Pohjoismainen sähkömarkkina ja edelläkävijyyden eväät

Pohjoismainen sähkömarkkina ja edelläkävijyyden eväät

Kilpailukyky Kestävä kehitys Tasapaino? Tasapaino? Kestävä Toimitusvarmuus Toimitusvarmuus

Sisältö: 1. Askel askeleelta kohti eurooppalaista sähkömarkkinaa... 5 Miten nykyinen pohjoismainen sähkömarkkina on syntynyt? Eurooppalainen sähkömarkkina miksi? 2. Pohjoismainen sähkömarkkina nyt... 6 Pohjoismaisen sähkömarkkinan rakenne Markkinatoimijat Miten pohjoismainen sähkömarkkina toimii tänään? Mitä kehityskohteita pohjoismaisessa sähkömarkkinassa on? Sähkön tuotanto Sähkön siirto ja jakelu Sähkön myynti Sähkön tukkuhinnan muodostuminen 3. Tehokas sähkömarkkina palvelee sekä ihmisiä että ympäristöä... 12 Pohjoismainen sähkömarkkina toimii varsin hyvin Tehokas markkina on kuluttajan kannalta luotettavin ja edullisin Millainen pohjoismainen sähkömarkkina voisi parhaimmillaan olla ja mitä sen toteutuminen edellyttää nykytilaan verrattuna 4. Entistä tehokkaampi sähkömarkkina on kaikkien etu... 15 Tehokas sähkömarkkina hyödyttää sekä sähkön käyttäjiä, tuottajia ja siirtäjiä että koko yhteiskuntaa

Aluksi Sähkön rooli yhteiskunnassa on keskeinen. Sähkö on merkittävä hyvinvoinnin ja korkean elintason mahdollistaja. Sähkö on myös varsin poikkeuksellinen tuote, sillä se on sidottu sekä aikaan ja paikkaan. On siis varsin ymmärrettävää - ja myös suotavaa että sähköstä ja sähkömarkkinan toimivuudesta keskustellaan ja kannetaan huolta yhteiskunnassa laajalti. Pohjoismaisen sähkömarkkinan toimivuus on herättänyt vilkasta ja osin kiivastakin keskustelua puolesta ja vastaan parin viime vuoden aikana. Oltiinpa markkinan toimivuudesta mitä mieltä tahansa, yhteinen näkemys on, että sen toimintaa voidaan parantaa. Pohjoismaat ovat muiden Euroopan maiden tavoin sitoutuneet mm. ilmastonmuutosta, uusiutuvia energianlähteitä ja energian toimitusvarmuutta koskeviin tavoitteisiin. Näiden tavoitteiden saavuttaminen ylipäätään, ja erityisesti jos tavoitteeksi asetetaan kustannusten minimoiminen, edellyttää hyvin toimivaa sähkömarkkinaa. Voidaan siten sanoa, että pohjoismaisen sähkömarkkinan toimintaa ei vain voi vaan myös pitää parantaa. Fortum on vahvasti sitä mieltä, että tehokkaasti toimiva alueellinen - ensin pohjoismainen ja aikanaan eurooppalainen - sähkömarkkina on niin ihmisten kuin ympäristön etu. Keskeinen edellytys tehokkuudelle on kilpailun lisääminen sähkön tuotannossa ja myynnissä. Jotta pystytään luomaan kilpailun lisääntymisen vaatimat tasapuoliset kilpailuedellytykset, tarvitaan toimia sekä energiasektorilta, viranomaisilta että poliittisilta päättäjiltä. Meidän tavoitteemme on kannustaa rakentavaa keskustelua siitä, miten pohjoismaista sähkömarkkinaa pitäisi kehittää. Keskustelun pohjaksi esitämme seuraavassa näkemyksen siitä, millainen toimiva pohjoismainen sähkömarkkina parhaimmillaan voi olla ja mitä nykytilanteeseen nähden pitäisi tehdä, jotta se voisi toteutua. Mikael Lilius toimitusjohtaja Fortum Oyj

1. Askel askeleelta kohti eurooppalaista sähkömarkkinaa Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden toimintatavat muuttuivat perusteellisesti 1990-luvulla, jolloin markkinat avattiin kilpailulle. Keskeistä sähkömarkkinoiden avaamisessa oli kilpailtujen liiketoimintojen (sähkön tuotanto ja myynti) eriyttäminen monopoliliiketoiminnoista (sähkönsiirto ja -jakelu). Muutos vaikutti huomattavasti alan yritysten toimintatapoihin ja toiminnan taloudellisiin edellytyksiin sekä pakotti yritykset toimimaan entistä asiakaslähtöisemmin. Sähkömarkkinoiden vapauttamisen taustalla on ajatus siitä, että vapaa kilpailu johtaa olemassa olevien resurssien tehokkaaseen käyttöön. Pitkällä aikavälillä kilpailu myös ohjaa investointeja siten, että toimitusvarmuudesta huolehditaan ilman ylimitoitettuja investointeja, jotka tulisivat asiakkaiden ja/tai yhteiskunnan maksettaviksi. Laajempi sähkömarkkina tarjoaa kuluttajille enemmän valinnanvaraa ja lisää niin kuluttajien kuin tuottajienkin määrää markkinoilla. Tällöin niiden suhteellinen koko pienenee, mikä lisää kilpailua. Myös ympäristöhaasteisiin voidaan yhdessä vastata kustannustehokkaammin kuin mitä kansallisin toimin olisi mahdollista. Lisäksi laajempi markkina parantaa sähkön toimitusvarmuutta ja tuo vakautta. Sähkömarkkinan avaaminen kilpailulle ja sen laajentaminen yli kansallisten rajojen tukevat toisiaan. Asiakkaille, eli sähkön käyttäjille, ne tuovat vakautta ja takaavat aina edullisimman hinnan. Alueiden kautta eurooppalaiseksi markkinaksi Euroopan Unionin kantava ajatus on, että kansallisia markkinoita laajemman eurooppalaisen markkinan ansiosta tavaroiden ja palvelujen tuottaminen tapahtuu siellä, missä se yhteisten pelisääntöjen puitteissa on tehokkainta. Sama periaate koskee myös sähkömarkkinoita. EU:n tavoitteena onkin eurooppalaisen energiasisämarkkinan luominen. Euroopan komission strategian mukaisesti EU:n sähkömarkkina luodaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa muodostetaan kansallisten markkinoiden pohjalta alueelliset markkinat, joista pohjoismainen markkina on yksi esimerkki. Toisessa vaiheessa alueelliset markkinat yhdistetään yhtenäiseksi eurooppalaiseksi sähkömarkkinaksi.

2. Pohjoismainen sähkömarkkina nyt Sähkömarkkinan toimintoja ovat sähkön tuotanto, siirto ja jakelu sekä myynti. Sähkön tuotanto ja myynti ovat kilpailtuja liiketoimintoja, sähkön siirto ja jakelu sen sijaan luonnollisia monopoleja. Sähkömarkkinoilla toimivan yrityksen on eriytettävä sähköverkkotoiminta, ts. sähkön siirto ja jakelu, muista sähköliiketoiminnoista, ts. tuotannosta ja myynnistä, toisistaan riippumattomiksi yksiköiksi. Toimijoiden määrä pohjoismaisella markkinalla on suuri ja keskittyneisyys vähäistä verrattuna muuhun Eurooppaan, monista muista teollisuudenaloista puhumattakaan. Asiakkaita eli sähkön loppukäyttäjiä ovat sekä yritykset ja yhteisöt, julkinen sektori että kotitaloudet. TUOTANTO 395 TWh >350 yritystä JAKELU 14 miljoonaa asiakasta ~500 yritystä MYYNTI 14 miljoonaa asiakasta >450 yritystä Muut Vattenfall Muut Fortum Vattenfall Muut Fortum Dong Energy 41% Fortum 61% E.ON 65% Vattenfall E.ON Dong Energy Hafslund Dong Energy E.ON Statkraft Hafslund Pohjoismaisen sähkömarkkinan toimijat 2005. * Sähkön tuotanto Pohjoismaissa tuotetaan sähköä useasta eri energianlähteestä ja eri tuotantomenetelmillä. Tärkeimmät energianlähteet ovat vesivoima, ydinvoima, kivihiili, maakaasu, puupolttoaineet, turve sekä tuuli. Pohjoismaihin myös tuodaan varsin runsaasti sähköä Venäjältä, Virosta ja ajoittain myös Saksasta. Sähkön tarve vaihtelee vuodenajasta, viikonpäivästä ja vuorokaudenajasta riippuen. Pohjoismaissa sähköä käytetään paljon lämmitykseen, joten myös ulkolämpötila vaikuttaa sähkönkulutukseen huomattavasti. Koska sähkönkulutuksen ja tuotannon on oltava kaiken aikaa tasapainossa, on kulutuksen vaihdellessa tuotantoa kyettävä sopeuttamaan nopeasti. Erityyppisten voimalaitosten kustannusra- TWh/a 400 350 300 250 200 150 100 50 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 Vuosittainen sähköntuotanto ja tuonti Pohjoismaissa. Nettotuonti Tuuli Muut Biomassa Maakaasu Turve Öljy Hiili Ydinvoima Vesivoima *Tanskan ja Suomen rakenteelliset muutokset, so. Dong Energy ja Fortum-E.ON Finland kauppa otettu huomioon

kenteet, ja siten myös niiden optimaalinen ajotapa, poikkeavat toisistaan huomattavasti. Osalla voimalaitoksista kiinteät kustannukset, esimerkiksi investointikustannukset, ovat hyvin korkeat. Niiden rakentaminen kannattaa vain siinä tapauksessa, että ne voivat käydä korkealla käyttöasteella ympäri vuoden. Esimerkiksi ydinvoimalaitokset ovat tällaisia laitoksia, ja ne ovat käynnissä ja ajavat täysillä aina, kun se teknisesti on mahdollista. Osalla voimalaitoksista taas käyttökustannukset, lähinnä polttoainekustannukset, ovat suuret suhteessa tuotettuun energiaan (kaasuturbiinit) sekä hiileen tai öljyyn perustuva säädeltävä lauhdevoima). Tällaisten voimalaitosten avulla pystytään kattamaan lyhytkestoisia sähkön kulutuspiikkejä. Energiajärjestelmän toimivuuden ja käyttövarmuuden kannalta vesivoimalla on erityinen asema säätöominaisuutensa vuoksi. Vesivoimalaitokset ovat joko joki- tai säännöstelyvoimalaitoksia. Jokivoimalaitoksessa, joita Suomen vesivoimalaitokset pääosin ovat, laitoksen oman padon avulla aikaansaatu allas pystyy hoitamaan vain lyhytaikaisen säädön, kun taas säännöstelyvoimalaitoksella, jossa vettä varastoidaan suuriin varastoaltaisiin, voidaan säädellä tuotantoa jopa vuositasolla ja siirtää tuotantoa kulutusta vastaaviin aikoihin. Säännöstelyvoimalaitoksia on erityisesti Norjassa ja Ruotsissa. Normaalivuotena Pohjoismaissa noin puolet sähköntarpeesta katetaan vesivoimalla. Kuivan ja märän vuoden ero vesivoimatuotannossa voi olla yli 60 TWh, eli noin 15 % sähkön kulutuksesta. Kuivana vuonna vähäistä vesivoiman määrää korvataan lauhdetuotannolla ja sähkön tuonnilla. Sähkön siirto Kantaverkkoyhtiöiden tehtävänä on siirtää sähköä valtakunnallisessa kantaverkossa, ylläpitää ja vastata järjestelmässä sähkön kulutuksen ja tuotannon hetkellisestä tasapainosta ja laadusta, selvittää osapuolten väliset sähköntoimitukset valtakunnan tasolla, kehittää sähköverkkoa ja edistää sähkömarkkinoiden toimintamahdollisuuksia. Yhtiöt omistavat kansalliseen suurvoimansiirtoon tarvittavien kantaverkkojen lisäksi myös rajayhdysjohdot esimerkiksi Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan välillä. Pohjoismaisen sähkömarkkinan tehokkaan toiminnan edellytys on ollut kantaverkkoyhtiöiden läheinen yhteistyö. Pohjoismaissa kantaverkkoyhtiöt on omistuksellisesti eriytettyjä ja ne ovat riippumattomia sähköntuottajista. Ne siirtävät kaikkien tuottajien sähköä samoilla ehdoilla. Suomessa kantaverkkoyhtiö on Fingrid Oyj, jonka riippumattomuus on taattu lailla. Riippumattomuuden toteutumista valvoo kauppa- ja teollisuusministeriö. Muissa Pohjoismaissa kantaverkko on valtion omistuksessa. Sähkön jakelu Sähkönsiirrosta jakeluverkoissa, toisin sanoen kantaverkon ja loppuasiakkaan välillä, vastaavat alueelliset verkkoyhtiöt. Sähkönjakelu on viranomaisten sääntelemää liiketoimintaa. Sääntely vaikuttaa kaikkiin sähköverkon toimijoihin. Sähkön käyttäjälle sääntelyn tehtävänä on varmistaa kohtuulliset hinnat ja hyvälaatuinen sähkön toimitus. Yhteiskunnan kannalta tähdätään luotettavaan sähköjärjestelmään ja kohtuullisiin kustannuksiin. Sähkön jakelijoita koskee verkon ylläpito- ja kehittämisvelvollisuus, sähkönkäyttöpaikkojen ja tuotantolaitosten liittämisvelvollisuus sekä sähkön siirtovelvollisuus jakeluverkoissaan. Verkkolupaan liittyy maantieteellinen vastuualue, jolla luvan saaneella verkkoyhtiöllä on yksinoikeus ja velvollisuus rakentaa jakeluverkkoa. Verkkoyhtiöiden on kantaverkkoyhtiöiden tavoin siirrettävä verkossaan minkä tahansa yhtiön myymää sähköä samoilla ehdoilla. Verkko-

yhtiön, joka myös myy sähköä on eriytettävä nämä toiminnot viranomaisen hyväksymällä ja valvomalla tavalla toisistaan riippumattomiksi yksiköiksi. Energiamarkkinaviranomaiset myös määrittävät verkkoyhtiöille tuoton ylärajan, mikä tarkoittaa, että käytännössä sähkön jakeluhinta on viranomaisten valvonnassa. Niin toimintojen eriyttämistä koskevat yksityiskohdat kuin tapa, jolla tuoton yläraja asetetaan, vaihtelevat huomattavasti Pohjoismaasta toiseen. Sähkön myynti Sähkön tuottaja voi myydä tuottamansa sähkön joko pohjoismaisessa sähköpörssissä Nord Poolissa tai suoraan sähkön suurkäyttäjille tai sähkön vähittäismyyjille. Sähkön vähittäismyyjät puolestaan myyvät sähköä pienille ja keskisuurille yrityksille ja kotitalouksille. Sama yritys voi toimia sekä sähkön tukku- että vähittäismyyntimarkkinoilla. Kuten sähkön tuotanto myös myynti on kilpailtua liiketoimintaa. Sähkön käyttäjä voi vapaasti valita sähkönmyyjänsä oman maansa sisällä. Sähkön myyntihinta perustuu tukkuhintaan, joka määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella sähköpörssissä ja myyjän marginaaliin. Kuluttajahinnat seuraavat viipeellä pörssissä määräytyvän tukkuhinnan vaihteluita. Asiakas voi valita haluaako pitkäaikaisen, kiinteähintaisen sopimuksen vai nopeammin markkinahintoja seuraavan sopimuksen. Mallit ovat hyvin samanlaisia kuin esimerkiksi lainamarkkinoilla. Toistaiseksi kotitaloudet eivät voi ostaa sähköä oman maansa ulkopuolelta. Tavoite kuitenkin on, että pohjoismainen vähittäismarkkina on toiminnassa vuonna 2010. Sähkön loppukäyttäjähinta Sähkön käyttäjän kannalta sähkön hinta muodostuu sähköenergiasta, sähkönsiirrosta ja veroista, joista kukin edustaa noin kolmannesta kotitalousasiakkaan sähkölaskusta. Energiantoimittajan asiakas voi kilpailuttaa ja valita vapaasti. Sähkönsiirtäjää tai -jakelijaa asiakas sen sijaan ei voi valita, vaan kullakin alueella toimii vain yksi vastuullinen verkkoyhtiö. Kilpailun puuttuessa viranomaisvalvonnan merkitys korostuu, ja sähkön siirtohinta sekä siirtoliiketoiminta ovat energiamarkkinaviranomaisten valvonnassa. 130 110 90 70 50 100 = 1.7.2006 hintataso 1997/1 1998/1 1999/1 2000/1 2001/1 2002/1 2003/1 Sähkön verollisen kokonaishinnan reaalinen kehitys. Lähde: Energiamarkkinavirasto. Pientalo 18 000 kwh/v Pientalo 5 000 kwh/v 2004/1 2005/1 2006/1 2007/1

Sähkön tukkuhinnan muodostuminen Pohjoismaisen tukkumarkkinan keskeinen elementti on sähköpörssi Nord Pool. Sähköpörssissä sähkölle määräytyy julkinen, kysynnän ja tarjonnan tasapainoon perustuva tukkuhinta. Pörssikauppaa käydään seuraavan vuorokauden toimituksilla niin sanotulla spot-markkinalla. Pidempiaikaista sähkökauppaa voidaan käydä niin sanotulla finanssimarkkinalla, jonka tuotteet perustuvat spot-hinnan tulevaisuuden odotuksiin. Sähköpörssissä käyvät kauppaa sähköntuottajat, suuret sähkönkäyttäjät, vähittäismyyjät ja sähköä välittävät yritykset sekä trading-toimintaa harjoittavat yritykset. Nord Poolilla on yli 400 jäsentä ja vuonna 2006 Pohjoismaissa kulutettavasta sähköstä 64 % myytiin pörssin kautta. Kaupankäynti toimijoiden välillä ja hinnanmuodostus perustuvat, kuten kaikessa pörssikaupassa, toimijoiden erilaisiin käsityksiin tulevaisuuden kehityksestä. Julkinen markkina varmistaa, että sähköä tuotetaan Pohjoismaissa aina optimaalisella tavalla. Kaikki voivat seurata hintaan vaikuttavia tekijöitä ja niiden kehitystä reaaliajassa pörssin kotisivuilla. Nord Poolia on kutsuttu maailman kehittyneimmäksi hyödykepörssiksi. Sähköpörssin spot-markkinoilla sähkön myyntitarjouksia tekevät tavallisesti sähkön tuottajat. Ostotarjouksia tekevät sähkön suurkuluttajat sekä sähköä pienemmille asiakkaille myyvät sähkön vähittäismyyjät. Tarjouksia tehdään sähkön toimituksista seuraavan päivän jokaiselle tunnille. Tarjousten avulla osapuolet ilmoittavat, kuinka paljon ne ovat valmiita myymään tai ostamaan sähköä tietyllä hinnalla. Nord Pool yhdistää kaikki tarjoukset tuntikohtaisiksi kysyntä- ja tarjontakäyriksi, joiden leikkauspisteestä tulee kunkin tunnin tukkuhinta. Kaikki tämän hinnan alittavat myyntitarjoukset toteutuvat samalla pörssihinnalla. Saman periaatteen mukaisesti määräytyvät myös muiden tuotteiden ja palvelujen hinnat: markkinahinta muodostuu viimeisen kulutetun ja tuotetun yksikön perusteella. Esimerkiksi paperilla on vain yksi markkinahinta riippumatta siitä, onko se tuotettu vanhalla vai uudella paperikoneella. Tuottajien myyntitarjoukset määräytyvät käytettävissä olevan sähköntuotannon mukaan. Tarjousten hinnat perustuvat tuotannon säädettävyyteen ja kustannuksiin (ks. edellä). Järjestelmä turvaa sen, että erilaiset voimalaitokset käynnistyvät oikeassa järjestyksessä siis ne, joilla on edullisimmat muuttuvat kustannukset käynnistyvät ensin ja muuttuvilta kustannuksiltaan kalleimmat voimalaitokset käynnistetään vain kulutuspiikkien aikana. Lyhyellä aikavälillä myös käynnistyskustannuksille ja pitkällä aikavälillä pääomakustannuksille on saatava katetta, jotta voimalaitos on kannattava. systeemihinta vesivoimala ydinvoima CHP* tuotanto TWh toteutuva vaihto *yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto kysyntä muuttuvat kustannukset hiililauhde öljylauhde kaasuturbiinit Sähkön tukkuhinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan tasapainon perusteella. /MWh 80 70 60 50 40 30 20 10 0 CO2 - kustannukset 15 /h Polttoainekustannukset Hiili Kaasu Ydinvoima Vesivoima Kustannusvaihtelu Kiinteät kustannukset Tuuli Puhdas hiili Pitkällä aikavälillä sähkön hinnan on katettava sekä kiinteät että muuttuvat kustannukset. 9

10 Hinta-alue ja aluehinta Toisinaan sähkön siirtotarve ylittää hetkellisesti olemassa olevan siirtokapasiteetin jossakin osassa verkkoa eli syntyy pullonkaula, joka jakaa markkinan eri hinta-alueiksi. Esimerkki hinta-alueen muodostumisesta: Suomessa kysyntä on huipussa, eikä oma tarjonta pysty sitä kattamaan. Ruotsissa olisi, mistä ottaa, mutta rajasiirtokapasiteetti ei riitä. Silloin Suomessa syntyy sähköpula, joka nostaa sähkön hintaa Suomessa. Tällöin syntyy niin kutsuttu aluehinta hinta, joka poikkeaa Nord Poolissa koko pohjoismaiselle markkinalle määritellystä hinnasta. Käytännössä Suomi ja Ruotsi ovat yleensä samaa hinta-aluetta: esimerkiksi vuonna 2006 Suomi ja Ruotsi olivat samaa hinta-aluetta noin 93 % ajasta. Harvoin esiintyvien pullonkaulojen syntymistä ei voi tietää etukäteen. Hintaerot ovat yleensä varsin pieniä, tyypillisesti alle 0,5 %, ja niitä esiintyy kumpaankin suuntaan. Suomi on hintaerotilanteessa useimmiten ollut Ruotsia edullisempi. Olemassa olevat ja suunnitellut sähkönsiirtoyhteydet Pohjoismaissa Kantaverkkoyhtiöt ovat ehdottaneet seuraavia investointeja sähkönsiirtokapasiteetin lisäämiseksi 1. Fenno-Skan2 (800 MW, valmis 2010) 2. Keski- ja Etelä-Ruotsin välinen siirtoyhteys (400-600 MW, valmis 2012-13) 3. Nea-Järpströmmen (200/750 MW, valmis 2009) 3. 4. Skagerrak aiepäätös 12/2006 (600 MW, valmis 2012) 5. Iso-Belt (600 MW, valmis 2010) 1. olemassa olevat siirtoyhteydet 4. 2. suunnitellut siirtoyhteydet 5.

Hinta vaihtelee = markkina toimii Useissa tutkimuksissa on todettu, että sähkömarkkinoiden avaaminen kilpailulle on lisännyt alan tehokkuutta, toisin sanoen sama tuotanto saadaan aikaiseksi alhaisemmilla kustannuksilla. Hinnan vaihtelut ovat merkki markkinan toimivuudesta ja kuuluvat sen luonteeseen. Sähköstä on ajoittain ylitarjontaa, ajoittain pulaa, ja tämä heijastuu sähkön hintaan, koska se perustuu kysynnän ja tarjonnan tasapainoon. Kehityskohteita pohjoismaisesta sähkömarkkinasta toki löytyy. Useissa selvityksissä on mainittu, että on tärkeätä luoda vakaa investointiympäristö, jotta uutta kapasiteettia syntyisi. Kehittämisen varaa on myös kantaverkkoyhtiöiden yhteistyön parantamisessa, siirtoyhteyksien käytön tehostamisessa ja sähkönsiirron pullonkaulojen, eli hetkellisesti liian vähäisten siirtomahdollisuuksien, poistamisessa. Lisäksi markkinan läpinäkyvyyttä eli sähkön hinnanmuodostukseen vaikuttavista tekijöistä tiedottamista ja pörssikaupan sääntöjä on kehitettävä jatkuvasti. Koska sähkö virtaa vapaasti maasta toiseen, on eri maiden toisistaan poikkeavien energiapoliittisten toimenpiteiden ja erilaisten tukien (esimerkiksi uusiutuvien energiamuotojen tuet) yhtenäistäminen entistäkin tärkeämpää, jotta markkinan toiminta ei vääristyisi. Vähittäismarkkina on edelleen kansallinen eli kotitaloudet eivät toistaiseksi voi ostaa sähköä oman maansa ulkopuolelta. Useat näistä toimenpiteistä edellyttävät toimia valtioilta: yritykset eivät voi niitä toteuttaa. Ja vaikka Pohjoismaiden energiaministerit ovat antaneet tukensa markkinan toiminnan tehostamisen vaatimille toimenpiteille yhteisessä julkilausumassa muutaman vuoden takaa, käytännön toimenpiteet eivät ole edenneet tehtyjen linjausten mukaisesti. 11 Hinnanvaihtelut ovat merkki markkinan toimivuudesta 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1996/1 Sähkömarkkinoiden vapauttamisen jälkeen sähkön hinta laski Pohjoismaissa. Pitkäaikaisen ylitarjonnan ja siitä johtuneen alhaisen hintatason jälkeinen sähkön hintojen nousu talvella 2002 2003 sai aikaan laajaa keskustelua pohjoismaisen sähkömarkkinan toimivuudesta. Pohjoismaiden vesivarastot olivat tuolloin /MWh poikkeuksellisen alhaiset ja sähkön tukkuhinta nousi. Vesivoiman vähetessä tarvittiin lisää muilla energialähteillä tuotettua sähköä ja pitkään poissa käytöstä olleet hiililauhdevoimalaitokset otettiin käyttöön. Hinnan noustessa kysyntä laski. Tämä sekä kaupankäynti Pohjoismaiden välillä ja maiden välisten sähkön rajasiirtoyhteyksien käyttö osoittivat, että pohjoismainen markkina toimii ja selviytyy tarjonnan niukkuudesta. Vastaavasti markkinat toimivat myös vuoden 2006 kesän ja syksyn aikana. Kesä oli poikkeuksellisen vähäsateinen ja pohjoismaiset vesivarastot hupenivat huomattavasti, jolloin sähkön hinta alkoi nousta. Syksyn ja alkutalven runsaat sateet ja lauha sää taas Sähkön tukkuhinnat (kuukauden keskiarvo). Lähde: Nord Pool. laskivat hintaa. Myös vuonna 2005 alkanut EU:n päästökauppa on nostattanut laajaa julkista keskustelua. Päästökauppa on toiminut periaatteessa siten kuin sen on ollut tarkoituskin: päästöoikeuksien hinta siirtyy osaksi tuotantokustannuksia hiilidioksidia päästävissä laitoksissa ja sitä kautta osin sähkön hintaan. Päästöoikeuksien korkea hintataso (keväällä 2006 hinnat romahtivat, kun kävi ilmi, että kaudella 2005-2007 päästökiintiöitä oli jaettu tarpeeseen nähden runsaasti, mutta vuoden 2008 hintataso on edelleen korkealla), ja sitä kautta vaikutus sähkön hintaan on kuitenkin ollut yllätys kaikille. 1997/1 1998/1 1999/1 2000/1 2001/1 2002/1 2003/1 2004/1 2005/1 2006/1 2007/1

3. Tehokas sähkömarkkina palvelee sekä ihmisiä että ympäristöä 12 Tavoitetila: Pohjoismaissa vallitsee yksimielisyys siitä, että tehokas alueellinen - ensin pohjoismainen ja aikanaan eurooppalainen - sähkömarkkina on sekä sähkön käyttäjien, tuottajien että yhteiskunnan etu. Tehokas alueellinen sähkömarkkina nähdään keinoksi saavuttaa halutut kestävää kehitystä, sähkön toimitusvarmuutta ja kilpailukykyä koskevat politiikkatavoitteet yhteiskunnan kannalta alhaisimmin kustannuksin. Lisääntynyt kilpailu on johtanut hyvään ja luotettavaan palveluun ja kilpailukykyiseen hintatasoon. Tämä yleisellä tasolla kuvattu tavoitetila on alla jaettu pienempiin osiin ja ryhmitel- Fortum ja sähkön arvoketju KILPAILTU LIIKETOIMINTA SÄÄNNELTY LIIKETOIMINTA Pohjoismainen markkina Sähkön tuotanto ty kuluttajamarkkinoita, sähkön siirtoa ja jakelua, tukkumarkkinoita ja energiapolitiikkaa ja sääntelyä koskeviin tavoitteisiin. Kunkin tavoitteen kohdalla on kerrottu, millaisia konkreettisia toimia sen saavuttaminen edellyttää. Kantaverkko ja kantaverkkoyhtiö Suurteollisuus Nord Pool Kysyntä ja tarjonta määrää pohjoismaisen tukkuhinnan Kansallinen markkina Myyntiyhtiö Paikallinen siirtoyhtiö ja verkko Pk yritykset Yksityis asiakas Myyntiyhtiön hankintahinta ja asiakkaan sopimus määrittää vähittäishinnan Siirtoasiakas Kansalliset viranomaiset säätelevät hinnan Tavoite: yhteinen kuluttajamarkkina Tavoite: Kuluttajat voivat ostaa sähkönsä vapaasti haluamaltaan myyjältä mistä tahansa Pohjoismaasta. Kantaverkkoyhtiöt varmistavat, että rajasiirtokapasiteettia on riittävästi, jolloin voidaan muodostaa nykyistä laajempia hinta-alueita yli kansallisten rajojen. Valtiot yhtenäistävät alan pelisääntöjä ja mahdollistavat kehityksen kohti eurooppalaista sisämarkkinaa. Tavoite: Kotitaloudet vaikuttavat aktiivisesti sähkölaskuunsa seuraamalla tuntimittauksen avulla omaa sähkönkulutustaan ja sopeuttamalla kulutustaan suhteessa kulloinkin vallitsevaan sähkön hintaan. Energiasektori varmistaa viranomaisten myötävaikutuksella, että käynnistynyt mittauksen kaukoluenta tukee myöhemmin ajankohtaiseksi tulevaa tuntimittausta. Etälaitteet mahdollistavat sähköntoimittajan vaivattoman vaihdon myös tulevaisuudessa. Sähkön myyjät tarjoavat aktiivisesti monipuolisia sähkötuotteita, joiden avulla asiakas saa tarkkaa tietoa kulutuksestaan, sähkön hinnasta ja siitä, miten hän voi omalla kulutuskäyttäytymisellään tehostaa sähkön käyttöä ja pienentää kustannuksiaan. Myyjät sitoutuvat tarjoamaan sähköä kaikissa tilanteissa asiakkaan kotipaikasta riippumatta. Tavoite: Kuluttajat tuntevat sähkömarkkinoiden toimintaa ja ovat tietoisia mahdollisuuksistaan kilpailuttaa sähkön myyjiä ja osaavat vaatia hyvää palvelua sähkön myyjiltä ja jakelijoilta. Energiasektori ja viranomaiset lisäävät viestintää kuluttajille.

Tavoite: häiriötön ja kustannustehokas sähkön siirto ja jakelu Tavoite: Pohjoismainen kantaverkko toimii tehokkaasti yhteisillä pelisäännöillä ja huolehtii siitä, että sähkönsiirtokapasiteetti on riittävä, joten erillisten hinta-alueiden syntyminen ja kesto on minimoitu. Pohjoismaiset kantaverkkoyhtiöt tiivistävät yhteistyötään valtioiden myötävaikutuksella tavoitteena yhteinen pohjoismainen kantaverkkoyhtiö. Kantaverkkoyhtiöt lisäävät rajasiirtokapasiteettia jo tehtyjen investointipäätösten pohjalta. Myös maiden sisäiset kantaverkkoinvestoinnit mitoitetaan koko pohjoismaisen sähkömarkkinan tarpeiden mukaan. Tavoite: Jakelutoiminnan lähtökohtia ovat hyvä laatu ja asiakaspalvelu sekä neutraalius. Sähkön jakelutoiminnan valvonta, jakelutariffien rakenteet, toiminnallista erityttämistä koskevat vaatimukset ja muu sääntely on yhtenäistetty. Pohjoismaiset energiamarkkinaviranomaiset tekevät yhteistyötä ja lainsäädäntöä yhtenäistetään valtioiden välillä pohjoismaisen sähkön jakelua koskevan regulaatiomallin luomiseksi. Toiminnallinen eriyttäminen koskee kaikkia verkkoyhtiöitä. 13 Tavoite: hyvin toimivat tukkumarkkinat Tavoite: Toimijat luottavat sähkömarkkinan kykyyn hallita sähkön tarjonnan ja kysynnän tasapainottaminen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Alan toimijat viestivät aktiivisesti sähkömarkkinan toiminnasta. Ala investoi uuteen tuotantokapasiteettiin markkinoilta välittyvien hintasignaalien mukaan, mikä lisää luottamusta tasapainon hallintaan pitkällä aikavälillä. Tavoite: Sähköpörssi Nord Pool tai yhteiseurooppalainen sähköpörssi tarjoaa tehokkaan kauppapaikan sähkön spot- ja johdannaismarkkinoille. Nord Pool kehittää toimintaansa ja sen läpinäkyvyyttä edelleen. Tavoite: Markkinat ovat läpinäkyvät eli kaikilla toimijoilla on yhtäaikainen ja sama tieto sähkön tukkuhintaan vaikuttavista tekijöistä. Reaaliaikaiset pohjoismaiset tuotantotiedot tuotantomuodoittain ovat kaikkien toimijoiden saatavissa. Viranomaiset edistävät läpinäkyvyyttä ja luovat tiedottamiselle yhtenäiset puitteet. Tavoite: Sähkön hinnan muodostuminen tunnetaan yleisesti ja hinnan vaihtelut ovat hyväksyttyjä osana toimivaa markkinaa. Hinnan muodostuminen on läpinäkyvää ja energiasektori viestii aktiivisesti hintaan vaikuttavista tekijöistä. Hintajousto toimii, koska sekä tuottajat että käyttäjät osallistuvat aktiivisesti markkinaan.

Tavoite: pitkäjänteinen ja ennakoitava energiapolitiikka ja sääntely 14 Tavoite: Pohjoismainen energiapolitiikka on johdonmukaista ja pitkäjänteistä. Pohjoismainen sähkömarkkina noudattaa kaikilta osin yhtenäisiä pelisääntöjä ja lakeja. Toimintaympäristö on vakaa ja ennustettava. Pitkäjänteinen ja yhtenäistetty energiapolitiikka varmistaa toimintaympäristön vakauden ja ennakoitavuuden. Pohjoismainen poliittinen päätöksenteko tukee EU:n sitoutumista eurooppalaisen sähkömarkkinakehityksen eteenpäinviemiseen. Tavoite: Yritysten välinen kilpailu on entistä kovempaa ja se tapahtuu tasapuolisin edellytyksin. Tuotantolaitosten omistusta koskevat rajoitukset on poistettu. Erityyppisten yritysten verokohtelu on yhtenäistetty. Liiketoimintojen eriyttämisvaatimukset on yhtenäistetty. Tavoite: Investointipäätökset tehdään markkinaehtoisesti hintasignaalien perusteella. Investointeihin aikaisemmin liittyneet hidasteet, kuten luvitus, eivät tarpeettomasti vaikeuta päätöksentekoa tai hankkeiden toteuttamista. Mitään tuotantomuotoa tai toimijaa ei suljeta pois poliittisilla päätöksillä tai lainsäädännöllä. Yksinkertaiset luvitusprosessit helpottavat investointeja. Tavoite: Ympäristöohjaus Pohjoismaissa on markkinalähtöistä. Energiaverotuksella ei lisätä kuluttajan energiakustannuksia. Energiaverotus on Euroopan tasolla yhtenäistettyä. Tavoite: Entisestään kehittynyt päästökauppajärjestelmä toimii globaalisti ja ohjaa kohti haluttuja ilmastotavoitteita kustannustehokkaimmin ja kuluttajalle edullisimmin. Päästökauppa on avoimempaa ja läpinäkyvämpää sekä yhtenäistetty siten, että tiettyä teollisuutta kohdellaan kaikissa maissa samalla tavalla. Päästökiintiöiden alkujako hoidetaan huutokaupalla. Päästökaupan kanssa päällekkäinen ohjaus on purettu. Tavoite: Uusiutuvilla energianlähteillä tuotetun sähkön tukijärjestelmät perustuvat markkinalähtöiseen, pohjoismaiseen sertifikaattijärjestelmään, joka on tehokkain tapa tukea uusiutuvien energianlähteiden käyttöä. Uusiutuvilla energianlähteillä tuotetun sähkön tuotantoa tuetaan pohjoismaisella vihreiden sertifikaattien järjestelmällä.

4. Entistä tehokkaampi pohjoismainen sähkömarkkina on kaikkien etu Edellä kuvattu tehokas pohjoismainen sähkömarkkina, joka takaa toimitusvarmuuden ja mahdollistaa kestävän kehityksen haasteisiin vastaamisen, on koko yhteiskunnan etujen mukainen. Sähkön käyttäjän kannalta on tärkeätä, että sähköä on tarjolla edullisimpaan mahdolliseen hintaan ja että toimitusvarmuus on kunnossa. Markkinan vapauttamisen ja laajentamisen myötä kasvava kilpailu lisää sähköntoimittajien ja -siirtäjien asiakaslähtöisyyttä. Kilpaillulla markkinalla sähkön hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan perusteella oikeaksi, jolloin sähkön käyttäjät tietävät tarkkaan, mistä maksavat. He tietävät myös, että he eivät maksa liikaa tai toisaalta liian vähän, jolloin osa kustannuksista katetaan verovaroin. Periaate on, että se joka käyttää sähköä, maksaa myös sen kustannukset ja halutessaan sähkönkäyttäjät voivat sopeuttaa sähkön kulutustaan hinnan mukaan. Sähkön siirto ja jakelu ovat säänneltyä toimintaa ja viranomaiset määrittelevät käytännössä sähkön siirto- ja jakeluhinnan, jolla varmistetaan riittävät investoinnit verkon toimivuuteen. Sähköntuottajat ja -siirtäjät hyötyvät toimintaympäristön ennustettavuudesta sekä energiapolitiikan pitkäjänteisyydestä, sillä esimerkiksi investointipäätösten tekeminen helpottuu vakaissa oloissa. Oikea hintataso takaa, että uusia investointeja syntyy. Markkinan laajentuminen ja kilpailun lisääntyminen johtaa resurssien entistä tehokkaampaan hyödyntämiseen ja toiminnan kustannustehokkuuteen. Yhteiskunnan kannalta keskeisiä ovat toimitusvarmuus ja ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen sekä kilpailukyvyn säilyminen ja paraneminen. Tehokkaasti toimiva, markkinalähtöiseen ohjaukseen nojaava kansallisia rajoja laajempi sähkömarkkina vastaa parhaiten näihin tarpeisiin. Lähteet Damsgaard/ECON Price formation on the Nordic electricity market. Is it working? (9/2006) European Commission: 4th benchmarking report on Internal Energy Market, DGTREN (1/2005) 5th benchmarking report on Internal Energy Market, DGTREN (1/2007) Energy Sector inquiry, preliminary report, EU, DGCOMP (3/2006) Energy Sector inquiry, preliminary report, EFTA, DGCOMP (3/2006) Energy Sector inquiry, final report, DGCOMP (1/2007) Lars Bergman, professor Why has the Nordic electricity market worked so well? ( 6/2005) Mikko Kara Sähkö- ja päästöoikeusmarkkinat Suomen näkökulmasta (12/2005) Matti Purasjoki Sähkön tukku- ja vähittäismarkkinoiden toimivuus (10/2006) Nordic competition authorities A Powerful Competition Policy (7/2003) Statens energimyndighet: Prisbildning och konkurrens på elmarknaden (3/2006) Finansiella elmarknaden (3/2006) Swedish governmental commission El- och gasmarknadsutredningen (1/2005) 15 Konkurrensverket Konkurrenssen i Sverige 2006 (12/2006)

Laitetaan hyvä energia kiertämään. www.fortum.fi