Koivukuja reunustaa tilalle vievää tietä. Piikkilänmäki. 3.5 Istutukset Maisemakasvien istutukset voivat joskus olla paikallaan. Esimerkiksi uusien, massiivisten tuotantorakennusten vaikutelmaa maisemassa voi pehmentää suojaistutuksin. Maaseutuympäristössä kannattaa suosia perinteisiä puu- ja pensaslajeja. Syreeniaidat, ruusupensasryhmät ja humalasalot kuuluvat pihapiireihin edelleen. Talolle tuovaa tietä on perinteisesti reunustanut puukuja. Alkuun kujat ilmestyivät isompien talojen ja pappiloiden pihatielle, ja myöhemmin myös pienemmille tiloille. Puukujilla on sisääntulotiellä etenkin maisemallinen merkitys, mutta peltolohkojen välissä ne myös tasaavat tuulten vaikutusta. elinympäristöä. Vinoja runkoja ja järeitä oksia voi tukea ja repeytyneitä oksankohtia voi suojata haavasuoja-aineilla tai hiiltää esim. nestekaasupolttimen avulla. Jossain vaiheessa puukujat kuitenkin tulevat tiensä päähän ja saattavat muodostaa jopa turvallisuusriskin. Silloin kuolleiden tai hyvin huonokuntoisten puiden tilalle voi istuttaa uusia puita. Usein parempaan lopputulokseen pääsee uusimalla koko kujan tai ainakin koko toisen puolen kerralla. Nykyiset, tilaa vievät maatalouskoneet kannattaa ottaa huomioon ja perustaa kuja riittävän leveäksi. Perinteisin kujapuu on koivu. Jos puukujaa ei ole, mutta kaipaa pihapiiriinsä näyttävää maisemaelementtiä, voi perustaa kokonaan uuden puukujan. Vanhoja puukujia kannattaa vaalia. Ne tuovat pihapiiriin ajallista kerrostumaa ja vanhassa puussa elää monilajinen eliöstö, joka on lahopuusta riippuvaista ja jonka voi olla vaikea löytää uutta, korvaavaa 16 Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
3.6 Rakennukset ja rakenteet Ladoilla on ennen ollut keskeinen merkitys maataloudessa karjan talviravinnon varastoinnissa. Maatalouskäytäntöjen muuttuessa latojen merkitys väheni, ja nykyisin niitä ei käytännössä ravinnon varastointiin enää käytetä. Osa ladoista palvelee vielä muussa varastokäytössä, mutta etenkin pienet ja syrjäiset ladot ovat jääneet käytöstä pois. Osa ladoista on purettu ja poltettu, osa on jäänyt paikoilleen lahoamaan ja vähitellen maatumaan. Ladoilla on kuitenkin edelleen maisemallista ja kulttuurihistoriallista merkitystä. Lisäksi ne tarjoavat suojaa monille nisäkkäille ja linnuille ja kasvualustan monilajiselle jäkälä- ja sammalpeitteelle. Latojen kunnostus ja ylläpito onkin ympäristönhoitoa parhaimmillaan. Maitokopit eli maitolaiturit ovat toinen maaseudun rakennustyyppi, jolle ei enää ole entisenlaista käyttöä. Edelleen niitä kuitenkin maaseudulla tienvarsilla paikoitellen näkee. Jotkut ovat jopa innostuneet rakentamaan uuden maitokopin hävitetyn tilalle. Kauniisti kunnostettu maitokoppi osoittaa tilalle tuovan tien risteyksen sijainnin, siihen voi kiinnittää postilaatikon, sen suojissa lapset voivat odotella koulukyytiä ja ilahduttaa se myös muita tielläliikkujia. Suomesta on tavattu yli 600 vieraslajia, joista osa esiintyy myös Etelä-Savossa. Vieraslajeilla ei usein ole lainkaan luontaisia kilpailijoita uusilla esiintymisalueilla, joten luontoon levitessään ne pystyvät valtaamaan elinympäristöjä ja syrjäyttämään alkuperäisiä lajeja. Vieraslajit voivat tuoda mukanaan tauteja ja aiheuttaa tuhoja mm. maa- ja metsätaloudelle. Jotkut vieraslajit ovat haitallisia myös ihmisen terveydelle. Suurin osa maahamme levinneistä vieraslajeista on kasveja. Etelä-Savossa yleisimmät vieraskasvilajit ovat jättiputki, jättipalsami ja komealupiini. Nämä lajit on alun perin tuotu maahamme koristekasveiksi, mutta nykyään ne ovat levinneet myös pihapiirien ulkopuolelle asutuksen läheiseen luontoon. Mikäli niitä haluaa kasvattaa, tulee pitää huoli siitä, että ne eivät leviä pihapiirin ulkopuolelle. Jo karanneet esiintymät on helpointa hävittää heti alkuvaiheessa. Komealupiini leviää etenkin tienvarsilla. Jättipalsamia tapaa nykyään myös metsänistutusaloilta, missä se uhkaa puuntaimien varttumista. Jättiputki on haitallinen ihmiselle, sillä sen sisältämä kasvineste aiheuttaa yhdessä auringon uv-valon kanssa Aidat kehystivät ennen pihapiirejä ja viljelyksiä. Kiviaidat syntyivät pelloilta raivatuista kivistä. Huolella ladotut aidat ovat pitkäikäisiä, varsinkin jos huolehtii, että puiden juuret eivät pääse liikuttelemaan perustuksia. Peltojen reunoilla ja lohkojen välissä olevia kiviaitoja ja kasaamalla syntyneitä kiviraunioita ei kannata hävittää. Niillä on merkitystä maisemallisesti ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Riukuaidat eli pisteaidat tehtiin joko kiviaitajalustalle tai suoraan maahan. Riukuaita on edelleen käyttökelpoinen, joskin melko suuritöinen aitaratkaisu. Sitä kannattaa suosia maisemallisesti keskeisillä paikoilla. Laitumilla siihen voi tarvittaessa yhdistää sähköpaimenlangan. Katso myös 6.4. Rakennusperinnön hoitoavustus. 3.7 Vieraslajit Vieraslajit ovat alun perin Suomen luontoon kuulumattomia lajeja, jotka ovat levinneet maahamme ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Maitokopit ovat olleet tärkeä osa maantiemaisemaa 1950-luvulta lähtien. Rouvila. Enonkosken Karvilan ja Muholan maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma 17
ihovaurioita. Vaurioille altistuvat erityisen helposti lapset, jotka leikkivät asutuksen läheisissä metsissä. Terttuselja on hyvin tyypillinen navettojen ja ulkokäymälöiden nurkalla viihtyvä pensas. Tietyllä tapaa se kuuluukin perinteiseen pihapiiriin, mutta se on kuitenkin luettavissa myös haitallisiin vieraslajeihin. Terttuselja leviää helposti marjoja syövien lintujen mukana lähimetsiin ja saattaa multavilla mailla, kuten lehdoissa, muodostaa tiheitä kasvustoja tukahduttaen muuta kasvillisuutta. Siksi terttuseljaan kannattaa suhtautua varauksella, ja mikäli se alkaa jossain levittäytyä liiaksi pihapiirin ulkopuolelle, rajoittaa sen esiintymistä. Lisätietoa vieraslajeista: www.ymparisto.fi/vieraslajit 3.8 Muinaisjäännökset Maaperässä olevia muinaisen ihmisen toiminnasta syntyneitä rakenteita kutsutaan kiinteiksi muinaisjäännöksiksi. Näitä ovat mm. haudat, asuinpaikat, pyyntikuopat ja kalliomaalaukset. Irtolöydöksi nimitetään muinaisen ihmisen tekemiä esineitä tai niiden osia. Ne on aikoinaan hukattu tai hylätty tai ne voivat olla arvoesineitä, jotka on piilotettu vihollisilta tai varkailta tai tarkoituksella uhrattu. Irtolöydöt kertovat mm. siitä, missä ihmiset ovat liikkuneet harjoittaessaan pyyntiä tai kauppaa. Muinaismuistolaki rauhoittaa automaattisesti kiinteät muinaisjäännökset ja kieltää sellaiset toimenpiteet, jotka saattavat olla vaaraksi muinaisjäännöksen säilymiselle. Kiinteillä muinaisjäännöksillä ei ole ikärajaa. Laki koskee niin esihistoriallisia kuin historiallisiakin kohteita. Nuorimpia suojelun piiriin luettuja kohteita ovat eräät toisen maailmansodan aikaiset puolustuslaitteet, kuten Salpalinja. Kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Ilman tämän lain nojalla annettua lupaa on kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty. Muinaismuistolaki 1 Mikäli maata kaivettaessa löytyy kiinteä muinaisjäännös, laki määrää keskeyttämään työn ja ilmoittamaan asiasta Museovirastolle tai maakuntamuseolle. Säännöllisesti tehtävät muinaisjäännösten maastoinventoinnit ja kohteiden merkitseminen eritasoisiin kaavoihin tähtäävät siihen, ettei tällaisia rakennuttajan ja maanomistajan kannalta haitallisia tilanteita syntyisi. Lisätietoa muinaisjäännöksistä: www.nba.fi/fi/arkeologia 4. Maatalouden ympäristötuen erityistuet Nyt on meneillään Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmakausi 2007 2013. Siihen kuuluvista maatalouden ympäristötuen erityistuista MALUsuunnittelussa käsitellään seuraavat erityistukityypit: luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, perinnebiotooppien hoito, suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito, monivaikutteisen kosteikon hoito sekä pohjavesialueiden peltoviljely. Nämä kaikki vaativat hakemuksen lisäksi tarkemman suunnitelman. Myös muiden kuin aktiiviviljelijöiden on mahdollista hakea erityistukia. Rekisteröidyt yhdistykset voivat hakea seuraavia erityistukia: perinnebiotooppien hoito, monivaikutteisen kosteikon hoito, luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen. Yhdistysten erityistukihaku tapahtuu leader-toimintatavan kautta (kts. 5.2. Leader) Erityistukisopimuksen hoito tulee toteuttaa hakemuksen liitteenä toimitetun ja päätöksessä hyväksytyn suunnitelman mukaisesti. ELY-keskus voi esittää muutoksia hakijan suunnitelmaan. Erityistuki määräytyy suunnitelman perusteella laaditun kustannusarvion mukaan. Maksatusta haetaan vuosittain ELY-keskukselta huhtikuun loppuun mennessä. Jos tuen saaja kesken sopimuskauden luopuu erityistukisopimuksesta tai ei hae maksatusta, maksettu tuki peritään takaisin 18 Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Erityistukikelpoisten kohteiden vähimmäispinta-ala on 30 aaria, tai useammasta vähintään viiden aarin lohkosta koostuen yhteensä 30 aaria. Poikkeuksellisesti pienemmille, 5-30 aarin arvokkaille perinnebiotoopeille voidaan kuitenkin myöntää kustannuksista riippumaton, kiinteä tukisumma. Pohjavesialueen peltoviljelyn erityistuen vähimmäispinta-ala on yksi hehtaari. Osalle kohteita voi soveltua useampi erityistukityyppi. Sopivaa erityistukityyppiä päättäessä kannattaa tarkastella tilan erityistuet kokonaisuutena. Erityistukisopimukset ovat 5- tai 10-vuotisia tukityypistä riippuen. Arvokkaiden perinnebiotooppien alkuraivaukseen ja aitaamiseen sekä monimuotoisen kosteikon perustamiseen on haettavissa ei-tuotannollisten investointien tukea kts. 5.1 Ei-tuotannollisten investointien tuki. Tietoa erityistuista: internetosoitteesta www.mavi.fi/index/viljelijätuet/maataloudenymparistotuki ja puhelimitse Etelä-Savon Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta: Eerikki Ellä p. 050 4697 115, Ossi Tuuliainen p. 010 60 24051. 4.1. Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen Erityistuen tavoitteena on maatalousympäristöjen tyypillisten ja uhanalaisten lajien sekä niiden elinympäristöjen säilyttäminen sekä viljelymaiseman avoimuuden ja monipuolisuuden säilyttäminen. Tällaisia kohteita ovat mm. erilaiset pellon reunavyöhykkeet. Pellon ja metsän reunavyöhykkeet voivat olla avoimen niittymäisiä, puoliavoimia tai monipuolisen pensaskerroksen luonnehtimia. Monin paikoin reunavyöhykkeillä on kasattua tai ladottua kiviaitaa, joka tuo oman lisänsä reunuksen monimuotoisuuteen. Myös monimuotoiset pellon ja tien tai pellon ja rannan väliset reunavyöhykkeet ovat erityistukikelpoisia. Reunavyöhykkeen leveys voi olla enintään 20 m. Pelloilla sijaitsevat metsäsaarekkeet sekä puu- ja pensasryhmät ovat usein jääneet pellon raivauksen yhteydessä jäljelle esimerkiksi kalliopaljastuman tai suuren puun vuoksi. Ne ovat tärkeitä alueita tarjoten suojaa, pesimärauhaa ja ruokailumahdollisuuksia eläimille. Metsäsaarekkeen koko voi olla enintään 1 ha. Komea kiviaita on vielä hyväkuntoinen. Kasvillisuuden raivaus tuo aidan näkyviin maisemassa ja edistää sen säilymistä, sillä puiden ja pensaiden juuret voivat tunkeutua aidan perustaan ja liikutella kiviä. Vääränranta. Enonkosken Karvilan ja Muholan maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma 19
Pellon reunavyöhykkeellä sijaitseva lähteensilmä on luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä ja tarjoaa keväisin elinympäristön mm. sammakoille. Hämeenmäki. Käytöstä pois jääneet luonnonlaitumet sekä asumattomat perinteiset pihapiirit voivat myös olla tukikelpoisia kohteita. Puukujanteet kuuluvat vanhaan kulttuurimaisemaan. Ne johtavat yleensä päätieltä taloon. Maisemaa voi monipuolistaa mm. yksittäisiä maisemapuita vaalien. Toisaalta joihinkin paikkoihin voidaan tarvita suojaistutuksia. Luonnon monimuotoisuuspellot esimerkiksi lintujen säännöllisillä levähdyspaikoilla hyödyttävät monia eläimiä ja ovat myös maisematekijä, samoin kuin pienialaiset kosteikot. Nämä ns. lumo-kosteikot voivat tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun kohteen pinta-ala tai valuma-alueen peltoprosentti eivät täytä monimuotoisen maatalouskosteikon edellytyksiä. Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistukea voivat hakea viljelijöiden lisäksi myös rekisteröidyt yhdistykset. Erityistukisopimus voi olla 5- tai 10-vuotinen. Vuonna 2010 vuosittainen tuki oli enintään 450 euroa/ha. 4.2. Perinnebiotooppien hoito Erityistuen tavoitteena on ylläpitää perinnebiotooppien monipuolista lajistoa sekä vaalia kulttuuriperintöä ja maisema-arvoja. Perinnebiotoopit ovat perinteisten maankäyttötapojen, pääasiassa niiton ja laidunnuksen muovaamia ja ylläpitämiä, luonnoltaan monimuotoisia alueita. Itä-Suomessa on lisäksi leimallista pitkään jatkunut kaskeamisen perinne, joka on synnyttänyt koivuvaltaisia metsälaitumia ja hakamaita. Perinnebiotooppeja ei lannoiteta, kylvetä eikä muokata. Perinnebiotoopit ovat uhanalaisin luontotyyppimme. Metsälaitumia lukuun ottamatta kaikki erilaiset perinnebiotooppityypit ovat uhanalaisia. Lisäksi perinnebiotoopeilla elää suuri joukko uhanalaisia lajeja: peräti 23% maamme uhanalaisista lajeista on perinneympäristöjen lajeja. Uhanalaisten lajien kannalta tärkeimpiä perinnebiotooppeja ovat kuivat niityt ja kedot, joilla elää putkilokasvien ohella mm. runsaasti hyönteisiä ja sieniä. Avoimia perinnebiotooppeja ovat mm. kuivat niityt eli kedot, tuoreet niityt ja rantaniityt. Hakamailla vaihtelevat avoimet niittyalueet, yksittäiset puut ja puuryhmät. Metsälaitumet ovat puolestaan laidunnettuja metsäaloja, joiden kasvillisuudessa on vallitsevan metsälajiston ohella myös niittylajistoa lähinnä aukkopaikoissa. Metsälaitumet ovat yleisilmeiltään valoisampia kuin laiduntamattomat metsät. Laidunnus näkyy mm. pensaskerroksen niukkuutena. 20 Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Metsälaitumet ovat puustoisia ja kasvillisuudeltaan metsävarpujen vallitsemia, mutta paikoin puuston aukkopaikoissa kasvaa ruohoja ja heiniä. Niilola. Myös entiselle pellolle voi muodostua perinnebiotooppi, mikäli pellon muokkaus, lannoitus ja kylvö on lopetettu, mutta jatkettu laidunnusta tai niittoa. Pitkään hoitamattomana ollut perinnebiotooppi täytyy usein aidata ja kunnostaa esimerkiksi raivaamalla ennen käyttöönottoa. Perinnebiotoopin alkukunnostukseen ja aitaamiseen voi hakea eituotannollisten investointien tukea (kts. 5.1.) Sekä erityistukea että ei-tuotannollista investointitukea voivat hakea aktiiviviljelijöiden lisäksi rekisteröidyt yhdistykset. Erityistukisopimuskausi on viisi vuotta. Vuonna 2010 vuosittainen tuki oli enintään 450 euroa/ha. Erityistukikohteen vähimmäispinta-ala on 30 aaria, mutta tätä pienemmille, inventoiduille tai muutoin arvokkaiksi todetuille perinnebiotoopeille (5-30 aaria) voidaan myöntää kiinteä 200 euron vuosikorvaus. Erityistukikelpoisia kustannuksia ovat esimerkiksi aitaaminen, eläinten kuljetus, valvonta ja juottojärjestelyt, raivaus ja niitto. Myös hoitosuunnitelma ja hoitopäiväkirjan pito ovat korvattavia kustannuksia. 4.3. Monivaikutteisen kosteikon hoito Monivaikutteisten kosteikkojen avulla edistetään vesiensuojelua monin tavoin. Lisäksi kosteikot elävöittävät maisemaa ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta tarjoamalla mm. vesilinnuille elinympäristöjä. Kosteikoilla voi olla myös riista- ja kalatalousmerkitystä. Kosteikolla tarkoitetaan yleensä patoamalla ja/tai kaivamalla tehtyä, veden peittämää aluetta, jossa on avovesipintaista syvän veden aluetta sekä matalampaa vesialuetta, jolla kasvaa vesi- ja kosteikkokasvillisuutta. Kosteikko hidastaa veden virtausta ja pidentää viipymää, jolloin kiintoaines ja ravinteet pidättäytyvät kosteikkoon eivätkä päädy alapuoliseen vesistöön. Kiintoaines ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat syvänvedenaltaan pohjalle, josta ne voidaan poistaa. Matalanveden alueilla veteen liuenneet ravinteet sitoutuvat kasvillisuuteen. Niitä poistetaan niittämällä ja raivaamalla kasvillisuutta. Myös eläimet ruokaillessaan kosteikolla poistavat sieltä ravinteita. Vedessä elävät bakteerit vapauttavat vedessä ja pohjasedimentissä olevia ravinteita ilmaan. Kosteikot vaativat säännöllistä hoitoa, kuten lietteen poistoa, kasvillisuuden niittoa ja raivausta, laidunnusta ja rakenteiden hoitoa. Kosteikon voi perustaa pellolle tai sen ulkopuolelle. Vähimmäispinta-ala on 30 aaria ja vähintään 0,5% valuma-alueesta. Erityistukea voi saada kohteelle, Enonkosken Karvilan ja Muholan maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma 21
jonka valuma-alueesta vähintään 20% on peltoa. Monivaikutteisen kosteikon perustamiseen voi hakea ei-tuotannollisten investointien tukea (kts. 7.1.). Sen jatkoksi haetaan erityistukea kosteikon hoitoon. Erityistukea voi saada myös muulla rahoituksella perustetun kosteikon hoitoon. Erityistukisopimus on 5- tai 10-vuotinen. Sekä erityistukea että ei-tuotannollista investointitukea voivat hakea aktiiviviljelijöiden lisäksi rekisteröidyt yhdistykset. Tietoa kosteikoista saa esimerkiksi oppaasta Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus, Suomen ympäristökeskuksen julkaisu 21/2007. Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.ymparisto.fi/julkaisut. 4.4. Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito Pelloilta huuhtoutuu pintavalunnan mukana sekä ravinteita että maa-ainesta vesistöihin. Mikäli pelto viettää jyrkästi vesistöön tai valtaojaan tai kärsii toistuvasti vettymishaitoista tai tulvista, voi suojavyöhykkeen perustaminen olla aiheellista. Suojavyöhykkeellä tarkoitetaan vähintään 15 metrin levyistä, monivuotisen kasvillisuuden peittämää aluetta vesistön tai valtaojan varressa. Suojavyöhykkeiden tarkoituksena on vähentää eroosiota ja ravinteiden kulkeutumista pelloilta vesistöihin. Ne vähentävät myös ojien ja rantojen ruoppaustarvetta. Suojavyöhykkeet ovat erityisen hyödyllisiä sellaisilla pelloilla, joilla maan fosforipitoisuus on korkea, sillä fosfori sitoutuu hienojakoiseen maa-ainekseen ja kulkeutuu sen mukana. Fosforia huuhtoutuu myös veteen liuenneena. Suojavyöhyke niitetään vuosittain ja niittotähde korjataan pois. Myös laidunnus on mahdollista, mikäli siitä ei seuraa rehevöitymistä. Suojavyöhykettä ei lannoiteta eikä ruiskuteta kasvinsuojeluaineilla. Sopimuskausi on 5- tai 10-vuotinen. Suojavyöhykkeen erityistuki on enintään 350 euroa/ha vuodessa (v. 2010). Myös entiselle pellolle voi vähitellen muodostua perinnebiotooppi, mikäli pellon muokkaus, lannoitus ja kylvö on lopetettu, mutta laidunnusta tai niittoa jatketaan. Ollila. 22 Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Suojavyöhykkeen voi perustaa myös pohjavesialueella sijaitsevalle pellolle. Toinen vaihtoehto on pohjavesialueiden peltoviljelyn erityistuki. 4.5. Pohjavesialueiden peltoviljely Yleisin viljelyn pohjavedelle aiheuttama haitta on veden nitraattipitoisuuden kasvaminen. Erityistuen tavoitteena on suojella pohjavettä ja samanaikaisesti mahdollistaa peltoviljely alueella. Sopimukseen voi sisällyttää erilaisia toimenpiteitä koskien pellon muokkausta, lannoitusta ja karjanlannan käyttöä, kasvinsuojeluaineiden käyttöä, kesannointia ja laidunnusta. Sopimuskausi on viisivuotinen. Peltoalan on oltava kooltaan vähintään yksi hehtaari. Tukea voi saada I- ja II-luokan pohjavesialueilla sijaitseville pelloille. Tukitaso on 156 /ha (v. 2010) 5. Muita rahoitustapoja ja neuvontaa 5.1 Ei-tuotannollisten investointien tuki Maatalouden ympäristötuen erityistukijärjestelmää täydentää vuoden 2008 alusta voimaan astunut eituotannollisten investointien tuki. Tukea voivat hakea aktiiviviljelijöiden lisäksi rekisteröidyt yhdistykset. Ei-tuotannollista investointitukea voidaan myöntää monivaikutteisen kosteikon perustamiseen sekä arvokkaiden perinnebiotooppien alkuraivaukseen ja aitaamiseen. Kohteiden jatkohoito rahoitetaan erityistukien kautta. Ei-tuotannollinen investointituki on käytettävissä kahden vuoden aikana päätöksen myöntämisestä. Sen jatkoksi tulee hakea erityistukea. Ennen ei-tuotannollisen investointituen päätöstä tehtyjen toimenpiteiden kustannuksia ei voi sisällyttää tukikustannuksiin. Ainoastaan hakemuksen liitteeksi tulevan hoitosuunnitelman kustannus voidaan ottaa huomioon. Ei-tuotannollista investointitukea hakenut ei siis voi aloittaa perinnebiotoopin raivaamista tai kosteikon perustamista ennen kuin on saanut päätöksen. Ei-tuotannollinen investointi tulee toteuttaa hakemuksen liitteenä toimitetun ja päätöksessä hyväksytyn suunnitelman mukaisesti. ELY-keskus voi esittää muutoksia hakijan suunnitelmaan. Tuki myönnetään suunnitelman perusteella laaditun kustannusarvion mukaan. Tuen maksatusta haetaan kerran tai kahdesti vuodessa ELY-keskukselta kuittitositteita vastaan. Monivaikutteisen kosteikon perustamiseen voi saada tukea enintään 11 500 euroa/ha (v.2010). Pienialaiselle, 0,3-0,5ha kosteikolle tuki on enintään 3226 /ha. Perinnebiotoopilla tukitaso riippuu kohteen koosta seuraavasti: alle 3 ha kohteelle enintään 1179 / ha, 3-10 ha kohteelle 910 /ha ja yli 10 ha kohteelle 750 /ha (v.2010). Lisätietoja antaa Etelä-Savon ELY-keskus, ks. kohta 4. Maatalouden ympäristötuen erityistuet. 5.2. Leader Rekisteröidyt yhdistykset voivat hakea perinnebiotooppien hoitoa, monivaikutteisen kosteikon hoitoa ja luonnon monimuotoisuuden edistämistä koskevia ympäristötuen erityistukisopimuksia. Lisäksi yhdistyksille voidaan myöntää ei-tuotannollisten investointien tukea perinnebiotooppien ja monivaikutteisten kosteikoiden perustamiskustannuksiin. Ei-tuotannollisten investointien tukea tai erityistukisopimusta haetaan siitä ELY-keskuksesta, jonka alueella kohde sijaitsee. Kun hakija on toimittanut hakemuksen ELY-keskukseen, ELY-keskus pyytää lausunnon paikalliselta Leader-toimintaryhmältä. Haettavan toimenpiteen tulee tukea Leader-ryhmän kehittämissuunnitelman tavoitteita ja sijaita kehittämissuunnitelman soveltamisalueella. Enonkoskella toimii Piällysmies-leader-ryhmä, yhteystiedot toiminnanjohtaja Matti Falck 050 591 4688 ja hankeneuvoja Ritva Rönkä puh. 050 558 0636, sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi(a)kerimaki.fi. Enonkosken Karvilan ja Muholan maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma 23
Paikoitellen lakialueiden peltoaukeat mahdollistavat myös pitkät näkymät ympäröiviin maisemiin. Haponmäki. 5.3 Laidunpankki Laidunpankki on internetissä toimiva palvelusivusto, joka auttaa maisemanhoidosta kiinnostuneita laiduneläinten omistajia sekä laidunmaan omistajia kohtaamaan toisensa. Sivuilta löytyy tietoa laiduntamisesta ja sen toteuttamisesta käytännössä. Laidunpankki löytyy internetistä osoitteesta www.laidunpankki.fi. Laidunpankin hakupalveluun voi jättää oman ilmoituksen, jolla voi tarjota maata laidunnettavaksi tai eläimiä maisemanhoitajiksi. Hakupalvelun kautta voi myös etsiä eläimiä ja laidunalueita paikkakunnittain. Laidunpankkia voi käyttää omilla maatalouden tunnuksilla. Vuosina 2010 ja 2011 Laidunpankki on maksuton. Kts. myös 5.4 Härkää sarvista -hanke 5.4 Härkää sarvista -hanke MALU-suunnittelu on osa EU:n maaseuturahaston rahoittamaa hanketta Härkää sarvista luonnonhoitoa laiduntamalla. Hanke toimii Etelä-Savon lisäksi Keski-Suomessa, Pirkanmaalla ja Pohjan-maalla. Hankeaika on 1.6.2009 31.5.2012. Hankkeessa toimivat yhteistyössä alueelliset ELY-keskukset ja ProAgriat. Etelä-Savossa laaditaan hankkeen aikana kolme MALU-suunnitelmaa, joista Enonkosken suunnitelma on ensimmäinen. Härkää sarvista -hanke pyrkii edistämään laidunnusta luonnon monimuotoisuuden, kulttuuriympäristön ja maiseman kannalta tärkeillä alueilla. Tällaisia ovat esimerkiksi perinnebiotoopit, luonnonsuojelualueet, lintuvedet ja maisema-alueet. Kohteille voidaan järjestää myös muuta kuin laidunhoitoa, esimerkiksi niittoa. Hankkeessa etsitään laidunnuksesta hyötyviä kohteita sekä niille sopivia laiduntajia. Hankkeessa annetaan erityistukineuvontaa ja avustetaan tukien 24 Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Aikakautensa rakennustapaa, materiaalia ja tyyliä edustavilla maaseudun rakennuksilla ja rakennelmilla on sekä historian, maiseman että luonnon monimuotoisuuden kannalta merkitystä. Etenkin maalaamattomasta puusta tehdyissä rakenteissa viihtyvät monet harvinaistuneet hyönteiset sekä useat harvinaiset jäkälät. Rakennukset peltojen reunamilla tarjoavat myös suojaa monille linnuille ja nisäkkäille. Karhusuo. hakemisessa, maanvuokra-asioissa ja muissa järjestelyissä. Kohderyhmänä ovat maanomistajat ja eläinten omistajat sekä rekisteröidyt yhdistykset. Hankkeesta hyötyvät etenkin hankealueen karjatilalliset, yhdistykset ja kyläyhteisöt, mutta myös kaikki hankealueella asuvat, kulkevat ja matkaavat. Härkää sarvista -hankkeen kautta voi myös laittaa Laidunpankkiin ilmoituksia (kts. myös 5.3 Laidunpankki). Yhteydenotot Saara Ryhänen, Etelä-Savon ELY-keskus p. 040 7410327 / saara.ryhanen(a)elykeskus.fi tai Leena Lahdenvesi-Korhonen ProAgria Etelä-Savo, p. 020 7473 575/leena.lahdenvesikorhonen(a)proagria.fi. 5.5 Rakennusperinnön hoitoavustus Aikakautensa rakennustapaa, materiaalia ja tyyliä edustavilla maaseudun rakennuksilla ja rakennelmilla on sekä historian, maiseman että luonnon monimuotoisuuden kannalta merkitystä. Etenkin maalaamattomasta puusta tehdyissä rakenteissa viihtyvät monet harvinaistuneet hyönteiset sekä useat harvinaiset jäkälät. Rakennukset peltojen reunamilla tarjoavat myös suojaa monille linnuille ja nisäkkäille. Ympäristöministeriön rakennusperinnön hoitoavustukset Etelä-Savossa ovat haettavissa Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta. Hakuaikaa on syksyisin 31.10. asti. Hoitoavustusta voi hakea mm. kaavalla suojeltuihin rakennuksiin, maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen kohteisiin ja muutoin kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin rakennuksiin. Maaseudulla tyypillisiä kohteita ovat ladot, riihet ja aitat. Enonkosken Karvilan ja Muholan maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma 25
Esimerkiksi perinteinen savolainen riihi on rakennushistoriallisesti arvokas. Rakennusperinnön hoitoavustusta voi hakea korjauksiin, joilla edistetään rakennuksen säilymistä (esimerkiksi katon, ulkoseinien, ikkunoiden, ovien tai tulisijojen korjaustyöt), kohteiden pihapiirin tai muun välittömän ympäristön kunnostamiseen, kulttuurihistoriallisten kohteiden säilyttämisen edellyttämiin selvityksiin sekä mm. kulttuuriympäristöohjelmien laatimiseen. Avustusta ei myönnetä rakennuksen siirtämiseen, käyttömukavuuden lisäämiseen (esimerkiksi vesijohdon vetämiseen, viemäröintiin, sähköistämiseen), väliaikaisiin toimenpiteisiin tai vuosikorjauksiin. Hoitoavustusta voivat hakea rakennuksen omistajat ja pitkäaikaiset vuokralaiset omistajan suostumuksella, rakennusperinnön hoitoa edistävät yhteisöt sekä kunnat ja kuntayhtymät. Kunnat voivat hakea lisäksi avustusta maankäyttö- ja rakennuslailla suojeltujen rakennuksien suojelukorvauksiin sekä kohteen ostamiseen, ellei suojelua voida turvata muilla tavoin. Tietoa rakennusperinnön hoitoavustuksista ja rakennusten korjaamisesta löytyy internetistä osoitteesta www.rakennusperinto.fi (Korjaushanke, Rahoitusmahdollisuuksia) tai puhelimitse Etelä-Savon ELY-keskus, arkkitehti Kirsti Kovanen p. 0400 833 065. 5.6 Muut rakennusten korjausavustukset ja -neuvonta Aktiivikäytössä oleville maaseudun rakennuksille, myös maatilamatkailukohteille, voi puolestaan hakea ELY-keskuksesta maatalouden investointitukia. Tiedustelut: Etelä-Savon ELY-keskus, maaseuturakentamisen rahoitusasiantuntija Heikki Tossavainen p. 040 503 8827. Seurantalojen korjausavustuksista päättää Suomen Kotiseutuliitto. Yhteyshenkilö: Rakennustutkija Leni Pakkala, puh. (09) 6126 3221, leni.pakkala(a)kotiseutuliitto.fi Rakennussuojelulailla suojeltujen kohteiden avustuksista päättää Museovirasto. Rantasalmella toimii Etelä-Savon rakennusperintöyhdistyksen korjausrakentamiskeskus, josta saa korjausrakentamisneuvontaa ja mm. vanhoja ikkunoita ovia, kattotiiliä jne. Yhteystiedot: toiminnanjohtaja Maria Luostarinen p. 045 342 9201. 6. Maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma 6.1 Suunnittelumenetelmät MALU-suunnittelu on osa EU:n maaseuturahaston rahoittamaa hanketta Härkää sarvista luonnon ja maiseman hoitoa laiduntamalla. Hanke pyrkii edistämään laidunnusta luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeillä alueilla. MALU-suunnittelu on viljelijöille vapaaehtoista ja ilmaista. Maatiloilta etsitään erityistukikelpoisia kohteita, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuudelle, maisemalle tai vesiensuojelulle. Suunnitelman kohteilla ei ole hoito- ja säilyttämisvelvoitetta, paitsi muinaismuistolain nojalla suojelluilla kohteilla. Kohteiden nostaminen esiin ja viljelijöiden tietoisuuteen edistää jo omalta osaltaan niiden säilymistä. Lisäksi halutaan rohkaista viljelijöitä hakemaan näiden kohteiden hoitoon erityistukia, jotta rahallinen korvaus tehdystä työstä johtaisi pitkäjänteiseen ja oikeanlaiseen hoitoon. Suunnittelualueelta kerättiin taustatietoja eri lähteistä. Selvitettiin suunnittelualueen toimivat tilat, voimassa olevat erityistukisopimukset, pohjavedet, perinnebiotoopit, muinaisjäännökset, kaavat, uhanalaisten lajien esiintymät, maisema- ja kulttuuriarvot, historia, luonnonsuojelu- ja Natura 2000 -alueet. Suunnittelun aloittamisesta tiedotettiin tiedotusvälineille huhtikuussa 2010. Suunnittelualueen tilallisille lähetettiin henkilökohtainen kirje, jossa kerrottiin suunnittelusta. Heihin otettiin myöhemmin yhteyttä myös puhelimitse, ja sovittiin maastokäynneistä. Maastotyöt tehtiin pääasiassa touko-kesäkuussa 2010. Käynnin aluksi tarkasteltiin viljelijän kanssa 26 Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Alueen maisemakuva on tasapainoinen. Pellot ovat säilyneet viljelyksessä ja rakennuskanta edustaa melko yhtenäistä, hyvin ominaispiirteensä säilyttänyttä, perinteistä maaseuturakentamista. Muhola. mahdollisia kohteita kartalta ja sen jälkeen käytiin niitä yhdessä läpi maastossa. Tilakäyntien yhteydessä käytävillä keskusteluilla on erittäin suuri merkitys suunnitelman onnistumiselle. Viljelijältä saatavat tiedot kohteiden historiasta ja nykykäytöstä ovat oleellisia yleissuunnittelussa. Viljelijä puolestaan saa tietoa erityistuista, omien kohteidensa arvoista sekä niiden hoidosta. Yleissuunnitelma on nimensä mukaisesti yleisluonteinen. Kohteiden yhteydessä on esitetty yleispiirteiset hoitosuositukset, mutta erityistukihakemuksia varten tarvitaan tarkemmat kohdekohtaiset hoitosuunnitelmat. Hoitomenetelmiä on kuvattu edellisessä kappaleessa 3. Niitä voi soveltaa hoitosuunnitelmaa laadittaessa. Hoitosuunnitelman voi tehdä itse tai teettää suunnittelijalla. Myös hoitosuunnitelma on erityistukikelpoinen kustannus. Pienialaisten kohteiden osalta täytyy varmistaa, täyttyykö erityistuen vaatima vähimmäispinta-ala. Yksittäisen lohkon pinta-alan tulee olla vähintään 5 aaria ja hakemukseen sisältyvien lohkojen yhteispinta-ala vähintään 30 aaria. Poikkeuksena pienialainen perinnebiotooppi, joka voi olla 5-30 aaria. Viljelijöiden kannattaa itsekin vielä miettiä, löytyisikö tilalta lisää potentiaalisia erityistukikohteita, sillä myös oma aktiivisuus ja halu kehittää jotain kohdetta voi nostaa sen erityistukikelpoiseksi. Enonkosken Karvilan ja Muholan maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma 27
6.2 Kohteet hoitosuosituksineen Jos kohde sijaitsee maisemallisesti näkyvällä paikalla, on siitä maininta. 1. Lehtolan metsäsaareke (kartta 2) Lehtipuustoinen saareke. Hoitosuositus: Pidetään puoliavoimena raivaamalla ja tarvittaessa harventamalla, suositaan pihlajia ja muita marjovia lajeja. 2. Lehtolan reunavyöhyke (kartta 2) Peltojen monimuotoiset reunavyöhykkeet. Hoitosuositus: Pidetään puoliavoimena raivaamalla ja tarvittaessa harventamalla, suositaan pihlajia ja muita marjovia lajeja. 3. Ruotsin metsäsaareke (kartta 2) Kookkaita haapoja kasvava saareke pellon keskellä. Hoitosuositus: Pidetään reunukset puoliavoimena raivaamalla, suositaan pihlajia ja muita marjovia lajeja. 4. Ruotsin reunavyöhyke 1 (kartta 2) Peltojen monimuotoiset reunavyöhykkeet. Hoitosuositus: Pidetään puoliavoimena raivaamalla ja tarvittaessa harventamalla, suositaan pihlajia ja muita marjovia lajeja. 5. Ruotsin reunavyöhyke 2 (kartta 2) Peltojen monimuotoiset reunavyöhykkeet ja peltotietä reunustava nuorten koivujen muodostama kuja. Hoitosuositus: Pidetään reunukset puoliavoimena raivaamalla ja tarvittaessa harventamalla, suositaan pihlajia ja muita marjovia lajeja. Koivukujan osalta raivataan alikasvosta. 6. Malilan metsälaidun (kartta 3) Havupuustoinen lihakarjan metsälaidun. Hoitosuositus: Harvennetaan tiheimpiä kohtia, etenkin kuusikoita. Pyritään sekapuustoiseen, hieman aukkoiseen metsärakenteeseen. Tukityyppi: Perinnebiotoopin hoito. 7. Pesolan vasikkahaka 1,4 ha (kartta 3) Käytöstä poistunut haka sijaitsee rinteessä kylätien varressa. Ylärinteessä kasvaa vanha harva männikkö ja alarinteessä ja peltojen välisellä kannaksella on nuorta tiheää sekapuustoa. Myös maisemallista merkitystä. Hoitosuositus: Laidunnus, nuoren puuston harvennus. Tukityyppi: Ei-tuotannollisten investointien tuki arvokkaan perinnebiotoopin alkuraivaukseen ja aitaamiseen sekä perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Mikäli laidunnus ei järjesty, voi pellon reunavyöhykkeellä ja vanhassa männikössä tehdä maisemaraivausta. 8. Pesolan metsälaidun 10,6 ha (kartta 3) Havupuuvaltainen nuorkarjan metsälaidun. Hoitosuositus: Laidunnus, puuston harvennus paikoin ja kehittäminen sekapuustoisemmaksi. Tukityyppi: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki. 9. Sorvalan pihapiiri 0,3 ha (kartta 2) Vanha asumaton pihapiiri Muholassa, kylätien varressa. Päärakennus purettu, talousrakennukset käytössä. Myös maisemallista merkitystä. Hoitosuositus: Pidetään pihapiiri niittämällä ja raivaamalla avoimena ja siistinä, etenkin rakennus-ten ympäriltä liian lähellä kasvavat pensaat ja puut pidetään poissa. Maitokoppi kunnostetaan. 28 Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
10. Sorvalan reunavyöhyke (kartta 2) Kylätien varressa sijaitsevan pellon reunavyöhyke. Myös maisemallista merkitystä. Hoitosuositus: raivaus. Pyritään monimuotoiseen ja monilajiseen, lehtipuuvaltaiseen puustoon. 11. Mäkelän reunavyöhyke (kartta 3) Koivuvaltainen pellon reunavyöhyke. Hoitosuositus: Raivaus. 12. Juhanalan kosteikko (kartta 4) Peltojen välissä ja puron varressa sijaitsevasta maanottopaikasta voisi kehittää luonnon monimuotoisuuskosteikon, jolla olisi myös vesiensuojelullista merkitystä, mikäli siihen lisäisi syvänvedenaltaan ja kierrättäisi viereisten peltojen ojavedet sitä kautta. 13. Juhanalan puustosaareke 0,09 ha (kartta 4) Saareke peltojen keskellä, reunoilla kasvaa yksittäisiä lehtipuita ja keskelle on ajettu täyttömaata ja kiviä. Hoitosuositus: lopetetaan maanajo, annetaan muodostua monimuotoinen lehtipuusto ja pensaikko, pidetään raivaamalla siistinä. Säästetään lahopuut. 14. Juhanalan reunavyöhyke (kartta 4) Pellon ja metsän reunavyöhyke on lehtipuuvaltainen. Peltojen välisellä osalla on kivirauniota. Hoitosuositus: Raivaus. Reunavyöhykettä voi pehmentää kaatamalla yksittäisiä havupuita pellon reunasta ja säästämällä esim. pihlajia ja muita matalakasvuisia, marjovia puita ja pensaita. 15. Juhanalan kiviraunio (kartta 4) Pitkänomainen kiviraunio peltojen välissä, peltotien varteen on jätetty rivi nuoria luontaisesti syntyneitä koivuja. Hoitosuositus: Raivaus. 16. Peltolan reunavyöhyke 0,9 ha (kartta 4) Kahden pellon välinen alue, jolla kasvaa istutuskuusia ja lehtipuustoa. Hoitosuositus: Pidetään puusto harvahkona, istutuskuusien lisäksi kasvatetaan monimuotoista lehtipuustoa ja pensaikkoa, suositaan mm. pihlajia ja muita marjovia lajeja. Raivaus ja tarvittaessa harvennus. 17. Lietolanmäen kiviraunio 0,2 ha (kartta 4) Kivisaareke, jolla kasvaa yksittäisiä puita ja pensaikkoa. Myös maisemallista merkitystä. Hoitosuositus: Raivaus, säilytetään monimuotoisuus, erityisesti marjovat lajit. 18. Lietolanmäen reunavyöhyke/kosteikko 0,45 ha (kartta 4) Reunavyöhyke on puuton. Takana on kosteikoksi muuttunut entinen maanottoalue. Myös maisemallista merkitystä. Hoitosuositus: Reunavyöhykettä voisi kehittää maisemallisempaan ja monimuotoisempaan suuntaan joko istuttamalla tai antamalla nousta luontaisesti yksittäisiä pihlajia, herukoita, tuomia jne. Kosteikon umpeenkasvu estetään tarvittaessa raivauksin ja kosteikkoa voisi myös kehittää monimuotoisemmaksi esim. kaivamalla matalia allikoita. Enonkosken Karvilan ja Muholan maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma 29
19. Rouvilan reunavyöhyke (kartta 5) Kylätien varren peltoja reunustava, vaihtelevan levyinen vyöhyke. Monilajinen, osin lahopuustoinen reunus, kiviaitaa ja kivirauniota. Tilalle tuovan tien niittyreunus, kylätien risteyksessä vanha maitokoppi sekä pieni puromainen oja, joka keväisin muodostaa pienkosteikon. Myös maisemallista merkitystä. Hoitosuositus: Raivataan, osin laidunnetaan. Säästetään vanhat maisemapuut, lahopuut, katajat, marjovat lajit. Niitto ja tarvittaessa raivaus, osin laidunnus. Ojan varteen olisi hyvä jättää uudistamaton ja lannoittamaton suojakaista. Maitokopin kunnostus. 20. Rouvilan metsälaidun 8,4 ha (kartta 5) Sekapuustoisia ja kuusivaltaisia osia sisältävä metsälaidun. Myös maisemallista merkitystä. Hoitosuositus: Laidunnus. Puustoa olisi edelleen hyvä paikoin harventaa, tavoitteena sekapuustoinen, myös pienaukkoja sisältävä laidun. Harvennustähteet korjataan pois. Tukityyppi: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki. 21. Niilolan metsälaidun 5,4 ha (kartta 5) Havupuuvaltainen metsälaidun, puron varressa lehtipuustoa. Hoitosuositus: Puuston harvennus ja kehittäminen sekapuustoiseen suuntaan, laidunnus. Tukityyppi: Perinnebiotoopien hoito. 22. Niilolan metsälaidun 2,6 ha (kartta 5) Havupuuvaltainen metsälaidun ulottuu Kolvosen rantaan. Hoitosuositus: Puuston harvennus ja kehittäminen sekapuustoiseen suuntaan, laidunnus. Tukityyppi: Perinnebiotoopien hoito. 23. Niilolan reunavyöhyke (kartta 5) Pellon kivinen ja lehtipuustoinen reunavyöhyke ja lehmien puustoinen laidunkulmaus. 24. Makkolantien risteyksen reunavyöhyke (kartta 6) Näkyvällä paikalla Makkolaan kääntyvän tien risteyksessä sijaitsevat peltolohkot, joilla on lehtipuustoiset reunavyöhykkeet. Pellon reunassa on myös vanha lato. Myös maisemallista merkitystä. Hoitosuositus: Pidetään reunus raivaamalla monimuotoisena, korostetaan maisemamäntyä, säästetään erityisesti pihlajia, katajia ja lahopuita. Kunnostetaan lato. 25. Ollilan laidunhaka 2 ha (kartta 6) Muholantien ja Makkolaan kääntyvän tien risteyksessä sijaitsevat niityiksi muuttuneet entiset pellot, joita on laidunnettu viimeksi lihakarjalla. Niittyjä reunustavat monilajiset ja vaihtelevan ikäiset lehtipuurivit, joihin on muodostunut myös lahopuustoa. Niityllä kasvaa yksittäisiä puita, mutta nuorta pensaikkoa on noussut laidunnuksen loppumisen jälkeen ja se uhkaa niittykasvillisuutta. Myös maisemallista merkitystä. Hoitosuositus: Laidunnus ja tarvittaessa vesakon raivaus. Tukityyppi: Ei-tuotannollisten investointien tuki arvokkaan perinnebiotoopin alkuraivaukseen ja aitaamiseen sekä perinnebiotooppien hoidon erityistuki. 26. Karhusuon ladonympärys 0,15 ha (kartta 6) Metsän keskellä sijaitsevan pellon reunassa on vanha kookas lato, jonka ympärillä kasvaa mm. runsaasti haapoja. Hoitosuositus: Raivataan ladon ympäriltä liian lähellä kasvavat puut ja pensaat. Pidetään ladon ympärys ja pellon reunus raivaamalla puoliavoimena, puustoltaan monilajisena ja monimuotoisena. Hoitosuositus: laidunnus ja reunuksen raivaus puoliavoimeksi, monimuotoiseksi. Suositaan mm. pihlajia, katajia, marjovia pensaita. 30 Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
27. Anttilan reunavyöhyke (kartta 6) Haponmäen laella pellolta aukeavat komeat kaukomaisemat. Peltoa reunustaa kauttaaltaan kiviraunio, jonka takana kasvaa monimuotoinen puusto, paitsi naapurin rajalla kiviraunion takana on peltoa. Tilalle tuovan tien varressa, entisen laidunpellon reunassa on pienialainen harmaalepikko, jossa on myös lahopuuta. Hoitosuositus: Raivaus, kiviraunion edusta pidetään avoimena ja kiviraunion takana säästetään etenkin pihlajia, katajia, marjovia pensaita ja lahopuita. 28. Peltokulman haka 0,65 ha (kartta 6) Kahden pellon välisessä notkelmassa sijaitseva laidunhaka, jonka länsiosassa kasvaa harmaalepikko ja itäosassa on avointa niittyä, joka on alkanut kasvamaan umpeen. Entistä nautojen laidunta laiduntaa nyt pari ponia. Hoitosuositus: Laidunnus, pensaikon raivaus navetan puoleisesta päästä ja myös harmaalepikkoa voi harventaa. Tukityyppi: Ei-tuotannollisten investointien tuki arvokkaan perinnebiotoopin alkuraivaukseen ja aitaamiseen sekä perinnebiotooppien hoidon erityistuki. 29. Juholan haka (kartta 7) Hevoshaka on laidunkäytössä. Hoitosuositus: Laidunnus, nuorta koivikkoa voi hieman harventaa nykyisestä. Tukityyppi: Perinnebiotooppien hoidon erityistuki. 30. Juholan metsälaidun (kartta 7) Metsälaitumella lehmät laiduntaneet viimeksi 1990-luvun alussa. Harmaalepikkoa, pientä pihlajaa, suuria mäntyjä, pensaskerroksessa runsaasti vadelmaa. Sammaloituneita kaskiraunioita. Hoitosuositus: Raivataan pihlajia ja harvennetaan harmaalepikkoa. Aloitetaan laidunnus. Tukityyppi: Ei-tuotannollisten investointien tuki arvokkaan perinnebiotoopin alkuraivaukseen ja aitaamiseen sekä perinnebiotooppien hoidon erityistuki. 31. Juholan reunavyöhyke (kartta 7) Mäntyjä kasvava hiekkainen, ketomainen reunavyöhyke. Hoitosuositus: Raivaus. 32. Vääränrannan reunavyöhyke 1 (kartta 7) Pellon ja Vääränjärven rannan välissä pensaikkoinen rantakaista, jolla on myös vesiensuojelullista merkitystä. Hoitosuositus: Harvennetaan puustoa ja pidetään pensaskerros matalana, jotta näkymät talolta järvelle pysyvät auki. Rangat korjataan pois. 33. Vääränrannan reunavyöhyke 2 (kartta 7) Osittain kahden pellon välinen kiviaita sekä lehtipuuvaltainen reunavyöhyke pellon päässä. Hoitosuositus: kiviaita pidetään kunnossa ja puusto pidetään raivauksilla lehtipuuvaltaisena, monimuotoisena, säästetään lahopuut, marjovat pensaat, katajat. 34. Vääränrannan puukujanne (kartta 7) Lehtikuusikujanne talolle tuovan tien varressa. Hoitosuositus: Pidetään aluskasvillisuus matalana raivaamalla/niittämällä. 35. Vääränrannan metsälaidun (kartta 7) Entinen lehmien laidunhaka kumpareella kahden pellon välissä. Osalla aluetta on istutuskoivikko Hoitosuositus: Aloitetaan laidunnus uudelleen, tarvittaessa raivausta. Tukityyppi: Ei-tuotannollisten investointien tuki arvokkaan perinnebiotoopin alkuraivaukseen ja aitaamiseen sekä perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Enonkosken Karvilan ja Muholan maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma 31
36. Vääränrannan kosteikko (kartta 7) Pellon kulmauksessa notkelmassa olisi hyvä kosteikon paikka. Mikäli valuma-alueesta vähintään 20% on peltoa ja kosteikon pinta-alaksi saadaan vähintään 0,5% valuma-alueesta, voidaan kosteikko toteuttaa maatalouskosteikkona ja siihen voi hakea ei-tuotannollisten investointien tukea monivaikutteisen kosteikon perustamiseen sekä monivaikutteisen kosteikon hoidon erityistukea. 37. Piikkilänmäen reunavyöhyke (kartta 8) Kylämaisemassa keskeisellä paikalla sijaitsevan pellon reunavyöhykeellä on kivirauniota ja ladottua kiviaitaa ja mm. vanhoja lehtikuusia ja vanha riihi. Myös maisemallista merkitystä. Hoitosuositus: Raivauksin pidetään reunus siistinä ja monimuotoisena. Säästetään katajia, pihlajia ja marjovia pensaita. 38. Piikkilänmäen koivukuja (kartta 8) Talolle tuovan koivukujan toisella puolella kasvaa lähes yhtenäinen koivurivi, toisella puolella on puhelinpylväistä johtuen vain muutama puu. Myös maisemallista merkitystä. Hoitosuositus: Täydennetään toisen puolen koivurivin aukkoihin puita. Jos puhelinkaapeli joskus puretaan, istutetaan toinenkin puoli koivukujasta täyteen. Pidetään aluskasvillisuus matalana niittämällä ja tarvittaessa raivaamalla. 39. Hämeenmäen reunavyöhyke 1 (kartta 8) Peltojen välissä rinteessä kapea puustoinen laidunkaista, jolla kasvaa koivuja ja mäntyjä. Pienestä koosta johtuen laidunnettu pellon yhteydessä. Hoitosuositus: Laidunnus, tarvittaessa raivaus. 40. Hämeenmäen haka (kartta 8) Pellon alapuolella rinteessä pienialainen laidunhaka, jonka reunamilla kasvaa mäntyjä ja keskellä on avointa niittyä. Hoitosuositus: Laidunnus. Pelloista erilleen aidattuna voisi toimia esim. vasikkahakana. Pienestä koosta johtuen voi laiduntaa myös laidunpellon yhteydessä. edistämisen erityistuki tai perinnebiotooppien hoidon erityistuki. 41. Hämeenmäen reunavyöhyke 2 (kartta 8) Reunavyöhyke on lehtipuustoinen ja peltoa reunustaa matala kiviraunio. Pienialainen kausikosteik-ko, mahdollisesti lähde. Hoitosuositus: Laidunnus ja/tai raivaus. 42. Hämeenmäen metsälaidun (kartta 8) Mäntyjä ja koivuja kasvava laidunkumpare pellon reunassa. Hoitosuositus: Laidunnus. Pelloista erilleen aidattuna voisi toimia esim. vasikkahakana. Pienestä koosta johtuen voi laiduntaa myös laidunpellon yhteydessä. edistämisen erityistuki tai perinnebiotooppi-en hoidon erityistuki. 43. Hämeenmäen puukuja (kartta 8) Tilalle tuovan tien varressa molemmin puolin kasvaa kapea puurivistö. Luontaisesti syntynyttä puustoa voi kehittää puukujaksi raivaamalla ja harventamalla, mutta liian säännönmukaiseen lopputulokseen ei kannata pyrkiä. Kuja toimii myös tuulensuojana. Pellon reunavyöhykkeellä puusto on lehtipuuvaltaista, pääasiassa koivuja. Osalla matkaa kasvaa kookkaita lehtikuusia. Hoitosuositus: Raivaus ja harvennus. 32 Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
44. Hämeenmäen kosteikko (kartta 8) Mutkittelevauomainen pellon oja pientareineen voisi muodostaa pienialaisen maatalouskosteikon. Hoitosuositus: Säilytetään uoman luontainen muoto, pientareiden niitto/raivaus ja poiskorjuu syksyllä. 45. Rahilammen reunavyöhyke (kartta 8) Pellon reunus ja siihen liittyvä entinen metsälaidun sijaitsevat hiekkaisen rinnepellon etelään suun-tautuvassa yläreunassa. Reunuksella on ketomaista kasvillisuutta ja männikköä. Laidunmetsä on vähitellen kasvamassa umpeen. Hoitosuositus: Raivausta, jotta ketokasvillisuus ei tukahdu ja laidunmetsän avara yleisilme säilyy. Säästetään erityisesti lahopuut, katajat ja marjovat pensaat ja puut. 46. Harjulan haka (kartta 8) Entinen laidunhaka pellon reunassa. Pellon reunassa kasvaa kookasta haavikkoa ja lakiosassa on avointa niittyä. Hoitosuositus: Raivausta ja niittyosalla myös niitto. Raivaus- ja niittotähteet korjataan pois niityltä. 47. Kivelän haka 1, 1,55 ha (kartta 7) Harmaaleppähakaa on laidunnettu hiehoilla 1990-luvun alusta 2000-luvun alkupuolelle. Haka on hyvärakenteinen ja kasvillisuudessa on myös niityn piirteitä. Hoitosuositus: Aloitetaan laidunnus uudestaan. Tukityyppi: Ei-tuotannollisten investointien tuki arvokkaan perinnebiotoopin alkuraivaukseen ja aitaamiseen ja perinnebiotooppien hoidon erityistuki. 48. Kivelän haka 2 0,25 ha (kartta 7) Entinen vasikkahaka, jossa kasvaa mm. komea maisemamänty. Alue jatkuu pellon reunavyöhykkeenä. Hoitosuositus: Molempia avarretaan raivaamalla ja voitaisiin mahdollisesti laiduntaa laidunpellon yhteydessä. 49. Kivelän kivisaareke 0,1 ha (kartta 7) Saareke pellon keskellä muodostuu kivirauniosta ja sen päällä kasvavasta lehtipuustosta. Hoitosuositus: Pidetään monimuotoisena raivaamalla, säästetään marjovia lajeja. 50. Notkolan haka ja reunavyöhyke (kartta 9) Pihapiirin tuntumassa, kahden pellon välissä on entinen laidunhaka. Jyrkästä rinteestä johtuen alueen laidunnus on hankalaa. Alue jatkuu pellon reunavyöhykkeenä pienen lammen ja pellon välissä. Hoitosuositus: Nuorta lehtipuustoa raivataan. Lammen rantakaistaleelta voi varovasti vähentää puustoa näkymien avaamiseksi. Vaihtoehtoisesti, mikäli pellolle perustetaan suojavyöhyke, voidaan rantakaistale liittää siihen. 51. Notkolan suojavyöhyke (kartta 9) Rinteessä ja alavalla maalla lammen rannassa sijaitseva kapea pelto. Hoitosuositus: Perustetaan suojavyöhykkeeksi. Suojavyöhykkeeseen voidaan liittää kapea kaista pellon ja lammen välissä. Tukityyppi: suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon erityistuki. 52. Notkolan metsälaidun (kartta 9) Entinen luonnonlaidun, jolle on laidunnuksen loppumisen jälkeen istutettu koivikkoa ja sen alle on nousemassa luontaista alikasvoskuusikkoa. Kasvillisuudessa niittylajistoa jäljellä, vadelma vallitsee pensaskerroksessa. Hoitosuositus: Puuston harvennus, laidunnus. Tukityyppi: Ei-tuotannollisten investointien tuki arvokkaan perinnebiotoopin alkuraivaukseen ja aitaamiseen sekä perinnebiotooppien hoidon erityistuki. Enonkosken Karvilan ja Muholan maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma 33
53. Notkolan reunavyöhyke 1 (kartta 9) Pellon laidoilla ja paikoin kahden pellon välissä sekapuustoinen kapea reunavyöhyke. Taustalla metsää sekä tuore hakkuuaukko. Hoitosuositus: laidunnetaan laidunpellon yhteydessä ja/tai raivataan. 54. Notkolan reunavyöhyke 2 (kartta 9) Sekapuustoinen reunavyöhyke pellon ja metsän välissä. Hoitosuositus: laidunnetaan laidunpellon yhteydessä ja/tai raivataan. 55. Kalliomäen reunavyöhyke 1 (kartta 9) Kahden pellon välinen, lehtipuustoa kasvava kivinen reunavyöhyke. Muodostaa viereisen luonnonhoitopellon kanssa eläimille ympäristöstä poikkeavan monimuotoisen elinympäristön. Hoitosuositus: Raivaus. 56. Kalliomäen reunavyöhyke 2 (kartta 9) Kylätien varren pellon reunavyöhyke, jossa lehtipuustoa ja jälkiä aiemmasta laidunnuksesta. Myös maisemallista merkitystä. Hoitosuositus: Pidetään raivauksin monilajisena ja monimuotoisena. 57. Kalliomäen pihapiiri 0,25 ha (kartta 9) Kylätien varressa sijaitseva entinen torpan pihapiiri, jossa on niittyä sekä vaahteroita, omenapuu, syreeni ja marjapensaita. Rakennusten jäänteet hävinneet. Myös maisemallista merkitystä. Hoitosuositus: Kulttuuripiirteiden säilyttäminen. Avoimen niittyosan niitto ja niittotähteen poiskorjuu. Pusikon raivaus, jotta pihapiiri ei kasva umpeen. Pihapuiden ja pensaiden hoitoleikkaus, jotta säilyvät elossa. 58. Hepoharjun pihapiiri (kartta 10) Hepoharju sijaitsee Kerimäen puolella, Enonkoski- Kerimäki-tien varressa. Se on maakunnallisesti arvokas, rakennushistoriallinen ja historiallinen kohde. Hepoharju on entinen rustholli, joka on toiminut myös kestikievarina. Päärakennus on 1800-luvulta. Nykyään paikka on asumaton. Myös maisemallista merkitystä. Hoitosuositus: Pidetään pihapiiri niittämällä ja raivaamalla avoimena. Pihakuuset, syreenit ja muu puutarhakasvillisuus säilytetään. 59. Hepoharjun reunavyöhyke (kartta 10) Kapea reunavyöhyke kahden pellon välissä. Myös maisemallista merkitystä. Hoitosuositus: pidetään raivauksilla harvahkona, lehtipuuvaltaisena, monimuotoisena. Säästetään lahopuut, marjovat pensaat, katajat. 60. Hietalan reunavyöhyke 1 (kartta 1) Savonlinnassa, Haukiniemen maakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella sijaitseva lehtipuustoinen reunavyöhyke. Hoitosuositus: pidetään raivauksilla lehtipuuvaltaisena, monimuotoisena, säästetään lahopuut, marjovat pensaat, katajat. 61. Hietalan reunavyöhyke 2 (kartta 1) Savonlinnan Haukiniemessä, osin maakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella sijaitseva lehtipuustoinen reunavyöhyke. Hoitosuositus: pidetään raivauksilla lehtipuuvaltaisena, monimuotoisena, säästetään lahopuut, marjovat pensaat, katajat. 34 Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
Kirjallisuus Hentinen Teemu ja Pursiainen Markku (toim.) 2004: Ylä-Enonveden vesistöalueen veden laadun muutokset ja nykytila. Etelä-Savon ympäristökeskuksen monistesarja 57. ISBN 952-99171-6-3 (nid.). ISBN 952-99171-7-1 (PDF). Hänninen-Valjakka Kirsi 1998: Etelä-Savon perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 87. Etelä- Savon kirjapaino Oy. Kananoja Tapio 2005: Kallioperän suojelu- ja opetuskohteita Etelä-Savossa. Suomen ympäristö 800. Ympäristöministeriö. Kovanen, Luostarinen ja Lahdenvesi-Korhonen: Koppelj, sarani ja kokkitalli. Opas maatalouden rakennusperinnön vaalimiseen Etelä-Savossa. Pro- Agria Etelä-Savo. Maa- ja metsätalousministeriön oppaat maatalouden ympäristötuesta 2007: -Maatilan luonnon monimuotoisuuskartoitus. Maa- ja metsätalousministeriön oppaat maatalouden ympäristötuen erityistuista 2007: -Luonnon ja maiseman monimuotoisuus, Perinnebiotoopit. -Monivaikutteisen kosteikon hoito. -Pohjavesialueiden peltoviljely. -Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito. Linkkejä www.ymparisto.fi/esa/niittynakymia Erityistukien esittelytilat Etelä-Savossa www.ymparisto.fi/ksu/harkaasarvista Härkää sarvista -luonnon ja maiseman hoitoa laiduntamalla www.ymparisto.fi -> luonnonsuojelu -> lajien suojelu-> vieraslajit www.kotiniitty.net Tietoa perinnemaisemista, niiden hoidosta, rahoituksesta ym. www.laidunpankki.fi Tietoa maisemalaidunnuksesta, laiduntajien ja kohteiden hakupalvelu www.luontoportti.com Tietoa kasveista ja eläimistä www.mavi.fi -> viljelijätuet -> ohjeet ja oppaat -> ympäristötuen erityistukien oppaat www.nba.fi/ Museovirasto, arkeologia, muinaisjäännösten hoito www.birdlife.fi -> Julkaisut ja tuotteet. Esitteet ja näyttelyt. Tietoa linnuista www.rky.fi Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluopas. Suomen ympäristö 591. Ympäristöministeriö 2002. Mielonen Asko 1993: Vanhan Kerimäen historia osa 1. Gummerus Kirjapaino Oy Pohjannoro Lauri 1978: Kerimäen kirkon vaiheilta. Savonlinnan Kirjapaino Oy. Pohjannoro Lauri 1990:Vanhan Kerimäen historia osa 2. Gummerus Kirjapaino Oy. Puustinen Markku ym. 2007: Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus. Suomen ympäristö 21/2007. Suomen ympäristökeskus. Enonkosken Karvilan ja Muholan maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma 35