SOSIAALITYÖN YHTEISVALINTA: VALINTAKOE 22.5.2014 MALLIVASTAUKSET Osio 1A: Väitelauseet (0 16 p.) 1A.1 Sosiaalityö mielletään yleisesti täysprofessioksi, joka on ammatilliselta tehtäväkuvaltaan ja erityisosaamisalueiltaan selkeä. VÄÄRIN: s. 185. 1A.2 Sosiaaliset ongelmat eivät yleensä ole tulkinnallisia. VÄÄRIN: s. 229. 1A.3 Ihmisten kategorisointi on sosiaalityön kannalta olennaista. OIKEIN: s. 205. 1A.4 Sosiaalityöllä professiona on globaalisti samanlaiset tehtävät ja paikat, jotka määrittävät toimijoiden suhteiden sisältöjä. VÄÄRIN: s. 12 ja 17. 1A.5 Sana sosiaalinen tuli hallinnon käsitteeksi kun laki sosiaalihuollon hallinnosta annettiin vuonna 1959. OIKEIN: s. 36. 1A.6 Asiakkaiden elämänhallinnan vahvistaminen on sosiaalityön keskeinen tehtävä mikäli sosiaalityötä tarkastellaan syrjäytymis- ja liittämispuheen kehyksessä. OIKEIN: s. 63. 1A.7 Sosiaalisten ongelmien tulkintatyö perustuu aina ammatilliseen asiantuntijuuteen ja edellyttää auttamistyön menetelmien hallintaa. VÄÄRIN: s. 210. 1A.8 Modernin profession tunnusmerkkejä ovat tutkimusperäinen asiantuntijatieto ja organisaatioiden edustajana toimimiseen liittyvä valta. OIKEIN: s. 86 89. 1A.9 Transkulturaation strategia perustelee sosiaalityön ymmärtämistä kumppanuussuhteena. OIKEIN: s. 109. 1A.10 Uusliberalistisessa ajattelussa keskeistä on hyvinvointivaltion suuri vastuu kansalaisistaan. VÄÄRIN: s. 70. 1A.11 Poissulkevassa solidaarisuudessa välittäminen kohdentuu oman itsen kanssa mahdollisimman samanlaiset arvot ja elämäntavan jakaviin ihmisiin. OIKEIN: s. 157. 1A.12 Huolenpidon näkökulmasta tarkasteltuna huolenpidon etiikka ja oikeudenmukaisuuden etiikka ovat toistensa vastakohtia. VÄÄRIN: S. 158 161. 1A.13 Toinen tieto perustuu asianosaisuuteen. OIKEIN: s. 106. 1A.14 Sosiaalityön koulutuksen aloittaminen alkoi tulla ajankohtaiseksi siirryttäessä vaivaishoidosta köyhäinhoitoon. OIKEIN: s. 24.
1A.15 Sosiaalisten ongelmien tulkintatyö ei liity ongelmien ratkaisemiseen. VÄÄRIN: s. 209 210. 1A.16 Sosiaalityön vertikaalinen asiantuntijuus tarkoittaa sitä, että sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välisessä suhteessa kummallakaan ei ole lähtökohtaisesti sellaista asiantuntijuutta, joka ylittäisi toisen osapuolen asiantuntijuuden. VÄÄRIN: s. 84 ja 137. Osio 1B: Määrittelytehtävät (0 6 p.) 1B.1) Postmoderni etiikka (s. 113) Postmoderni etiikka tarkoittaa paikallisia sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden neuvotteluja arvoista, hyvästä ja pahasta, suotavasta ja ei-suotavasta. Kaikkien ei lähtökohtaisesti oleteta jakavan samoja elämisen arvoja. Postmodernia etiikkaa, eli eroja kunnioittavan etiikan periaatteita, tarvitaan universaalin etiikan rinnalle. Universaali etiikka on yhteen sopimaton sosiaalityön asiakkaiden moninaisuutta, eroja ja erilaisia tietoja korostavan lähestymistavan kanssa. Pisteytys 1p. Tuodaan jollain tavalla esiin postmodernin etiikan tilannekohtaisuus (paikallisuus, neuvoteltavissa oleminen, erojen kunnioittaminen, kaikkien ei oleteta jakavan samoja arvoja tai yhtä valtavirtakulttuuria). 0,5 p. Käsitellään vastauksessa arvot: hyvä-paha, suotavaa ja ei suotavaa. 0,5 p Suhteutetaan postmoderni etiikka universaaliin etiikkaan. 1B.2) Vastuurationaalisuus (s. 153, 187 189) Vastuurationaalisuus on tilanteittaisesti herkkää ja joustavaa toimintaa, joka ylläpitää arjen jatkuvuutta ja tätä kautta yhteiskunnan toimivuutta ja kiinteyttä. Vastuurationaalisuus liittyy hoivaan ja huolenpitoon sekä muista huolehtimisen periaatteeseen. Hoivaan ja huolenpitoon sisältyy erityisesti naisten tekemänä uhrautuminen ja muiden tarpeiden asettaminen omien edelle (voi johtaa työuupumiseen). Pisteytys 0,5 p. Käsite liittyy hoivaan ja huolenpitoon, muista huolehtimiseen, läsnäoloon ja sitoutumiseen. 0,5 p. Tilanteittaisesti herkkää, joustavaa ja sensitiivistä. 0,5 p. Erityisesti naisten tekemää, mihin liittyy kriittisenä puolena luopuminen, muiden tarpeiden asettaminen omien edelle, uhrautuminen, uupuminen. 0,5 p. Ylläpitää arjen jatkuvuutta. On arkielämälle välttämätön. Yhteiskunnan toimivuudelle ja kiinteydelle olennainen. HUOM: 0,5 pistettä saadakseen ei tarvinnut luetella kaikkia kyseisissä kohdissa olevia määreitä.
1B.3) Avun ja tuen saamisen vastikkeettomuus (s. 166, 170, 258 259) Käsite on olennainen huolenpitoon perustuvassa sosiaalityössä, jossa asiakkaan ja sosiaalityöntekijän suhdetta luonnehtii riippuvuus. Huolenpitoa ei tarvitse korvata rahallisesti tai ansaita omilla teoilla. Odotuksia kuntoutumiselle ei välttämättä ole, vaan tavoitteena on ihmisarvoisen elämän tarjoaminen. Vastikkeettomuus voi toteutua vain kulttuurissa, joka hyväksyy riippuvuuden hyvinvointivaltiosta. Pisteytys 0,5 p. Huolenpitoon perustuvaa asiakkaan ja sosiaalityöntekijän suhdetta luonnehtivat niin riippuvuus kuin vastikkeettomuuskin, jotka molemmat alleviivaavat omillaan selviytymisen mahdottomuutta. 0,5 p. Huolenpitoon ei sisälly mitään ehtoja sen suhteen, että saatu huolenpito pitäisi korvata esimerkiksi rahallisesti tai ansaita omilla teoilla. Tai: Vastikkeettomuus on oikeudenmukaisuuden etiikan johdannainen. 0,5 p. Vastikkeettomuus ei ole mahdollista ilman kulttuuria, joka hyväksyy riippuvuuden hyvinvointivaltiosta. 0,5 p. Vastikkeettomuus voi tarkoittaa myös sitä, että huolenpitoon ei liitetä suuria odotuksia ihmisen kuntoutumisen suhteen. Sosiaalityön tavoitteena voi tällöin olla ihmisarvoisen elämän tarjoaminen. Osio 1C: Monivalinnat (0 8 p.) 1C.1 Mihin asiakkaan ja sosiaalityöntekijän väliseen suhdeulottuvuuteen kuuluvat ennen kaikkea yksilökohtainen palveluohjaus ja asioiden ajo? C) Huolenpitosuhteeseen, s. 175 183. 1C.2 Milloin ennaltaehkäisevä periaate on alkanut näkyä lainsäädännössä ensimmäistä kertaa? A) 1920-luvulla, s. 29 30. 1C.3 Mikä seuraavista ei kuulu Joan Tronton määrittelemiin yhteiskunnallisen hoivaprosessin vaiheisiin? C) Hoivan tehokkuuden arvioiminen, s. 154. 1C.4 Mikä seuraavista luonnehtii huolenpitosuhteen hyvinvointivaltiollista kehystä? B) Hyvinvointivaltio perustuu kansalaisten sosiaalisiin oikeuksiin, s. 259. 1C.5 Mikä seuraavista ei kuulu sosiaalityön oikeudellistumiseen? B) Työntekijöiden on käytettävä asiakkaan elämänhallinnan tukemisen kannalta tehokkaimpia palveluja, s. 97. 1C.6 Mikä seuraavista väittämistä kuvaa postmodernia kriittistä sosiaalityötä?
A) Postmoderni kriittinen sosiaalityö rakentuu paikallisesti ja perustuu eroihin. tärkeänä, s. 146 147. 1C.7 Dokumentaarinen tulkintamenetelmä D) Liittyy etnometodologiaan, s. 203. 1C.8 Mikä seuraavista hoivaa ja huolenpitoa käsittelevistä väittämistä pitää paikkansa? C) Hoivan ja huolenpidon näkökulmat ovat tärkeitä vallitsevien yhteiskunnallisten arvojen haastajia, s. 196 198.
OSIO 2: KIRJAAN JA AINEISTOON PERUSTUVA KOE (0 30 p.) Kokeessa jaettava aineisto: Marianne Nylund (2005) Osallisuus ja osallistuminen kansalaistoiminnassa. Teoksessa Timo Kopomaa & Tero Meltti (toim.) Kaupunkisosiaalityötä paikantamassa. Helsinki: Yliopistopaino Kustannus. Palmeniasarja. Kirjoita essee, jossa tarkastelet, mitä Marianne Nylund tarkoittaa osallisuudella kansalaistoiminnassa. Vertaile sitä Kirsi Juhilan Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina - teoksessa esitettyyn näkemykseen yhteisösosiaalityöstä. Otsikoi ja jäsennä esseesi itse. Älä käytä suoria lainauksia. Kirjoita vastaus annettuun vastaustilaan valmiin rivityksen mukaisesti. Vastaustilan yli menevää tekstiä ei arvioida. Pisteytysperusteet: 1. Esseen kirjoittaminen max. 6 pistettä 2. Aineistoon perustuva esseen osuus max. 10 pistettä 3. Kirjaa ja aineistoa yhdistävä esseen osuus max. 14 pistettä Huom.! Tarkastajien tekemät merkinnät valintakoepapereihin ovat luonteeltaan teknisiä eikä niistä voi suoraan laskea kokeessa annettuja pisteitä. 1. Esseen kirjoittaminen (0 6p.) 1) Rakenne: Aloitus, käsittely, yhteenveto ja pohdinta. Essee etenee sisällöllisesti johdonmukaisesti (2p.) 2) Esseellä on otsikko, joka vastaa sisältöä (2 p.) 3) Teksti on kieliopillisesti moitteetonta, asiatyylin mukaista ja ymmärrettävää kieltä. Kirjoitus koostuu kappaleista ja kokonaisista virkkeistä (2 p.) Käsittelemällä seuraavat alakohdat osiot 2 ja 3 tuottavat täydet pisteet (10 p + 14 p.) Täydet pisteet voi saada myös kirjoittamalla alakohtiin kuulumattomista, mutta aiheen kannalta relevanteista, kirjasta tai aineistosta löytyvistä asioista, jotka korvaavat yhden tai useamman alla olevan kohdan. Kuitenkaan jonkin yksittäisen asian poikkeuksellisen ansiokas käsittely ei paikkaa muiden kohtien puuttumista tai puutteita. Esseessä asioita voi käsitellä vaihtelevassa järjestyksessä ja yhdistellä eri tavoin. Jos essee perustuu pääosin suoriin sitaatteihin aineistosta, vähennetään puolet asianomaisesta kohdasta muutoin kertyvistä pisteistä.
2. Osallisuus kansalaistoiminnassa Nylundin mukaan (0 10 p.) - Osallisuuden käsite (s. 145): Nylundin mukaan osallisuus perustuu kansalaisten vapaaehtoisuuteen ja omaehtoisuuteen sekä kuulumisen ja mukanaolon tunteeseen. Osallisuus on kokemuksellinen olotila. (2 p.) - Käsitteiden osallisuus, osallistuminen ja osallistaminen tarkastelu suhteessa toisiinsa (s. 145 146): Kun osallisuus on ennen kaikkea olotila, on osallistuminen aktiivista toimintaa, jossa kansalaiset osallistuvat omaaloitteisesti yhdessä muiden kanssa sosiaaliseen tai poliittiseen tapahtumaan. Osallistaminen on ulkoapäin tulevaa vaatimista tai kehottamista (esim. sosiaalityöntekijät) osallistua yhteiskunnallisiin hankkeisiin. (2 p.) - Nylundin näkemys osallisuudesta ja kansalaistoiminnasta korostaa voimavaroja, ihmisten halua jakaa kokemuksia, toimia yhdessä ja vaikuttaa ajankohtaisiin keskusteluihin. Osallisuus lisää hyvinvointia. Nylund ei korosta tässä yhteydessä sosiaalisia ongelmia (erit. s. 141 142). (2 p.) - Kansalaistoiminnan käsite (s. 143). Kansalaistoiminta ymmärretään sekä järjestäytyneeksi toiminnaksi järjestöissä ja vertaisryhmissä että spontaaniksi kansalaisaktiivisuudeksi (järjestöt, vertaisryhmät ja spontaani toiminta, näistä voi antaa myös esimerkkejä). Kansalaistoiminnalla ja -liikkeillä on merkitystä ennen kaikkea yhteiskunnallisten epäkohtien tunnistamisessa ja niihin puuttumisessa, poliittisen vaikuttamisen kanavina, mutta myös sosiaalisina yhteisöinä (s. 143). (2 p.) - Osallisuus ja osallistuminen edellyttävät fyysisiä tiloja ja paikkoja (s. 144 145), joita voi kutsua areenoiksi, agoroiksi, yksityisen ja julkisen välitiloiksi, joissa yksityiset asiat muuttuvat yhteisiksi ja julkisiksi. Kaupunkisosiaalityön tukikohdat ja työpisteet voivat olla asukkaiden ja viranomaisten yhteisiä areenoita. Näistä voi antaa esimerkkejä. Nylund tuo esiin myös virtuaalisen osallistumisen ja -vaikuttamisen sekä omaehtoiset keskustelupalstat. (2 p.) 3. Vertailu Kirsi Juhilan näkemykseen yhteisösosiaalityöstä (0 14p) - Sekä Nylundilla että Juhilalla on optimistinen näkemys, jonka mukaan yhteisöllisyys, osallisuus ja kansalaistoiminta rakentavat hyvinvointia ja niihin sisältyy voimavaroja ja mahdollisuuksia. Nylundin tavoin Juhila korostaa valtaistumista. (3 p.)
- Nylund kiinnittyy nimenomaan kaupunkisosiaalityöhön ja sen suhteeseen kansalaistoimintaan. Juhila kirjoittaa kaupunkisosiaalityöstä yhtenä yhteisösosiaalityön muotona. Nylund näkee kansalaistoiminnan paljolti omaehtoisena toimintana (järjestöt tai liikkeet). Juhila sen sijaan korostaa kumppanuussuhteeseen ja osallisuuteen perustuvaa ammatillisen sosiaalityön näkökulmaa (yhteisö/kaupunkisosiaalityötä). Nylundista poiketen Juhila valottaa myös yhteisösosiaalityön historiallisia juuria kuten Jane Adamsin perustamaa setlementtityötä. Molemmat tuovat esiin tietynlaisen jännitteen kansalaistoiminnan ja ammatillisen sosiaalityön välillä. Juhilalla jännite näkyy keskusteluna kumppanuuden vaikeudesta. Nylund pitää vaarana, että sosiaalityö ja erilaiset viranomaisvetoiset projektit kolonialisoivat omaehtoisen toiminnan. Nylund näkee yhteisösosiaalityön paljolti erilaisina projekteina kun taas Juhila pitää sitä sosiaalityön yhtenä työmuotona, menetelmänä tai orientaationa. (4 p.) - Sekä Nylund että Juhila kirjoittavat eri ryhmien tai yhteisöjen ristiriidoista, esim. Nimby-ilmiöstä (tässä Juhila näkee sosiaalityön tehtävänä siltojen rakentamisen). (3 p.) - Juhilan kolmesta yhteisön muodosta (paikallis-, kulttuuri, ja institutionaaliset yhteisöt) Nylund tarkastelee erityisesti paikallisyhteisöjä (joiltakin osin myös kulttuuriyhteisöjä). Juhilan mukaan yhteisösosiaalityö voi rakentua olemassa oleville yhteisöille tai uusien rakentamiselle ja toimia erilaisilla rajapinnoilla. Myös Nylund korostaa, että sosiaalityön tehtävä on mahdollistaa, luoda tiloja, resursoida kansalaisten osallistumista. ( 4 p.)