VALMISRUOKIEN JA LEIPIEN SUOLAPITOISUUS SEKA PAKKAUS- MERKINNÄT OULUSSA JA LÄHIKUNNISSA 1994

VALMISRUOKIEN JA LEIPIEN SUOLAPITOISUUS SEKA PAKKAUS- MERKINNÄT OULUSSA JA LÄHIKUNNISSA 1994 - f!.ul1tat'oiki.ud:l (526!19f1.1) - ;4JtilIJ iij'jlmililj~rjlll:.rjt'rj~- - ;tsl.tuj,1lnlm'olk,lhå'ilj. luuta 1" oiuijilljrjt1lmuii.u nl.uta (521/1992) ta (337/199/1) - K/7;fI:n piiiitijs I.LJnlAr'I1/.- - S'l;I1.:n piiiil4s llljlt.nl'litjl:.,lljilalnt.lsta (63611992), 1II11t1lrJS (10911993) IIIl OIllJHlsbualndsltllll ljhl.ofilst.n I.l'UlflsMlJ,jU - ;4SI.IIIJ I.LJnt4r'lll1du.l~l.n 111 (SOS!1991.J), fjbljh 'J1nkknllJlHt.J'klnniJ1Jlå (794/ 1.1.1995 1) - /..likl uiilstii tllntat'duw' 1:tl piiiiti;s 1.1InUft'otk- r10uui (1/1979) ul1'llkkalislhl.j'klnnijlslii - ji1j11;11:n pinltils t.t'iil()til 5/1991), IfIlltlitJs (211-5/ tll"laj'otkt.l'njuoii.if 92), UllmJDs (388/1993) oulllhlnojnnl$iq J&;,' tjum.luj (27611966) llsiiallft.{ji.if,nlunnlslujltl- /"IIJUm'IH'I:A-IlSI1uJ (722/ Ill.la,n kii'lu;sl1i niitltln 1981), NllmW (33s!199lJ) ollljhlslt.l$lin (182/1987) /..iiiiklllliihnlluuhl.n 1'iiiiiils - K.'I;11:n 1'a'iI'tiis b'iil'jtn lmltnj'umn ~n a'j'jlnllfnj'jdn- tljntaj'd1j:tyllsrjrjjtn krjj'rjjl&ttn k~dsllllllulutjta 1'nf&ausllfukJnnc'U...~t. ~n kil',/ubj,ajtljta (#50/ (712/19 ~i\o\., '(1..05\1 "l)is\e,ti~ö. 1983) ti( )I'J'J ~v..(). t().i '\\1 wjj.jös ~().\l. ().\ t().().ti\lj2pj,.ii.o "f',\.q.'(!s().- ~(). '().ulfj.h~j).-' \l.o().t " 1 on~-". ot'ö"o' '(1.().W w,(). SlS "'-().S\l.0 ',,\l.0 ~e'\ "f',\.q.us\e..sep Oulun kaupunki Ympäristövirasto Julkaisu 6/1994

VALMISRUOKIEN JA LEIPIEN SUOLAPITOISUUS SEKÄ PAKKAUS MERKINNÄT OULUSSA JA LÄHIKUNNISSA 1994 Oulun kaupunki._.. Ympäristövirasto ~ Julkaisu 6/1994

SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ 1 LEIPÄÄ JA SUOLAA 2 SUOLAN ERIKOISET OMINAISUUDET 2 SUOLA JA SUOLAN MAUN AISTIMINEN : 2 SUOLAN KÄyTTÖ 3 SUOLAN KÄYTÖN HAITAT 3 LAINSÄÄDÄNTÖ 4 Ruokasuola 4 Pakkausmerkinnät 5 SUOLAPROJEKTI 6 TUTKITUT TUOTTEET 6 TULOKSET 7 Laatikkoruoat 7 Keitot ja kastikkeet. 10 Kalavalmisteet 11 Ruokaleivät. 12 LÄHDELUETTELO 14 LIITTEET 15-19

TIIVISTELMÄ Oulun kaupungin ympäristövirastossa on vuonna 1994 tehty selvitys valmisruokien sekä myynnissä olevien ruokaleipä- ja kalavalmisteiden suolapitoisuuksista. Lisäksi selvitettiin leipä- ja kalavalmisteiden pakkausmerkintöjen oikeellisuutta. Osasta ruokaleipiä selvitettiin myös etenkin viipaloiduissa leivissä käytettävän säilöntäaineen, sorbiinihapon, käyttömäärää. Tutkimukseen osallistui Oulun kaupungin lisäksi kahdeksan ympäristökuntaa. Kunkin kunnan terveystarkastajat toivat elintarvikenäytteet Oulun kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratorioon, missä analysoitiin näytteet ja tutkittiin pakkausmerkinnät. Yhteenvedon on laatinut vs. kemisti Eeva Heiska. Runsaasta suolan käytöstä ja nimenomaan liiallisesta natriumin saannista tiedetään aiheutuvan koko joukon haitallisia terveysvaikutuksia. Näistä etenkin suomalaisten keskuudessa on yleistynyt kohonnut verenpaine, joka rasittaa sydäntä, munuaisia ja verisuonia. Kohonnutta verenpainetta hoidetaan aluksi muuttamalla ruokailutottumuksia, mutta viime kädessä kansantaloudellisesti kalliiksi tulevilla verenpainelääkkeillä. Tosin sairastuminen tähän tautiin on yksilöllistä; tiedetään ihmisiä, jotka ovat koko ikänsä syöneet runsassuolaisia ruokia kärsimättä silti kohonneesta verenpaineesta. Elintarviketeollisuuden tuotteiden sisältämistä suolamääristä saa arvokasta tietoa pakkausmerkinnöistä, sillä yhä useammissa valmistuotteissa tulee nykyisin olla tuotteen sisältämä suolamäärä painoprosentteina. Näin ollen kuluttaja voi jo ostohetkellä vaikuttaa siihen, kuinka suolaista tuotetta vie kotiinsa. Useista valmiista elintarvikkeista on nimittäin jo saatavilla sekä voimakkaasti että miedommin suolattuja vaihtoehtoja. Selvityksessä oli mukana kaikkiaan 171 elintarvikenäytettä, jotka jakaantuivat seuraavasti: 91 laatikkoruokaa, 5 keittoa, 9 kastiketta, 4 lihavalmistetta, 27 kalavalmistetta ja 35 ruokaleipää. Laatikkoruoat olivat peräisin kouluilta, päiväkodeista, työpaikkaruokaloista, kahvilaravintoloista ja teollisuudesta. Korkeimmat suolapitoisuudet (ka. 11,1 g/kg) löytyivät teollisesti valmistetuista tuotteista. Kahviloista ja ravintoloista haetuissa näytteissä oli toiseksi korkeimmat suolapitoisuudet (ka. 10,4 g/kg). Koulujen ja työpaikkaruokaloiden laatikkoruoat olivat keskiarvoltaan samaa suuruusluokkaa keskenään (9,3 g/kg). Päiväkodeissa tarjottiin tämän tutkimuksen vähäsuolaisinta laatikkoruokaa (8,4 g/kg), joskin alle 3-vuotiaille tarjottavassa ruoassa saa Suomen elintarvikelainsäädännön mukaan olla suolaa enintään 2,5 g/kg. Kouluikäisille tarkoitetun laatikkoruoan suolapitoisuudelle ei ole asetettu määrärajoitusta. On kuitenkin suotavaa, että se olisi vähäsuolaisempaa kuin esimerkiksi aikuisille tarjottava ruoka. Kalavalmisteiden suolapitoisuudelle ei ole asetettu määrärajoitusta. Suolapitoisuuden vaihteluväli oli suuri: savukalan 0,7 %:sta aina suolasilakan 20,4 %:iin. Pakkausmerkinnät olivat oikein neljänneksessä tutkituista kalavalmisteista. Eniten puutteita esiintyi suolaprosentin oikeellisuudessa verrattuna pakkausmerkinöissä ilmoitettuun suolan määrään. Ruisleipien suolapitoisuus oli keskimäärin 1,5 % ja sekaleipien ja sämpylöiden 1,3 %. Myöskään ruokaleipien suolapitoisuudelle ei ole asetettu määrärajoitusta. Ruokaleivät tulee kuitenkin ilmoittaa pakkausmerkinöissä voimakassuo!aisiksi, mikäli suolan määrä on suurempi kuin 1,3 %. Pakkausmerkinnät olivat oikein 17 %:ssa tutkituista pakkauksista. Vain joka toisessa leivässä suolapitoisuus vastasi pakkauspussissa ilmoitettua suolapitoisuutta. Ruokaleipien pakkauksessa pakollinen parasta ennen -merkintä puuttui 50 %: ssa pakkauksista.

2 LEIPÄÄ JA SUOLAA Suolan lisääminen ruokaan tuli tavaksi samaan aikaan, kun ihminen ryhtyi viljelemään maata. Tuttu sanapari leipää ja suolaa viittaa suolan käytön ja maanviljelyn yhteisiin juuriin. Länsi-Eurooppaan viljely levisi viimeistään 4000 vuotta ekr. SUOLAN ERIKOISET OMINAISUUDET Entisinä aikoina suola oli pyhä aine, joka vahvisti niin sielua kuin ruumista ja lääkitsi lähes vaivan kuin vaivan. Suola symboloi voimaa ja ikuisuutta. Suolasta tuli myös arvokas kauppatavara. Suola oli hyvin kallista. Vielä ISOO-luvun alkupuolella Englannissa liha ja suola olivat yhtä kalliita. Suolaa käytettiin jopa palkan maksussa: latinan kielen palkkaa tarkoittava sana salarium tulee sanasta sal, suola. Myös englannin kielen salary, palkka, on samaa alkuperää. Hyvien ominaisuuksiensa vuoksi suolaa pyrittiin käyttämään mahdollisimman paljon. SUOLA JA SUOLAN MAUN AISTIMINEN Ruokasuola on kemiallisesti natriumk1oridia, NaCl. Yhdisteessä on natrium- ja kloridiioni. Valmistustavan mukaan ruokasuola jaetaan kolmeen lajiin: Vuorisuola on peräisin maakerrostumista, jotka ovat muodostuneet suolajärvien ja merenlahtien kuivuessa. Vuorisuola on hyvin puhdasta; siinä on natriumk10ridia 97-99 %. Se soveltuu lihan ja kalan suolaukseen, kemian teollisuuteen ja heinäsuolaksi. Keittosuola valmistetaan suolalähteiden ja -järvien vedestä haihduttamalla vesi pois. Valkoinen vakuumisuola on puhtainta ruokasuolaa ja sitä käytetään sellaisenaan taloussuolana. Merisuola saadaan merivedestä haihduttamalla vesi pois. Siinä on natriumk10ridin ohella paljon muitakin suoloja. Se sopii teollisuuskäyttöön ja heinäsuolaksi. Puhdistettua merisuolaa käytetään kotitaloudessa lihan ja kalan suolaarillseen. Ruokasuolavalmisteet (Pan, Seltin jne.) ovat viime aikoina yleistyneet vaihtoehtona tavalliselle ruokasuolalle. Ruokasuolavalmisteet ovat ns. mineraalisuoloja, joissa osa natriumk10ridista on korvattu muilla kloridiyhdisteillä (esimerkiksi kaliumk1oridi) ja magnesiumsulfaatilla. Näin suolan haitallisen osan eli natriumin saantia voidaan vähentää. Mineraalisuoloja käytettäessä natriumin saanti vähenee vain siinä tapauksessa, että mineraalisuolaa käytetään tavallisen ruokasuolan tapaan ja asemesta eikä yhtään enempää. Ruokasuola aistitaan kielellä. Ihmisen ja maaeläinten kieltä peittävät solut, jotka ovat herkkiä natriumioneille. Natriumioni on positiivinen ioni. Muut natriumyhdisteet kuin natriumk10ridi eivät kuitenkaan maistu niin suolaisilta. Natriumin suolaisuus riippuu siitä, onko sen seurana negatiivisia ioneja, kuten klorideja. Nimittäin juuri kloori saa natriumin maistumaan kaikkein suolaisimmalta. Kloridi-ionien yhtäaikainen läsnäolo kielen makusoluissa aiheuttaa sen, että solut ottavat ulkopuolelta yhä enemmän natriumia. Makuaisti tulkitsee tämän natriumin siirtymisen soluihin suolaisena makuna.

3 SUOLAN KÄYlTÖ Aluksi suola oli mauste. Kuitenkin jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua suolaa alettiin käyttää myös säilöntäaineena (vainajien muumiointi, ruoan säilöntä). Suolan uskottiin toimivan myös lääkkeenä. Sen uskottiin estävän mm. hampaiden reikiintymistä ja mahakatarria. Suola oli myös noituuden ja taikojen teon tärkein aine. Suomeen suola lienee tullut idästä. 1200-luvulla Ruotsista levisi Suomeen kalan suolaaminen. Lihan suolaaminen yleistyi Suomessa 1800-luvulla ja vasta 1900-luvulla suolasta tuli halpaa ja tavallista. Nykyään suolaa käytetään ruokien maustamiseen, ja sillä on myös tärkeä merkitys elintarvikkeen valmistamisessa. Suolalla saadaan parannettua elintarvikkeen rakennetta ja säilyvyyttä. Suola säätelee mikrobien toimintaa ja hidastaa maitohapon ja kaasujen muodostumista (esim. juustot). Suomessa suola katsotaan lisäaineeksi, jolloin sen käyttöäja ilmoittarnista voidaan säädellä lainsäädännöllä. Suomalaiset miehet saavat päivittäin suolaa keskimäärin 11,5 g ja naiset 8,2- g. Suolan käyttöä suositellaan vähennettäväksi siten, että sen saanti on päivässä 5-7 grammaa. Aikuisen ihmisen elimistö kuluttaa natriumia vain noin 0,5 grammaa vuorokaudessa, mikä vastaa vajaata 1,5 grammaa ruokasuolaa. Elimistön vähäisen natriumin tarpeen huomioon ottaen ruokasuolaa ei tarvitsisi lisätä ruokiin ollenkaan, koska tarvittava natriummäärä saataisiin ravinnosta (liha, kala, maito jne.). Suomalaiset saavat suolastansa lähes puolet elintarviketeollisuuden tuotteista, vajaat puolet kotiruoastaja noin 10 % joukkoruokailusta. SUOLAN KÄYTÖN HAITAT Vaikka suolan uskottiin aikojen alussa olevan terveellistä ja välttämätöntä elimistölie ja keholie, tiedettiin sen jo 2300 ekr. kiihdyttävän pulssia ja aiheuttavan siten taipumusta aivohalvaukseen. 1800-luvun lopulla esitettiin, että suolan lisääminen ruokaan on tarpeetonta, sillä ravinnon tiedettiin tyydyttävän ruumiin mineraalitarpeen. Tällöinkään suolaa ei tuomittu kokonaan, sillä ruoan tulisi sisältää myös makua ja hajua antavia aineita. Mausteita vain ei saanut käyttää liikaa, sillä "liiaksi suolattu ruoka on ihan varmaan wahingollinen watsalle". Tosin vasta 1900-luvulla osattiin lopulta yhdistää suola ja kohonnut verenpaine. Natrium on hermotoiminnan ja monien muidenkin tärkeiden elintoimintojen välttämätön säätelijä. Jotta natrium pystyisi suorittamaan fysiologiset tehtävänsä, elimistön on säädeltävä sen määrää veressä ja muissa kudoksissa sopivaksi. Ihmisen elimistö pystyy parhaiten säätelemään sellaisia natriummääriä, joita on luonnostaan kasvi- ja eläinkunnasta peräisin olevissa ruoka-aineissa. Tämä luonnollisen tason ylittävä natrium rasittaa elimistöä, koska se ärsyttää mahan limakaivoa ja toisaalta munuaisten on poistettava ylimääräinen natrium. Suurten natriummäärien poistaminen rasittaa munuaisia ja sydäntä, mikä taas aiheuttaa monilla ihmisillä kohonnutta verenpainetta. Turvotuksia muodostuu silloin, kun elimistö ei pysty poistamaan ylimääräistä natriumia. Mikäli munuaiset eivät pysty poistamaan tehokkaasti natriumia normaaliolosuhteissa, elimistö voi parantaa munuaisten natriumin erityskykyä nostamalla verenpainetta. Kohonneesta verenpaineesta on sekä hyötyä että haittaa: hyöty

4 on se, että elimistön natriumpitoisuus pysyy hyvänä ja haitta on se, että sydän, verisuonet ja munuaiset rasittuvat. Vaikka kohonnut verenpaine onkin eniten julkisuutta saanut suolankäytön haitta, tiedetään runsaasta suolan käytöstä ja nimenomaan natriumista olevan useita muitakin haitallisia vaikutuksia, joita on lueteltu seuraavassa: 1. Verenpaineen kohoaminen/verenpainetauti 2. Sydänlihaksen sairaailoinen paksuuntuminen (sydämen vasemman kammion hypertrofia) 3. Aivohalvaus 4. Sydäninfarkti 5. Sydämen vajaatoiminta 6. Turvotus 7. Verenpaine- ja sydänlääkkeiden tehon huononeminen ja niiden haittavaikutusten lisääntyminen 8. Osteoporoosi 9. Astman paheneminen 10. Munuaisvauriot 11. Mahasyöpä 12. Eliniän huomattava lyheneminen 13. Suuret taloudelliset menetykset LAINSÄÄDÄNTÖ RUOKASUOLA Ruokasuolan käytöstä ja sen merkitsemisestä säädetään ja määrätään lisäaineita, pakkausmerkintöjä, lastenruokia ja ravintorasvoja koskevissa asetuksissa ja päätöksissä. Määräysten mukaan suolan käyttö on kielletty, jos elintarvikkeeseen ei ole sallittu muitakaan lisäaineita (esim. tuore liha, kasvikset). Seuraavassa on esitetty ne elintarvikkeet, joille on asetettu määrällinen suolarajoitus. Elintarvike Enimmäismäärä Lainsäädäntö suolaa (NaCl g/kg) alle I-vuotiaille tarkoitettu ruoka ei lisättyä suolaa STM:n päätös 808/1994 (1.1.1995 alkaen) 1-3-vuotiaille tarkoitettu puuro ja 19/kg KTM:n päätös 636/1992 velli (lisättyä suolaa) 1-3-vuotiaille tarkoitettu muu ruoka 2,5 glkg KTM:n päätös 636/1992 (lisättyä suolaa) keitot 10 g/kg KTM:n päätös 636/1992 kastikkeet 12 g/kg KTM:n päätös 636/1992 liha-, kala- ia kasvisliemivalmisteet 10 g/kg KTM:n päätös 636/1992 margariinitja voikasviö1ivseokset 25 g/kg MMM:n päätös 182/1987 Vuoden 1995 alusta tulee voimaan sosiaali- ja terveysministeriön päätös (n:o 808/1994), jonka mukaan alle 1-vuotiaiden ruokaan ei saa käyttää ollenkaan suolaa eikä lisättyä suolaa sisältäviä valmistusaineita. Tähän asti on noudatettu lääkintöhallituksen vuonna 1989 antamia suosituksia imeväisikäisten ruokavalion laadullisiksi tavoitteiksi. Sen mu-

kaan suolaa ei tulisi lisätä ollenkaan alle I-vuotiaiden ruokaan ja muun lastenruoan tulisi olla vähäsuolaista. PAKKAUSMERKINNÄT Lisätty suola tulee merkitä elintarvikkeiden pakkausmerkintöihin ainesosaluetteloon nimellä suola tai ruokasuola. Seuraavien elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä on ilmoitettava ruokasuolan määrä painoprosentteina (painoprosentti ilmoittaa kuinka monta grammaa suolaa on 100 grammassa elintarviketta): lastenruoat voi makkarat ja muut lihavalmisteet kalavalmisteet ruokaleipä, näkkileipä, hapankorppu liemet, keitot, kastikkeet, myös jauheena tai tiivisteenä laatikkoruoat jauheliha-, maksa- ja kalamurekeruoat ruokasuolaa sisältävät mausteseokset Eräät elintarvikkeet saa ilmoittaa vähäsuolaisiksi ja eräät elintarvikkeet tulee merkitä voimakassuolaisiksi seuraavan taulukon mukaisesti: Vähäsuolainen tai Voimakassuolainen tai kevvesti suolattu Elintarvike lisättv paiion suolaa suolaa (NaCI) suolaa (NaCI) enintään 1,0 % voi, margariini, voikasviölivseos vii 2,0 % enintään I,2 % leikkele-, ruoka- ja raakamakkara yli 1,8 % enintään 0,7 % juusto yli 1,4 % enintään 0,7 % ruokaleipä yli 1,3 % enintään 1,2 % näkkileipä, hapankorppu yli 1,7 % enintään 1,0 % aamiaismurot, hiutaleet yli 1,7 % enintään 0,5 % keitot, liemet, kastikkeet nautintavalmiina enintään 0,5 % laatikkoruoat, jauheliha-, maksa- ja kalamurekeruoat 5 Kuluttajalle tai suurtaloudelle myytäväksi tarkoitetun valmiiksi pakatun elintarvikkeen pakkausmerkinnöistä on käytävä ilmi ainakin seuraavat seikat: elintarvikkeen nimi ainesosaluettelo sisällön määrä vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöaj ankohta valmistajan, pakkaajan tai Suomessa toimivan myyjän nimi, toiminimi tai aputoiminimi sekä osoite alkuperämaa tai -alue, jos sen puuttuminen voi johtaa ostajaa harhaan elintarvikkeen alkuperän suhteen elintarvike-erän tunnus säilytysohje tarvittaessa

6 käyttöohje tarvittaessa varoitusmerkintä tarvittaessa juoman sekä kiinteän elintarvikkeen alkoholipitoisuus, jos se on juomassa enemmän kuin 1,2 tilavuusprosenttia ja kiinteässä elintarvikkeessa enemmän kuin 1,8 painoprosenttia. Suolan käyttöä ja ilmoittamista sekä pakkausmerkintöjä säätelevät seuraavat lait, asetukset ja päätökset: Elintarvikelaki (52611941) Asetus elintarvikelisäaineista (521/1992) KTM:n päätös elintarvikelisäaineista (63611992), muutos (10911993) Asetus elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä (79411991) KTM:n päätös elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä (79511991), muutos (245/ 1992), muutos (38811993) Voiasetus (27611966) Lastenruoka-asetus (72211981), muutos (33811994) Lääkintöhallituksen päätös lastenruoan ja äidinmaidonkorvikkeen koostumuksesta ja käyttöohjeista (45011983) Asetus äidinmaidonkorvikkeestaja vierotusvalmisteesta (33711994) STM:n päätös lastenruoan valmistusaineista ja imeväisen erityisvalmisteesta (80811994), voimaan 1.1.1995 Laki eräistä elintarvikerasvoista (1/1979) MMM:n päätös eräiden elintarvikerasvojen vitaminoinnista sekä lisäaineiden ja tunnistusaineiden käytöstä näihin valmisteisiin (18211987) KTM:n päätös eräiden elintarvikerasvojen pakkausmerkinnöistä (71211990) SUOLAPROJEKTI Oulun kaupungin ympäristövirasto järjesti vuonna 1994 suolaprojektin, johon myös lähikuntien elintarvikevalvontaviranomaisilla oli mahdollisuus osallistua. Näistä kunnista Hailuoto, Haukipudas, Kiiminki, Muhos, Oulunsalo, Pudasjärvi, Utajärvi ja Ylikiiminki osallistuivat projektiin. Terveystarkastajat toivat elintarvikenäytteitä suolan määritystä varten oman kuntansa alueelta Oulun kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratorioon, joka analysoi näytteet. TUTKITUT TUOTTEET Projektissa oli mukana 171 elintarvikenäytettä, joista 67 oli lähikuntien alueelta. Näytteet jakaantuivat seuraaviin elintarvikeryhmiin: laatikkoruoat keitot kastikkeet lihavalmisteet kalavalmisteet ruokaleivät 91 kpl 5 kpl 9 kpl 4kpl 27 kpl 35 kpl

Kaikista näytteistä tutkittiin ruokasuolapitoisuus ja kalavalmisteista sekä ruokaleivistä myös pakkausmerkinnät sekä ruokaleivistä sorbiinihappo. Pakkausmerkinnöissä tarkistettiin seuraavien tietojen oikeellisuus: elintarvikkeen nimi ainesosaluettelo sisällön määrä vähimmäissäilyvyysaika/viimeinen käyttöajankohta valmistajan/pakkaajan nimi ja osoite säilytysohje suolaprosentin ilmoittaminen Suolapitoisuus määritettiin yleensä kloridina kloridititraattorilla. Mikäli tuotteen valmistamisessa oli käytetty ruokasuolavalmistetta tavallisen ruokasuolan asemasta, suolapitoisuus määritettiin natriumina atomiabsorptiospektrofotometrillä. Sorbiinihappopitoisuus määritettiin VTT:n menetelmällä, VTT-4201-91. Sgrbiinihappoa saa käyttää ruokaleipään enintään l g/kg. Analyyttisessä viranomaisvalvonnassa sallitaan lähinnä määritysmenetelmäsyistä +/- 15 %:n poikkeama pakkausmerkinnöissä ilmoitetusta suolapitoisuudesta. 7 TULOKSET Liitteissä 1-4 sivuilla 15-19 on esitetty yksityiskohtaiset tulokset. LAATIKKORUOAT Laatikkorllokien sllolapitoislllls Liitteessä 1 sivulla 15 on esitetty tutkittujen laatikkoruokien suolapitoisuudet (glkg) kohdekohtaisesti ja ruokalajeittain. Sivulla 8 on esitetty laatikkoruokien ruokasuolapitoisuuksien keskiarvot kohderyhmittäin pylväsdiagrammina. Sivulla 9 on esitetty taulukossa laatikkoruokien ruokasuolapitoisuudet keskiarvoina sekä mitattujen pitoisuuksien vaihteluvälit kohderyhmittäin ja ruokalajeittain. Laatikkoruoalle ei ole asetettu elintarvikelainsäädännössä sallittua ruokasuolan enimmäispitoisuutta muutoin kuin lastenruokien osalta: 1-3-vuotiaille tarkoitettuun ruokaan saa käyttää suolaa enintään 2,5 glkg ja alle I-vuotiaiden ruokaan ei suositella lisättäväksi ollenkaan suolaa. Vuoden 1995 alusta tulee voimaan sosiaali- ja terveysministeriön päätös (STMp 808/1994), jonka mukaan alle l-vuotiaiden ruokaan ei saa käyttää suolaa ollenkaan. Laatikkoruokia voitaneen verrata keittoihin, koska molemmat nautitaan sellaisenaan. Kastikkeen kanssa tarjotaan normaalisti perunoita, riisiä tms. Tällöin kastikkeessa oleva suolamäärä laimenee koskemaan koko ruoka-annosta. Keitoissa saa elintarvikelainsäädännön mukaan olla suolaa enintään 10 g/kg ja kastikkeissa enintään 12 g/kg. Laatikkoruokia tutkittiin yhteensä 91 kpl. Näistä 25 ruokaa (28 %) oli sellaisia, joiden suolapitoisuus oli suurempi kuin keitoille sallittu enimmäismäärä. Kolmetoista näistä oli peräisin kouluilta. Kastikkeille sallittu suolan enimmäismäärä ylittyi 16 näytteessä

8 g/kg LAATIKKORUOKIEN RUOKASUOLAPITOISUUKSIEN KESKIARVOT KOHDERYHMITTÄIN. PYLVÄÄN PÄÄLLÄ NÄYTTEIDEN LUKUMÄÄRÄ. 12.---..- - -- - -- - - - 6- - ---.-., 5 1 I 10 +--4;,------- B I 6 2,5 2 o koulu päiväkoti työpalkka~ la1tos~ ruokala ruokala kahvila! myymälä! tuotantoravintola teoll.valm. laitos (18%) ja näistä seitsemän oli kouluilta. Koululaisille tarjottavan ruoan keskimääräinen suolapitoisuus oli 9,2 g/kg. Tämä on samaa suuruusluokkaa kuin aikuisille tarkoitetuista työpaikkaruokaloista haetuissa näytteissä. On tärkeää tietää, että nauttiessaan samansuolaista ruokaa lapset saavat huomattavasti enemmän suolaa painokiloansa kohti kuin aikuiset. Esimerkiksi 300 gramman ruokaannoksesta, jonka suolapitoisuus on 10 g/kg, 70 kg:n painoinen aikuinen saa suolaa 43 mg ja 15 kg:n painoinen lapsi 200 mg elimistön painokiloa kohti. Päiväkodeista haettiin yhteensä kahdeksan laatikkoruokaa. Näiden keskimääräinen suolapitoisuus oli 8,4 g/kg ja pitoisuudet vaihtelivat 6,8-14,0 g/kg. Päiväkodeissa samaa ruokaa syövät useat eri ikäluokat ja myös aikuiset, joten suolamääräysten noudattaminen edellyttäisi ruokien suolaamista erikseen eri ikäluokille. Nyt tutkitut päiväkotiruoat ylittivät selvästi l-3-vuotiaiden ruokaan sallitun suolan enimmäismäärän (2,5 g/kg). Suolaisimmat ruoat löytyivät teollisista valmisteista. Keskimääräinen suolapitoisuus oli 11,1 g/kg. Näistä puolet oli sellaisia, joilla ylittyi kastikkeille sallitun suolan enimmäispitoisuus. Kahviloista ja ravintoloista eli pääasiassa aikuisille ruokaa tmjoavista paikoista otetuissa näytteissä suolapitoisuuden keskiarvo oli 10,4 g/kg. Elintarviketeollisuuden tulisi kehittää ja kuluttajien tulisi vaatia yhä enemmän vähäsuolaisia tuotteita. Näin makutottumuksia saataisiin muutettua. Suolan halpuuden johdosta suolaa käytetään teollisuudessa paitsi antamaan makua myös vaikuttamaan tuotteen rakenteeseen ja sitomaan tuotteeseen vettä. Nyt tutkittujen ruokien suurin suolapitoisuus oli 22,0 glkg ja se mitattiin työpaikkaruokalassa tarjottavasta jauhelihapihvistä. Pienin suolapitoisuus oli 3,3 g/kg ja se mitattiin laitosruokalan merimiespihvistä.

LAATIKKORUOKIEN RUOKASUOLAPITOISUUDET (glkg) KESKIARVOINA SEKÄ MITATTUJEN PITOISUUKSIEN (glkg) VAlliTE LUVÄLIT KOHDERYHMITTÄIN JA RUOKALAJEITTAIN. KOHDE KIUSAUS MAKARO- JAUHELIHA- MERIMIES- KALA- KANA- MAKSA- JAUHELIHA- MUU NIRUOKA PERUNASOSE PIHVI RUOKA RUOKA LAATIKKO PIHVI RUOKA ka. vv. ka. vv. ka. vv. ka. vv. ka. vv. ka. vv. ka. vv. ka. vv. ka. vv. koulu 8,6 6,0-11,0 8,5 5,8-12,9 9,6 5,7-15,4 6,1 4,3-7,9 13,3 10,9-18,8 9,7 4,9-17,0 8,0 4,4-11,8 päiväkoti 6,8 6,8 8,1 7,0-9,4 10,0 5,9-14,0 työpaikka- 8,3 6,4-9,6 8,7 7,5-9,9 7,8 7,8 7,3 7,3 22,0 22,0 6,7 6,7 ruokala laitos- 8,8 7,6-9,9 6,1 5,9-6,2 9,7 7,8-12,1 3,3 3,3 8,2 7,9-8,4 10,4 8,1-12,6 11,2 8,7-13,7 ruokala kahvila! 13,7 13,7 9,1 7,8-10,3 10,0 8,9-11,1 ravintola myymälä! 12,0 12,0 7,6 7,6 8,6 7,3-9,8 14,9 12,1-17,6 teoli. valm. tuotanto- 10,0 10,0 laitos kaikki 8,5 6,0-11,0 8,3 5,8-12,9 9,2 5,7-15,4 5,4 3,3-7,9 13,3 10,9-18,8 9,2 4,9-17,0 10,3 7,3-13,7 14,0 7,8-22,0 9,1 4,4-13,7 ka. = keskiarvo, vv. = vaihteluväh '0

10 Nyt tehdyssä selvityksessä suolaisirnmiksi ruoiksi osoittautuivat jauhelihapihvit ja kalaruoat, joiden suolapitoisuuksien keskiarvot olivat vastaavasti 14,0 ja 13,3 glkg. Niukkasuolaisimpia olivat merimiespihvit, joiden suolan määrän keskiarvo oli 5,4/kg. KEITOT JA KASTIKKEET Liitteessä 2 sivulla 17 on esitetty tutkittujen keittojen, kastikkeiden ja lihavalmisteiden suolapitoisuudet (g/kg tai %) kohdekohtaisesti. Keittojm ruokasuolapitoisuus näytteet ala-arvoisia keskiarvo vaihteluväli kpl kpl % glkg glkg 5 0 0 6,8 4,4-9,6 Vertailuna Oulussa tehty keittojen ruokasuolatutkimus vuonna 1993: näytteet ala-arvoisia keskiarvo vaihteluväli kpl kpl % g/kg glkg aikuisoppilaitokset 10 0 0 6,9 4,4-9,4 päiväkodit, koulut 14 2 14 7,7 4,2-11,2 tyäpaikkaruokalat 7 1 14 7,2 4,8-11,4 ravintolat 9 4 44 8,4 2,4-15,5 1aitoskeittiät 6 0 0 8,0 6,9-9,5 Kastikkeidell ruokasuolapitoisuus näytteet ala-arvoisia keskiarvo vaihteluväli kpl kpl % g/kg glkg päiväkodit, koulut 4 2 50 10,2 5,1-15,4 kahvila/ravintola 2 0 0 8,0 8,0 laitoskeittiä 3 1 33 10,5 6,2-15,8 "

11 Vertailuna Oulussa tehty kastilckeiden ruokasuolatutkimus vuonna 1993: näytteet ala-arvoisia keskiarvo vaihteluväli kpl kpl % g/kg glkg aikuisoppilaitokset 13 2 15 9,8 3,4-21,3 päiväkodit, koulut 11 2 18 9,4 5,1-14,1 työpaikkaruokalat 19 6 32 10,2 5,2-16,9 ravintolat 23 8 35 11,4 2,7-22,7 laitoskeittiöt 9 3 33 11,5 6,7-16,3 Nyt tutkituista keitoista neljä oli peräisin laitosruokaloista ja yksi kahvila/ravintolasta. Näytteiden määrä oli pieni ja kaikki viisi keittoa olivat suolapitoisuudeltaan määräystenmukaisia eli suola-pitoisuus oli alle 10 g/kg. Suolapitoisuuksien keskiarvo oli 6,8 glkg. Tuloksissa on myös esitetty Oulussa vuonna 1993 tehty keittojen ruokasuolatutkimus. Sen mukaan ravintoloista haetuista keitoista 44 % ylitti sallitun suolapitoisuuden. Siellä myös suolapitoisuuden vaihteluväli oli suurin, 2,4-15,5 glkg. Laitoskeittiöistä ja aikuisoppilaitoksista haetut keittonäytteet olivat kaikki määräystenmukaisia. Kastikenäytteitä oli yhteensä yhdeksän ja ne olivat peräisin kouluilta, päiväkodeista, kahvila/ravintoloista ja laitosruokaloista. Kouluilta ja laitosruokaloista löytyi kolme kastiketta, joiden suolapitoisuus ylitti sallitun arvon eli 12 g/kg. Tuloksissa on myös esitetty Oulussa vuonna 1993 tehty kastikkeiden ruokasuolatutkimus. Sen mukaan ravintoloiden, työpaikkaruokaloiden ja laitosruokaloiden kastikkeissa oli prosentuaalisesti eniten (32-35 %) määräystenvastaisia suolapitoisuuden suhteen. Vaihteluvälit olivat suuret kaikissa kohderyhmissä, esimerkiksi aikuisoppilaitoksissa 3,4-21,3 g/kg. Koska sekä keittojen että kastikkeiden näytemäärät nyt tehdyssä tutkimuksessa olivat pienet, on vertailun tekeminen vuoden 1993 tutkimustuloksiin hieman arveluttavaa. Voidaan vain todeta, että vaihteluvälit sekä keittojen että kastilckeiden suolapitoisuuksissa ovat kaventuneet, joskin keskiarvot ovat pysyneet jokseenkin muuttumattomina. KALAVALMISTEET Liitteessä 3 sivulla 18 on esitetty tutkittujen kalavalmisteiden suolapitoisuudet (%) ja palckausmerkinnät. Kalavalmisteiden ruokasllolapitoislllls näytteet määräystenvastaiset näytteet* keskiarvo vaihteluväli kpl kpl % % 27 17 5,1 0,7-20,4 *SuolapltOlsuuS poikkeaa llmoltetusta enemmän kuin 15 % tar se puuttuu kokonaan.

12 Kalavalmisteiden pakkausmerkinnät Näytteitä kaikkiaan 27 kpl. Pakkausmerkintä Merkintä oikein kpl % elintarvikkeen nimi 27 100 ainesosaluettelo 27 100 sisällön määrä 26 96 vähimmäissäilyvyysaika/viimeinen käyttöajankohta 27 100 valmistajan/pakkaajan nimi ja osoite 23 85 säilytysohje 19 70 suolaprosentti ilmoitettu 25-93 suolaprosentti oikein 10 37 kaikki pakkausmerkinnät oikein 7 26 Kalavalmisteita tutkittiin yhteensä 27 näytettä. Näistä 17 näytettä eli 63 % oli suolapitoisuudeltaan määräystenvastaisia: suolapitoisuus poikkesi pakkausmerkinnöissä ilmoitetusta pitoisuudesta enemmän kuin 15 % tai se puuttui pakkausmerkinnöistä kokonaan. Kalavalmisteista todetut suolapitoisuudet vaihtelivat paljon: pienin pitoisuus oli 0,7 % ja suurin 20,4 %. Tähän vaikuttaa se, että mukana oli hyvin monenlaisia valmisteita suolasilakasta aina savupallakseen. Suurimmat, yli 13 %, suolapitoisuudet tavattiin suolasilakastaja -muikustaja pienimmät pitoisuudet savumakrillifileestä, 0,7 %. Nyt tutkituista 27 kalavalmisteesta 7 näytteessä (26 %) kaikki pakkausmerkinnät olivat oikein. Eniten puutteita aiheutti suolaprosentin oikeellisuus. Vain kymmenessä näytteessä (37 %) ilmoitettu suolaprosentti oli oikein. Pakollinen suolaprosentti puuttui kahdesta näytteestä. Säilytysohje puuttui kahdeksasta näytteestä. Säilytysohje on pakollinen kalavalmisteiden pakkausmerkinnöissä, koska nämä tuotteet katsotaan helposti pilaantuviksi. Valmistajan/pakkaajan osoitetiedot olivat puutteelliset neljässä näytteessä.

13 RUOKALEIVÄT Liitteessä 4 sivulla 19 on esitetty tutkittujen ruokaleipien suolapitoisuudet (%), sorbiinihappopitoisuus (g/kg) sekä pakkausmerkinnät. Ruokaleipien ruokasuolapitoisuus näytteet määräystenvastaiset näytteet* keskiarvo vaihteluväli kpl kpl % % % ruisleivät 13 5 39 1,5 0,8-2,3 sekaleivät 19 9 47 1,3 0,8-2,0 sämpylät 3 1 33 1,3 1,1-1,6 *SuolapltOlsuUS poikkeaa I1mOltetusta enemmän kuin 15 % tai se puuttuu kokonaan. Ruokaleipien pakkaus11lerkinnät Näytteitä kaikkiaan 30 kpi. Pakkausmerkintä Merkintä oikein kpl % elintarvikkeen nimi 30 100 ainesosaluettelo 23 77 sisällön määrä 29 97 parasta ennen -merkintä 15 50 valmistajanlpakkaajan nimi ja osoite 30 100 suolaprosentti ilmoitettu 28 93 suolaprosentti oikein 15 50 kaikki pakkausmerkinnät oikein 5 17 Leipänäytteitä tutkittiin yhteensä 35 kappaletta ja pakkausmerkinnät 30 leipäpussista. Sorbiinihappoa todettiin kahdeksassa leipänäytteessä vaihteluvälin ollessa 0,2-0,7 g/kg. Käytetyn sorbiinihapon määrä ei ylittänyt sille sallittua enimmäismäärää. Leipänäytteistä 50 % oli suolapitoisuudeltaan määräystenvastaisia. Tällöin mitattu suolapitoisuus poikkeaa pakkausmerkinnöissä ilmoitetusta pitoisuudesta enemmän kuin 15 % tai se puuttuu pakkausmerkinnöistä kokonaan. Rukiiset leivät ovat yleensä hiukan suolaisempia kuin vaaleat sekaleivät. Tässäkin tutkimuksessa ruisleipien keskimääräinen suolapitoisuus oli 1,5 % ja sekaleipien ja sämpylöiden 1,3 %. Pakkausmerkinnöissä tulee olla merkintä voimakassuolainen, mikäli suolapitoisuus on suurempi kuin 1,3 %. Vain kahdessa pakkausmerkinnässä oli maininta voimakassuolainenja näistä näytteistä mitatut pitoisuudet olivat 1,5 % ja 1,3 %. Tutkituista 30 pakkausmerkinnöistä vain viiden (17 %) pussin kaikki merkinnät olivat oikein. Eniten puutteita esiintyi suolaprosentin oikeellisuudessa ja parasta ennen -merkinnän ilmoittamisessa. Suolaprosentti oli oikein ilmoitettu 50 %:ssa näytteistä. Samoin

14 puolet näytteistä oli sellaisia, joista puuttui ruokaleivän pakkauksen pakollinen parasta ennen -merkintä. Ainesosaluettelo oli puutteellinen seitsemässä näytteessä. Tällöin yleensä lisätyn sorbiinihapon ryhmänimi ja lisäaineen nimi tai E-koodi puuttuivat. Ruokaleipien suolapitoisuuksissa on vielä alentamisen varaa, jotta pysyttäisiin normaalisuolaisissa leivissä. Nyt tehdystä selvityksestä käy ilmi se, että mitattu suolapitoisuus on usein korkeampi kuin pakkauksessa ilmoitettu suolapitoisuus. Ruisleipien suolapitoisuuden keskiarvo oli 1,5 %, mikä edellyttäisi voimakassuolaisuuden merkintää. LÄHDELUETTELO Elintarvike ja terveys. Julkaisija!: Terveysalan teknikot ry ja Kuntien terveystarkastajat ry. N:o 1/1994 sekä erikoisliite suolaa suolaa vähemmän suolaa. Pori 1994. Elintarvike ja terveys. Julkaisija!: Terveysalan teknikot ry ja Kuntien terveystarkastajat ry. N:o 4/1992. Pori 1992. Elintarvikevirasto. Elintarvikeviraston suositus ruokasuolan määrän valvonnasta elintarvikkeissa. Elintarvikevirasto. Valvonta 4/1992. Helsinki 1992. Elintarvikevirasto. Lisäaineopas. Helsinki 1993. Fieandt Eeva ja Karppinen Marja. Elintarvikkeiden pakkausmerkinnät 1993. Elintarvikevirasto.Valvonta 8/1994. Helsinki 1994. Lääkintöhallitus. Lasten ruokailu päivähoidossa. Päivähoitoruokailusuositus. Sarja tilastot ja selvitykset 8/1989. Helsinki 1989. Nissinen Aulikki. Verenpainetaudin hoito. Terveys 2000. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ry, Tieteen tiedotus ry. N:o 7/1989. Vantaa 1989. Oulun kaupungin ympäristövirasto. Suurtalouksien keittojen ja kastikkeiden sekä pakattujen ruokaleipien ja kalavalmisteiden ruokasuolatutkimus 1993. Oulun kaupungin ympäristöviraston tutkimuksia 8/1993. Oulu 1993. Oulun kaupungin ympäristövirasto. Ruokasuola- ja rasvapitoisuus oululaisten koulujen ym. vastaavien laitoskeittiöiden laatikkoruoassa 1994. Oulun kaupungin ympäristöviraston tutkimuksia 1/1994. Oulu 1994. Oulun kaupungin ympäristövirasto. Pakattujen ruokaleipien ja kalavalmisteiden suolan ja pakkausmerkintöjen seurantatutkimus 1994. Oulun kaupungin ympäristöviraston tutkimuksia 2/1994. Oulu 1994. Pietinen Pirjo. Ruokasuola on turha tuttu. Tiede 2000. Tieteen tiedotus ry. N:o 2/1992. Vantaa 1992. Ravitsemuskatsaus. Julkaisija!: Maito ja Terveys ry ja Liha-alan tiedotus ry. N:o 1/1994. Helsinki 1994. Siljamäki-Ojansuu Ulla. Kun suola oli arvossaan. Tiede 2000. Tieteen tiedotus ry. N:o 2/1992. Vantaa 1992.

15 LllTE 1. LAATIKKORUOKIEN SUOLAPITOISUUDEN (glkg) KOHDEKOHTAl SET TULOKSET RUOKALAJEITTAlN. 10;]..:. '", ;z ~ ~ gsl ei> 0 0 0 g 0 f:l ;:, ;:, ~ '" ;:,..:l< <e:l..:l < "'~ gg ~~ '" '" fil~ ~O < < "',.. ;:,~ '"..:l ;z <;:, ;:,'" ~j ;:,~ ;:,0 <10;] KOHDE ~ ::;:",..,'"..,'" ~~ ~ ~ <~ ::d~ 1. koulu 7,6 2. koulu/yksit. 6,9 3. koulu 12,5 4. koulu 8,4 5. koulu 6,5 6. koulu 9,7 7. koulu 8,3 8. koulu JO,4 9. koulu 6,8 - JO. koulu 13,3 II. koulu 4,4 12. koulu 8,0 13. koulu 7,9 14. koululleoll. yalm 18,8 15. koulu 4,3 16. koulu 6,1 17. koulu 5,8 18. koululleoll. yalm 11,2 19. koulu JO,9 20. koulu 12,3 21. koulu 9,3 22. koulu 7,7 23. koulu 7,2 24. koulu 9,7 25. koulu 8,0 26. koulu 8,6 27. koulu 15,4 28. koulu 7,9 29. koulu 9,0 30. koulu 4,9 31. koulu 11,0 32. koulu 6,0 33. koulu 9,5 34. koulu 17,0 35. koulu 8,2 36. koulu 12,9 37. koulu 11,8 38. koulu 9,4 39. koulu 9,4 40. koulu 9,6 41. koulu 6,0 42. koulu 5,7 43. koulu 9,2 44. koulu 9,2 45. koulu 11,3

16 LIITE 1. JATKOA.. ;;J ;;J g"' ~ rn Z 0 c.h 0 ~ rn 0 rn r:l 0 0 ~ ~ 0...:1 <: ~;;J ~ ~ <: <~ [;:j z ~~ [;:j~ rn ;;Jo 0 <: <: rnf-< 0;;J 0 o~...:1 Z ~<: o~ 0 ~~ ~ <:0 <:<: KOHDE ~ :;~ ~fi: ;;J ;;J :;...:1 ~"" :d~ 46. päiväkowlailoskeittiö 9,4 47. päiväkoti 6,8 48. päiväkoti 8,2 49. Däiväkoti 5,9 50. päiväkoti 7,0 51. oäiväkoti 7,2 52. päiväkoti 8,9 53. näiväkoti 14,0 54. lvöpaikkaruokala 22,0 55. työpaikkaruokala 9,4, 56. lvöoaikkaruokala 7,8 57. tvöoaikkaruokala 7,3 58. työpaikkaruokala 9,6 59. lyöoaikkaruokala 6,4 60. tvöoaikkaruokala 7,5 61. tvöoaikkaruokala 7,0 62. työoaikkaruokala 9,0 63. työpaikkaruokala 9,9 64. tvöoaikkaruokala 6,7 65. laitos ruokala 12,6 66. laitosruokala 10,8 67.lailosruokala 12,1 68. laitos ruokala 3,3 69.laitosruokala 9,9 70. laitos ruokala 8,2 71. laitos ruokala 8,7 72.laitosruokala 8,1 73.laitosruokala 7,6 74. iaitosruokala 5,9 75.Iaitosruokala 7,8 76.laitosruokala 8,4 77. lailosruokala 6,2 78. laitos ruokala 13,7 79. laitos ruokala 7,9 80. kahvila/ravintola 10,3 81. kahvila/ravintola 11,1 82. kahvila/ravintola 8,9 83. kahvila/ravintola 7,8 84. kahvila/ravintola 13,7 85. mvvmälälteoli. vahn. 17,6 86. myvmälälteoli. vahn. 7,3 87. myymälälteoli. valin. 12,1 88. mvvmälälteoli. valm 12,0 89. myymälälteol!. valm 7,6 90. myymälälteol!. valm 9,8 91. tuotantolaitos 10,0

17 LllTE 2. KEITTOJEN, KASTIKKEIDEN JA LIHAVALMISTEIDEN SUOLAPITOI SUUS. KEITOT SUOLAA!!IkI! 92. laitosruokala 6,7 93. laitosruokala 9,6 94. laitosruokala 6,7 95.laitosruokala 4,4 96. kahvila/ravintola 6,4 KASTIKKEET SUOLAA!!IkI! 97. koulu 12,2 98. koulu 8,0 99. koulu 15,4 100. päiväkoti 5,1 101. laitosruokala 15,8 102. laitosruokala 9,5 103. laitosruokala 6,2 104. kahvila/ravintola 8,0 105. kahvila/ravintola 8,0 LIHAVALMISTEET SUOLAA % 106. tuotantolaitos 1,9 savustettu kalkkunan rintaleike 107. tuotantolaitos 3,0 savustettu kalkkunan fj.ierulla 108. tuotantolaitos 9,4 ulkokuiva poronpaisti 109. tuotantolaitos 7,8! poron kuivaliha

18 LIITE 3. KALAVALMISTEIDEN SUOLAPITOISUUS JA PAKKAUSMERKINNÄT. -0: '" et 0 : en -0: 0>!! 1-0..., ei '-0: -' : z w,.,; -' > z 1= a: 0,.,; -' w w :::> 52 w,.,;,et z..., en a: :::> en.,; :I: W >!! -' :;; en..., '" 9 :::> :;; 0 :>.,; z,et.,; en 1= en ei a: en '0 :;; 1- > W :::>.,; -0: 0 -' en!;:!::.,; -' 1- en -' :;; : 0 z w,.,; :;: -' -' 0 :::> ::::; z,.,;.,;,et :;; '".,; en w et en > > en -' t1. KALAVALMISTE 110. suolasilakka 11,9 on on on on 'puutteeli Ipuuttuu vii 20 puutteeli. 111. maustesilakka 14,5 on on on on 'ouutteell louuttuu puuttuu ouutteell. 112. siikasiroke 4,6 on on on on on louuttuu n.20 ouutteell. 113. maustesilakoita. 7,9 on on on on puutteeli louuttuu puuttuu ouutteell. 114. suolasilakka, oerattu 20,4 on on on on 'ouutteell on 8-10 ouutteell. 115. suolamuikku, perattu 18,6 on on on on on on 8-10 ouutteell. 116. valkosipulisilakka 1,4 on on on on on louuttuu 1,5 ouutteell. 117. suutarinlohirulla 3,9 on on on on on louuttuu 2-4 puutteeli. 118. lasimestarinsiili 2,8 on on on on on puuttuu 1,8 ouutteell. 119. Perämeren suolasilakka 13,4 on on puutteeli on on louuttuu 10-16 ouutteell. 120. kvlmäsavust. kirjolohi 3,2 on on on on on on 5-7 ouutteell. 121. klriolohikalantiinl 1,6 on on on on on on 1,4 ei huom. 122. pippuroitu makrillifile 1,7 on on on on on on 1,4-2,4 ei huom. 123. lämminsav. kiriolohifile 1,9 on on on on on on 1,7 ei huom. 124. kvlmäsav. kirjolohlflle 2,7 on on on on on on 2 ouutteell. 125. graavisuol. kirjolohifile 4,2 on on on on on on 2,8 ouutteell. 126. sinaooisilakka 1,3 on on on on on on 1,2 ei huom. 127. qraavisuol. norj. lohl/ile 4,8 on on on on on on 8-10 puutteeli. 128. graavi kirjolohiflle 8 on on on on on on 8-10 ei huom. 139. savust. iäämeren pallas 1,2 on on on on on on 1,2-1,6 ei huom. 130. savuslettu siika 1,8 on on on on on on 1,4-1,8 ei huom. 131. savu silakka 0,7 on on on on on on 1,8 ouutteeil. 132. parlloilu kirjolohipihvi 1 on on on on on on 1,2 puutteeli. 133. paril. siikamurekeolhvi 1,7 on on on on on on 1,2 ouutteell. 134. iuustomakrillifllee 1,1 on on on on on on 1,8 ouutteell. 135. savupallas 0,7 on on on on on on 1,8 puutteeli. 136. savumakrillifilee 0,7 on on on on on on 1,8 puutteeli. w!:: 0 en

LIITE 4. RUOKALEIPIEN SUOLAPITOISUUS, SORBIINllIAPPOPITOISUUS JA PAKKAUSMER~ÄT 19.«1- z w t::: ~ 0 a: en Dl ;f!. 0 w 0 1- :E Z <[ =ii ~ <i:.«-' w.«..., z -' 1= a: z :; 0 z w 0 ~ w w.«z :>.«0.. en a: :> z z 0.. W ;f!. '" -' :E w <[ «:> :E > «z «..., :I: 1= en «" a: en '0 ;:: 0 ~ :>!i.i w ««-' en 1- «-' 1- en -' «0 z :; äi 5 z w.«en a: a:...j :> ::; ««0 :E en w «en «0.. > en -' 0.. '" LEIVÄT 137. ruislimppu 1,9 on on on Ipuuttuu on 1,2 I puutteeli. 138. ruislimppu 1,6 on on on Ipuuttuu on 1,2 I puutteeii. 139. orsileipä 0,8 on on on 'puuttuu on 1 I puutteeli. 140. hapan kuivaleipä 2,3 141. Jukolanleipä 1,9 142. viipal. talousruisleipä 1,4 on Ipuutteell. on Ipuuttuu on 0,7 1,3 I puutteeli. 1,6voim. 143. siivutettu ruisiuntta 1,5 on on on on on ei todettu suol. ei huom. 1,6 voim. 144. siivutettu ruisformu 1,3 on on on on on ei todettu suo!. I puutteeli. 145. ruisrevitty 1 on,puutteeli. on on on 0,3 1,1 I puutteeli. 146. viipal. ruisvuokaleipä 1,3 on puutteeli. on puuttuu on 0,3 1,3 I puutteeli. 147. tumma kippari 1,4 on,puutteeli. on on on 0,2 1,3 I puutteeli. 148. ruisleipäset 1,4 on on on on on ei todettu 1,3 ei huom. 149. viipal. ruishiivaleipä 1,4 on 'puutteeii. on on on 0,4 1,2 I puutteeli. 150. hiivaleipä 1,5 on on on puuttuu on 0,9 I puutteeli. 151. sekaleipä 1,4 on on on puuttuu on puuttuu I puutteeli. 152. ohrarieska 1,4 on on on puuttuu on 1,3 puutteeli. 153. rieska 0,8 on on on puuttuu on 0,8 puutteeii. 154. ratuleipä 1,3 on on on puuttuu on 0,8 I puutteeli. 155. herkkulimppu 1,2 on on on puuttuu on 1,2 ' puutteeii. 156. perunarieska 2 157. vaalea revittv 1,5 158. hapanohut 0,9 on on on puuttuu on puuttuu puutteeli. 159. iso Antti räätilimppu 1,2 on on on on on ei todettu 1 puutteeli. 160. Antin pehmeä vehnäl. 1,2 on on on on on ei todettu 1,1 ei huom. 161. kaiserleipä 1,1 on on on on on ei todettu 0,8 puutteeli. 162. viipal. taloushiivaleipä 1,5 on on on puuttuu on 0,6 1,2 puutteeli. 163. siivutettu hiivaiuntta 0,9 on on on on on ei todettu 1,3 IpuutteelI. 164. siivutettu hiivaformu 1 on on on on on ei todettu 1,3 puutteeii. 165. viipal. hiivavuokaleipä 1,4 on puutteeii. on puuttuu on 0,4 1,3 puutteeii. 166. sekahiival. mestarin rev. 1,4 on on on on on ei todettu 1,3 ei huom. 167.ohraolli-leipä 1,4 on puutteeli. on on on 0,4 1,3 puutteeli. 168. vaaleat leipäset 1,1 on on on on on ei todettu 1,2 ei huom. 169. grahamsämpylä 1,6 170. vaalea rouheinen sämp. 1,1 on on on puuttuu on ei todettu 1,2 I puutteeli. 171. Tirolin sämpylät 1,3 on on puuttuu on ei todettu 1,1 puutteeli.

1/1988 2/1988 3/1988 1/1989 2/1989 3/1989 4/1989 5/1989 6/1989 1/1990 2/1990 1/1991 2/1991 3/1991 4/1991 5/1991 6/1991 1/1992 2/1992 3/1992 4/1992 1/1993 2/1993 3/1993 4/1993 5/1993 1/1994 2/1994 3/1994 4/1994 5/1994 6/1994 Oulun ilmanlaatu. Päästökartoitus 1987. Eräiden Oulun alueiden luonnontilan perusselvitys 1. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1987. Ympäristönsuojelun kehittämisohjelma. Osa 1. Ympäristön tila. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1988. Oulun suuret ja erikoiset puut. Eräiden Oulun alueiden luonnontilan perusselvitys 2. Ympäristönsuojelun kehittämisohjelma. Osa 2. Tavoitteet ja toimenpiteet. Oulun ilmanlaatu. Neulasten rikkipitoisuus- ja vau riokartoitus 1989. Ympäristönsuojelutietoa oululaisille. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1989. Oulun ympäristömeluselvitys. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1990. Oulun ilmanlaatu. Jäkäläkartoitus 1991. Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1991. Oulun kaupungin maisema- ja maa-ainesselvitys. Oulun ilmanlaadun kehitys 1979-1990. Pilpasuon alueen luonto. Luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1991. Oulun ilmanlaatu. Sammalten raskasmetallipitoisuudet 1992. Hietasaaren alueen maankäyttö. Ympäristövaikutusten arviointi. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1992. Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1992. Oulun ympäristön tila 1993. Tölkkisäilykkeiden raskasmetallitutkimus 1993. Uppopaistorasvatutkimus 1993. Ympäristötietoa Oulun seudun asukkaille. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1993. Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1993. Ympäristönsuojelun tavoite- ja toimenpideohjelma vuoteen 1997. Oulun ilmanlaatu. Männynneulasten rikkipitoisuus- ja vauriokartoitus 1994. Valmisruokien ja leipien suolapitoisuus sekä pakkausmerkinnät Oulussa ja lähikunnissa 1994 Oulun kaupunki Ympäristövirasto Kauppatori 90100 Oulu Puh. 981-314 5711/vaihde ISSN 1236-5246