STADIN SLANGI LAILLISTUU

STADIN SLANGI LAILLISTUU Jura (Yuriy) Zub Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos kandidaatintutkielma toukokuu 2008

1. JOHDANTO... 1 1.1. Kieli ja sen eri tasot... 1 1.2. Mikä on Stadin slangi?... 2 1.3. Aineisto... 2 2. SLANGIN HYVÄKSYMINEN YLEISKIELEEN... 4 2.1. Slangi, yleiskieli ja niiden välinen ero... 5 2.2. Slangin arvonnousu... 5 2.3. Tyylilajista toiseen... 6 2.3.1. Muutos slangi yleiskieli... 6 2.3.2. Muutos arki-/puhekieli kirjakieli... 8 2.3.3. Kehityksen poikkeustapaukset... 9 2.4. Slangisanontojen koostumus... 10 2.5. Hyväksytyt ja hylätyt... 11 3. SLANGI LAILLISTUU UKRAINASSAKIN... 12 4. LOPUKSI... 15 5. LÄHTEET... 16 LIITE: AINEISTO... 18

1 1. JOHDANTO Tässä tutkielmassa käsittelen suomen kielen kehitystä, tarkemmin sanoen sitä, miten se kehitys näkyy sanakirjoissa. Näkökulma on leksikografinen, ja tutkimus perustuu vertailuun. Keskityn Stadin, eli Helsingin slangiin, joka antaa oivallisia mahdollisuuksia monenlaisiin havaintoihin. Slangi on tässä tapauksessa laaja käsite, tarkoitan sillä lähinnä nuorisokieltä. Vertailemalla keskenään slangisanakirjaa ja eri aikoina ilmestyneitä yleiskielen sanakirjoja pääsen tarkkailemaan, miten slangisanat ja -ilmaukset juurtuvat suomen yleiskieleen. Mukana on pieni joukko lievempiäkin tapauksia, jolloin siirrot tyylilajista toiseen ovat tapahtuneet yleiskielen sisällä. Lisäksi analysoin yleisiä periaatteita, joilla slangiaineksia hyväksytään yleiskieleen. Tarkastelen lyhyesti myös samantapaista kehitystä ukrainassa, joka on äidinkieleni. Kiinnostukseni aihetta kohtaan on syntynyt työstäni. Kääntäjänä olen joutunut käyttämään suomen kielen sanakirjoja aika paljon. Kääntämäni kirjat ovat olleet eri vuosikymmeniltä, ja on ollut tärkeää tietää tietyn sanan asema kielessä teoksen syntymisen aikaan. Sen mukaan on pitänyt valita vastine. Viime vuosina olen laatinut myös suomi-ukraina-sanakirjaa ja joutunut vertailemaan eri sanakirjojen sanaartikkeleita. Olen huomannut, että joidenkin sanojen tyylilajimerkinnät poikkeavat toisistaan eri sanakirjoissa. Näistä havainnoista olen saanut ajatuksen tutkia asiaa laajemmin. Olen valinnut keskipisteeksi slangin, koska sen yhteydessä muutokset ovat helposti havaittavissa. 1.1. Kieli ja sen eri tasot Kieli on hyvin monimutkainen ja alati muuttuva järjestelmä. Jotkin sanat ja sanonnat jäävät pois käytöstä vanhentuneina, uusia tulee kieleen. Sanoja keksitään monella tavalla ja tasolla. Asiatyylin sanat kuuluvat usein jo syntyessään kirjakieleen. Toisen yleiskielen ryhmän muodostavat arkikieliset sanat, joista osa menettää sekin arkikielisyytensä aikaa myöten. Yleiskielen sanoilla on oma ja epäilemättä tärkeä tehtävänsä, mutta maailma tuntuisi yksitoikkoiselta ja värittömältä ilman slangia. Slangissa ilmaisu on aidoimmillaan, koska sitä eivät kahlitse tiukat

2 säännöt eikä sanoman täsmällisyyden pakko. Onkin havaittu, että slangissa on runsaasti kuvaannollisia ilmauksia. Kaarina Karttunen toteaa slangisanakirjansa esipuheessa (1979: 9): Yleensäkin slangille ovat tyypillisiä kielikuvat ja kiertoilmaukset. Slangi on täynnä verbaalisia nokkeluuksia, meheviä kärjistyksiä ja liioittelua sekä eräänlaisia sanasutkauksia ja sanojen väännöksiä. Slangi muuttuu nopeasti, ja monien sanojen ja sanontojen elämänkaari on lyhyt. Onnistuneet luomukset pysyvät kuitenkin elossa kauan. Jotkin tulevat sitten osaksi normaalia yleiskieltä, ikään kuin saavat lailliset oikeudet. 1.2. Mikä on Stadin slangi? Helsingissä slangin synty ajoittuu 1800-luvun lopulle. Slangi sai alkunsa lähinnä käytännöllisistä syistä. Tuolloin Helsinkiin alkoi muuttaa yhä enemmän väkeä maaseudulta, ja suomen- ja ruotsinkielisten tulokkaiden lapset loivat sekakielen tullakseen paremmin toimeen keskenään. Sen aikaisesta slangista on tapana puhua vanhana slangina, ja sen tunnusomainen piirre on vahva ruotsin vaikutus. Taitekohtana pidetään 1950-lukua, ja sotien jälkeen on syntynyt uusi slangi, joka on ollut äänneasultaan ja sanastoltaan paljon suomalaisempaa. Kyse on silti yhtenäisestä kielihistoriallisesta jatkumosta nimeltä Stadin slangi. (Paunonen 2006: 51; 2000: 14 17). 1.3. Aineisto Tutkimukseni pohjautuu sanakirjatietoon. Esittelen ensin lyhyesti suomen kielen sanakirjoja. Suomessa on ilmestynyt useampi suuri suomen yleiskielen selittävä sanakirja. Vanhin on Nykysuomen sanakirja (1951-1961). Vuonna 1979 on julkaistu myös sen täydennykseksi tarkoitettu Uudissanasto 80. 1990-luvulla on ilmestynyt Suomen kielen perussanakirja, ensin paperisena versiona ja sitten myös sähköisenä (nimellä CD-Perussanakirja). Uusin on Kielitoimiston sanakirja vuodelta 2006, joka pohjautuu kuitenkin edelliseen kirjaan.

3 Lisäksi on julkaistu muun kuin yleiskielen selittäviä sanakirjoja, esim. murretai slangisanakirjoja. Slangisanakirjoista laajin on vuonna 2000 ilmestynyt Heikki Paunosen Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, joka sisältää noin 33 000 hakusanaa. Tutkimukseni lähtökohtana on viimeksi mainittu slangisanakirja. Tärkeimmät vertailukohteet ovat Nykysuomen sanakirja (NS) ja MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 (MOT), joka on internetissä julkaistu Kielitoimiston sanakirjan sähköinen versio. CD-Perussanakirja (CDP) on mukana vain eräänlaisena välivaiheena, vaikka tarkasti ottaen se on primaari MOTiin nähden. Tutkimusaineistona on 248 sanaa ja 37 sanontaa (yhteensä 285), jotka ovat sanakirjatiedon valossa kokeneet arvonmuutoksen suomen kielessä. Valtaosa niistä (269 285:stä) esiintyy hakusanoina Paunosen slangisanakirjassa, ja silloin aineistoon pääsyn ehtona on ollut se, että sana tai sanonta on merkitty johonkin yleiskielen sanakirjaan muuksi kuin slangiksi. Lopuissa 16 tapauksessa on riittänyt, että niiden tyylilajimerkinnät vaihtelevat eri yleiskielen sanakirjoissa. Mukaan on otettu vain verbejä, tai jos kyse on sanonnasta, verbi kuuluu siihen kiinteänä osana (käytän näistä sanonnoista myös nimitystä verbifraasi). Olen tehnyt tämän rajauksen, koska mielestäni verbit ovat kielen runko, ja muutokset niissä kertovat jostain perusluonteisesta prosessista, joka on käynnissä kielessä ylipäänsä. Olen poiminut sanakirjoista tarvittavat tyylilajimerkinnät ja järjestänyt ne taulukoksi. Kokonaan aineisto on aakkosjärjestyksessä tutkielman liitteenä. Aineistoni perustuu suurelta osin Seppo Palanderin internetissä julkaisemaan kokoelmaan Katujen kieli: Helsingin 1940 60-lukujen sanastoa. Ajankohta on mielenkiintoinen siinä mielessä, että silloin on syntynyt uusi slangi. Senaikaisen slangin keskeisenä sanastona kokoelma on hyvin luotettava. Kokoelmassa esiintyvät verbit löytyvät melkein poikkeuksetta myös Paunosen slangisanakirjasta, ja ajoituksetkin sopivat yhteen. Jotkin verbit ovat sinänsä vanhoja ja kuuluvat kirjakieleen, mutta niiden tietty merkitys on kokenut samantyyppisen muutoksen, esim. polttaa ilmiantaa tai vetää juontaa; johtaa. Samoin verbifraasin osat voivat olla kukin erikseen tavallista yleiskieltä, mutta yhdessä ne muodostavat slangi-ilmauksen: antaa kenkää erottaa toimesta tai soittaa suuta rähjätä.

4 Joukossa on myös yksittäisiä jollakin tavoin poikkeavia tapauksia. Niistä tarkemmin luvussa 2.3.3. Kieliopillisesti Helsingin slangi eroaa suomen kirjakielestä mm. supistumaverbien infinitiivimuodolla. Niinpä yleiskielen duunata ja tsempata -verbien perusmuoto slangissa on duunaa ja tsemppaa, ja näin ne on merkitty Paunosen sanakirjaankin. (Tässä muutama esimerkki infinitiivin käytöstä: Faijat osas duunaa ennen kaikkii. Mun pitäs tsemppaa koko vuosi. (Paunonen 2000: 158, 1206)). Mielestäni asialla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä tutkielmani aiheen kannalta, joten aineiston käsittelyn yksinkertaistamiseksi käytän myös slangiverbeistä suomen kirjakielen mukaista infinitiivimuotoa. Sitä paitsi nykyslangissa käytetään jonkin verran tavallisia -ta/-tä-päätteisiäkin infinitiivejä. Tutkielmani aiheeseen liittyvää tutkimusta on tehty Suomessa hyvin vähän. Itse slangia on kyllä alettu tutkia yhä enemmän viime vuosikymmeninä, mutta ei sitä, miten slangista tulee yleiskieltä. Yksi löytämäni kirjoitus, joka on lähellä omaa aihettani, on vuodelta 1964. Kyseessä on Simo Hämäläinen tutkielma Slangi ja puhekieli, jossa käsitellään lähinnä sotilasslangisanojen pääsyä yleiskieleen. Kielikellossa 3/94 on puolestaan Suomen kielen perussanakirjan esittelyn yhteydessä Eija-Riitta Grönrosin artikkeli Sävyt ja vivahteet, jossa kerrotaan mm. siitä, miten osa NS:n ilmestymisen aikaan arkisina pidetyistä sanoista kuuluu nyt uuden sanakirjan mukaan normaaliin yleiskieleen. 2. SLANGIN HYVÄKSYMINEN YLEISKIELEEN Aluksi yleinen havainto. Supistamalla johtaminen on nykysuomessa hyvin produktiivi tapa muodostaa verbit (Häkkinen 1990: 143). Myös slangiverbit, joista suurin osa on syntynyt 1900-luvulla, ovat usein tyyppiä 4, 5 tai 6. Jos jätetään pois aineistoni 248 verbistä ne vanhat, jotka ovat vain saaneet uudet slangimerkitykset, kokonaan uusia sanoja on 184. Niistä 115 (63%) ovat supistumaverbejä.

5 2.1. Slangi, yleiskieli ja niiden välinen ero Kuten olen jo maininnut, slangi on tässä tutkielmassa laaja käsite. On kuitenkin asetettava jonkinlainen raja ainakin slangin ja yleiskielen välille, jotta voitaisiin puhua siirroista tyylilajista toiseen. Puhetilanteissa on usein vaikeaa päätellä, mikä on slangia ja mikä esim. arkikieltä. Käytännössä niiden välinen raja on häilyvä. Leksikografiassa taas, eli sanakirjatyössä, slangin ja arkikielen ero tuntuu olevan merkittävämpi. Slangisana on ikään kuin normaalikielen ulkopuolella, maan alla, sen sijaan arkisella sanalla on jo varsin laajat valtuudet. Slangin tarkka määrittely on aika hankalaa, ja eri tutkijat voivat olla eri mieltä siitä, onko tietty sana tai sanonta slangia. Esim. Jyrki Kalliokoski (2002: 139 140) on Paunosen slangisanakirjan arvostelussaan kyseenalaistanut jotkin valinnat. En ota kantaa tähän mielipide-eroon, mutta oletan kuitenkin, että Paunosella oli omat perustelunsa sana-artikkeleita laatiessaan. Ja koska tämä slangisanakirja on tutkielmani keskeinen lähde, myös näkökulmani perustuu paljolti Paunosen käsityksiin. Tutkielmassani tarkoitan Stadin slangilla Helsingissä puhuttua nuorisokieltä. Mukaan lasketaan myös puhekieli siltä osin kuin se esiintyy Paunosen sanakirjassa. Käytännössä kaikki Paunosen sanakirjan hakusanat ovat tutkielmani kannalta slangia. NS:ssa, CDP:ssa ja MOTissa esiintyvä arkikieli taas kuuluu yleiskieleen, kuten luonnollisesti myös kirjakieli. 2.2. Slangin arvonnousu NS:ssa ei ole lainkaan tyylimerkintää slg. Näyttää kuitenkin siltä, että sen on korvannut alat.-merkintä (alatyylissä). Poimin seuraavaksi aineistostani kaikki sanat ja ilmaukset, jotka ovat NS:n mukaan alatyyliä.

6 TAULUKKO 1. Alatyyliset sanat ja sanonnat NS:n mukaan Sana tai sanonta Slangisanakirja NS (1951 61) US (1979) CDP (1997)/ MOT (2008) antaa turpiin 1920 alat, us. halv ark, vars. halv aukoa päätään 1950 alat ark heittää veivinsä 1930 alat ark kuolla kekata 1900 alat ark lusia olla vankilassa 1900 alat ark munata 1900 alat ark munia 1910 70 ark t. alat ark nussia naida 1910 alat alat paskantaa 1910-l alat ark plarata 1900 70 alat ark potuttaa 1920 alat ark siepata harmittaa 1920 60 alat ark ark soittaa suuta 1900 60 alat ark vittuilla 1940 alat alat vituttaa 1910 alat alat Kuten slangisanakirjan ajoituksista ilmenee, NS:n ilmestymisen aikaan kaikki nämä 15 verbiä ja verbifraasia kuuluivat slangiin (ainoana poikkeuksena paskantaa, joka oli slangina vain 1910-luvulla). NS:aan ne on merkitty siis alatyylisiksi, mistä voidaan tehdä johtopäätös, että NS:ssa slangi ja alatyyli ovat sama asia. Olettamusta tukee sekin, että, kuten viimeisestä sarakkeesta näkyy, 12 15:stä on merkitty MOTiin arkikielisiksi, ja vain 3 ovat pysyneet alatyylisinä: nussia, vittuilla ja vituttaa. Nämä kolme sanaa ovatkin varsinaista alatyyliä, kun taas muut olivat alun perin slangia. CDP:ssa ja MOTissa käytetään jo sekä slg.- että alat.-merkintää. NS:ssa ei ole siis eroa slangin ja alatyylin välillä, kahdessa myöhemmässä kirjassa on. Slangi on neutraalimpi nimitys, joten voidaan todeta, että slangi sinänsä on kokenut arvonnousun vuosien myötä. 2.3. Tyylilajista toiseen 2.3.1. Muutos slangi yleiskieli Aineistoni 285 verbistä ja verbifraasista 269 on Paunosen slangisanakirjassa, niistä 262 varsinaisena slangina. Tämä on ylivoimaisesti suurin ryhmä.

7 TAULUKKO 2. Varsinaisten slangisanojen ja -sanontojen tyylimerkinnät NS:ssa ja MOTissa. Tyylimerkintä Selitys NS MOT Kpl. % Kpl. % ark. arkikielessä 60 22,9 210 80,2 ei merkintää = kirjakielessä 30 11,4 36 13,7 = sanaa ei ole sanakirjassa 128 48,9 0 0 alat. alatyylissä 13 5,0 6 2,3 leik./puhek., leik. leikillisesti/puhekielessä, leikillisesti 3 1,1 3 1,1 slg. slangissa 0 0 3 1,1 murt. murteellinen 0 0 2 0,8 ark., (vars.) halv. arkikielessä, (varsinkin) halveksivasti 1 0,4 1 0,4 vars./etup. ark. varsinkin/etupäässä arkikielessä 4 1,5 1 0,4 kans. kansanomainen 6 2,3 0 0 (ark.) sot., koul. (arkikielessä,) sotilasalalla, koululaiskielessä 4 1,5 0 0 (vars.) koul. (varsinkin) koululaiskielessä 3 1,1 0 0 ark., kans./vanh. vars. (urh.) puhek. arkikielessä, kansanomaisesti/ vanhahtavassa tyylissä varsinkin (urheilussa,) puhekielessä 3 1,1 0 0 2 0,8 0 0 (alat.), us. halv (alatyylissä,) usein halveksivasti 2 0,8 0 0 ark. t. alat. arkikielessä tai alatyylissä 1 0,4 0 0 ark., koul. arkikielessä, koululaiskielessä 1 0,4 0 0 vars. sot.slg. varsinkin sotilasslangissa 1 0,4 0 0 Yhteensä 262 100 262 100

8 Olennaista tietoa on vain neljällä ensimmäisellä rivillä, muut tapaukset ovat marginaalisia. Taulukosta ilmenee, että melkein puolet aineistoni varsinaisista slangisanoista ja -sanonnoista puuttuu kokonaan NS:sta. Vaikuttaa siltä, että ne ovat päätyneet lopulta arkikieleksi MOTiin, minkä takia arkikielen osuus MOTissa on niin iso. Sen sijaan kirjakielisten ainesten määrä ei ole juuri kasvanut. Johtopäätös on, että slangisanat ja -sanonnat hyväksytään yleensä arkikieleen. Harvat valitut pääsevät kirjakieleenkin asti. Kuusi sanaa (nussia, vittuilla, vituttaa, kyrpiintyä, kyrvähtää ja kyrväyttää) on merkitty MOTiin alatyylisiksi, ja voidaan kysyä, onko tässä tapahtunut mitään muutosta. Ainakin sen verran, että kolmea viimeksi mainittua ei ollut lainkaan NS:ssa. Kyse lienee slangahtavasta alatyylistä. Kaiken kaikkiaan määrä on niin pieni, että asialla ei ole suurta merkitystä. Kolmessa tapauksessa (ottaa päähän, treffata ja tsekata) merkintä MOTissa on slg., ja näin ollen mitään muutosta ei näennäisesti ole tapahtunut. Kuitenkin ne kolme on merkitty arkisiksi johonkin aikaisempaan yleiskielen sanakirjaan. Näistä tarkemmin luvussa 2.3.3. 2.3.2. Muutos arki-/puhekieli kirjakieli 7 verbiä (haksahtaa, prässätä, purnata, päihittää, tankata, tiskata, tupata) on merkitty slangisanakirjaan puhekielisiksi. Tämä ryhmä on melko yhtenäinen: NS:ssa on merkintä ark. pikku variaatioin, MOTissa ei ole mitään merkintää. 15 verbiä ja 1 verbifraasi puuttuvat kokonaan slangisanakirjasta. Tässäkin ryhmässä kehitys on sama: ensin merkintä ark. (joko NS:ssa tai Uudissanastossa), MOTissa ei merkintää. Ainoana poikkeuksena tässä on hakkeroida-sana, jota ei ole lainkaan NS:ssa, ja MOTin mukaan se kuuluu nykyään arkikieleen. Käytännössä kaikki nämä voidaan yhdistää samaksi ryhmäksi: slangin ulkopuolella olevat ns. lievemmät tapaukset (yhteensä 23). Alkuaan nämä verbit ja verbifraasit kuuluivat joko arki- tai puhetyyliin, nykyisin ne ovat kirjakieltä. Poikkeuksena oleva hakkeroida on niin nuori sana, että se on ollut tässä kehityksessä askeleen perässä. Todennäköisesti sekin päätyy aikanaan kirjakieleen.

9 2.3.3. Kehityksen poikkeustapaukset 16 tapauksessa ilmenee jotain poikkeuksellista, ne eivät noudata kehityksessään tavallista kaavaa. Esitän ne taulukkona. TAULUKKO 3. Tutkimusaineiston poikkeustapaukset Sana tai sanonta Slangisanakirja NS (1951 61) US (1979) CDP (1997)/ MOT (2008) bluffata 1910 ei merk ark hamstrata 1920 ei merk ark iskeä tyttö (tanssipaikasta) 1930 ark ei merk/ark luistaa livistää; paeta 1940 ei merk ark velvollisuuksiaan meuhkata 1940 70 meuhata: ark ei merk möykätä 1950 ei merk ark ottaa päähän 1950 slg ark/slg paklata meikata 1920 80 ei merk ark pantata olla luovuttamatta 1920 70 leik ark muille porata itkeä 1910 ark kans/murt pällistellä 1940 ei merk/ark startata 1910 ei merk ark treffata tavata, kohdata 1900 ark slg tsekata 1960 ark slg töllöttää 1940 ei merk ark vaahdota 1940 70 ei merk ark Ryhmä ei ole kovin yhtenäinen, mutta joitakin huomioita voi kyllä tehdä. Kymmenessä näistä 16 tapauksesta kehityksen suunta on kirjakieli arkikieli, kahdessa arkikieli slangi. Kahdessa ilmenee horjuvuutta (merkille pantavaa on se, että molemmat ovat sanontoja) ja kahdessa (pantata ja porata) kyse on pikemminkin hienosäädöstä kuin kehityssuunnan muutoksesta. Onhan muistettava, että yleensä sanakirjojen toimitusten kokoonpano vaihtelee, jolloin rajatapauksissa pienet mielipide-erot vaikuttavat luonnostaan suuntaan tai toiseen. Yksi syy siihen, että kehitys saattaa mennä päinvastaiseen suuntaan, on se, että vierasperäinen sana otetaan kirjakieleen, mutta aikaa myöten sen korvaa jokin suomalainen sana, ja lainasana liukuu puolestaan kohti arkikieltä (Grönros 1994: 14). Tässä tapauksessa näin on käynyt sanoille startata, bluffata, hamstrata ja pantata

10 (kirjakieli arkikieli), jotka ovat ilmeisesti ruotsista lainatut. Tähän näyttää kuuluvan myös treffata (arkikieli slangi). Muut tapaukset selittynevät siitä, että kieli monimutkaisena järjestelmänä ei koskaan voi kehittyä aivan säännönmukaisesti, ja pieni horjuvuus on luonnollista. 2.4. Slangisanontojen koostumus Analysoin tässä aineistoni 37:ä verbifraasia. Kaikki ne ovat kahden sanan ilmauksia. Yksi niistä (paiskia töitä) ei löydy Paunosen sanakirjasta, ja se jää tarkastelun ulkopuolelle. Laskenta on suoritettu seuraavasti. Olen tarkistanut NS:sta erikseen sanontojen osien tyylimerkinnät. Merkinnän puuttuessa olen laskenut sanan kirjakieleksi. Jos sana ei löydy NS:sta, mutta on slangisanakirjassa, olen laskenut sen slangiksi. Olen käyttänyt NS:aa enkä MOTia, koska jälkimmäiseen monet slangisanat ovat jo merkitty esim. arkisiksi, mikä olisi saattanut vääristää tuloksia. Aina ei myöskään ole helppoa päätellä, onko sana kulloinkin slangia, niinpä jotkin tapaukset ovat tulkinnanvaraisia, varsinkin silloin kun sana on kirjakielinen, mutta sen tietty merkitys kuuluu slangiin. Silloin periaatteena on ollut, että jos sanalla on itsenäinen slangimerkitys, sana lasketaan slangiksi. Esim. heittää huulta -ilmauksessa huuli on slangia, koska se sinänsä esiintyy myös merkityksessä pila, vitsi, juttu... (Paunonen 2000: 321). Samanlainen tapaus on ottaa pannuun. Sitä vastoin antaa kenkää tai mennä pieleen -sanonnoissa kaikki osat ovat yleiskieltä (kenkä ei voi itsenäisenä tarkoittaa potkuja eikä pieli epäonnistumista). TAULUKKO 4. Slangisanontojen koostumus NS:n tiedon pohjalta Ryhmät Alaryhmät Kpl. % % yl+yl kirj+kirj 13 36 kirj+ark 6 16 52 kirj+slg 13 36 yl+slg/slg+yl kirj+alat 2 6 45 slg+kirj 1 3 slg+slg 1 3 3 Yhteensä 36 100 100

11 Kuten taulukosta käy ilmi, yli puolet slangi-ilmauksista on muodostettu kokonaan yleiskielisistä sanoista (ryhmä yl+yl ). Sitä vastoin on ainoastaan yksi ilmaus, jossa kumpikin osa on slangia: tykätä kyttyrää. Tapaukset kirj+slg ja kirj+alat on yhdistetty samaksi ryhmäksi yl+slg, koska, kuten edellä olen osoittanut, NS:ssa alat.-merkintä voi hyvinkin tarkoittaa slangia. Näissä 36 slangisanonnassa on siis yhteensä 72 sanaa, joista 54 (75%) kuuluu yleiskieleen, ja vain 18 (25%) on ollut varsinaista slangia. Sanontojen määrä ei tietenkään oikeuta pitkälle meneviin päätelmiin, mutta ainakin näiden tulosten perusteella voidaan todeta, että slangi-ilmauksia luodessa on käytetty runsaasti yleiskielisiä sanoja. 2.5. Hyväksytyt ja hylätyt Palanderin kokoelmassa on 476 verbiä tai verbin sisältävää sanontaa, joista 227 (48%) on mukana aineistossani. Se tarkoittaa, että 1940 60-luvun slangin keskeisistä verbeistä melkein puolet on tullut 2000-luvun yleiskieleen, niistä valtaosa on nykyään arkikieltä. Kun tarkastelee niitä Palanderin kokoelman verbejä, joita ei ole kelpuutettu yleissuomeen (ja jotka ovat siksi jääneet aineistoni ulkopuolelle), huomaa, että niillä on yleensä jokin epäsuomalainen piirre, esim. äänteet b, d, f, g (dunkata, förbiä, buglata), konsonanttiyhtymiä sanan alussa (knepata, tsennata, stritata), vokaaliharmonian rikkominen (lyysata, röökata) jne. Tästä voi tehdä johtopäätöksen, että mitä suomalaisempi on slangisana, sitä helpommin se voidaan hyväksyä yleiskieleen. Jos kuitenkin myös äänteellisesti ongelmallinen sana pääsee seulan läpi, se yleensä suomalaistetaan edes jonkin verran. Näin on käynyt esim. ryysatasanalle, joka on saanut nykykielessä uuden asun ryysätä. Biffata-sanasta on tullut piffata. Muut esimerkit: funtšata funtsata, klinkata linkata. Toisaalta täytyy sanoa, että on hyvin vaikeaa ja useimmiten mahdotontakin ratkaista, missä vaiheessa tuo suomalaistaminen on tapahtunut, kuten on vaikeaa myös tallentaa tarkka ajankohta, jona slangisana on tullut arkikieleen. Suomalaistaminen nimittäin olisi voinut tapahtua suunnilleen tuon siirron aikaan, mutta yhtä hyvin se olisi voinut tapahtua jo ennen, uudessa slangissa. Olennaista

12 kuitenkin on se, että jotkin slangisanat olivat syntyessään hiukan erilaiset äänneasultaan kuin ne ovat nyt, yleiskieleen pääsyn jälkeen. 3. SLANGI LAILLISTUU UKRAINASSAKIN Tilanne ukrainan yleiskielen selittävien sanakirjojen osalta on melkein sama kuin Suomessa. Ensimmäinen suuri selittävä sanakirja on ilmestynyt vuosina 1971 80 (yli 134 000 hakusanaa). Toinen ja uusin on vuodelta 2001 (sen toinen painos on julkaistu 2005). Tämä sanakirja sisältää noin 170 000 hakusanaa. Sen pohjalta on tehty internetiin myös sähköinen versio, joka on laajempi (yli 207 000 hakusanaa) ja jota päivitetään jatkuvasti. Ensimmäisessä kirjassa ei ole lainkaan tyylimerkintää жарг. (slangi), mutta on merkintä вульг. (vulgarismi), joka vastaa suurin piirtein NS:n alat.-merkintää. Toisessa kirjassa on jo molempia merkintöjä. Vuonna 2003 on ilmestynyt myös ensimmäinen ukrainan kielen slangisanakirja, joka on kuitenkin verrattain pieni (noin 3200 hakusanaa) ja sisältää vain viime vuosikymmeninä käytettyä slangia. Sanakirjan laatinut Lesja Stavyts ka sanoo kuitenkin esipuheessaan, että Ukrainan slangi on syntynyt jo 1700-luvun lopulla. Esitän seuraavaksi ukrainan slangiverbit, jotka ovat mukana sekä slangisanakirjassa että uuden sanakirjan sähköisessä versiossa. Toisin kuin suomenkielisessä aineistossa, olen kelpuuttanut mukaan myös ne verbit, jotka on merkitty slangiksi yleiskielen sanakirjaan. TAULUKKO 5. Ukrainan kielen slangiverbien tyylilajimerkinnät eri sanakirjossa Sana Merkitys Tyylilajimerkintä Slangisanakirjassnakirjassa sanakirjassa Vanhassa sa- Uudessa (2003) (1971 80) (2008) бомжувати kuljeskella asunnottomana slg-p puhek бухати ryypiskellä nuor, rik, slg-p puhek, slg випендрюватися rehennellä nuor, slg-p puhek вирубувати katkaista (virta), panna nuor, slg-p puhek kiinni відключатися sammua (nukahtaa) nuor puhek відмазуватися lintsata, pinnata rik, nuor puhek відшивати ajaa pois luotaan nuor, slg-p puhek puhek вмазати juoda alkoholia (paljon) nuor slg

13 Sana Merkitys Tyylilajimerkintä Slangisanakirjassnakirjassa sanakirjassa Vanhassa sa- Uudessa (2003) (1971 80) (2008) глючити tiltata (tietokoneesta) atk ammattislg дрейфити jänistää rik, slg-p tuttav дрочити runkata nuor, slg-p, rik vulg забити varata paikka rik slg зав язувати lopettaa (ryyppääminen nuor, slg-p ei merk tms.) загриміти kärähtää, narahtaa rik puhek закладати ryypätä nuor, slg-p puhek замочувати murhata rik, nuor slg заначити, kätkeä, piilottaa rik, nuor puhek заникати засікати huomata, havaita nuor, slg-p puhek здиміти häipyä, poistua nuor, slg-p ei merk ei merk іржати hirnua (nauraa) nuor halv halv ішачити raataa rik, slg-p puhek кайфувати, nautiskella nuor puhek кейфувати квасити ryypiskellä nuor, slg-p slg кидати petkuttaa, hämätä ei merk slg кінчати saada (orgasmi) nuor, slg-p puhek кокнути kolkata (hengiltä) rik puhek колотися tehdä huumepistos itselleen nark, nuor / rik puhek/slg / tunnustaa rikoksensa косити teeskennellä sairasta nuor, rik slg лажати petkuttaa; pitää pilkkanaan; rik; nuor; nuor slg hutiloida лажатися mokata ei merk slg махнутися vaihtaa keskenään slg-p puhek нагрівати huiputtaa, narrata liik, nuor puhek puhek нажлуктитися juoda itsensä humalaan slg-p vulg vulg накапувати tehdä ilmianto slg-p, nuor, rik puhek puhek накривати saada kiinni itse teosta rik puhek puhek обкурюватися olla pilvessä nark ei merk опускати raiskata mies (vanki, sotilas) rik slg під їжджати suostutella puolelleen slg-p tuttav tuttav (mielistellen) понтуватися esittää kovanaamaa rik, nuor slg пописати viiltää jkta, jtk rik puhek puhek розбивати rikkoa rahaa slg-p puhek puhek розводити petkuttaa nuor puhek розмочувати urh. tehdä ensimmäinen urh ei merk ei merk maalinsa tilanteessa 0 2, 0 3 jne. сачкувати pinnata, lintsata slg-p puhek стукати vasikoida (ilmiantaa) rik, slg-p slg трахати panna (naida) nuor vulg трахнутися olla yhdynnässä nuor, slg-p vulg урізувати juoda alkoholia slg-p tuttav tuttav фінтити kierrellä, kieroilla slg-p ei merk хиляти hiippailla, harhailla rik, nuor puhek puhek хімічити vehkeillä rik puhek хіпувати olla hippinä; jäljitellä nuor ei merk

14 hippejä Sana Merkitys Tyylilajimerkintä Slangisanakirjassnakirjassa sanakirjassa Vanhassa sa- Uudessa (2003) (1971 80) (2008) шарити olla perillä jstk nuor slg шмонати tehdä ruumiintarkastus tai kotietsintä rik, slg-p slg Lyhenteiden selitys: slg-p slangahtavaa puhekieltä, nuor nuorison yleisslangia, rik rikollisten slangia, atk automaattinen tietojenkäsittely, nark narkomaanien kieltä, liik liikealan kieltä, vulg vulgarismi, tuttav tuttavallisesti. Sanoja on yhteensä 56, niistä jo vanhassa sanakirjassa esiintyy 13 (23%). Toisen luokittelun mukaan 19 (34%) ovat kokonaan uusia, loput 37 (66%) kuuluvat sinänsä yleiskieleen, mutta slangissa niillä on oma merkityksensä. Suomenkielisessä aineistossa vastaavat luvut ovat 184 (74%) ja 64 (26%), eli suhde on toisenlainen. Seuraavaksi esitän aineiston tyylimerkinnät taulukkona samalla tavalla kuin suomenkielisen aineiston käsittelyssä. TAULUKKO 6. Ukrainan kielen slangiverbien tyylimerkinnät vanhassa ja uudessa yleiskielen sanakirjassa. Tyylimerkintä Vanha sanakirja Uusi sanakirja Kpl. % Kpl. % puhekieltä 7 12,5 26 46,4 (= sanaa ei ole sanakirjassa) 43 76,7 0 0 slangia 0 0 13 23,2 ei merkintää (=kirjakieltä) 2 3,6 6 10,7 vulgarismi 1 1,8 4 7,1 tuttavallisesti 2 3,6 3 5,4 puhekieltä, slangia 0 0 2 3,6 halveksivasti 1 1,8 1 1,8 ammattislangia 0 0 1 1,8 Yhteensä 56 100 56 100 Puhekieltä-merkintä vastaa suurin piirtein suomen arkikielessä-merkintää. Taulukosta käy ilmi, että ukrainassakin toistuvat samat ilmiöt: slangisanat siirtyvät yleensä puhekieleen, huomattavasti pienempi osa niistä yleiskieleen.

15 4. LOPUKSI Olen tutkinut sanojen ja sanontojen siirtoja tyylilajista toiseen suomen ja ukrainan kielen sanakirjoissa. Tarkastelun keskipisteenä on ollut Stadin, eli Helsingin slangi, aineisto on koostunut verbeistä ja verbifraaseista. Keskeiset havainnot ovat seuraavat: 1. Melkein puolet 1940 60-luvun Helsingin slangin keskeisistä verbeistä on nykyään yleiskieltä. 2. Suomen yleiskielen sisällä kehitys on ollut yksinkertainen ja yhtenäinen: sanat ovat siirtyneet arki-/puhekielestä kirjakieleen. 3. Poikkeustapaukset kuuluvat kielen luonnolliseen kehitykseen ja toisaalta saattavat johtua inhimillisestä tekijästä, koska sanakirjoja laativien ihmisten kielitajussa on aina eroja. 4. Selvästi yli puolet slangiverbeistä on supistumaverbejä. 5. Slangi-ilmauksia luodaan yleensä yleiskielisistä sanoista. 6. Slangi ei ole nykyisin alatyyliin rinnastettava käsite, kuten se oli 1900-luvun alkupuolella, vaan neutraalimpi. 7. Mitä suomalaisempi slangisana on, sitä helpommin se voidaan hyväksyä yleiskieleen. Tavallista on myös slangisanojen suomalaistaminen. 8. Jos slangiaineksia hyväksytään yleiskieleen, ne saavat yleensä arkikielisyyden leiman. Pääsy kirjakieleen tapahtuu huomattavasti harvemmin. Sama ilmiö on havaittavissa ukrainan kielessä. Kohta 8 herättää heti kysymyksen: alkaako nyt kehityksen seuraava vaihe, tuleeko näistä arkisista sanoista joskus kirjakielisiä? Se tuntuu todennäköiseltä. Toisaalta voidaan sanoa varmasti, että siihen tarvitaan kuitenkin aikaa, joten en voi ajatellakaan tutkivani asiaa pro gradu -työssäni. Mahdollisesti tulevat tutkijat kiinnostuvat aiheesta joskus vuosikymmenien päästä, jos nimittäin kehitys todellakin jatkuu. Minä sen sijaan aion laajentaa pro gradussani tutkimuskysymystä. Olisi kiinnostavaa ottaa mukaan tutkimukseen myös slanginomineja ja selvittää, toistuvatko niiden kehityksessä samat ilmiöt kuin verbeissä. Lisäksi voisi tutkia tarkemmin slangisanontojen koostumusta, mikä on jäänyt tässä työssä

16 pintapuoliseksi niiden vähäisen määrän takia. Tarkempaa tarkastelua ansaitsisivat myös yleiskieleen hyväksymättömät slangisanat. Olisi mielenkiintoista luokitella niille ominaisia piirteitä laajemminkin. Niin ikään alatyylin ja slangin suhde on aihe, jossa riittäisi pohdittavaa. Kenties onnistuisi myös jonkinlainen suomen ja ukrainan vertailu laajemman aineiston pohjalta. Aihe näyttää olevan hedelmällinen. Tämä tutkimus on tehty sanakirjatiedon pohjalta. Sanakirjat ovat erikoislaatuinen tutkimuskohde. Kun tutkii kieltä, sanakirjat ovat sekundaari aineisto verrattuna kirjallisiin teksteihin ja suulliseen esitykseen. Lisäksi sanakirjoja julkaistaan vain tietyin väliajoin, joten niihin sisältyvä tieto ei ole aivan ajantasaista. Siinä mielessä sanakirjat heijastavat kielen ilmiöitä jonkinlaisella viiveellä. Myös vanhat sanakirjat saattavat vaikuttaa uusiin. Esim. jos Kielitoimiston sanakirja olisi ollut vasta ensimmäinen suomen kielen selittävä sanakirja, voisi kuvitella, että jotkin tyylilajimerkinnät olisivat olleet siinä erilaiset. Vanhat sanakirjat toimivat yleensä mallina uusille, mutta pahimmillaan myös jarruna. Toisaalta hyvä puoli on se, että sanakirjoissa on jo systemoitua tietoa, niitä laadittaessa on ikään kuin tehty esityötä tutkimukselle, ja yleensä johtavien kielitieteilijöiden voimin. Hyvät laatijat pyrkivät myös olemaan erityisen tarkkoja työssään, sillä sanakirjat tyylimerkintöineen ja esimerkkeineen toimivat esikuvina tavallisille kielenkäyttäjille. Sanakirjatieto on silloin aivan luotettavaa. Eikä viive ole välttämättä huono asia. Kun tutkitaan ilmiöitä, jotka tapahtuvat tässä ja nyt, on mahdotonta sanoa, kuinka kestäviä nämä ovat, ja tutkimuksesta puuttuu silloin perspektiivi. Sen sijaan jos tarkastelun kohteena ovat vaikkapa kymmenen vuoden takaiset tapahtumat, tutkimus on yleensä vakaammalla pohjalla. Kieli on alati muuttuva järjestelmä. Se on melkein ainoa, mitä on kielessä pysyvää. 5. LÄHTEET Великий тлумачний словник української мови (tehty samannimisen vuoden 2005 julkaisun pohjalta. Perun, Kiova). www.slovnyk.net. 4.4.2008. CDP = CD-Perussanakirja. 1997. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. GRÖNROS, EIJA-RIITTA 1994: Sävyt ja vivahteet. Kielikello 3: 11 15.

17 HÄKKINEN, KAISA 1990: Mistä sanat tulevat. Tietolipas 117. Suomen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. HÄMÄLÄINEN, SIMO 1964: Slangi ja puhekieli. Teoksessa Kalevala-seuran vuosikirja 44 s. 53 64. WSOY, Helsinki. KALLIOKOSKI, JYRKI 2002: Mä en bonjaa mut mä snaijaan kyl mitä bonjaa meinaa. Virittäjä 106: 137-142. KARTTUNEN, KAARINA 1979: Nykyslangin sanakirja. WSOY, Helsinki. MOT = MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. 2007. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy.http://mot.kielikone.fi/mot/helyo/netmot.exe?UI=figr 4.4.2008. NS = Nykysuomen sanakirja I-VI. 1951-1961. WSOY, Helsinki. PALANDER, SEPPO 1999: Katujen kieli: Helsingin 1940 60-lukujen sanastoa.http://koti.welho.com/spalande/slangia.html. 4.4.2008. PAUNONEN, HEIKKI 2000: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja. WSOY, Helsinki. -------- 2006: Vähemmistökielestä varioivaksi valtakieleksi. Teoksessa Kaisu Juusela ja Katariina Nisula (toim.) Helsinki kieliyhteisönä. s. 13 99. Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos, Helsinki. Словник української мови I XI. 1971 1980. Naukova dumka, Kiova. STAVYTS KA, LESJA 2003: Короткий словник жарґонної лексики української мови. Krytyka, Kiova. US = Uudissanasto 80. 1979. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, WSOY, Helsinki.

18 LIITE: AINEISTO Lyhenteet: ark arkikielessä alat alatyylissä ei merk ei tyylimerkintää (=kirjakielessä) halv halveksiva[sti] harv harvinainen, harvoin kans kansanomainen koul koululaiskielessä leik leikillisesti murt murteellinen puhek puhekielessä slg slangissa sot sotilasalalla sanaa ei ole sanakirjassa. Jos viimeisellä sarakkeella on kaksi merkintää /-merkin erottamana, se tarkoittaa, että CDP:ssa ja MOTissa on erilaiset tyylimerkinnät (ensiksi mainittu on CDP:ssa ja toinen MOTissa). Sana tai ilmaus Slangisanakirja NS (1951 61) US CDP (1997)/ (1979) MOT (2008) antaa kenkää 1960 80 ark antaa turpiin 1920 alat, us. halv ark, vars. halv aukoa päätään 1950 alat ark bluffata 1910 ei merk ark bongata 1970 ark diivailla 1920 ei merk duunata 1900 ark filmata teeskennellä 1930 ark ark funtsata 1900 ark golfata ark ei merk haalia 1950 etup. ark ei merk hakkeroida (kuitenkin: ark hakkeri 1990 ) haksahtaa puhek ark ei merk hamstrata 1920 ei merk ark heittää kuljettaa 1960 ark heittää herjaa 1960 ark ark heittää huulta 1950 ark ark heittää päästä 1950 60 ark heittää veivinsä kuolla 1930 alat ark hihkua 1950 60 ei merk ei merk hiihtää kulkea 1970 ei merk leik hiiltyä suuttua 1930 ark ark hikeentyä suuttua 1940 ark hillua 1940 ark hipsiä 1940 50 ei merk ei merk hoksata 1900 80 ark ark

19 Sana tai ilmaus Slangisanakirja NS (1951 61) US CDP (1997)/ (1979) MOT (2008) hommata 1910 80 ark ark huilata 1910 50 ark ark iskeä tyttö (tanssipaikasta) 1930 ark ei merk/ark isotella 1940 70 ei merk ei merk jauhaa paskaa 1950 ark jeesata 1910 ark jelpata 1900 ark joogata ark ei merk jujuttaa 1950 60 ark ark juksata petkuttaa 1900 60 ark ark jumpata 1900 70 koul ark junailla järjestää 1950 ark ark jurnuttaa harmittaa 1910 60 ark ark jurppia 1910 ark jymäyttää petkuttaa 1920 60 ei merk ei merk jynssätä 1900 ark ark jämähtää juuttua 1950 ark jänistää pelottaa 1910 ei merk ei merk jännätä 1910 70 ark ark järkätä 1900 70 ark ark kaahata hurjastella 1940 80 ark ark kanittaa 1910 60 ark kaveerata 1910 70 koul ark keikkailla 1990 ark ark kekata 1900 alat ark kelata muistella, miettiä 1970 ark keljuttaa 1920 ark ark kellistää surmata vars ark ei merk kiihkota ark ei merk kiksauttaa 1940 ark kipata kaataa 1930 60 ei merk kismittää 1910 50 ei merk ei merk kitata ryypiskellä 1900 ark ark koisata 1900 ark kokata 1920 ark ark kolaroida (kuitenkin: ark ark/ei merk kolari 1910 30) kopsata 1920 ark korkata avata pullo 1920 ark kupata varastaa; viivytellä 1900 70 ark ark kurkata 1910 50 ark ark kusettaa petkuttaa 1950 ark kusta 1900 kans ark kyrpiintyä 1940 80 alat kyrvähtää 1940 60 alat kyrväyttää 1940 60 alat kytätä 1900 ark ark kyylätä 1910 ark kähmiä kopeloida; varastaa 1950 80 ei merk ei merk käppäillä 1940 ark kärsiä maksaa 1910 puhek, leik ark käryttää rikkomuksesta tms. 1920 60 ark sot koul ark kärytä, kärähtää joutua kiinni rikkomuksesta 1920 ark sot koul ark

20 Sana tai ilmaus Slangisanakirja NS (1951 61) US CDP (1997)/ (1979) MOT (2008) kässätä 1910 ark käydä kuumana 1950 ark kääriä ansaita rahaa 1950 60 vars ark vars ark leikata oivaltaa 1920 70 ark ark lempata 1920 ark lemuta 1940 ei merk ei merk lentää retkuun 1920 50 ark ark leveillä 1940 ei merk ei merk levitä hajota 1930 ark ark liftata 1950 ark ark liisata 1980 ark ei merk linkata 1900 50 harv ark lintsata 1940 ark ark liueta lähteä 1940 ark ark lorvia 1920 70 ei merk ei merk lossata teeskennellä 1900 80 ark ark lotota ark ei merk luistaa livistää; paeta 1940 ei merk ark velvollisuuksiaan luntata 1900 vars. koul ei merk lusia olla vankilassa 1900 alat ark luuhata 1940 ark luurata 1910 70 ark ark lätkiä lähteä pois 1950 80 ark läträtä 1940 60 ark mallata 1910 50 ark kans/ark meinata 1900 ark ark mekkaloida 1950 60 ark mennä halpaan 1950 70 ark ark mennä läskiksi 1940 70 ark mennä pieleen 1950 ark ark mennä pipariksi 1950 80 ark ark mennä retkuun 1920 ark ark mesota 1950 ark meuhkata 1940 70 meuhata: ei ark merk miksata 1960 ark ei merk moikata 1920 slg/ark mokata 1960 ark mollata 1940 60, 90 ark morkata 1900 ark ark motata 1900 ark ark munata 1900 alat ark munia 1910 70 ark t. alat ark möhlätä 1920 70 ark ark möykätä 1950 ei merk ark nakata 1950 ei merk ei merk napata 1910 ei merk ei merk naputtaa moitiskella 1940 80 ark narahtaa jäädä kiinni 1940 ark naruttaa 1930 ark ark netota 1910 60 ark ark niuhottaa 1960 70 ark norkoilla 1900 ark halv ark

21 Sana tai ilmaus Slangisanakirja NS (1951 61) US CDP (1997)/ (1979) MOT (2008) nostella mennä pois 1920 80 kans ark nussia naida 1910 alat alat nyppiä harmittaa 1960 ark oikaista koipensa 1950 etup. ark ark ottaa hatkat 1910 ark ark ottaa iisisti 1920 slg ark ottaa nokkiinsa 1950 60 vars ark ark ottaa pannuun 1950 ark ottaa pitkät 1920 60 ark ark ottaa päähän 1950 slg ark/slg paahtaa kiihkeästä, uutterasta 1950 70 ark, koul ark tekemisestä paasata 1910 80 ark ark paiskia töitä ark ei merk paklata meikata 1920 80 ei merk ark pamista 1920 ark panna naida 1910 kans ark panna hanttiin 1910 70 ark panna hösseliksi 1950 ark ark panna sileäksi tuhlata 1950 ark pantata olla luovuttamatta 1920 70 leik ark muille paskantaa 1910-l alat ark passata 1900 50 ark ark pelata toimia 1960 70 ark ark pelleillä ark ei merk perua ark ei merk petata valmistella 1920 ark ark petrata 1900 60 ark ark piffata 1900 ark ark pihdata 1940 80 ark pillittää 1930 70 ei merk ei merk pingottaa työskennellä 1930 70 ark ark ahkerasti pinnata 1920 ark vars sot, ei merk koul piruilla ark ei merk plankata 1900 70 ark [p]lankata ark plarata 1900 70 alat ark pokata kumartaa 1910 70 ark ark polttaa (CD-levyjä) 1990 /ei merk polttaa ilmiantaa 1950 70 vars sot, koul ark porata itkeä 1910 ark kans/murt potkaista tyhjää 1930 ark pottuilla 1930 ark potuttaa 1920 alat ark printata 1980 ark ark prässätä vanhaa puhek vars ark ei merk puhaltaa varastaa 1900 ark ark pulittaa 1900 70 ark ark pummata kerjätä 1900 ark ark pumpata vars ark ei merk purnata puhek ark ei merk putsata varastaa 1920 ark

22 Sana tai ilmaus Slangisanakirja NS (1951 61) US CDP (1997)/ (1979) MOT (2008) päihittää voittaa puhek ark ark/ei merk pällistellä 1940 ei merk/ark pämpätä 1910 ark ark pätkiä (muistista) 1950 80 ark pölliä 1910 ark ark raksuttaa ymmärtää 1950 ark ark rapata käyttää kovia otteita 1950 ark ark rasittaa harmittaa 1950 80 ark rassata rasittaa 1970 80 ark remuta 1990 ei merk ei merk reputtaa 1920 vars puhek ark retkahtaa ihastua 1940 ark risoa 1920 ark rokata soittaa rokkia 1950 ark roudata 1960 ark ruinata 1900 ark ark runkata 1910 ark ryysata 1920 60 ryysätä ark rällätä 1900 70 ark ei merk räpätä lyödä 1950 ei merk ei merk räpätä soittaa rapmusiikkia 1970 ark rökittää 1910 80 ark ark sahata silmään 1920 70 ark ark sammua nukahtaa; väsyä 1940 ark ei merk santsata 1910 ark ark sapettaa 1950 ei merk ei merk seilata 1920 kans ark ark sekstata 1970 /ark ( suudella 1900 ) siepata harmittaa 1920 60 alat ark ark sihdata tähdätä 1910 ark kans ark siipeillä 1960 ark ark simahtaa 1930 ark ark ark skeitata 1970 slg/ei merk soittaa suuta 1900 60 alat ark sompailla 1960 70 ark ark sosialisoida varastaa 1930 leik sotkea ajaa polkupyörällä 1940 kans/murt startata 1910 ei merk ark stemmata 1910 ark stripata 1960 ark ark suhata 1930 70 ark suksia lähteä 1940 ark ark surffata, surffailla 1990 ark/ei merk synkata 1950 ark ark syynätä 1910 60 vanh ja ark ark sählätä 1930 ark ark säteillä ymmärtää 1930 70 ark ark säveltää valehdella 1930 70 ark ark tajuta ymmärtää 1960 ei merk ei merk tampata tomuttaa (mattoja) 1910 60 ark ark tankata puhek vars puhek ei merk tehdä mahalasku epäonnistua 1950-l ei merk leik

23 Sana tai ilmaus Slangisanakirja NS (1951 61) US CDP (1997)/ (1979) MOT (2008) teipata ark ei merk tekstata lähettää tekstiviesti 1990 /ark tiltata 1990 /ark tintata 1900 ark ark tiskata puhek ark ei merk tissutella ryypiskellä 1980 kans ei merk torveilla 1950 ark ark totota ark ei merk treenata 1900 vars urh puhek ark treffata tavata, kohdata 1900 ark slg trokata 1900 70 ark ark tsekata 1960 ark slg tsempata 1970 ark tupata 1950 60; puhek ark ei merk tykätä 1900 ark ark tykätä kyttyrää 1950 70 ark tyriä 1920 vars. sot.slg ark tökkiä sujua kankeasti 1970 ark töllätä 1940 70 ark töllöttää 1940 ei merk ark töpeksiä 1940 70 ark töppäillä 1960 ark ark töpätä epäonnistua 1960 80 ark ark törppöillä 1940 50 ark ark törsätä 1920 70 ark ark törttöillä 1950 80 ark ark töräyttää 1940 50 ei merk ei merk urkkia 1950 us halv ei merk urputtaa 1950 ark vaahdota 1940 70 ei merk ark valkata 1910 kans ark valua mennä 1950 ei merk vetää juontaa; johtaa ark ei merk vetää huulesta 1920 70 leik ei merk vetää höplästä 1910 80 ark ark vetää lyödä kasvoihin 1950 60 ark ark vetää lonkkaa 1940 70 ark ark vetää retkuun 1940 70 ark viilata linssiin 1920 ark ark vinkata vilkuttaa 1910 80 ark ark vinoilla 1920 70 ark ark vipata 1900 ark ark vislata 1900 ark ark vittuilla 1940 alat alat vituttaa 1910 alat alat vohkia 1900 ark ark vollottaa 1910 60 ei merk ei merk voltata ark ei merk väijyä 1940 ei merk ei merk värkätä 1890 1960 ark ark väsätä 1910 ark ark älyttää 1910 ark ark ängetä 1950 kans ark

Jura Zub 24