KIRJALLINEN KYSYMYS 519/2003 vp Apteekkimaksun poistamisen vaikutukset pienille apteekeille Eduskunnan puhemiehelle Lääketaksa ja siihen liittyvä apteekkimaksujärjestelmä ovat pitäneet huolen siitä, että myös pienten apteekkien ja sivuapteekkien toiminta on ollut taloudellisesti mahdollista. Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt osana lääkepoliittisia linjauksiaan asteittaista apteekkimaksusta luopumista ja siihen liittyvää lääketaksan leikkausta. On perustellusti pelättävissä, että tämä merkitsisi kymmenien lähinnä pienten apteekkien toiminnan loppumista maassamme. Apteekkariliitto on esimerkiksi katsonut omassa kannanotossaan, että apteekkimaksujärjestelmä sopii hyvin Suomen kaltaiseen harvaan asuttuun maahan. Vastaavanlaista apteekkimaksun poistamista on esitetty aikaisemminkin; viimeksi poistamista ehdotettiin 1990-luvun lopulla, jolloin siitä vastasi STM:n lääkekustannustyöryhmä. Maksun poistamisajatuksesta luovuttiin tuolloin, koska katsottiin lääkkeiden maan kattavan saatavuuden olevan tärkeämpää kuin pienehkön lääkkeiden hintojen alentamisen. Apteekkimaksu nostaa lääkkeiden vähittäishintoja keskimäärin 6,85 prosentilla ja tuo valtiolle yli 100 miljoonan euron verotulot. Esimerkkinä voidaan mainita, että kyseisellä summalla voidaan täysimääräisesti kattaa sotiemme veteraaneille maksettavat rintamalisät ja asumistuet. Apteekkimaksua peritään apteekeilta noin 7 % apteekin liikevaihdosta. Näin ollen liikevaihdoltaan pienet apteekit, joita ovat yleensä maamme syrjäalueilla ja pienillä paikkakunnilla olevat apteekit, joutuvat maksamaan tätä veronluonteista maksua suuria apteekkeja vähemmän. Tämä tasoittaa pienten ja suurten apteekkien kilpailukykyä. On arvioitu, että maksun poistamisen seurauksena maassamme joutuisi lopettamaan toimintansa 60 100 pientä apteekkia. Se merkitsisi suurten alueiden tyhjentymistä apteekkipalveluista, eikä sivuapteekkijärjestelmä ratkaisisi ongelmaa, koska jos apteekin ylläpitäminen tulee kannattamattomaksi, se koskee myös sivuapteekkia. Apteekkimaksun poistamista ei edellytä tällä hetkellä mikään terveydenhuollollinen tai valtiontaloudellinen peruste. Siihen ei velvoita Suomea myöskään EU-lainsäädäntö tai mikään vireillä oleva EU-prosessi. Mikäli apteekkimaksutulojen haluttaisiin nykyistä paremmin hyödyttävän lääkkeiden käyttäjiä, voitaisiin maksusta kertyvät varat ohjata "korvamerkittyinä" verotuloina Kansaneläkelaitoksen lääkekorvauksiin, kuten esimerkiksi kalastuksenhoitomaksutulot ohjataan kalatalouden edistämiseen. Näin lääkemyynnistä apteekkimaksuina kerättävät tulot hyödyttäisivät suoraan lääkkeiden käyttäjiä, kuten kaavailtu maksun poistamisesta koituva noin seitsemän prosentin suuruiseksi arvioitu lääkkeiden hintojen alentuminen. Toinen keino alentaa lääkkeiden hintoja olisi reseptilääkkeiden arvonlisäveron poistaminen; nykyisinhän lääkkeistä peritään 8 prosenttia arvonlisäveroa. Esimerkiksi Englannissa ja Ruotsissa reseptilääkkeiden myynti on arvonlisäverosta vapaata. Apteekkimaksun poistamista tulisikin miettiä tarkoin kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon sen vaikutus maamme syrjäalueilla asuvien kansa- Versio 2.0
laisten palvelutasoon ja lääkehuoltoon sekä maaseudun tulevaisuuteen. Tässä yhteydessä ei voida myöskään unohtaa maaseudun apteekkien merkitystä yhtenä harvoista korkeammin koulutetun työvoiman työllistäjistä ja kuntien verotulojen takaajista. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallituksen tarkoituksena ryhtyä toimiin apteekeilta perittävän apteekkimaksun poistamiseksi, ja mikäli näin on, kuinka aiotaan sen jälkeen turvata pienten apteekkien kannattavuus ja maamme syrjäalueiden lääkehuollon toimivuus? Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2003 Raimo Vistbacka /ps 2
Ministerin vastaus KK 519/2003 vp Raimo Vistbacka /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 519/2003 vp: Onko hallituksen tarkoituksena ryhtyä toimiin apteekeilta perittävän apteekkimaksun poistamiseksi, ja mikäli näin on, kuinka aiotaan sen jälkeen turvata pienten apteekkien kannattavuus ja maamme syrjäseutujen lääkehuollon toimivuus? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Sosiaali- ja terveysministeriön Lääkekustannustyöryhmä esitti 1997 antamassaan muistiossa periaatepäätöstä apteekkimaksun poistamisesta ja vastaavasta lääketaksan alentamisesta. Lääkelaitos antoi kesäkuussa 1998 ministeriön pyytämän selvityksen apteekkimaksun poistamisen edellytyksistä. Selvityksen mukaan nykyisen palvelutason takaaminen apteekkimaksun poistamisen jälkeen edellyttäisi eräitä muutoksia apteekkijärjestelmään, sillä ilman korvaavia toimenpiteitä lähes 20 Etelä-Suomessa sijaitsevaa pientä apteekkia tulisi taloudellisesti kannattamattomaksi. Lisäksi noin 30 apteekin taloudellinen tulos laskisi niin, että liiketoiminnan jatkaminen riippuisi tapauskohtaisesti apteekkarin harkinnasta. Lääkelaitos piti sivuapteekkijärjestelmän laajentamista tärkeimpänä keinona turvata kattava lääkejakelu apteekkimaksun poistamisen jälkeen. Lääkelaitos ehdotti myös toimia apteekkien kustannusrakenteen muuttamiseksi ja alentamiseksi sekä toiminnan tehostamiseksi. Selvitys ei kuitenkaan johtanut apteekkimaksun poistamiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö on määrittänyt Lääkepolitiikka 2010 -asiakirjassa kuluvan vuosikymmenen keskeiset tavoitteet lääkepolitiikalle. Lääkehuollon perusrakenteita ei ole syytä muuttaa, mutta vuosittain noin kymmenen prosenttia kasvavat lääkekustannukset edellyttävät useita eri toimenpiteitä. Kasvua on hillittävä huolehtien samalla siitä, että rahalliselle panostukselle saadaan riittävä terveyshyöty. Hyvin toimivaan apteekkijärjestelmään suunnitellaan vain eräitä muutoksia. Näistä tärkein on eurooppalaisesti ainutlaatuisen apteekkimaksun lopettaminen. Poistamalla apteekkimaksu ja muuttamalla tähän liittyen lääketaksaa voidaan kaikkien lääkkeiden hintoja laskea noin seitsemän prosenttia. Näin voitaisiin vähentää potilaiden lääkekustannuksia ja vähentää sairausvakuutukselle koituvaa maksurasitetta. Lääkkeiden kalliit hinnat johtavat myös lääkkeiden ostamiseen Virosta aikaisempaa enemmän Viron liittyessä Euroopan unioniin, mitä voitaisiin hillitä lääkkeiden hintoja alentamalla. Samalla turvattaisiin lääkeostojen kohdentuminen suomalaisiin apteekkeihin. Lääkekustannusten vähentämiseksi tarvittavien toimenpiteiden valmistelu on vielä kesken, eikä mitään toimintalinjoja ole lyöty lukkoon. Sosiaali- ja terveysministeriön on tarkoitus pyytää Lääkelaitosta tekemään selvitys mahdollisuuksista poistaa apteekkimaksu joko kerralla tai asteittain. Apteekkimaksu voidaan poistaa vain sillä edellytyksellä, että lääkkeiden saatavuus turvataan samalla koko maassa. Lääkelaitosta pyydetään selvittämään nämä tavat, joista tarkasteluun tulevat ainakin sivuapteekkien lisääminen ja lääkekaappien toiminnan kehittäminen. Lääkekaappien toiminnan kehittäminen voi tarkoittaa 3
Ministerin vastaus esimerkiksi sitä, että niiden kautta toimitettaisiin myös reseptilääkkeitä silloin, kun toimittamisesta vastaavalla henkilöllä on farmaseuttinen koulutus. Lääkekaapin lääkevalikoima olisi rajattu ja se sovittaisiin yhdessä paikallisten lääkäreiden kanssa. Tällainen nykyistä kevyempi tapa huolehtia lääkehuollosta turvaisi lääkkeiden saatavuutta ja olisi lääketurvallisuusnäkökulmasta huomattavasti parempi kuin nykyisin eräillä syrjäseuduilla käytetty tapa lähettää reseptilääkkeitä apteekista potilaille postitse. Lääkelaitosta pyydetään arvioimaan selvityksessä tarkkaan kaikki eri mahdollisuudet varmistaa kattava lääkejakelu. Apteekkimaksulla tasapainotetaan apteekkien välisiä kannattavuuseroja ja turvataan lääkejakelua maankattavasti. Esimerkiksi Norjassa on ollut käytössä malli, jossa enemmän ja vähemmän kannattavat apteekit ovat tasanneet keskenään kannattavuuserojaan sen sijaan, että tasaus tapahtuu lääkkeiden vähittäishintojen kautta tavalla, joka nostaa koko maan kaikkien lääkkeiden hintoja. On selvitettävä myös esimerkiksi sitä, olisiko mahdollista jakaa avohoidon lääkkeitä terveyskeskuksen toimesta nykyistä laajemmin alueilla, joilla apteekkiin on pitkä matka. Helsingissä 2 päivänä joulukuuta 2003 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 4
Ministerns svar KK 519/2003 vp Raimo Vistbacka /ps Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf undertecknade skriftliga spörsmål SS 519/2003 rd: Har regeringen för avsikt att vidta några åtgärder för att slopa den apoteksavgift som uppbärs av apoteken, och om så är fallet, på vilket sätt tänker man därefter trygga de små apotekens lönsamhet och en fungerande läkemedelsförsörjning i landets glesbygder? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Social- och hälsovårdsministeriets Läkemedelskostnadsarbetsgrupp föreslog 1997 i sin promemoria ett principbeslut om slopande av apoteksavgiften och en motsvarande sänkning av läkemedelstaxan. Läkemedelsverket överlämnade i juni 1998 den utredning ministeriet begärt om förutsättningarna att slopa apoteksavgiften. Enligt utredningen skulle det förutsättas vissa ändringar i apotekssystemet för att garantera nuvarande servicenivå efter att apoteksavgiften slopats, för utan ersättande åtgärder skulle nästan 20 små apotek i södra Finland bli ekonomiskt olönsamma. Dessutom skulle det ekonomiska resultatet för ca 30 apotek försämras så att den fortsatta affärsverksamheten blir beroende av apotekarens prövning i varje enskilt fall. Läkemedelsverket ansåg att en utvidgning av systemet med filialapotek vore det viktigas-te sättet att trygga en heltäckande läkemedelsdistribution efter att apoteksavgiften slopats. Läkemedelsverket föreslog också åtgärder i syfte att förändra och sänka apotekens kostnadsstruktur samt för att effektivera verksamheten. Utredningen ledde ändå inte till att apoteksavgiften slopades. I dokumentet Läkemedelspolitiken 2010 har social- och hälsovårdsministeriet fastställt de viktigaste målen för läkemedelspolitiken under detta årtionde. Det finns inga skäl att ändra läkemedelsförsörjningens grundläggande struktur, men läkemedelskostnaderna, som ökar med ungefär tio procent varje år, förutsätter flera olika åtgärder. Ökningen måste dämpas samtidigt som man ser till att penninginsatserna ger tillräcklig hälsonytta. Endast några ändringar planeras i det välfungerande apotekssystemet. Som ett utvecklingsalternativ har man i dokumentet Läkemedelspolitiken 2010 föreslagit ett slopande av den för europeiska förhållanden unika apoteksavgiften. Genom att slopa apoteksavgiften och i anslutning därtill ändra läkemedelstaxan kunde man priserna på alla läkemedel sänkas med ungefär sju procent. På detta sätt kan man minska patienternas läkemedelskostnader och minska den betalningsbörda som drabbar sjukförsäkringen. De dyra läkemedelspriserna leder också till att mera läkemedel än tidigare köps från Estland när Estland ansluter sig till Europeiska unionen, något som kunde hållas i styr om läkemedelspriserna sänks. Samtidigt garanteras att läkemedelsinköpen riktas till finländska apotek. Beredningen av de åtgärder som behövs för att läkemedelskostnaderna skall sjunka pågår fortfarande, och några riktlinjer för verksamheten har inte fastslagits. Social- och hälsovårdsministeriet har för avsikt att be Läkemedelsverket göra en utredning om möjligheterna att slopa apoteksavgiften antingen på en gång eller stegvis. Apoteksavgiften kan slopas endast på villkor att tillgången till läkemedel samtidigt tryggas i hela landet. Läkemedelsverket ombes utreda dessa 5
Ministerns svar sätt, av vilka åtminstone ökningen av antalet filialapotek och utvecklandet av medicinskåpens verksamhet kommer att granskas. Utvecklande av medicinskåpens verksamhet kan betyda t.ex. att via dem kunde tillhandahållas även receptbelagda läkemedel när den person som ansvarar för tillhandahållandet har farmaceututbildning. Medicinskåpens läkemedelsurval skall vara begränsat och man skall komma överens om det tillsammans med de lokala läkarna. Ett dylikt, enklare sätt att sköta läkemedelsförsörjningen tryggar tillgången till läkemedel, och från läkemedelssäkerhetssynpunkt vore det betydligt bättre än det sätt som nu används i vissa glesbygder, dvs. att apoteket skickar receptbelagda läkemedel till patienten per post. Läkemedelsverket ombeds noggrant bedöma alla olika möjligheter att säkerställa en heltäckande läkemedelsdistribution i utredningen. Apoteksavgiften används för att balansera lönsamhetsskillnader mellan apoteken och trygga en landsomfattande läkemedelsdistribution. Exempelvis i Norge har man använt en modell där mera och mindre lönsamma apotek sinsemellan har utjämnat sina lönsamhetsskillnader i stället för att utjämningen sker via läkemedlens minutpriser på ett sätt som höjer priserna på alla läkemedel i hela landet. Det måste också utredas om det t.ex. vore möjligt att i större utsträckning än nu låta hälsocentralerna distribuera läkemedel inom öppenvården i områden där det är lång väg till apoteket. Helsingfors den 2 december 2003 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre 6