Buchholz-projektin pauloissa Saksalaiset saapuivat Suomeen tammikuun ensimmäisenä lauantaina. Kyseisen päivän vihdoin koittaessa odotimme innolla pikkkubussia lukiomme parkkipaikalla. Lopulta se kaartoi pihaan Ketolaisen Pasin johdolla. Projektin molemmat osapuolet tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Buchholz-projekti (saksalaisten keskuudessa tunnettu Järvenpää-projekti) on ystävyyskaupunkien välinen viikon mittainen fysiikkaprojekti. Albert Einstein Gymnasium teki aloitteen yhteisen fysiikan projektin järjestämisestä muutama vuosi sitten, ja vuonna 2013 ensimmäinen projekti lähti käyntiin. Yhteistyön tavoitteena on saada kontakteja ja ystäviä eri puolelta Eurooppaa ja työskennellä samalla fysiikan parissa. Kommunikointi tapahtuu englanniksi. Projektiryhmät vierailevat toistensa luona viikon mittaisella visiitillä. Vierailun aikana tutustutaan paikallisiin nähtävyyksiin, kulttuuriin ja koulujärjestelmään. Opettajien organisoimat fysiikkaan keskittyvät vierailut, kuten Suomessa biovoimalassa ja meteorologisessa instituutissa käynnit, tehdään päiväsaikaan. Loppupäivän ohjelmasta vastaavat nuoret itse. Projektiin kuuluu myös fysiikan ryhmätyö, joka aloitetaan Suomessa. Valmis tuotos paljastetaan suuremmalle yleisölle Buchholzissa, jonne suomalaiset oppilaat matkustavat toukokuun lopulla. Vuoden 2015 projektiryhmän lauantai-ilta vietettiin omaan vieraaseen tutustuen. Sunnuntaina oli vapaavalintaista isäntäperheen suunnittelemaa ohjelmaa. Osa projektilaisista oli laskettelemassa tai tutustumassa Helsinkiin, osa piipahti pikavisiitille Suomen silmäterään, Porvooseen. Projekti starttasi Pasin luokassa maanantaina kello 9.45. Jakauduimme ryhmiin, ja aloimme suunnitella oman aihepiirimme
esitystä. Porukka tunsi jo toisensa selvästi aika hyvin, sillä Pasin ohella saksalaiset opettajat Oliver Gries ja Andreas Brock joutuivat välillä toppuuttelemaan kovaäänistä joukkoamme. Koulupäivän päätteeksi suuntasimme rentoutumaan Jannekadun anniskelualueenakin tunnettuun Blackpooliin. Tällä kertaa aikeenamme oli kuitenkin pelata vain biljardia. Tiistai-aamuna nousimme pikkubussiimme rintamasuunta Helsinkiin päin osoittaen. Ensimmäinen pysäkki oli Meteorologinen instituutti, jossa kuuntelimme kaksi mielenkiintoista luentoa. Maittavan lounaan jälkeen siirryimme kiertelemään Helsingin nähtävyyksiä. Stockmann, Ravintola Tornin näköalat, Hard Rock Cafe ja Tuomiokirkko olivat kaikkien mielestä näkemisen arvoisia. Suomalaisten oma pikaruokaketju Hesburger ruokki ryhmämme alkuillasta, ja se valtasi saksalaisten sydämet. Ruoka oli kuulema parempaa kuin missään muualla. Edes pikaruokaketjujen kruunaamaton kuningas, Burger King, ei kuulemma vetänyt vertoja Heselle. Illan lopuksi päädyimme erilaisten sattumien kautta Vanhankylänniemeen, jossa meitä odotti jäähän porattu reikä ja lämmin sauna. Mihin sitä on tullutkaan lupauduttua Jo kotoisaksi keskiviikkona paikaksi kehkeytynyt pikkubussimme kaarsi tarkkojen turvatoimien läpäisyn jälkeen
Fortumiin, Järvenpään biovoimalaitokseen. Saksalaiset ystävämme kävivät myös sanomassa hyvää päivää kaupunginjohtajalle, Erkki Kukkoselle. Muistoksi vierailusta he saivat itselleen Sibeliuksen levyt. Illalla koitti kaikkien kauan odottama hetki: Saksa vs. Suomi -jääkiekkomittelö. Huhujen mukaan jään reunamille kerääntyi jopa katsojia todistamaan tätä vauhdikasta spektaakkelia. Ruhjeista ja huonoista häviäjistä huolimatta ilta oli ylivoimaisesti tähän mennessä onnistunein: ensimmäistä kertaa koko ryhmä toimi tiiminä yhdessä, ei maiden tai kaveriporukoiden rajoja myötäillen. Torstain avantoa. koulupäivän Saksalaiset jälkeen lähdimme kohti Kuusijärven saivat tällä vierailulla totisesti tutustua suomalaisuuteen ja stereotyyppiseen suomalaiseen mieheen. Saunasta pystyi bongaamaan useammankin Karhua jäähyllä nautiskelevia keski-ikäisiä miehiä. Saunassa seurassamme olleet suomalaiset kuitenkin yllättivät meidät positiivisesti puheliaisuudellaan ja avoimuudellaan saksalaisia kohtaan! Heistä useampikin vaihtoi kuulumisia saksalaisten vieraidemme kanssa. Projektimme herätti kiinnostusta myös koulun ulkopuolisissa tahoissa, ja Järvenpää News- lehden toimittaja tuli tekemään perjantaina suuren artikkelin projektistamme lehteen. Jälkimainingeissa Päällimmäiset fiilikset viikosta ovat erinomaiset. Suuri kiitos kuuluu Järvenpään lukiolle, joka tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden osallistua kansainvälisiin projekteihin. Toivomme mahdollisimman monen kiinnostuneen lähtevän ensi vuonna mukaan projektiin, sillä tällaiset kokemukset ovat ainutlaatuisia. Saksalaisten juttujen perusteella vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää.
Future engineers? Biss dann, auf Wiedersehen! Kuvat: Niklas Mäkeläinen, Pasi Ketolainen ja Joonas Paukkunen Älä unohda vaihtareita!
Poseeraamassa vasemmalta Akira (Japani), Minori (Japani), Caio (Brasilia), Liz (Kanada), Bélen (Honduras) ja Michelle (Saksa). Kuvat: Henna Mäkiaho. Onko vaihtarin arki pelkästään museoihin tutustumista ja kosteita kotibileitä? Tarvitseeko läksyjä tehdä ja ovatko kotityöt pakollisia? Lue niin tiedät. Koulumme seitsemän vaihto-opiskelijaa ovat viettäneet jo Suomessa yli sata päivää. Päätimmekin kysyä heidän kuulumisiaan. Saksalainen Michelle, 17, on kotoisin 1 000 asukkaan kylästä Berliinin läheisyydestä. Suomessa hän asuu Mäntsälässä Hirvihaarassa, joten bussimatkat vievät valitettavan paljon aikaa koulupäivästä. Telinevoimistelua Saksassa harrastavana tyttönä hän mainitsee kaipaavansa liikuntaa, mutta vielä sitä oikeaa lajia ei ole löytynyt. Toimitus aikookin tutustuttaa Michellen Järvenpään hiihtolatuihin ja ulkojäille kunhan kelit sen vain sallivat. Sanasta Suomi Michellelle tulevat mieleen ujot suomalaiset ja kylmät talvet. Saksaa hän mainostaa suomalaisille maana, jossa on sijaa erilaisuudelle, braatvursteille ja juhlimiselle. Going often to parties onkin asia, jonka Michelle olisi ehdottomasti ottanut mukaan Saksasta, sillä hänen kotimaassaan useimmat yökerhot ja baarit avaavat ovensa jo 16 vuotta täyttäneille. 16-vuotias Liv on 60 000 asukkaan Bielefeldistä kotoisin oleva viulunsoittoa harrastava toinen saksalainen vaihtarimme. Hän on huomannut lähes kaikkien suomalaisten tyttöjen olevan ujoja blondeja, joten hänellä on mielestään hyvät mahdollisuudet sopeutua joukkoon. Liv muistuttaa, että vaihtarille juttelu ei ole oikeasti niin jännittävää kuin millaisena jotkut ykköset ovat sen kokeneet. Hevirokkia ja mustikkapiirakkaa Minori on Järvenpään kokoisesta japanilaisesta kaupungista kotoisin oleva heavy metal -fani. Yksi syy juuri Suomen valitsemiseen olikin palava rakkaus heviin. Lukion Art
Caféssakin esiintynyt Minori on löytänyt suomalaisen lempibändin: Apulannan. myös uuden Suomesta Minorille tulevat ensimmäisenä mieleen Muumit ja saunominen. Japanista hän mainitsee näkemisen arvoiseksi Fujivuoren ja kirsikkapuut niiden kukkiessa kirkkaan pinkkeinä. Lopuksi Minori lähettää terveisiä lukiolaisille selkeällä suomella: Minä en puhu kovin hyvää suomea tai englantia, mutta minä haluan oppia puhumaan paremmin suomea. Akira ja Minori. Vasta vähän aikaa sitten Japanista kouluumme saapui myös toinen vaihto-oppilas, 17-vuotias Akira. Pari viikkoa Suomessa oleillessaan hän on tykästynyt kovasti suomalaiseen mustikkapiirakkaan ja kuvailee Suomea joulupukin ja saunojen maana. Omasta maastaan hän haluaa nostaa esille maukkaat ruoat, edistyneen tegnologian sekä monet hienot nähtävyydet kuten Tokion Sky Tree. Samba evästää Järvenpään yöhön Caio, 18-vuotias brasilialainen, on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva jalkapallofani. Brasiliassa karnevaalit ja sambatanssi ovat näkyvä osa kulttuuria, mutta Suomessa vastaavia asioita Caio ei ole vielä löytänyt. Syksyssä päällimmäisinä ajatuksina pyörivät vain viileys, pimeys ja joulupukin odotus. Reipas täysi-ikäinen odottaa innolla tulevaa vuotta, jonka tarkoituksena olisi oppia lisää eurooppalaisesta kulttuurista ja englannin kielestä.
Brasiliasta matkalaukkuun Caio olisi ottanut mukaan niin perheensä, maukkaat ruoat, kuin myös maailman kauneimmaksi rankatut tytöt. Toimitus vinkkaa Caioa tutustumaan Järvenpään yöelämään, josta löytyvät niin maukkaat rullakebabit, kulttuurin ilmentymä grillijonossa ja RT:n tanssilattialta ne maailman oikeasti kauneimmat vaaleahiuksiset tytöt. Belén ja Caio. Kaikkea kannattaa kokeilla Hondurasista kotoisin oleva 17-vuotias Belén päätyi Suomeen isänsä työkaverin suosittelemana. Belén on jo kotimaassaan valmistunut high schoolista, ja ajatteli hakea elämänkokemusta Euroopasta päätyen Suomeen. Hondurasin kuumuuteen tottuneena hän kertoo Suomen olevan kylmä maa, jossa ihmiset ovat hyvin ystävällisiä, mutta paljon hiljaisempia kuin hänen kotimaassaan. Eteläamerikkalaisille kulttuureille tyypillisesti myös Honduras koostuu jalkapallofaneista ja tummatukkaisista sekä hyvin sosiaalisista ja ulospäinsuuntautuneista henkilöistä. Lukiomme opiskelijoille Belén haluaa sanoa, että elämässä tulee tarttua rohkeasti kaikkiin vastaan tuleviin mahdollisuuksiin saavuttaakseen ja kokeakseen jotain
erityistä, ja näin voi todeta ainakin kaikkien kouluumme päätyneiden vaihtareiden tehneen. Yllä olevista lyhyistä esittelyistä puuttuu omaa palstaa lehdessämme kirjoitteleva Liz. Käykäähän kurkkaamassa Liz s Adventures osiota ja näin pääsette tutustumaan syvemmin mielenkiintoiseen vaihtariarkeen Suomessa.