Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategia LUONNOS 28.10.2014

Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategia LUONNOS 28.10.2014 1

Sisällys Esipuhe... 3 OSA I: Strategian visio, päämäärät ja toimenpiteet... 4 Visio... 4 Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategian päämäärät... 4 Toimenpiteitä päämäärien saavuttamiseksi... 4 OSA 2: Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategiaa koskevat ehdotukset... 7 Johdanto... 7 Päämäärä 1. Pienvesien tilaa koskeva tietoperusta paranee... 10 Päämäärä 2. Pienvesien suojelun edellytykset paranevat... 13 Päämäärä 3. Pienvesien arvostus lisääntyy... 17 Päämäärä 4. Pienvesiä koskevat toimet ja tavoitteet otetaan huomioon vesienhoidon suunnittelussa... 19 Päämäärä 5. Pienvesien kunnostaminen lisääntyy... 21 Päämäärä 6. Pienvesien kunnostamisen rahoituskäytäntöjä kehitetään... 24 Päämäärä 7. Pienvesien kunnostustoimien vaikuttavuutta arvioidaan... 26 Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategian toteuttamisen ympäristövaikutukset... 28 Lähdeluettelo... 29 Liitteet... 30 Liite 1. Arvokkaiden pienvesien priorisoinnin kriteerit... 30 Liite 2. Esimerkkejä pienvesien kunnostamisesta... 32 Liite 3. Sanastoa... 42 2

Esipuhe Valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2009 vesienhoitosuunnitelmat, jotka ulottuvat vuoteen 2015. Vesienhoitosuunnitelmissa mainitaan yhtenä kehitettävänä ohjauskeinona pienvesien ennallistamisohjelman laatiminen. Myös vuonna 2011 hyväksyttyyn hallitusohjelmaan sisällytettiin pienvesien ennallistamisen edistäminen. Vuonna 2013 valmistui kansallinen vesien kunnostusstrategia, jossa määritellään toimenpiteitä vesien tilan parantamiselle. Erillisen pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategian laatiminen nähtiin tarpeelliseksi, koska pienvesiä on lukumäärällisesti paljon ja ne eroavat ominaispiirteiltään isommista vesistä. Pienvesien tilan parantamisen tarpeet ja keinot ovat myös osin erilaisia. Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategiassa määritellään toimenpiteitä jäljellä olevien luonnontilaisten pienvesien säilyttämiseksi ja heikentyneiden pienvesien kunnostamiseksi. Strategian tavoitteena on lisätä pienvesien arvostusta ja parantaa niiden tilaa. Strategialla luodaan suuntaviivat sille, että pienvesien säilyttämisja ennallistamistarpeet voidaan ottaa paremmin huomioon vesienhoitosuunnitelmien laadinnassa ja toteuttamisessa sekä muissa pienvesiin vaikuttavissa linjauksissa ja toiminnoissa. Pienvesien suojelu- ja kunnostustyöryhmän puheenjohtajana toimi ympäristöneuvos Hannele Nyroos ympäristöministeriöstä ja jäseninä metsäneuvos Marja Hilska-Aaltonen maa- ja metsätalousministeriöstä, kalatalousylitarkastaja Jouni Tammi maa- ja metsätalousministeriöstä, yksikön päällikkö Timo Yrjänä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta, ryhmäpäällikkö Markku Marttinen Uudenmaan ELY-keskuksesta, erikoissuunnittelija Jari Ilmonen Metsähallituksesta, dosentti Samuli Joensuu Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta, johtava luonnonhoidon asiantuntija Matti Seppälä Suomen metsäkeskuksesta, limnologi Heli Vahtera Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:stä, projektipäällikkö Päivi Islander Helsingin kaupungin rakennusvirastosta, aluesihteeri Teemu Tuovinen Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan luonnonsuojelupiiristä ja akatemiatutkija Jani Heino Suomen ympäristökeskuksesta. Työryhmän sihteerinä toimi suunnittelija Liisa Hämäläinen Suomen ympäristökeskuksesta. Työryhmän pysyviä asiantuntijoita olivat ylitarkastaja Matti Osara ympäristöministeriöstä, ylitarkastaja Antti Mäntykoski Uudenmaan ELY-keskuksesta ja johtaja Tommi Muilu Hämeen ELY-keskuksesta. He ovat osallistuneet aktiivisesti työryhmän työhön. Työryhmä kokoontui toimiaikanaan 14 kertaa ja järjesti kaksi sidosryhmätapaamista, joiden tavoitteena oli antaa sidosryhmille mahdollisuus vaikuttaa strategian sisältöön jo sen valmisteluvaiheessa. Työn keskeiset päämäärät valittiin sidosryhmien ehdotusten perusteella. Työryhmä laati työnsä pohjaksi ELY-keskuksille pienvesien nykytilaa kartoittaneen kyselyn. Haluamme lämpimästi kiittää kaikkia raportin valmisteluun osallistuneita. Työryhmän työn aikana on kuultu seuraavia ryhmän ulkopuolisia asiantuntijoita: Matti Mäkelää ja Ville Keskisarjaa maa- ja metsätalousministeriöstä, Sinikka Pärnasta ympäristöministeriöstä, Petra Tammistoa Vantaan kaupungilta, Aki Janatuista Virtavesien hoitoyhdistyksestä, Sanni Manninen-Johansenia Vanajavesikeskuksesta, Riina Rahkilaa ProAgria Oulusta sekä Jukka Jormolaa, Virpi Lehtorantaa, Lasse Järvenpäätä, Markku Puustista, Saija Koljosta ja Teemu Ulvia Suomen ympäristökeskuksesta. 3

OSA I: Strategian visio, päämäärät ja toimenpiteet Visio Suomen luonnontilaisten pienvesien säilyminen on turvattu ja arvokkaiden muuttuneiden pienvesien tilaa on parannettu kunnostamalla. Arvokkaat pienvedet on kartoitettu, ja niiden tilasta on riittävästi tietoa. Pienvedet ovat osa maamme vihreää infrastruktuuria, ja niiden ekologinen, maisemallinen, taloudellinen ja sosiaalinen arvo tiedostetaan ja huomioidaan laajasti yhteiskunnan eri osa-alueilla. Luonnonmukaiset vesirakentamisen menetelmät ja valuma-aluesuunnittelu ovat muodostuneet pysyviksi käytännöiksi kaikilla toimialoilla, kuten maa- ja metsätaloudessa, turvetuotannossa ja rakennustoiminnassa. Pienvedet otetaan huomioon kaavoituksessa, ja ne ovat kaupunkiympäristöä elävöittäviä elementtejä. Pienvesiä kunnostetaan aktiivisesti monipuolisella rahoituksella. Pienvesien omatoimiseen kunnostamiseen kannustetaan, ja sen tueksi on tarjolla tietoa ja asiantuntija-apua. Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategian päämäärät Strategian tavoitteena on luoda välineitä sille, että jäljellä olevien luonnontilaisten pienvesien säilyminen turvataan ja heikentyneiden pienvesien tilaa parannetaan kunnostustoimenpiteillä. Keskeisiä päämääriä ovat: Pienvesien tilaa koskeva tietoperusta paranee Pienvesien suojelun edellytykset paranevat Pienvesien arvostus lisääntyy Pienvesiä koskevat toimet ja tavoitteet otetaan huomioon vesienhoidon suunnittelussa Pienvesien kunnostaminen lisääntyy Pienvesien kunnostamisen rahoituskäytäntöjä kehitetään Pienvesien kunnostustoimien vaikuttavuutta arvioidaan Toimenpiteitä päämäärien saavuttamiseksi Pienvesien tilaa koskeva tietoperusta paranee Pienvesien tilasta muodostetaan kokonaiskuva Pienvesiin liittyvien aineistojen saatavuutta parannetaan Toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet: Kehitetään paikkatietopohjainen menetelmä pienvesien tilan kartoittamiseksi Menetelmää käytetään pohjana alueittain etenevän valtakunnallisen kartoituksen tekemisessä Valtion rahoitusta saavien hankkeiden tiedot tallennetaan yhteiseen tieto- tai paikkatietojärjestelmään Luodaan sähköinen lomake, jonka kautta valtiohallinnon ulkopuoliset tahot voivat tallentaa pienvesikunnostusten tiedot yhteiseen tietojärjestelmään Pienvesiin liittyvien tietojen avaamista, yhtenäistämistä ja yhteiskäyttöä kehitetään osana Envibase- ja PAKKIhankkeita Vesistökunnostusverkoston www-sivuja hyödynnetään pienvesiin liittyvän tiedon kokoamisessa ja jakamisessa Selvitetään tarvetta ja mahdollisuutta luoda Järviwikin rinnalle Virtavesiwiki, jossa on oma osionsa pienvesille Pienvesien suojelun edellytykset paranevat Arvokkaiden pienvesien säilyminen turvataan Pienvesille aiheutuvien haittojen syntyminen estetään tai minimoidaan Lainsäädäntöä, sen soveltamista ja valvontaa kehitetään Toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet: Metsävaratietoon sekä metsäsuunnitelmiin sisällytetään arvokkaat pienvesikohteet ELY-keskusten ja Suomen metsäkeskuksen resurssit METSO-ohjelman toimeenpanossa turvataan METSO-ohjelman suojelun piiriin otetaan erityisesti pienvesien lähimetsiä, metsäluhtia ja tulvametsiä 4

Taajamien arvokkaiden pienvesikohteiden säilyttämiseksi kaupunkirakentamisen yleissuunnittelun ja valumaaluekohtaisten hulevesisuunnitelmien taustamateriaalina on tietoa valuma-alueen pienvesistä Maatalousalueiden arvokkaiden pienvesikohteiden tunnistamiseen ja huomioon ottamiseen laaditaan valtakunnalliset ohjeet Luonnonmukaisen vesirakentamisen keinoja kehitetään metsätalouden ja turvetuotannon vesiensuojelun tarpeisiin Ojitusilmoitusten käsittelyä kehitetään luonnonmukaiseen kuivatukseen ohjaavaan suuntaan Pienvesiin vaikuttavien hankkeiden luvituksessa edellytetään pääsääntöisesti hankkeen toteuttamista luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteita soveltaen Hulevesiä koskevissa suunnitelmissa esitetään virtaamasuhteita kompensoivien imeytys- ja viivytysalueiden mitoitusvaatimukset tontti- ja katualueilla Hulevesisuunnitelmat kytketään viheralueiden suunnitteluun Vesilakiin tehdään pienvesien suojelemiseksi ja kunnostamiseksi tarkistuksia. Nämä koskevat vesistöjen läpikulkukelpoisuuden edistämistä, lisääntymisalueiden kompensoimista ja ympäristövirtaamien huomioon ottamista Kalastuksen säätelyä ja valvontaa tehostetaan joki- ja purosuilla sekä kutu- ja poikastuotantoalueilla Laaditaan opas, jossa esitetään pienvesien suojelun, lainsäädännön ja sen soveltamisen periaatteet ja menettelyt sekä kriteerit arvokkaiden pienvesien tunnistamiseksi Pienvesien arvostus lisääntyy Pienvesien arvoista viestitään Pienvesitietoisuutta lisätään koulutuksella ja ohjeilla Pienvedet sisällytetään osaksi ympäristöjärjestelmiä ja -ohjelmia Toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet: Vesistökunnostusverkoston toimintaa kehitetään ja laajennetaan Pienvesien merkityksestä, suojelusta ja tilan parantamisesta laaditaan ympäristökasvatus- ja kampanjamateriaalipaketit ja järjestetään koulutusta eri toimijoille Neuvontajärjestöjä kannustetaan välittämään pienvesitietoa ja järjestämään kohdennettua neuvontaa mm. maanomistajille Metsäsertifiontijärjestelmiä kehitetään siten, että pienvesien suojelu- ja kunnostustarpeet otetaan siinä nykyistä paremmin huomioon Kaupungit laativat pienvesiohjelmia, -strategioita ja -selvityksiä Pienvesiä koskevat toimet ja tavoitteet otetaan huomioon vesienhoidon suunnittelussa Pienvesiä koskevia ryhmittelymenetelmiä kehitetään ja otetaan käyttöön Pienvesien tilan, tavoitteiden ja toimenpiteiden tarkastelua tarkennetaan Pienvedet huomioidaan tulvariskien hallinnan ja merenhoidon suunnittelussa Toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet: Kehitetään pienvesien ryhmittelymenetelmiä seurannan, tilan arvioimisen ja toimenpiteiden suunnittelun tarpeisiin Sisällytetään vesienhoitosuunnitelmiin ja toimenpideohjelmiin tarkastelu pienvesien tilasta sekä määritetään niitä koskevat tavoitteet ja toimenpiteet Merenhoidon, tulvariskien hallinnan ja vesienhoidon suunnitelmat sovitetaan mahdollisimman hyvin yhteen Pienvesien kunnostaminen lisääntyy Kunnostusmenetelmiä testataan käytännössä Valuma-aluesuunnittelua sovelletaan kaikissa maankäyttömuodoissa Kunnostaminen on osa vesiensuojelua ja -käyttöä Kunnostamisen tueksi on tarjolla asiantuntija-apua Toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet: Kunnostusmenetelmien vaikutusten tutkimiseksi ja eri kohteisiin parhaiten soveltuvien kunnostustapojen selvittämiseksi käynnistetään monivuotisia tutkimushankkeita Metsätalouden yhteydessä luotua valuma-aluesuunnittelumallia testataan esimerkkialueella, jossa on edustettuna eri maankäyttömuodot Kalastusalueet (tulevat kalatalousalueet) nostavat kalojen ja rapujen elinympäristökunnostukset pienvesissä keskeisemmälle sijalla toiminnassaan 5

Hulevesirakenteet suunnitellaan siten, että ne lisäävät taajamien ekologista monimuotoisuutta Pienvesiä koskevat asiantuntijavalmiudet turvataan ELY-keskusten mahdollisuudet paikallisten kunnostushankkeitten neuvontaan säilytetään Vapaaehtoisten vesienhoidon organisaatioiden syntymistä ja toimintaa edistetään Pienvesien kunnostamisen rahoituskäytäntöjä kehitetään Valtio tukee pienvesien tilan parantamista EU-rahoituksen käyttö kunnostamiseen turvataan Eri rahoituslähteiden käyttöä kunnostuksessa lisätään Kalatalousvelvoitteita ja -maksuja suunnataan kunnostuksiin Toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet: Valtiolla on jatkossakin rahoitusta pienvesien kunnostushankkeiden tukemiseen ja edistämiseen MAKERA-tuen rahoitusehtoja kehitetään ja rahoitusta kohdennetaan luonnonmukaiseen vesirakentamiseen Kemera-tuen käyttö pienvesien suojelua ja kunnostamista edistäviin luonnonhoitohankkeisiin turvataan EU-rahoituksen käyttöä pienvesien kunnostuksessa edistetään Kunnat suuntaavat rahoitusta pienvesien kunnostukseen Yrityksiä, yhteisöjä ja kansalaisia aktivoidaan kunnostushankkeiden rahoittajiksi Rahoituskäytäntöjä selkeytetään ohjeilla ja esimerkeillä Luvanhaltijoiden kalatalousvelvoitteita ja -maksuja muutetaan istutuksista kala- ja rapukantojen luontaista lisääntymistä edistäviin kunnostustoimiin Pienvesien kunnostustoimien vaikuttavuutta arvioidaan Seurantaohjelman laatiminen ja tietojen tallentaminen otetaan osaksi kunnostussuunnittelua Seurannan toteuttamiseen laaditaan ohjeita Yhteistyötä seurannan toteuttamisessa kehitetään Kunnostusvelvoitteisiin sisällytetään kunnostusten vaikuttavuuden seuranta Toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet: Olemassa olevan seurantatiedon kokoamista sekä kartta- ja tietojärjestelmien tehokkaampaa käyttöä kehitetään Valtakunnallisessa seurantaohjeessa annetaan ohjeita pienvesikunnostusten seurannan toteuttamiseen Ohjeen perusteella laaditaan toimintamalli ja koulutusmateriaalia Vesistökuormituksen seurantaverkkoa kehitetään, ja seurantoja kohdistetaan myös kunnostetuille uomaosuuksille Luvanhaltijat velvoitetaan keräämään tietoa velvoitekunnostusten vaikutuksista 6

OSA 2: Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategiaa koskevat ehdotukset Johdanto Mitä pienvedet ovat? Pienvesien suojelu ja -kunnostusstrategiassa käsiteltäviä pienvesiä ovat purot ja norot, lammet, lähteiköt sekä fladat ja kluuvit. Strategia koskee paitsi suojeluarvoiltaan, myös kalataloudellisesti tai muun käytön kannalta tärkeitä pienvesiä, kuten kaupunkipuroja ja kunnostuksen tarpeessa olevia, luonnontilaltaan heikentyneitä kohteita. Purot ja norot määritellään strategiassa vesilain mukaisesti. Purolla tarkoitetaan jokea pienempää virtaavan veden vesistöä, jonka valuma-alue on alle 100 neliökilometriä. Mikäli uomassa virtaa jatkuvasti vettä ja kulkee merkittävissä määrin kalaa, se on määritelmän mukaan puro valuma-alueen koosta riippumatta. Norolla tarkoitetaan puroa pienempää, valuma-alueeltaan alle 10 neliökilometrin vesiuomaa. Lampi on järveä pienempi makean veden allas. Strategiassa käsitellään lampia, jotka ovat kooltaan alle 10 hehtaaria. Fladoilla ja kluuveilla tarkoitetaan maankohoamisen seurauksena merestä kohoavia, vielä murtovesivaikutteisia lampia. Flada on merenlahti, jonka yhteys mereen on kaventunut maankohoamisen vuoksi. Irtauduttuaan merestä kokonaan flada muuttuu kluuvijärveksi. Lähteellä tarkoitetaan pohjaveden geomorfologista muodostumaa, joka syntyy, kun pohjaveden pinta leikkaa maanpinnan tason. Selvärajaisten lähteiden lisäksi strategiassa käsitellään myös lähteikköjä, jotka sisältävät avoimien lähdeallikoiden ja purkauspaikkojen lisäksi lähdevaikutteisia puroja sekä tihkupintoja. Pienvesien kokonaispinta-ala on pieni, mutta niiden lukumäärä on erittäin suuri. Pienvesien tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta kartta-aineistojen kehittyessä tiedon taso on parantunut. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä, valuma-alueeltaan yli 10 km 2 virtaavien vesien uomat käsittävässä uomaverkostoaineistossa on yhteensä 21 000 km jokia ja 52 000 km puroja. Todellinen pienvirtavesien pituus lienee noin 100 000 km, koska uomaverkkoaineistoon ei sisälly juurikaan latvapuroja ja noroja. Maanmittauslaitoksen maastotietokannassa on lähteitä yhteensä yli 32 000, mutta niiden todellinen määrä on asiantuntija-arvioiden mukaan noin 100 000 200 000. Alle 10 hehtaarin lampien lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta niitä arvioidaan olevan noin 200 000. Fladoja on Suomessa noin 1 500. Niistä suurin osa sijoittuu lounaisrannikolle, Perämerelle ja Merenkurkkuun, missä maankohoaminen on nopeinta. Kluuvijärviä arvioidaan olevan noin 450. Maankohoamisen edetessä pienimmät kluuvijärvet muuttuvat pikkuhiljaa avosuoksi. Pienvesien merkitys Pienvesillä on tärkeä merkitys luonnon vesitaloudelle ja monimuotoisuudelle. Pienvesien ominaispiirteet ovat luoneet edellytykset ainutlaatuisen eliöstön ja kasvillisuuden kehittymiselle. Lukuisat kasvit, linnut, kalat ja hyönteiset ovat riippuvaisia pienvesiluonnosta. Suomen uhanalaisista eliölajeista arviolta 6 prosenttia on pienvesien lajeja. Harvinaistuneita ja uhanalaisia lajeja ovat esimerkiksi useat lähde- ja purosammalet, jokihelmisimpukka sekä taimen. Lammet ovat tärkeitä elinympäristöjä ja levähdyspaikkoja monille vesilinnuille, joiden kannat ovat osin taantuneet muun muassa kosteikkojen tilan heikkenemisen myötä. Virtaavat pienvedet lähiympäristöineen muodostavat ekologisia verkostoja, joilla on tärkeä merkitys eläinten ja kasvien lisääntymis-, leviämis- ja kulkureitteinä. Ekologisten arvojen lisäksi pienvesillä on sosiaalisia ja taloudellisia arvoja. Pienvedet tuottavat erilaisia ekosysteemipalveluja, eli aineellisia ja aineettomia hyötyjä ihmiselle. Pienvedet toimivat ravinteiden pidättäjinä ja tulvien säätelijöinä, veden laadun parantajina ja kasteluveden lähteinä. Ne ovat tärkeitä monien talouskalalajien lisääntymis- ja poikastuotantoalueina, ja ne tarjoavat mahdollisuuksia kalastukseen, metsästykseen, ulkoiluun ja matkailuun. Pienvesien tuottamiin ekosysteemipalveluihin voidaan lukea myös erilaiset kulttuuriset palvelut. Pienvesillä voi olla myönteisiä vaikutuksia maisemaan, asuinalueiden arvoon ja viihtyisyyteen. 7

Pienvesien tila Huoli jäljellä olevien pienvesien tilasta on ollut sysäyksenä useille pienvesien inventointihankkeille, joista ensimmäiset käynnistyivät 1960-luvulla. Tähän mennessä kattavimman pienvesien tilaa valtakunnallisesti arvioineen tutkimuksen toteuttivat vesi- ja ympäristöpiirit vuosina 1989 1994. Inventoinnin tuloksista koottiin alueelliset raportit ja valtakunnallinen yhteenveto (Räike, 1993). Tuloksista käy ilmi, että jo kaksikymmentä vuotta sitten Suomen alkuperäisistä pienvesistä oli jäljellä enää murto-osa. Viimeksi Suomen pienvesien tilaa on arvioitu valtakunnallisesti luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa (Raunio ym. 2008) sekä luontodirektiivin vuosien 2001 2006 ja 2007 2012 kansallisissa raportoinneissa. Vesienhoidon ekologisen tilan luokittelu ei kata pienvesiä, ja luontodirektiivin luontotyyppien suojelutason raportoinnissa pienvedet käsitellään lähdeluontotyyppejä ja fladoja lukuun ottamatta osana järvi- ja virtavesiluontotyyppejä. Tätä strategiaa laadittaessa tehtiin ELY-keskuksille kysely, jossa pyydettiin arvioimaan alueen pienvesien tilaa, suojeluastetta sekä kartoitusten ja kunnostusten määrää. Selvitysten tulokset kertovat, että luonnontilaisia pienvesiä on jäljellä luonnonsuojelualueiden ulkopuolella vain vähän. Uhanalaisuusarvioinnin mukaan kaikkien vesiluontotyyppien tila on suuresta maankäyttöpaineesta johtuen Etelä-Suomessa heikompi kuin Pohjois-Suomessa. Erityisesti viljavien savikko- ja rannikkoalueiden vesien tila on huono. Etelä-Suomen kaikki puro- ja lähteikkötyypit arvioitiin uhanalaisiksi. Myös kaikki Etelä-Suomen lammet kalliolampia lukuun ottamatta arvioitiin uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Fladat ja murtovesivaikutteiset lammet ovat vaarantuneita ja kluuvit erittäin uhanalaisia. Yksi merkittävimmistä pienvesien tilan heikkenemisen syistä on maankuivatus ja siitä aiheutuneet hydrologiset muutokset. Purot ovat kärsineet myös uittoperkauksista. Lähteitä on käytetty kaivoina, ja niistä on johdettu vettä esimerkiksi kalanviljelylaitoksille. Kluuvien, fladojen ja lampien keskeisimpiä ongelmia ovat ruoppaukset, rehevöityminen ja metsätalous. Myös turvetuotanto, maa-ainesten otto ja hajakuormitus ovat muuttaneet pienvesien tilaa. Pienvesien luonnontilaa heikentävät olennaisesti myös lukuisat puroissa olevat tierummut, korkeat pohjapadot, vanhat myllypadot ja muut rakenteet, jotka estävät kalojen ja muiden vesieläinten nousun ylävirtaan. Esteistä on haittaa varsinkin kuivina aikoina. Koska vesistöt muodostavat kokonaisuuden ja niissä olevat virtavedet jatkumon, on myös muualla vesistössä (joet, päähaarat) olevilla patorakenteilla ja niissä tapahtuvilla säännöstelyillä olennainen vaikutus vesistön latva- ja sivupuroissa lisääntyvien vaelluskalakantojen tilaan. Puroissa olevilla patorakenteilla on haitallisia vaikutuksia myös vesistön muulle lajistolle ja koko ekosysteemin toiminnalle. Pienvesien suojelu Pienvesien suojelulla tarkoitetaan tässä yhteydessä lajien ja luontotyyppien rakenteellisen ja toiminnallisen monimuotoisuuden turvaamista sekä pienvesien tilaa heikentäviin muutostekijöihin vaikuttamista. Monissa eri laeissa on pienvesien turvaamiseen liittyviä säädöksiä. Lait tarkastelevat pienvesiä kuitenkin eri näkökulmista: vesilaki vesiä muuttavien hankkeiden kannalta, kalastuslaki lohikalojen kalastusrajoitusten kannalta, ympäristönsuojelulaki veden laadun ja vesien pilaantumisen kannalta ja metsälaki pienvesien lähiympäristön kannalta. Maankäyttö- ja rakennuslailla edistetään hulevesien hallintaa ja samalla pienvesien tilan säilymistä kaava-alueilla. Luonnonsuojelun tavoitteista ja keinoista säädetään luonnonsuojelulailla. Välillisesti pienvesien suojelua koskee myös kestävän metsätalouden rahoituslaki. Pienvesien suojeleminen nimenomaisesti pienvesien ja vesiluonnon luontoarvojen vuoksi on ollut Suomessa vähäistä. Jossain määrin pienvesiä tai niiden rantoja sisältyy soidensuojeluohjelmaan, lehtojensuojeluohjelmaan ja lintuvesiensuojeluohjelmaan. Purojen lähiympäristöjen metsiä on suojeltu metsänomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvan Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) puitteissa. Pienvesiä on suojeltu vähäisessä määrin myös luonnonsuojelualueilla varsinaisen suojelukohteen lisänä. Natura2000-verkoston perustamisen myötä myös pienvesiympäristöjä on saatu suojelun piiriin, mutta usein suojelu koskee ainoastaan vesialuetta tai pelkästään sen rantoja. Niillä Natura-alueilla, joissa kokonainen vesistö on suojelun kohteena on oikeusistuinten viime aikaisessa linjauksissa suojelun katsottu koskevan hydrologista ja ekologista kokonaisuutta ja siten myös pienvesiä valuma-alueineen. Viime vuosina pienvesiä on suojeltu myös 8

lajiensuojelun kautta. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja -Savossa pienvesiä kuuluu Natura2000-alueisiin, koska ne ovat rupiliskon elinalueita. Uudellamaalla sijaitsevat Siuntionjoen ja Sipoonjoen patojen alapuoliset virtavedet sivupuroineen ovat mukana Natura2000-verkostossa, koska ne ovat äärimmäisen uhanalaisen taimenen kutu- ja poikastuotantoalueita. Vesi- ja metsälain uudistuksissa pienvedet on otettu aiempaa paremmin huomioon, mutta käytännössä suojelutoimet eivät vielä ole riittäviä. Pienvesien suojeluohjelman perustamista on esitetty eri yhteyksissä, kuten valtakunnallisen pienvesien inventoinnin loppupäätelmissä. Pienvesien kunnostustyöryhmä on laatinut pienvesien priorisoinnin kriteerit, jotka esitellään liitteessä 1. Kriteerien avulla voidaan tunnistaa arvokkaimmat pienvedet ja edistää pienvesien lajistollisen, rakenteellisen ja toiminnallisen monimuotoisuuden suojelemista. Pienvesien kunnostus Pienvesien kunnostamisen tavoitteena on parantaa kohteen ekologista tilaa ja edistää virkistyskäytön, kalastuksen ja luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista. Pienvesien ennallistamisella tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla pyritään palauttamaan pienvesi ja sen lähiympäristö häiriötä edeltäneeseen tilaan. Heikentyneiden pienvesien kunnostaminen ja ennallistaminen ovat erittäin tärkeitä toimenpiteitä pienvesiluonnon monimuotoisuuden tilan parantamiseksi. Kattavaa, valtakunnallista tietoa tehdyistä pienvesien kunnostamis- ja ennallistamistoimista ei ole kerätty, mutta eri toimijoilla on tiedon kokoamiseen omia rekistereitä. Ympäristöhallinto on kunnostanut pienvesiä osana virtavesien kalataloudellisia kunnostuksia ja uiton jälkeisinä velvoitekunnostuksina sekä eri tutkimus- ja kehittämishankkeiden yhteydessä. Kunnat ja kaupungit ovat viime vuosina kiinnostuneet pienvesiensä tilasta ja kaupunkipuroja ja -lampia on kunnostettu useissa kaupungeissa. Kunnostuksia on toteutettu myös mm. vapaaehtoisjärjestöjen, kalataloushallinnon ja kalastusalueiden toimesta. Suomen metsäkeskus on kunnostanut pienvesiä Kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) tuella luonnonhoitohankkeissa. Vuosina 1997-2012 toteutettiin 54 purokunnostushanketta ja yli 1000 lähteen kunnostusta. Metsähallitus on kunnostanut pienvesiä suojelualueilla soiden ennallistamisen yhteydessä. Lähteitä ja lähteikköjen välittömiä lähiympäristöjä on ennallistettu Metsähallituksen mailla arviolta noin 20 kohteessa. Valuma-alueittain tarkasteltuna mittavimmat purokunnostukset on toteutettu Pohjois-Pohjanmaalla Iijoen valuma-alueella. Toistaiseksi ainut tiedossa oleva purojakson ennallistaminen toteutettiin Nuuksion kansallispuistossa Myllypurolla Metsähallituksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä vuonna 2002. Fladojen ja kluuvien kunnostamisesta ei juuri ole kokemuksia. Viime vuosiin asti näiden pienvesityyppien kunnostaminen on tarkoittanut yleensä niiden muuttamista veneilyn, virkistyskäytön ja kalatalouden tarpeisiin, eikä niinkään tässä yhteydessä tavoiteltua ekologisen tilan parantamista. Valtio on ollut vesistökunnostusten tärkein rahoittaja. Ympäristö- ja maa- ja metsätalousministeriön ympäristötyömomenteilta on käytetty vesistökunnostuksiin aiemmin vuosittain 2 3 miljoonaa euroa ja kalataloudellisia kunnostusvaroja noin 0,7 miljoonaa euroa. Myös maa- ja metsätalousministeriön muiden momenttien rahoitusta (erilaiset velvoitetyöt) on kohdistettu vesistökunnostuksiin. Ympäristön kunnostusten kehittämiseen ja hankkeiden valmisteluun on myös ollut käytössä määrärahoja, millä on ollut tärkeä merkitys hallinnon asiantuntijavalmiuksien säilyttämisessä. Vesienhoidon ensimmäisellä suunnittelukaudella 2010 2015 pienvesien kunnostamiseen on arvioitu käytettävän noin miljoona euroa vuodessa. Kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) mukaista tukea myönnetään yksityismaiden metsänhoito- ja metsänparannustöihin silloin, kun rahoitus on metsäpolitiikan tavoitteiden kannalta vaikuttavaa ja kustannustehokasta. Kemera-tukea voidaan hakea ja myöntää myös metsäluonnonhoitoon. Pienvesien kunnostukseen on luonnonhoitohankkeissa käytetty Kemera-tukea noin 0,3 miljoonaa euroa vuosittain, minkä lisäksi toteutettu mm. kosteikkoja. Myös maatalouden erityisympäristötuella on rahoitettu pienvesien tilan parantamiseen liittyviä toimia. 9

Lisäksi pienvesien kunnostamiseen on käytetty EU-rahoitusta (esim. EAKR, maaseuturahasto, LEADER ja LIFE) ja kansallista työllisyysrahoitusta (YTY-työt). Kunnat ovat osaltaan rahoittaneet kaupunkipurojen ja -lampien kunnostuksia ja kalastusalueet ja osakaskunnat pienten virtavesien kalataloudellisia kunnostuksia. Vapaaehtoisjärjestöiden ja säätiöiden merkitys kunnostusten rahoituksessa on kasvanut. Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategian yhteys muihin pienvesiin vaikuttaviin strategioihin ja ohjelmiin Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategia pohjautuu usean muun strategian ja toimintaohjelman tavoitteiden toteuttamiseen. Keskeisimmin pienvesistrategiaan liittyy vuonna 2013 julkaistu kansallinen vesien kunnostusstrategia, jossa esitetään toimenpiteitä vesien kunnostusten edistämiseksi. Strategian linjausten mukaisesti perustettiin vuonna 2012 vesistökunnostusverkosto, jonka tehtävänä on parantaa vesistöjen kunnostukseen liittyvää tiedonkulkua ja yhteistyötä. Valtioneuvosto teki vuonna 2012 periaatepäätöksen Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiasta. Sen mukaan Suomi osallistuu vuoteen 2020 mennessä heikentyneiden ekosysteemien ennallistamisen maailmanlaajuisen, vähintään 15 prosentin pinta-alaosuuden tavoitteen saavuttamiseen edistäen samalla ilmastonmuutoksen torjuntaa ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. Tavoitteiden toimeenpanoa valmistelee kansallinen ennallistamistyöryhmä alatyöryhmineen. Pienvesistrategian tuloksia hyödynnetään sisävesien ennallistamistarpeiden priorisoinnissa. Kansallisen metsäohjelman 2015 sekä valmisteilla olevan Suomen kansallisen metsästrategian 2025 toimintaajatuksen mukaisesti metsien kestävä hoito ja käyttö luovat kasvavaa hyvinvointia. Kansallisen metsästrategian laadintaa ohjaa Metsäpoliittinen selonteko 2050. Yksi metsäpoliittisen selonteon tärkeimmistä toimenpidekokonaisuuksista on metsäluonnon monimuotoisuuden, ekosysteemipalveluiden sekä metsien ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden turvaaminen. Valtioneuvoston periaatepäätöksellä vuonna 2012 hyväksytyn kansallisen kalatiestrategian tärkein tavoite on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen. Samaan tavoitteeseen pyritään valtioneuvoston vuonna 2014 hyväksymässä lohi- ja meritaimenstrategiassa. Uhanalaistuneen jokiravun kantojen vahvistamiseksi tarvittavat toimenpiteet puolestaan linjataan kansallisessa rapustrategiassa 2013 2020. Pienvesistrategialla ja em. valtioneuvoston hyväksymillä strategioilla on yhteneväisiä tavoitteita etenkin virtavesien tilan ja vesistöjen läpikulkukelpoisuuden parantamisen osalta. Kalojen ja rapujen elin- ja lisääntymismahdollisuuksia voidaan edistää koski- ja virtapaikkojen kunnostamisella ja nousuesteiden poistamisella sekä kutupuroissa että niiden alapuolisissa joissa. Ympäristöministeriön alainen uhanalaisten luontotyyppien toimintasuunnitelmatyöryhmä on valmistellut yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi Suomessa (Suomen ympäristö 15/2011). Työryhmän ehdotuksesta laadittiin selvitys lakisääteisen luontotyyppisuojelun nykytilanteesta ja kehittämistarpeista (Raunio ym. 2013). Selvityksen kehittämisehdotukset pienvesiluontotyyppien osalta on otettu huomioon pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategiaa laadittaessa. Päämäärä 1. Pienvesien tilaa koskeva tietoperusta paranee Pienvesien tilasta muodostetaan kokonaiskuva Pienvesiin liittyvien aineistojen saatavuutta parannetaan Pienvesien tila tunnetaan Suomessa verraten heikosti. Vesi- ja ympäristöpiirien 1990-luvun alussa toteuttaman valtakunnallisen pienvesi-inventoinnin jälkeen pienvesien tilan ja lajiston kartoituksia on Suomessa tehty lähinnä eri tutkimusprojektien ja muiden alueellisten selvitysten yhteydessä. Metsähallitus kerää Natura2000-alueiden luontodirektiivin luontotyypeistä luontotyyppitietoja luonnonsuojelualueiden hoidon ja käytön tarpeisiin. Toistaiseksi tämä kartoitus on painottunut maa- ja meriluontotyyppeihin ja sisävesien osalta kartoitustyö on vielä kesken. Tiedot pienvesien nykytilasta ja toteutetuista kunnostuksista vaihtelevat suuresti alueittain, eivätkä eri hankkeiden yhteydessä kerätyt tiedot ole useinkaan vertailukelpoisia keskenään. Tietoja ei ole myöskään 10

tallennettu systemaattisesti tietojärjestelmiin. Tietojen puutteellisuus vaikeutti mm. sisävesiluontotyyppien uhanalaisuuden arviointia. Suojelu- ja kunnostustarpeen arvioimiseksi, kalakantojen tilan parantamiseksi sekä luonto- ja lintudirektiivin toimeenpanon tueksi tarvitaan lisää tietoa pienvesien tilasta, lajistosta ja toteutetuista kunnostuksista. Tietoa tarvitsevat myös eri toiminnanharjoittajat voidakseen turvata toimintansa vaikutuspiirissä olevien pienvesien arvojen säilymisen. Tiedonkulun ja -saatavuuden parantaminen vaatii tietojärjestelmien ja niiden yhteiskäytön kehittämistä. Pienvesien tilasta muodostetaan kokonaiskuva Pienvesien luonnon monimuotoisuus vaihtelee paljon. Hyvin suunnitellut luontotyyppi- ja lajistokartoitukset ovat välttämättömiä, jotta pienvesien luonnon monimuotoisuudesta saadaan kokonaiskuva. Puron hydrologisen ja morfologisen tilan lisäksi myös kohteiden pohjavesivaikutuksen ja biologisen monimuotoisuuden selvittäminen on tarpeellista. Kartoituksissa on huomioitava vesimuodostumiin kohdistuvat muutostekijät sekä vesistä riippuvaisten uhanalaisten lajien ja populaatioiden esiintyminen. Pienvesien kartoitusten tulisi olla maantieteellisesti kattavia, jotta saadaan tietoa kunkin pienvesityypin vaihtelusta koko Suomen alueella. Näin saadaan yleisnäkemys eri pienvesityyppien suojelutarpeista, niihin kohdistuvista uhkista ja kunnostustarpeesta. Kaikkia Suomen pienvesiä ei ole mahdollista kartoittaa maastoarvioinnin tai biologisen näytteenoton perusteella. Erilaisten pienvesityyppien levinneisyyttä ja luonnontilaisuutta voidaan kuitenkin selvittää karkeammin paikkatieto- eli GIS -perusteisin menetelmin. Niiden perusteella voidaan valita maastokartoituskohteet, joilla toteutetaan tarkempi fysikaalis-kemiallinen ja biologinen näytteenotto. Paikkatietopohjaista pienvesien kartoitusmenetelmää on testattu pienvesityöryhmän aloitteesta käynnistetyssä Suomen ympäristökeskuksen pilottihankkeessa Pienvesien tilan kartoitus ja tiedon hyödyntäminen vaelluskalojen palauttamisessa Iijoen valuma-alueella (Pienvesi-GIS). Kohdealueeksi valittiin Iijoen valuma-alue, missä on tehty runsaasti purojen maastokartoituksia. Vuonna 2014 toteutettavassa hankkeessa on selvitetty, miten hyvin valuma-alueen metsätalous- ja maataloustoimenpiteitä kuvaavilla GIS-muuttujilla voidaan ennustaa purojen luonnontilaisuuden astetta. Paikkatietoja täydennetään maastohavainnoin. Hankkeessa kehitetään menetelmä GIS-kartoituksen tekemiseksi, määritetään maastohavainnoinnissa käytettävät muuttujat ja valitaan tietojärjestelmä, jonne aineisto tallennetaan. Hankkeessa luotavan menetelmän käyttöä tulisi laajentaa eri valuma-alueille. Valtakunnallisen kartoituksen tuloksena voidaan luoda kattava ja alueellisesti tarkennettu kuva Suomen pienvesien tilasta. Biologisen näytteenoton tulosten perusteella saadaan tietoa myös lajistollisesta monimuotoisuudesta. Kartoituksen avulla saatavaa tietoa voidaan käyttää pienvesien suojelu- ja kunnostustarpeiden määrittelyyn ja priorisointiin valtakunnallisella ja alueellisella tasolla. Tietojen keräämisessä tulee tehdä yhteistyötä kuntien kanssa ja kuntien mahdollisuus kartoituksessa saatavien tietojen käyttöön tulee mahdollistaa. Pienvesiin liittyvien aineistojen saatavuutta parannetaan Useat eri toimijat ovat tallentaneet eri tietojärjestelmiin tietoa pienvesien tilasta, suojelusta ja kunnostuksesta. Tietojärjestelmien yhteiskäyttöä ja yhteensopivuutta tulee kehittää ja tietojen saatavuus myös valtiohallinnon ulkopuolisille tahoille, kuten kunnille ja vapaaehtoistoimijoille, tulee varmistaa. Valtio rahoittaa pienvesien kunnostushankkeita vähän, mutta kaikissa valtion osin tai kokonaan rahoittamissa hankkeissa tulisi olla velvoitteena tietojen tallentaminen yhteiseen tietojärjestelmään. Suojelualueiden osalta pienvesien tilaan ja suojeluun liittyvää tietoa kootaan kehitteillä olevaan ympäristöhallinnon ja Metsähallituksen Luontopalveluiden yhteiseen SAKTI-tietojärjestelmään. Kunnostuksiin liittyviä tietoja puolestaan on koottu ympäristöhallinnon HERTTA-palvelun osana toimivaan Vesistötyöttietojärjestelmään (VESTY). Näiden tietojärjestelmien käyttöoikeudet ovat rajattuja, eivätkä esim. vapaaehtoisjärjestöt ja kunnat pääse syöttämään niihin tietoja. 11

Valtiohallinnon lomakkeita ollaan siirtämässä sähköiseen muotoon. Yksi ensimmäisistä sähköisistä lomakkeista on niitto- ja ruoppausilmoitus, jonka avulla tiedot tallentuvat kirjaamisjärjestelmään ja sitä kautta automaattisesti VESTY-tietojärjestelmään. Pienvesien kunnostusten tietojen dokumentoimiseksi tulisi tehdä vastaava lomake. Tällöin myös valtiohallinnon ulkopuolisten tahojen toteuttamien kunnostusten tiedot olisi mahdollista tallentaa tietojärjestelmään. Keväällä 2014 käynnistyi ympäristöhallinnon hanke Selainpohjaisten paikkatietopalveluiden kehittäminen (PAKKI), jonka tavoitteena on kehittää teemakohtaisia karttasovelluksia. Hankkeen osaprojektissa kehitetään Vesien tila kartalla -palveluun pohjautuva, laajempi vesien- ja merenhoitoa esittelevä karttasovellus, joka kerää tietoja eri järjestelmistä ja rajapinnoilta. Karttasovelluksen toimivuutta pienvesiin liittyvän tiedon kokoamiskanavana tulee selvittää. Uusi karttapalvelu voisi esimerkiksi hakea tietoja SAKTI- ja VESTYtietojärjestelmistä, jolloin samalle karttanäkymälle saataisiin tietoja pienvesien tilasta, suojelusta ja tehdyistä kunnostuksista. Suomen metsäkeskuksen metsävaratietojärjestelmään tallennetaan mm. Kemera-tuella toteutetut luonnonhoitotyöt, kuten lähteiden ja muiden pienvesien kunnostukset. Myös metsävara-aineistoja voitaisiin tallentaa rajapinnoille siltä osin kuin mahdollista, jolloin ne olisivat karttapalvelun haettavissa. Suomen metsäkeskuksen keräämä metsävaratieto on henkilötietoa, jota suojaa henkilötietolaki. Tietoja voidaan luovuttaa mm. viranomaiskäyttöön metsätietolakiin liittyvän tietopyynnön kautta noudattaen luovuttamista koskevia henkilötietoon liittyviä määräyksiä. Vuonna 2015 käynnistyvässä SYKEn, Ilmatieteen laitoksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon Envibasehankkeessa on tavoitteena edistää ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyvien tietojen avaamista, yhtenäistämistä ja yhteiskäyttöä. Pienvesitiedon saatavuuden parantaminen tulee ottaa osaksi hanketta. SYKE koordinoi kansallisen vesistökunnostusverkoston toimintaa. Verkostoa ja sen www-sivuja tulee hyödyntää pienvesiin liittyvän tiedon kokoamisessa ja jakamisessa. Lisäksi SYKE ylläpitää kansalaisten omaehtoisen vesistöseurannan tueksi perustettua Järviwiki-verkkopalvelua, jonne kansalaiset voivat tallentaa järviä koskevia havaintoja ja valokuvia. Pienvesiin liittyvien kansalaishavaintojen kokoamiseksi tulee selvittää tarvetta ja mahdollisuuksia perustaa Järviwikin rinnalle virtavesiwiki, jonne voitaisiin luoda oma osionsa pienvesille. Järviwikin ja vesistökunnostusverkoston yhteistoimintaa tulee jatkossa kehittää. Päämäärä: Pienvesien tilaa koskeva tietoperusta paranee Toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet Vastuutaho Muut osallistujat Kehitetään GIS-menetelmä pienvesien tilan kartoittamiseksi ja luodaan maastohavainnoinnissa käytettävät muuttujat PienvesiGIS-hankkeessa kehitettyä menetelmää käytetään pohjana alueittain etenevän valtakunnallisen kartoituksen tekemisessä Valtion rahoitusta saavien hankkeiden tiedot tallennetaan yhteiseen tieto- tai paikkatietojärjestelmään (VESTY, SAKTI) Luodaan sähköinen lomake, jonka kautta myös valtiohallinnon ulkopuoliset tahot voivat tallentaa pienvesikunnostusten tiedot VESTYtietojärjestelmään Pienvesiin liittyvien tietojen avaamista, yhtenäistämistä ja yhteiskäyttöä kehitetään osana PAKKI- ja Envibase-hankkeita Vesistökunnostusverkoston www-sivuja hyödynnetään pienvesiin liittyvän tiedon kokoamisessa ja jakamisessa SYKE SYKE Kunnostuksia toteuttavat tahot SYKE SYKE SYKE Metsähallitus, ELY-keskukset Metsähallitus, ELY-keskukset, kunnat, muut toimijat SYKE, Metsähallitus Kunnostuksia toteuttavat tahot Ilmatieteen laitos, Luonnontieteellinen keskusmuseo, YM, ELYkeskukset, Metsähallitus, Suomen metsäkeskus ELY-keskukset, vapaaehtoiset vesienhoidon organisaatiot, Suomen metsäkeskus, Tapio, Metsähallitus, kunnat 12

Selvitetään tarvetta ja mahdollisuutta luoda Järviwikin rinnalle virtavesiwiki, jossa on oma osionsa pienvesille SYKE Päämäärä 2. Pienvesien suojelun edellytykset paranevat Arvokkaiden pienvesien säilyminen turvataan Pienvesille aiheutuvien haittojen syntyminen estetään tai minimoidaan Lainsäädäntöä ja sen soveltamista sekä valvontaa kehitetään Monet Suomen pienvesien luontotyypeistä ja lajeista on arvioitu uhanalaisiksi. Voimakkaan maankäytön vaikutuspiirissä olevilla alueilla ei enää ole juuri jäljellä luonnontilaisia pienvesiä, joiden suojelutarve on suuri. Luonnontilaisten pienvesien lisäksi myös kaupunkien sekä maa-, metsätalous- ja turvetuotantoalueiden muutetuilla pienvesillä on tärkeitä arvoja. Eri laeissa on säännöksiä pienvesien turvaamiseksi, mutta ne käsittelevät pienvesiä eri näkökulmista. Sektoroitunut lainsäädäntö ja sen toimeenpanon puutteet haittaavat usein pienvesien suojeluarvojen riittävää huomioon ottamista. Lakien soveltaminen ja valvonta eivät välttämättä toteudu pienvesien suojelun kannalta kattavasti, eikä suojelunarvoisia pienvesiä aina tunnisteta toiminnan suunnittelun tai toteutuksen yhteydessä. Pienvesien suojelun tehostaminen edellyttää eräiltä osin lainsäädännön kehittämistä, parempaa toimeenpanon ohjeistamista sekä käsitteiden, määritelmien ja menetelmien yhdenmukaistamista. Myös eri toimijoiden välisen yhteistyön tiivistäminen on tärkeää. Pienvesien suojelua tulisi laajentaa entistä tehokkaammin luonnontilaisen kaltaisiin ja muita arvokkaita piirteitä omaaviin kohteisiin. Myös suojelun ulkopuolella olevien pienvesien arvojen turvaaminen on tärkeää. Pienvesiin kohdistuvissa hankkeissa tulisi noudattaa luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteita, joilla pyritään luonnontilan ja maisema-arvojen säilyttämiseen ja palauttamiseen ottaen samalla huomioon maankäytön tarpeet. Tietyissä tapauksissa pienvesille aiheutuvia haittoja voidaan edellyttää kompensoitavaksi toimenpidealueella tai muualla. Arvokkaiden pienvesien säilyminen turvataan Jäljellä olevat täysin luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset norot ja purot tulee säilyttää ja purojen muuttuneet osat ennallistaa. Myös sellaiset kohteet, joista vain pieni osa (esim. alle 10 %) on muuttunut, tulee säilyttää. Luonnontilaisuudella tarkoitetaan sekä pienveden rakenteellista luonnontilaisuutta että siihen tulevan kuormituksen vähäisyyttä. Maatalousalueiden purojen luontoarvojen turvaamista edistää vuonna 2012 voimaan astunut vesilaki, jonka mukaan luonnontilaisen kaltaiseksi muuttunutta uomaa ei saa enää kunnossapitotyönä perata vanhan suunnitelman pohjalta (VL 5:8 ). Luonnontilaisen kaltaiseksi palautuneen uoman määrittelyä on tarkennettu maankuivatuksen ohjeiden laatimisen yhteydessä. Maatalousalueiden arvokkaiden pienvesikohteiden säilyttämiseksi tulee niiden tunnistamiseen ja huomioon ottamiseen laatia valtakunnalliset ohjeet. Metsätalousalueilla metsäsuunnittelulla on tärkeä merkitys arvokkaiden pienvesien säilymisen kannalta. Suomen metsäkeskuksen ja Metsähallituksen ylläpitämään metsävaratietoon ja sen pohjalta tehtäviin metsäsuunnitelmiin tulee sisällyttää arvokkaat pienvesikohteet. Pienvesikohteiden säilyttäminen tulee ottaa huomioon metsätalouden toimenpiteissä säädösten ja metsäsertifioinnin kriteerien mukaisesti. Eteläisen Suomen suojelualueverkostossa pienvedet ovat heikosti edustettuina, vaikka ne voivat olla olennainen osa tiettyjen METSO-ohjelmaan sisältyvien ekosysteemien toimintaa. METSO-ohjelman kautta tulisi saada pysyvän suojelun piiriin nykyistä enemmän erityisesti pienvesien lähimetsiä, metsäluhtia ja tulvametsiä sekä maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteitten pienvesiä. METSO-kohteiden valinnassa tulevat ensisijaisesti 13

kysymykseen luonnontilaiset pienvedet ja toissijaisesti ne kohteen, jotka voidaan kunnostaa tai ennallistaa lähelle luonnontilaa. Suomen metsäkeskuksen ja ELY-keskusten resurssit METSO-ohjelman toimeenpanossa tulee turvata. Taajamien arvokkaiden pienvesien säilyttämiseksi kaupunkirakentamisen yleissuunnittelun taustamateriaaliksi tulee vaatia selvitys alueen pienvesistä. Uudistetun maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavoituksen yhteydessä on laadittava valuma-aluekohtaiset hulevesisuunnitelmat, joissa esitetään toimenpiteet vesistöihin aiheutuvien haittojen estämiseksi. Hulevesisuunnitelman pohjana tulee olla valuma-aluetarkastelu ja kaava-alueen pienvesien selvittäminen. Pienvesille aiheutuvien haittojen syntyminen estetään tai minimoidaan Pienvesiin vaikuttavassa maankäytössä tulee olla periaatteena, että pienvesille aiheutuvat haitat estetään tai ne jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Peltoalueilla toteutetuista luonnonmukaisista peruskuivatushankkeista on hyviä kokemuksia, ja niissä käytetyt menetelmät tulee saada laajamittaisesti käyttöön. Luonnonmukaiset peruskuivatusmenetelmät, kuten tulvatasanteellinen kaivu, voivat turvata uomien luontoarvojen säilymisen ja parantaa niiden vedenjohto- ja tulvansäätelykykyä. Luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmien käyttöä metsätalous- ja turvetuotantoalueilla erityisesti laskuojien perkauksissa tulee edistää. Menetelmiä tulee kehittää ja yhteen sovittaa nykyisten toimintamallien kanssa yhteistyössä maatalouden toimijoiden kanssa. Yhteistyö maankäytön sektoreiden välillä parantaa vesiensuojelun mahdollisuuksia ja luo edellytykset yhteneväisten mitoitusohjeiden laatimiseen. Maa- ja metsätalousmaiden ojituksista tulee ilmoittaa etukäteen ELY-keskukselle. Toimintatapoja tulee kehittää luonnonmukaiseen kuivatukseen ohjaavaan suuntaan. ELY-keskusten ilmoitusten käsittelyä ja vastausta ojitusilmoituksen tekijälle tulee kehittää sähköisiä menetelmiä hyödyntäen siten, että pienvesien arvot ja luonnonmukaiset menetelmät tulevat paremmin huomioiduiksi ja käyttöön. Purojen läpikulkukelpoisuutta on parannettava erityisesti niissä kohteissa, joissa purot ovat osa vaelluskalavesistöä ja voivat toimia kalojen lisääntymisalueina. Tie- ja siltarakenteet voivat olla täydellisiä vaellusesteitä kaloille ja muille vesieliöille. Rakenteet voidaan kuitenkin suunnitella niin, että ne eivät haittaa vesieliöiden liikkumista niiden läpi. Olemassa olevaa ohjeistusta tulee noudattaa. Pienvedet tulee ottaa huomioon kaupunkirakentamisessa nykyistä paremmin. Rakentamisella ei saa muuttaa purojen tai norojen virtaamasuhteita eikä aiheuttaa lampien rehevöitymistä. Hulevesien lisääntyminen sekä pohjaveden määrän väheneminen ja tason aleneminen tulee minimoida. Luonnontilaisten tai luonnontilaisen kaltaisten fladojen ja kluuvijärvien rantojen kaavoituksessa tulee huomioida, että ranta-alueet kasvavat umpeen maankohoamisen seurauksena. Tilanteissa, joissa rakentamistoiminnalla joudutaan muuttamaan pienvesiä, haitat tulee kompensoida kohteessa vastiketoimenpiteenä. Tarvittaessa toimenpiteitä voidaan tehdä samalla valuma-alueella myös muussa kohteessa. Haittojen minimointi ja kompensointi voidaan toteuttaa edellyttämällä luvituksessa ja rahoituksessa hankkeitten toteuttamista luonnonmukaisen vesirakentamisen periaattein ja täsmentämällä vaadittavia toimenpiteitä vesistön erityispiirteiden mukaan. Purojen virtaamat äärevöityvät aluerakentamisen yhteydessä, kun päällystetty maa-ala kasvaa. Siksi erillisissä hulevesisuunnitelmissa ja asemakaavoihin liittyvissä hulevesiä koskevissa suunnitelmissa tulee esittää virtaamasuhteita kompensoivien imeytys- ja viivytysalueiden mitoitusvaatimukset tontti- ja katualueilla. Taajamien hulevesisuunnitelmat tulee jatkossa kytkeä viheralueiden suunnitteluun. Tällöin hulevesien käsittely ja pienvesien tilan parantaminen voidaan yhdistää luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteiden mukaan esimerkiksi rakentamalla uusia, hulevesiä viivyttäviä kosteikkoja. Virtaamasuhteita tasaavia toimenpiteitä voidaan tarvittaessa tehdä kunnan ja toiminnanharjoittajan välisellä sopimuksella. Eräissä maankäyttösopimuksissa on määritelty, että kunta rakentaa haitan aiheuttajan eli rakennuttajan kustannuksella kosteikkoja, joilla kompensoidaan valuma-alueen hydrologian muuttumista. 14

Jos puroja tai noroja joudutaan siirtämään tai lampea tai kosteikkoa täyttämään, tulee rakentaa tätä korvaavaa monimuotoista elinympäristöä vähintään vastaava pituus tai pinta-ala. Rakennettava elinympäristö voi olla esimerkiksi monimuotoinen uoma tai kosteikko. Uomaosuudet, jotka esimerkiksi tien rakentamisen takia jäävät rakenteiden alle, tulee toteuttaa mahdollisimman lyhyinä ja avarina siten, että uoma säilyy eliöille kulkukelpoisena ja rannoilla säilyy kulkuyhteys maaeliöille ja tarvittaessa viherreitti ulkoilijoille. Lainsäädäntöä, sen soveltamista ja valvontaa kehitetään Lakien soveltamisen kannalta ongelmakohtia on ollut etenkin luonnontilaisen ja luonnontilaisen kaltaisen uoman määritelmien tulkinnanvaraisuus sekä vesi- ja metsälain soveltamisalan rajautuminen pienvesiympäristöjen eri osiin (vesimuodostuma vs. reunustava metsä). Luonnontilaisten ja luonnontilaisten kaltaisten pienvesien tunnistamiseksi on laadittu kriteerit maankuivatustoiminnan ohjeistuksissa. Erityisen merkittäviä ovat ne pienvedet, jotka täyttävät sekä vesi- että metsälain luonnontilaisuuden määritelmät ja ovat hydrologisesti valuma-alueeltaan luonnontilaisen kaltaisia. Tällaiset pienvedet voitaisiin tunnistaa yhdistämällä pienvesien ja niiden valuma-alueiden tilasta kootut tiedot tietoihin talousmetsissä olevista metsälain 10 mukaisista elinympäristöistä. Pienvesien suojelun tehostamiseksi tulee laatia opas, jossa esitetään suojeluperiaatteet, lainsäädäntöön liittyvät käsitteet, määritelmät ja menetelmät sekä luonnontilaisen kaltaisen pienveden kriteerit. Lakien valvonnan tehostamiseksi tarvittaisiin nykyistä parempaa yhteistyötä valvontaviranomaisten (ELY-keskus, kunnat, Suomen metsäkeskus) sekä muiden toimijoiden (esim. metsäyhtiöt, Metsähallitus, maataloustuottajien neuvontajärjestöt) kesken. Purojen patoamista tai muuttamista koskevat uudet hankkeet ovat luvanvaraisia ja lupakäsittelyssä niiltä tulee edellyttää jatkumon turvaamista ja putkituksissakin ekologisen tilan säilyttämistä. Puroissa on myös runsaasti vanhoja patorakenteita, joista luvattomat tulee kartoittaa ja poistaa Vaelluskalavesistöissä kalakantojen elpyminen edellyttää vesistön läpikulkukelpoisuuden parantamista ja kalojen nousumahdollisuutta vesistön päähaarasta aina puroihin saakka. Muun muassa meritaimen lisääntyy tyypillisesti pienissä joissa ja puroissa. Vaste puroissa tehtäville kunnostuksille jää pieneksi, mikäli kala ei pääse nousemaan kunnostettuihin puroihin muualla vesistössä olevien nousuesteiden vuoksi. Vanhojen vesitalouslupien pysyvyys aiheuttaa kuitenkin ongelmia varsinkin vaelluskalakantojen suojelulle ja elvyttämiselle. Kalateiden ja niiden tarvitseman veden saaminen vanhojen pato- tai säännöstelylupien haltijoiden rahoittamaksi velvoitteeksi on jälkikäteen vaikeaa varsinkin, jos näihin lupiin ei ole alun perin määrätty kalatalousvelvoitetta. Suomessa on lähes 90 yhden tai alle yhden megawatin minivesivoimalaa, joista monissa ei ole kalatalousvelvoitetta. Vanhojen vesitalouslupien muuttamista määräaikaiseksi tulisi tarkastella vesilaissa. Tulisi myös selvittää lainsäädännön muuttamista siten, että näihin lupiin sisällytettäisiin minimivirtaamavelvoite tai tietyn virtaamaosuuden varaaminen jokijatkumon järjestämiseksi. Pohjavesialueiden vedenottamot ja purovesien veden käyttö esimerkiksi kasteluun vaarantaa pienvesiä. Purojen minimivirtaamista tulee huolehtia muun muassa siten, että aluehallintovirastojen myöntämissä vedenottoluvissa määritellään purovesistöjen ekologiaan perustuvat käyttörajoitteet. Pohjavesistä riippuvaisten maa- ja pintavesiekosysteemien (lähteiköt, lähdesuot, pohjavesivaikutteiset vesistöt) ja niihin liittyvien pohjavesimuodostumien käytön sovittaminen vesiluonnonsuojelun tarpeisiin vaatii kehittämistä. Vesienhoitolain pohjavesien luokittelua koskevia kohtia ollaan muuttamassa siten, että pohjavesistä riippuvaisia ekosysteemejä ylläpitäville pohjavesialueille tulee oma merkintä (E), ja pohjaveden käyttöä tulee näillä alueilla tarkastella suhteessa luontoarvoihin. Ohjeistuksen ja toimintamallien kehittämiseksi tarvitaan sekä pohjavesi- että luontoasiantuntijoiden yhteistyötä ja verkostoitumista sekä mallien testaamista pilottialueilla. Luonnonsuojelu-, ympäristönsuojelu- ja vesilakiin tulee tehdä ympäristön monimuotoisuuteen kohdistuvien haittojen kompensaatiota koskevat lisäykset, jotka tukisivat pienvesien monimuotoisuuden säilymistä. Kalastuslakia uudistettaessa kalavesien hoidon painopistettä pyritään maa- ja metsätalousministeriön kalataloushallinnon strategien mukaisesti siirtämään istutuksista kalojen ja rapujen luontaisen lisääntymisen edistämiseen. Erityisesti heikentyneiden ja uhanalaisten kalakantojen suojelua halutaan tehostaa. Tavoitteen toteutumiseksi myös kalastuksen säätelyä ja valvontaa on tehostettava etenkin joki- ja purosuilla sekä virtavesikalojen kutu- ja poikastuotantoalueilla. 15

Päämäärä: Pienvesien suojelun edellytykset paranevat Toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet Vastuutaho Muut osallistujat Maatalousalueiden arvokkaiden pienvesikohteiden tunnistamiseen ja huomioon ottamiseen laaditaan valtakunnalliset ohjeet SYKE ELY-keskukset, Salaojayhdistys Metsävaratietoon sekä metsäsuunnitelmiin sisällytetään arvokkaat pienvesikohteet METSO-ohjelman suojelun piiriin otetaan erityisesti pienvesien lähimetsiä, metsäluhtia ja tulvametsiä ELY-keskusten ja Suomen metsäkeskuksen resurssit METSO-ohjelman toimeenpanossa turvataan Kaupunkirakentamisen yleissuunnittelun ja valuma-aluekohtaisten hulevesisuunnitelmien taustamateriaalina on tietoa valuma-alueen pienvesistä Luonnonmukaisen vesirakentamisen keinoja kehitetään metsätalouden ja turvetuotannon vesiensuojelun tarpeisiin Ojitusilmoitusten käsittelyä ja vastausta ojitusilmoituksen tekijälle kehitetään luonnonmukaiseen kuivatukseen ohjaavaan suuntaan Pienvesiin vaikuttavien hankkeiden luvituksessa edellytetään pääsääntöisesti hankkeen toteuttamista luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteita soveltaen Hulevesiä koskevissa suunnitelmissa esitetään virtaamasuhteita kompensoivien imeytys- ja viivytysalueiden mitoitusvaatimukset tontti- ja katualueilla Taajamien hulevesisuunnitelmat kytketään viheralueiden suunnitteluun Laaditaan opas, jossa esitetään pienvesien suojelun, lainsäädännön ja sen soveltamisen periaatteet ja menettelyt sekä kriteerit arvokkaiden pienvesien tunnistamiseksi Vesilakiin tehdään pienvesien suojelemiseksi ja kunnostamiseksi tarkistuksia. Nämä koskevat vesistöjen läpikulkukelpoisuuden edistämistä, lisääntymisalueiden kompensoimista ja ympäristövirtaamien huomioon ottamista. Kalastuksen säätelyä ja valvontaa tehostetaan joki- ja purosuilla sekä kutu- ja poikastuotantoalueilla Suomen metsäkeskus, Metsähallitus Suomen metsäkeskus, ELYkeskukset, YM, MMM YM, MMM Kunnat Tapio ELY-keskukset, SYKE AVIt Kunnat Kunnat SYKE OM, MMM, YM MMM, ELYkeskukset Muut metsäalan toimijat Metsäalan organisaatiot ja METSO-yhteistyöryhmät SYKE, ELY-keskukset, Suomen metsäkeskus Suomen metsäkeskus, Tapio ELY-keskukset ELY-keskukset, Suomen Metsäkeskus, Tapio, Metsähallitus, kunnat ELY-keskukset, kunnat, toiminnanharjoittajat, Suomen metsäkeskus, Metsähallitus, Tapio Kalastusalueet, vesialueiden omistajat 16

Päämäärä 3. Pienvesien arvostus lisääntyy Pienvesien arvoista viestitään Pienvesitietoisuutta lisätään koulutuksella ja ohjeilla Pienvedet ovat osa ympäristöjärjestelmiä ja -ohjelmia Pienvesien arvostus on viime vuosina noussut, mutta pienvedet saatetaan edelleen sivuuttaa maankäyttöä suunniteltaessa. Eri toimijat eivät aina ole tietoisia pienvesien sijainnista eivätkä niiden arvoista, kuten esimerkiksi kalastosta ja rapukannoista. Suomen ympäristökeskuksen toteuttamissa tutkimuksissa on huomattu, että pienvedet koetaan tärkeimmiksi alueilla, joilla on toteutettu näkyvästi kunnostustoimia (Lehtoranta ym. 2012). Tutkimusten tulosten perusteella voidaan päätellä, että ihmisten kiinnostus pienvesien tilan parantamiseen lisääntyy tietoisuuden kasvun myötä. Pienvesien arvostusta voidaan näin ollen lisätä tiedottamisen, koulutuksen ja neuvonnan avulla. Välineinä pienvesien arvon esiintuomiseen toimivat myös eri organisaatioiden laatu- ja ympäristöjärjestelmät ja kuntien pienvesiohjelmat. Eri toimijoiden pienvesitietoisuutta lisäämällä voidaan edistää yhteistyötä ja uusien kumppanuuksien solmimista, joilla on keskeinen merkitys pienvesien suojelussa ja tilan parantamisessa. Pienvesien arvoista viestitään Vesien kunnostusstrategian suositusten mukaisesti vuonna 2012 perustettiin kansallinen vesistökunnostusverkosto. Sen tavoitteena on välittää tietoa ja kokemuksia vesistöjen kunnostamisesta sekä kannustaa kansalaisia, yhteisöjä ja yrityksiä vesienhoitoon ja suojeluun. Verkosto edistää eri toimijoiden yhteistyötä, verkostoitumista ja viestintää. Vesistökunnostusverkostoa tulee hyödyntää pienvesiin liittyvässä viestinnässä. Verkoston toimintaa tulee edelleen laajentaa ja kehittää. Pienvesiin liittyvässä tiedottamisessa tulee nostaa esiin hyvin onnistuneita ympäristökasvatushankkeita ja innostaa mm. oppilaitoksia ottamaan pienvedet osaksi opetussuunnitelmiaan. Paikallistason toimijoita voidaan kannustaa käynnistämään kampanjoita, joiden tavoitteena on lisätä kansalaisten tietoisuutta pienvesien arvoista sekä suojelun ja kunnostamisen hyödyistä. Vesistökunnostusverkoston sivuille tulee laatia sähköiset kampanja- ja ympäristökasvatusmateriaalipaketit, jotka olisivat eri tahojen hyödynnettävissä ja muokattavissa. Pienvesitietoisuutta lisätään koulutuksella ja ohjeilla Pienvesien arvoista, suojelusta, kunnostamisesta ja luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmien käytöstä tulee järjestää koulutusta ja laatia opasmateriaalia mm. toiminnanharjoittajien neuvontajärjestöille, valvontaviranomaisille, ojitusyhteisöille, kunnille ja kalastusalueille. Neuvontajärjestöjä ja alueellisia toimijoita tulee kannustaa sisällyttämään pienvesiasiat osaksi järjestämiään koulutuksia ja laatimiaan oppaita. Neuvontajärjestöt voivat järjestää pienvesikohteiden maanomistajille ja muille paikallisille toimijoille kohdennettua neuvontaa, joka sisältää paikallista pienvesitietoa. Neuvontatyötä varten tulee kehittää entistä parempia menetelmiä etenkin sähköisessä muodossa. Metsätaloustoimijoiden ja urakoitsijoiden osaamista kehitetään ja pidetään yllä mm. Suomen metsäkeskuksen ja Tapion järjestämällä koulutuksella. Koulutuksen sisällössä sekä maa- ja metsätaloustoimenpiteiden suunnittelua ja toteutusta koskevissa ohjeissa tulee korostaa pienvesien arvoja sekä niiden säilyttämisen ja kunnostamisen tärkeyttä. Pienvesien arvojen huomioon ottamiseen, kunnostamiseen ja luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmien käyttöön tulisi antaa ohjeita myös esimerkiksi Suomen metsäkeskuksen ja Tapion laatimissa metsätaloustoimenpiteiden suunnittelu- ja toteutusohjeissa, ELY-keskusten rumpujen mitoitusohjeessa, maankuivatuksen ja kastelun suunnitteluoppaassa, Metsätehon ja Tapion laatimassa Metsätienormeissa, infrastruktuurirakentamisen yleiset laatuvaatimukset sisältävässä InfraRYL-palvelussa ja Liikenneviraston teiden ja ratojen kuivatusohjeessa. 17

Pienvedet sisällytetään osaksi ympäristöjärjestelmiä ja -ohjelmia Monet organisaatiot ovat sitoutuneet erilaisten ympäristöjärjestelmien, - strategioiden tai -ohjelmien noudattamiseen. Toiminnallaan pienvesiin vaikuttavien organisaatioiden linjauksissa tulee nostaa esiin pienvedet ja niiden suojelu ja tilan parantaminen. Useat metsäorganisaatiot ovat ottaneet käyttöönsä laatu- ja ympäristöjärjestelmän, joka edellyttää, että toiminnassa noudetaan sovittuja ympäristöperiaatteita sekä sitoudutaan ympäristönhoidon ja -suojelun tason jatkuvaan parantamiseen. Lisäksi useimmat toimijat ja metsänomistajat ovat sitoutuneet metsäsertifiointijärjestelmään, joka määrittelee sovitut menettelytavat ja niihin liittyvät toimenpiteitä kuvaavat kriteerit. Järjestelmiä tulee kehittää siten, että pienvesien suojelu- ja kunnostustarpeet otetaan niissä paremmin huomioon. Helsingin kaupunki julkaisi vuonna 2007 Suomen ensimmäisen pienvesiohjelman, jonka tavoitteena on lisätä pienvesien arvostusta ja parantaa niiden tilaa. Ohjelmassa nostetaan esiin alueen arvokkaat pienvedet ja tehdään ehdotuksia niiden suojelemiseksi ja tilan parantamiseksi. Sittemmin myös mm. Vantaan, Espoon, Jyväskylän ja Tampereen kaupungit ovat laatineet omat pienvesi- ja virtavesiselvityksensä. Pienvesiä käsitellään myös kaupunkien laatimissa hulevesistrategioissa ja -ohjelmissa sekä laajemmissa vesien tilan kartoituksissa. Julkaistut pienvesiohjelmat tarjoavat tietoa viheralueohjelmien ja hulevesisuunnitelmien laatimisen tueksi. Lisäksi ne ovat hyvä tiedotuskanava paitsi alueen asukkaille myös kaupunkien omien organisaatioiden toimijoille. Pienvesien arvostuksen lisäämiseksi kuntia tulee kannustaa laatimaan pienvesiohjelmia. Päämäärä: Pienvesien arvostus lisääntyy Toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet Vastuutaho Muut osallistujat Vesistökunnostusverkoston toimintaa kehitetään ja laajennetaan Pienvesien arvoista, suojelusta ja tilan parantamisesta laaditaan ympäristökasvatus- ja kampanjamateriaalipaketit vesistökunnostusverkoston www-sivuille YM, MMM, SYKE SYKE Ympäristökasvatuksen asiantuntijat ja -verkostot, RKTL Pienvesien arvoista, suojelusta, kunnostamisesta ja luonnonmukaisten vesirakentamismenetelmien käytöstä järjestetään koulutusta ja luodaan opasmateriaalia Neuvontajärjestöt välittävät pienvesitietoa ja järjestävät kohdennettua neuvontaa maanomistajille Metsäsertifiontijärjestelmiä kehitetään siten, että pienvesien suojelu- ja kunnostustarpeet otetaan siinä paremmin huomioon. SYKE, Suomen metsäkeskus, Tapio, maatalouden neuvontajärjestöt Suomen metsäkeskus, Tapio, maatalouden neuvontajärjestöt Suomen Metsäsertifiointi ry, FSC Suomi vastuullisen metsänhoidon yhdistys Vapaaehtoiset vesienhoitoorganisaatiot, ELYkeskukset, kunnat Suomen metsäkeskus, Tapio, Metla, Metsähallitus Kaupungit laativat pienvesiohjelmia, -strategioita ja -selvityksiä Kaupungit ELY-keskukset, kalastusalueet 18

Päämäärä 4. Pienvesiä koskevat toimet ja tavoitteet otetaan huomioon vesienhoidon suunnittelussa Pienvesiä koskevia ryhmittelymenetelmiä kehitetään ja otetaan käyttöön Pienvesien tilan, tavoitteiden ja toimenpiteiden tarkastelua tarkennetaan Pienvedet huomioidaan tulvariskien hallinnan ja merenhoidon suunnittelussa Vesienhoidon suunnittelujärjestelmässä perusyksikkönä on vesimuodostuma. Ne jaetaan edelleen pinta- ja pohjavesimuodostumiin. Vesien- ja merenhoitolain (1299/2004) mukaan pintavesimuodostumalla tarkoitetaan erillistä ja merkittävää pintaveden osaa, kuten järveä, tekoallasta, puroa, jokea tai kanavaa, puron, joen tai kanavan osaa tai rannikkoveden osaa. Ensimmäisissä, vuosia 2010 2015 koskevissa vesienhoitosuunnitelmissa tarkasteltiin yksilöidysti kaikkia yli 5 km 2 kokoisia järviä, valuma-alueeltaan yli 200 km 2 laajuisia jokia ja kaikkia rannikkovesiä. Alueellisesti voitiin tarkastella myös pienempiä vesiä. Yhteensä tarkastelussa oli 6 153 pintavesimuodostumaa. Toisella, vuosien 2016 2021 vesienhoitoa koskevalla kierroksella suunnittelua on suunnattu pienempiin vesiin, ja vesimuodostumiksi on rajattu ainakin kaikki pinta-alaltaan yli 1 km 2 järvet ja valuma-alueeltaan yli 100 km 2 joet. Lisäksi suosituksena on rajata vesimuodostumiksi yli 10 km 2 valuma-alueen joet ja purot. Vesimuodostumien rajaamisessa ja nimeämisessä tulee huomioida myös pienvedet, joille sijoittuu vesienhoitoasetuksen (869/2010) mukainen erityinen alue. Erityisiä alueita ovat vedet, joille kohdistuu suojelun tai vaativan käytön vuoksi tavanomaista tarkempia ympäristötavoitteita. Vesimuodostumiksi voidaan rajata myös alueellisesti tärkeitä pienvesiä. Pienvesien merkittävyyttä voidaan arvioida esimerkiksi niiden luonnonarvojen, kalastollisten arvojen tai virkistysarvojen perusteella. Näin esim. huomattavan virkistysarvon omaava kaupunkipuro voidaan nimetä vesimuodostumaksi ja ottaa tarkemman suunnittelun piiriin. Alueellisten sidosryhmien tarpeet voidaan ottaa huomioon osallistavan suunnittelun avulla. Toimenpiteiden suunnittelua ja toteutusta kokoavana alueellisena yhteistyökanavana toimivat ELY-keskusten nimeämät vesienhoidon yhteistyöryhmät. Kun alueelliset ja paikalliset toimijat pääsevät osallistumaan suunnitteluun varhaisessa vaiheessa, osallistuminen toteutusvaiheeseen kasvaa. Pienvesiä koskevia ryhmittelymenetelmiä kehitetään ja otetaan käyttöön Omaksi vesimuodostumakseen nimettyjä pienvesiä on vesienhoidon suunnittelun piirissä edelleen hyvin vähän. Pienvesien suuresta määrästä johtuen niiden systemaattinen käsittely seuranta, tilan arviointi ja toimenpiteiden suunnittelu on käytännössä mahdotonta. Pienvesien saaminen suunnittelujärjestelmän piiriin edellyttää niiden ryhmittelyä tai käsittelyä suurempien vesimuodostumien osina. Vesien seurantaa ja tilan arviointia koskevia ryhmittelyjä on kehitettävä edelleen. Lisäksi kehittämistä vaativat pienvesien luontaisen tyypin määrittelyä sekä tilan arviointia koskevat menetelmät. Ryhmittelyn avulla arvioidun tilan perusteella pienvesille tai niiden ryhmälle voidaan kohdistaa myös tavoitteita ja toimenpiteitä. Pienvesien tilan, tavoitteiden ja toimenpiteiden tarkastelua tarkennetaan Pienvesiä koskevien toimenpiteiden järjestelmällinen suunnittelu ja raportointi edelleen EU-komissiolle parantaa pienvesien asemaa esimerkiksi päätöksenteossa ja lupakäsittelyssä. Vesienhoitosuunnitelmiin ja toimenpideohjelmiin tulee jatkossa sisällyttää tarkastelu pienvesien tilasta, tavoitteista ja tarvittavista toimenpiteistä. Vesienhoidon toimenpiteiden kohdistaminen tiettyyn veteen edellyttää sen rajaamista ja nimeämistä vesimuodostumaksi. Pienvesien suuresta määrästä johtuen se on mahdollista vain erityistapauksissa. Toimenpiteiden suunnittelujärjestelmä mahdollistaa kuitenkin toimenpiteiden kohdistamisen myös vesimuodostuman valuma-alueelle. Silloin pienvesiä koskevien toimenpiteiden suunnitteleminen ei vaadi 19

pienveden nimeämistä erilliseksi vesimuodostumaksi. ELY-keskusten tulisikin jatkossa esittää toimenpideohjelmissa kunnostustoimenpiteitä vesimuodostumien valuma-alueilla sijaitseville alueellisesti tärkeille pienvesille. Pohjavesiä koskevia toimenpiteitä suunniteltaessa tulee kiinnittää huomiota pohjavesistä riippuviin pienvesiekosysteemeihin. Pienvedet huomioidaan tulvariskien hallinnan ja merenhoidon suunnittelussa Tulvariskien hallinnan suunnittelussa arvioidaan vesistöjen tulvimisesta, merenpinnan noususta ja taajamien rankkasadetulvista aiheutuvia riskejä ja suunnitellaan riskien hallinnan toimenpiteitä. Käsite tulvariskien hallinta kattaa perinteisten tulvasuojelutoimenpiteiden (esim. vesistöjen ja tekojärvien säännöstely, jokien ja purojen perkaus ja rantojen pengerrys) lisäksi runsaasti muita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvariskejä ja estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Tulvariskien hallinnan suunnittelussa pohditaan mm. keinoja ehkäistä tulvia ja vähentää yhteiskunnan haavoittuvuutta niille, toimenpiteitä tulvan uhatessa ja tulvatilanteessa sekä mahdollisuuksia lieventää tulvien vahingollisia seurauksia. Lainsäädännön mukainen tulvariskien hallinnan suunnittelu ei koske kaikkia vesiä, vaan ainoastaan maa- ja metsätalousministeriön nimeämiä merkittäviä tulvariskialueita, joita on Suomessa 21. Vesistötulvien merkittävät riskialueet ovat lähinnä suurten jokien varsilla, mutta niiden tulvariskien vähentämiseksi tarvittavat toimenpiteet voivat kohdistua myös pienvesiin. Suunnitelmia tulvariskien vähentämiseksi voidaan tehdä myös muilla alueilla, vaikka laki ei sitä vaadikaan. Perinteisten tulvasuojelutoimenpiteiden rinnalle ovat nousseet vaihtoehtoiset ja luonnonmukaiset menetelmät, kuten tulvavesien viivyttäminen ja väliaikainen varastoiminen valuma-alueella. Ne ovat nousseet ajankohtaiseksi, koska perinteiset tulvasuojelutoimenpiteet eivät enää kaikissa tapauksissa riitä. Luonnonmukaisten menetelmien laajemmalla käyttöönotolla voi olla merkittäviä vaikutuksia pienvesien hydrologiaan ja ekologiseen tilaan. Tästä syystä tulvariskien hallinnan vaikutuksia pienvesiin on tarkasteltava riittävän kattavasti. Tulvariskien hallinnan ja vesienhoidon suunnitelmat on sovitettava mahdollisimman hyvin yhteen. Tätä yhteensovittamista tukevat monet suunnitteluprosesseille yhteiset piirteet, kuten valuma-aluelähtöinen tarkastelu sekä vahvat yhteydet ilmastonmuutokseen ja maankäyttöön. Merenhoidon tavoitteena on saavuttaa Itämeren hyvä tila vuoteen 2020 mennessä. Myös valuma-alueen pienvesissä tehtävät toimenpiteet vaikuttavat merialueen tilaan. Esimerkiksi valuma-alueen pienvesien kunnostamisella on hyvin tärkeä rooli meren vaelluskalakantojen elvyttämisessä ja rannikon fladat toimivat monien taloudellisesti arvokkaiden kalalajien lisääntymisalueina. Merenhoidon toimenpiteitä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon pienvedet ja niiden tilaa parantavat toimenpiteet. Rannikon fladojen ja kluuvien suojeluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Pienvesiä koskevat toimet ja tavoitteet otetaan huomioon vesienhoidossa Toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet Vastuutaho Muut osallistujat Vesienhoidon suunnittelussa kehitetään pienvesien ryhmittelymenetelmiä seurannan, tilan arvioimisen ja toimenpiteiden suunnittelun tarpeisiin Sisällytetään vesienhoitosuunnitelmiin ja toimenpideohjelmiin tarkastelu pienvesien tilasta sekä määritetään niitä koskevat tavoitteet ja toimenpiteet YM, SYKE ELY-keskukset ELY-keskukset YM, SYKE Merenhoidon, tulvariskien hallinnan ja vesienhoidon suunnitelmat sovitetaan mahdollisimman hyvin yhteen MMM, YM, ELYkeskukset SYKE 20