PERHEINTERVENTIO PÄIHDETYÖSSÄ Toimiva lapsi & perhe menetelmät ammattilaisen arjen apuna 26.2.2008 Anne Ollonen
- Toimiva lapsi&perhe menetelmäkoulutus syksy 06 kevät 07 Beardsleen perheinterventio, lapset puheeksi työmenetelmät/lasten- ja nuorten erityispalveluiden kehittämishankkeen ja Mielenterveys- ja päihdehankkeen järjestämänä Ensimmäiset interventiot työnohjauksen alla työpari Roin kpgin mielenterveysyksiköstä sosiaalityöntekijä Paula Jukkola
- Beadsleen perheinterventio on työtapa, joka on kehitetty lasten hyvinvoinnin parantamiseksi, kun äiti tai isä on sairastunut vakavasti. Sen tavoitteena on ennen kaikkea lisätä lasten ymmärrystä muuttuneessa perhetilanteessa ja toisaalta saada aikaan keskustelua vanhempien ja lasten välille. Menetelmää on alun perin käytetty masentunteiden vanhempien perheissä, mutta on myöhemmin laajentunut koskemaan myös muissa vaikeissa elämäntilanteissa olevia perheitä.
-Miten hyvin perheinterventiomalli sopii työskenneltäessä päihdeperheiden kanssa? Päihdeongelma koskettaa aina koko perhettä. Puhutaan päihdeperheistä. Päihdeperhe ei ole perhe, jossa juodaan muutama lasi viiniä ruoan kanssa tai istutaan joskus pitkäänkin iltaa tuttavien seurassa. Päihdeperhe on perhe, jossa toinen vanhemmista tai molemmat vanhemmat, joskus myös vanhemmat sisarukset tai lapsi itse, käyttävät päihteitä niin, että siitä on haittaa joko itselle tai muille perheenjäsenille.
-Päihderiippuvuus koetaan rasitteena, koska sillä on vaikutuksia sekä itse päihderiippuvaisen että muiden perheenjäsenten psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle sekä välillisesti että välittömästi. Päihdeperheitä on myös erilaisia. Joissakin perheissä kuormittavat jonkun perheenjäsenen toistuvat viikonloppukännäämiset tai ajoittainen piilopullo, ovat toisen taakkana ennustamattomasti ja satunnaisesti toistuvat pitkät juomaputket. Joissakin perheissä juomaputket ovat niin säännöllisiä, että on helpompi laskea päihteettömiä päiviä. Myös huumeita ja lääkkeitä käyttäviä perheitä on monenlaisia.
- Päihderiippuvainen voi usein sekä fyysisesti että psyykkisesti huonosti. Hänen ystävyys- ja perhesuhteensa kärsivät ja päihteisiin kuluu rahaa. Tämä taas aiheuttaa taloudellisia vaikeuksia ja johtaa usein, etenkin huumeiden kohdalla, rikolliseen käyttäytymiseen. Lapselle se voi tarkoittaa sitä, että päihteettöminäkin päivinä isä tai äiti on jatkuvasti väsynyt, veltto, surullinen, sairas, välinpitämättömän oloinen tai paljon poissa. Lapsen hätää lisää vielä se, että hän ei yleensä ymmärrä vanhempansa olevan alkoholisti tai narkomaani, vaikka tietääkin päihteiden käytöstä.
- Käytäntö ja tutkimukset ovat siis osoittaneet, että päihdeongelmaisen perheen lapsilla on suuri riski erilaisiin ongelmiin aikuisuudessa. Tosin uusimmat näkemykset antavat viitettä siihen, ettei alkoholiongelmaisten lapsilla ole muita ihmisiä suurempaa riskiä tulla itse alkoholisteiksi, mutta vanhempien alkoholiongelmat saattavat aiheuttaa lapsille voimakasta stressiä ja vakavia psykososiaalisia ongelmia joko lapsuudessa tai sitten omassa aikuisuudessa. Seuraukset ovat siis usein ylisukupolvisia!
- Koska meillä on tämä tieto jo olemassa, miksi jäisimme odottamaan lasten kasvua? Miksi emme auta lapsia jo lapsina, kun ongelmia ei ole vielä näkyvissä? Päihdetyön puitteissa meillä on siihen mahdollisuus, koska tavoitamme helposti päihdeperheiden lapsia ja tähän saumaan perheintervention käyttö on edellä mainitut tekijät huomioiden varsin perusteltua.
- Meillä Suomessa Ehkäisevän päihdetyön vallitsevana taustateoriana on tutkimustieto riskitekijöistä ja suojaavista tekijöistä, joita on yhteiskunnassa, yhteisöissä, lähisuhteissa ja yksilöissä. Ne koskevat päihteiden käytön aloittamista, jatkumista, syvenemistä ja laajenemista. Pyritään vaikuttamaan joko riskitekijöihin, suojaaviin tekijöihin tai molempiin. Jos yksilöllä on esimerkiksi geneettinen alttius saada päihdeongelma, mihin ei voida vaikuttaa, vaikutetaan suojaaviin tekijöihin hänen toimintaympäristössään.
- Myös uudessa lastensuojelulaissa/voimaan 1.1.2008/ korostetaan ennaltaehkäisevän lastensuojelun merkitystä > vaikuttamalla yleisiin kasvuolosuhteisiin > huoltajien tukeminen lasten kasvatuksessa > varhainen tuki
- Kun lapsia pyritään auttamaan, on tärkeää huomioida toisaalta lapsen ominaisuudet ja toisaalta ympäristön mahdollisuus vaikuttaa ja auttaa ongelmatilanteessa elävää lasta. - Riskit tarkoittavat niitä perheen ja ympäristön vaikutuksia, jotka estävät ja vähentävät lapsen mahdollisuuksia elää ja kasvaa terveesti ja tasapainoisesti. Merkittäviä riskitekijöitä ovat mm. vanhempien runsas päihteiden käyttö, vanhempien mielenterveysongelmat, työttömyys ja köyhyys. - jatkuva raju riitely on yksi merkittävimmistä stressin ja pelon aiheista alkoholiongelmaisten vanhempien lapsilla ja siten myös merkittävä riskitekijä.
- Lapsella ei ole yksityisyyttä eikä rauhaa, koska pelottavia vieraita ihmisiä tulee ja menee, ja asunto ja paikkakuntakin voi vaihdella useamman kerran vuodessa. Myös perheenjäsenet voivat vaihtua usein. Lapsen elämästä puuttuvat jatkuvuus ja pysyvyys, ja niiden tilalla on kaaottisuus ja ennustamattomuus. Lapsen turvattomuus voi olla suunnaton.
- Samat asiat, jotka ovat riskitekijöitä, voivat olla käänteisinä suojaavia tekijöitä (esim. sosiaaliset suhteet, yksi turvallinen aikuinen, harrastukset/mielekäs tekeminen yksilölliset piirteet ja ominaisuudet). Lapsen kiinnitetään usein huomiota siinä vaiheessa kun hän itse alkaa käyttäytyä ongelmallisesti. Kysymys kuuluu: huomataanko aina se, että lapsen käytöksen takana on aikuisen häiritsevä käytös, johon tulisi puuttua, vai kohdellaanko lasta ongelmatapauksena?
- Varhainen puuttuminen päihteiden käyttöön ehkäisee ennalta päihdeongelmien ja riippuvuuden syntymistä. Monet lapset, kuten aikuisetkin piilottavat usein tunteensa ja kärsivät hiljaa yksin. Joku taas saattaa reagoida vaikeuksiin somaattisesti, vatsakivuilla, päänsäryllä jne. jolloin ongelman alkusyyn löytäminen saattaa olla lähes mahdotonta.
-Oma kokemukseni perheintervention käytöstä on ollut lähes ainoastaan positiivista ja varsinkin asiakkailta tullut suora palaute on ollut rohkaisevaa. Toisaalta on ollut surullista huomata se, kuinka suuri salaisuuden muuri on ja miten lojaaleja lapset ovat vanhempiaan kohtaan ja kuinka vähän mielestäni vanhemmat puhuvat yleensäkin perheen tilanteesta lastensa kanssa. On voinut olla jo vuosia tilanne, että isällä on ollut alkoholiongelma ja äidillä diagnostisoitu masennus, eikä tilannetta ole oikein mitenkään käsitelty.
- Menetelmänä interventio toimii päihdetyössä hyvin. Meillä ei ole ollut toistaiseksi ongelmia perheiden motivoinnissa menetelmään, vaikka voisi olettaakin, että asiakkaat eivät aina ymmärrä tilanteen kokonaisvaltaisuutta. Myös lapset ja nuoret ovat sitoutuneet työskentelyyn, mutta sen edellytyksenä on ollut selkeä lupaus vanhemmilta asioista puhumiseen.
- Perheistunnot ovat olleet pääosin hedelmällisiä ja asioita eteenpäin vieviä; asioista on puhuttu asioiden oikeilla nimillä. Lapset ja nuoret ovat viestittäneet tulleensa kuulluiksi ja vanhemmat ovat olleet pääosin helpottuneita siitä, että asioista on vihdoin uskallettu puhua ja puhumisen kulttuuria ovat monet jatkaneet.
- Kaikki ovat tulleet istuntoihin ja pyytäneet jopa uusia seurantaistuntoja. Parissa tilanteessa intervention aloittaminen on johtanut asiakkaan laitoshoitoon hakeutumiseen ja ne ovat mietityttäneet, mistä se kertoo? Onko tilanne jotenkin kriisiyttänyt vai onko se saanut olemaan tosissaan? - myös uuden tiedon tuottaminen ilmiöstä perheen käyttöön on otettu positiivisesti vastaan (suullinen/kirjallinen)
- Vaikeuksia on tuottanut yhteisen ajan löytäminen. Ilman työparia en lähtisi tämän tyyppiseen työskentelyyn. - kaikkia istunnolle asetettuja tavoitteita ei ole aina pystytty toteuttamaan -seurantaistunnot ovat osoittautuneet odotetuiksi - lisännyt lapsilähtöistä ajattelua muutoinkin työyhteisössä - interventiota tekeville työnohjaus tai purkupaikka näille asioille voisi olla paikallaan. Kuka maksaa/organisoi? > Kaikkinensa perheinterventiosta on tullut yksi arjen työväline!
Lähteet: Holmberg 2003;Lappalainen-Lehto ym. 2007; www.lasinenlapsuus.fi