KIRJALLINEN KYSYMYS 541/2005 vp Rakennusten energiatehokkuustodistukset Eduskunnan puhemiehelle Vuonna 2002 hyväksytyssä direktiivissä rakennusten energiatehokkuudesta säädetään rakennusten energiatehokkuustodistuksen käyttöönotosta. Todistus on direktiivin mukaan hankittava kaikille uusille rakennuksille, mutta myös vanhan rakennuksen myynnin tai vuokrauksen yhteydessä on todistus oltava. Direktiivin tavoitteena on edistää asuintalojen energiatehokkuuden parantamista. Direktiivin täytäntöönpanoa valmistellaan ympäristöministeriössä, ja lakiesityksen odotetaan saapuvan eduskunnan käsittelyyn syksyllä. Kun eduskunta käsitteli valtioneuvoston kantaa direktiiviesitykseen vuonna 2001, talousvaliokunta korosti lausunnossaan (TaVL 19/ 2001 vp), ettei direktiivillä tule luoda tarpeetonta lupa-, todistus- ja tarkastusbyrokratiaa eikä velvoitteita, joilla ei suoranaisesti edistetä ympäristönsuojelutavoitteen edistämistä. Eli käytetään varat mieluummin energiaa säästäviin toimiin kuin kalliisiin todistuksiin. Jo direktiivissäkin lukee, että olemassa olevien rakennusten kohdalla lisäkustannusten on oltava katettavissa kertyneenä energiansäästönä kohtuullisessa ajassa. Alustavien arvioiden mukaan on esitetty, että asunnon rakentaja tai myyjä maksaisi todistuksesta jopa 300 euroa. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että hintaan vaikuttaisi tarkastajan kilometrikorvaus. Järjestelmästä on tultava sellainen, ettei se kohtele eri lailla asuntoja eri puolilla Suomea. Todistuksen hinta ei saa riippua asunnon sijainnista. Todistuksen maksun määräytymisperusteissa on huomioitava myös pitkien ajomatkojen aiheuttamat ympäristövaikutukset sekä alueellisen tasa-arvon toteutuminen esimerkiksi haja-asutusseuduilla. Suomen päättäjillä on myös EU-direktiivejä täyttäessään vielä mahdollisuus määritellä, kuinka järjestelmä käyttöönotetaan. Pidän erittäin tärkeänä, että otamme huomioon olemassa olevat säädöksemme ja käytämme hyväksi olemassa olevia järjestelmiä. Nykyisin uusiin taloihin tehdään monen monta tarkastusta, ennen kuin ne otetaan asuinkäyttöön. Kunnallisen rakennusvalvonnan tehtävänä on huolehtia kunnassa tarvittavasta rakentamisen yleisestä ohjauksesta ja neuvonnasta. Tarkastajat käyvät läpi eri asioita ja ovat valmiita myös energianeuvontaan. Olisi tärkeää liittää yhteen eri tarkistuksia ja todistuksia, jotta turhaa ja maksullista päällekkäistä byrokratiaa voitaisiin välttää. Vuosittain rakennetaan yli 30 000 asuntoa, joten mistään pienestä todistusten määrästä ei ole kyse edes alkuvaiheessa, jolloin todistusvelvolllisuus koskisi vain uusia asuntoja. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus ottaa rakennusten energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanossa ja etenkin energiatehokkuustodistusten myöntämisessä huomioon talousvaliokunnan kannanoton tarpeettoman Versio 2.0
lupa-, todistus- ja tarkastusbyrokratian luomisesta ja miten aiotaan varmistaa, ettei todistuksen hankkimisesta aiheudu kohtuutonta epätasa-arvoa asuntojen omistajille, mikäli todistuksen hintaan vaikuttaa asunnon sijainti? Helsingissä 1 päivänä kesäkuuta 2005 Miapetra Kumpula /sd 2
Ministerin vastaus KK 541/2005 vp Miapetra Kumpula /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Miapetra Kumpulan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 541/2005 vp: Miten hallitus ottaa rakennusten energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanossa ja etenkin energiatehokkuustodistusten myöntämisessä huomioon talousvaliokunnan kannanoton tarpeettoman lupa-, todistus- ja tarkastusbyrokratian luomisesta ja miten aiotaan varmistaa, ettei todistuksen hankkimisesta aiheudu kohtuutonta epätasa-arvoa asuntojen omistajille, mikäli todistuksen hintaan vaikuttaa asunnon sijainti? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Ympäristöministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö valmistelevat parhaillaan rakennusten energiatehokkuusdirektiivin vaatimusten sisällyttämistä kansalliseen lainsäädäntöön. Tähän kuuluu rakennusten kokonaisenergiatehokkuuden laskentamenetelmästä päättäminen, vähimmäisvaatimusten asettaminen, rakennusten lämmityskattiloiden ja ilmastointijärjestelmien tarkastukset sekä rakennusten energiatehokkuustodistusjärjestelmä. Kun valtioneuvosto saattoi direktiiviehdotuksen eduskunnan tietoon (U 44/2001 vp), eduskunta suhtautui ehdotukseen myönteisesti. Asiaa käsiteltiin talousvaliokunnassa ja ympäristövaliokunnassa. Molempien valiokuntien keskeiset huomiot on onnistuttu ottamaan direktiiviehdotuksen käsittelyssä ja kansallisen lainsäädännön valmistelussa huomioon. Energiatehokkuustodistusta koskeva lainsäädäntö on ollut valmisteltavana kauppa- ja teollisuusministeriön sekä ympäristöministeriön asettamassa työryhmässä. Työryhmä luovutti ehdotuksensa hallituksen esityksiksi ministeriöille 14.6.2005. Työryhmän ehdotuksen mukaan energiatehokkuustodistuksen antaisi pätevä ja riippumaton asiantuntija. Pätevyysvaatimuksista säädettäisiin laissa ja tarkemmin ympäristöministeriön asetuksessa. Pätevyys osoitettaisiin alan oppilaitoksissa. Pätevistä asiantuntijoista pidettäisiin lääninhallituksissa rekisteriä saamaan tapaan kuin kiinteistönvälittäjistä nykyisin. Mitään muita hallinnollisia järjestelyjä ei todistuksen antamiseen liittyisi. Työryhmä ehdottaa lakiin otettavaksi todistuksesta perittävän palkkion määräytymisperusteet. Ehdotuksen mukaan palkkion on oltava kohtuullinen ottaen huomioon työn laatu ja työmäärä sekä tehtävien taloudellisesti tarkoituksenmukainen suoritustapa. Kilpailu karsii markkinoilta kohtuuttomia palkkiota perivät palveluksentarjoajat, ja laissa määritellyt määräytymisperusteet tarjoavat kuluttajalle mahdollisuuden reagoida liian korkeisiin palkkiovaatimuksiin. Uusille rakennuksille asetettavat energiatehokkuusvaatimukset eivät olisi nykyisiä vaatimuksia ankarammat. Rakennuslupamenettelyssä energiatehokkuus ja muun muassa vaihtoehtoiset lämmitysjärjestelmät tulee nykyistä tarkemmin selvittää. Se ei kuitenkaan vaikeuta rakennuslupaprosessia nykyisestä. Direktiivin mukaan lämmityskattiloiden pakolliselle tarkastamiselle on myös vaihtoehtoinen neuvontamenettely. Tavoitteena on kehittää neuvontamenettelyä niin, että sillä onnistutaan saamaan yhtä hyvät tulokset kuin pakollisella tarkastuksella. 3
Ministerin vastaus Direktiivin edellyttämä ilmastointijärjestelmien tarkastus pyritään saamaan osaksi jo voimassa olevaa Euroopan unionin asetukseen perustuvaa kylmäaineiden vuototarkastusta. Osa tarkastustehtävistä voi olla samoja, joita joudutaan tekemään energiatodistuksen laatimisen yhteydessä. Näihin tukeutuen ilmastointijärjestelmien tarkastukset eivät edellyttäisi kokonaan uusia hallinnollisia järjestelyjä. Ministeriöt lähettävät työryhmien ehdotukset laajalle lausuntokierrokselle. Sen jälkeen ministeriöissä valmistellaan annettavat hallituksen esitykset, joissa yhtenä keskeisenä tavoitteena on estää tarpeettoman lupa-, todistus- ja tarkastusbyrokratian syntyminen ja kiinnittää huomiota myös siihen, että kustannukset ovat asuntojen omistajille kohtuulliset ja oikeudenmukaiset. Helsingissä 23 päivänä kesäkuuta 2005 Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam 4
Ministerns svar KK 541/2005 vp Miapetra Kumpula /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 541/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Miapetra Kumpula /sd: Hur ämnar regeringen vid verkställigheten av direktivet om energieffektivitet och i synnerhet vid beviljandet av energieffektivitetscertifikat beakta ekonomiutskottets ståndpunkt till onödig tillstånds-, certifikats- och kontrollbyråkrati och hur ämnar regeringen säkerställa att införskaffandet av certifikat inte leder till en oskälig ojämlikhet för bostadsägarna, ifall bostadens läge påverkar certifikatspriserna? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Miljöministeriet och handels- och industriministeriet bereder som bäst en integrering av energieffektivitetsdirektivets krav på byggnader med vår nationella lagstiftning. I kraven ingår beslut om hur den totala energieffektiviteten i byggnader skall beräknas, ställande av minimikrav, kontrollering av byggnadernas värmepannor och luftkonditioneringssystem samt ett system för energieffektivitetscertifikat. När statsrådet tillkännagav direktivet för riksdagen (U 44/2001 rd), var riksdagens inställning till förslaget positiv. Ärendet behandlades vid ekonomi- och miljöutskottet. De bägge utskottens centrala synpunkter har kunnat beaktas vid behandlingen av direktivförslaget och vid beredningen av den nationella lagstiftningen. Lagstiftningen gällande energieffektivitetscertifikat har beretts av en arbetsgrupp som har tillsatts av handels- och industriministeriet och miljöministeriet. Arbetsgruppen överlämnade sitt förslag till regeringspropositioner 14.6.2005. Enligt arbetsgruppens förslag skulle energieffektivitetscertifikaten utfärdas av kompetenta, obundna specialister. Kompetenskraven skulle bestämmas genom lag och specificeras genom en förordning av miljöministeriet. Kompetensen skulle styrkas vid läroinrättningar inom området i fråga. Länsstyrelserna skulle föra register över kompetenta specialister på motsvarande sätt som när det gäller fastighetsförmedlare. Några andra administrativa arrangemang skulle certifikaten inte förutsätta. Arbetsgruppen föreslår att grunderna för certifikatsarvoden anges i en lag. Enligt förslaget skall arvodet vara skäligt i förhållande till arbetets natur och arbetsmängden samt ett ekonomiskt ändamålsenligt sätt att utföra de behövliga uppgifterna. Konkurrensen sörjer för att de tjänsteleverantörer som tar ut oskäliga arvoden blir utmönstrade, medan de enligt lag fastställda avgiftsgrunderna ger konsumenten möjlighet att reagera på alltför höga arvoden. Energieffektivitetskraven på nya byggnader skulle inte vara striktare än de krav som redan ställs i dagens läge. Vid behandlingen av byggnadstillstånd skall energieffektiviteten och bland annat alternativa uppvärmningssystem utredas noggrannare än vad som är fallet nuförtiden. Detta skulle dock inte i sig försvåra byggnadstillståndsprocessen. Enligt direktivet kan ett rådgivningsförfarande också komma i fråga som ett alternativ till obligatorisk kontroll av värmepannor. Målet är att rådgivningsförfarandet skall utformas så att det ger lika goda resultat som obligatoriska kontroller. 5
Ministerns svar Man strävar efter att den kontroll av luftkonditioneringssystem som direktivet förutsätter kan införlivas med läckagekontroll av kylmedel enligt Europeiska unionens förordning. En del av kontrollåtgärderna kan vara identiska med dem som skall utföras i samband med utfärdande av energicertifikat. Mot denna bakgrund skulle kontrolleringen av luftkonditioneringssystem inte förutsätta helt nya administrativa arrangemang. Ministerierna vidarebefordrar arbetsgruppens förslag på en omfattande remissomgång. Därefter kommer ministerierna att bereda regeringens propositioner, där ett centralt mål är att man skall eliminera onödig tillstånds-, certifikats- och kontrollbyråkrati samt fästa uppmärksamhet vid att kostnaderna för bostadsägarna är skäliga och rättvisa. Helsingfors den 23 juni 2005 Miljöminister Jan-Erik Enestam 6