Teksti Kimmo Kiljunen Kannen suunnittelu Tommi Hänninen Taitto Kirsi Seppänen Into Kustannus Oy Meritullinkatu 21, 00170 Helsinki www.intokustannus.fi ISBN 978-952-264-689-7 Paino Meedia Zone Oü, Viro 2016
Omistettu Suomen 1 525 317 eläkkeensaajalle Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki. Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit ei hanki. Kaarlo Kramsu
Sisältö Saatesanat... 10 ELÄKEKATEKISMUS 1. TYÖELÄKEINDEKSI MIKÄ SE ON?... 16 1.1. Millainen on Suomen eläkejärjestelmä?... 16 1.2. Mihin työeläkeindeksiä tarvitaan?... 18 1.3. Miten työeläkeindeksi muodostuu?...19 1.4. Mitä muita indeksejä eläkejärjestelmässä on?...19 1.5. Miten indeksikorotukset rahoitetaan?... 20 1.6. Kuka päättää työeläkeindeksistä?... 20 1.7. Taitettu indeksi ja puoliväli-indeksi mitä ne ovat?...21 1.8. Miksi palkkapainotteisuutta on heikennetty?... 23 1.9. Onko taitettu indeksi väliaikainen?... 24 6
2. MIKSI TYÖELÄKEINDEKSIÄ PITÄISI PARANTAA?... 26 2.1. Oikeus palkkatasoindeksiin... 26 2.2. Eläkeläisköyhtyminen...27 2.3. Eläkerahastojen kasvu... 33 2.4. Elvytysvaikutus... 38 2.5. Muiden maiden esimerkki... 39 3. MITÄ PALKKATASOINDEKSI VAIKUTTAA... 44 3.1. Paljonko indeksiuudistus parantaa eläkettä?... 44 3.2. Indeksiuudistuksen sukupuolivaikutus?... 45 3.3. Paljonko indeksiuudistus maksaa?... 46 3.3.1 Palkkatasoindeksi... 47 3.3.2 Puoliväli-indeksi... 47 3.4. Dynaamiset vaikutukset... 47 3.5. Vaikutus työeläkemaksuun?...50 3.6. Vaikutus eläkerahastoihin?... 51 3.6.1 Palkkatasoindeksin vaikutus... 51 3.6.2 Taitetun indeksin vaikutus... 55 7
4. MIKSI TYÖELÄKEINDEKSIÄ EI VOIDA PARANTAA?... 60 4.1. Rahastoja käytetään jo eläkkeisiin?...61 4.2. Huoltosuhteen heikkeneminen?... 64 4.3. Huono taloustilanne... 67 4.4. Heikko palkkakehitys puoltaa taitettua indeksiä?...68 4.5. On autettava köyhimpiä eläkeläisiä... 69 4.6. Suosii suurituloisia?...72 4.7. Naisille epäedullinen?...74 4.8. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus?... 75 4.9. Eläketurvakeskuksen uusi synkempi ennuste?... 82 4.10. Sisäinen tuotto?...84 4.11. Eläkevastuu?...85 4.12. Rahastoja tarvitaan muuhun kuin eläkkeisiin... 87 8
PAIMENKIRJEITÄ Työmarkkinajärjestöille: Eikö Suomen kuivattaminen eläkerahastoihin jo riitä?... 96 Nuorisojärjestöille: Palkkatasoindeksi on nuorten pelastus!... 102 18.4.2016 Nuorisojärjestöt Kimmo Kiljuselle: Nyt riittää faktojen vääristely... 108 Eikö jo riitä oletuksilla pelottelu?...114 Tiedotusvälineillä on vastuu todellisuuskuvasta... 120 Kansanedustajille: Lopetetaan eläkeläisten köyhdyttäminen...126 LIITE Kansalaisaloite työeläkeindeksin palauttamisesta palkkatasoindeksiksi...135 9
Saatesanat Katekismus on Sanan selitystä. Eläkekatekismus selittää työeläkejärjestelmämme toimintaa. Se yrittää antaa vastauksia kysymyksiin työeläkeindeksistä. Kansalaisaloite työeläkeindeksin palauttamisesta palkkatasoindeksiksi sai 85 337 allekirjoitusta ja menee eduskunnan käsiteltäväksi lakialoitteena. Se on tämän kirjan liitteenä. (Kansalaisaloite. fi/fi/aloite1591). Aloite on herättänyt tarpeellisen keskustelun suomalaisesta eläketurvasta ja sen rahoittamisesta. On auennut eturistiriita Suomen suurimman omistajavallan ja pääomakeskittymän, eläkerahastojen tehtävästä. Yhtäältä ovat ne, jotka tavoittelevat rahastojen suurinta tuottoa ja kasvua. Toisaalta ovat ne, jotka haluaisivat hillitä niiden kasvua ja käyttää tuottoa siihen, mihin ne on tarkoitettu, eli eläkkeisiin. Tämä eturistiriita on ytimessä siinä keskustelussa, jota käydään palkkatasoindeksin palauttamisesta. Eläkeyhtiöiden etujärjestö TELA on laatinut asiasta kattavan kysymyksiä ja vastauksia -tietopaketin teemalla työeläkeindeksi. (Tietopaketti työeläkeindeksin taustoista ja indeksimuutoksen vaikutuksista, TELA 29.1.2016) Myös Eläketurvakeskus, joka on eläkevaroista rahoitettu asiantuntija- ja yhteistyöelin, on tuottanut tärkeää taustamateriaalia indeksiuudistukseen liittyen. 10
Molemmat elimet ovat valinneet puolensa. Ne tarkastelevat indeksiuudistusta ensi sijassa eläkejärjestelmän kannalta, jolle palkkatasoindeksi on epäilemättä kustannus. Eläkkeensaajille se taas tarkoittaa tulotason säilymistä. Kansantaloudelle indeksiuudistus merkitsee lisää ostovoimaa, työllisyyttä ja talouskasvua. Tämä kirjanen syntyi tarpeesta tasapainottaa TELA:n, ETK:n ja eläkeyhtiöiden tarjoamaa yksipuolista näkökulmaa ja informaatiota. Eläkeyhtiöiden tavoitteena on tuottojen kasvattaminen. Näkemyksen kiteyttää Eläkeyhtiö Varman edellinen toimitusjohtaja Matti Vuoria: Meillä on vain yksi velvollisuus työeläkeyhtiöissä. Se on meidän haltuumme annetun varallisuuden kasvattaminen. (Yle Uutiset 27.11.2013) Saman näkökulman vahvistaa Eläkeyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla: Taitetun indeksi suojaa yhteisiä eläkevarojamme. (Helsingin Sanomat 12.3.2016) Indeksin ensi sijainen tehtävä on kuitenkin turvata eläkkeen ostovoima, ei rahastojen volyymia. Näkemysero on ilmeinen ja heijastaa aitoa eturistiriitaa. Ongelma on se, että eläkeläisten ääni on heikko, vaikka heidän määränsä on suuri. Eläkerahastojen kasvattamisen puolesta kyetään taas mobilisoimaan vahva mielipiteiden muokkaus. Yksisilmäinen tiedottaminen vinouttaa todellisuuskuvan. Kun toistamasta toistetaan, että palkkatasoindeksi kuivattaa rahastot puolenvuosisadan päässä ja että nykyeläkeläiset syövät vaatimuksineen pikkulasten pöydästä, niin yhdestä Eläketurvakeskuksen ennusteesta tulee todellisuus. Tähän todellisuuskuvaan myös poliittinen päätöksenteko nojautuu. Ei auta, että käytettävissä on ETK:takin luotettavampi lähde: mennyt kehitys. 11
Eläkekatekismus pyrkii avaamaan todellisuuden, ei ennusteiden ja oletusten, vaan tapahtuneiden tosiasioiden varassa. Se nojautuu TELA:n tietopaketin lähestymistapaan. Alun pitäen ideana oli vain oikaista tietopaketin virheelliset ja johdattelevat tiedot ja tarjota samoihin kysymyksiin toisesta näkökulmasta vastaukset. Työn edetessä TELA:n katekismus muuntui täksi kirjaseksi. Se käy läpi samat kysymykset, joihin TELA vastaa ja käyttää soveltuvilta osin hyväksi TELA:n vastauksia. Eläkekatekismuksen lopussa on kuvitteelliset paimenkirjeet työmarkkinajärjestöille, nuorisojärjestöjen puheenjohtajille, median edustajille sekä kansanedustajille sekä saamani nuorisojärjestöjen puheenjohtajien vastaus. Eläkekatekismuksen kaikki tilastotiedot ovat Eläketurvakeskuksen tai TELA:n laskelmia tai Suomen virallisesta tilastosta. Se nojautuu myös Kimmo Kiljusen kirjaan (Eläkeläisten taitettu itsetunto seniorikansalaisena nyky-suomessa, Minerva 2015). Pyrkimyksenä on faktoihin perustuen arvioida eläkejärjestelmämme toimivuutta ja eläketurvaa. Eläkekatekismus on myös vastaus eläkeasiantuntijoillemme, jotka argumenttien sijaan liian helposti leimaavat. TELA:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes toteaa harhaanjohtava, Talouselämän päätoimittaja Reijo Ruokanen syyttää valehtelijaksi ja äänten kalastelijaksi, ETK:n osastopäällikkö Mikko Kautto sanoo täydellisen piittaamaton ja Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander väittää populisti. Ei ihme, että Suomen nuorisojärjestöt päätyivät lyömään lopullisen leiman: Nyt riittää faktojen vääristely. Nuorisojärjestöjen tuomio oli lehdille uutinen, joten leima näyttäytyy todellisuutena. Se, että eläkeyhtiöiden näkökulmaa yritetään täydentää eläkeläisen näkökulmalla, ei pitäisi johtaa leimakirveen käyttöön, vaan entistä painavampien perusteiden esittämiseen. Tästä lähtökohdasta Eläkekatekismus haluaa osallistua suomalaiseen keskusteluun. Kiitän Suomen Senioriliikkeen johtohahmoja Eeva Kainulaista, 12
Heikki Rankia ja Kerttu Perttilää arvokkaasta yhteistyöstä pannessamme vireille kansalaisaloitteen. He ja Liisa Sihvo ovat tehneet korjausehdotuksia Eläkekatekismuksen käsikirjoitukseen. Josa Jänttiä saan kiittää kirjan nimestä. Olli Pusa, Tarmo Pukkila, Pekka Auvinen, Kaj Karlsson ja Esa Fagerlund ovat neuvoneet ja tukeneet taustamateriaalin hankinnassa. Mikko Kautto Eläketurvakeskuksesta, Reijo Vanne TELA:sta, Anneli Miettinen Väestöliitosta ja Kaisa-Mari Okkonen Tilastokeskuksesta ovat auliisti auttaneet tilastotietojen koonnissa. Erityisesti Mikko Kauttoa saan kiittää ETK:n pitkän aikavälin ennusteen aikasarjojen avaamisesta. Tulkintamme ennusteen yhteiskunnallisesta merkityksestä saattaa poiketa, mutta on arvokasta, että ETK:n asiantuntemus on yhteistä pääomaamme. Eläkekatekismuksen sisältö ja mahdolliset virheet ovat kuitenkin yksin kirjoittajan vastuulla. Vantaalla 16.5.2016 Kimmo Kiljunen 13
Opi perusasiat. Se ei riitä, mutta opi ne. Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää.. Opi mies yömajassa. Opi mies vankilassa. Opi vaimo keittiössä. Opi kuusikymmenvuotias. Sinun täytyy astua johtoon. Berthold Brecht
ELÄKEKATEKISMUS
1. TYÖELÄKEINDEKSI MIKÄ SE ON? Työeläke on ansiosidonnainen sosiaalivakuutus. Se turvaa henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuvan tulotason eläkevuosina. Työeläkeindeksi on mekanismi, jolla tämä ansaittu tulotaso ylläpidetään. Suomen työeläkejärjestelmässä eläkettä karttuu työansioista. Työskentelemällä henkilölle muodostuu oikeus eläkkeeseen. Kun henkilö saavuttaa aikanaan vanhuuseläkeiän, tätä eläkettä aletaan maksaa ja sitä maksetaan kuolemaan saakka. Jos henkilö menettää työkykynsä ennen vanhuuseläkeikäänsä, hänelle maksetaan työkyvyttömyyseläkettä jo tätä ennen. Perhe-eläkettä maksetaan leskille ja vanhempansa menettäneille lapsille työntekijän kuoltua. Nämä eläkemuodot kuuluvat myös työeläkejärjestelmään. 1.1. Millainen on Suomen eläkejärjestelmä? Lakisääteiset eläkkeet jakautuvat kahtia. Ensinnäkin on tasasuuruinen perusturva, eli kansaneläke ja sitä täydentävä takuueläke. Ne varmistavat vähimmäisturvan kaikkein pienituloisimmille ikäihmisille ja työkyvyttömäksi todetuille. Toisena ja nykyisin tärkeimpänä eläkevakuutusmuotona on työeläke. Se on eläkkeensaajien pääasiallisin tulolähde. Työeläkettä maksetaan ansiotyössä olleille ihmisille. 16
Lakisääteistä eläkejärjestelmää täydentää vapaaehtoinen yksityinen eläkevakuutus. Eläkeläisiä on Suomessa tällä hetkellä 1 525 000. Näistä 93 % nauttii työeläkettä. Pelkkää työeläkettä saa 57 %, sillä 36 % eläkeläisistä saa sekä kansaneläkettä että työeläkettä. Suomen eläkejärjestelmä Säädöspohja Osuus eläketurvasta Maksaja Kansaneläke / takuueläke Työeläke Yksilöllinen eläke/ ryhmävakuutus Lakisääteinen Lakisääteinen Vapaaehtoinen 10 % 84 % 6% Valtio / Kela Työeläkelaitokset Perusta Asuminen Ansiotyö Määräytyminen Pankit ja vakuutusyhtiöt Tarkistukset Tasasuuruinen Perhesuhteet vaikuttavat Muu eläketulo vähentää Kuluttajahintaindeksi Tasokorotukset Ansiosidonnainen Taitettu indeksi Ei tasokorotuksia Yksilöllinen / työnantaja Yksilölliset sopimusjärjestelyt Omat sopimusjärjestelyt = PERUSTURVA = ANSIOTURVA = TÄYDENTÄVÄ 17
Työeläkkeen kohotessa noin 1 300 euroon kuukaudessa häviää kansaneläke täysin. Pelkän kansaneläkkeen varassa tulee toimeen 7 % eläkkeensaajista. He eivät ole olleet työelämässä mukana ja ansainneet työeläkettä. Kaikista eläkemenoista suurin osa, 82 %, on vanhuuseläkkeitä. Työkyvyttömyyseläkkeiden osuus on 10 %, ja loput ovat perhe-eläkkeitä, osa-aikaeläkkeitä ja maatalouden erityiseläkkeitä. Vanhuuseläkkeiden osuus bruttokansantuotteesta on vakiintunut 11 %:iin. 1.2. Mihin työeläkeindeksiä tarvitaan? Lakisääteisesti kaikki työntekijät ja työnantajat maksavat palkkaan sidottua työeläkemaksua. Se on vastine eläkkeelle siirtyvälle taattavalle eläkkeelle, joka perustuu kunkin työuran aikaisiin tuloihin. Työeläkeindeksillä tarkoitetaan mekanismia, jolla huomioidaan rahan arvon ja yleisen ansiotason muutosten vaikutukset maksettaviin työeläkkeisiin. Indeksillä huolehditaan eläkkeen arvon ja ostovoiman säilymisestä tarkistamalla eläkkeitä indeksin mukaan vuosittain. Ostovoima tarkoittaa sitä, kuinka paljon hyödykkeitä tai palveluita käytettävissä olevalla rahamäärällä voi ostaa. Jos hinnat nousevat, mutta tulot pysyvät ennallaan, ostovoima laskee. Jos taas yleinen ansiotaso nousee ja hyvinvointi kohenee samalla, kun tulot seuraavat vain inflaatiota, eläketaso laskee ja ostovoima jää jälkeen elintason noususta. Huomioimalla hintojen nousu maksettavissa eläkkeissä pidetään eläkkeen ostovoimaa yllä suhteessa hintoihin: eläkkeellä saa saman määrän hyödykkeitä kuin ennenkin hintojen noususta huolimatta. Huomioimalla palkkojen nousu maksettavissa eläkkeissä turvataan niiden ostovoiman kehitys talouden kasvaessa ja elintason noustessa. Alun pitäen työeläkeindeksinä oli puhdas ansiotasoindeksi. 18
Myöhemmin palkkasidonnaisuutta on vähennetty. Kaikissa Suomessa käytetyissä työeläkeindekseissä on silti mukana ansioiden muutos edes jossain määrin. Nykymuotoinen työeläkeindeksi, eli taitettu indeksi on ollut voimassa kaikkien maksettavien työeläkkeiden osalta vuodesta 2005 alkaen. 1.3. Miten työeläkeindeksi muodostuu? Työeläkeindeksissä huomioidaan hintojen ja ansioiden muutokset. Käytännössä indeksitarkistuksen määrään vaikuttavat Tilastokeskuksen laskemien kuluttajahinta- ja ansiotasoindeksien muutokset. Hintatason muutoksen osuus nykyisessä työeläkeindeksissä on 80 prosenttia ja palkansaajien ansiotason muutoksen osuus 20 prosenttia. Jos kuluttajahintaindeksin pisteluku on noussut yhden prosentin ja ansiotasoindeksin pisteluku kaksi prosenttia, työeläkeindeksin pistelukuun tulee kuluttajahintojen perusteella nousua 0,8 * 1 eli 0,8 prosenttia ja ansiotasoindeksin perusteella lisäksi 0,2 * 2 eli 0,4 prosenttia. Työeläkeindeksin pisteluku nousee siis 0,8 + 0,4 eli 1,2 prosenttia. Työeläkeindeksi perustuu aina jo toteutuneeseen hinta- ja ansiotason kehitykseen. Indeksilaskelma tehdään takautuvasti tarkistusvuotta edeltävän kalenterivuoden kolmannen vuosineljänneksen numeroilla. Esimerkiksi siis vuoden 2016 työeläkeindeksi perustuu hinta- ja ansiotason muutoksiin vuoden 2014 heinä-syyskuusta vuoden 2015 heinä-syyskuuhun. 1.4. Mitä muita indeksejä eläkejärjestelmässä on? Työeläkejärjestelmässä on työeläkeindeksin lisäksi käytössä palkkakerroin. Palkkakerrointa käytetään, kun henkilön työeläkkeen määrää lasketaan eläkkeelle jäätäessä. Palkkakertoimen avulla kaikki työuran aikaiset ansiot muutetaan eläkkeelle jäämisvuoden tasoon. Näin varmistetaan, että eläkkeelle siirtyvä henkilö saa eläkkeen alkaessa työuran aikaiseen tulotasoonsa suhteutetun 19
eläkkeen. Myös palkkakertoimessa huomioidaan hintojen ja ansioiden muutokset, mutta päinvastaisella painotuksella kuin työeläkeindeksissä: palkkakertoimessa hintatason muutoksen osuus on 20 prosenttia ja ansiotason muutoksen 80 prosenttia. Kansaneläkeindeksi perustuu puhtaasti kuluttajahintaindeksiin. Se ei siis huomioi ansiotason muutosta lainkaan. Kansaneläkkeen ostovoima varmistetaan tasokorotuksin. Kun työeläkkeissä ei tehdä tasokorotuksia ja kun siitä on nykyisin lähes täysin häivytetty ansiotason muutoksen vaikutukset, pidetään tätä ymmärrettävästi oikeudenloukkauksena. 1.5. Miten indeksikorotukset rahoitetaan? Indeksitarkistukset rahoitetaan osana työeläkettä samalla tavoin kuin itse eläke. Indeksikorotuksen rahoituslähdettä ei ole erikseen osoitettu. Työeläkevakuutus on osittain rahastoiva järjestelmä ja lähtökohtaisesti suurin osa eläkkeistä maksetaan juoksevasti työssäkäyvien eläkemaksuilla. Tosiasiassa työeläkejärjestelmän historian aikana eläkerahastoista ei ole yhtä vuotta lukuun ottamatta koskaan nettona maksettu eläkkeitä, sillä joka vuosi työeläkemaksut ovat olleet suuremmat kuin eläkkeet. Näin ollen myös indeksitarkistukset on tähän asti rahoitettu kunakin vuonna kerätyillä työeläkemaksuilla. 1.6. Kuka päättää työeläkeindeksistä? Työeläkeindeksistä säädetään työntekijän eläkelaissa 1. Eläkelain valmistelu puolestaan on tehty kolmikantaisesti valtion ja työmarkkinajärjestöjen toimesta. Työntekijän eläkelaissa todetun mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriö antaa työeläkeindeksistä asetuksen aina kullekin kalenterivuodelle. 20
Työeläkeyhtiöt eivät määrää eläke-etuuksista, eivätkä myöskään eläkkeiden indeksitarkistuksista. Työeläkeyhtiöt eivät siis voi omilla toimillaan vaikuttaa indeksitarkistusten määrään, vaan ne toteuttavat kullekin vuodelle määrätyt indeksitarkistukset aina ministeriön asetuksen mukaisesti. Eläkeyhtiöissä oleva asiantuntemus ja vaikuttajatahot ovat kuitenkin olleet ratkaisevassa asemassa eläkelakien valmistelussa. Samoin eläkeyhtiöiden etujärjestö TELA: ja yhteistyöelin Eläketurvakeskus rahoitetaan eläkeyhtiöiden varoilla. Eläkeyhtiöt taas ovat yksityisiä vakuutuslaitoksia, vaikka hoitavatkin pelkästään lakisääteiseen sosiaaliturvaan kuuluvia työeläkkeitä. Ne ovat keskinäisiä yhtiöitä, joiden omistus on suurimmilla Suomessa toimivilla yrityksillä. 1.7. Taitettu indeksi ja puoliväli-indeksi mitä ne ovat? Taitettu indeksi ja puoliväli-indeksi viittaavat eri tapoihin määritellä työeläkeindeksi. Työeläkejärjestelmän historiassa on käytetty erilaisia indeksejä. Työeläkelakien tullessa voimaan vuonna 1962 maksussa olevat eläkkeet ja työuran aikaisten ansioiden tarkistus eläkkeen alkaessa oli sidottu TEL-indeksiin. Tämä alkuperäinen työeläkeindeksi määräytyi yksinomaan palkkaindeksin perusteella. Näin siksi että rahastoitava eläkemaksu on myöhennettyä palkkaa ja eläkkeen ostovoima haluttiin säilyttää suhteessa ansiotuloon. TEL-indeksi oli voimassa vuoteen 1976 saakka, jonka jälkeen käyttöön otettiin niin sanottu TEL-puoliväli-indeksi. Tässä indeksissä hinta- ja ansiotason muutosten paino oli 50 prosenttia. TEL-puoliväli-indeksiä käytettiin vuoteen 1995 asti sekä työuran aikaisten ansioiden että kaikkien maksussa olevien työeläkkeiden tarkistamiseen. 21
Työeläkeindeksin historia Työeläkeindeksi 1962 76 Ansiotasoindeksi (palkat 100 %) 1977 95 Puolivälindeksi (palkat 50 %, hinnat 50 %) Eläkepalkan indeksi Ansiotasoindeksi Puoliväli-indeksi 1996 2004 Taitettu indeksi: Yli 65-vuotiaat (palkat 20 %, hinnat 80 %) Alle 65-vuotiaat (palkat 50 %, hinnat 50 %) Puoliväli-indeksi 2005 Työeläkeindeksi taitettu indeksi (palkat 20 %, hinnat 80 %) Palkkakerroin (palkat 80 %, hinnat 20 %) Vuonna 1996 siirryttiin niin sanottuun taitettuun indeksiin, jota käytettiin 65 vuotta täyttäneiden eläkkeiden korottamiseen. Taitetussa indeksissä hintatason muutoksen paino on 80 prosenttia ja ansiotason muutoksen paino 20 prosenttia. Työuran aikaisia ansioita ja alle 65-vuotiaiden eläkkeitä tarkistettiin edelleen entisellä TEL-puoliväli-indeksillä. Kaksi erillistä indeksijärjestelmää olivat käytössä vuoden 2004 loppuun saakka. Vuoden 2005 alusta siirryttiin kaikkien maksussa olevien eläkkeiden osalta nykyiseen työeläkeindeksiin ja työuran aikaisten ansioiden osalta nykyiseen palkkakertoimeen. 22
1.8. Miksi palkkapainotteisuutta on heikennetty? Alkuperäisen TEL-indeksin muuttamisen taustalla 1970-luvun lopulla oli epäsuhta työeläkeindeksin ja kansaneläkkeissä noudatettavan kuluttajahintaindeksin välillä. Kansaneläkkeet jäivät suhteellisesti jälkeen ja työeläkkeiden osuus eläkeläisten kokonaistuloissa alkoi kasvaa. Kahden päällekkäisen eläkejärjestelmän seurauksena syntyi jopa tilanteita, joissa kokonaiseläke muodostui palkkaa suuremmaksi. Näin erityisesti virkamieseläkkeissä, joissa työeläkkeiden tavoitetaso oli 66 % loppupalkasta ja sen päälle lisättiin vielä kaikille maksettava tasasuuruinen kansaneläke. Kun 1990-luvulla ryhdyttiin indeksimuutoksiin, pelättiin suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen horjuttavan eläkejärjestelmän kestävyyttä. Puhuttiin eläkepommista. Myös keskimääräinen elinaikaodote on Suomessa pidentynyt sukupolvi sukupolvelta. Työeläkkeiden rahoittamisen pelättiin jatkossa edellyttävän korkeita työeläkemaksuja. Lisäksi 1990-luvun lamavuosina haettiin keinoja, jotka välittömästi vähensivät eläkemenoa ja alensivat työeläkemaksujen nousua. Kun taitettua indeksiä oltiin hyväksymässä vuonna 1995, varoitti koko työeläkejärjestelmän pääarkkitehti Teivo Pentikäinen: Kaikkein arveluttavinta on indeksijärjestelmän kopelointi. Jos eläke sidottaisiin pelkästään elinkustannusindeksiin, se jäisi väestön yleisen hyvinvoinnin kasvusta jälkeen. Nykyinen puoliväli-indeksi oli aikanaan kompromissipalkkaindeksin ja elinkustannusindeksin välillä, ja selvä erehdys. Työmarkkinajärjestöjen sopiman taitetun indeksin sijasta olisi aihetta harkita palaamista takaisin palkkaindeksiin. 23
Eläkkeet seuraisivat talouden kehitystä sataprosenttisesti niin nousun kuin laman aikana. 2 Indeksin rakennetta päätettiin kuitenkin muuttaa. Sitä perusteltiin tarpeella varmistaa tulevien eläkkeensaajien, eli suurten ikäluokkien eläketurva ja ennakoida pitenevää elinaikaodotetta. Eläkejärjestelmän rahoituksellinen kestävyys haluttiin taata. Taitetun indeksin laskettiin hillitsevän eläkekuormaa ja kartuttavan riittävästi rahastoja, jotta aikanaan niitä purkamalla kyetään kattamaan suurten ikäluokkien eläkkeet. Suomalaisen eläkepolitiikan kivijaloiksi vakiintui kaksi perustavaa tavoitetta: a) eläkemenojen hillintä ja b) eläkerahastojen kasvattaminen. Lopputuloksena viimeisen parin vuosikymmenen aikana eläkeläisten etuuksia on heikennetty enemmän kuin minkään muun väestöryhmän koko Suomen historiassa. Sen vastapainoksi on eläkerahastoihin kertynyt Suomen jättimäisin pääomakeskittymä. 1.9. Onko taitettu indeksi väliaikainen? Julkisessa keskustelussa esitetään usein, että taitettu indeksi olisi tarkoitettu väliaikaiseksi. Monet käyttävät tätä argumenttia perusteluna vaatiessaan nykyisen työeläkeindeksin muuttamista. Taitetun indeksin käyttöönottoa perusteli pääministeri Paavo Lipposen johtama hallitus monin tavoin, mutta keskeisin peruste oli vaikeat ajat ja hankala taloudellinen tilanne. Tarvittiin välittömiä säästöjä eläkemenoissa. Ajankohta, jolloin indeksiheikennys tehtiin ja käytetyt poliittiset perustelut antoivat ymmärtää, että se olisi luonteeltaan tilapäinen. Vuonna 1996 voimaan tulleessa laissa ei kuitenkaan ollut säädöstä sen määräaikaisuudesta. Myöskään lakiesityksen perusteluissa ei ollut mainintaa pyrkimyksestä palauttaa puolivä- 24
li-indeksi myöhemmin. Tehdyt pitkän aikavälin laskelmat oli laadittu olettaen lain olevan voimassa pysyvästi tulevaisuudessa 3. 1. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060395 2. Helsingin Sanomat 19.6.1995 3. HE 118/1995: Hallituksen esitys Eduskunnalle yksityisalojen työeläkejärjestelmän uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi. 25
2. MIKSI TYÖELÄKEINDEKSIÄ PITÄISI PARANTAA? Koko taitetun indeksin voimassaoloajan on vaadittu sen korjaamista enemmän palkkojen kehitystä noudattavaksi. On esitetty erilaisia painotuksia. Työelämän indeksijärjestelmää arvioineen työryhmän loppuraportissa 1 eläkeläisjärjestöjen edustajat jättivät eriävän mielipiteen, jossa ehdottivat hintojen muutoksen painoarvoksi 70 ja palkkojen 30. Tyypillistä on vaatia puoliväli-indeksin palauttamista tai kuten eduskunnalle jätettävä kansalaisaloite, yksinomaan palkkakehitykseen perustuvaa indeksiä. 2.1. Oikeus palkkatasoindeksiin Vaatimus palkkatasoindeksistä ei ole ensi sijassa oikeudenmukaisuuskysymys. Se ei ole myöskään etuoikeus tai etuus, vaan kyseessä on sopimusoikeuden täyttäminen. Työeläkkeensaajalla on oikeus palkkatasoindeksiin. Koko työuran ajan työntekijän palkasta lakisääteisesti pidätetään työeläkemaksu, joka antaa oikeuden ansiosidonnaiseen eläketurvaan ja määrittää eläkkeen tason. Palkkatasoindeksi ei tarkoita eläkkeen korotusta. Kyse on ansaitun tason ylläpitämisestä eläketulossa. Palkkatasoindeksi estää eläkkeensaajan elintason laskun ja köyhtymisen. Verovaroin rahoitettava kansaneläke on lähtökohtaisesti tasaeläke 26
tarjoten perusturvan. Se sidotaan kuluttajahintaindeksiin ja siihen tehdään tarpeen mukaan elintason nousua seuraavia tasokorotuksia. Työeläke on työntekijöiden ja työnantajien rahoittama ansiosidonnainen sosiaalivakuutus. Se ymmärrettiin alkuperäisessä työeläkelainsäädännössä myöhennetyksi palkaksi ja siksi se sidottiin palkkaindeksiin. Palkankorotuksissa huomioidaan aina hintojen nousu. Sen lisäksi niissä on reaaliosa, joka vastaa tuottavuuden nousua ja talouskasvua. Työeläkkeissä ei tehdä erillisiä tasokorotuksia kuten kansaneläkkeissä. Miksi? Siksi, että jatkopalkassa käytettävä palkkatasoindeksi huomioi sekä hintojen nousun että reaalipalkkojen kehityksen. Kun palkkaindeksin merkitystä vähennettiin ensin puoliväli-indeksillä, ja sittemmin se vietiin lähes kokonaan taitetulla indeksillä, niin monet eläkeläiset kokevat tämän oikeusmurhaksi. Vastaavanlaiset indeksiheikennykset johtivat Italiassa ja Portugalissa perustuslakituomioistuimen tuomioon, jossa hallitukset joutuivat perumaan päätöksensä. On ymmärrettävää, että Suomessakin eläkkeensaajat ovat kysyneet oikeusturvansa perään. 2.2. Eläkeläisköyhtyminen Keskeisin peruste indeksiuudistukselle on se, että eläkeläisten ansaittu tulotaso ja ostovoima laskevat yleisen elintason noustessa. Eläkeläiset köyhtyvät ikääntyessään. Eläkkeiden kasvu on ollut lähes puolet hitaampaa kuin ansiotulojen kehitys. Vuosina 1995 2014 palkkatason nousu oli 88 % ja työeläkkeiden 46 %. Kun vuonna 1995 keskimääräinen työeläke oli 60 % palkasta, niin vuonna 2014 se oli reaalisesti enää 47 %. Lähestulkoon kaikki eläkeläiset, joita on 1,5 miljoonaa, ovat pienituloisia. Heistä peräti 60 % joutuu tulemaan toimeen alle 1 500 euron kuukausieläkkeellä. Pelkän takuueläkkeen (768 euroa kuukaudessa) varassa on yli 100 000 eläkeläistä. Yli 2 500 euroa kuukaudessa ansaitsevat ovat eläkeläisiksi suurituloisia, sillä 90 % 27
Palkkojen ja työeläkkeiden kasvu 1995-2014 (1995=100) 200 88 % 180 160 140 46 % 120 100 80 1995 2000 2005 2010 2014 Palkat Lähde: Eläketurvakeskus Työeläkkeet 28
Eläkkeiden jakauma tuloluokittain 2015 Prosenttia eläkkeensaajista Henkilöä 60 % 30 % 10 % 300 000 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 0 750 1000 1250 1500 1750 2000 2500 3000 3500 4000 Maksimissaan /kk 4500 5000 5000+ Lähde: Eläketurvakeskus saa tätä pienempää eläkettä. Keskimääräinen vanhuuseläke on 1 550 euroa kuussa. Suurituloisia eläkeläisiä on vähän, vaikka joillakin harvoilla on tosi hulppeat eläkkeet. Yli 5 000 euroa kuukaudessa ansaitsevia eläkkeensaajia on 0,8 % kaikista. Yli 10 000 euroa kuussa saa 222 miestä ja 3 naista. Heistä puhutaan paljon ja aivan oikein. Suomessa pitäisi lakisääteisessä eläketurvassa olla eläkekatto, kuten 29
Pitkittynyt köyhyys iän mukaan 2014 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 15 20 25 30 35 40 45 50 55 60 65 70 75 80 85 90 Ikä Lähde: Tulonjakotilasto, Suomen virallinen tilasto 30
asia on lähes kaikissa muissa EU-maissa. Kun eläkkeiden lähtötasot ovat alhaiset ja kun nykyinen työeläkeindeksi ei asianmukaisesti turvaa eläketasoa, eläkeläisköyhtyminen kärjistyy. EU:n määrittämän köyhyysrajan (60 % mediaanitulosta) alla on lähes kolmasosa eläkeläisistä. Yksinelävän kotitaloudessa se on nykyisin 1 190 euroa kuukaudessa. Kaikki takuueläkkeen- ja valtaosa kansaneläkkeensaajista joutuu sinnittelemään köyhyysrajan alla, ja myös jopa 20 % työeläkeläisistä. Kun suurin osa eläkeläisistä tulee toimeen aivan köyhyysrajan pinnassa, niin heikko indeksi ajaa heitä aikaa myöten väistämättä sen alle. Pitkittynyt köyhyys koettelee tämän päivän Suomessa erityisesti kahta ikäryhmää, nuoria ja ikääntyneitä. Pahimmillaan 23 25-vuotiaista lähes 15 % elää EU:n määrittämän köyhyysrajan alla. He ovat juuri irtautuneet lapsuudenkodeistaan, ovat opiskelijoita tai eivät ole löytäneet pysyviä työpaikkoja. Erityisesti lamavuodet ovat olleet kohtalokkaita nuorten toimeentulon kannalta. Liian monet joutuvat tyytymään pätkätöihin, nollasopimuksiin ja ylipäätään heikosti palkattuihin työsuhteisiin sekä erilaiseen työharjoitteluun. Yli kaksi kolmasosaa nuorista on opiskelijoita, jotka ottavat opintolainaa tullakseen toimeen. Kun opinnot on saatu päätökseen ja elämä muutenkin vakiintuu, vapautuvat nuoret aikuiset pahimmasta köyhyysriskistä. Ikäihmisillä köyhyysriski on taas pysyvä ja iän myötä paheneva. Suomessa seniorikansalainen köyhtyy vanhetessaan. Kun köyhyysrajan alla elää 65-vuotiaista 7 %, niin yli 75-vuotiaista jo 20 %, yli 85-vuotiaista lähes 30 % ja 100-vuotiaista melkein puolet. Eläkeläiset ovat tämän päivän leipäjonoissa suurin asiakasryhmä, 40 % kaikista, vaikka eläkkeen pitäisi taata perustoimeentulo. Missään muualla Länsi-Euroopassa eivät ikäihmiset köyhdy kuten Suomessa. 31
Vanhuuseläke iän mukaan 2014 /kk 2 000 1 900 1 800 1 700 1 600 1 500 1 400 1 300 1 200 1 100 1 000 65 70 75 80 85 90 95 100 Ikä Lähde: Eläketurvakeskus 32
Keskimääräinen vanhuuseläke laskee iän mukana johtuen heikosta indeksistä. Ikäryhmittäin 69-vuotiaiden keskimääräinen eläke on kaikkein korkein, 1 820 euroa kuukaudessa. Tämä siksi, että suuripalkkaisimmat siirtyvät viime vaiheessa vanhuuseläkkeelle. Siitä eteenpäin eläketaso laskee niin, että 100-vuotiaan keskimääräinen eläke on nykyisin 1 224 euroa kuukaudessa, joten lähes puolet heistä elää köyhyysrajan alla. Nimellinen eläke ei iän karttuessa laske, mutta sen suhteellinen ostovoima heikkenee ja nuorempi ikäpolvi on taitetun indeksin vuoksi aina korkeammalla tasolla. Tosin iäkkäimpien eläkkeensaajien joukossa on monia, jotka eivät ole olleet lainkaan työeläkejärjestelmän piirissä tai eivät ole ehtineet kunnolla kartuttaa työeläkettään. Tämä koskee erityisesti monia iäkkäitä naisia. Siksi vanhimmissa ikäluokissa keskimääräinen eläke jää hyvin alhaiseksi. Taitettu indeksi selittää kuitenkin pysyvästi laskevan käyrän. Kunakin vuonna eläkkeelle tuleva ikäryhmä on aina korkeammalla keskimääräisellä tulotasolla kuin edellisenä vuonna eläkkeelle siirtynyt, puhumattakaan sitä edeltävistä eläkeläispolvista. Jälkimmäiset ovat joutuneet taitetun indeksin piiriin, kun edelliset tulevat palkkaindeksin piiristä. Eläkkeensaajat ovatkin ainoa tulonsaajaryhmä, joka lakisääteisesti jää jälkeen yleisen elintason noususta ja köyhtyy iän karttuessa. 2.3. Eläkerahastojen kasvu Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana suuret ikäluokat ovat kokonaisuudessaan siirtyneet eläkkeelle. Tänä aikana eläkemenot ovat kaksinkertaistuneet 13 miljardista eurosta 27 miljardiin euroon (sisältäen myös verovaroin maksettavat kansaneläkkeet), mutta eläkerahastot ovat viisinkertaistuneet. Ne ovat kasvaneet 38 miljardista eurosta 181 miljardiin. Yhtä vuotta lukuun ottamatta ei rahastoista ole nettona maksettu eläkkeitä, vaan ne on aina katettu työeläkemaksuin. 33
Eläkerahastot ja eläkkeet 1995-2015 mrd / 200 180 180,9 mrd 160 140 120 100 80 60 40 20 38,1 mrd 27,5 mrd 0 12,6 mrd 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2015 Eläkerahahastot Kokonaiseläkemenot Lähde: TELA ja Eläketurvakeskus 34
Eläkejärjestelmä on selvinnyt tästä mittavasta demografisesta muutoksesta erinomaisesti. Hallitukset ovat onnistuneet tavoitteessaan hillitä eläkemenoja ja kasvattaa eläkerahastoja. Eläkepommi osoittautui suutariksi. Viimeisen seitsemän vuoden aikana, vuodesta 2009 tähän päivään, rahastot ovat kasvaneet yhteensä yli 78 miljardia euroa, eli 21 000 euroa joka ikinen minuutti. Ja tahti vain kiihtyi lamavuosina 2012 15, jolloin ne kasvoivat 49 miljardia euroa eli yli 23 000 euroa minuutissa. Suomen Senioriliike asensi Suomen Kultakellon näyteikkunaan Aleksanterinkadulla Helsingissä eläkerahastokellon. Se kertoo reaaliajassa, miten eläkevarat karttuvat. Eläkerahastokello on myös nähtävissä netissä: www.senioriliike.fi. Senioriliikkeen eläkerahastokello liioittelee kasvuvauhtia, sillä se on asetettu tikittämään viime vuosien hyvien tuottojen tahtiin. Nyt ja lähitulevaisuudessa korkotuotot ovat mitättömät. 2 Näin sanoo Eläketurvakeskuksen osastopäällikkö Mikko Kautto. Miksi hänellä on tarve vähätellä eläkerahastojen kasvua? Eivätkö viimeiset seitsemän taloustaantuman aikaista vuotta ole jo riittävä ajanjakso tehdä arviota? Aleksanterinkadulla eläkerahastokellon naapurissa on Keskuskauppakamarin eduskuntavaalien alla asettama valtion velkakello. Vuonna 2008 valtion velka oli 55 miljardia euroa ja vuonna 2014 jo yli 95 miljardia. Valtion velkakello tikittää 10 000 euroa minuutissa. Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä vetosikin velkakelloa julkistaessaan: Velkakellolla haluamme muistuttaa äänestäjiä ja ehdokkaita valtion erittäin nopeasta velkaantumisesta. Ylisuurille vaa- 35
KELLOT TIKITTÄVÄT Valtion velkakello Eläkerahastokello 10 000 /min 21 0000 /min lilupauksille ei ole varaa. Kehotamme kansalaisia ja mediaa vaatimaan ehdokkailta vastauksia siihen, miten velkakello saadaan käännettyä. Seuraavalta hallitukselta edellytetään määrätietoisia toimia. Menoja on leikattava noin viidellä miljardilla eurolla ja talouskasvua tuettava sääntelyä purkamalla ja verotusta keventämällä. 3 Kuinka veronalennukset supistavat valtion velkaantumista jää epäselväksi, mutta muuten viesti oli selvä. Kaikki puolueet sitoutuivat vaalien alla julkisen velan kasvun pysäyttämiseen ja laativat enemmän tai vähemmän kattavia leikkauslistoja. Keskuskauppakamarin laajaa julkisuutta saanut velkakello täytti tehtävänsä. Sipilän hallitus on nyt toteuttamassa Suomen historian mittavinta julkisten menojen leikkausta ja yksityistämisohjelmaa. Suomen Senioriliikkeen eläkerahastokello ei saanut vastaavaa 36
julkisuutta. Tiedotusvälineet eivät reagoineet sen asettamiseen lainkaan. Samana seitsemän vuoden ajanjaksona eläkerahastot ovat kuitenkin kasvaneet yli kaksi kertaa nopeammin kuin valtiontalous velkaantuu. Kun tästä ei kukaan tiedä, niin päättäjiltä on vaikea penätä vastauksia siihen, miten eläkerahastokello saadaan käännettyä. Tosiasiassa viime vuosina kansakunnan julkinen nettovelka on laskenut eläkerahastojen ansiosta. Tästä syystä Suomi on Luxemburgin ja Viron ohella ainoa EU-maa, joka täyttää unionin kasvu- ja vakaussopimuksen EMU-kriteerit, ja kykenee siten ylläpitämään korkeat AAA -luottokelpoisuustasot. Yksi ongelma on siinä, että eläkevarat on sijoitettu ulkomaille. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantala on todennut, että sijoitustuotot ovat ulkomailla suuremmat kuin kotimaassa ja rahat eivät mahdu Suomeen. Alun perin työeläkevarat sijoitettiin Suomeen takaisinlainausoikeuksin ja sijoituslainoina. Vuoteen 1990 eläkevaroja käyttämällä luotiin yhteensä 200 000 uutta työpaikkaa. Tänä päivänä ainoastaan eläkejärjestelmän piirissä työskentelevät työllistetään eläkevaroin. Vielä vuonna 1997 oli 97 % eläkevaroista sijoitettu Suomeen, nykyisin enää 26 %. Täällä rahat on sijoitettu kiinteistöihin, valtion velkakirjoihin ja Helsingin arvopaperipörssiin. Yli 130 miljardia euroa eläkevaroja on siirretty ulkomaille. Puolet varoista on euroalueen ulkopuolella ja niillä omistetaan maailman suurimpia yhtiöitä. Lähes 40 miljardia euroa on sijoitettu veroparatiiseihin. Yli 12 miljardia on kyseenalaisissa, noteeraamattomissa Hedge-rahastoissa, jotka operoivat riskialttiilla futuuri- ja johdannaismarkkinoilla. Ne karttelevat julkisuutta ja valvontaa kätkeytyen yleensä veroparatiiseihin. Tavoitellaan suuria tuottoja, mutta myös riskit ja kulut ovat suuret. 37
2.4. Elvytysvaikutus Tämän päivän Suomessa eläkejärjestelmä voi hyvin. Eläkeläiset sen sijaan voivat huonosti. Siksi on perustellusti esitetty, että eläkemenojen hillinnän ja rahastojen kasvattamisen sijaan, voitaisiin päinvastoin alkaa hillitä rahastojen kasvua ja nostaa eläkkeitä. Palkkatasoindeksin palauttaminen ei tosin tarkoita eläkkeiden korotusta. Kyse on eläketasojen laskun ja eläkeläisköyhtymisen estämisestä. Eläkkeiden nosto olisi kustannustehokkainta elvytystä. Tulonsaajaryhmistä eläke-eurot lisäävät tehokkaimmin kotimaista kulutuskysyntää, erityisesti työvoimavaltaisissa palveluissa. Positiiviset työllisyysvaikutukset lisäävät verotuloja ja kartuttavat myös tulevaa eläkevarantoa. Eläkkeiden nosto lisää suoraan valtion ja kuntien verotuloja. Tänä päivänä eläkeläiset maksavat veroja yli 5 miljardia euroa. Se on lähes 20 % henkilöiden maksamista veroista. Oheinen taulukko kertoo eläkeläisten osuudesta valtion ja kuntien verotuloista. Eläkeläisten osuus henkilöasiakkaiden maksamista veroista 2014 Valtion tulovero 15,1 % 1,3 mrd Kunnallisvero 20,4 % 3,8 mrd Yhteensä 18,6 % 5,1 mrd Työeläkkeiden tason säilyminen säästäisi julkisia menoja, koska paine asumis- ja toimeentulotukeen vähenisi. Eläkkeensaajien asumistukimenot ovat 450 miljoonaa euroa ja toimeentulotuki yli 20 miljoonaa. Sitä paitsi eläkkeensaajat tunnetusti alikäyttävät sosiaalitukia, koska kokevat sen nöyryyttävänä. Kohentuneet työeläkkeet pysäyttäisivät eläkkeensaajien valu- 38
misen perusturvan varaan kansaneläkkeelle. He kykenisivät myös omin varoin rahoittamaan ikääntymiseen liittyviä kasvavia sosiaalija terveysmenoja. Saataisiin kaivattuja säästöjä julkiseen talouteen. Kaikki tämä elvytysvara saataisiin menemättä veronmaksajan kukkarolle. Ei tarvitse käyttää valtion tai kuntien varoja, vaan eläkkeensaajien omia eläkesäästöjä. Rahat tulisivat pääosin ulkomailta eläkerahastojen sijoitustuotoista. 2.5. Muiden maiden esimerkki Missään muualla Länsi-Euroopassa ikääntyminen ei samalla tavoin korreloi köyhtymisen kanssa kuin Suomessa. Mitä iäkkäämpi ihminen on, sen köyhempi hän on. Oheinen taulukko kuvaa ikäihmisten köyhyysasteita eräissä OECD-maissa käyttäen köyhyysrajana alle 50 % mediaanitulosta. Ikäihmisten köyhyysasteita OECD-maissa 2011 Koko väestö Yli 75-vuotiaat Suomi 7,3 19,5 Ruotsi 5,3 9,8 Tanska 5,3 13,7 Norja 6,8 14,8 Alankomaat 7,7 2,0 Ranska 7,1 10,8 Saksa 11,0 11,1 Italia 11,4 15,2 Iso-Britannia 8,3 12,8 Yhdysvallat 17,1 27,4 Lähde: Pensions at Glance, OECD 2011, Kauppalehti 26.8.2014 39
Suomessa koko väestöstä elää köyhyysrajan alla 7 %, joka on muiden pohjoismaiden jälkeen maailman alhaisimpia suhteellisia osuuksia. Meillä pidetään ihmistä huolta eikä heidän anneta köyhtyä. Toimeentulotuki ja muut tasaavat tulonsiirrot, progressiivinen tulovero ja ennen kaikkea ansiosidonnainen työttömyysturva torjuvat tehokkaasti köyhyysriskiä ja kaventavat tuloeroja. On yksi häkellyttävä poikkeus: ikäihmiset. Yhdessäkään Länsi-Euroopan maassa ei köyhyys kärjisty eläkeläisillä kuten Suomessa. Meillä yli 75-vuotiaista peräti 20 % elää OECD:n EU:takin tiukemman köyhyysmäärityksen alla. Kun Suomessa koko väestön osalta lähtötaso on muita alempi, on ikäihmisten köyhtymiskierre sitäkin jyrkempi. Esimerkiksi Saksassa koko väestöstä on suhteellisesti puolet enemmän köyhiä kuin Suomessa, 11 %, ja täsmälleen sama on osuus yli 75-vuotiaiden kohdalla. Saksassa ei köyhdytä ikääntyessä. Alankomaiden eläkejärjestelmää pidetään maailman parhaimpana. Sen tunnus on Sukupolvien välinen solidaarisuus. Sivistysvaltiossa ymmärretään, että ikääntyminen tuo mukanaan moninaisia vaivoja, toimintakyvyn heikkenemistä ja yksinäisyyttä. Ei sen päälle haluta eläkeläisten vielä köyhtyvän. Siksi Alankomaissa yli 75-vuotiaista vain 2 % elää köyhyysrajan alla, Suomessa kymmenen kertaa enemmän! Eläkejärjestelmät ovat eri maissa hyvinkin erilaisia, eikä suomalaista työeläkettä täysin vastaavaa käytäntöä löydy muualta. Yleensä EU-maissa lakisääteinen, julkinen pääeläketurva on jakojärjestelmä, jossa eläkkeet rahoitetaan kunakin vuonna kerättävillä eläkemaksuilla. Eräissä maissa on puskurirahastointia. Ei-lakisääteinen eläketurva on yleensä täysin rahastoiva, on sitten kyse työmarkkinaeläkkeistä, yrityskohtaisista ja ammattiperusteisista eläkkeistä tai yksityisistä eläkevakuutuksista. 40
Eläkeläisten köyhtymiskierteen osalta ratkaisevat erot selittyvät kuitenkin käytetystä eläkeindeksistä. Eläketurvakeskus ja TELA antavat ymmärtää, että puhtaan palkkatasoindeksin käyttö olisi maailmalla harvinaista. Vain palkkoihin perustuva työeläkkeen tarkistaminen on kansainvälisesti erittäin harvinaista. Suomessa siitä luovuttiin 1977. Euroopassa työeläkkeet indeksoidaan yleisimmin yhdistelemällä palkkojen ja hintojen muutoksesta. 4 Maksussa olevien eläkkeiden tarkistuksessa käytetään useimmiten hintojen kehitykseen liittyviä indeksejä. Melko yleisiä ovat myös erilaisten hintojen ja palkkojen yhdistelmäindeksit. 5 Useimmissa maissa lakisääteiset eläkeindeksit ovat palkka- ja hintaindeksin yhdistelmiä, mutta painottaen palkkakehitystä. Suomen hintoja painottava eläkeindeksi on laskennallisesti EU-maiden seitsemänneksi heikoin. Joissakin maissa indeksitarkistuksiin vaikuttaa myös talouden kehitys ja väestön ikääntyminen. Ruotsissa työeläkkeitä korotetaan myös, jos eläkerahastojen tuotot osoittautuvat suuriksi. 41
Eläkkeiden tarkistusmenettely Euroopassa Palkkaindeksi Palkkapainotteinen tai puoliväliindeksi Hintapainotteinen Hintaindeksi Alankomaat Britannia Tsekki (33/67) Belgia (TI) Luxembourg Kreikka Latvia (25/75) Ranska (TI) Slovenia Kypros Puola (20/80) Espanja Tanska Portugali Suomi (20/80) Italia Irlanti Ruotsi Itävalta Norja Saksa Malta Unkari Kroatia TI = terveyshintaindeksi Viro (80/20) Slovakia (50/50) Sveitsi (50/50) Bulgaria (50/50) Romania (50/50) Lähde: Työeläkkeiden indeksijärjestelmää arvioineen työryhmän loppuraportti, STM raportteja 2012:3 sekä Eläketurvakeskus, Lakisääteisen työeläkkeen tarkistaminen eri maissa, 18.2.2016. Puolet OECD:n 34 jäsenmaista käyttää lakisääteisessä eläketurvassaan palkka- tai palkkapainotteista indeksiä. EU-maista valtaenemmistössä menetellään näin, toisin kuin TELA antaa ymmärtää. Palkkatasoindeksi on käytössä Alankomaissa, Irlannissa, Luxemburgissa, Norjassa, Sloveniassa ja Tanskassa. Norjassa siinä tosin on -0,75 %:n sopeutusosa. Saksassa, Ruotsissa 42
ja Virossa sovelletaan työeläkkeissä vahvasti palkkapainotteista indeksiä. Useissa maissa, kuten Britannia, Irlanti, Hollanti, Luxemburg, Norja, Portugal, Sveitsi, Tanska ja Uusi-Seelanti, ei ole lakisääteistä työeläkettä, vaan ansiosidonnainen basic/minimum-eläke, jossa käytetään palkkaindeksiä. Tosin Britanniassa ei ole pelkkää palkkaindeksiä, vaan järjestely, jossa valitaan korkein palkka- tai hintaindeksistä tai tehdään vähintään 2,5 %:n korotus. Myös Kroatiassa otetaan eläkkeensaajan kannalta paras kolmesta vaihtoehdosta: 70/30, 50/50 tai 30/70. Tšekissä ja Puolassa on käytössä Suomen tavoin hintapainotteinen indeksi, mutta kyse on minimitasosta. Laki mahdollistaa tämän päälle harkinnanvaraiset korotukset. Suomessa myös harkitaan, mutta aina eläkkeensaajan kannalta alaspäin. Meillä valitaan lähtökohtaisesti heikoin vaihtoehto, kuten viimeksi vuoden 2015 indeksitarkistus osoitti. Taitettu indeksi olisi antanut 1,1 %, palkkaindeksi 1,3 %, mutta poikkeuslailla määrättiinkin 0,4 %, joka oli sopimuspalkkojen nousu. Ovatko Suomessa voimavarat vähäisemmät kuin muualla, vai onko kysymys asenteesta? Miksi useimpien vertailumaiden eläkejärjestelmät kestävät palkkapainotteisen indeksin käytön, mutta meillä sen seurauksena pelätään koko järjestelmän romahtavan? 1. STM 32/2012 2. Seura 4.5.2016 3. Kauppakamari, Viestintä 24.2.2015 4. Arvioita työeläkeindeksin muuttamisesta palkkatasoindeksiksi, Eläketurvakeskus 31.3.2016 5. Tietopaketti työeläkeindeksin taustoista ja indeksimuutoksen vaikutuksista, TELA 29.1.2016 43
3. MITÄ PALKKATASOINDEKSI VAIKUTTAA 3.1. Paljonko indeksiuudistus parantaa eläkettä? Indeksikorotukset toteutetaan prosenttipohjaisina. Se ei vaikuta eläkkeensaajien keskinäiseen tulonjakoon eikä lisää tuloeroja. Mutta kuten normaaleissa palkankorotuksissa, niin myös eläkkeiden indeksikorotuksissa euromääräinen hyöty on suurempi niille, joilla jo ennestään on suuremmat ansiot. Verotus tosin nipistää eurohyötyä suurituloisemmilta. Alla oleva taulukko kuvaa euromääräisiä korotuksia erisuuruisissa työeläkkeissä oletuksella, että keskimääräinen palkkojen korotus olisi 1,5 % vuodessa ja inflaatio 1,5 %. Eri eläkeindeksien korotusvaikutus Työeläke 500 /kk 1 000 /kk 1 500 /kk 3 000 /kk Taitettu indeksi Puoliväliindeksi Palkkaindeksi 7,5 /kk 15 /kk 22,5 /kk 45 /kk 10,5 /kk 20 /kk 30,5 /kk 61 /kk 13,5 /kk 27 /kk 40,5 /kk 81 /kk 44
Edellä olevasta taulukosta käy ilmi, että euromääräisesti suurimmat hyötyjät niin taitetusta indeksistä kuin indeksimuutoksista ovat ne eläkkeensaajat, joiden työeläke on korkeampi. Eläkkeensaajien keskinäisiä suhteellisia tuloeroja indeksiuudistus ei kavenna eikä lisää, vaan pitää ne entisellään. Sen sijaan indeksiparannus estää eläketulojen jälkeenjäämisen ja ylläpitää kaikkien eläketasoa. Jos halutaan solidaarisempi indeksitarkistus, niin koko järjestelmän luonne pitäisi muuttaa. Yhtenä vaihtoehtona olisi ottaa indeksitarkistuksen pohjaksi mediaanieläketulon euromäärä ja tehdä korotukset euroina, jolloin pienituloisten eläketasot nousisivat suurituloisempia enemmän. Tämä uudistus olisi merkittävä, sillä työeläkkeen ansiosidonnainen luonne muuttuisi. Palkkaindeksin käyttöönotosta hyötyvät kaikki eläkkeensaajat samassa suhteessa. Jos vuosina 1995 2015 olisi taitetun indeksin sijasta ollut käytössä palkkaindeksi, niin kaksikymmentä vuotta eläkkeellä ollut keskimääräistä vanhuuseläkettä nauttiva saisi tänään 1 550 euron sijasta 2 170 euroa. Työeläke on ansioturvaa ja siksi työeläkeindeksin muuttaminen puoliväli- tai palkkaindeksiksi ei juuri vaikuta kaikkein pienituloisimpien, perusturvan varassa elävien eläkeläisten toimeentulo-ongelmiin. Heidän eläketurvaansa kohennetaan verovaroin takuueläkkeen ja kansaneläkkeen korotuksilla sekä eläketulovähennyksin verotuksessa. Mutta on syytä myös muistaa, että köyhyysrajan alla elävistä 20 % saa työeläkettä. 3.2. Indeksiuudistuksen sukupuolivaikutus? Palkoissa naisten euro on 80 senttiä, mutta vanhuuseläkkeissä mummin euro on jää 66 senttiin. Naisten miehiä lyhyemmät työurat ja pienemmät palkat kertautuvat matalampana eläketasona. Naisten työeläkkeet ovat neljäsosan miesten eläkkeitä pienempiä. Vuonna 2014 miesten keskimääräinen työeläke (sekä van- 45
huus- että työkyvyttömyyseläke) oli 1 661 euroa ja naisten 1 232 euroa. Eroa on yli 400 euroa naisten tappioksi. Indeksitarkistuksilla, olkoon ne minkä tapaisia tahansa, ei voida vaikuttaa miesten ja naisten välisiin tuloeroihin. Palkkaindeksiin siirtyminen ei kavenna eikä syvennä sukupuolten välisiä eroja. Se pitää ne ennallaan, mutta kaikki hyötyvät uudistuksesta, kuten oheinen taulukko osoittaa. Indeksimuutoksen vaikutus työeläkkeeseen 1996-2015 taitettu indeksi Elli Eläkeläinen 1232 /kk 1725 /kk Eino Eläkeläinen 1661 /kk 2325 /kk palkkatasoindeksi Kaksikymmentä vuotta eläkkeellä ollut keskimääräistä työeläkettä saava nainen hyötyisi palkkaindeksistä 493 /kk ja vastaavasti mies 664 /kk, eli miehet saisivat 171 euroa enemmän. Verotus kaventaa tosin tätä eroa naisten eduksi. 3.3. Paljonko indeksiuudistus maksaa? Indeksiuudistuksen kustannusvaikutus olisi ensimmäisenä vuonna melko pieni. Sitä paitsi jos palkat eivät reaalisesti nouse, eivät nouse eläkkeetkään. Kustannus kuitenkin kasvaisi vuosi vuodelta korkoa korolle -periaatteen mukaisesti. Uudistuksen täysimääräinen vaikutus eläketasoon näkyisi vajaan 30 vuoden kuluttua. Sen jälkeen reaaliset, palkkoihin suhteutetut kustannukset eivät enää kasva, sillä silloin kaikki eläkkeensaajat ovat alusta lähtien uuden indeksin vaikutuspiirissä. Uudet eläkeläispolvet lähtevät aina alusta indeksikorotusten osalta. Vastaavalla tavalla korkoa korolle kasvaa koko kansantalous. Myös palkat, joilla työeläkkeet maksetaan kasvavat korkoa korolle 46
-periaatteen mukaisesti. Samoin eläkerahastot ja niiden tuotot nousevat kumulatiivisesti. Kansantuotteen, palkkojen ja eläkerahastojen korkoa korolle kasvussa ei kuitenkaan ole kolmenkymmenen vuoden saturaatiorajaa kuten työeläkkeissä. Niiden oletetaan kasvavan jatkuvasti. 3.3.1 Palkkatasoindeksi Laskennallisesti palkkatasoindeksi lisäisi eläkemenoja ensimmäisenä vuonna noin 310 miljoonaa euroa olettaen reaalipalkkojen kasvuksi 1,6 %. Tämä vastaa suuruusluokaltaan 2,5 % eläkerahastojen tuotosta tai 0,18 % niiden pääomasta. Eläketurvakeskuksen arvion 1 mukaan 30 vuoden päässä palkkatasoindeksi nostaa eläketasoa 16 % verrattuna taitettuun indeksiin. Kumulatiivinen kustannus on tuolloin nykyrahassa 4,6 miljardia euroa. Sen jälkeen tilanne tasaantuu, koska poistuvien eläkkeensaajien tilalle tulevat uudet aloittavat aina tyhjältä pöydältä indeksiuudistuksesta hyötymisen. 3.3.2 Puoliväli-indeksi Mikäli työeläkeindeksi muutettaisiin puoliväli-indeksiksi, muutoksen aiheuttamat lisäkustannukset olisivat ensimmäisenä vuonna noin 120 miljoonaa euroa, jos reaalipalkkojen kasvuksi oletetaan 1,6 %. Taitettuun indeksiin verrattuna puoliväli-indeksi nostaisi 30 vuoden kuluttua keskimääräistä eläkettä reaalisesti 6 %. Vuonna 2045 puoliväli-indeksin kustannukset olisivat nykyrahassa 1,7 miljardia euroa. 3.4. Dynaamiset vaikutukset Indeksimuutoksen kustannukset eivät kuitenkaan katoa mihinkään mustaan aukkoon, eivätkä ne ylipäätään ole kustannuksia, vaan voimavara kansantalouden tilinpidossa. Kyse on ostovoiman 47
lisäyksestä ja sitä suuremmasta, mitä suurempi kustannus on eläkejärjestelmän kannalta. Kaikista tulolajeista eläkekorotukset ovat tehokkain tapa lisätä kotimaista kulutuskysyntää, erityisesti työvoimavaltaisissa palveluissa. Talouskasvu saisi puhtia, työllisyystilanne paranisi ja kuntien ja valtion verotulot lisääntyisivät. Oheinen taulukko kuvaa palkkatasoindeksin dynaamisia vaikutuksia eri vuosina. Palkkatasoindeksin dynaamiset vaikutukset Eläkemenon lisäys (mrd ) Kunnallisveron lisäys (milj ) Valtion verotulojen lisäys (milj ) Rahastoihin lisää työeläkemaksuja (milj ) Uusia työpaikkoja (kpl) 2020 2030 2045 2060 2080 0,4 2,3 4,6 6,3 10,2 60 350 700 990 1 600 65 400 820 1 200 2 100 43 250 480 650 1 000 5 000 26 000 50 000 67 000 105 000 Lähde: Asiantuntijaryhmä, Suomen Senioriliike sekä Eläketurvakeskus Suomen Senioriliikkeen asiantuntijaryhmän tekemän laskelman perustana on Eläketurvakeskuksen ennuste 1 palkkatasoindeksin aiheuttamasta kustannuslisästä eläkemenoihin eri vuosina. Luvut ovat diskontattu reaalihinnoiksi. Laskelma on staattinen, eli yksittäisen vuoden lukuja. Siitä puuttuu dynaamisten vaikutusten kumulatiivisuus, jolloin esimerkiksi työllisyysvaikutukset ovat todellisuudessa huomattavasti esitettyä paremmat. 48
Laskelmassa eläkemenojen kasvusta verojen jälkeen 70 % käytetään kulutukseen. Keskipalkka on 2 500 euroa kuukaudessa, kunnallisvero keskimäärin 20 %, ALV 20 % ja valtion verot määräytyvät vuoden 2016 verolaskurin mukaan. Valtion tulot lisääntyvät tuloveron ja ALV:n ansiosta. Yksi uusi työpaikka lasketaan syntyvän 50 000 eurolla kulutukseen käytettävistä eläkkeistä. Palkkatasoindeksi verrattuna taitettuun indeksiin kohentaa Eläketurvakeskuksen ennusteen mukaan eläketurvaa 30 vuoden päässä 4,6 miljardia euroa. Tämä ostovoiman lisäys elvyttäisi vahvasti kansantaloutta. Välitön hyöty valtion ja kuntien verotuloissa olisi 1,5 miljardia euroa, ja talouden piristyminen vähentäisi ylipäätään paineita julkisiin menoihin. Palkkatasoindeksin ansiosta luotaisiin vuonna 2045 Suomeen 50 000 uutta työpaikkaa. Eläkerahastotkin karttuisivat lisääntyvistä työeläkemaksuista 0,5 miljardia euroa. Sama laskelma kertoo, että vuonna 2080 palkkatasoindeksistä aiheutuva eläkemenojen kasvu synnyttäisi yli 100 000 uutta työpaikkaa. On kuitenkin syytä ymmärtää, että näin kauaksi ulottuva laskelma on täysin viitteellinen ja lähinnä teoreettinen harjoitus. Se kuitenkin osoittaa, että indeksiuudistus ei ole pelkkä kustannus, vaan mitä suurimmassa määrin voimavara kansantalouden kehityksessä. On toivottavaa ja oletettavaa, että Eläketurvakeskus laatii kattavan laskelman indeksiuudistuksen dynaamisista vaikutuksista kansantalouteen. Se täydentäisi tähän mennessä tehtyjä pelkkiä kustannuslaskelmia. Kaiken kaikkiaan palkkatasoindeksi määräytyy yleisen talouskehityksen mukaan ja on siten kestävällä pohjalla. Vain hyvinä aikoina eläkkeet nousevat, ei huonoina. Eläketaso määräytyy yhteiskunnan reaalisen maksukyvyn mukaan. Jos palkat eivät nouse, eivät nouse eläkkeetkään. Näin eläkeläiset osallistuvat 49