Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Nuorista Suomessa Nuorista Suomessa 1
Lähteinä on käytetty tilastoja ja julkaisuja seuraavilta tahoilta: Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi, Kansanterveyslaitos, Kuopion kaupunki, Nuorisoasian neuvottelukunta, Siirtolaisinstituutti, Sosiaali- ja terveysministeriö, Stakes, Suomen Kuntaliitto, Tilastokeskus, Työministeriö, Valtiovarainministeriö, VATT ja Ympäristöministeriö Lisää tietoa nuorten elinoloista löytyy osoitteesta: http://www.alli.fi/tieto. Sieltä löytyy myös tähän julkaisuun liittyvää lisämateriaalia. Nuorista Suomessa -julkaisua voi tilata Allianssista; info@alli.fi tai puh. 020 755 2600. Katso myös Nuorisoasiain neuvottelukunnan nuorten elinoloindikaattorisivut osoitteessa: www.nuoret.org Nuorista Suomessa Tutkimuskooste. Edellisen kerran Nuorista Suomessa ilmestyi 2001. Julkaisija: Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry Toimituskunta: Jukka Tahvanainen, Päivi Kurikka, Nonna Lemola, Urpo Uusitalo, Teemu Hanhineva, Christian Wentzel, Asmo Koste. ISBN 951-9094-83-0 Kirjapaino: Suomen Graafiset Palvelut 2 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry
Sisällysluettelo Nuoret tarvitsevat vahvaa edunvalvontaa...5 Nuorisopoliittiset päämäärät...6 Nuorten asema 2000-luvulla...8 Nuorten määrä...8 Väestöennuste vuoteen 2030...8 Nuorten pääasiallinen toiminta...9 Nuorten työttömyys...10 Nuorten toimeentulo...11 Nuorten asuminen ja muuttoliike...12 Nuoren syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat...13 Nuorten päihteiden käyttö...14 Yhdenvertaisuuden haaste...15 Nuorisotyö Suomessa...17 Valtion tuki nuorisotyölle...17 Nuorisojärjestöjen valtionavustukset...18 Kuntien valtionosuudet nuorisotyöhön...18 Kuntien nuorisotyömäärärahat...19 Kuntien nuorisojärjestöille myöntämät avustukset...20 Nuoret yhteiskunnallisina toimijoina...21 Nuoret, järjestöt ja vapaaehtoistoiminta...21 Nuoret ja vaikuttaminen...22 Nuorista Suomessa 3
4 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry
Nuoret tarvitsevat vahvaa edunvalvontaa Allianssi kehitti käyttöösi nuorten elinoloja kuvaavan seurantajärjestelmän vuonna 2001. Seurantajärjestelmä kuvaa nuorta, nuoren asemaa yhteiskunnassa ja mm. sosioekonomista taustaa, työllistymistä sekä nuorisojärjestöjen toimintaa, resursseja ja nuorten uusia osallistumisen muotoja. Kädessäsi on vuonna 2006 päivitetty seurantajärjestelmä. Aineistosta voi nostaa esille muutaman kiinnostavan ja hälyttävän huomion. Tehdessämme vertailua nuorten elinoloja kuvaavissa tilastoissa on selkeästi havaittavissa vahvemmat yhteiskunnalliset panostukset nuorten elinolojen parantamiseen ja nuorten kansalaistoiminnan edellytysten turvaamiseen. Lisäksi on havaittavissa, että nuorten päihdeongelmat ovat vähentyneet. Huolestuttava piirre sen sijaan on se, että ongelmat tuntuvat kasaantuvan niille nuorille, joilla ongelmia on ollut ennestäänkin. Suomessa on selkeästi havaittavissa nuorten ikäryhmissäkin tapahtuva kahtiajakautu- minen ja moniongelmaisten nuorten elämän vaikeutuminen yhteiskunnassa. Nuorten kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin on ollut vahvaa, mutta se ei valitettavasti näy nuorten kiinnostuksena äänestää edustuksellisissa vaaleissa. Nämä tulokset ovat huolestuttavia, ja vaativat tehokkaita yhteistyöllisiä toimenpiteitä. Nuoret tarvitsevat nuorisopolitiikkaa, jota tehdään valtiollisella ja kunnallisella tasolla. Nuoret tarvitsevat päättäjiä, jotka välittävät nuorista ja haluavat parantaa nuorten asemaa. Päättäjien kokemukset ja nuorten eteen tekemä työ ovat niitä tekijöitä, joilla on eniten merkitystä. Allianssi haluaa tehdä tätä vaikuttamista yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Kuntapäättäjien on huomioitava nuorisoasiat omissa kuntabudjeteissaan. Toivomme, että tämä julkaisu avaa uusia näkemyksiä nuorten elämäntilanteesta, ja olemme valmiita yhteistyössä vaatimaan tehokkaampaa nuorisopolitiikkaa. Ossi Heinänen puheenjohtaja Jukka Tahvanainen pääsihteeri Nuorista Suomessa 5
Päätöksenteossa nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Edistyksellinen yhteiskunta ottaa vastuun heikommista, ja huomioi eri väestöryhmät tasapuolisesti Päämääränä tulee olla: Nuorten osallisuuden edistäminen sekä vaikuttamisen mahdollistaminen ja tukeminen Nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen tulee perustua todellisiin ja konkreettisiin mahdollisuuksiin tehdä ja toimia. Osallistuminen ja halu vaikuttaa eivät ole vain aikuisten ja täysi-ikäisten asia tai etuoikeus, vaan siihen voidaan oppia ja kasvaa jo lapsesta lähtien. Eri tahoilla toimivien aikuisten tulee rohkaista lapsia ja nuoria ottamaan kantaa ja vaikuttamaan tarjoamalla siihen todellisia välineitä, tietoa ja taitoja. Kouluilla on mahdollisuuksia tukea nuoria osallistumaan ja kiinnostumaan yhteiskunnasta ja omasta lähiympäristöstään. Koulujen tulee aktiivisesti huomioida opetuksessaan yhteiskunnallista osallisuutta edistävät tekijät ja demokratiakasvatus yhdessä kansalaisyhteiskuntaan kuuluvien toimijoiden kanssa. Kou- lujen on avattava ovensa yhteiskunnalle, ja annettava uusia oppimisen paikkoja nuorille. Kunnan isien ja äitien on huolehdittava, että nuorisolain hengen mukaisesti nuoria kuullaan heitä koskevissa asioissa. Se on laki, jonka mukaisesti nuorten kanssa on kehitettävä sopivia kuulemisen muotoja. Työllisyyden edistäminen Nuorten työllistymistä edistäviä toimenpiteitä on kehitettävä. Tämä tarkoittaa myös koulutusjärjestelmää, jonka tulee kyetä paremmin tukemaan nuorten hakeutumista työmarkkinoille. Nuorten työllistyminen muodostaa pohjan paremmalle elämänhallinnalle. Nuorisotyöttömyys on laskenut, mutta on edelleen kolminkertainen yleiseen työttömyyteen nähden. Jokaiselle nuorelle on tärkeää hyvä itsetunto, koulutus, 6 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry
työpaikka ja riittävä toimeentulo. Yhteiskunnan on huolehdittava niistä nuorista, jotka eivät sitä itse kykene tekemään. Nuorille on avattava ovia uusiin mahdollisuuksiin. Nuorten työpajatoiminnasta on tullut merkittävä menetelmä edistää nuorten pääsyä työmarkkinoille. Nuorten työllistymisen edellytysten parantaminen muodostaa pohjan myös tulevaisuuden väestö- ja hyvinvointipolitiikalle. Maahanmuuttajanuorten koulutukseen ja työllistymisen edellytyksiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Nuorisotyössä tarvitaan moniammatillisuutta Sijoittaminen nuorisotyöhön on sijoittamista kansalaisyhteiskuntaan. Nuorten elämän rakentamiseen liittyvistä haasteista selviydytään parhaiten, kun kasvua on pitkäjänteisesti tukemassa osaavia aikuisia sekä tasavertaisuuteen pohjautuvaa mielekästä toimintaa. Tätä tekee nuorisotyö. Sen perustehtävänä on parantaa nuorten elinoloja ja tukea nuorten kansalaistoimintaa. Nuorisotyö on tehokasta ennaltaehkäisevää perustyötä. Pitkäjänteinen nuorisotyö tarvitsee toimiakseen riittävästi resursseja ja ihmisiä. On aika kiittää yhteiskuntaa! Hallitus ja eduskunta mahdollistavat lisäresurssit suomalaiselle kansalaistoiminnalle. Lisäresurssointi nuorisotyöhön onkin edullinen ja tehokas keino toimia nuorten parhaaksi ennakkoon. Nuorten elämähallinnan edellytyksiä parannetaan myös kehittämällä poikkihallinnollista yhteistyötä eri viranomaistahojen välillä. Nuorisotyöllä parannetaan nuorten elinoloja ja luodaan edellytyksiä nuorten kansalaistoiminnalle. Nuorisotyön toteuttamisesta vastaavat valtio ja kunnat. Niiden on myös luotava edellytykset nuorten omalle kansalaistoiminnalle, jota käytännössä toteuttavat nuorisojärjestöt. Nuorisoa ovat nykyisen nuorisolain mukaisesti alle 29 -vuotiaat lapset ja nuoret. Perustuslain mukaisesti kansalaisilla on oikeus sivistykseen. Sivistyspalveluja ovat myös nuorisopalvelut, joita toteuttavat valtio ja kunnat. Kuntien peruspalveluihin kuuluvat laadukkaat, tasa-arvoiset ja yhtäläiset nuorisopalvelut. Nuorista Suomessa 7
Nuorten asema 2000-luvulla Nuorten määrä Suomen väestönkasvu on tasaantunut 2000-luvulla. Väestö kasvoi vuosikymmenen alkupuolella vain noin 56 000 hengellä. Alueelliset erot väestökehityksessä ovat olleet huomattavia. Väestöltään kasvavia seutukuntia on parikymmentä. Näitä olivat etenkin pääkaupunkiseutu ja eri maakuntakeskukset ja niiden ym- päristöalueet. Väestömenetykset ovat olleet suurimmat Pohjois- ja Itä-Suomessa sekä eräillä alueilla läntisessä Suomessa. 15-29 vuotiaita oli vuoden 2004 lopussa 982 322. Tämä on 18,75 prosenttia koko väestöstä. Vielä vuonna 1990 osuus oli 20,5 %. Väestöennuste vuoteen 2030 Tulevina vuosikymmeninä Suomen väestökehitykselle on leimallista erityisesti vanhusväestön määrän nopea kasvu. Väestöennusteiden mukaan yli 65-vuotiaiden osuus kasvaa 17 %:sta (vuosi 2010) 26 %:iin (vuosi 2030). Tulevaisuudessa erityisesti työikäisen väestön määrä vähentyy. Kun 15-64 -vuotiaita vuonna 2010 on väestöstä 66 %, on vastaava osuus vuonna 2030 58 %. Lasten ja varhaisnuorten osuuden sen sijaan arvioidaan pysyttelevän noin 16 %:ssa koko ennusteajanjakson ja laskevan 15 prosenttiin vuonna 2040. Suomen väkiluku tulee arvioiden mukaan pysymään nykyisessä noin 5,4 miljoonan tasossa ainakin vuoteen 2040 saakka. Ennusteiden mukaan 50 vuoden kuluttua vuositasolla syntyy noin 10 000 lasta vähemmän kuin nykypäivinä. Tuol- 8 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry
loin tuo 50 000 syntyneen määrä tarkoittaa väkiluvun pienenemistä alle viiden miljoonan. Väestökehityksen ja -rakenteen muutos vaikuttaa tulevaisuudessa luonnollisesti myös väestön keskuudessa vallitsevaan elatussuhteeseen. Vuonna 1998 sataa työllistä kohden oli 133 ei-työllistä. Huolimatta kohentuneesta työllisyystilanteesta tulee elatussuhteen kehitys muodostumaan tulevaisuudessa yhä suuremmaksi ongelmaksi. Vuonna 2030 arvioidaan sataa työllistä kohden olevan jo 145 työvoiman ulkopuolella olevaa. Kun tarkastellaan väestöennusteiden vaikutuksia julkisen sektorin palveluiden tuottamiseen ja tarjontaan, ennakoi se vanhuspalveluiden voimakasta kasvua ja vastaavasti lapsiin ja nuoriin kohdistuvien, etenkin sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluiden tarjonnan vähentymistä. Työvoimapoliittisesti tilanteen ennakoidaan merkitsevän eräiden alojen työvoimapulaa. Julkisen sektorin työntekijöistä etenkin kuntasektorilla ennakoidaan tulevan pulaa. Vuosien 2007 ja 2013 välillä sinne arvioidaan tarvittavan 85 000 uutta työntekijää. Nuorten pääasiallinen toiminta Nuorten sijoittuminen opiskeleviin, työssä käyviin ja työttömiin on seurannut etenkin 1990-luvulla voimakkaasti yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen linjaa. 15 29-vuotiaiden suomalaisten nuorten koulutukseen ja työhön osallistumisessa on tapahtunut verrattain isoja muutoksia viimeisen 15 vuoden aikana. 1990-luvun alussa lähes kaksi kolmasosaa 15 29-vuotiaista oli mukana työelämässä ja neljännes opiskelemassa. Työttöminä oli ainoastaan 4 prosenttia nuorista. 1990-luvun alun taloudellisen laman myötä nuorten työllisyysaste laski nopeasti ja samalla koulutukseen osallistuvien osuus lisääntyi huomattavasti. Tuolloin opiskelusta tuli monelle realistinen vaihtoehto työttömyydelle. Vuonna 1995 vain 43 prosenttia 15 29-vuotiaista oli työllisiä, yli kolmannes nuorista opiskeli ja 13 prosenttia ikäluokasta oli työttömänä. 2000-luvulle tultaessa nuorten työllisyys on noussut vähitellen. Suomalainen nuoriso on korkeasti koulutettua. Toisen asteen koulutuksesta on Suomessa muodostunut käytännös- Nuorista Suomessa 9
sä osa oppivelvollisuutta. Nykyisin yli 90 prosenttia ikäluokasta jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen; yli puolet lukioissa ja kolmannes ammatillisissa oppilaitoksissa. Nuoret suorittavat nykyisin ahkerasti myös toisen asteen ja korkea-asteen tutkintoja. Vuonna 2003 24-vuotiaista nuorista 81 prosenttia oli suorittanut vähintään toisen asteen tutkinnon ja 35 prosentilla 25 29-vuotiaista oli vähintään alimman korkea-asteen tutkinto suoritettuna. Huolimatta myönteisestä kehityksestä jopa 17 000 nuorta on välittömästi syrjäytymisvaarassa jäädessään joko perus- ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheessa koulutusjärjestelmän ulkopuolelle tai keskeyttäessään tutkintoon johtavan koulutuksen. Kun vielä 1980-luvulla tutkinnon suorittamisen jälkeen kiinnityttiin melko pian vakaaseen työmarkkina-asemaan, on 1990-luvulta alkaen yhä useampi tutkinnon suorittanut nuori löytänyt itsensä pätkätöiden ja työttömyyden markkinoilta. Suomessa määräaikaiset ja osa-aikaiset työsuhteet ovat viimeisen 15 vuoden kuluessa yleistyneet nuorten keskuudessa nopeammin kuin väestössä keskimäärin ja vain pieni osa heistä työskentelee määrä- tai osa-aikaisesti omasta halustaan. Nuorten työttömyys Aiempaan tilanteeseen verrattuna nousi kokonaistyöttömyysaste Suomessa 1990-luvulla erittäin korkeaksi. Työttömyysaste kohosi vuonna 1994 16,6 %: iin, kun vastaava osuus oli vuonna 1990 3,2 %. Työttömyysaste on vuodesta 1995 lähtien alentunut ja marraskuussa 2005 lopussa se oli 8 %. Nuorten työhön sijoittuminen vaikeutui muihin työvoimaan kuuluviin verrattuna vielä voimakkaammin. Suomessa nuorisotyöttömyysaste (joihin luetaan kuuluvaksi 15-24-vuotiaat työttömät) nousi 1990-luvun alussa rajummin kuin EU-maissa tai pohjoismaissa keskimäärin. Laman vaikeimmassa vaiheessa vuonna 1994 nuorisotyöttömyysaste kohosi peräti 34 prosenttiin. Vaikka nuorten työttömyysaste on laskenut, on se jäänyt kansainvälisesti vertaillen korkealle tasolle ja selvästi aikuisväestön työttömyyttä korkeammalle tasolle. Vuonna 2005 15 19-vuotiaiden työttömyysaste oli vuosikeskiarvon mukaan 29,5 prosenttia, 20-24-vuotiaiden työttömyysaste 16,4 prosenttia ja 25-29-vuo- 10 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry
tiaiden 8,6 prosenttia. Kaikkein huonoin työllisyystilanne on ja on aikaisemminkin ollut niillä nuorilla, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. Pelkän perusasteen suorittaneiden nuorten työttömyysaste oli vuonna 2003 lähes kaksinkertainen toisen asteen koulutuksen suorittaneisiin verrattuna ja lähes viisinkertainen ylemmän korkeakoulututkinnon tai tutkijakoulutuksen suorittaneisiin verrattuna. Nuorille työmarkkinoille kiinnittyminen on keskimääräistä vaikeampaa, mutta työttömyyden kohdatessa vaikutukset eivät ole yhtä pitkäkestoisia kuin vanhemmilla ikäryhmillä. Nuorten uhkana on kuitenkin toistuvaistyöttömyys. Nuorten työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi on kehitetty nuorten yhteiskuntatakuu, joka on ollut voimassa vuoden 2005 alusta lähtien. Yhteiskuntatakuu tarkoittaa, että työvoimatoimistojen tulisi tarjota kaikille nuorille viimeistään kolmen kuukauden yhtäjaksoisen työttömyyden jälkeen koulutus-, työharjoittelu- tai työpajapaikka. Lisäksi nuoren työnhakua tehostetaan laatimalle nuorelle yksilöity työnhakusuunnitelma. Yhteiskuntatakuun vaikutuksista ei ole vielä tehty laajempaa tutkimusta, mutta nuorten työllisyysasioiden parissa työskentelevien ihmisten kokemukset ovat positiivisia. Nuorten toimeentulo Toimeentulo-, työmarkkina- ja yleistä asumistukea saavien 18 24-vuotiaiden määrät lasketaan kymmenissä tuhansissa. Nuorten toimeentulotukiasiakkaiden määrä on laskenut huippuvuosista, mutta edelleen karkeasti sanottuna joka seit- semäs 18 24-vuotias saa vuoden aikana toimeentulotukea. 1990-luvun huippuvuosista on tukea saaneiden määrä laskenut vuosittain. Vuonna 1998 tukea sai noin 120 000 nuorta ja vuonna 2002 noin 93 000. Ikä 1990 1996 1998 2000 2001 2002-17 888 948 1 003 910 1 031 895 18-19 7 053 18 574 14 262 13 039 14 040 14 548 20-24 31 319 75 581 63 949 50 521 47 867 48 061 25-29 26 282 48 748 39 636 30 988 29 815 29 864 Nuorista Suomessa 11
Eniten toimeentulotukea saaneita oli 20-24-vuotiaiden joukossa, esimerkiksi vuonna 2002 18 prosenttia. Noin kolmannes kaikista toimeentulotukea saaneista kotitalouksista oli uusia. Sosiaaliturvan takaamiin palveluihin suurinta epäluottamusta nuorissa herättää opiskelun aikainen toimeentulo. 34 % uskoo, että toimeentulo on kohtuullisen turvattu, mutta 45 % on toista mieltä. Kyse ei ole pelkistä mielikuvista, sillä opiskelu on epäilemättä se yhteiskunnan tukea vaativa elämäntilanne, josta nuorilla on eniten kokemusta. Opintotukea saa (21- ja 22-vuotiaat) yli puolet ikäluokasta. Ikäluokkien väliset taloudelliset erot ovat kasvaneet. Etenkin nuorten toimeentulo muihin ikäryhmiin nähden on heikentynyt. Juuri nuoret kotitaloudet ovatkin kärsineet suhteellisesti eniten 1990-luvun lamasta, eivätkä siinä kasvaneet ikäryhmien väliset tuloerot ole kaventuneet. Nuorten asuminen ja muuttoliike Nuorten kohdalla yksi itsenäistymisen merkeistä on muutto pois vanhempien ja lapsuuden kodista. Oman asunnon saaminen on kuitenkin ollut vaikeaa useista yhteiskuntapoliittisista tekijöistä johtuen. Niistä voidaan mainita asuntokannan painottaminen omistusasuntoihin vuokra-asuntojen sijaan, asuntojen hinnat ja korkeat vuokrat, muuttoliikkeestä johtuva väestön kasautuminen muutamiin kasvukeskuksiin sekä useat henkilökohtaiset tekijät kuten köyhyys, avioero, työttömyys sekä päihde- ja mielenterveysongelmat. Koko 1990- ja 200luvun ajan vanhempiensa kanssa asuvien nuorten osuus on vähentynyt. Vuonna 1990 alle 20-vuotiaista noin 93 % asui vanhempiensa kanssa ja yli 25-vuotiaista noin 15 %. Vuosikymmenen taitteessa vastaavat osuudet olivat 89 % ja 12 %. Vuonna 2005 noin 80 % ja noin 10 %. Asunnottomuus on vieläkin Suomessa ongelma. Asunnottomuuteen ovat syynä monet tekijät sekä yhteiskunnallisella että henkilökohtaisella tasolla. Asunnottomuudelle on tyypillistä sen keskittyminen suurimpiin kaupunkeihin ja etenkin pääkaupunkiseudulle. Asunnottomien joukossa on paljon nuoria. Nuorten asunnottomuus on usein piilevää eli asumista sukulaisten ja ystävi- 12 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry
en luona. Vuonna 2003 asunnottomia oli noin 8000. Näistä nuorten osuus on noin 20 %. 2000-luvulla muuttoliike on jatkunut vilkkaana. Muuttoliikkeellä on ollut erittäin voimakas alueellinen vaikutus. Maaseutumaiset kunnat sekä Itä- ja Pohjois-Suomi ovat menettäneet väkeä muutamille kasvukeskuksille ja erityisesti suurimmille yliopistokaupungeille ja niiden lähialueille. Tyypillisin muuttaja on ollut korkeasti tai melko korkeasti koulutettu 20-30 -vuotias nuori. Vuonna 2005 18-29-vuotaista nuorista muuttoaikeissa on 47 %. Tyypillisimmät muuton syyt ovat olleet kouluttautuminen, työ tai toiveet paremmasta elintasosta. Nuoren syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat Syrjäytymiselle on tyypillistä monien eri ongelmien kasautuminen. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan vakavassa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria 15 000-20 000. Ryhmän ytimen muodostavat ne nuoret, joiden pääasiallinen toimeentulo muodostuu toimeentulotuesta, ja jotka eivät näin ollen ole hakeutuneet koulutukseen tai työhön tai ovat keskeyttäneet opinnot. Näiden ongelmien esiintyminen yhdessä tai erikseen aiheuttaa usein muiden sosiaalisten ongelmien kasautumista. Kaikki tämä luo epävarmuuden nuoren tulevaisuudesta. 1990-luvulta lähtien on nähty nuorten mielenterveysongelmien lisääntyvän selvästi. On arvioitu, että 15-25% nuorista kärsii nuoruusiän aikana sellaisesta pit- käkestoisesta oireilusta, johon olisi hyvä saada hoitoa. Nuoruusikäisillä vakavan masennuksen vuoden aikainen esiintyvyys on 3-10% ja pitkäaikaisen masennuksen esiintyvyys 1-2 %. Vakavan masennuksen elinaikainen esiintyvyys nuorilla on 15-20 %. Tytöillä ja nuorilla naisilla masennuksen yleisyys on noin kaksinkertainen poikiin ja nuoriin miehiin nähden. Masennusoireita, jotka eivät täytä diagnostisia kriteereitä, esiintyy ainakin viidenneksellä nuoruusikäisistä. Nuoruusiän masennukselle on tyypillistä muiden psykiatristen häiriöiden esiintyminen samanaikaisesti depression kanssa. 40-80%:lla masennuksesta kärsivistä nuorista on samanaikaisesti yksi tai Nuorista Suomessa 13
useampi muu mielenterveyden häiriö, kuten käytös- ja tarkkaavaisuushäiriö, ahdistuneisuus tai päihteiden väärinkäyttö. Jos depressioon liittyy muita mielenterveydenhäiriöitä, masennusjaksot ovat pidempiä, uusiutuvat useammin ja niihin liittyy useammin itsetuhoisuutta. Nuorten depressiot paranevat usein. Noin 90 % siitä kärsineistä on oireettomia 1,5-2 vuoden kuluttua. Toisaalta vakavalla masennuksella on taipumus uusiutua 2 vuoden kuluttua ja viiden vuoden kuluessa noin 70 % siitä toipuneista nuorista kärsii uudesta masennusjaksosta. Nuoruusikäisenä sairastettu masennusjakso ennustaa masennustiloihin sekä muihin mielenterveyshäiriöihin sairastumista myöhemmin nuoruusiässä sekä aikuisuudessa. Lisäksi on havaittu, että sellaisiinkin masennusoireisiin, jotka eivät vakavuudessaan yllä masennusoireyhtymän diagnostisiin kriteereihin, saattaa liittyä huomattavia ongelmia psykososiaalisessa selviytymisessä sekä nuoruudessa että aikuisiällä. Varhainen tunnistaminen ja hoito lyhentävät masennusjakson kestoa ja voivat ehkäistä uusia masennusjaksoja. Kaikki hoitoa tarvitsevat eivät hae tai saa hoitoa. Lasten ja nuorten määrä psykiatrisessa laitoshoidossa on lisääntynyt 1990-luvun lopulta alkaen. 15-19-vuotiaita oli psykiatrisessa hoidossa vuonna 2002 yli 2300. Sekä lasten että aikuisten psykiatrisessa hoidossa vallitsee sama suuntaus. Potilasmäärät kasvavat ja hoitojaksot lyhenevät. Nuorten päihteiden käyttö 1990-luvulla päihteiden käyttö ja saatavuus sekä niiden käytöstä aiheutuneet ongelmat lisääntyivät Suomessa. 2000-luvulle siirryttäessä muutoksia on tapahtunut käytön ja haittojen suhteen. Tämä voidaan tulkita siten, että valistuskampanjat ovat ainakin osin tuottaneet tulosta. Alkoholin kulutus Suomessa on ollut kasvussa viimeisten kymmenen vuoden ajan, ja erityisen voimakkaasti kulutus kasvoi vuonna 2004. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat että nuorten kohdalla alkoholin kulutuksen kasvu on pysähtynyt. 2000-luvulla kerättyjen aineistojen perusteella näyttää siltä että 18-vuotiaita lukuun ottamatta alkoholijuomia käyttävien osuudet olisivat vähenemässä sekä tytöillä että pojilla. Raittius on lisääntynyt nuorten keskuudessa 2000-luvulla 14 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry
ja alkoholikokeilut ovat siirtyneet myöhempään ikään. Alkoholin käytön aloittamisikä vaikuttaa aikuisiän alkoholin käyttöön. Mitä nuorempana alkoholin käyttö aloitetaan, sitä todennäköisemmin sitä käytetään aikuisiässä. Vuosina 1995-2001 huumetilanne näytti pahenevan lähes kaikkien mittareiden (kokeilut, ongelmakäyttö, sairaudet, kuolemat, rikollisuus) mukaan. Sen sijaan kehitys vuosina 2001-2003 osoittaa selviä kehityksen hidastumisen merkkejä lähes kaikilla tätä ajanjaksoa kuvaavilla mittareilla. Viimeisimmän tiedon mukaan vuoden aikana huumeita käyttäneiden osuus on noin 3 % ja ongelmakäyttäjien noin 0,5 % aikuisväestöstä (15-64 -vuotiaat). Koululaisten (15-16 -vuotiaiden) osalta viimeisen vuoden käyttöluvut ovat noin 7 %. Ikäluokassa 15-24 -vuotiaat sekä käyttötaso (12 %) että ongelmakäyttötaso (0,9-1,3 %) ovat korkeimmat. Haittojen osalta (huumesairaudet, -kuolemat tai huumehoidon asiakkaat) sama ikäluokka on myös kärjessä, tosin pieniä tasaantumisen merkkejä näkyy kaikkein alhaisimman ikäluokan osuuksissa (alle 20 -vuotiaat). Yhdenvertaisuuden haaste Maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt Suomessa voimakkaasti. Kun vuonna 1990 Suomessa asui 21 000 ulkomaiden kansalaista, on heidän määränsä vuoden 2004 lopussa jo lähes 110 000. Kyseessä on nopea muutos, joka koskettaa kaikkia yhteiskunnan eri alueita. Kolme neljäsosaa maahanmuuttajista työikäistä väestöä ja maahanmuuttajien työttömyys on yleistä työttömyyttä korkeammalla tasolla Maahanmuuttajien työmarkkinaaseman voi ennakoida suhteellisen perustellusti kohenevan lähivuosina, mutta kehitys epätasaista eri ryhmien suhteen. Maahanmuuttajan todennäköisyys työllistyä kasvaa voimakkaasti Suomessa asutun ajan kuluessa. Nuorista Suomessa 15
Yhdenvertaisuutta edistävä lainsäädäntö ja toimenpiteet kannustavat tunnistamaan yhteiskunnassa ilmenevää epätasa-arvoista ja syrjivää kohtelua. Syrjintä on vierasta suomalaiselle arvomaailmalle, mikä tekee sen tunnistamisen ja tunnustamisen myös vaikeammaksi. Esimerkiksi vapaa-ajantoiminnan ja harrastuksiin osallistumisessa on eroja eri ryhmien välillä. Monikulttuuriset nuoret, vapaa-aika ja kansalaistoimintaan osallistuminen -tutkimushankkeen väliraportti (2005) tunnistaa nuorten kokevan toisten nuorten sekä ohjaajien asenteiden vaikeuttavan täysipainoista osallistumista. Tämä kuvaa osaltaan sitä asennetta, jossa monikulttuurisuus jätetään maahanmuuttajien huoleksi ja vastuulle. 16 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry
Nuorisotyö Suomessa Valtion tuki nuorisotyölle Valtion tuki nuorisotyölle tulee pääosin Veikkauksen tuotosta. Nuorisotyön ohella Veikkauksen tuottoa ovat jakamassa kulttuuri, tiede ja liikunta. Kirjastolaitosta rahoitetaan osittain Veikkauksen tuotosta vuoteen 2009 saakka. Eduskunta on hyväksynyt tuotonjakolain, ja kirjastomäärärahojen siirron valtion budjetin lakisääteisiin menoihin nopeutetulla aikataululla. Nuorisotoimialalla on kolme päätulosaluetta, jotka ovat aktiivisen kansalaisuuden edistäminen, nuorten sosiaalinen vahvistaminen ja nuorten kasvu- ja elinolojen parantaminen. Nuorisotyölle tuleva tuki on tarkoitettu nuorisotyötä tekeville kansalaisjärjestöille, kunnissa tehtävälle nuorisotyölle, valtakunnallisten nuorisokeskusten toiminnan tukemiseen, nuorisotutkimuksen edistämiseen sekä nuorten kansainvälisen toiminnan tukemiseen ja nuorison verkkomedioihin sekä nuorten tieto- ja neuvontapalveluihin. Valtion tuki nuorisotyölle pienentyi 1990-luvulla. Vuonna 1990 nuorisotyön osuus Veikkauksen tuotosta oli 12,1 %, mutta vuonna 2001 enää vain 5,2 %. Osuuden pienentyminen johtui pääosin kirjastojen valtionosuuksien siirrosta katettavaksi Veikkauksen tuotosta eikä valtion budjettivaroista. Päätetyn tuotonjakolain mukaisesti nuorisotyön osuus Veikkauksen tuotosta on nyt 9%. Veikkaustuotoista jaetaan vuonna 2006 urheilun ja liikuntakasvatuksen edistämiseen 27,1%, nuorisotyön edistämiseen 9,7%, tieteen edistämiseen 21,5% ja 41,7% taiteen edistämiseen. Valtion tuki nuorisotyölle on kasvanut selkeästi viime vuosina. Nuorisotyön osuus vuonna 2001 oli 19,7 milj. e, vuonna 2002 20,4 milj. e, vuonna 2003 valtion budjetissa oli 20,36 milj. e, vuonna 2004 28,6 milj. e ja vuonna 2005 29,5 milj. e. Nuorisotyön budjettiosuus vuonna 2005 vastasi nuorisotyön osuutta vuonna 1990. Nuorista Suomessa 17
Vuonna 2006 valtio jakaa nuorisotyömäärärahoina 34,2 milj. e (vuonna 2001 jaettiin 11 milj. e). Tämä on noin 0,09 % valtion koko budjetista (vuonna 2001 osuus oli 0,06%). Nuorisojärjestöjen valtionavustukset Nuorisojärjestöille kohdennettujen valtionavustusten osuus on selkeästi kasvanut 2000-luvulla. Tilanne on tasoittunut 1990-luvun lamavuosien päätösten jälkeen. Jyrkkä osuuden pudotus koettiin etenkin vuonna 1993. Vuonna 1993 järjestöavustukset olivat 4,8 milj. e. Vuonna 2001 vastaava summa oli 7,1 milj. e. Nuorisojärjestöjen valtionavustukset ovat kasvaneet 70,6 % vuodesta 2001 vuoteen 2006. Järjestöjen avustukset olivat vuonna 2006 yhteensä 10 milj. e. Nuorisojärjestöjen avustukset ovat 30% vuoden 2006 nuorisotyön valtion budjetista. Kuntien valtionosuudet nuorisotyöhön Kunnille kohdistettujen nuorisotyön järjestämiseen tarkoitettujen valtionosuuksien maksatusperusteissa tapahtui muutos vuonna 1993. Tuolloin siirryttiin nuorisotyöstä kunnalle aiheutuvien kulujen korvaamisesta asukaslukuun perustuvaan avustukseen. Tämän käyttämisessä kunnat saavat käyttää omaa harkinta-valtaansa. Käytännössä tämä on merkinnyt sitä, että kunta on saanut järjestää nuorisotoimen hoitamisen ja organisoinnin haluamallaan tavalla. Useissa kunnissa se on merkinnyt rajuja leikkauksia nuorisotoimen resursseihin. Täysin vapaasta harkintavallasta siirryttiin vuonna 1997 tilanteeseen, jossa kunnat velvoitettiin käyttämään nuorisotyöhön tarkoitetut valtionosuudet nuorisotyön ja -toiminnan toimintaedellytysten turvaamiseen. Kunnille myönnettävät valtionosuudet nuorisotyöhön pienenivät 1990-luvulla 71 miljoonasta markasta (6,5 milj. ) noin 37 miljoonaan markkaan (3,4 milj. ) 18 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry
vuonna 2000. Lain Veikkauksen edunsaajista tultua voimaan kunnille myönnetyt valtionosuudet ovat jälleen lähteneet nousuun ja vuonna 2006 valtio osoitti niihin 7 miljoonaa euroa. Lisäksi ensimmäisen kerran moneen vuoteen kuntien nuorisotilojen rakentamiseen osoitettiin varoja valtion budjetista 1,7 miljoonaa euroa. Vuonna 2006 valtionosuus kunnalliselle nuorisotoiminnalle on 12,5 e / alle 29 -vuotias kuntalainen. Kuntien nuorisotyömäärärahat Kunnat käyttävät nuorisotyöhön tällä hetkellä noin 155 meur vuosittain. Nuorisotoimen investointimenot ovat tällä hetkellä noin 155 milj.euroa. Lama pienensi näitäkin summia varsin merkittävästi vuosina 1992-1994. Kuntien liikunta- ja nuorisoinvestointeihin käytettävät määrärahat olivat tällöin noin puolta pienemmät verrattaessa niitä esimerkiksi 1990-luvun alkuvuosien vastaaviin summiin. Vuosina 1998-2006 nuorisotoimen investointimenot osoittavat taas nousemisen merkkejä. Valtion-osuus kuntien nuorisotoimen käyttökustannuksista on vuonna 2006 arviolta 3,7 %. Kuntien budjeteista nuorisotyön osuus on pysy- tellyt noin 0,6 % tasolla. Kuntien budjeteista nuorisotyön osuus on noin 0,6 %. Nuorisotyön käyttökustannukset on 29,6 euroa/asukas. Vuosien 2005-2006 Käyttökustannukset 2000-2004 (MEUR) Vuosi Nuoriso 2000 151,36 2001 143 2002 149 2003 154 2004 151 2005 155 2006 155 Kuntien nuorisotoimi 2006/arvio Hallinto- Käyttö- Investointi Yhteensä Valtion- Valtion- Valtion Tilat Henkikunta kust. menot MEUR osuus/ osuus % osuusvirat löstö MEUR MEUR suorite käyttökust. 31.12.-92 yhteensä Nuoriso 155 5 160 13 e/ 3,7 528 1100 3400 nuori Nuorista Suomessa 19
luvut ovat arvioita, tätä edeltävät vuodet perustuvat kuntien tilinpäätöstietoihin. Luvut eivät välttämättä ole täysin vertailukelpoisia, sillä esimerkiksi nuorisopuolella on tullut mukaan uusia toimintoja kuten nuorten työpajatoiminta. Kuntien nuorisojärjestöille myöntämät avustukset Nuorisojärjestöt toteuttavat kunnissa nuorisolain mukaista nuorisotoimintaa, jolla tarkoitetaan nuorten kasvua ja kansalaisvalmiuksien edistävää kansalaistoimintaa. Kansalaistoiminnan tukemiseen kunnat osallistuvat myöntämällä nuorisojärjestöille vuosittain avustuksia. 1990-luvulla avustusten loppusumma aleni aina vuoteen 1996 asti, minkä jälkeen summat ovat kasvaneet pikku- hiljaa. Vuonna 1999 nuorisojärjestöjä avustettiin 4,2 miljoonalla eurolla. Vuoteen 2004 mennessä tämä summa on noussut lähes kymmeneen miljoonaan euroon. 20 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry
Nuoret yhteiskunnallisina toimijoina Nuoret, järjestöt ja vapaaehtoistoiminta Tutkimustieto nuorten aktiivisuudesta kuten nuorten osallistumisesta järjestötoimintaan ja nuorten vapaista ryhmistä on hajanaista. Arvioidaan kuitenkin, että kaksi viidestä (39%) 15-24-vuotiaista ja 51 prosenttia 10-29-vuotiaista on mukana vapaaehtoistoiminnassa. Kansalaisjärjestöjen vapaaehtoisuus on useille nuorille varteenotettava osallisuuden ja vaikuttamisen kanava. Suomalainen nuori on mukana vapaaehtoistyössä noin 19 tuntia kuukaudessa. Nuoret ovat kiinnostuneita vapaaehtoistoiminnasta, mutta tieto eri mahdollisuuksista on vähäistä. Tutkimusten mukaan vapaaehtoistoiminnan ulkopuolella olevista 15-24-vuotiaista suomalaisista kaksi kolmasosaa olisi halukas tulemaan mukaan tällaiseen toimintaan, mikäli heitä pyydettäisiin. Nuorten toiminnan organisoinnissa on usein kyse kehityskaaresta: kun toiminta on tarpeeksi va- kiintunutta ja toiminta-ajatukseltaan selkeää, se ollaan valmiita rekisteröimään yhdistykseksi. Vilkkaimmillaan osallistumisaktiivisuus on 10-14 vuoden iässä, jolloin 2/3 nuorista osallistuu järjestötoimintaan. Suomalaiset nuoret ovat aktiivisimmin mukana urheiluseurojen, koululais- ja opiskelijajärjestöjen, erilaisten harrastejärjestöjen sekä kirkon järjestämässä toiminnassa. Poliittisiin järjestöihin kuuluu kaksi prosenttia nuorista. Suuret ideologiat ovatkin menettäneet merkitystään nuorten keskuudessa. Puoluepolitiikka tai uskonto eivät kiinnosta nuoria, vaan he keskittyvät erilaisiin pieniin projekteihin. Näistä voidaan mainita esimerkkeinä eläinten oikeuksien puolustaminen tai jonkin alueen luonnontilan säilyttäminen. Nuorten suosituin harrastus on liikunta ja urheilu. Vuosina 2001-2002 Nuorista Suomessa 21
liikuntaa harrasti 3-18-vuotiaista 92 prosenttia. Liikuntaa harrastavista nuorista urheiluseuraan kuuluu noin 40 prosenttia. Liikuntaharrastuksesta näyttää tapahtuvan urheiluseuroissa noin 25 prosenttia. Lähes puolet 3-18-vuotiaista harrastaa liikuntaa vähintään neljä kertaa viikossa. Liikuntaa harrastamattomia lapsia on 8 prosenttia. Vuonna 2001 seurakuntien päiväkerhoon osallistui 42 prosenttia kaikista 4-6-vuotiaista lapsista, pyhäkouluun 14,5 prosenttia 5-11-vuotiaista, seurakuntien partiolippukuntiin 10 prosenttia 7-14-vuotiaista, rippikouluun 90 prosenttia 15-vuotiaiden ikäluokasta ja nuorten ryhmiin 8 prosenttia kaikista 15-18-vuotiaista. Seurakunnat ja partioliike tavoittavat toiminnallaan noin neljä prosenttia kaikista nuorista. 7-17-vuotiaista partio tavoittaa seitsemän prosenttia. Vapaaehtoistutkimuksen mukaan nuorille tärkeitä ja tyypillisiä ovat toiminta toisten nuorten ja lasten parissa (35%), urheilu (35%) sekä terveys- ja sosiaalipalvelut (19%). Muita erityisesti nuoria kiinnostavia alueita ovat kulttuuri ja taide (14% nuorista vapaaehtoisista), eläinten-, ympäristön- ja luonnonsuojelu (yht. 19%) sekä ihmisoikeusasiat (8%). Nuoret ja vaikuttaminen Vain harvat nuoret ovat kiinnostuneita yhdistystoiminnasta ja puoluepolitiikasta. Vaikuttaakin siltä, että vapaiden toimintaryhmien määrä kasvaa ja nuorten kiinnittyneisyys perinteisiin järjestöihin vähenee. Nuoret haluavat kuitenkin vaikuttaa erityisesti itseään koskeviin asioihin ja osallistua heitä innostavaan toimintaan. Yleensä nuoret ovat kiinnostuneita lyhytkestoisesta projektimaisesta toiminnasta, joka mahdollistaa liikkumisen eri ryhmissä. Nuorten halukkuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin ja kysymyksiin on eri yhteyksissä todettu vähäiseksi. Tämä näkyy leimallisimmin nuorten äänestysaktiivisuutta tarkasteltaessa. Edustuksellisen demokratian kautta vaikuttaminen on kuitenkin nuorten mielestä vai yksi osa vaikuttamista. Nuorten osallistumiselle ja vaikuttamiselle leimallisiksi piirteiksi on luonnehdittu myös vaikuttamista omien henkilökohtaisten osto- ja kulutuspäätösten ja tietyn elämäntyylin sekä siihen liittyvien valintojen kautta, esimerkiksi asuinympäristöön ja ympäristön tilaan yleensä vaikuttaminen sekä eläinten oikeuksien puolustaminen. Toi- 22 Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry
mintaa luonnehtii paremmin löyhä kuin pitkäjänteinen sitoutuminen asian tai ongelman ratkaisemiseksi. Perinteinen edustuksellisen demokratian keinojen käyttö ei sen sijaan nuoria innosta. Nuorten äänestysaktiivisuuden on arvioitu olevan noin 10-15 prosenttiyksikköä yleistä äänestystasoa alhaisempi. Myös muut äänestysikäiset ikäryhmät ovat osoittaneet vaaliaktiivisuutta jatkuvasti alentuvalla innolla. Tähän mennessä alhaisimpaan äänestysaktiivisuuteen jäätiin vuoden 2000 kunnallisvaaleissa. Niissä äänesti 55,9 % äänioikeutetuista. Nuorten kohdalla sen arvioitiin liikkuvan noin 33 %:n osuudessa. Vielä tätäkin vähäisemmin osallistuttiin vuoden 1999 eurovaaleihin, joissa äänesti 31,4 % äänioikeutetuista ja nuorista arviolta vain noin joka neljäs. Nuorten äänestysprosentin voi arvioida olleen vuoden 2003 eduskuntavaaleissa noin 54 % ja vuonna 1999 noin 53%. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa laskevan äänestysprosentin kehitys näyttäisi ainakin väliaikaisesti pysähtyneen. Samaan aikaan nuorten kiinnostus politiikasta on hieman voimistunut verrattuna vuoden 1999 tilanteeseen. Nuorilla katsotaan olevan vanhempiin ikäryhmiin verrattuna etäinen, mutta tietoinen suhde politiikkaan. Äänestämättömyyttä ei siis voi tulkita pelkästään kiinnostuksen puutteeksi. Tutkijat ovat osoittaneet, että kysymys poliittisesta aktiivisuudesta jakaakin nuorison yhä enemmän kahtia. Nuorten näkemyksiä kunnissa tapahtuvasta vaikuttamisesta on luonnehdittu kriittiseksi tai jopa välinpitämättömäksi. Nuorten käsityksiä vaikuttamisesta leimaa kuntien päätöksenteon hitaus ja kuntapäättäjien välinpitämättömyys nuorten mielipiteitä kohtaan. Omien vaikuttamismahdollisuuksien kokeminen hyväksi on harvinaista, sama pätee kunnallisten asioiden kiinnostavuuteen. Nuorten kiinnostusta kunnalliseen vaikuttamiseen on pyritty lisäämään mm. erilaisten osallisuushankkeiden ja nuorten vaikuttajaryhmien kautta. Suomessa arvioidaan tällä hetkellä toimivan noin 150 eri tavoin organisoitunutta ryhmää, joita voidaan kutsua nuorten vaikuttajaryhmiksi (nuorisovaltuustoiksi, -foorumeiksi). Nuorilla vaikuttajilla on nykyään oma kattojärjestönsä, Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto NUVA ry. Lisäksi maaliskuussa 2006 voimaan tullut uusi nuorisolaki velvoittaa kunnat jatkossa kuulemaan nuoria heitä koskevissa asioissa. Nuorista Suomessa 23