Liikenteen turvallisuusviraston väliaikaiset ohjeet ammattiveneille

VTT EXPERT SERVICES OY Liikenteen turvallisuusviraston väliaikaiset ohjeet ammattiveneille Versio 2016.1

1 1 JOHDANTO JA SOVELTAMISPERIAATTEET... 15 1.1 Tarkoitus... 15 1.2 Tausta... 15 1.3 Periaatteet käytettäessä ISO-standardeja... 15 1.4 Säännöt suhteessa kansainvälisiin sopimuksiin... 16 1.5 Poikkeavat ratkaisut... 16 1.6 Sääntöjen pätevyysrajat... 16 1.7 Käyttöolosuhteet... 17 1.8 Lisämerkinnät... 18 1.9 Tarkastusmenettelyt... 19 1.10 Dokumentointi... 20 1.11 Raportointi... 20 1.12 Säännöstössä käytetyt yhteiset määritelmät ja symbolit... 21 2 ALUSKONSEPTIT... 23 2.1 Tarkoitus... 23 2.2 Viitteet... 23 2.3 Eri aluskonseptit... 23 3 VEDEN SISÄÄNPÄÄSYN ESTÄMINEN... 27 3.1 Tarkoitus... 27 3.2 Viitteet... 27 3.3 Dokumentointi... 27 3.4 Aukot ja sulkulaitteet, yleistä... 27 3.5 Vaatimukset aukoille ja sulkulaitteille... 28 3.6 Määritelmät, aukkojen ja sulkulaitteiden tyypit... 28 3.7 Aukon sijoituspaikka... 29 3.8 Sulkutila... 30 3.9 Kaikille sulkulaitetyypeille yhteiset määritelmät ja vaatimukset... 30 3.10 Vaatimukset aukoille, jotka ovat kulussa auki... 34 3.11 Vaatimukset oville... 35 3.12 Vaatimukset luukuille... 35 3.13 Vaatimukset ikkunoille... 35

2 3.14 Vaatimukset laidoitusporteille... 36 3.15 Vaatimukset ilmaputkille... 37 3.16 Runkoläpiviennit ja niihin kytketyt järjestelmät... 37 3.17 Perämoottorikaukalon läpiviennit... 39 4 VARALAITA JA VAKAVUUS... 45 4.1 Tarkoitus... 45 4.2 Viitteet... 45 4.3 Dokumentointi... 45 4.4 Arviointivaihtoehdot ja vaatimukset... 46 4.5 Määritelmät ja olettamukset... 49 4.6 Lastitilanteet... 51 4.7 Olettamukset vakavuuden arvioinnissa... 52 4.8 Kaukaloiden vaikutus vakavuuteen... 53 4.9 Varauppouma... 54 4.10 Keulan kantavuus... 54 4.11 Varalaita vuotoaukkoihin (kaikki alukset)... 54 4.12 Kallistuskulma ja jäännösvaralaita laitakuormalla... 55 4.13 Suurin oikaiseva momentti... 55 4.14 GZ -käyrän ominaisuudet... 56 4.15 Keinunta sivutuulessa ja aallokossa (sääkriteeri)... 56 4.16 Tuulen aiheuttama kallistus... 57 4.17 Kelluvuus vedellä täytettynä... 57 4.18 Kaatumiselle alttiit monirunkoalukset... 59 5 KANSIJÄRJESTELY JA KAUKALOT... 60 5.1 Tarkoitus... 60 5.2 Viitteet... 60 5.3 Dokumentointi... 60 5.4 Ylilyövän veden käsittely, yleistä... 60 5.5 Määritelmät... 61 5.6 Vaatimukset kansijärjestelylle... 61 5.7 Vaatimukset kaukaloille... 61

3 6 VUODON ESTÄMINEN JA HALLINTA, PILSSIVESIJÄRJESTELMÄ... 66 6.1 Tarkoitus... 66 6.2 Viitteet... 66 6.3 Dokumentointi... 66 6.4 Vaatimukset... 66 6.5 Vuototilanteen hallinta... 66 6.6 Rajoitettu uppoamattomuus... 67 6.7 Pilssintyhjennysjärjestelmät... 68 7 MITOITTAVAT KUORMITUKSET... 74 7.1 Tarkoitus... 74 7.2 Viitteet... 74 7.3 Periaatteet... 74 7.4 Pohjan mitoituspaine... 75 7.5 Laidan mitoituspaine... 76 7.6 Kannen mitoituspaine... 77 7.7 Ylärakenteen mitoituspaine... 77 7.8 Vesitiiviiden laipioiden mitoituspaine... 77 7.9 Integraalisäiliöiden mitoituspaine... 77 7.10 Monirunkoaluksen välisillan alapuolinen mitoituspaine... 78 7.11 Mitoituspaineen korjauskertoimet... 78 8 SUUNNITTELUPERIAATTEET, LUJITEMUOVI... 84 8.1 Tarkoitus... 84 8.2 Viitteet... 84 8.3 Lujuusanalyysin periaatteet... 84 8.4 Olettamukset... 85 8.5 Globaali lujuus ja jäykkyys... 86 8.6 Rakennejärjestelyt... 87 8.7 Rungon jäykisteet... 88 8.8 Muut jäykisteet... 88 8.9 Laminaattirakenne... 89 8.10 Laminaatin porrastus... 89

4 8.11 Laminaattiliitokset... 90 8.12 Rakenteen muut yksityiskohdat... 92 9 LUJITEMUOVIMATERIAALIT... 93 9.1 Tarkoitus... 93 9.2 Viitteet... 93 9.3 Dokumentointi... 93 9.4 Hartsit... 93 9.5 Lujitteet... 94 9.6 Materiaalien soveltuvuus ja yhteensopivuus... 94 9.7 Laminaattien mekaaniset arvot... 94 9.8 Laminaattien arvojen määrittäminen kokeellisesti... 94 9.9 Laminaattiarvojen määrittäminen laskennallisen lujitepitoisuuden perusteella... 95 9.10 Kerroslevy-ydinaineet... 95 9.11 Rakennemitoituksessa käytettävät mekaaniset arvot... 96 9.12 Liimat... 96 9.13 Muut materiaalit... 96 10 LUJITEMUOVIALUSTEN MITOITUS... 105 10.1 Tarkoitus... 105 10.2 Viitteet... 105 10.3 Dokumentointi... 105 10.4 Symboliluettelo... 105 10.5 Paneelin mitat... 106 10.6 Vaatimukset umpilaminaattipaneeleille... 107 10.7 Vaatimukset kerroslevypaneeleille... 107 10.8 Minimilujitemäärä paikalliskuormia varten... 109 10.9 Korjauskertoimet paneeleille... 110 10.10 Jäykisteet... 111 10.11 Rungon vahvistetut alueet... 113 10.12 Erityisesti kuormittuneet rakenteet... 114 10.13 Sallitut jännitykset... 115 11 LUJITEMUOVIALUSTEN TUOTANTO... 117

5 11.1 Tarkoitus... 117 11.2 Viitteet... 117 11.3 Dokumentointi... 117 11.4 Laminointitilat... 117 11.5 Materiaalin varastointi... 118 11.6 Laminointi... 118 11.7 Kerroslevyrakenne... 119 11.8 Jatkolaminoinnit... 120 11.9 Liimaus... 120 11.10 Kovettuminen... 120 11.11 Paksuusmittaus... 121 11.12 Materiaalitestaus... 121 12 SUUNNITTELUPERIAATTEET, ALUMIINI... 122 12.1 Tavoite... 122 12.2 Viitteet... 122 12.3 Lujuusanalyysin periaatteet... 122 12.4 Olettamukset... 123 12.5 Globaali lujuus ja jäykkyys... 124 12.6 Rakennejärjestelyt... 124 12.7 Rungon jäykisteet... 125 12.8 Muut jäykisteet... 125 12.9 Rakenteiden yksityiskohdat... 126 12.10 Hitsaus... 127 13 ALUMIINIMATERIAALIT... 130 13.1 Tarkoitus... 130 13.2 Viitteet... 130 13.3 Dokumentointi... 130 13.4 Alumiiniseosten mekaaniset ominaisuudet... 130 13.5 Hitsauslisäaineet... 131 14 ALUMIINIALUSTEN MITOITUS... 132 14.1 Tarkoitus... 132

6 14.2 Viitteet... 132 14.3 Dokumentointi... 132 14.4 Symboliluettelo... 132 14.5 Paneelin mitat... 133 14.6 Vaatimukset alumiinipaneeleille... 133 14.7 Korjauskertoimet paneeleille... 134 14.8 Jäykisteet... 135 14.9 Vahvistukset... 136 14.10 Erityisen kuormitetut rakenteet... 137 14.11 Sallitut jännitteet... 138 15 ALUMIINIALUSTEN TUOTANTO... 138 15.1 Tarkoitus... 138 15.2 Viitteet... 138 15.3 Dokumentointi... 139 15.4 Tuotantotilat... 139 15.5 Materiaalit... 139 15.6 Leikkaus ja muovaus... 139 15.7 Hitsaus... 139 16 SUUNNITTELUPERIAATTEET, TERÄS... 141 16.1 Tarkoitus... 141 16.2 Viitteet... 141 16.3 Lujuusanalyysin periaatteet... 141 16.4 Olettamukset... 142 16.5 Globaali lujuus ja jäykkyys... 143 16.6 Rakennejärjestely... 143 16.7 Rungon jäykisteet... 144 16.8 Muut jäykisteet... 144 16.9 Rakenteiden yksityiskohdat... 144 16.10 Hitsaus... 146 17 TERÄSMATERIAALIT... 150 17.1 Normaali laivanrakennusteräs... 150

7 17.2 Teräslaadut matalille lämpötiloille... 150 18 TERÄSALUSTEN MITOITUKSET... 151 18.1 Tarkoitus... 151 18.2 Viitteet... 151 18.3 Dokumentointi... 151 18.4 Symboliluettelo... 151 18.5 Teräspaneelit... 152 18.6 Korjauskertoimet paneeleille... 152 18.7 Jäykisteet... 154 18.8 Vahvistukset... 155 18.9 Erityisen kuormitetut rakenteet... 156 18.10 Sallitut jännitykset... 156 19 TERÄSALUSTEN TUOTANTO... 157 19.1 Tarkoitus... 157 19.2 Viitteet... 157 19.3 Dokumentointi... 157 19.4 Tuotantotilat... 157 19.5 Materiaalit... 158 19.6 Leikkaus ja muovaus... 158 19.7 Hitsaus... 158 20 PERÄSIN JA OHJAUSJÄRJESTELMÄT... 160 20.1 Tarkoitus... 160 20.2 Viitteet... 160 20.3 Dokumentointi... 160 20.4 Ohjausjärjestelmät... 161 20.5 Peräsimet... 162 21 PROPULSIOKONEISTO... 169 21.1 Tarkoitus... 169 21.2 Viitteet... 169 21.3 Dokumentointi... 169 21.4 Soveltaminen... 169

8 21.5 Koneet... 170 21.6 Voimansiirto... 171 21.7 Konetilat... 171 21.8 Jäähdytysjärjestelmä... 172 21.9 Pakokaasujärjestelmä... 173 21.10 Hallinta- ja tietojärjestelmät... 175 21.11 Painelaitteet... 176 21.12 Säiliöt... 176 22 POLTTOAINEJÄRJESTELMÄ... 177 22.1 Tarkoitus... 177 22.2 Viitteet... 177 22.3 Dokumentointi... 177 22.4 Polttoainejärjestelmän suunnittelu... 178 22.5 Vaatimukset polttoainesäiliötilalle... 178 22.6 Polttoainesäiliöt... 178 22.7 Polttoainejärjestelmän asennus... 182 22.8 Polttoaineputket... 183 22.9 Koestus... 184 23 VOIMANSIIRTO... 184 23.1 Tarkoitus... 184 23.2 Viitteet... 184 23.3 Dokumentointi... 185 23.4 Vaatimukset, yleistä... 185 23.5 Koneiden alusta... 185 23.6 Alennusvaiheet... 185 23.7 Vaatimukset propulsiolle akselivetoisella potkurilla... 185 23.8 Vaatimukset vesisuihkupropulsiolle... 188 24 SÄHKÖJÄRJESTELMÄ... 189 24.1 Tarkoitus... 189 24.2 Viitteet... 189 24.3 Dokumentointi... 189

9 24.4 Määritelmät... 190 24.5 Soveltaminen... 191 24.6 Yleistä... 191 24.7 Jakeluverkko... 192 24.8 Aluksen sähkönkehitys... 192 24.9 Akut ja akustot... 193 24.10 Generaattorit ja varaajat... 194 24.11 Sähkökeskukset ja kotelot... 194 24.12 Laitteiden suojausluokat... 195 24.13 Testaus... 195 25 SISUSTUS... 196 25.1 Tarkoitus... 196 25.2 Viitteet... 196 25.3 Dokumentointi... 196 25.4 Käymälät... 196 25.5 Ilmanvaihto... 196 25.6 Makeavesijärjestelmä... 197 26 HENKILÖTURVALLISUUS... 198 26.1 Tarkoitus... 198 26.2 Viittaukset... 198 26.3 Dokumentointi... 198 26.4 Työkansi... 198 26.5 Loukkaantumisriskin minimointi aluksessa... 202 26.6 Hätätiet ja hätäuloskäynnit... 203 27 PALOTURVALLISUUS... 205 27.1 Tarkoitus... 205 27.2 Viittaukset... 205 27.3 Dokumentointi... 205 27.4 Määritelmät... 206 27.5 Palontorjunta... 207 27.6 Materiaalivaatimukset ja järjestelyt... 208

10 27.7 Tuuletuksen säätö... 210 27.8 Palonilmaisin- ja hälytysjärjestelmät... 211 27.9 Palonsammutusjärjestelmät yleistä... 212 27.10 Kiinteät palonsammutusjärjestelmät... 212 27.11 Käsisammuttimet... 213 27.12 Palopumput, vesijohdot, palopostit ja letkut (runkopituuden ollessa yli 15m)... 214 27.13 Muuta... 214 28 ANKKUROINTI JA KIINNITYS... 216 28.1 Tarkoitus... 216 28.2 Viittaukset... 216 28.3 Dokumentointi... 216 28.4 Kiinnitysvarustus... 216 28.5 Ankkurointivarustus... 217 28.6 Hinaus... 218 29 OHJAUSPAIKAN JÄRJESTELY JA KULKUVALOT... 218 29.1 Tarkoitus... 218 29.2 Viittaukset... 218 29.3 Dokumentointi... 218 29.4 Näkyvyys ohjauspaikalta... 218 29.5 Hallintalaitteet... 222 29.6 Kulkuvalot... 222 30 AJO-OMINAISUUDET JA KONETEHON MÄÄRITYS... 222 30.1 Tavoite... 222 30.2 Viittaukset... 222 30.3 Dokumentointi... 223 30.4 Vaatimukset... 223 30.5 Arviointi... 224 31 LUOKSEPÄÄSTÄVYYS JA HUOLLETTAVUUS... 225 31.1 Tarkoitus... 225 31.2 Viittaukset... 225 31.3 Dokumentointi... 226

11 31.4 Määritelmät... 226 31.5 Vaatimukset luokse päästävyydelle ja huollettavuudelle... 226 31.6 Selvennyksiä eräisiin vaatimuksiin... 228 32 SAASTUMISEN JA MELUN EHKÄISEMINEN... 230 32.1 Tarkoitus... 230 32.2 Viittaukset... 230 32.3 Melu aluksissa... 230 32.4 Ohiajomelu... 231 32.5 Käymäläjätteet... 232 32.6 Polttoaineen tai voiteluöljyn vuotamisen ehkäiseminen ympäristöön... 233 33 LISÄMERKINTÄ LASTIN KULJETUS... 234 33.1 Tarkoitus... 234 33.2 Lisämerkintä Lastin kuljetus... 234 33.3 Dokumentointi... 234 33.4 Vaatimukset... 234 34 LISÄMERKINTÄ MATKUSTAJIEN KULJETUS... 236 34.1 Tarkoitus... 236 34.2 Lisämerkintä Matkustajien kuljetus... 236 34.3 Viittaukset... 236 34.4 Dokumentointi... 236 34.5 Yleiset vaatimukset... 236 34.6 Vakavuus... 236 34.7 Osastointi ja vedenpoistojärjestelyt... 237 34.8 Paloturvallisuus... 237 34.9 Henkilöturvallisuus... 237 34.10 Matkustajatilat ja poistumistiet... 238 34.11 Sisustus... 239 34.12 Sähköjärjestelmä... 239 34.13 Koneisto... 239 34.14 Polttoainejärjestelmä... 240 34.15 Saastumisen ja melun ehkäiseminen... 240

12 35 LISÄMERKINTÄ HINAUS... 241 35.1 Tarkoitus... 241 35.2 Lisämerkintä Hinaus... 241 35.3 Dokumentointi... 241 35.4 Vakavuusvaatimukset... 241 35.5 Kallistava momentti... 241 35.6 Erikoisvaatimukset... 242 36 LISÄMERKINTÄ ÖLJYNTORJUNTA... 243 36.1 Tarkoitus... 243 36.2 Lisämerkintä Öljyntorjunta... 243 36.3 Viittaukset... 243 36.4 Dokumentointi... 243 36.5 Soveltamisala... 243 36.6 Vaaralliset ja turvalliset alueet... 244 36.7 Ulkopinnoilla käytettävät materiaalit... 244 36.8 Vaarallisten ja turvallisten alueiden eristäminen... 244 36.9 Kerätyn öljyn säiliöt... 244 36.10 Koneasennukset... 245 36.11 Sisätilojen tuuletus... 245 36.12 Kaasun havaitsemisjärjestelmä... 245 36.13 Sähkölaitteet... 245 37 LISÄMERKINTÄ ITSEOIKAISEVUUS... 247 37.1 Tarkoitus... 247 37.2 Lisämerkintä Itseoikaisevuus... 247 37.3 Dokumentointi... 247 37.4 Vakavuus... 247 37.5 Propulsiokone ja sen järjestelmät... 247 37.6 Ylärakenteiden lujuus... 248 37.7 Painavat laitteet ja esineet... 248 37.8 Istumapaikat... 248 37.9 Toimintakyky kaatumisen ja oikaisun jälkeen... 248

13 38 LISÄMERKINTÄ YHDEN OSASTON UPPOAMATTOMUUS... 249 38.1 Tarkoitus... 249 38.2 Lisämerkintä Yhden osaston uppoamattomuus... 249 38.3 Viitteet... 249 38.4 Dokumentointi... 249 38.5 Määritelmät... 249 38.6 Olettamukset aluksen osastoinnista... 250 38.7 Vuodon laajuus... 251 38.8 Vaurioituneiden tilojen täyttyvyydet... 251 38.9 Kellumisasento vaurion jälkeen... 252 38.10 Kallistava momentti... 252 38.11 Vakavuus vaurion jälkeen... 253 39 LISÄMERKINTÄ JÄISSÄ KULKU... 254 39.1 Tarkoitus... 254 39.2 Viitteet... 254 39.3 Lyhenteet... 254 39.4 Dokumentointi... 254 39.5 Määritelmät... 255 39.6 Pätevyysalue... 256 39.7 Jääkuorma... 257 39.8 Rakenne... 262 40 LISÄMERKINTÄ KANSINOSTURI... 268 40.1 Tarkoitus... 268 40.2 Lisämerkintä Kansinosturi... 268 40.3 Laajuus... 268 40.4 Ylikuorman esto... 268 40.5 Lujuuden dokumentointi... 269 41 LISÄMERKINTÄ ILMATYYNYALUS... 270 41.1 Tarkoitus... 270 41.2 Lisämerkintä Ilmatyynyalus... 270 41.3 Viittaukset... 270

14 41.4 Dokumentointi... 270 41.5 Soveltamisala... 270 41.6 Yleiset vaatimukset... 270 41.7 Ympäristöolosuhteet... 270 41.8 Vakavuus ja kelluvuus... 271 41.9 Rakenne... 271 41.10 Propulsiokoneisto... 271 41.11 Henkilöturvallisuus... 272 41.12 Paloturvallisuus... 273 41.13 Ohjailuominaisuudet... 273 41.14 Melu... 274 41.15 Ohjekirja... 274

15 1 JOHDANTO JA SOVELTAMISPERIAATTEET 1.1 Tarkoitus Säännöstön avulla on tarkoitus arvioida Ammattiveneiden rakenteellinen turvallisuus ja ympäristöystävällisyys. Tässä luvussa käsitellään sääntöjen pohjana olevia periaatteita sekä määritetään eräät säännöstössä käytettävät käsitteet. 1.2 Tausta Nämä säännöt on kehitetty käyttäen pohjana pohjoismaista venenormistoa ammattiveneille 1990 (NBS-Y 1990) sekä komiteassa ISO TC 188 kehitettyjä kansainvälisiä ISO-standardeja. Pituusvälin 15 m (runkopituus) ja 24 m (lastilinjasopimuksen mukaan) sääntövaatimukset on pyritty mukauttamaan laivasääntöihin mikäli tarkoituksenmukaista. 1.3 Periaatteet käytettäessä ISO-standardeja ISO-standardit, joihin viitataan, on ensisijaisesti kehitetty direktiivin 2013/53/EU (huvivenedirektiivi) mukaista veneiden CE-sertifiointia varten. Kyseisten ISOstandardien pätevyysalue on kuitenkin pienalukset 24 m runkopituuteen asti, joten ne eivät rajoitu vain huviveneisiin. Standardeissa käytetyt periaatteet ovat usein relevantteja myös ammattiveneille, vaikka vaatimustaso on joissakin tapauksissa niille liian alhainen. ISO-standardeja on toimeenpantu seuraavasti: Sääntötekstit perustuvat suurelta osalta ISO-standardeihin. Monesti vaatimustaso on kuitenkin korkeampi kuin vastaavassa ISO-standardissa. Jokaisen luvun alussa olevassa kappaleessa Viitteet, on listattu ISO-standardit, joihin luvun sisältö pääosin perustuu. Säännöstössä on käsitelty tavallisimmat tapaukset, erikoistapauksissa viitataan ISO-standardeihin. Ensisijaisesti pätee sääntöteksti. Ammattivenesäännön kappaleissa, joissa on suoria viittauksia ISO-standardeihin, pätee lisäksi kyseessä olevassa viittauk-sessa oleva ISO-standardin teksti soveltuvin osin. Näin ollen säännöstön käyttäjällä tulisi olla hallussaan myös standardit, joihin viitataan. Tarkoituksena on, että nämä säännöt päivitetään säännöllisin väliajoin vastaamaan uusinta versiota kyseisistä ISO-standardeista.

16 1.4 Säännöt suhteessa kansainvälisiin sopimuksiin Jotta vältyttäisiin merkittäviltä eroilta turvallisuustasossa 24 m rajalla (lastilinjasopimuksen mukaan), on kansainvälisiä sopimuksia laivoille huomioitu, mikäli se määräysten tarkoituksen saavuttamisen kannalta on tarkoituksenmukaista. Neljästä käyttöolosuhteita kuvaavasta suunnitteluluokasta ankarin, suunnitteluluokka A, vastaa pitkiäkin avomerimatkoja, mutta sitä ei tule pitää rajoittamattomana liikenteenä samassa tarkoituksessa kuin kansainvälisissä sopimuksissa. Tämän takia sääntövaatimukset suunnitteluluokan A aluksille ovat monesti alhaisemmat kuin edellä mainituissa sopimuksissa. 1.5 Poikkeavat ratkaisut Ohjeisto on luonteeltaan puhtaasti tekninen. Sääntövaatimuksilla pyritään ensisijaisesti saavuttamaan aluksen riittävä rakenteellinen turvallisuus- ja ympäristöystävällisyys. Jokaisen luvun alussa on kohta Tarkoitus, jossa kuvataan ne riskit, joita sääntövaatimukset pyrkivät kattamaan. Tapauksissa joissa poikkeuksellinen ratkaisu ei ole säännön tarkoituksen mukainen ammattivenesääntöä noudattamalla, tai ammattivenesääntö ei käsittele kyseistä ratkaisua, tulee asia kuvata riittävällä tarkkuudella tarkastusraportissa Liikenteen turvallisuusviraston päätöksentekoa varten. 1.6 Sääntöjen pätevyysrajat 1.6.1 1.6.2 Kattavuus Säännöt on tarkoitettu aluksen rakenteellisen turvallisuuden ja ympäristöystävällisyyden arviointiin. Irtain turva- ym. varustus ei kuulu sääntöjen piirin. Myös radio- ja merenkulkuelektroniikka ovat sääntöjen ulkopuolella. Aluksen pituus Säännöt pätevät ammattiveneille, joiden runkopituus kansainvälisen standardin ISO 8666 mukaan on suurempi kuin 5,5 m ja pituus kansainvälisen lastilinjasopimuksen (ILLC) mukaan on alle 24 metriä. Viimeksi mainittu pituus on suurempi seuraavista: 96 % rungon pituudesta mitattuna korkeudella, joka vastaa 85 % aluksen sivukorkeudesta keskilaivalla; tai etäisyys keulaluotiviivan ja peräsinakselin välillä samalla korkeudella. 1.6.3 Alustyypit Säännöt koskevat ensisijaisesti pinta-aluksia, joilla on oma propulsiokoneisto. Sääntöjä voi soveltuvin osin soveltaa myös pinta-aluksille, joilla ei ole omaa propulsiota (proomut yms). Lisäksi voidaan soveltaa sääntöjä luvun 41 mukaan ilmatyynyaluksille. Säännöt eivät koske purjealuksia, hydrokoptereita, eikä kantosiipialuksia.

17 1.6.4 1.6.5 Rungon materiaali Säännöt pätevät lujitemuoville, alumiinille ja teräkselle. Muiden materiaalien käytön suhteen tulee sopia TraFi:n kanssa. Käsitteet Kulussa ja Merellä Alus on kulussa kun se etenee omaa propulsiojärjestelmää käyttäen. Merellä ollessa alus ei välttämättä etene, vaan voi olla myös paikallaan ankkurin avulla tai ilman. 1.7 Käyttöolosuhteet 1.7.1 Suunnitteluluokat Aluksen, jolle annetaan suunnitteluluokka A, katsotaan olevan suunniteltu käytettäväksi voimakkuudeltaan enintään 10 boforin tuulessa ja vastaavassa merenkäynnissä, ja selviytyväksi ankarammissakin olosuhteissa. Tällaisia olosuhteita voidaan kohdata pitkillä matkoilla, esimerkiksi ylitettäessä valtameriä, tai sellaisen rannikon läheisyydessä, joka on tuulelta ja aallokolta suojaamaton usean sadan meripeninkulman matkalta. Tuulen oletetaan puuskissa yltävän 28 m/s nopeuteen. Aluksen, jolle annetaan suunnitteluluokka B, katsotaan olevan suunniteltu käytettäväksi enintään 4 m merkitsevässä aallonkorkeudessa ja voimakkuudeltaan enintään 8 boforin tuulessa. Tällaisia olosuhteita voidaan kohdata riittävän pitkillä matkoilla avomerellä, tai sellaisen rannikon läheisyydessä, jossa ei ole suojaa tuulelta ja aallokolta. Tuulen oletetaan puuskissa yltävän 21 m/s nopeuteen. Aluksen, jolle annetaan suunnitteluluokka C, katsotaan olevan suunniteltu käytettäväksi enintään 2 m merkitsevässä aallonkorkeudessa ja voimakkuudeltaan enintään 6 boforin tuulessa. Tällaisia olosuhteita voidaan kohdata suojattomilla sisävesillä, jokien suistoissa ja rannikkovesillä kohtalaisella säällä. Tuulen oletetaan puuskissa yltävän 17 m/s nopeuteen. Aluksen, jolle annetaan suunnitteluluokka D, katsotaan olevan suunniteltu käytettäväksi enintään 0,3 m merkitsevässä aallonkorkeudessa jossa yksittäiset aallot saavuttavat enintään 0,5 m korkeuden ja tasaisen tuulen voimakkuus on enintään 4 boforia. Tällaisia olosuhteita voidaan kohdata suojaisilla sisävesillä ja rannikkovesillä hyvällä säällä. Tuulen oletetaan puuskissa yltävän 13 m/s nopeuteen. Yhteenveto suunnitteluluokista on esitetty taulukossa 1.1. Taulukko 1.1.: Yhteenveto suunnitteluluokkien määritelmistä Suunnitteluluokka A B C D Aallokon korkeus enintään n. 7 m merkitsevä 4 m merkitsevä 2 m merkitsevä 0,3 m merkitsevä 0,5 m suurin

18 Tyypillinen tuulen voimakkuus boforeina 10 8 6 4 Merkitsevä aallonkorkeus on korkeimman kolmanneksen keskimääräinen aallonkorkeus. Merkitsevä aallonkorkeus vastaa likimäärin kokeneen havainnoitsijan arviota aallokon korkeudesta. Yksittäiset aallot saattavat olla lähes kaksinkertaisia merkitsevään aallonkorkeuteen nähden. 1.7.2 Lämpötilat ja veden suolapitoisuus Kaikkien aluksessa käytettävien materiaalien tulee kestää varastoimista -40 +60 C lämpötiloissa. Aluksen ja sen järjestelmien käytön tulee olla mahdollista -10 +50 C lämpötiloissa. Kaikkien niiden materiaalien, jotka joutuvat kosketuksiin meriveden kanssa, tulee kestää 5 %:n suolapitoisuus. 1.8 Lisämerkinnät Kaikkien alusten, tulee täyttää Lukujen 1-32 vaatimukset, mikäli asiaankuuluvat. Arviointi voidaan laajentaa koskemaan mahdollisia lisäominaisuuksia, joita aluksella on erikoistehtäviensä takia. Mikäli kyseessä oleva lisäominaisuus on säännöstön piirissä ja alus täyttää annetut säännöt, sille voidaan antaa lisämerkintä hyväksyntätodistukseen. Seuraavat lisämerkinnät on sisällytetty sääntöihin: 1.8.1 1.8.2 1.8.3 1.8.4 Lastin kuljetus Lisämerkintä annetaan aluksille, joiden hyötykuoma ylittää (2,5 LWL BWL)1,5 kg. Lastin käsittelyyn, sen jakaumaan ja kiinnitykseen kiinnitetään erityistä huomiota. Vakavuuden tulee olla lastin määrään ja tyyppiin nähden riittävä. Hinaaminen Lisämerkintä annetaan aluksille jotka hinaavat kelluvaa tavaraa ja/tai muita aluksia. Kiinnitetään erityistä huomiota vakavuuteen ja veden sisäänpääsyn estämiseen, sekä kansiturvallisuuteen erityisesti hinauskoukun ympärillä. Öljyntorjunta Lisämerkintä annetaan alukselle jos sen tehtävä on mereen tai rantaan joutuneen öljyn kerääminen ja/tai öljyn kuljetus rantaan tai muihin aluksiin. Aluksen tulee pystyä operoimaan räjähtävissä kaasuissa. Erityistä huomiota kiinnitetään väylien ulkopuolella operoimisen vaaroihin, kansiturvallisuuteen sekä paloturvallisuuteen. Matkustajien kuljetus Lisämerkintä annetaan alukselle jos se kuljettaa enemmän kuin 12 matkustajaa, jotka eivät kuulu aluksen miehistöön. Erityistä huomiota kiinnitetään matkustajatilojen järjestelylle ja kulkuteille, pelastusvälineiden sijoitukselle sekä paloturvallisuuteen. Matkustajien kuljetus -merkinnällä varustettu alus voidaan katsastaa matkustajaalukseksi

19 1.8.5 1.8.6 1.8.7 1.8.8 1.8.9 Itseoikaisevuus Lisämerkintä annetaan alukselle, jolla on positiivinen vakavuus kallistuskulman välillä 0-180 astetta kaikissa asiaankuuluvissa lastitilanteissa. Koneiden ja laitteiden järjestelyjen tulee olla sellaiset, että alus on käyttökunnossa oikaisun jälkeen. Yhden osaston vuotovakavuus Lisämerkintä annetaan alukselle, jonka kellumisasento ja vakavuus tasapainotilanteessa yhden vesitiiviin osaston vaurioiduttua täyttää luvussa 38 esitetyt vaatimukset. Jäissä kulku Lisämerkintä annetaan alukselle, joka pystyy operoimaan jäässä. Rakenteen lisäksi huomiota kiinnitetään runkomuotoon, peräsimeen ja propulsiolaitteisiin. Lisäksi vakavuuden arvioinnissa tulee olettaa että aluksen rakenteisiin kertyy jäätä. Kansinosturi Lisämerkintä annetaan alukselle, jolla on kansinosturi. Huomiota kiinnitetään nosturin kiinnitykseen sekä vakavuuteen käytettäessä nosturia. Ilmatyynyalukset Lisämerkintä annetaan ilmatyyny-aluksille. Lisämerkintä käsittää aluksen ominaisuudet operoitaessa ilmatyyny-moodissa. Uppoumakulussa ilmatyyny-aluksen tulee täyttää Lukujen 1-32 vaatimukset esitettyine poikkeuksineen. 1.9 Tarkastusmenettelyt 1.9.1 1.9.2 1.9.3 1.9.4 Aluksen tunnistaminen Jokainen alus tulee olla tunnistettavissa CIN-koodin, telakkanumeron tai muun pysyvän runkomerkinnän perusteella, joka on yhdistettävissä aluksen dokumentaatioon. Aluskohtainen tarkastus Normaalisti vaatimustenmukaisuus näiden sääntöjen mukaan tarkastetaan venekohtaisesti. Tämä tarkoittaa jokaisen aluksen tarkastamista erikseen. Sisaralus Mikäli alus on jonkun jo tarkastuksen läpikäyneen aluksen sisaralus, voidaan tarkastuksissa viitata aikaisemmin tarkastetulle alukselle tehtyihin tarkastuksiin niiltä osin kuin alus on identtinen ensimmäisen kanssa. Tyyppitarkastus tuotannon laadunvalvonnalla Sarjassa valmistettaville aluksille voidaan myöntää tyyppihyväksyntä. Mikäli tätä mahdollisuutta halutaan käyttää, veneen dokumentaation ja tuotannon valvonnan tulee olla riittävän laaja mahdollistamaan identtisten veneiden valmistus. Dokumentaation tulee käsittää kunkin luvun kohdan Dokumentointi alla olevat tarkastusasiakirjat, mikäli asiaankuuluvat.

20 1.10 Dokumentointi Valmistajan tai hänen edustajan tulee toimittaa tarvittavat tiedot tarkastavalle laitokselle. Dokumentaation laajuus riippuu alustyypistä. Kaikille aluksille vaaditaan vähintään seuraavat asiakirjat: Anomus, josta käy ilmi aluksen tunnistetiedot, haluttu suunnitteluluokka ja mahdolliset lisämerkinnät; Aluksen päämitat ja muut yleistiedot; Yleisjärjestelypiirustus; Lisäksi tulee toimittaa vaadittava lisädokumentaatio, joka on lueteltu jokaisen luvun alussa. 1.11 Raportointi Arvioinnin tulokset esitetään tarkastusselostuksessa, jonka arvioinnin tekijä varmentaa allekirjoituksellaan. Tarkastusselostuksen tulee sisältää ainakin seuraavat asiat: 1. Selostuksen nimi, josta selviää aluksen nimi 2. Tilaajan tiedot 3. Aluksen tunnistetiedot: 4. Erittely aluksesta sisältäen seuraavat kohdat: - Suunnitteluluokka; - Lisämerkinnät; - Rungon tiedot; - Koneiston ja propulsiolaitteiden tiedot; - Kevytpaino ja kuollut paino; - Olennaiset varusteet. 5. Luettelo piirustuksista, testipöytäkirjoista, laskelmista ja muista asiakirjoista kunkin sovellettavan luvun alussa kohdan Dokumentointi mukaisesti, ja joihin selostuksessa viitataan. E.m asiakirjojen on oltava tunnistettavissa numerokoodin ja/tai otsikon sekä päivämäärän avulla sekä oltava arkistoituna yhdessä raportin kanssa. 6. Tehtyjen tarkastusten, kokeiden ja laskelmien lähtötiedot, käytetyt menetelmät sekä tulokset ja mahdolliset poikkeavuudet 7. Lausunto, jossa on vähintään seuraavat tiedot: - tunnistetiedot; - suunnitteluluokka; - mahdolliset lisämerkinnät; - suurin henkilöluku; - suurin kuormitus; - mahdolliset aluksen käyttöä rajoittavat asiat; - propulsiokoneiden lukumäärä ja teho;

21 - propulsiotyyppi;toteamus, että alus täyttää säännöt ja, mikäli asiaankuuluvaa, millä poikkeuksilla; - allekirjoitukset. 1.12 Säännöstössä käytetyt yhteiset määritelmät ja symbolit 1.12.1 Henkilöiden painot ja mitat Lastitilanteiden kokoonpanossa varalaita- ja vakavuuslaskelmia varten ja muita säännöstön tarkoituksia varten tulee henkilöille käyttää seuraavia paino- ja mittatietoja, ellei henkilöiden varustus (esimerkiksi sukeltajavarustus) vaadi suuremman painon ja mittojen käyttämistä: massa 85 kg; istuimen leveys 0,5 m; korkeus istuimelta 0,9 m; vaakasuora etäisyys selkänojasta jalkatukeen 0,75 m; ja - painopisteen pystysuora etäisyys istuimen tai kannen yläpuolella 0,1 m. Aluksilla joilla on lisämerkintä Matkustajien kuljetus on henkilöiden painot ja mitat esitetty yllä olevasta poiketen luvussa 34. 1.12.2 Symbolit Taulukko 1.2.: Symboliluettelo Symboli Yksikkö Merkitys Standardi L H m Rungon pituus ISO 8666 L WL m Vesilinjan pituus lastitilanteessa LC2 ISO 8666 T MAX m Syväys lastitilanteessa LC2 B H m Rungon leveys lastitilanteessa LC2 ISO 8666 B WL m Vesilinjan leveys lastitilanteessa LC2; monirunkoveneessä runkojen vesilinjaleveyksien summa ISO 8666 B C m Palleleveys ISO 8666 F M m Varalaita keskiveneellä ko. lastitilanteessa ISO 8666 T C m Rungon syväys ko. lastitilanteessa ISO 8666 Δ t Uppouma tonneissa ko. lastitilanteessa V D m 3 Uppouman tilavuus ko. lastitilanteessa ISO 12217 aste ( ) Kallistuskulma ISO 12217 CL Suurin miehistömäärä eli suurin määrä henkilöitä ISO 12217 GM m Poikittainen vaihtokeskuskorkeus ISO 12217 GZ m Oikaiseva momenttivarsi ISO 12217 LCG m Painopisteen pitkittäinen sijainti ISO 12217 VCG m Painopisteen sijainti korkeussuunnassa ISO 12217

22 LC1 - Lastitilanne Kevyt käyttötilanne LC2 - Lastitilanne Suurin kuormitus, lähtötilanne LC3 - Lastitilanne Suurin kuormitus, saapumistilanne OFFSET - Laitakuormatilanne m LC kg Kevytpainon massa ISO 12217 m MO m LDC m LA kg kg kg Uppouman massa kevyessä käyttötilanteessa (lastitilanteessa LC1) Uppouman massa täydellä kuormalla lähtötilanteessa (lastitilanteessa LC2) Uppouman massa täydellä kuormalla saapumistilanteessa (lastitilanteessa LC3) ISO 12217 ISO 12217 m L kg Suurin kuorma ISO 12217 RM Nm Oikaiseva momentti ISO 12217 GM GZ V V MAX m m kn m/s kn m/s Vaihtokeskuskorkeus sis. vapaiden nestepintojen korjaus Oikaiseva momenttivarsi sis. vapaiden nestepintojen korjaus Nopeus uppoumalla m LDC ISO 12215 Suurin nopeus A LV m 2 Tuulipinta-ala ko. lastitilanteessa ISO 12217

23 2 ALUSKONSEPTIT 2.1 Tarkoitus Tämän luvun tarkoituksena on määritellä erityyppiset aluskonseptit suhteessa kansijärjestelyyn ja säätiiviiseen suojaan sekä veden sisäänpääsyn ehkäisyyn. Aluskonsepteja käytetään säännöstössä vaatimusten mahdollisimman oikeudenmukaiseen kohdistamiseen. 2.2 Viitteet Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: ISO 12217-1:2015 Small craft Stability and buoyancy assessment and categorisation ISO 6185-3:2014 Boats with a hull length less than 8 m with a motor rating of 15 kw and greater ISO 6185-4:2011+Corr. 2014 Boats with a hull length of between 8 m and 24 m with a motor power rating of 15 kw and greater ISO 11812:2001 Small craft Watertight cockpits and quick-draining cockpits ISO 12216:2002 Small craft Windows, portlights, hatches, deadlights and doors Strength and watertightness 2.3 Eri aluskonseptit Sääntövaatimukset annetaan monessa tapauksessa suhteessa aluksen konseptiin. Erityisesti kansijärjestelyyn, säätiiviyteen ja vedenpoistojärjestelyihin viitataan usein. Säännöissä oletetaan, että alus sopii johonkin kohtien 2.3.1 2.3.4 aluskonseptiin. Jako perustuu kansainvälisissä standardeissa ISO 12217 ja ISO 6185 esitettyihin periaatteisiin. 2.3.1 Katettu alus Katetussa aluksessa vaakasuora projektio koostuu seuraavista osista missä tahansa yhdistelmässä: - Säätiivis kansi ja ylärakenteet; - Nopeasti tyhjentyvät kaukalot, jotka täyttävät luvun 5 vaatimukset ja joiden vaikutus vakavuuteen täyttää luvun 4 vaatimukset; - Vesitiiviit kaukalot, jotka täyttävät luvun 5 vaatimukset ja joiden yhteenlasketulle tilavuudelle pätee V < L H B H F M 40 [m 3 ] (2.1)

24 - Sulkulaitteet, jotka täyttävät luvussa 3 esitetyt vaatimukset. Pinta, joka muodostuu edellä mainittujen osien summasta, on sääkansi. Sääkannen osien lujuuden tulee täyttää lukujen 10 (lujitemuovi), 14 (alumiini) tai 18 (teräs) vaatimukset. Kuva 2.1.: Katettu alus Katetulla aluksella on: - Kannen järjestely sellainen, että ylilyövä vesi valuu nopeasti ulos; - Kaukalosta poistuva yli lyönyt vesi ei vaaranna vakavuutta; - Nopeasti tyhjentyvät kaukalot; - Lujat ja tiiviit kannet sekä ylärakenteet; - Lujat ja tiiviit ikkunat ja luukut; - Riittävä varauppouma; - Riittävä keulakorkeus - Säätiiviit ovet kynnyksillä 2.3.2 Osittain katettu alus Osittain katetussa aluksessa vähintään yksi kolmasosaa vaakasuorasta projektiosta koostuu säätiivistä kansista, ylärakenteista tai muista katteista, jotka on muotoiltu johtamaan vesi välittömästi takaisin mereen. Tähän pinta-alaan tulee sisältyä kaikki pinnat veneen keulasta kohtaan L H /3 keulasta perään päin sekä 100 mm levyinen reuna veneen ympäri lukuun ottamatta peräpeiliä. Loput veneestä voi olla avointa tilaa. Oville, ikkunoille ja luukuille asetetaan vaatimuksia (ks. luku 3) vain mikäli ne kuuluvat edellä mainittuun 1/3 katteeseen. Mainittujen kansien ylärakenteiden ja muiden katteiden lujuuden tulee täyttää lukujen 10, 14 tai 18 vaatimukset riippuen rakennemateriaalista. Mahdollisten nopeasti tyhjenevien ja vesitiiviiden kaukaloiden tulee täyttää luvun 5 vaatimukset ja sulkulaitteiden luvun 3 vaatimukset.

25 Lisäksi osittain kannellisen aluksen täyskuormauppoumalle on rajoituksena m LDC (11 L H B H ) 1,5 [kg] (2.2) Kuva 2.2.: Osittain katettu vene Rungon laidat alimpaan vuotokohtaan asti tulkitaan varauppoumaksi. Osittain katetulla veneellä pääsee korkeintaan suunnitteluluokkaan C (rannikko), jossa vene ei kohtaa ylilyöviä aaltoja vaarallisessa määrässä. Avotilaan roiskuva vesi hallitaan tyhjennyspumpuilla. 2.3.3 Kellukkeilla varustettu alus Tässä aluskonseptissa huomattava osa kokonaistilavuudesta muodostuu suljetuista, täysin vesitiiviistä kelluketiloista. Näiden tilojen tulee täyttää kellukkeille asetetut vaatimukset ja aluksen tulee näiden varassa kellua vedellä täytettynä luvun 4 mukaan. Aluskonseptissa oletetaan, että kaikki tilat lukuun ottamatta suljettuja kelluketiloja, täyttyvät ylilyövästä aallokosta täydellä kuormalla siten että jää vielä riittävästi varauppoumaa. Yleisesti ammattiveneenä käytetty kellukkeilla varustettu vene on kovapohjainen kumivene (Rigid Inflatable Boat, RIB). Näissä vähintään puolet tarvittavasta tilavuudesta muodostuu tyypillisesti kudosvahvisteisesta polymeerikalvosta valmistetuista kammioista, eli ponttoneista, jotka pysyvät muodossaan sisäisen ilmanpaineen avulla. Pohjarakenne on valmistettu lujitemuovista, alumiinista tai vastaavasta rakennemateriaalista. Ponttoneiden materiaalin on täytettävä standardin ISO 15372 vaatimukset, kellukejärjestelyn tulee täyttää standardin ISO 6185 vaatimukset ja pohjarakenteen tulee täyttää kyseiselle rakennemateriaalille luvuissa 10, 14 tai 18 annetut vaatimukset. Kellukkeilla varustettu vene voidaan toteuttaa myös kiinteillä ilmakellukkeilla tai kellukevaahdolla.

26 Kuva 2.3.: Kellukkeilla varustettu alus 2.3.4 Avoin alus ilman kellukkeita Alus, joka ei täytä katetun tai osittain katetun aluksen määritelmää, tai joka ei ole kellukkeilla varustettu, luokitellaan avoimeksi alukseksi. Oletuksena on, että avoimessa aluksessa varauppouma koostuu veneen tiiviistä laidoista, joiden tulee olla jatkuvat varalaitavaatimuksen korkeudelle. Jos aluksessa on kansi ja/tai kaukaloita, jotka pääosin ovat vesilinjan yläpuolella kevyessä käyttötilanteessa ja joihin saattaa kerääntyä vettä huonontaen vakavuutta, tulee menetellä seuraavasti: Varalaita- ja vakavuusvaatimukset tulee täyttää olettaen, että vesilinjan ylä-puolella oleviin tiloihin on kertynyt vesimäärä, joka vasta 25 % kyseisten tilojen tilavuudesta; tai Kansijärjestelyä on muutettava siten, että vesilinjan yläpuolelle kertynyt vesi johdetaan nopeasti aluksen vesilinjan alapuolella oleviin tiloihin, joista on järjestettävä tyhjennys pilssipumpulla. Avoimen aluksen täyskuormauppoumalle on rajoituksena m LDC (11 L H B H ) 0,5 [kg] (2.3.)

27 3 VEDEN SISÄÄNPÄÄSYN ESTÄMINEN 3.1 Tarkoitus Tämän luvun tarkoituksena on luoda riittävä turvallisuus aluksen vedellä täyttymistä vastaan sopimattomasti sijoitettujen ja/tai suunniteltujen aukkojen tai runkoläpivientien välttämiseksi. 3.2 Viitteet Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: ISO 12216:2002 Small craft Windows, portlights, hatches, deadlights and doors Strength and watertightness ISO 12217:2015 Small craft Stability and buoyancy assessment and categorisation ISO 11812:2001 Small craft Watertight cockpits and quick-draining cockpits ISO 9093:1994 Small craft Seacocks and through-hull fittings Lastilinjasopimus 1966 lisäyksineen 3.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten todentamiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: aukkojen sijoitus (esim. yleisjärjestelypiirustus); itse valmistettujen sulkulaitteiden piirustukset; esivalmistettujen sulkulaitteiden valmistajat ja tyyppimerkinnät; runkoläpivientikaavio; ja sulkulaitteiden tiiviystestipöytäkirjat 3.4 Aukot ja sulkulaitteet, yleistä 3.4.1 Soveltaminen Sovellettaessa tämän luvun sääntöjä tulee huomioida, että vaadittava vesi- ja säätiiviyden laajuus vaihtelee erityyppisille kansijärjestelyille (ks. luku 2). Vaatimukset koskevat vain aukkoja, jotka johtavat sellaisen pinnan läpi, jolta vaaditaan vesi- ja säätiiviyttä.

28 HUOM! Aukkojen sijaintia rajoittaa myös varalaita ja vuotokulma (ks. luku 4). Lisäksi aukoille saattaa olla erikoisvaatimuksia liittyen aluksen lisämerkintöihin (ks. luvut 33-42). 3.4.2 Poikkeukset Tässä luvussa esitetyt vaatimukset saa ohittaa yksittäisen aukon kohdalla seuravilla ehdoilla: Vakavuus- ja varalaitavaatimukset täyttyvät vaikka tila, johon aukko johtaa, täyttyy vedellä, ja vuotoa muihin tiloihin ei voi tapahtua. Aluksen tärkeät kuluttajat (ks. Luku 24) toimivat vaikka kyseessä oleva tila täyttyy vedellä. 3.5 Vaatimukset aukoille ja sulkulaitteille 3.5.1 Ominaisuudet, jotka vaikuttavat vaatimuksiin Vaatimukset aukoille ja niiden sulkulaitteille määritetään seuraavien ominaisuuksien perusteella: Suunnitteluluokka; Tyyppi; Sijoituspaikka; Sulkutila; Koko. Aukkojen ja sulkulaitteiden tyypit käsitellään kohdassa 3.6. Kaikille sulkulaitteille yhteiset määritelmät ovat kohdassa 3.9. Yhteenveto vaatimuksista aukoille ja niiden sulkulaitteille on annettu taulukoissa 3.1-3.6 ja yksityiskohtaiset vaatimukset erityyppisille sulkulaitteille tekstissä kohdissa 3.10-3.17. 3.6 Määritelmät, aukkojen ja sulkulaitteiden tyypit Aukko saattaa olla varustettu sulkulaitteella, joka on yhteinen nimike aukkoja suojaaville laitteille kuten ikkunoille, oville, luukuille, laidoitusporteille ja runkoläpivienneille. 3.6.1 Ovet Ovet ovat likimain pystysuoria, sulkulaitteella varustettuja aukkoja, jotka mahdollistavat likimain pystysuorassa kulkevan henkilön siirtymisen aukon läpi. 3.6.2 Luukut Luukut ovat sulkulaitteella varustettuja aukkoja, joiden kautta on mahdollista päästä niiden takana olevaan tilaan. Pystysuora luukku, jonka läpi henkilö voi kulkea likimain pystysuorassa, on ovi.

29 3.6.3 Ikkunat Ikkuna on lasilla tai muulla läpinäkyvällä materiaalilla varustettu sulkulaite, jonka tarkoitus on johtaa valoa tilaan, johon se on asennettu. Runkoikkuna on pieni ikkuna, jonka pinta-ala on enintään 0,16 m 2. Ikkunat voivat olla avattavia tietyin edellytyksin. Avattava ikkuna voi käyttötarkoituksestaan riippuen olla myös luukku. 3.6.4 Runkoportit Runkoportit ovat avoimen tai osittain kannellisen veneen laidassa olevia aukkoja sulkulaitteineen. 3.6.5 3.6.6 3.6.7 Ilmaputket Ilmaputket ovat pieniä tuuletusaukkoja, joiden pinta-ala on enintään 50 cm 2. Lisäksi ne ovat varustettu joutsenkaulalla tai takaiskuventtiilillä, jonka takia ne katsotaan säätiiviiksi arvioidessa vakavuutta. Tällaisia ovat mm. polttoainesäiliötilojen ja akkutilojen tuuletusputket. Runkoläpiviennit Runkoläpiviennit ovat laidoituksen läpi meneviä aukkoja, jotka on yhdistetty aluksen sisällä oleviin järjestelmiin. Runkoläpivienti voi olla varustettu sulkuventtiilillä. Aukko ilman sulkulaitetta Aukot ilman sulkulaitteita ovat aukkoja, joilla ei ole sulkulaitetta ja/tai niitä ei voida sulkea sää- tai vesitiiviisti ilman, että veneen normaali käyttö kärsii. Tällaisia aukkoja ovat esimerkiksi koneen ilmanottoaukot. 3.6.8 Paikallinen sulkukorkeus, H D Pystysuora etäisyys metreissä vesilinjaan täydellä kuormalla aukon kohdalla olevaan kanteen tai vastaavaan pintaan, josta aukon reunakorkeus tai kynnys mitataan. 3.7 Aukon sijoituspaikka Aukoille on seuraavat mahdolliset sijoituspaikat, ks. Kuva 3.1: - Sijoituspaikka 1 sisältää rungon laidat sääkannen alapuolella katetuissa aluksissa ja varalaitavaatimusta vastaavalla korkeudella avoimissa ja osittain katetuissa aluksissa. Monirunkoaluksissa tähän sisältyy myös siltarakenteen alapuoli ( wet deck ). - Sijoituspaikka 2 sisältää sääkannen ylärakenteineen ja kansirakennuksineen toisen kannen viivalle (korkeudelle h 2 ) asti lukuun ottamatta likimain eteenpäin suunnattuja pintoja, jotka kuuluvat sijoituspaikkaan 3. - Sijoituspaikka 3 sisältää likimain pystysuorat eteenpäin suunnatut pinnat ylärakenteissa ja kansirakennuksissa. - Sijoituspaikka 4 sisältää ylärakenteissa ja kansirakennuksissa olevat pinnat toisen kannen viivan yläpuolella lukuun ottamatta likimain eteenpäin suunnattuja pintoja, jotka kuuluvat sijoituspaikkaan 3

d 30 4 3 h 2 h 1 2 1 LH/3 2 4 3 Kuva 3.1: Aukkojen sijoituspaikat 3.8 Sulkutila Aukot luokitellaan sulkutilan mukaan aluksen ollessa kulussa seuraavasti: - Aina auki merellä olevat aukot ovat sellaisia, jotka aluksen operoinnin kannalta on välttämätöntä pitää jatkuvasti auki kulussa. Tällaisia aukkoja ovat esimerkiksi koneen ilmanottoaukot. - Ajoittain auki olevat aukot ovat sellaisia, jotka aluksen operoinnin kannalta on välttämätöntä pitää lyhyehköjä aikoja auki kulussa, mutta jotka voidaan nopeasti sulkea sää- tai vesitiiviisti. Tällaisia aukkoja ovat esimerkiksi ohjaamon ovet. - Aina kiinni merellä olevat aukot ovat sellaisia, jotka pidetään aina sää- tai vesitiiviisti kiinni kulussa. Tällaisia aukkoja ovat sääkannella olevat aukot joiden takana ei ole kohteita, joihin on päästävä käsiksi kulussa. 3.9 Kaikille sulkulaitetyypeille yhteiset määritelmät ja vaatimukset 3.9.1 Reuna- ja kynnyskorkeus Aukot tulee suunnitella siten, että veden sisäänpääsyn mahdollisuus minimoidaan Aina merellä auki olevia aukkoja ei sallita sijoitusalueella 1 ja Lh/15 alapuolella suunnitteluluokissa A ja B. Katettujen alusten sääkannelle (määritelmä ks. Luku 2) sijoitetut aukot, jotka ovat merellä ajoittain auki, on varusteltava kynnyksillä tai reunuksilla. Tällaisia ovat esimerkiksi: Aluksen sisätiloihin johtava ovi; Konetilaan johtava luukku/ovi suunnitteluluokan A aluksissa

31 Aukon reuna- tai kynnyskorkeus on pienin pystysuora etäisyys reunasta tai kynnyksestä sen alla olevaan pintaan (kansi, ylärakenteen katto tms.) Taulukossa 3.1. annetaan reuna- ja kynnyskorkeudet korkeudella h 1 ja korkeudella h 2. Korkeus h 1 lasketaan kaavan (3.1) ja h 2 kaavan (3.3) avulla: h 1 = 0,7 k DC k L Jossa k DC on: - 1,0 suunnitteluluokalle A - 0,9 suunnitteluluokalle B - 0,75 suunnitteluluokalle C - 0,5 suunnitteluluokalle D m LDC 1000 L WL B WL [m] (3.1) k L määritetään kaavan 3.2 avulla pitkittäisen sijainnin (perästä lukien) X/L H funktiona. k L =0,6 X/L H +0,6 min. 1,0 (3.2) h 2 = h 1 +d (3.3) d = k DC (0,1 L H -0,6) min. 0,9 k DC [m] (3.4) Mikäli paikallinen kansikorkeus on suurempi kuin h 1 mutta pienempi kuin h 2, kynnystai reunakorkeusvaatimus interpoloidaan näiden välillä käyttämällä kaavaa (3.3) h S = h S1 (h D h 1 )(h S1 h S2 ) d [m] (3.5) Jossa h 1 ks.kaava 3.1 h D paikallinen kansikorkeus täydellä kuormalla, m, ks. kuva 3.2 h s1 kynnyskorkeusvaatimus korkeudella h 1, m, ks. taulukko 3.2 h s2 kynnyskorkeusvaatimus korkeudella h 2, m, ks. taulukko 3.2 d ks. kaava 3.4

h1 hs hd d 32 Lh/3 Weather deck LWL Kuva 3.2: Mitat reuna- ja kynnyskorkeuden määrittämistä varten. Mikäli kannen korkeus aukon kohdalla, h D, on pienempi kuin kannen peruskorkeus, h 1, kynnys- tai reunakorkeus tulee kasvattaa siten, että aukon alin kohta on vähintään h 1 +h s1 syvimmän vesilinjan yläpuolella. Mikäli kannen korkeus aukon kohdalla ylittää h 2, tulee käyttää reuna- tai kynnyskorkeutta h s2. Reuna- tai kynnyskorkeutta ei saa alentaa aluksen keulimmaisessa kolmanneksessa. Reunakorkeutta ei vaadita mikäli: Aukon korkeus vesilinjasta on kaikissa lastitapauksissa vähintään d+h 1 Luukun koko on enintään 0,4 m 2 suunnitteluluokassa B Suunnitteluluokassa A ei sallita ajoittain auki olevia aukkoja ilman reunakorkeutta Poikkeus ei koske sisätiloihin johtavia ovia, joilla aina vaaditaan taulukon mukaista reunakorkeutta 3.9.2 3.9.3 Aukon lyhyemmän sivun pituus Aukon lyhyemmän sivun pituus on yleensä selvä, mutta epäselvissä tapauksissa viitataan standardiin ISO 12216. Tiiveysluokat Säännöissä määritellään sulkulaitteille kaksi tiiviysluokkaa: Vesitiivis sulkulaite (tiiveysluokka 1) kestää vuotamatta jatkuvan hydrostaattisen paineen; ja Säätiivis sulkulaite (tiiveysluokka 2) kestää ajoittaisen veteen painumisen vuotamatta.

33 Tiiveysluokka määritetään standardin ISO 12216 mukaan. 3.9.4 3.9.5 3.9.6 3.9.7 3.9.8 Lukitussalvat ja saranat Lukitussalpojen ja saranoiden tulee olla suunniteltu siten, että vaadittu tiiviysluokka saavutetaan sulkiessa sulkulaite kummalta puolelta tahansa. Salpojen ja saranoiden tulee kestää materiaalin myötörajan ylittymättä ko. sijoitusalueen paineen aiheuttama voima. Saranoidut sulkulaitteet Merellä avattavat sulkulaitteet tulee olla niin suunniteltu, että ne pysyvät kiinni ympäröivässä rakenteessa ollessaan avattuna. Avattavien sulkulaitteiden tulee sijoituspaikassa 1 olla saranoitu ja niiden tulee aueta sisäänpäin. Saranoiden tulee olla lujarakenteiset. Kyseenalaisissa tapauksissa saranat tulee arvioida standardin ISO 12216 mukaan. Liukuluukut Muissa kuin sijoituspaikassa 1 sulkulaitteita voidaan toteuttaa liukuluukkuina ja ovina edellyttäen, että kaikki asiaankuuluvat vaatimukset taulukossa 3.1 täyttyvät. Uran syvyyden tulee olla riittävä estämään sulkulaitteen irtoamisen ottaen huomioon kyseisessä sovelluksessa esiintyvät kuormat ja sulkulaitteen sekä ympäröivän rakenteen jäykkyys. Uran syvyyden tulee yleensä olla vähintään 12 mm. Kun arvioidaan sulkulaitteen salpausta, hyväksytään uraan tuettu reuna salvaksi. Sulkulaite tulee varustaa pysäyttimillä molemmissa ääriasennoissa, jotta estettäisiin sulkulaitteen irtoaminen. CE-merkityt sulkulaitteet Kaikkien sulkulaitteiden, mukaan lukien aluksen rakentajan itse valmistamien tai teettämien, tulee vähintään täyttää standardi ISO 12216 ja sen lisäksi nämä säännöt silloin kun ne ylittävät standardin vaatimukset. Esivalmistettuja, kaupallisesti saatavilla olevia sulkulaitteita saa käyttää ilman lisävaatimuksia taulukoiden 3.1-3.6 ilmoittamissa paikoissa edellyttäen, että ne ovat CE-merkittyjä ja standardin ISO 12216 mukaan riittäviä kyseiselle suunnitteluluokalle ja sijoituspaikalle. Erikoisvaatimukset sulkulaitteille sijoituspaikassa 1 Sijoituspaikassa 1 sulkulaitteille on asetettu seuraavat erikoisvaatimukset: sulkulaitteen alin reuna saa alimmillaan sijaita taulukon 3.2 ilmoittamalla vähimmäiskorkeudella vesilinjasta täyskuormauppoumalla; aukon lyhyemmän sivun pituus ei saa ylittää 300 mm; avattavan sulkulaitteen tulee aueta sisäänpäin; mikään osa sulkulaitteesta ei saa ulottua sen pystysuoran viivan ulkopuolelle, joka kulkee aluksen uloimman pisteen kuten rungon, kannen tai kiinteän törmäyslistan kautta; ja

34 3.9.9 Tiivisteiden suojaus Sovelluskohteissa, joissa taulukoiden Taulukko 3.1 mukaan on vaatimus tiivisteet suojattu, tulee kumista tai muusta pehmeästä materiaalista tehdyt tiivisteet suojata kulumiselta esimerkiksi kuvan 3.3 esittämällä tavalla. Tiivisteen oltava viivan alla Kuva 3.3: Tiivisteen suojaus 3.9.10 Sulkulaitteet lastikansilla Lastille tarkoitetuilla kansilla sijaitsevat sulkulaitteet eivät saa olla varustettuja lasituksella. Ulkonevien osien, kuten lukitussalpojen, tulee olla lujarakenteisia tai suojattuja kestämään lastinkäsittelyssä esiintyviä kuormia. 3.10 Vaatimukset aukoille, jotka ovat kulussa auki Yhteenveto vaatimuksista aukoille, jotka ovat aina auki kulussa, on esitetty taulukossa 3.1. 3.10.1 3.10.2 Sallitut sijoituspaikat aina auki kulussa oleville aukoille Aina auki kulussa olevien aukkojen lukumäärä tulee olla mahdollisimman pieni. Suunnitteluluokan A ja B aluksissa kulussa olevia aukkoja ei saa olla sijoituspaikassa 1, eikä tason L H /15 alapuolella. Aukkoja, jotka ovat aluksen toiminnan kannalta välttämättömiä, ei saa sijoittaa aluksen keulimmaiseen kolmannekseen suunnitteluluokan A aluksissa. Tämän pykälän vaatimuksia ei sovelleta kohdan 3.15 mukaisille ilmaputkille. Veden sisäänpääsyn ehkäisy Aina auki kulussa olevien aukkojen tulee olla suunniteltu siten, että veden sisäänpääsy on mahdollisimman hyvin estetty. Tämä katsotaan täytetyksi, jos aukko on varustettu kuvan 3.4 mukaisella labyrintilla tai vastaavalla järjestelyllä. Tuuletusaukkojen on ensisijaisesti oltava suunnattu taaksepäin tai sivuille. Suunnitteluluokan A ja B aluksissa edellä mainittujen aukkojen tulee olla varustettu kauluksella, jonka korkeus ympäröivän kannen yläpuolella tulee olla taulukon 3.1 mukainen ja vähintään L H /15 lastivesilinjan yläpuolella. Suunnitteluluokan C ja D aluksissa koneen ilmanottoaukkoja saa olla sijoituspaikassa 1 edellyttäen, että ne varustetaan veden sisäänpääsyn ehkäisevällä järjestelyllä, ja että vakavuus- ja varalaitavaatimukset täyttyvät.

35 Ilma Vesi Kuva 3.4: Labyrintilla varustetun aukon toimintaperiaate 3.11 Vaatimukset oville 3.11.1 3.11.2 3.11.3 Kynnys Puolet taulukossa 3.1 annetusta kynnyskorkeudesta saa muodostua puolikiinteästä kynnyksestä. Puolikiinteän kynnyksen osan tulee olla kiinnitettynä kiinteään kynnykseen tai olla jatkuvasti käyttövalmiina oven välittömässä läheisyydessä. Avaamissuunta Ylärakenteeseen tai kansirakennuksen sivuille sijoitettujen ovien tulee olla saranoitu etureunastaan. Saranallisten ovien tulee aueta ulospäin. Salvat ja saranat Riippumatta lukitussalpojen välisestä maksimietäisyydestä taulukon 3.1 mukaan tulee suunnitteluluokkien A ja B aluksien ovissa olla vähintään kaksi lukitussalpaa saranoiden lisäksi. Ovia tulee voida avata molemmilta puolilta. 3.12 Vaatimukset luukuille 3.12.1 Luukkujen erikoisvaatimukset Merellä avattavat luukut tulee voida varmistaa asentoonsa niiden ollessa auki. Lasitettuja luukkuja ei sallita konetilassa, vaan valaistus tulee järjestää luvun 21 ohjeiden mukaan. Luukkuja sallitaan vesilinjan alapuolella vain mikäli kaikki asiaankuuluvat varalaita-, vakavuus- ja uppoamattomuuskriteerit täyttyvät olettaen, että tila, johon kyseinen luukku johtaa, täyttyy ilman, että vuotoa toisiin osastoihin voi tapahtua sen kautta. Tällaisten luukkujen tulee lujuudeltaan olla samaa tasoa kuin ympäröivä runkorakenne. Tilan rakenteen tulee olla suunniteltu kestämään kyseisessä kohdassa esiintyvät merikuormat. 3.13 Vaatimukset ikkunoille Yhteenveto vaatimuksista ikkunoille on esitetty taulukoissa 3.3 3.6.

36 3.13.1 Erikoisvaatimukset ikkunoille Ikkunoille on määritelty seuraavat erikoisvaatimukset: ikkunat ohjauspaikan ympärillä eivät saa olla värjättyjä (ks. luku 29); ikkunoita ei sallita konetilassa, vaan valaistus tulee järjestää luvun 21 ohjeiden mukaan; ikkunoiden paksuuden tulee olla vähintään taulukoiden 3.3 3.6 mukaiset karkaistulle lasille, ja muille materiaaleille ikkunan paksuus tulee määrittää standardin ISO 12216 mukaan kuitenkin niin, että käytetään seuraavia mitoituspaineita: - Sijoituspaikka 1 70kPa; - Sijoituspaikat 2 ja 3 28kPa; ja - Sijoituspaikka 4 12kPa; laminoidulle lasille, jonka kerrosten lukumäärä on n ja yksittäisen kerroksen paksuus t n, määritetään vaatimustenmukaisuus kaavojen (3.6) ja (3.7) mukaan t n = 1,2 t vaat [mm]; n = 2 (3.6) t n = 1,5 t vaat [mm]; n > 2 (3.7) 3.14 Vaatimukset laidoitusporteille Laidoitusportilla tarkoitetaan säätiiviin rungon sisään johtavia aukkoja sulkulaitteineen, mukaan lukien katettujen veneiden partaassa olevia luukkuja niiden muodostaessa keulakorokkeen, ks. 4.10. 3.14.1 3.14.2 3.14.3 3.14.4 Varalaita laidoitusportin alareunaan Varalaita laidoitusportin alareunaan tulee olla vähintään 200 mm. Lujuus Laidoitusportin lujuuden tulee olla vähintään sama kuin ympäröivän laidoitusrakenteen. Jos rakenne on sellainen, että merikuormat kuormittavat saranoita tai lukitusmekanismeja, niiden tulee olla suunniteltu kestämään nämä kuormat. Vesitiiviys Laidoitusporttien tiiviyden tulee olla tiiviysluokkaa 2. Tiivisteiden tulee olla suojattu kuvan 3.3 mukaisesti. Saranat ja lukitusmekanismit Saranoiden tulee pystyä kantamaan laidoitusporttiin kohdistuvat merikuormat. Lukitusmekanismien tulee pystyä puristamaan laidoitusportti tiivistettä vasten siten, että vaadittu tiiviys saavutetaan. Laidoitusportti pitää voida lukita kahdella vaihtoehtoisella lukitusmekanismilla, joista toisen tulee olla riippumaton hydraulipaineesta ja/tai sähköstä.

37 3.15 Vaatimukset ilmaputkille Säätiiviiseen runkoon johtavien ilmaputkien korkeuden ympäröivästä kannesta tulee olla vähintään 80 % vastaavassa paikassa olevan aina auki olevan aukon korkeudesta (ks. Taulukko 3.1) ja vähintään 250 mm. Ilmaputken poikkipinta-ala ei saa ylittää 50 cm 2 ja sen on oltava varustettu veden sisäänpääsyä estävällä järjestelyllä. 3.16 Runkoläpiviennit ja niihin kytketyt järjestelmät 3.16.1 Yleistä Runkoläpiviennit, jotka sijaitsevat sen tason alapuolella, joka on 100 mm vesilinjan yläpuolella täyskuormatilanteessa, tulee aina varustaa sulkuventtiileillä laidoituksen kohdalla. Välillä 100 350 mm vesilinjan yläpuolella täyskuormatilanteessa vaaditaan sulkuventtiili, mikäli läpivientiin kytketty järjestelmä kokonaisuudessaan on vähemmän kuin 350 mm edellä mainitun vesilinjan alapuolella ja järjestelmällä on avoin pää veneen sisällä. Jos läpivientiin kytketyn järjestelmän pää on suljettu, sulkuventtiiliä ei vaadita edellä mainitulla tavalla asennetussa järjestelmässä. Takaiskuventtiili lasketaan suljetuksi pääksi. Sulkuventtiiliä ei myöskään vaadita, mikäli järjestelmä osittain on vedetty 350 mm tason yläpuolelta ( joutsenkaula ), varustettu laponestolla ja kestää vuotamatta 15 asteen kallistuskulman. Runkoläpivientejä, jotka sijaitsevat yli 350 mm vesilinjan yläpuolella ei tarvitse varustaa sulkuventtiileillä tai takaiskuventtiilillä, läpiviennin kestäessä vuotamatta 15 asteen kallistuskulman täydellä kuormalla. Vaatimukset runkoläpivienneille ja niihin kytketyille järjestelmille on havainnollistettu kuvassa 3.5.

38 Ei sulkuventtiiliä WL + 350 mm Ks. poikkeukset Takaiskuventtiili Suljettu järjestelmä Avoin pää, sulkuventtiili WL + 100 mm Vesilinja täydellä kuormalla (WL) Aina sulkuventtiili Kuva 3.5: Vaatimukset runkoläpivienteihin kytketyille järjestelmille 3.16.2 Runkoläpivientihelat ja sulkuventtiilit Runkoläpivientien ja sulkuventtiilien tulee täyttää standardin ISO 9093 tai vastaavan kyseistä komponenttia koskevan standardin vaatimukset. Lujitemuovirungossa runkoläpiviennit pronssista, messingistä (vähintään 80 % kuparia) tai haponkestävästä teräksestä (AISI 316) sallitaan kaikissa sovelluskohteissa. Muoviset runkoläpiviennit, jotka täyttävät standardin ISO 9093 vaatimukset, sallitaan konehuoneen ulkopuolella pituudeltaan alle 15 m aluksissa. Alumiini- ja teräsrungoissa ei sallita kupariseoksesta valmistettuja rukoläpivientejä tai sulkuventtiilejä. 3.16.3 3.16.4 3.16.5 Luokse päästävyys Kaikkien laidoitusläpivientien sulkuventtiilien tulee olla helposti luokse päästäviä. Luokse päästävyys on määritelty luvussa 31. Laidoitusläpivienteihin kytketyt järjestelmät Laidoitusläpivienteihin kytkettyjen letkujen tulee olla kudosvahvistettua tyyppiä ja letkujen tulee kestää niihin kytketyissä järjestelmissä esiintyvä paine. Tyhjennyslinjojen letkuille on esitetty lisävaatimuksia luvussa 6. Galvaaninen korroosio Materiaaliyhdistelmien tulee olla sellaiset, että galvaanista korroosiota vältetään.

39 3.16.6 Letkuliitokset Laidoitusläpivienteihin kytkettyjen letkujärjestelmien liitoksissa tulee olla kaksinkertaiset haponkestävät (AISI 316) letkunkiristimet mikäli istukan halkaisija ylittää 25 mm. Vaihtoehtona kahdelle letkunkiristimelle voidaan käyttää yhtä yli 15 mm leveää haponkestävää parikiristintä, jossa kiritys perustuu pultteihin. 3.17 Perämoottorikaukalon läpiviennit 3.17.1 Kaapeli- ja letkuläpiviennit Kaapeli- ja letkuläpivientien tulee täyttää standardin ISO 12217-1 vaatimukset perämoottorikaukalossa oleville aukoille tiiveydeltään ja asennuskorkeudeltaan. Läpivientien tulee aina olla kokonaan peräpeilin vuotoreunan yläpuolella. 3.17.2 Tuuletusaukot Perämoottorikaukalon runkoon johtavien tuuletusaukkojen alareunan tulee täyttää luvun 4 vaatimukset varalaidalle vuotoaukkoon.

40 Taulukko 3.1: Yhteenveto vaatimuksista sääkansilla sijoitetuille aukoille ja sulkulaitteille (luukut, ovet sekä aina auki olevat tuuletus ym. aukot). Sulkutila Aina auki Ajoittain auki Merellä kiinni Suunnitteluluokka A B C D A B C D A B C D Aukon varalaita ja vuotokulmavaatimukset luvun 4 mukaan Sijainti L H /3 keulasta Ei Ei Sijainti sijoitusalueella 1 (laidoituksessa) Ei Ei Kyllä Kynnyskorkeus korkeudella h S1, m, L H =24 m 1) 2) 0,90 0,68 0,38 0,10 0,60 0,45 0,25 0,10 Kynnyskorkeus korkeudella h S1, m, L H 15 m 1) 2) 0,68 0,45 0,38 0,10 0,45 0,35 0,25 0,10 Kynnyskorkeus korkeudella h S2, m, 3) 0,57 0,45 0,38 0,10 0,25 0,15 0,075 0,05 Ei Pienin sallittu vuotokulma sulkulaitteen ollessa auki, aste Suurin sulkulaitteen koko ilman reunakorkeutta Ks. Luku 4 Taulukko 4.1! 25 20 15 10 0,4 0,4 Tiiveysluokka 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 2 Veden sisäänpääsyn ehkäisy x x x x Salpojen väli max. C-C, mm Ovet 800, luukut 600 Tiivisteet suojattu (Kuva 3.3) x x x x x x x x CE-merkitty sulkulaite sallittu ilman lisävaatimuksia Kyllä, lukuun ottamatta lastikantta Ei aluksissa, joille haetaan lisämerkintää jäissä kulku 1) Ilmoitettukynnyskorkeus pätee kannenkorkeudelle tasolla h 1, vaatimus alenee jos todellinen paikallinen kannenkorkeus on suurempi, ks. kohta 3.9.1 2) Arvot 15 ja 24 m välillä määritellään lineaarisella interpoloinnilla. 3) Luukkuja kokonaan ilman reunankorkeutta sallitaan sääkannella seuraavin edellytyksin: Luukku on vähintään korkeudella d+h 1 (ks. kohta 3.9 tekstissä) Luukun koko on enintään 0,4 m 2 suunnitteluluokassa B. Suunnitteluluokassa A ei sallita ajoittain auki olevia aukkoja ilman reunakorkeutta. Tämä poikkeus ei myöskään koske sisätiloihin johtavaa ovea, jolta aina vaaditaan taulukon mukaista reunakorkeutta

41 Taulukko 3.2: Yhteenveto sijoitusalueelle 1 (laidoitukseen) sijoitetuille sulkulaitteille Sulkutila kulussa Kiinni Suunnitteluluokka A B C D Materiaalirajoitukset Jos lasia, tulee olla high impact resistance laatua ISO 12216 mukaisesti Sulkulaite upotettu tai muulla tavalla suojattu x x x x Max. pienempi mitta, mm 300 300 300 300 Alin reuna vesilinjasta, min. 500 400 300 200 Pienin sallittu vuotokulma sulkulaitteen ollessa auki, aste Tiiveysluokka 2 2 2 2 Tiivisteet kohdan 5.10 mukaan x x x x Myrskyluukut x x x CE-merkityt sulkulaitteet sallittu ilman lisävaatimuksia Ks. kohta Materiaalirajoitukset!

Longer side, mm 42 Taulukko 3.3: Karkaistusta lasista valmistettujen ikkunoiden paksuudet, P=70 kpa, sijoitusalue 1 (laidoitus), kaikki suunnitteluluokat Shorter side, mm Minimum thickness 100 150 200 250 300 L H t MIN 300 4 4 5 6 6 6 6 400 4 5 6 7 7 9 7 500 5 6 6 7 8 12 7 600 6 6 7 7 8 15 7 700 6 7 8 8 9 18 7 800 7 7 8 9 9 21 8 900 7 8 9 9 10 24 8 1000 8 9 9 10 11 Taulukko 3.4: Karkaistusta lasista valmistettujen ikkunoiden paksuudet, P=28 kpa Sijoituspaikka 3 (otsalaipio ja muut eteenpäin suunnatut pinnat), suunnitteluluokat A ja B

43 Taulukko 3.5: Karkaistusta lasista valmistettujen ikkunoiden paksuudet P=12 kpa Sijoituspaikka 2 (sääkansi) suunnitteluluokat A ja B Sijoituspaikka 4 (toisen kannen viivan yläpuolella) suunnitteluluokat A ja B Sijoituspaikka 3 (otsalaipio ja muut eteenpäin suunnatut pinnat) suunnitteluluokat C ja D Taulukko 3.6: Karkaistusta lasista valmistettujen ikkunoiden paksuudet Sijoituspaikka 2 ja 4, suunnitteluluokat C ja D

44

45 4 VARALAITA JA VAKAVUUS 4.1 Tarkoitus Tämän luvun tarkoituksena on varmistaa, että Aluksella on riittävä varauppouma suhteessa aluskonseptiin, suunnitteluluok-kaan sekä täyskuormauppoumaan kestääkseen rajoitetun vuodon tai ylikuor-man uppoamatta tai kaatumatta; Kansijärjestely aluksissa, jotka todennäköisesti kohtaavat murtuvia aaltoja, on suunniteltu siten, että vesi nopeasti valuu takaisin mereen, ja kaikissa aluksissa aluksen sisälle johtavat aukot on sijoitettu ja suojattu siten, että veden sisäänpääsy on estetty; ja Aluksen vakavuus on sellainen, että todennäköisesti esiintyvien kallistusmomenttien aiheuttama kallistus ei estä aluksen turvallista käyttöä ja reservi kaatumiseen tai vedellä täyttymiseen on riittävä suunnitteluluokkaa vastaavissa olosuhteissa ottaen huomioon aluksen mahdolliset erikoistehtävät. Huom! Luvuissa 33 41 on annettu lisävaatimuksia erikoistehtäviä varten. 4.2 Viitteet Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: - ISO 12217-1:2015 Small craft Stability and buoyancy assessment and categorization - ISO 11812: 2001 Small craft Watertight cockpits and quick-draining cockpits - ISO 12216:2002 Small craft Windows, portlights, hatches, deadlights and doors Strength and watertightness ISO 6185-3:2014 Inflatable boats Part 3 ISO 6185-4:2011 Inflatable boats Part 4 ISO 15372:2000 Ships and marine technology Inflatable rescue boats Coated fabrics for inflatable chambers IMO MSC 81(70) 4.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: Rungon geometria (yleensä linjapiirustus); Säätiiviiden kansien ja ylärakenteiden geometria (kannelliset veneet);

46 Polttoaine-, vesi- ja septisäiliökaavio ja muiden mahdollisten säiliöiden kaaviot; Suurimpaan kuormaan kuuluvat lastikomponentit ja niiden sijainnit; Materiaalitodistukset ja testiraportit kellukevaahdolle ja ponttoonimateriaaleille; Koepöytäkirjat ponttoneille; Kevytpainon ja painopisteen verifiointi (normaalisti kallistuskoepöytäkirja); Vakavuuslaskelmat, tai kokeiden pöytäkirjat joissa on esitetty saavutetut arvot suhteessa relevantteihin kriteereihin; Vakavuusohjeet päällikölle, jossa tiedot suurimmasta sallitusta kuormasta sekä mahdollisista rajoituksista kuormituksen suhteen. 4.4 Arviointivaihtoehdot ja vaatimukset 4.4.1 Yleistä Alus tulee arvioida käyttäen jotakin taulukoissa 4.1, 4.2 ja 4.3 olevista arviointivaihtoehdoista riippuen aluksen suunnitteluluokasta, ja aluskonseptista. Arviointivaihtoehdot vastaavat periaatteiltaan standardissa ISO 12217 esitettyjä vaihtoehtoja, Kaikkia ISO 12217 arviointivaihtoehtoja ei sovelleta. Taulukoissa 4.1, 4.2 ja 4.3 annetut vaatimukset tulee täyttyä kaikissa relevanteissa lastitilanteissa. Yksityiskohtaisemmat selitystekstit löytyvät kohdista, joihin taulukossa viitataan.

47 Taulukko 4.1: Vaatimukset arviointivaihtoehdon mukaan katetuille aluksille. Arviointivaihtoehto Nr. 1A 1B 2C 2D Aluskonsepti Katettu Suunnitteluluokka A 1 B C D Kaukalot (ks. 4.8) LC3 1 Varalaita kannen reunaan 3 vain yksirunkoveneet. (ks. 4.9) LC2 1 Varauppouma 3 Kaikki monirunkoveneet, vaihtoehto yksirunkoveneille. (ks. 4.9) LC2 1 Kaukaloiden tyyppi Vapaan nestepinnan vaikutus vakavuuteen arvioitava Nopeasti tyhjentyvä x x x Pienin varalaita kannen reunaan, F min, osana F BASE:sta; F BASE = 0,7 1000 L WL B WL 1,0 F BASE 0,9 F BASE 0,75 F BASE Säätiiviiden tilojen tilavuus vesilinjan yläpuolella vuotoaukkoon saakka prosentteina täyskuormauppoumasta. 0,5 F BASE 100 70 30 20 Keulan kantavuus (ks. 4.10) Varalaita keulassa, F BOW [m] 0,5+0,02 L H 0,3+0,02 L H 0,2+0,02 L H LC1, LC2, LC3 1 Vuotoaukon korkeus (ks. 4.11) LC2 1 Vuotokulma [ o ] (ks. 4.12) LC1, LC2, LC3 1 Vakavuus laitakuormalla (ks. 4.12) OFFSET 1 Suurin oikaiseva momentti (ks. 4.13) LC1, LC2, LC3 1 GZ-käyrän ominaisuudet (ks. 4.14) LC1, LC2, LC3 Keinunta sivutuulessa ja aallokossa LC1, LC2, LC3 1 (ks. 4.15) 0,05+ 0,02 L H h D [m] L H/17 L H/17 L H/17 L H/20 Vähintään [m] 0,50 0,40 0,35 0,30 Enintään [m] 1,41 1,41 0,75 0,40 Aina auki olevat aukot 0=kallistuskulma laitakuormalla Merellä ajoittain auki olevat aukot ks. myös Taulukkoa 3.1! 0+25 0+15 väh. 30 o väh. 25 o 15 10 Suurin kallistuskulma [ o ] O(R) = 11,5 + (241L H )3 Jäännösvaralaita [m] 0,014 L H 0,01 RM max [knm] GZmax 30 RM max [knm] GZmax < 30 25 7 750/ GZmax 210/ GZmax GZ 30 [m], GZmax 30 0,20 0,20 GZ MAX [m], GZmax < 30 6/ GZmax 6/ GZmax Vakavuuslaajuus v 90 60 Laskennallinen tuulennopeus v w [m/s] Pinta-ala A 2 A 1, kun R = 28 21 25+20/ 20+20/ Tuulen aiheuttama Jos A LV > 0,5 L H B H ja 17 13 520

48 kallistus (ks. 4.16) LC1, LC2, LC3 1 v w [m/s] Tuulen aiheuttama kallistus w D=vuotokulma [ o ] <0,7 O(R) <0,7 D Asuttavat monirunkoalukset (ks. 4.18) LC1 1 Mikäli altis kaatumiselle : - Kelluttava ylösalaisin - Hätätie kaatuneena Kyllä 1 Vain runkopituudeltaan 6 m tai sitä suuremmat alukset 3 Ei sovelleta aluksille, jotka täyttävät vaatimukset luvussa 38 (yhden osaston uppoamattomuus) Taulukko 4.2: Vaatimukset ja suoritettavat kokeet arviointivaihtoehdon mukaan kovapohjaisille kumiveneille (RIB) ja muille kellukkeilla varustetuille aluksille. Arviointivaihtoehto Nr. 3B 3C 3D Aluskonsepti Kovapohjainen kumivene (RIB) tai muu kellukkeilla varustettu vene Suunnitteluluokka B 1) C D Kaukalot (ks. 4.8) LC3 1 Kaukaloiden tyyppi Vesitiivis tai nopeasti tyhjentyvä h D [m] L H/17 L H/17 L H/20 Vuotoaukon korkeus (ks. 4.11) LC1, LC2 1 Vähintään [m] 0,40 0,35 0,30 Enintään [m] 1,41 0,75 0,40 Vuotokulma [ o ] (ks. 4.12) LC1, LC2 LC3 1 Vakavuus laitakuormalla (ks. 4.12) OFFSET 1 Suurin oikaiseva momentti (ks. 4.13) LC1, LC2, LC3 1 GZ-käyrän ominaisuudet (ks. 4.14) LC1, LC2, LC3 1 0=kallistuskulma laitakuormalla 0+15 väh. 25 o Suurin kallistuskulma [ o ] O(R) = 11,5 + (24 L H )3 Jäännösvaralaita [m] 0,014 LH 0,01 RM max [knm] GZmax 30 RM max [knm] GZmax < 30 GZ 30 [m] GZmax 30 GZ MAX [m] GZmax < 30 7 210/ GZmax Vakavuuslaajuus v 60 520 0,20 0,20 0,20 6/ GZmax 6/ GZmax 6/ GZmax Sääkriteeri (ks. 4.15) LC1, LC2, LC3 1 Tuulen aiheuttama kallistus (ks. 4.16) LC1, LC2, LC3 1 Kelluvuus (ks. 4.17) LC2 1 Kellukkeet Laskennallinen tuulennopeus v w [m/s] Pinta-ala A 2 A 1, kun R =20+20/ Jos A LV > 0,5 L H B H ja v w [m/s] Tuulen aiheuttama kallistus w D=vuotokulma [ o ] Kelluvuus ja vakavuus vedellä täytettynä Järjestely 21 17 13 <0,7 O(R) <0,7 D Tulee kellua likimain vaakasuorassa täydellä kuormalla. Tulee kestää laidalla 6 CL suuruinen paino Kellukkeiden yhteenlaskettu tilavuus (=ponttonit+ilmatankit+vaahtokellukkeet+kiinteät rakenteet) väh. 1,33 * m LDC [l]

49 (ks. 4.17) 2) RIB:ille ponttonien tilavuus vähintään 0,665 * m LDC [l]. Ponttonitilavuus jaettu väh. 5 osaan. Osien tilavuudet ±20 % keskiarvosta. Jos ei RIB, ei vaatimusta ponttonien tilavuudelle. Ilmatankkien lukumäärä riippuu niiden osuudesta tarvittavasta kokonaiskelluketilavuudesta ja suunnitteluluokasta kohdan 4.17.3 mukaan. Materiaali Ponttonimateriaali ISO 15372:2000 mukaan Kellutusvaahdolle vaatimukset ISO 6185 mukaan Ilmatankkien koestuspaine 5 kpa Koestus Ponttonien ylipaine- ja tiiveystestit ISO 6185 mukaan 1 Vain runkopitoisuudeltaan 6 m tai sitä suuremmat alukset 2 Vene on RIB-standardin ISO 6185 mukainen jos ponttoonien tilavuus ylittää puolet tarvittavasta kelluketilavuudesta Taulukko 4.3: Vaatimukset osittain katetuille ja avoimille aluksille Arviointivaihtoehto Nr. 5C 5D 6C 6D Aluskonsepti Osittain katettu Avoin Suunnitteluluokka C D C D Kaukalot (ks. 4.8) LC3 1 Keulan korkeus (ks. 4.10) LC1, LC2, LC3 1 Vuotoaukon korkeus (ks. 4.11) LC1, LC2 1 Vakavuus laitakuormalla (ks. 4.12) OFFSET 1 GZ-käyrän ominaisuudet (ks. 4.14) LC1, LC2, LC3 1 Tuulen aiheuttama kallistus (ks. 4.16) LC1, LC2, LC3 1 Kaukaloiden tyyppi Varalaita keulassa Pienet vesitiiviit tai nopeasti tyhjentyvä kaukalot sallitaan, V<L H B H F M/40 Nopeasti tyhjentyvä jos kokonaan L H/2 keulan puolella, muuten ei rajoitusta 1,15 L H/10 min 0,46 m min 0,69 m h D [m] L H/12 - L H/10 - Vähintään [m] 0,50 0,4 0,6 0,4 Enintään [m] 0,75-0,75 - Suurin kallistuskulma [ o ] O(R) = 11,5 + (24 L H )3 520 Jäännösvaralaita [m] 0,014 LH 0,01 0,014 LH 0,01 GZ 30 [m] GZmax 30 GZ MAX [m] GZmax < 30 Jos A LV > 0,5 L H B H ja v w [m/s] = Tuulen aiheuttama kallistus w =vuotokulma [ o ] 0,20 6/ GZmax 17 13 17 13 <0,7 O(R) <0,7 D 4.5 Määritelmät ja olettamukset 4.5.1 Kevytpaino Kevytpaino, m LC, on aluksen massa propulsiokoneineen, kiinteillä järjestelmillä ja varustuksella ilman miehistöä, varastoja ja kuormaa määritetty standardin ISO 12217:1:2013 mukaisesti.

50 4.5.2 Kevytpainon ja painopisteen määritys 4.5.2.1 Kevytpaino Aluksen kevytpaino tulee määrittää jollakin seuraavista menetelmistä: 1.Mittaamalla kellumisasento tunnetussa lastitilanteessa, määrittämällä kellumisasentoa vastaava uppouma aluksen geometriatietojen perusteella ja korjaamalla tulosta vastaamaan kevytpainoa ISO12217:2013 mukaan; 2.Punnitsemalla alus tunnetussa lastitilanteessa, ja korjaamalla tulosta laskennallisesti vastaamaan kevytpainoa ISO12217:2013 mukaan. 3.Laskennallisesti sisaraluksen kevytpainoon ja tunnettujen muutosten perusteella. Käytettäessä tätä menetelmää kevytpainon muutoksen tulee olla enintään 10 % sisaralukseen verrattuna. 4.5.2.2 Painopisteen sijainti korkeussuunnassa Painopisteen sijainti korkeussuunnassa, VCG, tulee määrittää jollakin seuraavista menetelmistä riippuen tilanteesta: 1.Kallistuskoe standardin ASTM F-1321-90 tai muun vastaavan standardin mukaisesti; 2.Määrittämällä painopiste laskennallisesti yksittäisten osien massojen ja painopisteiden perusteella, ja korottamalla saatu painopisteen korkeus kölistä 5 %:lla aluksen sivukorkeudesta; 3.Määrittämällä painopiste laskennallisesti sisaraluksen painon ja tunnettujen muutosten perusteella. Käytettäessä tätä menetelmää painopisteen muutoksen tulee olla enintään 10 % sisaralukseen verrattuna. Kallistuskoetta ei saa käyttää aluksille, joiden vaihtokeskuskorkeus kevyessä käyttötilanteessa ylittää 5 m. Kokonaan painolaskelmaan tai sisaralusten tietoihin perustuvia menetelmiä ei saa käyttää aluksille, joiden vaihtokeskuskorkeus kevyenä on alle 1,5 m. 4.5.2.3 Painopisteen sijainti aluksen pituussuunnassa Painopisteen sijainti aluksen pituussuunnassa, LCG, voidaan määrittää jollakin seuraavista menetelmistä: 1.Mittaamalla kellumisasento tunnetussa lastitilanteessa, määrittämällä kellumisasentoa vastaava uppouman painopiste aluksen geometriatietojen perusteella ja korjaamalla tulosta vastaamaan kevytpainoa ISO12217:2013 mukaan; 2.Määrittämällä painopiste laskennallisesti yksittäisten osien massojen ja painopisteiden perusteella; 3.Määrittämällä painopiste laskennallisesti sisaralusten painoon ja tunnettuihin muutoksiin perusteella.

51 4.5.3 Suurin kuorma Suurin kuorma, ML, on se kuorman määrä, jonka alus on suunniteltu kuljettamaan. Suurin kuorma käsittää seuraavat painot: suurin henkilöluku (CL) kertaa 85 kg; henkilökohtaiset varusteet; varastotarvikkeet ja muona; hyötykuorma; kulutettavat nestevarastot kuten polttoaine ja makeavesi; harmaa- ja jätevesi; mahdollinen vesipainolasti; mahdolliset apuveneet; muut painot, jotka eivät sisälly omapainoon. HUOM! Jäänmuodostusta aluksen runko- ja ylärakenteissa ei lasketa mukaan suurimpaan kuormaan, mutta kaikki sääntövaatimukset tulee täyttyä jää mukana! Lastitilanteissa käytettävä henkilöiden tilantarve ja painopisteen sijainti tulee olla luvun 1 kohdan 12 mukainen. 4.6 Lastitilanteet 4.6.1 Arvioitavat lastitilanteet Alusten vakavuus tulee arvioida seuraavissa lastitilanteissa: Kevyt käyttötilanne, lyhenne LC1 Täysi kuorma, lähtötilanne, lyhenne LC2 Täysi kuorma, saapumistilanne, lyhenne LC3 Laitakuormatilanne, lyhenne Offset Jotkut vaatimukset ovat lastitilanteesta riippumattomat, toiset taas ovat sidotut tiettyyn lastitilanteeseen. Taulukoissa 4.1-4.3 on kunkin vaatimuksen kohdalla merkintä, missä lastitilanteissa ko. vaatimus tulee täyttyä. Mikäli voidaan olettaa, että vakavuus on kriittinen muissa alukselle asiaankuuluvissa lastitilanteissa, vakavuus tulee arvioida myös niissä. Mikäli relevanttia, jäänmuodostuksen vaikutus tulee huomioida kohdan 4.7.5 mukaisesti. 4.6.2 Kevyt käyttötilanne, lastitilanne LC1 Kevyessä käyttötilanteessa aluksessa on seuraavat painokomponentit omapainon lisäksi: - miehistön massa sijoitettuna korkeimmalla sijaitsevalla ohjauspaikalla: - 85 kg, jos L H 8 m; - 170 kg, jos L H = 8 16 m; ja - 255 kg, jos L H = 16 24 m. - varastot ja varusteet, jotka normaalisti pidetään mukana aluksessa; ja - polttoainetta 10 % maksimikapasiteetista.

52 4.6.3 4.6.4 4.6.5 Täysi kuorma, lähtötilanne, lastitilanne LC2 Lastitilanteessa Täysi kuorma, lähtötilanne on aluksessa suurin kuorma, ML, kohdan 4.5.3 mukaan. Lastikomponenttien oletetaan olevan niille tarkoitetuissa paikoissa, ks 4.7. Mahdollinen hyötykuorma tulee olla sijoitettu luvun 33 mukaan. Täysi kuorma, saapumistilanne, lastitilanne LC3 Lastitilanne Täysi kuorma, saapumistilanne on kuten kohdassa 4.6.3 esitetty lähtötilanne, paitsi että aluksessa on vain 10 % kulutettavia varastoja. Laitakuormatilanne, lastitilanne OFFSET Lastitilanne Laitakuormatilanne on kuten kohdassa 4.6.4 esitetty saapumistilanne, paitsi että henkilöt ja mahdollinen kansikuorma on sijoitettu lähelle laitaa (ks. kohta 4.12). 4.7 Olettamukset vakavuuden arvioinnissa 4.7.1 Vakavuuslaskelmissa käytetty runkomalli Vakavuuslaskelmissa käytettävässä runkomallissa tulee huomioida kaukalot, ylärakenteet ja vedenalaiset lisäkkeet, joilla on vaikutusta hydrostatiikkaan. Vain rakenteet, jotka ovat riittävän vesitiiviitä (ks. luku 3) ja lujia (ks. luvut 10, 14 ja 18 rakennemateriaalista riippuen) saadaan laskea mukaan. Oikaisevat momenttivarret tulee normaalisti laskea siten, että veden pinta mahdollisissa kaukaloissa on samalla tasolla kuin ympäröivä veden pinta kaikilla kallistuskulmilla. Suunnitteluluokissa C ja D saa oikaisevat momenttivarret laskea olettaen, että seuraavantyyppiset valuma-aukot ovat tiiviit: Takaiskuläpillä tai vastaavilla varustetut valuma-aukot. Valuma-aukot, joiden yhteenlaskettu pinta-ala ei ylitä kolme kertaa pienintä vaadittavaa valuma-aukon pinta-alaa ISO 11812 mukaan. Edellä mainittua olettamusta saa käyttää vain kaukalon reunan veteenpainumiskulmaa pienemmille kallistuskulmille. 4.7.2 Lastikomponenttien sijoitus Nesteiden oletetaan säilytettävän niille tarkoitetuissa säiliöissä. Henkilöiden sijoitus tulee vastaamaan aluksen normaalia käyttöä. Henkilön massan ja painopisteen suhteen sovelletaan Luvussa 1 kohdassa 12 annettuja arvoja, ellei aluksen erityisluonteen takia on syytä poiketa niistä. Hyötykuorman sijoituksen suhteen sovelletaan Luvun 33 ohjeita. 4.7.3 Säiliöiden vapaat nestepinnat Säiliöiden vapaat nestepinnat tulee huomioida, mikäli säiliöiden vapaan nestepinnan yhteenlaskettu GM-alenema 10% täytöksellä ylittää 2%.

53 4.7.4 Jäänmuodostus Otettaessa aluksen rungon ja ylärakenteiden pinnoille muodostuva jää huomioon sekä aina kun aluksella on lisämerkintä Jäävahvistus luvun 39 mukaan, jään paino ja jakauma tulee olettaa seuraavasti: 30 kg/m 2 avoimille kansille ja näiden kansien päällä oleville rakenteille: 7,5 kg/m 2 aluksen projisoidun sivuprofiilin pinta-alalle vesilinjan yläpuolelle molemmille puolille; Muiden jo mainittujen pintojen jäätymistä huomioidaan kasvattamalla projisoidun sivuprofiilin pinta-alaa 5 % molemmin puolin. 4.8 Kaukaloiden vaikutus vakavuuteen Kaukaloiden vaikutus vakavuuteen arvioidaan vain katetuille aluksille. Arvioitava lastitilanne on LC3, täysi kuorma, saapumistilanne, ks. 4.6.4. Suunnitteluluokkien A ja B aluksille kaukaloiden vaikutus vakavuuteen tulee aina arvioida. Suunnitteluluokan C aluksia arvioidaan vain, mikäli alus ei kuulu mihin-kään seuraavista tapauksista. 1. Kaukaloiden yhteistilavuus on enintään L H B H F M /40 m 3 jossa FM on kaukalon keskivaralaita, m 2. Pienin varalaita kaukalon reunaan on pienempi kuin L H /10 tai 0,75 m, kumpi on pienempi. 3. Aluksen vakavuuslaajuus on vähintään 90 o 4. Kaukalon partaan korkeus on enintään 3% sen suurimmasta leveydestä vähintään 35% matkalta (35% kehän pituudesta). 5. Kaukalon partaan korkeus on enintään 12,5% sen suurimmasta leveydestä, ja partaan alimmassa neljänneksessä oleva valuma-aukkojen pinta-ala on vähintään 5% partaan pinta-alasta. 6. Valuma-aukkojen pinta-ala on laitaa kohden vähintään k V, jossa V on kaukalon tilavuus, m 3, ja k on: 0,09, jos valuma-aukot ovat partaan alimmassa neljänneksessä. 0,16, jos valuma-aukot ovat partaan puolenvälin alapuolella. 0,30, jos valuma-aukot ylettyvät partaan koko korkeudelta. Jos mikään em. vaihtoehdoista ei päde, kaukalon vaikutus vakavuuteen tulee arvioida ISO 12217:2015 mukaan seuraavalla tarkennuksella. Reuna, jonka yli vettä valuu kaukalosta ulos tai sen sisään oletetaan olevan korkeudella, jossa tehollinen poikkipinta-ala on 5% kaukalon tilavuudesta vastaten ISO 12217:2013 version määritelmää.

54 4.9 Varauppouma 4.9.1 Yleistä Tämän vaatimuksen tavoitteena on varmistaa, että aluksen vesilinjan yläpuolella on riittävän suuri säätiivis tilavuus (varauppouma) jotta se täyskuormauppouman lisäksi pystyy kantamaan tietyn määrän ylikuormaa. Sitä ei sovelleta aluksille, jotka täyttävät vaatimukset yhden osaston uppoamattomuudelle ks. Luku 38. Kovapohjaisille ilmatäytteisille veneille (RIB) varauppouma määritetään standardin ISO 6185 mukaan. Yksirunkoaluksille kohdan 4.9.1 vaatimus katsotaan täyttyneeksi, jos varalaita mitattuna kannen alimpaan kohtaan, FMIN, on vähintään taulukon 4.1 mukainen olettaen, että kansi on jatkuva laidasta laitaan. Vaihtoehtoisesti, ja aina, jos edellä mainittu tulkinta on tarkoitukseen sopimaton johtuen esimerkiksi epäjatkuvasta kannesta, tulee arvion perustua todellisen tilavuuden määritykseen. Monirunkoalukselle varauppouman määrityksen tulee aina perustua todelliseen varauppouman tilavuuteen. 4.10 Keulan kantavuus Aluksen keulassa tulee olla riittävä kantavuus. Tämä saadaan aikaan normaalisti keulakorotuksella, jonka korkeuden tulee jossakin kohdassa keulaperpendikkelin etupuolella olla vähintään F BOW. Tästä kohdasta L H /3 perään päin keulakorotus saa laskea korkeudelle h D lastivesilinjan yläpuolella. Suunnitteluluokan A ja B aluksille keulakorotukseen sisältyvä osa tulee olla säätiivis ylös asti. Suunnitteluluokissa C ja D keulavaralaidan saa mitata tiiviin partaan yläreunaan. Kuva 4.1: Keulakorkeusvaatimus, F BOW 4.11 Varalaita vuotoaukkoihin (kaikki alukset) Varalaita aukkoon, h D, on pienin korkeus vesilinjasta täyskuormatilanteessa mihin tahansa vuotoaukkoon, jota ei voida sulkea säätiiviisti mukaan lukien kaukalon reuna. Vaadittu varalaita vuotoaukkoon, h D, annetaan taulukoissa 4.1-4. Aukkojen ominaisuuksille on annettu lisävaatimuksia luvussa 3.

55 Näin haluttaessa, saa käyttää tarkempaa menetelmää vuotoaukkojen korkeusvaatimusten määrittämiseen, ks. ISO 12217-1:2015 liite A. 4.12 Kallistuskulma ja jäännösvaralaita laitakuormalla Kallistuskulma ja jäännösvaralaita tai vuotokulma laitakuormalla tulee määrittää kaikille aluksille, ja saatujen arvojen tulee täyttää taulukoissa 4.1-4.3 annetut vaatimukset. 4.12.1 Määritelmät Kallistuskulma laitakuormalla, ϕo, on se kallistuskulma, joka aiheutuu aluksessa olevien henkilöiden ja/tai lastin siirtymisestä toiselle laidalle. Jäännösvaralaita laitakuormalla on varalaita alimpaan vuotoaukkoon kyseisellä kallistuskulmalla. Vuotokulma on kallistuskulma, jolloin vettä alkaa virrata aluksen säätiiviisiin osiin. Vuotokulman tarkempi määritys löytyy standardissa ISO 12217-1:2013. 4.12.2 Kuormitustilanne on kallistuskulman ja jäännösvaralaidan tai vuotokulman mittaamiselle Kallistuskulma ja jäännösvaralaita laitakuormalla mitataan samalla kuorman määrällä kuin lastitilanteessa täysi kuorma, saapumistilanne (ks. kohta 4.6.4). Edellä mainitusta lastitilanteesta poiketen henkilöiden ja kansikuorman sijainnit ovat seuraavat: henkilöt tai niitä vastaavat painot (á 85 kg) sijoitetaan niin lähelle miehistöalan (ks. kohta 9.4) reunoja kuin käytännössä on mahdollista siten, että: lähimpänä reunaa olevien henkilöiden painopiste on 0,20 m miehistöalan reunasta; henkilöiden painopisteet ovat 0,50 m etäisyydellä toisistaan; jos aluksessa on alle 0,4 m leveitä kansia, paino sijoitetaan keskelle sitä osaa kantta; henkilön painopisteen oletetaan olevan 0,10 m kannen tai istuimen yläpuolella; ja henkilöt sijoitetaan siten, että suurin kallistuskulma tai pienin jäännösvaralaita saavutetaan, ottaen huomioon aluksen yleisjärjestelyt kuten ylemmät kannet; ja jos aluksen suurimpaan kuormaan kuuluu kannella kuljetettavaa lastia, sen siirtymisen aiheuttama lisäkallistuma tulee myös ottaa huomioon luvun 33 kohdan 4.5 mukaisesti. Tarkempi kuvaus laitakuormakokeesta löytyy standardista ISO 12217-1:2013. 4.13 Suurin oikaiseva momentti Jotta estettäisiin liian pieniä aluksia pääsemästä suunnitteluluokkiin A ja B, annetaan vaatimus suurimmalle oikaisevalle momentille. Vaadittu arvo, joka käy ilmi taulukosta 4.1, riippuu suunnitteluluokasta ja kallistuskulmasta, jolla suurin GZ esiintyy.

56 4.14 GZ -käyrän ominaisuudet Jos kallistuskulma, jolla suurin GZ-arvo esiintyy, GZmax, on 30 tai suurempi, vaadittava GZ-arvo 30 kallistuskulmalla tulee olla vähintään 0,2 m. Jos kallistuskulma, jolla suurin GZ-arvo esiintyy, GZmax, on pienempi kuin 30, vaatimus koskee suurinta GZ-arvoa, GZ MAX. Riippumatta kallistuskulmasta, jolla suurin GZ-arvo esiintyy, tulee aluksen täyttää vaatimus vakavuuslaajuudelle. 4.15 Keinunta sivutuulessa ja aallokossa (sääkriteeri) Tarkastelun tarkoitus on varmistaa, että oikaisevan momentin työ on vähintään yhtä suuri kuin sivuaallokon aiheuttama kallistavan momentin työ kun alukseen vaikuttaa samanaikaisesti tasainen sivutuuli. Aallokon oletetaan aiheuttavan edestakaisen keinumisen, jonka amplitudi on: R =25+20/V D suunnitteluluokka A (4.4) R =20+20/V D suunnitteluluokka B (4.5) Oikaisevan momenttikäyrää rajoittaa pienin seuraavista kulmista Vuotokulma Kaatumiskulma 50 o Tuulen kallistavan momentin, M W [Nm], oletetaan olevan vakio kaikilla kallistuskulmilla ja se tulee määrittää jommallakummalla seuraavista kaavoista: M W1 =0,53 A LV h v W 2 [Nm] (4.2) M W2 =0,30 A LV (A LV /L WL +T M ) v W 2 jossa T M [m] on keskisyväys v W =28 m/s suunnitteluluokassa A ja 21 m/s suunnitteluluokassa B A LV [m 2 ] on tuulipinta-ala, kuitenkin vähintään 0,5 L H B H Oikaiseva ja kallistava momentti kallistuskulman funktiona piirretään samaan kuvaan kuvan 4.2 esittämällä tavalla. Aluksen vakavuus täyttää kriteerin, jos pinta-ala A2 on yhtä suuri tai suurempi kuin A1.

57 Kuva 4.2: Keinunta sivutuulessa ja aallokossa 4.16 Tuulen aiheuttama kallistus Tällä kriteerillä varmistetaan, että aluksen oikaiseva momentti on riittävä kovassa sivutuulessa. Jos projisoitu tuulipinta-ala A LV < 0,5 L H B H lastilanteessa LC3, tätä tarkastelua ei tarvitse suorittaa. Muissa tapauksissa menetellään seuraavasti. Tuulen aiheuttama kallistusmomentti M W määritetään kohdan 4.15 mukaisesti, mutta käyttäen tuulen nopeutena v W = 17 m/s suunnitteluluokassa C ja 13 m/s suunnitteluluokassa D. Tuulimomentin aikaansaama kallistuskulma W tulee määrittää vertaamalla kallistavan momentin käyrää lastitilanteelle LC3 määritettyyn oikaisevan momentin käyrään. Kallistuskulma W saa olla enintään 70% sallitusta kallistuskulmasta laitakuormalla ja niinikään enintään 70% vuotokulmasta. 4.17 Kelluvuus vedellä täytettynä 4.17.1 Yleistä Kelluvuudella vedellä täytettynä tarkoitetaan sitä, että vedellä täyttynyt täyteen kuormattu vene jää kellumaan tarkoitusta varten asennettujen kellukkeiden varaan

58 likimain vaakasuorassa ja että sillä on tietty minimivakavuus. Vaatimukset riippuvat paitsi arviointivaihtoehdoista myös kellukkeiden tyypistä. 4.17.2 Kelluketyypit ja niiden vaatimukset Tarvittava kelluketilavuus voi muodostua ilmatankeista, ponttoneista tai vaahtokellukkeista sekä veneen kiinteistä rakenteista. Ilmatankki on vesi- ja ilmatiivis osasto, jonka tilavuutta rajoittavat lujitemuovista, metallista tai muusta jäykästä materiaalista valmistetut seinät. Ilmakellukkeesta tulee olla mahdollista poistaa kondenssi- ja muu vesi tiiviiksi suljettavan tarkastusluukun tai reiän kautta. Ilmakelluke tulee koestaa 5 kpa ylipaineella, ja 30 sekunnin aikana suurin sallittu paineen alenema on 1 kpa. Ponttoni on ilmakelluke, jonka seinät muodostuvat ohuesta, tyypillisesti kudosvahvistetusta polymeeristä valmistetusta kalvosta, joka pysyy muodossaan sisäisen ilman ylipaineen avulla. Ponttonimateriaalien tulee täyttää standardin ISO 15372 vaatimukset ja ne tulee koestaa saman standardin mukaan. Valmiille ponttoneille tulee myös suorittaa seuraavat standardin ISO 6185 mukaiset testit: ylipainetesti, (ISO 6185-4 pykälä 7.9) tiiviystesti, (ISO 6185-4 pykälä 7.9) ponttonin kiinnityksen testi, (ISO 6185-4 pykälä 7.14) Vaahtokelluke muodostuu solumuovista. Sen tulee olla mekaanisesti suojattu olemalla sisäänrakennettu runkorakenteisiin tai varustettu sopivalla pinnoituksella. Vaahtokellukkeen materiaalin tulee olla seuraavan vaatimuksen mukainen: ISO 6185-3:2014 pykälä 5.7 4.17.3 Kellukejärjestelyt Ponttonit tulee olla jaettu vähintään viiteen suunnilleen samankokoiseen osastoon joiden tilavuuden tulee olla ±20 % sisällä kaikkien ilmatäytteisten osastojen keskiarvosta. Ilmatankkien tulee olla jaettu osastoihin niiden yhteenlasketun tilavuusosuuden funktiona tarvittavasta kokonaiskelluketilavuudesta taulukon 4.4 mukaisesti.

59 Taulukko 4.4: Rungon kiinteiden ilmatankkien lukumäärä suunnitteluluokittain. Osuus Kiinteiden ilmatankkiosastojen lukumäärä B C D 50 % 2 2 1 > 50 % 3 2 2 4.17.4 Kelluvuuden arviointimenetelmät Kelluvuuskoe tulee tehdä standardin ISO 12217-1:2015 mukaan. Sekä kellumisasento ja vakavuus vedellä täyttyneenä arvioidaan täydellä kuormituksella. Kelluvuus voidaan myös todentaa laskennallisesti. Vedellä täytettävien tilojen täyttyvyysaste tulee normaalisti olla 1 paitsi konetilalla, jolle saa laskea täyttyvyydeksi 0,85. 4.18 Kaatumiselle alttiit monirunkoalukset 4.18.1 Alttius kaatumiselle Vaatimukset koskee vain suunnitteluluokan C ja D aluksia. Alus on altis kaatumiselle jos h C /B H >0,572 jos V 1/3 D >2,6 h C /B H >0,22V 1/3 D jos V 1/3 D 2,6 jossa h c Tuulipinta-alan painopisteen korkeus vesilinjasta, m V D uppouman tilavuus kevyessä käyttötilanteessa, m 3 4.18.2 Vaatimukset Aluksen ollessa altis kaatumiselle kohdan 4.15.1 mukaan, tulee sen täyttää seuraavat vaatimukset. Aluksen tulee, täydellä kuormalla, kellua vedellä täytettynä ylösalaisin ISO 12217-2:2013 pykälän 7.12 mukaan; Sen tulee olla varustettu hätäuloskäynnillä, joka toimii aluksen ollessa ylösalaisin saman standardin kohdan 7.13 mukaisesti.

60 5 KANSIJÄRJESTELY JA KAUKALOT 5.1 Tarkoitus Tämän luvun tarkoituksena on varmistaa, että Kansijärjestely on sellainen, että ylilyövä vesi mahdollisimman nopeasti valuu takaisin mereen; Kaukalot ovat sopivan kokoisia ja hyväksyttävästi sijoitettu ottaen huomioon aluksen varauppouman ja vakavuuden suhteessa suunnitteluluokkaan; ja Vedenpoistojärjestelmät saavat aikaan nopean kaukalontyhjennyksen; ja Vältetään aluksen säätiiviiden osien täyttyminen kaukaloissa olevien aukkojen kautta. HUOM! Ylilyövän veden vaikutus vakavuuteen käsitellään luvussa 4! 5.2 Viitteet Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: ISO 12217-1:2015 Small craft Stability and buoyancy assessment and categorisation ISO 11812:2001 Small craft Watertight cockpits and quick-draining cockpits Lastilinjasopimus 1966 lisäyksineen 5.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: Piirustukset, joista selviää: Kannen järjestely Kaukaloiden tilavuudet; Valuma-aukkojen sijoitukset ja koot; ja Kaukaloista säätiiviiseen runkoon johtavien ovien kynnyskorkeudet; ja Tyhjennysaikalaskelma tai koepöytäkirja. Useimmat edellä mainituista asioista voidaan esittää yleisjärjestelypiirustuksessa. 5.4 Ylilyövän veden käsittely, yleistä Sovellettaessa tämän luvun sääntöjä on huomioitava, että erilaisilla kansijärjestelyillä (ks. luku 2) vaadittava vesi- ja säätiiviyden laajuus vaihtelee. Avoimissa tai osittain

61 katetuissa aluksissa oletetaan, että sisään tuleva vesi johdetaan pilsseihin ja poistetaan pilssipumppujärjestelmällä. Katetuissa ja kellukkeilla varustetuissa aluksissa kannet, mukaan lukien ylärakenteet, kansirakennukset ja kaukalot, tulee olla suunniteltu johtamaan ylilyövä vesi tehokkaasti takaisin mereen. Arviointi tehdään standardin ISO 12217-1 perustuen, kuten luvussa 4 on esitetty. 5.5 Määritelmät 5.5.1 5.5.2 Kaukalo Kaukalo on mikä tahansa osa aluksesta johon voi kertyä vettä ylilyövien aaltojen, kallistuksen, sateen jne. seurauksena. Tällaisia ovat esimerkiksi istuinkaukalot ja partailla ympäröidyt kaukalot. Kaukalon vaatimukset Nopeasti tyhjentyvä kaukalo täyttää standardin ISO 11812 vaatimukset kyseiselle suunnitteluluokalle. Nopeasti tyhjentyvällä kaukalolla tulee olla pohjan korkeus vesilinjan yläpuolella kohdan 5.7.1 mukaisesti; tyhjennysjärjestely kohdan 5.7.2 mukaisesti; kynnyskorkeus kohdan 5.7.8 mukaisesti; ja vesitiiviys kohdan 5.7.9 mukaisesti. 5.5.3 Vesitiivis kaukalo Vesitiivis kaukalo on kaukalo, jonka kynnykset ovat kohdan 5.7.8 mukaiset ja joka on vesitiivis kohdan 5.7.9 mukaisesti. Katetuissa veneissä vesitiiviiden kaukaloiden yhteenlaskettu tilavuus ei saa ylittää L H B H F M / 40. 5.6 Vaatimukset kansijärjestelylle 5.6.1 5.6.2 Sääkannen järjestely Sääkannen (ks. määritelmä Luku 2) järjestelyn tulee varmistaa, että ylilyövä vesi ei jää pitkäksi aikaa kannelle. Rakennelmia, jotka estävät veden valumisen takaisin mereen ei sallita. Ylärakenteiden kielto Ylärakenteita, joiden lujuus ja tiiveys tai sulkulaitteet eivät täytä ko. sijainnissa asetettavia vaatimuksia, ei sallita vaikka aluksen vakavuus olisi riittävä ilman ko. ylärakennetta. Vaihtoehtoisesti, tällaiset ylärakenteet tulee varustaa valutusaukoilla joiden kapasiteetti täyttää ko. paikalle olevalle kaukalolle annetut vaatimukset olettaen että kaukalon ylivuotokorkeus on vaadittavan oven kynnyksen korkeudella. 5.7 Vaatimukset kaukaloille Seuraavat vaatimukset perustuvat kansainväliseen standardiin ISO 11812. Vain tyypillisiä tapauksia on esitetty ja muissa tapauksissa tulee soveltaa mainittua standardia.

62 5.7.1 Kaukalon pohjan korkeus vesilinjan yläpuolella Nopeasti tyhjentyvillä kaukaloilla kaukalon pohjan korkeus vesilinjan yläpuolella täyskuormatilanteessa tulee olla vähintään taulukon 5.1 mukainen. Taulukossa annetut vaatimukset koskevat kaukaloita, joiden pohja on suora. Kaukaloille, joissa pohja ei ole suora, tulee soveltaa standardia ISO 11812. Huom! Kohdan 5.7.2 mukaisen tyhjennysajan saavuttaminen saattaa edellyttää korkeampaa pohjakorkeutta kuin mitä taulukko 5.1 antaa. Huom! Luvun 4 kohdan 4.9 mukainen varauppoumavaatimus saattaa myös johtaa korkeampaan pohjakorkeuteen. Taulukko 5.1: Kaukalon pohjan korkeus H Bmin Suunnitteluluokka A B C D h Bmin [mm] 150 100 75 50 5.7.2 Maksimityhjennysaika Kaukalon maksimityhjennysaika on esitetty kuvassa 5.1 kaukalon tilavuutta suhteessa aluksen säätiiviiseen tilavuuteen kuvaavan parametrin k C funktiona. Parametri k C määritellään kaavalla (5.1) k C = V C L H B MAX F M (5.1) jossa V C [m 3 ] on kaukalon tilavuus ja B MAX [m] aluksen suurin leveys. Tyhjennysaika ei saa koskaan ylittää 2 minuuttia suunnitteluluokassa A; 3 minuuttia suunnitteluluokassa B; 4,5 minuuttia suunnitteluluokassa C; ja 5 minuuttia suunnitteluluokassa D.

tmax, min 63 Suurin sallittu tyhjennysaika 5 4,5 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 0,08 0,12 0,16 0,2 0,24 0,28 0,32 0,36 0,4 kc Kuva 5.1: Nopeasti tyhjentyvän kaukalon maksimityhjennysaika tmax [min] k c funktiona. 5.7.3 5.7.4 Valuma-aukkojen pinta-alavaatimus Valuma-aukon pinta-alan tulee olla sellainen, että maksimityhjennysaika kohdan 5.7.2 mukaisesti ei ylity. Vaatimustenmukaisuus voidaan osoittaa käyttäen kaavan 5.2 mukaista yksinkertaista menetelmää, kuvan 5.2 mukaisia esimerkkejä, tyhjennyskoetta tai standardin ISO 11812 mukaista laskentamenetelmää. Esimerkin mukainen järjestely Kuvassa 5.2 on esitetty pinta-alavaatimukset korkeintaan 1 m tyhjennysputkelle joka on vesilinjan yläpuolella ja varustettu takaiskuläpällä. Esimerkin mukaisia tyhjennysaukon pinta-aloja saa käyttää vain yli 0,4 m ylivuotokorkeuden kaukaloille, mikäli tyhjennysaukko on vesilinjan yläpuolella ja kanava on korkeintaan 1,0 metriä pitkä. Tyhjennysaukossa saa olla takaiskuläppä, mutta ei mutkia tai muita vastuskomponentteja.

cm 2 /side 64 400 350 300 250 200 150 cat A cat B cat C cat D 100 50 0 1 2 3 4 5 6 Volume [m 3 ] Kuva 5.2: Yli 0,4 metrin ylivuotokorkeuden kaukalon tyhjennysaukon pienin sallittu pinta-ala/puoli, kun valumaputken pituus on alle 1 m ja aukko on varustettu takaiskuläpällä. 5.7.5 Valuma-aukon pinta-ala sivua kohden Vaadittu valuma-aukon pinta-ala sivua kohden voidaan määrittää kaavan (5.2) mukaisella yksinkertaisella menetelmällä edellyttäen, että valuma-aukot on jaettu tasaisesti kannen reunaa pitkin; valuma-aukot vastaavat virtausominaisuuksiltaan levyssä olevia reikiä ilman putkia tai muita veden virtausta hidastavia esteitä; ja lastitilanteessa valuma-aukkojen korkeus vesilinjasta on vähintään sama kuin varalaitavaatimus luvun 4 kohdan 4.11 mukaan. A = k V C [cm 2 ] (5.2) jossa V C [m 3 ] on kaukalon tilavuus standardin ISO 11812 mukaisesti, normaalitapauksissa kansipinta-ala kertaa kaukaloa kiertävän reunuksen (esim. partaan) pienin korkeus, ja vakio k on

65 200 suunnitteluluokassa A; 100 suunnitteluluokassa B; 50 suunnitteluluokassa C; ja 20 suunnitteluluokassa D. 5.7.6 Tyhjennyskoe Kaikissa tapauksissa tyhjennysajan vaatimustenmukaisuus voidaan osoittaa fyysisen kokeen, tyhjennyskokeen, avulla. Kokeessa kaukalo täytetään vedellä ja mitataan sen tyhjenemiseen kuluva aika. Jos kokeessa mitattu tyhjennysaika ei ylitä kohdan 5.7.2 vaatimusta, kaukalo täyttää vaatimukset tältä osin. Vaihtoehtoisesti vaadittu valuma-aukon pinta-ala voidaan määrittää laskennallisesti standardin ISO 11812 mukaan. 5.7.7 5.7.8 5.7.9 Tyhjennysaukkojen lukumäärä ja sijainti Kaukalossa tulee olla vähintään yksi tyhjennysaukko sivua kohden. Erityisesti työkansilla ja muilla isoilla kaukaloilla tyhjennysaukkojen sijainnin tulee olla sellainen, että varmistetaan tehokas tyhjennys ottaen huomioon kaukalon tilavuusjakauma ja aluksen viippaus myös kaukalon ollessa täytetty vedellä. Kynnyskorkeudet Säätiiviin rungon sisälle johtavien sulkulaitteiden kynnyskorkeuden tulee täyttää oville tai luukuille luvussa 3 annetut vaatimukset. Vesitiiviys Kaukalon pohjassa tai sivussa olevien sulkulaitteiden tulee olla vähintään luvun 3 vaatimusten mukaisia.

66 6 VUODON ESTÄMINEN JA HALLINTA, PILSSIVESIJÄRJESTELMÄ 6.1 Tarkoitus Tämän luvun tarkoituksena on varmistaa, että - Aluksen vesitiiviiden tilojen järjestely on sellainen, että todennäköisten vaurioiden seuraukset minimoidaan; - Alus on varustettu tyhjennysjärjestelmällä, joka on riittävä suhteessa aluksen kokoon ja käyttöön. 6.2 Viitteet Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: - ISO 12217-1:2015 Small craft Stability and buoyancy assessment and categorisation - ISO 15083:2003 Small craft Bilge pumping systems 6.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: - piirustukset, joista selviää - vesitiivis osastointi; - vesitiiviiden laipioiden rakenne mukaan luettuna vesitiiviit ovet ja läpi-viennit; - vesitiiviisiin osastoihin johtavien aukkojen sijainnit ja niiden sulkulaitteet; ja - mahdolliset muut vuodonhallintajärjestelyt; - tyhjennyskaavio seuraavalla informaatiolla: - tyhjennyspumppujen sijainti, valmistaja/tyyppimerkintä ja kapasiteetti; - korkean pilssiveden hälyttimien sijainnit; - tyhjennyslinjat ja niiden läpiviennit sekä käytetyt materiaalit. - koepöytäkirja pilssipumpun tuotosta 6.4 Vaatimukset Yhteenveto vaatimuksista on esitetty taulukossa 6.1. Vaatimusten yksityiskohdat käsitellään sen jälkeen. Vaatimukset lisämerkinnälle Yhden osaston uppoamattomuus esitetään luvussa 38. 6.5 Vuototilanteen hallinta Sääntö tuntee kolme tapaa järjestää riittävä turvallisuustaso vuototilanteessa. Nämä ovat:

67 - rajoitettu uppoamattomuus, pakollinen minimitaso kaikille alustyypeille lukuun ottamatta niitä, jotka arvioidaan arviointivaihtoehtojen 3B, 2C ja 3D mukaan (kellukkeilla varustetut veneet, ks. taulukko 4.2); - yhden osaston uppoamattomuus vaihtoehtona rajoitetulle uppoamattomuudelle, mikäli halutaan lisämerkintä Yhden osaston uppoamattomuus ks. Luku 38; - kelluvuus vedellä täytettynä veneille, joita arvioidaan arviointivaihtoehtojen 3B, 2C ja 3D mukaan. Näiden järjestelyjen yksityiskohdat selostetaan kohdissa 6, 7 ja 8. 6.6 Rajoitettu uppoamattomuus 6.6.1 6.6.2 Periaate Todennäköisyyttä, että alus täyttyy vedellä rungon vaurioitumisen seurauksena, tulee vähentää niin paljon kuin käytännössä on mahdollista. Rajoitettu uppoamattomuus tarkoittaa, että osat, jotka ovat erityisen alttiita vaurioille, suojataan paikallisella vesitiiviillä osastoinnilla tai muilla vauriosietoisilla rakenteilla. Tällä pyritään siihen, että vuoto on niin rajattu, että alus ei uppoa tai kaadu vaurion seurauksena. Keinot rajoitetun uppoumattomuuden saavuttamiseksi Riippuen ehjän aluksen arviointovaihtoehdosta, vesitiiviistä järjestelystä, vedenalaisista ulokkeista sekä mahdollisista kellukkeista, vaaditan seuraavia uppoamattomuutta edistäviä ratkaisuja taulukon 6.1 mukaisesti: - Törmäyslaipio asennettuna välillä 0,05 L WL ja 0,15 L WL keulaluotiviivasta perään päin. Pystysuunnassa törmäyslaipion tulee ulottua pohjasta sääkanteen saakka (ks. määritelmä luvussa 1). - Vaihtoehto edelliselle voi olla kovasta polymeerivaahdosta tai vastaavasta valmistettu törmäysvyöhyke, joka ulottuu vähintään 0,05 L WL keulaluotiviivasta perään päin. Pystysuoran ulottuvuuden tulee olla sama kuin vastaavalla törmäyslaipiolla. - Aluksissa, joissa on peräsimet ja/tai potkurit, joiden edessä ei ole niitä suojaavia rakenteita, tulee pohja niiden yläpuolella suojata paikallisella vesitiiviillä osastoinnilla tai vastaavilla, jotta mahdollinen vuodon eteneminen voidaan rajoittaa, mikäli peräsimet tai potkurit vaurioittavat runkoa esimerkiksi karilleajon seurauksena. - Konehuonelaipiot, jotka ovat vesitiiviit ainakin ensimmäiseen täyskuormavesilinjan yläpuolella olevaan kanteen saakka katetuissa aluksissa ja 100 mm täyskuormavesilinjan yläpuolelle saakka avoimissa tai osittain katetuissa aluksissa. - Lastiruumien laipiot, joille pätevät samat vesitiiviysvaatimukset kuin konehuonelaipioille. Tässä keulaluotiviivalla tarkoitetaan vesilinjan ja keularangan leikkauspistettä täyskuormatilanteessa.

68 Taulukko 6.1: Yhteenveto vaatimuksista vuodon hallinnalle Arviointivaihtoehto; (ks. luku 4) 1 2 3 4 5 Suunnitteluluokka A B C D C D C D C D Rajoitettu uppoamattomuus Törmäyslaipio L H > 15 m L H > 15 m Pohja potkurin ja peräsimen yläpuolella x x x x x x x x Konehuonelaipiot x x x x x x x x x x Lastiruumien laipiot x x x x x x x x Yhden osaston uppoamattomuus 1) x x x x Kelluvuus vedellä täytettynä x x x x 1 Lisämerkintä, ks. Luku 38. Vaihtoehto Rajoitetulle uppoamattomuudelle 6.7 Pilssintyhjennysjärjestelmät 6.7.1 Yleistä Pilssintyhjennysjärjestelmällä tulee olla mahdollista poistaa alukseen normaalikäytössä sisään tuleva vesi sekä hallita rajoitetut vuodot ja siten säilyttää aluksen merikelpoisuus. Merkittävän vuodon hallinta, esimerkiksi karilleajon tai yhteentörmäyksen seurauksena, ei kuulu näiden sääntöjen piiriin. Lisävaatimukset koskien aluksia, joilla on lisämerkintä, matkustajien kuljetus on esitetty luvussa 34. 6.7.2 Tyhjennettävät osastot Osastolla tarkoitetaan tässä paitsi vesitiiviillä laipiolla erotettuja vesitiiviitä osastoja, myös sellaisia ei-vesitiiviitä osastoja, joihin vesi voi kerääntyä siten, että osaston täyttyessä lastivesilinjaan (lastitilanne LC2) asti, vesi ei vielä vuoda toiseen osastoon. Pilssintyhjennysjärjestelmällä tulee voida tyhjentää kaikkia osastoja lukuun ottamatta nesteiden säilytykseen tai ilmakellukkeiksi tarkoitettuja tiloja. Pienet osastot konetiloja lukuun ottamatta, joiden yhteenlaskettu vedenalainen tilavuus on alle 10 % yksittäisen rungon uppoumasta kevyessä käyttötilanteessa (lastitilanne LC1), saa tyhjentää viereiseen osastoon sulkuventtiilillä varustetun valuma-aukon kautta edellyttäen, että kyseisen osaston tilavuus ja sijainti eivät vaaranna aluksen turvallisuutta. Vaihtoehtoisesti pienet osastot voidaan tyhjentää siirrettävällä tyhjennyspumpulla.

69 Vesilinjan yläpuolisia tiloja, jotka muodostavat varauppoumaa työkannen alapuolella ylärakennetta lukuun ottamatta, tulee pystyä valuttamaan päätyhjennysjärjestelmällä varustettuihin osastoihin. Osaston tulee valuttaa niihin kertyvä vesi pilssipumpulle tai tyhjennyspisteeseen. Kaikkia pilssipumppuja ja pilssiveden ilmaisimia tulee voida käyttää aluksen kallistuksen välillä ±10 siten, että jäljelle jää enintään 10 % vettä osaston uppoumasta kevyessä käyttötilassa ja korkeintaan 500 litraa. Osastoissa, joissa yllä oleva ehto ei täyty, vaaditaan useampi pilssipumppu siten sijoitettuna, että osasto tyhjenee vaaditulla tavalla myös 10 asteen kallistuksessa. Käytettäessä osastossa useampaa pumppua tulee huomioida kapasiteettivaatimus osastokohtaisena. 6.7.3 Vaatimukset tyhjennysjärjestelmille Vaatimukset tyhjennysjärjestelmille riippuvat aluksen pituudesta, uppoumasta, suunnitteluluokasta, osastoinnista, vuotoriskeistä ja aluskonseptista. Kohdassa 6.7.2 mainittuja pieniä osastoja lukuun ottamatta kaikki osastot tulee voida tyhjentää kiinteän päätyhjennysjärjestelmän avulla. Konehuoneessa ja osastoissa, joissa on vedenalaisia runkoläpivientejä, vaaditaan varatyhjennysjärjestelmä taulukon 6.2 mukaan. Kellukkeilla varustetuissa aluksissa, konehuonetta lukuun ottamatta, voi päätyhjennysjärjestelmä olla manuaalinen, työkannelta käytettävä ja vastata varatyhjennysjärjestelmän kapasiteettia. Osastoissa, joissa on riski vedellä täyttymiselle, vaaditaan korkean pilssiveden hälytin. Taulukko 6.2: Yhteenveto vaatimuksista tyhjennysjärjestelmille Suunnitteluluokka B C D A B C D C D Aluskonsepti Päätyhjennysjärjestelmä joka osastossa (mekaaninen tai sähköinen) Varatyhjennysjärjestelmä (käsitoiminen tai sähköinen) Varatyhjennysjärjestelmä konehuoneessa (mekaaninen, konevoimalla toimiva pumppu) Kellukkeilla varustettu Katettu Katettu Avoin tai Osittain katettu x M x x x x B x x C x Lh >15 m

70 Korkean pilssiveden hälytin konehuoneessa Korkean pilssiveden hälytin osastoissa, joissa on vedenalaisia runkoläpivientejä tai säätiiviitä sulkulaitteita. x x x x x x C x x M Sallitaan manuaalinen pilssipumppu osastojen päätyhjennysjärjestelmänä varapumpun kapasiteetilla lukuun ottamatta konehuoneen pilssipumppua. x C vain suunnitteluluokan C alukset. x B vain suunnitteluluokan B aluksien konehuone. 6.7.4 Päätyhjennysjärjestelmä Päätyhjennysjärjestelmän tulee koostua kiinteästä sähköisestä tai koneellisesta pumpusta, jolla putkiston kautta pystyy tyhjentämään jokaisen osaston; poikkeuksena kellukkeilla varustetut veneet joissa sallitaan manuaalinen pilssipumppu osastojen päätyhjennysjärjestelmänä varapumpun kapasiteetilla lukuun ottamatta konehuoneen pilssipumppua. Putkijärjestelmän tulee olla sellainen, että alus tyhjenee minkä tahansa osaston täyttyessä vaaditulla kapasiteetilla, siten että täyttymisestä ei aiheudu viippausta tai kallistusta joka estää tyhjenemistä tai korkean pilssiveden indikaatiota missään lastitilanteessa. Putkijärjestelmä tulee mitoittaa huomioiden vaadittu tyhjennyskapasiteetti kuvan 6.1 mukaan. Vaihtoehtoisesti, jokaiseen osastoon saa asentaa erilliset pilssipumput kytkettynä yhteiseen tai erillisiin putkistoihin. Pilssipumppuja saa käyttää muihin tehtäviin, kuten palontorjuntaan, mutta ei palavien nesteiden pumppaamiseen. Kaikkia päätyhjennyspumppuja tulee voida käyttää ohjauspaikalta, pois lukien manuaaliset pilssipumput kellukkeilla varustetuissa veneissä. Pilssipumppu saa olla automaattinen, mikäli ei ole riskiä saastuttavien aineiden vuotamisesta ympäristöön. Päätyhjennysjärjestelmän kapasiteetin tulee olla vähintään kuvan 6.1 mukainen siten että konehuoneilla, ja ei vesitiiviillä osastoilla on korkeampi kapasiteettivaatimus kuin vesitiiviillä osastoilla konehuoneen ulkopuolella. Päätyhjennysjärjestelmän kapasiteettivaatimus täyttyy, jos pumpun nimellinen tuotto standardin ISO 8849 mukaan on vähintään kuvan 6.1 mukainen 1 m vesi-patsaan aiheuttamalla vastapaineella huomioiden kohdan 6.7.6 vaatimukset.

l/min 71 220 210 200 190 180 170 160 150 140 130 120 110 100 90 80 70 60 50 40 Pääpumppu Konehuone tai ei-vt-osasto 8*Lh+25 VT-osasto ei konehuone 3*Lh+45 1 metrin vesipatsas [l/min] ISO 8849 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 Lh Kuva 6.1: Päätyhjennysjärjestelmän vähimmäiskapasiteetti [l/min] rungon pituuden [m] funktiona 6.7.5 Varatyhjennysjärjestelmä Konehuone ja osastot, joissa on runkoläpivientejä lastivesilinjan alapuolella, tulee voida tyhjentää toisella, päätyhjennysjärjestelmästä kokonaan riippumattomalla varatyhjennysjärjestelmällä taulukon 6.2 mukaan. Pumppua tulee voida käyttää osaston ulkopuolelta. Runkopituudeltaan yli 15 metriä pitkien aluksien konehuoneessa tulee lisäksi olla konevoimalla toimiva varapumppu, joka saa toimia myös palopumppuna. Tyhjennysjärjestelmän poistokanava ei saa olla yhdistetty koneiden jäähdytysjärjestelmiin.

l/min 72 80 Varapumppu 4*Lh + 10, max 70 l/min 1 metrin vesipatsas [l/min] ISO 8849 70 60 50 40 30 20 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 Lh Kuva 6.2: Varapumpun vähimmäiskapasiteetti [l/min] rungon pituuden [m] funktiona 6.7.6 Tyhjennysjärjestelmän tuoton mittaus Tyhjennysjärjestelmän tuotto tulee mitata poistoläpivienniltä tai vastaavasta asennusjärjestelystä. Sähkötoimisen järjestelmän tuotto mitataan latauksen ollessa päällä. Pilssipumpun poistoläpivienniltä mitatuksi tuotoksi vaaditaan vähintään 33 % tässä luvussa vaaditusta nimelliskapasiteetista (kuvat 6.1 ja 6.2). Mittaustulos ei vaikuta pilssipumppujen kapasiteettivaatimukseen alentavasti. 6.7.7 Monirunkoalusten pilssintyhjennysjärjestelmä Monirunkoaluksissa tulee jokaisessa rungossa olla vastaava tyhjennysjärjestelmä kuin mitä vaaditaan yksirunkoaluksissa. Lastivesilinjan yläpuolella olevissa varauppoumaan kuuluvissa osastoissa, pois lukien ylärakenne, tulee tyhjennys järjestää valuttamalla niihin kertynyt vesi rungon päätyhjennysjärjestelmällä varustettuihin osastoihin (esim. laidoitettu välisilta). Monirunkoaluksissa yksittäisen rungon pienten osastojen yhteistilavuus saa olla korkeintaan 10 % kyseisen rungon kevyen käyttötilan (LC1) uppoumasta ja korkeintaan 500 litraa.

73 6.7.8 Korkean pilssiveden hälytin Kaikissa aluksissa tulee olla korkean vedenpinnan hälytin konehuoneessa. Aluksen muissa osastoissa, joissa on vuotoriski rikkoutuneiden tai auki unohdettujen vedenalaisten runkoläpivientien, avattavien runkoikkunoiden, sääkannella olevien kynnyksettömien luukkujen, tai vastaavien avonaisena veden sisäänpääsyä estämättömien järjestelyjen takia, tulee varustaa korkean pilssiveden hälyttimellä taulukon 6.2 mukaisesti. Pilssihälytintä ei vaadita pienissä osastoissa. Visuaalinen indikaatio korkeasta pilssivedestä tulee näkyä ohjauspaikalta. Indikaatio voi olla yhdistetty pilssipumpun kytkentäanturiin osastoissa, joissa ei ole riskiä saastuttavien aineiden ympäristövuodosta. 6.7.9 Pilssin tyhjennysjärjestelmän materiaalivaatimukset Osaston tyhjennysjärjestelmän putkien ja letkujen sallittu käyttölämpötila tulee olla vähintään 80 C - astetta. Tyhjennysjärjestelmän letkujen on oltava vähintään 50 kpa:n (0,5 barin) alipaineessa kasaan painumatonta öljynkestävää tyyppiä pois lukien palopumppujen poistoletkut. Kannella olevan letkun tulee kestää UV-säteilyä. Palopumppujen poistoletkujen tai -putkien työpaineen on oltava suurempi kuin niihin kytketyn pumpun tuottama paine. Konehuoneessa olevien pilssiletkujen ja ei-metallisten tyhjennysputkien on täytettävä ISO 7840 tai ISO 15540 mukainen lyhytaikainen palonkesto yli 15 metrin suunnitteluluokan A ja B aluksissa. Järjestelmän osia ei saa yhdistää niin, että syntyy galvaaninen korroosio. 6.7.10 Imuletkun tai pilssipumpun sihti Manuaalisen pilssipumpun imuletku tulee varustaa sihdillä, jos osasto on roskaantumiselle tai öljyyntymiselle altis. Koneellisessa ja sähköisessä pilssipumpussa tulee olla aina sihti, joka estää roskia pääsemästä pumpun sisään. Tyhjennyksen imuaukon sihdin tulee olla helposti luokse päästävä puhdistusta varten roskaantumiselle tai öljyyntymiselle alttiissa osastoissa kuten: - konehuoneessa; - oleskelutiloissa ja osastoissa, joiden kautta kuljetaan muihin tiloihin; - avotiloissa ja niihin yhteydessä olevissa osastoissa; ja - lastitiloissa;

74 Sihdin tulee olla luokse päästävä puhdistusta varten tiloissa joissa ei ole vaaraa roskien päätymiselle imukanavaan tai pilssipumppuun, kuten esim. säätiiviit tankkitilat, joiden kautta ei kuljeta muihin osastoihin. 7 MITOITTAVAT KUORMITUKSET 7.1 Tarkoitus Tässä luvussa annetaan kuormitukset lujuusrakenteiden mitoittamista varten. Kuormat on yleensä annettu tasaisesti jakautuneina paineina. Kuormien taso määräytyy aluskoon, suunnitteluluokan, nopeuden sekä pystykiihtyvyyden ylärajan perusteella. Vain veneen normaalikäytössä esiintyvät kuormitukset on sisällytetty. Kuormitukset jäissä kulussa annetaan erikseen luvussa 39. 7.2 Viitteet Tässä luvussa esitetty kuormien määritysmalli perustuu kansainväliseen standardiin ISO 12215-5:2008 Small craft Hull construction and scantlings Part 5: Design pressures for monohulls, design stresses, scantlings determination. Monirunkoaluksien osalta kuormat perustuvat välisillan paineen ja globaalien kuormitustapausten osalta standardiin ISO/WD 12215-7 Small Craft Scantlings Part 7: Multihulls. Muilta osin monirunkoaluksiin sovelletaan standardin ISO 12215-5 mitoituspaineita. RIB-veneiden ponttonin kiinnitys jäykkään runkoon arvioidaan standardin ISO 6185-3:2014 ja ISO 6185-4:2011 mukaan. 7.3 Periaatteet Tässä luvussa määriteltäviä kuormituksia käytetään lukujen 10, 14 ja 18 laskukaavoissa. 7.3.1 7.3.2 7.3.3 Globaalikuormat Globaalit kuormat voivat olla merkittävät monirunkoveneissä mutta myös yksirunkoveneissä, joilla on pien sivukorkeus suhteessa pituuteen, epäsuotuinen painojakaumasta tms. Globaalikuormat tulee huomioida mitoituksessa, kuten esitetään luvuissa 8, 12 ja 16. Paikalliskuormat Kun noudatetaan vaatimuksia kölille, keulalle, palteelle, partaalle ja paneeleille, pidetään mitoitusta tyydyttävänä pienten pohjakosketusten, vesillelaskun jne. yhteydessä syntyviä kuormia vastaan. Mitoituspaineiden ulottuvuus Pohjan mitoituspaine, jota pitää käyttää luvuissa 10, 14 ja 18 olevien kaavojen kanssa, vaikuttaa pystysuunnassa pohjan ja laidan rajaan asti. Pohjan ja laidan raja on uppoumakulussa vesilinja täydellä kuormalla. Liussa, pohjan ja laidan raja on

75 palteen kohdalla, mikäli pohjanousu on enintään 20 o. Mikäli pohjanousu on suurempi kuin 20 o, kuten yleensä veneen keulassa, pohjan ja laidan raja on vesilinja suurimmalla kuormalla. Veneissä, joissa ei ole selvää palletta, pohjan ja laidan raja on se kohta jossa 50 o tangentti sivuaa runkoa ko. kohtaa ks. kuva 7.1 Tämän yläpuolella tulee käyttää laidan mitoituspainetta. Laidan yläraja on sääkansi kannellisille aluksille ja reelinki avonaisille aluksille, tai mikäli pienempi, teoreettisen kannen raja ks. kuva 7.1. Kannellisissa aluksissa mahdolliset sääkannen yläpuolella olevat rungon osat, kuten partaat, mitoitetaan kaavan (7.10) mukaisella minimipaineella. Ylärakenteet mitoitetaan kohdan 7 mukaisella paineella. Mikäli paneeli sijaitsee kokonaan yhden alueen sisällä, mitoituspaine määritetään paneelin pinta-alan painopisteen kohdalla. Mikäli paneeli ulottuu usealle alueelle, mitoituspaine määritetään painotettuna keskiarvona standardin ISO 12215-5 mukaan. Liussa ajo, terävä palle Pohjan ja laidan raja, pohjanousu yli 20 astetta LWL 20 Pohjan ja laidan raja, pohjanousu enintään 20 astetta Liussa ajo, pyöreä palle Uppoumakulku LWL LWL Pohjan ja laidan raja missä 50 asteen tangentti sivuaa runkoa, kuitenkin ylimmillään LWL:n korkeudella Pohjan ja laidan raja Kuva 7.1: Mitoituspaineiden rajat 7.4 Pohjan mitoituspaine Pohjaan mitoituspaine tulee määrittää uppoumakulussa, ja mikäli nopeus ylittää 5 L WL [kn], myös suurimmalla nopeudella, jonka alus saavuttaa täyskuormatilanteessa. Rakennemitoituksessa käytettävä pohjan mitoituspaine on suurempi näistä paineista. Pohjan mitoituspaine, P BM, on suurin kaavojen (7.1) (7.3) antamista paineista

76 P BMD = P BMDBASE k AR k DC k L [kpa] (7.1) P BMP = P BMPBASE k AR k L [kpa] (7.2) P BMMIN = 0,45 m LDC 0,33 + 0,9 L WL k DC [kpa] (7.3) jossa P BMDBASE = 2,4 m 0,33 LDC + 20 [kpa] (7.4) m LDC P BMPBASE = 0,1 (1 + k 0,5 L WL B DC n CG ) [kpa] (7.5) C n CG = 0,32 ( L WL + 0,084) (50 β) V2 2 B C [g] (7.6) 10 B C m LDC sekä k DC on suunnitteluluokkakerroin (ks. Taulukko 7.3), k L on paineen pitkittäisjakaumakerroin (ks. kohta 7.11.3), k AR on pinta-alareduktiokerroin (ks. kohta 7.11.2), β on pohjanousu 40 % vesilinjapituudesta perästä laskien ja V [kn] on nopeus täyskuormauppoumalla, kuitenkin vähintään 5 L WL solmua. Pohjan leveys B C on yksirunkoveneillä palteiden rajoittama leveys 40 % vesilinjapituudesta perästä laskien ja monirunkoveneillä yksittäisten runkojen vesilinjaleveyksien summa. Mikäli kaava (7.6) antaa dynaamiselle kuormituskertoimelle n CG arvoksi yli 3,0 g, tulee kaavassa (7.5) kertoimen arvona käyttää kaavan (7.7) antamaa kerrointa. Monirunkoaluksille käytetään aina dynaamisen kuormituskertoimen kaavaa (7.7), kuitenkin niin että pienin sallittu pystykiihtyvyys on 1,5 g. n CG = 0,5 V 0,17 [g]; min 3,0 g; max 7,0 g; monirunkoaluksille min 1.5 g (7.7) m LDC 7.5 Laidan mitoituspaine Säälle alttiit kannet, joilla ei kuljeteta kuormaa, tulee mitoittaa kaavan (7.11) mukaan. Säältä suojassa olevat kannet, joilla ei kuljeteta kuormaa, tulee mitoittaa 5 kpa paineelle. Kannet, joilla on tarkoitus kuljettaa lastia, tulee mitoittaa kaavan (7.12) antamalla paineella, mikäli se on kaavan (7.11) antamaa painetta suurempi. P SMD = [P DMBASE + k Z (P BMDBASE P DMBASE )] k AR k DC k L [kpa] (7.8) P SMP = [P DMBASE + k Z (0,25 P BMPBASE P DMBASE )] k AR k DC k L [kpa](7.9) P SMMIN = 0,9 L WL k DC [kpa] (7.10) joissa k Z on paineen pystyjakaumakerroin (ks. kohta 7.11.4), P DMBASE kannen peruspaine kohdan 7.6 mukaan ja muut paineet sekä kertoimet kuten kohdassa 7.4.

77 7.6 Kannen mitoituspaine Säälle alttiit kannet, joilla ei kuljeteta kuormaa, tulee mitoittaa kaavan (7.11) mukaan. Säältä suojassa olevat kannet, joilla ei kuljeteta kuormaa, tulee mitoittaa 5 kpa paineelle. Kannet, joilla on tarkoitus kuljettaa lastia, tulee mitoittaa kaavan (7.12) antamalla paineella, mikäli se on kaavan (7.11) antamaa painetta suurempi. P DM = P DMBASE k AR k DC k L [kpa] (7.11) P DMBASE = 0,35 L WL + 14,6 [kpa] (7.12) P DMCARGO = 10 Q n CG [kpa] (7.13) Q [t/m2] on suurin lastin määrä neliömetriä kohden ja n CG [g] kaavan (7.6) mukaan, kuitenkin enintään 2.0 g sekä muut kertoimet kuten kohdassa 7.4. 7.7 Ylärakenteen mitoituspaine Ylärakenteiden mitoituspaine perustuu kannen mitoituspaineeseen. Se määritetään kaavalla (7.14) P SUPM = P DMBASE k DC k AR k SUP [kpa]; min 5 kpa (7.14) jossa P DMBASE [kpa] määritetään kaavalla (7.12), k SUP on - 1,00 eteenpäin suuntautuville pinnoille; - 0,67 sivuille suuntautuville pinnoille; - 0,50 taaksepäin suunnatuille pinnoille; - 0,50 vaakasuorille pinnoille 0,8 m kannelta ilman lastia; ja - 0,35 vaakasuorille pinnoille > 0,8 m kannelta ilman lastia ja muut kertoimet määritetään kuten kohdassa 7.4. Lastille tarkoitetut ylärakenteet mitoitetaan kuten lastikannet. 7.8 Vesitiiviiden laipioiden mitoituspaine Vesitiiviit laipiot tulee mitoittaa hydrostaattiselle paineelle, joka esiintyy, jos jommallakummalla puolella laipiota oleva osasto täyttyy vedellä. Mitoituspaine määritetään kaavalla (7.15) P WB = 7 h b [kpa] (7.15) jossa h B [m] ib vesipatsaan korkeus mitattuna seuraavasti: - paneeleille 2/3 laipion korkeudesta ylhäältä mitattuna - pystysuorille jäykisteille 2/3 jäykisteen korkeudesta ylhäältä mitattuna - vaakasuorille jäykisteille pystysuora etäisyys laipion yläreunasta jäykisteelle. 7.9 Integraalisäiliöiden mitoituspaine Integraalisäiliöiden mitoituspaine määritetään kaavalla (7.16)

78 P TB = 10 h b [kpa] kuitenkin vähintään 20 kpa (7.16) jossa h B [m] on vesipatsaan korkeus mitattuna kuten kohdassa 7.8. 7.10 Monirunkoaluksen välisillan alapuolinen mitoituspaine Monirunkoaluksilla välisillan mitoituspaineella PWD lasketaan kaikki rakenteet lastivesilinjan yläpuolella joiden välillä sijaitsee välisiltarakennetta, mukaan lukien runkojen sisäsivut ja välisillan alapuoli; P WD = 3 n CG m LDC 0,33 k DC 0,5 k l k ZWD k AR (7.17) jossa z WD on; k ZWD = ( 0,06 L WL Z WD ) 1,2 [min 0,5 < k ZWD < 2,0 max] jossa z WD on etäisyys [m] lastivesilinjasta ylöspäin kyseessä olevan paneelin tai jäykisteen keskelle. 7.11 Mitoituspaineen korjauskertoimet 7.11.1 Suunnitteluluokkakerroin Suunnitteluluokkakerroin k DC huomioi mitoituspaineen vaihtelut eri suunnitteluluokassa ja se määritetään taulukon (7.1) mukaan. Taulukko 7.3: Suunnitteluluokkakerroin Suunnitteluluokka A B C D k DC 1,0 0,8 0,6 0,4 7.11.2 Pinta-alareduktiokerroin Pinta-alareduktiokertoimella k AR huomioidaan rakenneosan kuormituspinta-alan suuruuden vaikutusta mitoituspaineeseen. Kerroin määritetään kaavalla (7.18) k AR = 0,1 k R m LDC 0,15 A D 0,3 (7.18) jossa k R = 1,0 ja kuormituspinta-ala A D [m 2 ] määritetään kaavoilla (7.19) ja (7.20) A D = (l b) 10 6 ; max 2,5 b 2 10-6 [m 2 ] paneeleille (7.19) A D = (l U s) 10 6 ; max 0,33 l U 2 10-6 [m 2 ] jäykisteille (7.20) joissa l [mm] on paneelin pidempi ja b [mm] paneelin lyhyempi reuna, l U [mm] jäykisteen jänneväli (pituus) ja s [mm] jäykisteen kuormituspinnan leveys. k AR ei saa olla pienempi kuin 0,25 laskettaessa vaatimuksia paneelien ja jäykisteiden taivutuslujuudelle tai -jäykkyydelle. Laskettaessa vaatimuksia kerroslevypaneelien

79 ytimen leikkauslujuudelle k AR ei saa pohjalle ja laidalle olla pienempi kuin mitä on esitetty kuvassa 7.2. Muille kuin pohjan ja laidan paneeleille k AR 0,40. Kerroin k AR ei ylitä arvoa 1,0. Kuva 7.2: Pinta-alareduktiokertoimen minimiarvo kerroslevyrakenteessa 7.11.3 Mitoituspaineen korjaus pituussuuntaisen sijainnin perusteella Korjauskerroin k L huomioi mitoituspaineen vaihtelun veneen pituussuunnassa. Se on funktio dynaamisesta kuormituskertoimesta n CG (kaava 7.6) ja se tulee määrittää kaavojen (7.21) ja (7.22) tai kuvan 7.3 avulla. k L (x) = 1 0,167 n CG 0,6 x + 0,167 n L CG ; 0 x 0,6 L WL perästä keulaan päin (7.21) WL k L (x) = 1; x > 0,6 L WL perästä keulaan päin (7.22)

h z 80 Kuva 7.3: Korjauskerroin k L 7.11.4 Mitoituspaineen korjaus pystysuuntaisen sijainnin perusteella Korjauskerroin k Z huomioi laidan mitoituspaineen vaihtelun veneen pystysuunnassa. Se on funktio rakenneosan sijainnista suhteessa pohjan ja laidan rajaan kuvan 7.4 periaatteen mukaisesti. Kerroin k Z määritetään kaavalla (7.23) k Z = Z h Z (7.23) jossa Z [m] on paikallinen varalaita sääkanteen (kannelliset veneet) tai partaan reunaan (avoimet veneet) ja h [m] on rakenneosan kuormituspinta-alan painopisteen pystysuuntainen etäisyys pohjan ja laidan rajasta (ks. kuva 7.4). Paneelin tai jäykisteen kuormituksen keskipiste Leikkaus, joka kulkee paneelin keskipisteen tai jäykisteen tukeman alueen keskipisteen kautta Kuva 7.4: Mitoituspaineen korjaus pystysuuntaisen sijainnin perusteella, periaate

81 7.11.5 Monirunkoaluksen globaalit kuormitustapaukset Monirunkoaluksille tulee laskea globaalit kuormitustapaukset, mikäli aluksen leveys/pituussuhde ylittää seuraavan kaavan arvon: B H /L H > -0,013 * L H + 0,55 Kuormitustapaus 1. Globaali kiertävä momentti. Momentti simuloi tilannetta, jossa alus ajaa vinosti aallokon suuntaan nähden ollen hetkellisesti kahden aallon varassa, toinen yhden rungon perässä ja toinen vastakkaisen rungon keulassa. M TD = k DC 0,5 m LDC 1000 (9,81 n CG) 0,063 L WL 2 + B CB 2 [knm] (7.24) jossa B CB on aluksen runkojen keskilinjojen välinen etäisyys [m]. Kuormitustapaus 2. Uloimpaan runkoon vaikuttava pystysuora voima joka on pienempi seuraavista: - Uloimman rungon bruttotilavuuden aiheuttama noste kohdistettuna nosteen keskipisteeseen; - Suurin oikaiseva momentti (ISO 12217-1:2015 mukaan laskettuna) kohdistettuna nosteen keskipisteeseen. Välisillan ollessa lyhyempi kuin 0,4 L H tulee huomioida myös muita ISO 12215-7 edellyttämiä kuormitustapauksia. 7.11.6 Peräpeilivoimien arviointi suuritehoisille veneille Taulukossa 7.4 on esitetty merikokeisiin perustuvat mitoitusvoimat liukuvalle perämoottoriveneelle kovassa aallokkoajossa. Mitoituslaskelma taulukon 7.13 kuormitustapauksille I, II ja III tulee tehdä suurimmalta teholtaan yli 100 kw perämoottoriveneille, joiden rasituskerroin C PM >1,0. Mitoitustapaus I: Kuvaa aaltoiskua tultaessa aaltohypystä seuraavan aallon päälle nopeuden hidastumatta, perämoottorin massavoiman aiheuttaessa taaksepäin suuntautuvaa vetoa peräpeiliin. Mitoitustapaus II: Kuvaa aaltoiskua tultaessa aaltohypystä alas aallon pohjaan nopeuden hidastuessa ja propulsion työntäessä. Mitoitustapaus III: Kuvaa aaltoiskun jälkitilannetta nopeuden hidastuessa voimakkaasti propulsion työntäessä samalla täydellä voimallaan. Jousitetuilla istuimilla varustetuissa veneissä, tulee käyttää voimissa F X, F Z, ja momentissa M Y lisäkerrointa 1,25. Taulukko 7.4: Mitoitusvoimat peräpeilille

82 Kaavat Kuvaus F X C PM * 0,42 P 0,7 Voima kölilinjan suuntaisesti eteenpäin yhden moottorin kiinnityskauluksessa [kn] F Z C PM * 0,10 m m Voima pystyakselin suuntaisesti alaspäin yhden moottorin kiinnityskauluksessa [kn] M Y C PM * 0,36 P 0,7 Momentti poikittaisakselin ympäri yhden moottorin kiinnityskauluksessa propulsiosta ja massavoimasta [knm] joissa C PM 0,43(50-β)*(P 0,5 TOT /m 2/3 MT ) Rasituskerroin teho/paino-suhteen perusteella m m m MT P P TOT β Perämoottorin tai vetolaitteen massa [kg] Veneen kevytpaino koeajossa [kg] = m LC + 150 kg Yksittäisen moottorin teho [kw] Moottoreiden yhteisteho [kw] Pohjakulma ISO 8666 mukaan perässä [astetta] Kuormitustapaukset moottoriolkaimessa yhteen pisteeseen kölilinjan mukaisessa koordinaatistossa: Tapaus F X F Z M Y I ei 1,0 F Z 0,7 M Y II 0,5 F X 1,0 F Z 1,0 M Y III 1,0 F X ei 0,5 M Y Kuva 7.5: Peräpeilivoimien koordinaatisto; pystyvoima (F z ) vaikuttaa peräpeilin takanurkan vertikaaliakselilla ja pituussuuntainen voima (F x ) yläpultin tasolla moottoriolkaimessa.

83 7.11.7 RIB -veneiden ponttonin kiinnitys RIB-veneen ponttonin kiinnitys tulee koestaa standardin ISO 6185-3 mukaan (runkopituudeltaan alle 8 m veneille) tai ISO 6185-4 mukaan (8 m ja sitä pidemmät veneet).

84 8 SUUNNITTELUPERIAATTEET, LUJITEMUOVI 8.1 Tarkoitus Tässä luvussa annetaan vaatimuksia rakennejärjestelyn ja rakenteen yksityiskohtien suunnitteluun sekä määritetään rakenteen lujuuden arvioinnissa sovellettavat periaatteet. Vaatimusten tarkoituksena on varmistaa, että aluksen rakennejärjestely ja yksityiskohdat lujuusmielessä on toteutettu oikein ottaen huomioon lujitemuovin erityispiirteet, ja että lujuuden arvioinnissa käytettävät menetelmät ovat mahdollisimman yksiselitteiset. Tätä lukua sovelletaan yhdessä lukujen 7 (mitoittavat kuormat), 9 (lujitemuovimateriaalit), 10 (lujitemuovialusten mitoitus) sekä 11 (lujitemuovialusten tuotanto) kanssa. 8.2 Viitteet Tässä luvussa viitataan kansainväliseen standardiin ISO 12215-6:2008 Small craft Hull construction and scantlings Part 6: Structural arrangements and details. 8.3 Lujuusanalyysin periaatteet 8.3.1 Yksinkertainen arviointimenetelmä Jos seuraavat ehdot täyttyvät, aluksen lujuusrakenteen saa analysoida käyttäen yksinkertaista arviointimenetelmää: - rakennejärjestely täyttää kohdan 8.6 vaatimukset; - kohdassa 8.4 mainitut olettamukset pätevät; ja - aluksen lujuusrakenteessa ei ole piirteitä, jotka tekevät sen kriittiseksi globaaleille kuormille (ks. kohta 8.5). Yksinkertainen arviointimenetelmä tarkoittaa sitä, että paneelien, jäykisteiden jne. mitoitus määritetään luvussa 10 annettujen kaavojen avulla käyttäen luvussa 7 annettuja mitoituskuormia ja luvussa 9 annettuja materiaaliarvoja. 8.3.2 8.3.3 Suora laskenta Muille kuin kohdassa 8.3.1 mainituille tapauksille tulee käyttää yleisen lujuusopin menetelmiä. Lujitemuovirakenteille tällaisia ovat yksinkertaistettu laminaattianalyysi (laminate stack analysis, ks. ISO 12215-5 Liite H) ja klassinen laminaattiteoria. Elementtimenetelmä Standardi ISO 12215, johon nämä säännöt perustuvat, ei toistaiseksi salli elementtimenetelmän käyttöä merikuormituksille alttiille rakenteille kuormitusten dynaamisen luonteen takia. Sen sijaan elementtimenetelmää saa käyttää muiden

85 kuin merikuormien kuormitettujen rakenteiden analyysissa. Sallitut jännitykset annetaan luvussa 8.10. 8.4 Olettamukset 8.4.1 8.4.2 Paikallinen ja globaali lujuus ja jäykkyys Luvussa 10 oleva mitoitusmenetelmä perustuu paikallisiin kuormiin. Yleensä tämä johtaa mitoitukseen, joka on riittävä myös koko alukseen kohdistuvia kuormia vastaan. Mikäli näin ei arvioida olevan asian laita, tulee mitoitus globaalikuormilla tarkistaa (ks. kohta 8.5). Rakenneosien hierarkia Laskettaessa sääntövaatimuksia paneeleille ja jäykisteille luvun 10 perusteella oletetaan, että rakenne noudattaa seuraavia periaatteita: - paneeli on tuettu sekundaarijäykisteillä, joita tukevat primäärijäykisteet kuvan 8.1 mukaisesti; - primäärijäykisteet ovat vähintään kaksi kertaa jäykemmät kuin sekundaarijäykisteet eli E p I p l3 p E s I s l s 3 2 (8.1) - paneelien laminaatin jäykkyyksien suhde pääsuunnissa on kohdan 8.9.2 mukaisissa rajoissa; - kuorma on tasaisesti jakautunut; - paneelien reunat on kiinnitetty jäykästi; ja - jäykisteiden päät on kiinnitetty jäykästi.

86 Tuki primäärijäykisteelle (esim. köli) Primäärijäykiste (esim. webkaari) Kuormituspinta sekundäärijäykisteelle Kuormituspinta primäärijäykisteelle Sekundäärijäykiste Tuki primäärijäykisteelle (esim. palle) Kuva 8.1: Rakenneosien hierarkia 8.4.3 Kerroslevyt Laskettaessa mitoitusvaatimuksia kerroslevyille luvussa 10 esitetyillä kaavoilla oletetaan, että - kerroslevyrakenteen pintakerrokset ovat ohuita (koko paneelin paksuus/pinnan paksuus > 5,77); - ohuemman ja paksumman pintakerroksen välinen jäykkyyksien (EI) suhde samaan suuntaan mitattuna on välillä 0,75 1,0; - pintakerrosten jäykkyyksien suhteet paneelin pääsuunnissa ovat kohdan 8.9.2 mukaisissa rajoissa; ja - pintakerrosten jäykkyydet (EI) ovat huomattavasti suuremmat kuin ydinaineen. Kerroslevypaneelit, joiden pintakerrokset ovat paksumpia kuin edellä määritetyt, tulee analysoida standardin ISO 12215-5 kohdan 10.2.3 mukaan. 8.5 Globaali lujuus ja jäykkyys Lujuus ja varmuus lommahdusta vastaan tulee arvioida myös globaalikuormilla, mikäli - aluksessa on ainoastaan poikittaiskaaritus ja sen suhteellinen nopeus V/ L WL > 6; - kannessa on isoja aukkoja; ja - pituuden suhde sivukorkeuteen L H /D MAX > 12.

87 Globaalin lujuuden ja jäykkyyden arviointi tulee suorittaa standardin ISO 12215-6 liitteen D mukaan. Ainakin kansi tulee tarkistaa sagging-momenttia vastaan (kannessa puristusjännitys). Aluksissa, joissa on poikittaiskaaritettu pohja, tulee myös pohjan lujuus tarkistaa. Monirunkoaluksille tulee globaali lujuus arvioida Luvussa 7 annetussa kuormitustapauksissa. 8.6 Rakennejärjestelyt 8.6.1 8.6.2 8.6.3 8.6.4 8.6.5 Hitaat alukset suunnitteluluokassa D Suunnitteluluokkaan D kuuluvilla veneillä, joilla suhteellinen nopeus V/ L WL 6, voidaan tarvittava jäykistys toteuttaa ainoina jäykisteinä köli, parras ja poikittaiset jäykisteet. Korkeampiin suunnitteluluokkiin kuuluvien veneiden jäykistys voi perustua pelkkään poikittaiseen kaaritukseen ainoastaan erityisen arvioinnin perusteella (ks. kohta 8.5). Plaanaavat alukset Veneissä, joiden suhteellinen nopeus V/ L WL > 6, tulisi yleensä olla pitkittäinen jäykistys pohjassa. Pitkittäisjäykisteiden tulee yksityiskohdiltaan täyttää kohdan 8.7 vaatimukset. Jäykisteiden tukipisteet Pitkittäisjäykisteet tulee yleensä olla tuettu poikittaisjäykisteillä, esimerkiksi laipioilla, kehyskaarilla tai pohjatukeilla, jotka on mitoitettu kantamaan kyseiseen osaan pohjaa kohdistuvat kuormitukset (ks. kuva 8.1). Poikittaisjäykisteiden tulee yksityiskohdiltaan täyttää kohdan 8.7 vaatimukset. Köli, keula ja palteet Aluksessa tulee olla vahvistettu köli, keula ja palteet luvun 10 kohdan 10.11 mukaan. Vääntölujuus ja jäykkyys Rungon riittävästä vääntöjäykkyydestä tulee normaalisti huolehtia yhdellä tai useammalla seuraavista ratkaisuista: - rungon laitoihin ulottuva kansi; - poikittaislaipio; tai - vahvistettu parras. 8.6.6 Ylärakenteiden tuenta Ylärakenteiden aiheuttamat paikalliset kuormitukset tulee johtaa laipioihin, kehyskaariin tai muihin primäärijäykisteisiin.

88 8.7 Rungon jäykisteet 8.7.1 8.7.2 8.7.3 8.7.4 8.7.5 8.7.6 Jäykisteiden jatkuvuus Veneissä, joiden suhteellinen nopeus V/ L WL > 6, tulee pohjan pitkittäisjäykisteiden olla jatkuvia. Jäykisteen päättymistä pohjapaneeliin jäykisteiden väliin tulee välttää. Kohdassa 8.10.2 mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta jäykisteiden päiden tulee liittyä toiseen jäykisteeseen. Jäykisteiden suoruus ja paikalliset epäjatkuvuudet Rungon jäykisteiden tulee olla mahdollisimman suoria, mutta enintään 30 asteen suunnanmuutokset kuitenkin sallitaan. Äkkinäisiä muutoksia jäykisteen poikkileikkauksessa tulee välttää. Mikäli poikkileikkauksessa on paikallisia muutoksia, tulee ne toteuttaa jouhevasti ja nurkissa tulee olla pyöristykset vähintään 30 mm säteellä. Lommahdus Rungon jäykisteiden on poikkileikkaukseltaan oltava sellaisia, etteivät ne ole alttiita lommahdukselle. Yksiuumaisia jäykisteitä ilman laippaa ei sallita pohjassa. Yksiuumaisen jäykisteen uuma saa muodostaa enintään 30 asteen kulman paneelin normaalin suhteen. Rungon poikittaisjäykisteet Rungon poikittaisjäykisteiden, kuten laipioiden, kehyskaarien ja pohjatukkien, tulee ulottua laidasta laitaan. Jos kölin taivutusvastaus vastaa luvun 10 kappaleen 10.11.2 vaatimuksia, tulee kaaren jänneväli laskea köliin saakka laskettaessa sen taivutusmomenttia luvun 10 kappaleessa 4. Muussa tapauksessa jänneväli on palteiden välinen etäisyys. Kelluva kaaritus Kelluvat kaaret, eli poikittaiskaaret, jotka eivät ole kiinnitetty suoraan rungon laidoitukseen, saa käyttää vain, mikäli varmistetaan, että kaari ei ole kriittinen lommahdukselle. Sisustusosien käyttäminen jäykisteinä Sisustusrakenteita erikseen tai yhdessä sisäkuorien kanssa voidaan pitää jäykisteinä edellyttäen, että ne toteutukseltaan täyttävät kohtien 8.7.1 8.7.4 vaatimukset sekä mitoitukseltaan luvun 10 kohdan 4 vaatimukset. 8.8 Muut jäykisteet Kansien, kansirakennusten ja rakennelaipioiden jäykistysjärjestelyn tulee koostua sekundaarijäykisteistä, jotka ovat primäärijäykisteiden tukemia kohdassa 8.4.2 esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

89 8.9 Laminaattirakenne 8.9.1 8.9.2 Kuidut kantavat kuormat Aluksen kantavat rakenteet tulee suunnitella siten, että kuidut ensisijaisesti kantavat kuormat. Kuidut tulee suunnata odotettavissa olevien kuormien suuntiin. Tasapaino Käytettäessä lujiteyhdistelmiä, joiden jäykkyydet ovat pääsuunnissa erilaiset (suunnattuja lujitteita), tulee huolehtia laminaatin riittävästä tasapainosta. Paneelin pidemmän ja lyhyemmän sivun suunnassa määritettyjen jäykkyyksien suhteen tulee vastaavasti jäykisteen laipan poikittais- ja pitkittäissuunnassa määritettyjen jäykkyyksien suhteen olla taulukon 8.1 esittämissä rajoissa. Taulukko 8.1: Jäykkyyksien suhteiden eri rakenne-elementeille Rakenne-elementti Jäykkyyksien suhde Paneelit, sivujen suhde = 1,0 0,80 1,0 Paneelit, sivujen suhde 2,0 1) 0,68 1,0 Jäykisteiden laipat 0,25 1,0 1 Välillä olevat arvot määritetään lineaarisella interpolaatiolla. 8.9.3 Eri kuitutyyppejä sisältävät laminaatit Jos samassa laminaatissa käytetään eri kuitutyypeistä tehtyjä lujitteita, niiden yhteensopivuus tulee arkistaa laminate stack -analyysillä (ks. ISO 12215-5 Annex H) tai klassisella laminaattiteorialla. Kriteerinä pidetään, että mikään lujitekerros ei saa kuormittua yli puolet murtorajastaan kun kuormana käytetään luvussa 7 määritettyjä kuormia. 8.10 Laminaatin porrastus 8.10.1 Umpilaminaatit Ylimenon leveys eripaksuisten laminaattien välillä tulee aina olla vähintään 20 kertaa laminaattien paksuusero, ja erityisen korkeasti kuormitetuilla alueilla vähintään 40 kertaa paksuusero. Erityisen korkeasti kuormitetuiksi alueiksi lasketaan seuraavat alueet: - laminaattikenttään päättyvät jäykisteiden päät (ks. kohta 8.11.1); - moottorin alustat; - nosturin alustat; - nostopisteiden kiinnitysrakenteet; ja - kiinnitys- ja hinauspollareiden kiinnitysrakenteet.

90 8.10.2 Kerroslevyt 8.10.2.1 Ylimeno kerroslevystä umpilaminaattiin Siirryttäessä kerroslevyrakenteesta umpilaminaattiin tulee paksuus-muutoksen leveyden olla vähintään kaksi kertaa ytimen paksuus. Lisäksi tulee varmistaa, että paneeli pystyy joka kohdassa kantamaan ko. kohdassa esiintyvän taivutusmomentin ja leikkausvoiman. 8.11 Laminaattiliitokset 8.11.1 Jäykisteiden kiinnitykset Jäykisteen kiinnityksen tulee pystyä kantamaan luvun 10 kohdan 10 mukainen taivutusmomentti ja leikkausvoima. Jäykisteen kiinnityslaminaatin paksuuden tulee yleensä olla vähintään sama kuin jäykisteen uuman paksuus. Mikäli kyseessä on yksiuumainen jäykiste, kiinnityslaminaattien paksuuden tulee täyttää edellä mainittu vaatimus. Jäykisteiden kiinnityslaminaatin leveyden tulee olla vähintään 25 + 15 t [mm], jossa t [mm] on kiinnityslaminaatin paksuus. Erityisen korkeasti kuormitetuille liitoksille (ks. kohta 8.10.1) kiinnitysleveyden tulee olla vähintään 25 + 20 t [mm]. Jäykisteiden päät tulee seuraavassa esitettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta kiinnittää toisiin jäykisteisiin. Jäykisteen päättäminen laminaattikenttään sallitaan seuraavin ehdoin: 1) Pohjassa (kaikki suunnitteluluokat), laidassa ja kannessa (suunnitteluluokat A ja B): - Jäykkääjä päättyy vähintään 15 asteen kulmaan jäykisteen pään ja viimeisen tukipisteen kautta kulkevaan viivaan nähden kuten keulassa pohjan noustessa, ks. kuva 8.2; tai - jäykkääjä päättyy vahvistetulle alueelle kuten lähelle köliä tai palteita. - Molemmissa tapauksissa sekä taivutus- että leikkausjännitys kyseisessä osassa jäykistettä on enintään puolet sallitusta arvosta luvun 10 mukaan; - jäykisteiden päiden tulee olla viistetyt vähintään suhteessa 3:1; ja - jäykisteen pään etäisyyden jäykästä reunasta tulee välillä 30-75 mm. 2)Muissa kohteissa (kaikki suunnitteluluokat). Näissä tapauksissa jäykisteiden päiden tulee olla viistettyjä vähintään suhteessa 3:1 ja kiinnityslaminaatin leveyden (myös jäykisteen pään ympäri) tulee olla kohdan 8.10.1 mukainen.

91 Laidoitus Jäykkääjä >15 deg Kuva 8.2: Jäykisteen pää päättyy laidoitukseen. Liitosvirheiden välttämiseksi runkojäykisteiden ja laipioiden liitoksissa tulee osat kiinnittää toisiinsa ennen kiinnityslaminointia liimamassalla, joka muotoillaan pyöristykseksi rungon ja jäykisteen uuman välille. 8.11.2 Laipioiden kiinnitys Vanerilaipiot tulee kiinnittää runkoon molemmilta puolilta laminaatilla, jonka lujitteen pintapaino [kg/m 2 ] on vähintään 0,1 vanerin paksuus millimetreissä. Umpilaminaatista valmistettujen lujitemuovilaipioiden kiinnityslaminaattien tulee yhteensä olla vähintään yhtä paksuja kuin laipio. Kerroslevylaipioiden kiinnityslaminaattien on oltava vähintään yhtä paksuja kuin pintalevyjen paksuus. Kiinnityslaminaatin leveyden tulee olla vähintään 25 + 15 t [mm], jossa t [mm] on kiinnityslaminaatin paksuus. Ennen kiinnityslaminointia tulee liitos pyöristää kohdan 11.1.1 mukaisesti. 8.11.3 Liimaliitokset Liimaliitokset tulee suunnitella siten, että voimat siirtyvät liimattavien kappaleiden välillä etupäässä leikkausvoiman kautta. Liimaliitoksen tasoon nähden kohtisuoria voimia tai liitosta repiviä kuormia tulee välttää. Liitoksen tulee pystyä kantamaan kyseisessä paikassa esiintyvät leikkausvoimat. Seuraavat vaatimukset koskevat laminaattipaneeliin liimattua jäykistettä (tyypillisesti ns. hattujäykiste ). Liitoksen leveyden tulee olla kaavan (8.1) mukainen b wmin = 1,5 k j t w 2 [mm]; min 50 mm (8.1) jossa t w [mm] on uuman/laipan paksuus (hattujäykisteelle uumien paksuuksien summa) ja k j on laminaatin ja liiman leikkauslujuutta huomioiva kerroin taulukon 8.2 mukaan.

92 Taulukko 8.2: Kerroin k j liimalaipan leveydelle Lujitteen tyyppi Matto/rovingkudos /multiaksiaalilaminaatti Double bias Lujitepitoi suus Y [%] Polyesteri- tai vinyyliesteriliima Epoksiliima (kovetus huoneenlämmössä) 35 12 7 50 14 8 35 20 11 50 23 13 Muille laminaattityypeille laipan leveys tulee määrittää standardin ISO 12215-6 mukaan. 8.12 Rakenteen muut yksityiskohdat 8.12.1 Aukot kantavissa rakenteissa Kantavissa rakenteissa olevien aukkojen vaikutus ko. rakenneosan lujuuteen ja jäykkyyteen tulee huomioida. Aukot tulee tukea reunoistaan laipoilla tms. lommahdusta vastaan. Aukkoja ei sallita rungon jäykisteissä, seuraavassa kappaleessa esitetyin poikkeuksin, ellei laskelmin osoiteta, että jäykiste aukkoineen täyttää luvussa 10 annetut vaatimukset. 8.12.2 8.12.3 Terävät nurkat Lovia ja teräviä kulmia ei sallita kuormaa kantavissa rakenteissa, ellei kulmia ole vahvistettu yhdensuuntaislujitteella. Kerroslevyjen erikoispiirteet Paikkoihin, joihin on kiinnitetty korkeasti kuormitettuja heloja, tulee kerroslevyrakenteen pintalevyt vahvistaa ja ydin tulee korvata materiaalilla, jonka puristuslujuus on vähintään 2 MPa, tai vaihtoehtoisesti tulee yksinkertaistaa laminaattia. Läpivientien kohdalla pintalevyt tulee vahvistaa ja kerroslevyn ydinaine tulee korvata ei-orgaanisella materiaalilla, jonka puristuslujuus on vähintään 2 MPa, tai vaihtoehtoisesti käyttää yksinkertaista laminaattia. Patopaineen aiheuttama kerroslevyrakenteen ulkopinnan kuorimisvaara tulee huomioida nopeissa aluksissa.

93 8.12.4 Muut yksityiskohdat Suunnitteluluokan A, B ja C kuuluvissa veneissä roiskelistojen tulee olla vahvistettu lisälaminaatilla tai täytetty ja ylilaminoitu. Rakenteita, joihin vettä voi kerääntyä, tulee välttää mahdollisimman pitkälle. paikkojen, joihin vettä voi kerääntyä, tulee olla helposti luokse päästäviä (ks. luku 34). Rungon sisäpinnat, jotka ovat vedelle alttiita (esim. pilssivesi), tulee käsitellä topcoatkerroksella tai vastaavalla. 9 LUJITEMUOVIMATERIAALIT 9.1 Tarkoitus Tämän luvun tarkoituksena on asettaa vaatimukset aluksen rakenneosissa käytettäville raaka-aineille sekä antaa yksiselitteiset ohjeet lujuusmitoituksessa käytettäville mekaanisille arvoille. Tätä lukua sovelletaan yhdessä luvun 7 (mitoittavat kuormat), 8 (suunnitteluperiaatteet), 10 (lujitemuovialusten mitoitus) sekä 11 (lujitemuovialusten tuotanto) kanssa. 9.2 Viitteet Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: - ISO 12215-1:2000 Small craft Hull construction and scantlings Part 1: Materials: Thermosetting resins, glass-fibre reinforcement, reference laminate - ISO 12215-2:2002 Small craft Hull construction and scantlings Part 2: Materials: Core materials for sandwich construction, embedded materials - ISO 12215-5:2008 Small craft Hull construction and scantlings Part 5: Design pressures for monohulls, design stresses, scantlings determination 9.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: - tuotelehdet tms. käytetyistä raaka-aineista; ja - raportit mahdollisista laminaattikokeista. 9.4 Hartsit Lujuusrakenteissa käytettävien hartsien tulee täyttää standardin ISO 12215-1 vaatimukset Resin Type A -hartsille. Hartseissa käytettävien lisäaineiden kuten tiksotropian säätämiseen tai täyteaineina käytettävien materiaalien tulee olla yhteensopivia käytettävän hartsin kanssa.

94 9.5 Lujitteet Lujuusrakenteissa käytettävien lujitteiden tulee täyttää standardin ISO 12215-1 vaatimukset. 9.6 Materiaalien soveltuvuus ja yhteensopivuus Materiaaleilla tulee olla dokumentaatio, joka osoittaa, että raaka-aine soveltuu kyseiseen tarkoitukseen odotettavissa olevissa käyttöolosuhteissa. Lujitteiden tulee pintakäsittelyltään olla yhteensopivat käytettävän hartsin kanssa. Ortoftaalihappopohjaista polyesterihartsia ei saa käyttää yhdessä pulverisidotun katkokuitumaton kanssa. 9.7 Laminaattien mekaaniset arvot Ellei muuta mainita, esitetyt mekaaniset arvot koskevat lasikuitulujitettuja polyesterilaminaatteja. Muiden materiaalien mekaaniset arvot tulee määrittää standardin ISO 12215-5 ohjeiden mukaan. Lasikuitulujitemuovilaminaattien mekaanisten ominaisuuksien tulee täyttää seuraavat minimivaatimukset: - vetomurtolujuus σ T = 80 MPa; - vetokimmokerroin E T = 6350 MPa; - taivutusmurtolujuus σ B = 135 MPa; - taivutuskimmokerroin E B = 5200 MPa; - leikkauslujuus laminaatin tasossa τ XY = 50 MPa; ja - kerrostenvälinen leikkauslujuus τ XZ = τ YZ = 15 Mpa. Mekaaniset ominaisuudet voidaan määrittää kokeellisesti kohdan 8 mukaan tai laskennallisesti kohdassa 9 esitetyillä kaavoilla. 9.8 Laminaattien arvojen määrittäminen kokeellisesti Määritettäessä laminaattien mekaanisia arvoja kokeellisesti tulee koepalojen valmistuksessa käyttää samoja prosesseja ja tuotanto-olosuhteita kuin aluksen valmistuksessa. Relevantit arvot tulee määrittää laminaatin molemmissa pääsuunnissa. Yhdensuuntaislaminaatit koestetaan vain yhteen suuntaan. Koekappaleissa ei saa olla gel- ja/tai topcoat-kerrosta. Laminaatin arvot määritetään seuraavasti: - Vetomurtolujuus ja kimmokerroin vedossa mitataan standardien ISO 527-1 ja ISO 527-4 mukaan. - Puristuslujuus määritetään standardin ASTM D3410 mukaan. - Taivutusmurtoraja ja kimmokerroin taivutuksessa määritetään standardin ISO 178 mukaan. Taivutuslujuus tulee mitata siten, että laminaatin ulkopinta (aluksen ulkopinta) on vedossa.

95 - Leikkauslujuus laminaatin tasossa määritetään standardin ASTM D 4255 mukaan. Yllämainitun mukaisten mittausten keskiarvon tulee täyttää kohdan 9.7 vaatimukset. Mikään yksittäinen arvo ei saa alittaa 80% keskiarvosta. 9.9 Laminaattiarvojen määrittäminen laskennallisen lujitepitoisuuden perusteella Laminaattien mekaaniset arvot saa määrittää kyseessä olevalle lujiterakenteelle ja valmistustavalle tyypillisen lujitepitoisuuden perusteella myös tässä esitetyllä tavalla. 9.9.1 Laskennallinen lujitepitoisuus Laskennallinen lujitepitoisuus,, joka ilmaistaan painoprosenttina, tulee määrittää seuraavalla tavalla. Kaavat pätevät lasikuitulujitteisille laminaateille. Muille kuitutyypeille laskennallinen lujitepitoisuus tulee määrittää standardin ISO 12215-5 mukaan. - katkokuitumattolaminaatti: = 30 %; - katkokuitu/rovingkudoslaminaatti: = 46 18 R, jossa R on katkokuitumaton osuus; - moniaksiaalilaminaatti: = 50 %; ja - yhdensuuntaislaminaatti: = 55 %. 9.9.2 Laminaatin mekaaniset arvot Laminaattien mekaaniset arvot saadaan kuvista 9.1 9.6 kohdassa 9.1 määritetyn laskennallisen lujitepitoisuuden perusteella. Kuvat koskevat laminaatteja, jotka koostuvat katkokuitumatosta ja tasavaltaisesta rovingkudoksesta, sekä yhdensuuntaislaminaatteja. Mekaaniset arvot Double Bias - (± 45 kudokset) ja multiaksiaalilujitteille määritetään standardin ISO 12215 mukaan. On huomattava, että kuvista 9.1 9.6 saatuja arvoja tulee korjata rakennemitoitusta varten kohdan 9.11 mukaan. 9.9.3 Laminaattipaksuuden muuttaminen lujitepintapainoksi Arvioitaessa rakenteen vaatimustenmukaisuutta tulee luvun 10 mukaiset laminaattipaksuusvaatimukset muuntaa lujitepintapainoiksi laskennallisen lujitepitoisuuden perusteella kuvan 9.9 mukaan. Laminaatin paksuuden ja lujitepintapainon laskentaan voidaan käyttää myös standardin ISO12215-5 liitteen C mukaista menetelmää. 9.10 Kerroslevy-ydinaineet Lujuusrakenteissa käytettävien kerroslevy-ydinaineiden tulee täyttää standardin ISO 12215-2 Grade 1 -vaatimukset.

96 9.10.1 Kerroslevy-ydinten mekaaniset arvot Ellei kyseessä olevasta erästä otetulle näytteelle tehdä mekaanisten ominaisuuksien määrittämistä kokeellisesti, tulee ydinaineen mekaaniset arvot määrittää materiaalin murtovenymän sekä ominaispainon perusteella kuvien 9.8 9.11 mukaan. 9.11 Rakennemitoituksessa käytettävät mekaaniset arvot Rakennemitoituksessa käytettävät mekaaniset arvot riippuvat siitä, millä tavalla tuotannossa varmistetaan suunniteltujen arvojen saavuttaminen. Mikäli laminaatin mekaaniset arvot on määritelty kokeellisesti ja koelaminaatin rakenne vastaa aluksen kyseisen rakenneosan laminaattirakennetta, lujuusmitoituksessa käytettävät arvot ovat seuraavat: - veto-, puristus-, taivutus- ja leikkauslujuus: pienempi seuraavista: - 90 % kokeessa saadusta keskiarvosta µ; tai - µ - 2 σ, jossa σ on standardipoikkeama. - kimmokerroin: kokeessa saatu keskiarvo. Ellei laminaatille ole tehty mekaanisten arvojen mittausta, mutta tuotannon laadunvalvontaan kuuluu säännöllinen lujitepitoisuuden seuranta, tulee lujuusmitoituksessa käyttää kohdassa 8 esitettyjä oletusarvoja relevantille lujitepitoisuudelle. Jollei laminaatille tehdä mekaanisten arvojen mittausta eikä lujitepitoisuuden seurantaa, lujuusmitoituksessa käytettävät arvot saadaan kertomalla kohdan 8 relevantille lujitepitoisuudelle määritetyt oletusarvot kertoimella 0,8. Kerroslevyjen ydinaineiden mekaaniset arvot määritetään kohdan 10.1 mukaan. 9.12 Liimat Kantavissa rakenteissa käytettävien liimojen tulee olla kyseisille liimattaville materiaaleille tarkoitettuja. Kerroslevyjen pintakerrosten liimaamiseen ytimeen tulee käyttää nimenomaan tähän tarkoitukseen kehitettyjä liimamassoja tai valmistuksen yhteydessä sekoitettua, samasta hartsityypistä kuin pintakerroksissa valmistettua liimamassaa. 9.13 Muut materiaalit Vanerin tulee olla vedenkestävää tyyppiä, jonka liimaluokka on WBP-standardin B.S. 6566 osan 8 mukainen. Laminaatin sisään laminoitujen vahvikkeiden tms. tulee täyttää standardin ISO 12215-3 vaatimukset.

97 Kuva 9.1: Katkokuitumatto/rovingkudos- (CSM&WR) sekä yhdensuuntaislaminaattien (UD) vetomurtojännitys lujitepitoisuuden funktiona Kuva 9.4: Katkokuitumatto/rovingkudos- sekä yhdensuuntaisla-minaattien puristusmurtojännitys lujitepitoisuuden funktiona

98 Kuva 9.2: Katkokuitumatto/rovingkudos-laminaatin taivutusmurtojännitys lujitepitoisuuden funktiona Kuva 9.3: Katkokuitumatto/rovingkudos- sekä yhdensuuntaisla-minaattien kimmokerroin lujitepitoisuuden funktiona

99 Kuva 9.4: Katkokuitumatto/rovingkudoslaminaattien leikkausmurtojännitys laminaatin tasossa lujitepitoisuuden funktiona

100 Kuva 9.5: Katkokuitumatto/rovingkudoslaminaattien kerrostenvälinen leikkausmurtojännitys lujitepitoisuuden funktiona Kuva 9.6: Lujitepaino kuitupitoisuuden funktiona

101 Kuva 9.7: Ydinaineiden leikkauslujuus ominaispainon funktiona

102 Kuva 9.8: Ydinaineiden leikkausmoduuli ominaispainon funktiona Kuva 9.9: Balsan leikkausmoduuli ominaispainon funktiona

103 Kuva 9.10: Ydinaineiden puristuslujuus ominaispainon funktiona

104 Kuva 9.11: Balsan puristusmoduuli ominaispainon funktiona

105 10 LUJITEMUOVIALUSTEN MITOITUS 10.1 Tarkoitus Tämä luku sisältää mitoituskaavat sekä sallitut jännitykset lujitemuovista valmistettavien alusten lujuusrakenteen mitoitusta varten. Tässä luvussa esitettyjä mitoituskaavoja on tarkoitus käyttää ainoastaan luvussa 7 annettujen kuormien ja luvussa 9 määritettyjen materiaaliarvojen kanssa, noudattaen luvussa 8 esitettyjä periaatteita rakennusjärjestelyn osalta. 10.2 Viitteet Esitetyt mitoituskaavat perustuvat kansainväliseen standardiin ISO 12215-5:2008 Small craft Hull construction and scantlings Part 5: Design pressures for monohulls, design stresses, scantlings determination. Johtuen ammattiveneiden vaativista käyttöolosuhteista on standardiin nähden li-sätty aluksen koon ja nopeuden perusteella määritettävät minimilujitemäärävaatimukset, jotka takaavat tietyn minimilujuuden paikalliskuormia vastaan. Lisäksi sallitut jännitykset ovat lähteenä käytettyyn standardiin verrattuna eräiltä osin pienemmät. Lisäksi viitataan standardiin ISO 6185-4:2013. 10.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: - rakennepiirustukset mukaan lukien, mikäli asiaankuuluvaa: - pitkittäisleikkaus; - poikittaisleikkaus; ja - laminaattierittely; - käytetyt materiaalit ja niiden mekaaniset ominaisuudet (ks. luku 9); ja - mitoituslaskelmat, joista ilmenee eri rakenneosien sääntövaatimukset sekä saavutetut arvot. 10.4 Symboliluettelo Suureet, joita käytetään useassa luvussa, on keskitetysti esitetty luvussa 1. Taulukossa 10.1 on esitetty tässä luvussa käytettävät yleiset suureet. Näiden lisäksi tarvittavat suureet on esitetty kunkin asian tai kaavan yhteydessä.

106 Taulukko 10.1: Luvussa käytettyjä yleisiä suureita Symboli Yksikkö Merkitys Viite p kpa Mitoituspaine Luku 7 l mm Paneelin pidempi sivu b mm Paneelin lyhyempi sivu s mm Kaariväli, kuormitusalueen leveys l U mm Jäykisteen jänneväli t mm Laminaatin paksuus W cm 3 Taivutusvastus I cm 4 Jäyhyysmomentti E MPa Kimmokerroin k C - Kaarevuuskorjauskerroin Kohta 8.1 σ d MPa Sallittu veto/puristusjännitys Kohta 12 τ d MPa Sallittu leikkausjännitys Kohta 12 10.5 Paneelin mitat Paneelin mitat ovat muutamassa tyypillisessä tapauksessa esitetty kuvassa 10.1. Mittaustapa on ISO 12215-5:2008 mukainen. a) Suorakaiteen muotoinen paneeli. Huomaa, että l ja b mitataan jäykkääjan uumaan.

107 b) Muut kuin suorakaiteen muotoiset paneelit Kuva 10.1. Tyypillisten paneelien mitat b ja l 10.6 Vaatimukset umpilaminaattipaneeleille Laminaatin paksuus ilman gelcoat tai topcoat-kerroksia tulee umpilaminaattipaneeleille olla vähintään kaavassa (10.1) määritelty t = b k C P k 2 1000 σ d [mm]; t min taulukon 10.2 mukaan (10.1) Kaavan (10.1) mukaan määritetyt paksuusvaatimukset tulee muuntaa vaadittavaksi lujitteen pintapainoksi käytetyillä lujitetyypeillä ja laskennallisella lujitepitoisuudella luvun 9 kohdan 9.3 mukaan. Jos paneelin jonkun sivun kiinnitysaste on pienempi kuin paneelilla, joka jatkuisi reunajäykisteidensä yli, tulee paksuusvaatimus korjata vastaamaan todellista reunakiinnitystä. 10.7 Vaatimukset kerroslevypaneeleille 10.7.1 Taivutusvastus Taivutusvastuksen W 0 laskettuna kerroslevyn uloimmalle pinnalle (kaava (10.2)) ja Wi laskettuna kerroslevyn sisemmälle pinnalle (kaava (10.3)) tulee 1 cm leveälle kaistaleelle olla vähintään W 0 b2 k C 2 p k 2 6 10 5 σ dt0 [cm 3 ] (10.2) W i b2 k C 2 p k 2 6 10 5 σ dti [cm 3 ] (10.3) Jossa:

108 k 2 on sivusuhdekorjauskerroin taivutusjännitykselle (ks. kohta 10.9.2), σ dt0 on sallittu vetojännitys uloimmassa pintakerroksessa [MPa] (ks. kohta 10.13) σ dti on sallittu puristusjännitys sisemmässä pintakerroksessa [MPa], määritetään kohdan 12 mukaan tai kaavalla (10.4), mikäli sen antama tulos on pienempi, 3 σ dti = 0,3 E C E C0 G C Jossa: [MPa] (10.4) E C on kimmokerroin puristuksessa sisemmälle pintakerrokselle, [MPa] E C0 ytimen puristuskimmokerroin mitattuna kohtisuoraan pintakerrosta vasten, [MPa] G C on kerroslevy-ytimen liukukerroin kuorman suunnassa, [MPa]. Huom! Edellä on oletettu reunojen jäykkä kiinnitys. Jos reunakiinnitys poikkeaa tästä, tulee vaatimusta korjata vastaamaan todellista reunakiinnitystä. Laskettaessa taivutusvastusta laminaattipaksuudet tulee määrittää luvun 9 kohdan 9.9.1 mukaiselle laskennalliselle lujitepitoisuudelle. 10.7.2 Jäyhyysmomentti Kerroslevypaneelin jäyhyysmomentti 1 cm leveää kaistaletta kohti tulee olla kaavan (10.5) mukainen I 1cm b3 k C 3 p k 3 12 10 6 k 1 E i0 [cm 4 ] (10.5.) Jossa k 1 = jäykkyyskerroin = 0,017 k 3 sivusuhdekorjauskerroin taivutusjäykkyydelle (ks. kohta 10.9.2). Huom! Lisäksi tulee noudattaa luvun 8 kohdan 8.10.2 vaatimusta. Laskettaessa hitausmomenttia laminaattipaksuudet tulee määrittää luvun 9 kohdan 9.9.1 mukaiselle laskennalliselle lujitepitoisuudelle. 10.7.3 Kerroslevypaneelin paksuus Kerroslevypaneelin paksuuden te [mm] mitattuna pintakerrosten keskikohtien välisenä etäisyytenä tulee olla vähintään suurin kaavojen (10.6), (10.7) ja (10.8) (pintakerrosten keskikohtien välinen etäisyys) antamista tuloksista. t e = k C k SHC p b 1000 τ d [mm] (10.6)

109 t e = 0,01 b [mm] (10.7) t e = t C + 0,5 (t i + t 0 ) [mm] (10.8) Jossa k SHC sivusuhdekorjauskerroin leikkausjännitykselle (ks. kohta 10.9.2). t c on ydinaineen paksuus [mm] t i on sisemmän ja t 0 ulomman pintakerroksen paksuudet, [mm}. 10.7.4 Ydinaineen pienin sallittu puristuslujuus pohjassa Ydinaineen puristuslujuuden tulee pohjapaneelille olla vähintään seuraavan kaavan mukainen. s C =0,01 P BASE, MPa, kuitenkin vähintään 1,0 MPa Jossa P BASE pohjaan kohdistuva slammingpaine, joka on suurin seuraavista: P BMD /kar tai P BMP /kar ks. Luku 7! 10.8 Minimilujitemäärä paikalliskuormia varten Yksikerroslaminaatin yhteenlaskettu kuitujen neliöpaino, w MIN [kg/m 2 ], tulee olla kaavan (10.9) mukainen w MIN 0,5 k 5 (A + k 7 V + k 8 m LDC 0,33 ) [kg/m 2 ] (10.9) jossa V 5 L WL ja kertoimet A, k 5, k 7 ja k 8 määritetään taulukosta 10.2. Taulukko 10.2: Laminaatin kuitujen pienimmälle neliöpainolle W min [kg/m 2 ] laskentakaavassa käytettävät kertoimet, sekä kerroslevyjen pintakerroksen pienin neliöpaino Alue A k 5 k 7 k 8 Kerroslevyn ulompi pintakerros, 1) Pohjalaidoitus 1,5 _ 2) 0,03 0,15 k 5 0,6 w MIN Laitalaidoitus ja peräpeili Ylärakenteet ja henkilökannet Lastikannet, kuorma Q [t/m 2 ] 1,5 _ 2) 0 0,15 k 5 0,6 w MIN 1,5 + 0,2 L H 3 + 0,5 Q + 0,15 L H _ 2) 0 0 k 5 0,6 w MIN _ 2) 0 0 k 5 0,6 w MIN 1) Lisäksi tulee noudattaa luvun 10 kohdan 6.1 vaatimusta taivutusvastukselle. 2) Korjauskerroin k 5 on: - 1,00 E-lasilaminaatille, jossa on yli 50 % katkokuitumattoa ja loput rowingkudosta ja/tai biaksiaalilujitetta;

c c 110-0,90 E-lasilaminaatille, jossa on enintään 50 % katkokuitumattoa ja loput rowingkudosta j/tai biaksiaalilujitetta; - 0,70 aramidi- ja/tai HS-hiilikuitulaminaateille, jotka koostuvat kudoksista ja/tai bi- tai multiaksiaalilujitteista. 10.9 Korjauskertoimet paneeleille 10.9.1 Korjaus paneelin kaarevuuden perusteella Korjauskerroin k C ottaa huomioon paneelin kaarevuuden vaikutuksen taivutuslujuuteen ja -jäykkyyteen sekä kerroslevyn leikkausjännitykseen. Se lasketaan taulukon 10.3 mukaan käyttäen kuvan 10.2 mittoja. Huomaa, että kaarevuuskerroin lasketaan vain paneelin lyhyemmän sivun suunnassa. b b Kuva 10.2: Kaarevuuskorjaukseen tarvittavat mitat Taulukko 10.3: Paneelin kaarevuuskerroin k c c/b k C 0 0,03 1,0 0,03 0,18 1,1-3,33 c/b >0,18 0,5 10.9.2 Korjaus paneelin sivusuhteen perusteella Paneelin sivusuhteen perusteella tehtävät korjaukset taivutusjännitykseen ja - jäykkyyteen sekä kerroslevyn ytimen leikkausjännitykseen tehdään taulukon 10.4 kertoimien avulla. Taulukko 10.4: Korjauskertoimet paneelin sivusuhteen perusteella Sivusuhde Taivutusjännityksen korjauskerroin Taivutusjäykkyyden korjauskerroin Leikkausjännityksen korjauskerroin 1) l/b k 2 k 3 k SHC >2,0 0,500 0,028 0,465

111 2,0 0,497 0,028 0,463 1,9 0,493 0,027 0,459 1,8 0,487 0,027 0,453 1,7 0,479 0,026 0,445 1,6 0,468 0,025 0,435 1,5 0,454 0,024 0,424 1,4 0,436 0,023 0,410 1,3 0,412 0,021 0,395 1,2 0,383 0,019 0,378 1,1 0,349 0,016 0,360 1,0 0,308 0,014 0,339 1) Mikäli jommankumman pintakertoimen kimmokertoimet pääsuunnissa eroavat enemmän kuin 25%, k SHC 0,465. 10.10 Jäykisteet 10.10.1 10.10.2 Yleistä Seuraavassa annetut vaatimukset koskevat jäykisteitä, joiden laminaattien jäykkyydet ovat samankaltaiset. Mikäli jäykisteen laipan, uuman ja peruslaminaatin jäykkyydet eroavat toisistaan enintään 25 %, tulee jäykisteen taivutuslujuus ja jäykkyys arvioida standardissa ISO 12215-5 ortotrooppisten jäykisteiden laskennalle esitetyn menetelmän avulla. Taivutusvastus Taivutusvastusten W 0 laskettuna jäykisteen ulkopintaan (kaava (10.10)) ja W i [cm 3 ] laskettuna jäykisteen laippaan (kaava (10.11)) sisältäen tehollisen laipan kohdan 9.3 mukaan tulee olla vähintään: W 0 83,3 k CS p s l U 2 σ d0 10 9 [cm 3 ] (10.10) W i 83,3 k CS p s l U 2 σ di 10 9 [cm 3 ] (10.11) joissa l U ei tarvitse ottaa suuremmaksi kuin 330 L H [mm] ja kaarevuuskorjauskerroin k CS määritetään taulukosta 10.5. Jäykisteen jänneväliksi katsotaan tukipisteiden välinen etäisyys, mutta mikäli jäykisteen päät on tuettu polvioilla tai vastaavilla, voidaan jänneväliä pienentää. Jos jäykiste on tuettu pilareilla tai muilla puristusta tai vetokuormitusta kantavilla rakenteilla, voidaan taivutusvastus- ja jäyhyysmomenttivaatimuksia alentaa suhteessa pilareiden kantamaan kuormaan. Taulukko 10.5: Jäykisteiden kaarevuuskorjauskerroin k CS c U /l U k CS 0 0,03 1,0 0,03 0,18 1,1 3,33 c U/l U

t 112 0,18 0,5 Laskettaessa taivutusvastusta laminaattipaksuudet tulee määrittää luvun 9 kohdan 9.9.1 mukaiselle laskennalliselle lujitepitoisuudelle. Jos jäykisteen toisen tai molempien päiden kiinnitys ei vastaa vähintään jäykistettä, joka on jatkuva tukipisteidensä yli, tulee taivutusvastusvaatimus korjata vastaamaan todellista kiinnitysastetta. 10.10.3 Jäyhyysmomentti Jäykisteen jäyhyysmomentin I [cm 4 ] sisältäen tehollisen laipan kohdan 9.4 mukaan tulee olla vähintään kaavan (10.12) mukainen I 26 k 1,5 3 CS p s lu [cm 4 ] (10.12) k 1S E TC jossa l U ei tarvitse ottaa suuremmaksi kuin 330 L H [mm], jäykisteiden taipumakerroin k 1S = 0,05 ja E TC [MPa] on veto- ja puristuskimmokertoimien keskiarvo. 10.10.4 Tehollinen laippa Laskettaessa taivutusvastusta ja jäyhyysmomenttia tulee jäykisteeseen liittyvän tehollisen laipan vaikutus huomioida. Jäykisteen leveys lisättynä 20-kertaisella laminaatin paksuudella voidaan huomioida jäykisteen tehollisena laippana laskettaessa geometrisia ominaisuuksia (ks. kuva 10.2). Laminaattipaksuudet tulee määrittää luvun 9 kohdan 9.1 mukaiselle laskennalliselle lujitepitoisuudelle. b b + 20 t Kuva 10.3: Jäykisteen tehollinen laippa

113 10.10.5 Uuman poikkipinta-ala Jäykisteen uuman tai uumien poikkileikkauksen pinta-alan A W [cm 2 ] tulee olla kaavan (10.13) mukainen A W = k SA p s l U τ d [cm 2 ] (10.13) jossa leikkauspinta-alakerroin k SA on - 5, jos jäykiste on kiinnitetty peruslaminaattiin; tai - 7,5 ns. kelluville jäykisteille. Laskettaessa uuman poikkipinta-alaa laminaattipaksuus tulee määrittää luvun 9 kohdan 9.9.1 mukaiselle laskennalliselle lujitepitoisuudelle. 10.10.6 10.10.7 Ortotrooppiset jäykisteet Jäykisteet, joiden osien kimmokertoimet eroavat toisistaan enemmän kuin 25 %, arvioidaan standardin ISO 12215-5 kohdassa 11.7 esitetyn menetelmän mukaan. Jäykisteiden lommahdus Tapauksissa, joissa normaalijäykistys laipiossa tai leikkausjännitys uumassa ylittää 80 % sallitusta jännityksestä, tulee jäykisteen mahdollinen lommahdusvaara arvioida käyttäen standardissa ISO 12215-5 esitettyä menetelmää. 10.11 Rungon vahvistetut alueet 10.11.1 Yleistä Vahvistettujen alueiden tulee rungossa soveltuvin osin olla kuvan 10.4 mukaisia. Vaatimukset on esitetty pelkän lujitteen painona neliömetriä kohden. Palteen vahvike Kölin vahvike Keulan vahvike Kuva 10.4: Vahvistetut laminaattialueet 10.11.2 10.11.3 Vahvistettu köli Kölirakenne tulee vahvistaa kestämään telakoimisen ja/tai trailerilla kuljettamisen aiheuttamia kuormia. Tämä katsotaan toteutuneeksi, mikäli taulukossa 10.6 esitetyt vaatimukset kölilaminaatille täyttyvät. Kölin taivutusvastus tulee lisäksi arvioida pohjan pituusjäykisteenä. Vahvistettu keularanka Keularanka tulee vahvistaa taulukossa 10.6 esitetyllä tavalla.

114 10.11.4 10.11.5 Vahvistetut palteet Terävät palteet mukaan lukien peräpeilin nurkat tulee vahvistaa koko matkaltaan taulukon 10.6 mukaan. Kannen reuna Mikäli kannen reuna tai runko-kansi -liitos on aluksen levein osa, tulee se vahvistaa kestämään laituriin törmäämisestä, telakoimisesta ja maissa käsittelystä aiheutuvia kuormia. Kannen reunan tulee toimia laitapaneelin jäykisteenä. Runko-kansi -liitoksen tulee olla vesitiivis suunnitteluluokkien A, B ja C aluksille. Taulukko 10.6: Vahvistetut laminaattialueet, minimipainot lujitteille Rakenneosa Leveys keskiviivan molemmin puolin Umpilaminaatti [kg/m 2 ] Kerroslevy ulkokuori sisäkuori = 0,7 ulkokuori [kg/m 2 ] w MIN = kaava 10.9 Köli 80 B H 1,0 + 2,2w MIN (pohja) 1) 1,7 w MIN (pohja) 1) Keula 40 B H 1,0 + 2,0w MIN (pohja) 1) 1,5 w MIN (pohja) 1) Palle 40 B H 1,0 + 1,7w MIN (pohja) 1) 1,2 w MIN (pohja) 1) 1) Ks. kohta 10.8 10.12 Erityisesti kuormittuneet rakenteet 10.12.1 Konealustat Konealustan tulee olla riittävän luja ja jäykkä kantamaan siihen kohdistuvat kuormat, joita ovat - koneen paino sekä dynaaminen lisä ajettaessa merenkäynnissä; - propulsiovoima, ellei erillistä painelaakeria ole; - kone-potkuri -yhdistelmästä aiheutuva vääntö; ja - värähtelyt. Alustan tulee olla kiinnitetty primäärijäykisteisiin kuten laipioihin tai kehyskaariin. Lisäksi alustan tulee olla riittävästi tuettu sivusuunnassa, erityisesti lähellä moottorin kiinnityspultteja, ettei lommahdusta tai kaatumista voi tapahtua. Kohdat, joissa kone kiinnittyy konealustaan, tulee vahvistaa metallilla tai vastaavalla. 10.12.2 Peräpeilit perä- ja sisäperämoottoreille Peräpeilin suunnittelun tulee taata, että perä- tai sisäperämoottorista aiheutuvat taivutusmomentit, kiihtyvyysperäinen massavoima ja työntövoima voidaan siirtää primäärirakenteisiin ilman kohtuuttomia jännityksiä. Peräpeilin lujuus tulee arvioida suuritehoisille veneille käyttäen kohdan 7.10.6 mukaiset mitoitusvoimat. Seuraavat vaatimukset koskevat kerroslevyrakenteena toteutettuja peräpeilejä:

115 Ytimen on oltava vaneria, kovaa vaahtoa tai vastaavaa materiaalia, jonka puristuslujuus on vähintään 4 MPa. Käytettäessä vaneria tulee sen olla kestoluokkaa 1 tai 2 *(ks. standardi ISO 12215-3). Peräpeilin ytimen paksuuden t transomcore tulee olla kaavan (10.14) mukainen mitattuna pintakerrosten keskelle. t transomcore = 35 + P 0,5 [mm] (10.15) jossa P [kw] on ulkolaita- tai sisäperämoottorin teho tai monimoottorisessa veneessä moottoreiden yhteisteho. Lujitteen pintapainon peräpeilin sisä- ja ulkokuorissa tulee olla vähintään kaavan 10.15 mukainen. Lujitteen pintapaino peräpeilissä [kg/m 2 ] w transomskin = 0,14 P 0,55 ja vähintään 1,40 kg/m2 (10.15) Moottorin kiinnityspultit tulee vahvistaa metallisilla aluslevyillä, jotka jakavat voimat tasaisesti peräpeilin sisäpintaan. 10.12.3 10.12.4 Kiinnitys- ja muut korkeasti kuormitetut helat Kiinnityshelojen alustat tulee mitoittaa niin, että hela kiinnityksineen kestää standardissa ISO 15084 esitetyt mitoittavat kuormat. Yksikuorilaminaatin vahvistamisessa korkeasti kuormitettujen kiinnikkeiden kohdalla tulee yleisesti menetellä seuraavasti: lisätään ylimääräistä laminaattia, asennetaan vaneri- tai metallivahvikkeita tai jokin yhdistelmä näistä. Korkeasti kuormitettujen kiinnikkeiden liittyessä kerroslevypaneeliin tulee ytimellä olla joko riittävä puristuslujuus tai ydin tulee olla korvattu välikappaleella tai umpilaminaatilla. Kerroslevyn kuorien tulee olla paikallisesti jäykistetyt ylimääräisellä laminaatilla. RIB-ponttonin kiinnitys RIB-ponttonin kiinnitys jäykkään runkoon tulee siirtää voimat ponttonin ja rungon välillä ilman jännityshuippuja. Erityistä huomiota tulee kiinnittää ponttonin kiinnittämiseen keulassa ja perässä. Kiinnityksen lujuus tulee koestaa kuten on esitetty standardissa ISO 6185-3 (runkopituudeltaan alle 8 m veneet) tai ISO 6185-4:2013 (runkopituudeltaa 8 m ja suuremmat veneet). 10.13 Sallitut jännitykset Edellä esitetyissä kaavoissa käytetyt sallitut jännitykset on määritetty taulukossa 10.8 jossa σ UF [MPa] on taivutusmurtolujuus, σ UC [MPa] on puristusmurtolujuus, σ UT [MPa] on vetomurtolujuus ja τ XY [MPa] on leikkausmurtolujuus mitattuna laminaatin tasossa. Taulukko 10.7: Sallitut jännitykset Rakenneosa Tarkennus Suurin sallittu jännitys

116 Umpilaminaattipaneeli σ UF /3,00 Kerroslevypaneeli Kerroslevyn ytimen leikkauslujuus Jäykisteet Peräpeilin rakenteet Ulompi kuori σ UC /2,00 Sisempi kuori σ UT /2,00 Balsa τ U /3,00 Murtovenymä < 20 % τ U /2,73 Murtovenymä > 20 % τ U /2,31 Laippa σ UC /2,00 Peruslaminaatti (tehollinen laippa) σ UT /2,00 Uumat τ XY /2,00 Puristusjännityksen alaiset osat σ UC /2,00 Vetojännitykset alaiset osat σ UT /2,00 Osat, joita kuormittaa leikkausvoima laminaatin tasossa τ XY /2,00

117 11 LUJITEMUOVIALUSTEN TUOTANTO 11.1 Tarkoitus Tämän luvun säännöt koskevat lujitemuovialusten valmistusta. Niiden soveltamisen edellytys on, että aluksen rakennemateriaalit, rakenne ja mitoitus täyttävät lukujen 8, 9 ja 10 säännöt. Säännöt koskevat yksittäin tuotettuja aluksia ja, mikäli sovellettavissa, myös sarjavalmisteisia aluksia. 11.2 Viitteet Tässä luvussa viitataan standardiin ISO 12215-4: 2002 Small craft Hull construction and scantlings Part 4: Workshop and manufacturing. 11.3 Dokumentointi Tämän luvun vaatimusten verifioimiseksi tulee jokaisen aluksen osalta laatia aluksen CINkoodilla, telakkanumerolla tai vastaavalla tavalla tunnistettava tuotantoloki sisältäen seuraavat laadunvalvonnan toimenpiteet, mikäli relevanttia: - viittaus käytettyyn laminaattierittelyyn; - käytettyjen laminointihartsien, lujitteiden ja kerroslevy-ydinten valmistaja, tyyppikoodit ja tuotantonumerot; - pöytäkirja laminoinnista (lujitteiden laminointijärjestys, välikovettumiset, hionta ym.); - pöytäkirja lämpötilasta ja kosteudesta laminoinnin ja kovetuksen aikana; - pöytäkirjat mahdollisista ongelmista valmistuksen aikana ja niiden korjaustoimenpiteistä; - rungon peruslaminaatin paksuusmittauspöytäkirja; ja - raportit mahdollisista lujitepitoisuuden mittauksista ja/tai laminaatin mekaanisten ominaisuuksien määrittämisestä. 11.4 Laminointitilat Laminointitilojen tulee olla vedottomat, jotta tasainen lämpötila voidaan ylläpitää laminointiprosessin aikana. Ilmanvaihtojärjestelmän tulee taata sopivat valmistusolosuhteet koko laminointialueelle. Ilman lämpötilan tulee laminointitilassa olla hartsinvalmistajan ohjeiden mukainen, kuitenkin vähintään 18 C, ja lämpötila saa vaihdella korkeintaan ±3 C edellytetystä tuotantolämpötilasta tuotannon aikana. Kyseinen lämpötila tulee saavuttaa vähintään 24 tuntia ennen laminointityön alkamista. Korkeampi lämpötila on sallittu kovettumisprosessin aikana tai erillisessä kovettumistilassa.

118 Laminointitilan tulee olla eristetty ja rakennettu siten, että ulkolämpötila tai aurinko ei merkittävästi vaikuta sisälämpötilaan. Ikkunoiden tulee olla ylimaalattuja tai varjostettuja mikäli laminointitilat ovat niiden kautta alttiina suoralle auringonvalolle. Ilman suhteellisen kosteuden tulee pysyä mahdollisimman tasaisena, eikä se saa olla enempää kuin 80 %. Ruiskulaminoinnissa ilman suhteellisen kohteiden tulee olla vähintään 40 %. Lämpötila ja kosteus tulee tarkistaa ja kirjata säännöllisesti laminoinnin aikana ja vähintään 48 tuntia sen jälkeen. Laminointitilojen tulee olla puhtaat ja pölyttömät. Samanaikaista hiomista ja/tai puuntyöstöä ja laminointia tulee välttää, ja tarvittaessa laminaatti tulee puhdistaa kauttaaltaan ennen laminoinnin jatkamista. 11.5 Materiaalin varastointi Yrityksen materiaalin osto-, vastaanotto- ja varastointitoimien tulee olla sellaiset, että - varmistutaan, että käytetään oikeantyyppistä materiaalia joka veneelle; ja - jälkeenpäin pystytään määrittämään, mitä raaka-aine-erää on käytetty tietyn aluksen valmistuksessa. Varastointitilojen tulee olla kuivat ja puhtaat. Erityisesti pakkaukset, jotka sisältävät lasikuitua tai kerroslevyn ydinmateriaalia, tulee eristää pölystä ja kosteudesta. Kaikki materiaali tulee säilyttää materiaalivalmistajan ohjeiden mukaisesti. Materiaalia, jonka käyttöpäivämäärä on mennyt umpeen, ei saa käyttää kantaviin rakenteisiin. Hartsin säilytystankit tulee suunnitella siten, että tehokas kiertovirtaus tai sekoittaminen voidaan toteuttaa päivittäin. Ennen siirtämistä laminointitiloihin tulee lujitteet pitää vähintään 48 tunnin ajan vähintään 2 C korkeammassa lämpötilassa ja pienemmässä ilmankosteudessa kuin mitä laminointitilassa vallitsee. Jos lujite on pakattu muoviin, tulee pakkausta säilyttää avattuna laminointitilassa vähintään 48 tuntia ennen käyttöä. 11.6 Laminointi 11.6.1 Kaikkia laminaatteja koskevat määräykset Kaikkien materiaalien tulee olla laminaattierittelyn mukaisia. Kovettimen annostus tulee tehdä valmistajan ohjeiden mukaan. Vahvistekerrokset tulee laminoida laminaattierittelyn esittämässä järjestyksessä. Lujitteiden ulottuvuuksien, lujitesuuntien, limitysten, porrastusten ja muiden yksityiskohtien tulee olla laminaattierittelyn mukaisia. Laminoinnista tulee laatia pöytäkirja, josta käy ilmi, missä järjestyksessä eri ker-rokset on laminoitu, jotta vertailu laminaattierittelyyn on mahdollista.

119 Valmiin laminaatin tulee lujitepitoisuudeltaan vastata nimellistä lujitepitoisuutta (ks. luku 9). Yhdellä laminoinnilla laminoitavat alueet ja laminaattipaksuudet tulee toteuttaa niin, että hartsinvalmistajan suosittelemat auki-rajat eivät ylity. Yhdellä laminoinnilla ei saa valmistaa paksuja kerroksia, sillä eksoterminen lämpöhuippu vaurioittaa laminaattia (heat distortion temperature (HDT) tai lasittumislämpötila). 11.6.2 Polyesteri- ja vinyyliesterilaminaatit Kaikkien ulkopuolisten laminaattipintojen päällä tulee olla tasapaksu gelcoat-kerros tai samanarvoinen, laminoinnin jälkeen maalattu pintakerros. Gelcoat-kerroksen paksuuden tulee olla 0.4 0.6 mm, eikä kerroksen paksuudessa saa esiintyä merkittävää vaihtelua. Rungon laminoinnissa tulee vähintään pintakerroksessa käyttää isoftaalipohjaista polyesterihartsia tai vinyyliesterihartsia. Mikäli runko laminoidaan kokonaan ortoftaalipohjaisella polyesterihartsilla, tulee pinta syvimmän vesilinjan + 100 mm alapuolella suojata vähintään kahdella kerroksella epoksimaalia. Ensimmäisenä vahvistavana kerroksena gelcoat-kerroksen jälkeen tulee käyttää pulverisidottua mattoa tai vastaavaa hydrolyysia vähentävää lujitetta pintapainoltaan enintään 450 g/m2. Paikoissa, joissa ei ole topcoat-kerrosta, tulee viimeisen polyesterikerroksen, joka on kosketuksissa ilman kanssa, sisältää vahaa tai vastaavaa estämään styreenin haihtumista ja varmistamaan riittävä kovettuminen. 11.6.3 Epoksilaminaatit Mikäli käytetään gelcoat-kerrosta, sen yhteensopivuus käytettävän epoksin kanssa tulee olla dokumentoitu. Jokaisen laminoinnin viimeisenä kerroksena ennen välikovetusta tulee laminoida karhennuskangas, joka poistetaan vasta jatkolaminoinnin yhteydessä. 11.7 Kerroslevyrakenne Ydinaineen tyypin, paksuuden ja tiheyden tulee olla laminointierittelyn mukaisia. Ydinaine, jossa on avoimet solut pinnassa, tulee kyllästää hartsilla tai tasoitteella niin, että solut täyttyvät ennen ytimen asentamista laminaattia vasten. Käytettäessä ruuduiksi leikattua ydinainetta tulee ytimelle lisätä niin paljon hartsia, että ylijäämä nousee ytimen pintaan rakojen välistä. Asennettaessa ydintä märkään laminaattiin tulee laminaatin lujitemäärän olla vähintään 450 g/m 2 tasaisilla ja 900 g/m 2 kuperilla pinnoilla. Ydinaine tai vaneri, jossa ei ole leikkauksia tai reikiä, tulee liimata märkään laminaattiin käyttäen alipainetta, painoja tai vastaavia varmistamaan hyvä sidos.

120 Kaikki liitokset ja raot ytimessä tulee täyttää ennen laminoinnin jatkamista. Ytimen pinnan epätasaisuudet tulee hioa tasaiseksi. Yllä esitetyistä kohdista poikkeaminen voidaan sallia, mikäli alipainesäkki tai muu menetelmä tuottaa tehokkaan sidoksen pienemmällä määrällä hartsia laminaatin ja ytimen välissä. 11.8 Jatkolaminoinnit 11.8.1 Polyesteri- ja vinyyliesterilaminaatit Pintakäsittely ennen jatkolaminointia tulee tehdä materiaalinvalmistajan ohjeiden mukaan. Seuraavassa on esitetty vähimmäisvaatimukset, ellei materiaalivalmistajalla ole tähän ohjeita: Kovettunut laminaatti tulee aina vähintään hioa kevyesti, jotta pystyyn jääneet kuidut ym. epätasaisuudet poistetaan ennen laminoinnin jatkamista. Kun jatketaan laminointia yli 48 tuntia kovettuneen laminaatin päälle, laminaatin pinta tulee hioa niin, että kuidut tulevat esille. Kaikki pöly tulee poistaa ennen jatkolaminointia. Jos pinnassa on vahaa, laminaatti tulee puhdistaa, ellei laminaatti ole niin märkä, että vaha liukenee seuraavaan kerrokseen. Gelcoat- tai topcoat -kerros tulee aina poistaa kokonaan laminoitavalta alueelta ennen jatkolaminointia. Jos kovettuneen laminaatin pinnassa on karhennuskangas, laminaattia ei tarvitse niiltä osin hioa. 11.8.2 Epoksilaminaatit Karhennuskankaan poiston jälkeen mahdolliset (pienet) alueet, jossa karhennuskangas ei ole ollut kiinni, tulee hioa niin, että pinta on täysin himmeä, ja kaikki pöly on poistettava. Sen jälkeen pinta tulee pestä asetoonilla, ellei kokein voida osoittaa, että ilman sitä saavutetaan hyväksyttävä kerrostenvälinen leikkauslujuus (ILSS). Jos pinta on kovettunut ilman karhennuskangasta, tulee pinta pestä haalealla vedellä tai asetoonilla, jonka jälkeen sen tulee antaa kuivua. Sen jälkeen koko pinta on hiottava täysin himmeäksi ja pestävä asetoonilla ennen jatkolaminointia. 11.9 Liimaus Liimaus tulee suorittaa liimavalmistajan suositusten mukaisesti. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota liimattavien pintojen pintakäsittelyyn ennen liimausta, liitoksen paksuuden hallintaan sekä käytettävissä olevaan aikaan ennen kappaleiden asennusta. 11.10 Kovettuminen Gelcoat-kerros ei saa kovettua yli 24 tuntia ennen jatkolaminointia.

121 Lukuun ottamatta reunojen leikkausta ei laminaattia saa kuormittaa tai työstää kovetuksen aikana. Kovettuminen ei saa tapahtua niin korkeassa lämpötilassa, että polyesterin HDT tai epoksin lasittumislämpötila ylittyy. Kovettumisen tulee tapahtua käytetylle hartsisysteemilel määrätyn lämpötilan ja kovetusajan puitteissa. Irrotettaessa muotista suuria osia tulee ne tukea niin hyvin, että vältetään vään-tymät ennen jäykisteiden kiinnittämistä. 11.11 Paksuusmittaus Paksuusmittauksen tarkoitus on varmistaa, että laminaatti on erittelyn mukainen. Paksuutta tulee verrata nimellisellä kuitupitoisuudella (ks. luku 9 kohta 9.9.1) laskettuun vaadittavaan paksuuteen. Vaihtoehtoisesti voidaan laminaatin paksuudesta, nimellisellä kuitupitoisuudella, likimääräisesti määrittää laminaatissa oleva lujitemäärä, jota voidaan verrata laminointierittelyyn. Paksuuden mittaaminen voidaan suorittaa käyttäen jotakin seuraavista menetelmistä: tunnustetulla NDT-menetelmällä muotista poistamisen jälkeen; tai mittaamalla aukoista, jotka on puhkaistu läpivientejä tai muuta tarkoitusta varten. Paksuuden saa mitata gelcoat- ja topcoat-kerrosten kanssa, mutta mitatuista paksuuksista tulee vähentää 0,6 mm gelcoat- ja 0,4 mm topcoat-kerrosten osalta. Laminaatin paksuusvaatimus katsotaan täytetyksi, jos kyseiseltä alueelta mittausten keskiarvo vastaa vähintään kohdassa 5 määritettyjä paksuusvaatimuksia, eikä mikään yksittäinen mittapiste ole ohuempi kuin 85 % paksuusvaatimuksesta. 11.12 Materiaalitestaus On varmistettava, että käytetyt materiaalit yhdessä käytetyn valmistusprosessin kanssa antavat laminaatille rakennemitoituksessa oletetut mekaaniset ominaisuudet. Tuotannon laadunvalvonta on kytketty rakennemitoituksessa tehtyihin olettamuksiin laminaatin mekaanisten ominaisuuksien suhteen. Laadunvalvonnan suhteen on valittavana kolme tasoa riippuen siitä, tehdäänkö laminaateille kokeet mekaanisten arvojen määrittämiseksi, pelkkää lujitepitoisuuden seurantaa tai ei kumpaakaan (ks. luku 8). Laminaattikokeet tulee suorittaa luvussa 8 annettuja standardeja käyttäen.

122 12 SUUNNITTELUPERIAATTEET, ALUMIINI 12.1 Tavoite Tässä luvussa annetaan vaatimuksia rakennejärjestelyn ja rakenteen yksityiskohtien suunnitteluun sekä määritetään rakenteen lujuuden arvioinnissa sovellettavat periaatteet. Vaatimusten tarkoituksena on varmistaa, että aluksen rakennejärjestely ja yksityiskohdat ovat lujuusmielessä oikein toteutettu ottaen huomioon alumiinin erityispiirteet ja että lujuuden arvioinnissa käytettävät menetelmät ovat mahdollisimman yksiselitteiset. Tätä lukua sovelletaan yhdessä luvun 7 (mitoittavat kuormat), 13 (alumiinimateriaalit), 14 (alumiinialusten mitoitus) sekä 15 (alumiinialusten tuotanto) kanssa. 12.2 Viitteet Tämän luvun säännöt perustuvat osittain kansainväliseen standardiin ISO 12215-6:2008 Small craft Hull construction and scantlings Part 6: Structural arrangements and details. 12.3 Lujuusanalyysin periaatteet 12.3.1 Yksinkertainen arviointimenetelmä Jos seuraavat ehdot täyttyvät, aluksen lujuusrakenteen saa analysoida käyttäen yksinkertaista arviointimenetelmää: rakennejärjestely täyttää kohdan 12.6 vaatimukset; kohdassa 12.4 mainitut olettamukset pätevät; jaaluksen lujuusrakenteessa ei ole piirteitä, jotka tekevät sen kriittiseksi globaaleille kuormille (ks. kohta 12.5). Yksinkertainen arviointimenetelmä tarkoittaa, että paneelien, jäykisteiden jne. mitoitus määritetään luvussa 14 annettujen kaavojen avulla käyttäen luvussa 7 annettuja kuormia ja luvussa 14 annettuja sallittuja jännityksiä. 12.3.2 Suora laskenta Elleivät kohdassa 12.3.1 mainitut olettamukset päde, tulee rakenteen arvioinnissa soveltuvia soveltaa lujuusopin tekniikoita, esimerkiksi elementtimenetelmää, käyttäen luvussa 7 annettuja kuormia ja luvussa 14 annettuja sallittuja jännityksiä.

123 12.4 Olettamukset 12.4.1 12.4.2 Olettamukset koskien paikallista ja globaalia lujuutta ja jäykkyyttä Luvun 14 mitoitusmenetelmä perustuu paikallisiin kuormiin. Yleensä tämä johtaa mitoitukseen, joka on riittävä myös koko alukseen kohdistuvia kuormia vastaa. Mikäli näin ei ole, tulee mitoitus globaalikuormilla tarkistaa, (ks. kohta 12.5). Rakenneosien hierarkia Laskettaessa sääntövaatimuksia paneeleille ja jäykisteille luvun 10 perusteella oletetaan, että rakenne noudattaa seuraavia periaatteita: paneeli on tuettu sekundaarijäykisteillä, joita tukevat primäärijäykisteet kuvan 12.1 mukaisesti; primäärijäykisteet ovat vähintään kaksi kertaa jäykemmät kuin sekundaarijäykisteet, eli I p l3 p I s l s 3 2 (12.1) kuorma on tasaisesti jakautunut; paneelin reunat ovat jäykästi kiinnitetyt; ja jäykisteiden päät ovat jäykästi kiinnitetyt. Tuki primäärijäykisteelle (esim. köli) Primäärijäykiste (esim. webkaari) Kuormituspinta sekundäärijäykisteelle Kuormituspinta primäärijäykisteelle Sekundäärijäykiste Tuki primäärijäykisteelle (esim. palle)

124 Kuva 12.1: Rakenneosien hierarkia 12.5 Globaali lujuus ja jäykkyys Lujuus ja varmuus lommahdusta vastaan tulee arvioida myös globaalikuormilla, mikäli aluksessa on ainoastaan poikittaiskaaritus ja sen suhteellinen nopeus V/ LWL > 6; kannessa on isoja aukkoja; ja pituuden suhde sivukorkeuteen L H /D MAX > 12. Globaalin lujuuden ja jäykkyyden arviointi tulee suorittaa standardin ISO 12215-6 liitteen D mukaan. Ainakin kansi tulee tarkistaa sagging-momenttia vastaan (kannessa puristusjännitys). Aluksissa, joissa on poikittaiskaaritettu pohja, tulee myös pohjan lujuus tarkistaa. Monirunkoaluksille tulee globaali lujuus arvioida Luvussa 7 annetussa kuormitustapauksissa. 12.6 Rakennejärjestelyt 12.6.1 Hitaat alukset, suunnitteluluokka D Suunnitteluluokan D kuuluvilla veneillä, joilla suhteellinen nopeus V/ L WL 6, voidaan tarvittava jäykistys toteuttaa ainoina jäykisteinä köli, parras ja poikittaiset jäykisteet. Korkeampiin suunnitteluluokkiin kuuluvien veneiden jäykistys voi perustua pelkkään poikittaiseen kaaritukseen ainoastaan erityisen arvioinnin perusteella (ks. kohta 12.5). 12.6.2 12.6.3 12.6.4 12.6.5 Plaanaavat alukset Veneissä, joiden suhteellinen nopeus V/ LWL > 6, tulisi yleensä olla pitkittäinen jäykistys pohjassa. Pitkittäisjäykisteiden tulee yksityiskohdiltaan täyttää vaatimukset kohdassa 12.7. Jäykisteiden tukipisteet Pitkittäisjäykisteiden tulee yleensä olla tuettu poikittaisjäykisteillä kuten laipioilla, kehyskaarilla tai pohjatukeilla, jotka on mitoitettu kantamaan kyseiseen osaan pohjaa kohdistuvat kuormitukset (ks. kuva 8.1). Poikittaisjäykisteiden tulee yksityiskohdiltaan täyttää vaatimukset kohdassa 12.7. Köli, keula ja palteet Aluksessa tulee olla vahvistettu köli, keula ja palteet luvun 14 mukaan. Vääntölujuus ja jäykkyys Rungon riittävästä vääntöjäykkyydestä tulee normaalisti huolehtia yhdellä tai useammalla seuraavista ratkaisuista: rungon laitoihin asti ulottuva kansi;

125 poikittaislaipiot; ja/tai vahvistetut partaat. 12.6.6 Ylärakenteiden tuenta Ylärakenteiden aiheuttamat paikalliset kuormitukset tulee johtaa laipioihin, kehyskaariin tai muihin primäärijäykisteisiin. 12.7 Rungon jäykisteet 12.7.1 12.7.2 12.7.3 12.7.4 12.7.5 Jäykisteiden jatkuvuus Veneissä, joiden suhteellinen nopeus V/ LWL > 6, pohjan pitkittäisjäykisteiden tulee olla jatkuvia. Jäykisteen päättymistä pohjapaneeliin jäykisteiden väliin tulee välttää. Kohdassa 9.2 mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta jäykisteiden päiden tulee liittyä toiseen jäykisteeseen. Jäykisteiden suoruus ja paikalliset epäjatkuvuudet Rungon jäykisteiden tulee olla mahdollisimman avarat. Enintään 30 asteen kulman muutoksia sallitaan kuitenkin. Äkkinäisiä muutoksia poikkileikkauksessa tulee välttää. Mikäli poikkileikkauksessa on paikallisia muutoksia, ne tulee toteuttaa jouhevasti ja nurkissa tulee olla pyöristykset vähintään 30 mm säteellä. Lommahdus Rungon jäykisteiden on poikkileikkaukseltaan oltava sellaisia, etteivät ne ole alttiita lommahdukselle. Yksiuumaisia jäykisteitä ilman laippaa ei sallita pohjassa. Yksiuumaisen jäykisteen uuman tulee muodostaa enintään 30 asteen kulma paneelin normaalin suhteen. Rungon poikittaisjäykisteet Rungon poikittaisjäykistäjien, kuten laipioiden, kehyskaarien ja pohjatukkien, tulee ulottua laidasta laitaan. Jos kölin taivutusvastus vastaa luvun 14 kappaleen 8 vaatimuksia, tulee kaaren jänneväli laskea köliin saakka laskettaessa sen taivutusvastusta luvun 14 kappaleessa 7. Muussa tapauksessa jänneväli on palteiden välinen etäisyys. Kelluvat kaaret Kelluvia kaaria, eli poikittaiskaaria, joita ei ole kiinnitetty suoraan rungon laidoitukseen, saa käyttää vain, mikäli varmistetaan, että kaari ei ole kriittinen lommahdukselle. Asia arvioidaan standardin ISO 12215-6 kohdan 6.3.4 mukaan. 12.8 Muut jäykisteet Kansien, rakennusten ja rakennelaipioiden jäykistysjärjestelyn tulee koostua sekundaarijäykisteistä, jotka ovat primäärijäykisteiden tukema, sekä kohdassa 12.4.2 esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

126 12.9 Rakenteiden yksityiskohdat 12.9.1 12.9.2 Eri paksuisten levyjen liittäminen toisiinsa Vierekkäisten päittäisliitoksilla liitettävien levyjen paksuusero ei saa ylittää 25 % paksumman levyn paksuudesta, ellei paksumman levyn reunaa ole viistetty. Jäykisteiden liitokset ja kiinnitykset Jäykisteen pään kiinnityksen tulee pystyä kantamaan luvun 14 kohdan 14.8 mukainen taivutusmomentti ja leikkausvoima ilman, että luvun 14 mukaiset sallitut jännitykset ylittyvät. Jos jäykiste on jatkuva kehyskaaren tai laipion läpi, polvioita ei tarvita läpimenokohdassa. Jos jäykiste on katkaistu esimerkiksi vesitiiviin laipion kohdalla, tulee päät kiinnittää polvioilla niin, että liitos vanhaan vastaa jatkuvaa jäykistettä. Jäykisteiden päiden tulee seuraavassa esitettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta kiinnittyä toisiin jäykisteisiin. Jäykisteen päättäminen levykenttään sallitaan seuraavin ehdoin: 1) pohjassa (kaikki suunnitteluluokat), laidassa ja kannessa (suunnitteluluokat A ja B): Jäykkääjä päättyy vähintään 15 asteen kulmaan jäykisteen pään ja viimeisen tukipisteen kautta kulkevaan viivaan nähden kuten keulassa pohjan noustessa jäykkääjä päättyy jäykälle alueelle, esimerkiksi lähelle köliä tai palteita. Molemmissa tapauksissa sekä taivutus- että leikkausjännitys kyseisessä osassa jäykistettä on enintään puolet sallitusta arvosta luvun 14 mukaan, ja jäykisteiden päiden tulee olla viistetyt vähintään suhteessa 3:1; ja jäykisteen pään etäisyys jäykästä reunasta tulee olla enintään 35 mm. 2) muissa kohteissa (kaikki suunnitteluluokat): jäykisteiden päiden tulee olla viistetyt vähintään suhteessa 3:1 ja pään etäisyyden jäykästä reunasta tulee olla enintään 30-75 mm. 12.9.3 Aukot kantavissa rakenteissa 12.9.3.1 Yleistä Kantavissa rakenteissa olevien aukkojen vaikutus ko. rakenneosan lujuuteen ja jäykkyyteen tulee huomioida. Aukot tulee tukea reunoistaan laipoilla tms. lommahdusta vastaan. 12.9.3.2 Aukot rungon jäykisteissä Aukkoja ei sallita rungon jäykisteissä, seuraavassa kappaleessa esitetyin poikkeuksin, ellei laskelmin osoiteta, että jäykiste aukkoineen täyttää luvussa 14 annetut vaatimukset.

127 Uumissa ei sallita aukkoja, jotka sijaitsevat lähempänä kuin 20 % tukivälistä tai jäykisteen päistä. Muualla sallitaan uumissa aukkoja, joiden korkeus on enintään 50 % uuman korkeudesta ja joiden pituus on enintään 75 % uuman korkeudesta. 12.9.4 12.9.5 12.9.6 Terävät nurkat Lovia ja teräviä kulmia ei sallita kuormaa kantavissa rakenteissa. Muut yksityiskohdat Rakenteita, joihin voi kerääntyä vettä, tulee välttää mahdollisimman pitkälle. Paikkoihin, joihin vettä voi kertyä, tulee olla luokse päästäviä (ks. luku 31). Korroosio Kaikki rungon materiaalista poikkeavat metallikappaleet vesiviivan alapuolella tulee eristää esimerkiksi joustavalla tiivistysmassalla niin, että rakokorroosiota ei pääse syntymään. Lukuun ottamatta ruostumatonta terästä AISI 316, näiden on lisäksi oltava sähköisesti eristettyinä rungosta. Suoja-anodit vaaditaan, mikäli aluksessa on maasähkösyöttö. 12.10 Hitsaus Hitsausliitoksen geometrian tulee noudattaa taulukkoa 12.1. Taulukko 12.1: Hitsausliitoksen geometria Railomuoto Railon mitat Huomautukset MIG s = 1,5 5 mm b = 0 2 mm Hitsaus ainoastaan yhdeltä puolelta. Juuritukea tulee käyttää. s = 5 25 mm b = 0 3 mm c = 1,5 3 mm α = 60 100 Suurinta kulmaa suositellaan lakihitsauksessa. Juuren avaus ja uudelleenhitsaus tulee tehdä. s = 8 25 mm b = 3 7 mm c = 2 4 mm α = 40 60 Pienintä kulmaa suurimmalla railon leveydellä voidaan käyttää 15 mm levynpaksuuteen saakka. Asento pystysuunnassa, lakiasento (PE) ja vaaka-asento (PC) tarvitsevat suuren railoleveyden.

128 s = 12 25 mm b = 0 2 mm c = 3 5 mm α = 50 70 TIG Sallittu erityisesti automaattihitsauksessa. Puoliautomaattista hitsausta voidaan käyttää kaikissa asennoissa. Juuren avaaminen tulee suorittaa ennen hitsausta toiselta puolelta. s < 4 mm b = 0 2 mm Hitsaus yhdeltä puolelta. s = 4 10 mm b = 0 2 mm α = 60 70 Juuritukea tulee käyttää vaakaasennossa. s [mm] = materiaalin paksuus b [mm] = railon leveys c [mm] = railopinta α [ ] = railokulma Hitsaus tulee suorittaa taulukon 12.2 mukaisesti. Merkinnät taulukossa tarkoittavat vähimmäisvaatimuksia. Taulukko 12.2: Vähimmäisvaatimukset hitsaukselle Suunnitteluluokka Sovellus Rungon laidoituslevyn päittäishitsit Muiden levyjen päittäishitsit Palteiden pienahitsit A B C D s < 5 mm CDB CDB CSB CSB s 5 mm CDB CDB CDB - s < 5 mm CSB CSB CSB CSB s 5 mm CDB CDB CDB - s < 5 mm CDF CDF CSF CSF s 5 mm CDF CDF CDF - Muut vesitiiviit pienahitsit CDF CDF CSF CSF Moottorin alusta CDF CDF CSF - Polviot, tuet korkeasti kuormitettuihin kohtiin CDF CDF CDF - Poikittaisten kaarien päät (myös köli ja palle) CDF CDF CDF CDF Poikittaiset kaaret Runko ja muut jäykisteet Merkinnät päittäishitseille: Moottorin alustassa CDF CDF CDF - Muualla DF DF DF DF Päät CDF CDF CDF CDF Muualla DF DF DF DF

129 - CSB = Jatkuva yhdeltä puolelta hitsattu päittäishitsi, juuren avausta ei vaadita, laidoituksen hitseissä käytettävä juuritukea, s < 5 mm; - CDB = Jatkuva molemmilta puolilta hitsattu päittäishitsi, juuren avaus vaaditaan, s 5 mm; Merkinnät pienahitseille: - CSF = Jatkuva yhdeltä puolelta hitsattu pienahitsi - CDF = Jatkuva molemmilta puolilta hitsattu pienahitsi - DF = Molemmilta puolilta hitsattu pienakatkohitsi (porrastettu tai ketju) Jos rungon ja kannen jäykisteet on hitsattu katkohitsillä, tulee hitsien olla vähintään yhtä pitkiä kuin katkojen. Muille jäykistetyypeille, jotka sallitaan hitsatuksi katkohitsillä, voidaan lyhyempää hitsin pituutta käyttää. Tällöin kuitenkin tulee hitsin yhteenlasketun pituuden olla vähintään 40 % liitoksen pituudesta kummallakin puolella. Jäykisteiden päät tulee aina hitsata molemmin puolin. Hitsin a-mitan tulee olla vähintään 2,5 mm ja (0,35 t + 1,5), jossa t on hitsattavan kappaleen paksuus [mm]. Hitsin a-mitan ei tarvitse ylittää 7 mm alle 30 mm levyn paksuuksilla.

130 13 ALUMIINIMATERIAALIT 13.1 Tarkoitus Tässä luvussa asetetaan vaatimukset aluksen rakenneosissa käytettävälle alumiinille. Lisäksi tästä luvusta löytyy eri alumiiniseoksien ja toimitustilojen mekaaniset arvot, joita tulee käyttää lujuusmitoituksessa luvussa 14 annettujen mitoituskaavojen kanssa. Edelleen annetaan ohjeet hitsauksen lisäaineen valinnalle eri perusaineen yhdistelmillä. Tätä lukua sovelletaan yhdessä luvun 7 (mitoittavat kuormat), 12 (suunnitteluperiaatteet, alumiini), 14 (alumiinialusten mitoitus) sekä 15 (alumiinialusten tuotanto) kanssa. 13.2 Viitteet Tämä luku perustuu seuraaviin kansainvälisiin standardeihin ISO 12215-3 Small craft Hull construction and scantlings Part 3: Materials: Steel, aluminium alloys, wood, other materials ISO 12215-5:2008 Small craft Hull construction and scantlings Part 5: Design pressures for monohulls, design stresses, scantlings determination 13.3 Dokumentointi Tämän luvun vaatimusten verifioimiseksi tulee olla seuraavat asiakirjat: käytettyjen levyjen ja profiilien materiaalitodistukset; ja hitsauslisäaineen materiaalitodistus. 13.4 Alumiiniseosten mekaaniset ominaisuudet 13.4.1 Ryhmä 1: Karkenemattomat seokset Tässä ryhmässä olevia seoksia käytetään levyihin. Esimerkkejä ryhmän 1 merialumiiniseoksista on esitetty taulukossa 13.1. Taulukko 13.1: Esimerkkejä ryhmän 1 merialumiiniseoksista Standardimerkintä Seos Tila σ U σ UW σ Y σ YW EN AW-5052 AlMg2,5 H32 210 170 160 65 EN AW-5052 AlMg2,5 H34 235 170 180 65 EN AW-5754 AlMg3 0/H111 225 190 80 EN AW-5754 AlMg3 H24 240 190 190 80 EN AW-5154A AlMg3,5 0/H111 215 215 85 85 EN AW-5154A AlMg3,5 H24 240 215 200 85 EN AW-5086 AlMg4 0/H111 240 240 100 100

131 EN AW-5086 AlMg4 H34 275 240 185 100 EN AW-5083 AlMg4,5Mn0,7 0/H111 275 275 125 125 EN AW-5083 AlMg4,5Mn0,7 H32 305 275 215 125 AA 5059 Alustar AlMg5-6 0/H111 330 300 160 160 AA 5059 Alustar AlMg5-6 H32 370 300 270 160 EN AW-5383 AlMg4,5Mn0,9 0/H111 290 290 145 145 EN AW-5383 AlMg4,5Mn0,9 H32 305 290 220 145 13.4.2 Ryhmä 2: Karkenevat seokset Tässä ryhmässä olevia seoksia käytetään profiileihin. Esimerkkejä ryhmän 2 merialumiiniseoksista on esitetty taulukossa 13.2. Taulukko 13.2: Esimerkkejä ryhmän 2 merialumiiniseoksista Standardimerkintä Seos Tila σ U σ UW σ Y σ YW EN AW-6060 AlMgSi T5, T6 190 95 150 65 EN AW-6061 AlMg1SiCu T5, T6 260 165 240 115 EN AW-6061 AlMg1SiCu T5, T6 245 165 205 115 EN AW-6063 AlMg0,7Si T5 150 100 110 65 EN AW-6063 AlMg0,7Si T6 205 100 170 65 EN AW-6005A AlSiMg(A) T5, T6 260 165 215 115 EN AW-6005A AlSiMg(A) T5, T6 250 165 215 115 EN AW-6082 AlSi1MgMn T5, T6 310 170 260 115 EN AW-6082 AlSi1MgMn T5, T6 290 170 240 115 EN AW-6106 AlMgSiMn T6 240 240 195 195 13.4.3 Muut seokset Seoksia, jotka sisältävät kuparia, ei saa käyttää. 13.5 Hitsauslisäaineet Hitsauksen lisäaineet tulee valita taulukon 13.3 mukaan yhteen liitettävien perusaineiden perusteella. Taulukko 13.3: Hitsauksen lisäaineiden yhteensopivuus Yhteen liitettävät materiaalit AlMg2,5 AlMg3 AlMg4,5Mn AlMg5 Ryhmä 2, kaikki seokset Ryhmä 2, kaikki seokset AlMg5 AlMg4,5Mn AlSi5 AlMg5 AlMg4,5Mn AlSi5 AlSi5 AlMg5 AlMg4,5Mn AlMg4,5Mn AlMg5 AlMg5 AlMg4,5Mn AlMg5 AlMg4,5 AlMg2,5 AlMg3 AlMg5 AlMg4,5Mn AlMg3

132 14 ALUMIINIALUSTEN MITOITUS 14.1 Tarkoitus Tämä luku sisältää mitoituskaavat sekä sallitut jännitykset alumiinista valmistettavien veneiden lujuusrakenteen mitoitusta varten. Tässä luvussa esitettyjä mitoituskaavoja on tarkoitus käyttää ainoastaan luvussa 7 annettujen kuormien ja luvussa 13 annettujen materiaaliarvojen kanssa noudattaen luvussa 12 esitettyjä periaatteita rakennejärjestelyn osalta. 14.2 Viitteet Esitetyt mitoituskaavat perustuvat kansainväliseen standardiin ISO 12215-5:2008 Small craft Hull construction and scantlings Part 5: Design pressures for monohulls, design stresses, scantlings determination. Johtuen ammattiveneiden vaativista käyttöolosuhteista on standardiin nähden lisätty aluksen koon ja nopeuden perusteella määritettävät minimipaksuusvaatimukset, jotka takaavat tietyn minimilujuuden paikalliskuormia vastaan sekä korroosiovaran. 14.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: rakennepiirustukset, mukaan lukien, mikäli asiaankuuluvaa: pitkittäisleikkaus; poikittaisleikkaukset; ja hitsaustavat ja -mitoitukset. käytettyjen levyjen ja profiilien ainestodistukset; ja mitoituslaskelmat, joista ilmenee eri rakenneosien sääntövaatimukset sekä saavutetut arvot. 14.4 Symboliluettelo Suureet, joita käytetään useassa luvussa, on keskitetysti esitetty luvussa 1. Taulukossa 14.1 on esitetty tässä luvussa käytettävät yleiset suureet. Näiden lisäksi tarvittavat suureet on esitetty kunkin asian tai kaavan yhteydessä. Taulukko 14.1: Luvussa 14 käytettyjä yleisiä suureita Symboli Yksikkö Merkitys Viite p kpa Mitoituspaine Luku 7 l mm Paneelin pidempi sivu b mm Paneelin lyhyempi sivu

133 s mm Kaariväli, kuormitusalueen leveys l U mm Jäykisteen jänneväli t mm Paneelin paksuus W cm 3 Taivutusvastus σ d MPa Sallittu normaalijännitys Kohta 9 τ d MPa Sallittu leikkausjännitys Kohta 9 14.5 Paneelin mitat Paneelin mitat ovat muutamassa tyypillisessä tapauksessa esitetty kuvassa 14.1. Mittaustapa on ISO 12215-5:2008 mukainen. a) Suorakaiteen muotoinen paneeli. Huomaa, että l ja b mitataan jäykkääjan uumaan. a) Muut kuin suorakaiteen muotoiset paneelit Kuva 1.1: Tyypillisten paneelien mitat b ja l 14.6 Vaatimukset alumiinipaneeleille Alumiinipaneelin paksuus t tulee olla kaavan (14.1) mukainen

134 t b k C p k 2 1000 σ d [mm] (14.1) jossa k C on korjauskerroin paneelin kaarevuudelle (ks. kohta 14.7.2) ja k 2 sivusuhdekorjauskerroin taivutusjännitykselle (ks. kohta 6.3). Levynpaksuus ei missään tapauksessa olla pienempi kuin kaavan (14.2) mukainen minimipaksuus t min t min = 1,15 k 1 (t 0 + k 2 V MAX + k 3 M 0,33 LDC ) [mm] (14.2) jonka kertoimet t 0, k 1, k 3 ja k 4 saadaan taulukosta 14.2 ja f 1 määritetään kohdan 14.7.1 mukaan. Taulukko 14.2: Kaavan (14.2) kertoimet Rakenneosa t 0 k 1 k 2 k 3 min Pohjalevy 1,0 125 0,02 0,1 1,25 σy Laitalaidoitus ja peräpeili 1,0 0 0,1 1,25 Lastikansi, kuorma Q [t/m 2 ] 1,2 + 0,2 Q 0,1 0 0 1,5 Jos paneelin jonkin sivun kiinnitysjäykkyys on pienempi kuin paneelilla, joka jatkuisi reunajäykisteidensä ohi, tulee paksuusvaatimus korjata vastaamaan todellista reunakiinnitystä. 14.7 Korjauskertoimet paneeleille 14.7.1 Korjaus seuoksen lujuudelle Korjauskerroin f 1 vähimmäispaksuuden kaavassa ottaa huomioon seoksen lujuuden. Kerroin määritellään käyttäen kaavaa (14.3) f 1 = 130 σ y (14.3) jossa σ y [MPa] on myötölujuus. Mikäli kyseessä on hitsattu rakenne, käytetään myötölujuutta hitsattuna. 14.7.2 Korjaus paneelin kaarevuuden perusteella Korjauskerroin k C ottaa huomioon paneelin kaarevuuden vaikutuksen taivutuslujuuteen ja - jäykkyyteen, on määritetty taulukossa 14.3 kuvan 14.1 mittojen perusteella. Taulukko 14.3: Paneelin kaarevuuskorjauskerroin k C c/b k C 0 0,03 1,0 0,03 0,18 1,1 3,33 c/b >0,18 0,5

c c 135 b b Kuva 14.2: Kaarevuuskorjaukseen tarvittavat mitat 14.7.3 Korjaus paneelin sivusuhteen perusteella Kertoimen k 2, joka huomioi paneelin sivusuhteen vaikutusta taivutusjännityksiin, tulee olla taulukon 14.4 mukainen. Taulukko 14.4: Paneelin sivusuhdetta huomioiva kerroin k 2 Taivutusjännityksen Sivusuhde korjauskerroin l/b k 2 >2,0 0,500 2,0 0,497 1,9 0,493 1,8 0,487 1,7 0,479 1,6 0,468 1,5 0,454 1,4 0,436 1,3 0,412 1,2 0,383 1,1 0,349 1,0 0,308 14.8 Jäykisteet 14.8.1 Taivutusvastus Taivutusvastus W, jossa on huomioitu tehollinen laippa, tulee jäykisteille olla vähintään kaavan (14.4) mukainen

136 W 83,3 k CS p s l U 2 σ d [cm 3 ] (14.4) jossa k CS on kaarevan jäykisteen korjauskerroin taulukon 14.5 mukaan. Taulukko 14.5: Kaarevan jäykisteen korjauskerroin K CS c/b k CS 0 0,03 1,0 0,03 0,18 1,1 3,33 c U /l U 0,18 0,5 Jos jäykisteen toisen tai molempien päiden kiinnitys ei vastaa vähintään jäykistettä, joka on jatkuva tukipisteidensä yli, tulee taivutusvastusvaatimus korjata vastaamaan todellista kiinnitysastetta. 14.8.2 Tehollinen laippa Määritettäessä jäykisteen taivutusvastusta voidaan tehollinen laippa määritellä kaavan (14.5) mukaan s = t S + 60 t [mm] (14.5) jossa t S [mm] on jäykisteen paksuus (ks. kuva 14.2) Kuva 14.3: Tehollinen laippa 14.8.3 Uuman poikkipinta-ala Jäykisteen uuman poikkipinta-alan A W [cm 2 ] tulee olla kaavan (14.6) mukainen A W = k SA p s l U τ d 10 6 [cm 2 ] (14.6) jossa leikkauspinta-alakerroin k SA on - 5, jos jäykiste on kiinnitetty paneeliin; tai - 7,5 ns. kelluville jäykisteille. 14.9 Vahvistukset Kölirakenne tulee vahvistaa kestämään telakoimisen ja/tai trailerilla kuljettamisen aiheuttamia kuormia. Tämä katsotaan toteutuvan, mikäli taulukossa 14.6 esitetyt vaatimukset kölisarjan paksuudelle ja/tai taivutusvastukselle täyttyvät. Kölisarjan levynpaksuuden tulee olla vähintään taulukon 14.6 antama paksuus. Jos köli on suojattu profiililla, tulee taivutusvastuksen olla vähintään taulukon 14.6 antama

137 taivutusvastus. Laskettaessa taivutusvastusta köliprofiilille voidaan profiilin yhteydessä olevan levyn leveys 60-kertaisella levynpaksuudella sisällyttää molempiin sivuihin. Taulukko 14.6: Kölin levynpaksuus ja taivutusvastus Rakenneosa Vaatimus Kölisarja, ei köliprofiilia, b = 10 L H [mm] t k = 1,5 t min (ks. kohta 5) Kölin taivutusvastus W k = 0,85 m LC L H /1000 [cm 3 ] Yllä olevassa taulukossa m LC [kg] on luvun 4 kohdassa 5.1 määritelty aluksen kevytpaino. Kun kannen reuna tai runko-kansi -liitos on aluksen levein osa, tulee se vahvistaa kestämään laituriin törmäämisestä, telakoimisesta ja maissa käsittelystä aiheutuvia kuormia. Runko-kansi -liitoksen tulee olla vesitiivis suunnitteluluokkien A, B ja C aluksille. 14.10 Erityisen kuormitetut rakenteet 14.10.1 Konealustat Konealustan tulee olla riittävän luja ja jäykkä kantamaan siihen kohdistuvat kuormat, joita ovat - koneen paino sekä dynaaminen lisä ajettaessa merenkäynnissä; - propulsiovoima, ellei erillistä painelaakeria ole; - kone-potkuri -yhdistelmästä aiheutuva vääntö; ja - värähtelyt. Alustan tulee olla kiinnitetty primäärijäykisteisiin kuten laipioihin tai kehyskaariin. Lisäksi alustan tulee olla riittävästi tuettu sivusuunnassa, erityisesti lähellä moottorin kiinnityspultteja, ettei lommahdusta tai kaatumista voi tapahtua. 14.10.2 Peräpeilit ulko- ja sisäperämoottoreille Peräpeilin suunnittelun tulee taata, että perä- tai sisäperämoottorista aiheutuvat taivutusmomentit, kiihtyvyysperäinen massavoima ja työntövoima voidaan siirtää primäärirakenteisiin ilman kohtuuttomia jännityksiä. Peräpeilin mitoitusvoimat tulee arvioida kohdan 7.11.6 mukaan suuritehoisille veneille. Moottorin kiinnityspultit tulee vahvistaa metallisilla aluslevyillä, jotka jakavat voimat tasaisesti peräpeilin sisäpintaan. 14.10.3 Kiinnitys- ja muut korkeasti kuormitetut helat Kiinnityshelojen alustat tulee mitoittaa niin, että hela kiinnityksineen kestää standardissa ISO 15084 esitetyt mitoittavat kuormat.

138 14.10.4 RIB-ponttonin kiinnitys RIB-ponttonin kiinnitys jäykkään runkoon tulee siirtää voimat ponttonin ja rungon välillä ilman jännityshuippuja. Erityistä huomiota tulee kiinnittää ponttonin kiinnittämiseen keulassa ja perässä. Kiinnityksen lujuus tulee koestaa kuten on esitetty standardissa ISO 6185-3 (runkopituudeltaan alle 8 m veneet) tai ISO 6185-4:2013 (runkopituudeltaan 8 m ja suuremmat veneet). 14.11 Sallitut jännitteet Edellä esitetyissä kaavoissa sallitut jännitykset on määritetty taulukossa 14.7. Sallittu jännitys alumiinirakenteissa tulee ottaa taulukosta 14.7, jossa σ UW [MPa] on murtolujuus ja σ YW [MPa] myötölujuus hitsattuna. Taulukko 14.7: Sallitut jännitykset Osa Sallittu jännitys Paneelit Jäykisteet σ d = 0,6 σ UW tai 0,9 σ YW σ d = 0,7 σ YW τ d = 0,4 σ YW Yleisesti käytettyjen alumiiniseosten mekaaniset ominaisuudet mitoitusta varten on annettu luvussa 13. 15 ALUMIINIALUSTEN TUOTANTO 15.1 Tarkoitus Tämän luvun säännöt koskevat alumiinialusten valmistusta. Niiden soveltamisen edellytys on, että aluksen rakennemateriaalit, rakenne ja mitoitus täyttävät lukujen 12, 13 ja 14 vaatimukset. Säännöt koskevat yksittäin tuotettuja aluksia ja, sikäli kuin sovellettavissa, myös sarjavalmisteisia aluksia. 15.2 Viitteet Tämä luku perustuu osittain standardiin ISO 12215-4 Small craft Hull construction and scantlings Part 4: Workshop and manufacturing. Lisäksi viitataan seuraaviin standardeihin: - EN 9606-2:2002 Qualification test of welders. Fusion welding. Aluminium and aluminium alloys - EN ISO 15614-2:2005 Specification and qualification of welding procedures for metallic materials Welding procedure test Part 2: Arc welding of aluminium and its alloys - SFS-EN ISO 10042 Welding. Arc-welded joints in aluminium and its alloys. Quality levels for imperfections - SFS-EN 970 Non-destructive examination of fusion welds. Visual examination.

139 15.3 Dokumentointi Tämän luvun vaatimusten verifioimiseksi tulee jokaisen aluksen osalta laatia aluksen CIN-koodilla, telakkanumerolla tai vastaavalla tavalla tunnistettava tuotantoloki, joka sisältää seuraavat laadunvalvonnan toimenpiteet, mikäli asiaankuuluvaa: - viittaus käytettyihin rakennepiirustuksiin (ks. luku 14); - käytettyjen levyjen ja profiilien ainestodistukset; - rungon hitsaukseen osallistuneet henkilöt ja tieto heidän pätevyydestään; - pöytäkirja silmämääräisestä tarkastuksesta; - pöytäkirjat radiografialla tai muulla NDT-menetelmällä tehdystä tarkastuksesta; ja - mahdolliset ongelmat ja niiden korjaustoimenpiteet. 15.4 Tuotantotilat Levyt, profiilit, lisäaineet ja muut alumiinimateriaalit tulee varastoida kuivassa, erillään muista metalleista. Tuotantotilan tulee olla puhdas ja siellä ei saa työstää muita metallisia materiaaleja alumiinin hitsauksen aikana. Alumiinia tulee työstää ja hitsata kuivassa paikassa katon alla suojassa tuulelta. Alumiinia ei saa hitsata alle -5 C lämpötilassa. Jos ulkolämpötila saattaa laskea alle 0 C, tulee tuotantotilojen olla lämmitettävissä. 15.5 Materiaalit Luokitustodistusten tai materiaalivalmistajan todistusten avulla tulee voida osoittaa, että käytettävät levyt ja profiilit ovat kyseiselle veneelle ennalta laadittujen rakennepiirustusten mukaista tyyppiä ja laatua. Materiaalien tulee olla suoria ja vahingoittumattomia, sekä mitoiltaan ja seokseltaan hyväksyttyjen piirustusten mukaisia. 15.6 Leikkaus ja muovaus Karkaistuja alumiiniseoksia ei saa muovata lämmön avulla. Jos kylmämuokkausta tarvitaan, tulee se tehdä valssaamalla. Tällöin tulee varoa materiaalin paikallista vaurioitumista. 15.7 Hitsaus Levyt tulee taivuttaa valssaamalla. Taivutusmenetelmän ja taivutussäteen tulee varmistaa, ettei murtumiseen johtavia liiallisia paikallisia jännityksiä esiinny materiaalissa. 15.7.1 Pätevöinti Hitsauksen saa suorittaa vain ammattitaitoinen henkilö. Aluksille suunnitteluluokassa A ja B vaaditaan hitsaajalta hitsauskoe standardin EN 9606-2:2002 tai muun

140 soveltuvan standardin mukaan. Aluksille suunnitteluluokassa C ja D hitsaajan pätevyys tulee osoittaa edellä mainitun hitsauskokeen avulla tai tarkastajan arvioiman hitsin laadun perusteella. Hitsaus tulee yleisesti toteuttaa käyttäen MIG- tai TIG-hitsausta. Muita hitsausmenetelmiä voidaan käyttää, mikäli ne johtavat vähintään yhtä hyvään tulokseen. 15.7.2 Menetelmäkokeet Suunnitteluluokan A ja B alusten valmistuksessa tulee hitsaus suorittaa ennalta tehtyjen menetelmäkokeiden mukaan (WPS). Menetelmäkokeet tulee tehdä kaikille rungon liitostyypeille ja esiintyville hitsausasennoille kaikilla asiaankuuluvilla ainepaksuuksilla aluksen valmistuksessa käytettävillä hitsauskoneilla. Menetelmäkokeet tulee tehdä standardin EN ISO 15614-2 mukaan. Suunnitteluluokan C ja D aluksille hyväksyttyjä menetelmäkokeita ei vaadita. 15.7.3 Tarkastukset Hitsaus tulee suorittaa ennalta laaditun erittelyn mukaan. Rungon, kansien ja muiden kriittisten hitsien tarkastus tulee suorittaa silmämääräisesti standardin EN ISO 970 mukaan. Suunnitteluluokan A ja B aluksille tulee lisäksi suorittaa laidoitussaumojen radiograafinen tarkastus. Otanta tulee päättää silmämääräisen tarkastuksen perusteella. 15.7.4 Vaadittava hitsin laatuluokka Kaikissa kantavissa rakenteissa hitsin laatuluokan tulee olla vähintään C standardin ISO 5817 mukaan. Tämä koskee seuraavia kohteita: - kaikille aluksille runko, sisältäen seuraavat rakenneosat: o laidoitus ja peräpeili; o köliranka, keula; o laipiot, kehyskaaret ja jäykisteet; o moottorialustat; ja o mahdolliset muut jäykisteet ja alustat. - kannellisissa ja suljetuissa aluksissa lisäksi o kannet jäykisteineen; ja o ylärakenteet jäykisteineen.

141 16 SUUNNITTELUPERIAATTEET, TERÄS 16.1 Tarkoitus Tässä luvussa annetaan vaatimuksia rakennejärjestelyn ja rakenteen yksityiskohtien suunnitteluun sekä määritetään rakenteen lujuuden arvioinnissa sovellettavat periaatteet. Vaatimusten tarkoituksena on varmistaa, että aluksen rakennejärjestely ja yksityiskohdat lujuusmielessä on toteutettu oikein ottaen huomioon teräksen erityispiirteet, ja että lujuuden arvioinnissa käytettävät menetelmät ovat mahdollisimman yksiselitteiset. Tätä lukua sovelletaan yhdessä luvun 7 (mitoittavat kuormat), luvun 16 (teräsmateriaalit), luvun 18 (teräsalusten mitoitus) sekä luvun 19 (teräsalusten tuotanto) kanssa. 16.2 Viitteet Tämän luvun säännöt perustuvat osittain kansainväliseen standardiin ISO 12215-6:2008 Small craft Hull construction and scantlings Part 6: Structural arrangements and details 16.3 Lujuusanalyysin periaatteet 16.3.1 Yksinkertainen arviointimenetelmä Jos seuraavat ehdot täyttyvät, aluksen lujuusrakenteen saa analysoida käyttäen yksinkertaista arviointimenetelmää: - rakennejärjestely täyttää kohdan 6 vaatimukset; - kohdassa 4 mainitut olettamukset pätevät; ja - aluksen lujuusrakenteissa ei ole piirteitä, jotka tekevät sen kriittiseksi globaaleille kuormille (ks. kohta 5). Yksinkertainen arviointimenetelmä tarkoittaa, että paneelien, jäykisteiden jne. mitoitus määrätään luvussa 18 annettujen kaavojen avulla käyttäen luvussa 7 annettuja mitoituskuormia ja luvussa 18 annettuja sallittuja jännityksiä. 16.3.2 Suora laskenta Elleivät kohdassa 3.1 mainitut olettamukset päde, tulee rakenteen arvioinnissa soveltaa soveltuvia lujuusopin tekniikoita, esimerkiksi elementtimenetelmää, luvussa 7 annettuja kuormia ja luvussa 18 annettuja sallittuja jännityksiä.

142 16.4 Olettamukset 16.4.1 16.4.2 Olettamukset koskien paikallista ja globaalia lujuutta ja jäykkyyttä Luvussa 18 oleva mitoitusmenetelmä perustuu paikallisiin kuormiin. Yleensä tämä johtaa mitoitukseen, joka on riittävä myös koko alukseen kohdistuvia kuormia vastaan. Mikäli näin ei ole, tulee mitoitus globaalikuormilla tarkastaa (ks. kohta 5). Rakenneosien hierarkia Laskettaessa sääntövaatimuksia paneeleille ja jäykisteille luvun 18 perusteella oletetaan, että rakenne noudattaa seuraavia periaatteita: - paneeli on tuettu sekundaarijäykisteillä, joita tukevat primäärijäykisteet kuvan 16.1 mukaisesti; - primäärijäykisteet ovat vähintään kaksi kertaa jäykemmät kuin sekundaarijäykisteet, eli I p l3 p I s l s 3 2 (16.1) - kuorma on tasaisesti jakautunut; - paneelin reunat on kiinnitetty jäykästi; ja - jäykisteiden päät on kiinnitetty jäykästi. Tuki primäärijäykisteelle (esim. köli) Primäärijäykiste (esim. webkaari) Kuormituspinta sekundaarijäykisteelle Kuormituspinta primäärijäykisteelle Sekundäärijäykiste Tuki primäärijäykisteelle (esim. palle) Kuva 16.1: Rakenneosien hierarkia

143 16.5 Globaali lujuus ja jäykkyys Lujuus ja varmuus lommahdusta vastaan tulee arvioida myös globaalikuormilla, mikäli - aluksessa on ainoastaan poikittaiskaaritus ja sen suhteellinen nopeus V/ L WL > 6; - kannessa on isoja aukkoja; ja - pituuden suhde sivukorkeuteen L H /D MAX > 12. Globaalin lujuuden ja jäykkyyden arviointi tulee suorittaa standardin ISO 12215-6 liitteen D mukaan. Ainakin kansi tulee tarkistaa sagging-momenttia vastaan (kannessa puristusjännitys). Aluksissa, joissa on poikittaiskaaritettu pohja, tulee myös pohjan lujuus tarkistaa. Monirunkoaluksille tulee globaali lujuus arvioida Luvussa 7 annetussa kuormitustapauksissa. 16.6 Rakennejärjestely 16.6.1 16.6.2 16.6.3 16.6.4 16.6.5 Hitaat alukset suunnitteluluokassa D Suunnitteluluokan D kuuluvilla veneillä, joilla suhteellinen nopeus V/ LWL 6, voidaan tarvittava jäykistys toteuttaa ainoina jäykisteinä köli, parras ja poikittaiset jäykisteet. Korkeampiin suunnitteluluokkiin kuuluvien veneiden jäykistys voi perustua pelkkään poikittaiseen kaaritukseen ainoastaan erityisen arvioinnin perusteella (ks. kohta 16.5). Plaanaavat alukset Veneissä, joiden suhteellinen nopeus V/ L WL > 6, tulisi yleensä olla pitkittäinen jäykistys pohjassa. Pitkittäisjäykisteiden tulee yksityiskohdiltaan täyttää kohdan 16.7 vaatimukset. Jäykisteiden tukipisteet Pitkittäisjäykisteet tulee yleensä olla tuettu poikittaisjäykisteillä, esimerkiksi laipioilla, kehyskaarilla tai pohjatukeilla, jotka on mitoitettu kantamaan kyseiseen osaan pohjaa kohdistuvat kuormitukset (ks. kuva 16.1). Poikittaisjäykisteiden tulee yksityiskohdiltaan täyttää kohdan 16.7 vaatimukset. Köli, keula ja palteet Aluksessa tulee olla vahvistettu köli, keula ja palteet luvun 18 mukaan. Vääntölujuus ja jäykkyys Rungon riittävästä vääntöjäykkyydestä tulee normaalisti huolehtia yhdellä tai useammalla seuraavista ratkaisuista: - rungon laitoihin ulottuva kansi; - poikittaislaipio; tai - vahvistettu parras. 16.6.6 Ylärakenteiden tuenta Ylärakenteiden aiheuttamat paikalliset kuormitukset tulee johtaa laipioihin, kehyskaariin tai muihin primäärijäykisteisiin.

144 16.7 Rungon jäykisteet 16.7.1 16.7.2 16.7.3 16.7.4 16.7.5 Jäykisteiden jatkuvuus Veneissä, joiden suhteellinen nopeus V/ L WL > 6, tulee pohjan pitkittäisjäykisteiden olla jatkuvia. Jäykisteen päättymistä pohjapaneeliin jäykisteiden väliin tulee välttää. Kohdassa 9.2 mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta jäykisteiden päiden tulee liittyä toiseen jäykisteeseen. Jäykisteiden suoruus ja paikalliset epäjatkuvuudet Rungon jäykisteiden tulee olla mahdollisimman suoria, mutta enintään 30 asteen suunnanmuutokset kuitenkin sallitaan. Äkkinäisiä muutoksia jäykisteen poikkileikkauksessa tulee välttää. Mikäli poikkileikkauksessa on paikallisia muutoksia, tulee ne toteuttaa jouhevasti ja nurkissa tulee olla pyöristykset vähintään 30 mm säteellä. Lommahdus Rungon jäykisteiden on poikkileikkaukseltaan oltava sellaisia, etteivät ne ole alttiita lommahdukselle. Yksiuumaisen jäykisteen uuma saa muodostaa enintään 30 asteen kulman paneelin normaalin suhteen. Rungon poikittaisjäykisteet Rungon poikittaisjäykisteiden, kuten laipioiden, kehyskaarien ja pohjatukkien, tulee ulottua laidasta laitaan. Jos kölin taivutusvastaus vastaa luvun 18 kappaleen 6 vaatimuksia, tulee kaaren jänneväli laskea köliin saakka laskettaessa sen taivutusvastusta luvun 18 kappaleessa 5. Muussa tapauksessa jänneväli on palteiden välinen etäisyys. Kelluvat kaaret Kelluvia kaaria, eli poikittaiskaaria, joita ei ole kiinnitetty suoraan rungon laidoitukseen, saa käyttää vain, mikäli varmistetaan, että kaari ei ole kriittinen lommahdukselle. Asia arvioidaan standardin ISO 12215-6 kohdan 6.3.4 mukaan. 16.8 Muut jäykisteet Kansien, rakennusten ja rakennelaipioiden jäykistysjärjestelyn tulee koostua sekundaarijäykisteistä, jotka ovat primäärijäykisteiden tukema, sekä kohdassa 16.4.2 esitettyjen periaatteiden mukaisesti. 16.9 Rakenteiden yksityiskohdat 16.9.1 Eri paksuisten levyjen liittäminen toisiinsa Vierekkäisten päittäisliitoksilla liitettävien levyjen paksuusero ei saa ylittää 25 % paksumman levyn paksuudesta, ellei paksumman levyn reunaa ole viistetty.

145 16.9.2 Jäykisteiden liitokset ja kiinnitykset Jäykisteen pään kiinnityksen tulee pystyä kantamaan luvun 18 kohdan 18.7 mukainen taivutusmomentti ja leikkausvoima ilman, että luvun 18 mukaiset sallitut jännitykset ylittyvät. Jos jäykiste on jatkuva kehyskaaren tai laipion läpi, polvioita ei tarvita läpimenokohdassa. Jos jäykiste on katkaistu esimerkiksi vesitiiviin laipion kohdalla, tulee päät kiinnittää polviolilla niin, että liitos vanhaan vastaa jatkuvaa jäykistettä. Jäykisteiden päiden tulee seuraavassa esitettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta kiinnittyä toisiin jäykisteisiin. Jäykisteen päättäminen levykenttään sallitaan seuraavin ehdoin: 1) pohjassa (kaikki suunnitteluluokat), laidassa ja kannessa (suunnitteluluokat A ja B): - jäykkääjä päättyy vähintään 15 asteen kulmaan jäykisteen pään ja lopullisen tukipisteen kautta kulkevaan viivan neliöön nähden, esimeriksi keulassa kun pohja nousee; tai - jäykkääjä päättyy jäykälle alueelle, esimerkiksi lähelle köliä tai palteita. - Molemmissa tapauksissa sekä taivutus- että leikkausjännitys kyseisessä osassa jäykistettä on enintään puolet sallitusta arvosta luvun 18 mukaan, ja - jäykisteiden päiden tulee olla viistetyt vähintään suhteessa 3:1; ja - jäykisteen pään etäisyys jäykästä reunasta tulee olla enintään 35 mm. 2) muissa kohteissa (kaikki suunnitteluluokat): - jäykisteiden päiden tulee olla viistetyt vähintään suhteessa 3:1 ja pään etäisyyden jäykästä reunasta tulee olla enintään 35 mm. 16.9.3 Aukot kantavissa rakenteissa 16.9.3.1 Yleistä Kantavissa rakenteissa olevien aukkojen vaikutus ko. rakenneosan lujuuteen ja jäykkyyteen tulee huomioida. Aukot tulee tukea reunoistaan laipoilla tms. lommahdusta vastaan. 16.9.3.2 Aukot rungon jäykisteissä Aukkoja ei sallita rungon jäykisteissä, seuraavassa kappaleessa esitetyin poikkeuksin, ellei laskelmin osoiteta, että jäykiste aukkoineen täyttää luvussa 14 annetut vaatimukset. Uumissa ei sallita aukkoja, jotka sijaitsevat lähempänä kuin 20 % tukivälistä tai jäykisteen päistä. Muualla sallitaan uumissa aukkoja, joiden korkeus on enintään 50 % uuman korkeudesta ja joiden pituus on enintään 75 % uuman korkeudesta. 16.9.4 Terävät nurkat Lovia ja teräviä kulmia ei sallita kuormaa kantavissa rakenteissa.

146 16.9.5 16.9.6 Muut yksityiskohdat Rakenteita, joihin voi kerääntyä vettä, tulee välttää mahdollisimman pitkälle. Paikkoihin, joihin vettä voi kertyä, tulee olla luoksepäästäviä (ks. luku 34). Korroosio Kaikki rungon materiaalista poikkeavat metallikappaleet vesiviivan alapuolella tulee eristää esimerkiksi joustavalla tiivistysmassalla niin, että rakokorroosiota ei pääse syntymään. Lukuun ottamatta ruostumatonta terästä AISI 316, näiden on lisäksi oltava sähköisesti eristettyinä rungosta. Suoja-anodit vaaditaan, mikäli aluksessa on maasähkösyöttö. 16.10 Hitsaus Hitausliitoksen geometrian tulee noudattaa taulukkoa 16.1.

147 Taulukko 16.1: Hitsausliitoksen geometria Railomuoto MIG Railon mitat Huomautukset s = 1,5 5 mm b = 0 2 mm Hitsaus ainoastaan yhdeltä puolelta. Juuritukea tulee käyttää. s = 5 25 mm b = 0 3 mm c = 1,5 3 mm α = 60 100 Suurinta kulmaa suositellaan lakihitsauksessa. Juuren avaus ja uudelleenhitsaus tulee tehdä. s = 8 25 mm b = 3 7 mm c = 2 4 mm α = 40 60 Pienintä kulmaa suurimmalla railon leveydellä voidaan käyttää 15 mm levynpaksuuteen saakka. Asento pystysuunnassa, lakiasento (PE) ja vaaka-asento (PC) tarvitsevat suuren railoleveyden. Sallittu erityisesti automaattihitsauksessa. s = 12 25 mm b = 0 2 mm c = 3 5 mm α = 50 70 TIG Puoliautomaattista hitsausta voidaan käyttää kaikissa asennoissa. Juuren avaaminen tulee suorittaa ennen hitsausta toiselta puolelta. s < 4 mm b = 0 2 mm Hitsaus yhdeltä puolelta. s = 4 10 mm b = 0 2 mm α = 60 70 Juuritukea tulee käyttää vaakasuorassa hitsauksessa. s [mm] = materiaalin paksuus b [mm] = railon leveys c [mm] = railopinta

148 α [ ] = railokulma Hitsaus tulee suorittaa taulukon 16.2 mukaisesti. Merkinnät taulukossa tarkoittavat vähimmäisvaatimuksia.

149 Taulukko 16.2: Vähimmäisvaatimukset hitsaukselle Sovellus Suunnitteluluokka A B C D Rungon laidoituslevyn päittäishitsit s < 5 mm CDB CDB CSB CSB s 5 mm CDB CDB CDB - Muiden levyjen päittäishitsit s < 5 mm CSB CSB CSB CSB s 5 mm CDB CDB CDB - Palteiden pienahitsit s < 5 mm CDF CDF CSF CSF s 5 mm CDF CDF CDF - Muut vesitiiviit pienahitsit CDF CDF CSF CSF Moottorin alusta CDF CDF CSF - Polviot, tuet korkeasti kuormitettuihin kohtiin CDF CDF CDF - Poikittaisten kaarien päät (myös köli ja palle) CDF CDF CDF CDF Poikittaiset kaaret Moottorin alustassa CDF CDF CDF - Muualla DF DF DF DF Runko ja muut jäykisteet Päät CDF CDF CDF CDF Muualla DF DF DF DF Merkinnät päittäishitseille: o o CSB = Jatkuva yhdeltä puolelta hitsattu päittäishitsi, juuren avausta ei vaadita, laidoituksen hitseissä käytettävä juuritukea s < 5 mm; CDB = Jatkuva molemmilta puolilta hitsattu päittäishitsi, juuren avaus vaaditaan, s 5 mm; Merkinnät pienahitseille: o o o CSF = Jatkuva yhdeltä puolelta hitsattu pienahitsi CDF = Jatkuva molemmilta puolilta hitsattu pienahitsi DF = Molemmilta puolilta hitsattu pienakatkohitsi (porrastettu tai ketju) Jos rungon ja kannen jäykisteet on hitsattu katkohitsillä, tulee hitsien olla vähintään yhtä pitkiä kuin katkojen. Muille jäykistetyypeille, jotka sallitaan hitsatuksi katkohitsillä, voidaan lyhyempää hitsin pituutta käyttää. Tällöin kuitenkin tulee hitsin yhteenlasketun pituuden olla vähintään 40 % liitoksen pituudesta kummallakin puolella. Jäykisteiden päät tulee aina hitsata molemmin puolin. Hitsin a-mitan tulee olla vähintään 2,5 mm ja (0,35 t + 1,5), jossa t on hitsattavan kappaleen paksuus [mm]. Hitsin a-mitan ei tarvitse ylittää 7 mm alle 30 mm levyn paksuuksilla.

150 17 TERÄSMATERIAALIT 17.1 Normaali laivanrakennusteräs Ellei muuta ole määritetty, oletetaan teräksen myötöraja 240 MPa sääntöjen perustaksi. Tätä kutsutaan normaaliksi laivanrakennusteräkseksi. Sellaisten teräslaatujen käyttö, joilla on paremmat mekaaniset ominaisuudet, harkitaan erikseen niiden myötö- ja murtolujuuden sekä murtovenymän perusteella. 17.2 Teräslaadut matalille lämpötiloille Ammattiveneille, joilla ei ole lisämerkintää Jäävahvistus, sallitaan normaalin laivanrakennusteräksen käyttö normaaleilla iskusitkeysominaisuuksilla. Jäävahvisteiselle alukselle tulee käyttää terästä, jonka sitkeyttä kylmissä lämpötiloissa on parannettu.

151 18 TERÄSALUSTEN MITOITUKSET 18.1 Tarkoitus Tämä luku sisältää mitoituskaavat sekä sallitut jännitykset teräksestä valmistettavien veneiden lujuusrakenteiden mitoitusta varten. Tässä luvussa annettuja mitoituskaavoja on tarkoitus käyttää ainoastaan luvussa 7 annettujen kuormien ja luvussa 16 määriteltyjen materiaaliarvojen kanssa noudattaen luvussa 17 esitettyjä periaatteita rakennejärjestelyn osalta. 18.2 Viitteet Esitetyt mitoituskaavat perustuvat kansainväliseen standardiin ISO 12215-5:2008 Small craft Hull construction and scantlings Part 5: Design pressures for monohulls, design stresses, scantlings determination. Johtuen ammattiveneiden vaativista käyttöolosuhteista on standardiin nähden lisätty aluksen koon ja nopeuden perusteella määritettävät minimipaksuusvaatimukset, jotka takaavat tietyn minimilujuuden paikalliskuormia vastaan sekä korroosiovaran. 18.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: - rakennepiirustukset, mukaan lukien, mikäli asiaankuuluvaa: o pitkittäisleikkaus; o poikittaisleikkauset; ja o hitsaustavat ja -mitoitukset. - käytettyjen levyjen ja profiilien ainestodistukset; ja - mitoituslaskelmat, joista ilmenee eri rakenneosien sääntövaatimukset sekä saavutetut arvot. 18.4 Symboliluettelo Suureet, joita käytetään useassa luvussa, on keskitetysti esitetty luvussa 1. Taulukossa 18.1 on esitetty tässä luvussa käytettävät yleiset suureet. Näiden lisäksi tarvittavat suureet on esitetty kunkin asian tai kaavan yhteydessä. Taulukko 18.1: Luvussa 18 käytettyjä yleisiä suureita Symboli Yksikkö Merkitys Viite p kpa Mitoituspaine Luku 7 l mm Paneelin pidempi sivu b mm Paneelin lyhyempi sivu s mm Kaariväli, kuormitusalueen leveys

152 l U mm Jäykisteen jänneväli t mm Paneelin paksuus W cm 3 Taivutusvastus σ d MPa Sallittu normaalijännitys Kohta 9 τ d MPa Sallittu leikkausjännitys Kohta 9 18.5 Teräspaneelit Teräspaneelin paksuus t [mm] tulee olla kaavan (18.1) mukainen t b k C p k 2 1000 σ d [mm] (18.1) jossa k C on korjauskerroin paneelin kaarevuudelle (ks. kohta 6.2) k 2 sivusuhdekorjauskerroin taivutusjännitykselle (ks. kohta 6.3). D on suunnittelujännitys, ks. 18.10 Levynpaksuus ei missään tapauksessa saa olla pienempi kuin kaavan (18.2) mukainen minimipaksuus t min [mm] t min = 1,15 f 1 (t 0 + k 1 L H + k 3 V MAX + k 4 M 0,33 LDC ) [mm] (18.2) jonka kertoimet t 0, k 1, k 3 ja k 4 saadaan taulukosta 18.2 ja f 1 määritellään kohdan 18.6.1 mukaan. Taulukko 18.2: Kaavan (18.2) kertoimet Rakenneosa t 0 k 1 k 3 k 4 min Pohjalevy 0,9 0 0,02 0,08 1,5 Laitalaidoitus ja peräpeili 0,9 0 0 0,08 1,5 Kansilevy, henkilökuorma 1,2 0,1 0 0 1,5 Lastikansi, kuorma Q [t/m 2 ] 1,2 + 0,2 Q 0,1 0 0 1,5 Kansirakennus 1,2 0,1 0 0 1,5 Rakennelaipiot 1,2 0,1 0 0 1,5 Jos paneelin jonkin sivun kiinnitysjäykkyys on pienempi kuin paneelilla, joka jatkuisi reunajäykisteidensä ohi, tulee paksuusvaatimusta korjata vastaamaan todellista reunakiinnitystä. 18.6 Korjauskertoimet paneeleille 18.6.1 Korjaus seoksen lujuudelle Korjauskerroin f 1 vähimmäispaksuuden kaavassa ottaa huomioon seoksen lujuuden. Kerroin määritellään käyttäen kaavaa (18.3) f 1 = (240/σy ) (18.3) jossa σ y [MPa] on myötölujuus.

153 18.6.2 Korjaus paneelin kaarevuuden perusteella Korjauskerroin k C ottaa huomioon paneelin kaarevuuden vaikutuksen taivutuslujuuteen ja -jäykkyyteen, on määritetty taulukossa 18.3 kuvan 18.1 mittojen perusteella. Taulukko 18.3: Paneelin kaarevuuskerroin k C c/b k C 0 0,03 1,0 0,03 0,18 1,1 3,33 c/b >0,18 0,5 Kuva 18.1: Kaarevuuskorjaukseen tarvittavat mitat 18.6.3 Korjaus paneelin sivusuhteen perusteella Kertoimen k 2, joka huomioi paneelin sivusuhteen vaikutusta taivutusjännityksiin, tulee olla taulukon 18.4 mukainen. Taulukko 18.4: Paneelin sivusuhdetta huomioiva kerroin k 2 Sivusuhde Taivutusjännityksen korjauskerroin l/b k 2 >2,0 0,500 2,0 0,497 1,9 0,493

154 1,8 0,487 1,7 0,479 1,6 0,468 1,5 0,454 1,4 0,436 1,3 0,412 1,2 0,383 1,1 0,349 1,0 0,308 18.7 Jäykisteet 18.7.1 Taivutusvastus Taivutusvastus W [cm 3 ], johon on huomioitu tehollinen laippa, tulee jäykisteille olla kaavan (18.4) mukainen W 83,3 k CS p s l U 2 σ d [cm 3 ] (18.4) jossa k CS on kaarevan jäykisteen korjauskerroin taulukon 18.5 mukaan. σ D on suunnittelujännitys, ks. 18.10 Taulukko 18.5: Kaarevan jäykisteen korjauskerroin k CS c/b k CS 0 0,03 1,0 0,03 0,18 1,1 3,33 c U /l U 0,18 0,5 Jos jäykisteen toisen tai molempien päiden kiinnitys ei vastaa vähintään jäykistettä, joka on jatkuva tukipisteidensä yli, tulee taivutusvastusvaatimus korjata vastaamaan todellista kiinnitysastetta. 18.7.2 Tehollinen laippa Määritettäessä jäykisteen taivutusvastusta voidaan tehollinen laippa määritellä kaavan (18.5) mukaan s = t S + 80 t [mm] (18.5) jossa t S [mm] on jäykisteen paksuus (ks. kuva 18.2)

t 155 80 t Kuva 18.2: Tehollinen laippa 18.7.3 Uuman poikkipinta-ala Jäykisteen uuman poikkipinta-alan A W [cm 2 ] tulee olla kaavan (18.6) mukainen A W = k SA p s l U τ d 10 6 [cm 2 ] (18.6) jossa leikkauspinta-alakerroin k SA on - 5, jos jäykiste on kiinnitetty paneeliin; tai - 7,5 ns. kelluville jäykisteille. τ d on suunnitteluleikkausjännitys, ks. 18.10 18.8 Vahvistukset Kölirakenne tulee vahvistaa kestämään telakoimisen ja/tai trailerilla kuljettamisen aiheuttamia kuormia. Tämä katsotaan toteutuvan, mikäli taulukossa 18.6 esitetyt vaatimukset kölisarjan paksuudelle ja/tai taivutusvastukselle täyttyvät. Kölisarjan levynpaksuuden tulee olla vähintään taulukon 18.6 antama paksuus. Jos köli on suojattu profiililla, tulee taivutusvastuksen olla vähintään taulukon 18.6 antama taivutusvastus. Laskettaessa taivutusvastusta köliprofiilille voidaan profiilin yhteydessä olevan levyn leveys 60-kertaisella levynpaksuudella sisällyttää molempiin sivuihin. Taulukko 18.6: Kölin levynpaksuus ja taivutusvastus Rakenneosa Vaatimus Kölisarja, ei köliprofiilia, b = 10 L H [mm] t k = 1,5 t min (ks. kohta 5) Kölin taivutusvastus W k = 0,85 m LC L H/1000 [cm 3 ] Yllä olevassa taulukossa m LC [kg] on luvun 4 kohdassa 5.1 määritelty aluksen kevytpaino. Kun kannen reuna tai runko-kansi -liitos on aluksen levein osa, tulee se vahvistaa kestämään laituriin törmäämisestä, telakoimisesta ja maissa käsittelystä aiheutuvia

156 kuormia. Runko-kansi -liitoksen tulee olla vesitiivis suunnitteluluokan A, B ja C aluksille. 18.9 Erityisen kuormitetut rakenteet 18.9.1 Konealustat Konealustan tulee olla riittävän luja ja jäykkä kantamaan moottorin painon ja moottorista aiheutuvat kuormitukset. Alustan tulee normaalisti jatkua sekä keulaan että perään päin vähintään moottorin tukien välisen etäisyyden verran, kuitenkin vähintään 0,5 m. Alustan tulee olla kiinnitetty primäärijäykisteisiin kuten laipioihin tai kehyskaariin. Lisäksi alustan tulee olla riittävästi tuettu sivusuunnassa, erityisesti lähellä moottorin kiinnityspultteja, ettei lommahdusta tai kaatumista voi tapahtua. 18.9.2 Peräpeili ulko- ja sisäperämoottoreille Peräpeilin suunnittelun tulee taata, että perä- tai sisäperämoottorista aiheutuvat taivutusmomentit, kiihtyvyysperäinen massavoima ja työntövoima voidaan siirtää primäärirakenteisiin ilman kohtuuttomia jännityksiä. Moottorin kiinnityspultit tulee vahvistaa metallisilla aluslevyillä, jotka jakavat voimat tasaisesti peräpeilin sisäpintaan. 18.9.3 Kiinnitys- ja muut korkeasti kuormitetut helat Kiinnityshelojen alustat tulee mitoittaa niin, että hela kiinnityksineen kestää standardissa ISO 15084 esitetyt mitoittavat kuormat. 18.10 Sallitut jännitykset Edellä esitetyissä kaavoissa sallitut jännitykset on määritetty taulukossa 18.7. jossa σ U [MPa] on käytettävän teräksen murtolujuus ja σ Y [MPa] sen myötölujuus. Taulukko 18.7: Sallitut jäännitykset Osa Paneelit Jäykisteet Sallittu jännitys σ d = 0,6 σ U tai 0,9 σ Y σ d = 0,7 σ Y τ d = 0,4 σ Y

157 19 TERÄSALUSTEN TUOTANTO 19.1 Tarkoitus Tämän luvun säännöt koskevat teräsalusten valmistusta. Niiden soveltamisen edellytys on, että aluksen rakennemateriaalit, rakenne ja mitoitus täyttävät lukujen 16, 17 ja 18 vaatimukset. Säännöt koskevat yksittäin tuotettuja aluksia ja, sikäli kuin sovellettavissa, myös sarjavalmisteisia aluksia. 19.2 Viitteet Tämä luku perustuu osittain kansainväliseen standardiin ISO 12215-4 Small craft Hull construction and scantlings Part 4: Workshop and manufacturing. Lisäksi viitataan seuraaviin standardeihin: - EN 9606-1:2002 Qualification test of welders. Fusion welding. Aluminium and aluminium alloys. - EN ISO 15614-2:2005 Specification and qualification of welding procedures for metallic materials Welding procedure test Part 2: Arc welding of aluminium and its alloys. - EN-ISO 5817:2006 Welding. Fusion-welded joints in steel, nickel, titanium and their alloys (beam welding excluded). Quality levels for imperfections. - SFS-EN 970: Non-destructive examination of fusion welds. Visual examination. 19.3 Dokumentointi Tämän luvun vaatimusten verifioimiseksi tulee jokaisen aluksen osalta laatia aluksen CIN-koodilla, telakkanumerolla tai vastaavalla tavalla tunnistettava tuotantoloki, joka sisältää seuraavat laadunvalvonnan toimenpiteet, mikäli asiaankuuluvaa: - viittaus käytettyihin rakennepiirustuksiin (ks. luku 18); - käytettyjen levyjen ja profiilien ainetodistukset; - rungon hitsaukseen osallistuneet henkilöt ja tieto heidän pätevyydestään; - pöytäkirja silmämääräisestä tarkastuksesta; - pöytäkirjat radiografialla tai muulla NDT-menetelmällä tehdyistä tarkastuksista; ja - mahdolliset ongelmat ja niiden korjaustoimenpiteet. 19.4 Tuotantotilat Levyt ja muu teräsmateriaali tulee varastoida siten, ettei heikentävää korroosiota tai muodonmuutoksia pääse syntymään. Lisäaine tulee varastoida kuivassa ja puhtaassa tilassa. Terästä ei saa hitsata alle -5 C lämpötilassa.

158 19.5 Materiaalit Luokitustodistusten tai materiaalivalmistajan todistusten avulla tulee voida osoittaa, että käytettävät levyt ja profiilit ovat kyseiselle veneelle ennalta laadittujen rakennepiirustusten mukaista tyyppiä ja laatua. Materiaalien tulee olla suoria ja vahingoittumattomia, sekä mitoiltaan ja seoksel-taan hyväksyttyjen piirustusten mukaisia. 19.6 Leikkaus ja muovaus Jos kylmämuokkausta tarvitaan, tulee varoa metallin paikallista vaurioittamista. 19.7 Hitsaus Levyt tulee normaalisti taivuttaa valssaamalla. Taivutusmenetelmän ja taivutussäteen tulee varmistaa, ettei murtumiseen johtavia liiallisia paikallisia jännityksiä esiinny materiaalissa. 19.7.1 Pätevöinti Hitsauksen saa suorittaa vain ammattitaitoinen henkilö. Aluksille suunnitteluluokassa A ja B vaaditaan hitsaajalta hitsauskoe standardin EN 9606-1:2002 tai muun soveltuvan standardin mukaan. Aluksille suunnitteluluokassa C ja D hitsaajan pätevyys tulee osoittaa edellä mainitun hitsauskokeen avulla tai tarkastajan arvioiman hitsin laadun perusteella. Hitsaus tulee yleisesti toteuttaa käyttäen MAG, MIG- tai TIG-hitsausta. Muita hitsausmenetelmiä voidaan käyttää, mikäli ne johtavat vähintään yhtä hyvään tulokseen. 19.7.2 19.7.3 Menetelmäkokeet Suunnitteluluokan A ja B alusten valmistuksessa tulee hitsaus suorittaa ennalta tehtyjen menetelmäkokeiden mukaan (WPS). Menetelmäkokeet tulee tehdä kaikille rungon liitostyypeille ja esiintyville hitsausasennoille kaikilla asiaankuuluvilla ainepaksuuksilla aluksen valmistuksessa käytettävillä hitsauskoneilla. Menetelmäkokeet tulee tehdä standardin EN ISO 15614-1 mukaan. Tarkastukset Hitsaus tulee suorittaa ennalta laaditun erittelyn mukaan. Rungon, kansien ja muiden kriittisten hitsien tarkastus tulee suorittaa silmämääräisesti standardin EN ISO 970 mukaan. Suunnitteluluokan A ja B aluksille tulee lisäksi suorittaa laidoitussaumojen radiograafinen tarkastus. Otanta tulee päättää silmämääräisen tarkastuksen perusteella. 19.7.4 Vaadittava hitsin laatuluokka Kaikissa kantavissa rakenteissa hitsin laatuluokan tulee olla vähintään C standardin ISO 5817 mukaan. Tämä koskee seuraavia kohteita:

159 - kaikille aluksille runko, sisältäen seuraavat rakenneosat: o laidoitus ja peräpeili; o köliranka, keula; o laipiot, kehyskaaret ja jäykisteet; o moottorialustat; ja o mahdolliset muut jäykisteet ja alustat. - kannellisissa ja suljetuissa aluksissa lisäksi o kannet jäykisteineen; ja o ylärakenteet jäykisteineen.

160 20 PERÄSIN JA OHJAUSJÄRJESTELMÄT 20.1 Tarkoitus Tämän luvun sääntöjen tarkoitus on varmistaa aluksen vakaa ja turvallinen ohjailu huomioiden sen suunnitteluluokan ja suurimman nopeuden sekä varmistaa, että alus voidaan ohjata turvasatamaan pääohjausjärjestelmän vikaantuessakin. 20.2 Viitteet Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: - ISO 12215-8:2009 Small craft Hull construction and scantlings Part 8: Rudders - ISO 8847:2004 Small craft Steering gear Cable and pulley systems - ISO 9775: 1994 Remote steering systems for single outboard motors of 15 kw to 40 kw - EN 28848:1993/A1:2000 Small craft Remote steering systems - EN 29775:1993 Small craft Remote steering systems for single outboard motors of 15 kw to 40 kw power - ISO 10592:1995/A1:2000 Small craft Hydraulic steering systems - ISO 4413:2010 Hydraulic power General rules and safety requirements for systems and their components - ISO 13929:2001 Small craft Steering gear Geared link systems - ISO 25197:2012 Small craft Electrical/electronic control systems for steering, shift and throttle 20.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: - piirustukset peräsimestä ja sen asennuksesta alukseen, joista käy ilmi - peräsimen geometria ja rakenne; - käytetyt materiaalit; ja - osien mitat; - peräsimen mitoituslaskelma, joka sisältää - peräsinakselin; - ohjausvarsien tai kvadranttien liitokset; ja - laakereiden mitoituksen; sekä - CE-merkittyjen komponenttien vaatimustenmukaisuusvakuutukset.

161 20.4 Ohjausjärjestelmät 20.4.1 Pääohjausjärjestelmä Pääohjausjärjestelmän tulee varmistaa vakaa ja turvallinen ohjaus kaikilla nopeuksilla huomioiden aluksen suunnitteluluokka. Ohjauksen tulee normaalisti tapahtua kiinteän ohjausjärjestelmän avulla, joka kehittää veneen ohjaukseen tarvittavan vääntömomentin tai voiman. Aluksissa, joissa tarpeellinen ohjausvoima saavutetaan käsin, ei kauko-ohjausta vaadita. Aluksilla, joilla on lisämerkintä jäissä kulku on lisävaatimukset ohjausjärjestelmälle esitetty kyseistä lisämerkintää koskevassa luvussa. 20.4.2 Hätäohjausjärjestelmä Alla mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta, kaikissa aluksissa joissa on kaukoohjaus, tulee olla nopeasti käyttöön otettava hätäohjausjärjestelmä. Hätäohjausjärjestelmän tulee olla lujarakenteinen ja mahdollistaa aluksen ohjaaminen vähintään 4 solmun nopeudella, jolla ohjailukyky säilyy ja ohjausvoiman ollessa henkilön hallittavissa turvallisesti. Erillistä hätäohjausjärjestelmää ei vaadita, mikäli - aluksessa on kaksi erillisillä ohjausjärjestelmillä toimivaa peräsintä ja alus on ohjattavissa, vaikka kumpi tahansa niistä olisi epäkuntoinen; - aluksessa on vähintään kaksi propulsioyksikköä ja alusta voidaan ohjata, vaikka pääohjausjärjestelmä olisi epäkuntoinen; - alusta voidaan ohjata muulla tavalla, esimerkiksi keulaohjauspotkurin avulla; tai - alus on perä- tai sisäperämoottorilla tai vesisuihkuvetolaitteella varustettu suunnitteluluokan C tai D alus. Ohjausjärjestelmän ollessa sähköinen, vaaditaan aina hätäohjausjärjestelmä. Hätäohjauksen järjestelyssä voidaan käyttää erillistä tähystäjää. Hätäohjausjärjestelmä tulee arvioida koeajon yhteydessä (ks. luku 30). 20.4.3 Ohjausjärjestelmän vaatimukset Ohjausjärjestelmän komponenttien tulee olla CE-merkittyjä kohdan 20.2 mukaan, tai riippumattoman tarkastuslaitoksen hyväksymiä vastaavan turvallisuustason menetelmän mukaisesti. Ohjausjärjestelmän mitoitus tulee kokonaisuudessaan perustua peräsimen tai vetolaitteen tuottamaan momenttiin laskettuna tämän luvun mukaisesti. Käytettäessä hydraulisia teollisuuskomponentteja, tulee asennuksen komponentteineen täyttää ISO 4413 vaatimukset.

162 Sähköisellä ohjausjärjestelmällä tulee aina olla luokituslaitoksen hyväksyntä merikäyttöön tai sen tulee olla CE-merkitty standardin ISO 25197 mukaisesti. Kaapeliohjausjärjestelmää yksinkertaisella kaapelilla ei hyväksytä yli 74 kw konetehoille jos veneen nopeus ylittää 7 LH solmua. Aluksille, joilla on lisämerkintä jäissä kulku, on annettu lisävaatimuksia ohjausjärjestelmälle luvussa 39. 20.5 Peräsimet 20.5.1 Peräsimien suunnittelu, yleistä Peräsin ja sen osat tulee olla suunniteltu niin, että ne kestävät niihin kohdistuvat kuormat kaikissa tilanteissa. Tämä käsittää myös lievät pohjakosketukset kun alus ei ole kulussa sekä jääkuormat aluksissa, joilla on tarkoitus kulkea jäissä (ks. luku 39). Yleisesti ottaen peräsimen pinta-alan tulee olla riittävä, jotta alusta voidaan ohjata pienellä nopeudella myös tilanteessa, jossa vain yksi moottori on käynnissä. 20.5.2 Fail-safe -suunnittelu Peräsimet tulee olla suunniteltu huomioiden karilleajo ja törmäys vedessä oleviin esineisiin. Tämä vaatimus katsotaan täyttyneeksi, jos peräsimen eteen on asennettu lujarakenteinen evä tai vastaava. Vaihtoehtoisesti asia voidaan ratkaista paikallisella vesitiiviillä osastoinnilla, joka estää vuodon leviämisen peräsimen yläpuolella mikäli pohja rikkoutuu ( rajoitettu uppoamattomuus, ks. luku 6). Taulukko 20.1: Akselimateriaalien materiaaliarvot [MPa] Materiaali Kemiallinen koostumus σ y a ei- σ u a ei- σ yw hitsattu σ uw hitsattu σ D a ei- σ Dw hitsattu E ARVIO hitsattu hitsattu hitsattu Ruostumaton teräs AISI 304 X5 Cr Ni 18.9 195 500 195 195 195 97 AISI 316, 316L AISI 329 Ei kylmätyöstetty AISI 329 Kylmätyöstetty 17-4 PH, F 16 PH X5 Cr Ni Mo 17.2.2 X3 Cr Ni Mo N 27-5-2 195 500 195 195 195 97 500 650 500 500 325 250 X3 Cr Ni Mo N 27-5-2 780 900 780 780 450 390 X5 Cr Ni Cu Nb 16.4 720 1000 - Ei saa hitsata 500-2,05*10 5

163 DX45, Uranus b Teräs X2 Cr Ni No N 22.5.3 450 660 450 450 330 225 E24/A - 235 400 235 400 200 200 E32-AH 32-315 470 315 470 235 235 2,10*10 5 E36-AH 36-355 490 355 490 245 245 Kupariseokset Pronssi-Mn - 245 510 - - 245 - Pronssi-Ni-Al - 390 740 - - 370 - Monel 400-350 550 - - 275 - Monel 500-690 960 - - 480 - a, Ominaisuudet ei-hitsatussa tilassa, min ;0, 5 D y u 1,10*10 5 1,80*10 5 b, Hitsattava suojakaasulla (argon) 20.5.3 Peräsimen mitoituskuorma Peräsimen suurin hydrodynaaminen voima F [N] tulee laskea kaavoilla (20.2) uppouma- ja (20.3) liukunopeuksille, joista suurempaa laskelmissa käytetään. F 1300 L WL A 1 [N] (20.2) 0,43 2 h r 1,3 F 2 465 VMAX A [N] (20.3) A jossa A [m 2 ] on peräsimen pinta-ala ja h r [m] peräsinevän korkeus. 20.5.4 Lapioperäsimen taivutusmomentti ja reaktiovoimat Taulukko 20.2: Painekeskiön korkeuskerroin c 1,00 0,90 0,80 0,70 0,60 0,50 0,40 0,30 0,20 / c 2 1 k 0,50 0,49 0,48 0,47 0,46 0,44 0,43 0,41 0,39 b jossa c 2 on peräsimen profiilin pituus ylhäällä ja c1 peräsimen profiilin pituus alhaalla. Peräsimen taivutusvarsi z b [m] z b kb hr hb hc hb [m] (20.5) jossa h b [m] on mitta peräsimen yläreunasta runkolaakerin keskelle ja k b kerroin painekeskiön sijainnille peräsimen pituuteen nähden. Painekeskiön korkeus h c voidaan määrittää myös graafisesti.

164 Reaktiovoimat lapioperäsimelle. R U [N] on reaktiovoima ylälaakerilla zb RU F [N] (20.6) h u jossa h u [m] on ylä- ja runkolaakerien keskikohtien välinen etäisyys. R H on reaktiovoima runkolaakerilla R H R F [N] (20.7) U Lapioperäsimen akselin mitoittava yhdistetty vääntö- ja taivutusvarsi z eq [m] runkolaakerin keskeltä z eq 2 2 zb 0,75 r [m] (20.8) jossa vääntövarsi r [m] lasketaan kaavalla r 0, 3 c u, r > 0,1c [m] (20.9) jossa u [m] on peräsinakselin ja peräsimen etureunan etäisyys painekeskiön kohdalla ja c [m] peräsinprofiilin pituus painekeskiön kohdalla Lapioperäsimen akselin mitoittava taivutuksen ja väännön yhdistetty momentti runkolaakerin keskelle lasketaan seuraavasti: M eq z F [Nm] (20.10) eq 20.5.5 Taivutusmomentti ja tukireaktiot alapäästä tuetulle peräsimelle Momentti runkolaakerin kohdalla; M F 0, 25 [Nm] (20.11) H z b Jossa z b on painekeskiön korkeus kaavan 20.5 mukaan. Momentti peräsimen alatuen kölikiinnityksessä; M, 4 F 0 [Nm] (20.12) s L S Jossa L S [m] on alatuen varren pituus kölikiinnityksestä peräsinakseliin. Reaktiovoima ylälaakerilla; M H RU [N] (20.13) hu

165 Reaktiovoima alalaakerilla; R S 0, 35 F [N] (20.14) Reaktiovoima runkolaakerilla; R F [N] (20.15) H R S Yhdistetty vääntö- ja taivutusmomentti M eq [Nm], jonka oletetaan rasittavan akselia peräsimessä; M eq 2 2 M H 0,75T [Nm] (20.16) jossa M H momentti (20.11) ja T = F * r [Nm] 20.5.6 Peräsinakselin halkaisija Pyöreän umpinaisen metallisen peräsinakselin halkaisijan d [mm] tulee olla vähintään M eq 22 d D 1 3 [mm] (20.17) jossa σ D [N/mm 2 ] on peräsinakselin materiaalin suunnittelujännitys taulukon 20.1 mukaan. Vaatimus koskee kohtaa, jossa yhdistetty taivutus- ja vääntömomentti on suurimmillaan. Muut kuin pyöreät ja umpinaiset peräsinakselit tulee arvioida vastaavan taivutusvastuksen perusteella. Tuennaltaan edellä esitetyistä peräsimistä poikkeavat tapaukset, arvioidaan ISO 12215-8 mukaan lukuun ottamatta edellä esitettyjä kaavoja hydrodynaamisille voimille F 1 (20.2) ja F 2 (20.3) sekä akselin halkaisijalle d (20.17). 20.5.7 Peräsimen laakerit Peräsimen laakereiden ja niiden tukirakenteiden tulee olla suunniteltu peräsinakseliin kyseisessä kohdassa kohdistuvan kuorman mukaan. Laakerin reunapaine lasketaan akselin projektiopinta-alalle laakerin pituudella. Taulukko 20.3: Sallitut laakeripaineet

166 Materiaaliyhdistelmä Sallittu reunapaine, σ D [N/mm 2 ] Teräs vs. ruostumaton teräs tai pronssi 7,0 Teräs vs. valkometalli, öljyvoideltu 4,5 Teräs vs. synteettiset materiaalit, vesivoideltu 5,5 20.5.8 Peräsinlapa Peräsinlavan tulee kestää patopaine potkurin vanavedessä olevan virtausnopeuden perusteella. Rakenteen tulee olla sellainen, että pintalevyt eivät voi irtoa, mikäli peräsimen sisään syntyy ylipaine. Taivutus- ja vääntömomenttien tulee välittyä peräsinakseliin tehokkaasti jäykisteiden tai vastaavien kautta. Lapioperäsimen peräsinlavan taivutusvastuksen tulee olla yläpäässä vähintään sama kuin peräsinakselilla runkolaakerissa. Lapioperäsimen peräsinlavan profiili tulee olla vähintään 70 % yläpäässä olevasta paksuudesta peräsimen pituuden h r puolivälissä, vaatimuksen muuttuessa lineaarisesti peräsimen ylä- ja alapään välillä. 20.5.9 Levy- ja profiiliperäsimet Levyperäsimen paksuuden t e [mm] tulee olla vähintään kaavan (20.18) ja profiiliperäsimen pintalevyn paksuuden td [mm] vähintään kaavan (20.19) mukainen. t e = 3 + 0,125 d [mm] (20.18) t d = k t e [mm] (20.19) joissa d [mm] on vaatimus peräsinakselin halkaisijalle ja k = 0,46 teräkselle tai alumiinille. k = 0,33 ruostumattomalle teräkselle (AISI 316). Lastikuituvahvistetusta polyesteristä valmistetun peräsinlavan ulkokuorella tulee olla vähintään sama paksuus kuin teräksestä tai alumiinista valmistetulla. 20.5.10 Ohjausvarsi ja kvadrantti Vääntömomentin tulee välittyä ohjausvarteen tai kvadranttiin kiilaliitoksen tai vastaavan kautta. Liitoksen ehjän osuuden pienin halkaisijavaatimus tulee täyttyä määritetyllä vääntömomentilla T r [Nm]: d top 1 1750 Tr,72 D 1 3, > 0,6 d [mm] (20.20) jossa T r = F * r [Nm].

167 Työstetyn akselin halkaisijavaatimuksen tulee täyttyä kaavalla 20.20 laskettuna siten, että työstetystä osasta lasketaan halkaisijaksi vain sen pienin ehjä umpinainen leikkauspinta kiilauran pohjaan tai vastaavaan kuvan 20.3 periaatteiden mukaan. Akselin ehjän poikkileikkauksen halkaisijan tulee samalla olla akselin ylälaakerilla vähintään 60 % peräsinakselin suurimmasta halkaisijavaatimuksesta vaatimuksen kasvaessa lineaarisesti paksuimpaan kohtaan. Kuva 20.3: Työstetyt akselin halkaisijan tulkinta 20.5.11 20.5.12 Peräsinakselin vannasputken yläpää Veden sisäänpääsyn estämiseksi peräsinakselin vannasputkeen tulee asentaa tiivistepesä tai vastaava vesitiivis järjestely. Peräsimen tukivarsi Alapäästä tuetun peräsimen tukivarren taivutusvastus SMS tulee olla vähintään seuraavan kaavan mukainen kohdassa, josta tukivarsi kiinnittyy runkoon; SM s 1,5 M S [cm 3 ] (20.21) D jossa σ D [MPa] on metalleille taulukon määrityksen 20.53 mukainen ja lujitemuoville min(0,5 σ ut, 0,5σ uc ). Tukivarren taivutusvastus tulee olla vähintään 60 % peräsinakselin kohdalla kaavan 20.21. vaatimuksesta. Runkokiinnityksen ja peräsinakselin välillä tukivarren taivutusvastusvaatimus voidaan laskea lineaarisella interpoloinnilla. 20.5.13 Peräsimen akselilaipan pulttiliitos Peräsimen akselilaipan pulttiliitoksen pulteille saadaan pienin sallittu tehollinen halkaisija seuraavalla kaavalla; d B 11 q M eq [mm] (20.22) n 1 0,64 q 2 jossa M eq on yhdistetty momentti kaavan 20.10 mukaan lapioperäsimelle tai 20.16 mukaan alapäästä tuetulle peräsimelle, n on pulttien lukumäärä ja q on pulttijaon kehän leveys [mm] kuvan 20.4 tulkinnan mukaisesti.

168 Pulttijaon kehän leveys tulee olla vähintään kaksinkertainen peräsinakselin paksuuteen nähden. Käytettävien pulttien murtolujuus tulee olla vähintään 790 MPa. Peräsimen akselilaippa liitoksineen ja sen hitsaussaumat tulee mitoittaa yhdistetylle momentille M eq taulukon 20.1 mukaisilla suunnittelujännityksillä. Kuva 20.4: Pulttijaon kehän leveys q [mm] 20.5.14 Ohjausjärjestelmän mitoitus Peräsimellä varustetun aluksen ohjausvoima K RD on seuraavan kaavan mukainen: K RD r 1, 1 F [N] (20.23) l T jossa r on painekeskiön etäisyys peräsinakselilta ja l T ohjausvarren pituus [m]. Ohjattavien propulsiolaitteiden ohjausjärjestelmien tulee olla sekä ohjausjärjestelmän valmistajan ja propulsiolaitteen valmistajan suositusten mukaiset.

169 21 PROPULSIOKONEISTO 21.1 Tarkoitus Tämän luvun sääntöjen tavoitteena on varmistaa, että koneiston asennukset on tehty niin, että minimoidaan tulipalon ja henkilövamman vaara pyörivien koneiden ja kuumien koneen osien seurauksena sekä riski moottorin tarkoituksettomasta pysähtymisestä. 21.2 Viitteet Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: - ISO 8665:2006 Small craft Marine propulsion reciprocating internal combustion engines Power measurements - ISO 9094-1:2002 Small craft Fire protection: Part1 (Craft with hull length up to and including 15 m) - ISO 9094-1:2002 Small craft Fire protection Part2 (Craft with hull length over 15 m) - ISO 13591:1997 Small craft Portable fuel systems for outboard motors - ISO 10088:2013 Small craft Permanently installed fuel systems and fixed fuel tanks - ISO 11105: 1997 Small craft Ventilation of petrol engine and/or petrol tank compartments - IEC 60092-507 Electrical installation in ships part 507 Small vessels 21.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: - propulsiokone(id)en valmistaja, tyyppi ja teholuokitus; - propulsiolaitte(id)en valmistaja ja tyyppi; - piirustus konehuoneen järjestelystä, josta käy ilmi o laitteiden sijoittelu; o ovet ja luukut; o ilmanvaihtokanavien sijoitus ja poikkipinta-alat; o jäähdytysjärjestelmä; ja o pakokaasulinjan veto; sekä - mahdollisten paineastioiden tiedot. 21.4 Soveltaminen Näitä sääntöjä sovelletaan ainoastaan miehittämättömille koneistotiloille.

170 21.5 Koneet 21.5.1 Propulsiomoottorityypit Sisämoottorien tulee olla merikäyttöön suunniteltuja ja hyväksyttyjä dieselmoottoreita tai sähkömoottoreita. Perämoottorien käyttövoimana sallitaan lisäksi bensiini. Perämoottorit hyväksytään seuraavin rajoituksin: - suunnitteluluokassa C ja D sallitaan yksi tai useampi perämoottori yksimoottoriasennuksena; ja - käytettäessä perämoottoreita suunnitteluluokassa A ja B tulee niitä olla vähintään kaksi. Sähköisen propulsiojärjestelmän tulee täyttää IEC 60092-507 vaatimukset. Kiinteästi asennettujen, esimerkiksi sähköntuotannossa käytettyjen apumoottorien tulee olla merikäyttöön suunniteltuja dieselmoottoreita. 21.5.2 Siirrettävät apumoottorit Siirrettävät apumoottorit kuten bensiinikäyttöiset generaattorit, pumput ja hydraulipaineyksiköt sallitaan jos niitä käytetään vain avokansilla ja säilytetään osastossa, joka täyttää bensiinisäiliötilan vaatimukset standardin ISO 10088 mukaisesti. Siirrettävän bensiinisäiliön tilavuuden tulee olla korkeintaan 27 litraa ja sen tulee täyttää standardin ISO 13591 vaatimukset. Vaihtoehtoisesti pienen siirrettävän bensiinimoottorin (<10 kw) polttoainesäiliö, jonka tilavuus ei ylitä kannettavan säiliön tilavuutta (27 litraa), saa olla integroituna moottorin alustalle edellyttäen, että yksikössä on turvamerkintä yksityiskohdista, jotka tulee ottaa huomioon tankattaessa. 21.5.3 21.5.4 Tehonmittaus Polttomoottorin teho tulee ilmoittaa standardin ISO 8665 mukaisesti. Redundanssi Propulsiokoneiston normaali käyttö tulee pystyä ylläpitämään tai palauttamaan ennalleen yhden oleellisen apulaitteen lakattua toimimasta. Suunnitteluluokasta ja moottorin asennuksesta riippuen seuraavilla kriittisillä järjestelmillä tulee olla varajärjestelmä: - polttoaineensyöttöjärjestelmä (ks. luku 22); - merivesijäähdytysjärjestelmä (ks. kohta 9); ja - virtalähde (akku tai generaattori) (ks. luvut 24).

171 21.5.5 21.5.6 Kallistus ja viippaus Pääpropulsiokoneiston sekä kaikkien propulsiolle ja aluksen turvallisuudelle tärkeiden apulaitteiden tulee alukseen asennettuna toimia kallistuskulmilla 0 15 astetta kumpaankin suuntaan staattisissa olosuhteissa ja 0 22,5 astetta dynaamisissa olosuhteissa (keinunta) samanaikaisella 7,5 asteen dynaamisella viippauksella perään tai keulaan päin (jyskintä). Kuumat pinnat Mikään pinta, jonka lämpötila ylittää 220 C, ei saa sijaita suoraan polttoainetta sisältävien komponenttien alapuolella. Tarvittaessa polttoaineen päätyminen vuotoalttiista liitososasta kuumille pinnoille on estettävä polttoainetta ja höyryjä läpäisemättömällä esteellä. Kaikki lämpötilaltaan yli 60 C kuumat pinnat, joihin henkilöt voivat päästä kosketuksiin ilman työkaluja tulee eristää. 21.6 Voimansiirto Moottorialustan, potkuriakselin, laippaliitosten ja voimansiirtoon kuuluvien muiden komponenttien tulee täyttää vaatimukset luvussa 23. 21.7 Konetilat 21.7.1 Järjestely Konetilat tulee eristää suljetuista sisätiloista. Moottorin kaikkien osien tulee olla luokse päästäviä (määritelmä ks. luku 32) huoltoa ja korjausta varten. Tämä voidaan toteuttaa järjestämällä tarpeeksi tilaa moottorin tai moottoreiden ympärille, jotta huolto ja korjaus ovat mahdollisia paikan päällä. Luokse päästävyyden aikaansaamiseksi sallitaan ei-kuormaa kantavien laipioiden tai vastaavien rakenteiden irrottaminen. Vaihtoehtoisesti moottori tulee voida pystyä nostamaan ulos laajempaa korjausta varten. Moottorin rutiinihuoltokohteiden tulee olla luokse päästäviä. Konetiloissa ei saa olla ikkunoita. Sen sijaan niissä tulee olla sähkövalaistus. Jos konetilan bruttotilavuus on suurempi kuin 8 m3, osastossa tulee olla kaksi ulospääsyä. Molempien tulee täyttää luvussa 27 annetut vaatimukset hätäuloskäynnille. 21.7.2 Perämoottorin asennus Enintään 15 kw perämoottoreille, jotka on kiinnitetty ilman läpipultteja, tulee peräpeilissä olla suojalevy. Suojalevyssä tulee olla vähintään 5 mm harjanne estämässä perämoottorin putoaminen reunan yli mikäli sen kiinnityselimet löystyvät. Perämoottorit, joiden teho on yli 15 kw, tulee olla kiinnitetty peräpeiliin läpipulteilla.

172 Aluksessa, johon on kiinnitetty teholtaan yli 15 kw moottori, tulee olla moottori-kaivo moottorin edessä. Moottorikaivossa tulee olla tyhjennysaukko. Vaihtoehtona moottorikaivolle sallitaan kannellisissa tai kellukkeilla varustetuissa aluksissa järjestely, josta vesi välittömästi valuu yli laidan. Ohjauskaapelin ja polttoaineletkun läpivientien moottorikaivoon tulee täyttää vaatimukset luvussa 3. Ohjauslaitteen asennuksen tulee täyttää vaatimukset luvussa 20. 21.8 Jäähdytysjärjestelmä 21.8.1 21.8.2 Yleistä Tämän osion sääntöjä sovelletaan jäähdytysjärjestelmiin, joissa jäähdytys aikaansaadaan johtamalla merivettä rungossa olevan läpiviennin ja imuputken kautta koneen sylinterilohkon tai lämmönvaihtimen läpi, sekä järjestelmiin, joissa lämpö johdetaan pohjassa olevasta lämmönvaihtimesta ohivirtaavaan meriveteen (ns. pohjatankkijäähdytys). Jäähdytysjärjestelmät meriveden sisäänotolla Suunnitteluluokassa A ja B vaaditaan kaksi erillistä meriveden sisäänottoa ja imuputkea. Vaihtoehtoisesti hyväksytään ritilällä tai vastaavalla suojattuun pohjakaivoon liitetty meriveden sisäänotto. Aluksilla, joilla on enemmän kuin yksi propulsiomoottori, yksi meriveden sisääntuloaukko moottoria kohden riittää. Suunnitteluluokan C ja D aluksille vaaditaan vain yksi meriveden sisääntuloaukko ja imuputki. Jokaisessa meriveden sisäänotossa tulee olla siivilä ja sen lisäksi imuletkussa tulee olla suodatin. Pääsyn merivesisuodattimelle tulee onnistua ilman työkaluja. Merivesisuodattimet ja jäähdytysjärjestelmän muut komponentit tulee kestää vähintään 100 C käyttölämpötiloja ja konehuoneen lyhytaikaista paloa. Meriveden valuminen moottorin sylintereihin tulee estää lappoilmiön estävällä järjestelyllä jäähdytysvesilinjan ylimmässä kohdassa ja tarvittaessa vesilukolla pakoputkessa jos moottorista lähtevän pakokäyrän vuotoreuna sijaitsee alhaalla vedenpintaan nähden kohdan 21.9.2 mukaisesti. Raakavesijäähdytteiseen pakolinjaan tulee asentaa jäähdytysveden puuttumisen hälytys. Runkoläpivientien tulee olla luvun 3 mukaisia.

173 21.8.3 Järjestelmät ilman meriveden sisäänottoa Jos jäähdytys perustuu aluksen pohjan alla sijaitseviin lämmönvaihtimiin, niiden alin piste ei saa ulottua köliä syvemmälle ja niiden etuosan tulee olla suojattu törmäystä vastaan. Pohjajäähdytystankkien ja lämmönvaihtimien mitoituksen ja rakenteen tulee olla moottorivalmistajan suositusten mukaisia. Runkoon integroiduille pohjajäähdytystankeille ja lämmönvaihtimille tulee tehdä kestoltaan kolmen minuutin tiiveyskoe 40 kpa ylipaineella, jonka aikana paine ei saa alentua. 21.8.4 Jäähdytysvesijärjestelmän yksityiskohdat Merivesijäähdytysjärjestelmän materiaalien tulee olla korroosionkestäviä. Järjestelmän osia ei saa olla yhdistetty niin, että syntyy galvaanista korroosiota. Jäähdytyslinjat tulee normaalisti valmistaa metalliputkesta. Tarvittaessa tulee käyttää lyhyitä letkuja liikkeiden vaimentamiseen. Jäähdytysjärjestelmän letkujen tulee olla rajoitettua kuumuutta kestävää tyyppiä (esim. standardin ISO 7840 mukaisia). Letkukiristimien tulee olla ruostumattomasta teräksestä (AISI 316) tai vastaavasta materiaalista. Jäähdytysvesijärjestelmän letkuliitoksissa tulee käyttää kahta haponkestävää letkunkiristintä tai vähintään yhtä yli 15 mm leveää haponkestävää kaksipulttista parikiristintä. 21.9 Pakokaasujärjestelmä 21.9.1 Yleistä Jokaisella moottorilla tulee olla erillinen pakokaasujärjestelmä. Ulkoisessa pakokaasujärjestelmässä tulee olla järjestely melun vaimentamiseksi. Pakokaasujärjestelmän ulostuloaukkojen ja tuuletuksen sisääntuloaukkojen tulee sijaita niin, ettei pakokaasu kulkeudu jälkimmäisen kautta aluksen sisätiloihin. Merivedellä jäähdytetty osa pakoputkesta tulee olla varustettu korroosionkestävästä materiaalista. Järjestelmän osia ei tule yhdistää niin, että syntyy galvaanista korroosiota. Pakokaasulinjan vastapaine ei saa ylittää moottorinvalmistajan antamia arvoja. Kuivassa pakoputkessa tulee huomioida pakokaasujen kuumuus, kaasutiiviys, lämpölaajeneminen, moottorin värähtelyt sekä tarvittava lämpöeristys.

174 21.9.2 Veden sisään pääsemisen estäminen Pakoputki tulee suunnitella niin, että vältetään veden sisäänpääsy moottoriin tai veneeseen lappoilmiön tai veden paineen johdosta. Pakoputken läpivienti mukaan lukien läpivientikappaleen liitos pakoletkuun on oltava kokonaisuudessaan vähintään 100 mm lastivesilinjasta, tai vaihtoehtoisesti; pakoaukon alareunan ollessa alempana kuin 100 mm vesilinjasta tulee pakoläpiviennin putken lujuus olla sama mitä vaaditaan rungon laidoitukselta kyseessä olevassa kohdassa, ja jonka vuotoreuna ylettyy vähintään 100 mm vesilinjan yläpuolelle täyskuormatilanteessa joustavaan letkuliitokseen. Vesijäähdytteisessä pakoputkessa, jossa ei ole vesilukkoa eikä lapon estävää järjestelyä, on moottorista lähtevän pakokäyrän vuotoreunan oltava vähintään 350 mm korkeudella lastivesilinjasta ja pakoputken on valutettava lastivesilinjan yläpuolella olevaan ulostuloaukkoon koko matkalla. Moottorin pakokäyrän vuotoreunan sijaitessa vähemmän kuin 350 mm lastivesilinjasta ylöspäin, tulee pakokäyrään johtavaan jäähdytysvesilinjaan asentaa lapon estävä järjestely, lisäksi pakoputken joutsenkaulan ylimmän vuotoreunan on käytävä vähintään 350 mm korkeudella vesilinjasta ja valutettava ulostuloaukkoon päin ulostuloaukon välillä kaikissa lastitilanteissa. Lapon estävän järjestelyn tulee olla pakolinjaa korkeammalla ja vähintään 350 mm lastivesilinjasta. Pakoputken tilavuus pakokäyrän ja pakolinjan vuotoreunan välillä tulee olla riittävän suuri ja varmistettaessa tarvittaessa vesilukolla, jotta veden imeytyminen moottoriin estetään. Moottoreissa, joissa pakojärjestelmä on integroitu, tulee noudattaa moottorivalmistajan ohjeita pakokäyrän korkeudesta vesilinjan suhteen huomioiden kaikki lastitilanteet. 21.9.3 Eristys Kaikki kuivan pakoputken osat, joiden lämpötila ylittää 60 C, tulee eristää termisesti konehuoneen lämpötilan ja työturvallisuuden takia. Laipioiden ja rungon läpi kulkevien pakoputkien tulee olla termisesti eristetty rungosta ja laipioista. 21.9.4 Moottorin tuuletus Polttoilman saannin ja moottoritilan jäähdytyksen tulee olla riittävä moottorin tai moottoreiden tehoon nähden. Moottorin käydessä konehuoneen lämpötila ei saa ylittää +15 C ympäristön vallitsevaa lämpötilaa moottorin ilmanottoaukon tasolla.

175 Tämä vaatimus katsotaan täyttyneeksi, jos konehuoneen painovoimainen tuuletus on järjestetty seuraavasti: - konehuoneen alimmassa kolmasosassa pilssivesirajan yläpuolella tulee olla vähintään yksi aukko poistoilmalle; - tuloilma-aukon tai -aukkojen tulee sijaita tilan ylimmässä kolmanneksessa vastakkaisessa osassa konehuonetta; ja - aukkojen poikkipinta-alan tulee olla yhteensä vähintään 7 P [cm 2 ] jossa P [kw] on moottorin tai moottoreiden teho. Vaihtoehtoisesti ilmanvaihtojärjestelyn tulee perustua moottorivalmistajan suositukseen huomioiden, että yllä oleva vaatimus konehuoneen lämpötilasta täyttyy. Konetilan tuuletuskanavien tulee täyttää samalla vaatimukset standardin ISO 11105 mukaan, siten että tila tuulettuu myös moottoreiden ollessa sammutettuna ilman koneellista ilmanvaihtoa. Jotta veden pääsy konetilaan estettäisiin, tulee tuuletusaukkojen sijoituksen täyttää luvussa 3 annetut vaatimukset. Aluksen kulkuroiskeista nousevan vesisumun päätymistä tuuletusaukkojen kautta koneen imuilmaan tulee estää tuuletusaukkojen sijoituksella. Mikäli konehuoneeseen on asennettu palonsammutusjärjestelmä (ks. luku 27) joka edellyttää kaasutiiviin konehuoneen toimiakseen oikein, ilmastointiaukot tulee varustaa sulkulaitteilla, joita voidaan käyttää konehuoneen ulkopuolelta ja jotka tulee voida lukita sekä kiinni- että auki-asentoon. 21.9.5 Pakolinjan materiaalivaatimukset Vesijäähdytteisten pakoletkujen tulee täyttää SAE J2006 vaatimukset tai letkun tulee olla luokituslaitoksen hyväksymää meriliikenteeseen tarkoitettua pakoletkua. Komponenttien sallittu käyttölämpötila tulee olla vähintään +80 C vesijäähdytteisessä pakolinjassa ja vähintään +100 C alle puolen metrin etäisyydellä pakokäyrästä. Kuivan pakoputken tulee olla terästä tai samanarvoista materiaalia ja olla eristetty kohdan 21.9.3 mukaan. 21.10 Hallinta- ja tietojärjestelmät Propulsiokoneita tulee pystyä hallitsemaan ohjauspaikalta. Seuraavat tiedot tulee olla näkyvissä ohjauspaikalla sikäli kuin ovat asiaankuuluvia: - propulsiokoneiden kierrosluvut; - propulsiokoneiden voiteluöljynpaine; - alennusvaihteen hydraulipaine (yli 15 m); - jäähdytysveden lämpötila; ja - varoitus märän pakoputken jäähdytysveden puuttumisesta.

176 21.11 Painelaitteet Painelaitteet on rakennettava ja sijoitettava, ja niitä on hoidettava, käytettävä ja tarkastettava niin, etteivät ne vaaranna kenenkään terveyttä, turvallisuutta tai omaisuutta. Painelaitteille painelaitelaissa säädettyjen vaatimusten mukaisuus osoitetaan tarkastuslaitoksen tekemillä tarkastuksilla taikka muilla menettelyillä siten kuin asetuksella ja kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksellä painelaiteturvallisuudesta tarkemmin säädetään. 21.12 Säiliöt 21.12.1 Lujuus Polttoainesäiliöiden tulee täyttää luvun 22 vaatimukset. Muut tankit, kuten voiteluöljy-, hydrauliikkaöljy- ja jäähdytysvesitankit, tulee koestaa ylipaineella, joka takaa riittävän varmuuden suhteessa tankissa esiintyvään työpaineeseen, mukaan lukien staattinen paine ylivuototilanteessa. Tämä koestusylipaine P TEST määritetään kaavalla (21.1) P TEST = 15 h [kpa]; min 20 kpa (21.1) jossa h [m] on pystysuora etäisyys säiliön pohjasta täyttö- tai ilmaputken korkeimpaan kohtaan. 21.12.2 Säiliöiden materiaali Säiliöiden materiaalin tulee olla tarkoitukseen sopiva. Polttoainesäiliöiden tulee täyttää luvussa 22 annetut vaatimukset.

177 22 POLTTOAINEJÄRJESTELMÄ 22.1 Tarkoitus Tämän luvun tarkoitus on varmistaa häiriötön polttoainesyöttö, minimoida paloriski ja määrittää keinot saastumisen estämiseksi. Huom! Luvuissa 34 39 saattaa olla lisävaatimuksia liittyen lisämerkintöihin. 22.2 Viitteet Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: - ISO 10088: 2013 Small craft Permanently installed fuel systems - ISO 11105: 1997 Small craft Ventilation of petrol engine and/or petrol tank compartments - ISO 28846: 1993 Small craft Electrical devices Protection against ignition of surrounding flammable gases - ISO 7840: 2013 Small craft Fire resistant fuel hoses - ISO 10133: 2012 Small craft Electrical systems Extra-low voltage d.c. installation - ISO 13297: 2012 Small craft Electrical systems Alternating current installations - ISO 21487: 2012 Small craft Permanently installed petrol and diesel fuel tanks - ISO 5817: 2014 Welding. Fusion-welded joints in steel, nickel, titanium and their alloys (beam welding excluded). Quality levels for imperfections - ISO 10042: 2006 Welding. Arc-welded joints in aluminium and its alloys. Quality levels for imperfections 22.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraavaa dokumentointia: - polttoainekaavio, jossa on esitetty o komponenttien sijoittelu o tiedot komponenteista - polttoainesäiliöiden piirustukset, joissa on esitetty o muoto o rakenne o mitoitus o testipöytäkirjat (esim tiiveys, ylipainekoe).

178 22.4 Polttoainejärjestelmän suunnittelu Polttoainejärjestelmä tulee suunnitella ja rakentaa niin, että varmistetaan häiriötön polttoaineen syöttö propulsiokoneille ja muille tärkeille koneille huomioon ottaen aluksen suunnitteluluokka. Suunnitteluluokassa C ja D voi olla yksi polttoainesäiliö erillisillä polttoainesyöttö- ja paluulinjoilla erillisine suodattimineen ja vedenerottimineen. Suunnitteluluokassa A ja B vaaditaan jokin seuraavista ratkaisuista: - yksi säiliö ja yksi syöttölinja, jossa kaksi suodatinta ohitusmahdollisuudella; - yksi säiliö ja kaksi syöttölinjaa (kaksoiskoneasennus); tai - kaksi säiliö. Venttiilien, joilla syöttö vaihdetaan yhdestä järjestelmästä toiseen, tulee olla helposti luokse päästäviä (ks. luku 31). Kannettavia polttoainesäiliöitä ei sallita paitsi pienille apukoneille ja alle 25 kw perämoottoreille (ks. luku 21). Bensiinisäiliöt eivät saa olla integroituna aluksen runkoon. 22.5 Vaatimukset polttoainesäiliötilalle Tilat, joissa on polttoainesäiliöitä, tulee olla eristetty suljetuista sisätiloista (standardissa EN ISO 11105 4.4 on yksityiskohtaisempaa tietoa). Bensiinisäiliön tilassa tulee olla luonnollinen tuuletus. Dieselöljytankin tilassa tulee olla luonnollinen tuuletus runkopituudeltaan yli 15 m aluksissa. Tuuletusaukkojen tulee johtaa ulkoilmaan. Poistoaukon lähdön tulee sijaita tilan alimmassa kolmasosassa. Tulo- ja poistoaukkojen tulee ensisijaisesti sijaita tilan vastakkaisilla sivuilla, kuitenkin yli 600 mm toisistaan kun tilan mitat sen mahdollistavat. Tuloaukkojen yhdistetyn pinta-alan ja poistoaukkojen yhdistettyjen pinta-alojen tulee olla kaavan (22.1) mukainen A 33 ln V 0,14 [cm2 ] (22.1) jossa V [m 3 ] on tilan nettotilavuus. Vain pilssintyhjennys- ja polttoainejärjestelmälle välttämättömiä sähkökomponentteja saa asentaa bensiinisäiliön tilaan. Kaikkien bensiinisäiliön tilaan asennettavien sähkökomponenttien tulee olla kipinäsuojattuja standardin ISO 28846 mukaan. 22.6 Polttoainesäiliöt 22.6.1 Polttoainesäiliöiden järjestely Dieselsäiliössä helat ja aukot voivat olla yläpintaa alempana jos ne on varustettu sulkuventtiileillä ja sijaitsevat tankin välittömässä läheisyydessä. Sulkuventtiilien tulee olla suojattuja jos rakenteellisen vaurion riski on olemassa.

179 Bensiinisäiliössä kaikkien helojen ja aukkojen tulee sijaita säiliön päällä, paitsi metallisten syöttö- ja paluuputkien, jotka voivat olla kytkettyjä metallisen säiliön sivujen tai päätyjen korkeimpaan kohtaan, edellyttäen että ne on hitsattu säiliöön ja että ne ylettyvät säiliön yläpuolelle. Polttoaineen paluuputken päädyn tulee sijaita lähellä säiliön pohjaa. Mikäli dieselsäiliössä on tyhjennysaukko, tulee siinä olla sulkuventtiili, jossa on vain työkalujen avulla irrotettava tulppa. Jokaisessa säiliössä tulee olla läpimitaltaan vähintään 150 mm huoltoluukku. Huoltoluukun tulee pääsääntöisesti sijaita säiliön päällä, mutta dieselsäiliöissä huoltoluukku voi sijaita säiliön sivussakin. Huoltoluukun tulee olla luokse päästävissä kun polttoainesäiliö on asennettu. Jokaisen säiliön polttoainetaso ja -määrä tulee olla mahdollista määrittää. Läpinäkyviä ulkopuolisia peilausputkia tulee käyttää ainoastaan dieselsäiliöissä. Niiden tulee olla kiinteästi asennettu säiliöön, suojattu fyysistä vaurioitumista vastaan ja olla varustettu itsestään sulkeutuvilla sulkuventtiilillä, joka voidaan tarvittaessa avata ainoastaan manuaalisesti. Säiliön yläpinnassa tai sivujen yläreunassa olevissa peilausputkien läpivienneissä ei vaadita sulkuventtiilejä. Metallisäiliöiden tulee olla suunniteltu ja asennettu niin, että mikään ulkoinen pinta ei voi kerätä vettä. Kaikki helat säiliön päällä ja sisällä tulee olla suunniteltu ja asennettu siten, että ne eivät voi vahingoittaa säiliötä säiliön liikkeen tai tärinän seurauksena. Säiliön sisällä ei sallita minkäänlaisia suodattimia. Esivalmistettujen polttoainesäiliöiden tulee olla CE-merkittyjä standardin ISO 10088 mukaisesti. Polttoainejärjestelmän sähkökomponenttien tulee olla asennettu standardien ISO 10133 ja ISO 13297 mukaisesti. Integraalisäiliöt sallitaan ainoastaan polttoaineelle jonka leimahduspiste on yli 60 C astetta (esimerkiksi diesel). 22.6.2 Materiaalit Seuraavassa olevat vaatimukset koskevat teräksestä, ruostumattomasta teräksestä, alumiinista, lujitemuovista ja polyeteenistä valmistettuja säiliöitä. Muista materiaaleista valmistettuja säiliöitä arvioidaan materiaalin yhteensopivuuden kyseisen polttoaineen kanssa sekä diffuusio-ominaisuuksien, korroosionkestävyyden, lujuuden ja jäykkyyden mukaan, ja muiden relevanttien ominaisuuksien perusteella. Lujitemuovisäiliöt tulee valmistaa Luokka A hartsista standardin ISO EN 12215-1 mukaan tai muusta polttoainetta kestävästä hartsista.

180 Metallisten polttoainesäiliöiden hitsien tulee täyttää standardin ISO 12215-6 vaatimukset hitsien yksityiskohdille. 22.6.3 Polttoainesäiliön rakenne Tilavuudeltaan alle 200 litran CE-hyväksyttyjen säiliöiden rakenteen katsotaan täyttävän tämän säännön vaatimukset. Ei CE-hyväksyttyjen säiliöiden tulee täyttää vaatimukset Taulukon 22.1 mukaisesti. Polttoainesäiliöt tulee suunnitella kestämään suurinta painetta, joka kohdistuu säiliöön ottaen huomioon myös dynaamiset voimat. Säiliöiden, joiden tilavuus on enintään 500 litraa ja jotka täyttävät taulukossa 22.1 annetut minimipaksuudet ja loiskelaipioiden määrät, katsotaan täyttävän lujuusvaatimukset. Tilavuudeltaan yli 500 litran tankkien lujuus tulee lisäksi arvioida standardin ISO 12215-5 mukaan. Integraalisäiliö tulee lisäksi mitoittaa ja rakentaa lukujen 7-19 mukaisesti kestämään rungon rasitukset. Taulukko 22.1: Polttoainesäiliöiden materiaalin minimipaksuus [mm] ja loiskelaipioiden lukumäärä V=tilavuus [l] Tilavuus [l] <50 Loiskelaipioiden lukumäärä Materiaali 50 15 0 150 30 0 300 5 00 >500 0 1 2 3 V/150 Materiaalivahvuus [mm] Alumiini 2,0 3,0 4,0 5,0 6,0 Ruostumaton teräs (AISI 316) 1,25 1,5 2,0 3,0 3,0 Polttoaine Diesel, bensiini Diesel, bensiini Teräs 2,0 2,0 3,0 4,0 5,0 Diesel Teräs, kuumasinkitty ulkopuolelta Teräs, kuumasinkitty ulko- ja sisäpuolelta 1,5 1,5 2,5 3,5 4,0 Diesel 1,5 1,5 2,5 3,5 4,0 Bensiini Lujitemuovi 4,0 4,5 5,0 5,5 6,0 Diesel Polyeteeni 4,0 6,0 8,0 10 15 Diesel, bensiini

181 Loiskelaipion aukot saavat olla korkeintaan 30 % säiliön poikkipinta-alasta laipion kohdalla. Loiskelaipiot eivät saa estää polttoainetta valumasta säiliön pohjalla eikä kaasun kulkua säiliön yläpinnassa. 22.6.4 Polttoainesäiliön alusta ja kiinnitys Säiliön alustan ja kiinnityksen tulee kestää suunnitteluluokkaa vastaavissa olosuhteissa esiintyvät kuormat. Kiinnityksessä tulee huomioida suojaus hankausta vastaan. Kiinnityksen tulee kestää rungon mitoituspaineen määrityksessä käytetyn kiihtyvyyden aiheuttama alaspäin suuntautuva massavoima (ks. luku 7). Muissa suunnissa kiihtyvyydeksi tulee olettaa vähintään 2 g. Muut kuin rakenteisiin integroidut säiliöt tulee asentaa siten, että niiden ympärillä on ilmanvaihto. Metallisten säiliöiden tulee olla vähintään 25 mm pilssipumpun imuletkun pään tai automaattikatkaisijan yläpuolella. Säiliöitä saa kiinnittää polymeerivaahdolla seuraavin edellytyksin: - vaahto kestää kyseisen polttoaineen sekä lämpötilat -40 +60 C - metallisäiliöitä ei saa kiinnittää vaahdolla - vaahto ei saa ulottua pohjaa vasten - kiinnityspinta-ala on riittävä kantamaan edellä mainitut esiintyvät kuormat 22.6.5 Polttoainesäiliön testaus Jos polttoainesäiliö on CE merkitty, tehdään vain järjestelmän tiiveystestaus kohdan 22.9 Koestus mukaan. Säiliöissä tulee olla testin aikana asennettuna kaikki läpiviennit ja venttiilit. 22.6.5.1 Dieselsäiliöt Metallisäiliöillä testauspaine suurempi seuraavista: 20kPa tai 1,5 * suurin hydrostaattinen paine joka säiliölle voi aiheutua (suurin nestepinnan korkeus eli täyttöaukon korkeus säiliön yläpinnasta) Testiaika on 5 minuuttia. Paine ei saa nousta tai laskea testin aikana. Säiliö ei saa vuotaa. Polyeteenistä valmistetuilla säiliöillä testipaine on sama kuin metallisilla dieselsäiliöillä. Testausaika on 1h kun materiaalin tiheys on 935kg/m³ ja 5h kun materiaalin tiheys on vähemmän kuin 935kg/m³ Muusta aineesta kuin metallista valmistetun konehuoneeseen asennettavan polttoainesäiliön tulee täyttää ISO 21487 mukaisen palotestin vaatimukset. 22.6.5.2 Bensiinisäiliöt Bensiinisäiliölle tulee tehdä paine-impulssikoe ISO 21487 mukaan. Metalliselle bensiinipolttoainesäiliölle voidaan tehdä vaihtoehtoisesti ylipainekoe.

182 Testauspaine suurempi seuraavista: 30 kpa tai 1,5 * suurin hydrostaattinen paine joka säiliölle voi aiheutua + 10kPa (suurin mahdollinen nestepinnan korkeus eli huohotinlinjan ylimmän kohdan korkeus säiliön yläpinnasta) Säiliö ei saa murtua tai vuotaa testissä, pysyvä muodonmuutos on sallittu. Tämän luvun vaatimusten lisäksi säiliön rakenteen tulee täyttää ISO 12215-5 integraalisäiliöiden rakennevaatimukset, 12215-6 rakenteiden yksityiskohtien vaatimukset ja hitsien laatuluokan B vaatimukset ISO 5817 mukaan (teräs) tai ISO 10042 (alumiini) Muusta kuin metallista valmistetun bensiinille tarkoitetun polttoainesäiliön tulee täyttää ISO 21487 mukaisen palotestin vaatimukset. 22.6.6 Polttoainesäiliön merkintä Polttoainesäiliöön tulee merkitä nettotilavuus [l] ja käytettävä polttoaine. Aluksella, jolla on lisäksi CE-merkintä huvivenedirektiivin mukaisesti tulee säiliöt merkitä seuraavasti: Jokaiseen säiliöön tulee merkitä pysyvin vähintään 3mm kirjaimin ja numeroin: - Säiliön valmistaja, paikkakunta ja maa - Valmistusvuosi (kaksi viimeistä numeroa) - Säiliön tilavuus [l] - ei-metallisille säiliöille tulee ilmoittaa suurin sallittu lämpötila [ C] - Soveltuvien polttoaineiden symbolit (ISO 11192 mukaan) tai sanat Bensiini tai Diesel - Suurin täyttökorkeus polttoainesäiliön yläpuolelle [m] - Suurin sallittu koeponnistuspaine [kpa] - Palotestattujen, ei-metallisäiliöiden osalta tulee lisäksi olla merkintä ISO 21487 Merkinnän tulee olla luettavissa kun säiliö on asennettu. 22.7 Polttoainejärjestelmän asennus Kaikkien polttoainejärjestelmän osien, lukuun ottamatta aivan pieniä liitoskappaleita ja heloja sekä lyhyitä letkunpätkiä, tulee olla erillisesti tuettuja. Kaikkien aluksen normaalikäytössä tai hätätilanteessa käytettävien tai valvottavien venttiilien ja muiden osien tulee olla helposti luokse päästäviä (ks. luku 32). Kaikkien järjestelmän muiden komponenttien tulee olla luokse päästäviä. Jos alumiinisessa säiliössä käytetään kuparipohjaisesta seoksesta valmistettuja heloja, säiliö tulee eristää galvaanisesti kyseisistä heloista korroosion estämiseksi. Jokainen metallinen polttoainejärjestelmän osa täyttöaukon ja moottorin välillä, jonka läpi virtaa polttoainetta, tulee maadoittaa. Maadoitusjohto ei saa olla kiinnitetty letkun

183 ja istukan väliin letkunkiristimellä. Jos maadoituskaapelilla on eriste, kaapelin värin tulee olla kelta-vihreä. 22.8 Polttoaineputket Täyttöaukon sisähalkaisijan tulee olla vähintään 31,5 mm ja polttoainetäyttöletkun sisähalkaisijan vähintään 38 mm. Jokaisella säiliöllä tulee olla erilliset täyttölinjat. Huohotinputken poikkipinta-alan tulee olla vähintään 95 mm2 ja huohotinletkun sisähalkaisijan vähintään 16 mm. Jokaisella säiliöllä tulee olla erilliset huohotinputket. Polttoaineen täyttö- ja huohotinletkujen tulee olla asennettu niin, että ne tyhjentyvät itsestään säiliöön. Polttoaineen täyttöaukon tulee sijaita niin, ettei ylivaluvaa polttoainetta voi päästä aluksen sisätiloihin. Polttoaineen täyttöaukon ja huohotinputken ulostulon tulee olla vähintään 400 mm etäisyydellä mistä tahansa tuuletusaukosta tai ilman sisäänottoaukosta. Huohotinputken ulostulon tai huohotinputken joutsenkaulan tulee olla asennettu tarpeeksi korkealle, jotta voidaan välttää ylivuotoa täytön aikana ja veden sisäänpääsyä normaalin käytön aikana. Huohotinputken ulostulon ja huohotinputken joutsenkaulan tulee sijaita täyttöaukkoa korkeammalla. Polttoaineputkien tulee normaalisti olla teräs- tai kupariputkea. Alumiiniputket sallitaan dieselöljylle. Jäykät polttoaineputket tulee olla liitetty moottoriin joustavilla letkunosilla. Polttoaineletkujen tulee olla luokse päästäviä tarkastusta ja ylläpitoa varten. Konetiloissa olevien polttoaineletkujen tulee olla palonkestäviä, tyyppiä A1 tai A2 standardin ISO 7840 mukaisesti. Konehuoneen ulkopuolella saa käyttää tyypin B1 tai B2 letkuja. Polttoainesyöttö- ja paluuputkeen tulee asentaa sulkuventtiili mahdollisimman lähelle säiliötä. Venttiilien tulee olla suljettavissa konehuoneen ulkopuolella sijaitsevasta helposti luokse päästävästä paikasta. Venttiilin tulee olla metallia tai palonkestävä ISO 7840 mukaan. Jos syöttö tai paluujohdot on asennettu niin, ettei lappoa voi syntyä, venttiilejä ei tarvita. Polttoaineen syöttöjärjestelmän tulee olla varustettu polttoainesuodattimella ja vedenerottimella. Vedenerottimessa oleva vesi tulee olla tunnistettavissa visuaalisesti tai hälytysanturin välityksellä. Ulkolaitamoottoriasennuksessa suodatin- ja vedenerotintoiminnot voivat olla yhdistetty yhteen yksikköön, eikä siinä mahdollisesti olevan veden tarvitse tällöin olla ulkoapäin todennettavissa.

184 22.9 Koestus Suunnitteluluokassa A ja B olevilla aluksilla suodattimen puhdistuksen tai vaihdon tulee ensisijaisesti olla mahdollista koneen käydessä. Suodatinputkessa tulee olla tyhjiöanturi ja ilmaisin, joka ilmaisee suodattimen puhdistustarpeen. Polttoaineletkut tulee olla kiinnitetty putkiin, istukoihin ja heloihin metallisilla letkunkiristimillä tai puristetuilla pääteheloilla. Letkuliitokset ulkohalkaisijaltaan yli 25 mm letkuistukoihin tulee tehdä kahdella letkunkiristimellä, ja istukan tulee olla vähintään 35 mm pitkä, jotta letkunkiristimet mahtuvat. 22.9.1 Järjestelmän tiiveystesti Asennuksen jälkeen polttoainejärjestelmä tulee testata tiiveydeltään standardin ISO 10088 liitteen A mukaisesti. Suunnitteluluokassa C ja D järjestelmän tiiviys voidaan vaihtoehtoisesti todeta myös koeajon yhteydessä. Painekokeella tarkastetaan asennetun järjestelmän tiiveys seuraavasti: Koestuspaine 20 kpa, koestusaika 1,5 s * säiliön tilavuus litroina. Kuitenkin min 5 minuuttia max 30 min. Kokeen aikana järjestelmässä ei saa ilmetä vuotoa, tarkkailtava järjestelmän paineen mahdollista alentumista. Täyttöhelat ja huohotinjärjestelmän runkoläpiviennit voidaan tulpata. Polttoainepumpun liitäntä pumpun puoleisessa päässä irrotetaan ja suljetaan. Muut venttiilit ja laponestoventtiili ovat testin aikana auki. 22.9.2 Palotesti Konehuoneessa sijaitsevien polttoainejärjestelmän osien (esim suodattimet, vesierottimet) tulee olla palotestattuja ISO 7840 mukaisesti. Konehuoneessa sijaitsevien ei-metallisten polttoainesäiliöiden tulee olla palotestattuja ISO 21487 mukaan. Kun polttoainelinja on valmistettu metallista, sen kiinnikkeiden ja kannattimien ei tarvitse olla palotestattuja. 23 VOIMANSIIRTO 23.1 Tarkoitus Tämän luvun tarkoituksena on varmistaa sellaisten voimansiirron osien mitoitus, jotka eivät kuulu sellaiseen kokonaisuuteen, jonka toimivuudesta kyseisessä voimansiirrossa laitetoimittaja ottaa vastuun, sekä varmistaa, että voimansiirto ei vaaranna rungon vesitiiviyttä. 23.2 Viitteet Tässä luvussa viitataan kansainväliseen standardiin ISO 8665 Small craft Marine propulsion reciprocating internal combustion engines Power measurements.

185 23.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: - piirustus potkuriakselilinjasta, jossa on esitetty - potkuriakseli laakereineen ja tiivistebokseineen; - vakionopeusnivelet ja muut komponentit; ja - materiaalitiedot; sekä - potkuriakselin mitoituslaskelma. 23.4 Vaatimukset, yleistä Nämä säännöt on ensisijaisesti tarkoitettu sovellettaviksi tapauksissa, joissa voimansiirtojärjestelmää ei toimiteta kokonaisuutena, vaan osat valmistetaan ja valitaan yksitellen valmistajan toimesta. Tämä sääntöversio käsittää propulsion akselivetoisella potkurilla sekä vesisuihkuyksiköllä. Säännöt eivät aseta vaatimuksia kokonaisuuksina toimitettaville propulsioyksiköille kuten peräveto-, vesisuihku- ja pintapotkuriyksiköille. Tällaisten yksiköiden asennuksessa ja käytössä tulee noudattaa valmistajan antamia ohjeita. Jos tällaiset yksiköt kaikesta huolimatta aiheuttavat ennalta arvaamatonta vaaraa, lisävaatimuksia voidaan esittää kohdassa 1 esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Aluksilla joilla on lisämerkintä jäissä kulku, tulee voimansiirto arvioida luvun 39 lisävaatimusten perusteella. 23.5 Koneiden alusta Koneiden alustat tulee suunnitella siten, että ne kestävät suunnitteluluokkaa vastaavissa olosuhteissa esiintyvät kuormat koneen painosta, kiihtyvyyksistä ja propulsion aiheuttamasta väännöstä sekä mahdollisesta työnnöstä. Tämä vaatimus katsotaan täyttyneeksi jos koneen alustat on suunniteltu lukujen 10, 14 ja 18 mukaan, riippuen rakennemateriaalista. 23.6 Alennusvaiheet Alennusvaihde tulee olla yhteensopiva propulsiomoottorin kanssa. 23.7 Vaatimukset propulsiolle akselivetoisella potkurilla 23.7.1 Potkuriakseli Potkuriakselin halkaisijan d [mm] tulee täyttää konevalmistajan suositukset, mutta sen tulee olla vähintään kaavan (23.1) mukainen P 420 d r d 1 3 [mm] (23.1)

186 jossa P [kw] on koneen suurin jatkuva teho standardin ISO 8665 mukaan, r [1/min] potkurin kierrosluku minuutissa ja sallittu leikkausjännitys τ d [N/mm 2 ] taulukosta 23.2. Taulukko 23.3: Potkuriakselien ja kannattimien materiaalitiedot Materiaali Kemiallinen koostumus σ y a σ u a σ D a τ D AISI 304 X5 Cr Ni 18.9 195 500 195 111 AISI 316, 316L X5 Cr Ni Mo 17.2.2 195 500 195 111 AISI 329 Ei kylmätyöstetty AISI 329 Kylmätyöstetty 17-4 PH, F 16 PH X3 Cr Ni Mo N 27-5-2 X3 Cr Ni Mo N 27-5-2 X5 Cr Ni Cu Nb 16.4 [MPa] [MPa] [MPa] [MPa] 500 650 325 185 780 900 450 256 720 1000 500 285 DX45, Uranus b X2 Cr Ni No N 22.5.3 450 660 330 188 E24/A - 235 400 200 114 E32-AH 32-315 470 235 133 E36-AH 36-355 490 245 139 Pronssi-Mn - 245 510 245 139 Pronssi-Ni-Al - 390 740 370 210 Monel 400-350 550 275 156 Monel 500-690 960 480 273 τ D = 0,57 σ D a,jossa σ D a = min(σ y ; 0,5σ u ) 23.7.2 23.7.3 Joustavat akselilaipat ja vakionopeusnivelet Vääntöä ja taivutusta tasaavan joustavan akselilaipan tai vakionopeusnivelen tulee soveltua kyseessä oleville vääntö- ja taivutusmomenteille valmistajan suositusten perusteella. Painelaakerit perustuksineen Painelaakeri tulee olla painelaakerin valmistajan ohjeiden mukaisesti mitoitettu.

187 Painelaakerin perustus tulee mitoittaa huomioiden potkurin suurin työntö ja muut rasitukset esimerkiksi jääajossa. 23.7.4 Akselitiivisteet Kaikkien akselitiivisteissä käytettävien materiaalien tulee olla öljynkestäviä. Koko tiivisteen tulee kestää kuumuutta aiheuttamatta vakavaa vuotoa. Akseliläpiviennit vesitiiviissä laipioissa tulee mitoittaa niin, että laipion lujuus, tiiviys ja mahdollinen paloluokitus eivät heikenny. 23.7.5 Akselinkannattajat Akselinkannattajat yhdellä kannattajalla tulee mitoittaa niin, että taivutusvastus W [cm 3 ] on oltava pohjan kohdalla vähintään: W = l d2 112 σ u [cm 3 ] (23.2) jossa l on kannattajan pituus pohjasta akselin keskelle [mm], d akselin halkaisija [mm] ja σ u [MPa] materiaalin murtojännitys taulukon 23.55 mukaan. Akselilaakerin liitoksessa kannattajan taivutusmomentin tulee olla vähintään 60 % edellä mainitusta vaatimuksesta. Akselinkannattajan pohjaliitoksen ja laakeriliitoksen välillä oleva taivutusvastusvaatimus voidaan laskea lineaarisella interpoloinnilla. Kahdella kannattajalla varustetun akselinkannattajan tukivarren taivutusvastus tulee olla vähintään 50 % kaavan 23.2 vaatimuksesta, kun etäisyys l mitataan pohjan normaalin suuntaisesti laakerin keskelle ja kannattajien välinen kulma on alle 70 astetta. 23.7.6 Laakerit Seuraavat vaatimukset koskevat valkometalli- ja vastaavasta materiaalista valmistettuja laakereita. Laakerin ulkohalkaisijan tulee olla vähintään kaavan (23.3) mukainen t = d+230 32 [mm] (23.3) jossa d [mm] on akselin todellinen halkaisija. Laakerin pituuden tulee olla vähintään kolme kertaa akselin halkaisija vannasputken sisällä oleville laakereille ja vähintään kaksi kertaa akselin halkaisija muissa paikoissa. 23.7.7 Laakerietäisyydet Laakerien välinen etäisyys S [m] mitattuna laakereiden keskeltä ei saa ylittää kaavan 23.4 mukaan määritettyä arvoa teräsakseleilla. S = 85 d 85,4 r [m] (23.4)

188 jossa d on akselin halkaisija ja r on akselin pyörimisnopeus kierrosta minuutissa [1/min]. Käytettäessä joustavaa akselilaippaa tulee laakerietäisyyden olla edellisen vähintään taulukon 23.2 mukainen, mutta ei suurempi kuin yllä oleva kaava (23.4) antaa. Taulukko 23.3: Pienin sallittu laakerietäisyys joustavalla akselilaipalla Akselin [mm] halkaisija 25 300 30 400 35 500 40 600 45 700 50 800 55 900 60 1000 70 1100 80 1200 Pienin sallittu laakerietäisyys [mm] 23.8 Vaatimukset vesisuihkupropulsiolle Vesisuihkupropulsiolaitteiden akselikytkinten tulee soveltuvin osin täyttää tämän luvun vaatimukset.

189 24 SÄHKÖJÄRJESTELMÄ 24.1 Tarkoitus Tämän luvun sääntöjen tavoitteena on toimia ammattiveneiden sähkönjakelujärjestelmien asennusohjeena kiinteästi asennettavissa tasavirta ja vaihtovirta sähköjärjestelmissä, joiden nimellisjännite Un 50 VDC ja Un 500 VAC. Säännöillä pyritään varmistamaan riittävä turvallisuus sähköiskuja vastaan, minimoimaan sähköjärjestelmästä aiheutuvan palon riski sekä parantamaan laitteiden toimintavarmuutta sähkönjakelun kannalta. Säännöt eivät käsitä luokiteltujen laitteiden sisäisiä asennuksia. Sääntö eivät puutu sähköisen propulsiojärjestelmän kapasiteettivaatimuksiin, vaan ne on arvioitava tapauskohtaisesti. Sähköisen propulsiojärjestelmän asennuksia on käsitelty standardissa IEC 60092 507. Suojaus elektromagneettista häiriötä vastaan koskee ainoastaan aluksessa käytettävien laitteiden luokitusta (IEC 60533 ja IEC 60945). 24.2 Viitteet Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: - ISO 10133:2012 Small craft Electrical systems Extra-low-voltage d.c. installations - ISO 13297:2012 Small craft Electrical systems Alternating current installations - IEC 60092-507 Electrical installation in ships part 507 Small vessels - ISO 16315 Small Craft Electric propulsion systems 24.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: - sähkönkuormituslaskelma eli sähköbilanssi; - laiteluettelo; - akkukapasiteettilaskelmat; - sähkönjakelun pääkaavio; - sähkökeskusten piirikaaviot; - muut kytkentäkaaviot, mikäli asiaankuuluvaa - maadoituskaavio 1 ); - laitteiden huolto- ja käyttöohjeet; - allekirjoitettu vaatimustenmukaisuusvakuutus, jossa on viittaukset käytettyihin sääntöihin mahdollisine poikkeuksineen

190 - allekirjoitetut testipöytäkirjat kohdan 13 testaus mukaan 1 ) Vaatimusta ei sovelleta pienille järjestelmille ks. 24.4.4. 24.4 Määritelmät 24.4.1 Pääsähkönlähde, varasähkönlähde ja hätäsähkönlähde Pääsähkönlähteellä tarkoitetaan tässä generaattoreita, joiden tuottaman sähkön varassa alus voi toimia merellä. Pääsähkönlähde, eli generaattori voi saada voimansa kuljetuskoneistolta tai apukoneelta. Varasähkönlähde on akku tai akusto, joka ensisijaisesti turvaa tärkeiden kuluttajien sähkönsaannin pääsähkönlähteen ollessa poissa käytöstä. Varasähkönlähde voi sijaita konehuoneessa. Tyypillisesti varasähkönlähteenä toimii aluksen laitteita syöttävä talousakusto ja esimerkiksi paljon virtaa kuluttavien laitteiden omat akut (esim. keulapotkuri, ankkurivintturi). Käynnistysakustoja ei lasketa varasähkönlähteen kapasiteettiin. Aluksilla joilla on lisämerkintä matkustajien kuljetus, on lisävaatimuksia varasähkönlähteelle luvussa 34. Hätäsähkönlähde on itsenäinen, konehuoneen ulkopuolinen akusto tai generaattori lastivesilinjan yläpuolella, jonka tarkoitus on antaa virtaa ainoastaan radiolaitteille, hätävalolle ja radiolaitteisiin liittyville paikannuslaitteille vähintään kahden tunnin ajan (GMDSS). Tarkemmat vaatimukset esitetään Trafi:n määräyksessä Aluksen radiolaitteet (TRAFI/5379). 24.4.2 Tärkeät kuluttajat Tärkeisiin kuluttajiin kuuluvat kaikki aluksen turvalliseen kulkuun kuuluvat järjestelmät. Näitä ovat esimerkiksi seuraavat, mikäli asiaankuuluvaa: - propulsiokoneiston järjestelmät; - ohjailujärjestelmä; - kulkuvalot; - pilssipumput; - radiolaitteet; - navigointilaitteet; - kommunikointilaitteet; - kiinnitys- ja ankkurointilaitteet; - sähkötoimiset ovet ja luukut; - palonhälytys- ja sammutusjärjestelmät; ja - hätävalaistus 24.4.3 Pääjännite Pääjännitteellä tarkoitetaan jännitetasoa, jota aluksen pääsähkönlähde syöttää.

191 24.4.4 24.4.5 Pieni järjestelmä Pienissä tasavirtajärjestelmissä pääsähkönlähteiden yhteisteho on korkeintaan 2 kw (166 A 12 V, 83 A 24 V) ja varasähkönlähteiden kapasiteetti on korkeintaan 3 kw (250Ah 12 V, 125 Ah 24 V). Pieni vaihtovirtajärjestelmä on sellainen, jossa vaihtovirtaa ei käytetä pääjännitteenä, järjestelmä on yksivaiheinen ja pääsulakkeen koko on enintään 1 x 16 A. Luokse päästävyys Luokse päästävä ja helposti luokse päästävä on määritelty luvussa 32. 24.5 Soveltaminen 24.5.1 Sähköjärjestelmä Veneen sähköjärjestelmä tulee suunnitella ja asentaa IEC 60092-507 mukaan, pois lukien pienet järjestelmät. Tämän ohjeen lisävaatimuksia ja poikkeuksia on noudatettava. Laitevalmistajan esittämiä erityisvaatimuksia on noudatettava. 24.5.2 Pienet järjestelmät Tasavirtajärjestelmän tai vaihtovirtajärjestelmän täyttäessä määritelmät pienille järjestelmille, saa tämän luvun sijaista käyttää kyseiseen järjestelmään standardeja ISO 10133 ja ISO 13297 noudattaen aina lisäksi tämän luvun kohtia; - 3 Dokumentointi; - 9 Akustot; - 10 Generaattorit ja latauslaitteet; - 12 Laitteiden suojausluokat - 13 Testaus. 24.5.3 Sähköpropulsio Sähköisen propulsiojärjestelmän asennuksia tehdään standardin IEC 60092 507 mukaisesti. 24.6 Yleistä 24.6.1 Valinta, suunnittelu, mitoitus ja asennus Kaikki aluksen toiminnalle oleelliset, kiinteästi asennetut laitteet on valittava ja asennettava niin, että ne soveltuvat kyseisen aluksen käyttöön ottaen huomioon sen suunnitteluluokan ja mahdolliset erikoistehtävät. Sähkölaitteet ja laitteistot on suunniteltava ja asennettava niin, etteivät ne aiheuta hengen tai omaisuuden vaaraa. Myös mahdollinen valokaaren vaara tulee ottaa huomioon asennettaessa sähkölaitteita ja järjestelmiä.

192 Laitteista ei saa koitua sähköisesti tai sähkömagneettisesti kohtuutonta häiriötä, eikä niiden toiminta saa häiriintyä helposti sähköisesti tai sähkömagneettisesti. Laitteiden tulee olla IEC 60533 tai IEC 60945 mukaisia soveltuvin osin. Kaikkien laitteiden tulee olla luokse päästäviä käyttötoimenpiteitä ja huoltoa varten. Laitteet tulee valita ja mitoittaa siten, että ne toimivat vikaantumatta huomioiden aluksen kiihtyvyydet ja värähtelyt (esim. jääajo), roiskevesi, lämpötila, merivesi, kemikaalit ja öljyt, UV-säteily, sekä muut odotettavissa olevat olosuhteet. Laitteiden liikkumavara tulee huomioida laitteisiin liittyvissä kaapeleissa, putkissa jne. 24.6.2 Kuljetuskoneiston käynnistyspiiri Vain alle 100 kw:n kuljetuskoneiston käynnistyssähköjärjestelmässä voidaan hyväksyä koneen rungon käyttäminen johtimena käynnistyksen aikana. 24.7 Jakeluverkko Jakeluverkon kaikki osat tulee yli 15 m pituisissa metallirunkoisissa veneissä varustaa maavuodon valvonta- ja hälytysjärjestelmällä. Järjestelmä on varustettava testausmahdollisuudella. Kaikki jakelukeskukset ja kuluttajat tulee varustaa luotettavalla erotusmahdollisuudella huoltotoimenpiteitä varten, esimerkiksi molemmat navat katkaisevalla kytkimellä tai katkaisijalla. Kuitenkin kaasuvaroitin, murtohälytin, lämmitin sekä automaattinen pilssipumppu voidaan kytkeä ilman erotusmahdollisuutta. Tällöin niillä tulee olla omat oikosulkusuojat. 24.8 Aluksen sähkönkehitys 24.8.1 Aluksen pääsähkönlähde Aluksen pääsähkönlähteenä tulee olla vähintään yksi generaattori, joka voi olla varustettu omalla apukoneella tai saada voimansa aluksen pääkoneelta. Suunnitteluluokan A ja B aluksilla tulee olla vähintään kaksi pääsähkönlähdettä, eli generaattoria. Aluksen jokaisen pääsähkönlähteen kapasiteetin tulee olla riittävä koko aluksen sähköntarpeelle kaikissa operointitilanteissa. 24.8.2 24.8.3 Aluksen varasähkönlähde Aluksella tulee olla akku tai akusto turvaamassa tärkeiden kuluttajien sähkönsaanti pääsähkönlähteen ollessa poissa käytöstä. Hätäsähkönlähde GMDSS-järjestelmään liittyvien radiolaitteiden (VHF), hätävalon ja radiolaitteisiin liittyvien paikannuslaitteiden (GPS) hätäsähkönlähde tulee olla riippumaton konehuoneessa olevasta akustosta.

193 24.9 Akut ja akustot Mikäli aluksen pää- ja/tai apukone on sähkökäynnisteinen, tulee aluksella olla sekä kulutusakusto että käynnistysakusto. Normaalitilanteessa käynnistysakustoja ei saa käyttää muiden kuin käynnistettävän koneen järjestelmien syöttämiseen, pois lukien rinnankytkentä kulutuspiiriin poikkeustilanteessa. Kulutus- ja käynnistysakustojen välille tulee järjestää rinnankytkentämahdollisuus. Kulutusakkujen on voitava toimia myös käynnistysakkuina ja päinvastoin. Kulutusakuston tulee voida toimia radiolaitteiden virtalähteenä normaalitilanteessa, mutta lisäksi on oltava erillinen vain radiolaitteita syöttävä hätäsähkönlähde. 24.9.1 Akuston mitoitus Varasähkönlähde tulee mitoittaa siten, että kulutusakusto pystyy syöttämään aluksen tärkeitä kuluttajia ilman päävirtalähteitä ja ilman hätäsähkönlähdettä vähintään kolmen tunnin ajan, kun alus ei ole kulussa ja yhdessä osastossa on tyhjennyskapasiteettia vastaava vuoto huomioiden hätäradioliikenne, esiintyvät tilannevaihtoehdot ja olosuhteet. Hätäsähkönlähde tulee erikseen mitoittaa siten että sillä pystyy syöttämään GMDSSlaitteita itsenäisesti vähintään kahden tunnin ajan. Tarkemmat vaatimukset on esitetty Trafin määräyksessä aluksen radiolaitteille. Käynnistysakuston kapasiteetin tulee täyttää moottorinvalmistajan vaatimukset ja olla edellisen lisäksi vähintään kaavan 24.1 mukainen: 3 MCA 200 + 80 P [A] (24.1) jossa MCA on akun nimelliskäynnistysvirta 0 C 30 sekunnin ajan ja P käynnistettävän moottorin nimellisteho (kw). Täyden käynnistysakuston tulee pystyä kuuteen 10 sekunnin käynnistyskertaan 0 C lämpötilassa ilman välilatausta. 24.9.2 Akuston tuuletus Akuston kokonaiskapasiteetin ollessa korkeintaan 5 kwh (416Ah 12 V, 208 Ah 24 V), tulee akusto asentaa yläosastaan tuuletettuun tilaan ja akkunestettä kestävään kaukaloon tai laatikkoon. Akuston kokonaiskapasiteetin ylittäessä 5 kwh (416Ah 12 V, 208 Ah 24 V), tulee akusto asentaa erilliseen yläosastaan ulkoilmaan tuuletettuun tiiviiseen akkunesteitä kestävään akkutilaan. Akuston tai akun saa asentaa oleskelutilaan, mikäli se on ulkotiloihin tuuletetussa tiiviissä laatikoissa tai kaapissa ja akuston kapasiteetti on alle 5 kwh. Tuuletusaukkojen yhteenlaskettu pinta-ala, tilan yläosasta ylöspäin viettäen, tulee olla vähintään 800 mm2 jokaista akuston kilowattituntia kohden.

194 Akkukaapin tai -huoneen ollessa pakkotuuletettu, tulee akkujen pikalataus keskeyttää, mikäli tuuletus pysähtyy. Tuuletuksen ollessa sähköinen on sen oltava kipinäsuojattu. 24.9.3 24.9.4 Suojaus konetilan paloa ja vuotoa vastaan Mikäli akkuasennus sijaitsee samassa vesitiiviissä osastossa kuin konehuone, tulee akkujärjestely tehdä niin, että akut eivät mene oikosulkuun jos vesi tässä osastossa nousee lastivesilinjaan asti. Akkuasennuksen kiinnitys Akut tulee kiinnittää luotettavasti, siten että ne kestävät jokaiseen suuntaan voiman joka vastaa vähintään kaksi kertaa niiden painoa, akun liikkumatta yli 10 mm. Lisäksi asennuksen kaapeleineen tulee kestää vallitsevat kiihtyvyydet ja tärinä. 24.10 Generaattorit ja varaajat Akkuja tulee pystyä lataamaan jatkuvasti aluksen ollessa kulussa. 24.10.1 Kapasiteetti Pääsähkönlähteiden, eli generaattorien täytyy yhdessä pystyä lataamaan kaikki akustot korkeintaan 10 tunnissa 80 % täyttöasteeseen sähkökuormituslaskelman mukaisen nimelliskulutuksen ollessa samanaikaisesti päällä. Itsenäisen pääsähkönlähteen tulee pystyä kasvattamaan vajaiden akustojen varaustilaa suurimman kulutuksen ollessa samanaikaisesti päällä. Latausvirta tulee jakautua akustoille automaattisesti akustojen varaus- ja kuormitustilan mukaan. Ladattavien akustojen kokonaiskapasiteetin ylittäessä 2 kwh, tulee aluksella olla ulkoisesta sähköverkosta virtaa saava varaaja, jonka suurimman latausvirran tulee olla vähintään 5 % ladattavien akustojen nimelliskapasiteetista [Ah] varaajan ylläpitäessä lisäksi aluksen muuta käyttövirtaa. 24.11 Sähkökeskukset ja kotelot Koteloiden tulee olla riittävän lujia, ne eivät saa edistää paloa ja kaapelit tulee tuoda niihin jos mahdollista alhaalta. Mikäli kaapelit tuodaan sivulta tai ylhäältä, on läpiviennin oltava tiiveysluokkaa IP56. Kaikki kotelot, mikäli niitä on aluksessa useampia kuin yksi, on varustettava pysyvillä merkinnöillä, joista ilmenee vähintään kotelon tunnus, nimi ja pääjännite. Ulkokansilla ja konetiloissa tulee käyttää korroosionkestäviä kilpiä. Koteloiden sisäiset laitteet, kuten releet, tulee merkitä piirikaaviota vastaavin tunnuksin. Merkinnät voidaan tehdä esimerkiksi kosteudenkestävin tarroin. Kotelo- ja muiden laitetilojen lämmittimet on mitoitettava jatkuvaa käyttöä varten ja varustettava termostaatilla.

195 Sähkökeskuksen tai luukun sisäpuolella tulee olla keskuksen kytkentäkaavio ja aluksessa tulee löytyä sähkökaaviot. 24.12 Laitteiden suojausluokat Laitteiden suojausluokat tulee täyttää IEC 90092 507 vaatimukset, lukuun ottamatta pieniä järjestelmiä, joille sovelletaan standardeja ISO 10133 ja ISO 13297. 24.13 Testaus Aluksen kaikille sähköjärjestelmille tulee suorittaa visuaalinen ja toiminnallinen testi ennen sen luovutusta IEC 690062-507 mukaan. - Maadoituksen johtavuusmittaus 1 ) - Eristysvastusmittaus 1 ) - Kytkintaulujen ja jakokeskusten kuormitustestit 1 ) - Jännitealenemat tärkeillä laitteilla - Laitteiden toimivuus 1 ) Vaatimusta ei sovelleta pienille tasavirtajärjestelmille. Kaikista testeistä laaditaan pöytäkirjat, jotka liitetään osaksi aluksen dokumentaatiota.

196 25 SISUSTUS 25.1 Tarkoitus Tämän luvun sääntöjen tarkoituksena on varmistaa, että aluksessa turvataan tietyt perusmukavuudet mitä tulee ilmastointiin, käymälän järjestelyyn, tuuletukseen ja makeaveden saantiin. 25.2 Viitteet Tässä luvussa viitataan kansainväliseen standardiin ISO 8099:2000 Small craft Toilet waste retention systems 25.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi riittää, että järjestelmät näkyvät yleisjärjestelypiirustuksessa. 25.4 Käymälät Suunnitteluluokan A ja B aluksissa, joissa suurin henkilöluku ylittää 10, tulee olla käymälä, pois lukien alukset joissa ei ole säätiiviitä oleskelutiloja. Käymälässä tulee olla suljettava ovi ja hyvä valaistus. Jokaisessa käymälässä tulee olla käsienpesuallas vedellä ja viemärillä. 25.5 Ilmanvaihto Oleskelutilan tulee olla tuuletettu niin, että riittävä määrä ilmaa kiertää tilassa silloin kun ovet, valoventtiilit, ikkunat ja vastaavat aukot ovat suljettuna. Tulo- ja poistoilman aukot on sijoitettava niin, että saavutetaan riittävä tuuletus ja ilmankierto kosteuden poistamiseksi sisätiloista. Tuloilman tuuletusaukko on sijoitettava niin, että pakokaasuja ja polttoainehöyryjä ei niiden kautta voi päästä veneen sisätiloihin. Lämmittimien ja liesien pakokanavien ja polttoainesäiliön huohotus- ja täyttöaukkojen tulee sijaita vähintään 400 mm päässä sisätilan tuuletusaukoista. Jos käytetään luonnollista tuuletusta, ilmanvaihtokanavien tulee olla mahdollisimman lyhyet ja suorat. Luonnollisen tuuletuksen tulo- ja poistoilmakanavien poikkipinta-alan tulee olla vähintään 7,5 cm 2 jokaista istumapaikkaa kohden tai muutoin vastaavan tehoinen. Veneissä joissa on avoliekkinen liesi, tai lämmitin, joka ottaa paloilmaa sisätiloista, tulee tuuletuskanavat mitoittaa lämmittimen tai lieden tehon [W] ja tilan suurimman henkilöluvun perusteella. Lämmittimelle tai liedelle vaadittava tuuletuspinta-ala on 22 cm 2 jokaista lämmittimen nimellistehon kilowattia kohden. Lieden yläpuolelle tulee asentaa koneellinen poistoilmatuuletin joka johtaa ulkoilmaan.

197 Käymälässä tulee olla erillinen veneen ulkopuolelle johtava poistoilmakanava joka toimii painovoimaisesti tai koneellisesti. 25.6 Makeavesijärjestelmä Makeavesisäiliön tulee olla helposti puhdistettava. Säiliössä tulee olla tarkastusluukku, jonka halkaisija on vähintään 150 mm. Makeavesisäiliö tulee olla tyhjennettävissä kokonaan pohjaventtiilin tai imuputken kautta. Imuputken tulee imeä säiliön pohjassa olevasta upotuksesta.

198 26 HENKILÖTURVALLISUUS 26.1 Tarkoitus Tämän luvun tarkoituksena on minimoida yli laidan putoamisen riski ja helpottaa pääsyä takaisin alukseen, minimoida epäsopivista järjestelyistä johtuva loukkaantumisriski aluksessa, määrittää hätätiet ja hätäuloskäynnit sekä tehdä aluksessa oleville henkilöille mahdolliseksi saavuttaa ja käyttää pelastusvälineitä hätätilanteessa. Huom! Kappaleissa 33-42 voidaan esittää alustyyppiin liittyviä lisävaatimuksia. 26.2 Viittaukset Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: - ISO 15085: 2003+A1:2009 Small craft Man-overboard prevention and recovery - ISO 9094-1:2003 Small craft Fire protection Part 1: Craft with hull length up to and including 15 m - ISO 9094-2:2002 Small craft Fire protection Part 2: Craft with hull length of over 15 m - ISO 14946:2001 Small craft Maximum load capacity 26.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi riittää, että järjestelyt näkyvät piirustuksissa. 26.4 Työkansi 26.4.1 26.4.2 26.4.3 Määritelmä Työkannella tarkoitetaan tässä ulkotiloja, joilla henkilöt voivat seistä tai kävellä aluksen normaalin käytön aikana. Luokse päästävyys Aluksen yleisjärjestelyn tulee täyttää luvun 31 (Luokse päästävyys ja huollettavuus) vaatimukset. Työkannen minimileveys Turvallisen kulun mahdollistamiseksi tulee työkannen alueen olla kannen reunan vieressä sekä poikittais- että pitkittäissuunnassa - vapaa, jatkuva ja lastivesilinjaan (LC2) nähden enintään 15 kallistettu; ja - vähintään 100 mm levyinen suunnitteluluokassa D, 120 mm levyinen suunnitteluluokassa C ja 150 mm levyinen suunnitteluluokassa A ja B.

199 26.4.4 26.4.5 Työkannen jatkuvuus Työkansien tulee olla yhdistettyjä toisiinsa. Tämä voi sisältää kulun sisätilojen läpi. Mikäli korkeus muuttuu tai esteitä joudutaan ohittamaan, sovelletaan erityisiä ehtoja (ks. standardi ISO 15085 4.4). Yli laidan putoamisen ehkäiseminen Työkannelta yli laidan putoamisen ehkäiseminen saavutetaan soveltamalla jotakin taulukossa 27.1 listatuista asianmukaisista vaihtoehdoista lisättynä mahdollisilla aluksen tyyppiin ja tarkoitukseen liittyvillä lisävaatimuksilla ottaen huomioon aluksen suunnitteluluokka. Aluksen eri alueilla voidaan soveltaa eri vaihtoehtoja. Taulukko 26.1: Vaatimukset Suunnitteluluokka Turvakeino A B B C C D Pintojen liukuesteet x x x x x x Varvaslista x x x Kädensijat työkannella x x x x x x Kaiteet tai mantookit x x x a Kiinnityspisteet turvavaljaille x x x Kahvat nopeissa veneissä x x x x x x Kehon tukeminen nopeissa veneissä ja hätäkatkaisija x x x x x x Takaisin veneeseen nouseminen x x x x x x a Kaiteita ei vaadita työkannen alueilla jos niillä liikutaan vain kun vene kulkee alle 4 solmun nopeutta tyynessä vedessä, esim satamaan saavuttaessa Kaikissa suunnitteluluokissa voidaan käyttää korkeamman luokan vaatimuksia. Kohdan 4.8 mukaista kädensijaa voidaan käyttää myös kiinnityspisteenä turvavaljaille. Eri vaihtoehtoja voidaan myös yhdistää edellyttäen, että suunnitteluluokan minimivaatimukset täyttyvät. Esimerkki: Varvaslista, joka täyttää kädensijalle asetetut vaatimukset ja joka on sijoitettu alle 300 mm päähän työkannen reunasta. 26.4.6 26.4.7 Pintojen liukuesteet Työkansien tulee olla varustettu liukuestein. Liukuesteen ei tarvitse olla jatkuva, mutta liukuesteellisten pintojen välinen etäisyys ei saa olla suurempi kuin 75 mm. Varvaslistat Varvaslistojen tulee sijaita niin lähellä työkannen ulkoreunaa kuin käytännössä mahdollista. Varvaslistaa ei vaadita kannen takareunassa tai kulkuporttien kohdalla.

200 Varvaslistan yläreunan korkeuden tulee olla viereisestä työkannen tasosta mitattuna 25 mm. 26.4.8 26.4.9 Kädensijat työkansilla Kädensijat, jotka ovat alle 300 mm etäisyydellä työkannen ulkoreunasta sisäänpäin, tulee sijoittaa vähintään 500 mm korkeudelle kansitasosta, mutta ei viereistä ylärakennetta korkeammalle. Yli 300 mm etäisyydelle työkannen ulkoreunasta sisäänpäin asennetut kädensijat voi sijoittaa mille korkeudelle tahansa. Kaiteet ja mantookit Partaan ja/tai kaiteen korkeuden tulee olla vähintään 750 mm aluksissa, joiden runkopituus on enintään 15 m, ja vähintään 1000 mm aluksissa, joiden runkopituus on yli 15 m. Partaassa tai kaiteessa ei saa olla yli 230 mm aukkoa alimman poikkituen alapuolella. Muiden poikkitukien etäisyyden tulee olla enintään 300 mm. Mikäli alukseen on asennettu mantookit, sovelletaan korkeuksille ja aukkojen koolle samoja vaatimuksia kuin kaiteille. Muuten mantookien tulee noudattaa standardia ISO 15085. Kulkuaukkojen porttien/ketjujen on oltava lukittavia kiinni-asentoon. Mantookit on varustettava kiristysmahdollisuudella. 26.4.10 Kiinnityspisteet turvavaljaille Soveltuvat kiinnityspisteet (ks. standardi ISO 15085) tulee sijoittaa seuraavasti: - 1 m etäisyydelle pääluukun tai oven reunasta; - 2 m etäisyydelle kaikista ulko-ohjauspaikoista; ja - 2 m etäisyydelle vinssistä tai hinaukseen tarvittavasta vahvasta pisteestä. Kiinnityspisteet eivät saa sijaita kauempana kuin 3 m etäisyydellä toisistaan. Kiinnityspisteen tulee mahtua halkaisijaltaan 15mm ympyrän sisään. Turvavaljaiden kiinnityspisteenä voi toimia veneen osa jota ei ole nimenomaisesti siihen suunniteltu, esimerkiksi kädensija. 26.4.11 Istuimet Normaalisti jokaiselle henkilölle tulee olla istuin. Suunnitteluluokassa C ja D hyväksytään vaihtoehtoisesti seisomapaikat, joille sovelletaan samoja vaatimuksia kiinnipitomahdollisuuksien suhteen kuin istumapaikoille. Istuimen vähimmäismittojen tulee olla luvun 1 kohdan 12.1 mukaiset. Leveys- ja syvyysvaatimus ei koske istuimia, joissa henkilön on tarkoitus istua hajareisin. Veneissä, joiden suurin sallittu nopeus ylittää 10 LH tai 25 solmua, ilmatäytteisiä osia ei hyväksytä istuimiksi.

201 Istuimien ja niiden kiinnitysten tulee olla riittävän kestäviä suunniteltuihin käyttöolosuhteisiin. Yksittäiselle henkilölle tarkoitetun istuimen tulee kestää 1,8 kn voima mihin tahansa suuntaan murtumatta, sekä vallitsevat pystykiihtyvyydet kohdan 7.4 mukaan. Jokaisella istumapaikalla tulee olla vähintään yksi kädensija. Aluksen altistuessa täydellä kuormalla yli 4 g pystykiihtyvyyksille Luvun 7 kohdan 7.4 mukaan, tulee miehistölle järjestää keinot pystykiihtyvyyksien vaimentamiseksi esimerkiksi hyvin pehmustetuilla satulaistuimilla tai jousitetuilla istuimilla. Vaimennetun istuimen sijoittelussa tulee huomioida istuimen ja pään liikkeet siten, että henkilö ei satuta itseään aluksen rakenteisiin. 26.4.12 Kädensijat nopeissa veneissä Veneissä, joiden suurin nopeus ylittää 10 LH tai 25 solmua, tulee suunnitteluluokasta riippumatta olla järjestelyt mukana olijoiden tukemiseksi siten, että laidan yli sinkoutumisen vaara tiukoissa käännöksissä, suurissa kiihtyvyyksissä tai merenkäynnistä aiheutuvissa liikkeissä minimoidaan. Tuen järjestämiseksi istumapaikan yhteydessä tulee jokaiselle henkilölle valita jokin seuraavista vaihtoehdoista: - yksi kädensija sekä kehon tuki kohdan 26.4.13 mukaisesti; tai - kaksi kädensijaa niin, että jatkuva kiinnipito molemmin käsin on mahdollista. Huom! Kahdeksi kädensijaksi voidaan katsoa myös yksi kädensija, johon voi tarttua kaksin käsin siten, että käsien välinen etäisyys on vähintään 200 mm. Kädensijojen on sijaittava istumapaikkaan nähden siten, että henkilön on mahdollista pysyä paikallaan tukevasti. Istuvalle henkilölle tämä tarkoittaa sitä, että kädensijojen on sijaittava vähintään 0,3 m istuimen yläpuolella ja seisovalle henkilölle vähintään 1,0 m kannen yläpuolella. Yhden käden otteelle tarkoitetun kädensijan on kestettävä 1,8 kn voima mihin tahansa suuntaan kiinnityspisteen samanaikaista käyttäjää kohden. 26.4.13 Kehon tukeminen nopeissa veneissä Veneissä, joiden suurin nopeus ylittää 10 LH tai 25 solmua ja joissa mukana olijat istuvat, tulee työkannella olevat istuimet varustaa kehoa tukevalla osalla, joka on vähintään 120 mm korkea istuimen kovasta pohjasta, tai mikäli istuimessa on pehmuste, kokoon puristetusta pehmusteesta mitaten. Kehoa tukevan osan tarkoitus on estää henkilöä putoamasta ensisijaisesti yli laidan tai korkeamman tason reunan.

202 Mikäli veneessä olijat seisovat tai nojaavat istuimeen, voi kehon tuenta antaa tukea vain selälle. Jos veneessä olijat istuvat hajareisin satulamaisella istuimella, voidaan kehon tukemisen katsoa tapahtuvan polvien avulla. Satulamainen istuin tai nojaistuin on mitoitettava rakenteelliselta kestoltaan kuten yksittäinen istuin. Nopeissa veneissä vaaditaan lisäksi hätäkatkaisija joka sammuttaa moottorin jos kuljettaja horjahtaa paikaltaan. 26.4.14 Takaisin veneeseen nouseminen Kaikissa veneissä tulee olla kiinteästi asennetut pelastautumistikkaat tai vastaava järjestelmä, jonka avulla veteen joutuneella henkilöllä on mahdollisuus päästä veneeseen ilman apua. Noustessa veneen alle taittuvia tikkaita ei hyväksytä. Alimman askelman tulee ulottua vähintään 560 mm kevyen kuorman vesilinjan alapuolelle. Lisäksi tulee olla soveltuvat kädensijat työkannelle nousemiseksi. Mikäli veneeseen ei asenneta yllä kuvailtua kiinteää pelastautumisjärjestelyä, tulee osoittaa käytännön kokeella että veneeseen on mahdollista päästä ilman apua. Testihenkilön tulee painaa kuivana 85 kg varusteineen ja hänellä tulee olla soveltuva henkilökohtainen vaatetus ja kelluntaväline päällä kokeen aikana. 26.5 Loukkaantumisriskin minimointi aluksessa 26.5.1 26.5.2 26.5.3 26.5.4 26.5.5 Ovet ja kulkutiet Ovien ja kulkuteiden leveyden tulee olla vähintään 500 mm. Terävät reunat Aluksessa ei sallita teräviä reunoja tai ulkonemia, jotka voivat aiheuttaa henkilöiden loukkaantumisen. Kannella ei saa olla kompastumisvaaraa. Painavien esineiden kiinnitys Painavien irrallisten esineiden kiinnittämiseksi tulee järjestää soveltuvat välineet. Kuumat pinnat Kuumat pinnat tulee suojata, mikäli niiden lämpötila ylittää 80 C ja niiden sijainti on sellainen, että ne voivat vahingossa joutua kosketuksiin henkilöiden kanssa. Pyörivät koneenosat Pyörivät koneet ja koneenosat tulee suojata niin, että loukkaantumiset voidaan välttää (ks. myös luku 21 Propulsiokoneisto).

203 26.5.6 Putoaminen ja kaatuminen Työkannen lisäksi miehistötiloissa tulee huomioida, että vammautumisen riski aluksen käytävillä, portaissa ja istumapaikoilla pidetään pienenä kädensijojen ja tarvittaessa suojakaiteiden avulla. 26.6 Hätätiet ja hätäuloskäynnit Ihmisten evakuointiin aluksen sisältä pelastusvälineiden luo palo- tai uppoamistilanteessa tulee järjestää mahdollisuudet. Seuraavat vaatimukset tulee täyttää riippumatta asuintilojen järjestelystä: - mikäli hätäteitä on kaksi, vain toinen niistä voi kulkea konetilan läpi; - mikäli hätätie ohittaa keittimen tai avoliekkisen lämmittimen jonkin pinnan alle 750 mm etäisyydeltä, tulee järjestää toinenkin pakotie; - suljetussa pentterissä ei tätä vaatimusta sovelleta, jos keittimen takana on umpikuja alle 2 m etäisyydellä; ja - mikään hätätie ei saa kulkea suoraan keittimen tai avoliekkisen lämmittimen ylitse. 26.6.1 Avoimet asuintilat Mikäli oleskelu- tai nukkumatiloja ei ole erotettu lähimmästä uloskäynnistä, eli ihmiset voivat siirtyä sille kulkematta minkään oven läpi, sovelletaan seuraavaa: - etäisyys lähimmälle uloskäynnille ei saa ylittää L H /3 tai 5 metriä, kumpi on pienempi; ja - etäisyys tulee mitata lyhimpänä vaakasuorana etäisyytenä uloskäynnin keskipisteen ja o kauimmaisen pisteen, jossa henkilö voi seistä seisomakorkeudesta riippumatta; tai o vuoteen keskipisteen välillä, kumpi tahansa on kauempana. 26.6.2 Suljetut asuintilat Mikäli oleskelu- tai nukkumatila on erotettu lähimmästä pääuloskäynnistä laipiolla ja ovella, tulee hätätiet ja uloskäynnit järjestää ottaen huomioon ihmisten loukkuun jäämisen riski ja - asuinosastolla tulee olla useampi kuin yksi hätätie, joka lopulta johtaa ulkoilmaan, paitsi jos kyseessä on yksi hytti tai tila, jossa on tarkoitus oleskella enintään neljä henkilöä, ja jos uloskäynti johtaa suoraan ulkoilmaan kulkematta konetilan läpi tai ylitse tai keittimen ylitse, eikä hytissä ole keitintä tai avoliekkistä lämmitintä; - yksittäisten hyttien, jossa joissa on tarkoitus oleskella enintään neljä henkilöä, ja joissa ei ole keitintä tai avoliekkistä lämmitintä, hätätiet voivat muodostaa yhteisiä hätäteitä enintään 2 m matkalla mitattuna ovesta tai sisäänkäynnistä; - suihku- ja käymälätiloja pidetään osana tilaa tai käytävää, johon niiden ovet avautuvat, eikä niille siten vaadita vaihtoehtoisia hätäteitä; ja - monikerrosjärjestelyissä uloskäynnit eivät saa johtaa samaan asuinosastoon.

204 26.6.3 Hätäuloskäynnit Asuintilojen kaikissa uloskäynneissä tulee olla seuraavat vapaat aukot: - suorakaidemuoto vähintään 500 x 500 mm; ja - muu muoto: uloskäynnin tulee olla riittävän suuri, jotta sen sisään voidaan piirtää halkaisijaltaan 500 mm ympyrä. Hätäuloskäyntien tulee olla helposti luokse päästäviä. Sääkannelle tai ulkoilmaan johtavien uloskäyntien tulee olla vapaasti avattavissa sekä sisä- että ulkopuolelta, kun ne ovat varmistettuja mutta eivät lukittuja. Mikäli kansiluukku on suunniteltu hätäuloskäynniksi, tulee se varustaa askelmilla, tikkailla tai portailla. Pystysuora etäisyys ylimmän askelman ja hätäuloskäynnin välillä ei saa ylittää 1,2 metriä. Nämä apuvälineet tulee sijoittaa pysyvästi kyseiseen asuintilaan sekä merkitä, elleivät ne ole itsestään selviä. Hätätiet, mikäli ne eivät ole itsestään selviä, ja -ovet tulee merkitä asiaankuuluvin ISO- tai kansallisin symbolein. 26.6.4 Hengenpelastusvälineiden luokse päästävyys Hengenpelastusvälineiden tulee olla helposti luokse päästäviä sääkannelta (määrittely ks. luku 2). Aluksissa, joiden tulee täyttää vuotovakavuusvaatimukset luvun 6 mukaan, tulee hengenpelastusvälineiden olla helposti luokse päästäviä minkä tahansa osaston täyttymisen jälkeisessä tasapainotilanteessa.

205 27 PALOTURVALLISUUS 27.1 Tarkoitus Tässä luvussa esitettyjen sääntöjen tarkoituksena on tunnistaa palovaarat, joita esiintyy alusta käytettäessä, sekä antaa keinoja mahdollisen palon seurausten minimoimiseksi. Pienissä aluksissa (L H 15 m) päätarkoituksena on havaita, rajoittaa ja sammuttaa mikä tahansa palo sen syttymispaikassa, ja järjestää tehokkaiden sammutusvälineiden välitön saatavuus. Suuremmissa aluksissa tarkoituksena on lisäksi rajoittaa palavien materiaalien sekä palaessaan savua ja myrkyllisiä kaasuja synnyttävien materiaalien käyttöä, ja suojata pakokeinoja ja suojata poistumisteitä. 27.2 Viittaukset Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: - The 2000 International Code of Safety for High-Speed-Craft (2000 HSC Code) - IMO MSC/Circ.911, Interpretation of fire protection related provisions of the HSC Code - International Code for Fire Safety Systems (FSS Code)2007 edition - International Code for Application of Fire Tests Procedures (FTP Code) 2010 - ISO 9094 Small craft Fire protection - ISO 14895:2003 Small craft -- Liquid-fuelled galley stoves - ISO 4589-3:1996 Determination of burning behaviour by oxygen index -- Part 3: Elevated-temperature test - ISO 10239:2008 Small craft -- Liquefied petroleum gas (LPG) systems - ISO 9705 Fire tests -- Full-scale room test for surface products - ISO 5066 Reaction-to-fire tests -- Heat release, smoke production and mass loss rate 27.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: - Piirustukset ja muut dokumentit, joista ilmenee, mikäli asiaankuuluvaa: - palonkestävät laipiot; - edellä mainittujen rakenne ja materiaalit; - suuren palovaaran alueet (konehuone, vaarallisten aineiden säilytys); - pentteri; - hätätiet; ja - sisustusmateriaalien hyväksynnät tai testiraportit o kaaviot tuuletuskanavista; o palosammutuskaluston tiedot:

206 kiinteän sammutusjärjestelmän valmistaja, tyyppi ja kapasiteetti ja asennusvaatimukset; pullojen ja suutinten sijoituspaikat; ja käsisammuttimien tyyppi, kapasiteetti ja sijoituspaikka 27.4 Määritelmät Tässä säännössä esitettyjen määritelmien lisäksi termejä on määritelty myös standardissa ISO 9094. 27.4.1 27.4.2 27.4.3 27.4.4 27.4.5 27.4.6 27.4.7 Paloa hidastavat osastot Paloa hidastavat osastot ovat osastoja, joita rajoittavat laivanvarustedirektiivin (96/98/EC ja 98/85/EC) mukaisesti sertifioidut laipio- ja kansimateriaalit asianmukaisen paloturvallisuusajan. Vaihtoehtoisesti voidaan suorittaa prototyyppilaipiolle tai -kannelle palokoesäännöstön (FTP Code) mukainen palotesti samanarvoisen palonkeston osoittamiseksi. Paloa hidastavat materiaalit Paloa hidastavat materiaalit ovat materiaaleja, jotka ovat palotestimenetelmäkoodin mukaisia ( (FTP Code) ). Palamaton aine Palamaton aine on ainetta, joka ei pala eikä kehitä 750 C lämpötilaan kuumennettuna palavia kaasuja itsesyttymiseen tarvittavia määriä palokoesäännöstön mukaisesti (HSC Code 7.2.3 ja FTP Code). Normaali polttokoe Normaali polttokoe on koe, jossa kyseessä olevan laipion, kannen tai muun rakenteen koekappaleet altistetaan koeuunissa palokoesäännöstössä määritellyn testausmenetelmän mukaisesti (HSC Code 7.2.4). Teräs tai muu samanarvoinen aine Kun käytetään ilmaisua teräs tai muu samanarvoinen aine, tarkoittaa samanarvoinen aine mitä tahansa palamatonta materiaalia, jolla on sellaisenaan tai sen kanssa käytettävän eristyksen ansiosta samanarvoiset rakenne- ja tiiviysominaisuudet kuin teräksellä normaalissa polttokokeessa altistuksen lopussa. Tällainen materiaali on esimerkiksi alumiiniseos riittävästi eristettynä (HSC Code 7.2.5). Huono liekinlevittämiskyky Huono liekinlevittämiskyky tarkoittaa, että siten kuvailtu pinta rajoittaa riittävästi palon leviämistä palotestimenetelmäkoodin mukaisesti (HSC Code 7.2.6). Savutiivis Savutiivis ja kykenevä estämään savun leviämisen tarkoittavat, että palamattomasta tai paloa hidastavasta materiaalista rakennettu osastointi pystyy estämään savun leviämisen (HSC Code 7.2.7).

207 27.4.8 27.4.9 Paloilmaisin ja hälytysjärjestelmä Palonilmaisin- ja hälytysjärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, joka antaa hälytyksen yleensä ohjaamossa ja joka on varustettu palonilmaisimin. Palovaroitin Palovaroittimilla tarkoitetaan erillisiä ilmaisimia jotka toimivat itsenäisesti. 27.5 Palontorjunta 27.5.1 Yleisjärjestelyt Pilssien, joissa voi olla ylivuotaneita syttyviä nesteitä, tulee olla luokse päästäviä puhdistusta varten. Tilat, joissa on bensiini- tai dieselmoottori tai -polttoainesäiliö, tulee erottaa suljetusta asuintiloista standardin ISO 9094 vaatimusten mukaisesti. Konehuoneessa sijaitsevien dieselöljysäiliöiden materiaalin tulee olla metallia. Bensiinisäiliötä ei saa asentaa konehuoneeseen. 27.5.2 27.5.3 Poistumistiet ja hätäuloskäynnit Poistumistiet ja hätäuloskäynnit tulee järjestää luvun 26 mukaisesti. Keittimet ja lämmityslaitteet Avoliekkisten keittimien ja lämmityslaitteiden läheisyydessä olevien materiaalien ja pinnoitteiden tulee kuvassa 27.1 esitettyjen etäisyyksien alueella täyttää seuraavat vaatimukset: - Alue I: lasia, keramiikkaa, alumiinia, terästä tai muuta ainetta, jolla on samanarvoiset palonkesto-ominaisuudet; ja - Alue II: kuten alue I, tai lämpöeristetty mikäli pinnan lämpötila ylittää 80 C täydellä liekillä 10 minuutin aikana lämmitettäessä 200 mm halkaisijan lieriötä. Mitattuna liekin keskeltä, alueen I säde on 140 mm ja korkeus 350 mm. Vastaavat etäisyydet alueelle II ovat 300 mm ja 500 mm (nestekaasu) tai 700 mm (nestemäinen polttoaine). Asennuksen yleisen turvallisuuden tulee noudattaa standardia ISO 9094 ja ISO 14895.

208 Nestekaasu Nestemäinen polttoaine Alue I Alue II Kuva 27.1: Alueet, joille asetetaan erityisiä materiaalivaatimuksia 27.5.4 27.5.5 Nestekaasuasennukset Nestekaasujärjestelmien tulee noudattaa standardia ISO 10239. Kipinäsuojaus Vain standardin ISO 8846 mukaisia kipinäsuojattuja tuotteita saa asentaa tiloihin, joissa on - bensiinimoottori tai -säiliö; - nestekaasupullo; - bensiinipolttoainejärjestelmän osia; - nestekaasujärjestelmän osia lukuun ottamatta liitoksia asuintiloissa lähellä nestekaasulaitteita; tai - kannettava bensiinisäiliö. 27.6 Materiaalivaatimukset ja järjestelyt 27.6.1 Yleistä Seuraavat tilat katsotaan suuren palovaaran alueiksi: - konetilat; - tilat, jotka sisältävät palovaarallisia aineita (leimahduspiste alle 60o, ei koske dieselöljyä) Keittimien ja lämmityslaitteiden ympäristö käsitellään kohdan 27.5.3 mukaisesti. Materiaalien, joita käytetään rakenteisiin tai eristykseen suuren palovaaran alueilla, tulee olla vähintään paloa hidastavia, moottorin puoleisen pinnan tulee olla

209 polttoainetta imemätön ja niiden happi-indeksin tulee olla vähintään 21 standardin ISO 4589-3 mukaan ympäröivän lämpötilan ollessa 60 C. 27.6.2 Paloa hidastavat osastot (runkopituuden ollessa yli 15m) Suuren palovaaran omaavien alueiden tulee muodostaa paloa hidastavia osastoja, jotka on eristetty asuintiloista, työskentelytiloista, käytävistä ja ulkotiloista. Rakenne on oltava palamattomasta aineesta (ks. 27.4.3) tai paloa hidastavasta materiaalista (ks. 27.4.2) ja eristetty vähintään 50 mm paksulla palamattomalla mineraalivillalla, jonka tiheys on vähintään 100 kg/m 3. Materiaaleja joka on testattu ISO 9075 tai ISO 5660 mukaan hyväksytään tässä paloa hidastavana materiaalina. Muista tiloista suuren palovaaran omaavien alueiden rajapinnat on oltava palamattomasta materialista tai paloa hidastavasta materiaalista. Ulkotilaan rajoittuvia teräspintoja ei tarvitse eristää. Eristettä ei tarvitse asentaa enemmän kuin 300 mm vesiviivan alapuolella. Läpiviennit on oltava vähintään A-0 palolaipiolle (FTP Code) hyväksyttyjä ratkaisuja. 27.6.3 Palavien materiaalien käytön rajoittaminen (runkopituuden ollessa yli 15 m) Mikäli eristystä asennetaan alueille, joissa se voi tulla kosketuksiin palavan nesteen tai sen höyryjen kanssa, ei eristysmateriaalien pinta saa läpäistä kyseisiä nesteitä tai höyryjä. Seuraavien pintojen materiaaleilla on vähimmäisvaatimuksena huono liekinlevittämiskyky: - suljetuissa käytävissä ja portaikoissa esillä olevat pinnat; - laipiot (ikkunat mukaan lukien) sekä seinä- ja kattoverhoilut asuintiloissa, valvomoissa ja ohjauspaikoilla; ja - piilossa tai luoksepääsemättömissä olevat tilat suljetuissa käytävissä tai portaikoissa, asuintiloissa, valvomoissa ja ohjauspaikoilla. CE-merkittyjä kestomuovisia luukkuja ei hyväksytä yllä mainituilla pinnoilla. Lämpö- ja äänieristeiden tulee olla palamattomia tai paloa hidastavia yllä mainituilla pinnoilla. Eristyksen yhteydessä käytettävien höyrysulkujen ja liimojen tai kylmälaitteiden putkistojen kiinnikkeissä käytettävien eristeiden ei tarvitse olla palamattomia tai paloa hidastavia, mutta niiden määrä tulee pitää niin pienenä kuin käytännössä mahdollista, ja niiden esillä olevilla pinnoilla tulee olla huono liekinlevittämiskyky. Suljetuissa käytävissä tai portaikoissa esillä olevat pinnat, laipiot (ikkunat mukaan lukien) sekä seinä- ja kattoverhoilut asuintiloissa, valvomoissa ja ohjauspaikoilla tulee

210 olla rakennettu materiaaleista, jotka eivät palaessaan tuota kohtuuttomia määriä savua tai myrkyllisiä aineita, mikä määritetään palokoesäännöstön mukaisesti. 27.6.4 Pakokaasuputkisto Pakokaasuputkistot tulee suunnitella ja järjestää niin, että varmistetaan pakokaasujen turvallinen purkautuminen ulkoilmaan. Pakokaasuputket tulee järjestää niin, että tulipalon riski pidetään mahdollisimman vähäisenä. Tämän saavuttamiseksi pakokaasujärjestelmä tulee eristää, (ei koske vesijäähdytettyjä pakokaasulinjoja) Kaikki tilat ja rakenteet, jotka ovat pakokaasujärjestelmän vieressä tai jotka voivat kuumentua pakokaasujen vaikutuksesta joko normaalissa operoinnissa tai poikkeustilanteessa, tulee valmistaa palamattomasta materiaalista tai olla suojattu ja eristetty palamattomalla materiaalilla korkeiden lämpötilojen varalta. 27.7 Tuuletuksen säätö 27.7.1 27.7.2 Yleistä (runkopituuden ollessa yli 15 m) Kaikkien tuuletusjärjestelmien tulo- ja poistotuloaukot tulee voida sulkea tuuletettavan tilan ulkopuolelta. Tuuletuksen puhaltimien säätö (runkopituuden ollessa yli 15 m) Kaikki puhaltimet, jotka tuulettavat suuren palovaaran alueita, tulee voida pysäyttää jatkuvasti miehitetystä valvomosta tai ohjauspaikasta sen tilan ulkopuolelta, jota ne tuulettavat, ja sen tilan ulkopuolelta, joihin ne on asennettu. Konetilan koneellisen tuuletuksen pysäyttämiseen tarkoitetut välineet tulee erottaa niistä välineistä, joilla pysäytetään muiden tilojen tuuletus. 27.7.3 Palopeltien säätö (runkopituuden ollessa yli 8 m) Palopellit on asennettava paloa hidastaviin tai savutiiviisiin osastoihin ja ne tulee voida sulkea manuaalisesti kummaltakin puolelta sitä osastoa, johon ne on asennettu. Palopellille joka on asennettu normaalisti miehittämättömien tilojen (kuten konehuoneiden, varastojen ja käymälöiden) tuuletuskanavaan, on riittävää että pellin pystyy sulkemaan tuulettavan tilan ulkopuolelta manuaalisesti. 27.7.4 Kannen läpiviennit (runkopituuden ollessa yli 15m) Missä tuuletusjärjestelmät lävistävät kansia, tulee järjestelyn olla sellainen, ettei kannen tehokkuutta estää palon leviämistä heikennetä, ja että savun ja kuumien kaasujen etenemisen todennäköisyyttä tilasta toiseen pienennetään.

211 27.8 Palonilmaisin- ja hälytysjärjestelmät 27.8.1 27.8.2 Yleistä Konehuone tulee varustaa palon havaitsemisjärjestelmällä, jossa on hälytyksen ilmaisin aluksen pääohjauspaikan yhteydessä. Muissa tiloissa riittää palovaroitin alle 15m aluksessa. Suojattavat alueet (runkopituuden ollessa yli 15 m) Suuren palovaaran omaavat alueet sekä muut miehistö- tai yleisissä tiloissa sijaitsevat suljetut tilat, jotka eivät ole jatkuvasti miehitettyjä, kuten käymälät, portaikot, käytävät ja hätätiet, tulee varustaa automaattisilla savunilmaisimilla, jotka ovat kytketty hälytysjärjestelmään. Pentterissä voidaan käyttää kuumuuteen reagoivia ilmaisimia. Propulsiokonehuoneet tulee lisäksi varustaa ilmaisimilla, jotka varoittavat palosta muun kuin savun perusteella. Kaasuturbiineja tulee valvoa liekinilmaisimien avulla. 27.8.3 Järjestelmille asetettavat vaatimukset Vaaditut palonilmaisimet ja hälytysjärjestelmät ja palovaroittimet tulee olla tarkoitettuja meriolosuhteisiin. Kaikkien vaadittujen kiinteiden palonilmaisin- ja -hälytysjärjestelmien ja varoittimet tulee olla koko ajan valmiina välittömään käyttöön. Kunkin ilmaisimen yhteydessä tulee olla selkeä kuvaus siitä, mitä tiloja ilmaisin suojaa ja missä ne sijaitsevat. Tämä ei ole tarpeellista jos hälytin on integroitu anturiin. Tarpeelliset ohjeet ja varaosat testausta ja ylläpitoa varten tulee toimittaa. Palonilmaisimien tulee reagoida kuumuuteen, liekkiin, savuun tai muihin palamiskaasuihin, tai näiden yhdistelmiin. Liekinilmaisimia tulee käyttää vain savun ja kuumuuden ilmaisimien lisänä (ks. kohta 27.8.2). Palonilmaisinjärjestelmää ei saa käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen lukuun ottamatta palo-ovien sulkemista tai vastaaviin toimintoihin hallintapaneelissa. 27.8.4 Asennusvaatimukset Missä tilojen suojaamiseksi vaaditaan kiinteä palonilmaisin- ja hälytysjärjestelmä, lukuun ottamatta portaikkoja, käytäviä ja hätäteitä, vaaditaan vähintään yksi ilmaisin kutakin tilaa kohden. Ilmaisimet tulee sijoittaa optimaalisella tavalla palon havaitsemiseksi. Sijoittamisessa tulee välttää palkkien ja tuuletuskanavien läheisyyttä tai muita sijainteja, joissa ilmavirtaukset voivat heikentää palonilmaisimen toimintaa. Lisäksi tulee välttää sijainteja, joissa iskut tai mekaaniset vauriot ovat todennäköisiä.

212 Sähköjohtoja, jotka muodostavat osan palonilmaisin- ja hälytysjärjestelmästä, tulee välttää vetämästä suuren palovaaran omaavien tilojen kuten konehuoneen kautta, paitsi missä tämä on tarpeellista kyseisten tilojen suojaamiseen tai järjestelmän kytkemiseksi virtalähteeseen. 27.9 Palonsammutusjärjestelmät yleistä Suuren palovaaran alueet tulee suojata kiinteällä palonsammutusjärjestelmällä, joka on operoitavissa kyseiselle palovaaralle sopivasta hallintapaikasta. Mikäli konetila sisältää vain yhden, teholtaan 120 kw tai pienemmän dieselmoottorin, se voidaan suojata käsisammuttimella konekopassa sijaitsevan paloportin läpi standardissa ISO 9094 esitettyjen vaatimusten mukaisesti. Muut alueet tulee suojata käsisammuttimien avulla. 27.10 Kiinteät palonsammutusjärjestelmät 27.10.1 Kiinteiden palonsammutusjärjestelmien hallinta Kiinteä palonsammutusjärjestelmä tulee pystyä aktivoimaan pääohjauspaikalta tai, mikäli kyseinen paikka on yli viiden metrin etäisyydellä suojattavasta tilasta, tulee järjestää välineet palonsammutuksen aktivoimiseksi paikallisesti. Automaattiset palonsammutusjärjestelmät hyväksytään, mikäli sammutusaine ei aiheuta vaaraa ihmisille ja palonsammuttamiseen ei tarvitse muita toimenpiteitä esim. palopeltien sulkeminen, koneen sammuttaminen, tai muu palon sammumisen kannalta välttämätön toimenpide. Pelkästään automaattista sammutusaineen purkautumista ei hyväksytä. Kiinteän palonsammutusjärjestelmän hallintalaitteiden tulee olla yksinkertaisia ja välittömästi käytettävissä. Niiden tulee olla ryhmitelty niin harvoihin paikkoihin kuin mahdollista, kuitenkin siten, ettei palotilanteessa ole todennäköistä, että niiden yhteys suojattavaan tilaan katkeaa. Jokaisessa sijaintipaikassa tulee olla miehistölle selkeät ohjeet palonsammutusjärjestelmän käytöstä. Jos sammutusaine on tukahduttavaa tyyppiä tai jos suojattava tila on riittävän suuri ihmisen oleskella, tulee kuulua hälytysääni ennen sammutusaineen purkautumista. Mikäli kone pystyy imemään sammutusaineen estäen palonsammutuksen, kone on pysäytettävä ennen sammutusaineen purkamista konetilaan (ks. ISO 9094). 27.10.2 Sammutusaineen määrä Sammutusaineen määrän tulee olla riittävä suojattavalle tilalle. Konehuoneissa, joissa on CO2-järjestelmä, tulee hiilidioksidin määrän olla vähintään 1,5 kg/m3 konetilan bruttotilavuutta kohden. Pienin hyväksyttävä määrä on 2 kg. Vähintään puolet kaasusta tulee purkautua kyseiseen tilaan 10 sekunnin aikana. Kaikkien kyseisen tilan aukkojen sulkemiseen, joiden kautta ilmaa pääsee sisään tai kaasua ulos, tulee järjestää välineet.

213 Muut järjestelmät on mitoitettava valmistajan ohjeiden mukaan. Mitoituksessa on huomioitava mahdolliset tuuletuskanavat mikäli niissä ei ole palopeltejä. 27.10.3 Paineastiat ja putkistot Putkistot sammutusaineen jakamiseksi tulee järjestää ja purkaussuuttimet sijoittaa siten, että saavutetaan sammutusaineen tasainen jakautuminen. Kaikkien komponenttien asennuksessa tulee seurata standardin ISO 9094 vaatimuksia ja valmistajan ohjeita. Sammutusaineen säilyttämiseen tarvittavat paineastiat ja säiliöt voidaan sijoittaa konehuoneeseen tai suojattaviin tiloihin, mikäli vahingossa laukaistu sammutusaine ei aiheuta vaaraa ihmisille. CO2-pulloja ei saa sijoittaa konehuoneeseen. CO2-pullojen venttiilien ja putkistojärjestelmän välinen yhteys tulee toteuttaa siihen tarkoituksen hyväksyttyä tyyppiä olevan joustavan paineletkun avulla. 27.11 Käsisammuttimet 27.11.1 Sijoitus ja tyyppi Käsisammuttimien tulee olla käyttövalmiina ja ne tulee sijoittaa helposti näkyvään paikkaan siten, että ne ovat milloin tahansa palon sattuessa välittömästi saatavilla. Sammutin voi olla sijoitettuna lokeroon tai kaappiin, jonka ovessa on asianmukainen ISO-symboli. Sammuttimet tulee sijoittaa niin, ettei niiden toiminta heikkene sääolojen, värähtelyjen tai muiden ulkoisten tekijöiden vuoksi. Käsisammuttimista tulee voida tunnistaa, onko sitä käytetty. Hallintapaikoilla tai muissa tiloissa, joissa on aluksen turvallisuudelle tärkeitä sähkölaitteita, ei käsisammuttimien sammutusaine saa johtaa sähköä eikä vahingoittaa sähkölaitteita. Kannettavia CO2-sammuttimia saa asentaa vain sellaisiin suljettuihin asuintiloihin, joissa on palavia nesteitä (esim. pentteri) tai vahvavirtalaitteita, kuten sähkömoottori, akku tai päätaulu. Tällaisten sammuttimien läheisyyteen tulee kiinnittää varoitustaulu standardin ISO 9094 mukaisesti. Minkään sammuttimen kapasiteetti ei saa olla pienempi kuin 8A/68B (normaalisti 2kg) ja vähintään yksi sammutin pitää olla 34A/183BC (normaalisti 6kg) Kaikkien sammuttimien tulee olla EN 3 standardin mukaisia.

214 27.11.2 Lukumäärä Käsisammuttimien lukumäärän ja sijainnin tulee noudattaa seuraavaa: - sammutin tulee sijoittaa enintään 2 m (1 m, jos aluksen runkopituus on alle 10 m) esteettömälle etäisyydelle pääohjauspaikalta; - sammutin tulee sijoittaa enintään 2 m etäisyydelle kiinteästi asennetusta keittimestä tai mistä tahansa laitteesta, jossa on avoliekki; - yksi sammutin jokaista asuintilan 20 m 2 kohden, enintään etäisyydellä L H /3 metriä mitattuna minkä tahansa vuoteen keskeltä; ja - konehuoneiden jokaisen sisäänkäynnin ulkopuolelle tulee sijoittaa sammutin, joka soveltuu konehuonepalon sammuttamiseen. 27.12 Palopumput, vesijohdot, palopostit ja letkut (runkopituuden ollessa yli 15m) Runkopituudeltaan yli 15 m aluksiin tulee asentaa palopumput tarvikkeineen, tai vaihtoehtoiset tehokkaat palonsammutusjärjestelmät seuraavasti: 27.13 Muuta - Vähintään yksi itsenäisesti käytettävä pumppu tulee järjestää. - Palopumpun kapasiteetin tulee olla vähintään 15 m 3 /h (250 l/min). - Jokaisen palopumpun tulee pystyä kehittämään riittävä vesipaine palopostien jatkuvaan käyttöön. - Palopostit tulee järjestää siten, että aluksen kaikki osat voidaan sammuttaa vesisuihkulla paloposteista. - Kaikkien paloletkujen tulee olla pilaantumatonta materiaalia ja niiden maksimipituuden tulee olla viranomaisten hyväksymä. Paloletkut sekä tarvittavat helat ja työkalut tulee säilyttää käyttövalmiina helposti havaittavassa paikassa lähellä vesiposteja. Sisätiloissa olevien paloletkujen tulee olla jatkuvasti kiinnitettyjä paloposteihin. - Jokaista palopostia kohden tulee olla yksi paloletku. - Jokainen paloletku tulee varustaa hyväksytyllä kaksitoimisella (sumutus/ruiskutus) suuttimella, jossa on sulkuventtiili. 27.13.1 Ovet ja luukut palosuojatuissa tiloissa Kaikki aukot tulee varustaa kiinteästi asennetuilla sulkimilla, joiden tulee olla vähintään yhtä palonkestäviä kuin osastot, joissa ne ovat. Kukin ovi tulee voida avata kummalta puolelta laipiota tahansa vain yhden henkilön voimin. Paloa hidastavien osastojen ulkoreunojen avoimien tilojen puoleiselle tiiviydelle asetetut vaatimukset eivät koske lasiseiniä ja ikkunoita. Vastaavasti, tiiviysvaatimukset avoimiin tiloihin päin eivät koske ylärakenteiden ja kansirakennusten ulko-ovia.

215 27.13.2 Palontorjuntasuunnitelma (runkopituuden ollessa yli 15 m) Runkopituudeltaan yli 15 m alukset tulee varustaa päällikölle ja miehistölle tarkoitetulla, pysyvästi esillä olevalla palontorjuntasuunnitelmalla, jossa esitetään selkeästi seuraavat sijainnit: hallintapaikat, paloa hidastavat osastot, palohälytysjärjestelmät ja palonilmaisimet, sprinkleriasennukset, kiinteät sammuttimet ja käsisammuttimet, pääsytiet eri tiloihin, tuuletusjärjestelmä (sisältäen tiedot pääpuhaltimien säädöistä, palopeltien sijainnista sekä tunnistenumerot eri osastoja tuulettavista puhaltimista) sekä kaikkien hallintalaitteiden sijainnista. Kyseisten suunnitelmien kieli tulee olla aluksen lippuvaltion virallinen kieli. Mikäli tämä kieli ei ole englanti, ranska tai espanja, tulee suunnitelmaan lisätä käännös yhdelle näistä kielistä.

216 28 ANKKUROINTI JA KIINNITYS 28.1 Tarkoitus Tämän luvun sääntöjen tarkoituksena on varmistaa, että aluksessa on sen kokoon ja suunnitteluluokkaan nähden sopiva varustus ankkurointiin, kiinnitykseen ja lyhytaikaiseen hätähinaukseen. 28.2 Viittaukset Tässä luvussa viitataan kansainväliseen standardiin ISO 15084 Small craft Anchoring, mooring and towing Strong points. 28.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: - piirustus, josta käy ilmi aluksen päämitat, kiinnityshelojen sijoitukset - ankkurien lukumäärä, tyyppi ja paino - köysien ja ankkurikettingin tyyppi ja määrä - aluksen projektiopiirustus edestäpäin, jossa näkyy suunnitteluvesilinja 28.4 Kiinnitysvarustus Kaikilla aluksilla tulee olla vähintään yksi kiinnityshela keulassa ja yksi perässä. Mikäli aluksessa on kaksi helaa keulassa ja/tai perässä, niiden tulee sijaita lähellä kannen reunaa. Vähintään yhden kiinnityshelan keulassa ja yhden perässä tulee soveltua hätähinaukseen. Kiinnityspisteiden tulee olla riittävän lujarakenteiset. Kiinnityspisteen, mukaan lukien aluksen rakenne, jossa kiinnityspiste on, tulee kestää kaavan (29.1) mukainen vaakasuora voima P [N] murtumatta. Kiinnityspisteiden murtolujuuden ei tarvitse olla suurempi kuin aluksen painoa suurimmalla kuormituksella (m LDC ) vastaava voima. P f SP 4,3L 5,4 < m LDC [kn] (29.1) H Knaapien ja pollareiden kohdalla tulee olla riittävät vahvikkeet. Pulttien, muttereiden ja muiden kiinnitystarvikkeiden tulee olla korroosionkestävää materiaalia. Aluksessa tulee olla vähintään kolme kiinnitysköyttä. Kiinnitysköysien yhteismäärän ja murtolujuuden tulee olla vähintään seuraavan kaavan mukainen; L 2, 0 [m, kn] (29.2) M L H

217 28.5 Ankkurointivarustus Ankkuripaino saadaan kaavalla (29.3) perinteisille ankkurityypeille: m ANC FH x LDC k 3,7 A 0, 001 m [kg] (29.3) jossa A X [m 2 ] on aluksen poikkipinta-ala edestä päin lastivesilinjan yläpuolella kansirakenteineen ja m LDC [kg] on aluksen paino täydellä kuormalla sekä k FH on kerroin suunnitteluluokan mukaan taulukossa 28.1. Käytettäessä luokituslaitoksen hyväksymää ankkuria, joka on tyypiltään High Holding Power, HHP, ankkuripainoa saa vähentää 25 %. Käytettäessä luokituslaitoksen hyväksymää ankkuria, joka on tyypiltään Super High Holding Power, SHHP, ankkuripainoa saa vähentää 50 %. Yllä mainittu ankkuripaino voidaan jakaa kahdelle ankkurille, joista yhden on oltava vähintään 2/3-osaa ja toisen vähintään puolet vaaditusta ankkuripainosta. Alus tulee olla varustettuna vähintään yhdellä ankkuriköydellä ja/tai -kettingillä joka muodostaa ankkurilinjan. Kahdelle ankkurille mitoitetulla aluksella tulee olla kaksi ankkurilinjaa. Jokaisen ankkurilinjan pituuden tulee olla vähintään nelinkertainen aluksen runkopituuteen nähden. Ankkurilinjan murtolujuuden, tulee olla vähintään 80 % kaavaan (29.1) vaatimuksesta, mutta ei saa ylittää kiinnityspisteen todellista murtolujuutta. Ainakin yhdellä ankkurilla tulee olla lyhyt kettinki, jonka pituus L CH tulee olla seuraavan kaavan (29.4) mukainen: L 0, 85 [m] (29.4) CH L H Lyhyttä ankkuriketjua ei vaadita, jos vähintään puolet ankkurilinjasta muodostuu veneen ankkurointiin tarkoitetusta painoköydestä. Ankkurivarustuksen tulee olla tarkoituksenmukaisesti sijoitettu, jotta se voidaan ottaa nopeasti käyttöön ilman työkaluja. Ankkurin painaessa 20 kiloa tai enemmän tulee järjestää keinot nostaa ja laskea ankkuri ilman suuria fyysisiä ponnisteluja. Taulukko 28.1: Korjauskertoimet kiinnityspisteen lujuudelle ja ankkuripainolle Suunnitteluluokka f SP k FH A 1,00 1,00 B 1,00 0,90 C 0,90 0,70 D 0,75 0,50

218 28.6 Hinaus Aluksille, joilla on lisämerkintä hinaaminen on esitetty vaatimukset hinauspisteille luvussa 34. 29 OHJAUSPAIKAN JÄRJESTELY JA KULKUVALOT 29.1 Tarkoitus Tämän luvun tarkoituksena on varmistaa, että näkyvyys ohjauspaikalta on riittävä, aluksen ohjailuun tarvittavat hallintalaitteet on sijoitettu järkevästi ja kulkuvalot ovat kansainvälisten meriteiden sääntöjen mukaiset. Huom! Mahdolliset lisävaatimukset liittyen lisämerkinnän edellyttämään erikoistehtävään on annettu luvuissa 33-41. Nopeiden alusten istuimille on annettu vaatimuksia luvussa 26. 29.2 Viittaukset Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: - Convention on the International Regulations for Preventing Collisions at Sea, 1972 (COLREGs) - ISO 11591:2011 Small craft, engine-driven Field of vision from helm - ISO 11592: 2001 Small craft less than 8m length of hull Determination of maximum propulsion power rating 29.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään piirustus, jonka avulla voidaan arvioida näkyvyys ohjauspaikalta. 29.4 Näkyvyys ohjauspaikalta 29.4.1 Yleistä Ohjauspaikan tai muun työaseman, jolta alusta ohjataan, tulee olla niin järjestetty, että kuljettajalla on riittävä näkyvyys aluksen nopeus huomioon ottaen. Tämä ei tarkoita, ettei näkyvyys saisi olla rajoitettu tietyissä lastitilanteissa. Tällöin riittävästä näkyvyydestä tulee huolehtia lisäämällä tähystäjien lukumäärää ja/tai pienentämällä aluksen nopeutta. Näkökenttä määritetään vaakasuuntaisena (kohta 29.4.2) ja pystysuuntaisena (kohta 29.4.3) näkökenttänä. Näkökenttä määritetään suhteessa katselupisteeseen, joka vastaa silmän sijaintia. Ylin ja alin katselupiste vastaavat ääriasentoja korkeussuunnassa.

219 Näkökenttä arvioidaan käytännön kokeella kevyessä käyttötilanteessa ja täyskuormatilanteessa sekä mahdollisissa muissa lastitilanteissa, mikäli ne ovat asiaankuuluvia. Näkyvyys saa olla rajoitettu ainoastaan aluksen liukukynnyksellä ± 2 solmua, kuitenkin siten, että näkyvyys seisaaltaan tai muulla tavalla toteutuu 50 metrin päästä katselupisteestä horisonttiin. Sekä istualtaan että seisaaltaan käytettävien ohjauspaikkojen tulee täyttää vaatimukset jommankumman osalta. Jos aluksessa on enemmän kuin yksi ohjauspaikka, vähintään yhden tulee täyttää näkyvyysvaatimukset. 29.4.2 Vaakasuuntainen näkökenttä Ohjauspaikalta tulee olla 112,5 vaakasuuntainen näkökenttä aluksen oikealla puolella ja 90 vasemmalla puolella (kuva 29.1, sektori A). Aluksen huippunopeuden ollessa korkeintaan 30 solmua kevyessä käyttötilassa (lastitilanne LC1) oletetaan silmien vaakasuuntaiseksi etäisyydeksi 70 mm molempien silmien ollessa auki. Aluksissa, joiden nopeus ylittää 30 solmua kevyessä käyttötilassa (lastitilanne LC1) arviointi tehdään olettaen yksi katselupiste. Kuljettajan edessä tulee olla keskinäkökenttä, joka ulottuu suoraan edestä 15 molemmin puolin. Tämän sektorin sisällä ei saa olla katveita yhtäaikaisesti molempien silmien kohdalla, kun päätä siirretään 35 mm vaakatasossa. (kuva 29.1, sektori B). Lisäksi tulee olla näkökenttä, joka ulottuu 90 ja 112,5 välillä vasemmalla puolella ja jonka sektorin sisällä ei saa olla katveita jos katselupistettä saa siirtää enintään 0,5 mm vaakatasossa eteenpäin normaaliasennosta (kuva 29.1, sektori C). Taaksepäin tulee olla näkökenttä 112,5 180 keskilinjan molemmin puolin (kuva 30.1, sektori D). Tässä sektorissa tulee pystyä ylläpitämään näkyvyyttä siirtymättä enempää kuin 0,5 m sivuttain molempiin suuntiin jos alusta ohjataan istuen ja 1 m molempiin suuntiin mikäli alusta ohjataan seisten. 29.4.3 Pystysuuntainen näkökenttä Pystysuunnassa näkökentän tulee ulottua katverajasta alimmalta katselupisteeltä viivaan, joka kohdan 4.1 mukaisella nopeudella kyseisessä lastitilanteessa on yhdensuuntainen vesilinjan kanssa ja sijaitsee ylimmän katselupisteen korkeudella (ks. kuvat 29.2 ja 29.3).

220 29.4.4 Vaatimukset Kyseessä olevalta katselupisteeltä veden pinnan tulee olla näkyvissä välillä 4 L H tai 50 m, kumpi on pienempi, aina horisonttiin asti kohtien 29.4.2 ja 29.4.3 mukaisen näkökentän sisällä. Tämä etäisyys tulee määrittää katvepisteestä eteenpäin. Normaalien kaarrosten aikana horisontin tulee olla näkyvissä vaakasuoran näkökentän sektorissa kohdan 29.4.3 mukaan. Katveita tulee olla mahdollisimman vähän ja niiden tulee olla mahdollisimman pieniä, jotta ne eivät ratkaisevasti heikennä näkyvyyttä ohjauspaikalta. Epäselvissä tapauksissa asia tulee arvioida standardin ISO 11591 mukaan. C 22,5 90 D 135 15 15 B A 112,5 Kuva 29.1: Vaakasuuntainen näkökenttä

650 840 1730 1480 221 400 Pystysuuntainen näkökenttä Näkökenttää rajoittava rakenne Kuva 29.2: Pystysuuntainen näkökenttä seisovassa ajoasennossa 400 Pystysuuntainen näkökenttä Näkökenttää rajoittava rakenne Kuva 29.3: Pystysuuntainen näkökenttä istuvassa ajoasennossa 29.4.5 Valaistus Häikäisyä ja hajaheijastuksia tulee välttää ohjauspaikalla. Hajaheijastusten välttämiseksi tulee käyttää mattapintaisia materiaaleja. Kohteissa, joissa tarvitaan valoa aluksen ollessa kulussa, tulee käyttää punaista valoa auttamaan näkökyvyn sopeutumista pimeään. Kansilla ja ohjauspaikan ulkopuolella valaistus tulee järjestää niin, että aluksen turvallinen kuljettaminen ei vaarannu. 29.4.6 Ikkunat Näkyvyys ohjauspaikan ikkunoiden läpi tulee voida ylläpitää kaikissa sääolosuhteissa.

222 Katetulla ohjauspaikalla varustettuun alukseen tulee asentaa tuulilasinpyyhkijät ja huurteenpoistojärjestelmä ainakin ikkunoihin, jotka ovat keskinäkökentän sektorissa (ks. kohta 29.4.2). Näkökentän sisällä olevat ikkunat eivät saa olla värjättyjä tai polarisoituja. Irralliset aurinkosuojat pienellä värien vääristymällä sallitaan. 29.5 Hallintalaitteet Hallintalaitteiden, joilla säädetään aluksen suuntaa ja nopeutta, kuten myös toisarvoiset hallintalaitteiden, kuten trimmitasojen ja rikikulman säädöt, tulee sijaita käden ulottuvilla ohjauspaikalta. Kompassin ja muiden keskeisten instrumenttien tulee sijaita tai muutoin olla käytettävissä tai luettavissa ohjauspaikalla. Aluksissa, joiden suurin nopeus ylittää 25 solmua, tulee kaikkia ohjailuun liittyviä hallintalaitteita pystyä operoimaan irrottamatta molempia käsiä yhtäaikaisesti ruorista. 29.6 Kulkuvalot Aluksella on oltava kansainvälisten meriteiden sääntöjen mukaiset kulkuvalot.kulkuvalojen toiminnasta tulee näkyä valokohtainen indikaatio sisätiloissa olevalla pääohjauspaikalla. 30 AJO-OMINAISUUDET JA KONETEHON MÄÄRITYS 30.1 Tavoite Tämän luvun sääntöjen tarkoituksena on varmistaa, että ajo-ominaisuudet ovat sellaiset, että - alusta on mahdollista ohjata suoraa kurssia sekä hiljaisella että täydellä nopeudella; - aluksen on mahdollista välttää törmäys aluksen tiellä olevan esteen kanssa; - aluksella on riittävät ohjailuominaisuudet peruutettaessa; - aluksen propulsiovoima ei ole liian suuri kurssin pitämiseen ja kääntymiseen suurella nopeudella dynaamiseen vakavuuteen nähden; - kaikki yllämainitut ominaisuudet ovat tyydyttäviä lastitilanteet huomioiden; ja - alusta voi ohjailla hiljaisella nopeudella pääohjausjärjestelmän ollessa epäkunnossa. 30.2 Viittaukset Tämän luvun säännöt perustuvat kansainväliseen standardiin ISO 11592 Small craft Determination of maximum propulsion power rating vaatimuksiin.

223 30.3 Dokumentointi tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään koeajopöytäkirja, josta ilmenee, mikäli asiaankuuluvaa: - veneen kuormitus koeajossa; - saavutettu suurin nopeus; - mitatut kääntösäteet; - mahdolliset muutokset propulsioon tai runkoon; - arvio hätäohjauksen toimivuudesta; ja - muut turvallisuuteen liittyvät havainnot. 30.4 Vaatimukset Taulukossa 30.1 on esitetty yhteenveto vaatimuksista. Kohdassa 30.5 on arviointimenettelystä yksityiskohtaisempi selitys. Taulukko 30.1: Yhteenveto ajo-ominaisuuksiin liittyvistä vaatimuksista Ominaisuus Kokeet konetehon ja ajo-ominaisuuksien selvittämiseksi V MAX 7 L WL V MAX > 7 L WL LC1 1) LC2 2) LC1 LC2 Suoran kurssin pitäminen x x x x Mutkittelu täydellä nopeudella x - x - Kääntyminen, normaali ajo x x x x Väistömatkakoe (yksinkertainen arviointimenetelmä) Väistömatkakoe (laaja arviointimenetelmä) Hätäpysäytys x - - - - - x 3) - Vaihtoehto kääntymiskokeelle jos L H 8,0 m Peruuttaminen x x x x Hätäohjauksen kokeilu Hätäohjausjärjestelyn ollessa vaatimuksena 1) ja 2) Lastitilanteet LC1 and LC2, ks. Luku 4 kohta 4.6.2 ja 4.6.3 3) Koetta ei tarvitse suorittaa suuremmalla nopeudella kuin 3L H + 24 solmua ja korkeintaan 70 solmua. Lisäksi alennettu nopeus 0,85 * V MAX on sallittu, jos kiinnitetään varoituskyltti turvallisesta ohjailunopeudesta standardin ISO 11592 mukaisesti. Vaatimukset ilmatyynyaluksille on käsitelty luvussa 41.

224 30.5 Arviointi 30.5.1 Lastitapaus ja olosuhteet Arviointi tulee tehdä aluksella kevyessä käyttötilassa ja täydellä kuormituksella taulukon 30.1 mukaisesti. Väistömatkakoetta ja mutkittelua suurella nopeudella ei tehdä täydellä kuormituksella. Täyskuormatilanteen arvioinnissa painojakauman tulee olla realistinen sekä pitkittäisettä pystysuunnassa. Kellumisasennon tulee olla mahdollisimman lähellä vakavuuden ja varalaidan arvioinnissa käytettyjä lastitilanteita. Kaikki painavat esineet tulee olla hyvin kiinnitettynä kokeiden aikana. Kokeiden aikana vallitseva aallonkorkeus ei saa ylittää 0,2 metriä. 30.5.2 30.5.3 Suoran kurssin pitäminen Kaikkien alusten tulee pystyä ajamaan kohtuullisen suoraa kurssia täydellä nopeudella kaikissa lastitilanteissa. Aluksella, jolla esiintyy laukkaamista tai pallekävelyä, täytyy dynaaminen epätasapainotila pystyä eliminoimaan trimmin säädöillä ilman aktiivista ohjailua tai nopeuden alentamista. Mutkittelu täydellä nopeudella Kaikkien alusten dynaaminen tasapaino tulee testata täydellä nopeudella kevyessä käyttötilassa kääntämällä ohjauspyörää keskeltä kumpaankin suuntaan sopivassa rytmissä kunnes alus alkaa mahdollisesti heilahdella itsestään. Heilahtelun herättyä, tulee sen lakata kohtuullisessa ajassa vain asettamalla ohjauspyörä keskiasentoon, ilman aktiivista ohjailua tai nopeuden alentamista. Kuljettajan on oltava erityisen varovainen ja valmiina alentamaan nopeutta jos heilahtelusta tulee kasvavaa. 30.5.4 Väistömatkakoe Aluksella ajetaan suurella nopeudella kääntöpisteelle, jossa aloitetaan jyrkkä 90 asteen suunnan muutos. Käännöksen aikana jokaisen aluksen tulee pystyä pitämään kääntösäde R kaavojen (31.1) ja (31.2) rajoissa molempiin suuntiin. Kääntösäde R vastaa väistömatkaa kuvitteelliseen esteeseen; R 6 L H [m]; V MAX < 30 kn (31.1) R 6 L H + (0,1 L H + 1,2 ) (V MAX 30) [m]; V MAX 30 kn (31.2) Koe suoritetaan huippunopeudella, mutta ei suuremmalla nopeudella kuin V TEST ; V TEST = 3 L H + 24 70 [kn] (31.2) Lisäksi huippunopeudesta alennettu nopeus 0,85 * V MAX [kn] on sallittu, jos ohjauspaikalle kiinnitetään varoituskyltti turvallisesta ohjailunopeudesta ISO 11592 mukaisesti.

225 Käännökset aloitetaan alennetulla nopeudella jota kasvatetaan kunnes saavutetaan tuntuma veneen ominaisuuksiin. Käännöksen aikana pitää olla mahdollista hallita aluksen suuntaa. Vaarallista epävakautta tai leikkaustaipumuksia ei saa esiintyä. Kuljettajan tulee pysyä ohjauspaikallaan. Hitaille aluksille (V MAX 7 L H ) vaatimustenmukaisuus voidaan arvioida tarkkailemalla vanavettä ja vertaamalla kääntösädettä johonkin tunnettuun etäisyyteen kuten aluksen pituuteen. Tätä menettelyä kutsutaan yksinkertaiseksi menetelmäksi. Nopeille aluksille (V MAX > 7 L H ) vaatimustenmukaisuus tulee arvioida mittaamalla kääntösäde esimerkiksi poijuradan avulla. Onnistuneita käännöksiä tulee tehdä vähintään kolme kappaletta kumpaankin suuntaan. Tätä menettelyä kutsutaan laajaksi menetelmäksi. 30.5.5 30.5.6 Hätäpysäytys Hätäpysäytyskokeen tarkoitus on määrittää aluksen pysähtymiseen tarvittava matka täydeltä nopeudelta. Tämä koe on kohdan 30.5.4 käännöskokeen vaihtoehto aluksille, joiden runkopituus on kahdeksan metriä tai suurempi. Suurin sallittu pysähdysmatka on sama kuin kääntösädevaatimus alle 30 solmua kulkeville aluksille kaavan 31.1 mukaisesti. Peruuttaminen Aluksen tulee pystyä peruuttamaan suoraan ja kyetä kääntymään molempiin suuntiin. Mahdollisia sivupotkureita tms. saa käyttää, jos tarpeellista. Peruutettaessa hetkellisesti 4 solmun nopeudella vettä ei saa kerääntyä kaukaloihin tai kannelle vakavuutta tai tiiveyttä vaarantavalla tavalla. 30.5.7 Hätäohjaus Luvussa 20 vaadittavan hätäohjausjärjestelmän toimivuutta tulee arvioida käytännössä. Vaatimustenmukaisuus on osoitettu, jos alusta pystytään hätäohjausjärjestelmän avulla ohjaamaan likimain suoraan aluksen nopeuden ollessa vähintään 4 solmua. 31 LUOKSEPÄÄSTÄVYYS JA HUOLLETTAVUUS 31.1 Tarkoitus Tämän luvun tarkoituksena on varmistaa, että laitteet ja järjestelmät, jotka ovat keskeisiä aluksen turvalliselle käytölle, ovat käytettävissä ja käsiksi päästävissä, ja että rutiinihuollot voidaan tehdä vahingoittamatta aluksen rakenteita. Huom! Lisävaatimuksia voidaan esittää veneen erityiseen tehtävään liittyen. 31.2 Viittaukset Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin:

226 - ISO 10088 Small craft Permanently installed fuel systems and fixed fuel tanks - ISO 15083 Small craft Bilge pumping system - ISO 9094 Small craft Fire protection - ISO 12217:2013 Small craft Stability and buoyancy assessment and categorysation 31.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi ei vaadita erillistä dokumentaatiota. 31.4 Määritelmät 31.4.1 31.4.2 Luokse päästävä Luokse päästävällä tarkoitetaan laitetta tai järjestelmää, johon päästään käsiksi tarkastusta, irrottamista tai huoltoa varten ilman aluksen pysyvien rakenteiden irrottamista. Helposti luokse päästävä Helposti luokse päästävällä tarkoitetaan laitetta tai järjestelmää, johon päästään käsiksi käyttöä, tarkastusta tai huoltoa varten ilman työkalujen käyttöä tai mitään aluksen rakenteen tai varusteen irrottamista kaikissa lastitilanteissa. Erillistä sulkutyökalua, joka on erityisesti osoitettu vain sulkulaitteen avaamiseen ja sulkemiseen kohdan 31.6.1 mukaan voidaan kuitenkin käyttää, kun sulkutyökalulle on järjestetty säilytyspaikka josta se on aina löydettävissä. 31.4.3 Heikentämättä säätiiviyttä Mikäli laitteeseen tai järjestelmään on päästävä käsiksi heikentämättä säätiiviyttä, tarkoitetaan tällä sovelluksen mukaan jotakin seuraavista: - katetussa veneessä (ks. luku 2) henkilön tulee päästä kyseiseen kohteeseen käsiksi joko säätiiviin kansi- tai ylärakenteen sisältä, tai rajoitetun kokoisen merellä joskus avonaiseksi luokitellun luukun kautta (ks. luku 3); - vaihtoehtoisesti katetussa veneessä kyseinen kohde tulee olla käsiksi päästävissä tilansa ulkopuolelta sellaisen sopivan aukon kautta, joka pienuutensa takia luokitellaan huoltoaukoksi (ks. luku 3); - vaihtoehtoisesti katetussa veneessä kyseinen laite tai järjestelmä voi olla kaukoohjattu; tai - kellukkeilla varustetuille, osittain katetuille ja avoimille aluksille (ks. luku 2) ei tässä mielessä anneta vaatimuksia. 31.5 Vaatimukset luokse päästävyydelle ja huollettavuudelle Laitteiden ja järjestelmien, jotka ovat keskeisiä aluksen turvalliselle käytölle, tulee olla luokse päästäviä.

227 Erityisesti kriittisten järjestelmien, jotka ovat alttiita vikaantumaan merellä, tulee olla helposti luokse päästäviä. Mikäli kriittinen laite tai järjestelmä on sijoitettu kannellisen aluksen säätiiviisiin sisätiloihin, tulee kohteen olla edellisen lisäksi olla luokse päästävä heikentämättä säätiiviyttä. Yhteenveto vaatimuksista laitteiden ja järjestelmien luokse päästävyydelle ja huollettavuudelle on esitetty taulukossa 31.1. Vaatimuksia on tarvittaessa selvennetty kohdassa 6. Taulukko 31.1: Yhteenveto vaatimuksista laitteiden ja järjestelmien luokse päästävyydelle ja huollettavuudelle Kohde Ovet ja luukut, hätäuloskäynnit Luokse päästävä Luokse päästävyys Helposti luokse päästävä Heikentämättä säätiiviyttä Viite x 31.6.1 Ankkurointivarustus x 31.6.2 Kiinnityspisteet ja - välineet Pelastusvälineet (liivit, lautat, sammutus) Polttoainesuodattimet Polttoaineen täyttö, huohotus ja jakelujohdot x x x x x 1) 31.6.3 Merivesisuodattimet x x 1) 31.6.3 Merivesipumppu x x 1) 31.6.3 Läpivientien sulkuventtiilit Pilssipumppujen siivilät Pilssipumppujen johdot x x 1) 31.6.4 x 2) x x 1) 31.6.4 x Ohjauslaitteet x 31.6.5 Hätäohjaus x 31.6.6 Potkuriakselin x

228 tiivisteet Hydraulijärjestelmät x Sähköjärjestelmä (3.6.7) x x 1) 31.6.7 1) Vain suunnitteluluokan A aluksille. 2) Säätiiviissä tiloissa joissa ei ole roskaantumisen tai öljyyntymisen riskiä. 31.6 Selvennyksiä eräisiin vaatimuksiin 31.6.1 Ovet ja luukut Sisätiloihin johtavien ovien ja luukkujen, mukaan lukien hätäuloskäynnit ja hätätiet (ks. luku 26), tulee olla helposti luokse päästäviä ja käytettävissä mahdollisesta kansilastista riippumatta. Helposti luokse päästävien sulkulaitteiden irrallinen sulkutyökalu tulee olla osoitetussa ja näkyvillä olevassa, helposti luokse päästävässä paikassa, josta sulkutyökalu ei voi pudota yli laidan tai hukkua. Vaihtoehtoisesti sulkutyökalu tulee olla kiinnitetty pysyvästi rakenteisiin sulkulaitteen välittömässä läheisyydessä. Aluksessa tulee lisäksi olla vähintään yksi samanlainen sulkutyökalu varalla. 31.6.2 31.6.3 Ankkurointivarustus Ankkurointivarustuksen, mukaan lukien ketjut ja kelat, tulee aina olla helposti luokse päästäviä. Tämä tarkoittaa myös, että reittejä ohjauspaikoilta ankkurointivarustukselle tulee voida käyttää turvallisesti mahdollisesta kansilastista riippumatta. Kuljetuskoneiston järjestelmät Seuraavien pääkoneeseen tai -koneisiin liittyvien järjestelmien tulee olla helposti luokse päästäviä: - polttoainesuodattimet; - merivesipumppu; - merivesisuodattimet. Suunnitteluluokan A aluksissa niiden tulee lisäksi olla luokse päästäviä heikentämättä säätiiviyttä. 31.6.4 31.6.5 Läpivientien sulkuventtiilit Kaikkien runkoläpivientien tulee olla helposti luokse päästäviä. Lisäksi tulee suunnitteluluokan A aluksissa läpivientien, jotka sijaitsevat alle 100 mm korkeudella täyden kuorman vesilinjasta, olla helposti luokse päästäviä heikentämättä säätiiviyttä. Ohjauslaitteet Seuraavien ohjauslaitteen komponenttien tulee olla luokse päästäviä huoltoa varten: - hydrauliikkapumppuyksiköt; - mäntäyksikkö; ja

229 - kaikki venttiilit ja liitokset. 31.6.6 31.6.7 Hätäohjaus Hätäohjausjärjestelmän (ks. luku 20) tulee olla helposti luokse päästävä. Kannellisessa aluksessa hätäohjausjärjestelmän tulee olla käytettävissä heikentämättä aluksen säätiiviyttä. Sähköjärjestelmä Sähköjärjestelmissä tulee seuraavien kohteiden olla helposti luokse päästäviä: - akkulaatikot; - pääkatkaisimet; - sähkötaulut; - vaihto- ja voimavirran jakokeskukset; - latauslaitteet - vikavirtasuojat - pääsulakkeet; ja - sulakkeet kuluttajapiireille.

230 32 SAASTUMISEN JA MELUN EHKÄISEMINEN 32.1 Tarkoitus Tämän luvun sääntöjen tarkoituksena on määrittää rajat aluksen sisämelulle ja ohiajossa syntyvälle ilmamelulle. 32.2 Viittaukset Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: - ISO 11201:2010 Acoustics Noise emitted by machinery and equipment - Determination of emission sound pressure levels at a work station and at other specified positions in an essentially free field over a reflecting plane with negligible environmental corrections - ISO 2923:1996 Acoustics Measurement of noise on board vessels - ISO 14509-1: 2008 Small craft - Measurement of airborne sound emitted by powered recreational craft - Part 1: Pass-by measurement procedures - ISO 8099 Small craft Toilet waste retention systems - IEC 61672-1: 2013 Electroacoustics Sound level meters Part 1: Specifications - IEC 60942: 2003 Electroacoustics Sound calibrators - ISO 8099: 2000 Small craft Toilet waste retention systems 32.3 Melu aluksissa Tässä kappaleessa määritetään ne olosuhteet ja mittaustapa, joilla ammattiveneiden ohjaamossa vallitseva melutaso mitataan, sekä normaalisti sallittu melutaso. Mittaukset tulee tehdä ohjaajan paikalla, ja lisäksi apuohjaajan paikalla mikäli se on sovellettavissa. Niin haluttaessa voidaan samoja menettelytapoja soveltaa myös muihin työasemiin kuten valvomoihin, pentteriin ja työpajoihin. Seuraavassa kutsutaan ohjaajaa, navigoijaa tai muuta työasemallaan toimivaa henkilöä operaattoriksi. 32.3.1 Testimenetelmä Mittalaitejärjestelmän tulee täyttää standardissa IEC 61672-1 mittalaitetyypille 1 esitetyt vaatimukset. Mikrofoni tulee kalibroida käyttäen kalibraattoria, joka täyttää standardin IEC 60942 vaatimukset. Mikrofonissa tulee käyttää tuulisuojaa, mutta se ei tyynessä saa vaikuttaa mitattavaan A-painotettuun äänenpainetasoon enempää kuin 0,5 db. Aluksen käyttötilanteiden tulee olla seuraavat: - äänenpainetasot tulee mitata sekä täydellä kuormalla että kevyessä käyttötilanteessa; - aluksen nopeuden tulee olla täydellä kaasulla saavutettava nopeus kummassakin kuormitustapauksessa, ja ainakin toisessa

231 kuormitustapauksessa propulsiokoneiston tulee käydä vähintään 95 % suurimmasta jatkuvasta tehosta (MCR); - kaikkien apukoneiden ja laitteiden, jotka normaalisti voivat olla käynnissä samanaikaisesti, tulee käydä koko mittausajan; - ovien ja ikkunoiden tulee olla suljettuina, elleivät ne normaalissa käytössä ole avoinna; - sääolosuhteet tulee raportoida ja niiden tulee olla sellaiset, etteivät ne vaikuta mittauksiin; ja - jos lisämäärityksiä käyttöolosuhteista tarvitaan, tulee noudattaa standardia ISO 2923. Ekvivalentti jatkuva A-painotettu äänenpainetaso tulee mitata mikrofonilla, joka on sijoitettu 0,20 ± 0,02 m operaattorin päästä sivulle päin noin standardin ISO 2923 luvun 11 mukaan. Operaattorin tulee istua tai seistä normaalissa työasennossaan. Mittaukset tulee tehdä operaattorin pään kummallakin puolella, joista suurempi A- painotettu äänenpainetaso L pa [db(a)] rekisteröidään. 32.3.2 Testiraportti Raportoitavien tietojen tulee sisältää seuraavat seikat: - aluksen ja sen pää- ja apukoneiden tunnistetiedot; - aluksen lastitilanteet ja vastaavat saavutetut nopeudet; - mittausalue ja sääolosuhteet mittausten aikana; - mittalaitteet; ja - ekvivalentti jatkuva A-painotettu äänenpainetaso sijainneissa, jotka on kuvattu edellisessä kappaleessa. 32.3.3 Sallitus L pa :n arvot Ellei alustyypin kohdalla erityisesti muuta määritetä, saa kohdan 32.3.1 mukaisissa sijainneissa L pa olla enintään 80 db(a). 32.4 Ohiajomelu 32.4.1 Tarkoitus Mikäli ammattiveneen halutaan täyttävän myös EU:n huvivenedirektiivin vaatimukset, tulee määrittää ilmapäästömelu, jonka kyseinen venetyyppi ohi ajaessaan synnyttää. Melupäästö mitataan standardin ISO 14509 mukaisesti AS-painotetun äänenpainetason maksimina. Tässä on esitetty mittausten pääosat yksityiskohdat löytyvät standardista ISO 14509. Mittauksia ei tarvita perä- tai sisäperämoottoriasennuksille, jos kyseiset moottorit on varustettu kiinteällä pakoputkistolla ja tyyppitestattu täyttämään direktiivin vaatimukset. Mittauksia ei myöskään tarvita, mikäli seuraavat ehdot täyttyvät: - moottorit on asennettu konevalmistajan ohjeiden mukaisesti; - pakoputkisto sisältää äänenvaimentimen tai äänenvaimentimia, jotka ovat konevalmistajan ohjeiden mukaisia; - Veneen Frouden luku Fn = V MAX g L WL 1,1

232 - teho-uppoumasuhde P/Δ, missä P [kw] on koneen ilmoitettu teho standardin ISO 8665 mukaisesti ja Δ [t] täyskuormauppouman massa, ei ylitä arvoa 40 kw/t. Muissa tapauksissa mittaukset tulee suorittaa seuraavan kappaleen mukaisesti. 32.4.2 32.4.3 Testimenetelmä Ohiajomelun mittaus tehdään aluksen kummallekin sivulle, normaalisti 25 m etäisyydellä. Mittalaitteiden tulee täyttää tyypin 1 laitteiden vaatimukset, jotka on esitetty standardissa IEC 61672-1. Mittaukset tulee tehdä käyttäen integroivaa aikakeskiarvottavaa äänitasomittaria, joka täyttää standardin IEC 60651 vaatimukset. Mikrofonissa tulee käyttää tuulisuojaa, mutta se ei tyynessä saa vaikuttaa mitattavaan A-painotettuun äänenpainemittaukseen enempää kuin 0,5 db. Sääolosuhteiden, käyttötilanteiden, testiradan ja mikrofonin sijainnin tulee seurata standardia ISO 14509. Suurin ohituksen aikana esiintyvä AS-painotettu äänenpainetaso tulee mitata. Aluksen kumpaakin sivua varten tulee tehdä vähintään kaksi ohitusta. Tulos kummallekin sivulle on kahden ensimmäisen mittaustuloksen keskiarvo, jotka ovat 1 db sisällä toisistaan. Tallennettava suurin AS-painotettu äänenpainetaso L pasmax [db] on aluksen kovaäänisemmän sivun arvo. Sallitut äänenpainetason L pasmax arvot Äänenpainetaso ei saa ylittää 75 db kun alukseen on asennettu yksi propulsiokone, eikä 78 db, mikäli aluksessa on useampia propulsiokoneita. 32.5 Käymäläjätteet Jos aluksessa on käymälä (ks. luku 26), se tulee varustaa jätevesisäiliöllä, jossa on sekä pohjaläpivienti että kansihela imutyhjennystä varten. Vaihtoehtoisesti sallitaan kemiallinen WC, jonka vähintään 15 litran suuruinen jätevesisäiliö on erikseen vietävissä septijätteen keräyspisteeseen tai tyhjennettävissä imutyhjennyksellä kannelta. 32.5.1 32.5.2 Jätevesisäiliön asentaminen Jätevesisäiliön tulee olla erillinen, tukevasti kiinnitetty säiliö. Jätevesisäiliön minimitilavuus on 30 litraa. Säiliön täyttöasteen tulee olla havaittavissa ainakin silloin kun säiliö on ¾ täysi. Asennuksessa tulee noudattaa standardia ISO 8099. Järjestelmän tiiviys tulee todeta testaamalla. Säiliön ja järjestelmään liittyvien putkien ja letkujen sekä helojen tulee asennettuna kestää 20 kpa paine 5 minuutin ajan ilman vuotoja. Säiliön tulee lisäksi kestää 20 kpa alipainetta ilman pysyviä muodonmuutoksia. Järjestelmässä tulee olla kaasujen huohotusjärjestelmä aluksen ulkopuolelle. Runkoläpivienti Runkoläpiviennissä tulee olla sulkuventtiili, joka on mahdollista sinetöidä suljetuksi.

233 32.5.3 Imutyhjennyksen kansihela Kansihela imutyhjennyksestä varten tulee sijoittaa helposti luokse päästäväksi ja yksilöitävä helaan tai sen läheisyyteen tehdyllä merkinnällä. Kansihelan minimiläpimitta on 38 mm. 32.6 Polttoaineen tai voiteluöljyn vuotamisen ehkäiseminen ympäristöön Alus tulee rakentaa siten, että estetään saastuttavien aineiden (öljy, polttoaine jne.) vahingossa tapahtuvat päästöt yli laidan. Erityisesti tulee olla järjestely, jolla koneen öljy- ym. vuodot voidaan kerätä talteen. Järjestelyn tulee olla kiinteästi asennettu. 32.6.1 Konehuoneen pilssiveden poistojärjestelyn vaihtoehdot - Koneen alla oleva pilssitila varustetaan kaukalolla tai erotetaan muusta pilssitilasta siten että öljyvuoto on kerättävissä talteen. Automaattinen pilssipumppu ei saa tyhjentää suoraan kyseistä tilaa. Manuaalinen pilssipumppu voi tyhjentää kyseistä tilaa kun pilssivesi voidaan ohjata erilliseen astiaan. - Automaattisen pilssipumpun linja varustetaan öljynerottimella tai suodattimella. Manuaalisen pilssipumpun linja vedetään siten että pilssivesi voidaan ohjata erilliseen astiaan tai linja varustetaan öljynerottimella tai suodattimella. - Konehuoneen pilssi on tyhjennettävissä pumpulla irralliseen tai kiinteään pilssivesisäiliöön. Automaattisen pilssipumpun linja varustetaan öljynerottimella tai suodattimella. Pilssipumppujen suodattimet ja öljynerottimet tulee mitoittaa pilssipumpun tuoton mukaan. Järjestely voidaan toteuttaa myös jollakin muulla menetelmällä joka tyydyttävästi estää vahingossa tapahtuvat päästöt laidan yli.

234 33 LISÄMERKINTÄ LASTIN KULJETUS 33.1 Tarkoitus Tämän luvun tarkoituksena on antaa vaatimuksia, jotka liittyvät lastin käsittelyyn ja kuljetukseen. Sääntöjen tarkoituksena on asettaa lisävaatimuksia vastaamaan niihin riskeihin, joita lastialukset kohtaavat. Huom! Nostolaitteille annetaan vaatimuksia luvussa 41! 33.2 Lisämerkintä Lastin kuljetus Tässä luvussa esitetyt vaatimukset koskee aluksia, joiden hyötykuorman määrä (ks.4.5.3) ylittää kaavan 33.1 arvoa: m CARGO =(2,5 L WL B WL ) 1,5 kg (33.1) Mikäli alus täyttää tässä luvussa annetut vaatimukset, se voi saada lisämerkinnän Lastin kuljetus. 33.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: - piirustus, josta ilmenee lastikansien järjestely (esim. yleisjärjestelypiirustus); ja - vakavuuslaskelmissa tulee huomioida lastin siirtymisen vaikutus (ks. luku 4). 33.4 Vaatimukset 33.4.1 Yleisjärjestelyyn liittyvät asiat Kansijärjestelyn tulee mahdollistaa halutun lastin määrän ja tyypin turvallinen käsittely ja kuljettaminen suunnittelukategoriaa vastaavissa olosuhteissa. Lasti tulee pystyä kuljettamaan niin, että - ylilyövää vettä ei kerry kannelle epäsuotuisan viippauksen takia; - lasti ei tuki valuma-aukkoja; - luvussa 29 esitetyt näkyvyysvaatimukset voidaan täyttää; ja - tärkeät paikat ja toiminnot, kuten konetilat, hätäohjaus, ankkurointi-, kiinnitys- ja hinausvarustus, palosammutuskalusto ja hengenpelastusvälineet, ovat luokse päästävissä ja/tai toimintakunnossa. 33.4.2 Lastimerkki Korkeintaan 15 m pitkä alus, jolle annetaan lisämerkintä Lastialus, tulee varustaa lastimerkillä aluksen molemmin puolin keskilaivan kohdalla. Lastimerkin tulee olla

25 235 kuvan 33.1 mukainen ja sen yläreunan sijainnin tulee vastata aluksen syväystä täyskuormatilanteessa makeassa vedessä. 300 Täyskuormatilannetta vastaava syväys makeassa vedessä Kuva 33.1: Lastimerkki Yli 15 metriä pitkän aluksen lastimerkistä säädetään erikseen. 33.4.3 33.4.4 33.4.5 33.4.6 Lastin jakauma Lastin jakauman tulee varalaita- ja vakavuuslaskelmissa vastata todellisia käyttötilanteita, huomioiden kohdassa 4.1 esitetyt periaatteet. Ellei lastin tyyppi ole tarkemmin tiedossa, tulee olettaa, että sen tiheys on 1 t/m 3 ja että se on tasaisesti jaettu lastikansille. Lastin korkeudeksi ei kuitenkaan saa olettaa pienempää arvoa kuin 0,3 m. Lastin kiinnittäminen Lastille tarkoitetuilla kansilla tulee olla kiinnityspisteet tms. lastin kiinnittämistä varten. Vakavuus lastin siirtyessä Laitakuormatarkastelussa luvun 4 mukaan tulee olettaa, että koko lasti siirtyy aluksen poikittaissuunnassa B CD /4 verran, missä B CD on kyseisen lastikannen suurin leveys. Mikäli kansijärjestely tehokkaasti estää näin suuren siirtymisen, pienempi siirtyminen voidaan sallia. Vakavuus eri lastityypeillä Ruumissa olevan kuivalastin sekä kiinteän tai nestemäisen irtolastin vaikutus vakavuuteen tulee arvioida lastin kallistavan momentin perusteella.

236 34 LISÄMERKINTÄ MATKUSTAJIEN KULJETUS 34.1 Tarkoitus Tämän luvun sääntöjen tarkoituksena on asettaa lisävaatimuksia vastaamaan niihin riskeihin, joita enemmän kuin 12 matkustajan kuljettamiseen tarkoitetut ammattiveneet kohtaavat. 34.2 Lisämerkintä Matkustajien kuljetus Lisämerkintä Matkustajien kuljetus vaaditaan ammattiveneiltä, jotka kuljettavat enemmän kuin 12 matkustajaa, jotka eivät kuulu aluksen miehistöön. 34.3 Viittaukset Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: - Matkustaja-alusdirektiivi 2009/45/EY - ISO 15085: 2003+A1:2009 Small craft Man-overboard prevention and recovery - ISO 8099: 2000 Small craft Toilet waste retention systems - HSC CODE Chapter 7 34.4 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten todentamiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: - matkustaja-aluksen turvallisuusohjeet Safety Plan ; - sertifikaatit materiaalien palonkestosta vaadituin osin; ja - piirustukset ja selvitykset, joilla osoitetaan kohtien 34.6-34.16 vaatimusten täyttyminen. 34.4.1 Soveltamisala Soveltamisen piiriin kuuluvat tämän säännöstön mukaan rakennetut matkustajien kuljettamiseen tarkoitetut kotimaanliikenteen ammattialukset. 34.5 Yleiset vaatimukset Aluksen jolla on lisämerkintä Matkustajien kuljetus tulee täyttää tämän ammattivenesäännön luvuissa 1-32 esitettyjen vaatimusten lisäksi tämän luvun vaatimukset. 34.6 Vakavuus Aluksen pitää täyttää valitun arviointivaihtoehdon vakavuusvaatimukset luvun neljä mukaan siten että seisovan henkilön painopiste on kannelta mitattuna yhden metrin korkeudella ja istuvan henkilön painopiste on istumatasolta mitattuna 0,3 metriä korkealla.

237 Henkilön paino on kaikissa arvioinneissa 75 kiloa huomioiden henkilöiden korkeampi painopiste. Matkustaja-alus saa kallistua enintään 12 astetta, kun 75 kg painavat henkilöt sijoitetaan kannen reunasta standardin ISO 12217-1 laitakuormakokeen mukaisesti, kuitenkin huomioiden kohdassa 34.6 mainuttu henkilön painopiste. Vaatimus tulee täyttyä millä tahansa henkilöluvulla aina suurimpaan henkilölukuun saakka. Varalaidan tulee olla laitakuormatilanteessa vähintään 0,014 L H ja aina yli 200 mm mitattu alimpaan vuotoaukkoon. Avoimia aluksia sallitaan vain suunnitteluluokassa D. Aluksen vakavuuslaajuuden tulee olla vähintään 50 astetta, tai tapauksissa joissa GZ-käyrän pinta-ala on 30 asteen ja 40 asteen välillä vähintään 0,03 metriradiaania, sallitaan vakavuuslaajuus joka on vähintään 40 astetta. 34.7 Osastointi ja vedenpoistojärjestelyt Aluksen tulee täyttää vähintään rajoitettu uppoamattomuus luvun 6 kohdan 6 mukaan. Suunnitteluluokissa A ja B vaaditaan yhden osaston uppoamattomuus luvun 38 mukaan. Tyhjennysjärjestelmän tuotto ja toimivuus tulee aina testata luvun kuusi mukaan osastokohtaisesti. Jokaisessa osastossa luvun 6 kohdan 6.7.2 pieniä osastoja lukuun ottamatta tulee olla varatyhjennysjärjestelmä jota voidaan käyttää tyhjennettävän tilan ulkopuolella. 34.8 Paloturvallisuus Suuren palovaaran alueet tulee olla eristetty luvun 27 kohdan 27.6.2 mukaan katetuista matkustaja- ja miehistötiloista sekä niiden kulkukäytäviltä. Miehistö- ja matkustajatiloissa sekä niiden kulkukäytävillä olevilla pinnoilla tulee olla huono liekinlevittämiskyky luvun 27 kohdan 27.4.6 mukaisesti. Aluksella tulee olla palonhavaitsemisjärjestelmä joka kykenee havaitsemaan palon tilakohtaisesti. Palohälyttimen on havaittava myös savu. 34.9 Henkilöturvallisuus Henkilön putoaminen yli laidan tulee estää luvun 26 mukaan seuraavin lisäyksin. Alukset tulee varustaa kaiteilla pois lukien ilmaponttoneilla varustetut alukset suunnitteluluokissa C ja D, joissa matkustajien tulee olla kuljettajan näköpiirissä ja istua satulaistuimilla joiden edessä on molemmille käsille kädensijat.

238 Kaide ja sen portti, joka on tarkoitettu estämään henkilöitä putoamasta yli laidan tai ylemmän tason reunan, ei saa olla irrotettava. Kaiteen ja sen portin tulee olla vähintään 1000 mm korkea eikä siitä saa mahtua läpi 110 mm halkaisijaltaan oleva pallo kannelta korkeudelle 700 mm asti. Kaiteet jotka estävät henkilön putoamisen yli laidan, tulee varustaa vähintään 25 mm korkealla jalkalistalla maihinnousuportteja ja kulkukäytäviä lukuun ottamatta. Veneessä tulee olla järjestely jonka avulla maihinnousu voi tapahtua turvallisesti, esimerkiksi kaiteessa oleva maihinnousuportti. Maihinnousuporttien lukitus tulee olla siten järjestetty että matkustaja ei voi avata niitä vahingossa ja miehistön tietämättä matkustajien sallituilla oleskelualueilla. Portaiden tulee olla nousultaan tasajakoiset, aluksen pituussuunnassa ja varustettu käsijohteella molemmilla puolillaan. Aluksen altistuessa täydellä kuormalla yli 3 g pystykiihtyvyyksille kohdan Luvun 7 kohdan 7.4 mukaan laskettuna, tulee järjestää keinot matkustajien istuimilla vaikuttavien pystykiihtyvyyksien vaimentamiseksi esimerkiksi satulaistuimilla tai jousitetuilla penkeillä. 34.10 Matkustajatilat ja poistumistiet Istumapaikan leveyden tulee olla vähintään 0,5 metriä. Istuimen korkeuden istumapaikan takareunasta ylöspäin mitattuna tulee olla vähintään 0,9 metriä. Jalkatilaa tulee olla vähintään 0,75 metriä selkänojasta eteenpäin mitattuna. Matkustajatiloissa tulee yhteensä olla vähintään yhtä monta istumapaikkaa kuin on veneen suurin sallittu henkilömäärä. Irrallisia järjestelyjä tai kokoonpanoja ei saa laskea istumapaikoiksi. Ylhäällä olevaan hätäulospääsyyn tulee johtaa kiinteästi asennetut tikkaat, jos ulostuloaukon pystysuora korkeus poistuttavalta tasolta on yli metrin. Matkustajien tulee olla helppo siirtyä laiturilta matkustajatilaan ja sieltä ulos. Portaiden ja ovien leveyden tulee olla vähintään 0,75 m. Poistumisteiden leveyden, lukuun ottamatta portaita ja ovia, tulee olla vähintään 0,80 m mukaan lukien veneen poikkisuunnassa olevien yli neljän henkilön istuin-ryhmien poistumistiet. Hätäulospääsyn kulkuaukon pinta-alan tulee olla vähintään 0,25 m 2 siten, että ulospääsystä mahtuu kulkemaan halkaisijaltaan 0,50 metriä oleva pallo. Matkustajatilojen ja niihin johtavien kulkuteiden vapaan korkeuden tulee olla vähintään 1,98 m. Muissa henkilötiloissa vaaditaan vähintään 1,80 metrin korkeus.

239 Pienempi korkeus voidaan hyväksyä ovien ja hätäulospääsyjen kohdalla sekä istumapaikkojen yläpuolella. Poistumisteiden tulee olla valaistuja ja merkitty SFS-ISO 7010 mukaisilla jälkivalaisevilla kylteillä siten, että matkustajat tunnistavat kaikki poistumistiet ja löytävät ulospääsyt. Poistumistie joka johtaa hätäulospääsyyn jota ei normaalisti käytetä, tulee merkitä jälkivalaisevalla HÄTÄTIE-kyltillä. Miehistö- ja matkustajatiloissa sekä kannen oleskelutiloissa on oltava valaistus- ja hätävalaistus. Veneen ulkokannen vapaan pinta-alan tulee olla riittävä huomioiden suurimman henkilömäärän evakuoimisen sisätiloista suunnitteluluokissa A ja B. 34.11 Sisustus Aluksessa, jossa on sisämatkustamo, tulee olla vähintään yksi käymälä ja matkustajamäärän ylittäessä 50 tulee olla vähintään kaksi käymälää. Sisältä suljettavat tilat tulee pystyä avaamaan hätätilassa tilan ulkopuolelta rakenteita rikkomatta. 34.12 Sähköjärjestelmä Aluksella tulee olla lastivesilinjan yläpuolella ja konehuoneen ulkopuolella oleva varasähkönlähde joka pystyy ylläpitämään seuraavia toimintoja samanaikaisesti vähintään kolmen tunnin ajan ilman latausta: - hätävalaistus - merenkulkuvalot - VHF-radio (50 % lähetys, 50 % vastaanotto) - Navigointilaitteet - hälytys- ja palonhavaitsemisjärjestelmät - merkinantolaitteet (käyttöaste vähintään 20 %) - konehuoneen pilssipumput Lisäksi aluksella tulee olla erillinen hätäsähkönlähde joka syöttää ainoastaan GMDSS-järjestelmään kuuluvia radiolaitteita luvun 24 mukaan. Tarkemmat vaatimukset on esitetty Trafin määräyksessä aluksen radiolaitteille. Aluksilla tulee olla kaksi pääsähkönlähdettä. Suunnitteluluokan A ja B miehistö- ja matkustajatilojen ollessa katettuja, tulee sähköjärjestelmän kaapelien olla halogeenivapaita. 34.13 Koneisto Aluksen kulkukoneistolla tulee olla hätäpysäytyskytkin ohjauspaikalla.

240 34.14 Polttoainejärjestelmä Polttoaine jonka leimahduspiste alittaa 60 C (esimerkiksi bensiini), sallitaan ainoastaan perämoottoriasennuksissa ohjaamo- ja matkustajatilojen ollessa kokonaisuudessaan ulkotiloissa. Tankkitilassa, jossa on alle 60 C leimahduspisteen polttoainetta, sallitaan vain polttoaineen mittaamiseen ja tilan tuulettamiseen kuuluvia kipinäsuojattuja sähkökomponentteja. Sisämoottoriasennuksissa sallitaan ainoastaan polttoaine, jonka leimahduspiste ylittää 60 C (esimerkiksi dieselöljy). Polttoainetta tai palavia öljyjä ei saa kuljettaa törmäyslaipion etupuolisissa tiloissa. 34.15 Saastumisen ja melun ehkäiseminen Aluksen tulee täyttää vaatimukset ohiajomelulle kohdassa 32.4. Sisällä olevien ohjaamo- ja matkustajatilojen tulee täyttää vaatimukset melulle aluksessa kohdan Luvun 32 kohdan 32.3 mukaan. Käymälän ja sen imutyhjennysjärjestelmän tulee olla asennettu standardin ISO 8099 mukaan.

241 35 LISÄMERKINTÄ HINAUS 35.1 Tarkoitus Tämän luvun tarkoitus on antaa lisävaatimuksia aluksille, jotka suorittavat hinaustehtäviä. Sääntöjen tarkoituksena on asettaa lisävaatimuksia vastaten niitä riskejä, joita nämä alukset kohtaavat. Hinaajalla tarkoitetaan alusta, joka on suunniteltu hinaamaan muita aluksia, tukkilauttoja tai muita kelluvia esineitä hinauskaapelin avulla, ja joka hinausta varten on varustettu koukulla, vinssillä, pollarilla tai vastaavalla järjestelmällä. Alusta, jonka kuljetuskoneiston teho on pienempi kuin 150 kw, ei katsota hinaajaksi. 35.2 Lisämerkintä Hinaus Alukset, jotka täyttävät tässä luvussa annetut vaatimukset, saa lisämerkinnän Hinaus. 35.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: - luvun 4 mukainen vakavuuslaskelma, jossa on otettu huomioon hinauksesta syntynyt kallistusmomentti; ja - dokumentaatio, joka osoittaa, että hinauskaapeli voidaan irrottaa täydellä kuormalla. 35.4 Vakavuusvaatimukset Tarkastettaessa hinaajan vakavuutta piirretään epäedullisimmalle lastitilanteelle luvun 4 mukaan lasketut oikaisevan ja kallistavan momentin käyrät samaan diagrammiin. Tällöin pinta-alan, joka muodostuu kallistavan momenttikäyrän yläpuolelle oikaisevan ja kallistavan momenttikäyrän väliin, tulee olla vähintään 0,01 metriradiaania laskettuna 40 kallistuskulmaan asti. 35.5 Kallistava momentti Kallistava momenttivarsi k [m] lasketaan kaavan (34.1) mukaan h cos f 0,8 r sin f+0,5 d k = 0,07 C T [m] (34.1) jossa C = 4 l / L WL ; max 1,0, ja d [m] on aluksen keskisyväys, h [m] hinauspisteen korkeus vesilinjasta, l [m] vaakasuora etäisyys hinauspisteestä peräluotiviivaan, T [kn] staattinen paaluvetovoima ja r [m] hinauskaaren säde. Jos säde vaihtelee, käytetään etäisyyttä koukun vaikutuspisteestä veneen keskilinjaan kun veto on suunnattu suoraan sivulle.

242 Hinaajille, jotka hinaavat omaa kuljetuskoneistoaan käyttäviä aluksia tai toimivat yhdessä muiden hinaajien kanssa, vakavuus tulee arvioida suhteessa toisen aluksen kehittämä hinausvoima. 35.6 Erikoisvaatimukset 35.6.1 Hinauskaapeli Hinauskaapeli tulee pystyä irrottamaan nopeasti täydellä kuormalla. Hinauskoukku ja sisäänkelausjärjestelmä tulee mitoittaa lähtien veneen suurimmasta paaluvetovoimasta käyttäen varmuuskerrointa 5 suhteessa käytettyjen materiaalien murtolujuuteen. 35.6.2 Näkyvyys ohjauspaikalta Ohjauspaikalta tulee olla esteetön näkyvyys hinauskoukulle ja hinausvinssille.

243 36 LISÄMERKINTÄ ÖLJYNTORJUNTA 36.1 Tarkoitus Tämän luvun sääntöjen tarkoituksena on asettaa lisävaatimuksia vastaamaan niihin riskeihin, joita öljyä keräävät alukset kohtaavat. Erityisesti raakaöljyn sisältämät myrkylliset ja helposti syttyvät osat edellyttävät korkeampaa turvallisuustasoa. Kuitenkin tunnustetaan, että alukset, joiden tulee jatkuvasti toimia suuria pitoisuuksia räjähtäviä tai myrkyllisiä kaasoja sisältävässä ympäristössä, suunnitellaan ja rakennetaan tasolle, joka on tämän säännöstön ulkopuolella. 36.2 Lisämerkintä Öljyntorjunta Alukset, jotka täyttävät tässä luvussa annetut vaatimukset, saa lisämerkinnän Öljyntorjunta. 36.3 Viittaukset Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: - Germanischer Lloyd: MSA Code of practice for vessels engaged in oil recovery operations - ISO 28846:1993 Small craft Electrical devices Protection against ignition of surrounding flammable gases - IEE regulations for the electrical and electronic equipment of ships with recommended practice for their implementation, 6 th edition, 1990 36.4 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: - yleisjärjestelykuva, johon on merkitty vaaralliset ja turvalliset alueet; ja - piirustukset ja selvitykset, joilla osoitetaan kohtien 36.5-36.13 vaatimusten täyttyminen. 36.5 Soveltamisala Näitä sääntöjä sovelletaan aluksiin, jotka on rakennettu käsittelemään, varastoimaan ja kuljettamaan öljyä öljyvahingon yhteydessä, eli joko keräämään veden pinnalla kelluvaa öljyä tai yleisesti toimimaan öljyntorjunnassa. Alukset, jotka täyttävät tämän luvun säännöt saa lisämerkinnän öljyntorjunta. Tämän luvun säännöt on erityisesti tarkoitettu sovellettavaksi suurempiin aluksiin (L H > 15 m), mutta niitä voidaan soveltaa tarvittaessa pienempiinkin aluksiin. Sääntöjen soveltamisala rajoitetaan öljynkeräysoperaatioihin, joissa ei esiinny herkästi räjähtäviä kaasuja. Tämän katsotaan olevan tilanne, jossa leimahduspiste öljyvahinkoalueella on vähintään 60 C (closed cup test).

244 36.6 Vaaralliset ja turvalliset alueet 36.6.1 Vaaralliset alueet Vaarallisiksi alueiksi määritellään alueet, joille herkästi syttyvät tai räjähtävät kaasut ovat taipuvaisia kerääntymään. Näitä ovat - kerätylle öljylle tarkoitetut säiliöt; - lastipumpputilat; - kofferdamit ja tilat, jotka ovat kerätylle öljylle tarkoitettujen säiliöiden vieressä; - kannella olevat avoimet tilat, joihin kerätty öljy voi valua; - avoimella kannella sijaitsevat tilat mukaan lukien poissuljetut tilat 3 m säteellä aukkojen säiliöiden aukoista sekä aukoista pumpputiloihin tai kofferdameihin (lastitankkien luukut, tarkastusreiät, tuuletusaukot, sisäänpääsyluukut); - avoimella kannella kerätyn öljyn säiliöiden alueella sijaitsevat tilat, mukaan lukien 3 m keulaan ja perään päin tuolta alueelta, sekä alueet, joilla kerätyn öjyn putkistot ja muut varusteet sijaitsevat, ulottuen 2,4 m korkeuteen ylimmästä kannesta; - suljetut tai puoliavoimet tilat, jotka sisältävät lastinkäsittelyputkistoja; - tilat, joissa ei ole ylipainetuuletusta ja joihin voidaan kulkea suoraan vaaralliselta alueelta tai joista on aukkoja vaarallisille alueille; ja - mikä tahansa alue aluksen ulkopuolella, jossa on saastuttavaa öljyä (ts. veden pinnalla olevaa öljyä). 36.6.2 Turvalliset alueet Muita kuin edellä mainittuja alueita pidetään vastaavasti turvallisina alueina tässä säännössä. 36.7 Ulkopinnoilla käytettävät materiaalit Kaikkien ulkopintojen tulee olla palamatonta materiaalia kuten terästä tai alumiinia. 36.8 Vaarallisten ja turvallisten alueiden eristäminen Vaaralliset ja turvalliset alueet tulee eristää toisistaan niin paljon kuin mahdollista. 36.9 Kerätyn öljyn säiliöt 36.9.1 36.9.2 Järjestely Jos kerättyä öljyä tulee varastoida aluksessa, tulee siinä olla tähän tarkoitukseen suunnitellut säiliöt. Kerätyn öljyn säiliöt eivät saa sijaita kone- tai asuintiloissa. Säiliöt tulee voida erottaa edellä mainituista tiloista kofferdameista, muuhun tarkoitukseen käytettävillä tankeilla tai muilla kuivilla tiloilla kuin asuintiloilla. Säiliöiden aukot Kaikki aukot säiliöihin (täyttö-, huohotus ja peilausputket, luukut jne.) tulee sijoittaa avoimelle kannelle.

245 36.9.3 36.9.4 Tuuletus Tuuletusukkojen tulee sijaita vähintään 5 m etäisyydellä asuin- tai konetilaan johtavista aukoista sekä sertifioimattomista sähkölaitteista. Tuuletusaukot tulee varustaa liekkisuojalla. Pumppujärjestelmät Kerättyä öljyä tulee käsitellä siihen varatun pumppu- ja putkistojärjestelmän avulla. 36.10 Koneasennukset 36.10.1 36.10.2 36.10.3 Järjestelyt Dieselmoottoreita, mukaan lukien niiden pakoputkistoja, tai muita laitteita jotka voivat muodostaa syttymisvaaran, ei saa asentaa vaarallisille alueille. Jäähdytysjärjestelmä Kuljetuskoneiston jäähdytysjärjestelmät tulee suunnitella toimimaan öljyllä saastuneessa vedessä. Tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi pohjatankeilla tai kauhajärjestelmällä, joka ulottuu öljykerroksen läpi puhtaaseen veteen. Jos asennetaan pohjatankit, tulee kiinnittää erityistä huomiota öljykalvosta aiheutuvaan lämmönjohtumisen heikentymiseen. Kauhajärjestelmät tulee suojata riittävästi vedessä olevista esineistä aiheutuvia iskuja vastaan. Pakoputkistot Kuivien pakoputkien päät tulee varustaa liekinsammuttimin. 36.11 Sisätilojen tuuletus Vaarallisten ja turvallisten alueiden tulee olla toisistaan riippumattomia. Tuuletuksen sisäänottojen tulee olla turvallisilla alueilla. Asuintilojen sisäänpääsyistä vähintään yhden tulee olla turvallisella alueella. Ovet ja muut sisäänpääsyaukot, jotka yhdistävät turvallisia ja vaarallisia alueita, tulee pitää suljettuna öljynkeräyksen aikana. 36.12 Kaasun havaitsemisjärjestelmä Kaikki alukset, joita kutsutaan tämän säännön mielessä öljyntorjunta-aluksiksi, tulee varustaa vähintään yhdellä kannettavalla laitteella, jolla voidaan havaita räjähdysvaaralliset kaasut. 36.13 Sähkölaitteet 36.13.1 Sertifioidut laitteet Vaarallisella alueella sijaitsevien sähkölaitteiden tulee ensisijaisesti täyttää määräyksen IEE regulations for the electrical and electronic equipment of ships with recommended practice for their implementation, 6 th edition, 1990 vaatimukset lisäyksineen. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää laitteita, jotka on CE-merkitty ja jotka täyttävät standardin ISO 8846 Electical devices Protection against ignition of

246 surrounding flammable gases vaatimukset. Sähkötoimisten pilssipumppujen tulee olla standardin ISO 8849 Electrically operated bilge pumps mukaisia. 36.13.2 36.13.3 Sähkölaitteet, joita ei ole sertifioitu Vaarallisella alueella sijaitsevat sähkölaitteet tulee pystyä kytkemään irti turvalliselta alueelta käsin öljynkeräyksen aikana. Nämä laitteet eivät saa olla mitään seuraavista: - kulkuvalot; - pilssipumput; ja - muut aluksen turvalliselle käytölle tarpeelliset laitteet. Öljynkeräyslaitteet Öljynkeräyslaitteiden sähkönsyötön tulee mahdollisuuksien mukaan olla kiinteästi asennettu. Kiinteästi asennettujen ja irrotettavien öljynkeräys- ja pumppauslaitteiden sekä erillisten virtalähteiden tulee täyttää koneistolle ja sähkölaitteille asetettavat vaatimukset siten kuin on sovellettavissa.

247 37 LISÄMERKINTÄ ITSEOIKAISEVUUS 37.1 Tarkoitus Tässä luvussa on lisävaatimuksia aluksille, joilta vaaditaan, että ne ovat itseoikaisevia käännyttyään täysin ylösalaisin. Tähän liittyy seuraavat osa-alueet: Aluksen tulee oikaista itseään ilman lisätoimenpiteitä mistä tahansa kallistuskulmasta. Propulsiokoneisto ja sen järjestelmät tulee pystyä toimimaan aluksen oikaisun jälkeen. Aluksessa olevat painavat laitteet ja esineet eivät saa liikkua vaarallisessa määrin käännöksen aikana. 37.2 Lisämerkintä Itseoikaisevuus Alukset, jotka täyttävät tässä luvussa annetut vaatimukset, saa lisämerkinnän Itseoikaisevuus. 37.3 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: vakavuuslaskelma (ks. luku 4) ottaen huomioon kohdan 4 vaatimukset; propulsiokonevalmistajan vakuutus, että kone kestää käännöksen vaurioitumatta; selvitys aluksessa olevista painavista esineistä ja niiden kiinnittämisestä. 37.4 Vakavuus Oikaisevan momenttivarren on oltava positiivinen kaikilla kallistuskulmilla välillä - 180 180. Tämä vaatimus tulee täyttyä kaikissa asianmukaisissa lastitilanteissa, vähintään lastitilanteet LC1, LC2 ja LC3 ks. Luku 4. 37.5 Propulsiokone ja sen järjestelmät Mikäli propulsiokone ei pysty toimimaan ylösalaisin, tulee olla järjestelmä, joka pysäyttää koneen automaattisesti, jos alus kaatuu. Veden sisääntulo on estettävä siinä määrin, ettei se vaaranna aluksen vakavuutta tai laitteiden toimintakuntoa. Luvussa 3 annettujen vaatimusten lisäksi tulee kulussa auki olevat aukot, kuten koneen ilmanottoaukot ja tuuletusaukot, varustaa automaattisilla sulkulaitteilla.

248 37.6 Ylärakenteiden lujuus Luvussa 7 annettujen mitoituskuormien lisäksi tulee huomioida tilanne, jossa alus on ylösalaisin ja ylärakenteet ovat veden alla. Ylärakenteet tulee mitoittaa lukujen 10, 14 tai 18 mukaan, riippuen rakennemateriaalista, suurimmalle hydrostaattiselle paineelle, joka esiintyy kyseisessä kohdassa aluksen kallistuessa välillä -180 o 180. Paine tulee määrittää tapauskohtaisesti vakavuuslaskelmien avulla. 37.7 Painavat laitteet ja esineet Aluksen kallistuessa välillä -180 o 180 kaikkien laitteiden ja varusteiden on pysyttävä paikoillaan. Kaikille yli 10 kg painaville varusteille tulee olla tarkoitusta varten sopivat kiinnikkeet tms. 37.8 Istumapaikat Istumapaikoilla tulee huomioida aluksen ympärikääntyminen. Istuinpaikoilla tulee olla turvavyöt. 37.9 Toimintakyky kaatumisen ja oikaisun jälkeen Aluksen on oltava kaatumisen jälkeen täysin toimintakykyinen pois lukien mahdollisesti vaurioituneet antennit ja muut vastaavat, ulkona sijaitsevat helposti vaurioituvat laitteet.

249 38 LISÄMERKINTÄ YHDEN OSASTON UPPOAMATTOMUUS 38.1 Tarkoitus Tämän luvun tarkoituksena on varmistaa, että - Alukset, joille annetaan lisämerkintä Yhden osaston uppoamattomuus, kestävät kaatumatta tai uppoamatta yhden vesitiiviin osaston täyttymisen; 38.2 Lisämerkintä Yhden osaston uppoamattomuus Alukset, jotka täyttävät tämän luvun vaatimukset saavat lisämerkinnän Yhden osaston uppoamattomuus. 38.3 Viitteet Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: - SOLAS Consolidated Edition 2014 38.4 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: - piirustukset, joista selviää - vesitiivis osastointi; - vesitiiviiden laipioiden rakenne mukaan luettuna vesitiiviit ovet ja läpi-viennit; - vesitiiviisiin osastoihin johtavien aukkojen sijainnit ja niiden sulkulaitteet; ja - madolliset muut vuodonhallintajärjestelyt; - vuotovakavuuslaskelmat, joista ilmenevät: - kuvaus vesitiiviistä laskentarungosta; - kevytpainon massa ja painopisteen sijainti; - lastitilanteet (normaalisti samat lastitilanteet kuin ehjän aluksen vakavuuslaskelmissa); - vuototilanteiden kuvaus; - vakavuus ja kellumisasennot tasapainotilanteissa vuodon jälkeen kaikille lasti/vuototapauksille; - saavutettujen arvojen vertailu kriteereihin. 38.5 Määritelmät 38.5.1 Yleistä Käsitteellä yhden osaston uppoamattomuus tarkoitetaan aluksen vesitiiviin osastoinnin olevan sellainen, että alus kestää yhden osaston täyttymisen uppoamatta tai kaatumatta ja vuodon etenemistä muihin osastoihin ei tapahdu.

250 38.5.2 38.5.3 38.5.4 38.5.5 38.5.6 38.5.7 38.5.8 Osasto Vesitiivein laipioin rajoitettu tila, jonka pituus ylittää vaurion pituuden vähimmäisarvoa 0,1 L WL. Laipiokansi Laipiokansi on ylin kansi, tai muu vesitiivis pinta, johon vesitiiviit laipiot ulottuvat. Upporaja (margin line) Upporaja on (teoreettinen) viiva, joka kulkee pitkin aluksen kylkeä 76 mm laipiokannen yläpinnan alapuolella. Täyttyvyys (permeabiliteetti) Täyttyvyydellä tarkoitetaan kuinka suuri osa vesitiiviin osaston tilavuudesta voi täyttyä vedellä. Huomaa, että tilan tilavuus lasketaan mallattuna tilavuutena upporajaan asti. Normaalisti käytetään Taulukon 38.2 mukaisia arvoja, mutta näin haluttaessa, vuotovakavuuslaskelmissa käytettävä täyttyvyys saa määrittää myös tilassa sijaitsevien vettä syrjäyttävien osien tilavuuksien perusteella. Vesitiiviit ovet ja luukut Vesitiiviiden ovien ja luukkujen tulee olla dokumentoidusti vesitiiviitä. Ovi tulee voida avata ja sulkea molemmilta puolilta. Prototyyppi ovesta tai luukusta tulee testata vesipaineella, joka voi esiintyä, kun kyseinen osasto tai sen viereiset osastot ovat täyttyneet vedellä. Sulkulaitteen tulee kestää asiaankuuluva hydrostaattinen paine molemmilta puolilta. Alkutilanne Aluksen lastitilanne ennen vauriota. Arvioitavat alkutilanteet ovat luvussa 4 esitetyt lastitilanteet. Aluksille, joille tulee lisämerkintä Jäissä kulku tulee huomioida jään muodostus kansille ja ylärakenteille Luvun 4 kohdan 4.7.4 mukaan. Vauriotilanne Tilanne, jossa osa aluksen vesitiiviistä tiloista on vaurioitunut. 38.6 Olettamukset aluksen osastoinnista Säännöt yhden osaston uppoamattomuudesta perustuvat seuraaviin olettamuksiin aluksen osastoinnista: - Alus on jaettu vesitiiviisiin osastoihin ensisijaisesti poikittaislaipioilla, jotka ulottuvat ylöspäin osastolta toiselle tapahtuvan vuodon estävään laipiokanteen. - Aluksessa on törmäyslaipio ks. Luku 6. - Vesitiiviit laipiot ovat ensisijaisesti suorat, mutta mikäli näin ei ole, sovelletaan SOLAS Part B Chapter II-2 Regulation 7:ssa annettuja ohjeita määritettäessä vuodon laajuutta. - Epäsymmetristä vesitiivistä osastointia tulisi välttää. Mikäli kallistuskulman tasausta vuotoveden poikittaisjohtamisjärjestelyllä ( cross-flooding ) tarvitaan, järjestelyn tulee olla sellainen, ettei se vaadi toimenpiteitä miehistöltä. Muuten

251 sovelletaan SOLAS Part B Chapter II-1 Regulation 8:ssa annettuja ohjeita vuodon tasaamiselle. - Vesitiiviissä laipioissa aukkojen määrä ja koko tulee rajoittaa minimiin. - Laipion läpi menevien sähkökaapeleiden ym. läpivientien tulee olla mitoitettu kestämään hydrostaattista painetta, joka voi esiintyä kyseisessä sijoituspaikassa. Vesitiiviin laipion läpijohdettuja putki- tai vastaavia läpivientejä, joilla on avoin aukko molemmissa osastoissa, ei sallita. - Laipiokannessa olevien aukkojen, kuten kulkuportaiden ja luukkujen, tulee olla suojattuja säätiiviillä sulkulaitteilla (vähintään tiiviysluokka 2 luvun 3 kohdan 3.9.3 mukaan). Mikäli tällaiset aukot sijaitsevat säätiiviin ylärakenteen sisällä, aukon kohdalla ei vaadita sulkulaitetta, ellei sama ylärakenne suojaa myös toiseen osastoon johtavaa aukkoa. 38.7 Vuodon laajuus 38.7.1 38.7.2 Vaurion pituus Arvioitaessa aluksen sietokykyä vuodon jälkeen tulee huomioida sekä laitavaurio että pohjavaurio. Vaurion pituudeksi tulee olettaa 0,1 L WL. Vaurion oletetaan rajoittuvan yhteen vesitiiviiseen osastoon, mutta mikäli jonkun osaston pituus on pienempi kuin 0,1 L WL, tulee vaurioon laskea mukaan seuraava(t) osasto(t) perään päin. Pohjavaurio Vaurion leveys on yksirunkoaluksille koko aluksen leveys, tai pienempi leveys jos tämä aiheuttaa vaarallisemman vauriotilanteen. Katamaraaneille vaurion oletetaan kohdistuvan vain toiseen runkoon. Vaurion pystysuuntaiseksi tunkeumaksi tulee olettaa 0,1 B H. Katamaraaneille leveydestä saa vähentää holvin leveyden määritettäessä tunkeumaa. Katamaraanien siltarakenteen oletetaan vaurioituvan vain jos kyseinen osa on täyskuormavesilinjan alapuolella aluksen ollessa ehjänä. 38.7.3 Laitavaurio Laitavaurion tunkeumaksi sivusuunnassa tulee olettaa 0,2 B H mitattuna sisäänpäin aluksen laidasta kohtisuoraan keskiviivaa vastaan täyskuormavesilinjan tasossa. Katamaraaneilla saa holvin leveyden vesilinjan tasossa vähentää aluksen leveydestä määritettäessä vaurion tunkeumaa sivusuunnassa. Pystysuunnassa vaurion oletetaan ulottuvan perusviivasta ylös rajoituksetta. 38.8 Vaurioituneiden tilojen täyttyvyydet Vaurioituneiden tilojen täyttyvyyskertoimet tulee valita taulukon 38.2 mukaan tai määrittää laskennallisesti. Kertoimia sovelletaan sekä tilavuuksille että vesiviivapintaaloille.

252 Taulukko 38.2: Tilojen täyttyvyyskertoimet Tila Täyttyvyyskerroin Lastiruuma tai varasto 60 Sisustus 95 Konehuone 85 Säiliöt 0 tai 95 1) Kuivalastitila 70 Tilat ajoneuvoja varten 90 Tyhjät tilat 95 38.9 Kellumisasento vaurion jälkeen Minkä tahansa kohdan 38.7 mukaisessa vauriotilanteessa ja kaikissa asiaankuuluvissa lastitapauksissa aluksella tulee, tasapainotilanteessa vuodon jälkeen tyynessä vedessä, olla riittävästi varauppoumaa ja vakavuutta, jotta se täyttää seuraavat vaatimukset: - upporajan tulee olla veden yläpuolella, lukuun ottamatta vaurioituneen osaston aluetta, missä sallitaan upporajan painuminen veden alle; - varalaita avoimiin aukkoihin, joiden kautta vuoto voi edetä ehjiin osastoihin, tulee olla vähintään 300 mm; - varalaita säätiiviillä sulkulaitteilla varustettuihin aukkoihin tulee olla positiivinen ehjissä osastoissa; - aluksen kallistus- ja/tai viippauskulman tulee olla enintään 10 ; - pelastuslauttojen kohdalla on positiivinen varalaita; - oleelliset pelastusvälineet, hätäradiot, mahdolliset sähkölähteet ja kuulutuslaitteet, joita tarvitaan evakuoinnin ohjaamiseen, tulee olla käyttökunnossa. 38.10 Kallistava momentti Määritettäessä oikaiseva momenttivarsikäyrä kohdan 38.11 arviointia varten tulee huomioida, että laitakuormamomentti tai tuulimomentti, kumpi on suurempi, vaikuttaa alukseen: 38.10.1 38.10.2 Laitakuormamomentti Kallistusmomentti, joka syntyy, kun kaikki henkilöt kerääntyvät toiselle sivulle. Henkilöiden siirtymisestä aiheutuvan kallistusmomentin tulee olla sama kuin laitakuormakokeessa (ks. luku 4 kohta 4.12) kuitenkin niin, ettei kansikuorman siirtymistä tarvitse huomioida. Tuulimomentti Tuulen aiheuttama momentti, joka tulee laskea kuten arvioitaessa ehjän aluksen vakavuutta sivutuulessa ja -aallokossa (ks. luku 4 kohta 15).

253 38.10.3 Vaihtoehto upporajan käytölle Mikäli aluksen vesitiiviit tilat ovat sellaiset, että laipiokansi on vaikea määrittää, tai että sitä ei ole tarkoituksenmukaista käyttää, tulee kellumisasento tasapainotilanteessa vuodon jälkeen arvioida seuraavasti. Tasapainotilanteessa vuodon jälkeen, vesiviivan yläpuolella jäävän vesitiiviin rungon tilavuuden tulee olla vähintään kaavan 38.9 mukainen. V R =0,5 L H -2,5 m 3 (38.1) Alus tulee muilta osin täyttää kohdassa 38.9.1 annetut vaatimukset kellumisasennon suhteen. 38.11 Vakavuus vaurion jälkeen Vakavuus tasapainotilanneessa vuodon ja mahdollisen vastatäyttymisen jälkeen tulee täyttää seuraavat vaatimukset: - vakavuuslaajuuden on oltava vähintään 15 ; - oikaiseva momenttivarsi ei saa olla pienempi kuin 0,10 m; ja - oikaisevan momenttivarren käyrän alapuolisen pinta-alan on oltava vähintään 0,015 metriradiaania mitattuna tasapainokulmasta pienimpään seuraavista kallistuskulmista: - kallistuskulma, jolla vuoto ehjään osastoon tapahtuu; tai - 22 mitattuna pystyasennosta. Arvioinnissa tulee olettaa, että kallistusmomentti, joka on suurempi kohtien 38.10.1 tai 38.10.2 momenteista, vaikuttaa alukseen

254 39 LISÄMERKINTÄ JÄISSÄ KULKU 39.1 Tarkoitus Tämän luvun sääntöjen tavoitteena on varmistaa rajoitetuissa jääolosuhteissa kulkevien alusten rungon ja ulokkeiden riittävä lujuus. Lisäksi huomioidaan eräitä muita talvimerenkulkuun liittyviä vaatimuksia. Säännöt eivät ota kantaa aluksen suorituskykyyn jäänmurtamistehtävissä. Rajoitetuilla jääolosuhteilla tarkoitetaan tässä enintään 20 cm paksuista kiintojäätä. 39.2 Viitteet Tässä luvussa viitataan seuraaviin asiakirjoihin: Suomalais-Ruotsalaiset jääluokkasäännöt 39.3 Lyhenteet h = jään paksuus, mm = vesiviivakulma, aste 0 = kaarikulma, aste P i = jääpaine, MPa F = jään viivakuorma per metriä kosketuspintaa, kn/m F 1m = jään viivakuorma per metriä kosketuspintaa korjattuna uppoumalle, kn/m b = paneelin lyhyemmän sivun leveys, mm l = paneelin pidemmän sivun pituus, mm s = kaarijako, mm l u = jäykisteen jänneväli, mm D = suunnittelujännitys, MPa m LDC = uppouman paino täydellä kuormalla, kg 39.4 Dokumentointi Tässä luvussa esitettyjen vaatimusten verifioimiseksi edellytetään seuraava dokumentointi: - Piirustus rungon ja vedenalaisten ulokkeiden geometriasta (Linjapiirustus). - Piirustukset rakenteesta jäävyöhykkeellä. - Laskelmat jääkuormasta ja rakenteen lujuudesta. - Piirustus potkuriakselilinjasta. - Piirustus peräsimestä

255 - Piirustus jäähdytysvesijärjestelmästä. - Piirustus jäävyöhykkeellä sijaitsevista sulkulaitteista. - Piirustus pakokaasulinjasta. 39.5 Määritelmät 39.5.1 Jääolosuhteet Arvio tehdään aluksen jäissäkulkukyvyn suhteen jonkin seuraavan tapauksen mukaan: Mitoitustaso 1. Enintään 5 cm paksuinen tasainen jää, Mitoitustaso 2. Enintään 10 cm paksuinen tasainen jää Mitoitustaso 3. Enintään 20 cm paksuinen tasainen jää 39.5.2 Jäävyöhyke Jäävyöhykkeellä tarkoitetaan laidoituksen aluetta, joka ulottuu keulan ja lastivesilinjan leikkauskohdasta perään jään paksuuden h lastivesilinjan yläpuolelle sekä h + 100 mm kevyen vesilinjan alapuolelle; Jäävyöhyke käsittää edellisten lisäksi: - Keulan ja lastivesilinjan risteyksestä 0,3 LWL pitkällä alueella h + 100 mm lastivesilinjasta ylöspäin; - Uppoumakulkuisissa veneissä koko pohjan 0,2 LWL pitkällä alueella lastivesiviivan keulanpuoleisesta päästä laskien; - Liukuvissa veneissä koko pohjan 0,6 LWL pitkällä alueella lastivesiviivan keulanpuoleisesta päästä laskien ja palteen - Lastivesilinjan alapuolisella alueella palteeseen ja peräperäpeilin alakulmaan Jäämitoitetun laidoituslevyn päittäissaumat eivät saa muodostaa alle 135 kulmia jää-kenttään nähden ylimenoalueilla. Jäävyöhykkeen rajat ja laidoituslevyn viistetyt ylimenoalueet on esitetty kuvassa 39.5.

256 Kuva 39.5: Jäävyöhykkeen rajat uppoumakulkuisissa aluksissa 39.5.3 39.5.4 Jääkaari Jääkaari on jäävyöhykkeellä sijaitseva jäykiste, joka siirtää jääkuormat jäästringereihin poikittaiskaaritetussa rakenteessa tai kehyskaariin pitkittäisjäykistetyssä rakenteessa. Jäästringeri Jäästringeri on jäävyöhykkeen ala- ja/tai yläreunassa sijaitseva likimain vaakasuora pääjäykiste, jonka tehtävä on tukea jääkaaria niiden ylä- ja/tai alapäissä. 39.6 Pätevyysalue 39.6.1 39.6.2 Runkotyyppi Aluksen oletetaan runkotyypiltään olevan yksirunkoinen uppouma- tai puoliliukuvalle nopeusalueelle suunniteltu. Enintään 5 cm jäälle suunnitellut alukset saavat olla runkotyypiltään liukuvia. Rungon muoto ja ulokkeet Keularangan kaltevuus vaakasuuntaan nähden tulee jäävyöhykkeen alueella olla enitään 60 astetta. Jotta alus pystyy peruuttamaan jäässä, peräpeilin tai -rangan kaltevuuden tulee niin ikään olla enintään 60 astetta. Ohjailukyvyn varmistamiseksi Mitoitustason 3 aluksissa lastivesiviivan leveyden tulee kaventua vesilinjan taaimmaisessa neljänneksessä Vedenalaisten ulokkeiden tulee kestää jäälohkareet. Sivupotkuritunneli ja veden oton läpiviennit tulee suojata ritilällä.

257 39.6.3 Propulsio ja jäähdytysjärjestelmä Mitoitustason 2 tai 3 alusten propulsiojärjestelmä tulee olla kohdan 39.8.7 ja 39.8.9 vaatimukset täyttävä avopotkurijärjestelmä. Mitoitustason 1 aluksissa sallitaan vesisuihkupropulsio. Mitoitustasossa 1 hyväksytään kaksi ritilöillä varustettua jäähdytysveden läpivientiä jääalueen alapuolella omilla raakavesisuodattimilla. Mitoitustasoissa 2 ja 3 tulee olla suljetun kierron runkojäähdytystankit tai raakavesikaivo johon on johdettu myös poistovesi. Raakavesisuodattimet tulee asentaa siten, että jäämurskan poistaminen koneen käydessä on mahdollista yhdestä suodattimesta kerrallaan. 39.6.4 39.6.5 Operointinopeus Aluksen nopeus jääkentässä ajettaessa on rajoitettu 2 m/s (4 solmua). Murretussa jäässä tai avovesiolosuhteissa, joissa esiintyy jääpaloja, alus voi ajaa tätä suuremmalla nopeudella päällikön harkinnan mukaan. Koska tähän liittyy useita epävarmuustekijöitä, etenkin jääpalojen/-lauttojen koko, joka on käytännössä mahdotonta määrittää alukselta sen ollessa ajossa, säännöt eivät ota kantaa suurimpaan sallittuun nopeuteen tai jääpalojen suurimpaan kokoon. Edelleen oletetaan, että kaarikulma on suuri (>70º) sillä alueella, jolla jääpaloihin törmätään liukunopeudella. Rungon materiaali Säännöt pätevät teräkselle kaikissa jääluokissa. Mitoitustasossa 1 tai 2 sääntöjä saa soveltaa alumiinirungoille. Mitoitustasossa 1 sallitaan myös lujitemuovi rungon materiaalina, kuitenkin sillä rajoituksella, että kerroslevyrakennetta ei hyväksytä vedenalaisissa osissa mukaan lukien jäävyöhykkeen lastivesilinjan yläpuolinen osa. Materiaalien mekaaniset arvot on esitetty Luvussa 9 (lujitemuovi), 13 (alumiini) ja 16 (teräs). 39.7 Jääkuorma 39.7.1 Jääkuorman luonne Jääkuorman oletetaan olevan viivakuorma, joka vaikuttaa pitkin aluksen jäävyöhykettä. Aluksen edetessä jääkentässä, jää murtuu osittain murskaamalla puristuksessa ja osittain taivutuksen seurauksena. Aluksen laidoituksen kanssa kosketuksessa oleva jääreunan pituus oletetaan vaikuttavan täydellä paineella 0,6 metriin asti jonka jälkeen paine alenee jääkentän murtuessa, jääpaine vaikuttaa koko jääkentän paksuudellaan. Jääkuormaa rajoittaa joissakin tapauksissa myös aluksen uppouma, aluksen noustessa jään päälle kontaktipinnan varassa. Peräsimeen ja potkuriin oletetaan osuvan jääpaloja, mutta ei ehjää jäätä. Jääkuormaan vaikuttavat tekijät

258 Jääkuormien oletetaan olevan riippuvaisia seuraavista tekijöistä: - Vesiviivakulma pituuslinjaan nähden - Kaarikulma pystylinjaan nähden 0 - Jään paksuus h - Jään taivutuslujuus, - Aluksen nopeus, v Kulmien ja 0 määrittely selviää kuvasta 39.6. Jään taivutuslujuuden oletetaan olevan 500 kpa. Sekä vesiviivakulman että kaarikulman vaihteluvälit ovat 20 o -40 o. Mikäli kaarikulma on pienempi kuin 20 o tulee laskelmissa käyttää 20 o ja vastaavasti, mikäli kaarikulma ylittää 40 o on käytettävä laskelmissa 40 o. Kuva 39.6: Vesiviivakulma ja kaarikulma vertikaalin suhteen 39.7.2 Jääkuorma kontaktipinnan pituusyksikköä kohti Jääkuorma kontaktipinnan pituusyksikköä kohti tulee määrittää kuvassa 39.7 olevien käyrien avulla.

Jääkuorma/metri kosketuspintaa, F, kn 259 Jään paksuus 5 cm 120 100 vesiviivakulma 20 vesiviivakulma 30 vesiviivakulma 40 80 60 40 20 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 Kaarikulma, aste

Jääkuorma/metri kosketuspintaa, F, kn 260 Jään paksuus 10 cm 250 230 210 190 vesiviivakulma 20 vesiviivakulma 30 vesiviivakulma 40 170 150 130 110 90 70 50 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 Kaarikulma, aste

Jääkuorma/metri kosketuspintaa, F, kn 261 Jään paksuus 20 cm 400 350 vesiviivakulma 20 vesiviivakulma 30 vesiviivakulma 40 300 250 200 150 100 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 Kaarikulma, aste Kuva 39.7: Jääkuorma per metri kontaktipintaa, F jään paksuuksille 5 cm, 10 cm ja 20 cm. Huom! Kaavoissa käytetään jään paksuudelle millimetrejä! Jääkuorma tarkasteltavaa metriä kohden on pienin seuraavista: F lm = min (F max = 0,003 m LDC cos α sin β 0 ; F) kn (38.1) 39.7.3 Kuorman korjaus kontaktipinnan pituuden perusteella Jääkuorma korjataan kontaktipinnan pituuden perusteella kaavan 38.2 mukaan c a = 600 l a (max 1,0 ; min 0,35) (38.2) jossa l a on määritetään taulukon (38.3) mukaan:

262 Taulukko 39.3: Rakenne Kaarijärjestelmä l a [mm] Laidoitus poikittainen b pitkittäinen 1,7 b Jääkaaret poikittainen s pitkittäinen l u Jäästringerit - jänneväli laipioiden tai vastaavien primäärirakenteiden välillä, l u 39.7.4 Jääpaine Jääpaine, jota tarvitaan jäävyöhykkeen paneelien mitoitukseen, lasketaan viivakuorman F lm perusteella seuraavasti: P i = c a F lm h MPa (38.3) 39.8 Rakenne 39.8.1 Rakenneratkaisut jäävyöhykkeellä Rakenne jäävyöhykkeellä oletetaan olevan joko poikittain tai pitkittäin jäykistetty laidoitusrakenne. Poikittaiskaaritetussa rakenteessa sekundäärijäykisteet ovat jäävyöhykkeen alueella aluksen vesilinjaan nähden likimain poikittain asetetut jääkaaret, joita pitkin kuormat siirtyvät kaarten ala- ja yläpäissä oleviin jäästringereihin, tai vastaavaan rakenteeseen (esim. kansi). Pitkittäiskaaritetussa rakenteessa jäävyöhykkeen sekundäärijäykisteet ovat vastaavasti likimain vaakasuunnassa, ks. kuva 39.2.