KIRJALLINEN KYSYMYS 215/2012 vp Pään vammojen toteaminen, hoito ja kuntoutus Eduskunnan puhemiehelle Moni suomalainen saa elämänsä aikana pään vamman. Vammamekanismi voi olla lievä, mutta aiheuttaa kuitenkin vaurion ja vamma jää piileväksi. Tällaisia mekanismeja ovat esimerkiksi kaatumiset ja urheiluvammat, mutta myös suurenergisempien vammamekanismien, kuten kolarien ja putoamisien, aiheuttamat vauriot voivat jäädä toteamatta. Vamman saaneelle voi jäädä epämääräisiä pitkäaikaisoireita, kuten masennus tai persoonan, psyyken tai toimintakyvyn muutos, jonka taustalla piilee jopa kauan sitten saatu aivovamma. Persoonan muutokset voivat johtaa arvaamattomiin seurauksiin, kuten koulutuksen keskeytymisiin, työkyvyttömyyteen ja jopa itsemurhiin. Tavallinen tutkimus vammojen toteamiseksi on pään magneettikuvaus, jossa ei välttämättä löydy mitään pysyvään vammaan viittaavaa, vaan potilas jää kuntoutuksetta tai oireiden diagnoosi tehdään muuhun kuin pään vammaan perustuen. Näin myös potilaan kuntoutuspolku voi jäädä puutteelliseksi vakuutusoikeudellisista kysymyksistä puhumattakaan. Uudessa diffuusiotensorikuvauksessa pään vammat näkyvät huomattavasti magneettikuvaa paremmin. Potilaalle tutkimus on kuin normaali magneettikuvaus, joka kestää viitisen minuuttia tavallista kauemmin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä asianosainen ministeri aikoo tehdä, jotta piilevät aivovammat tunnistetaan paremmin ongelmien lähteenä ja aikooko hallitus edistää toimillaan pään vammojen nykyistä tarkoituksenmukaisempaa toteamista ja aivovammapotilaitten kuntoutumista? Helsingissä 23 päivänä maaliskuuta 2012 Pirkko Mattila /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Mattilan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 215/2012 vp: Mitä asianosainen ministeri aikoo tehdä, jotta piilevät aivovammat tunnistetaan paremmin ongelmien lähteenä ja aikooko hallitus edistää toimillaan pään vammojen nykyistä tarkoituksenmukaisempaa toteamista ja aivovammapotilaitten kuntoutumista? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Aivovamman saanee maassamme vuosittain 15 000 20 000 henkilöä. Sairaalahoitoon vuodeosastolle päätyy noin 5 000 uuden aivovamman saanutta potilasta vuosittain. Aivovammoista puolet ilmaantuu 15 34-vuotiaille. Näiden vammojen merkitys erityisesti nuorten aikuisten pysyvän invaliditeetin aiheuttajana on kansantaloudellisestikin erittäin huomattava. Suomessa elää arviolta noin 100 000 henkilöä, joilla on pysyvä oireileva aivovamman jälkitila. Aivovammapotilaan arviointi ja hoidon sekä kuntoutuksen tarpeen selvitys edellyttää nopeutta ja huolellisuutta. Ensivaiheessa vaurion arviointiin käytetään ensisijaisesti pään röntgenkerroskuvausta arvioitaessa välitöntä hoidon tarvetta. Se on luotettavin tutkimusmenetelmä osoittamaan muun muassa kallonsisäiset verenvuodot. Magneettikuvaus on herkempi osoittamaan epätarkkarajasta aivokudoksen vaurioita ilman vuotoa sekä aivorungon vammoja, joiden toteaminen on tarpeellista ennusteen arviointia ja vakuutusoikeudellisia seikkoja varten. Sen merkitys vamman ensivaiheessa on vähäisempi, mutta se on luotettava menetelmä vammojen myöhäisvaiheessa. Suomen kaikissa keskussairaaloissa on käytössä röntgenkerroskuvaus- ja magneettikuvauslaitteet. Suomalainen "Käypä Hoito" suositus aivovammojen tutkimisesta, hoidosta ja kuntoutuksesta määrittelee parhaita käytäntöjä. Uutta tietoa muun muassa eri kuvantamismenetelmien käytöstä saadaan jatkuvasti ja sairaalat seuraavat alan kehitystä. Aivovammojen kuntoutus edellyttää moniammatillista toimintatapaa, jossa kuntoutus nivoutuu osaksi vammautuneen henkilön kokonaishoitoa. Kuntoutus voi olla lääkinnällistä kuntoutusta, kuten neuropsykologista kuntoutusta, fysiotai toimintaterapiaa tai työhön kuntouttavaa ammatillista kuntoutusta. Vuonna 2011 Kansaneläkelaitos järjesti kuntoutusta yhteensä 186:lle aivovamman saaneelle henkilölle. Kuntoutuksesta suurin osa oli vaikeavammaisille suunnattua lääkinnällistä kuntoutusta. Terveydenhuoltolain mukaan kunta vastaa kuntalaisten lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelusta siten, että se muodostaa hoidon kanssa toiminnallisen kokonaisuuden. Lääkinnällisen kuntoutuksen tarve, tavoitteet ja sisältö sekä palvelujen yhteensovittaminen muiden kuntoutusta antavien tahojen kanssa, on määriteltävä kirjallisessa yksilöllisessä kuntoutussuunnitelmassa. Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on vastattava lääkinnällisen kuntoutuksen kehittämisen ohjauksesta ja laadun valvonnasta. Hallitusohjelmaan on kirjattu muun muassa, että kuntoutuksen onnistumisen parantamiseksi tehdään selvitys monialaisesta kuntoutuksesta. Erityishuomiota suunnataan varhaisvaiheen ennakoivan kuntoutustarpeen tunnistamiseen. Selvityksen suunnittelu käynnistyy syksyllä 2012. 2
Ministerin vastaus KK 215/2012 vp Pirkko Mattila /ps Helsingissä 13 päivänä huhtikuuta 2012 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 215/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Pirkko Mattila /saf: Vad ämnar den behöriga ministern göra för att förbättra diagnostiseringen av latenta hjärnskador som källor till problem och ämnar regeringen genom sina åtgärder främja en ändamålsenligare diagnostisering av skallskador och rehabilitering av patienter med hjärnskador? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I vårt land får antagligen 15 000 20 000 personer årligen en hjärnskada. Av de patienter som har fått en ny hjärnskada blir ca 5 000 inlagda på sjukhus årligen. Av hjärnskadorna drabbar hälften personer i åldern 15 34 år. De här skadornas betydelse som orsak till permanent invaliditet hos framför allt unga vuxna är ytterst anmärkningsvärd även samhällsekonomiskt sett. I Finland lever ca 100 000 personer som har symptom efter en hjärnskada. Bedömningen av en patient med en hjärnskada och utredningen av behovet av vård och rehabilitering förutsätter snabbhet och noggrannhet. Under den initiala fasen används för bedömningen av skadan och för att utreda behovet av omedelbar vård i första hand en skiktröntgenundersökning av huvudet. Undersökningen är den tillförlitligaste undersökningsmetoden för att påvisa bl.a. inre blödningarna i huvudet. Magnetisk resonanstomografi är känsligare när det gäller att visa en icke-blödande skada med inexakta gränser i hjärnvävnaden och skador i hjärnstammen vars diagnostisering är nödvändig med tanke på en bedömning av prognosen och försäkringsrättliga faktorer. Dess betydelse under skadans initiala fas är mindre men den är en tillförlitlig metod under de senare faserna. I Finland används på alla centralsjukhus apparatur för skiktröntgen och magnetisk resonanstomografi. Av de finländska rekommendationerna om god medicinsk praxis framgår de bästa riktlinjerna för vårdpraxisen. Ny information om användningen av bl.a. olika bilddiagnostiska metoder fås kontinuerligt och sjukhusen följer utvecklingen inom branschen. Rehabiliteringen av patienter med hjärnskador förutsätter ett multiprofessionellt verksamhetssätt där rehabiliteringen knyts samman med helhetsvården av den handikappade personen. Rehabiliteringen kan vara medicinsk rehabilitering, såsom neuropsykologisk rehabilitering, fysioterapi, ergoterapi eller yrkesinriktad rehabilitering för rehabilitering med tanke på arbetslivet. År 2011 ordnade Folkpensionsanstalten rehabilitering för sammanlagt 186 personer som hade fått en hjärnskada. Merparten av rehabiliteringen var medicinsk rehabilitering avsedd för gravt handikappade personer. Enligt hälso- och sjukvårdslagen ansvarar kommunen för planeringen av patientens medicinska rehabilitering så att rehabiliteringen bildar en funktionell helhet tillsammans med den vård som behövs. Behovet av medicinsk rehabilitering samt rehabiliteringens mål och innehåll ska anges i en individuell, skriftlig rehabiliteringsplan. Samkommunen för ett sjukvårdsdistrikt ska svara för styrningen av utvecklingen av den medicinska rehabiliteringen och kvalitetstillsynen. 4
Ministerns svar KK 215/2012 vp Pirkko Mattila /ps I regeringsprogrammet har tagits med bl.a. att det för att en rehabilitering ska leda till goda resultat ska göras en utredning om den sektorsövergripande rehabiliteringen. Det fästs särskild uppmärksamhet vid att på ett förebyggande sätt identifiera behovet av rehabilitering i den initiala fasen. Planeringen av utredningen inleds hösten 2012. Helsingfors den 13 april 2012 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5