1 (10) Aika: Perjantai 25.11.2011 klo 10.00 13.15 Paikka: MMM, kokoushuone Savotta, Panimokatu 1 (Kalasatama) Läsnä: Eki Karlsson, Suomen Latu (pj) Katja Matveinen-Huju, MMM (vpj) Essi Aarnio-Linnanvuori, WWF Pertti Hämäläinen, TEM Anneli Leivo, Metsähallitus Olavi Paronen, UKK-instituutti Erja Rappe, Helsingin yliopisto Juha Rutanen, Ruralia-instituutti Anna-Kaisa Rämö, PTT Raija Seppänen, MMM Tuija Sievänen, Metla Heli Talvitie, OKM Pekka Väänänen, Green Window Oy Martta Fredrikson, MMM (ei jäsen) Sirpa Eronen, Siuntion Hyvinvointikeskus Lea Jylhä, MTK Päivi Maaranen, Museovirasto Anne Mäkynen, Vantaan kaupunki Ville Schildt, MMM Airi Matila, Tapio (siht.) Poissa: Terhi Hook, Matkailun edistämiskeskus Markku Laulumaa, Suomen riistakeskus Sirpa Kärkkäinen, SMY Olli Saastamoinen, Itä-Suomen yliopisto Harri Karjalainen, YM Katriina Soini, MTT Ismo Suksi, STM Christell Åström, Kuntaliitto 1. Kokouksen avaus, asialistan hyväksyminen ja edellisen kokouksen muistion (liite 1) hyväksyminen sekä edellisen kokouksen toimenpide-ehdotusten läpi käynti. Puheenjohtaja avasi kokouksen. Hän kertasi työryhmän toimeksiantoa. Työryhmätyöskentelyssä tarkoituksena on käydä läpi viiden kokouksen aikana metsien hyvinvointiin liittyvää teemaa kolmen näkökulman osalta: Metsiin liittyvä kulttuuri, Metsien aineeton hyvinvointi ja Metsien luontosuhde Näitä teemoja käymme läpi viestinnän ja neuvonnan, tutkimuksen sekä tuotteistamisen ja liiketoiminnan näkökulmasta. Työryhmän muita tavoitteita on koota yritystoiminnan mahdollisuuksia ja keinoja yrittäjyyden edistämiseksi. Asialista hyväksyttiin muutoksitta, edellisen kokouksen 3.10.2011 muistio (liite 1) hyväksyttiin. Käytiin läpi edellisen kokouksen metsäkulttuurin sisältöjä ja toimenpide-ehdotuksia. Metsäkulttuurista keskusteltiin edelleen vilkkaasti. Sovittiin, että Airi päivittää keskustelun perusteella metsässä kulttuuria näkökulman ja metsästä kulttuuria näkökulman kuvauksia ja toimenpideehdotuksia. 2. Aineeton hyvinvointi -alustukset Kuultiin pyydetyt neljä esitystä: Aineettoman hyvinvoinnin määrittelyä: Eki Karlsson, Suomen Latu Tämän päiväisessä työssä aineettomalla hyvinvoinnilla pyritään avaamaan konseptia, jolla kuvataan luonnon ja vielä tarkemmin metsän hyvinvointikäyttöä. Termi hyvinvointikäyttö on lähtöisin toukokuussa 2011 pidetyssä MMM:n Elämänlaatu työpajasta. Taustana termille oli pitkälti se, että luonnon virkistyskäyttö terminä on epätarkka ja antaa metsän muusta kuin talous-
2 (10) käytöstä varsin suppean mielikuvan. Virkistyskäyttö kuvaa luonnossa tehtyjä aktiviteetteja vain ihmisen virkityksen näkökulmasta, kun luonnossa tehdyt aktiviteetit vaikuttavat paljon laajemmin hyvinvointiin. Aineeton hyvinvointi termillä pyritään toisaalta korostamaan metsän käytön immateriaalista puolta. Pelkkä hyvinvointikäyttö, ilman aineetonta, tarkoittaisi myös esimerkiksi taloudellista hyvinvointikäyttöä. Se, että onko aineeton hyvinvointikäyttö -terminä taas liian laaja, pitää tässä meidän työryhmän työssä huomioida. Työryhmän ensimmäisessä kokouksessa totesimme, että aineeton hyvinvointi pitäisi sisällään myös materiaa, kuten sienet, vaikkakin suurempi hyvinvointi tulee itse aineettomasta tekemisestä, kuten sienestyksestä. Päällekkäisyyksiä tämän termin kanssa voi tulla esimerkiksi luonnonsuojeluun ja luontoon liittyvien aineettomien hyvinvointitavoitteiden kanssa. Tähän työhön olemme sisällyttäneet metsässä tehtävät aktiviteetit -termin, joka sekään terminä ei ole paras mahdollinen. Aktiviteetti sanana kuvaa kaikkea tekemistä puun kaadosta ja hiihtämisestä lintujen tarkkailuun. Joka tapauksessa tämän työn tavoitteena on selvittää, miten metsässä tehdyt ei-taloudelliseen hyötyyn liittyvät aktiviteetit vaikuttavat ihmisen fyysiseen, sosiaaliseen ja henkiseen hyvinvointiin sekä mitkä tekijät näihin vaikuttavat. Lisäksi tavoitteenamme on etsiä paras mahdollinen termi tälle toiminnalle. Luonnon uudet virkistyskäyttötilastot: Tuija Sievänen, METLA, liite 2 Tuija esitteli uudet virkistyskäyttötilastot. Tiedot löytyvät seuraavista raporteista. Sievänen, T. & Neuvonen, M. (toim.) 2011. Luonnon virkistyskäyttö 2010. Metlan työraportteja 212. 190 s. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2011/mwp212.htm ja Ulkoilutilastot ja tietoa luonnon virkistyskäytön tutkimuksesta: http://www.metla.fi/metinfo/monikaytto/lvvi/index.htm Luonnon terveysvaikutukset metsäkontekstissa: Erja Rappe, Helsingin yliopisto, liite 3 Jokamiehen oikeudet: Eki Karlsson, Suomen Latu, liite 4 Katja kävi läpi kertauksena Kansalliseen metsäohjelmaan kirjatut toimenpiteet aineettoman hyvinvoinnin osalta, liite 5. Hän myös muistutti, että Kansalliseen metsäohjelmaan sisältyy yrittäjyyden kehittäminen jo toisaalla, tämä työryhmä pohtii uusia yrittäjyyden mahdollisuuksiaelämänlaadun osalta. Eki kertasi 6.5.2011 toteutun KMO:n Elämänlaatutyöpajan antia aineettoman hyvin voinnin osalta. Työpaja ehdotti kampanjaa metsien terveysvaikutusten tunnistamiseksi, koska ihmiset ovat unohtaneet mikä tekee hyvää. Kampanjaan voisi ottaa mallia rasva- ja sokerikampanjoinnista. Myös esimerkiksi työpaikkapyöräilyn kilometrikisa on hyvin toimiva konsepti, jota voisi käyttää hyödyksi jonkin metsäisemmän luontokisan järjestämiseen. Toukokuinen työpaja ehdotti lisäystä perustuslakiin: jokaisella on oikeus luontoon. Lisäyksen myötä tehtäisiin tarvittavat muutokset muuhun lainsäädäntöön, esimerkiksi terveydenhuoltoon. Idea kumpusi ristiriidasta vanhustenhuollon heikkouksien ja tuotantoeläinten oikeuksien välillä.
3 (10) Vanhusten hoitolaitoksissa vanhukset eivät välttämättä pääse vuosiin ulos, mutta tuotantoeläinten oikeuksiin on kirjattu tietty määrä ulkonaoloa. 3. Pienryhmätyöskentely Elämänlaatu -työryhmän 1. kokouksen 26.8.2011 aineettoman hyvinvoinnin antia: o Metsään menemisen mahdollistaminen suomalaisille: liikkumattomuuden vähentäminen, resurssit ennaltaehkäisevään toimintaan, infrastruktuurin kehittäminen. o Jokamiehenoikeus: viestiä Jokamiehenoikeuden käsikirjasta yhteisymmärryksessä o Lähimetsät: ulkoilutarpeet ja metsässä liikkumisen tarpeet jakautuvat siten, että 80 % tapahtuu 1-1,5 km:n etäisyydellä asuinpaikasta ja 20 % muualla o Monitieteinen tutkimusohjelma metsien terveysvaikutuksista: päättäjille tarvitaan selkeä, tutkimustietoon perustuva tieto siitä, mikä merkitys / arvo metsien terveysvaikutuksilla on o Sosiaalinen hyvinvointi: järjestöjen saaminen entistä tehokkaammin mukaan hyvinvoinnin edistämiseen. Muistutettiin myös aineettoman hyvinvoinnin seurantamittareista, joita koottiin vuonna 2008 silloiseen Kansalliseen metsäohjelmaan.. Lähde: Sievänen, Tuija (toim.). 2010. Luontomatkailun, luonnontuotealan, virkistyskäytön ja metsäkulttuurin seurantamittarit, s. 20-32. http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2010/mwp152.htm. Pienryhmätyöskentelyn tavoitteena oli koota sisältöä aineettomasta hyvinvoinnista ja sen edistämisestä Kansalliseen metsäohjelmaan. Kokouksen osallistujat jakaantuivat kahteen ryhmään. Pienryhmätyöskentelyssä pohdittiin aineetonta hyvinvointia kahdesta näkökulmasta: A) Metsäaktiviteetit ja niiden saavutettavuus ja B) Metsän terveysvaikutukset. Ryhmissä kumpaakin näkökulmaa analysoitiin ja ideoitiin ennakkokysymysten mukaisesti. A Metsäaktiviteetit ja niiden saavutettavuus näkökulma Sisällön kuvaus: Metsillä on suuri liikuttamisvoima. Kaksi kolmesta suomalaisesta ulkoilee luonnossa viikoittain. Metsäaktiviteetit painottuvat pääasiassa monipuolisiin lähimetsiin, jotka voivat olla talousmetsiä, luonnontilaisia metsiä ja taajamametsiä. Kansallispuistojen merkitys on suuri, sillä joka viides suomalaista käy niissä vuosittain. Jokamiehenoikeudet tarjoavat suomalaisille hyvät mahdollisuudet mennä metsään. Suurimpia esteitä metsään menemiselle ovat liian pitkä matka, huono infra ja tiedon puute Tutkimuksen mukaan suomalaiset kokevat metsiin liittyvät liikuntapaikat tärkeiksi ja haluavat kehitettävän metsiin liittyviä lähiulkoilureittejä ja polkuja ja retkeilyreittejä sekä itse metsiin liittyviä alueita liikuntapaikkoinaan. Kesäajan metsäaktiviteetteja ovat muun muassa sienestys, marjastus, metsästys, kävely tai vaikkapa geokätköily. Talvilajeja ovat puolestaan hiihto ja lumikenkäily. Kävely, retkeily ja luonnontarkkailu sopivat kaikkiin vuodenaikoihin. Ulkoilutavat muuttuvat tottumusten perusteella.
4 (10) Kunnat, metsähallitus ja järjestöt rakentavat ja huoltavat retkeilyreittejä, luontopolkuja, hiihtoreittejä, vesiretkeilyreittejä, maasto-opasteita ja verkkopalveluita, joita on valtion, kuntien järjestöjen ja yksitysiten omistamissa metsissä. Reitteihin sisältyy erilaisia levähdys- ja yöpymisrakenteita. A. Onko metsäaktiviteetit ja niiden saavutettavuus näkökulman sisältö mielestänne riittävä, puuttuuko siitä jokin oleellinen asia, onko sisältö liian laaja? Ryhmän mielestä sisällön kuvaus on muutoin ok, mutta metsät tulisi rajata KMO:n mukaisesti. Ryhmän pohti aktiviteetit sanaa, voisiko sen tilalla olla vaikka olo tai kokemus? Ovatko sen parempia kuitenkaan? B. Miten metsäaktiviteetit ja niiden saavutettavuus näkökulmaa voidaan edistää viestinnän ja neuvonnan keinoilla? Ryhmän mielestä viestinnän tavoitteena on liikkumisen lisääminen. Viranomaistahojen yhteistyö on tärkeää, jotta saamme edelleen alueita käyttöömme. Jokamiehen oikeus mahdollistaa pääsyn metsään. Missä paikoissa tarvitaan kaavoitusta liikkumisen ohjaamista varten? Sopimuksellisuus on uudenlainen keino saada yksityisten omistamia alueita ohjattuun liikkumiseen. Valmistuva jokamiehenoikeuden käsikirja on hyvä keino viestiä jokamiehen oikeuksista. Viestintä voitaisiin toteuttaa road show tyyppisenä käyttäjille ja viranomaisille. Oikeus vaikuttaa omaan ympäristöön näkökulma on hyvä, kun kehitetään virkistyskäyttöympäristöjä. Voitaisiinko järjestää Kuka on viettänyt eniten metsässä kisa? Nyt on olemassa hiihtokortti, voitaisiinko ottaa käyttöön metsäretki kortti? Museoviraston muinaisjäännösrekisterissä on kohteita, joille on laadittu ohje kohteelle pääsemiseksi. Museovirasto on kiinnostunut yhteistyössä, jossa näiden valmiiden kohteiden tunnettuutta ja saavutettavuutta parannetaan. Nyt on käynnissä asuinalueiden tiivistäminen, siten tarvitaan viestintää virkistyskäytön merkityksestä. Lähivirkistysalueiden riittävyyden turvaaminen on kirjoitettu kaavojen sisältövaatimuksina MRL:iin. Se on siis vaatimuksena kaavoittajalle, joten kaavoittajat tiedostavat asian. Toisaalta kuka maksaa lisääntyvän virkistyskäytön kustannukset, sillä tarvitaan aiempaa enemmän rakennettuja ja kunnossapidettyjä reittejä ja alueita, vessat ja siivous ja muu infra. Tässä olisi yksityismetsien osalta mahdollisuus sopimuksellisuuteen. Kuntien tulee viestiä kohteista. Suksien ostajalle voisi antaa latukartan. Kun ostaa vaelluskengät, saisi retkikartan, näin saavutettavuus lisääntyy. Viestintää myös kunnan viheraluejärjestelmästä. Virkistysalueiden kaavoituksen tietopaketti on syytä tehdä. Voisiko jokamiehenoikeutta ehdottaa yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa UNECSOn maailmanperintöluetteloon?
5 (10) C. Miten metsäaktiviteetit ja niiden saavutettavuus näkökulmaa voidaan edistää tutkimuksen keinoin? Millaista tutkimusta tarvitaan? Toteutetut kansallispuistojen käyttäjätutkimukset ovat oleellisia, sillä ne auttavat resursiointinssa. Käyttäjätutkimuksia tarvitaan myös kuntatasolla, ja tätä tutkimusta on helppoa toteuttaa. Tutkimuksen aiheena voisi olla se miten kaavoituksessa ja suunnittelussa pitäisi olla mukana vihealueet ja miten tutkimustieto saatetaan päättäjille eli seurataan ja myös ennakoidaan. Yleiskaavatyön yhteyteen tällainen viheralueverkoston selvittäminen sopii, koska silloin tulee tarkastelluksi koko kuntaa tai ainakin osayleiskaava-aluetta, eikä yksittäistä kohdetta, jossa suhteellisuudentaju saattaa pettää. Onko selvitystä siitä, mitä käyttäjä hakee kansallispuistosta? D. Mitä tuotteita ja palveluita voidaan tuottaa? Miten metsäaktiviteetteja ja niiden saavutettavuutta edistetään tuotteistamisen ja liiketoiminnan keinoin? Tuotteiden osalta nähtiin, että sopimuksellisuus on hyvä keino lisätä saavuttavuutta yksityismetsissä, tarvitaan tietoa sopimusmalleista ja hinnoista. Myös tarvitaan tietoa siitä, miten sopimuksellisuus on tähän mennessä toiminut ja onko eroja eri harrastusryhmien välillä. Tarvitaan myös keskinäistä tiedon vaihtoa, esimerkiksi seurat ja sopimuksellisuuden rahoitus. Mitä enemmän on käyttäjiä, sitä hallitumpaa tulee käytön ja käytön ohjauksen olla. Tästä syytä virkistysalueiden rakenteiden suunnitteluun ja toteutukseen pitää panostaa. Metsien virkistyskäytön volyymin kasvu sinänsä luo edellytyksiä liiketoiminnan syntymiselle (niin kuin monessa muussakin asiassa määrä kasvattaa mahdollisuuksia). Lähinnä pitäisi tunnistaa mahdollisia liiketoiminnan esteitä ja pyrkiä poistamaan niitä kaikkien oikeuksia kuitenkin kunnioittaen. Metsäaktiviteettien ja saavutettavuuden edistäminen yksityisomistuksessa olevissa talousmetsien on monimutkainen asia. Mikään säädös ei edellytä, että yksityisen ihmisen pitäisi omaisuudellaan edistää yleistä virkistystä, pitää päästä sopimaan tarpeellisista asioista, ja se tapahtuu tavallisesti rahan avulla. Kunta voi edistää ko. alueen käyttöä siinä tapauksessa, että kunta ja maanomistaja ovat valmiit tekemään alueen käytöstä sopimuksen tietyksi ajaksi ja sopimaan aiheutuvista haitoista. Jos omistaja ei ole halukas sopimaan ja kunta katsoo alueen virkistyksen kannalta tärkeäksi, se voi kaavoituksen yhteydessä merkitä alueen virkistykseen ja lunastaa kaavan hyväksymisen jälkeen ko. lähimetsän. Aina kunnat eivät ole kovin halukkaita kartuttamaan maaomaisuuttaan vain virkistystä varten; siitä seuraa myös jatkossa kuluja. Siksipä kuntapäättäjien, kuntalaisten, maanomistajien tietoon on hyvä tuoda erilaisia onnistuneesti toimivia toimintamalleja. Hyvillä esimerkillä on yleensä saatu asioita eteenpäin. Löytyiskö kuntaa, jossa tästä olisi jo esimerkkejä? Kaavatyössä päättäjät tekevät valinnat keskenään ristiriitaisten arvojen välillä. Keskeinen viesti päättäjille olisi, että lähimetsiä on parempi säilyttää sopivina ja eheinä kokonaisuuksina, jolloin ne myös kestävät paremmin käyttöpainetta. E. Ketkä ovat toimijatahoja ja keiden kannattaisi lisätä yhteistyötä? Ei käsitelty.
6 (10) F. Mitä muita asioita haluaisitte ottaa huomioon? Ei käsitelty. Metsästä hyvää oloa näkökulma Sisällön kuvaus: Metsän terveysvaikutukset voisi kiteyttää termiin hyvä olo ja voisi nimetä Metsästä hyvää oloa -näkökulmaksi (kokouskutsussa Metsän terveysvaikutukset -näkökulma). Ydinasia on metsä ympäristönä. Mikä aikaansaa positiivisia vaikutuksia, riippuu ihmisestä ja ajankohdasta. Hyvinvoinnin rajaaminen on vaikeaa, sillä hyvinvointi on elävä käsite. Omaehtoinen liikunta ja hyvinvointimatkailu luovat mahdollisuuksia liiketoiminnalle. Liikkuva kansa pienentää sosiaali- ja terveysmenoja ja siten vaikuttaa välillisesti kansantalouteen. Myös metsänomistajat hyötyvät. Tuotteistamisessa pitää tiedostaa, minkä tyyppistä toimiminen on ja miten se vaikuttaa. Sitä kautta voidaan toimintaa suunnata ryhmälle esimerkiksi sen mukaan, onko kyseessä masennus tai fyysinen ongelma. Miellyttävän ympäristön ominaisuuksia ovat jäsennettävyys, monimuotoisuus, salaperäisyys, luettavuus, pyöreät muodot, vihreä kasvillisuus ja vesi. Metsästä hyvää oloa näkökulman voisi ryhmitellä kahteen osa-alueeseen: metsässä tekeminen ja tekemättömyys sekä metsässä kokeminen. Metsässä tekeminen ja tekemättömyys -osioon kuuluvat niin metsässä tekeminen ja toiminta kuin oleminen ja tekemättömyyskin. Metsä ympäristönä luo puitteita tekemiselle, ja sitä kautta voidaan kokea onnistumista. Fyysinen ja motorinen puoli tulee mukaan tekemisen kautta. Metsässä liikkuminen kehittää fyysisiä taitoja kuten tasapainon hallintaa, lisää lihasvoimaa ja kestävyyttä, ylläpitää hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintakykyä ja sopii painonhallintaan. Joillekin voi olla parempi, kun metsässä ei tee mitään. Metsässä oleminen ei ole pakonomaista, määrättyä, aikatauluihin sidottua. Tekeminen on vapaaehtoista ja oleminen vapaata, mistä voidaan käyttää myös termiä omaehtoinen toiminta. Metsässä oleminen ja tekemättömyys vaikuttaa esimerkiksi stressiin. Metsässä olo normalisoi verenpaineen ja pulssin. Valkosolutuotanto lisääntyy ja ihminen puolustautuu paremmin bakteereita ja tulehduksia vastaan. Metsässä kokemiseen kuuluvat niin elämykset ja kokeminen kuin yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Kokemuksellinen hyvinvointi on tärkeä asia. Kokemus saa menemään metsään. Elämysten ja kokemisen lähteenä metsä toimii ympäristönä monella tapaa: ympäristöä luo esimerkiksi maisema tai eri aistien aistimukset. Vaikutus saadaan henkisellä puolella. Metsä tuottaa tunteita, jotka mahdollistavat myönteisen psyykkisen tilan. Jännittyneisyys häviää, mielialan muutokset tasoittuvat, stressi ja keskittyminen tasapainottuvat. Yhteys luontoon ja virikkeellisyys nopeuttavat toipumista. Perheen tai ryhmän kanssa olo metsässä lisää sosiaalista hyvinvointia.
7 (10) A. Onko metsän terveysvaikutukset -näkökulman sisältö mielestänne riittävä, puuttuuko siitä jokin oleellinen asia, onko sisältö liian laaja? Työryhmän näkemykset on kirjoitettu yllä olevaan metsän terveysvaikutukset -näkökulman kuvaukseen. Lisäksi tuotiin esille, että Green care -toiminnan vaikutukset eivät ole spesifejä, vaan yksilökohtaisia. Siitä huolimatta, että vaikutus ei ole spesifistä, toiminnalla on vaikutusta. B. Miten metsän terveysvaikutuksia voidaan edistää viestinnän ja neuvonnan keinoilla? Metsän terveysvaikutuksista ei ole viestitty riittävästi. Viime vuosien aikana on tullut uutta tietoa, jota voitaisiin tuoda paremmin esille. Viestinnässä on hyvä tuoda esille positiivisia vaikutuksia käyttämättä kuitenkaan ylisanoja. Metsän terveysvaikutukset ovat vanhemmille ihmisille kokemusperäistä tietoa, mutta kaupungistuneella nuoremmalla väellä ei välttämättä ole käsitystä metsän terveysvaikutuksista. Osalla nuorista on peruselämänhallinta hukassa, eikä ymmärretä, mikä tuottaa hyvinvointia. Esimerkiksi korkeakouluopiskelijoilla on paljon henkisiä ongelmia. Metsiin viemisestä on toisaalta tullut hyvää palautetta. Näin ollen triviaalimpaakin tietoa olisi hyvä tuoda esille. Asuinalueiden suunnittelun pitäisi lähteä kysynnästä ja huomioida esimerkiksi liikuntapaikat ja ulkoilualueet. Tämä näkyy myös asuntojen hinnoissa. Terveydenhuollon ja kuntoutuksen ammattilaisille pitäisi tehdä koulutuspaketti. Tätä kautta metsän terveysvaikutuksia voitaisiin edistää paremmin normaalin terveydenhuollon ja kuntoutuksen yhteydessä. Viestintää ja tuotteistamista tarvitaan kaupungistumisen vuoksi. Nykypäivän vaihtoehtoina metsässä liikkumiselle ovat pitkälle viedyt tuotteet, kuten hot jooga. Metsässä liikkuminen jää liian yleiselle asteelle, jos puhutaan vain, että metsässä liikkuminen on terveellistä. Pitäisi löytää vahvempi sisältö ja viedä se nykypäivän trendeihin. Nykyisin ihmisillä on sykemittareita ja muita laitteita, joilla kuluttajat voisivat itse seurata, mitä terveysvaikutuksia metsällä on. Esimerkiksi ensin voisi mitata sykkeen kotona, sitten rentoutumispisteessä ja vielä jälkiseurantana kotona. Mukaan voisi liittää nettisovelluksen, jossa mittauksia voisi seurata reaaliaikaisesti. Toisaalta pelkkä datan katsominen ei kuitenkaan riitä, vaan mukaan tarvitaan neuvontaa siitä, mitä data merkitsee. Japanissa on jo käytössä vihreä resepti: lääkärissä tehdään mittaukset, oleskellaan, ja katsotaan sen jälkeen tulokset. Tällaisia palveluita on tarjottu jo yritysasiakkaille Suomessakin. Rintaan asennetaan anturit ja niitä pidetään useampi vuorokausi. Stressitasoa on mitattu työviikon aikana ja sitten toiminnan aikana. Yrityksille voidaan tehdä pitkäaikaisia tyky-paketteja. Pakettiin kuuluu myös lausunto ja palautetilaisuus. Yhteenvetona todettiin, että viestintää tarvitaan, varsinkin nuorille aikuisille ja terveysalan ammattilaisille. Pitäisi osata segmentoida ja tarjota kohderyhmälle tarpeellista tietoa. Tuotiin esille myös, että MEK on jo segmentoinut ryhmiä. Sieltä löytyy pari segmenttiä, jotka ovat selkeästi kohderyhmää. Yhtenä ryhmänä ovat terveyttä ja hyvinvointia tarvitsevat ihmiset. C. Miten metsän terveysvaikutuksia voidaan edistää tutkimuksen keinoin? Millaista metsän terveysvaikutukset -tutkimusta tarvitaan?
8 (10) Metsän terveysvaikutuksiin liittyviä tutkimuksia on jo tehty. Yleisimmät mittarit (pulssi, verenpaine, kortisoli) ovat kuitenkin herkkiä, joten välttämättä niiden avulla ei saada luotettavaa tietoa siitä, onko vaikutus tapahtunut juuri metsän ansiosta. Mukana pitää aina olla tulkinta. Pitäisi saada riittävän halpa ihmisen terveyskäyttäytymistä ohjaava mittari, jonka pitäisi olla myös luotettava. Luontointerventioita pitäisi tutkia monipuolisesti ja monialaisesti. Mukana pitäisi olla ainakin metsäntutkimus, terveys, hyvinvointi, kliininen tutkimus. Mistään menetelmästä ei todennäköisesti ole riittävästi tietoa. Metsän terveysvaikutuksille pitäisi laskea hinta, jotta saataisiin yhteiskunnallinen vaikuttavuus esille. Tutkimuksessa pitäisi olla mukana kansantaloustiedettä ja terveystaloustiedettä. Ongelmana on, että tutkijat ovat tällä hetkellä ylityöllistettyjä. Tutkimusta terveysvaikutuksista tarvitaan sekä yksilö- että väestötasolla. Väestötasolla on olemassa LVVI, joka tehdään noin 10 vuoden välein. Valtakunnallisiin terveys- ja hyvinvointitutkimuksiin olisi hyvä saada kysymyksiä myös siitä, millaisia luontokontakteja ihmisillä on ja millaisia hyvinvointikokemuksia viimeisiin luontokäynti tuotti. Näin saataisiin LVVI:hin verrattuna tiheämmin seurattavaa tietoa, esim. THL:n aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimus. Tarvittaisiin hyviä interventiotutkimuksia, jossa nähdään aitoa muutosta. Esimerkiksi Tampereella on uusi asuinalue keskellä metsää, ja sinne muuttaa paljon perheitä. Voitaisiin tutkia, muuttuuko liikkuminen. Luonnontuotteiden osalta on todettu, että rotille juotettu puolukkamehu turvaa verisuonen kimmoisuuden. Luontoympäristössä toimimisen tutkimus on haastavampaa. Tutkimukset pitäisi myös popularisoida, jotta ne saataisiin päättäjien ja tavallisten ihmisten tietoisuuteen. Tapaustutkimukset menevät yleensä paremmin perille kuin yleisellä tasolla oleva tieteellinen tieto. Tutkia voisi myös, miten hyvinvointi- ja terveysvaikutukset huomioidaan metsänhoito-ohjeissa. Maisemaa onkin jo tutkittu maisemaa virkistyksen ja matkailun näkökulmasta. Tarvittaisiin kuitenkin tutkimusta siitä, miten hoidetussa metsässä ihmiset viihtyvät parhaiten. Kuvasarjoilla on jo tutkittu eri tavoin käsiteltyjä metsiä, mutta tutkimustietoa ei ehkä ole viety metsänhoito-ohjeisiin. Metsänomistajat voisivat valita, mitä haluavat ja metsänhoitomenetelmä valittaisiin sen mukaan. Tämä linkittyy myös viestintään. D. Mitä tuotteita ja palveluita voidaan tuottaa? Miten metsän terveysvaikutuksia voidaan edistää tuotteistamisen ja liiketoiminnan keinoin? Ei käsitelty ajan puutteen vuoksi. Joitakin tähän liittyviä asioita tuli esille jo edellisissä kohdissa. E. Ketkä ovat toimijatahoja ja keiden kannattaisi lisätä yhteistyötä? Ei käsitelty ajan puutteen vuoksi. F. Mitä muita asioita haluaisitte ottaa huomioon? Ei käsitelty ajan puutteen vuoksi. 4. Pienryhmätyöskentelyn purku
9 (10) Tärkeimmiksi toimenpiteiksi metsäaktiviteetit ja niiden saavutettavuus näkökulmaan liittyen kirjattiin seuraavat: toimenpide 1: Saavutettavuuden, käytön hallinnan, käytön ohjauksen ja erilaisten rakenteiden ylläpidon kannalta tarvitaan sopimuksellisten mallien kehittämistä ja yleistymistä maanomistajien ja virkistyskäyttäjien tai heidän edustajiensa kanssa. Samalla tulisi edistää hyvien käytäntöjen yleistymistä ja tiedon vaihtoa näistä. Esim. eri harrastejärjestöt tulisi saattaa yhteen jakamaan käytäntöjään ja oppimaan toisiltaan. Sama pätee muidenkin toimijoiden kohdalla. toimenpide 2: Tarvitaan viestintää, jolla vaikutetaan siihen, mitä hyötyjä metsäaktiviteeteista saadaan lähimetsissä. Tietoa hyödyistä kaavoittajille ja kuntapäättäjille, niin virkamiehille kuin luottamushenkilöille sekä suurelle yleisölle eli äänestäjille ja käyttäjille. Kun kuntapäättäjät tuntevat hyödyt, he ovat halukkaat investoimaan lähimetsien hoitoon ja rakenteiden kunnossa pitoon. Kunnan omistamssa lähimetsässä investoinnit hoituvat kunnan omilla päätöksillä, yksityismetsien osalta toteutus perustuu sopimuksellisuuteen. toimenpide 3: Jokamiehenoikeudet tutuksi kaikille ja roadshow hankeluonteisesti, myös paikallisia ja asukkaita lähempänä olevaa viestintää tietoisuuden lisäämiseksi. toimenpide 4: Jokamiehenoikeudet mukaan UNESCOn aineettoman maailmanperinnön luetteloon. Erityisesti maaseudun asukkaille ja mökkiläisille jokamiehenoikeudet turvaavat metsässä liikkumisen mahdollisuudet. Vahva imagollinen merkitys koko toimialalle myös kansainvälisesti. toimenpide 5: Kaupungeissa, taajamissa ja luontomatkailualueilla reitistöjen ylläpidon rahoitus ja osaaminen, joihin voitaisiin löytää lievitystä muun muassa julkisen sektorin yhteistyön tiivistämisellä ja vapaaehtoistoiminnalla. Yhteistyötä kuntien kesken, mutta myös kuntien ja valtion kesken. Maailmalla on hyviä esimerkkejä vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista. Tämä liittyy myös terveyteen, pelkän havainnoinnin sijaan vuorovaikutus luonnon kanssa tuo suuremmat terveysvaikutukset. toimenpide6: metsäretkikortti tai vastaava, jolla kannustetaan menemään metsään vaikka pieneen ja lähelle. Jos metsäretkiteemaan lisättäisiin havaintojen tekeminen, se olisi sekä motivoivaa, opettavaista että todennäköisesti hauskaa. Metsäretkikortti on ajatuksellisesti eri hallinnonalat läpäisevä ja kansalaiset osallistava. Metsäretkikorttiin linkittyy metsälukutaidon kehittäminen, sekä mahdollisuus netin ja muiden sähköisten välineiden sekä tietoaineistojen tehokkaaseen hyödyntämiseen. Tärkeimmiksi toimenpiteiksi metsästä hyvää oloa liittyen tuotiin esille: Toimenpide 1: Tiheämmän seurantatiedon tuottaminen suomalaisten luontokontakteista ja metsäaktiviteeteista osana jo valmiiksi toteutettavia väestökyselyjä tukemaan LVVI:ssä joka kymmenes vuosi tuotettua tietoa. Toimenpide 2: Viestintä ja neuvonta sekä popularisointi. Terveysvaikutuksista viestimisen tulisi olla osa alan toimijoiden yleistä viestintää. Erilaisia vapaa-ajan palveluita tarjoavat tahot (yritykset ja yhteisöt) viestivät myös. Viestintää tulisi tukea kansallisesti. Toimenpide 3: Monen tahon, kuten metsä- ja terveystahojen, yhteistyönä tuotetut markkinaehtoiset palvelut. Uudet tuotteet ja toiminnot voisivat pohjautua esimerkiksi IT- tai muuhun teknologiaan.
10 (10) Toimenpide 4: Pohjatiedon tuottaminen terveydenhuollon ammattilaisille. Ammattilainen voi antaa vihrän reseptin, kun asialla on tieteellinen pohja olemassa. Metsäpassilla voisi esimerkiksi päästä hyvinvointilaitokseen, ja saada siihen voucherin vaikkapa Kelalta. Yritykset voivat myös maksaa lepolomia stressin hoitoon. Tarvittaisiin valmis palvelupaketti. Toimenpide 5: Taloudellinen arvottaminen poikkisektoraalisessa yhteistutkimushankkeessa, jossa mukana olisi metsä-, terveys- ja talousalat. Euromääräinen terveysvaikutusten osoittaminen on helpompi viedä politiikkaan mukaan. Toimenpide 6: Ketju pitäisi saada toimimaan: metsän terveysvaikutusten tutkimus, koulutus ja tuotteistaminen. Erityisesti koulutuspuolella on tällä hetkellä puutteita, koska liikutaan rajapinnalla, joka ei oikein kuulu kenellekään. Tarvittaisiin rajapinnat rikkovaa osaamista, esimerkiksi Green care - tyyppisessä koulutuksessa sekä luonto- että hoito-osaamista. Tällä hetkellä lähdetään rakentamaan täydennyskoulutuspakettia. Terveyspuolella on tiukkaan säädellyt kurssit, mutta sosiaalipuolelle sisältöjä saisi helpommin sisälle. Tutkimusta sen sijaan on jo jonkin verran olemassa. Tutkimuksen kautta saadaan lisää vaikuttavuutta. Tämä on pitkäjänteistä työtä, ja perustuu todellisiin terveysvaikutuksiin. Tällöin voitaisiin päästä paremmin myös Kelan järjestelmän piiriin. 5. Muut asiat - Muistutettiin,että valtakunnallinen ulkoiluseminaari pidetään 1.12.2011 Vantaalla Heurekassa. http://www.suomenlatu.fi/suomen_latu/ulkoilun-olosuhdetyo/ulkoiluseminaari- 2011 - Katja muistutti Ekosysteemipalvelut työpajasta 14.12.2011 Helsingissä - Airi informoi, että Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry on aloittanut syksyllä 2010 laajan kulttuurisesti kestävän kehityksen sisältöjä kartoittavan hankkeen. Hanketta rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö http://www.kulttuuriperintokasvatus.fi/hankkeet/kulttuuriperintokasvatus/kulttuurisesti-kestava-kehitys2/ 6. Seuraavat kokoukset 7. Kokouksen päättäminen 4. kokous Maanantai 30.1.2012 kello 10-13: luontosuhteen edistäminen 5. kokous Torstai 29.3.2012 kello 10-13: yhteenveto ja loppuraportin työstämistä Kokouspaikkana on MMM, Kalasatama, Panimokatu 1, kokoushuone Savotta tai Suomen Latu Pasilassa Puheenjohtaja päätti kokouksen.