MAATALOUS Marraskuu 2007 Riitta ja Mauri Isoniemi rakentavat uutta robottinavettaa Jokikylälle, ja pojat aikovat jatkaa tilanpitoa...s.3 Markku Tölli suunnittelee 120-paikkaista pihattoa Karvoskylälle...s.4 Eira Halmekangas ja Timo Liinamaa ovat laajentaneet karjaansa koko EU-kauden ajan...s.5 Nivalasta löytyy maauskoa ja kehittämisen halua Viisi tarinaa siitä, että maataloudella on Nivalassa tulevaisuus. Perttu Hosionaho uskoo rypsiin, viljanviljelyyn ja koneurakointiin...s.7
2 Marraskuu 2007 Nivalalaiset pärjänneet hyvin poukkoilevassa maatalouspolitiikassa Maatalous on ollut murroksessa, siis tässä nykyisessä murroksessa, 70 vuoden ajan. Ehkäpä ihmisen syöminen on niin epävarmaa, että jonkun on aina pohdittava sitä, kuinka paljon, missä ja mitä viljelijän kannattaa ruuaksi tuottaa. On rakennettu, paketoitu, kesannoitu, raivattu, vähennetty, leikattu ja lisätty. Kaikesta tästä huolimatta ruuan tuottaminen on tehostunut muun teollisuuden kanssa samaa tahtia. Eurooppalainen yhteinen maatalouspolitiikka on tehostunut ainakin yhtä paljon kuin elintarvikkeiden tuottaminenkin. Aikaisemmin useamman vuoden tai vuosikymmenen aikana tehdyt muutokset saadaan nyt tehtyä jo muutamassa kuukaudessa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Etelä-Suomea koskettava sokeriuudistus, joka uhkaa lakkauttaa sokerintuotannon Suomesta kokonaan. Onneksi tämä päätös ei suoranaisesti vaikuta meidän peltomaisemaamme. Systeemin tuottama paperimäärä on luku sinänsä. Keväällä viljelijöillä on lähes 350 sivua ohjeita ja neuvoja luettavana ja noudatettavana. Tästä huolimatta nivalalaiset viljelijät ovat pärjänneet tosi hyvin sääntöjen kanssa. Valvonnoista tulleet seuraamukset ovat tosi vähäisiä, kun ottaa huomioon maksetun tukisumman ja noudatettavien ohjeiden paljouden. Nivalan maatiloille tehtiin noin sata valvontakäyntiä vuonna 2006. Tehtyjen valvontojen vuoksi tukimenetyksiä on tullut vain noin 15 senttiä maksettua 100 euroa kohti. Havaitut virheet ja puutteet ovat olleet pääasiassa muutaman aarin heittoja peltopinta-aloissa. On ehkä opittu se, että systeemiin on paljon helpompi sopeutua kuin yrittää muuttaa sitä. Kaikista muutoksista ja epävarmuudesta huolimatta nivalalaiset viljelijät ovat pärjänneet hyvin. Täällä on rohkeita ja ahkeria isäntiä ja emäntiä, jotka ovat turhia sivuilleen vilkuilematta työskennelleet määrätietoisesti valitsemaansa tuotantosuuntaa kehittäen. Maatalouden harjoittaminen jatkuu Nivalassa niin kauan kun Suomessa huolehditaan elintarvikkeiden kansallisesta omavaraisuudesta ja ihmiset syövät vähintään kaksi ateriaa päivässä. Hannu Tölli Nivalan kaupungin maaseutujohtaja Suomen maataloudella on tulevaisuus! Kuva maataloudesta auringonlaskun ammattina on ehdottoman väärä, koska kaikki suuret merkit maailmalta antavat täysin päinvastaisen ennusteen. Maaseututoimen yhteystiedot: Hannu Tölli, maaseutujohtaja, p. (08) 4491 255 tai 044 4457 255 Viimeisen vuoden aikana ei ole ollut helppoa eikä oikein kivaakaan olla talonpoikaispäättäjänä Suomen eduskunnassa, sillä niin monessa pienessä ja vähän isommassakin maatalouspolitiikan asiassa olemme saaneet EUkomissiolta turpiimme. Valitettavasti kaikki Suomen lait joutuivat alisteisiksi EU:n laeille, ja maatalouspolitiikka meni kokonaan Euroopan Unioniin haltuun, kun liityimme siihen 1.1.1995. Tällä hetkellä EU tekee erittäin lyhytnäköistä maatalouspolitiikkaa, jonka seurauksena olemme monessa asiassa kokeneet menetyksiä. Esimerkiksi tilatukiuudistus, lannanlevityspalkkio, timotein siemenviljelytuki ja sokeriuudistus ovat asioita, joissa Suomi on menettäjän osassa. Tilatukijutussa menetys on enemmän henkistä laatua, muissa menetys on myös taloudellinen. Tämänkaltaisen maatalouspolitiikkavuoden jälkeen voi joillain tahoilla syntyä kuva maataloudesta auringonlaskun ammattina. Se kuva on ehdottoman väärä, koska kaikki suuret merkit maailmalta antavat täysin päinvastaisen ennusteen. Käsittämätöntä on minulle se, että EU ei tunnusta tai huomaa niitä suuria uhkia, joita näyttää olevan tulossa maailman elintarviketuotannolle. Suomalaista talonpoikaa tarvitaan ihan oikeasti jo lähitulevaisuudessa. Nyt on valtiovallan toimin vain huolehdittava, ettei kurki pääse kuolemaan ennen kuin suo sulaa. Olen saanut luotettavaa tietoa maailman suurista elintarvikkeita tuottavista ja kuluttavista maista, kuten Kanadasta, USA:sta, Kiinasta, Intiasta ja Australiasta. Kaikissa näissä maissa Kanadaa lukuun ottamatta kerrotaan elintarviketalouden suurimmaksi uhaksi tulevaisuudessa kasteluveden loppuminen tai sen hinnan nousun niin korkeaksi, ettei sitä enää voi viljelyyn käyttää. Energian hinnan nousu tuo lyhyellä aikavälillä lisäkustannuksia maataloudelle, mutta pitkällä aikavälillä se tarjoaa uusia mahdollisuuksia Suomen peltoviljelylle. Onhan se jo nyt nostanut viljan hintaa koko maailmassa. Kun myös rahtikustannukset kohoavat, niin kotimainen lähellä tuotettu ruoka saa taas uutta arvostusta. Kasvihuoneilmiön eteneminen vie tuotantomahdollisuuksia nykyisiltä suurilta viljelysalueilta, Amerikan Keskilänneltä, Etelä-Euroopalta, Intialta, Kiinalta ja Australialta lisäten niiden alueiden viljelykustannuksia ja niin ollen myös tuotteiden hintaa. Suomen maatalouden tulevaisuutta miettivien kannattaa muistaa muutama totuus, joihin nojaten voi ennustaa suomalaiselle talonpojalle hyvää tulevaisuutta. 1. Meillä oli vielä 50 vuotta sitten liikennepolttoaineen tuotannossa noin puoli miljoonaa hehtaaria, koska sillä alalla ruokittiin hevoset. Sama alue voidaan nytkin varata energian tuotannolle. 2. Kasvihuoneilmiö tuo uusia mahdollisuuksia Suomen maataloudelle pitenevien kesien ansiosta. 3. Makea vesikään ei meillä ole ongelma, koska Suomi on ainut maatalous maa maailmassa, jossa vettä johdetaan pelloilta poispäin. Viljelijöiden henkinen jaksaminen tällaisessa murroksessa on kyllä kovalla koetuksella, joten siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Yksi hyvä konsti siihen on viljelijöiden välinen avoin yhteistyö. Pidetään huolta toisistamme! Pekka Vilkuna kansan edustaja Marjo Ahola, toimistosihteeri, p. (08) 4491 257 Leila Ahola, toimistosihteeri, p. (08) 4491 256 e-mail: etunimi.sukunimi@nivala.fi Huom! Kaupunki siirtyy mobiilivaihteeseen vuodenvaihteessa, jolloin lankanumerot jäävät pois käytöstä ja kaikki saavat kännykkänumerot. Maatalousyrittäjien eläkelaitos: Elsa-Maija Jylhä, mela-asiamies, p. (09) 435 1675, elsa-maija.jylha@mela.fi Vastaanotto kuukauden toinen, kolmas ja neljäs perjantai klo 9 13, kuukauden viides perjantai vain ajanvarauksella.
Toukokuu 2007 3 Teemu, Riitta ja Mauri Isoniemi ovat tyytyväisiä, että he saavat pian käyttöönsä uuden navetan. Isoniemet eivät jääneet tuleen makaamaan Jokikylälle ajaessa jo kaukaa näkyy Isoniemen tilan navettatyömaa. Valmistumassa on vielä tämän vuoden puolella robottilypsyllä varustettu navetta, jossa on paikkoja 70 lehmälle ja nuorta karjaa mahtuu sekaan suunnilleen saman verran. Tilan isäntä on Mauri Isoniemi, joka pyörittää tilaa yhdessä vaimonsa Riitan ja kahden poikansa Teemun ja Tuomaksen kanssa. Uuden navetan rakentamiseen Isoniemet ryhtyivät, kun vuonna 1976 rakennettu parsinavetta oli tulossa käyttönsä päätepisteeseen. Jotain piti tehdä, ja me emme halunneet jäädä tuleen makaamaan. Piti päättää, jatketaanko karjahommaa vai pannaanko tila viljalle. Välillä harkittiin, että tehtäisiin parsinavetta, mutta se sitoo vielä enemmän, Mauri Isoniemi kertoo automaattinavetan rakentamiseen johtaneesta harkinnasta. Kyllähän se tietysti kova päätös oli ja kauan sitä suunniteltiin, Mauri ja Teemu Isoniemi sanovat. Lypsyrobotti on aikamoinen muutos Isoniemen tilalla. Esimerkiksi Riitta Isoniemi on lypsänyt 26 vuotta nykyisellä tilalla. Kyllä se suuri muutos on, ja se kieltämättä jännittää, Riitta tuumaa. Pojissa tulevaisuus Isoniemen tila ei ole uuden navetan myötä pienimmästä päästä. Peltoalaakin on kaikkiaan parisataa hehtaaria. Töitä riittää monelle tekevälle käsiparille, joista perheen aikuisilla pojilla on kahdet. Meillä on oikeastaan aika selvä työnjako. Teemulla on viljanpuinti ja aika lailla remonttihommatkin huolenaan. Riitta on vastannut lypsystä ja Teemu on autellut. Tuomaksella on tuota konehommaa ja esimerkiksi rehunanto. Minä teen navettatöitä ja paperihommia, Mauri Isoniemi kertoo. Tulevaisuus Isoniemen tilalla näyttää siinä mielessä mukavalta, että Tuomas ja Teemu ovat luontevat jatkajat sinä päivänä, kun sukupolvenvaihdos on ajankohtainen. Sukupolvenvaihdos on edessä aikaisintaan viiden vuoden päästä, mutta on iso asia, että pojissa on jatkajat. Monella on edessä se, että jatkajaa ei ole, Mauri sanoo. Meidän pojille tämä on tullut äidinmaidosta. Pojat ovat kasvaneet kiinni maatalouteen, Riitta naurahtaa. Teemu Isoniemi kertoo, että maatalousammatti on nuoren miehen mielestä hyvä ja varteenotettava vaihtoehto. Se on monipuolista työtä, hommia on monenlaisia. Yksitoikkoista tämä ei ainakaan ole, sillä kahta samanlaista päivää ei ole. Välillä on raskasta, mutta toivon mukaan hommat tästä vähän helpottuu, Teemu viittaa uuden navetan valmistumiseen. Kaikki Isoniemen tilan neljä jäsentä ovat maatilan lapsia. Maatalon töitä jokainen on tehnyt heti, kun kynnelle on kyennyt. Näin maatilan elämään on kasvettu luontevasti ja tiukasti kiinni. Tällä tavalla maataloudesta on tullut enemmän kuin työ. Kyllä tämä on elämäntapa. Lapset on päästettävä tekemään jo nuorena, siinä ne kasvavat ja oppivat tekemään hommia, Mauri sanoo. Maatalouteen on tullut vuosien varrella paljon muutoksia sekä käytännön työhön että byrokratian hoitamiseen. Niistä muutoksista on Isoniemen tilalla selvitty, ja Mauri muistuttaa, että kaikki hommat pitää hoitaa. Paperihomma on pottumaisinta tässä työssä, mutta ei siitä kannata valittaa, kun tulee sieltä sitten se tili tehdystä työstä, kun hommat saa tehtyä. Kun Isoniemiltä ajaa pois, näkyy navettatyömaa jälleen kauan ennen kuin häviää maisemaan. Sinne maisemaan se kuitenkin viimein katoaa. Lypsäminen Isoniemiltä ei sen sijaan katoa mihinkään. HUOLTO JA VARAOSAT KONEHUOLTO PAAVO LIINAMAA OY Sahatie 74, 85500 Nivala puh. 0400 385 839 Toritie 3, 85500 NIVALA Tuomo 050 517 7897 Paavo 0400 681 778 MEIJÄN MAATALOUS Toimituskunta: maaseututoimi/hannu Tölli, MTK Nivala maaseutunuoret/tuomas Kukkola Toimittajat: Seija Krapu, Matti Heinineva, Heikki Uusitalo Sivunvalmistus: Nivalan Kirjapaino Oy Painopaikka: Art-Print Oy, Kokkola Painos: 4 400 kpl Mauri Isoniemi kertoo, että uuteen navettaan tulee paikka noin 70 lehmälle ja samalle määrälle nuorta karjaa. Riitta Isoniemi toteaa, että Ujo-hieho ei ole kovin ujo. Nivalan kaupunki PL 10, 85501 Nivala tai www.nivala.fi e-mail: etunimi.sukunimi@nivala.fi
4 Marraskuu 2007 Markku ja Vuokko Töllin navettahanke on pyörähtänyt käyntiin aiv-siiloista, joiden pohja on tällä hetkellä Jonnan ja Tommin leikkialusta. Annika ja Silja seuraavat leikkejä toistaiseksi vaunuista. Toukokuu 2007 5 Toukomaan sininen rehutorni näkyy hyvin Ylivieskantielle. Timo Liinamaa ja Eira Halmekangas kehittävät jatkuvasti karjatilaansa. Toukomaan navetassa koneet tekevät raskaat työt Isäntäväki keskittyy lehmien hyvinvointiin Uudella pihatolla pärjää pitkään Tommi ja Jonna pääsevät vuoden päästä silittämään lehmiä uusissa oloissa. Karvoskylän Kantoperällä maitotilaa kolmannessa sukupolvessa pyörittävää Markku Tölliä ei pelota, vaikka isoisän aikoinaan alle kymmenelle lehmälle rakentaman navetan lähellä odottaakin tila 120-paikkaiselle pihatolle. Siltä näyttää, että toistasataa elukkaa pitää alkaa hommaamaan, toteaa nuori isäntä kaikessa rauhassa. Uuden navetan rakentamisen Tölli toivoo käynnistyvän viimeistään toukokuussa, kunhan rahoitus ensin varmistuu. Tilan laajennus on lähtenyt liikkeelle aiv-siiloista sekä lietekaivosta, jotka ovat jo hyvällä mallilla. Sukutilan yhteyteen talon muutama vuosi sitten rakentaneet Markku ja Vuokko Tölli päättivät lyhyen ajan sisään toisesta suuresta investoinnista vanhan parsinavetan käytyä ahtaaksi ja raskastöiseksi. Ennen kirvesmiesten saapumista hanke on jo ehtinyt pyöriä pitkän tien byrokratian rattaissa. Rahoitusta uuteen navettaansa Töllit hakevat TE-keskuksen kautta. Monet laskelmat on pitänyt tehdä. Jo puolitoista vuotta kestänyt sukupolvenvaihdos teetti kovasti paperitöitä, mutta navettainvestoinnissa niitä riittää vielä enemmän. Rahoitusanomus on ollut vetämässä vuoden päivät, Markku kertoo. Nykyisellään 18 lypsylehmää käsittävän tilan Tölli uskoo kasvavan uuden navetan myötä 40 50 lehmän kodiksi. Peltoa Tölleillä on viljelyksessä vuokramaineen 35 hehtaaria. Maitoa tila tuottaa meijeriin 150 000 litraa vuodessa. Uuteen navettaan tulee 16- paikkainen lypsyasema, sellainen 2 x 8:n kalaruoto. Pihatto on mukavampi, koska parsinavetassa on ulkoiluttamispakko. Työasemat ovat lisäksi paremmat, joten kävely vähenee myös lypsyaikana, luettelee Tölli pihaton etuja. Robottia ei Töllien navettaan kuitenkaan hankita, ainakaan toistaiseksi. Se olisi vaatinut tässä vaiheessa liikaa investointia. Robottia emme vastusta ja se varmasti laitettaisiin, jos resurssit antaisivat myöten. Valmius siihen toki tulee. Mikäli maa sulaa aikaisin ja rakentamaan päästään hyvissä ajoin, arvioi Markku navetan olevan toiminnassa vuoden sisällä. Talven aikana on hankittava muun muassa sahatavara sekä kalusteet, jotka on lain mukaan kilpailutettava. Fyysinen työ vähenee Navettainvestoinnin myötä Töllit odottavat fyysisen työn määrän vähenevän tilan pyörittämisessä. Tähän saakka kaikki on Markun mukaan hoidettu olkikuivatusta myöten käsipelillä. Lypsy tulee olemaan ainoa, joka ei toimi robotilla. Muuten kaikki on automatisoitua. Tilalle tulee kuitenkin enemmän lehmien seurantaa, joten työ ei tule loppumaan. Uuden systeemin opettelu ei Tölleistä kuulosta pahalta ja he pitävätkin sitä elinehtona nykyaikaisessa maatalousyrittämisessä. Nykyajan vehkeet on tehty hälytinjärjestelmineen toimintavarmoiksi ja ohjekirjat keksitty, Markku toteaa ja lisää, ettei investoimaan silti kukaan pakota. Tietysti tämä toisaalta vähän hirvittääkin, mutta jotenkin sitä vain luottaa siihen, että Suomessa tuotetaan maitoa tulevaisuudessakin. Onhan se myös hyvä, ettei mahdollisen jatkajankaan tarvitse sitten aivan nollasta lähteä, jatkaa perheen neljää lasta hoitava Vuokko. Maatalousyrittämisen suolana Markku arvostaa tietynlaista vapautta, vaikka pitääkin käsittämättömänä yhtälönä sitä, että nykyään kauppa saa tuotteesta paremman katteen kuin tuottaja. Homma on EU:n aikana pyörähtänyt päälaelleen. Ei tätä tukien takia kannata kadehtimaan kannata ruveta. Vapaita tiloja on varmasti myynnissä, että jos kiinnostaa, pääsee kyllä kokeilemaan. Töllien uutta pihattonavettaa tulee keväällä rakentamaan kaksi palkattua kirvesmiestä. Apua Markku sanoo saavansa myös kotoaan, niin että normaaliin päivärytmiin päästään syksyllä mahdollisimman nopeasti. Tuotantoon päästään toivottavasti äkkiä. Tyhjä navetta ei maksa itseään. Timo Liinamaan ja Eira Halmekankaan 70 lypsävän navetassa robotti lypsää lehmät, puhdistusrobotti raappaa lannan ritiläkäytäviltä ja mattoruokkija jakaa eläinten seosrehun. Me olemme tyytyväisiä lypsyrobottiin ja muihin koneisiin. Ne tekevät raskaat työt, ja me pystymme kahdestaan hoitamaan eläimet hyvin, isäntäpari sanoo. Kynä on nykyään tärkein navetointiväline. Tietokoneelta seurataan tuotantomääriä, terveystietoja ja ruokintaa. Lehmät ja niiden hyvinvointi on tässä hommassa tärkeintä, Eira Halmekangas korostaa. Täytyy vilpittömästi olla kiinnostunut lehmistä, jos aikoo tätä työtä tehdä. Ja muutenkin pitää olla tosissaan niin kuin muissakin ammateissa tänä päivänä, että pärjää. Liinamaat alkoivat rakentaa suurta navettaansa heti kohta Suomen EU:hun liittymisen jälkeen 1997. Viimeisin laajennus tehtiin 2002, ja nyt navetassa heiluu 150 päätä, kun nuori karjakin lasketaan mukaan. Alussa meitä pidettiin hulluina, kun aloimme rakentaa navettaa pellolle 1,5 kilometrin päähän talosta, mutta tämä on toiminut hyvin. Navetasta on langaton yhteys kotiin, viisi kameraa valvoo eläimiä ja robotti hälyttää, jos sillä on ongelmia. Rehut pyritään tällä tilalla tuottamaan ja käyttämään itse. Toukomaan tilalla on 82 hehtaaria peltoa, kun vuokrapellot ja emännän kotitilan pellot Toholammilla lasketaan mukaan. Rehun on oltava hyvää ja sitä on oltava riittävästi koko talveksi. Pellot tuottavat säilörehua, kuivaheinää, rypsiä ja viljoja sekä olkea, jota kuluu paljon ruokinnassa. Tänä syksynä onkin ollut rakas harrastus saada tarpeeksi kuivaa olkea, kun ei ole ollut kelejä. Viime syksynä olki oli kirkkaan keltaista, nyt on oljet paalattu kosteina säilöntäaineen kanssa. Tilan ulkopuolisia urakoitsijoita Toukomaalla käytetään aika vähän. Suurimmat koneet ovat yhteiskoneita, joilla myös työt tehdään yhdessä. Minusta yhteiskoneet sopivat Suomeen paremmin, Timo sanoo. Jonkin verran urakoitsijoilla teetetään ruiskutuksia ja joitakin pienempiä hommia. EU:hun he suhtautuvat samalla lailla kuin säähänkin. Sieltä tulee mitä sieltä tulee, ja sitten mennään sen mukaan ja katsotaan, mitä mahdollisuuksia muutos antaa. Maitokiintiöjärjestelmä mietityttää, mutta toistaiseksi ei ole varmuutta saatu, miten siinä käy vuoden 2014 jälkeen. Ruokintapöydässä on aluksi tungosta. Rehu sekoitetaan itse päivän annoksissa ja mattoruokkija pudottaa sen ruokintapöydälle. Uniikki-lehmä menossa lypsyrobotille. Lomista ja uuden opiskelusta virtaa työhön Maanviljelys on edelleen elämäntapa sinänsä. Töillä on säännöllinen rytminsä ja luonto määrää yhä paljosta, sää saattaa venyttää töitä kuukausitolkulla. Ennakoiva asenne töihin on välttämätön. Nuorena oli niin ehdoton. Nyt maailma on muuttunut värikkäämmäksi ja osaa miettiä laajemmin, Timo pohtii. Alussa isännyys ja emännyys on tietysti otettava ja tehtävä oman päänsä mukaan, vaikka löisikin päätään seinään. Isovanhemmat Irja ja Arvi Liinamaa ovat korvaamaton apu. Kiireaikana he auttavat töissä ja katsovat lasten, 3-vuotiaan Martin ja 8-vuotiaan Eveliinan, perään. Eveliina on usein navetassakin mukana, Eira kertoo. Mukavinta hänestä on lehmänpoijitus ja vasikoiden hoito. Perhe käy yhdessä lomalla kaksi kertaa vuodessa. Kotoa on pakko lähteä pois, muuten lomasta ei tule mitään. Ei voi odottaa, että sitten kun kaikki on hyvin, lähdetään lomalle, sellaista ei tule koskaan. Lomalle on vain lähdettävä ja luotettava, että lomittaja hoitaa hommat. Ja hyvin ovat lomatkin menneet, joskus on puhelimella annettu ohjeita. Lypsyrobotti helpotti työtä ratkaisevasti. Muutakin on kokeiltu, kaksi vuotta lypsettiin kolme kertaa päivässä 40 lehmää lypsyasemalla. Siinä meinasi jo ruppi loppua, Eira kertoo. Jos on vähintään 60 lehmää, robotti kannattaa jo hankkia. Eikä se investointina ole enää niin hirveän kallis, uusi iso traktori maksaa enemmän, Timo lisää. Laitetoimittajien pienryhmissä antamaa lisäkoulutusta pitää isäntäpari myös tärkeänä päivittäisen rutiinin katkaisijana. Meillä molemmilla on maatalouden koulutus, mutta uudesta tiedosta saa aina uutta virikettä ja virtaa työhön. Esimerkiksi robottikoulutusryhmässä on noin 10 tilaa, joille Hollannista käy eläinlääkäri pitämässä koulutusta vuorotellen. Aperehuryhmä kokoontuu muutaman kerran vuodessa, ja luennoimassa on asiantuntijoita ympäri Eurooppaa. Porukalla on mukavaa, ja kun avoimesti kertoo omista kokemuksistaan ja ongelmistaan, saa myös avoimesti toisilta tietoa ja pääsee nopeammin eteenpäin. Kyräilemällä ja kadehtimalla ei kannata elää. Tässä ammatissa on edelleen itsenäinen ja pääsee toteuttamaan itseään monipuolisesti, Timo summaa. Saa tehdä kaikkea remonttimiehestä toimitusjohtajan hommiin. Välillä tehdään likaisia töitä ja joskus puetaan paremmat vaatteet päälle.
6 Marraskuu 2007 MAA- TALOUDEN PALVELIJANA JO YLI 20 VUOTTA Nivala puh. (08) 442 111, fax 440 358 Täydentävien ehtojen vaatimuksista tilakohtaista neuvontaa Vuoden 2007 alusta lähtien viljelijät ovat voineet saada tilakohtaisesti räätälöityä neuvontaa täydentävistä ehdoista. Palvelua kutsutaan tila-neuvonnaksi, josta vastaavat siihen pätevöityneet neuvojat. Maa- ja metsätalousministeriön järjestämän koulutuksen ja tentin on suorittanut myös noin ProAgria Nivalan neuvojat. Täydentävien ehtojen vaatimusten merkitys kasvaa kuluvana vuonna, kun ne tulevat aiempaa laajemmin muun muassa ympäristö- ja LFA-tukien saannin ehdoiksi. Tilaneuvonnassa viljelijä ja neuvoja käyvät keskustellen läpi täydentäviin ehtoihin liittyvät ja tilan toiminnan kannalta merkittävät asiat, lainsäädännölliset ehdot ja perusteet sekä käytännön toteutuksen. Viljelijä saa tarvittaessa lisäohjeita tai suosituksia tilan toiminnan kehittämiseksi. Palvelun runkona käytetään kyseisen neuvontaosion havaintolistaa. Siihen on kerätty kaikki täydentäviin ehtoihin liittyvät noudatettavat kohdat. Kukin kohta käsitellään ja merkitään, onko asia kunnossa vai havaitaanko siinä puutteita tai korjaustarpeita. Viljelijä saa tilaneuvontaan valtion maksamaa tukea enintään 150 euroa kahdesta neuvontaosiosta kalenterivuoden aikana. Tuettu neuvonta on käytännössä lähes ilmaista tiloille. Nivalalaiset ovat käyttäneet tätä hyväksi todettua mahdollisuutta harmittavan vähän, toteaa maaseutujohtaja Hannu Tölli. Tuki haetaan kunnan maaseutuviranomaiselta kahden kuukauden kuluessa neuvonnasta. Agrimarket eläinravitsemuksen ammattilainen SUORAT NUMEROT: Maatalous 010 7684 976 Myymälä 010 7684 975 Multasormi 010 7684 964 Varaosat ja tarvikkeet 010 7684 977 Sianrehut/Mika Kellokoski 010 4027 920 Naudanrehut/Pekka Ruostetsaari 010 4027 956 fi ma-pe 8-17 la 9-13 Veli-Matti Säisälle on tärkeää, että eläimet voivat hyvin. Veli-Matti Säisä on kolmas isäntä talossa Sarjankylän Ojanperäntieltä löytyy mukava, pieni maatalouskeskittymä, jossa kolme maatilaa on vieri vieressä. Yhteistyö tilojen välillä sujuu mainiosti, ja se tuo työhön oman hienon säväyksensä. Yksi näistä tiloista kuuluu vuonna -79 syntyneelle nuorelle isännälle, Veli-Matti Säisälle. Säisä pyörittää kihlattunsa kanssa maitotilaa, jossa on tällä hetkellä 26 lypsävää lehmää. Olen kolmas isäntä tässä talossa. Pappa tähän on aikoinaan sodan jälkeen ensimmäisenä tullut, Veli-Matti Säisä kertoo. Säisän tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2005, ja Veli-Matti hyppäsi puikkoihin. Tuntuu hyvältä, että voi jatkaa tätä tilaa, tavallaan siitä on ylpeäkin. Siitä tulee lisää halua tehdä tätä työtä, kun tietää, että aiemmat isännät ovat tehneet paljon tilan eteen. Veli-Matin vanhemmat asuvat tilan paritalon toisessa asunnossa. He ovat tietysti olleet suuri apu, nuori mies kiittelee. Veli-Matille tie maatalousammattiin on kulkenut luontevaa reittiä, jolle hän lähti jo lapsena. Peruskoulun jälkeen hän kävi ammattikoulussa sähköpuolen, sen jälkeen vuorossa oli armeija, ja sitten tie veikin jo opiskelemaan maatalousalaa Haapajärvelle. Koko ajan Säisällä oli mielessään, että maataloudesta tulee tulevaisuudessa ammatti. Se on ollut aina päivänselvä asia. En ole ollut ikinä edes missään muualla töissä. Aivan pienestä pitäen olen ollut tilan töissä. Itsensä pomo Veli-Matti Säisän työpäivä käynnistyy puoli kuuden tietämissä herätyksellä. Sen jälkeen lehmien hoitaminen ja navettatyöt rytmittävät päivää, johon mahtuu askareita iltaan asti. Illalla yhdeksän ja kymmenen välillä Säisän tilalla käydään katsomassa, että kaikki on navetassa kunnossa. Sen jälkeen päivä on pulkassa. Vaikka työ on hyvin sitovaa, pitää Veli-Matti Säisä siitä. Parasta tässä on varmasti se, että saa olla pomo itsellensä. On tavallaan vapaus, vaikka onkin seitsemän päivää viikossa kiinni tässä työssä. Työ on fyysistä ja siinä mielessä raskasta, mutta toisaalta se antaa paljon. Kun esimerkiksi eläimet voivat hyvin, se tuo itsellekin iloa. Paperityötä on nykyään paljon ja se on raskasta, mutta muuten työ on mielekästä ja antoisaa, ollut minulle sitä aina. Erityisen tärkeitä Veli-Matille ovat lehmät ja niiden hyvinvointi. Lehmien kanssa tykkään työskennellä. Se on itse asiassa aika viisas eläin. Kun sen kanssa on tekemisissä, oppii yleensä huomaamaan, onko sillä hätä ja mikä hätä sillä on. Minulle on tärkeä asia, että eläimet voivat hyvin. Niinhän sitä sanotaan, että kun eläimillä on hyvä olla, isännälläkin on hyvä olla. Huonosti voivat eläimet eivät tuotakaan. Eläinten hoitamiseen ja muihin maatalouden asioiden pyörittämiseen löytyy Säisän mukaan Nivalasta hyvin apua. On onni, että Nivalassa on osaavia ihmisiä: esimerkiksi eläinlääkärit ja sorkanhoitajat. Myös paperihommiin saa ammattitaitoista apua. Onni on myös se, että pitkäjänteisyyttä vaativiin töihin löytyy pitkäjänteisiä ihmisiä. Maatalous on yksi näistä pitkäjänteisistä töistä ja Veli-Matti Säisä pitkäjänteisistä ihmisistä.
Toukokuu 2007 7 Perttu Hosionaho uskoo rypsiöljyyn Maataloudessa on aina uusia mahdollisuuksia Perttu Hosionahon viljelemästä rypsistä Töllinperällä puristettua ruokaöljyä saa lähiseudun kaupoista. Myös koneurakointi ja hunaja antavat sivutuloa viljanviljelyn ohella. Perttu Hosionaho ei ole katunut päivääkään päätöstään ottaa kotitilan isännyys, kun isä jäi eläkkeelle puolitoista vuotta sitten. Isäntänä on oma vapaus, ja olen tottunut töitä tekemään pienestä pitäen. Töitä on niin paljon kuin viitsii tehdä. Aina on uusia mahdollisuuksia maataloudessa. Pertun vanhempien, Risto ja Kaija Hosionahon, jäljiltä Välipellon tilalla viljellään viljaa ja rypsiä, joka puristetaan öljyksi omalla tilalla. Puristejäte on hyvää valkuaisrehua, jota menee naapuritiloille. Tilalla on myös mehiläispesiä, joita kesällä Töllinperällä riehuneen karhun jäljiltä jäi vielä parikymmentä. Pertulla on myös Markku Hosion kanssa yhteisiä koneita, joilla urakoidaan muille sen verran kuin omilta töiltä ehditään. Päätulo tulee viljanviljelystä, Rypsin puristejäte on hyvää valkuaisrehua. urakointi, rypsi ja hunaja antavat lisätuloa. Isä auttaa vielä öljynpuristuksessa ja mehiläispesien hoidossa, ja äiti markkinoi hunajan ja ruokaöljyn lähikauppoihin, vaikka opiskeleekin jo uuttaa ammattia, kalevalaista jäsenkorjausta. Minulle oli jo pienenä selvää, että jatkan tilanpitoa, vaikka kokeilin muitakin hommia. Olin Mecanovalla ja Ruotsissa Nordic Boilersin kattilansennuksessa. Saisi niissä ehkä parempaa palkkaa, mutta tässä on oma vapaus, ja eihän sitä enempää tarvitse, kuin että saa asiansa hoidettua. Pertun suunnitelmissa on ensi kesänä panna enemmän pelloista viljalle, ja vastaavasti vähentää rypsialaa 20 hehtaariin ja karsia hunajapesiä. Pertulla oli tänä vuonna rypsillä 30 hehtaaria, viljalla 30 hehtaaria ja nurmella 6 hehtaaria. Toisaalta uskon siihen, että polttoaineessa voi löytyä rypsiöljyn tulevaisuus ja kohtuullinen sivutulo. Kunhan vain verotuksen panevat kohdalleen. Vero pitäisi ottaa kokonaan pois biopolttoaineilta. Aikoinaan ajeltiin maatalouskoneilla puolet ja puolet -seoksella, mutta verotus teki siitä lopun. Jos rypsiöljyä halutaan käyttää ympäri vuoden, täytyy se esteröidä, ja siihen tarvitaan kalusto. Olisihan se mielenkiintoista värkätä... Vehnästä tuli tänäkin kesänä kohtalainen sato. Rypsiä kiusasivat sateet ja kirpat, ja sato jäi huonoksi, vähän yli 1 000 kiloksi hehtaarilta. Koneurakoinnille kysyntää Urakointia sen sijaan Perttu on saanut tehdä niin paljon kuin on ehtinyt. Paalaajaa ajettiin tänä kesänä paljon. Näyttää, että hommia riittää, vaikka urakointia ei ole mitenkään edes mainostettu. Perttu omistaa osan yhteisestä traktorista, niittomurskaimesta, vesakkomurskaimesta ja lietekalustosta. Kevättalvella haettiin ruisku Ruotsista. Konehommista hän pitääkin eniten, ja on touhunnut koneiden kanssa aina mielellään. Ei tule paljon vapaapäiviä pidettyä, aina sen verran värkkäämistä löytyy. Vuodet eivät ole veljeksiä. Tällä hetkellä Pertulla on hunajaa ja II-luokan rypsiöljyä on varastossa paljon. Joitakin käyttäjiä on, jotka hakevat öljyä lietesäiliöön vaahtoutumisen estämiseen. Öljy on tosi hyvä siihen. Periaatteessa rypsiöljyä voisi käyttää lämmitysöljynäkin. Viljelijän ammatissa raskas byrokratia on Pertun mielestä ainoa pitkä miinus. Mutta siihenkin tottuu. Jotain valoakin on näkyvissä, kun viljan hintakin on nyt nousussa. Tuottajahinnankin on pakko ruveta nousemaan. Lypsykoneen hurina ohjaa kotiin Aloin seurustella nivalalaisen poikamiesisännän, nykyisen mieheni kanssa, nelisen vuotta sitten. Tämä oli siis ennen sitä aikaa, kun maaseutu oli suurta huutoa ja komeat maajussit poseerasivat lehdissä koko kansan lemmikkeinä. Tuolloin ennen vanhaan maaseutu oli poissa muodista, ja monet kerrat sain vakuutella ihmisiä oikeasta halustani seurustella maanviljelijän kanssa ja myöhemmin muuttaa maalle maitotilan emännäksi. Tätä päätöstäni ei eniten kauhistellut Turun saaristossa asuva perheeni, vaan pikemminkin nivalalaiset itse. Ihan ventovieraat ihmiset saattoivat tulla vaikka kesken kauppareissun kysymään, että miten ihmeessä olen eksynyt tänne Pohjanmaan perukoille kauniista saaristosta. Vastasin, että rakkauden tähden ihminen tekee kaikenlaista hupsua, kuten esimerkiksi muuttaa Nivalaan. Tätä vastausta kukaan ei kummastellut, mutta sitä kyllä, kun kerroin viihtyväni täällä erinomaisesti ja vieläpä perinteisen maatilan emäntänä. Monesti vasta nämä vieraiden kysymykset ovat panneet minut miettimään, että mikä täällä maalla pitäisi mättää? Miksi maaseudulla tehtävää työtä aliarvostetaan ja onko se jotenkin väärin, että nuori nainen haluaa Nauvosta asti tulla tänne navetoimaan? Viimeistään siinä vaiheessa, kun muutin mieheni kotitilalle (itsekkäästi ajettuani appivanhemmat sieltä ensin pois), tajusin sen, mitä maatilan arki oikeasti on. Loputkin romanttiset mielikuvat maaseudun idyllistä karisivat siinä vaiheessa, kun ensimmäinen kevät sonnanajoineen tuli. Mieheni, tuo seurusteluaikojen aikaansa antava ja hyväntuoksuinen kaveri muuttui yhtäkkiä paskanhajuiseksi perusisännäksi, joka ajeli traktorillaan kaiket päivät pitkin kyliä. Omaa muutostani lukiotyttösestä emännäksi en ehtinyt huomata. Kuitenkin kaikki tuntui olevan kohdallaan. En ollut kaivannutkaan mitään ruusuilla tanssimista, vaan ihan tavallista arkea ja sitä sainkin. Omalta kohdaltani olen huomannut, että tässä maanviljelijän työssä kaikkein parasta onkin juuri se arki. Tarkkoja kellonaikoja ei ole, mitä nyt lypsylle olisi hyvä mennä suunnilleen samaan aikaan joka päivä, jollei halua saada alaisiltaan kovin pahaa huutometakkaa saapuessaan työpaikalle. Vaikka kausiluontoiset työt, kuten vaikka kylvöt ja rehunteot, on tehtävä ajallaan, ei niillekään ole olemassa mitään parasta ennenpäivämäärää. Luonnon omassa rytmissä, eli siinä, että kesällä valoisaan aikaan tehdään enemmän työtä ja talvella levätään, on hyvä elää. Maanviljelijän ammatti on nykyajan hektisessä maailmassa rohkea valinta. Kun ryhtyy maanviljelijäksi, tietää, että sitoutuu täysillä johonkin paikkaan ja sen ihmisiin. Itse olen halunnut sitoutua Nivalaan. Vaikka kotikonnuilla Turussa onkin mukava käydä, kyllä tänne omaan kotiin on aina ihana tulla. Täällä oikealla maaseudulla on vielä aikaa ottaa rennosti ja näin maanviljelijänä ehtii vaikka torkkua keskellä pimeintä syyspäivää. Ruuhka-Suomessa on hyvä käydä aina välillä, jotta taas voi tulla tänne latomeren keskelle nauttimaan siitä, että täällä haisee aito lehmänsonta eikä pakokaasut. Elise Savakko-Pihlajaniemi Kirjoittajalla on blogi osoitteessa www. maaseuduntulevaisuus.fi/maalla/blogit/lehemanpusu
8 Marraskuu 2007 20 000 lomituspäivää vuodessa Maatalousyrittäjän työ on sitovaa ja karjatiloilla eläimet on hoidettava ja tuotanto varmistettava vuoden jokaisena päivänä. Kaupunki vastaa maatalousyrittäjien lomituksesta. Mela korvaa lomituksesta aiheutuvat kustannukset kaupungille täysimääräisesti sekä korvaa hallintokuluja lomituspäivien mukaan. Nivalassa on yli 400 maatilayritystä, joista karjataloutta harjoitetaan 241 tilalla. Tiloilla lomitettiin vuonna 2006 yhteensä 90 henkilötyövuotta, johon osallistui 65 vakituista, 7 yrittäjälomittajaa, 59 määräaikaista tilapäisiä lomituksia suorittavaa sekä 93 perheenjäsenlomittajaa. Lomituspäiviä Nivalassa on noin 20 000. Lomituspalvelujen piiriin kuuluvat sellaiset maatalousyrittäjät ja heidän perheenjäsenensä, joilla on maatalousyrittäjien eläkelain (MYEL) mukainen pakollinen vakuutus tai vakuutushakemus vireillä Melassa. Lomituspalveluja voivat käyttää laajimmillaan kotieläimiä pitävät maatalousyrittäjät. Maatalousyrittäjä voi saada vuosilomaa, sijaisapua ja maksullista lomitusapua. Vuosiloman saamiseksi maatalousyrittäjällä tulee olla kotieläimiä vähintään 4 kotieläinyksikköä, ja hänen tulee olla päätoiminen maatalousyrittäjä. Sijaisapuoikeus mutta ei vuosilomaoikeutta voi olla joissakin tilanteissa myös kasvinviljelijöillä ja sivutoimisilla maatalousyrittäjillä, tai kun kotieläinyksiköitä on vähemmän kuin 4 tai pakollinen MYEL-vakuutus ei ole ollut vuoden alusta voimassa. Sijaisapua voi saada siis, vaikka tilalla ei olisi kotieläimiä lainkaan. Maksullista lomitusta täyteen hintaan voivat ostaa myös muut kuin vuosilomaan oikeutetut maatalousyrittäjät. Vuosiloma on maatalousyrittäjille maksutonta, mutta sijaisavusta peritään maksu. Sijaisapumaksu lasketaan maatalousyrittäjän MYEL-työtulon perusteella. Lomituspalvelua voi saada myös maksua vastaan täyteen hintaan tai alennettuun hintaan. Lomittajan työhön ja ammattiin pääsee mukavasti kiinni esim. oppisopimuksen kautta, jolloin työssä ollessaan lomittaja saa karjatalouden ammattitutkinnon 1,5 vuodessa. Jatko-opiskelumahdollisuudet ovat hyvät ja työllisyystilanne erinomainen. Lomitus voi olla myös yritystoiminnan omaista palvelua. Yllätykset kuuluvat johtavan lomittajan arkeen Syyskuussa Nivalan uutena johtavana maatalouslomittajana aloittanut Reino Heikkinen kerkesi saamaan oppia työnkuvaansa kolmen viikon ajan Antti Saaraselta, joka puolestaan jäi 26. lokakuuta lomille ja sitä myöten ensi vuoden alusta eläkkeelle. Aivan aloittelija ei ole Heikkinenkään 22 vuoden vakituisen maatalouslomittajan työkokemuksellaan. Nivalassa olen työskennellyt vuodesta 1985. Tässä uudessa työssä varmasti auttaa, että tilat ovat tuttuja, kuusitoistavuotiaana Kotkasta Nivalaan kotiutunut Heikkinen sanoo. Kokemusta Heikkisellä on etenkin Aittoperän tiloilta, joilla hän on työskennellyt rengaslomittajana. Vuosisuunnitelma on lomittajalle ja tilalle helppo systeemi, jossa työt tulevat tutuiksi. Heikkinen toteaa opiskelleensa aikoinaan lomittajaksi oppisopimuskoulutuksella ja käyneensä tämän jälkeen kursseilla, jotka ovat alalla tärkeitä, koska osaamista täytyy päivittää. Laatukoulutuskin on tarpeen, sillä myös lomittajan on tiedettävä, kuinka hyvälaatuista tuotetta tehdään. Toisen johtavan lomittajan pestin jättävä Antti Saaranen on Heikkisen kanssa samoilla linjoilla. Koulutus ei ole koskaan pahaksi. Systeemit ovat kuitenkin joka tilalla vähän erilaiset, joten ne täytyy aina käydä erikseen läpi, 22 vuotta ja kymmenen kuukautta lomittajia johtanut Saaranen sanoo. Työvuorosuunnitelmia ja tilakäyntejä Johtavan maatalouslomittajan päätehtävänä on Heikkisen mukaan yrittäjien lomien järjestely. Lomittajien työvuorosuunnitelmat työ- ja vapaapäivineen tehdään yleensä neljäksi viikoksi eteenpäin. Yllätyksiä tulee tietysti tasaiseen tahtiin, eikä rengaslomittajankaan vuosisuunnitelma välttämättä muuttumattomana pysy. Johtava lomittaja pyrkii työvuoroja järjestellessään huomioimaan myös yrittäjän toiveita. Reino Heikkinen (oik.) otti pestin vastaan eläkkeelle tähyävältä Antti Saaraselta. Työhön kuuluvat myös tilakäynnit ja tilakartoitukset, joissa käydään läpi työmenetelmät sekä tarkistetaan, että paikat ovat kunnossa. Työturvallisuus on tärkeää, jotta turhilta tapaturmilta vältyttäisiin, kertoo Heikkinen ja lisää, että jossain vaiheessa pitäisi vielä ehtiä opastamaan uusia lomittajia. Sekä Heikkinen että Saaranen tietävät uusille maatalouslomittajille olevan aina tilausta. Lomittajan työnkuva on viime vuosina muuttunut maatalouden automatisoiduttua aina vain pidemmälle. Toisaalta työ on vastuun kannalta raskaampaa, kun on valvottava karjan terveyttä, huomauttaa Heikkinen. Nivalan lomitustoimistosta johdetaan 65 lomittajaa. Palvelua ostetaan lisäksi noin kymmeneltä yrittäjälomittajalta. Nivalassa johtava lomittaja päivystää myös viikonloppuisin. Lomitustyö ammattina Jos viihdyt eläinten parissa maaseudulla, arvostat itsenäistä työskentelyä ja päätöksentekoa, tulet toimeen erilaisten ihmisten kanssa, et pelkää ottaa vastuuta ja lisäksi olet kiinnostunut maatalouskoneiden käytöstä, sinulle voisi sopia työ maatalouslomittajana. Lomittajaksi voit ryhtyä, vaikka et olisikaan kotoisin maaseudulta. Lomittajan koulutuksessa harjoittelu tapahtuu usein maatiloilla. Kotieläimet tarvitsevat hoitoa viikon jokaisena päivänä. Lomittaja on henkilö, joka antaa maatalousyrittäjäperheille heidän tarvitsemansa hengähdystauon niin vuosilomien kuin sairaslomienkin aikana. Yrittäjien on helppo lähteä lomalle tai toipua rauhassa sairaudesta, jos tilan voi jättää osaaviin ja luotettaviin käsiin. Työ lomittajana on vaativaa, mutta palkitsee tekijänsä. Lomituspalvelun yhteystiedot: Markus Rauma, lomituspalvelujohtaja, p. (08) 4491 260 tai 044 4457 260 Kaisu Palola, toimistosihteeri, p. (08) 4491 291 Irene Jauhonen, johtavalomittaja, p.(08) 4491 262 Reino Heikkinen, johtavalomittaja, p. (08) 4491 261 Lomituspalvelujen päivystys, p. 044 4457 261