Lappi Peruspalvelujen tila Lapissa vuonna 2013 Aluehallintoviraston toimialueen peruspalvelujen arviointi 3/2014 Lapin aluehallintoviraston julkaisuja
Julkaisija Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila Lapissa vuonna 2013 Aluehallintoviraston toimialueen peruspalvelujen arviointi Lapin aluehallintoviraston julkaisuja 3:2014 ISSN 1799-0378 (PDF) Rovaniemi 2014 2 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila Lapissa vuonna 2013
Lapin aluehallintovirasto Julkaisuja 3/2014 Tekijät Lapin peruspalvelujen arviointiryhmä Puheenjohtaja erikoissuunnittelija Marjatta Tarkiainen Julkaisuaika 15.5.2014 Toimeksiantaja(t) Lapin aluehallintovirasto Julkaisun nimi Peruspalvelujen tila Lapissa vuonna 2013, Lapin aluehallintovirasto Tiivistelmä Aluehallintoviraston lakisääteisenä tehtävänä on peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointi. Oman lainsäädäntönsä perusteella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus osallistuu liikenteen peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointiin. Peruspalvelujen arviointi tehdään joka toinen vuosi. Arvioinnissa tarkastellaan palvelujen alueellista saatavuutta ja tarjontaa, yhdenvertaista toteutumista sekä seurataan yhteiskunnan rakennemuutosta. Arvioinnissa käytetään hyväksi uusimpia saatavissa olevia tilastotietoja sekä yksittäisiä kyselyjä eri toimijoille. Tuloksissa verrataan Lapin tilannetta koko maahan sekä vertaillaan Lapin seutukuntia ja kuntia keskenään. Peruspalveluilla tarkoitetaan sellaisia palveluja, jotka koskevat suurta määrää ihmisiä, vaikuttavat kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen voi aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Valtio ja kunnat rahoittavat nämä palvelut yhteisesti, vaikka palvelujen järjestäminen on pääsääntöisesti kuntien tehtävä. Valtion aluehallintoa ohjaavat ministeriöt ja keskushallinnon virastot määrittelevät t arviointikohteet. Arviointikohteet on ryhmitelty aluehallintovirastojen ydinprosessien mukaisesti: Tasa-arvoinen yhteiskunta oikeusturvaprosessit Hyvinvoiva yhteiskunta hyvinvointiprosessit Turvallinen yhteiskunta turvallisuusprosessit Vuoden 2013 raportin teemana on ikäihmisten palvelut. Jokaiseen ydinprosessiin pyrittiin saamaan teemaan liittyviä arviointikohteita. Lisäksi muita yleisiä arviointikohteita ovat opetus-, kulttuuri-, kirjasto-, poliisi- ja pelastustoimi sekä liikennepalvelut ja paikallinen turvallisuustyö. Arvioinnin avulla saatuja tuloksia hyödynnetään muun muassa sää-dösvalmistelussa ja valtakunnallisessa päätöksenteossa. Erot Lapin kuntien toimintaympäristöjen välillä ovat suuria. Vuosia jatkunut syntyvyyden lasku ja nuoren väestön poismuutto ovat vaikuttaneet epäedullisesti alueen väestörakenteeseen. Vanheneva väestö lisääntyy koko ajan. Lapin pitkät etäisyydet, harva asutus ja toisaalta väestön keskittyminen kaupunkeihin ja taajamiin aiheuttavat suuria haasteita palvelujen järjestämiselle. Erityisesti maaseutumaisten kuntien asukkaiden peruspalvelujen turvaamiseen on kiinnitettävä tulevaisuudessa erityistä huomiota, kun yhteiskunnan hallinto- ja palvelurakenne on monin tavoin muuttumassa. Lapin peruspalvelujen arviointiraportti on luettavissa osoitteessa www.avi.fi > Palvelut > Peruspalvelujen arviointi > Arviointiraportit Linkki peruspalvelujen arvioinnin valtakunnalliseen raporttiin. Asiasanat Lappi, peruspalvelut, arviointi ISSN (painettu) ISBN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) 1799-0378 ISBN (verkkojulkaisu) Kokonaissivumäärä 142 Kieli Suomi Hinta Julkaisija Lapin aluehallintovirasto Graafinen suunnittelu ja taitto Annika Hanhivaara, Rovaniemi 2014 3
Sisällysluettelo Kuvailulehti Lukijalle 1. Toimeksianto ja työn organisointi...6 2. Toimintaympäristö...8 2.1. Toiminta-alue...8 2.2. Väestökehitys ja väestörakenne...9 2.3. Elinkeinot ja työpaikat...14 2.4. Työllisyys, työttömyys ja huoltosuhde...16 2.5. Kuntatalous...18 2.6. Teemana vanhenevan väestön palvelut...21 3. Tasa-arvoinen yhteiskunta...25 3.1. Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus...25 3.2. Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus...38 3.3. Peruspalvelutasoisen joukkoliikenteen tarjonta...53 3.4. Tieverkon toimivuus...60 4. Hyvinvoiva yhteiskunta...73 4.1. Liikuntapaikkojen fyysinen saavutettavuus...73 4.2. Kuntien kulttuuripalvelujen tuottaminen sekä kunnan ja ulkopuolisten kulttuuripalvelujen tuottajien välinen yhteistyö ja tulokset...82 4.3. Kirjastotoimen henkilöresurssien määrän ja laadun kehitys... 96 5. Turvallinen yhteiskunta...104 5.1. Poliisitoimi...104 5.1.1. Ennalta estävä toiminta... 104 5.1.2. Nopean avun saanti... 109 5.1.3. Tutkintapalvelut...115 5.2. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisy osana ikääntyneiden turvallista yhteiskuntaa... 119 5.3. Pelastustoimi...128 5.3.1. Ennalta estävä työ... 128 5.3.2. Nopean avun saanti ja saatavuus... 131 Kuva- ja taulukkoluettelo...138 4 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila Lapissa vuonna 2013
Lukijalle Valtion aluehallinnossa on tehty peruspalvelujen alueellista arviointia 1990-luvun puolestavälistä lähtien. Alueelliset arviointiraportit antavat arvokasta tietoa hallinnon eri tasoilla tapahtuvalle suunnittelulle, kehittämiselle ja päätöksenteolle. Myös tämä, järjestyksessään jo 17., Lapin raportti sisältää monipuolisen katsauksen peruspalvelujen tämänhetkiseen tilaan maakunnan alueella. Valtakunnallisena arvioinnin teemana on tällä kertaa vanhenevan väestön palvelut. Teema on relevantti, sillä peruspalvelujen tuottaminen painottuu väistämättä yhä enenevässä määrin ikääntyneiden tarvitsemiin palveluihin, kun ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa. Lapissa yli 64-vuotiaiden osuus väestöstä on selkeästi korkeampi kuin koko maassa, ja Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Lapissa ollaan jo kymmenen vuoden kuluttua tilanteessa, jossa reilusti yli neljäsosa väestöstä on yli 64-vuotiaita. Ikääntyneiden palvelut olivat peruspalvelujen arvioinnin teemana myös viisi vuotta sitten, ja jatkossakin on perusteltua määrävuosin tarkastella erityisesti vanhenevan väestön peruspalvelujen saatavuutta. Ikääntyneiden kotona asuminen mahdollisimman pitkään on niin valtion kuin kuntien tavoite. Lapin tilanne on hieman koko maata parempi, sillä vanhainkodeissa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa terveyskeskuksissa olevien osuus ikääntyneistä on Lapissa pienempi kuin koko maassa. Kotona asuminen kuitenkin edellyttää palvelujen saamista tarvittaessa kotiin ja sitä, että kotona asuminen on turvallista. Kotona asuvien iäkkäiden turvallisuus ei sisälly kunnista saatujen vähäisten vastausten vuoksi tähän Lapin raporttiin, mutta sitä on käsitelty valtakunnallisessa raportissa, jossa on todettu, että turvallisuusseikkojen arviointia iäkkäiden kotikäyntien yhteydessä tulee nykyisestään systematisoida. Osa ikääntyneiden kotona asumisen mahdollistamista on tarvittavien kuljetusten järjestäminen niiden palvelujen luokse, joita ei voida tai ei ole tarkoituksenmukaista tarjota kotiin. Lapin erityispiirteistä johtuen peruspalvelutasoinen joukkoliikenne on Lapin kunnissa kaupunkiseutuja lukuun ottamatta vähäistä. Säännöllistä joukkoliikennettä on täydennettävä erityisesti harvaan asutuilla alueilla kutsujoukkoliikenteellä ja palveluliikenteellä. Nämä joukkoliikenteen muodot palvelevat etenkin ikääntyneitä, joille oman auton käyttö ei ole mahdollista. Ikääntyneiden lähisuhde- ja perheväkivalta on vaikeasti lähestyttävä asia, koska sen yleisyydestä ei ole muun muassa asian arkaluonteisuudesta johtuen saatavissa kattavaa tietoa. Jokaisella ihmisellä iästä riippumatta on oikeus koskemattomuuteen ja turvalliseen elämään. Ikääntyneiden lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemisen, tunnistamisen ja puuttumisen tulee olla suunnitelmallista ja ohjeistettua. Valtio ja kunnat rahoittavat peruspalvelut yhteisesti, mutta peruspalvelujen järjestäminen on pääsääntöisesti kuntien tehtävä. Näin on ainakin tähän saakka ollut. Valtakunnassa on kuitenkin parhaillaan käynnissä melkoinen muutosmyllerrys, kun kaikkia hallinnon tasoja ollaan uudistamassa. Kansalaisten tarvitsemien peruspalvelujen kannalta olennaisin uudistus on varmasti kuntauudistus, joka koostuu kuntarakennelaista, kuntien valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän uudistuksesta, kuntalain kokonaisuudistuksesta, sosiaali- ja terveydenhuollon uudelleenorganisoinnista sekä kuntien tehtävien arvioinnista. Onpa näiden uudistusten lopputulos sitten mikä tahansa, peruspalvelujen on oltava jatkossakin tasapuolisesti ja kohtuullisen etäisyyden päässä kaikkien kansalaisten myös lappilaisten saatavilla. Ylijohtaja Kaisa Ainasoja 5
1. Toimeksianto ja työn organisointi Peruspalvelujen arviointi on lakisääteistä toimintaa Peruspalvelujen alueellinen arviointi on aluehallintovirastosta annetun lain (896/21.11.2009) 4 :n mukaan aluehallintovirastojen tehtävä. Hallituskaudelle laadittavassa aluehallintovirastojen strategisessa asiakirjassa on aluehallintovirastoille asetettu tavoitteeksi seurata, valvoa ja arvioida peruspalvelujen saatavuuden alueellista ja yhdenvertaista toteutumista. Vastaava tehtävä kuului aiemmin lääninhallituksille vuosina 1996 2008. Lakisääteistä peruspalvelujen arviointi on ollut vuodesta 2000 lähtien. Arviointia ohjaavat asianomaiset ministeriöt ja keskushallinnon virastot omilla toimialoillaan. Aluehallintovirastojen suorittama peruspalvelujen saatavuuden arviointi tuottaa alueellista ja valtakunnallista tietoa väestön elinoloista ja niissä tapahtuvista muutoksista. Kuntien peruspalvelujen arviointi liittyy kuntalain mukaiseen peruspalveluohjelmamenettelyyn. Aluehallintovirastojen suorittama valtakunnallinen arviointi tuottaa osaltaan aineistoa tähän prosessiin ja tietoa muun muassa valtionvarainministeriön Peruspalvelujen tila-raporttiin. Peruspalveluilla tarkoitetaan sellaisia hyvinvointipalveluja, joiden on perustuslain mukaan oltava kaikkien kansalaisten yhdenvertaisesti saatavilla. Peruspalveluiksi määritellään palvelut, jotka koskevat suurta määrää ihmisiä ja vaikuttavat kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja joiden puuttuminen aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Peruspalveluja ovat myös erityisryhmien palvelut, vaikka ne eivät koskisikaan suurta määrää ihmisiä. Julkisen vallan ja valtion tehtävänä on luoda riittävät edellytykset peruspalvelujen tuottamiselle. Valtio ja kunnat rahoittavat peruspalvelut yhteisesti, vaikka palvelujen järjestäminen on pääsääntöisesti kuntien tehtävä. Suuri osa peruspalveluista kuuluu kuntien valtionosuusjärjestelmän piiriin. Julkisen sektorin tilivelvollisuus kansalaisia kohtaan edellyttää, että kansalaisille annetaan tietoa siitä, mitä verorahoituksella on tuotettu. Vuoden 2013 arvioinnin toteutus Valtionvarainministeriö on määritellyt hallinnonaloittaiset arviointikohteet vuoden 2013 peruspalvelujen arviointia varten (VM:n kirje 19.6.2013, VM/320/00.02.07/2013). Arvioinninkohteet on valittu yhteistyössä aluehallintovirastoja ohjaavien ministeriöiden ja keskushallinnon virastojen kanssa, ja niistä on neuvoteltu Suomen Kuntaliiton kanssa. Valtakunnallinen peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arviointiraportti on sovittu laadittavaksi ajallisesti ennen aluehallintovirastojen alueellisia arviointiraportteja. Se julkaistiin ja luovutettiin hallinto- ja kuntaministerille 24.3.2014. Tällä menettelyllä pyritään saamaan arviointitieto mukaan keskushallinnon suunnittelu- ja päätöksentekokiertoon. Peruspalvelujen arvioinnin arviointikohteet ryhmiteltiin edellisen arvioinnin tapaan aluehallintovirastojen ydintehtävien mukaan, joita ovat tasa-arvoisesta, hyvinvoivasta ja turvallisesta yhteiskunnasta vastaaminen. Vuotta 2013 koskevan peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arvioinnin teemana oli ikäihmisten palvelut (vanhenevan väestön palvelut) aluehallintovirastojen strategisen asiakirjan mukaisesti. Osa arviointikohteista liittyivät teemaan. Lisäksi oli muita yleisiä arviointikohteita opetus-, kulttuuri-, kirjasto-, poliisi- ja pelastustoimessa sekä liikennepalveluissa. Arviointikohteena oli myös paikallinen turvallisuusyhteistyö. Valtakunnallisen raportin valmistelua koordinoi Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Kullakin arviointikohteella oli oma arviointiryhmä, joka koostui aluehallintovirastojen tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ao. aiheen asiantuntijavirkamiehistä. Yksi ryhmän jäsen toimi arviointiryhmänsä puheenjohtajana ja valtakunnallisena koordinoijana, joka vastasi kohteen arviointitekstin kirjoittamisesta yhteistyössä ryhmänsä kanssa. Poliisitoimen osalta valtakunnallisen arvioinnin teki Poliisihallitus, lähisuhdeväkivallan ehkäisyn osalta Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, viestinnän yhteispalvelun osalta 6 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila Lapissa vuonna 2013
Viestintävirasto ja kuntien kulttuuripalvelujen osalta opetus- ja kulttuuritoimen toimeksi antamana Jyväskylän yliopisto. Jokainen aluehallintovirasto tuotti itse aluekohtaisen raportin 30.4.2014 mennessä. Myös alueraportit julkaistiin pelkästään sähköisinä. Arvioinnin kirjoittajat selviävät kunkin arviointikohteen yhteydessä. Liikennepalvelujen arvioinnit tehtiin Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa ja poliisitoimen arvioinnin teki Lapin poliisilaitos Poliisihallituksen valtuuttamana. Jyväskylän yliopisto suoritti koko maassa kuntien kulttuuripalvelujen arvioinnin. Kukin aluehallintovirasto täydensi analysointia alueellisella näkemyksellä omissa arviointiraporteissaan. Lapin raportissa ei ole mukana Opettajien lomautus -arviointikohdetta, koska Lapissa ei ole ollut opettajien lomautuksia tarkasteluvuosina 2010 2012. Arviointikohdetta Kotona asuvien iäkkäiden turvallisuus ei otettu mukaan alueelliseen raporttiin, koska valtakunnalliseen kyselyyn vastasi Lapista vain kahdeksan kuntaa. Paikallinen turvallisuusyhteistyö -arviointikohde jäi myös pois Lapin kuntien vähäisen vastaamisen vuoksi (kuusi kuntaa vastasi). Viestinnän yhteispalvelu on ainoastaan valtakunnallisessa arvioinnissa. Lapin aluehallintoviraston johtoryhmä vastasi peruspalvelujen arviointityön kokonaisuudesta ja arviointityötä koordinoi Opetus- ja kulttuuritoimi -vastuualueen tiimi: erikoissuunnittelija Marjatta Tarkiainen (koordinaattori) erikoissuunnittelija Aune Kina Paikkatiedon vastuuhenkilöinä toimivat ja karttojen teosta vastasivat erikoissuunnittelijat Aune Kina ja Marjatta Tarkiainen. Raportin graafisesta suunnittelusta ja taitosta vastasi Annika Hanhivaara. 7
2. Toimintaympäristö 2.1. Toiminta-alue Lapin aluehallintoviraston toiminta-alue on Lapin maakunta, joka rajoittuu idässä Venäjään, pohjoisessa Norjaan, lännessä Ruotsiin ja etelässä Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan. Kansainvälisyys on luonteva osa Lapin arkea, mikä johtuu sijainnista ja vilkkaasta matkailusta. Lappi on 92 665 km 2 :n maapinta-alallaan Suomen maakunnista suurin kattaen 30 prosenttia koko maan pinta-alasta. Etäisyydet sekä maakunnan sisällä että valtakunnan keskuksiin ovat pitkät. Lapin maakunnassa on 21 kuntaa, joista kaupunkeja on neljä: Rovaniemi, Kemi, Tornio ja Kemijärvi. Kuntien määrä on pysynyt samana vuodesta 2006 lähtien, jolloin Rovaniemen kaupunki ja Rovaniemen maalaiskunta yhdistyivät. Tilastollisen kuntaryhmittelyn mukaan kaupunkimaisia kuntia ovat Kemi, Rovaniemi ja Tornio, taajaan asuttuja kuntia Kemijärvi ja Keminmaa ja maaseutumaisia muut 16 kuntaa. Seutukuntia on kuusi. Kuvassa 2.1.1. on esitetty Lapin kunnat sekä seutukunnat ennakkoväkilukuineen. Poliisihallinnon kolmannen vaiheen uudistukset tulivat voimaan 1.1.2014. Koko maassa poliisilaitosten määrä väheni vuoden alussa 24:stä yhteentoista. Liikkuva poliisi ja Poliisin tekniikkakeskus hallinnollisina yksikköinä lakkautettiin. Poliisihallitusta ja Keskusrikospoliisia virtaviivaistettiin ja aluehallintovirastojen poliisin vastuualueet lakkautettiin. Lapin kahden poliisilaitoksen (Lapin ja Peräpohjolan poliisilaitokset) sijaan Lappiin jäi vain yksi, Lapin poliisilaitos Rovaniemelle, joka toimii pääpoliisiasemana. Kansalaisen näkökulmasta uudistus ei aiheuttanut juurikaan muutosta, sillä Lapissa poliisiasemat jäivät niihin kuntiin, joissa ennenkin toimi joko poliisiasema tai palvelupiste (Kemi, Kemijärvi, Tornio, Enontekiö, Inari, Kittilä, Kolari, Muonio, Pello, Posio, Ranua, Salla, Sodankylä Utsjoki ja Ylitor- Kuva 2.1.1. Lapin kunnat ja seutukunnat asukasmäärineen 31.12.2013 (ennakkotieto) Utsjoki Inari Seutukunta (kuntien määrä) Rovaniemi (2) Kemi-Tornio (5) Torniolaakso (2) Itä-Lappi (5) Tunturi-Lappi (4) Pohjois-Lappi(3) Kaupunki Lähde: Tilastokeskus 16 950 as. Enontekiö 14 629 as. Muonio Kittilä Sodankylä Savukoski Kolari 17 602 as. Pelkosenniemi Pello Kemijärvi Salla Rovaniemi 8 226 as. Ylitornio 65 362 as. Tornio Tervola Posio 59 717 as. Ranua Keminmaa Simo Kemi 8 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila Lapissa vuonna 2013
nio). Savukosken palvelupisteen korvaamista yhteispalvelulla kuitenkin harkitaan. 2.2. Väestökehitys ja väestörakenne Väkiluku, väestönmuutokset ja muuttoliike Vuonna 2012 Lapin väkiluku oli 182 844 asukasta, 486 asukasta vähemmän kuin edellisenä vuonna. Maakunnan väkiluku väheni kokonaisnettomuuton (muuttotase) osalta 295 asukkaalla. Luonnollista väestönlisäystä oli -196 asukasta. Vuoden 2013 lopun ennakkoväkiluku oli 182 486 ja luonnollinen väestönlisäys -139 asukasta. Lapin väkimäärä oli 3,3 prosenttia koko maan väestöstä. Lapin väestömäärä on vähentynyt 2000-luvun aikana noin 750 asukkaan vuosivauhtia (Kuva 2.2.1.). Luonnollisella väestönlisäyksellä (syntyneetkuolleet) ei ole ollut keskimääräisesti vaikutusta väestömäärän muutokseen tällä vuosituhannella. Kuitenkin vuonna 2012 luonnollinen väestönlisäys oli selkeästi alimmillaan (-196). Vuosina 2000 2012 syntyi keskimäärin 1 840 lasta vuodessa, vuonna 2013 syntyneitä oli 1 838. Muuttoliikkeen osalta kokonaisnettomuuttotappio (kuntien välinen nettomuutto + nettosiirtolaisuus) oli vastaavana ajanjaksona keskimäärin vajaat -900 asukasta. Kuntien välinen nettomuuttotappio oli keskimäärin -1 200 asukasta vuodessa ja vastaava luku nettosiirtolaisuuden osalta oli positiivinen, reilut +300 asukasta vuodessa. (Kuva 2.2.2.) Tilastokeskuksen vuoden 2013 ennakkotiedon mukaan muuttotase tulee olemaan -219 asukasta tappiollinen. Muuttotase olisi jonkin verran positiivinen kahdeksassa Lapin kunnassa. (Kuva 2.2.3.) Väestöennuste Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Lapin väkiluku laskee vuoteen 2020 saakka alle 181 800 asukkaaseen, jonka jälkeen asukasluku kääntyy kasvu-uralle. Vielä vuonna 2025 väestöä olisi lähes 400 henkeä vähemmän kuin vuonna 2013 ja väki vähenisi 16 Lapin kunnassa. Väkiluku kasvaisi eniten Rovaniemellä, Torniossa ja Kittilässä. (Taulukko 2.2.1). Jotta päästäisiin Lapin maakuntasuunnitelmassa asetettuun vuoden 2020 väestötavoitteeseen 188 000 asukkaasta, on edellytyksenä lisätä syntyvyyttä, positiivista muuttoliikettä sekä maahanmuuttajien määrää. Tulevien vuosien väestökehitykselle on hyvin suuri merkitys sillä, kuinka vetovoimaiseksi asuinpaikaksi Lappi koetaan. Matkailualan ja kaivostoiminnan kehittyminen liitännäistoimijoineen edellyttää ja tuottaa uutta väestöä Lappiin. Kuva 2.2.1. Lapin maakunnan väkiluvun kehitys 1994 2013 (ennakkotieto) Asukasta 205000 200000 195000 190000 185000 180000 175000 170000 Väkiluku 1994 202 325 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Väkiluku 31.12.2013(e) 182 486 2011 2012 9
Kuva 2.2.2. Lapin maakunnan väestömuutokset 1994 2013 (ennakkotieto) 1 000 500 0 Asukasta -500-1 000-1 500-2 000-2 500-3 000 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 Nettosiirtolaisuus Kuntien välinen nettomuutto Luonnollinen väestönlisäys Lähde: Tilastokeskus Kuva 2.2.3. Muuttotase Lapin kunnissa vuoden 2013 ennakkotiedon mukaan (henkilöä) Rovaniemi Kittilä Sodankylä Kolari Enontekiö Pelkosenniemi Savukoski Tervola Utsjoki Muonio Inari Pello Ylitornio Kemijärvi Salla Keminmaa Simo Ranua Posio Kemi Tornio Lappi -219-179 -11-21 -27-31 -34-43 -48-51 -61-64 -65 27 16 15 7 3 0 56 86 114-250 -200-150 -100-50 0 50 100 150 200 250 Lähde: Tilastokeskus 10 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila Lapissa vuonna 2013
Taulukko 2.2.1. Lapin kuntien väkilukutietoja vuosina 2011 2025 Kunta 31.12.2011 31.12.2012 31.12.2013 ennakko Väkiluku Muutos Muutos Muutos 31.12.2015 ennuste 31.12.2020 ennuste 31.12.2025 ennuste 2013 2015 lkm 2013 2020 lkm 2013 2025 lkm Enontekiö 1 893 1 880 1 890 1 843 1 829 1 827-47 -61-63 Inari 6 754 6 732 6 797 6 551 6 449 6 399-246 -348-398 Kemi 22 399 22 257 22 109 22 031 21 741 21 579-78 -368-530 Kemijärvi 8 295 8 093 7 981 7 716 7 201 6 813-265 -780-1 168 Keminmaa 8 572 8 585 8 564 8 364 8 261 8 208-200 -303-356 Kittilä 6 279 6 388 6 473 6 607 6 969 7 256 134 496 783 Kolari 3 836 3 853 3 883 3 888 4 006 4 107 5 123 224 Muonio 2 369 2 394 2 383 2 331 2 321 2 319-52 -62-64 Pelkosenniemi 973 963 965 906 860 830-59 -105-135 Pello 3 912 3 819 3 744 3 590 3 317 3 112-154 -427-632 Posio 3 818 3 738 3 645 3 526 3 276 3 104-119 -369-541 Ranua 4 262 4 227 4 155 3 952 3 628 3 406-203 -527-749 Rovaniemi 60 637 60 877 61 207 62 471 64 458 66 203 1 264 3 251 4 996 Salla 4 052 3 979 3 885 3 752 3 468 3 254-133 -417-631 Savukoski 1 156 1 127 1 126 1 099 1 052 1 013-27 -74-113 Simo 3 441 3 429 3 355 3 348 3 251 3 165-7 -104-190 Sodankylä 8 806 8 834 8 878 8 583 8 371 8 232-295 -507-646 Tervola 3 387 3 339 3 305 3 213 3 050 2 951-92 -255-354 Tornio 22 545 22 489 22 384 22 772 23 023 23 270 388 639 886 Utsjoki 1 294 1 285 1 275 1 268 1 288 1 303-7 13 28 Ylitornio 4 650 4 556 4 482 4 293 3 967 3 747-189 -515-735 Lappi 183 330 182 844 182 486 182 104 181 786 182 098-382 -700-388 Koko maa 5 401 267 5 426 674 5 450 614 5 504 314 5 631 017 5 748 548 53 700 180 403 297 934 Lähde: Tilastokeskus Taulukko 2.2.2. Väestön ikärakenne Lapissa ja koko maassa vuosina 2011 2013 ja ennuste vuosille 2015, 2020 ja 2025 0 14 v % 15 64 v % yli 64 v % N Lappi 2011 15,5 64,8 19,6 183 330 2012 15,5 64,2 20,3 182 844 2013 15,5 63,4 21,1 182 488 2015 15,6 61,8 22,6 182 104 2020 16,0 58,3 25,7 181 786 2025 15,9 56,0 28,1 182 098 Koko maa 2011 16,5 65,4 18,1 5 401 267 2012 16,4 64,8 18,8 5 426 674 2013 16,4 64,2 19,4 5 450 769 2015 16,5 63,0 20,5 5 504 314 2020 16,6 60,8 22,6 5 631 017 2025 16,3 59,4 24,2 5 748 548 Lähde: Tilastokeskus 11
Väestörakenne Väestön keski-ikä oli Lapissa vuonna 2012 hieman korkeampi kuin keskimäärin koko maassa. Lapissa se oli 42,9 vuotta ja koko maassa 41,2 vuotta. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan myös tulevina vuosina ikääntynyttä väestöä on Lapissa koko maata enemmän. Lapissa yli 64-vuotiaiden määrä tulee kasvamaan lähes neljänneksellä vuodesta 2012 vuoteen 2020. (Taulukko 2.2.2). Yli 85-vuotiaiden määrä kasvaa vastaavana ajanjaksona 45 prosenttia. Vuosia jatkunut syntyvyyden lasku ja nuoren väestön poismuutto ovat vaikuttaneet epäedullisesti Lapin väestön ikärakenteeseen. Vuonna 2013 vain Rovaniemellä oli 0 14-vuotiaiden osuus väestöstä hieman suurempi kuin yli 64-vuotiaiden osuus, kun vielä vuonna 2011 tällaisia kuntia oli neljä. (Kuva 2.2.4.) Lappi, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Pohjanmaa ovat maan ainoat maakunnat, joissa asuu enemmän miehiä kuin naisia. Muissa maakunnissa on naisenemmistö. Lapissa naisenemmistöisiä kuntia ovat vain Rovaniemi, Kemi ja Ylitornio. Lapin väestön koulutustaso on noussut vuosikymmenien ajan ja ero koko maahan on kaventunut vuosittain. Vuonna 2012 Lapin 15 vuotta täyttäneestä väestöstä 68 prosenttia oli suorittanut peruskoulun jälkeen tutkinnon lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa, kun koko maassa tutkinnon suorittaneita oli enää puoli prosenttiyksikköä enemmän. Alle 60 prosentin osuus oli vain neljässä Lapin kunnassa. (Kuva 2.2.5.) Vähiten pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevia oli Rovaniemellä, Keminmaassa, Torniossa ja Kittilässä. Keskiasteen (toisen asteen) koulutuksen tutkintoja suorittaneiden osuus on Lapissa korkeampi kuin Kuva 2.2.4. Väestön ikärakenne Lapissa kunnittain ja koko maassa 31.12.2013 (ennakkotieto) Rovaniemi Tornio Kittilä Koko maa Keminmaa Lappi Inari Ranua Muonio Enontekiö Kemi Sodankylä Kolari Simo Utsjoki Tervola Savukoski Pelkosenniemi Ylitornio Posio Kemijärvi Salla Pello 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 0 14-vuotiaat 15 64-vuotiaat yli 64-vuotiaat 12 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila Lapissa vuonna 2013
Kuva 2.2.5. Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus kunnittain Lapissa vuonna 2012 Tutkinno n suo rittaneiden osuus % 15 vuo tta täyttäneestä väestöstä yli 68 (4) 65-67,9 (6) 60-64,9 (7) alle 60 (4) Lappi 68,0 % Koko maa 68,5 % Lähde: Tilastokeskus koko maassa. Sen sijaan korkeamman koulutuksen (korkea-aste) tutkinnon suorittaneiden osuus on koko maata matalampi. Lapin väestön yhtenä erityispiirteenä on Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa, saamelaiset. Suomessa on noin 10 000 saamelaista. Heistä yli 60 prosenttia asuu jo kotiseutualueensa ulkopuolella, mikä asettaa saamenkieliselle opetukselle, palveluille ja tiedonvälitykselle uudenlaisia vaatimuksia. Saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän kunnan pohjoisosa. Äidinkielenään saamea puhuvia oli vuonna 2012 vajaa prosentti Lapin väestöstä. Heistä suurin osa (75 %) asuu Pohjois-Lapin seutukunnassa. Ainoa lähes saamelaisenemmistöinen kunta on Utsjoki, jossa saamelaisten osuus kunnan väestöstä on 47 prosenttia. Lapin ulkomaalaistaustainen väestö on kasvussa. Vuonna 1994 Lapin maakunnassa asui noin 1 500 ulkomaan kansalaista (vajaa prosentti väestöstä) ja vuonna 2012 ulkomaan kansalaisia oli vajaat 3 500 asukasta eli noin kaksi prosenttia väestöstä. Koko maahan (noin 4 % väestöstä) verrattuna, ulkomaan kansalaisia on Lapissa vielä selkeästi vähemmän. Eniten ulkomaan kansalaisia asuu Rovaniemen (42 %) ja Kemi-Tornion (38 %) seutukunnissa. Vuoteen 2011 verrattuna eniten ulkomaalaisväestön määrä on kasvanut Kemi-Tornion seutukunnassa. Vuonna 2012 ulkomaan kansalaisia tuli Lappiin Euroopasta 1 910, Aasiasta 1 209, Afrikasta 196, Amerikasta 102 ja Oseaniasta 10 henkeä. Suurimmat ryhmät olivat ruotsalaiset (531), venäläiset (469) ja myanmarilaiset (361). Asutusrakenne Lappi on hyvin harvaan asuttua aluetta. Keskimääräinen väestötiheys on vain kaksi asukasta neliökilometriä kohden, kun koko maassa neliökilometrillä on 18 asukasta. Erityisesti alueen pohjois- ja itäosissa sijaitsee laajoja asumattomia alueita. Toisaalta Lapissa on myös selkeitä väestökeskittymiä, joista suurimmat ovat Rovaniemen ja Kemi Tornion kaupunkiseudut, joissa asuu lähes kaksi kolmasosaa alueen väestöstä. 13
Kuva 2.2.6. Lapin kuntien taajama-aste 31.12.2012 Taajamissa asuvien osuus (%) 31.12.2012 70,0-99,4 (4) 50,0-69,9 (7) 40,0-49,9 (7) 27,1-39,9 (3) Lappi 76,4 % Koko maa 84,8 % Lähde: Tilastokeskus Väestön keskittyminen kaupunkeihin ja niiden läheisyydessä sijaitseville alueille sekä kuntakeskuksiin on jatkunut tasaisesti ja jatkunee tulevinakin vuosina. Toisaalta täysin asumattomien alueiden määrä lisääntyy. Taajamaksi määrittelyn edellytyksenä on riittävän tiheä rakennuskanta, rakennusten kerrosalamäärä ja vähintään 200 asukasta. Taajama-aste tarkoittaa taajamissa asuvien osuutta kunnan siitä väestöstä, jonka asuinpaikka on koordinaatein määriteltävissä. Vuonna 2000 taajama-aste oli Lapissa 73,9 prosenttia ja vuoden 2012 lopussa jo 76,4 prosenttia. (Kuva 2.2.6.) 2.3. Elinkeinot ja työpaikat Lapin elinkeinorakenne on vahvasti palvelupainotteinen: työpaikoista lähes kolme neljäsosaa on palveluissa, joka viides jalostuksessa ja runsas viisi prosenttia alkutuotannossa. Lapin elinkeinorakenteessa on tapahtunut 2000-luvun puolivälistä lähtien isoja muutoksia: työpaikat ovat vähentyneet muun muassa paperiteollisuudessa ja julkisella sektorilla. Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä ja osuus työpaikoista on kasvanut. Lapissa keskeiset toimialat ovat metsä- ja metalliteollisuus, matkailu ja kauppa sekä vahvistuva kaivosteollisuus. Kaivosteollisuuden lisäksi energia-ala on merkittävä kehittyvä ala. Kehittyvien alojen vaikutukset elinkeinoelämälle ovat heijastuneet laajasti muille toimialoille. Kaivannais- ja jalostustoiminta on noussut merkittäväksi työllistäjäksi ja talouden veturiksi Lapin elinkeinoelämässä. Kaivostoiminnan myötä teollisuuden alihankinta on vahvistunut ja alueellisesti monipuolistanut elinkeinorakennetta. Euroopan talouden epävarmuudesta huolimatta Lapin matkailu on kehittynyt positiivisesti ulkomaisen kysynnän lisääntymisen myötä. Matkailun kehittyminen tuo huomattavia välillisiä hyötyjä myös vähittäiskaupalle, muille matkailuun liittyville palvelualoille ja liikenteelle. Rakentamisessa on nähtävissä piristymisen merkkejä, joskin alueellisesti tilanne ja näkymät vaihtelevat. Lapin kuljetuspuolen tilanne on epävarmasta taloustilanteesta ja EUn päästö-, mitta- ja 14 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila Lapissa vuonna 2013
massanormeista huolimatta keskivertoa paremmassa tilanteessa. Lapin aluetaloudessa metsäsektorin osuus on muuta maata huomattavasti suurempi. Porotalous työllistää Lapissa noin 1 500 henkilöä. Maatalouden työllisyys on jo pitkään alentunut muun maan tavoin. Maataloudessa tilakoot ovat kasvaneet; suurin osa tuloista tulee maidosta. Luonnontuotealan merkitys on ollut toistaiseksi vähäinen. Viimeisimmän lopullisen työssäkäyntitilaston mukaan Lapissa oli vuonna 2011 yhteensä noin 71 150 työpaikkaa. Edellisessä peruspalvelujen arvioinnissa käytetystä vuoden 2009 tiedosta työpaikkojen määrä lisääntyi lähes 2 000 työpaikalla. (Taulukko 2.3.1.) Eniten työpaikkoja on terveys- ja sosiaalipalveluissa, teollisuudessa ja kaupassa. Valtion työpaikkojen vähenemisen myötä julkisella sektorilla työskentelevien palkansaajien osuus on laskenut Lapissa noin 40 prosenttiin ja yksityissektorin noussut lähes 60 prosenttiin. Yrittäjien osuus työllisistä on noin 12 prosenttia, mikä on hieman korkeampi kuin koko maassa. Työpaikat keskittyvät Rovaniemen ja Kemi- Tornion seutukuntiin. Näillä alueilla asuu 68 prosenttia Lapin väestöstä ja niissä sijaitsee 70 prosenttia työpaikoista. Koko maan elinkeinorakenteesta Lappi poikkeaa siten, että kaivostoiminta, alkutuotanto ja julkinen sektori työllistävät enemmän ja teollisuus sekä yksityinen sektori vähemmän kuin keskimäärin koko maassa. Työpaikkakehityksessä muutos on ollut samansuuntaista kuitenkin niin, että kaivostoiminnan ja rakentamisen työpaikat lisääntyivät Lapissa koko maata enemmän. Teollisuuden työpaikat vähenivät koko maassa, mutta Lapissa hieman lisääntyivät. (Taulukko 2.3.1.). Maakunnan ikärakenteesta johtuen työvoimasta poistuu lähivuosina huomattavan paljon työvoimaa. Laskelmien mukaan vuosina 2013 2020 työvoimas- Taulukko 2.3.1. Työpaikat (alueella työssäkäyvät) toimialan mukaan (%) Lapissa ja koko maassa vuonna 2011 Lappi Koko maa Toimiala 2009 2011 Muutos 2009 2011 Muutos (A) Maa-, metsä- ja kalatalous 5,4 5,3-0,1 3,7 3,5-0,2 (B, D-E) Kaivostoiminta; Sähkö-, kaasu ja lämpöhuolto; Vesi-, viemäri- ja jätehuolto 2,6 3,0 0,4 1,2 1,2-0,0 (C)Teollisuus 10,9 11,0 0,1 14,7 14,2-0,5 (F) Rakentaminen 6,0 6,7 0,7 6,3 6,6 0,3 (G-I) Tukku- ja vähittäiskauppa; Kuljetus ja varastointi; Majoitus- ja ravitsemistoiminta 21,5 20,9-0,6 21,7 21,5-0,2 (J) Informaatio ja viestintä 1,8 1,6-0,2 3,7 3,7-0,0 (K) Rahoitus- ja vakuutustoiminta 1,1 1,0-0,1 2,0 2,0-0,0 (L) Kiinteistöalan toiminta 1,0 1,0-0,0 0,9 1,0 0,1 (M-N) Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; Hallinto- ja tukipalvelutoiminta 10,0 10,5 0,5 11,3 12,0 0,7 (O-Q) Julkinen hallinto ja maanpuolustus; Pakollinen sosiaalivakuutus.; 33,0 32,7-0,3 28,5 28,3-0,2 Koulutus; Terveys- ja sosiaalipalvelut (R-U) Muut palvelut 5,1 4,6-0,5 4,8 4,7-0,1 (X) Toimiala tuntematon 1,7 1,8 0,1 1,1 1,3 0,2 Yhteensä, % 100 100 100 100 Työpaikat yhteensä, lkm 69 167 71 128 1 961 2 289 975 2 354 422 64 447 Lähde: Tilastokeskus 15
ta poistuu Lapissa vuosittain 2 400 2 500 henkilöä. Poistuma on suurimmillaan vuosina 2014 2015. Suuren poistuman vuoksi uusia työntekijöitä tarvitaan myös niille aloille, joilla työvoiman kokonaismäärä ei kasva. Kuntasektorilla henkilöstön eläköitymisestä johtuva rekrytointitarve on lähivuosina merkittävä. Samanaikaisesti nuorten työmarkkinoille tulevien ikäluokat pienenevät. Myös työvoiman osaamis- ja koulutusvaatimukset nousevat. Kielitaitovaatimukset lisääntyvät työmarkkinoilla yritystoiminnan kansainvälistyessä ja ulkomaalaisten matkailijoiden palvelutarpeisiin vastaamisessa. Osaavan työvoiman saatavuusongelmat ovat uhkatekijä alueen elinkeinoelämälle, suurhankkeiden toteuttamiselle ja yritysten kasvulle ja kehitykselle. Työvoiman kysynnän lisääntyminen ja samanaikainen työvoiman nopeutuva poistuma vaikeuttavat työvoiman saatavuutta. Kilpailu osaavasta työvoimasta kovenee yli toimiala-, maakunta- ja maarajojen. Kuntasektorilla arvioidaan erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuuden vaikeutuvan nykyisestään. Tulevaisuuden haasteena on kuntasektorilla myös henkilöstön pysyvyys, ei pelkästään rekrytointi. Osaavan työvoiman saatavuus on merkittävä kehittämis- ja koulutuksellinen haaste Lapissa. Toisen asteen ja ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikkojen määrä laskee tulevina vuosina Lapin oppilaitoksissa valtakunnallisten päätösten myötä. Sekä perus- että täydennys- ja aikuiskoulutuksen haasteena on kaikilla koulutusasteilla koulutuksen toteuttamistavasta riippumatta koulutuksen suuntaaminen, kehittäminen ja toteuttaminen niin, että koulutuksesta valmistuvien osaaminen vastaa elinkeinoelämän tarpeita. Myös työvoiman alueellinen kohtaanto on haaste. Osaavan työvoiman saatavuus edellyttää lappilaisten aktivoimista alueen sisäiseen liikkuvuuteen. Lappiin tarvitaan työvoimaa myös muualta Suomesta ja tietyillä aloilla myös ulkomailta. Työmarkkinoiden tarpeista lähtevän maahanmuuton edistäminen on yksi mahdollisuus saada osaavaa työvoimaa ja parantaa Lapin kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä. Yhtenä ratkaisuna mahdolliseen työvoimapulaan pidetään myös Etelä-Suomesta Lappiin suuntautuvaa lappilaislähtöisen väestön paluumuuttoa. 2.4. Työllisyys, työttömyys ja huoltosuhde Työllisyyskehitys oli Lapissa myönteinen vuoteen 2008 saakka, jolloin työllisyysaste (alueella asuvien työllisten osuus 15 64-vuotiaasta väestöstä) oli korkeimmillaan 62,3 prosenttia. Vuonna 2009 taantuma heijastui työllisyyden laskuna erityisesti teollisuudessa ja rakentamisessa. Työllisyyskehitys parani vuosina 2010 ja 2011, mutta vuonna 2012 uudelleen heikentyneessä taloustilanteessa työllisyyden ja työllisyysasteen paraneminen pysähtyi ja työttömyys lähti uudelleen kasvuun. Vuonna 2013 päästiin takaisin 62,4 prosentin työllisyysasteeseen, vaikka työttömyysaste nousi 15,4 prosenttiin (+2 muutos ed. vuoteen) ja työttömien määrä oli korkeampi kuin kuutena edellisenä vuonna. Työllisyysaste oli vuonna 2013 Lapissa lähes kuusi prosenttiyksikköä alempi ja työttömyysaste nelisen prosenttiyksikköä korkeampi kuin koko maassa. Työvoimaa oli Lapissa vuonna 2013 työssäkäyntitilaston mukaan 82 591 henkeä. Vuonna 2013 Lapissa oli keskimäärin 12 719 työtöntä työnhakijaa kuukaudessa, mikä on yli 1 600 enemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömistä yli 40 prosenttia oli yli 50-vuotiaita ja lähes 30 prosenttia yli 55-vuotiaita. Lapissa työttömien osuus työvoimasta eli työttömyysaste (15,4 %) oli Pohjois-Karjalan jälkeen maan toiseksi korkein ja selvästi koko maan arvoa korkeampi. Työttömyysjaksojen kestot ovat pidentyneet ja pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt. Pitkäaikaistyöttömien määrä lisääntyi vuositasolla yli 550 henkilöllä vuodesta 2012. Työttömyyden kasvu näkyy erityisesti työurien alku- ja loppuvaiheessa. Työttömyyseläkemahdollisuuden poistumisen myötä työttömyyden ja pitkäaikatyöttömyyden kasvu on ollut voimakasta yli 60-vuotiaden ikäryhmässä. Myös nuorten työttömyys lisääntyy edelleen ja vuodesta 2012 nuorten, alle 25-vuotiaiden työttömien määrä lisääntyi noin 260 henkilöllä. Nuorista työttömistä kaksi kolmasosaa 16 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila Lapissa vuonna 2013
Kuva 2.4.1. Lapin kuntien työttömyysasteet vuonna 2013 Työttömien osuus (%) työ voimasta 19,0-21,2 (5) 16,0-18,9 (6) 13,0-15,9 (8) alle 13,0 (2) Lappi 15,4 % Koko maa 11,3 % Lähde: Lapin ELY-keskus on suorittanut vähintään toisen asteen ammatillisen tutkinnon. Heikentynyt työllisyystilanne vaikeuttaa entisestään ammattiin valmistuvien nuorten kiinnittymistä työmarkkinoille ja nuorisotakuun toteuttamista. Alueellisesti vaikein työllisyystilanne oli Itä- Lapin seutukunnan alueella, jossa lähes 20 prosenttia työvoimasta oli työttömänä. Maan korkeimmat työttömien työhakijoiden osuudet olivat Sallassa (21,2 %), Savukoskella (20,9 %) ja Pelkosenniemellä (20,3 %). (Kuva 2.4.1.) Taloudellinen huoltosuhde vertaa työttömien ja muiden työvoiman ulkopuolella olevien määrän suhdetta työllisten määrään. Taloudelliseen huoltosuhteeseen vaikuttaa alueen ikärakenteen lisäksi myös alueen työllisyystilanne. Mitä suurempi osa alueen väestöstä on työssäkäyviä, sitä parempi on huoltosuhde. Taloudellinen huoltosuhde eli kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä on yhtä työllistä kohden on Lapissa parantunut. Suurimmillaan taloudellinen huoltosuhde oli vuonna 2005, jolloin se oli 2,06. Vuoden 2012 ennakkotiedon mukaan huoltosuhde oli 1,59. Tämätarkoittaa sitä, että yhtä työssäkäyvää kohden oli 1,59 ei työssäkäyvää eli lapsia, opiskelijoita, työttömiä ja eläkeläisiä sekä muita työvoiman ulkopuolella olevia. Taloudellinen huoltosuhde oli edelleen Lapissa oleellisesti huonompi kuin keskimäärin koko maassa. Taulukossa 2.4.1. on esitetty luvut kunnittain. Lapissa eniten ei-työllisiä suhteessa työllisiin oli Itä-Lapin (2,06) ja Torniolaakson seutukunnissa (2,04). Väestöllinen (demografinen) huoltosuhde kuvaa lasten ja vanhuseläkeikäisten määrän suhdetta työikäisen väestön määrään. Väestöllinen huoltosuhde pohjautuu pelkästään väestön ikärakenteeseen eikä se ota huomioon työllisyyttä. Huoltosuhde ei kuitenkaan suoraan kerro alueen väestörakenteesta, ja joillakin alueilla väestöllistä huoltosuhdetta rasittaa suuri lasten määrä, toisaalla puolestaan suuri eläkeikäisten määrä. Väestöllinen huoltosuhde pysytteli Lapissa pitkään alle 52:ssä. Vuonna 2010 lapsia ja vanhuksia oli 52,5 sataa työikäistä kohden, vuoteen 2012 mennessä huoltosuhde oli noussut 56:een. Alueittaiset ja kuntakohtaiset erot ovat suuria. Lapissa oli viidessä 17
Taulukko 2.4.1. Lapin kuntien taloudellinen huoltosuhde (työvoiman ulkopuolella olevien ja työttömien määrä yhtä työllistä kohden) vuosina 2011 2012 ja väestöllinen huoltosuhde (alle 15-vuotiaiden ja yli 64-vuotiaiden määrä sataa 15 64-vuotiasta kohden) vuosina 2011 2012 sekä ennuste vuosille 2015 2030 Taloudellinen huoltosuhde Väestöllinen (demografinen) huoltosuhde Kunta 2011 2012* 2011 2012 2015 2020 2025 2030 Enontekiö 1,64 1,61 49,4 51,5 64,0 83,5 95,2 104,2 Inari 1,43 1,44 48,5 50,5 59,1 71,8 84,3 92,6 Kemi 1,82 1,85 54,2 56,9 62,2 71,6 77,4 79,4 Kemijärvi 2,03 2,12 66,3 69,3 80,2 96,8 111,1 120,8 Keminmaa 1,44 1,47 56,6 59,0 67,2 79,1 87,1 92,9 Kittilä 1,20 1,21 51,2 51,7 53,9 58,4 62,3 65,2 Kolari 1,44 1,54 51,9 54,0 63,0 74,2 81,2 85,2 Muonio 1,46 1,45 58,5 60,3 63,9 73,1 78,2 80,4 Pelkosenniemi 1,72 1,83 56,2 60,0 70,9 93,7 113,9 117,5 Pello 1,94 2,03 66,1 67,8 82,8 103,9 127,3 140,7 Posio 2,00 2,03 61,4 64,5 76,7 96,4 110,9 120,7 Ranua 2,12 2,09 68,2 68,1 77,1 90,5 107,6 117,5 Rovaniemi 1,38 1,40 48,4 49,3 53,6 61,1 66,6 70,0 Salla 2,22 2,17 65,5 66,5 79,0 95,5 113,7 127,9 Savukoski 1,74 1,68 58,8 63,3 68,6 79,5 104,6 124,6 Simo 1,83 1,91 66,9 68,7 78,1 91,7 101,0 109,4 Sodankylä 1,50 1,43 54,9 55,8 64,6 79,3 92,8 103,2 Tervola 1,94 1,95 75,0 75,8 77,4 86,9 99,8 110,6 Tornio 1,50 1,59 52,9 55,1 60,1 68,9 74,5 77,3 Utsjoki 1,52 1,81 62,0 65,0 81,9 99,7 112,6 125,2 Ylitornio 1,98 2,05 68,7 70,2 78,7 94,5 109,9 120,4 Lappi 1,56 1,59 54,2 55,8 61,7 71,4 78,7 83,0 Koko maa 1,29 1,32 52,9 54,3 58,6 64,4 68,2 71,2 * ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus, Lapin liitto kunnassa koko maata edullisempi väestöllinen huoltosuhde. Väestöennusteen mukaan huoltosuhde ei parane tulevaisuudessa kuitenkaan yhdessäkään kunnassa. Vuonna 2025 Lapissa olisi kymmenen kuntaa, joissa huoltosuhde nousee yli 100:n eli lapsia ja vanhuksia on enemmän kuin työikäisiä. (Taulukko 2.4.1.) 2.5. Kuntatalous Kuntatalous näyttää heikkenemisen merkkejä ja näkymät kiristyvät edelleen lähivuosina valtiontalouden sopeutustoimien ja verotulojen vaimean kasvun vuoksi. Vireillä oleva kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistus tuo lisää haasteita kuntatalouteen. Vuoden 2012 tilinpäätöstiedot osoittavat selkeästi, jo vuonna 2011 alkaneen kuntatalouden heikkenemisen jatkuvan. Syitä kuntien heikkoon talouskehitykseen löytyy vaatimattomasta verotulojen kasvusta ja menojen melko voimakkaasta kasvusta. Kunnan tulojen ja menojen erotusta, joka jää käytettäväksi investointien rahoittamiseen, lainojen lyhennyksiin ja sijoituksiin kuvaa vuosikate. Vuosikatteella mitaten Lapin kuntien talous on koko maan keskiarvoa heikompi. Vuosikate vuonna 2012 oli Lapissa 150 euroa/asukas ja koko maassa 248 euroa/asukas. Keminmaan, Posion ja Savukosken kunnilla sekä Rovaniemen kaupungilla vuosikate painui negatiiviseksi. Vuoden 2012 tilikauden heikon tuloksen jälkeen Lapin kunnista viidellä oli 18 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila Lapissa vuonna 2013
Taulukko 2.5.1. Lapin kuntien taloustietoja Tuloveroprosentti Vuosi 2012, euroa/asukas Kunta 2013 2014 Verotulot Valtionosuudet Lainakanta Vuosikate Ali-/ylijäämä Enontekiö 20,75 20,75 2 865 4 461 2 361 263 130 Inari 19,00 19,00 3 376 3 197 1 978 560 310 Kemi 20,75 20,75 3 630 1 945 3 577 226 409 Kemijärvi 20,00 20,50 3 261 3 679 3 488 227-78 Keminmaa 20,75 21,00 3 710 1 652 1 449-10 696 Kittilä 19,00 19,50 3 412 3 033 3 700 339 843 Kolari 20,00 20,00 3 315 2 955 2 786 328 826 Muonio 20,75 20,75 3 104 3 253 2 850 70-421 Pelkosenniemi 19,50 19,50 4 185 4 019 3 073 448 2 525 Pello 20,25 20,25 2 782 3 898 912 212 1 160 Posio 20,50 21,00 2 515 3 918 3 448-123 -9 Ranua 19,25 19,25 2 196 5 148 301 679 2 569 Rovaniemi 20,50 21,00 3 419 1 464 1 217-21 616 Salla 20,00 20,50 2 580 4 758 2 465 110 1 159 Savukoski 20,75 21,75 3 233 3 602 2 538-712 -646 Simo 20,75 21,25 3 073 2 654 1 411 248 883 Sodankylä 19,50 20,00 3 359 2 820 2 303 43 157 Tervola 19,50 19,50 3 179 3 580 1 108 880 2 344 Tornio 20,00 20,50 3 234 1 578 1 758 119 497 Utsjoki 20,75 20,75 3 289 5 112 2 581 889-803 Ylitornio 19,25 19,25 2 532 4 160 153 617 1 152 Lappi 20,23 20,58 3 302 2 351 1 963 150 607 Koko maa 19,38 19,74 3 560 1 487 2 261 249 1 224 Lähteet: Suomen Kuntaliitto, Tilastokeskus taseessaan kumulatiivista edellisiltä vuosilta kertynyttä kattamatonta alijäämää. (Taulukko 2.5.1.) Lapin kuntien keskimääräinen lainakanta on kuitenkin koko maan keskiarvoa pienempi ja velkaantumisvauhti on Lapissa maltillisempaa, lainakannan kasvu edellisestä vuodesta 2011 oli Lapissa 44 euroa/asukas ja koko maassa 224 euroa/asukas. Velan kasvun hitaampaa kehitystä Lapissa selittää osittain maan keskiarvoa matalampi investointitaso, sillä koko maassa nettoinvestoinnit olivat keksimäärin 504 euroa/asukas ja Lapissa 379 euroa/asukas. Erot lainakannassa Lapin kuntien kesken ovat suuria (vaihteluväli 153 3 700 euroa/asukas). (Taulukko 2.5.1.) Lähes puolet koko maan kunnista (156 kuntaa) nosti tuloveroprosenttiaan vuodelle 2014. Lapissa näitä kuntia oli kymmenen. Vuodesta 2013 keskimääräinen tuloveroprosentti nousi hieman sekä Lapissa että koko maassa, nousu oli samaa suuruusluokkaa. Tuloveroprosentti on Lapissa edelleen koko maata korkeampi, mutta ero on pysytellyt useita vuosia alle yhdessä prosenttiyksikössä. (Taulukko 2.5.1.) Valtaosa kuntien kustannuksista koostuu koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen menoista. Menojen suuruus ja jakauma vaihtelevat alueellisesti, mikä johtuu kuntien erilaisesta väestö- ja asutusrakenteesta, palvelujen tarpeesta sekä niiden toteuttamistavasta. Muuttoliikkeen valikoiva luonne voimistaa edelleen näitä alueellisia eroja. Kunnat ovat jo vuosien ajan joutuneet tinkimään palvelutuotannostaan opetustoimessa sekä terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa. Suomessa väestö ikääntyy nopeammin 19
Kuva 2.5.1. Opetustoimen nettokustannukset kunnittain Lapissa vuonna 2012 Op etustoimi euro a/asukas (kuntien lukumäärä) 1 401-1 823 (5) 1 301-1 400 (7) 1 101-1 300 (3) 864-1 100 (6) Lappi 1 164 euroa/asukas Koko maa 1 129 euroa/asukas Lähde: Tilastokeskus Kuva 2.5.2. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset kunnittain Lapissa vuonna 2012 So siaali- ja terveystoimi euro a/asukas (kuntien lukumäärä) 4 791-5 277 (4) 4 431-4 790 (3) 4 151-4 430 (4) 3 801-4 150 (4) 3 090-3 800 (6) Lappi 3 783 /asukas Koko maa 3 398 euroa/asukas Lähde: Tilastokeskus 20 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila Lapissa vuonna 2013
kuin useimmissa muissa maissa ja ikääntymisen vaikutukset ulottuvat yhteiskunnan kaikille osa-alueille. Pelkästään ikärakenteellisesta näkökulmasta voi arvioida, että esimerkiksi terveydenhuollon menoihin ei ole lähivuosina odotettavissa alenemista. Tässä tilanteessa on pakko miettiä uusia tapoja tuottaa mahdollisimman laadukkaita palveluja kansalaisille. Vuonna 2012 opetustoimen nettokustannukset olivat Lapissa keskimäärin 1 164 ja koko maassa 1 129 euroa asukasta kohden, missä oli kasvua vuoteen 2010 Lapissa 65 ja koko maassa 47 euroa. Kuntien välillä on kustannuksissa suuria eroja. Suurin nettokustannus asukasta kohden oli Kemijärvellä, 1 823 euroa ja pienin Kemissä, 864 euroa. Tilanne oli sama vuonna 2010. (Kuva 2.5.1.) Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset asukasta kohden vuonna 2012 olivat Lapissa keskimäärin 3 783 ja koko maassa 3 398 euroa, missä oli kasvua vuoteen 2010 Lapissa 504 ja koko maassa 336 euroa. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset sisältävät lasten päivähoidon, perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja muut kustannukset (esimerkiksi vanhusten ja vammaisten laitos- ja muut palvelut). Myös näissä kustannuksissa oli kuntien välillä huomattavia eroja. Suurin nettokustannus asukasta kohden Lapissa ja koko maassa oli Pelkosenniemellä, 5 277 euroa. Lapin alhaisin kustannus oli Torniossa, 3 090 euroa. (Kuva 2.5.2.) Kuntatalouden näkymät lähivuosina ovat haasteelliset. Tulevat vuodet ovat ennusteiden mukaan hitaan taloudellisen kasvun aikaa. Kokonaistaloudellisen kehityksen arvioidaan keskipitkällä aikavälillä muodostuvan varsin heikoksi. Euroopan taloustilanteen epävarmuus heijastelee myös Suomen talouteen ja hidastaa työllisyyden kasvua. Valtion talouden sopeutustoimet ja verotulojen hidas kasvu kiristävät kuntataloutta. Lisäksi muun muassa väestön ikääntyminen luo kuntatalouteen kasvavia menopaineita. Kunnilta vaaditaan edelleen tiukkaa toimintamenojen kasvun hillintää, jotta hidastuneen tulokehityksen muodostamissa raameissa pysytään. Väestön keskittyminen ja tulojen vähentyminen keskusten ulkopuolisissa kunnissa vaikeuttavat pienimpien kuntien mahdollisuuksia vastata peruspalveluista alueillaan. Lapissa pitkät etäisyydet ja harva asutus tuovat palvelujen järjestämiselle ja kuntien yhteistyön toteuttamiselle muusta maasta poikkeavat haasteet. 2.6. Teemana vanhenevan väestön palvelut Terveyden- ja vanhustenhuollon palvelujen kysyntä kasvaa väestön ikärakenteen muuttuessa yhä enemmän vanhusvoittoiseksi. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuoteen 2025 mennessä Lapissa ja koko maassa ikäihmisiä on yhä enemmän, erityisesti miesten elinikä pitenee. (Taulukko 2.6.1.) Suomalaisen yhteiskunnan ikääntymisessä ei ole kyse vain iäkkäiden määrän kasvusta, vaan koko väestörakenteen muutoksesta. Väestön ikääntymisen taustalla vaikuttavat suurten ikäluokkien eläköityminen sekä syntyvyyden ja kuolevuuden aleneminen. Väestönkehitys on maan eri osissa erilaista ja siksi kunnilla on erilaiset lähtökohdat ja tarpeet suunnitella iäkkäiden kuntalaistensa asumiseen, osallisuuteen, terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen ja palveluihin liittyviä ratkaisuja. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto ovat antaneet ikäihmisten palvelujen laatusuosituksia vuodesta 2001 lähtien. Vuonna 2013 uudistetun laatusuosituksen tarkoituksena on tukea ikääntyneen väestön toimintakyvyn edistämistä sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain (nk. vanhuspalvelulaki) toimeenpanoa. Laatusuositus korostaa muun muassa mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaamista, oikeaaikaisia ja monipuoliseen palvelujen tarpeen selvittämiseen perustuvia palveluja, palvelurakenteen muutosta ja tarkoituksenmukaista henkilöstön määrää. Iäkkäiden ihmisten osallisuus on kaikkia laatusuosituksen sisältöalueita yhdistävä kokonaisuus. Mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaaminen on tärkeimpiä varautumistoimia ikääntyvässä Suomessa. Terve ikääntyminen mahdollistaa osaltaan iäkkäiden täysivaltaista 21
Taulukko 2.6.1. Ennuste vanhenevan väestön määrän muutoksesta vuodesta 2012 vuoteen 2025 Lappi muutos % 2012 2025 2012 2025 Ikä yht. miehet naiset yht. Miehet Naiset yht. Miehet Naiset yli 65-vuotiaat 37,2 44,0 31,7 37 325 16 570 20 755 51 194 23 855 27 339 yli 75-vuotiaat 44,6 59,3 35,2 17 238 6 761 10 477 24 928 10 768 14 160 yli 85-vuotiaat 61,9 83,2 52,4 4 169 1 289 2 880 6 750 2 361 4 389 Koko maa muutos % 2012 2025 2012 2025 Ikä yht. miehet naiset yht. Miehet Naiset yht. Miehet Naiset yli 65-vuotiaat 36,6 43,0 31,8 1 019 148 432 041 587 107 1 391 715 617 734 773 981 yli 75-vuotiaat 56,6 76,3 45,2 453 349 166 310 287 039 710 055 293 205 416 850 yli 85-vuotiaat 47,0 78,4 34,9 123 818 34 301 89 517 181 977 61 200 120 777 Lähde: Tilastokeskus, Väestöennuste 2012-2040 osallisuutta yhteiskunnassa, parantaa heidän elämänlaatuaan ja vaikuttaa sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeeseen. Tätä kautta sillä on myös vaikutuksensa julkisen talouden kestävyydelle. Laatusuosituksessa tavoitteeksi asetettu palvelurakenteen muutos (laitoshoidon vähentäminen ja kotiin annettavien ja asumispalvelujen lisääminen) hillitsee toteutuessaan sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten kasvua. Mikäli palvelurakenteita ei uudisteta, kustannusten kasvua on vaikea hillitä väestön ikärakenteen nopeasti muuttuessa ja palvelutarpeiden kasvaessa. Rakenteiden ohella myös palveluprosesseja on laatusuosituksen mukaan uudistettava. Meneillään olevat sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistus sekä kuntarakenteen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen muutokset vaikuttavat merkittävästi myös iäkkäiden palvelujen järjestämiseen ja kehittämiseen. Omaishoitoon valmistellaan kansallista kehittämisohjelmaa, joka linjaa omaishoidon tavoitteet ja toimenpiteet tulevina vuosina. Lisäksi tekeillä on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden itsemääräämisoikeutta koskeva laki. Väestön ikärakenteen muutoksesta seuraa, että yhteiskunnan on mukauduttava laajasti entistä iäkkäämmän väestön tarpeisiin. On edistettävä mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaavia toimia, kuten esteettömiä asuin- ja elinympäristöjä ja näiden kehittymistä tukevaa yhdyskuntasuunnittelua. Tarvitaan muun muassa toimivia liikenneratkaisuja tukemaan mahdollisuuksia asiointiin, mielekkääseen tekemiseen, kuten elinikäiseen oppimiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Tarvitaan monialaiseen tuen ja palvelujen tarpeen arviointiin perustuvia, yksilöllisesti räätälöityjä palveluja, jotka mahdollistavat ja tukevat iäkkään henkilön omaa toimijuutta. Palvelujen pitää olla oikea-aikaisia ja lähellä asiakkaita, ellei keskittäminen ole perusteltua palvelujen laadun ja turvallisuuden vuoksi. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen käyttämän luokittelun mukaan ikääntyvien palvelut voidaan ryhmitellä esimerkiksi kotihoito- ja kotipalveluihin, tavalliseen ja tehostettuun palveluasumiseen, laitos- ja omaishoitoon, perhe- ja osavuorokautiseen hoitoon. Seuraavaan taulukkoon on koottu joitakin palveluihin liittyviä muuttujia. (Taulukko 2.6.2.) Palveluprofiilien mukaan suurin osa ikäihmisistä asuu omassa kotonaan, lähes 80 prosenttisesti vielä 85 vuotta täytettyäänkin. Lapissa säännöllistä kotihoitoa saavia, omaishoidon tuen asiakkaita ja ikääntyneiden tehostetussa palveluasumisessa olevia on suhteellisesti enemmän kuin koko maassa. Sen sijaan vanhainkodeissa tai pitkäaikaisessa laitoshoidossa terveyskeskuksissa hoidettavien osuus on koko maata matalampi. (Taulukko 2.6.2.) 22 Lapin aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila Lapissa vuonna 2013