KIRJALLINEN KYSYMYS 379/2008 vp Seksuaalinen hyväksikäyttö hoitotilanteessa Eduskunnan puhemiehelle Seksuaalirikoksia ja seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat lain säädökset löytyvät rikoslain 20 luvusta. Kun yksityisiä terveyspalveluja antava terveydenhoidon ammattilainen käyttää asiakastaan seksuaalisesti hyväkseen, tulee teon, ollakseen lain mukaan rangaistava, täyttää rikoslain 20 luvun 10 :n 2 momentin säännökset, joissa määritellään seksuaalinen teko. Hoitosuhteessa voidaan lisäksi ottaa huomioon rikoslain 20 luvun 5 :n 1 momentin 4 kohta, jossa määritellään riippuvuussuhde. Rikoslain 20 luvun 5 :n 1 momentin 4 kohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 6/1997 vp) todetaan, että lainkohdassa mainitulla riippuvuudella tarkoitetaan esimerkiksi taloudellisia ja henkisiä sekä käytännön tarpeesta johtuvia riippuvuussuhteita. Hallituksen esityksessä todetaan, että jatkuvaa fyysistä tai psyykkistä hoitoa vaativa henkilö voi olla erityisen riippuvainen hoitajastaan. Riippuvuuden tulee olla merkitykseltään erityisen suuri, ja suhdetta on arvioitava elämän perusedellytysten, esimerkiksi toimeentulon, asumisen, terveyden tai muiden keskeisten tarpeiden, kannalta. Rangaistavuus edellyttää lisäksi, että erityistä riippuvuussuhdetta käytetään törkeästi väärin, eli sukupuoliyhteyteen ja seksuaaliseen tekoon taivuttamisessa käytetään hyvin voimakasta puuttumista riippuvuuden perusteena olevaan seikkaan. Jos yksityistä terveydenhoitopalvelua antava terveydenhoidon ammattilainen käyttää asiakastaan seksuaalisesti hyväkseen, teko ei ole rangaistava, ellei hoitosuhde ole jatkuva. Jatkuvuuden ja riippuvuussuhteen määrittely on tehty niin tiukaksi, ettei rangaistavuus käytännössä useinkaan toteudu. Ensinnäkin, jos yksityispalveluja ostava asiakas tulee seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, hän tuskin haluaa ostaa samaa palvelua uudelleen. Tämä johtaa siihen, ettei riippuvuus toteudu yleensä koskaan. Ja koska riippuvuus ei toteudu, teko ei myöskään ole rangaistava. Jos käytännössä terveydenhoidon ammattilaiset voivat käyttää seksuaalisesti hyväkseen asiakkaitaan ilman, että saavat siitä rangaistusta, on oletettavissa tekojen lisääntymistä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä suojellakseen yksityisen terveydenhoidon asiakkaita hoitotilanteessa tapahtuvalta seksuaaliselta hyväksikäytöltä? Helsingissä 13 päivänä toukokuuta 2008 Päivi Räsänen /kd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 379/2008 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä suojellakseen yksityisen terveydenhoidon asiakkaita hoitotilanteessa tapahtuvalta seksuaaliselta hyväksikäytöltä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Rikoslain (39/1889) 20 luvun 5 :ssä säädetään rangaistavaksi seksuaalinen hyväksikäyttö. Nyt kysymyksessä olevaan kirjalliseen kysymykseen liittyvät pykälän mukaisista rikoksista 1 momentin 3 ja 4 kohdassa sekä 2 momentissa tarkoitetut teot. Mainittujen kohtien mukaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyy se, joka asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi henkilön, joka on hoidettavana sairaalassa tai muussa laitoksessa ja jonka kyky puolustaa itseään on sairauden, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuoksi olennaisesti heikentynyt (3 kohta), tai henkilön, joka on hänestä erityisen riippuvainen, käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta tekijästä (4 kohta). Seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan rikoslain 20 luvun 5 :n 2 momentin mukaan myös se, joka käyttämällä hyväksi sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan tai saa hänet ryhtymään muuhun hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi. Seksuaalisen hyväksikäytön yritys on pykälän 3 momentin mukaan rangaistava. Seksuaalinen teko määritellään rikoslain 20 luvun 10 :n 2 momentissa. Sillä tarkoitetaan kyseisessä luvussa sellaista tekoa, jolla tavoitellaan seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä ja joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen. Rikoslain 20 luvun 5 :ssä säädetään rangaistaviksi teot, joissa tekijä käyttää hyväkseen asemaansa (1 momentti) tai puolustuskyvyttömyyttä, johon hän ei ole asianomistajaa saattanut (2 momentti). Pykälän tavoitteena on suojata sellaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta, jotka ovat alttiita heitä vahvemmassa asemassa olevien henkilöiden suorittamalle seksuaaliselle hyväksikäytölle. Pykälässä ei edellytetä toisen pakottamista, vaan seksuaalinen hyväksikäyttö voi tapahtua täysin ilman vastustustakin. Teon moitittavuus perustuu siihen, että teon kohteena oleva joko alisteisen asemansa tai puolustuskyvyttömyytensä johdosta ei kykene asianmukaisesti päättämään osallistumisesta seksuaaliseen tekoon ja että tekijä käyttää tätä hyväkseen. Hallituksen esityksen HE 6/1997 vp pykäläkohtaisten perustelujen mukaan voidaan tehdä rikoslain 20 luvun 5 :n 1 momentin 4 kohdan osalta sellainen kirjallisessa kysymyksessäkin viitattu johtopäätös, että kohta ei käytännössä sovellu yksittäisen hoitopalvelukerran yhteydessä tapahtuneeseen seksuaaliseen tekoon. Sen sijaan 3 kohdan mukaisen rangaistavuuden ulkopuolelle ei ole lähtökohtaisesti suljettava sellaista tilannetta, jossa tekijä ja laitoksessa oleva henkilö 2
Ministerin vastaus KK 379/2008 vp Päivi Räsänen /kd ovat ensimmäistä kertaa tekemisissä toistensa kanssa. Lisäksi hoitosuhteen jatkuvuuteen liittyvä käytännön rajoitus ei liity pykälän 2 momenttiin, jonka sanamuodosta tai perusteluista ei ole luettavissa, että rangaistavuus edellyttäisi tekijän ja asianomistajan väliseltä hoitosuhteelta jonkinlaista jatkuvuutta. Rankaisemiseen riittää se, että terveydenhuollon ammattilainen vaikka ainoassa tapaamisessaan asianomistajan kanssa käyttää hyväkseen viimeksi mainitun tiedottomuutta, sairautta, vammaisuutta tai muuta avutonta tilaa, jonka takia asianomistaja on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan. Kun arvioidaan tällaisiin tapauksiin liittyvää rangaistussäännösten kattavuutta, huomioon on otettava rikoslain 20 luvun säännökset kokonaisuudessaan. Luvun 5 sisältönsä ja tavoitteidensa myötä liittyy tapauksiin, joissa asianomistaja on heikossa tai suojattomassa asemassa. Jos näin ei ole ja jos tekoon liittyy väkivaltaa, uhkaamista tai muuta pakon käyttöä, sovellettaviksi voivat tulla raiskausta, törkeää raiskausta, pakottamista sukupuoliyhteyteen tai pakottamista seksuaaliseen tekoon koskevat säännökset (1 4 ) niin tapauksissa, joissa rikos tehdään hoitosuhteen jatkuessa, kuin tapauksissa, joissa se tehdään tekijän ja asianomistajan ensimmäisen tapaamisen yhteydessä. Edellä todettu huomioon ottaen ei rangaistussäännöksissä ole havaittavissa puutteita, joiden perusteella terveydenhuollon ammattilaiset voisivat kirjallisessa kysymyksessä tarkoitetulla tavalla käyttää asiakkaitaan hyväkseen ilman rangaistusta. Rikoslain kokonaisuudistuksen kolmannessa vaiheessa perusteellisen valmistelun myötä tietynlaiset teot ovat valikoituneet rikoslain 20 luvun 5 :n mukaisiksi hyväksikäyttörikoksiksi. Tiedossa ei oikeuskäytännön perusteella tai muutenkaan ole, että mainitun pykälän soveltamiseen liittyisi ongelmia tai että rikosvastuu ei sen perusteella toteutuisi. Helsingissä 30 päivänä toukokuuta 2008 Oikeusministeri Tuija Brax 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 379/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd: Vad tänker regeringen göra för att skydda klienter inom den privata hälso- och sjukvården mot sexuellt utnyttjande i vårdsituationer? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Sexuellt utnyttjande kriminaliseras i 20 kap. 5 i strafflagen (39/1889). Av brotten i paragrafen hänför sig de handlingar som anges i 1 mom. 3 och 4 punkten och 2 mom. till spörsmålet. Enligt de nämnda punkterna gör sig den skyldig till sexuellt utnyttjande som genom att utnyttja sin ställning förmår en person till samlag eller att företa eller underkasta sig någon annan sexuell handling som väsentligt kränker hans eller hennes sexuella självbestämmanderätt, när personen i fråga vårdas på ett sjukhus eller en annan inrättning och på grund av sjukdom, handikapp eller något annat svaghetstillstånd har en väsentlig nedsatt förmåga att försvara sig (3 punkten) eller är synnerligen beroende av gärningsmannen, som grovt missbrukar beroendeställningen (4 punkten). För sexuellt utnyttjande ska enligt 20 kap. 5 2 mom. i strafflagen också den dömas som genom att utnyttja att någon till följd av medvetslöshet, sjukdom, handikapp eller något annat hjälplöst tillstånd inte kan försvara sig eller förmår utforma eller uttrycka sin vilja, har samlag med honom eller henne eller förmår honom eller henne att företa eller underkasta sig någon annan sexuell handling som väsentligt kränker hans eller hennes sexuella självbestämmanderätt. Försök till sexuellt utnyttjande är straffbart enligt paragrafens 3 mom. Sexuell handling definieras i 20 kap. 10 2 mom. i strafflagen. Med sexuell handling avses en handling som utförs i syfte att uppnå sexuell upphetsning eller tillfredsställelse och som med hänsyn till gärningsmannen och den som är föremål för handlingen samt omständigheterna vid handlingen har en väsentligt sexuell innebörd. I 20 kap. 5 i strafflagen kriminaliseras sådana handlingar där gärningsmannen utnyttjar sin ställning (1 mom.) eller det att någon är i ett försvarslöst tillstånd som gärningsmannen inte har försatt honom eller henne i (2 mom.). Syftet med paragrafen är att skydda självbestämmanderätten för dem som riskerar att bli sexuellt utnyttjade av personer i en starkare ställning. I paragrafen förutsätts det inte att någon tvingas till en handling, utan det sexuella utnyttjandet kan också ske utan att den utnyttjade gör motstånd. Handlingens klandervärdhet grundar sig på att den som blir utnyttjad saknar förmåga att på behörigt sätt besluta om han eller hon vill delta i den sexuella handlingen, på grund av att han eller hon befinner sig i en underordnad ställning eller saknar förmåga att försvara sig, och gärningsmannen utnyttjar detta faktum. Utifrån paragrafmotiveringen i regeringens proposition 6/1997 rd kan man, som det också påpekas i spörsmålet, dra den slutsatsen att 20 kap. 5 1 mom. 4 punkten i strafflagen i praktiken inte kan tillämpas på en sexuell handling som utförs i samband med en enstaka vårdtjänst. Däremot är utgångspunkten att straffbarhet enligt 3 punkten inte ska uteslutas i situationer när gärningsmannen och den som vårdas på en inrättning är i kontakt med varandra för första gången. 4
Ministerns svar KK 379/2008 vp Päivi Räsänen /kd Den praktiska begränsningen som avser vårdrelationens kontinuitet gäller dessutom inte paragrafens 2 mom. Varken momentet eller motiveringen till det kan tolkas så att det skulle krävas någon form av kontinuitet i vårdrelationen mellan gärningsmannen och målsäganden för att en handling ska vara straffbar. För att straff ska kunna dömas ut räcker det t.ex. att en person som arbetar inom hälso- och sjukvården vid ett enda tillfälle utnyttjar det att målsäganden till följd av medvetslöshet, sjukdom, handikapp eller något annat hjälplöst tillstånd inte kan försvara sig eller förmår utforma eller uttrycka sin vilja. När man bedömer straffbestämmelsernas räckvidd i dessa fall ska bestämmelserna i 20 kap. i strafflagen beaktas som en helhet. Kapitlets 5 hänför sig genom sitt innehåll och syfte till situationer där målsäganden är i en svag eller skyddslös ställning. I andra fall kan bestämmelserna om våldtäkt, grov våldtäkt, tvingande till samlag eller tvingande till sexuell handling (1 4 ) bli tillämpliga, om våld, hot eller annat tvång har använts. Detta gäller både kontinuerliga vårdrelationer och den första vårdsituationen. Med beaktande av det som sägs ovan finns det inte några sådana brister i straffbestämmelserna som skulle göra det möjligt för personer som arbetar inom hälso- och sjukvården att utnyttja sina klienter utan att straffas, så som sägs i spörsmålet. De handlingar som utgör sexuellt utnyttjande enligt 20 kap. 5 i strafflagen slogs fast efter den grundliga beredning som föregick den tredje fasen av totalreformen av strafflagen. Varken i rättspraxis eller annars har det framkommit att det skulle finnas problem vid tillämpningen av den nämnda paragrafen eller att straffansvaret inte skulle förverkligas enligt den. Helsingfors den 30 maj 2008 Justitieminister Tuija Brax 5