KIRJALLINEN KYSYMYS 435/2008 vp Tehostetun palveluasumisen kriteeristön laatiminen Eduskunnan puhemiehelle Vuodesta 1995 lähtien palveluasumisen asiakasmäärä on kasvanut 63 prosenttia. Vuonna 1994 asukkailta oli 12 900 ja vuonna 2002 jo 23 900. Erityisesti ympärivuorokautisen valvonnan sisältävä palveluasuminen on lisääntynyt. Sen piirissä oli vuonna 2002 lähes puolet asiakkaista eli 11 500 henkeä. Hoitopäiviä tehostetun palveluasumisen piirissä oli 4 miljoonaa. Vanhusten palveluasuminen on tarkoitettu ikäihmisille, jotka tarvitsevat apua asumisensa järjestämisessä ja tukea itsenäisessä suoriutumisessa. Palvelutalo tai ryhmäkoti tarkoittaa kunnan tai muun tahon omistamaa kohdetta, joka mahdollistaa palveluasumisen tarjoamalla asunnon ja yhteisiä tiloja ja jossa asukkaalla on saatavilla palveluja. Stakesin palveluluokitusluonnos vuodelta 2005 määrittelee ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen siten, että se on asumispalvelu, jolla järjestetään vanhuksen asuminen asunnossa, jossa henkilökunta on käytössä ympäri vuorokauden. Palveluasumiseen kuuluvat asunnon lisäksi sellaiset asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle. Sekä vanhusten palveluasuminen että tehostettu palveluasuminen ovat lisääntyneet. Viimeksi mainittu on kaksinkertaistunut vuoden 2000 jälkeen. Myös alle 75-vuotiailla on jonkin verran tehostetun palveluasumisen tarvetta. Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluja koskevassa STM:n kehittämissuosituksessa (2007:13) tehostettu palveluasuminen liittyy vaikeasti toimintarajoitteisen kuntoutujan tarvitsemaan jatkuvaan hoivaan ja huolenpitoon sekä ympärivuorokautiseen tukeen. Suosituksen mukaan tehostettu palveluasuminen on yhteisöllistä asumista ryhmäasunnossa ja henkilöstöä on kuntoutujien tarpeiden mukaan vähintään 0,40 0,80 työntekijää kuntoutujaa kohti. Tehostetulla palveluasumisella tarkoitetaan asumista palvelutaloissa, joissa on henkilökunta paikalla ympäri vuorokauden. Palvelutalossa asiakkailla on käytössään huoneistot. Tosiasiassa ei kuitenkaan ole olemassa mitään lakia, säädöstä tai asetusta, jossa määriteltäisiin yleissitovasti tehostettu palveluasuminen. Tilanteesta seuraa monenkirjavia käytäntöjä. Lain tasoinen säädös varmistaisi suositusta selkeämmin tilanteen toteutumisen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus säätää tehostetun palveluasumisen yleissitovista kriteereistä kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutumiseksi? Helsingissä 27 päivänä toukokuuta 2008 Krista Kiuru /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Krista Kiurun /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 435/2008 vp: Aikooko hallitus säätää tehostetun palveluasumisen yleissitovista kriteereistä kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutumiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Asumispalvelut ovat lakisääteisiä sosiaalipalveluja, joiden järjestämisestä kunnan on huolehdittava (sosiaalihuoltolaki 710/1982, 17 ). Asumispalveluilla tarkoitetaan palvelu- ja tukiasumisen järjestämistä. Asumispalveluja annetaan henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee apua tai tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä (sosiaalihuoltolaki 23 ). Asumispalveluja järjestetään palveluasunnoissa ja tukiasunnoissa, joissa henkilön itsenäistä asumista tai siirtymistä itsenäiseen asumiseen tuetaan sosiaalityöllä ja muilla sosiaalipalveluilla (sosiaalihuoltoasetus 607/1983, 10 ). Tehostetusta palveluasumisesta ei ole säädetty erikseen, mutta vakiintuneen käytännön mukaan sillä tarkoitetaan palveluasumista, joissa henkilökuntaa on paikalla ympärivuorokautisesti. Tätä määritelmää käytetään myös valtakunnallisessa hoitoilmoitusrekisterissä. Ikäihmisten ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut järjestetään yleensä sosiaalihuoltolain perusteella. Asumispalvelujen järjestämisestä vaikeavammaisille henkilöille säädetään laissa vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987, 8 ). Henkilöä pidetään vaikeavammaisena, jos hän vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisissä toiminnoissa suoriutuakseen jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina tai muutoin erityisen runsaasti (asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 759/1987, 11 ). Asumispalveluja järjestetään myös kehitysvammalain (519/1977) perusteella. Asiakkaan oikeudesta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun sosiaalihuollossa säädetään laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000). Terveydenhuollossa potilaan vastaavat oikeudet määräytyvät potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) mukaan. Jos kunta tai kuntayhtymä hankkii palveluita ostopalveluina tai antaa palvelun käyttäjälle palvelusetelin, sen on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta (laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 733/1992, 4 ). Yksityisten palvelujen valvonnasta säädetään sosiaalipalvelujen osalta yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetussa laissa (603/1996) ja terveydenhuollon palvelujen osalta yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990). Yksityisen palvelujen tuottajan, joka antaa ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja kuten tehostettua palveluasumista, on saatava lääninhallituksen lupa ennen toiminnan aloittamista ja olennaista muuttamista. Luvasta tulee ilmetä palvelujen tuottajan palveluala ja toiminnan laajuus. Lupaan voidaan liittää asiakasturvallisuuden varmistamiseksi välttämättömiä ehtoja palvelujen määrästä, henkilöstöstä, tiloista, laitteista ja tarvikkeista sekä toimintatavoista. Palvelujen laadun varmistamisessa keskeinen väline ovat myös sosiaali- ja terveydenhuollon 2
Ministerin vastaus KK 435/2008 vp Krista Kiuru /sd henkilöstön kelpoisuutta koskevat lait ja asetukset (sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annettu laki 272/2005 ja asetus 608/2005; Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettu laki 559/1994 ja asetus 564/1994) sekä täydennyskoulutusvelvoitteita koskevat säännökset, joita on sosiaalihuoltolaissa (53 ) ja terveydenhuollon lainsäädännössä. Lainsäädännön ohella palvelujen laadun, saatavuuden ja vaikuttavuuden kehittämistä ohjaavat a) eri palveluihin annetut suositukset, kuten mielenterveyskuntoutujien asumispalveluja koskeva kehittämissuositus ja ikäihmisten palvelujen laatusuositus, ja b) sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä koskevat suositukset, kuten sosiaalihuollon ammatillista henkilöstöä koskeva tehtävärakennesuositus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon täydennyskoulutussuositukset. Suosituksista uusin, Ikäihmisten palvelujen laatusuositus, sisältää monia tehostettua palveluasumista koskevia konkreettisia suosituksia. Laatusuosituksessa on asetettu tavoitetasot tehostetun palveluasumisen kattavuudelle, henkilöstömitoitukselle ja toimitiloille (esim. jokaiselle asukkaalle oma huone ja siihen liittyvä hygieniatila). Hallituskauden aikana arvioidaan, onko laatusuosituksilla saavutettu riittävät tulokset palvelujen laadun ja saatavuuden kannalta. Hallitus ei pidä tällä hetkellä tarkoituksenmukaisena muuttaa palveluasumisen säännöksiä. Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2008 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 435/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Krista Kiuru /sd: Ämnar regeringen utfärda allmängiltiga kriterier för det intensifierade serviceboendet i syfte att förverkliga medborgarnas likvärdighet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Kommunen skall ombesörja anordnandet av boendeservice som är lagstadgad socialservice (17, socialvårdslagen 710/1982). Med boendeservice avses anordnande av service- och stödboende. Boendeservice tillhandahålls person som av särskild orsak behöver hjälp eller stöd vid ordnandet av bostad eller boendeförhållanden (23 i socialvårdslagen). Boendeservice ordnas i servicebostäder och i bostäder som har reserverats för stödboende, där vederbörandes självständiga boende eller övergång till självständigt boende stöds genom socialarbete och annan social service. (10, socialvårdsförordning 607/1983). Intensifierat serviceboende stadgas inte särskilt genom lag, men enligt vedertagen praxis avses boende med personal dygnet runt. Denna definition används även i det nationella vårdanmälningsregistret. Boendeservice för äldre personer och rehabiliteringsklienter inom mentalvården anordnas vanligen enligt socialvårdslagen. Ordnandet av boendeservice för gravt handikappade fastställs i lagen om ordnande av service och stödåtgärder på grund av handikapp (8, 380/1987). Den som på grund av sitt handikapp eller sin sjukdom fortlöpande, under olika tider av dygnet eller annars i särskilt stor utsträckning behöver en annan persons hjälp för att klara av sina dagliga sysslor anses gravt handikappad (11, 759/1987). Boendeservice ordnas även enligt lagen om utvecklingsstörda (519/1977). Klientens rättighet till kvalitetsmässigt god service och gott bemötande inom socialvården regleras i lagen om klientens ställning och rättigheter inom socialvården (812/2000). Motsvarande rättigheter när det gäller patienten regleras inom hälsovården i enlighet med lagen om patienternas ställning och rättigheter (785/1992). Om en kommun eller samkommun anskaffar service från en privat serviceproducent eller genom att serviceanvändaren ges en servicesedel skall kommunen eller samkommunen försäkra sig om att servicen motsvarar den nivå som krävs av motsvarande kommunala verksamhet (4 i lagen om planering av och statsandel för socialoch hälsovården 733/1992). Tillsynen av privat service regleras i lagen om tillsyn över privat socialservice (603/1996) och i fråga om hälsovårdens service i lagen om privat hälso- och sjukvård (152/1990). En serviceproducent som tillhandahåller socialservice dygnet runt, som till exempel intensifierat serviceboende, skall ha tillstånd av länsstyrelsen för att få tillhandahålla hälso- och sjukvårdstjänster innan verksamheten inleds eller ändras väsentligen. Av tillståndet skall framgå serviceproducentens servicebransch och verksamhetens omfattning. Tillståndet kan förenas med villkor som är nödvändiga för att trygga klientsäkerheten och som gäller mängden tjänster, de anställda, lokaliteterna, anordningarna och tillbehören samt arbetsmetoderna. Även lagarna och förordningarna om behörigheten för personalen är centrala i garanterandet 4
Ministerns svar KK 435/2008 vp Krista Kiuru /sd av tjänsternas kvalitet (lag om behörighetsvillkoren för yrkesutbildad personal inom socialvården 272/2005 och förordning 608/2005, lag om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården 559/1994 och förordning 564/1994), samt bestämmelserna om fortbildningsförpliktelsen som finns i socialvårdslagen (53 ) och lagen om hälsovård. Kvaliteten på tjänsterna, tillgången och effektiviteten styrs förutom av lagarna även av a) givna rekommendationer för diverse tjänster, som till exempel rekommendationen för utvecklandet av boendeservicen för rehabiliteringsklienter inom mentalvården och kvalitetsrekommendation om vård och tjänster för äldre, samt b) rekommendationer för social- och hälsovårdspersonal, som till exempel rekommendationen för socialvårdspersonalens uppgiftsstrukturer och rekommendationen om fortbildning inom hälsooch sjukvården. Kvalitetsrekommendationen om vård och tjänster för äldre är den nyaste rekommendationen, och den innehåller många konkreta rekommendationer angående intensifierat serviceboende. I kvalitetsrekommendationernas mål man har fastställt en nivå för omfattningen av det intensifierade serviceboendet och dimensionen av personal och lokaliteter (t.ex. ett eget rum med angränsande hygienutrymme för varje boende). Under regeringsperioden ska det utvärderas om man med kvalitetsrekommendationerna har nått tillräckliga resultat avseende kvaliteten på och tillgången till service. Regeringen anser det inte för tillfället ändamålsenligt att ändra författningarna angående serviceboende. Helsingfors den 17 juni 2008 Omsorgsminister Paula Risikko 5