KIRJALLINEN KYSYMYS 944/2006 vp Työeläkkeen menetyksen korvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Uuden eläkelain voimaan tullessa mahdollistui työeläkkeelle pääsy 63 vuoden iässä ilman, että menettäisi ansaitun eläkkeen. On tapauksia, joissa henkilö on saanut yksityisen eläkesäätiön eläkettä uuden lain tullessa voimaan ja eläkkeensaaja on täyttänyt 63 vuotta. Hänellä olisi lain mukaan ollut oikeus työeläkkeeseen, jos olisi hakenut omalta eläkevakuutusyhtiöltä työeläkettä. Eläkevakuutusyhtiö oli aikaisemmin antamassaan eläkepäätöksessä ilmoittanut: "65 vuoden iässä teidän tulee hakea työeläkelakien mukaista eläkettä." Eläkevakuutusyhtiö ei ollut tiedottanut eläkkeeseen oikeutetulle, että hänelle on tullut oikeus työeläkkeeseen lain muutoksen johdosta hänen täyttäessään 63 vuotta. Nyt eläkeyhtiön puutteellisen tiedotuksen vuoksi työeläkkeeseen oikeutettu on menettänyt noin 1,5 vuoden työeläkkeen, ja eläkevakuutusyhtiö on vetäytynyt lain sanamuodon taakse, jonka mukaan eläke myönnetään hakemusta seuraavan kuukauden alusta lukien. On kohtuutonta odottaa eläkkeellä olevalta ihmiseltä, että hän vain julkisuudessa olleiden tietojen perusteella ryhtyisi hakemaan työeläkettä, joka poikkeaa vakuutusyhtiön aiemmasta ilmoituksesta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin eläkkeensaajan oikeuden turvaamiseksi velvoittamalla eläkevakuutusyhtiö tiedottamaan lakien muutoksista eläkkeeseen oikeutetulle siten, että hänelle maksetaan lain mahdollistama työeläke siitä alkaen, kun oikeus iän mukaan siihen syntyy, ja korvaamaan syntyneen vahingon? Helsingissä 29 päivänä marraskuuta 2006 Mikko Kuoppa /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Kuopan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 944/2006 vp: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin eläkkeensaajan oikeuden turvaamiseksi velvoittamalla eläkevakuutusyhtiö tiedottamaan lakien muutoksista eläkkeeseen oikeutetulle siten, että hänelle maksetaan lain mahdollistama työeläke siitä alkaen, kun oikeus iän mukaan siihen syntyy, ja korvaamaan syntyneen vahingon? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Vuoden 2005 alusta tuli voimaan suuri työeläkeuudistus. Siinä yksityisten alojen työeläkelakeja muutettiin siten, että 65 vuoden vanhuuseläkeiästä siirryttiin niin sanottuun joustavaan vanhuuseläkeikään. Uudistuksen myötä työntekijällä ja yrittäjällä on itsellään oikeus valita, jääkö hän vanhuuseläkkeelle 63 68 vuoden iässä. Vanhuuseläkkeelle jäädessään hän saa siihen mennessä ansaitsemansa työeläkkeen. Näiden lainmuutoksien mukaan vanhuuseläke alkaa aikaisintaan 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta, kuitenkin aikaisintaan eläkkeen hakemista seuraavan kuukauden alusta. Edellytyksenä on, ettei työntekijä enää ole siinä työsuhteessa, josta hän jää eläkkeelle. Jos eläkettä on haettu kolmen kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä, eläke myönnetään kuitenkin työsuhteen päättymistä seuraavan kuukauden alusta. Suomessa uusien lakien ja lainmuutosten katsotaan tulevan yleiseen tietoon, kun ne on julkaistu säädöskokoelmassa. Näin on myös työeläkelakien kohdalla. Vuoden 2005 suuresta työeläkeuudistuksesta tiedotettiin julkisuudessa poikkeuksellisen paljon ja laajalti sekä sanomalehdissä että työeläkejärjestelmän tilaisuuksissa, julkaisuissa ja tiedotteissa. Eläkeuudistuksen yhteydessä työeläkevakuuttajat kutsuivat kaikki vuosina 1940 1945 syntyneet palkansaajat lähes 70 alueelliseen neuvontatilaisuuteen. Esimerkiksi yksityissektorilla kutsuja lähti yhteensä noin 72 000. Julkisuudessa tiedotettiin myös siitä, että eläkettä on haettava itse. Ennen vuoden 2005 työeläkeuudistusta eläkelaitokset lähettivät työeläkevakuutetuille työntekijöille ja yrittäjille esitäytetyn vanhuuseläkehakemuksen heidän lähestyessään 65 vuoden vanhuuseläkeikää. Vuoden 2005 työeläkeuudistuksen yksi keskeinen tavoite oli eläkkeelle siirtymisen myöhentäminen 2 3 vuodella. Pääsääntöisesti myös yksittäisen työntekijän tai yrittäjän edun mukaista on 4,5 prosentin eläkekarttumineen jatkaa työelämässä mahdollisimman pitkään myöhentäen vanhuuseläkkeelle siirtymistä. Tämän ja joustavan vanhuuseläkeiän myötä työeläkejärjestelmässä päätettiin, ettei yksittäisiä henkilöitä nimenomaisesti kehoteta hakemaan työeläkettä, koska on vaikeaa tietää, kenelle eläkkeen hakeminen on edullista ja kenen taas kannattaa jatkaa työelämässä ja samalla kartuttaa eläketurvaansa. On myös mahdollista, että eieläkkeellä oleva henkilö saa jotain sellaista sosiaalietuutta, jonka maksamiseen eläkkeen myöntäminen voisi vaikuttaa. Kehottaminen hakemaan vanhuuseläkettä saattaisi aiheuttaa oikeuden menetyksiä. Henkilöitä, jotka ovat syntyneet vuosina 1940 1942, oli vuonna 2005 elossa 160 000. Näistä lakisääteisellä työeläkkeellä oli 120 000 2
Ministerin vastaus KK 944/2006 vp Mikko Kuoppa /vas henkilöä ja 30 000 henkilöä kävi työssä. Sellaisia henkilöitä, jotka eivät olleet eläkkeellä eivätkä työssä, oli 10 000. Viimeksi mainittu luku sisältää muun muassa kotirouvia, ulkomailla asuvia, työttömiä ja vapaaehtoisella yksityisellä lisäeläkkeellä olevia. Kirjallisen kysymyksen perustelut pohjautuvat pääosin erääseen yksittäiseen tapaukseen, jossa henkilö on vapaaehtoisella yksityisellä lisäeläkkeellä ollessaan jättänyt hakematta työeläkelakien mukaisen vanhuuseläkkeen 63 vuotta täytettyään. Lakisääteisen työeläkejärjestelmän toimivaltaan eivät kuulu vapaaehtoiset yksityiset lisäeläkejärjestelyt eikä niitä myöskään rekisteröidä työeläkejärjestelmän rekistereihin. Siten työeläkejärjestelmällä ei ole tietoa vapaaehtoisella yksityisellä lisäeläkkeellä olevista henkilöistä, eivätkä eläkelaitokset voi sillä perusteella kehottaa heitä hakemaan eläkettä. Yleensä vapaaehtoiset yksityiset lisäeläkkeet ovat kuitenkin sellaisia, että eläke jatkuu tietyn suuruisena lakisääteisen työeläkkeen myöntämiseen saakka. Tämän jälkeen vapaaehtoisen eläkkeen määrästä vähennetään myönnetty lakisääteinen työeläke. Tällöin eläkkeensaajan käteen jäävän kokonaiseläkkeen määrä pysyy samana, joten eläkkeensaajalle on taloudellisesti aivan sama, milloin työeläke alkaa. Tällaisessa tilanteessa eläkkeensaaja ei taloudellisesti menetä siinä, ettei hän hae heti 63 vuotta täytettyään lakisääteistä vanhuuseläkettä. Joissakin poikkeuksellisissa vapaaehtoista lisäeläkettä koskevissa järjestelyissä voi olla niin, ettei lisäeläkkeen määrä vähene lakisääteisen työeläkkeen alkaessa. Näissä tilanteissa eläkkeensaajalle voi syntyä taloudellisia menetyksiä. Nämä tilanteet ovat kuitenkin harvinaisia. Työeläkkeen perusteena olevat ansiot tarkistetaan palkkakertoimella eläkkeen alkamishetkellä, kun maksussa olevat työeläkkeet puolestaan tarkistetaan vuosittain työeläkeindeksillä. Palkkakerroin on työeläkeindeksiä edullisempi, joskin sillä on vain vähäinen merkitys työeläkkeen määrään esimerkiksi nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa. Uusi työntekijän eläkelaki (395/2006; TyEL) tulee voimaan vuoden 2007 alusta. TyEL:n vanhuuseläkkeen alkamista ja hakemista koskevien säännöksien mukaan vanhuuseläke alkaa sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä on täyttänyt vanhuuseläkkeen saamiseen oikeuttavan iän ja on lopettanut työn, jonka perusteella hän hakee vanhuuseläkettä. Vanhuuseläkettä ei kuitenkaan myönnetä ilman pätevää syytä takautuvasti pidemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemiskuukautta edeltäneeltä kolmelta kuukaudelta. TyEL:n yhtenä tarkoituksena on lisätä tietoa omasta eläketurvasta. Vuodesta 2008 lähtien yksityisalojen palkansaajat saavat vuosittain kotiinsa henkilökohtaisen eläkeotteen. Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2006 Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 944/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Kuoppa /vänst: Ämnar regeringen vidta åtgärder för att trygga pensionstagarnas rätt genom att förplikta pensionsförsäkringsbolagen att informera de pensionsberättigade om ändringar som sker i enlighet med lagarna, så att till pensionstagaren betalas den arbetspension som lagen medger från och med den tidpunkt då rätten enligt åldern uppstår, och ersätta uppstådd skada? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I början av år 2005 trädde den stora arbetspensionsreformen i kraft. I och med den ändrades arbetspensionslagarna på den privata sektorn så att man från en pensionsålder på 65 år övergick till så kallad flexibel pensionsålder. I och med reformen har en arbetstagare och en företagare själv rätt att välja om han eller hon går i ålderspension i åldern 63 68 år. Vid övergången till ålderspension får han eller hon den arbetspension som dittills tillvuxit. Enligt dessa lagändringar börjar ålderspensionen tidigast från ingången av kalendermånaden efter den under vilken den anställda fyllt 63 år, dock tidigast från början av den månad som följer efter det pensionsansökan lämnats in. Ett villkor är att den anställda inte längre innehar den anställning från vilken han eller hon går i pension. Om ansökan om pension lämnats in inom tre månader från det anställningen upphört, beviljas pensionen ändå från ingången av månaden efter den under vilken anställningen upphörde. I Finland anses nya lagar och lagförändringar komma alla för kännedom då de publicerats i författningssamlingen. Detta gäller också arbetspensionslagarna. Osedvanligt mycket och omfattande information gavs i offentligheten såväl i tidningspressen som vid arbetspensionssystemets evenemang, i dess publikationer och meddelanden om den stora pensionsreformen år 2005. I samband med pensionsreformen inbjöd arbetspensionsförsäkrarna samtliga löntagare födda 1940 1945 till nästan 70 regionala rådgivningsevenemang. Till exempel inom den privata sektorn skickades sammanlagt ungefär 72 000 inbjudningar. I offentligheten informerades även om att man själv måste ansöka om pensionen. Före pensionsreformen 2005 skickade pensionsanstalterna till de arbetspensionsförsäkrade arbetstagarna och företagarna en förhandsifylld ansökan om ålderspension när de började närma sig pensionsåldern på 65 år. Ett centralt mål för arbetspensionsreformen år 2005 var att senarelägga övergången till pension med 2 3 år. I huvudregel ligger det även i den enskilda arbetstagarens eller företagarens intresse att med en pensionsintjäning på 4,5 procent fortsätta i arbetslivet så länge som möjligt och sålunda senarelägga övergången i pension. På grund av detta och på grund av den flexibla pensionsåldern beslutades det inom arbetspensionssystemet att inte speciellt uppmana enskilda personer att ansöka om arbetspension eftersom det är svårt att veta för vem det är fördelaktigt att ansöka om pension och för vem det åter lönar sig att fortsätta i arbetslivet och samtidigt utöka sitt pensionsskydd. Det är också möjligt att en person som inte är 4
Ministerns svar KK 944/2006 vp Mikko Kuoppa /vas pensionerad får någon sådan social förmån på vars utbetalning beviljande av pension kunde inverka. En uppmaning att ansöka om pension kunde förorsaka förlorade rättigheter. År 2005 var 160 000 personer födda under åren 1940 1942 vid liv. Av dessa var 120 000 personer på lagstadgad arbetspension och 30 000 i arbete. Antalet personer som varken var pensionerade eller i arbete uppgick till 10 000. I den sist nämnda siffran ingår bland annat hemmafruar, utomlands boende, arbetslösa och sådana som gått i pension med stöd av frivillig privat tilläggspension. Motiveringarna till det skriftliga spörsmålet grundar sig huvudsakligen på ett enskilt fall där en person medan personen varit på privat tillläggspension låtit bli att ansöka om ålderspension i enlighet med arbetspensionslagarna då personen fyllt 63 år. Till det lagstadgade arbetspensionssystemets behörighetsområde hör inte de frivilliga privata tilläggspensionsarrangemangen vilka inte heller registreras i arbetspensionssystemets register. Sålunda har arbetspensionssystemet inte uppgifter om personer som är på frivillig privat tilläggspension och pensionsanstalterna kan inte på den grund uppmana dem att ansöka om pension. I allmänhet är de frivilliga privata tilläggspensionerna dock sådana att pensionen fortlöper till ett visst belopp fram till dess den lagstadgade pensionen beviljas. Efter detta avdras den lagstadgade arbetspensionen från beloppet av den frivilliga pensionen. Härvid blir den summa som pensionstagaren får i handen den samma, vilket betyder att det för pensionstagaren är helt egalt när arbetspensionen börjar. I en sådan situation förlorar pensionstagaren inte ekonomiskt på det att han inte genast vid fyllda 63 år ansöker om lagstadgad ålderspension. I enstaka undantagsfall kan arrangemangen gällande den frivilliga tilläggspensionen vara sådana att tillläggspensionen inte minskar då den lagstadgade arbetspensionen börjar. I sådana situationer kan det uppstå ekonomiska förluster för pensionstagaren. Dessa situationer är dock sällsynta. De inkomster som ligger till grund för arbetspensionen justeras med en lönekoefficient till den tidpunkt då pensionen börjar, medan de löpande pensionerna å sin sida årligen justeras med ett arbetspensionsindex. Lönekoefficienten är fördelaktigare än arbetspensionsindexet även om det är endast av ringa betydelse för beloppet av arbetspensionen till exempel i den ifrågavarande situationen. Den nya lagen om pension för arbetstagare (395/2006; ArPL) träder i kraft i början av år 2007. Enligt bestämmelserna i ArPL om begynnelsetidpunkt och ansökan om pension börjar ålderspensionen från ingången av kalendermånaden efter den under vilken arbetstagaren har uppnått den ålder som berättigar till ålderspension och slutat i det arbete på basis av vilket han eller hon ansöker om ålderspension. Ålderspension beviljas dock inte utan giltigt skäl retroaktivt för längre tid än tre månader före ansökan om pension. En avsikt med ArPL är att öka kunskap om det egna pensionsskyddet. Från och med år 2008 kommer löntagarna inom de privata sektorerna att årligen få hem ett personligt pensionsutdrag. Helsingfors den 20 december 2006 Social- och hälsovårdsminister Tuula Haatainen 5