esitetään ennakkotulokset tutkimuksen keskeisistä aihepiireistä. Eri ilmiöitä koskevat tutkimusraportit ilmestyvät myöhemmin. Helsingissä 16. päivänä helmikuuta 2004 Markku Heiskanen Erikoistutkija Poliisiammattikorkeakoulu Reino Sirén Erikoistutkija Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Kauko Aromaa Johtaja YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI)

3 SISÄLTÖ Joka viides suomalainen sai vammoja tapaturmista tai väkivallasta... 1 Vamman aiheuttaneet tapaturmat ja väkivalta... 2 Liikennetapaturmat... 5 Työtapaturmat... 7 Kotitapaturmat... 9 Liikuntatapaturmat Muut vapaa-ajan tapaturmat Uhkailu ja väkivalta Väkivaltatapausten määrä Väkivallan kohteeksi joutuminen Väkivaltatilanteet Väkivallan uhrit Poliisille ilmoittaminen Omaisuusrikokset Huolestuneisuus rikoksen kohteeksi tai tapaturmaan joutumisesta Tutkimusaineisto Kirjallisuutta Liitetaulukot... 31

4 Joka viides suomalainen sai vammoja tapaturmista tai väkivallasta % ikäryhmästä Joka viidennelle (19 %) vuotiaalle suomalaiselle ( henkilölle) aiheutui vuonna 2003 fyysinen vamma 1 tapaturmasta tai väkivallasta. Samalle henkilölle on voinut sattua useampia tapaturmia tai väkivallantekoja vuoden aikana, joten tapaturma- ja väkivaltatapausten määrä on suurempi, tapausta. 75 vuotta täyttäneistä 17 prosenttia ( henkilöä) oli joutunut vamman aiheuttaneen tapaturman tai väkivallan kohteeksi ( tapausta). Vammaan johtaneen tapaturman tai väkivallan kohteeksi joutuminen on nuorilla yleisintä. Uhriksi joutumiset vähenevät iän myötä, mutta lisääntyvät jonkin verran, kun siirrytään 75 vuotta täyttäneiden ikäryhmään. Toinen kuviosta 1 näkyvä havainto on se, että vuotiailla miehillä tapaturmat ja väkivalta ovat yleisempiä kuin naisilla vuotiailla sekä heitä iäkkäämmillä naisilla tapaturmat ovat yleisempiä kuin samaan ikäryhmään kuuluvilla miehillä. 75 vuotta täyttäneiden naisten ikäryhmän hieman miehiä korkeampi keski-ikä lienee osaselitys siihen, että naisille sattuu tässä ikäryhmässä enemmän tapaturmia kuin miehille. Osa iäkkäiden naisten tapaturmien suhteellisen korkeasta tasosta selittynee sillä, että iäkkäät naiset toimivat iäkkäitä miehiä enemmän kotona ja kodin ulkopuolella. Myös eräät fysiologiset tekijät, kuten osteoporoosi, saattavat vaikuttaa iäkkäiden naisten vammalukuihin. 75- Miehet Naiset Kuvio 1 Vamman aiheuttaneen tapaturman tai väkivallan kohteeksi joutuneiden osuudet (%) 15 vuotta täyttäneistä miehistä ja naisista eri ikäryhmissä, Vammojen luokitus on liitetaulukossa 3. Vertailtaessa eri vuosien tutkimustuloksia tulokset koskevat ikäryhmää vuotiaat, koska kaikkina vertailuvuosina ei ole kerätty tietoja 75 vuotta täyttäneiltä.

5 2 Vammoja aiheuttaneiden tapaturmien ja väkivallan kohteeksi joutuneiden henkilöiden määrä on vuodesta 1997 lisääntynyt kahdella ja puolella prosenttiyksiköllä 2. Uhriksi joutuneiden osuus on korkeampi kuin minkään aikaisemman vertailuvuoden luku. Nousu on suurelta osin peräisin koti- ja liikuntatapaturmiin joutuneiden henkilöiden osuuden kasvusta. Samoin fyysisiin vammoihin johtanut väkivalta on lisääntynyt. Uhrien määrän kasvu vuoteen 1997 verrattuna on näissä kolmessa ryhmässä tilastollisesti merkitsevä. (Taulukko 1.) Taulukko 1 Vuoden aikana erilaisten vamman aiheuttaneiden tapaturmien ja väkivallan kohteeksi joutuneiden vuotiaiden osuus (%) samanikäisestä väestöstä vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 sekä uhriksi joutuneiden henkilöiden lukumäärä 2003 Vahinkotyyppi Kohteeksi joutuneet henkilöt Henkilöt (N) Yhteensä 17,1 16,7 17,0 16,5 19, Liikennetapaturmat 1,3 1,8 1,7 1,4 1, Työtapaturmat 5,8 5,2 3,6 4,5 4, Kotitapaturmat 3,5 3,5 4,5 4,6 5, Liikuntatapaturmat 4,4 4,0 4,7 5,3 7, Muut vapaa-ajan tapaturmat 1,9 2,1 2,8 2,5 2, Väkivalta 2,3 2,0 2,0 1,7 2, Vamman aiheuttaneet tapaturmat ja väkivalta Eniten vammoja syntyi liikunnan yhteydessä (kuvio 2). Liikuntatapaturmien määrä on kasvanut varsin tasaisesti 1980-luvun loppupuolelta eri tutkimuskerroilla. Vuodesta 1997 liikuntatapaturmat ovat lisääntyneet neljänneksellä. Kotitapaturmat ovat vuodesta 1997 lisääntyneet kolmanneksella. Myös kotitapaturmien trendi on 1980-luvun jälkeen kasvava. Työtapaturmat vähenivät 1990-luvun laman aikana. Vuosikymmenen lopulla niiden määrä lisääntyi. Lievää kasvua on tapahtunut edelleen vuodesta 1997 vuoteen Työtapaturmien 1980-luvun taso ei vielä kuitenkaan ole ylittynyt. 2 Vuoden 2003 uhriprosentin 95 %:n tilastollinen luottamusväli on 18,1 19,9 %. Ks. tutkimusaineistoa selostava kappale.

6 Fyysisiin vammoihin johtaneen väkivallan 3 lasku vuodesta 1980 ei ole jatkunut. Vammoihin johtanut väkivalta on lisääntynyt vuodesta 1997 vuoteen 2003 kolmanneksella palaten 1980-luvun alun tasolle. Muut vapaa-ajan tapaturmat (muut kuin koti- ja liikuntatapaturmat) ovat hieman vähentyneet vuodesta 1997 (6 %). Liikenteessä tapahtuneiden loukkaantumisten väheneminen 1980-luvun lopulla on puolestaan kääntynyt lievään nousuun. Liikennetapaturmat ovat lisääntyneet vuodesta 1997 yhdeksällä prosentilla. 3 Liikunta Koti Työ Väkivalta Muut Liikenne tapausta Kuvio 2 Vamman aiheuttaneiden tapaturmien ja väkivallan määrä vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (tilastoyksikkönä tapaturma tai väkivallanteko, kohderyhmä vuotiaat) Vuosina 1988, 1997 ja 2003 selvitettiin myös 75 vuotta täyttäneiden tapaturmia ja väkivaltakokemuksia. Vanhusten tapaturmat ovat väestön ikääntyessä lisääntyneet. Vuonna 2003 heille sattuneet tapaturmaa olivat pääasiassa koti- ja muita vapaa-ajan tapaturmia. Vuonna 1997 tapahtui 75 vuotta täyttäneille , vuonna 1988 noin vamman aiheuttanutta tapaturmaa tai väkivallantekoa. 3 Väkivallan määrittelyä on tarkennettu vuosien 1997 ja 2003 haastatteluissa. Vertailtaessa eri vuosien tietoja luvut on muunnettu vastaamaan aikaisempaa määrittelyä.

7 4 Koti 27,1 % Työ 17,8 % Liikenne 6,1 % Väkivalta 9,8 % Liikunta 28,9 % Muu 10,3 % Kuvio 3 Eri vahinkotyyppien osuudet vuonna 2003 (%, kohteena 15 vuotta täyttäneet, N = ) Kaikista vammaan johtaneista tapaturmista ja väkivallasta kaksi kolmasosaa oli koti-, liikunta- ja muita vapaa-ajan tapaturmia. Tarkasteltaessa pelkästään tapaturmia oli koti-, liikunta- ja muiden vapaa-ajan tapaturmien osuus kaikista tapaturmista 73,5 prosenttia. (Kuvio 3.) Koti 23,1 % Miehet Työ 19,6 % Liikenne 6,1 % Väkivalta 8,7 % Koti 31,8 % Naiset Työ 15,7 % Liikenne 6,1 % Väkivalta 11,1 % Liikunta 35,1 % Muu 7,3 % Liikunta 21,4 % Muu 13,9 % Kuvio 4 Eri vahinkotyyppien osuudet vuonna 2003 miehillä ja naisilla. (%, kohteena 15 vuotta täyttäneet, N (miehet) = , N (naiset) = ) Miehillä vammoja aiheuttaneissa tapaturmissa ja väkivallassa painottuvat naisiin verrattuna liikuntatapaturmat sekä työtapaturmat. Koti- ja muut vapaaajan tapaturmat ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä (kuvio 4).

8 5 Liikennetapaturmat Vuonna 2003 sattui haastattelujen mukaan 15 vuotta täyttäneille kaikkiaan liikenneonnettomuutta. Fyysisiä vammoja aiheutui tapauksessa. Niistä sattui 75 vuotta täyttäneille Tässä julkaisussa tarkastellaan vertailtavuuden vuoksi vain vammaan johtaneita liikennetapaturmia. Vammaan johtaneet liikennetapaturmat ovat 1980-luvun lopun kasvun jälkeen hieman vähentyneet vuoteen Vuoden 2003 tutkimuksen mukaan ne ovat jälleen hieman lisääntyneet. Runsas puolet (55 %) vammoihin johtaneista liikennetapaturmista sattui miehille. Noin 38 prosenttia vamman aiheuttaneista liikennetapaturmista sattui uhrin liikkuessa henkilöautolla, pyöräillessä tapahtui 37 prosenttia, moottoripyörällä tai mopolla 16 prosenttia, jalkaisin kolme prosenttia. Suurimmat liikennetapaturmien riskiryhmät olivat nuoret ( vuotiaat) miehet ja naiset. Vuoden 2003 tuloksissa vuotiaiden miesten liikennetapaturmatiheys on kohonnut aikaisemmasta. Nuorinta ikäryhmää lukuun ottamatta naisten liikennetapaturmiin joutumisen yleisyydessä ei vuonna 2003 ollut suuria eroja, ja erot ovat aikaisemmista vuosista tasoittuneet (kuvio 5).

9 MIEHET NAISET Kuvio % Vamman aiheuttaneeseen liikennetapaturmaan vuoden aikana joutuneet miehet ja naiset eri ikäryhmissä vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (%, tilastoyksikkönä on henkilö)

10 7 Työtapaturmat Vuonna 2003 sattui haastattelujen mukaan työtapaturmaa. Työtapaturmat vähenivät hieman vuodesta 1980 vuoteen Vuoden 1993 haastattelututkimuksessa työtapaturmien määrä väheni edelliseen haastattelukertaan verrattuna selvästi. Vuoden 1997 mittauksessa työtapaturmien määrä on lisääntynyt vuodesta 1993, ja vuonna 2003 niiden määrä on edelleen lisääntynyt tapauksella. Vuonna 2003 sattui 60 prosenttia työtapaturmista miehille. Työtapaturmaan oli vuoden aikana joutunut vajaat viisi prosenttia haastatelluista, ja yhdeksän prosenttia haastatteluhetkellä työssä olevista. Väestöön suhteutettu tapaturmatodennäköisyys oli vuonna 2003 korkein vuotiailla. Työtapaturmien riskit eri ikäryhmissä saadaan paremmin näkyviin suhteuttamalla työtapaturmien uhrien määrä työssä käyviin. Näin laskettuna selvästi erottuva riskiryhmä olivat nuoret, joista 13 prosenttia oli joutunut vuoden 2003 aikana työtapaturmaan, kun riski muissa väestöryhmissä oli 7 8 prosentin tasolla. (Kuvio 6.) Kuvio 6 % väestöstä % työssä olevista % Työtapaturmien kohteeksi joutuneet henkilöt ikäryhmittäin suhteutettuna ikäryhmän väkilukuun ja työssä oleviin, 2003 (%) Naisten työtapaturmat ovat harvinaisempia kuin miesten. Työtapaturmaan joutuneiden naisten osuus on lisääntynyt kaikissa työikäisten naisten ikäryhmissä. Miesten työtapaturmat ovat lisääntyneet nuorilla ja vuotiailla. Muissa miesten ikäryhmissä työtapaturmat ovat vähentyneet. Vaikka naisten työtapaturmariski on muuten pienempi kuin miesten, naisten turvallisuutta työssä heikentää työpaikkaväkivalta, jota he kokevat useammin kuin miehet.

11 8 Työpaikkaväkivallan yleisyyttä tarkastellaan väkivaltaa koskevan jakson yhteydessä. Yleisimmät työtapaturmatilanteet olivat kaatuminen tai liukastuminen ( tapaturmaa), esineisiin satuttaminen ( tapaturmaa) ja äkillinen liike ( tapaturmaa) MIEHET NAISET % Kuvio 7 Vamman aiheuttaneeseen työtapaturmaan vuoden aikana joutuneet miehet ja naiset eri ikäryhmissä vuosina 1980, 1988, 1993,1997 ja 2003 (% väestöryhmästä, tilastoyksikkönä on henkilö)

12 9 Kotitapaturmat Vuonna 2003 kotitapaturmia sattui Kotitapaturmien määrä on pysynyt 1980-luvun vuosiin verrattuna korkeammalla tasolla 1990-luvun kummassakin mittauksessa. Vuonna 2003 kotitapaturmien määrä on lisääntynyt edelleen. Kasvu koskee sekä miehiä että naisia. Kasvua vuoteen 1997 verrattuna on kolmannes. Kotitapaturmista sattui vajaa puolet (47 %) miehille. Miesten osuus kotitapaturmista on jatkuvasti kasvanut (15 74-vuotiaista 1980: 36 %, 1988: 39 %, 1993: 41 %, 1997: 47 %, 2003: 50 %). Yleisimmät kotitapaturmatilanteet olivat kaatuminen tai liukastuminen (41 % tapaturmista), satuttaminen terävään esineeseen (15 %) ja palovammat (15 %). Naisilla kaatumiset ja liukastumiset sekä palovammat olivat yleisempiä kuin miehillä. Miehillä esineisiin satuttamiset olivat yleisempiä kuin naisilla. Kotitapaturma sattui vuonna 2003 miehille useimmin huolto-, korjaustai rakennustöissä ulkona (45 000, naisille tapaturmaa), muun liikkumisen yhteydessä kotona ( tapaturmaa) tai harrastusten yhteydessä (18 000, naiset tapaturmaa). Naisten tapaturmat sattuvat yleisimmin ruuan valmistamisen yhteydessä ( tapaturmaa, miehille ), siivoamisen tai pyykinpesun yhteydessä (21 000, miehillä tapaturmaa) tai muun liikkumisen yhteydessä kotona ( tapaturmaa). Kotitapaturmien riskiryhmä ovat 75 vuotta täyttäneet naiset. Myös iäkkäämmillä miehillä kotitapaturman riski kasvaa. Nuorilla miehillä kotitapaturmat ovat lisääntyneet aikaisempiin tutkimusvuosiin verrattuna. Kotitapaturmien määrä on kasvanut kaikissa miesten ikäryhmissä, samoin naisilla vuotiaita lukuun ottamatta.

13 MIEHET NAISET % Kuvio 8 Vamman aiheuttaneeseen kotitapaturmaan vuoden aikana joutuneet miehet ja naiset eri ikäryhmissä vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (% väestöryhmästä, tilastoyksikkönä on henkilö)

14 11 Liikuntatapaturmat Liikuntatapaturmat ovat 1990-luvulta lähtien olleet yleisin vamman aiheuttanut tapaturmatyyppi. Vuonna 2003 liikuntatapaturmia sattui Ne ovat lisääntyneet vuodesta 1997 neljänneksellä (27 %). Liikuntatapaturmista kaksi kolmasosaa sattui miehille Jalkapallo Salibandy, sähly Jääkiekko, jääpallo Lenkkeily, kävely Voimailulajit Laskettelu Hiihto Muu kuntourheilu Lentopallo Muu, esim. moottoriurheilu Rullaluistelu, -lautailu Judo, karate ym. Kamppailulajit Pyöräily Miehet Naiset Kuvio 9 Liikuntatapaturmien määrä eri lajeissa miehillä ja naisilla, 2003 (mukana lajit, joissa tapaturmia oli yli ) Miehille sattui vuonna 2003 eniten liikuntatapaturmia joukkuepeleissä: jalkapalloa pelatessa, salibandyssä, jääkiekossa. Yleisiä olivat myös lenkkeily- ja voimailutapaturmat. Naisten liikuntatapaturmat sattuivat useimmin lenkkeillessä ja muuta kuntourheilua harrastettaessa. Liikuntatapaturmariski on erityisen korkea nuorilla miehillä, mutta myös nuorilla naisilla se on korkeampi kuin muilla naisten ikäryhmillä. Tämä johtunee siitä, että nuoret harrastavat muita enemmän erityisesti tapaturmaalttiita joukkuelajeja. Kaikenikäisten naisten liikuntatapaturmat ovat lisääntyneet. Sama koskee kaikkia muita paitsi vuotiaita miehiä. Erityisen suurta oli liikuntatapaturmien kasvu vuotiailla.

15 MIEHET NAISET % Kuvio 10 Vamman aiheuttaneeseen liikuntatapaturmaan vuoden aikana joutuneet miehet ja naiset eri ikäryhmissä vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (% väestöryhmästä, tilastoyksikkönä on henkilö)

16 13 Muut vapaa-ajan tapaturmat Muuksi vapaa-ajan tapaturmaksi määriteltiin tapaturma, joka ei ole liikenne-, työ-, koti- tai liikuntatapaturma. Vuonna 2003 muita vapaa-ajan tapaturmia sattui , joista miehille 39 prosenttia. Muut vapaa-ajan tapaturmat ovat miehillä hieman lisääntyneet, naisilla niiden määrä on suunnilleen sama kuin vuonna Tyypillinen muu vapaa-ajan tapaturma oli kaatuminen tai liukastuminen (81 % tapauksista). Yleisimmin kaatuminen tapahtui ostosmatkalla, muuten asioitaessa tai muun liikkumisen yhteydessä. Vuonna 2003 miesten riskiryhminä nousevat esiin 75 vuotta täyttäneet. Myös naisilla 75 vuotta täyttäneiden tapaturmaluku on suurin. Toiseksi eniten muita vapaa-ajan tapaturmia sattui nuorille (15 24-vuotiaat) naisille.

17 MIEHET NAISET % Kuvio 11 Vamman aiheuttaneeseen muuhun vapaa-ajan tapaturmaan vuoden aikana joutuneet miehet ja naiset eri ikäryhmissä vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (% väestöryhmästä, tilastoyksikkönä on henkilö)

18 15 Uhkailu ja väkivalta Väkivalta on määritelty tämän tutkimussarjan haastatteluissa laajasti niin, että siihen kuuluvat fyysisiä vammoja aiheuttaneiden tapausten lisäksi sellaiset tilanteet, joissa oli kyse uhkailusta, liikkumisen estämisestä tai lyömisestä, josta ei tullut näkyvää jälkeä. Laajasti määriteltynä väkivalta on vähentynyt, mutta vammoja aiheuttaneiden väkivaltatilanteiden määrä on lisääntynyt vuodesta Väkivaltatapausten määrä Vuonna 2003 kohdistui vuotiaisiin väkivallantekoa tai väkivallalla uhkailua (75 vuotta täyttäneisiin noin 4 000). Lähes puolet tästä väkivallasta oli uhkailemisia (47 %). Kaikkiaan väkivaltatilanteita oli kuusi prosenttia vähemmän kuin vuonna 1997 ja saman verran kuin vuonna Väkivallan väheneminen koski lievää väkivaltaa, kuten liikkumisen estämisiä, tönimisiä ja lyömisen yrityksiä. Vakavampia väkivallantekoja oli vuonna 2003 jonkin verran enemmän kuin vuonna Muu väkivalta sisältää henkiseksi väkivallaksi luokiteltavaa tapausta, jotka tulivat ilmi haastatteluissa, mutta jotka eivät varsinaisesti kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Taulukko 2 Uhkailun ja väkivallan muodot vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (Tilastoyksikkönä on tapaus. Jos haastateltu oli vuoden aikana joutunut usean väkivallanteon kohteeksi, häneltä kysyttiin tiedot kolmesta viimeksi sattuneesta tapauksesta. Kohderyhmä vuotiaat) Yhteensä Uhkailu tai lyönnin yritys Liikkumisen estäminen, töniminen Lyönti, ei näkyvää jälkeä Lyönti, mustelmia Lyönti, haavoja tai luunmurtumia Potkiminen Aseellinen väkivalta Raiskaus tai sen yritys Muu väkivalta

19 16 Taulukon 2 tiedot esitetään myös kuviossa 12, jossa luokkia on yhdistetty siten, että tekotavaltaan vakavaksi väkivallaksi on luettu mustelmia, haavoja tai luunmurtumia aiheuttaneet lyönnit, potkiminen, aseellinen väkivalta sekä raiskaus ja raiskauksen yritys. Uhkailu tai lyönnin yritys Liikkumisen estäminen, töniminen Lyönti, ei näkyvää jälkeä 2003 Tekotavaltaan vakava väkivalta Muu väkivalta tapausta Kuvio 12 Uhkailun ja väkivallan muodot vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (tilastoyksikkönä on tapaus, kohderyhmä vuotiaat) Haastattelututkimuksien kattamalla ajanjaksolla väkivaltakokemuksia oli vähiten vuonna Väkivaltakokemukset kuitenkin lisääntyivät luvulla. Jos rajoitutaan vakavampaan, fyysisiin vammoihin johtaneeseen väkivaltaan, kehitys on ollut toisenlainen. Vakava väkivalta on johdonmukaisesti vähentynyt vuoteen 1997 saakka. Vuonna 2003 on kuitenkin tapahtunut käänne ja tapausten määrä oli lähes sama kuin vuonna 1980 (kuvio 13).

20 tapausta Kuvio 13 Fyysisen vamman aiheuttanut väkivalta vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (tilastoyksikkönä on tapaus, kohderyhmä vuotiaat) Väkivallan kohteeksi joutuminen Vuonna 2003 jonkin väkivallanteon kohteeksi, uhkailut mukaan lukien, kertoi joutuneensa noin joka kymmenes vuotias suomalainen (11 %). Uhriksi joutuneita oli vähiten 1980-luvun lopulla (8 %). Sittemmin uhkailua ja väkivaltaa kokeneiden osuus on jonkin verran lisääntynyt, kuten väkivaltatapausten määräkin. Vammoja väkivallasta sai vuonna 2003 noin kaksi sadasta vuotiaasta (2,3 %, henkilöä). Heidän osuutensa on tutkimusten kattamana runsaan 20 vuoden ajanjaksona vaihdellut kahden prosentin molemmin puolin (kuvio 14) Ei vammaa Vamma ,9 6 6,3 7,4 8, , ,7 2, Kuvio 14 Väkivallan kohteeksi joutuneiden vuotiaiden osuus väestöstä (%). Fyysisen vamman aiheuttanut väkivalta ja muu väkivalta

21 18 Väkivaltatilanteet Uhkailu- ja väkivaltatilanteet on seuraavassa jaettu viiteen tyyppiin. Perheväkivallaksi on määritelty perheenjäsenten välinen väkivalta. Pienryhmäväkivallalla tarkoitetaan muiden keskenään tuttujen välistä väkivaltaa. Työpaikkaväkivaltaa kohdataan työtehtävissä, katuväkivallassa tekijä on tuntematon ja se tapahtuu ulkona. Muu satunnainen väkivalta käsittää lähinnä ennestään tuntemattoman henkilön tekemän väkivallan sisätiloissa kuten ravintoloissa ja huvipaikoissa. Miehillä yleisimmät uhkailu- ja väkivaltatilanteet liittyvät ravintoloihin ja muihin huvipaikkoihin, katuympäristöön ja työhön (kuvio 15). Naisilla yleisimmät tilanteet liittyvät työhön, seuraavaksi yleisin tilannetyyppi on ravintola- ja huvipaikkaväkivalta. Vuodesta 1980 voidaan panna merkille eräitä kehityssuuntia. 4 Naisiin kohdistunut perheväkivalta ja pienryhmäväkivalta etenkin vamman aiheuttanut ja myös katuväkivalta näyttävät vähentyneen. Sen sijaan naisten kokema työpaikkaväkivalta on johdonmukaisesti lisääntynyt. Naiset kokivat määrällisesti eniten väkivaltaa ja uhkailua terveyden- ja sairaanhoidon ammateissa (lähes tapausta vuonna 2003, vuonna 1997), joiden uhriksi joutumisista naisten työpaikkaväkivallan kasvu on suurelta osin peräisin. Sosiaalialalla naisten väkivalta- ja uhkailukokemuksia kertyi tapausta ( vuonna 1997), opetusalalla naisten tapauksia oli (6 000 tapausta vuonna 1997). Miehillä kaikki väkivaltatilanteet olivat suunnilleen yhtä yleisiä tai hieman harvinaisempia vuonna 2003 kuin kuutta vuotta aikaisemmin, ja päinvastoin kuin naisilla, tämä koskee myös työssä koettua väkivaltaa. Miesten työssään kokemat väkivalta- ja uhkailutilanteet jakautuvat tasaisem- 4 Väestöhaastatteluissa saadut uhriksi joutumisen yleisyyttä kuvaavat luvut riippuvat olennaisesti tutkimuksen toteuttamistavasta. Siksi muiden tutkimusten, kuten vuonna 1997 tehdyn naisuhritutkimuksen ja poliisin syksyllä 2003 tekemän läänien turvallisuustutkimuksen tuloksia ei voida suoraan verrata tämän tutkimuksen tuloksiin. Esimerkiksi Suomessa tehty naisuhritutkimus tuotti korkeammat parisuhdeväkivallan kohteeksi joutumista koskevat luvut kuin käsillä oleva tutkimus. Tässä raportoitavan tutkimussarjan keskeisenä tavoitteena on mitata turvallisuuden kehitystä. Tulosten mukaan mm. perheväkivallan kehityssuunta on aleneva. Parisuhdeväkivaltaa oli naisten kokemasta perheväkivallasta vuonna 2003 yhdeksän tapausta kymmenestä, miesten kokemasta kaksi kolmasosaa. Nainen oli uhrina 90 prosentissa parisuhdeväkivaltaa. Kuviossa esitetty perheväkivallan määrä oli vuonna 2003 miehillä noin 1 000, naisilla tapausta pienempi kuin mittauksen kokonaissumma, koska perheväkivaltaa tarkentavan kysymyksen tulokset on vertailtavuuden vuoksi vähennetty, sillä tarkentavaa kysymystä ei tehty kolmella ensimmäisellä tutkimuskerralla.

22 min kuin naisilla monien eri ammattien kesken. Eniten tapauksia oli autonkuljettajilla, kiinteistönhoitajilla ja vartiointialalla. 19 Työpaikkaväkivalta Muu väkivalta Perheväkivalta Katuväkivalta Pienryhmäväkivalta MIEHET Työpaikkaväkivalta Muu väkivalta Perheväkivalta Katuväkivalta Pienryhmäväkivalta NAISET tapausta Kuvio 15 Kaikki uhkailu- ja väkivaltatilanteet miehillä ja naisilla 1980, 1988, 1993,1997 ja 2003 (15 74-vuotiaat)

23 20 Työpaikkaväkivalta Muu väkivalta Perheväkivalta Katuväkivalta Pienryhmäväkivalta MIEHET Työpaikkaväkivalta Muu väkivalta Perheväkivalta Pienryhmä Katu NAISET tapausta Kuvio 16 Vamman aiheuttaneet uhkailu- ja väkivaltatilanteet miehillä ja naisilla 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003

24 Vammaan johtivat miehillä erityisesti ravintola- ja muu huvipaikkaväkivalta, jonka määrä on tuntuvasti lisääntynyt aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna, sekä katuväkivalta. Naisilla vammaan johtava väkivalta kasautui työhön sekä ravintola- ja huvipaikkaolosuhteisiin, mutta myös pienryhmä- ja perhetilanteisiin. Aikaisemmin naisille aiheutui vammoja eniten perheväkivallasta. Naisten kokemaa vammoja aiheuttanutta väkivaltaa hallinneet perhe- ja pienryhmäväkivalta ovat vähentyneet työpaikkaväkivallan ja muun väkivallan samalla lisääntyessä. Naisille vamman aiheuttaneiden työpaikkaväkivaltatapausten lisäys keskittyi hoitoalalle. Vamman aiheuttanutta väkivaltaa kokeneiden määrän kasvu koskee kumpaakin sukupuolta, mutta 55 vuotta täyttäneiden joukossa väkivaltaa kokeneiden määrät olivat pieniä. Naisten kokeman työpaikkaväkivallan kasvu näkyy muun muassa siten että vuotiaiden vammaan johtaneet väkivaltatapaukset ovat lisääntyneet (kaikkiaan tapauksella vuodesta 1997). 21

25 22 Väkivallan uhrit Kuviossa 17 vamman aiheuttanutta väkivaltaa kokeneita henkilöitä on tarkasteltu sukupuolittain eri ikäryhmissä MIEHET NAISET % Kuvio 17 Vamman aiheuttanutta väkivaltaa vuoden aikana kokeneet miehet ja naiset eri ikäryhmissä vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (tilastoyksikkönä on henkilö) Vamman aiheuttaneen väkivallan riskiryhmä ovat edelleen nuoret miehet, joiden uhriksi joutuminen on yleisempää kuin 1990-luvulla. Uhriksi joutuneiden osuus on heillä yli kuusi prosenttia. Miehillä uhriksi joutuneiden osuus

26 vähentyy voimakkaasti iän myötä. Myös naisilla uhriksi joutuneiden osuus on nuorimmassa ikäryhmässä lisääntynyt huomattavasti vuodesta Naisilla vuotiaiden uhriprosentti ei laske kuten miehillä, sillä työpaikka- ja perheväkivalta kohdistuvat erityisesti tämänikäisiin naisiin. 23 Poliisille ilmoittaminen Yksi rikosten yleisyyttä koskevien haastattelututkimusten keskeinen anti on se, että ne osoittavat, missä määrin rikokset jäävät tulematta poliisin tietoon. Niin sanottu piilorikollisuus on osoittautunut suureksi. Aikasarja-aineistolla voidaan myös seurata väkivallan piiloon jäämisen muutoksia. Taulukko 3 Väkivallan ja uhkailujen määrä sekä niistä tehdyt rikosilmoitukset haastattelututkimusten mukaan 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 (tilastoyksikkönä on tapaus, % kaikista tapauksista, vuotiaat) A. Kaikki väkivaltatapaukset B. Vähintään lyömisen sisältäneet väkivaltatapaukset Yhteensä Rikosilmoitus tehty % Yhteensä Rikosilmoitus tehty % , , , , , , , , , ,3 Väkivallan ja uhkailun tuleminen poliisin tietoon on yleistynyt tässä selostettujen tutkimusten sarjassa vuoteen 1997 saakka: niin sanottu ilmoitusalttius on siis tasaisesti kohonnut. Kehitys on ollut niin voimakasta, että sillä on tuntuva vaikutus poliisin selvitettäviksi tulevien rikosten kokonaismäärään. Vuoden 2003 tutkimuksessa ilmoittamisen nousu on kuitenkin pysähtynyt. Ilmoitusalttiuden aleneminen koskee tapauksia, joissa uhria on vähintään lyöty. Ilmoitusalttiuden pitkän aikavälin kohoamisen voidaan osaltaan nähdä olevan linjassa rikoksia koskevan huolen lisääntymisen kanssa. Tällä kehityksellä on kansainvälisten vertailujenkin perusteella myös muita samanaikaisia taustoja: suomalaisten keski-iän jatkuva kohoaminen on vaikuttanut ilmoitusalttiuden nousuun, niin myös edelleen jatkuva kaupungistumiskehitys sekä poliisin palvelujen saatavuuden vähittäinen paraneminen. Yleinen ja olennainen lisäehto ilmoitusalttiuden nousulle on ollut poliisin toimintaa kohtaan tunnettu luottamus, mikä Suomessa on korkealla tasolla.

27 24 Omaisuusrikokset Omaisuusrikoksen kohteeksi joutumista selvitettiin luettelemalla erilaisia omaisuusrikoksia, joiden kohteeksi haastateltava tai hänen kotitaloutensa on saattanut joutua. Omaisuusrikoksia koskevat kysymykset on vuosien 1997 ja 2003 turvallisuustutkimuksissa muotoiltu vastaamaan kansainvälisen rikosuhritutkimuksen kysymyksiä, joihin tuloksia seuraavassa verrataan. Kansainväliset rikosuhritutkimukset on tehty vuosina 1989, 1992, 1996 ja Taulukko 4 Eräiden omaisuusrikosten kohteeksi joutuminen 1989, 1992, 1996, 1997, 2000 ja 2003 (% väestöstä) OMAISUUSRIKOKSET Autovarkaus 0,4 0,7 0,5 0,5 0,4 0,8 Varkaus autosta 2,7 2,9 2,9 2,2 2,8 2,8 Auton vahingoittaminen 4,0 5,6 4,2 3,9 3,7 4,2 Moottoripyörävarkaus 0,0 0,3 0,2 0,1 0,1 0,1 Polkupyörävarkaus 3,1 5,0 5,4 5,1 4,9 4,2 Asuntomurto 0,6 0,6 0,6 0,4 0,3 0,5 Asuntomurron yritys 0,4 0,5 0,7 0,6 0,9 0,5 Varkaus henkilöltä 4,3 3,4 3,3 2,8 3,7 2,8 Ryöstö 0,8 1,0 0,5 0,3 0,6 0,3 Jonkin yllä olevan rikoksen uhri 14,1 17,8 15,3 14,3 14,6 13,7 Vuoteen 1997 verrattuna autoihin kohdistuneet rikokset ovat hieman lisääntyneet ja polkupyörävarkaudet vähentyneet. Muiden omaisuusrikosten osalta tilanne näyttää samankaltaiselta kuin vuonna Jonkin taulukossa 4 luetellun rikoksen kohteeksi joutuneiden osuus (13,7 % väestöstä vuonna 2003, taulukon 4 lukuihin eivät vuosina 1997 ja 2003 sisälly ryöstöt) on edelleen vähentynyt.

28 25 Huolestuneisuus rikoksen kohteeksi tai tapaturmaan joutumisesta Rikoksen pelolla on monissa uhritutkimuksissa tarkoitettu huolestuneisuutta erilaisten väkivallantekojen ja omaisuusrikosten kohteeksi joutumisesta. Vuoden 2003 haastatteluissa kysyttiin näiden lisäksi huolissaan oloa erilaisiin tapaturmiin joutumisesta. Tässä raportissa tarkastellaan seuraavia huolen aiheita: 1) kotimurto, 2) väkivallan kohteeksi joutuminen iltaisin kodin ulkopuolella, 3) väkivalta työtehtävissä, 4) sukupuolinen lähentely ja väkisinmakaaminen, 5) liikennetapaturma, 6) työtapaturma sekä 7) koti- tai vapaa-ajan tapaturma. Murtautuminen kotiin, miehet Murtautuminen kotiin, naiset Väkivalta iltaisin ulkona, miehet Väkivalta iltaisin ulkona, naiset Sukupuolinen lähentely, raiskaus, naiset Sukupuolinen lähentely, miehet Väkivalta työssä, miehet Väkivalta työssä, naiset % Kuvio 18 Erilaisia rikoksen kohteeksi joutumista koskevia huolestumisen aiheita. Miehet ja naiset, erittäin ja jonkin verran huolestuneet, vuotiaat, (%), vuodet 1988, 1993, 1997 ja 2003 Kysymysten tarkka sanamuoto on liitetaulukossa 5 Naisten johtavat huolenaiheet eri tutkimusvuosina ovat koskeneet väkivallan kohteeksi joutumista illalla ulkona sekä heidän kotiinsa murtautumista. Miehillä yleisin huolen aihe on ollut kotiin murtautuminen.

29 26 Yleishavainto kuviosta 18 on se, että eri rikosten uhriksi joutumista koskeva huolestuneisuus on vähentynyt sekä miehillä että naisilla vuodesta Poikkeuksena on naisten huolestuneisuus väkivallan kohteeksi joutumisesta työtehtävissä, joka on hieman lisääntynyt. Huoli kotiin murtautumisesta sekä väkivallan kohteeksi joutumisesta illalla kodin ulkopuolella on suunnilleen vuoden 1988 huolestuneisuuden tasolla, naisten huolestuneisuus sukupuolisen lähentelyn tai raiskauksen kohteeksi joutumisesta on vuoden 1988 tasoa huomattavasti pienempi. Kuvioon 18 liittyen on syytä todeta, että vaikka lähes puolet naisista on ainakin jonkin verran huolissaan väkivallan kohteeksi joutumisesta ulkona iltaisin, erittäin huolestuneita oli vajaat seitsemän prosenttia. Muissa huolestuneisuutta mittaavissa kysymyksissä erittäin huolestuneiden osuudet olivat tätä pienempiä (liitetaulukko 5). Vuonna 2003 kysyttiin ensimmäisen kerran huolestuneisuutta erilaisten tapaturmien kohteeksi joutumisesta. Sekä miehet että naiset olivat useammin huolissaan liikennetapaturmaan joutumisesta kuin esimerkiksi väkivallan kohteeksi joutumisesta iltaisin ulkona. Vapaa-ajan tapaturmista on huolestunut huomattavasti pienempi osa väestöstä kuin liikennetapaturmista. Kuvion 19 työtapaturmista huolestuneiden osuus on laskettu koko väestöstä, jolloin mukana ovat myös ne, jotka eivät ole työssä. Haastatteluhetkellä työssä olevista miehistä 30, naisista 26 prosenttia oli huolissaan työtapaturmaan joutumisesta % Liikennetapaturmat Miehet Naiset Vapaa-ajan tapaturmat Miehet Naiset Työtapaturmat Miehet Naiset Kuvio 19 Miesten ja naisten huolissaan oleminen liikennetapaturman, vapaa-ajan tapaturman ja työtapaturman kohteeksi joutumisesta, vuotiaat, 2003 (%)

30 27 Tutkimusaineisto Tutkimuksen haastattelut teki Tilastokeskus. Aineisto kerättiin haastattelemalla puhelimitse (käyntinä ellei vastaajaa tavoitettu puhelimitse) Väestötietojärjestelmästä poimittua 15 vuotta täyttänyttä henkilöä maalistoukokuussa ja elo-lokakuussa vuonna Haastattelukielet olivat suomi ja ruotsi. Lähtöotoksen koko oli henkilöä. Vastausprosentti oli 81. Tulokset on laskettu painottamalla otostiedot vastaamaan väestötasoa. Aineistoon on samalla tehty katokorjaus sukupuolen, ikäryhmän ja asumaalueen mukaan. Liikennetapaturmaksi on määritelty tapaturma, jossa oli uhrin lisäksi mukana vähintään yksi liikenneväline ja joka tapahtui liikennealueella. Tapaturman yleisenä kriteerinä oli fyysisen vamman aiheutuminen. Liikennetapaturmista on lisäksi kerätty tiedot onnettomuuksista, joissa ei syntynyt fyysisiä vammoja. Aikaväli, jota tiedot koskevat, on 12 kuukautta haastatteluhetkestä. Työtapaturmia ovat tapaturmat, jotka sattuivat työpaikalla tai työmatkalla, ja jotka eivät olleet liikennetapaturmia. Kotitapaturma on omassa asunnossa, muussa asunnossa, asunnon pihapiirissä tai kesämökillä sattunut tapaturma. Liikuntatapaturma on ohjattua tai vapaamuotoista liikuntaa, urheilua tai pelejä harrastettaessa syntynyt tapaturma. Muut vapaaajan tapaturmat käsittävät jäljelle jäävät tapaturmat, esimerkiksi kaatumisen ostosmatkalla. Uhkailu ja väkivalta samoin kuin omaisuusrikokset määriteltiin luettelemalla joukko niitä kuvaavia tyypillisiä tilanteita. Uhkailu ja väkivalta käsittivät uhkailun ja liikkumisen estämisen, tönimisen ja kiinni tarttumisen, lyönnin, josta ei seurannut näkyvää jälkeä, lyönnin, josta aiheutui mustelmia, haavoja tai luunmurtumia, aseellisen väkivallan, seksuaalisen väkivallan ja muun väkivallan. Seksuaalista väkivaltaa koskeva kysymys on tehty vain vuosien 1997 ja 2003 haastatteluissa. Vuonna 2003 esitettiin vielä täsmentävä kysymys läheisväkivallasta. Kun uudempia tuloksia on vertailtu aikaisempiin, ne on tehty yhteismitallisiksi karsimalla uusien kysymysten vastaukset. Omaisuusrikoksiin kuuluivat autovarkaus, varkaus autosta, auton vahingoittaminen, moottoripyörävarkaus, polkupyörävarkaus, asuntomurto ja sen yritys, henkilökohtaisen omaisuuden varkaus (ryöstö määriteltiin väkivallan erityistapauksena) ja muut omaisuusrikokset. Omaisuusrikoksia selvittävien rikosten muotoilu on vuoden 1997 tutkimuksesta alkaen muutettu vertailukelpoiseksi Kansainvälisen rikosuhritutkimuksen (ICVS) kysymysten kanssa. Tulokset ovat otokseen perustuvia estimaatteja. Otostutkimuksiin voi sisältyä sekä satunnaisvaihtelua että systemaattista vaihtelua. Satunnaisvaihte-

31 28 lun suuruus voidaan arvioida luottamusvälilaskelmilla prosentin todennäköisyydellä tulokset poikkeavat koko otoksen tasolla suurimmillaan noin yhden prosenttiyksikön prosenttilukuestimaatin koosta, miesten tai naisten tuloksissa noin 1,5 prosenttiyksikköä. Systemaattista virhettä tuloksiin voi aiheutua eri tekijöistä, kuten kysymysten muotoilusta, muistamattomuudesta tai tietoisesta salailusta ja liioittelusta. Vertailtavat haastattelukysymykset on toistettu yllä mainituin poikkeuksin jokseenkin samanlaisina eri tutkimusvuosina. Samoin tutkimuksen tietojenkeruuasetelma on ollut sama. Uhrihaastattelut on tehty Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä. Haastatteluajankohta on vuosina 1980, 1993 ja 1997 ollut syksy. Vuosina 1988 ja 2003 puolet haastatteluista on tehty kevättalvella, puolet syksyllä (vuonna 2003 elo-lokakuussa). Koska lievien tapaturmien mieleen palauttaminen koko vuoden ajalta on vaikeaa, haastatteluajankohdalle ominaisten tapaturmien (esim. liukastumiset talvella) osuus saattaa kasvaa. Tässä raportissa käytetyllä tarkkuustasolla eivät eri vuodenaikoina tehdyt haastattelut tuota juurikaan erilaisia tuloksia. Esimerkiksi miesten ja naisten koti-, liikunta- ja muiden vapaa-ajan tapaturmien kokonaismäärässä ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa eri vuodenaikoina tehtyjen haastattelujen välillä. Myöskään miesten ja naisten huolestuneisuus rikoksen kohteeksi joutumisesta ei vaihdellut eri vuodenaikoina tehdyissä haastatteluissa. 5 Prosenttiluvun 95 %:n luottamusvälin laskukaava: p 1,96* neliöjuuri(p*(100-p)/(n-1))

32 Kirjallisuutta Aromaa Kauko. 1990a. Tahallinen väkivalta. Teoksessa Heiskanen Markku, Aromaa Kauko, Niemi Hannu, Ruusinen Anneli ja Sirén Reino (1991). Tapaturmat ja väkivalta Tilastokeskus SVT Oikeus 1990:7. Pieksämäki: Tilastokeskus, Aromaa Kauko & Heiskanen Markku Väkivalta. Julkaisussa Suomalaisten turvallisuus Haastattelututkimus rikosten ja tapaturmien kohteeksi joutumisesta sekä rikoksen pelosta. Tilastokeskus SVT Oikeus 1996:17 ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 139. Helsinki: Tilastokeskus, Aromaa Kauko & Heiskanen Markku. 2000a. Väkivalta. Julkaisussa Heiskanen Markku, Aromaa Kauko, Niemi Hannu ja Sirén Reino (2000). Tapaturmat, väkivalta, rikollisuuden pelko. Väestöhaastattelujen tuloksia vuosilta Tilastokeskus Oikeus 2000:1 ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 171. Helsinki: Tilastokeskus, Aromaa Kauko & Heiskanen Markku. 2000b. Suomalaisten rikosriskit. Kansainvälisen rikosuhritutkimuksen Suomea koskevia tuloksia. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 49. Helsinki. van Dijk, Jan J. M. & Mayhew, P. & Killias, M Experiences of Crime Across the World. Key Findings from the 1989 International Crime Survey. Deventer: Kluwer Law and Taxation Publishers. Heiskanen Markku & Aromaa Kauko Suomalaisten turvallisuus Vuoden 1997 haastattelututkimuksen ennakkotietoja tapaturmien ja rikosten kohteeksi joutumisesta. Tilastokeskus SVT Oikeus 1998:7 ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 35. Helsinki: Tilastokeskus. Heiskanen Markku & Piispa Minna Usko, toivo, hakkaus. Kyselytutkimus miesten naisille tekemästä väkivallasta. Tilastokeskus SVT Oikeus 1998:12 ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Sukupuolten tasa-arvo. Helsinki: Tilastokeskus. Heiskanen Markku & Aromaa Kauko & Niemi Hannu & Sirén Reino Tapaturmat, väkivalta, rikollisuuden pelko. Väestöhaastattelujen tuloksia vuosilta Tilastokeskus Oikeus 2000:1 ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 171. Helsinki: Tilastokeskus. Van Kesteren John & Mayhew Pat & Nieuwbeerta Paul Criminal Victimisation in Seventeen Industrialised Countries. Key findings from the 2000 International Crime Victims Survey. Onderzoek en beleid 187. NSCR, WODC.

33 Lättilä & Heiskanen & Komulainen & Niskanen & Sirén Tapaturmat ja väkivalta. Haastattelututkimus tapaturmien ja väkivallan yleisyydestä ja terveyshaitoista. Tilastokeskuksen tutkimuksia N:o 80. Helsinki: Tilastokeskus. Niemi Hannu Rikoksen pelko ja varotoimet. Teoksessa Heiskanen Markku, Aromaa Kauko, Niemi Hannu ja Sirén Reino (2000). Tapaturmat, väkivalta, rikollisuuden pelko. Väestöhaastattelujen tuloksia vuosilta Tilastokeskus Oikeus 2000:1 ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 171. Helsinki: Tilastokeskus, Seppänen Susanna Rikoksen pelko. Tilastokeskus SVT Oikeus 1991:2. Helsinki: Tilastokeskus. Sirén Reino Turvallisuusindikaattori. Teoksessa Heiskanen Markku, Aromaa Kauko, Niemi Hannu ja Sirén Reino (2000). Tapaturmat, väkivalta, rikollisuuden pelko. Väestöhaastattelujen tuloksia vuosilta Tilastokeskus Oikeus 2000:1 ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 171. Helsinki: Tilastokeskus, Törnudd Patrik Measuring victimisation. Teoksessa The OECD social indicator development programme. Special Studies No.6. Paris,

34 Liitetaulukot Taulukko 1 Taulukko 2 Taulukko 3 Taulukko 4 Taulukko 5 Vammaan johtaneet tapaturma- ja väkivaltatapahtumat sukupuolen ja ikäryhmän mukaan Tilastoyksikkönä on tapahtuma Vammaan johtaneiden tapaturmien ja väkivallan kohteeksi joutuneet henkilöt sukupuolen ja ikäryhmän mukaan Tilastoyksikkönä on henkilö Vammaan johtaneet tapaturma- ja väkivaltatapahtumat sukupuolen, vamman laadun ja vahinkotyypin mukaan Tilastoyksikkönä on tapahtuma Vammaan johtaneet tapaturma- ja väkivaltatapahtumat sukupuolen, hoidon ja hoitotoimenpiteen mukaan Tilastoyksikkönä on tapahtuma Huolestuneisuus rikosten ja tapaturmien kohteeksi joutumisesta sukupuolen ja ikäryhmän mukaan Tilastoyksikkönä on henkilö

35 Taulukko 1 Vammaan johtaneet tapaturma- ja väkivaltatapahtumat sukupuolen ja ikäryhmän mukaan Tilastoyksikkönä on tapahtuma 1 Yhteensä Vahinkotyyppi Väkiluku Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä Sukupuoli mies Vahinkotyyppi Väkiluku Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä Sukupuoli nainen Vahinkotyyppi Väkiluku Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä Kaikkien taulukoiden luvut on laskettu otoksesta korottamalla ne kyseisen väestöryhmän kokoa vastaaviksi. Luvut ovat näennäisestä tarkkuudesta huolimatta tilastollisia estimaatteja.

36 34 Taulukko 2 Vammaan johtaneiden tapaturmien ja väkivallan kohteeksi joutuneet henkilöt sukupuolen ja ikäryhmän mukaan Tilastoyksikkönä on henkilö Yhteensä Vahinkotyyppi Väkiluku Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä Sukupuoli mies Vahinkotyyppi Väkiluku Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä Sukupuoli nainen Vahinkotyyppi Väkiluku Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä

37 35 Taulukko 3 Vammaan johtaneet tapaturma- ja väkivaltatapahtumat sukupuolen ja vahinkotyypin mukaan Tilastoyksikkönä on tapahtuma Yhteensä Vahinkotyyppi Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä Vamman laatu Aivotärähdys Nyrjähdys, venähdys Mustelmia päähän Mustelmia muualle kehoon Haavoja päähän Haavoja muualle kehoon Luunmurtumia päähän Luunmurtumia muualle kehoon Vamma hampaisiin Jokin sisäinen vamma Palovamma Silmävamma Muu vähäinen vamma Muu vamma Ei tietoa vamman laadusta Sukupuoli mies Vahinkotyyppi Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä Vamman laatu Aivotärähdys Nyrjähdys, venähdys Mustelmia päähän Mustelmia muualle kehoon Haavoja päähän Haavoja muualle kehoon Luunmurtumia päähän Luunmurtumia muualle kehoon Vamma hampaisiin Jokin sisäinen vamma Palovamma Silmävamma Muu vähäinen vamma Muu vamma Ei tietoa vamman laadusta

38 36 Sukupuoli nainen Vahinkotyyppi Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä Vamman laatu Aivotärähdys Nyrjähdys, venähdys Mustelmia päähän Mustelmia muualle kehoon Haavoja päähän Haavoja muualle kehoon Luunmurtumia päähän Luunmurtumia muualle kehoon Vamma hampaisiin Jokin sisäinen vamma Palovamma Silmävamma Muu vähäinen vamma Muu vamma Ei tietoa vamman laadusta

39 37 Taulukko 4 Vammaan johtaneet tapaturma- ja väkivaltatapahtumat sukupuolen, hoidon ja hoitotoimenpiteen mukaan Tilastoyksikkönä on tapahtuma Yhteensä Vahinkotyyppi Yhteensä Liikenne Työ Koti Liikunta Muu Väkivalta Yhteensä Hoito Ei saanut mitään hoitoa Sai ensiavun tai kävi lääkärissä, mutta ei jäänyt sairaalahoitoon Joutui heti jäämään sairaalaan Joutui myöhemmin sairaalaan Sai muuta hoitoa Ei tietoa Hoitotoimenpide Ei hoitoa Lepoa Lääkehoito Haavaside Lastoitus, ideal-, tukiside Tikkejä Kipsi Kirurginen leikkaus Muu Ei tietoa