MAKKARALAHDEN RAKENTUMISEN HISTORIAA Makkaralahti 1900-luvun alkupuolella Päiväämätön osakartta viisiosaisesta karttasarjasta, joka esittää pappilan tilan ja siitä erotettujen tilojen tilukset Iisalmen kylässä. Kartta on todennäköisesti laadittu 1920-30-luvulla. Keltaiset alueet ovat peltoa, vihreät niittyä, harmaa kallioista ja värittämätön metsäistä maastoa. Maisema oli rannoiltaan melko avoin. Asuinpaikat sijoittuivat rannan tuntumassa oleville korkeammille maastokohdille pellon ja metsän rajaan.
Makkaralahden alue kuului vanhastaan Iisalmen pappilan maihin, joita pappilan torpparit viljelivät. 1900-luvun alussa (edellisen sivun päiväämätön kartta) laaditussa kartassa alueella näyttää olleen kolme tilaa: itäisellä rannalla Korkeaharju (kts. erillinen inventointikortti) ja Kaitala, pohjoisella rannalla Toppinen. 1900-luvun alun torpparivapautuslakien myötä monet torpat lunastettiin itsenäisiksi kuten Korkeaharjun tila. Sen asuinrakennus ja samoihin aikoihin rakennettu navetan luonnonkiviosa ovat vanhimmat Makkaralahden säilyneet rakennukset. Muiden tilojen pihapiirit ovat väistyneet uudemman rakentamisen tieltä. Korkeaharjun asuinrakennuksen vanhan osan alkuperäistä ikää ei tunneta. Nykyisen omistajan vanhemmat ostivat Korkeaharjun palatessaan Kanadasta vuonna 1932 ja laajensivat paikalla ollutta pientä tuparakennusta. Rakennuksessa on 1920-30-luvuilla muodissa ollut taitekatto, jonka yleistymiseen Suomessa nähtävästi vaikutti myös Amerikan paluumuuttajien mukanaan tuomat ideat. Navetasta on jäljellä Iisalmen seudulla hyvin harvinainen lohkokivistä muurattu runko. Puuosiltaan se on uusittu ja muutettu autotalliksi 1980-luvulla. Katto oli kuulemma myös aiemminkin yksilappeinen. Kauppias Huttunen rakensi huvilan rautatieasemaa vastapäätä Makkaralahden lounaisrannalle, missä se edelleen sijaitsee joskin paljon ajan myötä muutettuna. Kauppiaalla oli kaupungissa varsinainen asunto, josta hän kesäisin saapui Makkaralahteen. Rakennus kertoo osaltaan Iisalmeen asti levinneestä 1900-luvun alun huvilakulttuurista. Huviloita rakensivat ensin kaupunkien varakkaimmat, joita olivat tuolloin monet kauppiaat. Huvilat sijaitsivat tyypillisesti, kauppias Huttusen huvila tapaan, kaupungin liepeillä rannoilla. Iisalmessa sijainneista huviloista on säilynyt alkuperäiset ominaispiirteensä säilyttäneinä vain aivan muutama. Karttaan on merkitty myös ampumarata, joka kuului Iisalmessa vuodesta 1883 1900-luvun alkuvuosikymmenille toimineelle reservikomppanialle. Ampumarata sijaitsi Makkaralahdenkadun ja Suistamonkadun välissä. Muistona siitä on jäänyt katujen nimiä kuten Ampujankuja. Ampumaradalla ollut hiekkapenger tasoitettiin 1940-50-luvuilla rakennettavien katujen pohjiin. Alue rajoittuu lännessä rautatiehen, jonka tynnyriholvin muotoon porakivistä n. 1902-04 rakennettu alikulkutunneli. Rautatien tuntumassa vieressä sijaitseva vuonna 1926 valmistunut asuintalo on vanhimpia Makkaralahden rakennuksia. Ulkovuoraus ja ikkunat on myöhemmin muutettu, mistä syystä talon rakennusaikaa on vaikea arvioida. Kuitenkin 1920-luvulle tyypilliset räystäsrakenteet kertovat rakentamisajankohdasta. Korkeaharjun entinen asuinrakennus ja kivinavetan pääty. Navetan puurakenteet on kokonaan uusittu rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä.
Makkaralahden alue pysyi hyvin maaseutumaisena muutamine maatiloineen aina 1940-luvulle asti. Tuolloin sen länsi- ja eteläosien seurakunnalle kuuluneet maat palstoitettiin Karjalasta tulleen siirtoväen ja rintamamiesten asutukseen. Korkeaharjun tilan pohjoisosasta myytiin samoihin aikoihin viisi rantaan rajoittuvaa palstaa. Suistamonkadun nimi kertoo paikalle muuttaneiden kotipitäjästä Karjalassa. Asutustoiminnan periaatteisiin kuului osoittaa samoilta Karjalan seuduilta lähteneille myös asutusalueiden uudet tilat siten, etteivät kyläyhteisöt olisi hajonneet. Tästä syystä Iisalmen, Pielaveden ja Kiuruveden seuduille asutettu väestö olivat Suistamon pitäjästä. 1940-luvulla maalaiskunnan rakennusjärjestys määräsi rakennuspaikan minimiksi 2500 m2 alueille, joilla ei ollut rakennussuunnitelmaa kuten Makkaralahdessa. Siten rakentaminen pysyi 1960-luvun vaihteeseen asti väljänä, mikä näkyy hyvin oheisesta 1959-60 laaditusta kartasta. Alue poikkesi väljyytensä takia paljon kaupunkialueen asutusalueista kuten Rohmulasta ja Touhulasta. Seurakunnan luovuttamat maat oli palstoitettu asutussuunnitelman avulla, joka loi samalla pohjan alueen länsiosan katuverkostolle. Suunnitelmassa Suistamonkadun rannanpuoleiset tilat olivat suurimpia (jopa 1 hehtaarin kokoisia), koska niihin kuului viljelyyn ja niittynä käytetty alava ranta. Makkaralahden keskialueen metsäiset ja kivikkoiset asutustilat olivat pienempiä keskimäärin 2500m2. Alueen pohjoisosassa mm. nykyisen kerrostaloalueella oli yksittäisiä suurempia maatiloja. Asutussuunnitelmassa rakennusten paikat oli määrätty tarkasti, kuten aikakauden asemakaava-alueilla oli tapana. Asuinrakennusten paikat oli osoitettu yleensä toisiinsa nähden suoriin riveihin n. 10-15 metrin etäisyydelle tielinjasta, kun taas talousrakennusten paikat yleensä oli osoitettu tonttien takaosiin. Viljelyn ja muutaman kotieläimen pidon takia talousrakennuksissa oli tiloja kotieläimille. Makkaralahden rantamaisemat pysyivätkin eläintenpidon ja laidunnuksen takia edelleen avoimina. Sodan jälkeinen rakentaminen alkoi Suistamonkadulta ja Kaarikadulta jatkuen Makkaralahden-, Niitty- ja Vihtarannankaduille 1950-luvulla. Suuri osa Makkaralahteen 1940-50-luvun rakennuksista oli Maatalousseurojen keskusliiton asutusvaliokunnan tyyppipiirustuksilla laadittu. Paikkakunnan rakennustarkastaja Tauno Jääskeläinen toimi monen ulkorakennuksen suunnittelijana ja laati tyyppipiirustuksiin tonttipiirustuksia Alueen alkuperäisiä rakennuslupapiirustuksia tarkasteltaessa silmiinpistävää on, että 1940-luvulla asuinrakennukset olivat selvästi pienempiä ja vaatimattomampia kuin seuraavan vuosikymmenen rakennukset. Osin rakennusten pienuudesta johtuen suurta osaa aikakauden rakennuksista on laajennettu tai sitten ne on korvattu tontille rakennetulla uudella asuinrakennuksella.. Yllä Suistamonkadun väljänä säilynyttä rakentamista. Vanhimmat olivat usein kapearunkoisia, keskimäärin 6 metriä, kun myöhemmin runkolerveys kasvoi jopa n. 8 metriin. Vasemmalla tyyppipiirustuksia: 1940-luvulla julkisivuissa oli vielä klassistisia piirteitä kuten kuusiruutuiset ikkunat (ylempi piirros). 1950-luvulle tultaessa mallistot saivat funktionalistisia piirteitä (alempi kuva). Ulkorakennuksissa oli aikakaudella hyvin tyypillistä rakennuksen runkolinjan sisäänvedetyt katokset sisäänkäyntien yhteydessä Alin piirustus esittää vuonna 1953 kortteliin 36 tontille no 9 suunniteltua ulkorakennusta, johon tuli saunatilat, navetta, lantala ja halkovarasto. Piirustukset laati kunnan tuolloin jo kokenut rakennusmestari Atte Kettunen.
Makkaralahti 1960-luku ja seuraavat vuosikymmenet Makkaralahti kuului Iisalmen maalaiskuntaan 1969 asti, jolloin kaupunki ja maalaiskunta yhdistyivät. Tätä ennen rakentamista ohjattiin asemakaavojen sijaan rakennusjärjestyksellä ja alueille laadituilla rakennussuunnitelmilla. Vuonna 1956 asemakaavaprofessori O. I. Meurman oli laatinut Iisalmen kaupungin yleiskaavan, johon oli lisätty myös maalaiskunnan puolen alueita kuten Makkaralahti turvaamaan kasvavan kaupungin maa-alueiden tarvetta. Meurmanin hahmotteli Makkaralahden yhdeksi tulevaksi asumalähiöksi, johon tulisi myymäläkeskiöt kerrostalokortteleiden tuntumaan. Kerrostaloaluetta ostoskeskuksineen alettiinkin rakentaa 1970-luvun vaihteessa Meurmanin osoittamaan paikkaan. Toinen kyseisen yleiskaavan myöhempiin kaavoihin luotaama periaate oli rantalinjaa seuraavaa vihervyöhyke. Makkaralahden ensimmäinen asemakaava valmistui vasta vuonna 1977. Alue oli kuitenkin alkanut uudistua vahvistamattoman rakennussuunnitelman avulla, joka tiiviydessään ennakoi ensimmäistä asemakaavaa. Ensimmäisen asemakaavan laatimisvaiheessa alue käsitti pääasiassa omakotitaloja, joita oli n. 120 ja joista näistä 92 oli rakennettu asutustiloina. 1970-luvun alussa ennen asemakaavaa alueelle rakennettiin kymmenisen omakotitaloa poikkeusluvilla. Kaava tiivisti vanhoja kortteleita sekä laajensi asutusaluetta niemen pohjois- ja koillispuolelle. Tiivistyminen tapahtui jakamalla aiempia suuria tontteja sekä kerrostalokorttelin rakentamisella. Ostarin rakentamisen myötä muodostui Makkaralahdesta kaupungin ensimmäinen lähiötyyppinen asuinalue. Oikealla katunäkymiä, joista näkyy hyvin eri vuosikymmenien rakentamisen kirjo. Alueen Itäosassa on hyvin yhtenäisiä 1970-1990-luvuilla rakentuneita alueita (alin kuva). Muualla vanha ja uusi rakentaminen lomittuvat. Alakuvassa osa 1960-luvulla laaditusta suunnitelmasta, minkä mukaan alue alkoi tiivistyä. Paljon jäi toteutumatta kuten kuvassa näkyvä Makkaralahdenkadun muuttaminen rivitalovaltaiseksi. Tällöin sen alkuperäinen rintamamiestalojen rivistö olisi väistynyt. Myöskään suunniteltuja yhteyttä Ansakadun ja Ampumakujan poikkikaduilla Suistamonkadun ja Makkaralahdenkadun välille ei toteutettu..
Makkaralahdessa kuten kaupungin keskustassa käytettiin paljon punatiiltä, koska Iisalmessa toimi tiilitehdas.. Muuratut julkisivut, ovat säilyneet elementtijulkisivuja paremmin, mikä vaikuttaa olennaisesti kerrostaloalueiden viihtyisyyteen. Kerostalorakentaminen alkoi samanaikaisesti rakennetun liiketalon (ostari, kuvat alla) lähistöltä. Kuvissa oikealla Helsingissä Reino Minkkisen suunnittelemat asuintalot, joihin tuli aikakaudelle tyypillinen maanpäällinen kellari ja kolme asuinkerrosta. Julkisivujen arkkitehtoninen sommittelu, sisääntulokatos, puusäleikkö ja tiililimitykset poikkesivat selvästi 1970-luvulla vallinneesta elementtitalotuotannosta. Kerrostaloista ilmeikkäimpiä ovat kaupungin vuokrataloyhtiön (Petterinkulma) 1996 rakennuttamat kaksi luhtikäytävätaloa (suunnittelija arkkitehti Pirjo Pykäläinen / Iisalmen kaupunki)(valokuva alla oikealla). Iisalmelainen Arkkitehtitoimisto Jouko Rytkönen suunnittelema ja vuonna 1979 rakennettu liiketalo edustaa hyvin 1960-1970-lukujen ostariarkkitehtuuria. Näissä tunnuspiirteenä on liimapuupalkein kannatettu katto leveine eturäystäineen. Kontrastina massiiviselle räystäälle koko etuseinä oli yleensä lasitettu. poltettu tumma tiili, tummin saumoin, Kerrostalo korttelien tuntumassa on vuonna 1987 Raimo Saarenvirran (Iisalmen kaupungin tekninen virasto) suunnittelema päiväkoti: modernismia edustavassa rakennuksessa voidaan nähdä väimerellisen kansanarkkitehtuurin vaikutteita muurimaiset valkeaksi slammatut tiiliseinät, räystäättömyys, yllätyksellinen massoittelu). Rakennus liittyy hienosti kerrostalopihoihin ja alueen puistoalueisiin (kuva alla).
SUOMEN RAKENNUSKULTTUURIN YLEISLUETTELO MUSEOVIRASTO KOHDEINVENTOINTILOMAKE 2. Kunta Iisalmi 3. Kohde 4. Kylä/rekisterinumero 140-009-0056-0008 (osin 140-407-0020-0309) 10. RAKENNUKSEN KUVAUS Rakennus Nyk. käyttö 8. Kohteen osoite Suistamonkatu 94 KORKEAHARJU 328 6. Kohdetyyppi 9. Omistaja ja omistajan osoite Anna-Liisa Nissinen Savonlinna loma-asunto Alkup. käyttö asuinrakennus Rak.aika vanhin osa?, laajennus 1932, 1950 ja 1960-luvuilla muutoksia Suunnittelija - Kerrosluku Perusta sokkeli 1+ullakkohuoneet nurkkakivet hirsinurkkien alla, sokkelin päälle tehty betonointi myöhemmin. Runko hirsi (lyhytnurkka), päätykolmiot rankorakenteiset Kattomuoto taitekatto Kate kolmiorimoitettu huopakate laitettu pärekaton päälle 1950-luvulla Vuoraus vaakaponttilaudoitus 1950-luvulla, aiemmin pystylaudoitus ja osin vuoraamaton Ulkovärit keltaiset seinät, valkoiset listat ja ikkunat, Kunto kohtalainen Erityispiirteet Taitekatot olivat 1920-30-luvulla muodinmukaisia kaupunkialueella ja huviloissa, taitekattoihin saatiin Amerikasta esikuvia. 11. RAKENNUSHISTORIA Paikan nykyisen omistajan Anna-Liisa Nissisen vanhemmat tulivat vuonna 1932 Kanadasta vietettyään siellä 6-8 vuotta ja ostivat Korkeaharjun (6,8 ha), Pekka Rothilta, joka joutui myymään paikan taloudellisista syistä. Elettiin vielä 1929 New Yorkin pörssiromahduksen jälkeisiä lamavuosia, jolloin monet kiinteistöt vaihtoivat omistajaa. Ennen Rothia paikan omisti Lyytinen. Pekka Roth oli mahdollisesti lunastanut tilan pappilasta, jonka torppana paikka oli aiemmin. Anna-Liisa Nissisen isällä Aku Antti Nissisellä oli Iisalmen kaupungissa kauppaliike ja Korkeaharju tuli perheen asuinpaikaksi, johon kuului pieni navetta kotieläimineen. Rakennus säilyi ympärivuotisena asuntona 1970-80 luvulle asti. Tilan ostamisen jälkeen vanhemmat laajensivat vanhaa tuparakennusta nykyiseen hahmoonsa taitekattoiseksi (1932). Ullakolle tuli kolme huonetta: keittiössä oli Kastor -merkkinen hella paistouuneineen, kammarissa pystymäinen, pieni "Porin Matti" uuni sekä kolmannessa huoneessa pienempi Kastor -hella paistouuneineen. Alakertaan tuli yksi lisähuone, "pikkukammari" pönttöuuneineen. Taloon tehtiin 1950-60 luvuilla korjauksia: aiemmat T-puitejakoiset ja laajennusosan sekä ullakkokerroksen tasaruutuiset ikkunat vaihdettiin nykyisiin matalampiin ja leveämpiin, julkisivut vuorattiin vaakaponttilaudoituksella ja alapohjan eristeet uusittiin. Alun perin alapohja oli hyvin kylmä (pieni kerros sahanpurua ja sanomalehtiä). Rakennuksen seinät maalattiin keltaisella, myös aiempi seinäväri oli keltainen. Kuisti lasitetiin 1950-luvulla.
1950-luvun lopulla tilan pohjoispuolelta myytiin 5-rantatonttia huviloiksi. Jäljelle jäänyt 1 hehtaarin kokoinen alue jaettiin perheen lapsille, joista osa on myynyt osuutensa myöhemmin. 12. LÄHIYMPÄRISTÖ Pihapiiriin kuului karjarakennus, josta on jäljellä luonnonkivistä muuratut seinät. Lato-osa on purettu ja puurakenteet on uusittu. Rakennuksessa on kuitenkin edelleen pulpettikatto kuten jo 1930-luvulla. Sisäpinnat on betonoitu. Rakennus myytiin myöhemmin naapurille, joka muutti rakennuksen autotalliksi. Anna-Liisa ja Martti Nissisen mukaan navetta rakennettiin 1930- luvulla. Rakennuksessa oli 1930-luvulla pulpettikatto. Karjarakennusten rakentaminen luonnonkivistä ja pulpettikattoisena oli aikakaudella poikkeuksellista. Rannassa, kallion suojassa on pieni perinteinen saunarakennus, joka saattaa olla asuinrakennuksen ikäinen. Saunan edustalla oli Anna-Liisa Nissinen lapsuudessa pesukota pyykinpesua varten. Tontin piha on hyvin hoidettu ja puutarhamainen. 13.SÄILYMISEDELLYTYKSET (uhkatekijät, kaavallinen tms. tilanne, päätökset) Ei ole merkitty suojelukohteeksi ennen vuotta 2013 laadituissa kaavoissa. 14. LUETTELOINTIPERUSTE Asuinrakennus on todennäköisesti Makkaralahden vanhin säilynyt rakennus. Paikka on aiemmin ollut pappilan torppa. 18. LÄHTEET JA SUULLINEN TIETO Haastattelu: Anna-Liisa ja Martti Nissinen Vanhat kartat / Iisalmen kaupunginarkisto 15. Rakennushistoriallinen 16. Historiallinen 17. Maisemallinen x LOMAKKEEN TÄYTTÖ Hanna Oijala 11.6.2013
Kuvaliite rakennusinventointiin KORKEAHARJU 328 / Iisalmi NAVETAN KIVIOSA ASUINRAKENNUS SAUNA Osasuurennus karttasarjasta, joka kuvaa Iisalmen pappilasta erotettuja tiloja ja niiden tiluksia. Kartat on laadittu 1920-30-luvuilla. Vasemmalla valokuva ennen 1950-60 lukujen taloon tehtyjä muutoksia: talon alkuperäinen kamarissa on T-malliset ikkunat laajennusosa tasaruutuiset ikkunat, rakennuksessa näyttää olevan pystylaudoitus, laajennusosassa vain päätykolmioissa ja seinän alaosassa, kuistia ei ole vielä lasitettu. Rakennusinventointi 4.6. 2013 Hanna Oijala / Iisalmen kaupunki
Iisalmelainen arkkitehti L V Huttunen suunnitteli ja rakennutti 1984 omakotitalon Korkeaharjun pohjoispuolelle. Korkeaharjun vanha navetan kiviosa muutettiin autotalliksi. Navettaa kuului aiemmin latoosa, joka sijaitsi kiviosan jatkona. Kiviosa toimi eläintilana. Luonnonkivinavettoja on Iisalmen seudulla rakennettu suhteellisen vähän ennen 1940- lukua. Korkeaharjun navetta saatettiin rakentaa luonnonkivestä, koska puuta, saati rakennus tiiliä oli niukasti saatavilla. Sauna sijaitsee niemen kärjessä, josta alimmaiset kuvat ovat otettu kohti asuinrakennusta: vanhasta kuvasta näkyy kuinka avoin rantamaisema aiemmin oli. Rakennusinventointi 4.6. 2013 Hanna Oijala / Iisalmen kaupunki