Vastaanottaja Triventus Wind Power Ab Asiakirjatyyppi Raportti Päivämäärä 25.9.2015 Viite 1510015995-002 VÄSTERVIKIN TUULIVOIMAHANKE TÄYDENTÄVÄT LINNUSTOSELVITYKSET: - TÖRMÄYSMALLINNUS - MERIKOTKIEN PESIMÄTILANTEEN PÄIVITYS - MAISEMAN PIRTOUTUMISEN VAIKUTUS LINTUIHIN
1 Päivämäärä 25.9.2015 Laatija Tarkastaja Ville Yli-Teevahainen, Heikki Tuohimaa Jonas Lindholm Viite 1510015995-002
2 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 3 2. LINTUJEN TÖRMÄYSMALLINNUS 3 3. MERIKOTKIEN PESINTÄ VÄSTERVIKIN HANKEALUEEN LÄHEISYYDESSÄ 5 4. TUULIVOIMAHANKKEEN AIHEUTTAMAN MAISEMAN PIRSTOUTUMISEN VAIKUTUS LINTULAJEIHIN 5 5. LÄHTEET 6 LIITTEET Liite 1 Merikotkien pesäpaikkatiedot ja pesimähistoria [ei julkinen]
3 1. JOHDANTO Triventus Wind Power Ab on suunnittelemassa 22 tuulivoimalan rakennushanketta Kristiinankaupungin Västervikiin. Hankkeen YVA-vaihe on päättynyt ja meneillään on osayleiskaavoitus. YVAvaiheen ja ensimmäisen kaavaluonnosvaiheen (helmikuu 2014) jälkeen layout-suunnitelmaa on muutettu: voimaloiden lukumäärä on vähentynyt 29:stä 22:een, hankealueen pinta-ala on pienentynyt n. 3000 ha:sta 1000 ha:iin. Västervikin ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta annetussa yhteysviranomaisen lausunnossa kehotettiin hankkeen jatkosuunnittelussa täydentämään muutamia linnustoon liittyviä selvityksiä ja vaikutusarviointeja. Tässä selvityksessä esitetään täydennyksenä mm. muuttolintujen törmäyskuolleisuuden mallinnus, merikotkien pesimätilanteen nykytilanne sekä arvioidaan tuulivoimahankkeiden aiheuttaman maiseman pirstoutumisen vaikutusta lintulajeihin. 2. LINTUJEN TÖRMÄYSMALLINNUS Tuulivoimahankkeen muuttolinnuille aiheuttamaa törmäyskuolleisuutta arvioitiin muutamien keskeisten lajien/lajiryhmien osalta (taulukko 1). Hankealueella tehtyjen maastoselvitysten (mm. Ramboll 2013) sekä muista vastaavista lähialueen hankkeista kertyneen kokemuksen perusteella laadittiin arviot Västervikin hankealueen kautta muuttavien lintujen lukumääristä ja törmäysriskikorkeudella lentäneiden osuuksista. Varovaisuusperiaatteen mukaisesti maastoseurannassa havaittuja lukumääriä ja törmäyskorkeudella lentäneiden osuuksia korotettiin vastaamaan mieluummin ylä- kuin ala-arviota, koska seurantaa ei ole ollut muuttojakson jokaisena päivänä ja lintujen lentokorkeus on paljon myös sääolosuhteista riippuvainen. Tälle lintuvirralle tuulivoimapuistosta syntyvää törmäysriskiä mallinnettiin ns. Bandin (2007,2013) tasomallilla. Arviointi tapahtui kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa arvioitiin maastohavaintojen ja todennäköisyyslaskelmien perusteella todennäköisyys, jolla tutkittava lintulaji kohtaa pyörivän tuulivoimalan. Laskelmassa huomioitiin mm. hankealueen läpi riskikorkeudella lentävien lintujen määrä ja roottorien muodostama yhteispinta-ala. Toisessa vaiheessa laskettiin tuulivoimalan pyörivien lapojen läpi lentävän linnun todennäköisyys osua lapoihin. Osumatodennäköisyyteen vaikuttavat mm. linnun nopeus, linnun koko, lentotapa, roottorin pyörimisnopeus, roottorin lavan pituus ja leveys. Bandin tasomallia käyttäen on esitetty arvio törmäysmääristä, mikäli alueelle sijoitettaisiin kaavaluonnoksessa esitetty vaihtoehto (22 voimalaa). Arvio on tehty suurikokoisille lintulajeille ja joillekin petolintulajeille, joita yleensä pidetään törmäysalttiimpina, ja joilla Pohjanlahden rannikkoa seuraava muuttoväylä on merkittävä. Roottoreiden halkaisijana on käytetty 130 metriä ja pyörimisnopeutena 6 sekuntia/kierros. Eri lajeilla väistävien osuutena käytettiin kirjallisuudesta saatavia tietoja (mm. Scottish Natural Heritage 2010). Laskelmiin tarvittavat lajien fyysiset tiedot (mm. pituus, siipien kärkiväli, lentonopeus) perustuvat kirjallisuuteen. Törmäysriskikuolleisuuden arvioinnin jälkeen arvioitiin populaatioihin kohdistuvaa riskiä (taulukko 2). Tässä käytettiin Koistisen (2004) esittämää tapaa, johon on lisätty viime vuosien kannan kasvukerroin. Näin saadaan ennuste kuolleisuuden aiheuttamasta populaatiomuutoksesta. Tässä yhteydessä on käytetty samoja lähtöarvoja populaation koossa ja populaation kasvukertoimessa kuin Pohjanmaan maakuntakaavan taustaselvityksissä (mm. Natura-arviointi).
4 Taulukko 1. Bandin mallilla saatavat törmäysennusteet eri lajeille. Laji Riskikorkeudella hankealueen kautta lentävien määrä vuodessa Väistävien osuus Törmäyksiä vuodessa (yks./vuosi) Laulujoutsen 100 0,98 0,08 Metsähanhi 2400 0,99 0,61 Kurki 3600 0,95 6,67 Merikotka 75 0,95 0,12 Piekana 120 0,95 0,15 Merihanhi 400 0,98 0,10 Taulukko 2. Törmäysten vaikutus tarkasteltujen lajien populaatiokokoihin. Laji Populaatio (yks.) Kasvukerroin Populaatio 10 Kuolleisuus vuoden päästä maks. /vuosi ilman tuulivoimaloita Populaatio 10 vuoden päästä tuulivoimaloiden toteutuessa Laulujoutsen 16000 1,057 0,08 27853 27852 0,00 % Merihanhi 11500 1,03 0,1 15455 15454-0,01 % Metsähanhi 20000 0,96 0,6 13297 13292-0,03 % Merikotka 500 1,0575 0,12 875 873-0,23 % Piekana 2000 1 0,15 2000 1999-0,07 % Kurki 13500 1,043 6,67 20567 20470-0,47 % Ero Metsähanhia törmäisi mallinnuksen mukaan yksi lintu vajaan kahden vuoden välein ja vastaavasti laulujoutsenia kerran 12 vuodessa ja merihanhia kerran 10 vuodessa. Petolinnuista merikotkia ja piekanoja törmäisi kerran 7-8 vuoden välein. Kaikilla em. lajeilla törmäysriski jäisi varovaisuusperiaatteillakin alle yhteen yksilöön vuodessa. Suurin törmäysriski tarkastelluista lajeista kohdistuisi kurkeen, joita voisi enimmillään törmätä seitsemän lintua vuodessa. On kuitenkin huomioitava, että mallinnus kurjelle on tehty 95 % väistökertoimella, mikä viimeaikaisten seurantatutkimusten (mm. Graner ym. 2011) perusteella on todennäköisesti selkeä aliarvio lajin väistökyvystä. Hankkeen vaikutukset läpimuuttaviin lintupopulaatioihin olisivat vähäisiä. Laskettujen arvojen perusteella tuulivoimahankkeen aiheuttamista populaation muutoksista suurin vaikutus kohdistuisi kurkeen, jota tuulipuisto vähentäisi 0,47 % kymmenessä vuodessa verrattuna tilanteeseen ilman tuulipuistoa. Laulujoutsenen, merihanhen, merikotkan, piekanan ja kurjen kannan kasvukerroin pysyisi kuitenkin yhä positiivisena. Metsähanhen vähenemistä tuulipuisto pieneltä osin kiihdyttäisi. Koska tarkastellut lajit ovat kaikista hankealueiden läpimuuttavista lajeista todennäköisesti vaikutuksille herkimmästä päästä, voidaan arvioida myös muihin lajeihin kohdistuvan vaikutuksen olevan korkeintaan samaa suuruusluokkaa. Huomattava on, että lähtöoletukset vaikuttavat merkittävästi arvion suuruuteen. Niistä keskeisin muuttuja on arvio väistävien osuudesta, mutta epävarmuutta sisältyy muihinkin lukuihin. Epävarmuustekijöistä johtuen mallinnusta on pidettävä ainoastaan suuntaa antavana. On selvää, että lintujen käyttäytyminen alueella muuttuu osittain voimaloiden pystyttämisen jälkeen. Tässä käytetyt väistökertoimet ovat kuitenkin yleensä ottaen jo varovainen aliarvio muuttolintujen väistökyvystä. Esimerkiksi jossain määrin samankaltaisissa olosuhteissa (eli rannikkoseudulla, metsäalueella), tehdyissä seurantatutkimuksessa Iin Olhavassa ja Ruotsin Uumajassa (FCG 2015 ja Graner ym. 2011) lintujen todettiin väistävän tehokkaasti tuulivoimaloita. Törmäysriski arvioitiin molemmilla alueilla hyvin pieneksi, eikä törmäyksiä juuri todettu. Erityisesti kurjet tuntuivat väistäneen lähes poikkeuksetta alueelle rakennetun tuulivoimapuiston (Graner ym. 2011). Myös talvehtivilla hanhilla väistävien osuudeksi on arvioitu jopa 0,998 % (Scottish Natural Heritage 2010).
5 3. MERIKOTKIEN PESINTÄ VÄSTERVIKIN HANKEALUEEN LÄHEISYYDESSÄ Merikotkien tiedossa olevia pesäpaikkoja on muutaman kilometrin säteellä Västervikin hankealueesta. YVA-menettelyn aikaisessa luontoselvityksessä (Ramboll 2012) petolintujen pesäpaikkatiedot selvitettiin ja esitettiin luottamuksellisessa erillisliitteessä viranomaistahoille. Kaavoituksen edetessä päätettiin päivittää merikotkien pesintään liittyvät tiedot. Merikotkien pesäpaikka- ja pesintähistoriatiedot pyydettiin Etelä-Pohjanmaan sekä Varsinais-Suomen ELY-keskuksilta noin 10 kilometrin säteeltä hankealueesta ja noin kymmenen vuoden ajalta. Tiedot on esitetty karttapohjalla liitteessä 1, joka ei ole julkinen. 10 kilometrin säteelle sijoittuu kolme merikotkareviiriä, joissa on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut merkkejä pesinnöistä. Viimeisin poikasia tuottanut reviiri on noin vajaan kuuden kilometrin päässä lähimmästä voimalasta. Lisäksi vuosina 2012 ja 2013 on koristeltu erään toisen reviirin pesäpaikkaa (etäisyys noin seitsemän kilometriä) mutta suoraan pesintään viittaavaa havaintoa ei siellä ole tehty tarkastelujaksolla. Västervikin hakealuetta lähin merikotkareviiri (noin kolme kilometriä lähimmästä vaihtopesästä) on ollut viime vuosina autiona. Viimeisin pesintä siellä on tapahtunut vuonna 2009. Reviirin toinen vaihtopesä on nähtävästi pudonnut alas puusta tai puu on kaatunut. Kaikki kolme merikotkareviiriä sijoittuvat maantieteellisesti siten, ettei Västervikin hankealue jää pesäpuiden ja lajin potentiaalisten ravinnonhakukohteiden (mm. meren rannikko, suuret vesistöt) välille. WWF Suomen merikotkatyöryhmän suositus vähintään kahden kilometrin suojaetäisyydestä pesäpaikkojen ja suunniteltujen tuulivoimalaitosten välillä täyttyy. 4. TUULIVOIMAHANKKEIDEN AIHEUTTAMAN MAISEMAN PIRSTOUTUMISEN VAIKUTUS LINTULAJEIHIN Västervikin alueelle suunnitellut tuulivoimalaitokset sijoittuvat pääosin nuorehkoihin kasvatus- ja taimikkovaiheen metsiin sekä avohakkuualueille, joilla erityisiä vanhoja, yhtenäisiä metsäalueita suosivien lajien parimäärät ovat jo nykyisin hyvin pieniä. Huoltoteiden osalta hyödynnetään pääasiassa nykyisiä teitä, joita vahvistetaan. Tuulivoimarakentamisen seurauksena vain noin muutaman prosentti hankealueen maapinta-alasta muuttuu rakentamisen seurauksena tuulivoimatuotannon ajaksi toiseen käyttömuotoon. Tästä syystä tuulivoimaloiden rakentamisesta aiheutuvien elinympäristömuutosten voidaan arvioida jäävän merkitykseltään pieniksi niiden kohdistuessa pääasiassa metsäympäristöille tavallisiin ja yleisiin lintulajeihin. Suunnittelualueen herkimpiä alueita ovat luonnontilaiset suoalueet (Nedermossen, Högmossen) sekä muutama varttuneen kuusimetsän kuvio. Näille alueille ei ole kuitenkaan osoitettu tuulivoimarakentamista, minkä takia suunniteltu hanke ei vähennä em. elinympäristöjen määrää suunnittelualueella. Luonteeltaan tuulivoimahankkeen rakentamisen aikaiset häiriövaikutukset voidaan luokitella lyhytkestoisiksi ja palautuviksi nopeasti hankkeen rakentamisen jälkeen ihmistoiminnan vähetessä alueella. Vaikka tuulivoimalahankkeen toteuttaminen muuttaa vain pieneltä osin hankealueen elinympäristöä, voivat voimaloiden ja huoltoteiden rakentamisesta sekä käytöstä aiheutuvien häiriötekijöiden sekä metsäalueiden pirstoutumisen vaikutukset ulottua usein myös varsinaisten rakentamisalueiden ulkopuolelle. Yleensä ihmistoiminnan lisääntymisen ja metsäalueiden pirstoutuminen näkyvät voimakkaimmin petolintujen ja metsäkanalintujen (Västervikin hankealueella pesivistä lajeista erityisesti kanahaukka, mahdollisesti myös hiirihaukka ja mehiläishaukka, sekä metso ja kuukkeli) esiintymisessä, kun taas metsien reuna-alueita suosivien ja ihmistoimintaa paremmin sietävien lajien osalta vaikutukset jäävät usein paikallisemmiksi aiheutuen em. lajeja selkeämmin suorista elinympäristömuutoksista. Samansuuntaisia metsälinnuston muutoksia on havaittu myös jo rakennetulla tuulivoima-alueilla Yhdysvalloissa, jossa tuulivoimapuiston toteuttamisen on havaittu vaikuttavan erityisesti yhtenäisiä metsäalueita suosivien lajien esiintymiseen sekä toisaalta lisäävän reunavaikutteisten lajien esiintymistä (Kerlinger 2000). Lisäksi mm. Isossa-Britanniassa ja Norjassa suurista petolinnuista hiirihaukan (Pierce-Higgins ym. 2009) ja merikotkan (Bevanger ym. 2010) pesivien parimäärien on havaittu tuulivoima-alueilla jäävän hankkeen toteuttamisen jälkeen alueen keskiarvoja pienemmiksi tai niiden on havaittu taantuvan tuulivoimaloiden toteut-
6 tamisen jälkeen. Mahdollisiksi syiksi parimäärien pienenemiselle on arvioitu mm. tuulivoimalaalueilla pesivien parien siirtymistä pesimään alueen ulkopuolelle, emolintujen heikompaa pesimämenestystä tai alueen houkuttelevuuden alentumista uusien parien pesimäalueena (Bevanger ym. 2010). Västervikin tuulivoimahankkeen layout-suunnittelussa mm. kanahaukan pesimäkuusikko, metson soidinpaikka sekä kuukkelikuusikko otettiin huomioon jo kaavaluonnoksen ensimmäisessä vaiheessa soveltuvin suojaetäisyyksin. Myöhemmin maastotarkastuksissa on todettu, että kyseisten kohteiden ominaispiirteet ja luonne ovat muuttuneet metsätaloustoimenpiteiden (hakkuut) myötä. Tuulivoimarakentaminen lisää jonkin verran metsämaiseman pirstoutumista, mikä lisää kuukkeliin kuten muihinkin yhtenäisiä metsäalueita vaativiin lintulajeihin kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia. Tuulivoimarakentamisesta aiheutuva metsämaiseman muutos on kuitenkin häviävän pieni suhteessa tavanomaisesta metsätaloudesta aiheutuviin vuosittaisiin metsämaiseman muutoksiin. Useiden lintulajien kuten mm. metsäkanalintujen on ollut pakko sopeutua Suomessa metsärakenteen muutoksiin ja aktiivisiin metsätaloustoimenpiteisiin vuosikymmenien aikana. Metsojen soidinpaikkoja siirtyy vuosittain hakkuiden ja muiden metsänhoitotoimien myötä uusille alueille. Soidinpaikkoja löytyykin nyt usein nuorehkoista talousmetsiköistä ja ojitetuilta rämeiltä, sillä vanhat metsät ovat usein pirstoutuneet metsoille liian pieniksi kuvioiksi. Metsätaloustoimien ja metsäisille alueille sijoittuvan tuulivoimatuotannon haitalliset vaikutukset todennäköisesti kohdistuvat metsäkanalintujen lisäksi myös päiväpetolintuihin (mm. hiirihaukka, mehiläishaukka ja kanahaukka), joilla on pinta-alaltaan laajat reviirit, sekä kuukkeliin. Edellä mainituilla petolintulajeilla pesimäkanta on ollut laskussa Suomessa usean vuosikymmenen ajan (mm. Björklund ym. 2015). Kuukkelikanta on taantunut Suupohjassa 2000-luvun alusta alkaen (mm. Nousiainen 2012). Vahvin kuukkelikanta Suupohjassa on Närpiön ja Teuvan metsissä mutta havainnot esim. Kristiinankaupungista ovat viime vuosina lähes kadonneet. Tuulivoimarakentaminen yhdessä tehokkaan metsätalouden kanssa lisää metsämaiseman pirstoutumista ja häiriötekijöitä, mikä saattaa entisestään heikentää kuukkelin ja petolintujen elinoloja tulevaisuudessa Suupohjan metsäalueilla. Vaikutus muodostuu tällöin erityisesti eri hankkeiden yhteisvaikutuksena, ei niinkään yksittäisestä hankkeesta. 5. LÄHTEET Band, W, Madders, M. & Whitefield, D. 2007: Developing field and analythical methods to assess avian collision risk at wind farms. Teoksessa: Lucas, M., Janss, G. & Ferrer, M. 2007 (ed.): Birds and wind farms. Risk Assesment and mitigation: 259-275. Band, W., Madders, M. & Whitefield, D. 2013: Assessing collision risks. [Verkkodokumentti]. [Viitattu 1.9.2013]. Saatavissa: http://www.snh.org.uk/strategy/renewable/sr-we00a1.asp Bevanger K., Berntsen F., Clausen S., Dahl E.L., Flagstad Ø, Follestad A., Halley D., Hanssen F., Johnsen L., Kvaløy P., Lund-Hoel P., May R., Nygård T., Pedersen H.C., Reitan O., Røskaft E., Steinheim Y., Stokke B. & Vang R. (2010). Pre- and post-construction studies of conflicts between birds and wind turbines in coastal Norway (BirdWind). Report on findings 2007-2010. NINA Report 620. 152 s. Björklund H., Honkala J., Saurola P. ja Valkama J. 2015. Petolintuvuosi 2014. Pesimistulokset ja kannankehitykset Linnut vuosikirja 2014. FCG Suunnittelu ja tekniikka 2015 : Iin Olhavan tuulivoimapuiston linnustovaikutusten seuranta, muuttolinnusto 2014. Erillisraportti. Tuuliwatti Oy. Granér A., Lindberg N. & Bernhold A. (2011). Migrating birds and the effect of an onshore wind farm. Posteriesityskonferenssissa "Conference on wind energy and wildlifeimpacts, 2-5 May 2011". Norwegian Institute for Nature Research (NINA).
7 Kerlinger, P. (2000). An Assessment of the Impacts of Green Mountain Power Corporation s Wind Power Facility on Breeding and Migrating Birds in Searsburg, Vermont.National Renewable Energy Laboratory. 95 s. Koistinen, J. (2004). Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721/2004. Ympäristöministeriö. Nousiainen 2012. Suupohjan kuukkelit 2011. http://www.saunalahti.fi/retki/linnut/kuukkeli/index.html Pierce-Higgins J.W., Stephen L., Langston R.H.W., Bainbridge I.P. & Bullman R. (2009). The distribution of breeding birds around upland wind farms. Journal of applied ecology 46:1323 1331. Ramboll Finland Oy 2013. Kristiinankaupungin Västervikin tuulivoimahankkeen luontoselvitykset 2013. Triventus Wind Power Ab. Scottish Natural Heritage 2010: Use of Avoidance Rates in the SNH Wind Farm Collision Risk Model. SNH Avoidance Rate Information & Guidance Note. 10 s.