Vihreitä ratkaisuja kohtuuhintaiseen ja kestävään asumiseen Suomen kaupunkiseuduilla

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 Vihreät De Gröna - valtuuskunnan kokous 3/2014 - LIITE Asumispoliittisen työryhmän esitys 15.9.2014 valtuuskunnalle 20.9.2014: Vihreitä ratkaisuja kohtuuhintaiseen ja kestävään asumiseen Suomen kaupunkiseuduilla Sisällysluettelo Johdanto: tilannekuva 2010-luvun Suomesta...1 Tärkeimpänä tavoitteena kohtuuhintainen asuminen kaikille...3 Vihreitä keinoja kohtuuhintaisen asumisen lisäämiseksi...4 1. Kohti kestävämpää yhdyskuntarakennetta...4 2. Aktiivisuutta kunnan maanomistukseen...5 3. Lisää parempia asumisvaihtoehtoja...5 4. ARA-järjestelmä remonttiin...7 5. Sääntelyn tarkistaminen...7 6. Loppu yksityisautoilun piilotukemiselle...8 7. Lisää yhteisöllisiä asumisratkaisuja...9 8. Finanssipoliittiset keinot käyttöön...10 9. Parempaa tietoa asuntotilanteesta...10 10. Uudet pelisäännöt vajaakäytössä oleville rakennuksille ja tiloille...11 11. Järkeä työmatkoihin...11 12. Asumisen tuet kuntoon...12 Johdanto: tilannekuva 2010-luvun Suomesta Asuminen on keskeinen osa jokaisen suomalaisen elämänpiiriä. Se vaikuttaa suuresti jokaisen suomalaisen arjen muotoutumiseen, liikkumistarpeeseen, elinolosuhteisiin ja käytettävissä oleviin tuloihin. Asuminen on perustavanlaatuinen oikeus, johon maassamme on kiinnitetty menneisyydessä suurta huomiota. Sotien jälkeen evakkojen ja asunnottomiksi jääneiden asuttamisprojekti oli valtava poliittinen ponnistus, jossa käytettiin hyvin vahvoja keinoja. Niitä olivat mm. maanluovutukset vastoin maanomistajien tahtoa sekä aravajärjestelmän perustaminen. Näillä toimilla tasattiin ihmisten elinoloja ja taattiin yhteiskuntarauha. Tämän päivän Suomi on hyvin erilainen paikka elää. Ihmisten vapaaehtoinen muuttoliike ulkomailta sekä maan sisällä vie ihmisiä paikasta toiseen yhä kiihtyvällä tahdilla. Tämä kaupungistumisena tunnettu siirtymäliike suuntautuu kasvukeskuksiin. 1

26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 Asiantuntijat arvioivat, että nykytrendin jatkuessa tulevina vuosikymmeninä noin 500 000 asukasta pyrkii muuttamaan yliopistokaupunkien kasvuvyöhykkeille. VTT:n mukaan tämä edellyttää 30 000 uuden asunnon rakentamista joka vuosi. Ei ole samantekevää, miten tämä toteutetaan. Tämä muuttoliike on valtava voima, jota ei pidä padota vaan ohjata parhaaseen mahdolliseen suuntaan. Se on 2010-luvun asumispolitiikan keskeinen taustatekijä. Asuntotuotantoa tulisi nopeuttaa, mutta matkalla on haasteita. Kaavoitus on hidasta, sääntely paikoin turhan raskasta ja kilpailu rakennusalalla kovin heikkoa. Omistusasumista suositaan vieläpä niin, että seutujen naapurikunnat kilpailevat parhaista veronmaksajista ja jättävät heikompiosaiset keskuskunnan huoleksi. Seurauksena asuminen on kasvukeskuksissa kallista. Näin on myös vuokra-asumisen suhteen etenkin pääkaupunkiseudulla, missä yleishyödyllisten rakennuttajien vuokratasot ovat kohonneet lähentyen yksityisiä hintoja. Kysynnän ollessa selvästi tarjontaa suurempaa joutuvat kaikki maksamaan asumisesta enemmän kuin haluaisivat tai pahimmassa tapauksessa pystyisivät. Mikäli suuntaa ei muuteta, asumisen hinta vain kasvaa ja asuntojonot pitenevät. Hahmottaessamme nykytilannetta on tärkeää huomata, että ihmisten tapa asua on myös muutoksessa. Suomen 2,4 miljoonasta kotitaloudesta on yhden hengen kotitalouksia 40 prosenttia eli noin miljoona. Väestön rakenne ja huoltosuhde muuttuu, kun ikääntyneiden osuus väestöstä lisääntyy. Yhdeksi päätekijäksi nousee asuntojen esteettömyys. Samalla toiset kaipaavat lisää yhteisöllisyyttä, kun taas toisille yksityisyys ja oma rauha on tärkeintä. Osalle suomalaisista pieni, jopa alle 10 neliön asunto voi olla se mieluisin vaihtoehto. Nämä kaikki ovat seikkoja, jotka tulee huomioida asuntotuotannossa ja remontoimisen ohjaamisessa. Asuntopolitiikalla on yhteys monelle eri elämänalueelle, ja siksi se kytkeytyy muuhun yhteiskuntapolitiikkaan. Jos asuminen on kohtuuhintaista, se ei niele liian suurta osaa käytettävissä olevista tuloista näin vaikutetaan suoraan ihmisten toimeentuloon. Parhaimmillaan asuminen tuottaa ihmisille hyvinvointia. Hyvin suunnitellut asuinalueet ja laajat työssäkäyntialueet, joissa palveluiden ja työpaikkojen sijainti on hyvin suunniteltu, vaikuttavat positiivisesti kuntalaisten arkeen. Luonto- ja puistoalueet tarjoavat kaivattua virkistystä ja mielenrauhaa. Osallistava kaupunkisuunnittelu voi myös edistää ihmisten vaikuttamismahdollisuuksia ja vahvistaa kansalaisuuden kokemusta. 2

67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 Tärkeimpänä tavoitteena kohtuuhintainen asuminen kaikille Yhä useammalle suomalaiselle asuminen on liian kallista, erityisesti muuttoliikkeen paisuttamissa kasvukeskuksissa. Kun asuntojen kysyntä on jatkuvasti suurempaa kuin tarjonta, asumisen hinta on pysyvästi liian korkealla tasolla. Tämä kysynnän ja tarjonnan epäsuhta kasvattaa epätasa-arvoa, mikä lisää yhteiskunnallista epävakautta. Vihreiden mielestä keskeinen asumispoliittinen tavoite, joilla lisätään ihmisten hyvinvointia, on mahdollistaa omiin tuloihin nähden kohtuuhintainen asuminen kaikille suomalaiselle. Tähän päästään lisäämällä asuntotarjontaa. Se on yksinkertaisesti paras lääke nykytilanteeseen. Mutta miten? Ensinnäkin tarvitaan aktiivista asumispolitiikkaa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää ekologiseen yhdyskuntarakenteeseen sekä hyvällä sijainnilla olevaan tonttimaahan. Toiseksi tulee perata säädösviidakkoa ja tunnistaa sellainen sääntely, joka ei ole välttämätöntä vaan päinvastoin tekee asuntotuotannosta liian hidasta ja kallista. Seuraavassa kappaleessa esitellään yhteensä kaksitoista teemaa ja lukuisia toimenpiteitä, joilla lisätään kuntalaisten asumishyvinvointia. On myös syytä alleviivata niitä periaatteita, joista ei pidä tinkiä. Esteettömyys on sellainen, sillä hyvän asumisen edellytykset on varmistettava kaikille. Vanha rakennuskanta ei sovellu esimerkiksi liikuntarajoitteisten ja ikääntyvän väestön tarpeisiin, ja siksi tarvitaan lisää esteettömiä koteja. Toiseksi energiatehokkuuden vaatimuksia ei pidä lieventää, vaan alan toimijoita tulee ohjata rakennuskannan ja asumisen päästöjen laskemiseen. Tämä on fiksua asumispolitiikkaa, joka laskee asumisen kustannuksia pitkällä aikavälillä. Asumispolitiikassa tavoitteena tulee olla, että varsinkin alemmissa tuloluokissa alle kolmannes käytössä olevista nettotuloista menee asumisen kulujen kattamiseen. Kasvukeskuksissa tämä on jo monille utopiaa. Siksi tarvitaan tiukkoa poliittisia toimia. Nuorilla, varattomilla, työelämästä syrjäytyneillä, asunnottomilla, matalapalkkaisilla ja usein myös ikääntyneillä sekä suurella osalla liikuntarajoitteisista on vaikeuksia vaikuttaa oman asumisensa hintaan ja tasoon. Asuntopolitiikan tulee kiinnittää erityistä huomiota näiden ihmisryhmien tilanteen parantamiseen. 3

103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121 122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 141 142 143 Vihreitä keinoja kohtuuhintaisen asumisen lisäämiseksi 1. Kohti kestävämpää yhdyskuntarakennetta Toisen maailmansodan jälkeen kaupunki- ja liikennesuunnittelu on pohjautunut yksityisautoiluun. Tästä syystä jopa Helsingin seudulla, kiihkeimmän muuttovoiton alueella, maankäytön rakenne on hajanainen. Viime aikoina tämä suuntaus on kuitenkin haastettu yhä kattavammin perustein. Tänä päivänä kävelyä ja pyöräilyä suosiva infrastruktuuri sekä hyvä ja esteetön joukkoliikenne ovat toimivan kaupungin elinehdot. Raideliikenteeseen tukeutuminen mahdollistaa elävien puutarhakaupunkien olemassaolon. Ekologinen kaupunkirakenne perustuu fiksulle suunnittelulle ja kaavoitukselle. Tällöin lähikaupat, pyörätiet, puistot ja metsät sekä kohtuullisen tiivis asuminen saadaan viihtyisästi nivottua yhteen. Kävellen tai pyörällä pitää päästä kauppaan ja lähikouluun, joukkoliikenteellä taas vähän kauemmaksi. Esteettömän joukkoliikenneverkon vahvistaminen tekee monien alueiden rakentamisen haluttavaksi. Paikoin ja harkitusti tulee harjoittaa täydennysrakentamista. Jo rakennettuja alueita kannattaa tiivistää: esimerkiksi myös esikaupunkien keskusalueille kannattaa luoda urbaaneja tiivistymiä. Tämä onnistuu lisäämällä paikoin rakennusten tiheyttä ja korkeutta, erityisesti paikallisissa ja aluekeskuksissa ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varressa. Tällöin jää tilaa myös luonnolle ja virkistysaluelle. Kun palvelut ja viheralueet löytyvät läheltä, autoriippuvuus vähenee. Asemakaavoituksessa tulee pyöräparkit laittaa etusijalle autoparkkipaikkoihin nähden. Tulee myös huomioida uuden tekniikan suomat mahdollisuudet. Näyttötaulut ja kuulutukset auttavat niin vanhusta, heikkonäköistä kuin matkailevaa turistia. Joukkoliikenteen ja taksien välimaastossa olisi hyvä kokeilla uusia älyliikenteen sovelluksia. Pääkaupunkiseudun Kutsuplus on hyvä esimerkki niistä mahdollisuuksista, joita on jo nyt tarjolla. Lisätään rakentamisen tiiviyttä ja korkeutta, jotta syntyy kaupunkimaista yhdyskuntarakennetta ja luonto- ja puistoalueet säilyvät. Rakennetaan ensisijaisesti hyvien joukkoliikenneyhteyksien ja palveluiden äärelle. Kehitetään asukkaiden osallistumista ottamalla käyttöön rakentaviin ratkaisuihin ohjaavia fasilitointimenetelmiä ja tarjoamalla vaikutusmahdollisuuksia jo vireilläolovaiheeseen. Selvitetään, millaisin paikallisia asukkaita palkitsevin keinoin voitaisiin helpottaa täydennysrakentamista. Pilotoidaan erilaisia älyliikenteen sovellutuksia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. 4

144 145 146 147 148 149 150 151 152 153 154 155 156 157 158 159 160 161 162 163 164 165 166 167 168 169 170 171 172 173 174 175 176 177 178 179 180 181 182 183 2. Aktiivisuutta kunnan maanomistukseen Kaavoitus ja maanhankinta ovat kohtuuhintaisen asuntotuotannon välttämätön edellytys. Ne ovat se kova ydin, jolla luodaan mahdollisuudet onnistuneelle asuntopolitiikalle. Kunnat vastaavat maankäytön suunnittelusta alueellaan. Niillä on kaavoitusmonopoli, eli valtuustoilla on kaikki avaimet käsissään. Valtuusto luo puitteet sille, mitä rakennetaan, minne ja kuinka paljon. Lainsäädäntö antaa keinoja kunnan maapolitiikkaan. Keinoina on esimerkiksi etuosto, lunastusmahdollisuus, maankäyttösopimukset, kehittämiskorvaus ja rakentamiskehotus. Jos kunta hankkii kaavoitukseen raakamaata, se hallitsee myös maan hintaa alueellaan. Kuntien maapolitiikkaa on ryhdistettävä. Tämä tarkoittaa hukkamaan tunnistamista ja hyödyntämistä sekä hyvien liikenneyhteyksien äärellä olevien alueiden ostamista. Viime kädessä myös maan pakkolunastus on sallittua, mikäli yleinen etu niin vaatii. Rakentamattomien, mutta jo kaavoitettujen tonttien rakentamista pitää vauhdittaa. Tämä onnistuu perimällä korotettua kiinteistöveroa rakentamattomasta, jo asemakaavoitetusta maasta. Jos rakennusliike omistaa maan asemakaavoitetulla alueella, mutta hautoo sitä rakentamattomana, on tilanne kunnan ja kuntalaisten näkökulmasta huono. Tässä tapauksessa korotettu kiinteistövero toimii siis rakentamisen vauhdittajana ja asuntopulan vähentäjänä. Verotuksessa käytettävät kiinteistön arvostukset tulisi saattaa reaaliselle tasolle. Korotetun kiinteistöveron vaikutukset ovat jääneet tavoiteltua pienemmäksi, koska verotuksessa sovellettavat kiinteistöjen arvostukset ovat usein markkina-arvoja alemmat. Lisäksi verotettavan kiinteistön arvon määrittelyssä tulisi käyttää kaavoituksen sallimaa potentiaalia. Investoidaan tonttimaahan, joka luo kestävää yhdyskuntarakennetta. Tarkistetaan, onko rakentamattomalle kaavoitetulle tontille asetetun korotetun kiinteistöveron taso sekä yleinen maan arvo oikea. 3. Lisää parempia asumisvaihtoehtoja Vaikka suurelle osalle suomalaisista tavallinen omistus- tai vuokra-asunto on mieluisin vaihtoehto, se ei tarkoita, että niitä pitäisi tarjota kaikille. Kuten muillakin elämän osa-alueilla, kulutustottumukset sirpaloituvat siten, että syntyy yhä uusia asiakassegmenttejä. 5

184 185 186 187 188 189 190 191 192 193 194 195 196 197 198 199 200 201 202 203 204 205 206 207 208 209 210 211 212 213 214 215 216 217 218 219 220 221 222 223 224 225 Toisin kuin monissa muissa Euroopan kaupungeissa, meillä vuokra-asuminen ei ole yleisin vaihtoehto. Vuokra-asuntojen määrää on lisättävä ja näin luotava selvää kilpailua nykyisille markkinoille vuokrien alentamiseksi. Vuokra-asunnot mahdollistavat työntekijöiden liikkumisen tarkoituksenmukaisesti avautuvien työmahdollisuuksien mukaan. Asunnon yksityisomistusta painottavassa Suomessa painotetaan on laiminlyöty vuokraasuntojärjestelmää, joka ei toimi kunnolla. Esimerkiksi on hyvin sattumanvaraista, kenelle tarjotaan kuntien edullisempia vuokra-asuntoja. Päätöksiin liittyy epäselvää valikointia, sillä eniten asuntoa tarvitsevat usein sivuutetaan. Huonompiosaisille ei välttämättä tarjota asuntoa lainkaan, jolloin herää kysymys, että kenelle kuntien vuokra-asunnot on tarkoitettu? Kunnallista asuntotuotantoa tulee tukea ja asunnonvälitystä avata julkisemmaksi. Kuntien asunnonjakoperusteet tulee yhtenäistää ja niistä tulee koota tietoa päätöksenteon perustaksi. Jokainen asunnonhakija on asetettava jonoon, ja jonossa etenemistä on voitava seurata. Asuntokierron nopeuttamiseksi on kuntien asuntoihin solmittava myös määräaikaisia vuokrasuhteita esimerkiksi 10 vuodeksi. Määräaikaisista hakuajoista on luovuttava. Asumisoikeusasuminen on yksi vaihtoehto omistusasumisen ja vuokralla asumisen välimuotona. Asumisoikeusasuntojen määrää tuleekin lisätä, sillä ne alentavat asunnon hankkimisen kynnystä ja turvaavat asumisen jatkumon vuokra-asumista paremmin. Näiden asuntojen välitys on kuitenkin byrokraattista ja hankalasti hahmotettavaa. Järjestelmää on uudistettava esimerkiksi siten, että vapaat asunnot ovat netissä haettavissa kahden viikon ajan, jonka jälkeen asunnon saa pienimmän jononumeron haltija ja kaikille hakijoille ilmoitetaan päätöksestä. Asuntotuotannon ja -tarjonnan laventamiseksi tulee aktiivisesti etsiä keinoja, joilla pienet ja keskisuuret toimijat saadaan mukaan toteuttamaan rakennushankkeita. Hyvä esimerkki on ryhmärakentaminen. Siinä tavallisille asukkaille on annettu mahdollisuus tehdä itse itselleen koti. Tällä on paljon hyviä seurauksia, kuten rakennusalan kilpailun lisääntyminen. Ryhmärakentamista voitaisiin edelleen tukea tarjoamalla suunnittelu- ja arkkitehtipalveluita. Rakentajia tulee kannustaa esteettömiin ratkaisuihin. Edistetään pienten ja keskisuurten rakentajien pääsyä markkinoille Varmistetaan kunnan oman asuntotuotannon toimintaedellytykset Vuokra- ja omistusasumisen tuet ja verotus tulee tehdä toisiinsa nähden kustannusneutraaleiksi Tarkistetaan kuntien vuokra-asuntojen tarjoamiskäytännöt, jotta asuntoja luovutetaan niitä eniten tarvitseville Tarkistetaan asumisoikeusasuntojen pelisäännöt ja parannetaan niiden asukasdemokratiaa 6

226 227 228 229 230 231 232 233 234 235 236 237 238 239 240 241 242 243 244 245 246 247 248 249 250 251 252 253 254 255 256 257 258 259 260 261 262 263 264 265 Kannustetaan asukkaita ryhmärakentamiseen jyvittämällä siihen tontteja ja tarjoamalla tukea suunnitteluun 4. ARA-järjestelmä remonttiin Muuttuneiden korkomarkkinoiden myötä ARA:n perinteinen korkotuki ei ole enää houkutteleva vaihtoehto rakentajille. Edullinen lainaraha ei edesauta edullisten asuntojen rakentamista, jos ongelma on kallis tontti. ARA-järjestelmä tällaisenaan on jäykkä eikä pysty reagoimaan vaihteleviin markkinatilanteisiin. Sitä pitää kehittää sellaiseksi, että pystytään tukemaan kohtuuhintaista asuntotuotantoa kunkin hetken vaatimalla tavalla. Tavoitteet tulee määritellä uudelleen. Lisäksi pitää arvioida, mitkä nykyisistä sääntely- ja tukimuodoista ovat tehokkaimpia kohtuuhintaisiin asuntojen tuottamiseksi. ARA-järjestelmällä pitää olla myös tulevaisuudessa tavoitteena energia- ja esteettömyysparannusten tukeminen olemassa olevassa rakennuskannassa. ARA olisi luonteva tuki ryhmärakentamishankkeille, joiden toteuttamiseen on hankala saada lainaa yksityisiltä rahoituslaitoksilta. Lisäksi ARA olisi luonteva taho tarjoamaan taloyhtiöiden hallituksille tietoa ja koulutusta kiinteistöjen elinkaarikustannuksista ja niiden hallinnasta. Uudistetaan ARA-järjestelmä vastaamaan tämän päivän vaatimuksia ja tavoitteita Myönnetään ARA-tukea ryhmärakentamishankkeille sekä energiatehokkuutta ja esteettömyyttä lisäävien asumisratkaisujen toteuttamiseen 5. Sääntelyn tarkistaminen Rakennusala on täynnä erilaisia säädöksiä, joista osa on aikansa eläneitä. Ne tekevät rakentamisesta kallista tai ohjaavat rakentamaan vääränlaisia asuntoja tarpeeseen nähden. Asunnoille on asetettu erityisiä vaatimuksia, joiden tarkoituksenmukaisuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Keskineliöeliövaatimukset ovat aiheuttaneet tilanteita, joissa tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa paikallisia tarpeita. Väestösuojia voitaisiin rakentaa keskitetysti sen sijaan että niitä toteutetaan jokaisessa asuintalossa. Näistä vaatimuksista tulee voida tinkiä ja samalla tulee kehittää yhteisöllisyyteen ja energiansäästöön tukevia ratkaisuja. Mikäli väestönsuojia kaivataan, niiden rakentaminen voisi jäädä valtion tehtäväksi. 7

266 267 268 269 270 271 272 273 274 275 276 277 278 279 280 281 282 283 284 285 286 287 288 289 290 291 292 293 294 295 296 297 298 299 300 301 302 303 304 305 Kaavoitusprosessiakin voitaisiin nopeuttaa. Tämä onnistuisi tekemällä yleisluontoisempia asemakaavoja. Yksityiskohtainen vaatimusten sääntely olisi fiksumpaa toteuttaa rakennuslupavaiheessa, mutta tällä hetkellä korkein hallinto-oikeus on ottanut kannan, että rakennuslupa on myönnettävä ilman harkintavaltaa aina, jos suunnitelma on kaavan mukainen. Siksi tämä vaatii lakimuutoksen. Myös kumppanuuskaavoituksesta on saatu positiivisia kokemuksia. Siinä rakennuttaja osallistuu kaavoitukseen jo alkuvaiheesta lähtien, mikä teettää enemmän työtä kaavoituksen alussa mutta lopulta nopeuttaa valmiin kaavan toteutumista. Asukkaiden osallistumis- ja valituskäytännöt ovat kuitenkin samat kuin muussakin kaavoituksessa. Kumppanuuskaavoitus on nopeuttanut prosessia ja tehnyt rakennuskustannusten hallinnasta helpompaa. Ruotsissa on kehitetty poikkeuslupamenettely, jolla erilaisista säädöksistä annetaan lupa poiketa perustelluista syistä. Samantapainen järjestelmä tulisi luoda myös Suomeen. Poikkeusanomukset viitoittaisivat hyvin tietä siihen suuntaan, joka mahdollistaa erilaisten uusien rakentamismahdollisuuksien tutkimisen pilottiprojektien avulla. Samalla saataisiin käytännöllistä tietoa siitä, mitä normeja tulee tarkistaa, kun pyritään hyvälaatuiseen mutta samalla edulliseen rakennuskantaan. Luovutaan talokohtaisten väestösuojien rakennuspakosta ja selvitetään keskitettyjen ratkaisujen soveltuvuus. Rakennettavien asuntojen koon sääntelyssä, kuten keskineliövaatimuksesta tai keskimääräisessä huonelukuvaatimuksesta, tulee huomioida paikalliset ja alueelliset tarpeet. Muutetaan rakennuslakia niin, että luovutaan liian yksityiskohtaisista asemakaavoista ja annetaan kunnalle harkintavaltaa rakennuslupavaiheeseen. Lisätään kumppanuuskaavoitushankkeita. Selvitetään, soveltuisiko Ruotsin mallin kaltainen poikkeuslupamenettely myös Suomeen Edistetään vaatimattoman varustelutason rakentamista, kuitenkaan esteettömyydestä tinkimättä. 6. Loppu yksityisautoilun piilotukemiselle Suomessa on alueita, joilla auton omistaminen on välttämätöntä. Kaikkialla näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi Helsingissä yli puolet asukkaista elää autottomasti, ja tätä ekologisempaa elämäntapaa tulee tukea. Yleinen käytäntö on, että autojen parkkipaikkojen rakentamisen ja ylläpidon kustannukset jyvitetään kaikkiin talonyhtiön asuntoihin. Tällöin ne nostavat asuntojen hintoja niillekin, joilla 8

306 307 308 309 310 311 312 313 314 315 316 317 318 319 320 321 322 323 324 325 326 327 328 329 330 331 332 333 334 335 336 337 338 339 340 341 342 343 344 345 346 autoja ei ole. Kyse on suurista summista, sillä maan alle louhitun parkkiluolan rakentaminen maksaa jopa yli 30 000 euroa asuntoa kohti. Olisi reilua, että autoilun kustannuksia ei maksateta niillä, jotka eivät autoa käytä. Tästä syystä autopaikan rakentamisen hinta on erotettava asunnon hinnasta. Autopaikasta maksakoot sen rakentamiskustannuksia vastaavan hinnan ne, jotka autopaikkaa tarvitsevat. Pelisääntöjä kaavoituksessa tulee myös tarkistaa. Poistetaan maankäyttö- ja rakennuslaista autopaikkoja koskeva määräys, jonka mukaan autopaikat on järjestettävä rakentamisen yhteydessä tontilla tai tontin välittömästä läheisyydestä. Parkkipaikkanormia tulee lieventää seuduilla, joissa on hyvät joukkoliikenneyhteydet. Joukkoliikenne yhdistettynä pyöräparkkiin ja erilaisiin yhteiskäyttöjärjestelmiin vähentävät parkkipaikkojen tarvetta. Myös jo olemassa olevia kauppakeskusten ja liikekiinteistöjen parkkihalleja tulee hyödyntää paremmin tarjoamalla niitä asukkaiden käyttöön iltaisin ja öisin. Autopaikan rakentamisen kustannus on irrotettava asunnon hinnasta. Poistetaan maankäyttö- ja rakennuslaista autopaikkoja koskeva määräys, jonka mukaan autopaikat on järjestettävä rakentamisen yhteydessä tontilta tai tontin välittömästä läheisyydestä. Hyödynnetään vajaakäytössä olevat autoparkkiratkaisut, kuten liikekiinteistöjen parkkialueet. 7. Lisää yhteisöllisiä asumisratkaisuja Yhteiskunta on muuttunut privaattia elämäntapaa suosivaksi, ja tämä on vaikuttanut asumiskäytäntöihimme ja -tapoihimme. Kehityksellä on nurja puolensa, joka ilmenee sosiaalisten siteiden heikkenemisenä ja mielenterveysongelmien ja yksinäisyyden lisääntymisenä. Kaikille ihmisille ei pidä tarjota yhtä ja samaa tapaa asua, sillä asumisen toiveet ovat eriytymässä. Osa ihmisistä haluaa asua yhteisöllisesti. Vaikka toisille riittää hyvinkin pieni asunto, kun arki sijoittuu omien seinien ulkopuolelle, se silti tarkoita etteivätkö nämä haluaisi solmia sosiaalisia suhteita naapureihinsa. Kysyntää on pienemmille asunnoille, joiden yhteydessä on fiksusti ja monipuoliseen toimintaan suunnitellut yhteistilat. Näissä tiloissa tulee voida tehdä yhdessä ruokaa, pitää päivisin päiväkotia tai järjestää juhlia. Pitää rakentaa myös ikäihmisten tarpeet huomioivia talokohteita. Soluasuntoja, joissa kaikki märkätilat ovat yhteisiä, tulisi tarjota muillekin kuin opiskelijoille. 9

347 348 349 350 351 352 353 354 355 356 357 358 359 360 361 362 363 364 365 366 367 368 369 370 371 372 373 374 375 376 377 378 379 380 381 382 383 384 385 386 On rakennettava nykyistä enemmän pieniä, jopa alle 10 neliön, asuntoja. Pilotoidaan uusia yhteisöllisen asumisen malleja esimerkiksi julkisten arkkitehtikilpailujen avulla. Kunnallisessa asuntotuotannossa panostetaan myös yhteisöllisiin asumisvaihtoehtoihin. Annetaan halukkaille aito mahdollisuus valita huoneisto ilman omaa saunaa. 8. Finanssipoliittiset keinot käyttöön Suomessa on asuntolainojen osalta luotava vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat asumiskustannusten kohtuullisuuden. Ruotsin tapaan lainoja on voitava sopia pitemmälle ajalle. Lainan lyhentämisen tulee olla joustavaa siten, että tietyn osuuden jälkeen velallinen voi maksaa pelkkiä korkoja. Tämä kaventaisi oman asunnon hankkimisen ja vuokra-asumisen välistä eroa. Asunnoilla keinottelun tarve vähenisi ja vuokrataso kohtuullistuisi. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT suomii ankarasti varainsiirtoveroa. Tämän veron vuoksi Suomen asuntokanta on tehottomassa käytössä. Tutkimusten perusteella voidaan arvioida, että yhden prosenttiyksikön kasvu varainsiirtoverossa vähentää asuntokauppoja Suomessakin noin 10 20 prosenttia. Muuttamisen lykkääminen johtaa siihen, että ihmiset asuvat perhekokoon, tuloihin ja työpaikan sijaintiin nähden huonosti sopivissa asunnoissa. Varainsiirtoverosta tulisikin luopua kokonaan. Tämä vero ohjaa väärään suuntaan, sillä se jarruttaa asunnon vaihtamista ja siten pitää osaltaan asuntokantaa epätarkoituksenmukaisessa käytössä. Myös työ- ja vapaa-ajan matkat lyhenisivät, jos ihmisiä kannustettaisiin muuttamaan lähemmäksi arjen piiriään. Valtion verotuksessa tilanne voidaan tasapainottaa poistamalla omistusasumisen tukia. Selvitetään, miten asuntolainojen pituutta saadaan pidennettyä ja vähennettyä asumiskuluja. Poistetaan varainsiirtovero. 9. Parempaa tietoa asuntotilanteesta Asuntopula on ongelma, joka on tehtävä julkisesti paremmin hahmotettavaksi. Tässä auttaisi säännöllinen raportointi työttömyystilanteen tapaan. Kuntien asuntojonojen tulee olla täysin läpinäkyviä viimeistä asunnontarvitsijaa myöten. Tämä vaatii kaikkien asumismuotojen tilanteen jatkuvaa seurantaa. Kuntia tulee velvoittaa ylläpitämään tilastoa todellisesta asuntojonostaan yhteistyössä Kuntaliiton kanssa. Myös 10

387 388 389 390 391 392 393 394 395 396 397 398 399 400 401 402 403 404 405 406 407 408 409 410 411 412 413 414 415 416 417 418 419 420 421 422 423 424 425 pankeille tulee asettaa velvoite raportoida asuntolainahakemuksien hyväksymisistä ja hylkäyksistä. Seurannan tulokset on julkistettava säännöllisesti. Asuntojonojen pituus suhteessa kunnan asukaslukuun sekä muuttoliikkeeseen ohjaisi asuntopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa. Asuntopoliittinen katsaus voidaan liittää esimerkiksi kunnan vuosittain julkaiseman kaavoituskatsauksen yhteyteen, jolloin samalla nähdään, miten kunta on päättänyt tilannetta korjata. Kuntien yhdessä Kuntaliiton kanssa tulee seurata ja raportoida kaikkien asumismuotojen hakijoista ja mahdollisesta asuntopulasta säännöllisesti ja julkisesti. 10. Uudet pelisäännöt vajaakäytössä oleville rakennuksille ja tiloille Kaikilta kaupunkiseuduilta löytyy tyhjillään tai vajaakäytössä olevia käytettyjä rakennuksia. Näiden makuuttaminen tyhjillään on huonoin mahdollinen vaihtoehto. Siksi erilaisia käyttömahdollisuuksia tulee edistää. Kuntien tulee edistää tyhjinä olevien asuntojen markkinointia ja myyntiä. Kuntien tulee myös tutkia, voidaanko muitakin tyhjiä rakennuksia muuttaa asunto- tai muuhun käyttöön esimerkiksi kaavoituksen keinoin. Mikäli jokin yleishyödyllinen taho haluaa korjata tyhjän talon, tähän tulee tarjota porkkanaa, kuten verohelpotusta. Kunnan tulee olla tässä aktiivinen ja kartoittaa erilaisia vaihtoehtoja. Tästä on hyviä kokemuksia esimerkiksi Pohjois-Karjalassa. Velvoitetaan kuntaa etsimään tyhjillään oleville rakennuksille erilaisia käyttövaihtoehtoja. Luodaan ohjauskeinoja, joilla edistetään yleishyödyllisten toimijoiden remonttitoimintaa. Muutetaan lakia siten, että toimisto- ja teollisuustiloiksi kaavoitetuissa tiloissa saa asua, kunhan rakennus täyttää asumisen vaatimat normit. 11. Järkeä työmatkoihin Työmatkojen osalta yhteiskunnan tulee ohjata käyttäytymistä ekologisempaan suuntaan. Tästä syystä työmatkakulujen verovähennyksissä ei pidä tukea yksityisautoilua, ellei se liikuntarajoitteisuuden tai muun vamman vuoksi välttämätöntä. Kulkuneuvolla ei saa ole väliä, vaan oman auton ja julkista liikennettä käyttävien korvaustason tulisi olla yhtä suuret. 11

426 427 428 429 430 431 432 433 434 435 436 437 438 439 440 441 442 443 444 445 446 447 Turhia työmatkoja pitää vähentää. Tulisi etsiä ratkaisuja, joilla pitkien matkojen päästä tulevat työntekijät voisivat satunnaisesti yöpyä työpaikkakunnalla. Näin vähennettäisiin turhaa matkustamista ja väsymyksen aiheuttamia liikenneonnettomuuksia. Työmatkakulujen verovähennyksestä tulee tehdä kulkuneuvoneutraalia. Selvitetään uusia arkiyöpymisratkaisuja kaukaa pendelöiville työntekijöille. 12. Asumisen tuet kuntoon Asumistukilaki muuttuu vuoden 2015 alusta. Uusi laki pitää sisällään monta kaivattua uudistusta. Esimerkiksi 300 euron suojaosa ansiotuloille mahdollistaa sen, että pienet ansiot eivät alenna asumistukea lainkaan. Laki korottaa myös enimmäisvuokran määrää, eikä asunnon ominaisuuksia enää kytätä. Asumistuki on silti yhä osa sekavaa sosiaalitukijärjestelmää, joka sisältää passivoivia kannustinloukkuja. Suosittelemme sosiaaliturvajärjestelmän perustavanlaatuista remonttia siirtymällä perustulomalliin, jonka osana myös tuki asumiselle voidaan säilyttää. Asumistukijärjestelmä tulee uudistaa ja ottaa käyttöön perustulomalli. 12