Juhani Koponen 26.11.2004 SUOMEN UUSI KEHITYSPOLITIIKKA JA SUOMEN KEHITYSAVUN HISTORIA SUOMEN KEHITYSPOLITIIKAN SUURIA MUUTOSLINJOJA Kehitysyhteistyöstä (avusta) laajempaan kehityspolitiikkaan (sekä kehitysmaissa että Suomessa) Valtiojohtoisuudesta markkinavetoisuuteen ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen Siirtymä yhteiseen politiikkarintamaan (Maailmanpankki, EU) mutta suomalaisen lisäarvon kaipuu palaa Parempaa ehkä mutta onko riittävää? 1 2 LUENNON AIHEITA Suomen uusi kehityspolitiikka (-2004), kehitysyhteistyö/apu sen yhtenä osana Politiikan johdonmukaisuus (koherenssi) Kehitysyhteistyö: avun määrä, suuntaaminen ja tuloksellisuuden nostaminen Suomalainen lisäarvo - mitä se on? Suomen kehitysavun historia: developmentalismi ja instrumentalismi Opettaako historia meille jotain? KV. KEHITYSPOLITIIKKA - PÄÄMÄÄRÄT YK:n vuosituhattavoitteet ja vuosituhatjulistus yhteisiä päätöksiä vai donoreiden hiljaista sanelua Päätavoitteena köyhyyden vähentäminen ( äärimmäisen köyhyyden poistaminen ) Köyhyys periaatteessa laajasti ymmärretty, käytännössä päähuomio tuloköyhyyteen Globalisaation, köyhyyden vähentämisen ja kehityksen suhde kunnolla analysoimatta 3 4 KV. KEHITYSPOLITIIKKA - KEINOT Vastuu kehitysmailla, kumppanit tukevat Köyhyyssuuntautunut talouskasvu, globalisaatioon osallistuminen, kaupan esteiden vähentäminen Hyvä politiikka ja hyvä hallinto Maailmanpankki (Dollar ym.): apu tuottaa tuloksia vain hyvän politiikan ja hyvän hallinnon maissa Hyvä politiikka : vakaa makrotalous, talouden avoimuus, satsaus inhimillisen pääomaan, omistusoikeuksien suoja, jne. SUOMEN UUSI KEHITYS(MAA)POLITIIKKA 1996 kehitysyhteistyön periaatepäätös 1998 kehitysmaapolitiikan linjaus 2001 kehitysmaapolitiikan toiminnallistaminen 2004 kehityspoliittinen ohjelma Kehitysyhteistyöstä/avusta yksi kehitys(maa)politiikan väline Pyrkimyksenä eri politiikkalohkojen keskinäinen johdonmukaisuus 5 6
SUOMEN KEHITYSPOLITIIKAN TAVOITTEITA JA KEINOJA Maailmanlaajuisen turvallisuuden lisääminen Laajan köyhyyden vähentäminen Ihmisoikeuksien kunnioituksen ja kansanvallan edistäminen Globaalien ympäristöongelmien ehkäiseminen Taloudellisen vuorovaikutuksen lisääminen Keinoina politiikkakoherenssi ja kehitysyhteistyö, vuoropuhelu, kaupallinen ja taloudellinen vuorovaikutus, jne. 7 KEHITYSPOLIITTINEN OHJELMA 2004 Osallistava keskustelu syksyllä 2003, Vanhasen hallitus hyväksyi 5.2.2004 Kansainvälisen valtavirran kehitysajattelun suomalainen sovellutus Peruslinjaukset ennallaan, uusia painotuksia Tavoitteiksi vuosituhattavoitteet, keinoina markkinavetoisuus ja globalisaatioon osallistuminen Painoa suomalaiseen lisäarvoon mutta mistä se löytyy? 8 SUOMI GLOBAALINA KUMPPANINA Nostaa kehitysyhteistyömäärärahojaan 0.44 %:iin bktl:sta 2007, tavoitteena 0.7 % 2010, osallistuu velkajärjestelyihin Parantaa kehitysyhteistyön tehokkuutta, tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta Edistää talouskasvua ja oikeudenmukaista tulonjakoa kehitysmaissa Vahvistaa köyhimpien maiden vaikutusmahdollisuuksia ja kauppa- ja neuvottelukapasiteettia Lisää tietotekniikan saatavuutta kehitysmaissa 9 KEHITYSPOLITIIKAN JOHDONMUKAISUUS Vaaditaan Suomelta (ja EU:lta) johdonmukaista toimintaa kaikilla lohkoilla jotka vaikuttavat kehitysmaihin (turvallisuus-, ihmisoikeus-, kauppa-, ympäristö-, maatalous-, siirtolaisuus- jne. politiikka) Demokratia, tasa-arvo, ympäristön huomioonottaminen läpileikkaavina teemoina Laaja kehitysrahoituskäsite - kehitysyhteistyö/apu kehityspolitiikan yksi instrumentti jolla vahvistetaan kehityksen edellytyksiä (investoinnit, kauppa) Eturistiriidat tunnustettava (KPO 2004) - mutta mikä ratkaisuksi? Riittääkö kehitystietoisuuden nosto? 10 SUOMEN UUSI KEHITYS- YHTEISTYÖPOLITIIKKA Tarkoitus vaikuttaa kehitysmaiden politiikkaan (mutta ehdollistamisesta valikoivuuteen - perustuu maiden omiin PRSP-köyhyyden vähentämisstrategioihin) Keskittäminen köyhiin tuloksia lupaaviin maihin ( hyvän politiikan maat) Keskittyminen valituille sektoreille (kolme per maa - suomalainen lisäarvo?) Sektoriapu, budjettituki kasvamassa Tarkoitus auttaa köyhempiäkin kehitysmaita integroitumaan maailmantalouteen SUOMEN KEHITYSAVUN NOUSU JA LASKU Suomen kehitysyhteistyömäärärahat: v. 2004 546 meur 0.37 % bktl:sta v. 2003 507 meur 0.35 % bktl:sta Kehitysyhteistyön maksatukset: v. 2002 470 musd - 0.35 % bktl:sta v. 2001 434 meur 0.32 % bktl:sta maksatukset ylimmillään ja alimmillaan: v. 1991 633 meur 0.80 % bktl:sta v. 1994 255 meur 0.31 % bktl:sta 11 12
KEHITYSYHTEISTYÖN MÄÄRÄRAHAT 1990-2004 TAVOITTEITA JA KESKUSTELUA 0.7 % 2010, jos talouskehitys antaa mahdollisuuden 0.44 % v. 2007 (hallitus) 0.25 % - valtiovarainministeriö epävirallisesti Erimielisyydet enemmänkin puolueiden sisällä kuin niiden välillä Julkinen mielipide haalea, kansalaisyhteiskunta kesy 13 14 TOIMINNALLISTAMISPÄÄTÖS 2001 / KP. OHJELMA 2004 Aloite maavalinnassa takaisin (kehitys)poliittiseen päätöksentekoon Pitkäaikaiset yhteistyömaat / muut Pitkäaikaisissa vaikutetaan politiikkaan (dialogi) Pitkäaikaisten kriteereinä: tarve (köyhyys), kehitystahto (sitoutuminen köyhyyden vähentämiseen talouskasvun kautta), markkinasuuntauminen, tuloksellisuus Hankeavusta enemmän kohti sektori- ym. ohjelmia ja budjettitukea PITKÄAIKAISET YHTEISTYÖMAAT Kahdenkeskistä lahja-apua yritetään keskitettää käytännössäkin - Afrikkaan, 60 % kahdeksaan maahan, vähintään 10 meur per maa/vuosi Keskituloiset ajetaan alas: Egypti, Namibia, Peru (siirtymä yksityissektorin yhteistyöhön, miten?) Apu jatkuu ja kasvaa: Etiopia, Kenia, Mosambik, Nicaragua, Sambia, Tansania, Vietnam Tarkkailuluokalla: Nepal Määräaikaiset : Etelä-Afrikka (2010 asti), Afganistan (2008), palestiinalaisalueet, L-Balkan (2007), Itä- Timor (2005), Irak tulossa 15 16 SUOMI KEHITYSPOLITIIKASSA Ei vain julkinen valta vaan myös yritykset, kansalaisyhteiskunta, etujärjestöt jne. Yrityksiä rohkaistaan toimimaan myös köyhemmissä maissa, haetaan kumppanuuksia julkisen ja yksityisen sektorin välillä Korkotukiluottojen ehtoja höllennetään, pyritään ulottamaan köyhiin maihin Kansalaisjärjestöjen ky-työhön lisävaroja YRITYSTEN ROOLI KEHITYSPOLITIIKASSA Kauppa, investoinnit --> talouskasvu, kehitys Yrityksillä oltava itsellään kilpailukykyisiä tuotteita ja voimavaroja köyhyyden vähentämisohjelmiin ja yhteiskuntavastuuta Kehitysyhteistyöllä turvataan yritysten ja investointien toiminnan edellytykset Kumppanuuksia kehitetään nykyisten työ- ja rahoitusmuotojen puitteissa Finnfundin investointirahoitusta köyhempiinkin maihin 17 18
KORKOTUKILUOTOT Markkinavetoinen instrumentti - vientiluottoja joilla kehitysvaikutus ja joiden korkoa maksetaan kehitysyhteistyövaroista Viime vuosina rahaa varattu paljon enemmän kuin yritykset ovat halunneet käyttää, käyttöaste nyt paranemassa Valtaosa suuntautunut Kiinaan, pyritään ohjaamaan myös muualle (Vietnam, Costa Rica) Saa jälleen käyttää mille sektorille hyvänsä (välillä pyrittiin rajaamaan ympäristö- ja sosiaalialalle) KANSALAISYHTEISKUNTA KEHITYSPOLITIIKASSA Kansalaisyhteiskunta = (kehitysyhteistyötä harjoittavat) kansalaisjärjestöt? Kansalaisjärjestöt nähdään valtion kumppaneina, kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnan vahvistajina (demokratia, ihmisoikeudet, konfliktien ehkäisy) Hallituksen kansalaisjärjestökumppanuus - yhteisesti sovitut sisältö- ja laatupäämäärät Kansalaisjärjestömäärärahat nostetaan 14 %:iin varsinaisesta ky-työstä, pitkäaikaisiakin sopimuksia Omarahoitusosuutta voidaan laskea jopa 15 %:iin 19 20 SUOMALAINEN LISÄARVO Lisäarvo mihin? Muihin avunantajiin vai kumppanimaalle? Suomalaisten firmojen sponsorointi? Suomen mallin vienti? Suomen oma kehityshistoriallinen kokemuspohja (ryysyrannasta hyvinvointivaltioon) ja arvot (sukupuolten ym. tasa-arvo, yksityissektorin pyörittämä talouskasvu, tasaava tulonjako) Suomen vahvuudet ja osaaminen (perusopetus ja terveys, vesi, metsätalous, tietoyhteiskunta ) LINJAUKSEN ARVOINTIA Perusvire entistäkin markkinamyönteisempi - kuinka yritykset vedetään kehitystoimintaan (Nokia, Wärtsilä vs. pk-yritykset)? Miten globalisaation edut voidaan jakaa köyhille markkinoiden kautta? Kansallisvaltion, verotuksen rooli? Mitä yritysten yhteiskuntavastuu tarkoittaa globalisaation oloissa? Miten ympäristö otetaan huomioon? 21 22 AVUN KYSYMYSMERKKEJÄ Onko avun volyymi kääntynyt pysyvästi nousuun? EU: tavoite 2006: 0.39 %, Suomen 2007: 0.44 % - miten saavuttaa 0.7 % 2010? Kuinka paljon lisäapua tarvitaan vuosituhattavoitteiden toteuttamiseen? 55 --> 75 musd? Kaksin/kolminkertaisesti nykyisestä? Voidaanko oikeasti arvioida? Mitä vuosituhattavoitteiden toteuttaminen merkitsisi? Koska köyhyys hallinnassa? 23 KEHITYSPOLITIIKAN KYSYMYSMERKKEJÄ Yritykset kehityspoliittisina toimijoina? (Voiko työn ja pääoman kansallinen liitto muuttua globaaliksi? Onko koko liittoa enää? Entä kaupallisesti mielenkiinnottomat maat?) Miten ratkaista Suomen (ja EU:n) ja kehitysmaiden ilmeiset eturistiriidat? Esim. maataloustuet Miksi keskittää toimet ja apu samoihin hyvän politiikan maihin? (vrt. laskevat tuotokset) - apupoliittinen työnjako? Mitä tehdään huonon politiikan maille ja niiden kansoille? Entä modernisoituville maille? (vrt. ilmastonmuutos) 24
SUOMEN KEHITYSAVUN HISTORIAN KÄÄNNEKOHTIA 1961 - Kansainvälisen kehitysavun komitea (kehitysapu Suomen valtion agendalle) 1965 - Kehitysaputoimisto UM:n poliittiseen osastoon (kehitysapuhallinnon alku) 1972 - UM:n kehitysyhteistyöosasto (KYO) kehitysapuhallinnon vakiintuminen) 1977-78 - Määrärahojen nopea kasvu alkaa 1991-92 - Lama ja leikkaukset SUOMEN KEHITYSAVUN HISTORIALLISET VAIHEET 1970-luvun alku: muodostumisvaihe 1972-1991 Pohjoismais/kansallinen vaihe 1991 EU/globalisaatiovaihe developmentalismi vs. instrumentalismi 25 26 MUODOSTUMISVAIHE alusta 1970-luvun alkuun diplomaattinen developmentalismi, 0.7 YK:sta avun hallinnollinen ja finanssipohja lasketaan, avun määrä symbolinen perusta tulevalle poliittinen instrumentalismi (pohjoismaisuus Suomen läntisen profiilin korottajana) harvat päätöksentekijät ja toimijat (Iloniemi, Ahtisaari, UM) monenkeskisestä kohti kahdenkeskistä apua ensimmäiset projektit, metsäala: Intian Himalaja, Tunisia pohjoismainen, opetusala: Tansania Tansania, Vietnam, Sambia määriteltiin päävastaanottajamaiksi muutama projektimaa muutamat yhtiöt kiinnostuneita (Metex, Jaakko Pöyry) 27 28 POHJOISMAIS/KANSALLINEN VAIHE 1972-1991, kansallisten etujen painotus määrärahat kasvavat (ensin hitaasti, 80-luvulla nopeasti) viiteryhmänä Pohjoismaat taloudellinen instrumentalismi (vienninedistäminen) etualalle lisää kahdenkeskistä apua, suomalaisresursseja kehitysluotot käyttöön, muutetaan lahjoiksi lisää kaupallisesti kiinnostavia vastaanottajamaita IDB 1977, Finnfund 1979, korkotuki 1987 -developmentalismin vastaisku: (DAC, MP) periaateohjelma 1974, Janssonin komitea 1976-78 maaohjelmointi, suunnittelukäytännöt, laatu, kestävyys, gender lisää kansalaisjärjestöapua (Kepa 1984) maavalinnan päävaiheet: 1979: Egypti, Kenia, Sri Lanka päävastaanottajiksi 1982: 15 vastaanottajaa (eri kategoroita) 1980-luku: hiljaiset valinnat: Indonesia, Kiina suuryhtiöt (ja pienemmät) kiinnostuneita julkinen mielipide, poliitikot kiinnostuneita 29 30
EU/GLOBALISAATIOVAIHE 1991 määrärahojen lasku ja tasaantuminen, nyttemmin lievä nousu viitekohtana EU:n keskiverto kansalliset edut erilaiset globalisaation aikana - ei tarvetta vanhakantaiseen poliittiseen tai taloudelliseen instrumentalismiin (EU, globaali työnjako) taustalla pettymys avun kehitystuloksiin perinteistenkin vastaanottajien ansaittava apu pettymys avun taloudellisinstrumentaalisiin tuloksiin leikkaukset vahvistivat developmentalismia: (ohjeistoja, pehmohankkeita, osallistamista) kaupallinen instrumentalismi: korkotuki, Finnfund, nyttemmin yrityskumppanuus uusi poliittinen instrumentalismi 1990-luvulla: avun käyttö diplomaattisen kosketuspinnan laajentamiseen ( määräaikaiset kohdemaat), nyt väistymässä? 31 32 HISTORIAN OPETUKSIA? historia: opettaja vai reportteri kehityspolitiikka itsekriittistä, muuttuvaa, etsii jatkuvasti opetuksia opetukset : menettelytapojen vai toiminnan perusteiden muutokset? suuri linja: developmentalistisen aineksen painottuminen viime vuosina instrumentalistiset voimat silti voimakkaat mentaaliset vaikutukset Suomi sivistysmaana? 33