KIRJALLINEN KYSYMYS 678/2001 vp Ansiosidonnaisen työttömyysturvan parantaminen Eduskunnan puhemiehelle Maan suurin ammattijärjestö SAK ehdotti maanantaina 14.5.2001, että ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle pääsyä on helpotettava. SAK:n ehdotuksen mukaan ansioturvaan vaadittava työssäoloaika tulisi alentaa takaisin nykyisestä kymmenestä kuukaudesta kuuteen kuukauteen kahden vuoden tarkastelujakson aikana. Samalla SAK ehdotti, että ns. yhdistelmätuen tulisi kartuttaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa koko työssäoloajalta. Tämä ja työssäoloehdon lyhentäminen poistaisivat SAK:n varovaisen arvion mukaan 30 000 50 000 ihmistä toimeentulotukiluukuilta. Tilastot osoittavat selvästi, että ansiosidonnaiselta päivärahalta putoaminen on pääsyy kansalaisten köyhyyskierteeseen. Yhä useampi suomalainen on pudonnut ansiosidonnaiselta päivärahalta peruspäivärahalle tai työmarkkinatuelle. Niinpä esim. vuonna 1990 ansioturva antoi toimeentulon noin 65 %:lle työttömistä, mutta viime vuonna enää 40 % sai ansiosidonnaista päivärahaa. On myös syytä huomata, että ansiosidonnaisen päivärahan saajien palkkatulot ovat enimmäkseen 5 000 9 000 markan välillä kuukaudessa. Näin ansiosidonnainen päiväraha on keskimäärin vain 4 700 mk ja työmarkkinatuki 2 600 mk/kk. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin SAK:n ehdottamalla tavalla siten, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehtoa alennetaan kymmenestä kuukaudesta kuuteen kuukauteen kahden vuoden tarkastelujaksolla ja että ns. yhdistelmätuki kartuttaa työssäoloehtoa koko työssäolon ajalta? Helsingissä 17 päivänä toukokuuta 2001 Mikko Elo /sd Tapio Karjalainen /sd Arto Seppälä /sd Tero Rönni /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Mikko Elon /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 678/2001 vp: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin SAK:n ehdottamalla tavalla siten, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehtoa alennetaan kymmenestä kuukaudesta kuuteen kuukauteen kahden vuoden tarkastelujaksolla ja että ns. yhdistelmätuki kartuttaa työssäoloehtoa koko työssäolon ajalta? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Työttömyysturva on lähtökohtaisesti tarkoitettu työttömäksi jääneen henkilön määräaikaiseksi toimeentuloturvaksi aktiivisen työnhaun ajaksi. Vuoden 1997 työttömyysturvauudistuksen eräs keskeinen lähtökohta oli lisätä työn ja sen kautta hankittavan ansioon suhteutetun sosiaaliturvan välistä yhteyttä. Tällä vakuutusperiaatteen vahvistamisella pyrittiin osaltaan estämään työmarkkinakäyttäytymistä, jossa tukityöllistämisen ja muun määräaikaisen työllistymisen päämotiivi suurelta osin oli vain aiemmin vallinneen ansiopäivärahan tason uudelleen saavuttaminen. Suomalaisen ansioon suhteutetun työttömyysturvan eräänä keskeisenä erona muihin EU-maihin oli ja on osittain vielä edelleenkin se, että suhteellisen lyhyen työssäoloehdon täyttämisellä saavutetaan pitkäkestoinen ansioturva. On poikkeuksellista, että yksinomaan täyttämällä työssäoloehdon henkilö on oikeutettu saamaan työttömyyspäivärahaa 500 päivän ajan. Pitkäkestoisen laman seurauksena ongelmaksi on muodostunut laaja rakennetyöttömyys, jossa toimeentulo turvataan työmarkkinatuella. Työmarkkinatuen saajissa on kaksi toisistaan selvästi erottuvaa pääryhmää: työmarkkinoilla jo aikaisemmin vakiintuneesti olleet työnhakijat ja työnhakijat, joilla ei ole lainkaan tai on vain vähäisessä määrin aikaisempaa työkokemusta. Kaikista työmarkkinatukeen oikeutetuista työnhakijoista noin kolmannes on ensimmäistä kertaa työmarkkinoille tulevia, pääosin nuoria. Aikaisemmin ansiopäivärahaa saaneita henkilöitä, joilla siis on vähintään kymmenen kuukauden työkokemus, on myös kolmannes. Peruspäivärahaa saaneita henkilöitä on niin ikään kolmannes; joukossa on kuitenkin suuri osa sellaisia aikaisemman lain mukaista peruspäivärahaa saaneita työnhakijoita, joilta ei edellytetty työssäoloehdon täyttämistä ja joiden työttömyys on kestänyt jo vähintään viisi vuotta. Toistaiseksi ei ole käytettävissä selvityksiä siitä, kuinka suuri osa ansiopäivärahaa enimmäismäärän saaneista työmarkkinatukeen oikeutetuista henkilöistä on uudelleen työllistynyt siten, että ansiopäivärahan työssäoloehto täyttyy. Käytettävissä olevien selvitysten perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että työttömyyspäivärahalta työmarkkinatuelle siirtyneiden henkilöiden työmarkkinatuen kesto on jyrkästi laskenut. Vuoden 1997 uudistuksessa myös ns. paluuehtoa koskevaa säännöstä lievennettiin siten, että päivärahakauden uudistaminen työttömyyden kestäessä on mahdollista myös lyhyillä työsuhteilla kahden vuoden tarkastelujakson aikana, kun aikaisemmin edellytettiin pääsääntöisesti kuuden kuukauden yhdenjaksoista työ- tai virkasuhdetta. Tavoitteena oli, että myös lyhytaikainen työ olisi kaikissa olosuhteissa kannattavaa. Muutokset 2
Ministerin vastaus KK 678/2001 vp Mikko Elo /sd ym. näyttävät olleen tavoitteen mukaisia. Niiden henkilöiden lukumäärä, jotka ansioturvan puolella ovat työllistyneet työttömyyden aikana siinä laajuudessa, että työssäoloehto on uudelleen täyttynyt ja 500 päivän enimmäismaksuaika on alkanut alusta, on vuoden 1997 uudistuksen jälkeen jatkuvasti kasvanut. Vuoden 2000 aikana ansiopäivärahaa saaneista henkilöistä 46 % oli sellaisia, jotka olivat täyttäneet työssäoloehdon uudelleen ennen 500 päivän enimmäismaksuajan täyttymistä. Sosiaali- ja terveysministeriö on 9.2.2001 asettanut kolmikantaisen työryhmän selvittämään tarpeet ja mahdollisuudet kehittää työttömyysturvaa ja työvoimapolitiikkaa työllistymistä tukevaan suuntaan. Työryhmän tulee toimeksiantonsa mukaan työssään kiinnittää huomiota myös pitkäaikaistyöttömien tarvitsemien erityistoimien selvittelyyn sekä pitkäaikaistyöttömien toimeentulon turvaamiseen. Työryhmän tulee lisäksi selvittää, olisiko työttömyysturvassa aihetta tehdä työhistoriaan tms. perusteisiin nojautuvia rakenteellisia muutoksia samoin kuin arvioida uudelleen päivärahan ja työstä saatujen ansiotulojen yhteensovitusta. Työryhmän tulisi saada työnsä valmiiksi 1.10.2001 mennessä. Työryhmä on kevään aikana käynyt läpi työttömyysturvaan ja työvoimapolitiikkaan liittyviä aikaisempia selvityksiä ja jo vireillä olevia hankkeita sekä tutustunut eräisiin viimeaikaisiin tutkimuksiin ja mm. Ruotsissa tehtyihin lainsäädäntömuutoksiin. Työryhmän on tarkoitus jatkotyönsä aikana etsiä ratkaisu mm. työssäoloehtoa ja päivärahakauden enimmäiskestoa sekä näiden keskinäistä suhdetta koskeviin kysymyksiin. Tällöin tulee selvitettäväksi myös se, tulisiko työssäoloehdon määräytymissäännöksiä uudistaa ja tulisiko työssäoloehdon karttua nykyistä laajemmin yhdistelmätukityössä. Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 2001 Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Mikko Elo /sd m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 678/2001 rd: Ämnar regeringen vidta åtgärder så som FFC föreslagit, dvs. att arbetsvillkoret för det inkomstrelaterade utkomstskyddet för arbetslösa sänks från tio månader till sex månader under en två år lång granskningsperiod och att det s.k. sammansatta stödet skall bidra till att arbetsvillkoret samlas ihop under hela den tid då en person är i arbete? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Utkomststödet för arbetslösa är i princip avsett att fungera som ett tidsbestämt utkomststöd för arbetslösa under den tid som de aktivt söker arbete. En central utgångspunkt för 1997 års reform av utkomstskyddet för arbetslösa var att öka sambandet mellan arbete och det inkomstrelaterade socialskydd som erhålls genom arbete. Genom att stärka denna försäkringsprincip strävade man efter att förhindra ett sådant beteende på arbetsmarknaden där det främsta syftet med stödsysselsättning och andra former av sysselsättning för viss tid var att man därigenom skulle nå upp till samma nivå på dagpenningen som tidigare. En central skillnad om man jämför det finländska inkomstrelaterade utkomstskyddet för arbetslösa med utkomstskyddet i övriga EU-länder var och är delvis fortfarande att man genom att uppfylla ett relativt kort arbetsvillkor erhåller ett långvarigt förtjänstskydd. Det är dock ovanligt att en person endast genom att uppfylla arbetsvillkoret har rätt till arbetslöshetsdagpenning under 500 dagar. Som en följd av den långvariga lågkonjunkturen har ett problem visat sig vara den stora strukturella arbetslösheten, i fråga om vilken utkomsten säkras genom arbetsmarknadsstödet. Bland dem som får stödet finns det två huvudgrupper som klart skiljer sig från varandra: de som redan tidigare varit etablerade på arbetsmarknaden och de arbetssökande som inte har någon som helst eller endast lite arbetserfarenhet från tidigare. Av alla personer som är berättigade till arbetsmarknadsstöd är ungefär en tredjedel personer som försöker komma in på arbetsmarknaden för första gången, dvs. i huvudsak unga människor. En tredjedel utgörs också av personer som tidigare har fått inkomstrelaterad dagpenning, dvs. som har minst tio månaders arbetserfarenhet. Antalet personer som fått grunddagpenning uppgår också till en tredjedel; bland dessa finns dock en stor andel som fått grunddagpenning i enlighet med den tidigare lagen, av vilka inte krävts att de skall uppfylla arbetsvillkoret och som nu varit arbetslösa i minst fem år. Tills vidare finns det inga utredningar om hur stor andel av dem som erhållit inkomstrelaterad dagpenning till fullt belopp och som varit berättigade till arbetsmarknadsstöd, som har fått sådan sysselsättning att arbetsvillkoret för inkomstrelaterad dagpenning uppfyllts. På basis av de utredningar som gjorts tidigare verkar det dock som om längden på utbetalningen av sådant arbetsmarknadsstöd som omvandlats från arbetslöshetsdagpenning till arbetsmarknadsstöd sjunkit kraftigt. I reformen 1997 lindrades också bestämmelserna om det s.k. återinträdesvillkoret så att en förnyelse av dagpenningsperioden under den tid arbetslösheten pågår är möjlig också då 4
Ministerns svar KK 678/2001 vp Mikko Elo /sd ym. en person under den tvååriga granskningsperioden haft kortare arbetsförhållanden, medan det tidigare i huvudsak krävdes ett sex månaders arbets- eller tjänsteförhållande utan avbrott. Målet var att också ett kortvarigt arbete under alla omständigheter skulle löna sig. Ändringarna verkar motsvara detta mål. Antalet personer som erhållit fortjänstskydd och under arbetslösheten blivit sysselsatta i den utsträckning att arbetsvillkoret åter uppfyllts och perioden på 500 dagar under vilken arbetslöshetsdagpenning utbetalas därmed inletts på nytt, har ständigt ökat efter reformen år 1997. År 2000 utgjordes 46 % av dem som erhöll inkomstrelaterad dagpenning av personer som uppfyllt arbetsvillkoret på nytt innan samtliga 500 dagar förflutit av den period under vilken arbetslöshetsdagpenning utbetalas. Social- och hälsovårdsministeriet har den 9 februari 2001 tillsatt en arbetsgrupp på trepartsbasis som skall utreda behoven och möjligheterna att utveckla utkomstskyddet för arbetslösa och arbetskraftspolitiken på ett sätt som stöder sysselsättningen. Arbetsgruppen skall i enlighet med sitt uppdrag också fästa uppmärksamhet på att utreda behovet av särskilda åtgärder för långtidsarbetslösa samt tryggandet av utkomsten för långtidsarbetslösa. Arbetsgruppen skall därtill utreda om det finns skäl att angående utkomstskyddet för arbetslösa genomföra strukturella ändringar som skulle stöda sig på personens arbetshistoria eller dylikt. Ytterligare skall arbetsgruppen på nytt uppskatta samordnandet av dagpenningen och förvärvsinkomsten. Arbetsgruppen skall slutföra sitt arbete före den 1 oktober 2001. Arbetsgruppen har under våren gått igenom tidigare utredningar som har att göra med utkomstskyddet för arbetslösa och arbetskraftspolitik samt gått igenom pågående projekt och bekantat sig med vissa undersökningar som gjorts på senare tid och med ändringar som gjorts i lagstiftningen bl.a. i Sverige. Arbetsgruppen har för avsikt att under sitt fortsatta arbete söka en lösning på bl.a. arbetsvillkoret och den maximala längden på dagpenningsperioden samt ta upp frågor som har att göra med det inbördes förhållandet mellan arbetsvillkoret och dagpenningsperiodens längd. I samband med detta skall det också utredas om de bestämmelser som definierar arbetsvillkoret skall revideras och om arbete som utförs genom sammansatt stöd i ännu större utsträckning skall räknas med i arbetsvillkoret. Helsingfors den 7 juni 2001 Social- och hälsovårdsminister Maija Perho 5