1 Juha Niemelä / 2010 John F. Kennedy 50 Mile Ultra, matkakertomus Osallistuin 20.11.2010 Marylandissa USA:ssa Pohjois-Amerikan vanhimpaan ultrajuoksuun - John F. Kennedy 50 Mile. Juoksureissukokemus oli hieno tässäpä pieni matkakertomus tapahtumasta. Kisan historia juontaa juurensa vuoteen 1963, jolloin keväällä juostiin ensimmäinen juoksu. Saman vuoden marraskuussa J F Kennedy ammuttiin ja kisa siirrettiin jatkossa syksyyn marraskuussa juostavaksi. Tuohon aikaan USA:ssa oli useampiakin 50 mailin ultrakisoja - Kennedy innostutti aikanaan nuoria ja erityisesti armeijassa olevia kuntoilemaan - mutta muista tapahtumista poiketen tämä Marylandin kilpailu jäi elämään, ja se on muuttunut klassikoksi vuosien varrella. Appalakit taustalla, alkumatkan juoksureittialuetta Kilpailuun on paljon halukkuutta, ja pääosin paikat jaetaan nykyään arpomalla. Hakemuksia tulee n. 5 000, mutta kisaan otetaan vain jonkin verran yli 1 000 juoksijaa. Etusijalla ovat armeijassa olevat ja ikäänsä nähden huippukunnossa olevat esim. minun ikäluokassa (56 v) maratonin pitäisi sujua aikaan 3.30. Olen 4 tunnin maratoonari, joten heinäkuussa 2010 jännäsin näkyykö nimeäni osanottajalistassa juoksun
2 nettisivulla onneksi se siellä oli. Aika pitkälti osanottajat ovat USA:sta, n. 95 % kisaajista oli ilmoittanut osavaltionsa. Euroopasta on viime vuosina ollut jonkin verran juoksijoita Ranskasta ja Hollannista. Juoksureitti koostuu kolmesta selvästi erityyppisestä jaksosta. Lähtö tapahtuu Boonsboron kylästä, ja muutaman kilometrin juoksun jälkeen kivutaan Appalakkien vuoristoon laakson pohjalta. Nousua kertyy noin 200 m korkeussuunnassa, sitten mennään lieviä ylä- ja alamäkiä luontopolulla pitkin vuorijonon selkää n. 20 km. Vuoristo on vanhaa ja aikojen kuluessa pyöristynyttä muistuttaen muodoltaan Lapin korkeiden vaarojen muodostamaa ketjua. Kisakuva: Laskeutuminen Appalakeilta oli jyrkkä ja polku serpentiiniä Tämän jakson jälkeen laskeudutaan Potomac -jokilaaksoon ja juostaan jokiuomaa seuraavaa vanhan kanaalin rinnalla kulkevaa tietä pitkin n. 40 km. Tuota tietä käyttivät 1800-luvulla vetojuhdat kiskoessaan kanaalilla liikkuneita kuljetusaluksia. Lopuksi vielä edetään n. 15 km asfalttitietä pitkin keskisuomalaistyyppisessä maalaismaisemassa pieneen Williamsportin kylään maaliin. Juoksun lähtö- ja maalipaikat ovat n. 15 km Hagerstownista ja reitti muodostaa eräänlaisen hevosenkengän kaupungin ympäristössä. Juoksun ajankohta marraskuun loppu on aika sopiva juoksuolosuhteita ajatellen. Jos kisa olisi vähän aiemmin syksyllä, voisi olla vielä helteistä; toisaalta vähän myöhemmin taas saattaisi talvi yllättää joskus vuoristossa onkin ollut kisan aikana 15 cm lunta. Lähtöhetkellä aamuseitsemältä lämpötila oli n. + 3 C, iltapäivällä auringonpaisteessa n. + 13 C ja maalissa n. klo 18 taas n. +6 C. Ruska-aika alkoi olla lopuillaan, mutta upeita punaisia värejä oli vielä paljon näkyvillä. Jonkin verran hankaluutta aiheuttaa syksyaika, kun
3 lähinnä tammen ja vaahteran lehdet peittävät vuoristopolun, joka on varsin kulunut. Kivikkoja ja irtokiviä oli sekä näkyvissä että näkymättömissä lehtien alla, ja nilkan nyrjäytyksiä oli käytännössä aika mahdotonta välttää. Kaatumisiakin tulee helposti; itse selvisin kolmella nyrjäytyksellä, jotka eivät onneksi olleet kovin pahoja, ja matka saattoi hyvin jatkua. Kisakuva: Potomac -jokijakso on kaunis ja tasainen juoksu maittaa hyvin, kun on mukavaa seuraa ja sama tahti askelten Kisassa on aikarajana 12 tuntia, mutta erityisperustein (esim. ikä- yms. syitä) matkaan voi käyttää 14 tuntia ja lähteä juoksuun jo aamuhämärissä klo 5.00. Parhaat juoksevat matkan n. kuuteen tuntiin. Minun tähtäimessäni oli juosta kisa mukavalta tuntuvalla vauhdilla ja arvioin treenilenkkieni perusteella pääseväni aikaan 11 11.30 tuntia riippuen vähän Appalakkijakson rasittavuudesta sitä oli vaikea päätellä etukäteen. Kun kisasää ja olosuhteet muutenkin olivat optimaaliset, terveyteni ok koko reissun ajan ja
4 selvisin vuoristojaksosta ilman suurempia ongelmia sujui matkanteko hyvin - pääsin maaliin ajassa n. 10.57. Sijoitukseni oli 672, ja maaliin pääsi kaikkiaan 1 039 juoksijaa. Katselen maraton- ja ultrakisavaihtoehtoja netistä ja tämä kilpailu on ollut jo useamman vuoden haaveenani. Tunne oli kyllä upea maalisuoralla ihmisten kannustaessa, ja tuuletinkin kunnolla pienen Suomen lipun kanssa, jota olin kantanut matkalla taskussani. Kisakuva: Maalisuoralla askel on kevyt väkijoukon kannustaessa viimeiset metrit Tämä oli myös ensimmäinen vähän pidempi kisaultrani. Vuonna 2007 juoksin Palermossa ensimmäisen ultrani, joka oli 50 km hieno kokemus sekin. Harjoituslenkeillä pitkiä matkoja on kyllä tullut taitetuksi muutamia kertoja, mutta kymmenvuotisen juoksuharrastukseni aikana olen keskittynyt vuosittain vain yhteen pidempään kilpailuun, kun tuntuu kivalta virittää kunto kerran vuodessa huippuunsa.
5 Kisakaupunki Hagerstown on 40 000 asukkaan pikkukaupunki n. 100 km luoteeseen Washingtonista. Kaupungin idyllisyyttä hieman laskee amerikkalaistyyppinen autoliikenteen ehdoin rakentaminen keskustan halkaisee aika vilkas nelikaistainen ajoneuvoliikenne. Muuten kaupunki on kyllä kaunis ja erityisesti sitä ympäröivä maaseutu ja taustalla kohoavat Appalakkien rinteet. Hagerstown Matka oli omatoimimatka ja olin yksin reissussa - varasin netistä lennot, autovuokran ja hotellin. Kun kisa juostiin lauantaina halusin varata muutaman päivän ennen sitä aikaerototutteluun, mahdollisiin matkahankaluuksiin (tuhkapilvivaraus yms.) ja seutuun tutustumiseen näin ollen lähdin reissuun Helsingistä jo tiistaina. Lontoossa oli koneenvaihto ja sumun takia menomatka venyikin vuorokaudella, mistä ei ollut juuri haittaa. Paluu onnistui sitten aikataulun mukaisesti, eli sunnuntai-iltana lähdin paluulennolle ja Helsingissä olin maanantaina n. klo 16.00. Kokonaisbudjetti lentojen (Hki Washington Hki), hotellin (Best Western-taso) ja autovuokran (Focus) osalta oli n. 1 150 euroa eli aika kohtuullinen kuuden päivän USA-matkalle. Ehdin kiertää ennen kisaa autolla kaunista maaseutua viereisen osavaltion West Virginiankin puolella ja tutustua Amerikan sisällissodan aikaisiin muistomerkkeihin ja paikkoihin. Mm. kuuluisa Antietamin taistelualue sijaitsee Sharpsburgissa Hagerstownin läheisyydessä, ja siellä on vaikuttava museo ja hyvä alueen esittely.
6 Antietamissa käytiin 17.9.1862 kaikkien aikojen verisin Yhdysvaltain maaperällä käyty yhden päivän taistelu, jossa kuoli tai haavoittui yli 20 000 miestä. Antietamin kuuluisa taistelualue tykit ovat vielä muistuttamassa vuoden 1862 tapahtumista Tuliaisostoksille paikalliseen kauppakeskukseen ehdin sunnuntaina juoksun jälkeisenä päivänä, joten niillekin asioille riitti sopivasti aikaa. Kisajärjestelyt olivat aika lailla samantyyppiset kuin mihin Suomessa ja muualla Euroopassa olen tottunut. Pastaillallinen järjestettiin juoksun aattona ja samalla annettiin mukavasti infoa ja neuvoja juoksijoille. Reitin aikana oli hyvä muonituspalvelu ja kannustusta sai hienosti matkan varrella sekä katsojilta että muilta juoksijoilta. Maalissa jaettiin mitalit kaulaan ja T-paitaosasto sai täydennyksen lähtönumeroiden jaon yhteydessä. Kisasta on hyvät nettisivut (http://www.jfk50mile.org/), ja sieltä saa hyvän perusinfon myös googlaamalla voi lukea lisää juoksukokemuksista. Potomac jokijaksoa on kuvattu aika pitkästyttäväksi, kun reitti on tuolla osalla täysin tasainen, mutta sekin oli minusta mukava jakso. Joki mutkittelee mielenkiintoisesti ja maisemat ovat kauniit. Minulle sattui vielä oikein mukavaa paikallista juttuseuraa n. 20 km matkan ajalle sitten oli pakko omalta osalta hellittää vähän vauhtia ja päästää juoksukaveri jatkamaan vauhdikkaammin, jotta loppumatkalle jäisi riittävästi voimia. Tunnelma juoksutapahtumassa oli kaiken kaikkiaan upea, ja kyllä kisaa voi suositella alan harrastajille.
Iloinen juoksija ultran ja suihkun jälkeen Williamsportin koululla 7