Viestinnän tutkimuskeskus CRC Helsingin yliopisto KOULUSURMAT VERKOSTOYHTEISKUNNASSA Analyysi Jokelan ja Kauhajoen kriisien viestinnästä Salli Hakala
Julkaisija: Viestinnän tutkimuskeskus CRC Helsingin yliopisto, viestinnän laitos Tekijä: Salli Hakala Tutkijat: Salli Hakala, Johanna Sumiala ja Minttu Tikka Tutkimusavustajat: Heli Pessala ja Elina Rajaniemi. Copyright Tekijät ja Viestinnän tutkimuskeskus CRC Julkaisun laji: Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 2/2009 ISBN 978-952-10-5315-3 (nid.) ISBN 978-952-10-5316-0 (PDF) Hankkeen kesto 1.12.2007 28.2.2010 Kokonaissivumäärä: 161 Kieli: Suomi Tiivistelmä: Koulusurmien tutkimus nosti esiin kysymyksen symbolisen johtajuuden merkityksestä yhteiskunnassa. Spektaakkeleita tavoittelevassa yhteiskunnassa vain äärimmäisillä terroriteoilla voi nousta valtamedian kunniapaikoille. Laaja mediaanalyysi osoitti, että tasavallan presidentti ja muut poliittiset toimijat jäivät taka-alalle ampujien ja uhrien noustessa vastakkaisina kertomuksina mediassa, erityisesti Jokelan mediakatastrofissa. Kansakunnan hädässä myötätunnon ilmaiseminen pelkästään tiedotteella tai luettuna puheena suorassa televisiolähetyksessä näyttäytyi virkamiesmäisenä sururituaalina ampujien kuvamanifesteihin verrattuna. Jokelan kriisissä vain eduskunta reagoi ennen poliisin tiedotustilaisuutta vahvalla symbolisella eleellä keskeyttämällä täysistunnon. Kauhajoella poliisi johti kriisiä ja viestintää tiedotustilaisuuksien avulla. Tämä kriisijohtamisen malli toimi. Joukkomurha suomalaisessa koulussa ei pitänyt olla mahdollista. Se ei kuulunut uhkakuvana tsunamin jälkeen luotuun uuteen kriisijohtamismalliin Suomessa ei ennen Jokelaa. Paikallinen kriisi suomalaisessa koulussa nosti yhtäkkiä, vajaassa tunnissa, Suomen globaalien medioiden ykkösuutiseksi 7. marraskuuta 2007. Kahtena seuraavana päivänä ulkoasiainministeriö poimi eri puolilta maailmaa mediaseurantaansa lähes 60 maan kirjoitukset Suomessa tapahtuneesta verilöylystä koulussa. Sama tapahtui vielä nopeammin Kauhajoen koulusurmien yhteydessä 23. syyskuuta 2008. Mediakatastrofi Jokelassa iski käsitykseemme siitä, mikä on mahdollista suomalaisessa yhteiskunnassa. Kriisi paljastaa organisaatioiden, yksityisten ihmisten ja median toimintatavoista ja kulttuurista enemmän kuin mikään muu tilanne. Siksi kriisejä pitää myös tutkia. Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen ja Työterveyslaitoksen yhteisessä tutkimushankkeessa tutkittiin Jokelan ja Kauhajoen kriisien organisoituminen, tiedonkulku ja viestintä keskeisten toimijoiden osalta. Tutkimus perustuu Jokelan ja Kauhajoen osalta kriisin keskeisten toimijoiden haastatteluihin, dokumenttiaineistoihin sekä laajaan media- ja verkkoaineiston analyysiin. Julkaisun nimi:. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien kriisiviestintä. Asiasanat: Kriisiviestintä, kriisijohtaminen, koulusurmat, media-analyysi, mediakatastrofi, mediakulttuuri ja organisaatioviestintä.
Tutkimusraportti 3(161) SISÄLLYS 1 Johdanto... 5 TUTKIMUSHANKKEEN RAHOITTAJA, TUTKIJAT JA TUTKIMUSKYSYMYKSET... 7 2 Tutkimusasetelma, aineistot ja menetelmät... 11 KRIISI JA VIESTINTÄ: KOLME ERI VIESTINTÄTAPAA... 15 3 Viranomaisen toiminta Jokelan koulusurmien yhteydessä... 20 KRIISI JOKELAN KOULUKESKUKSESSA 7.11.2007... 22 POLIISIN OPERATIIVINEN TOIMINTA JA TIEDOTUS JOKELASSA... 23 LÄÄNINHALLITUS SIIRSI VASTUUN KRP:LLE... 26 TUUSULAN KUNNANJOHTO SAI HÄTÄKESKUKSEN KAUTTA YHTEYDEN POLIISIIN... 30 TUUSULAN KUNNAN VIESTINTÄ... 34 KRIISIKESKUKSEN ORGANISOINNISSA STM OHITTI KUNNANJOHTAJAN... 39 SPR:N KRIISIPUHELIN ALKOI TOIMIA KESKUSRIKOSPOLIISIN KORVIKKEENA... 41 YHTEENVETO KRIISIJOHTAMISEN AKUUTISTA VAIHEESTA TUUSULAN KUNNASSA... 41 JÄLKIHOIDON MALLIA JA ORGANISOINTIA KRITISOIDAAN TUUSULASSA... 45 KAUHAJOELLA MONET ASIAT JOHDETTIIN TOISIN... 47 4 Mediaesitysten sisällönanalyysi Jokelan ja Kauhajoen koulusurmissa... 48 MEDIATUTKIMUSMENETELMIÄ... 49 MEDIA-ANALYYSI KÄYTÄNNÖSSÄ... 55 KUNNAN JA KRIISIKESKUKSEN TOIMIJAT MEDIASSA... 56 POLIISIN JA PELASTUSVIRANOMAISTEN NÄKYVYYS PRINTTIMEDIASSA... 60 MEDIA NOSTI AMPUJAT TÄRKEIMMIKSI YHTEISKUNNALLISIKSI TOIMIJOIKSI... 66 YLEISIMMÄT TOIMIJALUOKAT AMPUJAN JÄLKEEN: JOKELASSA UHRIT, KAUHAJOELLA POLIISI... 70 JOKELAN JA KAUHAJOEN SANOMALEHTIAINEISTON ERITTELY... 78 MEDIAN PÄÄTEEMAT KOULUSURMISSA... 80 MEDIAN KERRONTATAVAT: DRAMAATTINEN, EEPPINEN, LYYRINEN JA DIDAKTINEN... 84 FAKTAT, JOISTA MEDIA TIEDOTTI ERIKSEEN... 88 UUTISTEN JA TOIMITUKSEN MIELIPIDEJUTTUJEN TÄRKEIMMÄT TOIMIJAT... 90 YHTEENVETO MEDIA-ANALYYSISTA: AMPUJAT VALTASIVAT MEDIAJULKISUUDEN... 96 5 Verkko - Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien keskus... 99 KOULUSURMAAJIEN TOIMINTA VERKOSSA... 100 IRC-GALLERIA... 101 YOUTUBE TEKEE AMPUJISTA KUOLEMATTOMIA... 107 MUROBBS KESKUSTELUPALSTA... 108 KAUHAJOEN KESKUSTELUN ALKU MUROBBS-PALSTALLA... 108 BLOGIT YHTEISÖLLISEN VERKON MUOTONA KOULUSURMISSA... 110 SUOMI24 - VERKKOYHTEISÖ... 110 SUOMI24:N KÄVIJÄMÄÄRÄT... 111 JOKELASTA KESKUSTELTIIN USEILLA PALSTOILLA SUOMI24-SIVUILLA... 112 SOSIAALISESSA MEDIASSA TIETO KULKI, VIESTIT LEVISIVÄT JA SURUA JAETTIIN YHDESSÄ... 118 6 Johtopäätökset tutkimuksesta: iskivät hyvinvointivaltion symboliseen ytimeen kouluun... 119 PAIKALLISPOLIISIN NOPEA TIEDONVÄLITYS KATKESI LÄÄNINHALLITUKSEN VÄLIINTULOON... 120 STM ORGANISOI JOKELAN KRIISIKESKUKSEN AD HOC -PERIAATTEELLA... 121 PAIKALLISET VIRANOMAISET NOUSIVAT KRIISIN JOHTAJIKSI... 121 3
Tutkimusraportti 4(161) 7 Puheenvuoro: Yhteiskunta ei voi jäädä mediakatastrofiin... 123 KOULUSURMAT MEDIAKATASTROFINA... 123 KOULUSURMAT MURSIVAT SUOMALAISEN TIETOYHTEISKUNNAN MENESTYSUTOPIAN.... 124 KOULUSURMAVIESTIT KIERTÄVÄT VERKOSSA... 124 8 Tutkimushanke jatkuu: Kriisit ja viestintä vertaileva tutkimus kriiseistä... 126 KANSAINVÄLINEN KONFERENSSI VÄKIVALLASTA VERKOSTOYHTEISKUNNASSA SYKSYLLÄ 2009 HELSINGISSÄ... 126 Kirjallisuus... 127 4
Tutkimusraportti 5(161) 1 Johdanto Jokelan ampumistapaus jättää hyvin syvän viillon meidän turvallisuuden tunteeseen - pääministeri Matti Vanhanen hallituksen tiedotustilaisuudessa 7.11.2007 Joukkomurha suomalaisessa koulussa ei pitänyt olla mahdollista. Se ei kuulunut valtion uuden kriisijohtamismallin uhkakuviin Suomessa ennen Jokelaa. Valtioneuvosto antoi yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisstrategiassa (Yetts 2006) kriisijohtamismallin ja sen pohjalta syyskuussa 2007 uudet kriisiviestinnän ohjeet, joissa tämäntyyppistä erityistilannetta ei osattu kuvitella. eivät olleet mahdollisia Suomessa, vaikka Raumalla ammuttiin vuonna 1998 kaksi oppilasta koulussa, ja vaikka Myyrmannissa räjäytettiin pommi, joka surmasi seitsemän ihmistä ja haavoitti eri tavoin lähes 200 ihmistä. Joukkomurhista kouluissa tuli mediaspektaakkeli terrori-iskujen tapaan. Olemme siirtyneet kansallisvaltioiden ajasta globaaliin verkostoyhteiskuntaan (network society) (Castells 1996). Paikallinen tai kansallinen kriisi, kuten koulusurma, leviää verkon ja muun median ansiosta hetkessä globaaliksi mediatapahtumaksi. Tällaisessa kuka tahansa - poliisi, kunnanjohtaja tai tiedottaja - joutuu yhtäkkiä vastaamaan eri puolilta maailmaa tuleviin puheluihin suorassa lähetyksessä eri kielillä. Tutkimme tällaisia kriisejä paitsi kriisijohtamisen, organisoitumisen ja niissä tarvittavan nopean tiedonkulun näkökulmista, myös mediakatastrofeina ja yhteisöllisinä sururituaaleina, joita medioituneet kriisit aina ovat. Miksi kriisejä pitää tutkia? Kriisit paljastavat yhteiskunnan: siitä vastuussa olevien kriisiorganisaatioiden, median ja poliittisen johdon toimintatavat ja kulttuurin paremmin kuin mikään muu tilanne. Kriisit kertovat aina myös yhteiskunnasta jotain. Tämän vuoksi kriisejä pitää tutkia ja kriiseistä tulee oppia. Tutkimuksen ei tarvitse jäädä vain onnistumisten ja epäkohtien etsimiseen, vaan sillä voidaan antaa ääni myös niille, joiden mielipide ei nouse mediakatastrofissa esiin. Kriiseissä tulee usein tehdyksi ja myös joudutaan tekemään nopeita ratkaisuja, jolloin valmiussuunnitelmien mukaisia käytäntöjä ei voida noudattaa. Usein kriiseissä päätetään tässä erikoistapauksessa toimia toisin. Näin tehtiin myös Jokelan kohdalla. Epävarmuuden yhteiskunnassa kaikkia tulevia kriisejä ei voida ennustaa eikä niihin voida varautua. Lineaarinen ja byrokraattinen kriisijohtaminen ei ole ainoa tapa valmistautua tuleviin uhkiin. Jokelan kriisissä media siirtyi deadlinesta onlineen. Verkostoyhteiskunnassa on siirrytty riskiyhteiskunnasta epävarmuuden yhteiskuntaan (Beck 1990; Clegg 2007). Jokelassa ja Kauhajoella olivat joukkomurhia, joita keskusrikospoliisi tutkii. Näissä tapauksissa syyllisiä ei voida asettaa syytteeseen, koska he myös itse menehtyivät aiheuttamiinsa vammoihin. Siksi rikosta koskevat tutkimukset päättyvät keskusrikospoliisin tutkimusten valmistumiseen. Jokelassa ja Kauhajoella eivät olleet iskuja vain yksittäisiä kouluja, niiden oppilaita ja opettajia vastaan. Väitämme, että ne olivat iskuja suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa vastaan. 5
Tutkimusraportti 6(161) Keiden viranomaisten pitäisi olla viestinnällisesti vastuussa tällaisissa tilanteissa? Jos lääninhallitus ymmärsi siirtää poliisin tutkinnan vastuun keskusrikospoliisille, olisiko pitänyt antaa osaavia voimia lisää myös paikallisen kunnan ja kriisikeskusten viestintään? Mistä lisäapua olisi siirretty? Onko jossain sellaista kriisiviestinnän ja kriisijohtamisen osaamista, jota voidaan ylipäätään siirtää? Kauhajoen tapaus osoitti, että paikallispoliisilla ja kaupunginjohdolla oli erittäin hyvät valmiudet toimia kriisissä. Hätäännyttiinkö Jokelan tapauksessa turhan aikaisin lääninhallituksessa ja sosiaali- ja terveysministeriössä? Toinen kysymys on, onko tämä Jokelassa toteutettu poikkeuksellinen kriisikeskuksen malli, johon sosiaali- ja terveysministeriö nimitti vastuuhenkilön Vantaalta, toisen kunnan puolelta, ylipäänsä toimiva ja suositeltava malli jatkoa ajatellen. Kriisiviestintäohjeiden mukaan kriisitilanteessa toimitaan normaaliorganisaatiolla ja toimivaltuuksilla, mutta vain tehostetusti, eli valmiussuunnitelmien mukaisesti. Keinoista sanotaan, että keskeisiä välineitä kriisiviestinnässä ovat tiedotustilaisuudet, verkkoviestintä ja puhelinpalvelu (VNK 15/2007, 16). Kysymme, miten nämä keskeiset tavat viestiä toimivat Jokelan ja Kauhajoen koulusurmissa, jotta muut viranomaiset, omaiset ja tiedotusvälineiden edustajat saivat riittävän tiedon tapahtumista omaa toimintaansa varten nykyisessä. Kriisi määritellään tavallisesti tilanteeksi, jossa tärkeät arvot tai päämäärät ovat uhattuina ja päätöksiä leimaa aikapaine ja huomattava epävarmuus tulevasta kehityksestä (Forsberg & Pursiainen 2003, 9). Kriisien hallinta ymmärretään näin kyvyksi tehdä tarkoituksenmukaisia päätöksiä. Kriisinä pidetään tilannetta, jolloin jotakin epätoivottua on jo tapahtunut mutta jossa on vielä suurempien menetysten vaara. Aristoteleen klassisen käsityksen mukaan kriisiin sisältyy aina uhka ja mahdollisuus, katharsiksen tuoma toivo nähdä asiat toisin (Huhtala & Hakala, 2007). Marraskuun 7. päivä 2007 näyttäytyy suomalaisessa mediahistoriassa käännekohtana. Katastrofi sai median kaikki toimijat toimimaan toisin kuin oli suunniteltu. Normaalit mediarutiinit rikkoutuivat. Traaginen tapahtuma Jokelassa keskeytti arkisen uutistuotannon ja vaati median täyttä huomiota. Sama tapahtui uudelleen Kauhajoen koulusurmien yhteydessä 23. syyskuuta 2009, heti kun ensimmäiset hätäsoitot tulivat pelastuslaitokselle. Näyttävä julkisuus kuuluu Tamar Liebesin mukaan terrorismin logiikkaan (Katz & Liebes 2007, Sumiala 2008b). ovat verrattavissa terroritekoon, jonka tavoitteena on saada mahdollisimman näyttävä julkisuus. Rikosnimikkeenä näissä teoissa on useiden ihmisten suunnitelmallinen murha, joukkomurha, joka ei rikoksena Suomen lain mukaan vanhene koskaan. Käytämme näistä tapahtumista tietoisesti sanaa koulusurma, jolla haluamme hälventää ilmiöön kiinnittyvää vetovoimaa neutraloimalla kieltä. Tällä emme kuitenkaan halua vähätellä tekojen vakavuutta, vaan haluamme olla lietsomatta uusia murhien ihailijoita ja uusia tekoja. Tutkijoina olemme hyvin tietoisia tällaisten tekojen aiheuttamasta suunnattomasta järkytyksestä ja traumasta uhreille, heidän omaisilleen, koko kouluyhteisöille sekä paikallisille yhteisöille niin Jokelassa, Kauhajoella kuin niiden naapurikunnissa ja kaikkialla, missä nämä tapahtumat koskettivat ihmisiä henkilökohtaisesti. Tutkimus on yksi tapa osoittaa myötätuntoa. Tällaisten terroritekojen luonteeseen kuuluu kauhun ja sekasorron aikaan saaminen, jolloin pelolla pyritään hallitsemaan ainakin hetkellisesti maailmaa. Nämä iskut muodostavat läsnä olevalle yhteisölle yhtäkkisen kriisitilanteen, jossa 6
Tutkimusraportti 7(161) ensimmäisiksi pelastusoperaation toimijoiksi joutuvat ne, joihin isku kohdistuu. Keneltäkään iskun kohteeksi joutuneelta, ei opettajalta eikä oppilailta, voida edellyttää rationaalista toimintaa kriisihetkellä. Ne, jotka joutuivat heti julkisuuteen, suostuivat samalla antamaan kasvonsa kriisille. Jokelan kriisissä ampujan rinnalle nousi eniten uhrien kasvoja. Kauhajoella poliisi, kaupunginjohto ja ministerit nousivat uhrien sijaan kriisin kasvoiksi. Aseellisessa hyökkäyksessä vain poliisi voi mennä kouluun. Tutkimuksessa etsittiin vastausta siihen, keiden muiden viranomaisten tulee koko ajan tietää kriisitilanteen kehittymisestä. Miten heidän tiedonsaantioikeutensa ja tarpeensa kriisitilanteessa organisoidaan? Tässä tutkimuksessa lähtökohtana on, että kriisiviestintää ja kriisin johtamista ei voi eikä pidä irrottaa toisistaan (Huhtala & Hakala 2007, Seeck ym. 2008b). Hankkeemme tutkimusideaan kuuluu eri toimijoiden tuominen samaan tutkimusasetelmaan: median, viranomaisten, poliitikkojen, uhrien, erilaisten sidosryhmien ja viime kädessä suuren yleisön. Verkostoyhteiskunnassa nämä kaikki ovat monin tavoin tietoisia tapahtumista, ennen kuin virallinen päätös on ehditty tehdä tai tieto on ehtinyt kulkea oikeaa reittiä. Siksi on tärkeää tutkia näitä kaikkia verkostoyhteiskunnan jatkuvasti muuttuvina osina. Tutkimushankkeen rahoittaja, tutkijat ja tutkimuskysymykset : Analyysi Jokelan ja Kauhajoen kriisien viestinnästä -tutkimuksesta, sen toteutuksesta, tuloksista sekä raportoinnista vastaa Helsingin yliopiston viestinnän tutkimuskeskus CRC yliopistonlehtori Salli Hakalan johdolla. Tämän koulusurmia koskevan tutkimuksen ovat tehneet VTM Salli Hakalan lisäksi yliopistonlehtori, FT Johanna Sumiala sekä VTK Minttu Tikka. Tutkimus on osa Kriisit ja viestintä -tutkimushanketta, joka on kahden vuoden mittainen hanke Suomen viime aikojen suurimmista kriiseistä: tsunamista, Jokelan ja Kauhajoen koulusurmista ja Nokian vesikriisistä. Tutkimushankkeessa tarkastellaan uuden viestintäteknologian asemaa ja roolia kriisissä, kuinka mediakulttuurin, journalismin ja organisaation toimintatavat muuttuvat verkon erilaisten sosiaalisten ulottuvuuksien välityksellä. Kriisit ja viestintä -hankkeen tutkimusjohtajana toimii viestinnän laitoksen dosentti Ph.D. Hannele Seeck Työterveyslaitokselta. Hankkeen rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö. Tutkimus on toteutettu Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n ja Työterveyslaitoksen Työyhteisöt ja organisaatiot osaamiskeskuksen yhteistyönä. Lisäksi tutkimusryhmään Kriisit ja viestintä tutkimusryhmään kuuluu Työterveyslaitoksen tutkija VTM Heidi Lavento, joka toimi päätutkijana Nokian vesikriisin tutkimusosiossa (ks. Seeck ym. 2008b). Lavento tekee väitöskirjaa Nokian vesikriisiin liittyen Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmiin liittyvästä kotimaisesta tutkimuksesta ja tämän raportin kirjoittamisesta on vastannut Salli Hakala. FT Johanna Sumiala on tutkijana vastannut erityisesti koulusurmiin liittyvästä kansainvälisestä tutkimuksesta ja syksyllä 2009 järjestettävästä kansainvälisestä konferenssista. VTK Minttu Tikka tekee projektissa pro gradu -tutkimusta viestinnän laitokselle koulusurmista professori Hannu Niemisen johdolla. Minttu Tikkaa tässä tutkimuksessa ovat ohjanneet Johanna Sumiala ja Salli Hakala. Lisäksi koulusurmiin liittyvässä osiossa tutkimusavustajina printtimedia-aineistoa ovat Salli Hakalan ohjauksessa 7
Tutkimusraportti 8(161) koodanneet YTK Elina Rajaniemi (Jokelan aineisto) ja VTK Heli Pessala (Kauhajoen aineisto). Koska Kauhajoen vastaava ampumistapaus tapahtui kesken Jokelan koulusurmien tutkimuksen, hankkeen tutkijat saivat nopeasti Helsingin Sanomain Säätiöltä lisärahoitusta Helsingin yliopistolla tehtävää -hanketta varten. Tässä tutkimusraportissa Salli Hakala on koonnut viranomaisaineiston ja tehnyt niihin liittyvät haastattelut sekä tutkimukset. Hän on ohjannut tutkimusavustajien työtä printtimedian, verkkoaineiston ja tv-aineiston kokoamisessa, litteroinnissa sekä luokittelurunkojen tekemisessä. Hakala on kirjoittanut sekä viranomaisten kriisijohtamiseen ja viestintään liittyvän osion että media-aineiston sisällönerittelyn. Johanna Sumiala on osallistunut koko ajan koulusurmia kokevan tutkimuksen teoreettiseen ja käsitteelliseen ideointiin ja analysointiin, kirjoittanut yhdessä Salli Hakalan kanssa johtopäätöksiä ja pohtinut erityisesti tämänkaltaisen kriisin luonnetta mediarituaalien ja mediakatastrofin näkökulmista. VTK Minttu Tikka toimii projektissa Työterveyslaitoksen tutkijana. Hän koodasi verkkokeskusteluaineiston ja kirjoitti siihen liittyvän analyysin (luku 5) sekä avusti Jokelan media-aineiston graafisten esitysten, aikakartan ja liitteiden teossa sekä raportin oikoluvussa ja taitossa. Tutkimuksessa käytetyt luokittelurungot rakennettiin yhdessä tutkimusryhmän kanssa ja ne pohjaavat Salli Hakalan ja Hannele Seeckin (ent. Huhtala) aiemmissa tutkimuksissa luomiin luokittelurunkoihin, joita on tässä tutkimuksessa muokattu koulusurmien media- ja verkkoaineistoihin soveltuviksi (Nieminen ym, 2005a, 2005b; Mörä 2005; Huhtala ym. 2005; Seeck ym. 2008b). Lisäksi tässä tutkimuksessa kehitettiin median kuva-analyysia varten erillinen luokittelurunko (Liite 2). Kriisitilanteisiin sovellettava malli tästä on kehitetty tsunamitutkimuksissa (Nieminen ym. 2005; Huhtala ym. 2005; Mörä 2005) ja sitä on sovellettu Nokian vesikriisin tutkimuksessa (Seeck ym. 2008b) ja nyt koulusurmien tutkimuksessa. VTK Heli Pessala toimi tutkimusavustajana Kauhajoen koulusurmiin liittyvässä osiossa. Pessala koodasi Kauhajoen media-aineiston ja teki siihen liittyvät graafiset esitykset sekä kokosi aineistoa ja aikakarttaa Kauhajoen tapahtumista. Tutkija Heidi Lavento on antanut koko tutkimusryhmälle erinomaista apua verkko-osaamisellaan. Hänen ansiostaan ja kontakteillaan monet katoavat verkkoaineistot on kyetty nopeasti saamaan talteen tutkimusta varten. Heidi Lavennon kirjoittamaa tekstiä sosiaalisesta mediasta (Seeck ym. 2008b) on käytetty myös tässä raportissa. Psykologi, käytettävyysasiantuntija Aapo Puskala ideoi verkkoanalyysiin liittyviä menetelmiä, koodasi sekä teki erilaisia hakuja, otantoja ja kuvaajia muodostamastaan koulusurmia koskevasta tietokannasta. Sosiaalisen ja verkkomedian osalta tässä tutkimushankkeessa on tulossa erillisiä tutkimuksia (Tikka 2009, Sumiala & Tikka 2009). Kriisit ja viestintä tutkimushankkeen päätutkimuskysymykset ovat: 1) Miten perinteinen media ja verkko välittävät tietoa, rakentavat yhteisyyden tunnetta ja levittävät sanomaa eri kriiseissä? 2) Miten uusi viestintäteknologia nostaa eri toimijoita verkkojulkisuuteen verrattuna perinteisempään mediajulkisuuteen? 3) Kuinka verkkoa ja muuta mediaa yhtäältä käytetään ja toisaalta voitaisiin käyttää systemaattisemmin yhtenä kriisiorganisaation johtamisen välineenä sekä päätöksenteon ja tilannekuvan lähdeaineistona? (Seeck, Hakala, Sumiala, Lavento, Tikka 2008a.) Koulusurmiin liittyvät tutkimuskysymykset nousevat näistä 8
Tutkimusraportti 9(161) pääkysymyksistä. Niitä on tässä täydennetty myös erityisesti mediarituaalien ja symbolisen johtajuuden näkökulmista nousevilla kysymyksillä. Tutkimuksellamme tähtäämme siihen, että yhteiskunnassamme uskaltaisimme katsoa ympärillämme olevaa todellisuutta, ja kysyä, mistä väkivallan teot kertovat yhteiskunnassamme, mitä kohti ne on suunnattu ja mitä voisimme tehdä väkivallan ja kuolemankierteiden katkaisemiseksi. Tähän raporttiin on koottu tutkimuksestamme keskeinen empiirinen aineiston analyysi, jonka pohjalta kirjoitamme tieteellisiä artikkeleita, joissa syvennämme ja analysoimme aineistoa suhteessa muihin kriiseihin ja muihin toimijoihin. Tutkimusprojektilta on tulossa kotimaisia ja kansainvälisiä julkaisuja sekä kansainvälinen tieteellinen konferenssi Violence and Network Society School Shooting in the Contemporary Public Life Helsingin yliopistossa 6.-7.11.2009 (http://blogs.helsinki.fi/crisisandcommunication). Tutkimustuloksia voidaan soveltaa myös käytännön mediatyöhön, kuten kriisi- ja katastrofijournalismiin sekä viranomaisten kriisiviestinnän ja johtamisen kehittämiseen. Tämän raportin perusajatuksena on tutkimalla osallistua yhteiskunnallisten ilmiöiden pohtimiseen sekä median että organisaatioiden toimintarakenteiden ja tapojen kuvaamiseen, paljastamiseen ja ymmärtämiseen. Kiitokset Kiitämme lämpimästi lukuisia Tuusulan kunnan toimijoita myönteisestä suhtautumisesta tutkimukseen: kunnanjohtaja Hannu Joensivu, sivistystoimenjohtaja Esa Ukkola, yhteistoimintajohtaja Matti J. Arola, nuorisotoimenjohtaja Sami Paananen, sosiaalitoimenjohtaja Leo Pietarinen sekä johtava lääkäri Riitta Ristolainen ansaitsevat erityiskiitokset tutkimuksen auttamisesta. Kiitos myös johdonassistentti Taina Värrille, joka on auttanut oikeiden dokumenttien ja tietojen kokoamisessa, sekä avartanut arjen näkökulmaa kriisin keskellä. Erityiskiitos kuuluu vs. tiedottajana koulusurmien aikaan toimineelle Tuula Panulalle. Hänen esimerkillinen työnsä kriisin viestinnässä ja myös avoin suhtautumisensa tutkimukseen on hieno osoitus, miten organisaatio voi selvitä kriisistä parhaiten: toimimalla omassa tehtävässään ja asemassaan ammattitaitoisesti. Tuusulan kuntaa tahdomme kiittää myös kahden ensimmäisen päivän laajasta media-aineistosta, jonka saimme käyttöömme tutkimustamme varten. Olemme kiitoksena tästä halunneet erityisesti katsoa aineistosta myös paikallisten toimijoiden saamaa julkisuutta. Tuusulan kunnassa jälkihoidon koordinaattorina toimineen Maarit Pedakin tutkimustyö auttaa muita toimijoita ja tutkijoita arvioimaan kriisin johtamista ja jälkihoidon onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Maarit Pedakia tahdomme kiittää monista arvokkaista keskusteluista ja yhteistyöstä tässä tutkimuksessa! Kauhajoella kriisissä keskeisesti toimineita kaupunginjohtaja Antti Rantakokkoa ja oppilaitoksen rehtori Tapio Varmolaa haluamme kiittää tähänastisesta. Vaikka tutkimuksemme Kauhajoella ja Jokelassa vielä jatkuu, molemmat paikkakunnat ja erityisesti oppilaitokset tarvitsevat myös rauhaa jatkaa arkea ja työtä. Se lienee paras tapa vastustaa väkivaltaa ja sen seurauksia. Haluamme kiittää myös valtioneuvoston, kirkon ja vapaaehtoisten kansalaisjärjestöjen edustajia, jotka ovat antaneet aikaansa tutkimushaastatteluihin ja aineistoja käyttöömme. Molempien koulusurmien osalta kiitämme lämpimästi myös poliisiorganisaatioita: Keski-Uudenmaan poliisilaitoksen, Etelä-Pohjanmaan poliisilaitoksen sekä Keskusrikospoliisin lukuisia poliiseja, jotka ovat haastatteluilla ja dokumenteilla 9
Tutkimusraportti 10(161) auttaneet tässä tutkimuksessa syntynyttä kokonaisvaltaista kuvaa kriisitilanteen viestinnästä. Kiitokset myös lukuisille mediataloille, joiden aineistoja olemme saaneet tutkimusta varten käyttöömme. Erityisesti verkkoyhteisön toiminnan ymmärtämisestä ja aineistojen saamisesta kiitämme IRC-Gallerian viestinnästä vastaavaa Matti Karia. Kiitämme myös Pelastakaa lapset ry:n nettiturvallisuuspäällikkö Mari Laihoa ja kriisichat-vastaavaa Martti Härmää antamastanne asiantuntemuksesta. Myös Onnettomuustutkintakeskuksen johtoa haluamme kiittää hyvistä keskusteluista. Luonnollisesti kiitos myös rahoittajalle, Helsingin Sanomain Säätiön hallitukselle sekä yliasiamies Heleena Savelalle ja asiamies Ulla Koskelle. Olemme kiitollisia tutkimuksemme mahdollistaneille Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle ja Viestinnän tutkimuskeskus CRC:lle sekä Työterveyslaitokselle. Helsingissä 25.2 2009 Salli Hakala, Johanna Sumiala ja Minttu Tikka 10
Tutkimusraportti 11(161) 2 Tutkimusasetelma, aineistot ja menetelmät Useissa viimeaikaisissa kriiseissä viestintäteknologian rooli on ollut keskeinen toimijoiden tiedonsaannin ja jakamisen foorumina (esimerkiksi Myyrmanni, profeetta Muhammedin pilakuvakiista, Aasian hyökyaaltokatastrofi, Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat). Verkostoyhteiskunnan dynamiikan ja toiminnan ymmärtämiseksi on ymmärrettävä eri toimijoita, toimintalogiikoita ja eri medioiden toimintatapoja kriisissä (Seeck ym. 2008a). Koulusurmissa verkkoyhteisöllä on ollut erityinen merkitys. Analysoimme tässä verkkojulkisuutta verkkokeskustelujen ja erilaisten yhteisöpalvelujen näkökulmista. Tämä verkkoyhteisöjen analysoiminen jatkuu ja syvenee vielä myöhemmin ilmestyvissä tutkimusjulkaisuissamme (Sumiala & Tikka 2009; Tikka 2009). Tutkimuksessa on kerätty laaja ja monipuolinen aineisto, jonka avulla on analysoitu kriisijohtamista ja viestintää koulusurmien kontekstissa. Viranomaisviestinnän osalta tuloksia peilataan yhtäältä voimassa oleviin ohjeistuksiin ja toisaalta aikaisempaan tutkimustietoon kriiseistä. Ensin tarkastellaan kriisitilanteessa poliisin, kunnan ja muiden kriisitilanteeseen osallistuvien toimintaa, organisoitumista, tiedonkulkua ja viestintää, viestintävastuita, tilannekuvan muodostumista, resursseja sekä viestinnällistä yhteistyötä. Tämän jälkeen tarkastellaan kriisin kokeneiden kuntalaisten kohtaamista ja tiedontarpeita kriisitilanteessa. Viranomaisten toiminnan analyysin jälkeen esitetään media-analyysin tuloksia. Media on verkostoyhteiskunnan sydän, myös kriisissä (Castells 1996, 2001; Couldry 2003; Sumiala 2008). Media uutisoi kriisin, se muovaa käsitystä siitä. Media tarjoaa keskeisen areenan eri toimijoille yksilöille ja yhteiskunnan edustajille. (Seeck ym. 2008a.) Raportissa haetaan vastauksia kysymyksiin: Missä medioissa asiasta uutisoitiin ja missä laajuudessa? Miten media kertoi kriisistä: ketä media kuunteli, mitä lähteitä se käytti? Ketkä nousivat toimijoiksi mediassa? Millaisia eri kerrontatapoja media käytti ja milloin? Koulusurmia tarkastellaan mediakatastrofi-käsitteen kautta, jolloin keskiöön nousevat visuaalisuus ja tapahtumasta mediassa rakennettu spektaakkeli. Tutkimusmallina on Helsingin yliopiston viestinnän laitoksella, Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n tutkimushankkeissa kehitetty viestinnän tutkimuksen malli, jossa lähtökohtaisesti viestinnän kaikki osa-alueet on tuotu samaan tutkimuskehikkoon (Nieminen & al. 2005; Hakala 2006). Näitä viestinnän osaalueita ovat organisaation strateginen johto, viestinnän käytännön toteutus, mediaja verkkojulkisuudet, sidosryhmien viestintä sekä asianomaisten ja muiden kansalaisten tiedon ja viestinnän tarpeet. Tällä viestinnän seuranta- ja arviointimallilla tässä tutkimusryhmässä olevat tutkijat ovat toteuttaneet jo useita tutkimushankkeita, joissa on tehty muun muassa tsunamiin ja Nokian vesikriisiin liittyvät tiedonkulun ja viestinnän tutkimukset (Nieminen ym. 2005a ja 2005b; Huhtala ym. 2005; Hakala 2006; Lavento 2008; Seeck ym. 2008b). Suomen valtionhallinnossa siirryttiin tsunamin jälkeen ohjeistuksissa selkeästi tiedottamisesta strategiseen viestintään (Huhtala & Hakala 2007) sekä uusittiin kriisijohtamismalli. Tutkimuksen tekohetkellä oli toiminnassa valtioneuvoston kanslian nimittämä työryhmä, jonka tehtävänä on sovittaa kriisijohtamismallia alueja paikallishallintoon (VNK 5/2008). 11
Tutkimusraportti 12(161) Tsunamitutkimus (Huhtala ym. 2005) loi myös hyvän pohjan tehdä vertailevaa kriisiviestinnän ja -johtamisen tutkimusta Suomessa ja kansainvälisesti, koska iso katastrofi paljastaa organisaatioiden ja median toimintakulttuureita, käytäntöjä ja toimijoita paremmin kuin mikään muu tilanne. Vaikka kukaan ei kriisejä toivo, niihin pitää varautua, niiden varalta tulee harjoitella ja niitä tutkia. Tähän mennessä on ollut tapana tutkia yksittäisiä kriisejä, aina eri tavoin: tällä tavoin saadaan tietoa yksittäisistä tapauksista, mutta niitä yhdistävät ja erottavat tekijät sekä niissä toistuva toimintalogiikka jäävät tutkimatta ja ymmärtämättä. Tämän tutkimuksen keskeinen anti on vertailukelpoisen tiedon saaminen eri kriisien tutkimusta varten. Tästä syystä sovellamme paitsi vertailevaa tutkimusotetta myös ymmärtävää lähestymistapaa kriiseihin. Tsunami on valittu ensimmäiseksi tapaukseksi, koska se muodosti murroskohdan verkon sekä mobiiliteknologian käytössä. Esimerkiksi tsunamissa ja Jokelan koulusurmissa verkko yhdistettynä mobiilipuhelinviestintään oli nopein tiedonsaannin ja -jakamisen kanava sekä medialle että tavallisille kansalaisille ja viranomaisille. Tämä sama teknologia on aiheuttanut kaikissa näissä kriiseissä myös ongelman viranomaisille: puhelin- ja verkkosivut ovat tukkeutuneet kriittisillä hetkillä molemmissa näissä kriiseissä (Huhtala ym. 2005; Huhtala & Hakala 2007; Hakala 2008b.) Aiemmista tutkimusraporteistamme poiketen tässä koulusurmien tutkimusraportissa ei käsitellä muun muassa Jokelan koulukeskuksen koululaisten, henkilökunnan eikä muiden asianomaisten eikä jokelalaisen yhteisön tiedon tarpeita, kokemuksia mediasta tai viranomaisten toiminnasta kriisitilanteessa ja välittömästi sen jälkeen. Emme ole raportin kirjoittamiseen mennessä saaneet vielä Tuusulan kunnalta emmekä sosiaali- ja terveysministeriön psykologiryhmältä tutkimuslupaa yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen Jokelan koulukeskukseen liittyen. Tutkimuseettisesti voi nähdä myös ongelmana, jos kaikilla keskeisillä toimijoilla ei ole tasapuolista mahdollisuutta osallistua tutkimukseen. Erityisesti uhrit jäävät usein yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen ulkopuolelle samalla kun median ja viranomaisten toimintaa päästään tutkimaan seikkaperäisesti, mm. kriisitilanteen ja jälkihoidon organisoinnin näkökulmista. STM:n nimeämä psykologi PsT Eija Palosaari koordinoi Jokelassa ja Kauhajoella tehtäviä tutkimuksia. Oleellista on, että tutkimuksia voidaan tehdä myös muista kuin psykologisista lähtökohdista. koskettavat koko yhteisöä sekä koulussa että toisilla paikkakunnilla ja erityisesti nuorisoa kaikkialla Suomessa. Tsunamitutkimuksen yhteydessä asianomaisille kansalaisille, eli katastrofialueella olleille ja heidän omaisilleen tarjottiin vapaa mahdollisuus kirjoittaa kokemuksistaan ja viranomaisten heille antamasta tuesta (Huhtala ym. 2005, 133 184, Huhtala & Hakala 2007). Tämä osoittautui tutkimuksen valossa erittäin hedelmälliseksi tavaksi saada tietoa kriisistä. Asianomaiset kansalaiset kokivat, että psykososiaalisen tuen kesken heillä oli mahdollisuus sanoittaa tunteita ja kertoa kokemuksia. Tämä auttoi tutkimusta ja oli hyödyksi myös viranomaisille. Perustuslaista nousevat perusoikeudet, toisaalta vapausoikeudet ja toisaalta taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset oikeudet (TSS-oikeudet) ovat kansalaisten sananvapauden, viestinnän ja tiedonsaannin luovuttamaton lähtökohta, myös tällaisissa normaaliolojen vakavassa kriisissä, jota koulusurmat ovat paitsi asianomaiselle kouluyhteisölle ja kunnalle mutta myös koko yhteiskunnalle. TSS-oikeudet on ymmärrettävä perustuslaillisiksi toimeksiantoiksi viranomaisille, myös kriisissä (Tuori 2000; Nieminen ym. 2005a, 2005b; Hakala 2006). 12
Tutkimusraportti 13(161) Tutkimusaineisto Tutkimusaineisto koostuu hyvin monenlaisesta aineistosta. 27 haastattelua kriisin keskeisten toimijoiden keskuudessa. 51 sanomalehteä ajalta 8.- 9.11.2007 ja 10 lehteä ajalta 8.11.2007 3.3.2008 Jokelan kriisistä sekä 7 lehteä Kauhajoen kriisistä ajalta 24.9. 5.10.2008. Ylen, MTV3:n ja Nelosen uutis- ja ajankohtaisohjelmat Jokelasta 7.- 8.11.2007 ja Kauhajoelta 23. 24.9.2008. Keskeisten mediatalojen verkkosivut kriisien ensimmäisiltä päiviltä sekä niiden tekemät koosteet. Yle.fi, mtv3.fi, nelonen.fi, hs.fi, iltasanomat.fi ja iltalehti.fi sekä muita tutkimuksen kannalta kiinnostavia mediasivustoja on käytetty tausta-aineistona tässä raportissa. Verkkokeskustelut (suomi.24.fi-keskustelut Tuusula) sekä IRC-Galleria alkaen 7.11.2007 (ks. luku 5). STT:n kaikki uutiset 7.-8.11.2007 ja 23. 24.9.2008. Poliisin tapahtumiin liittyneet tiedotteet ja tiedotustilaisuuksien nauhoitukset. Kaikki Tuusulan kunnan tiedottajan lähettämät tiedotteet ja sähköpostit 7.11. 21.12.2007 (tiedotteet n=38), tiedottajan lähettämät kunnan sisäiset sähköpostitiedotteet (n=24) ja tiedottajan muistiot. Ministeriöiden Jokelaa ja Kauhajokea koskevat tiedotteet ensimmäiseltä kriisin jälkeiseltä viikolta 7.-15.11.2007, 23.-30.9.2008. Ulkoasiainministeriön kansainvälisestä mediasta tekemät koosteet Jokelan ja Kauhajoen osalta 57 maasta. SPR:n, kirkon ja paikallisseurakunnan tiedotteet kriisin jälkeiseltä ensimmäiseltä viikolta. Dokumenttiaineistona Tuusulan valmiussuunnitelmat, VS-johtoryhmän pöytäkirjat ja johtoryhmän pöytäkirjat 7.11. 18.12.2007 sekä erinäinen määrä muuta dokumenttiaineistoa Tuusulan kunnasta. Sosiaali- ja terveysministeriön kooste ministeriöiden yhteistyöryhmän toimista Muistio 20.9.2008. KRP:n tutkimusraportti liitteineen 17.4.2007. Jokelan kriisikeskuksen johtajan Anna Cantell-Forsbomin raportti Jokelasta hänen ja sosiaali- ja terveysministeriölle tekemänsä selvitykset sekä muistiot. Jokelan koulusurmien osalta 22 henkilön haastattelussa mukana on ollut kriisin strategisesta johdosta 15, viestinnästä ja verkkotyöstä 5 sekä asiantuntijoista 2 13
Tutkimusraportti 14(161) haastateltavaa. Kauhajoen osalta tätä raporttia varten tehty on 5 haastattelua kriisin strategisesta johdosta. Yhteensä nämä 27 haastattelua edustavat eri organisaatioita seuraavasti: poliisista 8, sekä kunnan, lääkintätoimen ja oppilaitoksen kriisistä vastuussa olleita toimijoita 14, lisäksi valtioneuvoston, kirkon ja kansalaisjärjestöjen kriisiä läheltä seuranneita valtakunnallisia toimijoita ja asiantuntijoita 5 haastateltavaa. Kaikki haastattelut on äänitetty, litteroitu ja analysoitu temaattisesti. Kaikki poliisihaastattelut ja yksi muu Kauhajoen strateginen haastattelu on tehty yhteistyössä Tampereen yliopiston journalismin tutkimusyksikön Pentti Raittilan tutkimusryhmän kanssa (Raittila ym. 2008; Raittila ym. 2009). Printtimedian aineistona on ollut 51 valtakunnallisen, alue- ja paikallislehteä 8.- 9.11.2007 1 kriisin kahdelta ensimmäiseltä päivältä. Tämä aineisto on Tuusulan kunnan Cision Oy:ltä tilaama media-aineisto, jonka saimme tutkimuskäyttöön. Aineisto on luokiteltu erittäin tarkasti erilaisten muuttujien osalta. Luokittelurunko on kokonaisuudessaan liitteenä (liite 2). Lisäksi olemme analysoineet 10 keskeistä printtimediaa 2 neljän kuukauden ajalta: 8.11.2007 3.3.2008. Aika rajattiin ampumista seuraavasta päivästä, jolloin ensimmäiset painetut lehdet ilmestyivät, maaliskuulle 2008. Viimeinen lehti oli 3.3.2008, jolloin Helsingin Sanomat julkaisi puolen sivun henkilöhaastattelun Jokelan koulukeskuksen uudesta rehtorista, jonka tehtävänä on palauttaa koulu pikku hiljaa normaaliin koulutyöhön. Kauhajoen printtimedia-aineistona on ollut seitsemän 3 keskeistä lehteä 10 ensimmäisen päivän ajalta, 24.9. 5.10.2009. Aineisto on koottu vertailuasetelman näkökulmasta myös suhteessa muihin kriiseihin, joita Kriisit ja viestintä - hankkeessa ovat muun muassa tsunami ja Nokian vesikriisi. Tv-aineistosta olemme koonneet laajat uutis- ja ajankohtaisaineistot, joissa on käsitelty Jokelaa marraskuussa 2007: Yle TV1 ja TV2 7.-8.11. kaikki uutiset ja ajankohtaisohjelmat sekä ajalta 7.-15.11. kaikki klo 20.30 uutiset ja ajankohtaisohjelmat; MTV3 ja Nelonen marraskuulta 7.-30.11. kaikki Jokelaa koskevat uutiset. Kauhajoen osalta tv-aineisto on koottu 23. 30.9. väliseltä ajalta kaikki uutis- ja ajankohtaisaineisto kaikilta neljältä tv-kanavalta: YleTV1 ja TV2, MTV3 ja Nelonen. Kaikki uutiset on litteroitu ja ne on tässä raportissa lähinnä analysoitu mediakatastrofin rakentumisen näkökulmasta sekä viranomaisten toimijuuden ja symbolisen johtajuuden näkökulmasta kriisin kahdelta ensimmäiseltä päivältä. (Liebes ym. 1998, Sumiala 2008b, Pekonen 1991; Weber 1920/1989; 1 Jokelan printtimedia-aineisto I: 8.-9.11.2007 1 = Keski-Uusimaa, 2 = Helsingin Sanomat, 3 = Hufvudstadsbladet, 4 = Kansan Uutiset, 5 = Uutispäivä Demari, 6 = Ilta-Sanomat, 7 = Iltalehti, 8 = Taloussanomat, 9 = Suomen Kuvalehti, 10 = Aamulehti, 11 = Kaleva *, 12 = Kauppalehti *, 13 = Keskisuomalainen *, 14 = Savon Sanomat *, 15 = Talouselämä *, 16 = Turun Sanomat *, 17 = Etelä-Suomen Sanomat *, 18 = Forssan Lehti *, 19 = Hämeen Sanomat *, 20 = Iisalmen Sanomat *, 21 = Ilkka *, 22 = Itä-Häme *, 23 = Itä-Savo *, 24 = Jakobstads Tidning *, 25 = Kainuun Sanomat *, 26 = Karjalainen *, 27 = Karjalan Maa *, 28 = Keski-Häme *, 29 = Keskipohjanmaa *, 30 = Koillissanomat *, 31 = Kouvolan Sanomat *, 32 = Kymen Sanomat *,33 = Lapin Kansa *, 34 = Länsi-Savo * 35 = Länsi-Suomi *, 36 = Länsi-Uusimaa *, 37 = Pohjalainen *, 38 = Pohjolan Sanomat *, 39 = Salon Seudun Sanomat *, 40 = Satakunnan Kansa *, 41 = Sisä-Suomen Lehti *, 42 = Uusi Aika *, 43 = Uusimaa *, 44 = Uutislehti 100 *, 45 = Vasabladet *, 46 = Vekkari *, 47 = Västra Nyland *, 48 = Warkaudenlehti *, 49 = Åbo Underrättelser *, 50 = Åland *, 51 = Österbottningen *. Tähdellä *-merkityistä lehdistä ei ole erikseen koodattu omiksi jutuiksi tietolaatikoita, tekstiviestejä, muita kainalojuttuja, toimittajan kommentteja eikä taustajuttuja, vaan sisältö on luokiteltu pääjutun mukaan. 2 Jokelan printtimedia-aineisto II: 8.-11.2007 3.3.2008: 1 = Keski-Uusimaa, 2 = Helsingin Sanomat, 3 = Hufvudstadsbladet, 4 = Kansan Uutiset, 5 = Uutispäivä Demari, 6 = Ilta-Sanomat, 7 = Iltalehti, 8 = Taloussanomat 8.11. 31.12.2007, 9 = Suomen Kuvalehti, 10 = Aamulehti. 3 Kauhajoen printtiaineisto 24.9. 5.10.2008: 1= Helsingin Sanomat, 2= Hufvudstadsbladet, 3= Ilkka, 4= Iltalehti, 5= Ilta-Sanomat, 6= Pohjalainen ja 7= Kauhajoen Kunnallislehti. 14
Tutkimusraportti 15(161) Gerbner 1992; Hakala 2009). Tässä tutkimusprojektissa on tulossa muun muassa pro gradu -tutkielma että tutkimusartikkeleita, joissa käsitellään tv-aineistoja ja muuta mediaa eri näkökulmista (Sumiala 2008c; Hakala 2009). Printtimedian sisällön erittelyssä on noudatettu määrällisen ja laadullisen sisällön erittelyn piirteitä yhdistävää luokittelumenetelmää (Altheide 1996; Bryman 2004, 181 199; Deacon 1999, 208 247). Pääkysymykset tässä raportissa nousevat toisaalta median esitystavoista ja toisaalta viranomaisen tavasta organisoitua kriisissä ja julkisuudessa. Miten media rakensi kriisistä mediakatastrofin: ketkä nousivat toimijoiksi koulusurmissa ja miksi? Kriisit ja viestintä -tutkimushankkeen päätutkimuskysymykset ovat: 1) Miten perinteinen media ja verkko välittävät tietoa, rakentavat yhteisyyden tunnetta ja levittävät sanomaa eri kriiseissä? 2) Miten uusi viestintäteknologia nostaa eri toimijoita verkkojulkisuuteen verrattuna perinteisempään mediajulkisuuteen? 3) Kuinka verkkoa ja muuta mediaa yhtäältä käytetään ja toisaalta voitaisiin käyttää systemaattisemmin yhtenä kriisiorganisaation johtamisen välineenä sekä päätöksenteossa että tilannekuvan lähdeaineistona? Koulusurmia koskevan tutkimuksen tutkimuskysymykset liittyvät näihin tutkimuksen pääkysymyksiin. Tässä Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien tutkimuksessa erityishuomio on kiinnittynyt toisaalta median tapaan rakentaa kriisistä kaikkialle vyöryvä mediakatastrofi. Toisaalta huomiota on kiinnitetty erityisesti verkon yhteisöllisiin muotoihin, kuten YouTube, Facebook ja IRC-Galleria eli ns. sosiaaliseen mediaan, jossa ampujien, median, poliisin ja muiden viranomaisten julkisuuteen toimittamat aineistot leviävät ja muuntautuvat päivittäin, vaikka niitä kuinka poistetaan ylläpitäjien sivustoilta. Tämä näyttää tekevän ampujista kuolemattomia. Tämä mediakierrätyksen tutkiminen on yksi tämän koulusurmia koskevan tutkimuksen pääkohteista (Sumiala 2008a; Hakala & Sumiala 2009; Sumiala & Tikka 2009). Kriisi ja viestintä: kolme eri viestintätapaa Kriisin ratkaisuun vaikuttaa ymmärrys viestinnästä, koska viestintä on kaiken inhimillisen yhteistoiminnan perusedellytys. Sosiaalipsykologian professori Karl Weickin mukaan ihmiset organisoituvat ratkoakseen ongelmia. Tähän yhteiseen ongelmanratkaisuun he tarvitsevat viestintää (Weick 1979, 1995). Viestinnän käsitteiden osalta käytämme tässä Salli Hakalan aiemmin esittämää kolmea tapaa ymmärtää viestintä sekä julkishallinnon että kriisiviestinnän kontekstissa (Hakala 2001; 2006; Hakala & Sumiala 2003; Huhtala & Hakala 2007, Hakala 2008). Tässä tutkimuksessa 4 analysoimme kriisiä kolmen erilaisen viestintänäkemyksen valossa: 1) viestintä tiedonsiirtona 2) viestintä yhteisyyden rakentamisena ja 3) viestintä sanoman leviämisenä. Käytämme kriisiviestinnän käsitettä yhteisenä nimittäjänä kaikille viestinnän muodoille, joita esittelemme. Se on siis tiedonkulkua, yhteisyyden rakentamista ja sanoman leviämistä kriisitilanteessa. Nämä kolme viestinnän jäsennystapaa nousevat erilaisista tietoteoreettista oletuksista ja tavoista ymmärtää ihmisten vuorovaikutusta. Viestinnällisesti kriisissä tiivistyvät erilaiset viestinnän muodot (Hakala 2001, 7 8; Huhtala & Hakala 2007, 32 35). 4 Tässä alaluvussa Kriisi ja viestintä: kolme eri viestintätapaa on käytetty Salli Hakalan kirjoittamaa tekstiä saman tutkimusryhmän aiemmin ilmestyneeseen tutkimukseen: Seeck, Hannele& Lavento, Heidi & Hakala Salli (2008b): Kriisijohtaminen ja viestintä. Tapaus Nokian vesikriisi. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. 15
Tutkimusraportti 16(161) Viestintää niin kuin mitä tahansa yhteiskunnallista tutkimuksen kohdetta voi tieteellisesti lähestyä eri suunnista: tutkimuksella voidaan selittää ja yrittää löytää syitä tapahtumaketjuille ja yksittäisille ilmiöille. Kriittisestä näkökulmasta tutkimuksen tehtävänä on paljastaa erilaisia valta-asetelmia ja suhteita. Kolmas tapa tehdä yhteiskunnallista tutkimusta on tulkita ja ymmärtää tutkimuskohteeseen liittyviä seikkoja ja ilmiöitä. Nämä kolme lähestymistapaa nousevat kaikki erilaisista tietoteoreettista jäsennystavoista. Tässä tutkimuksessa koulusurmia tarkastellaan sekä selittävästä, paljastavasta että ymmärtävästä tutkimusorientaatiosta käsin. Yksi tämän tutkimuksen keskeisistä peruslähtökohdista on, että viestintää ei voi irrottaa johtamisesta (Huhtala & Hakala 2007). Viestintä on läsnä kriisin johtamisessa kolmella eri tavalla: 1) viestinnän avulla kriisitilanteesta vastuussa oleva integroi muut toimimaan yhteisen päämäärän puolesta 2) johtovastuussa tulee ymmärtää kriisin aiheuttama rituaalinen yhteisyyden kokemus ja sen merkitys erityisesti uhreille ja omaisille, mutta myös suurelle yleisölle, jonka omat traumat voivat aktivoitua kriisissä 3) kriisijohtamisessa tulee erityisesti kiinnittää huomio kontekstiin, sosiokulttuuriseen tilanteeseen, jossa viestit lähtevät leviämään (Hakala 2009). Johtovastuussa olevan täytyy saada tieto kulkemaan nopeasti eri toimijoiden välillä. Tällainen johtamisviestintä on luonteeltaan integroivaa: tarkkaa ja kirjaimellista, reaktiivista, tavoitteellista, kontrolloitua, yksiäänistä ja yksisuuntaista (Aula 1999, 144-148). Selitettäessä keskitytään erityisesti viestintäketjujen syntyyn, syy- ja seuraussuhteisiin, tiedonkulun solmukohtiin ja viestinnän ongelmiin. Viestinnän tutkimuksessa tämä tutkimustapa tunnetaan MCR-perinteenä, Mass Communication Research, jossa oltiin erityisen kiinnostuneita viestinnän vaikutuksesta: kuka sanoo mitä, minkä kanavan välityksellä, kenelle ja millä vaikutuksella, kuten viestinnän tutkimuksen klassikoksi nimetty sosiologi Harold D. Lasswell kysymykset listasi (Rantanen 1997, 55). Tätä käsitystä viestinnästä, että se on ensisijaisesti tiedonkulkua ja viestin perille menoa, on perinteisesti nimitetty viestinnän siirtomalliksi (transmission model of communication). (Huhtala & Hakala 2007, 30.) Siirtomallin mukainen ajattelu on ollut yleistä organisaatioiden viestinnässä, varsinkin julkishallinnon organisaatioissa, jotka noudattavat klassisia linjaorganisaatiomalleja. Viestinnän siirtomallissa ollaan kiinnostuneita ensisijaisesti sanoman perille menosta viestinnässä ja onnistumisesta, joita voidaan seurata lineaarista linjaa pitkin: mihin viestintä on pysähtynyt ja missä virhe tapahtui. Tällainen viestinnän käsitys nousee ajatuksesta, että on löydettävissä yksi ja paras tapa tiedottaa. (Huhtala & Hakala 2007.) Kriisijohtamisen mallit ovat siirtyneet armeijasta, poliisi- ja pelastusorganisaatioista muille yhteiskunnan toimialoille, myös liike-elämään (Aula 2000). Näissä perinteisesti kriisijohtaminen on ymmärretty asemavaltaan ja toimivaltaan perustuvaksi ja integroivaksi toiminnoksi. Tällöin viestinnässä kiinnitetään erityinen huomio viestinnän sisältöön, ja viestinnän tehtävänä on tiedottaa, organisoida muiden toimintaa tehokkaan tiedonkulun avulla ja johtaa toimintaa lopulta yhdestä pisteestä (Hakala 2009). Kulttuurintutkimuksen puolelta nouseva ymmärrys viestinnästä ja myös johtamisesta korostaa rituaalista jakamista ja myötätuntoa. Kriisijohtamisessa ja - viestinnässä on tällöin kyse yhtä paljon siitä, miten sanotaan kuin mitä sanotaan. Huomio kiinnittyy kriisiviestinnässä sisällön lisäksi viestintätapaan ja muotoon. Tätä viestinnän jäsennystä kutsutaan yhteisyysnäkökulmaksi (the ritual view of 16
Tutkimusraportti 17(161) communication). (Huhtala & Hakala 2007, 31.) Viestintä on yhteisyyden tuottamista, jakamista ja ylläpitämistä, kuten yhdysvaltalainen kommunikaatioteoreetikko James Carey (1975/1994, 81 97; Carey 1989) määritteli rituaalisesta näkökulmasta sanoman ja yhteisön vuorovaikutusta. Demokraattisessa järjestelmässä jaettu usko voi johtaa ruohonjuuritasolla poliittiseen toimintaan. Viestinnän ymmärtäminen rituaalisena ja koettuna yhteisyytenä auttaa ihmisiä tuomaan esille heidän omat tarpeensa, mikä näkyy sitten koko yhteiskuntaa koossapitävänä voimana. Jos viestintä siirtojäsennyksessä on ensisijaisesti lähettäjäkeskeistä, ylhäältä alas johdettua toimintaa ja kontrollia, niin yhteisyysjäsennyksestä katsottuna yhteiskunta pikemminkin rakentuu alhaalta ylöspäin, kansalaisten yhteisestä toimijuudesta. Kriisissä yhteisyys tiivistyy hetkellisesti, jolloin syntyy erityinen tarve huolehtia asianosaisten tiedontarpeista. (Huhtala & Hakala 2007, 32.) Useista viimeaikaisista kriiseistä on tullut mediakatastrofeja, kun normaalit uutisrutiinit rikkoutuvat ja traaginen tapahtuma vaatii toimittajan kaiken huomion (Sumiala 2008; Liebes ym. 1998). Media rakentaa katastrofista näyttävän, kaikkialle vyöryvän katastrofin näyttämön. Viestintä on yhtä paljon tarinoiden ja tunteiden kuin tiedonkin välitystä (Kunelius 2000). Katastrofissakaan ihmiset eivät toimi atomistisina kohteina vaan sosiaalisesti, vuorovaikutuksessa keskenään. Siksi ihmisten sosiaalisia suhteita ja viestintään liittyvää yhteiskunnallista kontekstia painottava lähestymistapa on niin kriisiviestinnän kuin sen tutkimisenkin kannalta hedelmällisempi kuin yksisuuntainen tiedotusmalli (Raittila 1996, 12 13). Nämä kaksi erilaista ajattelutapaa, siirtomalli ja yhteisyysmalli, ovat viime vuosiin saakka olleet vallitsevat teoreettiset ajattelumallit viestinnän tutkimuksessa (Kunelius 1998). Ne ovat myös ohjanneet käsitystä julkishallinnon viestinnästä. Siirtomallin näkökulmasta viestintä on korostetun yksinkertainen ja mekaaninen tapahtuma, jossa lähettäjä siirtää informaatiota jonkin välineen avulla passiivisina pitämilleen vastaanottajille. Ensimmäinen siirtomallin mukainen kysymys on, meneekö viesti perille. Lähettäjällä on sanoma, jonka hän haluaa sellaisenaan läpi mediassa tai muussa välineessä, ilman tulkintaa. Kriittisessä kulttuurintutkimuksessa (Hall 1992; Fiske 1992) on jo kauan sitten osoitettu vastaanottajan aktiivinen rooli viestin perillemenossa. Vastaanottaja voi tulkita viestin aivan eri tavalla kuin lähettäjä on sen tarkoittanut. Tietoista vastustusta ja toisin tulkintaa ei murreta helposti. Yhteisyysnäkökulmaa on puolestaan kritisoitu siitä, että se vie huomion pois viestinnän informatiivisista tehtävistä ja tarkastelee viestintää vain yhteisyyttä ja yhteisöä luovana tapahtumana. Kriitikkojen mukaan yhteisyysajattelu tekee viestinnästä loputonta dialogia, jossa jatkuvasti etsitään saavuttamatonta täydellistä yhteisymmärrystä. (Hakala & Sumiala-Seppänen 2003, 14 19.) Perinteisessä byrokraattisessa organisaatiossa on korostettu juuri eroa rationaalisuuden ja tunteiden välillä. (Huhtala & Hakala 2007, 32.) Siirtomallin ja yhteisyysmallin kritiikistä on kummunnut kolmas tapa ymmärtää kommunikaation luonne ja olemus. Disseminaatio-ajattelussa viestintä ymmärretään ensisijaisesti sanoman leviämisenä (Peters 2000; Hakala & Sumiala- Seppänen 2003, 19; ks. Huhtala & Hakala 2007). Sen kehittäjänä pidetään kommunikaatioteoreetikko John Durham Petersiä. Jälkistrukturalistien tavoin Peters ei pidä viestin vastaanottajaa itsenäisenä subjektina vaan näkee tämän yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa tavoissaan muokkautuneena ja muovautuvana olentona. Vaikutteita Peters on saanut erityisesti ranskalaiselta filosofilta Jacques Derridalta. Petersin mallissa olennaista on viestien vapaa leviäminen sekä maaperä, johon viesti levitetään. Peters ei pidä viestintää lähettäjäkeskeisenä 17
Tutkimusraportti 18(161) toimintana, jossa viestien vastaanottajaa manipuloitaisiin. Ratkaisevaa on viestin vastaanottajan konteksti eli tausta ja tilanne. Kriisitilanteessa kontekstin merkitys on erityisen herkkä, koska ihmiset ovat virittyneet tunteillaan eri tavoin. Kriisijohtamisen näkökulmasta juuri ymmärrys viestien leviämisestä kulttuurisen maaperän avulla on klassisesti kuulunut yhtenä osana kriisijohtamiseen. Sotatilanteissa kansalaisten jatkuva mielialojen seuraaminen on yksi esimerkki kontekstin eli maaperän tutkimisesta. Normaaliaikoina tällainen kuntalaisten ja kansalaisten tunneilmaston ja tiedontarpeiden seuraaminen on osa normaalia julkista johtamista ja viestintää, jota tarvitaan päätöksenteon arvioinnissa (Nieminen ym. 2005a; Hakala 2006; Lavento 2008a). Petersin disseminaatiomallin ongelmaksi voi muodostua se, että sanoman tuottajan ja vastaanottajien kontekstit ovat liian kaukana toisistaan (Hakala & Sumiala 2003, 19). Yksi esimerkki on laajasti julkisessa keskustelussa esiin noussut nuorten ja aikuisten välinen kuilu verkkomaailmassa. Heidän kulttuuriset maaperänsä ovat liian erilaiset, jotta he voisivat kohdata viestintätilanteessa ja jotta sanoma voisi itää maaperässä. Nämä erilaiset kontekstit ohjaavat viestin vastaanottajan tulkintaa. Jotta viestinnällinen toiminta olisi mielekästä, Petersin mallissa juuri kontekstien on kommunikoitava keskenään. Mikko Lehtosen (1996) mukaan sekä viestin tuottajalla että vastaanottajalla on aina oma kontekstinsa, maaperä, josta käsin viesti tuotetaan ja tulkitaan. Kontekstiksi voidaan ymmärtää esimerkiksi tilanne, jossa viestintä tapahtuu, tai viestiin liittyvät toiset viestit, kuten aiemmat sanomat, viestin lähettäjän ja vastanottajan intentiot, tulkinnat, tiedot, käsitykset, asenteet ja tuntemukset. (Lehtonen 1996, 164 165.) Kriisissä kontekstin vaikutus asian tulkintaan näkyy erityisen selvästi, koska kiireisessä tilanteessa tulee usein tehdä nopeita tulkintoja tiedonmurusten varassa. Ratkaisevaa erityisesti tilannekuvan rakentumisessa on, kuinka nopeasti kykenee irtautumaan aiemmasta tulkinnasta ja siirtymään uuteen. (Huhtala & Hakala 2007, 34.) Valtion kriisijohtamismalli Koulusurmien kaltainen koulun, ja viime kädessä koko hyvinvointiyhteiskunnan, turvallisuutta uhannut kriisi voidaan tulkita Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiassa (Yetts 2006) tunnistetuksi erityistilanteeksi, jolla tarkoitetaan normaaliolojen, häiriötilanteiden tai poikkeusolojen aikaisia yllättäviä tai äkillisiä uhkia ja tapahtumia, jotka voivat vaarantaa yhteiskunnan tai väestön turvallisuuden, ja joiden hallinta voi edellyttää normaalista poikkeavaa johtamista ja viestintää. (Yetts, 10) Vesikriisin johtaminen ja viestintä edellyttivät tämän perusteella normaaliolojen kunnan valmiussuunnitelman mukaisia toimia. Valtioneuvoston kanslia antoi kriisijohtamismallin pohjalta uudet ohjeet Valtionhallinnon viestintä kriisitilanteissa ja poikkeusoloissa (VNK 15/2007). Ohjeet tulivat voimaan kaksi kuukautta ennen Nokian vesikriisiä 25. syyskuuta 2007. Näiden ohjeiden mukaan kriisi on normaalioloissa tai normaaliolojen häiriötilanteissa esiintyvä tehostettuja toimia edellyttävä tilanne. Normaalioloissa esiintyvät kriisit voidaan hoitaa ja niistä voidaan toipua käyttämällä olemassa olevia toimivaltuuksia ja voimavaroja. (VNK 15/2007, 9.) Jokelan iskun jälkeen 11.12.2007 valtioneuvoston kanslia asetti työryhmän, jonka tehtävänä on sovittaa kriisijohtamismallia alue- ja paikallishallintoon (VNK 5/2008). Työryhmän väliraportin mukaan kriisijohtamiseen kuuluvat: 18
Tutkimusraportti 19(161) tiedon saanti ja välittäminen, tilannekuvan muodostaminen, selkeät ja ennakkoon sovitut johto- ja vastuualueet, jotka perustuvat normaaliolojen organisaatioiden ja toimielinten vastuunjakoon, ennakoiva ja riittävä voimavarojen käyttö, toiminnan käynnistäminen, kriisin tilanteen mukainen johtaminen, yhteistoiminnan ja yhteensovittamisen organisointi, kriisiviestintä. Kriisijohtamisella tarkoitetaan hallinnon eri tasoilla tapahtuvaa johtamistoimintaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian (YETTS) kaltaisissa erityistilanteissa kaikissa yhteiskunnan turvallisuustilanteissa (normaaliolo, häiriötila ja poikkeusolo). Kriisijohtamisen yhteensovittamisessa avustavat poikkihallinnolliset yhteistyöelimet. (VNK 5/2008, 12.) Tässä tutkimuksessa tarkastelemme koulusurmia näiden käsitteiden kautta sekä viranomaisten, median ja verkkoyhteisöjen toimintaa. 19
Tutkimusraportti 20(161) 3 Viranomaisen toiminta Jokelan koulusurmien yhteydessä Tsunamikatastrofin jälkeen Suomessa valmisteltiin valtion uusi kriisijohtamismalli, joka on hyväksytty hallituksen periaatepäätöksenä 23. marraskuuta 2006 Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiassa (Yetts). Kriisijohtamismallin pohjalta luotiin uudet Valtionhallinnon viestintä kriisitilanteissa ja poikkeusoloissa, jotka annettiin 25.9.2007, puolitoista kuukautta ennen Jokelan iskua. Ensimmäisen kerran valtionhallinnon viestintäohjeissa määritellään kriisi normaaliolojen tilanteeksi ja niissä käytetään sanaa kriisiviestintä. Aiemmissa ohjeissa on puhuttu epämääräisemmin erityistilanteiden tehostetusta viestinnästä tai muusta vastaavasta. (Hakala 1994; Nieminen ym. 2005, 15; Huhtala & Hakala 2007.) Uusien ohjeiden mukaan Kriisi on normaalioloissa tai normaaliolojen häiriötilanteissa esiintyvä tehostettuja toimia edellyttävä tilanne. Normaalioloissa esiintyvät kriisit voidaan hoitaa ja niistä voidaan toipua käyttämällä olemassa olevia toimivaltuuksia ja voimavaroja. (VNK 15/2007.) Jokelan iskun jälkeen 11.12.2007 valtioneuvoston kanslian asetti työryhmän, jonka tehtävänä on sovittaa kriisijohtamismallia alue- ja paikallishallintoon (VNK 5/2008). Aiemmissa kriiseissä on todettu ongelmaksi, että kuntien valmiussuunnitelmat on tehty sotatilanteiden kaltaisia poikkeusoloja varten, eikä normaaliolojen erityis- ja kriisitilanteisiin (Seeck ym. 2008). Myös Tuusulan ja Kauhajoen kunnissa valmiussuunnitelmat olivat tällaisia. Kansainvälisen politiikan tutkimuksessa kriisinä on totuttu pitämään tilannetta, jolloin jotakin epätoivottua on jo tapahtunut, mutta jossa on vielä suurempien menetysten vaara (Forsberg & Pursiainen 2003, 9-26). Tässä Kriisit ja viestintä - tutkimushankkeessa kriisiksi on ymmärretty tilanne, jossa jotkin yhteiskunnassa yleisesti tärkeinä pidetyt arvot ja päämäärät nähdään olevan uhattuina, ja päätöksiä leimaa paine tehdä nopeita ratkaisuja ihmishenkien pelastamiseksi. Myös pääministeri Matti Vanhasen totesi Jokelan koulusurmien ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa 7.11.2007 klo 18.30 päivän tapahtumien jättävän hyvin syvän viillon suomalaisten turvallisuuden tunteeseen ja korosti muiden ministerien ohella jälkihoidon merkitystä. (VNK tiedote 321/2007, 7.11.2007). Jokaisella kriisillä on erityispiirteensä, mutta tiedonkulun, viestinnän ja organisoinnin monet kysymykset kriisien hoidossa ovat samanlaisia. Kriisejä yhdistää yksi piirre: viranomainen on vastuussa siitä, että asianomaiset kansalaiset saavat hädässä avun, saavat tietoa pelastuakseen ja pelastaakseen omaisensa katastrofista, saavat toimintaohjeet seuraavaan päivään ja saavat halutessaan kriisipaikalla viranomaiselta suojan mediaa ja ulkopuolisia kuvaajia vastaan. Kaikkea vastuuta ei voi vierittää viranomaiselle, koska viranomainen ei voi, eikä sen edes pidä kaitsea kansalaista. Tämän tsunamikin opetti: aktiiviset kansalaiset kykenevät toimimaan, organisoitumaan ja tiedottamaan toisilleen kriisissä (Huhtala ym. 2005, 133 184; Hakala & Seeck 2009). Jokelan tapahtumien osalta rikostutkinta päättyi keskusrikospoliisin raportin julkistamiseen huhtikuussa 2008 (KRP, 17.4.2008). Yleensä suuronnettomuuden tapahduttua valtioneuvosto asettaa onnettomuustutkintalautakunnan selvittämään tapahtunutta. Koska koulusurmat olivat rikos eikä onnettomuus, ei tapausta voitu tutkia onnettomuustutkintalain pohjalta. Valtioneuvosto asetti 27.11.2007 oikeusministeri Tuija Braxin esityksestä virkamiestyöryhmän, jonka puheenjohtajaksi nimettiin varatuomari Tuulikki Petäjäniemi, selvittämään Jokelan koulusurmia. Työryhmän jäseniä ovat ylijohtaja Jarmo Littunen oikeusministeriöstä, 20