LAUKAAN KUNTA, PÄIVÄHOITO Kriisisuunnitelma Laukaan päivähoidon kriisisuunnitelma päivähoidon kriisityöryhmä 2014
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 2. PÄIVÄHOIDON KRIISITYÖRYHMÄ... 1 2.1 Kriisityöryhmän tehtävät... 1 3. TIETOA KRIISEISTÄ... 2 3.1 Mikä on kriisi?... 2 3.2 Traumatisoivia tilanteita... 2 3.3 Traumaattisen kriisin vaiheet... 2 4. TOIMINTAMALLEJA ERI KRIISITILANTEISSA... 3 4.1 Onnettomuus päivähoitoyksikössä... 3 4.2 Lapsen kuolema... 3 4.3 Työyhteisön jäsenen kuolema... 3 4.4 Lapsen lähiomaisen kuolema... 3 4.6 Vakava sairaus, vamma tai poikkeavuus... 4 4.7 Onnettomuus tai sen uhka hoitopaikan lähiympäristössä... 4 5. TIEDOTTAMINEN KRIISITILANTEISSA... 4 6. ARVIOINTI KRIISITILANTEEN JÄLKEEN... 4 7. TIETOA LAPSEN TUKEMISESTA SURUSSA... 5 7.1 Kuolemasta kertominen lapselle/lapsille... 5 7.2 Surevan lapsen kohtaaminen... 5 7.3 Lasten ja vanhempien käyttäytyminen... 5 8. TIETOA ONGELMIEN TUNNISTAMISEKSI... 5 9. TÄRKEITÄ PUHELINNUMEROITA... 8
1. JOHDANTO 1 Kasvatustoiminnan johtaja Kaarina Westman: Kädessäsi on Laukaan kunnan päivähoidon kriisisuunnitelma. Suunnitelman painopistealueina ovat kriisien ennaltaehkäisy ja erilaiset toimintamallit mahdollisissa kriisitilanteissa. Suunnitelmasta saa myös apua vaikeiden tilanteiden ratkaisemiseen. Kriisisuunnitelma täydentää päivähoidon turvallisuussuunnitelmaa ja ne ovat yhdessä olennainen osa päivähoidon ennaltaehkäisevää turvallisuustyötä. Suunnitelma päivitetään vuosittain yhdessä turvallisuussuunnitelman kanssa 11.2. Kriisisuunnitelmaa tarvitaan, kun jotain tapahtuu, on liian myöhäistä suunnitella mitään. päivähoito voi olla antamassa lapsille ja aikuisille mallia siitä, miten toimia ja selviytyä vaikeissakin tilanteissa. päivähoito on avainasemassa auttamassa lapsia kohtaamaan kriisiä, käsittelemään sitä ja selviytymään siitä. kriisitilanteet eivät hoidu itsestään käsittelemättömät kriisit jäävät elämään pinnan alle. auttaa toimimaan äärimmäisen vaikeissa tilanteissa. lieventää kriisin haittavaikutuksia. tukee sekä lasten että aikuisten toipumista. Kriisisuunnitelmatyöryhmä on tehnyt määrätietoista ja järjestelmällistä kriisitoiminnan suunnittelua ja näin luoneet pohjaa mahdollisien kriisitilanteiden hyvään hallintaan. Kriisisuunnitelma antaa selkeitä ja yksiselitteisiä toimintaohjeita. Vaikka kaikkia tilanteita ei pystytä ennakoimaan, tehtyjä toimintamalleja voi soveltaa muihinkin tilanteisiin. Kiitän kaikkia kriisisuunnitelman laadintaan osallistujia vastuullisesta ja ennakoivasta pohdiskelusta kriisivalmiuden kehittämiseksi. Työryhmä kiittää asiantuntijoita mm. kriisikouluttaja Timo Vuojusta, psykologia ja sosiaalityöntekijöitä, sekä kaikkia niitä henkilöitä, jotka yksittäisissä kysymyksissä ovat auttaneet työn valmistumisessa. Kriisisuunnitelman työstämiseen ovat osallistuneet päivähoitaja Anu Hänninen, päivähoidon ohjaaja Eija Jormakka, päivähoidon ohjaaja Marja-Leena Savola, lastentarhanopettaja Maarit Kovanen, vastaava ohjaaja Mika Hokkanen, päiväkodin johtaja Maarit Jokela, lastentarhanopettaja Teresa Mikkola, erityispäivähoidon ohjaaja Johanna Viitanen ja kasvatustoiminnan johtaja Kaarina Westman. 2. PÄIVÄHOIDON KRIISITYÖRYHMÄ Koko päivähoidon kriisityöryhmään kuuluvat Kaarina Westman, Johanna Viitanen, Maarit Jokela ja Eija Jormakka. Päiväkodin johtaja / sijaisjohtaja ottaa yhteyttä kriisityöryhmään. 2.1 Kriisityöryhmän tehtävät kokoontuu kriisitilanteissa mahdollisimman nopeasti miettii jatkotoimenpiteitä yhdessä asiaa koskettavien henkilöiden kanssa harkitsee asiantuntija avun tarvetta ylläpitää kouluttautumista kriisityöhön tekee yhteistyötä kunnan oman kriisiryhmän kanssa
3. TIETOA KRIISEISTÄ 2 3.1 Mikä on kriisi? Kriisit voidaan jakaa kehitys- ja traumaattisiin kriiseihin. Normaaleja kehitykseen ja kasvuun kuuluvia kriisejä ovat esimerkiksi uhma- ja murrosikä, kotoa pois muuttaminen, naimisiinmeno ja ensimmäisen lapsen saaminen. Traumaattinen kriisi jakaa elämän kahtia - on elämää ennen sitä ja elämää sen jälkeen. Traumaattiset kriisit aiheutuvat äkillisestä, odottamattomasta ja epätavallisen voimakkaasta tapahtumasta, joka tuottaa huomattavaa kärsimystä. Tilanteessa henkilö kokee pelkoa, kauhua ja inhoa sekä avuttomuuden tunnetta. Aiemmat kokemukset ja keinot eivät riitä uuden tilanteen ymmärtämiseen ja hallitsemiseen. Henkilö voi olla tilanteessa osallisena, silminnäkijänä tai kuulijana. Traumalla tarkoitetaan traumaattista tapahtumaa, mutta myös tapahtuman vammauttavaa vaikutusta ihmisen psyykkeeseen. 3.2 Traumatisoivia tilanteita onnettomuus, liikenneonnettomuus, tulipalo, väkivaltatilanne vakava sairaus perheväkivalta läheisen äkillinen kuolema henkeä uhkaava tilanne seksuaalinen hyväksikäyttö avo- tai avioero odottamattomat tapahtumat ja menetykset 3.3 Traumaattisen kriisin vaiheet On tärkeää tiedostaa, että kriisireaktiot ovat normaaleja reaktioita ylivoimaisiin tilanteisiin. 1. Shokkivaihe "Ei voi olla totta!" 2. Reaktiovaihe "Mitä tapahtui?" 3. Käsittelyvaihe "Miten tästä selviää?" 4. Uudelleen suuntautumisen vaihe "Elämä voittaa!" 1. Shokkivaihe saattaa kestää muutamista hetkistä muutamaan vuorokauteen. Henkilö ei kykene käsittämään tapahtunutta tai hän voi jopa kieltää sen. Hän voi myös käyttäytyä poikkeavasti tai tilanteeseen sopimattomalla tavalla eikä välttämättä muista tapahtumia. 2. Reaktiovaihe voi kestää muutaman viikon tai muutaman kuukauden. Reaktiovaiheessa henkilö yrittää saada käsitystä tapahtuneesta: miksi ja miten kaikki tapahtui. Henkiset puolustuskeinot alkavat toimia paremmin ja tapahtuman kieltäminen vähenee. Henkilö voi olla ahdistunut, masentunut, itkuinen, ruokahaluton tai kärsiä univaikeuksista. Vihamielisyys, toisten syyllistäminen ja syyllisyydentunne, tunteiden peittäminen ja näennäinen tilanteiden hallinta ovat myös mahdollisia reaktiovaiheessa. 3. Käsittelyvaihe voi kestää muutamista kuukausista vuoteen. Tällöin tapahtumat hyväksytään. Menneeseen elämäntilanteeseen keskittyminen vähenee ja oireet sekä tuntemukset vähenevät. Toipumisen edetessä psyykkiset ja fyysiset oireet poistuvat ja mieliala korjaantuu. Kriisireaktio voi kuitenkin tässä vaiheessa myös lukkiintua ja muuttua psyykkiseksi häiriöksi (posttraumaattinen stressihäiriö). Tällöin tarvitaan ammattiauttajan apua. 4. Uudelleen suuntautumisen vaiheessa tapahtuu lopullinen toipuminen. Henkilö on kyennyt käsittelemään tapahtuneen siten, että se ei enää rajoita elämää. Elämänilo palaa hiljalleen ja tapahtumasta tulee osa omaa elämäntarinaa, mutta se ei enää täysin hallitse tunne- ja ajatusmaailmaa.
4. TOIMINTAMALLEJA ERI KRIISITILANTEISSA 3 4.1 Onnettomuus päivähoitoyksikössä aloita ensiapu soita 112! pyydä apua vie lapset pois onnettomuuspaikalta ja järjestä tarvittava hoito lapsille ilmoita vanhemmille, esimiehelle ja kasvatustoiminnan johtajalle esimies ottaa tarvittaessa yhteyttä Mobileen ja muihin auttaviin tahoihin käsittele asia lasten ja vanhempien kanssa jatka asian jälkipuintia esimiehen ja tarvittaessa muiden työntekijöiden kanssa kuuntele lasten ajatuksia tapahtuneesta 4.2 Lapsen kuolema lapsen kuolemasta ilmoittaa perheelle poliisi; mahdollisuuksien mukaan joku henkilökunnasta mukana esimies tiedottaa kasvatustoiminnan johtajaa kasvatustoiminnan johtaja kutsuu kriisiryhmän koolle esimies tiedottaa henkilökuntaa järjestetään tarvittaessa kriisiapua perheen toivomuksia tiedottamisesta kunnioitetaan kuolemasta keskustellaan omaisia muistetaan lasten hyvinvointia seurataan henkilökunnalle järjestetään mahdollisuus jälkipuintiin 4.3 Työyhteisön jäsenen kuolema esimies tiedottaa henkilökuntaa kasvatustoiminnan johtajaa informoidaan perheen toivomuksia tiedottamisesta kunnioitetaan henkilökunnalle järjestetään tarvittaessa kriisiapua työntekijät keskustelevat tapahtuneesta lapsiryhmänsä kanssa vainajaa kunnioitetaan järjestämällä hiljainen hetki esimies järjestää omaisten muistamisen omaisten toivoessa osallistutaan hautajaisiin lasten hyvinvointia seurataan 4.4 Lapsen lähiomaisen kuolema työntekijä tiedottaa tapahtuneesta esimiehelle esimies tiedottaa henkilökuntaa perheen toivomuksia kunnioitetaan kyseisen lapsen hyvinvointia seurataan esimies järjestää omaisten muistamisen
4.5 Kriisejä työntekijän perhe-elämässä Kriisi voi olla äkillinen tai voi kehittyä pitkän ajan kuluessa. Se voi vaikuttaa työntekijän työkykyyn ja sitoa henkisiä voimavaroja sekä vaatii usein myös erityistoimenpiteitä. Lähipiirin ja työyhteisön tuen lisäksi työntekijä saattaa tarvita työpaikalla mahdollisuutta keskustella tilanteestaan oman esimiehensä kanssa. Keskusteluapua saa myös työterveyshoitajalta, - lääkäriltä tai psykologilta. lapsen, puolison tai muun lähiomaisen sairastuminen tai kuolema lapsettomuus avo- tai avioero yksinhuoltajuus Työntekijän perhe-elämässä tapahtuviin kriiseihin voidaan vaikuttaa erilaisin työjärjestelyin sijaisjärjestelyin työjärjestelyin (työaika ja työtehtävät) 4.6 Vakava sairaus, vamma tai poikkeavuus Vanhempien kanssa sovitaan, mitä kerrotaan muille lapsille, henkilökunnalle ja vanhemmille. Vanhempien mielipidettä kunnioitetaan. Lapsen kysymyksiin vastataan huomioiden lapsen ikätaso. 4.7 Onnettomuus tai sen uhka hoitopaikan lähiympäristössä työntekijä informoi esimiestä esimies ottaa selville tosiasiat ja tarvittaessa hälyttää apua esimies informoi henkilökuntaa ja huolehtii toimenpiteistä ja työnjaosta tapahtuneesta ja mahdollisista toimenpiteistä tiedotetaan vanhemmille esimies huolehtii asian jälkipuinnista ja mahdollisesta kriisiavusta 4 5. TIEDOTTAMINEN KRIISITILANTEISSA Kaikki tiedottaminen ulkopuolelle tapahtuu kasvatustoiminnan johtajan kautta. Muut työntekijät eivät anna tietoja tapahtuneesta. Kasvatustoiminnan johtajan tehtävät: kutsuu koolle päivähoidon kriisiryhmän, joka harkitsee ulkopuolisen avun tarvetta sijaisena päivähoidon ohjaaja Eija Jormakka informoi tapahtuneesta asianosaisille on aktiivisesti mukana tukemassa työyhteisöä Kriisitilanteessa henkilö, joka on saanut tiedon tapahtuneesta, tiedottaa siitä kasvatustoiminnan johtajaa. 6. ARVIOINTI KRIISITILANTEEN JÄLKEEN henkilökunta arvioi kriisiryhmän kanssa, miten tilanne hoidettiin henkilökunta käy avointa keskustelua tapahtuneesta tehdään tarvittavat muutokset kriisisuunnitelmaan
7. TIETOA LAPSEN TUKEMISESTA SURUSSA 5 7.1 Kuolemasta kertominen lapselle/lapsille kerro muille lapsille kuolemasta vanhempien kanssa sovitulla tavalla varmista, että tieto on oikea tuttu ja turvallinen henkilö kertoo asiasta lapselle valmistaudu asian kertomiseen avoimesti ja lapsen ymmärryksen mukaisesti älä siirrä asian kertomista varaa aikaa lapsen kanssa olemiseen lapsen tai hoitajan kuolema huomioidaan tilanteeseen sopivalla muistohetkellä. 7.2 Surevan lapsen kohtaaminen jos lapsi on käsittänyt tai ymmärtänyt asioita väärin, oikaise ne älä kuvaa kuolemaa sanoilla: matka, uni tai nukkui pois. Lapsi voi odottaa kuolleen palaavan, heräävän tai hän voi pelätä nukahtaa. varaa aikaa asian käsittelyyn suhtaudu myönteisesti kysymyksiin ja keskusteluun valmistaudu siihen, että keskustelu saattaa olla lyhyt hyväksy lasten leikit näytä omat tunteesi rohkaise tunteiden käsittelyä 7.3 Lasten ja vanhempien käyttäytyminen Lapset usein tukevat ja lohduttavat vanhempia aktiivisesti varttuvat liian nopeasti, ts. ottavat vanhemman roolin tai huolehtivat nuoremmista sisaruksista arvailevat, mitä tapahtui Vanhemmat usein aliarvioivat sen, mitä lapset ymmärtävät aliarvioivat lasten reaktioiden syvyyden ja keston laiminlyövät tosiasioiden kertomisen ovat omien reaktioidensa vallassa, joten heidän herkkyytensä lasten tarpeille on vähentynyt tulevat ylisuojeleviksi tai laiminlyövät lapsiaan kokevat vaikeuksia sääntöjen ja kurin ylläpitämisessä osoittavat lisääntynyttä ärtyvyyttä ja jännittyneisyyttä 8. TIETOA ONGELMIEN TUNNISTAMISEKSI Reaktiot vaihtelevat suuresti lapsen iästä, persoonallisuudesta, elinympäristöstä, aikaisemmista kokemuksista ja saadusta avusta riippuen. Kielteisen tai traumaattisen tapahtuman jälkeen lapsi ei välttämättä reagoi ollenkaan tai hän voi reagoida suurin tunteenpurkauksin. Aikuisen velvollisuus on vastaanottaa lapsen moninaiset reaktiot. Lapsen tulee tuntea olonsa turvalliseksi.
Tavallisimpia reaktioita ahdistuneisuus ja pelko suru ja ikävöinti ahdistavat mielikuvat tai ajatukset tapahtumasta univaikeudet ja painajaiset huonotuulisuus, ärsyyntyvyys, viha, huomiota tavoitteleva käyttäytyminen ja muut käyttäytymisen muutokset syyllisyys ja itsesyytökset vetäytyminen ja eristäytyminen keskittymisvaikeudet yhdistettynä yliaktiivisuuteen tai toimettomuuteen taantuminen kehityksen aikaisempaan vaiheeseen traumaattinen leikki ja koetun toisto, leikki muuttuu erilaiseksi psykosomaattiset vaivat (vatsakipu, päänsärky, kastelu, pahoinvointi ) voimattomuus syömisvaikeudet; ei syö tarpeeksi tai syö suruunsa Tavallisia reaktioita traumaattisen tapahtuman jälkeen ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana Psykologi Soili Poijula Ahdistuneisuus ja pelko Traumaattisen tapahtuman jälkeen lapsi voi osoittaa pelkoa ja haluaa olla vanhempiensa lähellä. Eroahdistus tekee vanhemmasta erossa olon vaikeaksi. Lapsella on myös tavallista suurempi läheisyyden tarve. Lapsi voi pelätä, että jotakin uutta kauheaa voi tapahtua. Turvallisuuden tunne on järkkynyt ja lapsi ymmärtää, että hänelle tai läheisille voi tapahtua mitä vaan. Lapsi tarvitsee tietoa, tukea, ymmärrystä ja turvallisuuden tunnetta elämän jatkuvuudesta. Menetys, surullisuus ja ikävöinti Lapsen surullisuuden kesto kerrallaan on lyhyempi kuin aikuisen, eikä lapsi tavallisesti ole surullinen yhtäjaksoisesti pitkiä ajanjaksoja. Lapsi etsii apua menetyksen tunteeseen hakeutumalla paikkoihin tai tilanteisiin, joissa he olivat yhdessä vainajan kanssa tai he etsivät asioita/esineitä, jotka liittyvät vainajaan. Lapsi voi myös suojella itseään kieltämällä tapahtuneen mielikuvituksessaan, ajatuksissaan tai teoissaan. Lasten suru kestää yleensä pitempään kuin mitä aikuiset luulevat. Tapahtumaa koskevat ahdistavat tunkeutuvat mielikuvat tai ajatukset Jos lapsi on nähnyt traumaattisen tapahtuman, hän kärsii kokemukseen liittyen voimakkaista aistimuistoista. Jos lapsi ei ole läsnä tilanteessa, hän voi kuvitella mitä tapahtui ja nämä kuvitelmat tunkeutuvat mieleen toistuvasti; ikään kuin lapsi näkisi valokuvia tai elokuvan tapahtumasta tai tunkeutuvia kuulomuistikuvia. Valitettavasti lapsi ei spontaanisti kerro aikuisille, että hänellä on näitä tunkeutuvia mielikuvia. Aikuisten on kysyttävä auttaakseen ongelman lievittämisessä. Tapahtuman jälkeen erilaiset ärsykkeet voivat laukaista mielikuvia tapahtuneesta, esim. savun haju tulipalossa olleella. Univaikeudet ja painajaisunet Tunkeutuvien ajatusten ja kuvien vuoksi lapsen voi olla vaikea nukahtaa tai hän voi herätä painajaisiin. On normaalia ja lapsen ahdistusta vähentävää, että hän haluaa pitää valot palamassa ja huoneen oven auki. 6
Viha ja huomiota vaativa käyttäytyminen Traumaattisen tapahtuman jälkeen lapsi voi tuntea voimakasta vihaa tapahtunutta ja kokemaansa epäoikeudenmukaisuutta kohtaan. Viha kohdistuu tavallisesti lähellä oleviin ja joskus vihaa käytetään aikuisten huomion saamiseen. Lapsi hakee lohdutusta ja haluaa pitää aikuisten ajatukset muualla kuin tapahtuneessa. Vetäytyminen ja eristäytyminen Lapsi voi vetäytyä toisten seurasta traumaattisen tapahtuman jälkeen ja viettää aikaa yksinään tavallista enemmän. Hän ei koe samaa mielihyvää sosiaalisessa toiminnassa kuin aikaisemmin. Vetäytyvyys voi olla avun tarpeen merkki. Syyllisyys ja itsesyytökset Lapsi ajattelee herkästi, että omat ajatukset tai teot aiheuttivat tapahtuneen (maaginen ajattelu). Pitkän aikavälin reaktiot Esimerkiksi kuoleman jälkeen menetyksen tunne, ikävöinti ja surullisuus voi jatkua pidempään kuin viikkoja tai kuukausia. Jos tapahtuma tai kuolema on äkillinen, se voi muuttaa lapsen luonnetta ja muovata hänen persoonallisuuttaan. Se vaikuttaa myös valmiuteen kohdata tulevaisuus, kykyyn säädellä voimakkaita tunteita, ammatinvalintaan sekä ihmissuhteisiin. Lapsen kehittymisen riskitekijöitä lapsi todistaa tapahtuneen vanhemmille kehittyy tai heillä on jo vakavia ongelmia lapsi koki olleensa suuressa vaarassa lapsi näki vanhempiensa voimakkaat reaktiot ilman, että hänelle selitettiin niitä lapsen kotiolosuhteet ovat erittäin kielteisiä kotona kielletään voimakkaasti tapahtunut ja avoin ja suora puhuminen tapahtuneesta puuttuu täysin Miten lasta voi auttaa? luo lapselle turvallisuuden tunne varmista fyysinen läheisyys, jos lapsi sen sallii oikaise väärinkäsitykset ja huolehdi, että lapsi saa oikean tiedon tapahtuneesta rohkaise lasta ilmaisemaan ajatuksiaan ja kysymyksiään; hyväksy myös reaktion puuttuminen anna lapselle mahdollisuus ilmaista eri keinoin mitä tapahtui; puhumalla, piirtämällä, leikkimällä, kirjoittamalla jne. korosta avoimuutta ja rehellisyyttä palauta nopeasti normaalirutiinit auta lasta tunnistamaan reaktioitaan ja ymmärtämään, mitä on tapahtunut. Vaikeneminen ei auta unohtamaan. sano ääneen, että olet lähellä tulevaisuudessakin ja, että lapsi voi myöhemmin puhua tapahtumasta lapsen on uudelleenmuovattava käsityksensä maailmasta, toisista ihmisistä ja itsestä ja hänellä voi olla hyvin syvällisiä ajatuksia olemassaolosta voimakkaat ja uudet koetut reaktiot voivat pelottaa lasta, koska ei ole aikaisempaa kokemusta mihin verrata ja mikä auttaisi ymmärtämään omia tunteita ja ajatuksia. Aikuinen voi auttaa lasta sanoittamaan tapahtunutta, jotta hän voi paremmin ymmärtää tunteitaan ja ajatuksiaan. 7
9. TÄRKEITÄ PUHELINNUMEROITA 8 Yleinen hätänumero 112 Kasvatustoiminnan johtaja 014 267 8100 Mobile 014 266 7150 Terveyskeskus ma-to klo 8-16, pe klo 8-15 014 269 0510 Terveyskeskus päivystys ma-to klo 16-22, pe klo 15-22 014 267 8562 Psykologi (Seija Aspholm) 014 266 0111 Laukaan seurakunta (vaihde) 0400 82 1132 Kirkkoherra (Timo Vuojus) 040 516 6332 Diakoniatyöntekijä (Arto Muurikainen) 0400 71 2111 Diakoniatyöntekijä (Leena Lehto) 0400 65 3216 Kasvatussihteeri (Anne-Maria Trygg-Jouttijärvi) 040 559 2027 Numerotiedustelu 118 Luettelo kirjallisuudesta: Ayalon, Ofra. Selviydyn! Ayalon, Ofra. Ketjureaktio. Lapset ja avioero Poijula, Soili. Lapsi ja kriisi Selviytymisen tukeminen Poijula, Soili. Lapsen surutyö -vihko