Erityisryhmien asumisen asuntomarkkinatiedot - Jatkohanke Suomen ympäristökeskus SYKE Rakennetun ympäristön yksikkö Satu Vesala, Kari Oinonen, Antti Rehunen 10.12.2012
Sisällys Hankkeen tavoitteet ja tausta... 2 Kunnille suunnattu kysely... 2 Rekistereiden käyttömahdollisuuksien lisääminen... 3 Asuntokohteiden määrä aineistossa... 4 Kohteiden sijoittuminen yhdyskuntarakenteeseen... 7 Liite 1... 14
Hankkeen tavoitteet ja tausta Vuonna 2011 Suomen ympäristökeskus (SYKE) teki Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselle (ARA) selvityksen erityisryhmien asuntomarkkinatiedoista. Selvityksestä laadittiin raportti, joka on luettavissa ARAn verkkosivuilla. Raportin, kuvaajien ja karttojen lisäksi selvityksen tuloksena valmistui ARAn käyttöön tietokanta erityisryhmien asunnoista Suomessa. Vuonna 2012 toteutettiin jatkohanke, jonka tuloksia esitellään tässä raportissa. Jatkohankkeessa tavoitteena oli parantaa ensimmäisessä hankkeessa kerätyn tietokanta-aineiston laatua muun muassa kunnille suunnatun kyselyn avulla. Lisäksi päivitetyn aineiston avulla analysoitiin erityisryhmien asuntojen yhdyskuntarakenteellista ja alueellista sijoittumista. Erityisryhmiksi määriteltiin vanhukset, kehitysvammaiset, vammaiset, pitkäaikaisasunnottomat, mielenterveyskuntoutujat, päihdeongelmaiset, erityistä tukea tarvitsevat nuoret, opiskelijat ja pakolaiset/maahanmuuttajat. Ensimmäisessä hankkeessa kerätyt ja toisessa hankkeessa päivitetyt tiedot erityisryhmien asunnoista vietiin Suomen ympäristökeskuksen karttapalveluun, jossa ARAn työntekijät voivat tarkastella olemassa olevia asuntokohteita kartalla yhdessä muiden aineistojen kanssa. Karttapalvelua voidaan käyttää ARAn rahoituksen toimialalla yhtenä työkaluna hankevalinnassa. SYKE järjesti ARAlle koulutustilaisuuden karttapalvelun käytöstä syksyllä 2012. Koulutukseen osallistui 20 henkilöä ARAn rahoituksen ja asumisen toimialoilta. Kunnille suunnattu kysely Hankkeessa toteutettiin kuntakysely, jonka tavoitteena oli saada täydennyksiä ja korjauksia vuonna 2011 koottuun tietokanta-aineistoon erityisryhmien asuntokohteista. Kysely lähetettiin sähköpostitse 106 kuntaan, joista 77 vastasi. Kysely suunnattiin ensisijaisesti kaupunkiseutujen kuntiin sekä niihin yli 15 000 asukkaan kuntiin, joiden alueella ei ole kaupunkiseututaajamaa. Sähköpostin liitteenä lähetettiin kunnille lista tiedossa olevista erityisryhmien asuntokohteista kunnan alueella sekä ohjeistus listan korjaamiseksi. Lista sisälsi tietoa erityisryhmien asuntokohteiden rakennustunnuksista, kohderyhmästä ja palvelutyypistä, palveluntarjoajasta ja kohteen nimestä, kohteen osoitteesta, asuntojen ja asukkaiden/asukaspaikkojen lukumäärästä sekä kohteen rahoituksesta. Kunnan toivottiin korjaavan ja täydentävän tietoja. Taulukkoon oli mahdollisuus kirjata myös kohteeseen liittyviä kommentteja ja tulevaisuuden suunnitelmia. Kunnille suunnattu kysely osoittaa, että useimmilla kunnilla ei ole tarkkaa tietoa omalla alueellaan toimivien yksityisten toimijoiden kohteista. Asuntojen tai asukaspaikkojen lukumäärän selvittämiseksi kunnan on usein oltava yhteydessä yksityiseen toimijaan tai selvitettävä tiedot verkkosivuilta. Kuntien toimintatavat vaihtelivat tässä suuresti. Osa kunnista pyysi tiedot suoraan palveluntarjoajilta tai tarkisti verkosta, kun taas osa kunnista ilmoitti tiedot vain itse ylläpitämistään kohteista. Asuntojen ja asukkaiden/asukaspaikkojen lukumäärien selvittämiseen sekä merkitsemiseen liittyy monia haasteita. Kyselyssä pyrittiin selvittämään lukumäärät rakennuskohtaisesti, mutta usein asuntojen tai asukasmäärien eritteleminen rakennuskohtaisesti on kunnan käytettävissä olevien tietojen perusteella hyvin työlästä tai jopa mahdotonta. Osalle kohteista ei ole ollut saatavilla mitään lukumäärätietoja ja osalle vain joko asuntojen tai asukkaiden/asukaspaikkojen määrä. Ongelmista huolimatta kuntakyselyn avulla saatiin lisää tietoa asuntojen ja asukaspaikkojen määristä sekä tarkennuksia asumiskohteiden luokitteluun (kohderyhmä ja palvelutyyppi). Lisäksi lak- 2
kautettuja kohteita karsittiin pois, ja aiemmin puuttuneita kohteita saatiin mukaan listalle. Kohteiden osoitetietoihin saatiin joitakin korjauksia, mutta rakennustunnusten tarkistaminen ja korjaaminen jäi vähäiseksi. Kunnille suunnatulla kyselyllä on mahdollista kerätä tietoa erityisryhmien asunnoista, mutta aineisto kuvaa ainoastaan tiettyä poikkileikkaustilannetta. Tietokannan ylläpito kyselymenetelmällä ei myöskään ole pidemmällä aikavälillä tehokasta, sillä kysely vaatii resursseja sekä aineiston ylläpitäjältä että kunnilta ja palveluntarjoajilta. Rekistereiden sisältämä tieto on ajantasaisempaa kuin kyselyillä kerätty tieto, joten suurempia hyötyjä voidaan saada kehittämällä rekistereitä ja niiden yhteiskäyttöisyyttä. Rekistereiden käyttömahdollisuuksien lisääminen Kuten ensimmäisessä hankkeessa vuonna 2011 todettiin, useat rekisterit sisältävät tietoa erityisryhmien asunnoista Suomessa. Muutamat ongelmat kuitenkin rajoittavat rekistereiden hyödyntämismahdollisuuksia. Rekisterit on suunniteltu tiettyyn käyttötarkoitukseen palvelemaan tietyn organisaation tarpeita, eikä rekisteritietojen yhdistäminen useista eri lähteistä ole helppoa yhteisten tunnisteiden puuttumisen vuoksi. Myöskään tietojen luovuttaminen toiselle organisaatiolle käyttökelpoisessa muodossa ei aina onnistu. Rekisteritietojen yhteisen käytön edistämiseksi ARA kutsui syksyllä 2012 koolle rekistereitä ylläpitävät tahot sekä muut asiasta kiinnostuneet. Syksyn aikana järjestettiin kaksi yhteistyökokousta, ja tapaamisia on tarkoitus jatkaa keväällä 2013. Kokouksissa oli edustajia ARAsta, SYKEstä, Rahaautomaattiyhdistyksestä (RAY), Sosiaali- ja terveysalan valvontavirastosta (Valvira), Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL), ympäristöministeriöstä sekä Väestörekisterikeskuksesta (VRK). Tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta olemassa olevista rekistereistä ja niiden käyttömahdollisuuksista sekä miettiä tapoja lisätä tietojen käyttöä ylläpitäjäorganisaation ulkopuolella. Yhtenä keskeisenä keskustelun aiheena oli yhteisten tunnisteiden käytön lisääminen rekistereissä. Asuntojen ja palveluiden paikantaminen esimerkiksi tiettyyn rakennukseen voi onnistua osoitteen, koordinaattien tai rakennustunnuksen avulla. Yksiselitteisin tunnisteista on rakennustunnus, joka yksilöi kaikki väestötietojärjestelmässä olevat rakennukset. Vuonna 2014 otetaan käyttöön pysyvä rakennustunnus (PRT), mikä helpottaa tunnuksen käyttöä rekistereissä. Rakennustunnusta ei tällä hetkellä käytetä esimerkiksi Valviran Valveri-rekisterissä eikä THL:n TOPI-toimipaikkarekisterissä, sillä tietoja ei ole ollut tarpeen rekisteröidä rakennuskohtaisesti. ARAn rekistereissä rakennustunnus on suurimmalla osalla kohteista. Rakennustunnuksen käyttöönoton mahdollisuudet ovat erilaisia eri rekistereissä, mutta yhteistyökokouksessa oltiin yhtä mieltä siitä, että rekistereiden kehittämishankkeissa rakennustunnuksen tarve kannattaa ottaa huomioon. 3
Asuntokohteiden määrä aineistossa ARAn käytössä olevaan aineistoon on tällä hetkellä listattu 67 400 asuntoa, 11 900 ryhmäasuntoa ja 101 600 asukaspaikkaa. Kohteelle on voitu merkitä sekä asukaspaikkojen että asuntojen/ryhmäasuntojen määrä tai vain toinen näistä. Ennen kuntakyselyä aineistossa oli 25 200 asuntoa, 7 400 ryhmäasuntoa ja 56 000 asukaspaikkaa, joten täydennyksiä saatiin runsaasti. Edelleen kuitenkin lähes puolelta kohteista puuttuu tieto asuntojen ja asukaspaikkojen määrästä. Kohteita on yhteensä noin 11 900. Kohteella tarkoitetaan tietyn toimipisteen tietylle ryhmälle tarjoamaa tiettyä palvelutyyppiä (esim. jos toimipisteessä on sekä vanhusten palveluasumista että tehostettua palveluasumista, se lasketaan kahdeksi kohteeksi). Kuvassa 1 esitetään kohteiden lukumäärät ryhmittäin. Vanhukset ovat selvästi suurin ryhmä aineistossa, sillä mukana on myös tavallisia vanhuksille suunnattuja vuokrataloja (sisältyvät luokittelemattomiin vanhusten kohteisiin). Myös opiskelijoiden kohteita on paljon muihin ryhmiin verrattuna. Pienimpiä ryhmiä aineiston perusteella ovat pakolaiset/maahanmuuttajat sekä pitkäaikaisasunnottomat. Kuvaaja ei kuitenkaan kerro asuntojen määrästä, sillä se vaihtelee suuresti kohteittain. Asuntojen lukumäärä erityisryhmittäin löytyy liitteestä 1. Kohteiden lukumäärä ARAn aineistossa 11/2012 0 500 1000 1500 2000 2500 ei luokiteltu opiskelijat vanhukset, ei luokiteltu vanhukset, tavallinen palveluasuminen vanhukset, tehostettu palveluasuminen vanhukset, laitos/vanhainkoti pitkäaikaisasunnottomat, ei luokiteltu pitkäaikaisasunnottomat, tukiasuminen kehitysvammaiset, ei luokiteltu kehitysvammaiset, tuettu asuminen kehitysvammaiset, ohjattu asuminen kehitysvammaiset, autettu asuminen vammaiset mielenterveyskuntoutujat, ei luokiteltu mielenterveyskuntoutujat, tuettu asuminen mielenterveyskuntoutujat, palveluasuminen mielenterveyskuntoutujat, tehostettu palveluas. päihdeongelmaiset erityistä tukea tarvitsevat nuoret perhekoti/nuorisokoti tms. pakolaiset/maahanmuuttajat n. 4 300 Kuva 1. Erityisryhmien asuntokohteiden lukumäärä ARAn aineistossa 11/2012 (SYKE 2012). 4
Maakunnittain tarkasteltuna aineistossa on alueiden välillä suuria eroja asuntokohteiden määrissä (kuva 2). Uudellamaalla kohteita on lähes 2 200, kun Keski-Pohjanmaalla niitä on alle 200. Maakunnat ovat kuitenkin väestöltään ja pinta-alaltaan hyvin erikokoisia, ja väkilukuun suhteutettuna Uudellamaalla on vähiten erityisryhmien asuntokohteita. Kaikissa maakunnissa vanhukset ovat selvästi suurin kohderyhmä. 2200 Kohteiden määrä maakunnittain 11/2012 2000 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Opiskelijat Pitkäaikaisasunnottomat Vammaiset Päihdeongelmaiset Pakolaiset/maahanmuuttajat Vanhukset Kehitysvammaiset Mielenterveyskuntoutujat Erityistä tukea tarvitsevat nuoret Luokittelemattomat kohteet Kuva 2. Erityisryhmien asuntokohteiden lukumäärä ARAn aineistossa maakunnittain 11/2012 (SYKE 2012). Kuvassa 3 esitetään erityisasuntorakennusten jakautuminen erityisryhmän mukaan niiden seutukuntien osalta, joissa sijaitsee vähintään 100 erityisasuntorakennusta. Suurimpien opiskelijakaupunikien läheisyydessä opiskelijoiden asuinrakennusten määrä kilpailee vanhusten rakennusten määrän kanssa, mutta muissa seutukunnissa vanhukset ovat suurin yksittäinen ryhmä. Jos jakaumaa tarkastellaan ilman opiskelijoiden rakennuksia, ovat erityistä tukea tarvitsevat nuoret toiseksi suurin ryhmä vanhusten jälkeen monissa seutukunnissa. Väestöltään pienimmissä seutukunnissa vanhusten rakennusten osuus lähentelee 80 prosenttia, mutta suuremmissa seutukunnissa vanhusten osuus ei ole yhtä hallitseva. 5
Erityisasuntorakennukset kohderyhmän mukaan seutukunnittain Helsinki Tampere Turku Oulu Jyväskylä Joensuu Lahti Seinäjoki Kuopio Lappeenranta Pori Mikkeli Savonlinna Vaasa Hämeenlinna Kouvola Ylä-Savo Kotka-Hamina Kemi-Tornio Kajaani Saarijärvi-Viitasaari Rovaniemi Imatra Nivala-Haapajärvi Salo Rauma Pielisen Karjala Pieksämäki Raahe Kokkola Loimaa Opiskelijat Vanhukset 6 8 10 Pitkäaikaisasunnottomat Kehitysvammaiset Vammaiset Mielenterveyskuntoutujat Päihdeongelmaiset Erityistä tukea tarvitsevat nuoret Pakolaiset/maahanmuuttajat Luokittelemattomat Erityisasuntorakennukset kohderyhmän mukaan (poislukien opiskelijat) seutukunnittain Helsinki Tampere Turku Oulu Jyväskylä Joensuu Lahti Seinäjoki Kuopio Lappeenranta Pori Mikkeli Savonlinna Vaasa Hämeenlinna Kouvola Ylä-Savo Kotka-Hamina Kemi-Tornio Kajaani Saarijärvi-Viitasaari Rovaniemi Imatra Nivala-Haapajärvi Salo Rauma Pielisen Karjala Pieksämäki Raahe Kokkola Loimaa Vanhukset 6 8 10 Pitkäaikaisasunnottomat Kehitysvammaiset Vammaiset Mielenterveyskuntoutujat Päihdeongelmaiset Erityistä tukea tarvitsevat nuoret Pakolaiset/maahanmuuttajat Luokittelemattomat Kuva 3. Erityisasuntorakennusten jakautuminen kohderyhmän mukaan seutukunnittain (vasen) sekä jakauma ilman opiskelijoiden rakennuksia (oikea). Kuvaajissa ovat mukana ne seutukunnat, joissa sijaitsee vähintään 100 erityisasuntorakennusta. (SYKE 2012) 6
Kohteiden sijoittuminen yhdyskuntarakenteeseen Seuraavat kuvaajat esittävät kohteiden jakautumista suhteessa erilaisiin aluejakoihin. Kuvaajissa ei ole huomioitu niitä kohteita, joille ei ole löytynyt rakennustunnusta eikä näin ollen koordinaatteja. Tällaisia kohteita aineistossa on noin 300. Kuvissa esitetään jakaumat sekä erityisasuntorakennusten että erityisryhmien asuntojen osalta. Erityisasuntorakennuksella tarkoitetaan rakennusta, jossa on vähintään yksi tietylle erityisryhmälle tarkoitettu asunto. Asuntojen määrät perustuvat ensisijaisesti tietoon asukaspaikkojen/asukkaiden määrästä tietyssä rakennuksessa. Jos asukaspaikkojen määrää ei ole aineistossa ilmoitettu, on huomioitu asuntojen ja ryhmäasuntojen määrä rakennuksessa. Jos kumpaakaan näistä tiedoista ei ole tallennettu aineistoon, on rakennus jätetty kokonaan pois tarkastelusta. Erityisesti kuntakyselyn ulkopuolelle jääneiden pienten kuntien ja muiden vastaamatta jättäneiden kuntien osalta tiedot ovat puutteellisia. Taajamalla tarkoitetaan tässä raportissa YKR-taajamaa. YKR-taajama on vähintään 200 asukkaan alue, jossa rakennusten tiheys, kerrosala ja ryhmittyminen muodostavat taaja-asutusta. Rajaus on hieman tiukempi kuin yleinen pohjoismainen taajamarajaus. Haja-asutusalueella tarkoitetaan YKRtaajaman ulkopuolista aluetta. Asuinalueilla tarkoitetaan taajamien sisäisiä asuttuja alueita. Asuinalueet on jaettu kolmeen luokkaan: kerrostaloalueet, pientaloalueet ja harva pientaloasutus. Asuinalue on fyysinen ja toiminnallinen kokonaisuus, joka sisältää asuinkorttelien lisäksi kävelyetäisyydellä olevia julkisia ja kaupallisia palveluja, kuten päivittäistavarakauppoja, päiväkoteja, kouluja, puistoja ja virkistysalueita. Pien- ja kerrostaloalueet ovat varsinaisia taajamien asuinalueita, kun taas harva pientaloasutus ei muodosta selkeitä kokonaisuuksia omine lähipalveluineen vaan on rakenteeltaan hajanaista. Kaupunkiseudulla tarkoitetaan YKR-kaupunkiseutua. YKR-kaupunkiseutu muodostuu suurimpien kaupunkikeskusten keskustaajamasta, siihen fyysisesti ja toiminnallisesti tiiviisti liittyvistä lähitaajamista sekä näitä ympäröivästä lievealueesta, joka on haja-asutusaluetta. Lievealue ulottuu viiden kilometrin päähän keskustaajaman ulkoreunasta ja kolmen kilometrin päähän lähitaajaman ulkoreunasta. Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet kattavat vain kaupunkiseutujen keskus- ja lähitaajamat. Vyöhykkeiden tarkemmat kriteerit kuvataan Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisussa (15/2011) Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet Vyöhykkeiden kriteerit, alueprofiilit ja liikkumistottumukset. 7
Taajamat ja haja-asutusalueet Erityisasuntorakennuksista 54 % sijaitsee kaupunkiseututaajamissa (kaupunkiseutujen keskus- ja lähitaajamat) (kuva 4). Muiden taajamien osuus on 37 % ja haja-asutusalueen osuus vain 9 %. Vanhusten rakennuksista yli puolet sijaitsee muissa kuin kaupunkiseututaajamissa. Sen sijaan opiskelijoiden asuinrakennuksista yli 9 sijoittuu kaupunkiseututaajamiin, eli sinne missä oppilaitoksetkin sijaitsevat. Myös pitkäaikaisasunnottomien rakennukset painottuvat kaupunkiseuduille. Erityistä tukea tarvitsevien nuorten rakennuksista neljännes sijaitsee haja-asutusalueella, mitä selittää muun muassa monien perhe- ja nuorisokotien sijainti kaupunkien ulkopuolella. Kaupunkiseututaajamien osuus erityisryhmien asunnoista on yli 8. Todellisuudessa osuus ei välttämättä ole aivan näin suuri, vaan aluetyyppien erot johtuvat osittain lähdeaineiston puutteista. Kaupunkiseutujen osalta tiedot erityisryhmien asunnoista ovat kuntakyselyn seurauksena kattavammat kuin muuntyyppisten alueiden osalta. Kaupunkiseututaajamien ulkopuolella sijaitsevia asuntoja on suhteellisesti eniten mielenterveyskuntoutujien ja kehitysvammaisten ryhmissä. Opiskelijoiden, pitkäaikaisasunnottomien ja pakolaisten/maahanmuuttajien asunnot sijoittuvat lähes yksinomaan kaupunkiseututaajamiin. 10 9 8 7 6 5 1 Erityisasuntorakennusten jakautuminen taajamiin ja haja-asutusalueelle Suomessa 10 9 8 7 6 5 1 Erityisryhmien asuntojen jakautuminen taajamiin ja haja-asutusalueelle Suomessa Kaupunkiseututaajama Yli 3 000 asukkaan taajama Korkeintaan 3 000 asukkaan taajama Haja-asutusalue Kaupunkiseututaajama Yli 3 000 asukkaan taajama Korkeintaan 3 000 asukkaan taajama Haja-asutusalue Kuva 4. Erityisasuntorakennusten (vasen) sekä erityisryhmien asuntojen (oikea) jakautuminen taajamiin ja haja-asutusalueelle Suomessa (SYKE 2012). 8
Erityyppiset asuinalueet Erityisasuntorakennuksista 32 % sijaitsee kerrostalovaltaisilla alueilla ja 46 % pientaloalueilla (kuva 5). Loput 22 % sijaitsee harvan pientaloasutuksen alueella, muulla taajama-alueella tai hajaasutusalueella. Opiskelijoiden ja pakolaisten/maahanmuuttajien asuinrakennukset sijaitsevat suurimmaksi osaksi kerrostaloalueilla. Vanhusten asuinrakennukset painottuvat enemmän pientaloalueille. Pitkäaikaisasunnottomien ryhmässä harvan pientaloasutuksen osuus on suurempi kuin muissa ryhmissä, mutta kuitenkin vain 12 %. Jos jakaumaa tarkastellaan asuntojen lukumäärän näkökulmasta, on kerrostaloalueiden osuus selvästi suurempi kuin pientaloalueiden, sillä kerrostalossa on yleensä enemmän asuntoja tai asukaspaikkoja kuin pientalossa. Asuntojen määrällä mitattuna kerrostaloalueiden rooli korostuu entisestään muun muassa opiskelijoiden asumisessa. Vanhustenkin ryhmässä kerrostaloalueiden osuus ylittää selvästi pientaloalueiden osuuden, toisin kuin rakennusten jakaumassa. Erityisasuntorakennusten jakautuminen erityyppisille asuinalueille Suomessa Erityisryhmien asuntojen jakautuminen erityyppisille asuinalueille Suomessa 10 9 8 7 6 5 1 10 9 8 7 6 5 1 Kerrostaloalue Pientaloalue Kerrostaloalue Pientaloalue Harva pientaloasutus Muu taajama-alue Harva pientaloasutus Muu taajama-alue Haja-asutusalue Haja-asutusalue Kuva 5. Erityisasuntorakennusten (vasen) sekä erityisryhmien asuntojen (oikea) jakautuminen erityyppisille asuinalueille Suomessa (SYKE 2012). 9
Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet Yhdyskuntarakenteen vyöhykejako kuvastaa liikkumismahdollisuuksia kaupunkiseututaajamissa. Keskustojen ja alakeskusten läheisyydessä palvelut ovat usein saavutettavissa kävellen tai pyöräillen, mutta kauempana on käytettävä joukkoliikennettä tai omaa autoa. Vyöhykejako kuvaa vuoden 2010 tilannetta. Tässä tarkastelussa joukkoliikennevyöhykkeet on ulotettu keskustan reunavyöhykkeen päälle. Mukana ovat vain kaupunkiseutujen erityisasuntorakennukset, sillä vyöhykejako kattaa vain kaupunkiseututaajamat. Erityisasuntorakennuksista noin 40 prosenttia sijaitsee keskustojen ja alakeskusten läheisillä alueilla (kuva 6), joilla monet palvelut ovat saavutettavissa kävellen tai pyöräillen (keskustan ja alakeskuksen jalankulkuvyöhykkeet sekä keskustan reunavyöhyke). Joukkoliikennevyöhykkeellä ja intensiivisellä joukkoliikennevyöhykkeellä sijaitsee yhteensä rakennuksista. Autovyöhykkeen osuudeksi jää noin viidennes. Heikkoa joukkoliikennevyöhykettä on vain Uudellamaalla, joten sen osuus koko Suomen tasolla on marginaalinen. 10 9 8 7 6 5 1 Erityisasuntorakennusten jakautuminen yhdyskuntarakenteen vyöhykkeille kaupunkiseuduilla 10 9 8 7 6 5 1 Erityisryhmien asuntojen jakautuminen yhdyskuntarakenteen vyöhykkeille kaupunkiseuduilla Keskustan jalankulkuvyöhyke Keskustan reunavyöhyke Alakeskuksen jalankulkuvyöhyke Intensiivinen joukkoliikennevyöhyke Joukkoliikennevyöhyke Autovyöhyke Heikko joukkoliikennevyöhyke Keskustan jalankulkuvyöhyke Keskustan reunavyöhyke Alakeskuksen jalankulkuvyöhyke Intensiivinen joukkoliikennevyöhyke Joukkoliikennevyöhyke Autovyöhyke Heikko joukkoliikennevyöhyke Kuva 6. Erityisasuntorakennusten (vasen) sekä erityisryhmien asuntojen (oikea) jakautuminen yhdyskuntarakenteen vyöhykkeille kaupunkiseuduilla (SYKE 2012). 10
Erityisryhmittäin tarkasteltuna pakolaisten ja maahanmuuttajien rakennusten sijainti poikkeaa muiden ryhmien rakennuksista keskustan jalankulkuvyöhykkeen suurella osuudella, mikä selittyy lähinnä rakennusten pienellä kokonaismäärällä. Joukkoliikennevyöhykkeen ja intensiivisen joukkoliikennevyöhykkeen yhteisosuus on suurin pitkäaikaisasunnottomien (54 %) ja opiskelijoiden (5) rakennuksissa. Monissa ryhmissä yli viidennes kaupunkiseutujen erityisasuntorakennuksista sijaitsee autovyöhykkeellä. Asuntojen lukumäärään parustuvassa jakaumassa keskustan ja alakeskuksen jalankulkuvyöhykkeet sekä keskustan reunavyöhyke painottuvat hieman enemmän kuin rakennusten määrään perustuvassa jakaumassa. Vastaavasti autovyöhykkeen osuus on asuntojen jakaumassa hieman pienempi. Kaupunkiseutujen välillä on paljon eroja erityisasuntorakennusten jakautumisessa yhdyskuntarakenteen vyöhykkeille (kuva 7), mutta vertailussa on huomattava, että myös rakennusten määrä vaihtelee suuresti kaupunkiseuduittain. Vanhusten osalta esimerkiksi Kajaanin, Varkauden, Kuopion ja Raahen kaupunkiseuduilla rakennuksista yli 8 sijoittuu keskustojen ja alakeskusten läheisyyteen, kun taas Imatran kaupunkiseudulla rakennukset painottuvat autovyöhykkeelle. Savonlinnan ja Mikkelin kaupunkiseuduilla joukkoliikennevyöhykkeen osuus on merkittävä. Opiskelijoiden asuinrakennukset keskittyvät useimmilla kaupunkiseuduilla keskustan reunavyöhykkeelle sekä joukkoliikennepalveluiden läheisyyteen. Seinäjoen kaupunkiseudulla yli puolet ja Kokkolan kaupunkiseudullakin lähes puolet rakennuksista sijaitsee keskustan jalankulkuvyöhykkeellä. Joukkoliikennevyöhykkeen osuus on suuri muun muassa Rovaniemen ja Hämeenlinnan kaupunkiseuduilla. Kuopion kaupunkiseudulla yli 6 opiskelijoiden rakennusista sijaitsee intensiivisellä joukkoliikennevyöhykkeellä. 11
Erityisasuntorakennusten jakautuminen yhdyskuntarakenteen vyöhykkeille kaupunkiseuduittain 2012 - Vanhukset Helsinki Tampere Turku Lahti Pori Kotka-Hamina Kemi-Tornio Hämeenlinna Jyväskylä Oulu Kouvola Lappeenranta Savonlinna Imatra Hyvinkää-Riihimäki Joensuu Salo Kuopio Kajaani Raahe Seinäjoki Mikkeli Pietarsaari Porvoo Vaasa Rauma Kokkola Rovaniemi Forssa Iisalmi Heinola Varkaus Lohja 6 8 10 Keskustan jalankulkuvyöhyke Keskustan reunavyöhyke Alakeskuksen jalankulkuvyöhyke Intensiivinen joukkoliikennevyöhyke Joukkoliikennevyöhyke Autovyöhyke Heikko joukkoliikennevyöhyke Erityisasuntorakennusten jakautuminen yhdyskuntarakenteen vyöhykkeille kaupunkiseuduittain 2012 - Opiskelijat Helsinki Turku Tampere Lahti Vaasa Kuopio Jyväskylä Joensuu Lappeenranta Mikkeli Rovaniemi Kemi-Tornio Seinäjoki Savonlinna Kokkola Pori Hämeenlinna Oulu Kotka-Hamina Kajaani Imatra Hyvinkää-Riihimäki 6 8 10 Keskustan jalankulkuvyöhyke Keskustan reunavyöhyke Alakeskuksen jalankulkuvyöhyke Intensiivinen joukkoliikennevyöhyke Joukkoliikennevyöhyke Autovyöhyke Kuva 7. Erityisasuntorakennusten jakautuminen yhdyskuntarakenteen vyöhykkeille kaupunkiseuduittain vanhusten (vasen) ja opiskelijoiden (oikea) osalta. Kuvaajissa ovat mukana vain ne kaupunkiseudut, joilla sijaitsee vähintään 10 kyseisen erityisryhmän asuinrakennusta. (SYKE 2012) 12
Päivittäistavarakaupan saavutettavuus Päivittäistavarakaupan saavutettavuuden näkökulmasta erityisasuntorakennukset sijoittuvat edullisesti. Rakennuksista kolme neljäsosaa sijaitsee korkeintaan kilometrin etäisyydellä lähimmästä päivittäistavarakaupasta (kuva 8). 2 5 kilometrin etäisyydellä sijaitsee vajaa viidennes rakennuksista ja yli viiden kilometrin etäisyydellä vain kuusi prosenttia rakennuksista. Opiskelijoiden asuinrakennuksista noin 90 prosenttia ja vanhusten sekä pitkäaikaisasunnottomien asuinrakennuksista noin 80 prosenttia sijoittuu korkeintaan kilometrin päähän lähimmästä päivittäistavarakaupasta. Erityistä tukea tarvitsevien nuorten sekä päihdeongelmaisten ryhmissä pidemmät etäisyydet ovat yleisempiä kuin muissa ryhmissä. Asuntojen määrään perustuvassa jakaumassa korkeintaan puolen kilometrin etäisyydet painottuvat enemmän kuin rakennusten jakaumassa. Asunnoista noin puolet sijaitsee korkeintaan 500 metrin päässä lähimmästä päivittäistavarakaupasta. Pitkäaikaisasunnototmien asunnoista jopa 56 % sijaitsee korkeintaan 250 metrin etäisyydellä päivittäistavarakaupasta. 10 9 8 7 6 5 1 Erityisasuntorakennusten etäisyys lähimmästä päivittäistavarakaupasta Suomessa 10 9 8 7 6 5 1 Erityisryhmien asuntojen etäisyys lähimmästä päivittäistavarakaupasta Suomessa alle 250 m 250-500 m 500-1000 m 1-2 km 2-5 km 5-10 km yli 10 km alle 250 m 250-500 m 500-1000 m 1-2 km 2-5 km 5-10 km yli 10 km Kuva 8. Erityisasuntorakennusten (vasen) sekä erityisryhmien asuntojen (oikea) etäisyys lähimmästä päivittäistavarakaupasta Suomessa (SYKE 2012). 13
Liite 1 Asuntojen/asukaspaikkojen sekä rakennusten lukumäärät ARAn aineistossa erityisryhmittäin (tilanne 11/2012). Asuntojen määrät perustuvat ensisijaisesti tietoon asukaspaikkojen/asukkaiden määrästä. Jos asukaspaikkojen määrää ei ole aineistossa ilmoitettu, on huomioitu asuntojen ja ryhmäasuntojen määrä. Osalle kohteista ei ole tiedossa mitään lukumäärätietoja. Rakennuksella tarkoitetaan rakennusta, jossa sijaitsee vähintään yksi tietyn erityisryhmän asunto. Erityisryhmä ja asuntotyyppi Asuntojen/asukaspaikkojen lukumäärä Rakennusten lukumäärä Ei luokiteltu 3 456 298 Opiskelijat 40 580 1956 Vanhukset 58 684 5 494 * ei luokiteltu 29 095 4097 * tavallinen palveluasuminen 5 176 360 * tehostettu palveluasuminen 20 683 884 * laitos/vanhainkoti 3 730 153 Pitkäaikaisasunnottomat 2 273 69 * ei luokiteltu 2 012 60 * tukiasuminen 261 9 Kehitysvammaiset 7 713 904 * ei luokiteltu 2 870 281 * tuettu asuminen 412 92 * ohjattu asuminen 749 152 * autettu asuminen 3 682 379 Vammaiset 3 408 317 Mielenterveyskuntoutujat 11 000 692 * ei luokiteltu 3 711 284 * tuettu asuminen 2 186 122 * palveluasuminen 1 855 105 * tehostettu palveluasuminen 3 248 181 Päihdeongelmaiset 3 782 323 Erityistä tukea tarvitsevat nuoret 10 751 1 017 * ei luokiteltu 10 113 722 * perhekoti/nuorisokoti tms. 638 295 Pakolaiset/maahanmuuttajat 1 533 36 YHTEENSÄ 143 180 11 106 14