Espoon ympäristöyhdistys ry Pappilantie 5 02770 Espoo 31.8.2011 Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri ry Kotkankatu 9 00510 Helsinki Espoon kaupunki/ Tekninen keskus/ Luonnonhoitoyksikkö/ Pekka Pakkala Asia: Kommentit ja muutosesitykset eräisiin Espoon kaupungin metsätyöohjelman vuosien 2011-2013 kohteisiin Espoon ympäristöyhdistys ja Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri kiittävät Espoon kaupungin luonnonhoitoyksikköä lausunnonantomahdollisuudesta kaupungin vuosien 2011-2013 metsätyöohjelmasta. Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin suojeluasiantuntija Keijo Savola on heinä-elokuussa 2011 tutustunut maastossa pääosaan metsätyöohjelman kohteista, minkä pohjalta tämä järjestölausunto on koottu. Maastokäyntien ulkopuolelle jouduttiin aikataulusyistä jättämään pääosa Histan metsätalouskuvioista, Vantinmäen alueet, Ymmerstan metsät sekä jonkin verran yksittäisiä pienempiä kuvioita Etelä-Espoon alueella. Näiden alueiden hakkuisiin yhdistyksillä ei luonnollisestikaan ottaa kantaa, joskin ainakin Histan osalta metsien luonne ja esitetyt toimenpiteet ovat sellaisia, että ongelmia luontoarvojen osalta tuskin on. Alla kommentoidaan metsätyöohjelman kohteita alueittain. Kommentteja on kirjoitettu vain niistä kuvioista, joiden hakkuuesityksiin suhtaudumme kriittisesti tai joihin esitämme tarkempaa hienosäätöä. Lausuntoaineistoihin liittyvien kuviokarttojen luonteesta johtuen (=osa kuvionumeroista epäselviä tai puuttuu) muutamia kommentteja ei ole pystyy osoittamaan numeroin yksilöidyille kuvioille. Kommentoitavien kuvioiden sijainti on näissä tapauksissa yksilöity käyttäen lähikuvioita. Kommenteissa on mukana jonkin verran tietoja myös sellaisten metsätyöohjelmaan kuulumattomien lähialueiden luontoarvoista, jotka liittyvät suoraan työohjelman kohteisiin. Tällaisia useiden arvokkaiden lähikuvioiden muodostamia arvometsiä paikallistui järjestöille uusina eestinkallion alueelta, Eestinlaakson pohjoislaidalta sekä Kattilalaakson alueelta. Toivomme luonnonhoitoyksikön ja ympäristökeskuksen perehtyvän lausuntoomme ja lisäksi toivomme luonnonhoitoyksiköltä lyhyttä vastinetta siitä, miten muutosesityksiimme aiotaan suhtautua. Järjestöjen puolesta, Stephen Venn Puheenjohtaja Espoon ympäristöyhdistys
Lisätiedot: Keijo Savola, keijo.savola@gmail.com, 045-652 1974 Jakelu: Pekka Pakkala, Kati Tuura, Tiedoksi: Kalevi Hiironniemi, Tia Lähteenmäki, Leena Sjöblom Liite. Kuviokohtaiset huomiot metsätyöohjelman 2011-2013 kuvioista Liite. Kuviokohtaiset huomiot metsätyöohjelman 2011-2013 kuvioista Finnoon itäpuoliset metsät Kuvio 221: Luonnonsuojelullisesti arvokas vanha metsä. Alueen itäosassa (kallion tyvellä) kulkee kulunut polku, lisäksi muualla kuviolla on kevyempiä "perusmetsäpolkuja". Kuviolle on muodostunut parinkymmenen viime vuoden aikana merkittävästi kuusi- ja koivulahopuuta (5-10 kuutiometriä/ha, kuvion länsi-luoteisosassa 10 15 kuutiometriä/ha) ja puusto on erirakenteista ja eri-ikäistä, joten kuviolla voi katsoa olevan Etelä-Espoon oloissa selviä vanhan metsän arvoja. Elokuussa 2011 kuvion havumaapuilta havaittiin rusokääpää ja ruskohaprakääpää, jotka ovat luonnonsuojelullisesti arvokkaiden vanhojen metsien indikaattorilajeja. Esitämme kuvion luonnonhoitotoimiksi ainoastaan roskien keruuta sekä muutaman huonokuntoisen puun kaatoa maalahopuuksi kuvion poikki sen itäosassa (kallion tyvellä) kulkevan pääreitin varrelta. Loput alueen polut ovat sen verran vähäisemmässä käytössä, että niiden varsilla olevat kuolleet tai huonokuntoiset kuuset eivät muodosta varsinaista turvallisuusongelmaa. Kuvio 223: Kuvion länsiosa on luontoarvoja jo nyt omaavaa kosteaa lehtoa. Lehdon puuston muodostavat tiheydeltään vaihtelevasti koivu, haapa ja raita. Osa-alueella on myös näkyvästi lehtilahopuuta. Kuvion itäosa (tien varsi) on tavanomaisempaa koivuvaltaista peltoheittoa, jonka kasvillisuus ja lahopuustoisuus eivät vielä ole kehittyneet samalla tavalla kuin länsiosan. Puuston tiheys vaihtelee myös länsiosassa. Kuvion luontoarvoja jo nyt omaava länsiosa kannattaa jättää harvennuksen ulkopuolelle. Itäosassa harvennuksen voi toteuttaa kevyesti (kannattaa kohdistaa koivuun), joskin puuston tiheys alueella on nykyisellään maatalousmaalle kehittyvälle koivu-raitametsälle sopiva ilman harvennustakin. Kuvio 226: Melko väljäasentoinen koivuvaltainen metsä. Hyvää virkistysmetsää jo nykyisellään, joten pidämme lisäharvennusta tarpeettomana. Kuvio 227: Viihtyisä vanhapuustoinen sekametsää, koillispäässä asutuksen vieressä neljä kuollutta pystykuusta. Hyvää virkistysmetsää nykyisellään, joten pidämme harvennusta tarpeettomana. Kuvion koillispään kuolleet kuuset kannattanee poistaa. Rantametsä Kuvio 274: Monipuolinen lehtipuuvaltainen metsä pääosin lehtopohjalla. Koivujen, raitojen ja tuomien joukossa myös jonkin verran puumaisia vaahteroita. Vieraslajiongelma (jättipalsamia) ojan varressa). Kuviolle on jo annettu muodostua koivulahopuuta ja sen luontoarvot ovat muutenkin kehittymässä hyvään suuntaan. Esitetyn lievän harvennuksen sijasta tarvetta olisi lähinnä jättipalsamin vähentämiselle sekä mahdollisten lahovikaisten koivujen alas otolle asutuksen liepeeltä.
Kuvio 279: Kuvion sijainti ja käyttö mahdollistaisi sen, että osan kuolleista pystykuusista voisi kaataa maalahopuuksi. Kuvio 282: Puustoltaan hyvin monipuolinen, ainakin osin lehtopohjainen kuvio. Osa puustoltaan monipuolisimmista lehtoalueista kuvion keskiosassa kannattaisi jättää harvennuksen ulkopuolelle, mikä monipuolistaisi kuviota entisestään. Kuvio 284: Kuvion länsiosa (kävelytien länsipuoli) on osin lehtoa, osin ruohoturvekangasta. Koivua ja raitaa sisältävän puuston tiheys on lehdolle melko sopiva. Mikäli harvennusta tehdään se, kannattaa tehdä hyvin lievänä ja vain koivuun kohdistuvana. Kuvion sijainti ja käyttö mahdollistaa sen, että osa harvennusrungoista jätetään kuviolle maalahopuuksi. Toppelundinpuisto Kuvio 512: Kuvion raidat (tien varsi, itäpään parkkipaikan ympäristö) ovat niin hyväkuntoisia, että niitä ei kannata kaataa tässä vaiheessa. Luonnonhoidollisesti hyödyllistä olisi poimintahakkuu, jossa poistettaisiin ne puut, jotka haittaavat puumaisten vaahteroiden jatkokehitystä (mahdollisesti myös jokunen huonokuntoinen puu tien varressa). Kuviot 526 529: Rantametsiä, joiden vilkas käyttö (mm. suosittu ulkoilureitti) edellyttää turvallisuudesta huolehtimista. Kuvioilta löytyvät keloutuvat männyt kannattaisi kuitenkin jättää rauhaan (melko turvallisia ja ulkoilijoiden arvostamia puita myös ulkoilureitin varrella), pois lukien alueen länsiosassa oleva polun suuntaan kallistunut kuollut mänty. Muuta: Maastokäynnin yhteydessä alueen käyttäjiltä (koiranulkoiluttajat) saatiin kriittistä palautetta Toppelundinpuiston keskiosissa harjoitetusta vanhojen kuusien "hävityshakkuista". Tapiolan ympäristö Kuvio 16: Rannassa kurttulehtiruusua, joka on leviämässä turhan laajalle alueelle. Kuvio 89: Kallioalue, jonka keskiosaan muodostunut huomattavasti mäntylahopuuta 2000-luvun alun kuivuustuhojen seurauksena. Kallioalue täyttää vanha- ja runsaslahopuustoisen METSOkalliometsän kriteerit (vieläpä parasta edustavuusluokkaa I). Lahopuusto on jätetty korjaamatta, mikä on luonut hienon kelometsän. Hoitotarve (= huonokuntoisten kuusten ja koivujen ajoittainen poisto) koskettaa vain kuvion reuna-aluetta, jossa kiertää ulkoilureitti. Kallioalue kannattaa tulevassa Tapiolan luonnonhoito- ja maisemasuunnitelmassa merkitä arvometsäksi (ja hoitoa vaativa kangasmetsäreuna omaksi kuvioksi). Kuvio 183: Arvolehto, jossa kasvaa varttunutta koivua, tervaleppää, tuomea ja muutamia kuusia. Puuston alla hyvin kehittynyt tuomivaltainen pensaskerros. Mahdolliset tienvarresta kaadettavat rungot kannattaisi jättää kuviolle lahopuuksi. Kuvio kannattaa tulevassa Tapiolan luonnonhoito- ja maisemasuunnitelmassa merkitä arvometsäksi. Kuvio 322: Melko heterogeeninen kuvio, jonka pohjoisosa vanhaa kuusivaltaista lehtomaista kangasta, luoteisosa kalliota ja lounaisosa eri-ikäisrakenteista sekapuustoista lehtoa ja lehtomaista kangasta. Kuviolle on jo jätetty lahopuuta, minkä takia sitä voi pitää Tapiolan mittakaavassa merkittävän luonnontilaisena kangas- ja lehtometsänä. Lounaisosan poikki menevän ulkoilureitin varrelta mahdollisesti kaadettavat puut kannattaa jättää lahopuuksi kuviolle, joskaan reitin varrella
ei kovinkaan monta tällaista puuta edes ole. Kuvio kannattaa merkitä arvometsäksi tulevaan Tapiolan luonnonhoito- ja maisemasuunnitelmaan. Kuvio 340: Tapiolan oloissa harvinaisen luonnontilainen (= luonnontilaisen kaltainen) kangasmetsäkuvio, jolla kasvaa eri-ikäisrakenteista sekametsää. Kuviolla on myös muutamia lahopuita. Kuvion keski- ja pohjoisosa kannattaisi jättää hallitun hoitamattomuuden piiriin (parkkipaikan reunasta ehkä syytä ajoittain kaataa puita, voi jättää lahopuuksi kuviolle). Varsinaista tarvetta huonokuntoisten puiden poistolle on ajoittain lähinnä kuvion eteläosan poikki kulkevan ulkoilureitin varrella. Kuviot 357 ja 358 (koulun itä- ja koillispuoliset kuviot): Ainakaan reitin varrella ei ole sellaisia huonokuntoisia puita, joita kannattaisi poistaa. Mikäli puita poistetaan, niin ne voisi hyvin jättää lahopuuksi kuvioille. Kuvio 376: Puustoltaan Tapiolan alueen edustavin ja luonnonsuojelullisesti arvokkain kalliometsäalue. Melko laaja (2,2 ha) kuvio on suhteellisen runsaspuustoinen ja sen alueella on kitumaiden joukossa metsämaalaikkuja, minkä takia se on tavanomaista kalliomännikköä selvästi metsäisempi. Erityisen vaikuttava on louhikkoinen ja puustoltaan luonnontilainen itärinne. Kuviolla kasvaa lähes luonnontilaista eri-ikäisrakenteista mäntyvaltaista metsää, jota monipuolistavat näkyvä koivun esiintyminen sekä rinteellä ja notkelmissa paikoin myös kuusi. Alueella on kalliometsäksi runsaasti (10 20 kuutiometriä/ha) eri-ikäistä mänty- ja koivulahopuuta niin maapuuna kuin pystypuuna. Maalahopuustossa on myös vuosikymmeniä vanhoja runkoja, mikä on Etelä-Espoossa harvinaista. Itärinteellä on myös kuusilahopuuta. Monista kuivuustuhokallioista alue eroaa edukseen siinä mielessä, että vain osa puustosta on kuollut 2000- luvun alun kuivuustuhojen seurauksena. Kuvio täyttää boreaalisen luonnonmetsän kriteerit (tällaisia ei Tapiolassa monta), edustaa METSOkohteena edustavuusluokan I vanha- ja runsaslahopuustoisia kalliometsiä ja on muutenkin erittäin luonnonkaunis. Esitetty kuusien kaato alueen halki kulkevan polun varsilta (tavoitteena saada männyt näkyville) on turha ja alueen luonnontilaa turhaan laskeva toimenpide, koska ikivanhoja mäntyjä näkyy nytkin ko. polulle kymmeniä. Kuvio tulee sen huomattavien luonto- ja kauneusarvojen takia osoittaa arvometsäksi seuraavassa Tapiolan luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmassa. Kuvio 393: Kalliometsäalue, johon muodostunut pystykeloja ja keloutuvia mäntyjä. Nämä tulisi jättää olemaan (eivät turvallisuusriski vaan enemmänkin maisemallinen lisäarvo). Visamäen ympäristön metsät (mm. kuviot 286, 287, 288, 300, 301 ja 465). Kuvioiden sijainti suhteessa asutukseen ja pääulkoilureitteihin ei mahdollista kovin laajalti kuvioiden jättämistä hoidon ulkopuolelle. Alueella viime vuosikymmeninä harjoitettu metsänkäsittely on ollut pääosin onnistunutta. Ympäristökasvatuksen ja monimuotoisuuden lisäämisen kannalta olisi kuitenkin perusteltua, että jatkossa myös näille kuvioille tehtäisiin hakkuiden yhteydessä jonkin verran maalahopuuta. Pyhäristi Kuvio 326: Pyhänristinpuiston alueella (alueen keski- ja pohjoisosa) on tehty viime vuosina niin voimakkaita harvennuksia, että alueelle olisi suotavaa jättää edes yksi rakenteeltaan vähän luonnonmukaisempi kuvio. Sellaiseksi sopisi hyvin tämä kuvio. Metsän nykyinen luonne ei edellytä laajempaa harvennusta ja asutuksen reunalla (itäosa) on harvennuksen sijasta tarvetta vain kapean
reunakaistaleen (max. 30 m) siivoamisella mahdollisista huonokuntoisista puista. Mankkaa Kuviot 18, 119 ja 122: Harvennuksen sijaan näissä melko harvapuustoisissa metsissä on tarvetta lähinnä ajoittaiselle yksittäisten puiden poistolle. Lukukallio Kuvio 231: Turhan heterogeeninen kuvio, johon on vanhan kuusivaltaisen metsän (OMT) lisäksi sisällytetty varttunut koivuvaltaisen lehdon kuvio. Koivikko on kehittymässä arvolehdoksi, joten sen voisi jättää harventamatta. Vastaavasti kuusikon sijainti ja käyttö mahdollistaisi sen, että huonokuntoiset kuuset jätettäisiin poistamatta ja alueen annettaisiin kehittyä nykyistä runsaslahopuustoisemmaksi. Muuta: Maastokäynnin yhteydessä havaittiin, että Lukukallion alueella (alueen keski- ja pohjoisosa) on säilynyt hieno luonnontilaisen kaltaisten kalliometsien, kangasmetsien ja lehtojen kokonaisuus. Alueen kalliomännikössä on mm. kilpikaarnamäntyjä. Alueen biotoopeissa on monin paikoin merkittävästi lahopuuta. Kohdetta voi pitää paikallisesti merkittävänä luontokohteena. Lukukallion etelärinne on harvennettu melko tylyn näköiseksi muutamia vuosia sitten. Eestinlaakso-Kattilalaakso-Tillinmäki Kuvio 101: Eestinkallion kallioalue sekä kuvion keskiosan kangasmetsät kuuluvat Suvisaariston keskiosan metsien ohella Etelä-Espoon luonnontilaisimpiin. Alueen kalliometsät ovat hyvin luonnontilaisia kilpikaarnamäntyineen ja keloineen. Alueelta löytyy jopa yksittäinen palokelo. Myös merkittävä osa kallioalueisiin liittyvistä kangasmetsistä on vanhoja, luonnontilaisia ja lahopuustoisia. Elokuisella maastokäynnillä alueen kuusimaapuilta havaittiin riuku- ja rusokääpä, jotka molemmat suosivat elinympäristönään luonnontilaisempia vanhempia metsiä. Etenkin alueen keskiosan kangasmetsät ovat luonnontilaisuudessaan vaikuttavia. Kuvion reunoilla on tehty enemmän yksittäisten puiden poistamista, mutta näiltäkin osilta löytyy luontoarvoja. Kaavailtua huonokuntoisten puiden kaatamista ei kannata suorittaa kallioalueella tai kuvion luonnontilaisessa keskiosassa (jossa turvallisuusriskit olemattomia). Muuallakin toimittaessa tulisi hakkuissa huomioida Eestinkallion merkitys monipuolisena lahopuukohteena. Alueen itäosasta on muun muassa toistuvasti haettu järeitä kuusia, toisaalta osa lahopuusta on jätetty metsään kokonaisina tai pätkittynä. Eestinkallion huomattavien lahopuuarvojen takia olisi perusteltua pyrkiä jatkossa jättämään pääosa alueen reunoilta kaadettavista rungoista maastoon kokonaisina. Oletettavasti kokonaan jätetyt rungot koetaan myös virkistyskäyttäjien näkökulmasta miellyttävämpinä kuin pätkityt rungot, joista tulee monille se vaikutelma, että ne on ollut alun perin tarkoitus poistaa metsästä. Muuta: Eestinkallion länsiosan (= kuvion 101 länsi- ja luoteispuoli) alueella on myös huomattavia luontoarvoja, jotka tukevat kuvion 101 luontoarvoja. Eestinkallion länsi- ja luoteisosan kallioalue on melko luonnontilaista kitumaan kalliomännikköä ja kallion pohjois-, luoteis- ja länsireunalla on runsaslahopuustoisia kangasmetsiä. yhdessä nämä kaksi kuviota muodostavat yli 20 ha laajuisen arvokkaan vanhan metsän kohteen. Käytännössä alue on lahopuustoisena vanhana kangas- ja kalliometsänä selvästi esim. Friisinkalliota edustavampi. Kuvio 108: Jo nykyisellään harvapuustoinen sekametsä, josta on toistuvasti haettu vanhempia
kuusia. Kuvion länsiosa on kohtalaisen runsaslahopuustoista, puustoltaan monipuolista tuoretta lehtoa. Länsiosan harvennus on lehtoarvoille haitallinen ja kuvion itäosan harvennus turha. Kuvio 125: Kuviosta noin puolet (itä-, etelä- ja länsireuna) on tuoretta lehtoa, loppuosa on kangasmetsää. Kuviolla kasvaa tasarakenteista noin 60 70-vuotiasta sekametsää (koivu, kuusi, haapa, mänty), jonka alla kasvaa hyvin tiheää pihlajavaltaista aluspuustoa. Aluspuustossa on myös haapaa ja koivua. Kuvion poikki kulkee viehättävä metsäpolku. Lievä valtapuuston harvennus ja etenkin pihlajaan kohdistuva pienpuuston hoito on järkevä toimenpide. Kuvio 131: Maatalousmaalle syntynyt nuori lehtimetsä, jossa kasvaa ainakin koivua ja haapaa. Kuvion kasvillisuus on kehittymässä kostean ja tuoreen lehdon suuntaan kovaa vauhtia. Mikäli kuvio ei ole päätymässä rakennuskäyttöön, olisi paras antaa kuvion kehittyä luontaisesti. Kuvion 125 itäpuolinen kuvio: Kuvion länsiosa on sekapuustoista varttunutta lehtoa, kuvion keskija itäosa tuoretta kangasmetsää, jossa kasvaa vanhahkoa sekametsää. Kangasmetsä on aikanaan harvennettu ja se on melko väljää. Kuviolla ei ole lisäharvennustarvetta, muutamat polun vieressä olevat koivupökkelöt voisi sahata maalahopuiksi ja polun varren pienpuustoa hoitaa. Kuvio 189 (Kiviruukki, Tiiliskiventie): Kuviolla kasvaa vanhapuustoista, rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista kuusi-koivumetsää. Kuviolla on myös pieni kalliolaikku. Kangasmetsäalueilla lahoaa runsaasti (yli 10 kuutiometriä/ha) eri-ikäistä kuusi- ja koivulahopuuta ja kuvio täyttääkin hyvin METSO-kriteerien mukaisen edustavuusluokan I runsaslahopuustoisen kangasmetsän kriteerit. Esitetty harvennushakkuu olisi kuvion luontoarvojen ja vanhan metsän luonteen tietoista hävittämistä. Pienpuuston hoitotarvetta on lähinnä kuvion reunoilla. Kuvio liittyy välittömästi pohjoispuoliseen runsaasti lahopuuta (etenkin itäreuna, mutta myös itse luhta-alue) sisältävään luhtabiotooppiin ja sen pohjoispuolella sijaitsevaan, niin ikään runsaslahopuustoiseen kuvioon 191. Näiden kanssa se muodostaa melko laajan, säilyttämisen arvoisen luontokohteen. Kuvio 191 (Tillinmäki, Raasilanmäki): Kuvio on pääosin ruohoturvekangasta, jossa kasvaa eriikäisrakenteista sekametsää (kuusta, koivua ja mäntyä). Kuvion keskiosassa virtaa hieman kuivahtanut noro/puro. Paikoin kuviolla on säästynyt kostean lehdon laikkuja. Kuviolla lahoaa runsaasti (10 15 kuutiometriä/ha) parinkymmenen viime vuoden aikana muodostunutta koivu-, kuusi - ja mäntylahopuuta. Lahopuuta on hieman vähemmän kuvion eteläosassa. Esitetty harvennushakkuu merkitsisi pitkään ilman hakkuita kehittyneen luontokohteen vaurioitumista. Harvennuksen sijasta olisi suositeltavaa tyytyä lähinnä siihen, että kuvion reunoilta ottaisi alas mahdolliset turvallisuuden kannalta ongelmalliset lahovikaiset koivut. Kuvio 231: Puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltainen metsäkuvio, myös jonkin verran lahopuuta. Liittyy välittömästi erittäin lahopuustoiseen arvometsään (kuvio 308). Harvennuksen sijasta kuviolla kannattaisi toteuttaa erikoishakkuu, jossa kaadettaisiin mahdolliset ongelmapuut maalahopuuksi. Kuvio 298: Erittäin viihtyisä ja luonnonkaunis lehtomaisen kankaan sekametsä, jossa kasvaa iäkästä puustoa. Kuvion linnustoarvojen säilyttämiseksi (mm. kolopesijät) kaikkia kuvion koivupökkelöitä ei kannattaisi kaataa. Kuvio 307: Pääosin maatalousmaalle syntynyttä lehtometsää, jonka puuston muodostavat ilman harvennusta kehittyneet nuoret ja varttuneet koivut, raidat, haavat ja harmaalepät. Paikoin kuviolla on hyvin kehittynyt pensaskerros. Osa alueesta on kehittymässä kosteaksi lehdoksi, pääosa tuoreeksi lehdoksi. Kuviolla on paikoin jo hieman lahopuuta. Kaavailtu harvennus kannattaisi jättää toteuttamatta, jolloin kuvion puuston luontainen kehitys voisi jatkua. Tarvetta on lähinnä ulkoilureittien reunojen pienpuuston hoidolle. Kuvioon liittyy länsipuolelta laaja yhtenäinen
lehtipuuvaltaisten lehtojen alue, osa näistä lehdoista on jo runsaslahopuustoisia arvolehtoja (tarkempi kuvaus kohdassa muuta). Kuvio 308: Puustoltaan luonnontilaisen kaltainen vanhapuustoinen kangasmetsä, kuvion pohjoisosassa on myös puustoltaan luonnontilaisen kaltaista hienoa lehtoa. Kuviolla lahoaa runsaasti (10 20 kuutiometriä/ha) eri-ikäistä kuusi- ja koivulahopuuta, joten kuvio täyttää luonnonsuojelubiologiselta laadultaan METSO-ohjelman mukaiset edustavuusluokan I kangasmetsän ja lehdon kriteerit. Kuvion pystypuista vain sijainniltaan potentiaalisesti vaaralliset koivut kannattaa tässä vaiheessa kaataa. Nämä on syytä jättää kuviolle lahopuuksi. Muuta: Kuvion 307 länsipuolella on niittyalueen eteläreunalla laaja alue arvokkaita lehtimetsiä. Osa-alueen itäosassa on runsaslahopuustoista varttunutta sekametsälehtoa ja länsiosassa laaja kuvio nuorta lehtisekametsää kasvavaa lehtoa, johon on muodostunut runsaasti ohutta lehtilahopuuta. Yhdessä kuvion 307 kanssa nämä lehtipuuvaltaiset lehdot muodostavat arvokkaan lehtokokonaisuuden, jota kannattaisi kehittää mahdollisimman luonnontilassa. Keskuspuisto Kuvio 56: Korpivaltainen kuvio on hakattu kymmenkunta vuotta sitten väljään suojuspuuasentoon, minkä jälkeen alle on kehittynyt monipuolinen taimikko Korpisuus on säilynyt melko hyvin, kuviolla on ainakin metsäkortekorpea (erittäin uhanalainen suotyyppi) ja mustikkakangaskorpea (vaarantunut suotyyppi). Korpipainanne jatkuu etelään kuviolle 85. Esitetty toimenpide (taimikonhoito) tulisi jättää korven osalta toteuttamatta ja rajata puuston käsittely vain kävelytien varren raivaukseen. Kuvio 98: Huomattavan paljon järeitä (halk. 30 50 cm) haapoja sisältävä kuvio (pääosin OMT). Järeiden haapojen alla kasvaa eri-ikäisrakenteinen kuusesta, haavasta, koivusta ja pihlajasta koostuva nuorehko sekametsä. Kuvio on ainakin vuonna 2006 ollut liito-oravan lisääntymis- ja levähdysaluetta. Kuvion useissa haavoissa on koloja, joten se on mitä todennäköisimmin edelleenkin asuttu useimpina vuosina. Kuvion eteläosaan (asutuksen väli) kaavailtu huonokuntoisten kuusten ja koivujen poisto kannattaa etenkin kuusten osalta toteuttaa harkiten, koska puissa voi hyvin olla liito-oravien käyttämiä oravien risupesiä. Kuvio 154: Arvokorpikuvion 142 eteläpuolella sijaitseva varttunutta kuusta ja koivua kasvava kuvio, jolle on esitetty harvennushakkuita. Hakkuutoimenpide olisi luontoarvojen kannalta erittäin haitallinen, koska alueen poikki kulkee kuviolta 142 selkeä etelä-pohjoissuuntainen korpijuote, jonka reuna-alueilla on lisäksi soistunutta kangasmetsää. Korpijuotin olemassa olo on varmistettu ja dokumentoitu viimeksi heinäkuussa 2011 (Pasi Raipolan ja Keijo Savolan maastokäynti). Kuvion pohjoisosassa korpi on lähinnä ruohokangaskorpea, sen jälkeen tulee pätkä vehkavaltaista ruoho- ja heinäkorpea, joka vaihettuu etelässä hiirenporrasvaltaiseksi lehtokorveksi. Korvessa on myös lahopuuta. Vähintäänkin korpialue tulee jättää harvennuksen ulkopuolelle. Metsäkeskuksen maisematyölupaprosessiin antama lausunto siitä, että alue ei ole metsälain 10 :n mukainen lakikohde ei anna oikeutusta vaarantuneita ja erittäin uhanalaisia korpityyppejä sisältävän alueen turhalle harvennushakkuulle. Kuvio 155: Nuori (noin 45-vuotias valtapuusto) lehtipuuvaltainen metsäkuvio (0,7 ha), joka on esitetty harvennettavaksi. Kuvion länsiosa on osin korpipohjaista (ruohokangaskorpi, metsäkortekorpi, OMT-soistuma) monipuulajista lehtisekametsää, jossa kasvaa koivun joukossa harmaa- ja tervaleppää. Korpinen ja soistunut osa tulisi rajata harvennushakkuun ulkopuolelle.
Kuvio 171: Joskus 1990-luvulla suojuspuuasentoon hakattu metsäkuvio (osin lehtoa), jonka poikki kulkee puro. Suojuspuukoivujen ja kuusten alla kasvaa nyt tiheä monipuulajinen taimikko, joka on tarkoitus harventaa. Kuviolla lahoaa merkittäviä määriä (yli 15 kuutiometriä/ha) vanhoja kuusimaapuita. Yhdellä näistä kasvoi elokuussa 2011 Espoossa harvinaista hopeakääpää. Kuvion voisi hyvin jättää kehittymään luontaisesti, mutta mikäli taimikonhoito halutaan toteuttaa se kannattaa tehdä kevyenä ja siten, että myös harvinaisempia lehtipuita jätetään kehittymään. Kuvio 174: Pääosin pellolle syntynyttä koivikkoa. Kuvioon on kuitenkin sisällytetty myös luonteeltaan tästä poikkeavia arvolehtoja kuvion itä- ja pohjoisosista. Kuvion pohjoisosa on lehtopohjaista koivu-haapametsää, jossa on paikoin merkittävästi tuomea pensaskerroksessa. Lähempänä kuviota 179 puustossa on myös haapaa ja raitaa. Koivikon harvennus on paikallaan, mutta kuvion itä- ja pohjoisosan arvolehdot tulisi jättää kehittymään luontaisesti. Kuvio 178: Laaja kuvio, joka sisältää metsittymisen eri vaiheissa olevia entisiä niittyjä sekä nuoripuustoisia lehtoja. Kuviolla kasvaa noin 10 puulajia ja sen nykyinen käyttö ohjautuu lähes täysin reittejä pitkin. Olettavasti kuvio on mm. linnustollisesti monipuolinen. Harvennuksen sijasta kuvion voisi antaa kehittyä myös pääosin luonnontilassa, jolloin se lehdottuisi ajan saatossa itsestään. Tarvetta on lähinnä reittien varsien pienpuuston hoidolle. Mikäli kuvion puustoa halutaan rankemmin käsitellä, kannattaisi toimenpiteet toteuttaa kevyenä, kaikkia puulajeja säilyttäen ja siten, että osa kuviosta jätetään käsittelemättä. Lintuvaara-Monikko Kuvio 120: Vaihteleva ja monessakin mielessä arvokas kuvio. Kuvion keski- ja pohjoisosien metsätyyppi vaihtelee tuoreen ja lehtomaisen kankaan välillä (kuvion länsiosa rehevämpää, itäosa karumpaa). Kuvion eteläosa on tuoretta lehtoa (OMaT). Kuvion puusto on erirakenteista luonnontilaisen kaltaista vanhempaa sekametsää. Rinteellä kasvaa vaihtelevilla puulajikoostumuksilla kuusta, koivua, mäntyä, haapaa ja raitaa, joiden alla kasvaa nuorta kuusta ja pihlajaa. Osa rinteen männyistä on muuta valtapuustoa selvästi vanhempia järeitä ylismäntyjä. Eteläosan lehtoalueella kasvaa kuusen, koivun ja haavan lisäksi jonkin verran harmaaleppää sekä ainakin yksi pähkinäpensas. Rinteellä on jo nyt merkittävästi koivu- ja kuusilahopuuta (maapuita ja kuolleita pystypuita, osa järeitä), kuvion eteläosassa on järeitä melko äskettäin kaatuneita kuusimaapuita sekä ohuehkoa kuusi-, koivu- ja raitalahopuuta. Kuvio on arvokas esimerkki luonnontilaisen kaltaisista kangas- ja lehtometsistä. Kuviolla on jo tällä hetkellä sen verran paljon (> 5 kuutiometriä/ha) eri-ikäistä lahopuuta, että sekin lisää kuvion arvoa. Puuston ikä ja rakenne on lisäksi sellainen, että metsän lahopuumäärät tulevat parissa kymmenessä vuodessa lisääntymään huomattavasti, mikäli kuvion rakennetta ei harvennushakkuulla pilata. Kuvio on puustorakenteensa puolesta myös potentiaalinen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka. Täyttää rakenteensa ja luonnontilaisuutensa puolesta myös METSO-kohteen kriteerit (edustavuusluokkaa II, osa alueesta edustavuusluokkaa I). Kaavailtu harvennushakkuu kannattaisi jättää toteuttamatta, koska se heikentää kuvion luontoarvoja eikä miltään osin paranna kuvion virkistysarvoja. Näkyvyys kalliokuviolta 302 on jo tällä hetkellä sen verran hyvä, että sekään ei anna perustetta arvokkaan metsäkuvion käsittelylle. Kuvio 216: Kyseessä on vaihteleva kuvio niin kasvillisuudeltaan kuin puustoltaankin. Länsi- ja keskiosa on valtaosin lehtomaista kangasta, kuvion itäosa edustavaa lehtoa. Länsi- ja keskiosan puusto on varttunutta erirakenteista lehtisekametsää, joka sisältää koivua (60 %), haapaa (10 20 %), harmaaleppää (10 %), mäntyä (5 %) sekä joitakin kuusia, vaahteroita ja raitoja. Näiden yllä on jonkun verran vanhempia, järeitä yliskoivuja. Rinteillä lahoaa useita eri-ikäisiä koivumaapuita,
joista yhdeltä on havaittu harvinaisehkoa levykääpää. Kuvion itäosa on harmaaleppävaltaista tuoretta lehtoa, lisäksi puustossa on haapaa ja tuomea. Lehdossa on myös kohtalaisen paljon lehtilahopuuta (lähinnä harmaaleppää). Lehtoalue tulisi kuvioida omaksi kuviokseen. Kuvion itäosan lehto on jo tällä hetkellä selvä arvokohde (lahopuustoinen, pensaskerrokseltaan edustava tuore lehto) ja kangasmetsäosuuskin on nopeasti kehittymässä runsaslahopuustoiseksi arvometsäksi. Kohteeseen liittyy myös muita selkeitä luontoarvoja omaavia kuvioita (ainakin kuviot 205, 212, 213, 214, 215, 218, 310 ja 311), joista olisi muodostettavissa Lintuvaara-Monikon alueelle edustava luonnontilaisten kaltaisten kangas-, kallio- ja lehtometsien suojelukohde. Polun lähiympäristön pienpuuston hoito on ainoa järkevä ja tarpeellinen toimenpide kuviolla. Huonokuntoisten puiden poisto on kuvion käytön ja turvallisuuden kannalta tarpeeton toimenpide. Sillä ei myöskään saavuteta maisemahyötyjä. Mikäli vanhojen koivujen kaatelu halutaan ehdottomasti toteuttaa, kaadettavat rungot tulisi jättää lahopuiksi metsään. Kuvio 227: Maatalousalueelle syntynyt nuori koivikko. Kuvion itäosan puusto on monipuolisempaa; puustosta kolmasosa on haapaa, raitaa ja harmaaleppää. Monikonpuro virtaa kuvion itäosassa. Kuvio on tulevaisuuden arvolehtokohde, tällä hetkellä kasvillisuudessa niittypiirteet ovat vielä valtaosalla kuviota vallitsevia. Kuvion itäosalla on jonkin verran arvoa monipuolisen puustonsa takia ja myös sen lehtokasvillisuus on pidemmälle kehittynyttä. Kuvion länsi- ja keskiosa voidaan hyvin käsitellä koivuun kohdistuvalla lievällä harvennushakkuulla. Kuvion itäosa kannattaa jättää puustoltaan monipuolisena harvennuksen ulkopuolelle (näin on ilmeisesti aikomus menetelläkin, joskin perusteena Monikonpuro). Kuvio 239: Sekapuustoinen kapea pellonreunalehto, jossa kasvaa nuorta haapaa, harmaaleppää, koivua, mäntyä, vaahteraa ja tuomea. Kehittyy melko nopeasti arvolehdoksi monipuulajisen puuston ja tuomipensaiden takia. Taimikonhoito kannattaa tehdä kevyenä säilyttäen kaikkia kuvion puulajeja. Haapaa ja harmaaleppää kannattaa säästää muun muassa liito-oravan ruokailutarpeiden vuoksi (kuvion läheltä havaintoja lajista v. 2006), tuomen säästäminen varmistaa lehdon pensaskerroksen kehittymisen. Kuvio 316: Asutukseen rajautuva laaja kuvio (3,0 ha). Kuvion eteläosassa virtaa lievästi aikanaan kaivettu puro, jonka ympärillä on yllättävän hyvin säilynyttä hiirenporrasvaltaista kosteaa lehtoa. Tällä osalla kuvion puuston muodostavat nuoret/varttuneet koivut, harmaalepät, raidat ja pajut sekä harvakseltaan kasvavat vähän vanhemmat kuuset, koivut ja haavat. Kuvion koilliseen tunkeutuva "piikki" sisältää tuoretta lehtoa, hieman kuivahtanutta kosteaa lehtoa sekä ruohoturvekangasta. Kuvion tämän osan valtapuusto on 40 80-vuotiasta koivua, haapaa ja kuusta, jonka alla kasvaa tiheässä nuorempaa pihlajaa, raitaa, tuomea sekä yllättävän paljon halkaisijaltaan 2-6 cm vaahteraa. Alueella on myös jokunen vanhempi kuusi. Tällä osa-alueella on näkyvästi eri-ikäistä kuusi- ja koivulahopuuta. Kuvion virkistyskäyttö ohjautuu kuvion halki kulkeville poluille. Kuvion eteläosaa voi pitää kasvillisuuden perusteella arvolehtona ja kuvion koillispiikillä on arvoa monipuolisen puuston, lehtopotentiaalin ja nykyisen lahopuuston perusteella. Eteläosan kostea lehto kannattaisi jättää esitetyn toimenpiteen (alikasvoksen harvennus) ulkopuolelle (pois lukien kuvion itäreuna tonttien lähellä sekä polun varsi). Kuvion luoteispiikissä sen sijaan olisi järkevää toteuttaa etenkin pihlajan määrää vähentävää pienpuuston hoitoa. Vaahteroiden kehittymisen turvaamiseksi kyseiseltä osalta voisi kaataa myös muutaman kehityskelpoisia vaahteroita pahemmin varjostavan koivun, kuusen tai haavan maalahopuuksi.
Karakallion ympäristö Kuvio 419: Muutamia poistettavista koivuista voisi jättää maalahopuuksi. Tätä tukee osaltaan se, että karakallion lehdossa on myös kohtalaisen monipuolisesti koivulehtilahopuuta. Kuvio 420: Muutamia poistettavista koivuista voisi jättää maalahopuuksi samoilla perusteilla kuin kuvion 419 osalta. Kuvio 421: Rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista männikköä muutamilla lahopuilla. Liittyy vastaavalla tavalla arvokkaaseen kuvioon 421. Tarvetta on vain muutaman asutuksen laidassa olevan huonokuntoisemman puun kaadolle. Kuvio 422: Pohjan kuluneisuudestaan huolimatta luonnonsuojelullisesti arvokasta kallioista metsää (puusto luonnontilaisen kaltaista, lahopuuta jonkin verran, osin kitumaata, osin metsämaata). Työohjelmassa esitetty harvennus on huonosti harkittu toimenpide (kuten alkukesän luonnonhoitoyksikön ja luontojärjestöjen maastoretkeilylläkin todettiin). Tarvetta on vain muutamien asutuksen reunassa olevien huonokuntoisten puiden kaatamiselle. Karakallion lehdon ja kallioalueen välinen kuvio (kuvio 424?): Ulkoilureitin varrelta on systemaattisesti poistettu huonokuntoisia puita. Toimintaa on syytä jatkaa. Poistettavista puista osan voisi jatkossa jättää maalahopuuksi (kuvion pohjoisosa, ulkoilureitin eteläpuoli). Kuvio 501: Kuivuustuhojen tappamat tai muuten huonokuntoiset järeämmät männyt kannattaisi jättää kehittymään maisemakeloiksi. Myös osan muista puistettavista puista voisi hyvin jättää maalahopuuksi. Kuvio 502: Kuivuustuhojen tappamat tai muuten huonokuntoiset järeämmät männyt kannattaisi jättää kehittymään maisemakeloiksi. Kuvio 503: Kuivuustuhojen tappamat tai muuten huonokuntoiset järeämmät männyt kannattaisi jättää kehittymään maisemakeloiksi. Kuvio 505: Muutaman huonokuntoisena poistettavan puun voisi jättää maalahopuuksi. Kuvio 506: Muutaman poistettavan huonokuntoisen puun voisi jättää maalahopuuksi. Kuvio 508: Kuvion suojavaikutus olisi todennäköisesti parempi ilman harvennusta. Järkevintä olisi tehdä vain tammien jatkokehityksen kannalta järkevät hoitotoimenpiteet. Kuvio 510: Kallioiseksi metsäkuvioksi melko runsaslahopuustoinen kuvio. Kuvion puustorakenne on luonnontilaisen kaltainen. Kuvion halki kulkevan polun varren huonokuntoiset puut eivät ole erityinen turvallisuusriski, sen sijaan asutuksen reunassa on joitakin huonokuntoisia kuusia ja koivuja. Kuvion keskiosassa on muutama tammi, joille saattaisi olla hyötyä muutaman koivun kaatamisesta. Tälläkin kuviolla on kaikki mahdollisuudet jättää kaadettavat puut pääosin maalahopuuksi kuviolle. Kuvio 516: Luonnontilaisen kaltaista mäntyvaltaista puustoa. Kuvion harvennus on tarpeeton ja luontoarvoille haitallinen toimenpide, sen sijaan asutuksen reunojen siivoaminen huonokuntoisista kuusista ja koivuista on järkevää (osan voisi jättää maalahopuuksi). Kuvio 517: Iäkäs metsä, johon on kehittynyt jo selvää vanhan metsän luonnetta (mm. lahopuustoa).
Erinomaista virkistysmetsää myös. Esitetty harvennus on kuvion luontoarvoille haitallinen. Kaavailtu kaikkien kuusten kuusten poisto 40 m leveältä vyöhykkeeltä tien reunasta on turhan järeä toimenpide. Tien varren (max. 30 m) lahovikaisista kuusista osa kannattaa kaataa kuviolle lahopuuksi ja osa viedä pois. Kuusten joukossa on myös hyväkuntoisia puita, jotka kannattaa jättää. Lippajärvi Kuvio 0 (Tammimäentie): Lahopuustoisen luonnonsuojelualueen läheisyyden vuoksi on erityisen perusteltua jättää merkittävä osa poistettavista huonokuntoisista puista lahopuuksi kuviolle. Kalajärven eteläpuoli Kuvio 151: Kalajärvibergetin metsäalueen luonnonsuojelullisesti arvokkain runsaslahopuustoinen vanhan metsän kuvio. Kuvion puustorakenne on luonnontilaisen kaltainen, sen alueelle on muodostunut useita kymmeniä kuutioita eri lahoasteisiin lukeutuvaa kuusilahopuuta 20 viime vuoden aikana ja lisäksi alueelta on havaintoja useista luonnonsuojelullisesti arvokkaita vanhoja metsiä indikoivista kääpälajeista. Metsätyöohjelmassa esitetty hakkuu olisi luontoarvojen tietoista hävittämistä. Perusteita on ainoastaan eteläpuolisen tien reunavyöhykkeen (max. 30 m) kuolleiden ja huonokuntoisten pystykuusten kaadolle maalahopuuksi. Kuvio 213: Monipuolinen kuvio, johon on iäkkään kangasmetsän lisäksi sisällytetty myös melko laaja uudistushakkuuala kuvion pohjoisosassa. Kuvion eteläosan muutamat järeät haavat tekevät siitä myös potentiaalin liito-oravametsän. Kuvio on vuosikymmeniä sitten harvennettu, minkä takia sen rakenne on pääosin melko tasarakenteinen. Puuston iästä johtuen kuviolle on 2000-luvulla alkanut muodostua pysty- ja maalahopuuta ja sen on melko nopealla aikataululla kehittymässä runsaslahopuustoiseksi arvometsäksi, mikäli puuston kehitykseen ei hakkuilla puututa. Nykyisin iäkkään metsän alue on monen retkeilijän arvostamaa helppokulkuista ja järeäpuustoista virkistysja sienimetsää. Kuvion sijainti tai puuston luonne ei edellytä esitettyä melko voimakasta harvennushakkuuta. Yhtä hyvin kuvion voitaisiin antaa kehittyä runsaslahopuustoiseksi vanhaksi metsäksi, jolloin se aikanaan toimisi tukialueena Kalajärvenkallioiden ja Kalajärvibergetin vanhoille kangas- ja kalliometsille. Harvennusta ei voi myöskään perustella peltoalueen maisemaarvoilla (ei vaikutusta suuntaan eikä toiseen kapean reunakaistaleen ulkopuolella). Selvästi hyödyllinen toimenpide olisi metsän reunasta pellolle tunkevan pienpuuston poistaminen. Bodomin pohjoispuoli: Kuvio 1125: Kuviolla on sekä arvokkaita, puustoltaan monipuolisia sekametsälehtoja että liian kuusivaltaisia lehtolaikkuja. Kuuseen kohdistuva harvennus liian kuusivaltaisilla osilla on paikallaan, mutta sekapuustoiset osat kannattaisi jättää rauhaan. Histan alue Kuvio 752: Luonnontilaisen kaltaista vanhapuustoista kuivahkoa kangasta ja kalliometsää sekä pienialainen luonnontilainen räme. Kuvion metsät kuuluvat vahvan metsätaloushistorian leimaaman Histan länsi- ja keskiosan parhaimmistoon. Kuvion luonne on myös sellainen, että se sopii myös asemakaavatason lähivirkistysalueeksi, mikäli alueen rakentaminen etenee. Kaavailtu siemenpuuhakkuu on sovittu alkukesällä 2011 tehdyllä luonnonhoitoyksikön ja luonnonsuojelujärjestöjen edustajien maastokäynnillä jätettäväksi toteuttamatta.
Kuvio 820: Monipuolinen, erirakenteinen sekametsä. Kuvio sopisi rakenteensa ja puulajisuhteidensa perusteella myös liito-oravametsäksi. Kuvion käyttö ja sijainti mahdollistaisi sen kehittämisen pääosin luonnontilassa. Tarvetta on lähinnä yksittäisten puiden kaadolle kuvion länsiosan tien varresta. Kuvio 5507: Kiimasuo on Haistan alueen laajin suomuodostuma. Metsätalousinsinööri Jyri Mikkolan vuonna 2004 tekemän maastoselvityksen perusteella suoalueella on säilynyt merkittäviä soidensuojeluarvoja. Mikkolan raportin mukaan "alueen suurimmat suon on järjestään ojitettu. Ojituksen jälkeiset hoitotoimenpiteet on kuitenkin laiminlyöty, minkä seurauksena osalla soista puusto on kehittynyt erirakenteiseksi sekapuustoksi. Kiimasuon ojat ovat reunakorpien ojia lukuun ottamatta kasvaneet voimakkaasti umpeen, ja tämän seurauksena suo on alkanut palautua kohti luonnontilaista rämettä. Suolla esiintyy runsaasti pääkaupunkiseudulla harvinaista vaivaiskoivua". Yhdistykset toivovat, että kaavailtua harvennushakkuuta ei tässä vaiheessa toteuteta. Sen sijaan esitämme alueelle ennallistamissuunnitelman laadintaa.