marjakummi Marjakummien oma tiedotuslehti JOULUKUU 2012 uutiset Mitä kuuluu, marjakummi? Marjakummi Tarja Riihitupa Jo kolmevuotiaat lapset, jotka ovat marjastaneet, tietävät paljon marjoista Marjateos ja rättänä Vanhat reseptit toimivat myös tämän päivän keittiössä Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa Hakkaraisen nuoret veljekset ovat kokeneita luonnossa liikkujia.
Pieni ottaa marjan maasta, mutta pitkä ei tähtiä taivaalta Marjat ja marjajauheet sopivat hyvin leipä- ja pullataikinoihin. Esimerkiksi puolen litran pullataikinaan voit lisätä 1,5 dl tyrnijauhetta ja sämpylätaikinaan noin 3 dl tuoreita tai pakastettuja puolukoita. Myös taikinassa käytettävän veden tai maidon voit korvata marjamehulla. Jouluna halutaan perinteisesti hemmotella perhettä, ystäviä ja sukulaisia erilaisilla herkuilla. Marjat eri muodossa soveltuvat erinomaisesti myös juhlahetken suolaisiin ja makeisiin leivonnaisiiin sekä ruuanlaitoon. Kokeile esimerkiksi kuivattuja marjoja korvaamaan rusinat jouluglögissä tai tee maistuvia marjatryffelitä vaikkapa lahjaksi (ohjeet lehden takasivulla). Kuva Tapio Suvanne Arktiset Aromit ry:n väki toivottaa marjanmakuista Joulun aikaa! marjakummi JOULUKUU 2012 uutiset Tässä numerossa Marjakummiuutiset on marjakummien oma tiedotuslehti... 3 Mitä kuuluu, Marjakummi?... 4 Jäsentenhankintakilpailu... 5 Vuoden 2012 marja variksenmarja yllättää terveellisyydellään... 6 Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa... 8 Wanhassa wara parempi... 10 Marjateos, mustikkakukko... 10 Mansikkapuu -tarina... 12 Materiaalia Marjakummien työn tueksi.... 14 Marja-aiheisia leikkejä lasten kanssa leikittäviksi... 15 Kysy - Arktiset Aromit vastaa... 15 Puolukkaglögi, Marjatryffelit... 16 ARKTISET AROMIT ry Kauppakatu 20, 89600 Suomussalmi Puh. (08) 6155 5590, fax (08) 6155 5592 info@arktisetaromit.fi www.arktisetaromit.fi Marjakummiuutiset on marjakummien oma tiedotuslehti Pitelet kädessäsi uunituoretta Marjakummiuutiset -lehteä, jonka tavoitteena on olla Marjakummeille sekä hyödyksi että huviksi. Lehti sisältää mm. tarpeellista tietoa marjoista, tuottamamme materiaalin esittelyjä, hauskoja vinkkejä lasten kanssa puuhasteluun ja mielenkiintoisia haastatteluja. Toivottavasti siitä on Sinulle iloa! Idea marjakummitoiminnasta syntyi kaksi vuotta sitten, kun pohdittiin miten vanhemman väestön arvokkaat marjastus- ja luontoretkikokemukset saataisiin siirrettyä tuleville sukupolville. Seniori-ikäisten ja lasten kohtaamiset eivät nyky-suomessa ole enää niin yleisiä kuin menneinä vuosikymmeninä, jolloin isovanhemmat, lasten vanhemmat ja heidän lapsensa asuivat samalla paikkakunnalla; joskus myös samassa taloudessa. Seniori-ikäisillä on paljon kokemuksia ja kertomuksia oman lapsuutensa marja- ja luontoretkistä. Tarinoille on puolestaan päiväkoti-ikäisten lasten parissa tilausta, sillä he mielellään kuuntelevat jännittäviä, hauskoja ja kiehtovia tarinoita menneiltä vuosilta. Mikä sen mielenkiintoisempaa, Kuva Vesa Rannikko kuin kuulla mitä kaikkea voi marjaretkellä tapahtua tai miten marjoja on ennen käytetty. Sen lisäksi, että Marjakummin kertomukset lapsille ovat paikallishistoriaa parhaimmillaan, monissa päiväkodeissa Marjakummin tarjoama apu on tullut tarpeeseen. Useissa päiväkodeissa henkilökunnan vähyyden vuoksi marjaretket jäävät toteuttamatta. Marjakummin apu on ratkaiseva tekijä retken mahdollistamisessa. Teidän Marjakummien mielipiteet ja toiveet ovat tervetulleita, jotta voimme kehittää toimintaa oikeaan suuntaan. Toivottavasti jatkossa saamme rahoitusta siten, että voimme järjestää marjakummeille yhteisiä koulutustilaisuuksia ja tapaamisia, joilla pääsisitte tutustumaan ja jakamaan hyviä ideoita. Mikäli jo nyt toivoisit voivasi olla yhteydessä muihin Marjakummeihin, voit ilmoittaa siitä meille. Keräämme luvan antavien Marjakummien yhteystiedot samaan listaan, ja voitte olla yhteydessä esimerkiksi puhelimitse, ja vaihtaa siten kokemuksianne. Marjakummeiksi on tähän mennessä ilmoittautunut yhteensä 31 henkilöä eri puolilta Suomea, ja mukaan toimintaan mahtuisi lisääkin. Olisiko ystäväpiirissäsi joku, joka olisi kiinnostunut osallistumaan? Lehdestä löytyy kuponki, jolla uusi Marjakummi voi helposti ilmoittautua mukaan. Tavoitteemme on, että Marjakummitoiminta jää elämään myös hankkeen päättymisen jälkeen. Meihin voi olla yhteydessä joko sähköpostilla (etunimi.sukunimi@ arktisetaromit.fi) tai soittamalla puh. 08-6155 5590. Simo Moisio toiminnanjohtaja Arktiset Aromit ry 2 3
Arktiset Aromit ry tutustui kahteen arvokasta Marjakummin vapaaehtoistyötä tekevään energiseen naiseen, ja haluaa esitellä heidät muillekin Marjakummeille. Terttu Antikainen on kajaanilainen eläkkeellä oleva biologian opettaja, joka pitää kovasti sekä luonnosta, marjoista että lapsista. Hänellä on itsellään kymmenen lastenlasta, jotka kaikki hän on kasvattanut tärkeänä pitämäänsä marjarakkauteen. Eläkkeelle jäätyään Terttu alkoi miettiä tarvitsevansa jonkin vapaaehtoistyön päiväänsä rytmittämään. Kun Arktiset Aromit ry:n Marjakummien hakuilmoitus ET-lehdessä osui silmiin, oli valinta selvä. Hänestä tulisi Marjakummi! Marjakummina Terttu Antikainen on toiminut nyt kolmena vuonna ja on odotettu vieras Kajaanin päiväkodeissa. Jo hyvissä ajoin ennen marjastuskauden alkua päiväkodit ottavat tuttuun Marjakummiin yhteyttä ja pyytävät käymään. Paljon liikkuva Terttu vieraileekin marjastuskauden alun ja syyskuun puolivälin välisenä aikana pyöräillen kaikissa Kajaanin päiväkodeissa, sekä lisäksi Vuolijoella ja Otanmäessä, jonne hän matkan pituuden vuoksi joutuu kuitenkin ajamaan autollaan. Tässä Kajaanin kaupunki on hienosti tullut vastaan ja kustantaa polttoaineet, jotta vierailut myös kauempana kaupungista asuvien lasten luona onnistuu. Lapset tunnistavat Marjakummin jo kaukaa tutuiksi käyneistä lierihatusta, kumisaappaista ja käsivarrella keikkuvasta marjakorista Marjakummihahmossa on hiukan lasten kaipaamaa satua. Tarja Riihitupa on Nokialla asuva valokuvaaja, joka tekee myös sijaisuuksia päiväkodeissa. Tarja tutustui Marjakummeille suunnattuihin materiaaleihin ensimmäisen kerran kolme Mitä kuuluu, vuotta sitten, ja on toiminut aktiivisemmin Marjakummina nyt vuoden verran. Hän on työnsä ohessa vieraillut useissa päiväkodeissa tapaamassa eri-ikäisiä lapsia. Tarja Riihituvan kiinnostus marjoja ja luontoa kohtaan juontaa juurensa lapsuuden Ruoveden maisemiin, jossa hänen äitinsä opetti viidelle lapselleen marjastuksen saloja. Marjaan oli helppo lähteä melkein takapihalta alkaneeseen metsään, jossa Tarja kävi usein marjastamassa joko muun perheen kanssa sekä jo 6 7-vuotiaana rohkeasti yksinkin. Hän on harrastanut myös suunnistusta, ja on senkin vuoksi tottunut liikkumaan paljon metsissä. Marjoista erityisesti lakat ovat Tarjalle mieleen, ja hänen kaulassaan onkin usein lapsia kovasti kiinnostava lakan marjaa esittävä koru Marjakummitunnuksena. MARJOJA MAISTELLEN, LEIKKEJÄ LEIKKIEN Molemmat Marjakummit kertovat lasten luonnon ja marjojen tuntemuksen vaihtelevan. Siihen vaikuttaa paljon se, kuinka kiinnostuneita päiväkodin ja esikoulun opettajat ovat luonnosta. Myös jos lapsen perheessä on totuttu liikkumaan metsässä ja käyttämään marjoja, ovat ne lapsillekin tuttuja. Jo kolmevuotiaat lapset, jotka ovat marjastaneet, tietävät paljon marjoista, Tarja Riihitupa kertoo. Valitettavasti monissa perheissä marjastusta ei enää nykyisin kuitenkaan harrasteta. Usein Marjakummin vierailun aikana joku lapsista kertookin, että ei ole koskaan käynyt marjassa tai ettei heillä kotona syödä ollenkaan marjoja. Lapselta voikin vaatia hiukan rohkeutta pistää ensimmäinen marja suuhunsa. Mutta kun sinne on sujahtanut yksi marja, menee perästä heti useampiakin ja marjat Teksti Marika Köngäs Kuva Tarja Riihitupa Marjakummi? alkavat maistua. Onneksi lapset innostuvat helposti asioista, jos ne esitetään hauskasti ja mielenkiintoisesti. Sekä Terttu Antikainen että Tarja Riihitupa ovatkin keksineet omasta lapsuudestaan tuttuja leikkejä ja uusia innostavia tapoja esitellä luonnontuotteita lapsille. Terttu vie lapset päiväkodin ohjaajien avustuksella joka kerta ulos luontoon. Niin huonoa säätä ei ole vielä tullut vastaan, ettei ulkona olisi voinut olla, kunhan pukeutuminen vain on sään mukaista, Antikainen toteaa. Vain yhdellä hänen päiväkodeistaan on ihan oikea marjametsä tavoitettavissaan; muiden kanssa mennään puistometsiin, joista ei valitettavasti marjoja löydy. Sen vuoksi Tertulla onkin aina marjoja matkassaan, jotta lapset pääsevät maistelemaan aitoja makuja. Terttu harmittelee sitä, että päiväkotien taloudellinen tilanne ja isot ryhmäkoot eivät salli pidemmälle suuntautuneita retkiä. Yhden kahden tunnin retken aikana lapset saavat nähdä ja kuulla esimerkiksi kuinka ennen vanhaan puolukoita säilöttiin vesipuolukoina, sekä valmistamaan ja maistelemaan itsekin herkullisia, tomusokerihuurrettuja marjoja. Lapset innostuvat myös kilpailemaan puolukan tarkkuusheitossa pajuringin läpi ja pujottamaan marjoja heinään. Marjaheinät ovatkin lasten aarteita. Kerran yksi pieni poika ei halunnut luopua marjaheinästään opettajan pyytäessä sitä luokan näyttelyyn, vaan kertoi hyvin topakasti vievänsä sen mieluummin omalle mummolleen, Terttumarjakummi nauraa. Tarja Riihitupa tutustuttaa mielellään lapsia marjoihin tarttuvien laulujen ja lorujen muodossa, joita lapsista on mukava rallatella. Myös hän kertoo, että marjametsiin ei useimpien ryhmien JÄSENTENHANKINTAKILPAILU kanssa päästä, sillä niihin tarvittaisiin autokuljetukset, joihin päiväkodeilla ei nykyisin ole resursseja. Usein lasten kanssa pääsee kuitenkin tutustumaan muuten luontoon ja esimerkiksi sieniin, joita päiväkotienkin lähimetsissä kasvaa. Onpa yhdellä päiväkodilla ihan oma geokätkökin, jota lasten kanssa on mukava käydä metsässä tutkimassa, Riihitupa kertoo. METSÄSSÄ EI OLE MÖRKÖJÄ VAAN HERKULLISIA AARTEITA. Kerran Toni-niminen poika kertoi Tarjalle Riihituvalle kotinsa lähellä olevasta luonnonsuojelumetsästä, jota hän kutsui ikimetsäksi. Kun Marjakummi sitten kysyi 6-vuotiaalta pojalta, millainen metsä on ikimetsä, hän vastasi siihen, että Sellainen, mistä ei pääse pois. Tarja pitääkin hyvin tärkeänä, että lapset pääsisivät tutustumaan metsään ja huomaisivat, että siellä ei ole mitään pelättävää. Retket olisivat luonnontuotteisiin tutustumisessa tärkeitä, mutta toki erilaiset pelit, leikit ja lorutkin auttavat, kunhan lapsilla on hauskaa. Myös Terttu Antikainen pitää lasten kontaktia elävään luontoon ensiarvoisen tärkeänä, ja vie mielellään lapset tutustumaan marjoihin muki kourassa. Molemmista Marjakummeista luonnon ja sen kasvattamien herkullisten marjojen esitteleminen päiväkoti-ikäisille lapsille on hyvin tärkeää, jotta lapset oppisivat arvostamaan ja vaalimaan puhtaita metsiämme, ja hyödyntämään sen marja-aarteita. Marjakummit kertovat metsän olevan heille itselleen voimavara, ja myös lasten tuovan voimaa. Marjakummeilla on lasten kanssa joka kerta hauskaa! Arktiset Aromit ry:n tavoitteena on saada koko Suomi mahdollisimman laajasti Marjakummitoiminnan piiriin. Marjakummeja on nyt Helsingistä Kemijärvelle ja Joensuusta Seinäjoelle, mutta paljon jää vielä alueita, joihin lähimmälläkin Marjakummilla on liian pitkä matka. Arktiset Aromit ry kannustaakin Marjakummeja katsomaan ympärilleen. Onko tuttavapiirissäsi lapsista pitäviä seniorimarjastajia, jotka olisivat kiinnostuneita vapaaehtoistyöstä luonnontuotteiden ja lasten parissa? Kerro hänelle Marjakummeista ja kutsu mukaan hauskaan toimintaan! Uuden markakummin tiedot voi ilmoittaa puhelimitse 08-61555590, osoitteessa www.arktisetaromit.fi tai postittamalla tämän kupongin täytettynä osoitteella Arktiset Aromit ry, Kauppakatu 20, 89600 Suomussalmi. Kaikkien uusia Marjakummeja hankkineiden kesken arvomme kirjapalkinnon 28.2.2013. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Uuden Marjakummin tiedot Nimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Puh. Sähköposti Kuulin Marjakummitoiminnastanne Ikäni vuosissa Kuva Vesa Rannikko nimiseltä Marjakummilta. 4 5
Vuoden 2012 marja VARIKSEN- MARJA yllättää terveellisyydellään Teksti Marika Köngäs Kuvat Arktiset Aromit ry Vuoden marja 2012 on variksenmarja eli kaarnikka. Se on 10 30 cm korkea varpu, jonka talvehtivat, ruodittomat lehdet ovat 3 7 mm pitkiä, neulasmaisia ja onttoja. Variksenmarja kukkii huhti-kesäkuussa pienin aniliininpunaisin kukin, jotka puhkeavat kasvin lehtihankoihin. Myöhemmin tuulipölytteisistä kukista kehittyy meheviä luumarjoja, jotka ovat väriltään kiiltävän mustia ja herneen kokoisia. Variksenmarja kasvaa koko Suomessa. Maamme eteläosissa tavataan kooltaan pienehköä ja niukasti marjovaa etelänvariksenmarjaa ja pohjoisessa runsaammin marjovaa, kookkaampaa ja mehukkaampaa pohjanvariksenmarjaa. Pohjanvariksenmarja (E. nigrum ssp. hermaphroditum) on yksikotinen ja marjan tyvellä on usein kuivuneita heteitä. Pohjanvariksenmarjan lehdet ovat tummanvihreitä ja alapinnalla oleva vaalea juova on selvästi kuopassa. Etelänvariksenmarja (E. nigrum ssp. nigrum) puolestaan on kaksikotinen, varreltaan rento ja marjan tyveltä heteiden jätteet puuttuvat. Lehdet ovat kellanvihreitä, eikä alapinnan vaalea juova ole kuopassa. Variksenmarja suosii pääasiassa harvapuustoisia ja valoisia, niukkaravinteisia kuivia ja kuivahkoja kankaita sekä aapasoiden rämemättäitä. Parhaan sadon se tuottaa Pohjois-Suomessa, Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Variksenmarjan arvioitu keskimääräinen vuosittainen sato on noin 200 miljoonaa kilogrammaa. Variksenmarjan satokausi on pitkä. Paras poiminta-aika ajoittuu elokuun alkuun, mutta sitä voi poimia heinäkuulta aina lumien tuloon asti. Marjoja voi kerätä jopa seuraavana keväänä lumien sulettua, mistä hyötyvät myös keväällä pohjoiseen palaavat muuttolinnut. Variksenmarjaa on usein pidetty ihmisravinnoksi sopimattomana ja vähäarvoisena eläinten ruokana. Tästä syystä sitä on kutsuttu myös sian- ja kissanmustikaksi sekä harakanmarjaksi. Viime vuosina variksenmarja on kuitenkin alkanut kerätä ansaitsemaansa arvoa. Tätä tummaa marjaa ei kannatakaan väheksyä, sillä tutkimukset osoittavat sen sisältävän terveellisiä ainesosia jopa enemmän kuin mustikka ja puolukka. Erityisesti variksenmarjan väriaineet ovat kiinnostaneet tutkijoita, sillä tummana marjana se sisältää runsaasti väriä antavia niin kutsuttuja antosyaaniyhdisteitä. Antosyaanit ovat väriltään voimakkaan punaisia, sinisiä ja violetteja kasvien solunesteessä esiintyviä yhdisteitä, jotka toimivat kasveissa värinä, ja suojaavat niitä auringon haitalliselta säteilyltä, tuhohyönteisiltä, viruksilta, bakteereilta ja sieniltä sekä toimivat na. Kun japanilaisessa a tutkimuk- kasvihormonei- sessa verrattiin mm. m. variksenmarjan, mustikan, mustaherukan, karpalon, punaherukan, n, karhunvatukan, vadelman ja mansikan antotiisyaanin määriä, havaittiin variksenmarjassa olevan korkein antosyaanien kokonaispitoisuus. Kyseisillä yhdisteillä on useissa tutkimuksissa havaittu olevan Lähde: Ogawa, H. Sakakibara, R. Iwata, T. Sato, T. Goda, K. Shimoi, S. Kumazawa: Anthocyanin composition and antioxidant activity of the crowberry (Empetrum nigrum) and other berries.2008. Agric. Food Chem. 56, 4457-4462. Aikaisemmin vuoden marjaksi on valittu esim. 2010 JUOLUKKA ihmisen terveydelle hyötyä, ja niillä voi olla useita kroonisia sairauksia estäviä vaikutuksia. Variksenmarjan on tutkittu sisältävän myös ihmiskehon solujen hapettumista ja siten vanhentumista, sekä bakteerien kiinnittymistä estäviä ominaisuuksia. Useisiin muihin marjoihin verrattuna variksenmarjassa on runsaasti tähän vaikuttavia yhdisteitä ja niiden teho on korkea. Lisäksi variksenmarjoissa on korkea C-vitamiinipitoisuus ja se on hyvä ravintokuidun lähde. Variksenmarjat ovat maultaan mietoja, sillä niissä on vain vähän sokeria ja happoja. Variksenmarjaa voi käyttää mustikoiden tapaan maukkaissa hilloissa, piiraissa ja jälkiruoissa. Se sopii raaka-aineeksi leivonnaisiin, marjakeittoihin, puuroihin ja pirtelöihin. Variksenmarjasta voi myös valmistaa mehua joko yksin tai yhdessä muiden marjojen kanssa. Kesken metsäretken yllättäneen janon voi sammuttaa mehevillä variksenmarjoilla. 2011 PUOLUKKA 6 7 2009 LAKKA
Eemelin lempimarja on mustikka. Oskari tykkää lakoista, mutta myös puutarhamansikat maistuvat hyvälle. Puuhakkaat Hakkaraisen veljekset ovat päässet monien metsäretkien lisäksi usein myös tutulle lammelle kaloja narraamaan. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa kun tiedossa on todellista jännitystä: isä ottaa toisinaan veljekset mukaan metsälle! Kolmikko on ollut mukana niin hirvi- kuin lintumetsälläkin, jonne myös perheen vilkas suomenpystykorva Kiela lähtee mielellään mukaan. Viljamin aarre onkin hieno kuva hirvestä, jota poika ylpeänä esittelee. Minullapas on kaksi kuvaa oravasta!, Oskari ilmoittaa ja näyttää samalla lukumäärää etu- ja keskisormi tomerasti pystyssä. Pojat ovat myös kovia kalamiehiä, ja erityisesti kolmikon vanhin, Oskari, ei malttaisi pysyä pois veneestä, kun tiedossa on virvelöintiä tutulla lammella. Joukon nuorimman, Eemelin, mielestä kalareissuilla tärkeintä ovat kuitenkin eväät. Ja tottahan se onkin: ulkona ruoka maistuu parhaalta. MARJAHERKKUJA JA VAARALLISIA TILANTEITA Tomerien kalastajien lisäksi pojat ovat myös puuhakkaita marjastajia. Mukit täyttyvät marjamättäillä vauhdilla, kun joukkio pääsee tositoimiin. Me ollaan kerätty lakkoja ja puolukoita ainakin kahtena syksynä, Oskari kertoo. Ja mustikoita!, Viljami muistuttaa. Poikien äiti kertoo vadelmasadon jääneen viimevuosina sen verran huonoksi, että pojat eivät ole niitä vielä kovin paljon päässeet poimimaan, mutta kaikki marjat kyllä maistuvat variksenmarjoista lähtien. Kuusen alta löytyi ahomansikoita, Oskari sanoo, johon Viljami vielä täydentää: Niin ja traktoritieltä. Perheen lähimetsässä aukealla paikalla kasvaa jo hiukan harvinaisia ja herkullisia mesimarjoja, mutta myös vaarallisempia tuttavuuksia. Siellä on sudenmarjoja!, Oskari tiedottaa. Kerran minä pyörittelin niitä näin käsieni välissä, Viljami kertoo ja mytistää talouspaperiarkin käsiensä väliin pieneksi palloksi. Tarkasta valvonnasta huolimatta vikkelät pojat olivat onnistuneet ensimmäisenä löytämään myrkylliset sudenmarjat ja nappaamaan ne käsiinsä. He kyllä vakuuttivat, etteivät olleet niitä suuhunsa laittaneet, mutta kun illalla Viljami alkoi itkeskellä kipuitkua, tuli päivystykseen lähtö. Säikähtäneen perheen ja hoitohenkilökunnan helpotukseksi kyseessä olikin korvatulehdus. Minä tiesin sen. Minähän sanoin, ettei se niitä syönyt, Oskari topakasti toteaa. Mutta eikös sitä sanota, että parempi katsoa kuin katua. Kysymykseen lempimarjasta isommat pojat vastaavat empimättä. Lakka, sanoo Oskari. Mustikka, ilmoittaa Viljami. Eemeli joutuu hetken pohtimaan vakavan näköisenä. Mustikka!, hän viimein huomaa. Sama kun minulla. Mutta tiedätkö, mikä on marjastuksessa parasta? No se kun ajetaan ukin kanssa mönkijällä!, sanoo Viljami ja virnistää vekkulisti. Teksti Marika Köngäs Kuvat Hakkaraisten kotialbumista Reippaat Hakkaraisen veljekset Oskari (5), Viljami (4) ja Eemeli (3) ovat nuoresta iästään huolimatta kokeneita luonnossa liikkujia. Äiti Riitta-Liisa ja isä Harri tottuivat jo lapsuudessaan vanhempiensa kanssa kulkemaan metsässä ja arvostamaan sen antimia, joten perinnettä on ollut luontevaa jatkaa myös omien lasten kanssa. Ihan pienestä asti Riitta-Liisa ja Harri ovat vieneet poikiaan tutustumaan luontoon ja sen ihmeisiin. Siihen heillä onkin ollut hyvä mahdollisuus, sillä metsä alkaa heti kotipihan reunalta. Metsäretkelle on mukava lähteä ihan jalkaisin, kun koko perhettä ei tarvitse pakata autoon. Eläväiset pojat ovat päässeet mukaan myös moniin seikkailuihin, joihin kaupunkilaislapsilla ei usein ole mahdollisuutta. Syysaamuisin herätys on aikainen, mutta unen rippeet karisevat nopeasti pienten poikien silmistä, 8 9
Vanhoja marjastustarinoita ja marjoihin liittyvää perinnetietoa on mukava kertoa lapsille marjaretkellä. Lapsista puolestaan on jännittävää kuulla, miten marjoja poimittiin ja käytettiin heidän isovanhempiensa aikaan. Se on marjastusperinteen ja tiedon jatkamista parhaimmillaan! Kerro meille oma marjatarinasi menneiltä ajoilta. Jaamme sen Wanhassa wara parempi muidenkin Marjakummien luettavaksi seuraavissa julkaisuissamme. Juttusi voi olla esimerkiksi ihan lyhyt marjojen käyttö- tai säilöntävinkki tai omilta vanhemmiltasi opittu nykyisin vähemmän käytössä oleva hyvä resepti, mukava marjaretkellä sattunut tapahtuma tai pidempi tarina. Laitetaan yhdessä hyvät jutut kiertämään. Lähetä tarinasi sähköpostilla: info@arktisetaromit.fi tai postita osoitteella: Arktiset Aromit ry, Kauppakatu 20, 89600 Suomussalmi. Jullkaisemme parhaita kirjoituksia seuraavassa Marjakummiuutisissa. Kuva Marjo Räisänen Tule mukaan Marjoja 2 dl joka päivä -tiimiin! www.arktisetaromit.fi Syö marjoja 2 dl joka päivä Kuvat Vesa Rannikko Marjateos (2 kpl) Ruistaikina: 1,5 dl kylmää vettä 1 tl suolaa 1,5 dl vehnäjauhoja ja 2 dl ruisjauhoja TAI 3,5 dl ruisjauhoja Täyte: 4 dl survottuja mustikoita 2 rkl ruisjauhoja 2 rkl sokeria Ruistaikina: Liota veteen suola ja lisää jauhot vähitellen huolellisesti sekoittaen. Ripottele pöydälle hieman ruisjauhoja ja vaivaa taikinaa. Pyörittele siitä pötkö, jonka päät taitat keskelle. Kun teet näin muutaman kerran, taikina sitkistyy eikä tartu jauhottomaankaan pöytään. Taikinan pitää pysyä pehmeänä, muuten kuoren taputteleminen käsin on hankalaa. Jaa taikina neljään osaan ja taputtele paloista jauhoissa ruokalautasen kokoisia pyöreitä kuoria. Tällä vanhalla tavalla syntyy rukiisesta taikinasta pyöreä kuori parhaiten, mutta voit käyttää myös kaulinta. Pane valmiit kuoret päällekäin ja ripottele väliin jauhoja. Peitä liinalla, jotta eivät kuivuisi ennen täyttämistä. Täyte: Sekoita täytteen aineet keskenään ja jätä seos hetkeksi turpoamaan. Levitä täyte kuorille, poimuta reunat ja pane teokset kuumaan, 275-asteiseen uuniin paistumaan. Paista 10 minuuttia. Kypsä teos on saanut väriä reunoille ja pohjaan. Kädessä se tuntuu kevyeltä. Voitele reunat voisulalla. Ohje: Götha ja Reima Rannikko, 1997. Kainuun leipä. Otavan Kirjapaino, Keuruu. Mustikkakukko eli rättänä Kuori: 250 g pehmeää voita 0,5 dl sokeria 2 dl ohrajauhoja 2,5 dl ruisjauhoja 1 tl leivinjauhetta Täyte: 1 l mustikoita 0,5 dl sokeria Taputtele taikinaa uunivuoan pohjalle ja reunoille. Lisää tuoreet tai jäiset mustikat (sekoita jäisiin mustikoihin 1 rkl perunajauhoja) ja ripottele pinnalle sokeri. Taputtele lopusta taikinasta kansi. Paista 200-asteisessa uunissa noin tunti, kunnes saa hieman väriä. Karjalassa mustikoita kuivattiin ja puolukoita survottiin tynnyreihin aittaan talven varaksi. Karpaloita ja lakkoja pidettiin arvossa, ja karpalokiisseli tai lakkahillo kerman kanssa olivat hienoimpia jälkiruokia, mitä kotoisista aineksista voitiin saada aikaan. Jaakko Kolmonen, 1987. Ahomansikoita kasvoi ennen sotia Karjalan maaseudulla vielä paljon, ja niillä, kuten muillakin marjoilla, oli menekkiä myös kaupunkien toreilla. Jaakko Kolmonen, 1987. 10 11 Kuva Maarit Ronkainen Kuivattuja mustikoita keitettiin sopaksi, liotettiin vedessä ennen käyttöä tai syötiin sellaisenaan karamellin asemesta. Ritva Ronkainen, 2000. Lakkoja pidettiin arvossaan myös Kainuussa. Kun niitä lähdettiin poimimaan salaa, ei suolla saanut puhua ääneen ja palatessa tuohinen oli essun alla piilossa. Jos tuohinen ei riittänyt marja-astiaksi, miehet tekivät tuohesta lipin lisäastiaksi. Kainuun maatalouskeskus r.y. Tavallisin karjalainen marjatuoreruoka oli marjamaito tai marjamölly (-möllö, -pöperö, -tahas). Marjamöllöön sekoitettiin ruisjauhoja tai talkkunajauhoja ja esimerkiksi mustikkamöllöön hapanleipäpalasia. Möllöt olivat lasten mieleen. Jaakko Kolmonen, 1987. Lakkoja yritettiin säilyttää maakuopassa hyvin suljetuissa astioissa, vaikka kyllä ne talven mittaan happanivat piloille. Puolukoita kerättiin kaksi tiinullista. Ne säilyivät hyvin ja suorastaan paranivat, kun pakkanen pääsi puraisemaan. Jonkin verran säilöttiin mustikoita kuivaamalla. Jalo Heikkinen, 1996. Kuva Vesa Rannikko Lähteet: Heikkinen, J. 1996. Marjamiehen muistelmia. Koillissanomien kirjapaino, Kuusamo. Kolmonen, J. 1987. Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat. Patakolmonen Ky, Helsinki. Kainuun maatalouskeskus r.y. 1979. Kainuulaista ruokaperinnettä. Kainuun Sanomain Kirjapaino Oy, Kajaani. Ronkainen, R. 2000. Läskiloovasta nisumaitoon Perinteistä ruokaa Pudasjärveltä. Koillismaan kirjapaino Oy, Kuusamo.
MANSIKKAPUU Teksti: Vuokko Laitinen tarinaa mukaellen Piirrokset Marjo Räisänen Kuva Sirpa Ollonberg tuntunutkaan kovin arvokkaalta ja pelottavalta pienen oudon vekottimensa kimpussa. Mies livahti autoonsa ja huusi ikkunasta tulevansa vielä kerran takaisin, ja silloin kyläläisten hymy kyllä hyytyisi! Ja niin auto lähti. Kyläläiset olivat hämmentyneitä, mutta jäivät odottelemaan mustan auton paluuta. Päivät kuluivat nopeasti, sillä heillä riitti tekemistä mansikkapuun kaarnojen keräämisessä. Taitavimmat heistä valmistivat kaarnanpalasista monenlaisia leluja, kuten kaarnaveneitä purjeineen päivineen. Ne olivat oikein hienoja ja kestäviä. Poikien ja tyttöjen oli mukava uittaa niitä Mansikkajoessa. arvoisen setelin kylän vanhimman miehen käteen ja vei mennessään puun kaivinkoneen kauhassa. Äkkiä kylässä oli aivan hiljaista: ei kuulunut kaivinkoneen outoa jyrinää, ei mehiläisten tuttua surinaa. Lintukaan ei laulanut. Kylän vanhinta miestä rupesi itkettämään koko kaupanteko mitä suurella setelillä tekisi täällä maalaiskylässä, jossa ei ollut kauppaakaan, vaan kaikkea oli yllin kyllin omasta takaa. Hän pani harmissaan rahan vaatearkkunsa alimpaan nurkkaan. Koko Mansikkamäen kylä vaipui suruun menetetyn puun vuoksi. Kovin ankealta ja aukealta näytti sen suuri tyhjä paikka. Kasvoipa kerran erään kukkulan takana puu, joka kukki epätavallisia kukkia, jotka olivat aivan kuin mansikankukkia. Se oli mansikkapuu! Kukkivaa puuta kävi aina keväisin ihastelemassa läheisen kylän väki, ja kesällä, jos sää oli suotuisa, puu tuotti oikeita meheviä mansikoita kaikkien kyläläisten poimittaviksi. Mansikoiden poimiminen puusta olikin helppoa, sillä kun mansikat kypsyivät, ne putosivat suoraan suuriin sankoihin, joita kyläläiset asettelivat puun alle. Mansikkapuu oli hyvin, hyvin vanha. Varmaan monta sataa vuotta. Sen runko oli tumman ruskea, juovikas ja röpelöinen. Kolme jättimäistä haaraa kannatteli tuuheaa lehtioksistoa. Kukkimisaikaan puu oli niin valkoisten mansikankukkien peitossa, ettei tummia lehtiä paljon näkynytkään. Vain yksi harmillinen puoli puussa oli: kukintaaikaan puu kuhisi ja pörisi mehiläisiä, eikä silloin kukaan voinut tulla puun lähelle. Kylän uteliaiden lasten turvaksi puun ympärille olikin rakennettu korkea aitaus, jota aina silloin tällöin joku villein lapsi kävi valloittamaan. Ja välillä vahinkojakin tietysti sattui. pelkästä työn johtamisesta. Mutta rikas ja mahtava kun oli, ei hän antanut periksi, vaan käski kyläläisiä huilaamaan yön yli. Tulen huomenna uudestaan, hän sanoi. Uusi aamu koitti ja kyläläiset heräilivät syömään mansikkapuuroa ja juomaan mansikkamaitoa. Aamiaisen jälkeen he ryhtyivät odottamaan suurta mustaa autoa ja tähyi- Taitavimmat heistä valmistivat kaarnanpalasista monenlaisia leluja, kuten kaarnaveneitä purjeineen päivineen. Ne olivat oikein hienoja ja kestäviä. Poikien ja tyttöjen oli mukava uittaa niitä Mansikkajoessa. Kului kaksikin viikkoa ennen kuin rikas mies palasi kylään takaisin. Nyt mies ei tullutkaan mustalla autollaan vaan hirvittävän suurella nelipyöräisellä möhkäleellä, jonka edessä keikkui valtava kauhan näköinen esine. Se oli kaivinkone. Miehen mukana oli myös kaivinkoneenkuljettaja, joka ryhtyi heti kaivamaan. Kun kyläläiset ehtivät paikalle katsomaan uutta kummastusta, oli kone jo kaivanut monta multakasaa puun juurien ympäriltä, ja puu alkoi uhkaavasti kallistua. Pienimmät lapset laittoivat kädet silmilleen tai juoksivat äidin ja isän selän taakse piiloon. He eivät uskaltaneet katsoa kuinka mansikkapuulle kävisi kaatuessaan! Muutaman minuutin päästä suuri mansikkapuu kaatui hurjalla voimalla rytisten maahan. Mies huusi: Eläköön!, ja kaivinkoneen kuljettaja myhäili myös tyytyväisenä. Rikas mies paiskasi sadan kultarahan Koitti kuitenkin seuraava kevät. Mansikkajoki oli sulanut jäistä, ruoho alkoi vihertää ja kukat kukkia. Joukko kylän lapsia oli leikkimässä mansikkapuun aidan lähettyvillä kaarnalehmillään ja kaarnalampaillaan, kun yhtäkkiä eräs tyttö katsahti suureen kuoppaan aidan keskellä. Ja mitä hän näkikään! Tyttö kutsui muut lapset aidan viereen katsomaan näkyä: suuri kuoppa oli täynnä mansikkapuun virkeitä vihreitä taimia. Ainakin sata tainta oli ruvennut kasvamaan maahan jääneistä juurten palasista, ja jokaisessa taimessa näkyi jo mansikankukan nuppujakin. Mansikkamäen kylän riemu oli suunnaton, kun he pian saivat istuttaa taimia omiin puutarhoihinsa. Ja niin oli iso vahinko kääntynyt suureksi onneksi. Elämä kylässä oli rauhaisaa, kunnes eräänä kauniina kevätpäivänä kylään ajoi suuri musta auto. Autossa istui iso lihava mies hieno sulkahattu päässään. Hän oli kuullut kerrottavan ihmeellisestä ja harvinaisesta mansikkapuusta, ja rikas kun oli, mies halusi heti puun itselleen mansikoineen päivineen. Mies tarjosi kyläläisille täydet sata kultarahaa ja vakuutti suureen ääneen kaupan olevan mitä parhain. Jonkin aikaa mietittyään kyläläiset suostuivat myymään puun, koska se oli heille jo kovin tavallinen puu. Ollaanhan noita mansikoita jo tarpeeksi suuhun popsittukin, he tuumasivat. Ja miehen mahtaileva käytös sai heidät itsekin innostumaan erikoisen puun kaatamisesta. Tuumasta toimeen! Iso mies antoi kaikille sahat autonsa peräluukusta. Työhön ryhdyttiin sadan sahan voimin, mutta ensimmäisen tunnin jälkeen puun kaarnaan oli syntynyt vain pieni viilto. Sahojen terät olivat jo täysin tylsyneet ja kyläläisten voimat lopussa. Mies pyyhki hikeä otsaltaan livät tielle päin. Puolilta päivin harmaa pölypilvi lähestyi kylää ja musta auto surahti mansikkapuun viereen. Kyläläiset ryntäsivät paikalle. Iso lihava mies aukaisi jälleen auton peräluukun ja otti esiin vain yhden sahan. Se oli moottorisaha. Kyläläiset tuijottivat suu auki vekotinta ja ihmettelivät, miten tuollaisella paksulla sahalla saisi puun kaadettua. Mutta mies oli varman näköinen ja kehotti väkeä tarkasti seuraamaan, kun hän nyt ryhtyisi työhön. Mies vetäisi vekottimen kyljessä roikkuvasta narusta pari kertaa. Yhtäkkiä kului hurja pärinä ja vielä hurjempi jurina, kun hän painoi sahan puun kylkeen ja kaarnan palasia alkoi sinkoilla ympäriinsä. Jurinaa ja pärinää kesti hyvän aikaa, mutta sitten moottorisaha yllättäen vaikeni ja sen teräketju tipahti maahan tylsyneiden käsisahojen viereen. Iso mies muuttui punaiseksi kuin mansikka ja potki vimmoissaan puun kaarnoja pois jaloistaan. Mansikkamäen kyläläisiä alkoi jo koko touhu huvittaa. Rikas mies ei enää MR 12 13
Kalle Nalle -muistipelin korteista löytyy kauniita marjakuvia, joiden avulla lapsi oppii tunnistamaan luonnonmarjoja. Yhdestä korttiparista löytyy myös lasten suosikin Kalle Nallen kuva ja yksi korttipari on jätetty tyhjäksi, jotta lapsi voi piirtää niihin oman marjakuvansa. Kalle Nalle -muistipeliä on vapaasti tilattavissa 1 kpl/lapsi. Iloisen värikäs Lasten oma kokkausvihko tuo lapsille tutuksi marjojen herkulliset ja monipuoliset maut helppojen reseptien avulla. Vihkoon on koottu viisi erilaista maistuvaa marjaherkkua, joiden kuvallisia valmistusohjeita lapset oppivat pienellä ohjauksella helposti itsekin lukemaan. Kokkausvihkon reseptit sopivat toteutettavaksi niin päiväkodissa kuin kotonakin. Lasten omaa kokkausvihkoa on vapaasti tilattavissa 1 kpl/lapsi. Marjaperheen puuhavihko -värityskirja pitää sisällään väritettäviä kuvia ja pieniä marja-aiheisia tehtäviä, jotka soveltuvat jo hiukan kirjoittamaan oppineille lapsille ja pienemmillekin aikuisen avustamina. Hauskassa Marjaperheen puuhavihkossa riittää puuhaa Marjakummin vierailun jälkeen pidemmäksikin aikaa joko päiväkodissa tai kotona. Puuhavihkoa voit tilata vapaasti 1 kpl/lapsi. LuontoLorut -kortit tuovat luonnonmarjoja tutuksi hauskalla tavalla. LuontoLorut -korttiarkissa on 10 kappaletta irtileikattavia värikkäitä marjan kuvia ja kääntöpuolella kyseiseen marjaan liittyvä lystikäs loru. Kortit on tarkoitettu käytettäväksi Lorupussi Arktiset Aromit ry on maa- ja metsätalousministeriö tuella tuottanut monipuolisesti materiaalia Marjakummien työn tueksi. Marjakummeille on lähetetty näytekappaleet aina uuden materiaalin ilmestyessä ja lisää voi tilata ohjattavan lapsiryhmän koon mukaan. Tässä materiaalimme esittely muistin virkistykseksi, ole hyvä! -leikin tapaan. Korttiarkkeja olemme varanneet 1 kpl/marjakummi. Arktiset Aromit ry:n Luonnosta Sinulle II-hanke järjesti vuonna 2010 Myyttiset luontotarinat -kilpailun. Kilpailussa etsittiin tarinoita, joissa kerrotaan luonnosta, luonnontuotteista, eläimistä, taruolennoista ja ihmisistä. Kilpailuun lähetetyistä tarinoista koottiin Myyttiset luontotarinat -kirjanen, joka pitää sisällään kuusitoista eripituista tunnelmallista ja mukaansatempaavaa tarinaa. Niiden yhdistävä teema on luonnossa vallitseva kunnioitus ja ystävyys kaikkien elävien olentojen kesken. Kauniisti kuvitetun kirjasen tarinat sopivat hyvin lapsille luettavaksi. Myyttiset luontotarinat -kirjasta olemme varanneet 1 kpl/marjakummi. Puolukkarunoja -vihko sisältää yli kolmenkymmenen runon kokoelman puolukka-aiheisia runoja eri kirjoittajilta ympäri Suomea. Osa runoista sopii mainiosti lapsille luettaviksi, osa Marjakummin omaa runonälkää täyttämään. Olemme varanneet Puolukkarunoja -vihkoa 1 kpl/marjakummi. Mukaansa tempaava Lasten oma Marja Karaoke DVD vie lapset rytmikkäästi marjamaailmaan! DVDlevy sisältää viisi hauskaa marjamusiikkivideota, jotka sopivat vaikka alkutunnusmusiikiksi Marjakummin vierailulle. Lasten oma Marja Karaoke -levyjä olemme varanneet 1kpl/ Marjakummi. Materiaalia voitte tilata Arktiset Aromit ry:ltä puh. 08-6155 5590, info@arktisetaromit.fi Marja-aiheisia leikkejä lasten kanssa leikittäviksi Kuka minä olen? Lasten joukosta valitaan yksi marja, jonka korvaan Marjakummi kuiskaa hänen nimensä esim. olet mustikka. Lapselle voi lisäksi antaa kyseisen marjan kuvan käteen muistin tueksi. Muut lapset saavat arvuutella kukin vuorollaan: Oletko pyöreä? Kasvatko puussa? Oletko punainen? jne. Marjaksi valittu lapsi vastaa vain kyllä tai en. Kun arvausvuoroon tuleva lapsi luulee tietävänsä, mikä marja on kyseessä, hän sanoo: Minä tiedän kuka olet ja saa arvata nimeä Olet mustikka. Jos arvaus osuu oikeaan, vaihdetaan seuraava lapsi arvuuteltavan marjan paikalle ja hänelle kuiskataan uusi nimi. Jos arvaus on väärä, seuraavana arvausvuorossa oleva lapsi jatkaa joko ominaisuuksien kysymistä tai yrittää arvata nimeä. Kysy - Arktiset Aromit vastaa Voiko juolukoita syödä? Eivätkö ne olekaan myrkyllisiä? Mustikan näköislaji juolukka on mehukas ja maultaan mieto marja, jota voi hyvin käyttää marjapuuroissa, -keitoissa tai -mehuissa. Juolukan marjoja voi syödä myös sellaisenaan, mutta silloin se ei ole aivan parhaimmillaan. Mietoa marjaa kannattaa käyttää yhdessä muiden aromikkaampien marjojen kanssa. Jostain syystä juolukan marjoja ei ole koskaan osattu arvostaa Suomessa, ja sen taloudellinen merkitys on olematon. Väitteet juolukan myrkyllisyydestä istuvat sitkeästi ihmisten mielissä, mutta eivät pidä paikkaansa. Samoin vanha uskomus, jonka mukaan juolukkaa syömällä saisi mahaansa matoja tai rumia lapsia on paikkaansa pitämätön tarina. Aiemmin on uskottu, että juolukat voisivat suurina määrinä aiheuttaa kohmelon tapaisen päänsäryn. Tästä johtuen marja tunnetaan paikoin nimellä juovukka, juopukka tai juovuke. Juolukan marjat eivät ole myrkyllisiä, mutta pieniä ja kurttuisia juolukoita ei kuitenkaan pidä syödä: niiden sisällä voi olla muumiosienen myrkyllinen rihmastopahka. Oletko tarkkana? Pöydälle levitetään marjojen kuvia (esim. LuontoLoru -kortit, ks. viereinen sivu) joita lapset saavat hetken katsoa. Pari lapsista peittää silmänsä siksi aikaa, kun yksi marjakortti poistetaan ja jäljelle jääneiden järjestys sekoitetaan. Avattuaan silmänsä lapset yrittävät muistaa, mikä marja puuttuu joukosta. Marjametsän väripaletti Piirretään lähtöviiva noin 20 harppausaskeleen päähän seinästä. Marjametsän väripalettia voi leikkiä myös sisällä, jos tilaa on tarpeeksi (pitkä avoin tila seinästä seinään). Valitaan yksi lapsi Marjastajaksi, joka asettuu seisomaan kasvot seinää vasten. Muut lapset asettuvat lähtöviivalle. LEIKKAA TÄSTÄ JOULUISET PAKETTIKORTIT KÄYTTÖÖSI Marjastaja sanoo: Kaikki joiden yllä on puolukan väristä, saavat liikkua neljä askelta eteenpäin. Marjastaja kääntyy katsomaan, ketkä pääsivät etenemään. Marjastaja kääntyy taas seinään päin, ja valitsee seuraavan värin ja askeleet: Kaikki joilla on yllään ruohon väristä, liikkuvat yhden askeleen taaksepäin. Jälleen Marjastaja kääntyy katsomaan, miten osallistujat etenevät. Vain marjojen (punainen, sininen, keltainen) väreillä pääsee liikkumaan Marjastajan valitseman määrän askelia eteenpäin, muilla mainituilla väreillä joutuu yhden taaksepäin. Se, joka koskettaa ensimmäisenä Marjastajaa, saa olla seuraava Marjastaja ja valita värit ja askeleet seuraavalla kierroksella. 14 15
Kuva Marika Köngäs Pakkasen paukkuessa ulkona on mukava käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan kirjaa ja haaveilemaan vaikka tulevan vuoden sienisaaliista. Samalla on kiva siemailla kuumaa glögiä ja napostella jotain pientä makeaa. Kokeilisitko tänä jouluna puolukkaglögiä ja rusinat korvaavia kuivattuja puolukoita, sekä herkullisia marjatryffeleitä? PUOLUKKAGLÖGI KAHDELLE 0,5 l laimennettua puolukkamehua pala kanelitankoa n. 5 kokonaista mausteneilikkaa 1 cm pala tuoretta inkivääriä 2 tähtianista sokeria kuivattuja puolukoita manteleita tai mantelilastuja Kuumenna juoma kattilassa mausteiden kanssa höyryäväksi. Nosta kattila liedeltä ja peitä kannella. Anna glögin maustua rauhassa n. 30 minuuttia tai kauemminkin, jos haluat voimakkaamman mausteiden maun. Siivilöi juoma ja lämmitä uudestaan sokerin kanssa. Glögin kanssa maistuvat mantelit ja kuivatut puolukat. LEIKKAA TÄSTÄ JOULUISET PAKETTIKORTIT KÄYTTÖÖSI MARJATRYFFELIT 12 kpl gluteeniton, munaton Ohje: Tanja Kaikkonen 100 g tummaa suklaata 2 rkl puolukkamehua 2 rkl hunajaa 20 g voita 1 tl vaniljasokeria 1 rkl kuivattuja marjoja 1 dl kaakaojauhetta Ilahduta myös ystävääsi itse tehdyllä lahjalla! Rouhi suklaa. Kuumenna puolukkamehu ja hunaja kattilassa ja lisää joukkoon rouhittu suklaa. Sekoittele erittäin miedolla lämmöllä, kunnes suklaa on sulanut ja massa on tasainen. Ota levyltä ja sekoita joukkoon huoneenlämpöinen voi, vaniljasokeri sekä kuivatut marjat. Sekoita tasaiseksi ja laita jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi. Ota jähmettyneestä suklaamassasta teelusikalla pieniä kasoja ja pyörittele pieniä palloja. Pyörittele pallot tummassa kaakaojauheessa ja asettele tarjoilulautaselle. Säilytä jääkaapissa. Ota huoneenlämpöön viisi minuuttia ennen tarjoilua ja tarjoa jälkiruokana hyvän kahvin tai teen kera. Kuva Vesa Rannikko Hyvää Joulua ja marjarikasta Uutta Vuotta Hyvää Joulua ja marjarikasta Uutta Vuotta IloistaJoulua IloistaJoulua