KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE EDISTYMINEN KIOTON TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISESSA

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 24.10.2012 COM(2012) 626 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE EDISTYMINEN KIOTON TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISESSA (järjestelmästä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 280/2004/EY 5 artiklan nojalla vaadittu kertomus) {SWD(2012) 353 final} FI FI

SISÄLLYSLUETTELO 1. Yhteenveto...3 2. Todellinen edistyminen vuosina 1990-2010... 6 2.1. Kasvihuonekaasupäästöjen kehityssuunnat jäsenvaltioissa... 6 2.2. Kasvihuonekaasuintensiteetit ja asukaskohtaiset päästöt vuonna 2010... 7 2.3. Kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2010 verrattuna vuoteen 2009... 9 2.4. Päästöjen kehityssuunnat keskeisillä sektoreilla... 9 3. Ennustettu edistyminen kohti Kioton tavoitetta... 10 3.1. Kasvihuonekaasupäästöjen ennusteet... 10 3.1.1. EU27-maat... 10 3.1.2. EU15-maat... 10 3.1.3. EU12-maat... 11 3.2. Unionin ilmastonmuutospolitiikan täytäntöönpanotilanne... 12 3.3. EU:n päästökauppajärjestelmän toteuttaminen... 16 3.3.1. Toinen päästökauppakausi (2008 2012)... 16 3.3.2. Yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin hyödyntäminen... 16 3.4. Unionin jäsenvaltioiden hallitusten suunnitelmat Kioton mekanismien hyödyntämisestä... 16 3.5. Hiilinielujen hyödyntämissuunnitelmat... 17 4. VUODEN 2020 TAVOITTEEN SAAVUTTAMINEN... 17 4.1. Unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vuoteen 2020 mennessä... 17 4.2. Tavoitteiden saavuttamista edistävät toimintalinjat... 18 4.3. Miten kaukana tavoitteista ollaan?... 18 5. Sopeutuminen ilmastonmuutokseen... 21 6. Tilanne ehdokasmaissa... 21 FI 2 FI

1. YHTEENVETO Hyvää vauhtia kohti Kioton tavoitetta (2008 2012) Vuonna 2010 1 EU27-maiden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 15 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990, kun ei oteta huomioon päästöjä ja poistumia, jotka johtuvat maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta (LULUCF). Vuoteen 2009 verrattuna päästöt kasvoivat 2,4 prosenttia. Tämä tasoittaa osittain taloudellisen laman aiheuttamaa kasvihuonekaasupäästöjen merkittävää vähentymistä vuonna 2009 (-7,3 prosenttia). Jos ei oteta huomioon tätä päästöjen poikkeuksellista vähenemistä vuonna 2009, voidaan todeta, että vuonna 2010 kasvihuonekaasujen päästöjen väheneminen jatkui vuodesta 2004 alkaneen yleisen vähennyssuuntauksen mukaisesti. Vuotta 2011 koskevien alustavien tietojen 2 mukaan EU15-maiden kasvihuonekaasupäästöt vähenivät vuonna 2011 vuoteen 2010 verrattuna 3,6 prosenttia ja EU27-maiden 2,5 prosenttia. Näiden arvioiden perusteella EU15-maiden päästöt ovat 14 prosenttia alle perusvuoden tason. EU27-maiden päästöt olivat vuonna 2011 noin 18 prosenttia alle vuoden 1990 tason. Vuosina 1990-2011 BKT:n muutos oli EU15-maissa 43 prosenttia ja EU27-maissa 48 prosenttia. Vuosina 2010 2011 se oli noin 1,5 prosenttia. Vaikka talous on kasvanut merkittävästi, ovat sekä EU27- että EU15-maiden päästöt alentuneet, mikä osoittaa, että talouskasvun irtaantuminen kasvihuonekaasupäästöistä on edistynyt tasaisesti vuodesta 1990. EU15-maat sitoutuivat Kioton pöytäkirjassa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 8 prosenttia perusvuodesta vuosiin 2008 2012 mennessä. Viimeisimpien saatavilla olevien inventaariotietojen (vuodelta 2010 1 ) mukaan EU15-maiden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ovat 11 prosenttia pienemmät kuin perusvuonna kun ei oteta huomioon maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsätaloutta. Kaiken kaikkiaan kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä koskevat ennusteet 3 kuvassa 1 osoittavat, että EU15-maat ovat hyvää vauhtia saavuttamassa Kioton tavoitteensa. Arvio osoittaa, että tavoite todennäköisesti ylitetään. Kuva 1: EU15-maiden toteutuneet ja ennustetut päästöt (MtCO 2 -eq.) FI 3 FI

4800 Uusia toimia ei toteuteta (BAU) 4600 EU15-päästöt 4400 Jäsenvaltioiden ennusteet nykyisin toimin 4200 Jäsenvaltioiden ennusteet täydentävin toimin 4000 EU15-tavoite (Kioto) 3800 Nykyisten toimien vaikutus 3600 1990 1995 2000 2005 2010 Täydentävien toimien, hiilinielujen, Kioton mekanismien (hallitukset) ja päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien siirtämisen (banking )vaikutukset Huom.: Nuolet perustuvat vuosien 2008 2012 keskiarvoon eivätkä siksi vastaa tarkkaan päästöennusteiden vuoden 2010 arvoja. Lähde: Euroopan komissio, EYK Vuonna 2011 toimitettujen ja vuonna 2012 päivitettyjen kasvihuonekaasupäästöjä koskevien uusimpien ennusteiden mukaan kuusi EU15-jäsenvaltiota (Kreikka, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta) on hyvää vauhtia saavuttamassa omat kansalliset kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteensa, kuten kuva 5 osoittaa. Kun otetaan huomioon Kioton joustomekanismien suunniteltu käyttö, EU:n päästökauppajärjestelmän uusien osallistujien reservissä säilytettävien käyttämättömien päästöoikeuksien käyttö ja hiilinielut sekä täydentävät politiikkatoimet, vain yksi jäsenvaltio (Italia) on jäljessä tavoitteidensa saavuttamisessa. Useimmissa unioniin vuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneissä 12 jäsenvaltiossa päästöjen ennustetaan hieman lisääntyvän vuosina 2009 2012. Ennusteiden mukaan yhdeksän näistä jäsenvaltioista, joilla on Kioton tavoite, täyttää tai ylittää velvoitteensa pelkästään nykyisiä toimintalinjoja ja toimenpiteitä toteuttamalla. Slovenian arvioidaan saavuttavan tavoitteensa siinä vaiheessa, kun kaikki nykyiset ja suunnitellut toimenpiteet, myös Kioton päästövähennyshyvitysten osto, on toteutettu odotusten mukaisesti. Uudet toimenpiteet Euroopalle vuodeksi 2020 asetetun kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseksi Vuonna 2009 hyväksytty ilmasto- ja energiapaketti 4 muodostaa yhdennetyn ja kunnianhimoisen toimintalinjojen ja toimenpiteiden kokonaisuuden, jonka avulla pyritään torjumaan ilmastonmuutosta vuoteen 2020 saakka ja sen jälkeenkin. Se on yksi työllisyyttä ja talouskasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian yleistavoitteista. Vuodesta 2013 eteenpäin unionin kokonaistavoite, eli kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 prosentilla 5 vuoteen 1990 verrattuna vuoteen 2020 mennessä, jaetaan EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien ja siihen kuulumattomien toimialojen välillä. Edellisessä kohdassa esitetyt tiedot kasvihuonekaasupäästöistä viittaavat Kioton pöytäkirjan ensimmäisen velvoitekauden kattamiin toimialoihin, joten niitä ei voida suoraan käyttää arvioitaessa edistymistä unionin FI 4 FI

sisäisen tavoitteen saavuttamisessa vuoteen 2020 mennessä, koska toimialoja on ensimmäisellä kaudella enemmän. Valmistelut vuotta 2020 koskevan kasvihuonekaasupäästöjen vähennyssitoumuksen täytäntöönpanemiseksi ovat melkein valmiit. EU:n päästökauppajärjestelmän (EU ETS) kolmannen vaiheen (2013 2020) valmisteluissa on edistytty merkittävästä lokakuussa 2011 julkaistun edellisen edistymistä kuvaavan kertomuksen jälkeen, muun muassa huutokauppapaikan ja unionin yhteisen rekisterin osalta sekä tarkkailua, raportointia, akkreditointia ja todentamista koskevien yhdenmukaisten sääntöjen hyväksymisen osalta. Vastuunjakopäätöksellä säännellään EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomien alojen kasvihuonekaasupäästöjä asettamalla kullekin jäsenvaltiolle sitovat vuotuiset kasvihuonekaasujen päästötavoitteet. Päätökseen sisältyviä täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevaa työtä jatkettiin. Erityisesti määriteltiin absoluuttiset arvot jäsenvaltioiden tavoitteille ja perustettiin seurantajärjestelmä, joka otetaan käyttöön, jotta jäsenvaltioiden toimia voidaan seurata vuosittain ja jotta niitä voidaan auttaa toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä, jos ne eivät saavuta tavoitteitaan. Kasvihuonekaasupäästöjen 20 prosentin vähentämistavoite on juurrutettu myös työllisyyttä ja älykästä, kestävää sekä osallistavaa kasvua koskevaan Eurooppa 2020 -strategiaan, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2010. Päästövähennystavoite on yksi strategian viidestä yleistavoitteesta. Kuten vuotta 2011 koskevassa komission vuotuisessa kasvuselvityksessä todettiin, voimassa olevat ja suunnitellut toimenpiteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi eivät ole vielä riittäviä yleistavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Monen jäsenvaltion onkin ryhdyttävä täydentäviin toimiin täyttääkseen vastuunjakopäätöksen mukaiset velvoitteensa. Kuvassa 2 kuvataan, miten merkittävä ero on päästövähennystarpeessa vuoden 2020 tilanteen osalta, mikäli lisätoimia ei toteuteta (-20 prosenttia) ja jos saavutetaan unionin vuodelle 2020 asettamat tavoitteet (-30 prosenttia). Vuonna 2011 EU27-maiden päästöt kansainvälisen lentoliikenteen päästöt mukaan luettuina olivat 16 prosenttia vuoden 1990 tasoa alhaisemmat. PRIMES/GAINS-malliin perustuvassa uusia toimia ei toteuteta -skenaariossa ovat mukana vuoden 2009 puolivälistä alkaen toteutetut unionin ja kansalliset politiikat ilmasto- ja energiapaketti mukaan lukien. Tällä toimintatavalla päästöjä leikattaisiin noin 15 prosenttia vuosina 1990 2020. Viimeisten käytettävissä olevien kasvihuonekaasupäästöennusteiden, joihin sisältyy myös ilmasto- ja energiapaketin täytäntöönpano, mukaan EU kokonaisuudessaan saavuttaa vuoden 2020 tavoitteensa (ks. yksityiskohtaiset tiedot kuvassa 6.) Kasvihuonekaasupäästöjä koskevien uusimpien ennusteiden mukaan kuitenkin vain 13 jäsenvaltiota saavuttanee tavoitteensa nykyisillä toimintalinjoillaan ja kahdeksan muuta jäsenvaltiota saavuttaa tavoitteensa, jos niiden täydentävät toimintalinjat ja toimenpiteet tuottavat odotetun tuloksen. Jäljellä olevien kuuden jäsenvaltion on otettava käyttöön täydentäviä toimintalinjoja, jotta ne voivat saavuttaa tavoitteensa, ja/tai käyttää ilmasto- ja energiapaketissa säädettyjä joustomahdollisuuksia Kuva 2: EU27-maiden toteutuneet ja ennustetut päästöt (MtCO 2 -eq.) FI 5 FI

6000 5500 Ensimmäinen velvoitekausi Vuoden 2012 jälkeen 5000 4500 4000 3500 30%:n vähennys vuoteen 2020 mennessä 3000 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 Kasvihuonekaasujen päästöt kansainvälinen lentoliikenne mukaan luettuna Primes/Gains peruslinja Primes/Gains: täytäntöönpano kokonaisuudessaan (-20%) Huomautukset: Arvioitaessa päästöjen muutoksia vuosina 2010 2020 on käytetty PRIMES/GAINS-ennusteita 3 Lähde: Euroopan komissio, EYK 2. TODELLINEN EDISTYMINEN VUOSINA 1990-2010 2.1. Kasvihuonekaasupäästöjen kehityssuunnat jäsenvaltioissa EU:n kasvihuonekaasupäästöjen yleistä kehityssuuntaa ohjaavat kaksi suurinta päästöjen aiheuttajaa, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta, jotka aiheuttavat noin kolmanneksen EU27- maiden kasvihuonekaasupäästöistä. Näiden kahden jäsenvaltion kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet yhteensä 483 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodesta 1990. Myönteinen kehitys Saksassa johtuu pääasiassa sähkö- ja lämpövoimaloiden tehokkuuden parantamisesta sekä viiden uuden osavaltion talouden rakenteiden uudistamisesta Saksojen yhdistymisen jälkeen. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentyminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa johtui etupäässä energiamarkkinoiden vapautumisesta ja sen seurauksena tapahtuneesta öljyn ja hiilen vaihtumisesta maakaasuun sähköntuotannossa sekä apidiinihapon tuotannon dityppioksidipäästöjen vähennystoimenpiteistä. Ranskan päästöt olivat kolmanneksi suurimmat ja Italian neljänneksi suurimmat vuonna 2010. Ranskan päästöt olivat 11,1 prosenttia ja Italian päästöt 10,6 prosenttia EU27-maiden kokonaispäästöistä. Ranskan päästöt olivat vuonna 2010 6,6 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Ranskassa adipiinihapon tuotannosta aiheutuvia dityppioksidipäästöjä on onnistuttu vähentämään tuntuvasti, mutta tieliikenteen hiilidioksidipäästöt ja halogenoitujen FI 6 FI

hiilivetyjen kulutuksesta aiheutuvat HFC-yhdisteiden päästöt lisääntyivät voimakkaasti vuosina 1990 2010. Italian kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2010 3,5 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Päästöt ovat lisääntyneet vuoden 1990 jälkeen pääasiassa tieliikenteessä, sähkön- ja lämmöntuotannossa sekä öljynjalostuksessa. Sen kasvihuonekaasupäästöt ovat kuitenkin kokonaisuudessaan alentuneet merkittävästi (7,2 prosenttia) vuoden 2008 jälkeen. Puola on EU27:n viidenneksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja, ja sen osuus EU27:n kasvihuonekaasupäästöistä on 8,5 prosenttia. Kuudennella sijalla on Espanja 7,5 prosentin osuudella. Puolan kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 12,4 prosenttia vuosina 1990 2010 (tämä on -28,9 prosenttia verrattuna perusvuoteen, joka Puolan tapauksessa on vuosi 1988). Suurimmat syyt päästöjen vähenemiseen Puolassa kuten muissakin uusissa jäsenvaltioissa ovat energiaa tuhlaavan raskaan teollisuuden vähentyminen ja talouden yleinen rakennemuutos 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Huomattavin poikkeus oli liikenne (erityisesti tieliikenne), jossa päästöt kasvoivat. Espanjan päästöt ovat kasvaneet vuosina 1990 2010 25,8 prosenttia ja perusvuodesta 22,8 prosenttia. Tämä johtuu suureksi osaksi maantieliikenteen, sähkön ja lämmön tuotannon sekä valmistusteollisuuden päästöjen kasvusta. Vuonna 2010 kuuden jäsenvaltion kasvihuonekaasupäästöt olivat suuremmat ja 19 jäsenvaltion pienemmät kuin perusvuonna (yleisin perusvuosi on 1990). Kasvihuonekaasupäästöjen prosentuaalinen muutos perusvuodesta vuoteen 2010 vaihtelee -56 prosentista (Romania) +23 prosenttiin (Espanja). Kypros ja Malta eivät ole sitoutuneet vähentämään päästöjä Kioton pöytäkirjan nojalla. Näissä kahdessa jäsenvaltiossa vuoden 2010 päästöt olivat suuremmat kuin vuoden 1990 tasot. 2.2. Kasvihuonekaasuintensiteetit ja asukaskohtaiset päästöt vuonna 2010 Kasvihuonekaasupäästöt ovat EU-27:ssa ja EU-15:ssä laskeneet samalla kun talous on kasvanut merkittävästi. Kuva 3 osoittaa, että talouskasvun irtaantuminen kasvihuonekaasupäästöistä on kasvanut tasaisesti vuodesta 1990. Kuva 3: BKT:n, kasvihuonekaasupäästöjen ja päästöintensiteetin (eli tuotettujen kasvihuonekaasupäästöjen ja BKT:n suhdekehitys indeksi (1990=100) FI 7 FI

160 140 120 100 80 BKT 60 40 20 0 1990 1995 2000 2005 2010 Kasvihuonekaasupäästöt Kasvihuonekaasupäästöjen intensiteetti Lähde: EYK, talouden ja rahoituksen PO (Ameco-tietokanta), Eurostat EU27-maiden BKT kasvoi 46 prosenttia ja kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 15 prosenttia vuosina 1990 2010. EU15-maissa BKT kasvoi 41 prosenttia ja kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 11 prosenttia. Vuosina 2009 2010 BKT kasvoi 2 prosenttia ja päästöt 2,4 prosenttia. Näin ollen myös päästöintensiteetti kasvoi. Voidaan kuitenkin todeta, että päästöintensiteetti oli vuonna 2010 parempi kuin vuonna 2008. Kasvihuonekaasuintensiteetti heikkeni vuosina 1990 2010 kaikissa jäsenvaltioissa. Eniten se heikkeni Virossa (-75%), Slovakiassa (-72%), Romaniassa (-63 %), Liettuassa (-62 %) ja Bulgariassa (-62%). Vähiten se muuttui Portugalissa (-18%), Kyproksessa (-18%), Italiassa (- 21%), Espanjassa (-20 %) ja Maltassa (-23 %). Asukaskohtaiset päästöt olivat EU27-maissa noin 9,4 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuonna 2010. Asukaskohtaiset päästöt alenivat 2,4 hiilidioksidiekvivalenttitonnilla, mikä vastaa 21 prosentin vähennystä vuoteen 1990 verrattuna. Vuoden 2010 asukaskohtaisissa kasvihuonekaasupäästöissä on kuitenkin edelleen huomattavia eroja jäsenvaltioiden välillä: asukaskohtaiset päästöt vaihtelivat 5,4 hiilidioksidiekvivalenttitonnista (Latvia) 24,1 hiilidioksidiekvivalenttitonniin (Luxemburg). Ne määräytyvät paljolti kunkin maan energiaintensiteetin ja energialähteiden valikoiman perusteella. Myös eri jäsenvaltioiden asukaskohtaisten päästöjen kehityssuunnissa on suuria eroja. Asukaskohtaiset päästöt ovat vuoden 1990 jälkeen vähentyneet eniten Keski- ja Itä-Euroopassa sijaitsevissa jäsenvaltiossa, Luxemburgissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa, Ranskassa ja Belgiassa. Kuudessa jäsenvaltiossa asukaskohtaiset päästöt ovat lisääntyneet vuodesta 1990. Näiden maiden asukaskohtaiset päästöt ovat kuitenkin alhaisemmat kuin unionin keskiarvo Kreikkaa ja Kyprosta lukuun ottamatta (ks. myös komission yksiköiden valmisteluasiakirjan kuva 2.) FI 8 FI

2.3. Kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2010 verrattuna vuoteen 2009 EU:n kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat vuonna 2010 (+2,4 prosenttia) talouden elpymisen johdosta (ne olivat vähentyneet dramaattisesti vuonna 2009 7,3 prosentilla pääasiassa taloudellisen laman johdosta) sekä tavallista kylmemmän talven vuoksi. Päästöt kasvoivat eniten tuotanto- ja rakennusteollisuudessa (mukaan lukien raudan ja teräksen prosessipäästöt) sekä lämmön- ja sähköntuotannossa. Teollisen toiminnan kasvu vuonna 2010 (vuoden 2009 voimakkaan supistumisen jälkeen) on ilmeisesti aiheuttanut näillä sektoreilla energian kokonaiskysynnän ja päästöjen voimakkaan kasvun. Vuonna 2010 päästöjen kasvusta olivat EU:ssa kuitenkin suurimmassa vastuussa asuin- ja liikerakennusten päästöt, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan. Tärkein syy tähän päästöjen kasvuun 43 miljoonalla tonnilla oli kylmä talvi vuonna 2010, joka lisäsi lämmitystarvetta erityisesti kotitalouksissa. Uusiutuvan energian käytön voimakas lisääntyminen ja fossiilisten polttoaineiden hiili-intensiteetin parantuminen, jota tukee maakaasun vahva kulutus, estivät kasvihuonekaasupäästöjen vieläkin suuremman nousun. Kasvihuonekaasupäästöjen noususta EU:ssa vastasi 56 prosentin osuudella Saksa (+3 prosenttia), Puola (+5 prosenttia) ja Yhdistynyt kuningaskunta (+3 prosenttia). Prosentuaalisina osuuksina päästöt kasvoivat eniten Virossa (+25 prosenttia), Suomessa (+13 prosenttia), Ruotsissa (+11 prosenttia) ja Latviassa (+10 prosenttia). Sen sijaan Espanjan, Kreikan, Portugalin, Romanian, Kyproksen ja Irlannin päästöt laskivat edelleen vuonna 2010. Päästöjen kasvu vuonna 2010 aiheutui osaksi talouden elpymisestä vuoden 2009 lamasta useissa Euroopan maissa. Lama oli aiheuttanut merkittäviä päästövähennyksiä vuonna 2008 ja 2009 kaikissa jäsenvaltioissa. Energian loppukysyntä kasvoi 3,7 prosenttia vuonna 2010, eli enemmän kuin mitä talous kasvoi (2,0 prosenttia). 2.4. Päästöjen kehityssuunnat keskeisillä sektoreilla Kuvasta 4 käy ilmi, että eniten päästöjä aiheutuu energian tuotannosta ja käytöstä sekä liikenteestä, joiden osuus unionin kokonaispäästöistä oli 78 prosenttia vuonna 2010. Maataloudesta aiheutuu 10 prosenttia kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä, teollisuusprosesseista 7 prosenttia ja jätteistä 3 prosenttia. Vuoden 1990 jälkeen liikenteen päästöjen merkittävä lisääntyminen on osittain tehnyt tyhjäksi energia-alalla, maataloudessa, teollisuuden prosesseissa ja jätealalla saavutetut vähennykset (lisätietoja myös valmisteluasiakirjassa). Liikenteen kokonaispäästöt ovat kuitenkin alentuneet vuodesta 2007. Kuva 4: Muutos EU27-maiden kasvihuonekaasupäästöissä toimialoittain ja toimialojen osuudet kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä FI 9 FI

Osuus vuonna 2010 Muutos vuosina 1990-2010 Energian tarjonta Energian käyttö (ei liikenne) 32% 28% -18% -22% Liikenne 20% 20% Maatalous 10% -22% Teollisuusprosessit 7% -26% Jätteet 3% -30% Muut 0% -32% Lähde: Vuoden 2012 kansalliset inventaariot 3. ENNUSTETTU EDISTYMINEN KOHTI KIOTON TAVOITETTA 3.1. Kasvihuonekaasupäästöjen ennusteet 3.1.1. EU27-maat EU27-maiden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen ennustetaan olevan Kioton velvoitekaudella noin 18,2 prosenttia perusvuotta pienemmät. Tämä arvio perustuu jäsenvaltioiden ennusteisiin 3, ja siinä otetaan huomioon nykyiset toimintalinjat ja toimenpiteet. Ennustettu vähennys on jopa suurempi, kun otetaan huomioon vaikutukset, joita aiheutuu valtioiden Kioton mekanismien avulla hankkimista päästövähennyshyvityksistä, hiilinieluista ja täydentävistä toimenpiteistä (lisätietoja valmisteluasiakirjan taulukoissa 7a ja 7b). 3.1.2. EU15-maat Kaikkien toimialojen yhteisennusteissa arvioidaan, että EU15-maiden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt ovat Kioton velvoitekaudella todennäköisesti 11,3 prosenttia perusvuotta pienemmät. Kun huomioon otetaan lisäksi (1) valtioiden käyttämien Kioton mekanismien ansiosta odotettavissa oleva 1,8 prosentin lisävähennys ja (2) Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 ja 4 kappaleessa tarkoitetusta toiminnasta aiheutuneet hiilinielujen kokonaispoistumat EU15-maissa, mikä vastaa 1,4 prosentin vähennystä, päästöjen ennustetaan vähenevän EU15-maissa vieläkin enemmän. Kun otetaan huomioon EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien ja päästövähennyshyvitysten kauppa, FI 10 FI

voidaan kasvihuonekaasupäästöjen ennustaa vähenevän Kioton velvoitekaudella yhteensä jopa 12,6 prosenttia perusvuoden tasoista. Kuvassa 5 esitetään erot päästökauppaan kuulumattomista päästöistä laadittujen ennusteiden ja asianomaisten toimialojen osalta jäsenvaltiokohtaisesti asetettujen vastaavien tavoitteiden välillä. Tämän analyysin perusteella nykyiset toimintalinjat ja toimenpiteet olisivat riittäviä, jotta EU15-maat voisivat saavuttaa oman osuutensa päästökauppajärjestelmään kuulumattomille toimialoille asetetusta Kioton yhteisestä tavoitteesta. Kaikkien 15 jäsenvaltion on kuitenkin saavutettava omat sitoumuksensa Kioton pöytäkirjan mukaisen yhteistoteutussopimuksen perusteella. Saatavilla olevien tietojen mukaan kaksi jäsenvaltiota ei ehkä saavuta tavoitettaan. 3.1.3. EU12-maat Unioniin vuoden 2004 jälkeen liittyneiden 12 jäsenvaltion tämänhetkisiin kansallisiin toimintalinjoihin ja toimenpiteisiin perustuvien kokonaispäästöjen ennustetaan olevan hyvin lähellä vuoden 2010 päästöjä ja jäävän Kioton velvoitekaudella noin 37,9 prosenttia kyseisten maiden perusvuotta pienemmiksi. Slovenia on ainoa EU12-maa, joka aikoo investoida Kioton mekanismeihin. Bulgaria, Latvia, Liettua, Puola, Romania, Slovakia, Slovenia, Tšekki ja Unkari aikovat käyttää hiilinieluja. Bulgaria, Latvia, Liettua, Puola, Romania, Slovakia, Tšekki, Unkari ja Viro ovat myyneet tai aikovat myydä osan käyttämättömistä päästömääräyksiköistään (AAU). FI 11 FI

Kuva 5: Suhteellinen ero päästökauppajärjestelmään kuulumattomille toimialoille velvoitekaudeksi laadittujen kasvihuonekaasupäästöennusteiden ja vastaavien kauden 2008 2012 tavoitteiden välillä; suhteellinen ero on laskettu kasvihuonekaasupäästöjä koskevien ennusteiden, Kioton mekanismien käytön ja hiilinielujen perusteella. Negatiiviset arvot ilmaisevat tavoitteiden ylittämisen ja positiiviset arvot tavoitteiden alittamisen prosenttiosuutta perusvuoden päästöihin verrattuna. Luxemburg Itävalta Espanja Portugali Slovenia Tanska Italia Irlanti Alankomaat Belgia Suomi Saksa Kreikka Ranska Yhdistynyt kuningaskunta Slovakia Ruotsi Tŝekki Puola Unkari Romania Bulgaria Liettua Latvia Viro EU15-1% -2% -1% -3% -5% -2% -4% -2% -2% -1% -3% -3% -5% -5% -6% -6% -7% -11% -12% -14% -6% -14% -17% -15% -3% -23% -25% -33% -31% -37% -38% -42% -42% -43% -17% -45% -18% -50% -47% -2% -5% 8% 7% 6% 6% 2% 4% 3% 2% 19% 17% 22% -60% -40% -20% 0% 20% 40% Ero nykyisin toimin (vain EU:n vähennykset) Ero, jos käytössä täydentävät toimet, Kioton mekanismit ja hiilinielut Huomautukset: Irlannin osalta uusien osallistujien varannossa olevat käyttämättömät EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeudet otetaan huomioon muuta kuin EU:n päästökauppajärjestelmää koskevassa tavoitteessa. Lähde: EYK, Euroopan komissio 3.2. Unionin ilmastonmuutospolitiikan täytäntöönpanotilanne Euroopan ilmastonmuutosohjelma (ECCP) FI 12 FI

EU27-maiden toimintalinjojen ja toimenpiteiden arvioinnin yhteydessä yksilöitiin kahdeksan yhteistä ja yhteensovitettua toimenpidettä (CCPM), joilla odotetaan saatavan aikaan merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä unionissa. Suurimpia vähennyksiä voidaan odottaa EU:n tarkistetusta päästökauppadirektiivistä (2003/87/EY) ja uusiutuvia energialähteitä koskevasta direktiivistä (2009/28/EY), jolla edistetään uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käyttöä. Liikenteen alalla merkittäviä ovat polttoaineen laatua koskeva lainsäädäntö ja henkilöautoista peräisin olevan hiilidioksidin määrän vähentäminen. Myös energian kysyntää aiotaan vähentää panemalla täytäntöön direktiivit, jotka koskevat rakennusten energiatehokkuutta, ekosuunnitteluvaatimuksia, energiaverotusta ja yhteistuotannon (yhdistetyn lämmön- ja sähköntuotannon) edistämistä. Kioton pöytäkirjan joustomekanismien käytön odotetaan lisäksi tuottavan merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä. Näiden kahdeksan keskeisen toimintalinjan ja toimenpiteen lisäksi määritettiin viisi muuta CCPM-toimenpidettä, joilla myös odotetaan saatavan aikaan tuntuvia päästövähennyksiä koko unionissa. Nämä viisi toimenpidettä ovat kaatopaikkadirektiivi (99/31/EY), uusien kuumavesikattiloiden hyötysuhdevaatimukset, kotitalouskoneiden energiamerkintöjä koskeva direktiivi (2010/30/EY), teollisuuden päästöjä koskeva direktiivi (2010/75/EU) ja Motor Challenge -ohjelma, jolla pyritään parantamaan teollisuuden sähkömoottoreiden energiatehokkuutta. Komission laatimassa kertomuksessa asetuksen (EY) N:o 842/2006 soveltamisesta, vaikutuksista ja riittävyydestä todetaan, että kyseisellä asetuksella on jo onnistuttu hieman vähentämään fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjä verrattuna tilanteeseen ilman asetusta 41. Tämän asetuksen ja moottoriajoneuvojen ilmastointijärjestelmien päästöjä koskevan direktiivin (2006/40/EY) avulla ennustettuja päästöjä voidaan saada merkittävästi vähenemään vuoteen 2020 mennessä ja sen jälkeenkin. Kahdeksan tärkeimmän CCPM-toimenpiteen osuus on 92 prosenttia kaikista CCPMtoimenpiteisiin perustuvista vähennyksistä EU27-maissa. Tämä osoittaa, miten hyvin näillä keskeisillä toimintalinjoilla voidaan auttaa jäsenvaltioita täyttämään päästövähennysvelvoitteensa. Viimeaikainen kehitys Täytäntöönpanotoimenpiteitä koskeva työ on jatkunut ilmasto- ja energiapaketin hyväksymisestä lähtien. Vuoden 2012 loppuun mennessä on oltava käytössä noin 20 uutta säädöstä ja asiakirjaa, joiden avulla varmistetaan EU:n tarkistetun päästökauppajärjestelmän moitteeton toiminta ja valmistellaan kasvihuonekaasupäästöjä koskevien kansallisten tavoitteiden täytäntöönpanoa päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla toimialoilla. EU:n päästökauppajärjestelmää koskevassa tarkistetussa asetuksessa säädetään päästökauppajärjestelmän toimien keskittämisestä yhteen Euroopan unionin rekisteriin ja järjestelmän turvallisuuden parantamisesta. Rekisteriä hallinnoi komissio. Uusi rekisteri korvaa kaikki aikaisemmin jäsenvaltioissa toimineet EU:n päästökauppajärjestelmän rekisterit. Komissio hyväksyi marraskuussa 2011 unionin rekisterin perustamista koskevan asetuksen. Unionin rekisteri otettiin käyttöön täysimääräisesti kesäkuussa 2012, jolloin siihen oli onnistuneesti siirretty myös yli 30 000 päästöoikeustiliä kansallisista rekistereistä. Komissio on päivittänyt jo toisen kerran luettelon toimialoista, joiden katsotaan olevan alttiita merkittävän hiilivuodon riskille. Komissio arvioi tällä hetkellä, ovatko jäsenvaltioiden suunnitelmat, jotka koskevat maksuttomien päästöoikeuksien jakamista teollisuudelle koskevan komission päätöksen täytäntöönpanemista, sääntöjen mukaisia. FI 13 FI

Lentoliikenteen päästöille on vuodesta 2012 alkaen määritelty EU:n päästökauppajärjestelmässä katto. Tämän muutoksen myötä järjestelmään kuuluu 10 prosenttia enemmän päästöjä. Sen täytäntöönpanemiseksi on tehty merkittävästi töitä, muun muassa tarkkailun ja sääntöjen noudattamisen alalla. Lisäksi tarvittaessa on valmisteltu ja yhteensovitettu sääntöjen noudattamisen valvontaan liittyviä toimia. Huutokauppa-asetusta tarkistetaan parhaillaan erityisesti huutokaupan ajoituksen osalta, jotta voitaisiin varmistaa markkinoiden asianmukainen toiminta ja käsitellä kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaa, joka on aiheutunut siirtymisestä kolmanteen vaiheeseen ja jota on lisännyt edelleen talouskriisin johdosta kertynyt päästöoikeuksien ylijäämä. Tässä yhteydessä komissio on myös tehnyt ehdotuksen päätökseksi, jolla selvennetään EU:n päästökauppadirektiivin säännöksiä sen osalta, millaisia oikeuksia komissiolla on mukauttaa päästöoikeuksien huutokauppojen ajoitusta tällaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa. Euroopan komissio on hyväksynyt seitsemän jäsenvaltion pyynnöt myöntää siirtymäajan ilmaisia päästöoikeuksia voimasektorilleen vuoden 2012 jälkeenkin. Näitä päätöksiä tehtäessä sovellettiin tiukasti direktiivin säännöksiä, joiden nojalla tietyissä olosuhteissa ja rajallisen ajan yleisistä huutokauppasäännöistä voidaan myöntää poikkeuksia, joiden mukaiset määrät vähenevät vaiheittain. Työ EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien toiminnanharjoittajien suorittamaa kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailua ja raportointia koskevien sääntöjen tehostamiseksi on meneillään, ja parhaillaan laaditaan myös vaatimuksia päästöraporttien todentamisesta sekä todentajien akkreditoinnista ja valvonnasta. Tarkoituksena on yhtenäistää asiaan sovellettavia sääntöjä. Kesäkuussa 2012 annettiin kaksi uutta asetusta, joita täydennetään ohjeasiakirjoilla ennen kolmatta päästökauppakautta. Vastuunjakopäätökseen sisältyvien täytäntöönpanotoimenpiteiden valmistelutyö jatkuu, ja siinä keskitytään tällä hetkellä määrittelemään absoluuttiset arvot vuosia 2013 2020 koskeville jäsenvaltioiden vuotuisille päästötavoitteille ja vahvistamaan säännöt vuosittaisten päästökiintiöiden siirroille jäsenvaltioiden välillä sekä varmistamaan siirtojen avoimuus. Näitä koskevat säännökset on tarkoitus hyväksyä vuoden 2012 lopulla tai vuoden 2013 alussa. Lisäksi EU:n tarkkailumekanismin tarkistusta sekä maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden laskentasääntöjä koskevat ehdotukset ovat neuvoston ja parlamentin käsittelyssä. Ehdotusten taustalla on tarve vastata erityisesti ilmasto- ja energiapaketin raportointi- ja laskentatarpeisiin, Eurooppa 2020 -strategia, Durbanin sopimukseen perustuvat uudet vaatimukset sekä tähän mennessä saadut kokemukset. Euroopan parlamentti, neuvosto ja EU:n komissio pääsivät kesäkuussa 2012 poliittiseen sopimukseen energiatehokkuusdirektiivistä. Tällä direktiivillä edistetään vuodelle 2020 asetettua Euroopan energiatehokkuustavoitteen (20 prosentin parannus) saavuttamista. Valmisteilla on lisäksi ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä koskevan asetuksen (EY) N:o 443/2009 ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä koskevan asetuksen (EU) N:o 510/2011 täytäntöönpanotoimenpiteet. Ajoneuvoihin liittyvät täytäntöönpanotoimet ovat tiukempia kuin kevyitä hyötyajoneuvoja koskevat toimet, mutta niistä odotetaan tulevan toistensa kanssa yhdenmukaisia. Komissio on tehnyt ehdotuksia vuotta 2020 koskevien hiilidioksiditavoitteiden täytäntöönpanemiseksi sekä ajoneuvojen että kevyiden hyötyajoneuvojen osalta. Nämä ehdotukset ovat nyt neuvoston ja parlamentin käsittelyssä. FI 14 FI

Ilmastotoimien valtavirtaistaminen EU:n toimintapolitiikkoihin etenee, koska komission ehdotukseen seuraaviksi monivuotisiksi rahoituskehyksiksi (vuosille 2014 2020) sisältyy ensimmäistä kertaa tavoite käyttää vähintään 20 prosenttia budjetin kokonaismäärästä ilmastoon liittyviin toimiin. Erityisesti koheesiopolitiikassa on ehdotettu erilliseksi teemakohtaiseksi tavoitteeksi ilmastonmuutokseen sopeutumista vähähiilisyyttä koskevan teemakohtaisen tavoitteen lisäksi. Lisäksi koheesiopoliittisin toimin tuetaan kehittyneiden alueiden energiatehokkuuden parantamista 20 prosentilla ja vähemmän kehittyneiden alueiden energiatehokkuuden parantamista kuudella prosentilla. Ehdotuksissa tarkistetuksi yhteiseksi maatalouspolitiikaksi ja aluekehitysrahastoksi on myös uusia viherryttäviä toimenpiteitä. Lisäksi EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ( Horisontti 2020 ) olisi varattava 35 prosenttia ilmastoon liittyvään tutkimukseen ja innovointiin. Life-ohjelmassa on uutena elementtinä ilmastotoimille omistettu alaohjelma, jonka budjetti on noin 25 prosenttia koko Life-ohjelman budjetista. Komissio varmistaa, että edistymistä kohti ehdotettua ilmastotoimien 20 prosentin rahoitusta EU:n budjetista seurataan ja että siitä raportoidaan. Komissio julkaisi lisäksi vuoden 2012 alussa valmisteluasiakirjan (SWD(2012) 5 final), jossa arvioidaan millaisia vaikutuksia kussakin jäsenvaltiossa olisi sillä, että päästöjä vähennettäisiin 20 prosentin sijaan 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Vastikään annetut säädökset Ilmasto- ja energiapaketin täytäntöönpano: Muut: (1) EU:n päästökauppajärjestelmän huutokaupat -varhaiset huutokaupat: Komission asetus (EU) N:o 1210/2011 asetuksen (EU) N:o 1031/2010 muuttamisesta erityisesti ennen vuotta 2013 huutokaupattavien kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien määrän vahvistamiseksi (2) EU:n päästökauppajärjestelmän rekisteri unionin rekisteri: Komission asetus (EU) N:o 1193/2011 unionin rekisterin perustamisesta 1 päivänä tammikuuta 2013 alkavaa unionin päästökauppajärjestelmän päästökauppakautta ja sitä seuraavia päästökauppakausia varten (3) Yhdenmukaistetut säännöt päästöoikeuksien jakamisesta EU:n päästökauppajärjestelmässä: komission päätös 2011/278/EU 8 päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta. (4) Tarkkailua, raportointia, todentamista ja akkreditointia koskevat säännöt EU:n päästökauppajärjestelmässä: Komission asetus (EU) N:o 600/2012, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 601/2012/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöraporttien ja tonnikilometriraporttien todentamisesta ja todentajien akkreditoinnista (5) Kansainvälisten hyvitysten käyttö EU:n päästökauppajärjestelmässä: Komission asetus (EU) N:o 550/2011 10 teollisuuskaasuja käyttävistä hankkeista peräisin olevien kansainvälisten hyvitysten käyttöön sovellettavien tiettyjen rajoitusten määrittelemisestä. FI 15 FI

(6) Ilmailu ja EU:n päästökauppajärjestelmä: Komission asetus (EU) N:o 394/2011 11 ilma-alusten käyttäjien luetteloa koskevan asetuksen (EY) N:o 748/2009 muuttamisesta. (7) Hiilidioksidi ja autot: Komission asetus (EU) N:o 63/2011 13 yksityiskohtaisista säännöksistä hiilidioksidipäästötavoitteita koskevan poikkeuksen hakemiseksi. (8) Hiilidioksidi ja pakettiautot: Komission täytäntöönpanopäätös 2012/99/EU yksityiskohtaisista järjestelyistä kevyiden kuljetusajoneuvojen hiilidioksidin liikapäästömaksujen keräämiseksi 3.3. EU:n päästökauppajärjestelmän toteuttaminen Vuosi 2012 on EU:n päästökauppajärjestelmän toisen päästökauppakauden (2008 2012) viimeinen vuosi. Vuonna 2013 otetaan käyttöön huomattavasti tarkistettu järjestelmä. 3.3.1. Toinen päästökauppakausi (2008 2012) EU:n keskimääräinen vuotuinen päästökauppa vuosille 2008 2012 on noin 2 081 miljoonaa päästöoikeutta vuodessa. Vuonna 2011 EU:n päästökauppajärjestelmään osallistui yli 12 000 voimalaitosta ja tuotantolaitosta. Näiden laitosten todennetut kasvihuonekaasupäästöt alenivat 1 904 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin vuonna 2011. Tämä on kaksi prosenttia alle vuoden 2010 tason ja lähes yhdeksän prosenttia alle päästökaton. Vähennyksiä saavutettiin siis Euroopan talouden kasvusta huolimatta. Laitokset noudattivat sääntöjä erittäin hyvin. Vain alle prosentti EU:n päästökauppajärjestelmään osallistuvista laitoksista ei palauttanut kaikkia vuoden 2011 päästöjään vastaavaa määrää päästöoikeuksia 30. huhtikuuta 2012 olleeseen määräaikaan mennessä. 3.3.2. Yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin hyödyntäminen Kukin jäsenvaltio on asettanut toisen vaiheen kansallisissa jakosuunnitelmissa ylärajan sille, kuinka paljon toiminnanharjoittajat voivat hyödyntää hankepohjaisia päästövähennyshyvityksiä (yhteistoteutus (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismi (CDM)). Päästökauppajärjestelmään kuuluvat laitokset kaikista jäsenvaltioista voivat käyttää toisella päästökauppakaudella vuosittain yhteensä keskimäärin 278 miljoonaa sertifioitua päästövähennystä tai päästövähennysyksikköä, mikä on 13,4 prosenttia EU:n laajuisesta päästökatosta kyseisenä ajanjaksona. Vuosina 2008 2011 toiminnanharjoittajat käyttivät 555 miljoonaa sertifioitua päästövähennystä tai päästövähennysyksikköä, mikä oli 7 prosenttia kaikista velvoitteiden täyttämiseksi palautetuista yksiköistä. Vuodesta 2013 lähtien sertifioitujen päästöoikeuksien ja päästövähennysyksikköjen käyttöä koskevat säännöt tarkistetaan EU:n päästökauppadirektiivin mukaisesti 16. 3.4. Unionin jäsenvaltioiden hallitusten suunnitelmat Kioton mekanismien hyödyntämisestä Kymmenen EU15-maata sekä Slovenia ovat päättäneet hankkia ja käyttää Kioton tavoitteidensa saavuttamiseen Kioton mekanismien kansainvälisiä päästöhyvityksiä. Kyseiset EU15-maat aikovat hankkia kaiken kaikkiaan jopa 76 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa saavuttaakseen Kioton pöytäkirjan ensimmäisen FI 16 FI

velvoitekauden tavoitteensa. Tämä olisi noin 1,8 prosenttiyksikköä EU15-maiden Kioton tavoitteesta, joka on -8 prosenttia (ks. valmisteluasiakirjan taulukko 12). Nämä kymmenen jäsenvaltiota ovat päättäneet investoida yhteensä jopa 3,0 miljardia euroa hankkiakseen yksiköitä yhteistoteutuksen, puhtaan kehityksen mekanismin tai päästökaupan kautta. Itävalta, Alankomaat, Espanja, Irlanti ja Belgia ovat osoittaneet suurimmat määrärahat viiden vuoden velvoitekaudelle (Itävalta 611 milj. euroa, Alankomaat 500 milj. euroa, Espanja 382 milj. euroa, Irlanti 290 milj. euroa ja Belgia 276 milj. euroa). Slovenian määrärahaksi on arvioitu 80 miljoonaa euroa. Kun otetaan huomioon viimeaikaisen taantuman vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin, jäsenvaltiot eivät ehkä kuitenkaan tarvitse niin paljon kansainvälisiä hyvityksiä kuin alun perin arvioitiin. Tätä oletusta tukee se seikka, että rekisterissä oleville jäsenvaltioiden päästöoikeustileille jo vietyjen kansainvälisten hyvitysten määrä on yhteensä vain noin 32 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Rekisterin tietojen mukaan jäsenvaltioiden myymiä päästömääräyksiköitä on siirretty tähän mennessä noin 68 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, mutta joitakin sovittuja määriä ei voida vielä siirtää. Bulgaria, Tšekki, Viro, Unkari, Latvia, Liettua ja Slovakia ilmoittivat aikovansa myydä lisää sallittuja päästömääräyksiköitä. Yhden jäsenvaltion (Yhdistyneen kuningaskunnan) lainsäädännön mukaan maa poistaa Kioton tavoitteen ja Yhdistyneen kuningaskunnan yksipuolisen "hiilitaseen" välisestä erosta mahdollisesti syntyvän sallittujen päästömääräyksiköiden ylijäämän ensimmäisen velvoitekauden jälkeen. 3.5. Hiilinielujen hyödyntämissuunnitelmat Kasvihuonekaasujen päästölähteisiin kohdistuvien toimenpiteiden lisäksi jäsenvaltiot voivat hyödyntää hiilinieluja. Nykytietojen mukaan Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 kappaleen mukaisilla metsittämistoimilla ja metsien uudistamistoimilla saadaan EU15-maissa sidottua velvoitekauden aikana yhteensä noin 14,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa. Lisäksi 3 artiklan 4 kappaleessa määriteltyjen toimien avulla voitaneen EU15-maissa sitoa velvoitekauden aikana 30,6 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa. Jos mukaan lasketaan vielä EU12-maiden osuudet, vuosittain sidottava hiilidioksidin määrä näistä toimista on yhteensä 25,8 miljoonaa tonnia ja 38,4 miljoonaa tonnia (lisätietoja valmisteluasiakirjan taulukossa 13). Kaikki Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaiset toimet EU15-maissa vähentävät ennusteiden mukaan hiilidioksidipäästöjä velvoitekauden aikana yhteensä 57,9 miljoonaa tonnia vuodessa. Tämä on hieman yli 1 prosenttiyksikkö EU15-maiden vähennysvelvoitteesta, joka on 8 prosenttia ensimmäisen velvoitekauden aikana perusvuoden päästöihin verrattuna. 4. VUODEN 2020 TAVOITTEEN SAAVUTTAMINEN 4.1. Unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vuoteen 2020 mennessä Ilmasto- ja energiapaketissa asetettiin EU27-maille tavoitteeksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä vuoteen 1990 verrattuna, mikä vastaa 14 prosentin vähennystä vuoteen 2005 verrattuna. Tämä tavoite jaetaan EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien ja siihen kuulumattomien toimialojen välillä seuraavasti: FI 17 FI

(a) EU:n päästökauppaan kuuluvilla toimialoilla päästöjä vähennetään 21 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna (b) EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla toimialoilla päästöjä vähennetään noin 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoteen 2005 verrattuna. Kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteet sisältyvät myös älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaan strategiaan (Eurooppa 2020 -strategia). 4.2. Tavoitteiden saavuttamista edistävät toimintalinjat Vuosina 2013 2020 sovellettavat päästökatot on määritelty vastuunjakopäätöksessä ja tarkistetussa päästökauppadirektiivissä. EU:n päästökauppajärjestelmä on markkinapohjainen mekanismi, johon kuuluu yli 12 000 laitosta. Vastuunjakopäätös velvoittaa jäsenvaltiot rajoittamaan kasvihuonekaasupäästöjään vuosina 2013 2020 lineaarisesti ja sitovin vuositavoittein. Näin varmistetaan, että kullakin alalla edetään vaiheittain kohti sovittuja vuoden 2020 tavoitteita. Vastuunjakopäätöksellä säännellään kasvihuonekaasupäästöjä kaikilla toimialoilla lukuun ottamatta EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvia laitoksia ja ilmailua, LULUCF:ia ja kansainvälistä meriliikennettä. Myös muilla EU:n laajuisilla toimintalinjoilla voidaan edistää tavoitteiden saavuttamista jäsenvaltioissa vastuunjakopäätökseen kuuluvilla aloilla. Näitä ovat muun muassa uusiutuvia energialähteitä koskevat sitovat tavoitteet, energiatehokkuustoimenpiteet, uusille kevyille hyötyajoneuvoille asetetut päästönormit, hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskeva direktiivi, fluorattuja kasvihuonekaasuja koskeva asetus ja polttoainelaatudirektiivi. Myös komission ja jäsenvaltioiden toimet kasvihuonekaasupäästöjä vähentävien innovatiivisten teknologioiden demonstroimiseksi ja käyttöön ottamiseksi voivat olla tässä avuksi. Tällaisia toimia toteutetaan esimerkiksi SET-suunnitelmassa ja NER 300 -ohjelmassa. Vastuunjakopäätös velvoittaa jäsenvaltiot panemaan täytäntöön nämä unionin laajuiset toimintalinjat ja toimenpiteet näillä toimialoilla ja tarvittaessa määrittelemään täydentäviä kansallisia toimintalinjoja ja toimenpiteitä päästöjensä vähentämiseksi. Jäsenvaltioiden toimien seuraamiseksi perustetaan tiukka raportointi- ja seurantajärjestelmä, jonka tarkoituksena on myös auttaa jäsenvaltioita toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä, jos ne eivät saavuta tavoitteitaan. 4.3. Miten kaukana tavoitteista ollaan? Vaikka näkymät ovat Kioton pöytäkirjan velvoitteiden täyttämisen kannalta myönteiset (vuosia 2008 2012 koskevat ennusteet), tarvitaan kuitenkin lisätoimia ja -toimintalinjoja, jotta vuotta 2020 koskevat unionin tavoitteet saavutetaan. Vastuunjakopäätökseen ja tarkistettuun päästökauppadirektiiviin sisältyvä joustavuus, kuten kansainvälisten päästövähennyshyvitysten hyödyntäminen, auttaa osaltaan saavuttamaan tavoitteet. Kuvassa 6 esitetään alustavat arviot siitä, mitä ovat erot vuotta 2020 koskevien kasvihuonekaasupäästöennusteiden ja vuoden 2020 tavoitteiden välillä toimialoilla, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmään. Näiden alustavien ennusteiden mukaan yksittäisillä jäsenvaltioilla on vielä paljon tehtävää, jotta ne saavuttaisivat vuoden 2020 tavoitteet, jotka on asetettu EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvattomille aloille. Vain 13 jäsenvaltion odotetaan täyttävän velvoitteensa nykyisillä toimintalinjoilla ja toimenpiteillä. Kahdeksassa muussa jäsenvaltiossa tavoitteet voidaan saavuttaa, jos suunnitellut täydentävät toimintalinjat ja toimenpiteet FI 18 FI

toteutetaan. Kuudessa jäsenvaltiossa ei todennäköisesti saavuteta tavoitteita, vaikka tällä hetkellä suunnitelmissa olevat täydentävät toimenpiteet toteutettaisiin. Arvioista ilmenee kuitenkin, että EU27-maat voivat saavuttaa kokonaistavoitteen. Tässä analyysissä ei kuitenkaan oteta huomioon vastuunjakopäätöksen mukaisia joustokeinoja, kuten kansainvälisten hyvitysten käyttöä. Jotta vuoden 2020 tavoitteeseen päästään, jäsenvaltioiden on ehdottomasti varmistettava, että päästöjä vähennetään nykyisten toimintalinjojen ja toimenpiteiden avulla ajoissa. Niiden on myös nopeutettava täydentävien toimintalinjojen ja toimenpiteiden laatimista ja täytäntöönpanoa sekä harkittava muita vaihtoehtoja, esimerkiksi kansainvälisten hyvitysten käyttöä. Neuvosto hyväksyi heinäkuussa 2012 osana vuoden 2012 eurooppalaista ohjausjaksoa yksityiskohtaisempia maakohtaisia suosituksia. FI 19 FI

Kuva 6: Ennustettu välimatka vuoden 2020 tavoitteisiin päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla toimialoilla. Negatiiviset arvot ilmaisevat tavoitteiden ylittämisen ja positiiviset arvot tavoitteiden alittamisen prosentteina vuoden 2005 päästöihin verrattuna. Malta Luxemburg Irlanti Belgia Slovenia Itävalta Tanska Italia Kreikka Ranska Suomi Viro Latvia Espanja Ruotsi Alankomaat Saksa Liettua Yhdistynyt kuningaskunta Bulgaria Romania Puola Kypros Slovakia Tŝekki Portugali Unkari EU27-40% -36% -40% -10% -2% -1% -5% -9% -2% -3% -4% 0% 0% -2% -8% -3% -14% -3% -5% -7% -7% -8% -8% -10% -10% -14% -14% -14% -15% -19% -16% -18% -17% -17% -1% -8% 6% 20% 17% 10% 16% 6% 13% 11% 10% 10% 7% 3% 3% 2% 1% 1% 0% 0% 28% 27% -60% -40% -20% 0% 20% 40% Ero nykyisin toimin Ero täydentävin toimin Huomautukset: 1) Laskelmassa käytetyt tiedot, joita on tarvittaessa täydennetty ja korjattu, perustuvat vuotta 2020 koskeviin jäsenvaltioiden ennusteisiin päästökauppaan kuulumattomista päästöistä 3 sekä arvioihin jäsenvaltioiden vuoden 2020 tavoitteista päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla toimialoilla (joihin on vielä odotettavissa muutoksia). Monet jäsenvaltiot (CZ, EE, FI, LT, NL, PL) eivät ole toimittaneet erillisiä kansallisia ennusteita päästökauppajärjestelmään kuulumattomista toimialoista, joten näiden päästöjen osuus perustuu arvioon. 2) Tässä luvussa esitettyä arviota on pidettävä suuntaa-antavana, koska metodologia ja oletukset ovat erilaiset. Osa tiedoista, esimerkiksi Kreikkaa ja Liettuaa koskevat ennusteet, poikkeavat huomattavasti ennusteista, jotka on laadittu julkaisua "EU energy trends to 2030 - update 2009" varten (julkaisun laatija: Euroopan komission energian pääosasto yhteistyössä ilmastotoimien pääosaston ja liikenteen ja liikkumisen pääosaston kanssa, ISBN 978-92-79-16191-9). Lähde: EYK, Euroopan komissio FI 20 FI

5. SOPEUTUMINEN ILMASTONMUUTOKSEEN Laajamittainen, vaarallinen ilmastonmuutos voidaan yhä välttää vähentämällä päästöjä lähivuosikymmeninä. Vaikka maapallon vuosittainen keskilämpötila ei nousisikaan yli kahta celsiusastetta, Euroopan kansalaiset ja yritykset joutuvat kärsimään väistämättömän ilmastonmuutoksen haittavaikutuksista. Niihin on siksi sopeuduttava kustannustehokkaasti. Euroopan komissio hyväksyi huhtikuussa 2009 valkoisen kirjan ilmastonmuutokseen sopeutumisesta. Siinä esitellään unionin toimintakehys, jolla pyritään parantamaan Euroopan kykyä sietää ilmastonmuutosta. Valkoisessa paperissa esiteltyjen 33 toimen täytäntöönpano on loppusuoralla (katso valmisteluasiakirjan taulukko 15). Climate-ADAPT, eli tietojen jakamiseen tarkoitettu ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva foorumi (http://climate-adapt.eea.europa.eu/) käynnistettiin onnistuneesti maaliskuussa 2012. Sivuilla vieraillaan lähes tuhat kertaa päivässä. Climate-Adapt-foorumilla voidaan lisätä tietoa sopeutumista koskevan tutkimuksen ja sopeutumiseen liittyvien politiikkojen, hankkeiden, ohjelmien ja kehysten tilanteesta. Foorumin kautta voidaan jakaa sopeutumiseen liittyviä tapaustutkimuksia ja parhaita käytänteitä sekä kartoittaa kansallisia ja kansainvälisiä toimia. Euroopan unionin sopeutumisstrategiaa valmistellaan ja se on tarkoitus hyväksyä keväällä 2013. EU:n sopeutumisstrategian yleisenä tavoitteena on tunnistaa sellaiset EU:n tason toimet, joilla voidaan parantaa Euroopan ilmastosietokykyä mahdollisimman alhaisilla kustannuksilla. Tämä tarkoittaa, että EU:n valmiutta ja kapasiteettia reagoida ilmastonmuutoksen vaikutuksiin parannetaan erityisesti valtion rajat ylittävissä kysymyksissä ja aloilla, joita sovitetaan yhteen EU:n tasolla yhteisillä toimintapolitiikoilla. 6. TILANNE EHDOKASMAISSA Kroatian kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 9 prosenttia vuosien 1990 17 ja 2010 välillä ja 2 prosenttia vuoteen 2009 verrattuna. Viidenteen kansalliseen tiedonantoon sisältyvien kasvihuonekaasupäästöennusteiden mukaan Kroatialle odotetaan tulevan vaikeuksia saavuttaa Kioton tavoitteensa nykyisillä toimintalinjoilla ja toimenpiteillä. Islannin kasvihuonekaasupäästöt lisääntyivät 30 prosenttia vuosina 1990 2010, ja vuonna 2010 ne olivat 3,4 prosenttia edellisvuotta pienemmät. Kun otetaan huomioon päätös 14/CP.7 ja viidenteen kansalliseen tiedonantoon sisältyvät kasvihuonekaasupäästöennusteet, Islanti on hyvää vauhtia saavuttamassa Kioton tavoitteensa. Turkin kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat vuosina 1990 2010 115 prosenttia ja vuosina 2009 2010 8,7 prosenttia. Turkki on liitteen I osapuoli, mutta sillä ei ole kasvihuonekaasupäästöjä koskevaa tavoitetta Kioton pöytäkirjan nykyisellä ensimmäisellä velvoitekaudella. Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kasvihuonekaasupäästöjen ajantasaisia inventaariotietoja ei ole saatavilla. Kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt vähenivät noin 19 prosenttia vuosina 1990 2005. Lisätietoja kasvihuonekaasupäästöistä unionin ehdokasmaissa on valmisteluasiakirjan kohdassa 2. FI 21 FI