Kokemuksia kerhotoiminnasta
Kerhopäivinä koulussa on aina myönteinen sutina. Ovat oppilaat ja ohjaajat sama hehku kasvoillaan touhottamassa sinne tänne. Siinä tulee rehtorinakin tunne, että tämähän toimii! (rehtori) Ihana katsoa, kun lapset tulevat koulusta kotiin, kun on ollut kerhopäivä. Ovat aivan tohkeissaan ja haluavat heti näyttää, mitä ovat oppineet! (äiti 39 v.)
Kerhoissa on tilaisuus tutustua uusiin aiheisiin, joista voi tulla sydämen asioita. Meidän lapsilla on ollut onni käydä koulua, jossa oli innokas kerhonohjaaja. Innostus tarttui meidän lapsiin: toiselle tuli tästä pysyvä hyvä harrastus, toiselle elämänura! (vaari 75 v.) Huoltaja kannattaa kerhoja: http://www.youtube.com/watch?v=46y6oekkky4&list=pljvkwbx0mwg3aalgbqddvyel8vr6e_6-u&index=2
Kerhot ovat koulun taivas pedagogisesti, sosiaalisesti, yhteisöllisesti. Kerhoprojekteilla voi eheyttää koko koulun toimimaan kasvuyhteisönä. (rehtori 57 v.) Oppilaskunta vaikuttaa! http://www.youtube.com/watch?v=seiwqp7h2vs&feature=youtu.be
On palkitsevaa, kun saa puuhailla oppilaiden kanssa asioita, joista on itse innostunut. Yllättäen väsymys ja päivän pulmat ovat tiessään. (opettaja 54 v.) Kerhot ovat kuin laboratorioita: niissä voin kokeilla oppilaiden kanssa asioita, joita en voi suoraan viedä luokkatilanteeseen. (miesope 34 v.)
Kerhoista meidän lapset löysivät samanhenkisiä kavereita. Ei ole enää tarvinnut huolehtia puheista, ettei koulussa ole kamuja. (äiti 35 v.) Ei meillä olisi ikinä ollut varaa harrastusmaksuihin, perhettä kun on. Ei tarvitse hävetä vähiä rahoja, kun lapset harrastavat koulun kerhoissa kuten muutkin. (isä 47 v.)
Meidän kylässä on kaikenlaisia toimijoita, joilla on lapsille kaikkea kivaa. On nuorisotoimea, lintukerhoa, kuoroa sun muuta. Mukavaa, kun on voinut koota ne maistiaisiksi ja tarjota kerhossa tutustuttavaksi! (ope 54 v.) Koulun kerhotoimintaa Boxbyn koulussa: http://www.youtube.com/watch?v=nv9nzgj0t6s&list=pljvkwbx0mwg3aalgbqddvyel8vr6e_6-u&index=1
Mukava, kun ei kerhossa tarvitse huohottaa läpi vaan asioita, vaan voi syventyä lasten kanssa tuumimaan ja tutkimaan asioita. Kerrankin en itse tuuppaa löysällä köydellä asioita eteenpäin, vaan kerholaiset itse pyytävät minulta apua ja ohjeita. Hieno tunne opettajalle, että voi olla kasvun tukijana ja ohjaajana! (ope 37 v.) Näytelmistä iloa yhdessä tekemiseen: http://www.youtube.com/watch?v=zmg0rype1_k
Oon käynyt semmoisissa kivoissa tanssiharkoissa aina tiistaisin. Se viimeisin tanssi on tosi hauska. Tänään ope kysyi, voisinko opettaa sen kerhossa muillekin. Niin me tehtiin, ja se oli kaikista hieno tanssi! (Kaisa 9 v.) Tutustu sirkuskerhoon: http://www.youtube.com/watch?v=fjht7cmhh0a
Koulu on musta ollut ihan mälsä paikka. Pitää istua ja kuunnella ja olla hiljaa, vaikka ei jaksa. Kerran ope sitten jutteli, että olisi semmoinen paikka, jossa ei tarttisikaan olla hiljaa, vaan voisi touhuta. Makekin on kuulemma siellä. No, menin kerran, kun äitikin oli sitä mieltä, et nyt pitäisi kokeilla jotain. No, se oli ihan jees ja seuraavalla kerralla kanssa. Ei ne opetkaan sitten ihan niin tahvoja oo, ja oonhan mä nyt sitten jaksanut olla koulussakin. Joku kerho se on, kaverikerho tai sellanen. Tehdään kaikenlaisia asioita, jotka ekaks päätetään yhdessä. Eikä siellä kukaan muuten huutele toisille. (XY 12 v.)
Meidän kunnassa taitaa olla ehkä kolme mun kaltasta nuorta, siinä angstisen murrosiän vaiheessa. Käydään koulua tuolla naapurikunnassa. Mitä siinä sitten, roikun netissä illat. Paitsi että, nyt on skittakin. Meil on nimittäin koululla bändi, maikka vetää sitä. Lainasi mulle ton skitan, jotta harjottelen stammat. Netistä oon löytänyt paljon muutakin ja kokeillut, miten ne lähtis. Ihmettelevät vähän siel bändis, et mis mä oon käyny treenaamassa. No missäs mä, siel tietsikan ja vinttikamarin ikkunan välissä! (Tiina, 14 v)
Oli se vaan mahtava katella, miten porukka veti ton homman. Sekin tyyppi sieltä kutoselta, jonka olen aatellut, että se on törppö, veti tosi hienosti. Kuviksenmaikka heilu kameran kanssa, lataa jutun vielä Juutuubiin. Noista mammoista ei nyt tarvii mitään sanoo, mutta faijatkin ryki kurkkuaan siellä esityksen jälkeen. Ja reksiä kun mä katoin, se katteli katonrajoja. Mut sit huomasin, että sehän koitti saada vaan kyyneleet pysymään silmissään. Mä luulen, et mä en unohda sitä ilmettä koskaan. Mä tajusin, et se oli onnessaan, onnessaan meistä.