Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 131/2004 vp Apteekkimaksun poistamisen vaikutus apteekkiverkostoon Eduskunnan puhemiehelle Sosiaali- ja terveysministeriö esittää osana lääkepoliittisia linjauksiaan asteittaista apteekkimaksusta luopumista ja siihen liittyvää lääketaksan leikkausta. Käytännössä tämä merkitsee kymmenien, lähinnä pienten, apteekkien toiminnan loppumista. Lääketaksa ja siihen liittyvä apteekkimaksujärjestelmä ovat saaneet aikaan sen, että myös pienten apteekkien ja sivuapteekkien toiminta on ollut taloudellisesti mahdollista. Jos apteekkimaksujärjestelmästä nyt luovutaan, tulisi 800 toimipisteen verkosto merkittävästi harvenemaan. Noin pienimmän apteekin kannattavuus laskisi jo niin paljon, ettei toiminnan jatkaminen ilman korvaavia tukitoimia olisi enää taloudellisesti mahdollista. Etenkin maaseudun pienillä paikkakunnilla ja taajamien reuna-alueilla lääkkeiden saanti vaikeutuisi merkittävästi. Ministeriön esittämä malli, jossa toimintansa lopettavia apteekkeja korvattaisiin sivuapteekeilla, ei ole mahdollinen. Tämä johtuu siitä, että myös sivuapteekin pitoon kannustava apteekkimaksuvähennys poistuisi ja siten sivuapteekin pitäminen tulisi entistä kannattamattomammaksi. Suomessa on Ruotsia, Norjaa ja Tanskaa tiheämpi apteekkiverkosto. Suomalaisten apteekkien aukioloajat ovat lisäksi pisimmät koko Euroopassa. Apteekkimaksujärjestelmä on olennainen osa maamme lääkejakelujärjestelmän alueellista kattavuutta ja toimivuutta. Harvaan asutussa Suomessa ei ole tarpeettomia apteekkeja. Syrjäisilläkin alueilla tarvitaan apteekkipalveluita varsinkin, kun väestö vanhenee, laitoshoitoa puretaan ja lääkkeiden käyttö avohoidossa näiden vuoksi kasvaa. Apteekkiverkoston harventuessa lääkkeiden saanti vaikeutuu ja tulee kalliimmaksi, sillä lääkkeitä jouduttaisiin hankkimaan nykyistä pitempien matkojen päästä. Apteekit myös tuovat kunnille ja valtiolle verotuloja, luovat työpaikkoja ja toimivat ilman yhteiskunnan tukea. Apteekkimaksun poistamista ei voi perustella terveydenhuollollisilla tai valtiontaloudellisilla syillä. Myöskään EU-lainsäädäntö tai mikään käynnissä oleva EU-prosessi ei velvoita maksun poistoon. Suomalainen ammattiapteekki on osa terveydenhuoltoa. Terveys- ja apteekkipalvelut muodostavat kokonaisuuden, jossa apteekin merkitys etenkin lääkehoidon onnistumisen varmistamisessa ja terveyden edistämisessä on tärkeä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin tavoitteisiin perustuvat hallituksen suunnitelmat poistaa apteekkimaksu ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että lääkekustannusten kasvua voidaan hillitä apteekkiverkostoa romuttamatta? Versio 2.0

2 Helsingissä 24 päivänä helmikuuta 2004 Sari Sarkomaa /kok Sirpa Asko-Seljavaara /kok Raija Vahasalo /kok Maija Perho /kok Eero Akaan-Penttilä /kok Martin Saarikangas /kok Marjukka Karttunen /kok Petri Salo /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 131/2004 vp Sari Sarkomaa /kok ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Sari Sarkomaan /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 131/2004 vp: Mihin tavoitteisiin perustuvat hallituksen suunnitelmat poistaa apteekkimaksu ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että lääkekustannusten kasvua voidaan hillitä apteekkiverkostoa romuttamatta? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Apteekit maksavat apteekkimaksua progressiivisen prosenttiosuuden (0 11 %) liikevaihdostaan. Maksu palautuu apteekeille kuluttajien ja sairausvakuutusjärjestelmän maksamana lääkkeiden hinnoissa, koska apteekkimaksu lisätään lääkkeen vähittäishintaan nostaen näin lääkkeen hintaa noin 7 prosenttia. Pienet apteekit saavat lääkkeiden myynnistä itselleen suuremman osan kuin suuret apteekit, koska apteekkien maksun suuruus riippuu niiden liikevaihdosta. Lääkkeiden vähittäishinta on kuitenkin kaikissa apteekeissa sama. Näin apteekkimaksu tukee pieniä apteekkeja. Helsingin ja Kuopion yliopistojen apteekit maksavat maksua kuukausittain omistajilleen eli yliopistoille. Muut apteekit maksavat maksun valtiolle yhden vuoden maksun määräytymisen jälkeen. Maksu on tilitykseen asti apteekkarin käytettävissä, mikä tuo toimintaan taloudellista vakautta ja mahdollisia pääomatuloja, sitä enemmän mitä suurempaa maksua apteekki maksaa. Sosiaali- ja terveysministeriö on määrittänyt syyskuussa 2003 julkaistussa Lääkepolitiikka asiakirjassa kuluvan vuosikymmenen keskeiset tavoitteet lääkepolitiikalle. Lääkehuollon perusrakenteita ei ole syytä muuttaa, mutta vuosittain noin 10 prosenttia kasvaneet lääkekustannukset edellyttävät toimenpiteitä, joilla rahalliselle panostukselle saadaan riittävä terveyshyöty. Apteekkijärjestelmään kohdistuvista muutoksista tärkein on apteekkimaksun poisto ja tähän liittyvä apteekin marginaalin muutos, jolloin kaikkien lääkkeiden hintoja voitaisiin laskea noin 7 prosenttia. Näin vähennettäisiin potilaiden lääkekustannuksia ja sairausvakuutukselle koituvaa maksurasitetta. Apteekkimaksun poistamisen lisäksi jatkossa tarvitaan myös muita kustannuskasvua hillitseviä toimenpiteitä. Apteekkimaksun poiston myötä apteekkien marginaalin määräävää lääketaksaa olisi myös nykyistä helpompi muuttaa. Samaten apteekkimaksun hallinnointiin käytettävä työpanos poistuisi. Suomessa on viime vuosina pyritty hillitsemään lääkekustannusten kasvua puuttumalla lääkkeiden käyttöön ja kaikkiin muihin lääkkeen hinnan osatekijöihin paitsi apteekkimaksuun. Suomalaisten lääkkeiden tukkuhinnat olivat tuoreessa 17 Euroopan maan hintavertailussa viidenneksi matalimmat. Sen sijaan vähittäismyyntihinnat ilman arvonlisäveroa olivat Suomessa vertailumaista neljänneksi korkeimmat, mikä selittyy apteekkimaksulla ja apteekin marginaalilla. Muualla Euroopassa ei ole apteekkimaksua, ja Suomessa apteekin marginaali on muihin Pohjoismaihin verrattuna korkea erityisesti kalleimpien lääkkeiden osalta. Lääkelaitos teki vuonna 1998 sosiaali- ja terveysministeriön pyytämän selvityksen apteekkimaksun poistamisen edellytyksistä. Selvitykses- 3

4 Ministerin vastaus sä apteekkarin työpanoskorvauksen minimiksi otettiin toisen palveluksessa olevan proviisorin vuosipalkka kaikkine lisineen lisättynä kohtuullisella yrittäjävoitolla. Apteekin kohtuullisen yritystulon miniminä pidettiin näin euroa vuodessa. Tämän perusteella apteekkimaksun poistaminen ja vastaava apteekin marginaalin muuttaminen ilman muita toimenpiteitä olisi merkinnyt noin 20 Etelä-Suomessa sijaitsevan apteekin tulemista kannattamattomiksi. Lisäksi noin 30 pääasiassa Länsi-Suomessa sijaitsevan apteekin taloudelliset tulokset olisivat olleet kannattavuuden rajoilla. Suomessa on 802 apteekkia sivuapteekit mukaan lukien. Kysymyksessä viitataan laskelmaan, jonka mukaan apteekkimaksun poisto tekisi apteekkia taloudellisesti kannattamattomiksi. Tällaisessa laskelmassa on taloudellisen kannattavuuden rajaksi otettu selvästi korkeampi apteekkarin työpanoskorvauksen minimi kuin edellä mainitussa Lääkelaitoksen selvityksessä. Yleisesti ottaen apteekkien kannattavuus on Suomessa erittäin hyvä ja apteekkitoiminnan riskit pienet. Apteekkien liikevaihdon myötä vuosittain kasvavan apteekkimaksun määrä on vuoden 2004 valtion talousarvioesityksen mukaan noin 113 miljoonaa euroa. Koska Lääkelaitoksen selvityksen mukaan apteekkimaksusta riippuvaisia apteekkeja on vähän, eivätkä ne sijaitse syrjäseuduilla vaan Etelä-Suomessa, on apteekkimaksu erittäin kallis keino tukea niitä. Esimerkiksi Norjassa apteekkien valtiolle tilittämästä rahastosta tuetaan syrjäseutujen apteekkeja. Viime vuonna tämä tuki oli noin 2 miljoonaa euroa. Apteekkimaksusta huolimatta lääkejakelu ei ole täysin kattava, koska syrjäisimmillä seuduilla lääkkeitä lähetetään potilaille postitse tai bussilla. Syrjäseutujen asukkaita jää siis ilman apteekin lääkeneuvontaa. He maksavat lääkkeen lähetyskulut, jotka toisinaan ylittävät lääkkeen hinnan. Heidänkin ostamiensa lääkkeiden hintaan sisältyy apteekkimaksu. Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt Lääkelaitosta tekemään marraskuun 2004 loppuun mennessä selvityksen ja ehdotukset apteekkimaksun poistamisesta, lääketaksan alentamisesta ja tavoista turvata lääkkeiden nykyinen saatavuus. Selvitykseen voidaan liittää myös muita mahdollisia vaihtoehtoja lääkekustannusten alentamiseksi ja rationaalisen lääkepolitiikan edistämiseksi. Lääkelaitosta pyydetään myös selvittämään tapoja parantaa lääkejakelun kattavuutta luomalla toimiva lääkejakelu alueille, joilla sitä ei nyt ole. Selvityksen valmistuttua voidaan arvioida tarkemmin edellytykset poistaa apteekkimaksu ja mahdolliset toimet lääkejakelun kattavuuden turvaamiseksi. Helsingissä 17 päivänä maaliskuuta 2004 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 4

5 Ministerns svar KK 131/2004 vp Sari Sarkomaa /kok ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 131/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Sarkomaa /saml m.fl.: På vilka målsättningar grundar sig regeringens planer på att slopa apoteksavgiften och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att ökningen av läkemedelskostnaderna skall kunna hållas i styr utan att apoteksnätverket skrotas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Apoteken betalar en progressiv procentuell andel (0 11 %) av sin omsättning i apoteksavgift. Avgiften uppbärs till apoteken i läkemedelsprisen, som betalas av konsumenterna och sjukförsäkringssystemet, eftersom apoteksavgiften tillkommer på läkemedlets minutpris och på så sätt höjer läkemedlets pris med cirka 7 procent. Eftersom storleken på apoteksavgiften beror på apotekens omsättning får de små apoteken en större del av läkemedelsförsäljningen än de stora apoteken. Läkemedlens minutpris är dock de samma i alla apotek. Apoteksavgiften stöder på detta sätt de små apoteken. Helsingfors universitetsapotek och Kuopio universitetsapotek betalar varje månad avgiften till sin ägare, universitetet. De övriga apoteken betalar avgiften till staten ett år efter att avgiften fastställts. Avgiften står till apotekarens förfogande tills avräkningen, vilket ger ekonomisk stabilitet i verksamheten och eventuella kapitalinkomster, som är större ju större avgift apoteket betalar. I dokumentet Läkemedelspolitiken 2010, som publicerades i september 2003, har social- och hälsovårdsministeriet fastställt de viktigaste målen för läkemedelspolitiken under detta årtionde. Det finns inga skäl att ändra läkemedelsförsörjningens grundläggande struktur, men läkemedelskostnaderna, som ökat med ungefär 10 procent varje år, förutsätter åtgärder med vilka man ser till att penninginsatserna ger tillräcklig hälsonytta. Av ändringarna i apotekssystemet är den viktigaste ändringen slopandet av apoteksavgiften och den därtill anknytande ändringen av apoteksmarginalen, varvid priset på alla läkemedel kunde sänkas med ungefär 7 procent. På detta sätt skulle man minska patienternas läkemedelskostnader och den betalningsbörda som drabbar sjukförsäkringen. Utöver slopandet av apoteksavgiften behövs i framtiden även andra åtgärder som håller kostnadsökningen i styr. I och med en slopning av apoteksavgiften vore det också lättare än för närvarande att ändra den läkemedelstaxa som bestämmer apotekens marginal. På samma sätt försvinner arbetsinsatsen för administrering av apoteksavgiften. I Finland har ökningen av läkemedelskostnader kunnat hållas i styr genom att man ingripit i läkemedelsanvändningen och alla andra bidragande faktorer i läkemedelsprisen förutom i apoteksavgiften. I en färsk prisjämförelse mellan 17 europeiska länder var partipriserna för läkemedel i Finland de femte lägsta. Däremot var minutförsäljningspriserna utan mervärdesskatt i Finland de fjärde högsta av de länder som jämfördes, vilket kan förklaras med apoteksavgiften och apoteksmarginalen. På andra håll i Europa finns ingen apoteksavgift och i Finland är apoteksmarginalen hög i jämförelse med de övriga nordiska 5

6 Ministerns svar länderna, särskilt när det gäller de dyraste läkemedlen. Läkemedelsverket gjorde år 1998 den utredning som social- och hälsovårdsministeriet begärt om förutsättningarna för slopandet av apoteksavgiften. I utredningen bestod minimiersättningen för arbetsinsatsen för en apotekare av årslönen för en provisor i en annans tjänst jämte alla tillägg, utökad med en skälig företagarvinst. Minimibeloppet på en skälig företagsvinst för ett apotek ansågs därmed vara euro om året. På basis av detta hade slopandet av apoteksavgiften och en motsvarande ändring av apoteksmarginalen utan övriga åtgärder inneburit att omkring 20 apotek i södra Finland skulle ha blivit olönsamma. Dessutom skulle det ekonomiska resultatet för cirka 30 apotek främst i västra Finland ha blivit på gränsen till olönsamt. Det finns 802 apotek i Finland, filialapoteken inberäknat. I spörsmålet hänvisas till en beräkning enligt vilken en slopning av apoteksavgiften skulle göra apotek ekonomiskt olönsamma. I en sådan beräkning har apotekarnas minimiersättning för arbetsinsatsen satts klart högre som gräns för ekonomisk lönsamhet än i den ovan nämnda utredningen av Läkemedelsverket. Allmänt taget är apotekens lönsamhet mycket god i Finland och riskerna i apoteksverksamheten är små. Beloppet på apoteksavgiften, som ökar årligen i takt med apotekens omsättning, uppgår enligt budgetpropositionen för 2004 till ca 113 milj. euro. Eftersom få apotek enligt Läkemedelsverkets utredning är beroende av apoteksavgiften och dessa apotek inte finns i glesbygderna utan i södra Finland, är apoteksavgiften ett mycket dyrt sätt att stöda dem. T.ex. i Norge stöds apoteken i glesbygderna ur den fond som apoteken redovisar till staten. I fjol uppgick detta stöd till ca 2 milj. euro. Trots apoteksavgiften är läkemedelsdistributionen inte heltäckande, eftersom läkemedel sänds till patienter per post eller buss i de mest avlägsna regionerna. Glesbygdsinvånarna får alltså ingen läkemedelsrådgivning av apoteket. De betalar expeditionsavgifterna för läkemedlet, vilka ibland överstiger läkemedlets pris. Även i priset på deras läkemedel ingår apoteksavgiften. Social- och hälsovårdsministeriet har bett Läkemedelsverket före utgången av november 2004 göra en utredning och ge förslag om slopandet av apoteksavgiften, om sänkningen av läkemedelstaxan och om hur den nuvarande tillgången på läkemedel kan tryggas. Även andra möjliga alternativ för att sänka läkemedelskostnaderna och främja en rationell läkemedelspolitik kan bifogas till utredningen. Läkemedelsverket ombeds också utreda olika sätt att göra läkemedelsdistributionen mera heltäckande genom att en fungerande distribution skapas i de områden där en sådan nu saknas. När utredningen är klar kan man noggrannare bedöma förutsättningarna för slopandet av apoteksavgiften samt eventuella åtgärder för att trygga en heltäckande läkemedelsdistribution. Helsingfors den 17 mars 2004 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre 6