Alusten paloturvallisuus LUONNOS 19.6.2014

1 (62) Antopäivä: Voimaantulopäivä: Voimassa: toistaiseksi Säädösperusta: Laki aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä (1686/2009), 21 :n 3 momentti, 22 :n 2 momentti, 23 :n 1 momentti ja 83 Kumoaa määräyksen: Liikenteen turvallisuusviraston määräys alusten paloturvallisuudesta (20.12.2012, TRA- FI/18411/03.04.01.00/2012) Alusten paloturvallisuus LUONNOS 19.6.2014 SISÄLTÖ 1 YLEISTÄ... 5 1.1 Määräyksen tarkoitus... 5 1.2 Määräyksen pääperiaatteet... 5 1.3 Määritelmät... 6 1.4 Määräyksen soveltaminen... 10 1.5 Muiden säännösten tai määräysten soveltamisalaan kuuluvat alukset... 11 1.6 Hyväksytyt tuotteet ja vastaavuudet... 12 2 PALOTURVALLISUUSVAATIMUKSET... 12 2.1 Soveltaminen... 12 2.2 Palopumput, paloputkisto, palopostit, letkut ja suihkuputket... 12 2.2.1 Palopumppujen ja paloputkiston järjestelyt sekä veden saatavuus... 12 2.2.2 Palopumppujen teho... 13 2.2.3 Paloputkiston halkaisija ja paine... 14 2.2.4 Palopostien lukumäärä ja sijainti... 14 2.2.5 Putket ja palopostit... 14 2.2.6 Paloletkut... 15 2.2.7 Suihkuputket... 15 2.3 Kiinteät palonsammutusjärjestelmät... 15 2.3.1 Kiinteät kaasupalonsammutusjärjestelmät... 15 2.3.1.1 Yleistä... 15 2.3.1.2 Hiilidioksidijärjestelmät... 16 2.3.1.3 Muut kiinteät kaasusammutusjärjestelmät... 18 2.3.2 Koneistotilojen kiinteät raskasvaahtopalonsammutusjärjestelmät... 18 2.3.3 Koneistotilojen kiinteät kevytvaahtopalonsammutusjärjestelmät... 18 2.3.4 Koneistotilojen kiinteät hajasuihkupalonsammutusjärjestelmät... 19 2.3.5 Automaattiset sprinkleri-, palonhavaitsemis- ja palohälytysjärjestelmät... 19 2.4 Palonsammuttimet... 19 2.5 Koneistotilojen palonsammutusjärjestelyt... 20 2.6 Koneistotilojen erityisjärjestelyt... 21 2.7 Kiinteät palonhavaitsemis- ja palohälytysjärjestelmät... 22 2.7.1 Kiinteän palonhavaitsemis- ja palohälytysjärjestelmän hyväksyntä... 22 2.7.2 Yleistä... 22 2.7.3 Asennusvaatimukset... 23 2.7.4 Mitoitusvaatimukset... 24 2.8 Palomiehen varusteet... 24 2.9 Erinäisiä määräyksiä... 25 2.10 Palontorjuntakaaviot, -ohjeet ja paloharjoitukset... 26 Liikenteen turvallisuusvirasto PL 320, 00101 Helsinki puh. 029 534 5000, faksi 029 534 5095 Y-tunnus 1031715-9 www.trafi.fi

2 (62) 2.10.1 Palontorjuntakaaviot... 26 2.10.2 Käyttö- ja huolto-ohjeet... 27 2.10.3 Paloharjoitukset... 27 2.11 Palonsammutuslaitteiden käyttövalmius... 27 3 PALOTURVALLISUUSTOIMENPITEET KOTIMAANLIIKENTEEN MATKUSTAJA- ALUKSILLE... 29 3.1 Soveltaminen... 29 3.2 Rakenne... 29 3.2.1 Uudet alukset... 29 3.3 Pystysuuntaiset päävyöhykkeet ja vaakasuuntaiset vyöhykkeet... 29 3.4 Laipiot ja kannet pystysuuntaisen päävyöhykkeen sisällä... 30 3.4.1 Uudet alukset, joiden matkustajamäärä on suurempi kuin 36... 30 3.4.2 Uudet alukset, joiden matkustajamäärä on enintään 36... 30 3.4.3 Olemassa olevat alukset... 30 3.5 Laipioiden ja kansien palonkestävyys aluksissa, joiden matkustajamäärä on suurempi kuin 36... 30 3.6 Poistumistiet... 33 3.6.1 Poistumistiet asuntotiloista, valvonta-asemilta ja työskentelytiloista... 33 3.6.2 Poistumisteiden leveys... 34 3.6.3 Poistumistiet lastitiloista ja koneistotiloista... 34 3.7 Läpiviennit ja aukot A- ja B-luokkien rajapinnoissa... 36 3.8 Portaikkojen ja hissien suojaaminen asunto- ja työskentelytiloissa... 36 3.9 Ilmanvaihtojärjestelmät... 37 3.9.1 Uudet alukset... 37 3.9.2 Olemassa olevat alukset... 39 3.10 Palavien aineiden käyttörajoitus... 40 3.10.1 Uudet alukset, joiden matkustajamäärä on suurempi kuin 36... 40 3.10.2 Uudet ja olemassa olevat alukset, joiden matkustajamäärä on suurempi kuin 36... 40 3.10.2.1 Sisustusmateriaalien palosuojaus... 41 3.11 Rakenteiden yksityiskohtia... 41 3.12 Kiinteät palonhavaitsemis- ja palohälytysjärjestelmät ja automaattiset sprinkleri-, palonhavaitsemis- ja palohälytysjärjestelmät... 41 3.12.1 Ajoittain miehittämättömät koneistotilat aluksissa, joiden pituus on vähintään 15 metriä... 41 3.12.2 Asunto- ja työskentelytilat sekä valvonta-asemat aluksissa, joiden pituus on vähintään 24 metriä... 42 3.12.3 Alukset, joiden pituus on alle 24 metriä... 42 3.13 Erityistilojen suojaaminen... 42 3.13.1 Sekä laipiokannen yläpuolella että alapuolella oleviin erityistiloihin sovellettavat vaatimukset... 42 3.13.1.1 Yleistä... 42 3.13.1.2 Rakenteellinen suojelu... 42 3.13.1.3 Kiinteä palonsammutusjärjestelmä... 43 3.13.1.4 Kiertovartiointi ja palon havaitseminen... 43 3.13.1.5 Kannettavat palonsammutuslaitteet... 44 3.13.1.6 Ilmanvaihtojärjestelmä... 44 3.13.2 Ainoastaan laipiokannen yläpuolella oleviin erityistiloihin sovellettavat lisämääräykset... 44 3.13.2.1 Valumisaukot... 44 3.13.2.2 Varotoimenpiteet palavien höyryjen syttymisen estämiseksi... 45 3.13.3 Ainoastaan laipiokannen alapuolella oleviin erityistiloihin sovellettavat lisämääräykset... 45

3 (62) 3.13.3.1 Sammutusveden pumppaus ja tyhjennyslaitteet... 45 3.13.3.2 Varotoimenpiteet palavien höyryjen syttymisen estämiseksi... 45 3.13.4 Ei-suljettavat aukot... 46 3.14 Vartiointi ja kuulutusjärjestelmät... 46 3.15 Vaarallisten aineiden kuljettaminen... 46 3.16 Palontorjuntakaaviot, -ohjeet ja paloharjoitukset... 46 4 PALOTURVALLISUUSTOIMENPITEET EI-TERÄKSISILLE KOTIMAANLIIKENTEEN MATKUSTAJA-ALUKSILLE... 46 4.1 Soveltaminen... 46 4.2 Uudet matkustaja-alukset... 46 4.3 Olemassa olevat matkustaja-alukset... 47 5 PALOTURVALLISUUSTOIMENPITEET LOSSEILLE... 47 5.1 Rakenne... 47 5.2 Palopumput, palopostit, letkut ja suihkuputket... 48 5.3 Paloilmoitusjärjestelmä... 48 5.4 Palonsammutusjärjestelyt... 48 5.5 Koneistotilojen erityisjärjestelyt... 49 5.6 Kaiutinlaitos... 49 5.7 Paloturvallisuusvarusteiden käyttövalmius... 49 6 PALOTURVALLISUUSTOIMENPITEET KANSAINVÄLISEN LIIKENTEEN LASTIALUKSILLE, JOIDEN BRUTTOVETOISUUS ON ALLE 500 SEKÄ KOTIMAANLIIKENTEEN LASTIALUKSILLE... 49 6.1 Rakenne... 49 6.1.1 Uudet alukset, joiden bruttovetoisuus on vähintään 50... 49 6.1.2 Uudet alukset, joiden bruttovetoisuus on alle 50 ja olemassa olevat alukset... 50 6.2 Laipioiden ja kansien palonkestävyys... 50 6.2.1 Uudet alukset, joiden bruttovetoisuus on vähintään 50... 50 6.3 Poistumistiet... 53 6.4 Läpiviennit ja aukot A- ja B-luokkien rajapinnoissa... 54 6.4.1 Uudet alukset, joiden bruttovetoisuus on vähintään 50... 54 6.4.2 Uudet alukset, joiden bruttovetoisuus on alle 50 ja olemassa olevat alukset... 54 6.5 Portaikkojen ja hissien suojaaminen asunto- ja työskentelytiloissa... 54 6.5.1 Uudet alukset, joiden bruttovetoisuus on vähintään 50... 54 6.5.2 Uudet alukset, joiden bruttovetoisuus on alle 50 ja olemassa olevat alukset... 55 6.6 Ilmanvaihtojärjestelmät... 55 6.6.1 Uudet alukset, joiden bruttovetoisuus on vähintään 50, ja olemassa olevat alukset, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500... 55 6.6.2 Uudet alukset ja olemassa olevat alukset... 57 6.7 Palavien aineiden käyttörajoitus... 57 6.7.1 Uudet alukset, joiden bruttovetoisuus on vähintään 50... 57 6.8 Rakenteiden yksityiskohtia... 57 6.8.1 Uudet alukset, joiden bruttovetoisuus on vähintään 50... 57 6.9 Järjestelyt kaasuuntuvien polttoaineiden käytöstä... 57 6.10 Palonsuojelujärjestelyt lastitiloissa... 58 6.11 Erityisvaatimukset vaarallisia aineita kuljettaville aluksille... 58 6.12 Palonhavaitsemis- ja palohälytysjärjestelmä... 58 6.13 Palontorjuntakaaviot, -ohjeet ja paloharjoitukset... 58 7 PALOTURVALLISUUSVAATIMUKSET SÄILIÖALUKSILLE... 58 8 PALOTURVALLISUUSVAATIMUKSET HINAAJILLE, PROOMUILLE, PUSKIJOILLE, PUSKUPROOMUYHDISTELMILLE JA RUOPPAAJILLE... 59 8.1 Rakenne... 59 8.2 Varusteet... 59 8.3 Yhdistelmä... 59

4 (62) 9 PALOTURVALLISUUSVAATIMUKSET EI-TERÄKSISILLE LASTIALUKSILLE... 59 9.1 Soveltaminen... 59 9.2 Uudet lastialukset... 59 9.3 Olemassa olevat lastialukset... 59 10 PALOTURVALLISUUSVAATIMUKSET KALASTUSALUKSILLE, JOIDEN PITUUS ON ALLE 24 METRIÄ, JA OLEMASSA OLEVILLE LIIKENNEALUEELLA I LIIKENNÖIVILLE KALASTUSALUKSILLE... 60 10.1 Poistumistiet... 60 10.2 Tilojen paloeristys... 60 10.3 Kiinteä sammutusjärjestelmä... 60 10.4 Palovaroittimet... 60 10.5 Palopumppu ja palopostit... 61 10.6 Käsisammuttimet... 61 10.7 Tuuletuksen ja polttoaineensyötön sulkeminen... 61 10.8 Nestekaasulaitteet... 61 10.9 Palontorjuntavalmius... 61 10.10 Kalastusalusdirektiivin määritelmän mukaiset uudet kalastusalukset, joiden pituus on vähintään 24 metriä liikennealueella I... 61 11 VOIMAANTULO... 61

5 (62) 1 YLEISTÄ 1.1 Määräyksen tarkoitus Tällä määräyksellä Liikenteen turvallisuusvirasto antaa aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä annetun lain (1686/2009) 21 :n 3 momentin, 22 :n 2 momentin, 23 :n 1 momentin ja 83 :n nojalla alusten paloturvallisuutta koskevat tarkemmat tekniset määräykset tämän määräyksen soveltamisalaan kuuluville aluksille aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä annetun lain 5 :ssä säädettyjen yleisten turvallisuusvaatimusten täyttämiseksi ja alusturvallisuuden kannalta riittävän tason varmistamiseksi. 1.2 Määräyksen pääperiaatteet 1. Tämän määräyksen paloturvallisuustavoitteet ovat seuraavat: 1.1 tulipalojen ja räjähdysten estäminen; 1.2 tulipaloista aiheutuvan hengenvaaran vähentäminen; 1.3 tulipaloista alukselle, sen lastille ja ympäristölle aiheutuvan vauriovaaran vähentäminen; 1.4 tulipalojen ja räjähdysten rajoittaminen, hallinta ja tukahduttaminen siihen osastoon, jossa ne saavat alkunsa; 1.5 riittävien ja helppopääsyisten poistumisteiden tarjoaminen matkustajille ja laivaväelle. 2. Edellä mainittujen paloturvallisuustavoitteiden saavuttamiseksi tämän määräyksen perustana ovat seuraavat pääperiaatteet, jotka on sisällytetty määräykseen tarkoituksenmukaisella tavalla ottaen huomioon alustyyppi ja kyseessä oleva palovaara: 2.1 matkustaja-aluksen, jonka asunto- ja palvelutilojen keskipituus on yli 40 metriä, jakaminen pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin kuumuutta kestävillä ja rakenteellisilla rajapinnoilla; 2.2 asuntotilojen erottaminen aluksen muista osista kuumuutta kestävillä ja rakenteellisilla rajapinnoilla; 2.3 palavien aineiden rajoitettu käyttö; 2.4 palon havaitseminen sen alkamisvyöhykkeessä; 2.5 palon rajoittaminen sen alkamistilaan ja sen sammuttaminen siellä; 2.6 poistumisteiden ja palontorjuntareittien suojaaminen; 2.7 palonsammutuslaitteiden välitön käyttövalmius; 2.8 lastista kehittyvän tulenaran höyryn aiheuttaman syttymisvaaran pitäminen mahdollisimman vähäisenä. 3. Liikenteen turvallisuusvirasto voi hyväksyä myös muun kuin tässä määräyksessä vaaditun järjestelyn, jos se katsoo sen täyttävän vähintään saman turvallisuustason kuin tässä määräyksessä vaaditaan. Hakijan on esitettävä Liikenteen turvallisuusvirastolle riittävä selvitys siitä, että ratkaisu täyttää vähintään saman turvallisuustason.

6 (62) 1.3 Määritelmät Tässä määräyksessä tarkoitetaan: 1) SOLAS-yleissopimuksella ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta (SopS 11/1981) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen; 2) IMO:lla Kansainvälistä merenkulkujärjestöä (International Maritime Organization); 3) non-solas-direktiivillä matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja -määräyksistä annettua neuvoston direktiiviä 2009/45/EY; 4) suurnopeusalussäännöstöllä suurnopeusalusten kansainvälistä turvallisuussäännöstöä, joka sisältyy IMO:n päätöslauselmaan MSC.36(63) (vuoden 1994 HSC-säännöstö), sekä päätöslauselmaan MSC.97(73) (vuoden 2000 HSC-säännöstö) sekä niihin myöhemmin tehtyjä muutoksia; 5) palokoesäännöstöllä kansainvälistä palokoemenetelmiä koskevaa säännöstöä, jonka IMO on hyväksynyt päätöslauselmalla MSC.307(88) (vuoden 2010 FTP-säännöstö), siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen; 6) paloturvallisuusjärjestelmäsäännöstöllä kansainvälistä paloturvallisuusjärjestelmiä koskevaa säännöstöä, jonka IMO on hyväksynyt päätöslauselmalla MSC.98(73) (FSSsäännöstö), siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen; 7) kalastusalusdirektiivillä yhdenmukaistetun turvallisuusjärjestelmän luomisesta kalastusaluksille, joiden pituus on 24 metriä tai enemmän, annettua neuvoston direktiiviä 97/70/EY, sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiiveillä 99/19/EY ja 2002/35/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/84/EY ja asetuksella (EY) N:o 219/2009; 8) erikoisalussäännöstöllä erikoisalusten turvallisuussäännöstöjä, jotka sisältyvät IMO:n yleiskokouksen 17 päivänä marraskuuta 1983 antamaan päätöslauselmaan A.534(13) sekä meriturvallisuuskomitean 13 päivänä toukokuuta 2008 antamaan päätöslauselmaan MSC.266(84) sekä niihin myöhemmin tehtyjä muutoksia; 9) ammattiveneellä alusta, jonka pituus on vähintään 2,5 5,5 metriä mutta alle 24 metriä, ja jota käytetään ammatin tai elinkeinon harjoittamiseen; ammattiveneitä voivat olla öljyntorjuntaveneet, uittoveneet, vesirakennustyömaalla käytettävät veneet ja muut yksityiset työveneet silloin kun niitä käytetään muussa kuin virkistyskäytössä; ammattiveneitä ovat myös poliisiveneet ja palokuntien veneet; 10) erikoisaluksella mekaanisesti omalla käyttövoimalla liikkuvaa alusta, joka kuljettaa miehistöön kuuluvien lisäksi enemmän kuin 12 erityistehtävissä aluksella toimivaa henkilöä ja jota käytetään tieteelliseen tutkimukseen, merihenkilöstön koulutukseen, kaapelinlaskuun, aluksiin ja muuhun omaisuuteen kohdistuvaan meripelastukseen tai muuhun vastaavaan erikoistarkoitukseen, ei kuitenkaan tavallisena matkustaja-aluksena käytettävää alusta; 11) kalastusaluksella alusta, joka on varustettu tai jota käytetään kalojen tai vesien muiden elollisten luonnonvarojen pyyntiin kaupallisessa tarkoituksessa; 12) matkustaja-aluksella kauppamerenkulkuun käytettävää alusta, joka kuljettaa enemmän kuin 12 matkustajaa; matkustajalla tarkoitetaan jokaista muuta henkilöä kuin aluksen päällikköä ja laivaväkeen kuuluvaa tai muuta missä ominaisuudessa tahansa alukseen toimeen otettua tai siinä aluksen lukuun työskentelevää henkilöä taikka alle vuoden ikäistä lasta; 13) ro-ro-matkustaja-aluksella alusta, joka kuljettaa enemmän kuin 12 matkustajaa ja jossa on ro-ro-lastitiloja tai erityistiloja, siten kuin ne määritellään non-solas-direktiivin liitteessä I olevassa II-2/A/2 säännössä; 14) suurnopeusaluksella SOLAS-yleissopimuksen liitteen X luvun 1 säännössä määriteltyä suurnopeusalusta; 15) lastialuksella alusta, joka ei ole matkustaja-alus;

7 (62) 16) säiliöaluksella lastialusta, jonka lastitilat on rakennettu tai ne soveltuvat pääasiassa nestemäisen lastin kuljettamiseen irtolastina; 17) proomulla vähintään 12 metrin pituista alusta, jolla ei ole omaa kuljetuskoneistoa; vähimmäispituus ei koske vedenalaiseen työhön käytettävää proomua; alusta, jolla ei ole omaa kuljetuskoneistoa; proomulla tarkoitetaan myös asumiskäyttöön tai ravintolakäyttöön tarkoitettua alusta, joka ei ole konealus. Ruoppaajat, joilla ei ole omaa kuljetuskoneistoa, rinnastetaan proomuihin 18) lossilla ohjausköyden tai sitä korvaavan Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymän muun laitteiston ohjaamaa lauttaa; 19) uudella aluksella alusta, joka on rakennettu 1 päivänä tammikuuta 2013 tai sen jälkeen; 20) aluksella, joka on rakennettu alusta, jonka köli on laskettu tai joka on ollut vastaavassa rakennusvaiheessa; 21) vastaavalla rakennusvaiheella vaihetta, jolloin: a) määrätyksi alukseksi tunnistettava rakentaminen alkaa; ja b) kyseisen aluksen kokoaminen on aloitettu, ja se käsittää vähintään 50 tonnia tai yhden prosentin kaikkien rakennusaineiden arvioidusta kokonaismäärästä, pienemmän luvun mukaisesti; 22) olemassa olevalla aluksella alusta, joka ei ole uusi alus; 23) kaikilla aluksilla uusia aluksia ja olemassa olevia aluksia; 24) aluksen pituudella 96 % kokonaispituudesta vesiviivalla, joka on 85 % korkeudella pienimmästä mallisivukorkeudesta mitattuna kölin yläreunasta, tai pituutta keulan etureunasta peräsintukin keskipisteeseen samalla vesiviivalla, jos tämä mitta on suurempi; aluksissa, joiden köli on suunniteltu kaltevaksi, tämä pituus mitataan vesiviivalla, joka on suunnitellun vesiviivan suuntainen; alle 12 metriä pitkän aluksen pituus on kuitenkin sen suurin pituus; 25) kansainvälisellä liikenteellä liikennettä ulkomaan satamien tai Suomen ja ulkomaan satamien välillä; 26) kotimaanliikenteellä liikennettä kotimaan satamien välillä; kotimaanliikenteeseen rinnastetaan liikenne Saimaan kanavan ja siihen välittömästi liittyvien Venäjän vesialueiden kautta Viipuriin sekä liikenne Vihrevojn ja Viipurin välillä; kotimaanliikenne jaetaan kolmeen liikennealueeseen seuraavasti: a) liikennealue I käsittää joet, kanavat, satamat, järvet sekä sellaiset sisäsaaristoalueet, jotka eivät ole välittömästi alttiina aavalta mereltä tulevalle merenkäynnille, samoin kuin lyhyet suojaamattomat väyläosuudet sisäsaaristossa; b) liikennealue II käsittää ulkosaariston ja sellaiset saaristoalueet, jotka ovat välittömästi alttiina aavalta mereltä tulevalle merenkäynnille; c) liikennealue III käsittää avomerialueet kotimaanliikenteessä; 27) kotimaan matkalla matkaa Suomen merialueella suomalaisesta satamasta toiseen tai samaan suomalaiseen satamaan; 28) matkustaja-alusten luokilla non-solas-direktiivin soveltamisalaan kuuluvan matkustaja-aluksen liikennöimän merialueen mukaisesti määräytyviä matkustaja-alusluokkia: a) A-luokan matkustaja-aluksella kotimaan matkoilla liikennöivää matkustajaalusta, joka saa liikennöidä myös B-, C- ja D-luokkien ulkopuolella; b) B-luokan matkustaja-aluksella matkustaja-alusta, joka liikennöi, paitsi C- ja D- luokkien alueilla, kotimaan matkoilla, joilla aluksen suurin etäisyys ei missään vaiheessa ole suurempi kuin 20 meripeninkulmaa rantaviivasta, jossa haaksirikkoutuneet pääsevät maihin, keskimääräisen vuoroveden korkeuden mukaisesti laskettuna; c) C-luokan matkustaja-aluksella matkustaja-alusta, joka liikennöi, paitsi D-luokan alueella, kotimaan matkoilla sellaisilla merialueilla, joilla 2,5 metriä ylittävän merkitsevän aallonkorkeuden todennäköisyys on pienempi kuin 10 prosenttia

8 (62) yhden vuoden aikana ympärivuotisessa liikennöinnissä, tai tiettynä rajoitettuna vuodenaikana yksinomaan kyseisenä vuodenaikana tapahtuvassa liikennöinnissä, ja joilla aluksen etäisyys ei missään vaiheessa ole suurempi kuin 15 meripeninkulmaa suojapaikasta eikä suurempi kuin 5 meripeninkulmaa rantaviivasta, jossa haaksirikkoutuneet pääsevät maihin, keskimääräisen vuoroveden korkeuden mukaisesti laskettuna; d) D-luokan matkustaja-aluksella matkustaja-alusta, joka liikennöi kotimaan matkoilla ainoastaan sellaisilla merialueilla, joilla 1,5 metriä ylittävän merkitsevän aallonkorkeuden todennäköisyys on pienempi kuin 10 prosenttia yhden vuoden aikana ympärivuotisessa toiminnassa, tai tiettynä rajoitettuna vuodenaikana yksinomaan kyseisenä vuodenaikana tapahtuvassa liikennöinnissä, ja joilla aluksen etäisyys ei missään vaiheessa ole suurempi kuin 6 meripeninkulmaa suojapaikasta eikä suurempi kuin 3 meripeninkulmaa rantaviivasta, jossa haaksirikkoutuneet pääsevät maihin, keskimääräisen vuoroveden korkeuden mukaisesti laskettuna; 29) bruttovetoisuudella aluksen mittakirjassa ilmoitettua bruttovetoisuutta, joka on määritetty käyttäen aluksenmittausyleissopimuksen liitteessä I olevaa kaavaa; puskijan ja proomun muodostaman kiinteän yhdistelmän bruttovetoisuus on näiden yhteenlaskettu bruttovetoisuus; 30) palamattomalla aineella ainetta, joka ei pala eikä kehitä arviolta 750 C lämpötilaan kuumennettuna palavia höyryjä itsesyttymiseen tarvittavaa määrää, mikä on määritettävä palokoesäännöstön mukaisesti. Kaikki muut ovat palavia aineita; 31) vaikeasti syttyvällä aineella (SL1) ainetta, joka on määritelty sisäasiainministeriön pelastusosaston ohjeessa sisusteiden paloturvallisuudesta (A:56, Dnro 4/011/98 muutoksineen) vaikeasti syttyväksi aineeksi; 32) A-luokan rajapinnoilla laipioiden ja kansien muodostamia rajapintoja, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset: ne on rakennettava teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta; ne on jäykistettävä tarkoituksenmukaisella tavalla; ja - ne on eristettävä hyväksytyillä palamattomilla aineilla siten, että ne kykenevät estämään savun ja liekin läpipääsyn tunnin pituisen normaalin polttokokeen loppuun saakka. Liikenteen turvallisuusvirasto voi vaatia prototyyppilaipion tai -kannen koestamista sen varmistamiseksi, että se täyttää tiiviys- ja lämpötilannousuvaatimukset palokoesäännöstön mukaisesti; 33) B-luokan rajapinnoilla laipioiden, kansien, välikattojen tai vuorauksien muodostamia rajapintoja, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset: ne on rakennettava siten, että ne kykenevät estämään liekin läpipääsyn normaalin polttokokeen ensimmäisen puolen tunnin loppuun saakka; ja ne on rakennettava hyväksytyistä palamattomista aineista, ja kaikkien B-luokan rajapintojen rakenteessa ja asennuksessa käytettävien aineiden on oltava palamattomia, mutta korkeintaan 2 mm paksuiset palavat pinnoitteet ovat kuitenkin sallittuja. Liikenteen turvallisuusvirasto voi vaatia prototyyppirajapinnan koestamista sen varmistamiseksi, että se täyttää tiiviys- ja lämpötilannousuvaatimukset palokoesäännöstön mukaisesti; 34) C-luokan rajapinnoilla hyväksytyistä palamattomista aineista rakennettuja rajapintoja. Niiden ei tarvitse täyttää savun ja liekin läpipääsyä koskevia vaatimuksia eikä lämpötilannousuun liittyviä rajoituksia. Korkeintaan 2 mm paksuiset palavat pinnoitteet ovat sallittuja; 35) samanarvoisella aineella käytettäessä ilmaisua teräs tai muu samanarvoinen aine palamatonta ainetta, jolla on sellaisenaan tai käytettävän eristyksen ansiosta samanarvoi-

9 (62) set rakenne- ja tiiviysominaisuudet kuin teräksellä normaalissa polttokokeessa altistuksen lopussa (esimerkiksi alumiiniseos sopivasti eristettynä); 36) pystysuuntaisilla päävyöhykkeillä osastoja, joihin aluksen runko, ylärakenteet ja kansirakennukset on jaettu A-luokan rajapinnoilla, ja joiden keskimääräinen pituus ja leveys eivät millään kannella yleensä ylitä 40 metriä; 37) asuntotiloilla kokoontumistiloja, käytäviä, saniteettitiloja, hyttejä, toimistoja, sairaaloita, elokuvateattereita, peli- ja harrastetiloja, partureita ja kampaamoja, apukeittiöitä, joissa ei ole keittolaitteita, sekä muita vastaavia tiloja; 38) kokoontumistiloilla asuntotilojen osia, joita käytetään halleina, ruokailutiloina ja salonkeina, sekä muita vastaavia pysyvästi rajattuja tiloja; 39) työskentelytiloilla keittiöitä ja apukeittiöitä, joissa on keittolaitteita, säilytyslokeroja, postin ja arvoesineiden säilytystiloja, varastohuoneita, muita kuin koneistotiloihin kuuluvia työpajoja, sekä muita vastaavia tiloja ja niihin johtavia kuiluja; 40) suuren palovaaran asunto- ja työskentelytiloilla keittiöitä ja apukeittiöitä, joissa on keittolaitteita, varastoja, joiden pinta-ala on yli 4 m², ja joissa säilytetään palavia nesteitä, muita kuin koneistotiloihin kuuluvia työpajoja, sekä muita vastaavia tiloja; 41) lastitiloilla kaikkia lastia varten tarkoitettuja tiloja (lastiöljytankit mukaan lukien) ja niihin johtavia kuiluja; 42) ro-ro-lastitiloilla tiloja, joita ei yleensä ole osastoitu millään tavalla, ja joiden pituus on huomattava, tai jotka ulottuvat koko aluksen pituudelle, ja joihin tavarat (pakattuina tai irtolastina, rautatie- tai maantiekulkuneuvoissa [maantiesäiliöajoneuvot ja rautatiesäiliövaunut mukaan lukien], perävaunuissa, konteissa, kuormalavoilla, kuljetussäiliöissä ja vastaavanlaisissa ahtausyksiköissä tai muissa astioissa) voidaan lastata, ja joista ne voidaan purkaa yleensä vaakasuorassa suunnassa; 43) avoimilla ro-ro-lastitiloilla joko molemmista päistä tai ainoastaan toisesta päästä avoimia ro-ro-lastitiloja, joissa on niiden koko pituudella riittävä luonnollinen ilmanvaihto laidoituksessa tai yläpuolisessa kannessa olevien ei-suljettavien aukkojen kautta; 44) suljetuilla ro-ro-lastitiloilla ro-ro-lastitiloja, jotka eivät ole avoimia ro-ro-lastitiloja eivätkä sääkansia; 45) sääkannella kantta, joka on yläpuolelta ja vähintään kahdelta sivulta täysin säälle altis tila; 46) erityistiloilla laipiokannen ylä- tai alapuolella olevia suljettuja tiloja, jotka on tarkoitettu sellaisten ajoneuvojen kuljettamiseen, joiden polttoainesäiliöissä on polttoainetta niiden omaa kulutusta varten, sekä joihin ja joista tällaiset ajoneuvot voidaan ajaa, ja joihin matkustajat pääsevät; 47) A-kategorian koneistotiloilla sellaisia tiloja ja niihin johtavia kuiluja, joissa on: polttomoottorikoneisto, jota käytetään pääkuljetuskoneistona; polttomoottorikoneisto, jota käytetään muuna kuin pääkuljetuskoneistona, kun sellaisen koneiston kokonaisteho on vähintään 375 kw; tai öljylämmitteinen kattila tai polttoöljynsyöttölaite; 48) koneistotiloilla kaikkia A-kategorian koneistotiloja ja kaikkia muita tiloja, joissa on kuljetuskoneisto, kattiloita, polttoöljyn käsittelylaitteita, höyrykoneita ja polttomoottoreita, generaattoreita ja suurempia sähkölaitteistoja, öljyntäyttöasemia, jäähdytys-, tuuletusja ilmastointikoneistoja, aluksen vakavoittamiseen käytettäviä koneistoja, sekä vastaavanlaisia tiloja ja niihin johtavia kuiluja; 49) polttoöljynsyöttölaitteella laitetta, jota käytetään polttoöljyn syöttämisessä öljylämmitteiseen kattilaan, tai laitetta, jota käytetään kuumennetun öljyn syöttämisessä polttomoottoriin, ja siihen kuuluvia kaikkia öljypumppuja, öljysuodattimia ja öljykuumentimia, joissa öljyä käsitellään suuremmalla paineella kuin 0,18 N/mm² (1,8 bar); 50) valvonta-asemilla tiloja, joihin on sijoitettu aluksen radio tai tärkeimmät merenkulkulaitteet tai hätävoimanlähde, tai joihin on keskitetty palonseuranta- tai palontorjunta-

10 (62) laitteistoja, palo- tai vesitiiviiden ovien valvontatoimintoja tai hälytyksenanto- tai kuulutuslaitteita; 51) keskusvalvonta-asemilla valvonta-asemia, joihin on keskitetty seuraavat valvonta- ja osoitintoiminnot: palonhavaitsemiseen ja palohälytykseen liittyvät kiinteät järjestelmät; automaattiset sprinkleri-, palonhavaitsemis- ja palohälytysjärjestelmät; palo-ovien näyttötaulu; palo-ovien sulkeminen; vesitiiviiden ovien näyttötaulu; vesitiiviiden ovien sulkeminen; ilmanvaihtotuulettimet; yleis-/palohälytys; viestintäjärjestelmät, mukaan lukien puhelimet; ja kuulutusjärjestelmän mikrofoni; 52) jatkuvasti miehitetyllä valvonta-asemalla valvonta-asemaa, jossa laivaväen vastuullinen jäsen päivystää jatkuvasti; 53) normaalilla polttokokeella koetta, jossa laipioita tai kansia vastaavat koekappaleet tutkitaan koeuunissa, jonka lämpötila noudattaa normaalia aika-lämpötilakäyrää. Koekappaleen tulen puoleisen pinnan on oltava vähintään 4,65 m² ja korkeuden (tai kannen pituuden) 2,44 metriä, ja sen on vastattava mahdollisimman hyvin tarkoitettua rakennetta. Jos rakenteeseen kuuluu liitoksia, polttokokeessa on oltava vähintään yksi liitos. Normaali aika-lämpötilakäyrä määritellään käyränä, joka kulkee jatkuvana seuraavien uunin sisälämpötilapisteiden kautta: uunin alkusisälämpötila 20 C 5 minuutin kuluttua 576 C 10 minuutin kuluttua 679 C 15 minuutin kuluttua 738 C 30 minuutin kuluttua 841 C 60 minuutin kuluttua 945 C; 54) jatkuvilla B-luokan välikatoilla tai vuorauksilla sellaisia B-luokan välikattoja tai vuorauksia, jotka päättyvät ainoastaan A- tai B-luokan rajapintaan; 55) huonolla palonlevittämiskyvyllä sitä, että pinta, jolla on tällainen ominaisuus, rajoittaa riittävästi palon leviämistä IMO:n palokoesäännöstön mukaisesti tehdyssä polttokokeessa laipioiden, välikattojen ja kannen pinnoitteiden osalta. 1.4 Määräyksen soveltaminen 1. Tätä määräystä sovelletaan: 1) non-solas-direktiivin mukaisiin C- ja D-luokan matkustaja-aluksiin, jotka on rakennettu ennen 1 päivää heinäkuuta 1998; 2) kotimaanliikenteen liikennealueen I matkustaja-aluksiin; 3) kotimaanliikenteen liikennealueiden II ja III matkustaja-aluksiin, joiden pituus on alle 24 metriä ja jotka on rakennettu ennen 1 päivää heinäkuuta 1998; 4) ei-teräksisiin kotimaanliikenteen matkustaja-aluksiin; 5) kansainvälisen liikenteen lastialuksiin, joiden bruttovetoisuus on alle 500; 6) kotimaanliikenteen lastialuksiin; 7) hinaajiin; 8) proomuihin; 9) puskuproomuyhdistelmiin;

11 (62) 10) ruoppaajiin; 11) losseihin; 12) kalastusaluksiin, jotka eivät kuulu kalastusalusdirektiivin (97/70/EY) soveltamisalaan. 2. Tätä määräystä sovelletaan uusiin ja olemassa oleviin aluksiin, ellei jäljempänä toisin määrätä. 3. Korjausten, muutosten ja niihin liittyvän varustamisen yhteydessä kaikkien aluksissa käyttöön otettavien materiaalien on täytettävä siinä määrin kuin Liikenteen turvallisuusvirasto katsoo kohtuulliseksi ja mahdolliseksi vaatimukset, jotka koskevat tällaisia materiaaleja sellaisissa aluksissa, jotka on rakennettu korjausten, muutosten ja niihin liittyvän varustamisen alkaessa. 4. Kun olemassa oleva alus muutetaan säiliöalukseksi, säiliöaluksen katsotaan olevan rakennettu sinä päivänä, kun muutostyö alkaa. Kun olemassa oleva lastialus muutetaan matkustaja-alukseksi, matkustaja-aluksen katsotaan olevan rakennettu sinä päivänä, kun muutostyö alkaa. 5. Kun olemassa olevaan alukseen tehdään huomattava muutos, sovelletaan siinä määrin kuin Liikenteen turvallisuusvirasto katsoo kohtuulliseksi ja mahdolliseksi vaatimuksia, jotka koskevat sellaisia uusia aluksia, jotka on rakennettu muutostyön alkaessa. Huomattavalla korjaus-, muutos- ja muuntamistyöllä tarkoitetaan esimerkiksi: - muutosta, joka vaikuttaa merkittävästi aluksen mittoihin, (esimerkki: pidentäminen uudella keskiosalla); - muutosta, joka vaikuttaa merkittävästi aluksen matkustajakapasiteettiin, (esimerkki: ajoneuvokannen muuntaminen matkustajien asuntotiloiksi); - muutosta, joka merkittävästi lisää aluksen käyttöikää. 1.5 Muiden säännösten tai määräysten soveltamisalaan kuuluvat alukset 1. SOLAS-yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien alusten tulee täyttää SOLASyleissopimuksessa niille asetetut paloturvallisuutta koskevat vaatimukset. 2. Non-SOLAS-direktiivin soveltamisalaan kuuluvien kotimaanliikenteen matkustaja-alusten ja kotimaanliikenteen suurnopeusmatkustaja-alusten paloturvallisuutta koskevista vaatimuksista määrätään Liikenteen turvallisuusviraston antamassa voimassa olevassa non-solasdirektiivin soveltamisalaan kuuluvien kotimaan matkoilla liikennöivien matkustaja-alusten turvallisuutta koskevassa määräyksessä. 3. Erikoisalusten tulee täyttää erikoisalussäännöstössä niille asetetut paloturvallisuutta koskevat vaatimukset Liikenteen turvallisuusviraston antaman voimassa olevan erikoisalusten turvallisuutta koskevan määräyksen mukaisesti. 4. Kalastusalusdirektiivin (97/70/EY) soveltamisalaan kuuluvien kalastusalusten paloturvallisuutta koskevista vaatimuksista määrätään Liikenteen turvallisuusviraston antamassa voimassa olevassa kalastusalusten turvallisuutta koskevassa määräyksessä. 5. Suurnopeusalusten, jotka eivät kuulu non-solas-direktiivin soveltamisalaan, paloturvallisuusvaatimuksista määrätään Liikenteen turvallisuusviraston antamassa voimassa olevassa suurnopeusalusten turvallisuutta koskevassa määräyksessä.

12 (62) 6. Vuokraveneiden tulee täyttää Liikenteen turvallisuusviraston antamassa voimassa olevassa vuokraveneiden laitteita ja varusteita koskevassa määräyksessä niille asetetut paloturvallisuutta koskevat vaatimukset. 7. Ammattiveneiden tulee täyttää Liikenteen turvallisuusviraston antamassa voimassa olevassa ammattiveneiden turvallisuutta koskevassa määräyksessä niille asetetut paloturvallisuutta koskevat vaatimukset. 1.6 Hyväksytyt tuotteet ja vastaavuudet 1. Kun tässä määräyksessä rakenteen, varusteen tai järjestelyn vaaditaan olevan hyväksytty, sen on oltava Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymä. Laivavarustelain (1503/2011) mukaisesti hyväksyttyjä varusteita pidetään tämän määräyksen mukaisena. 2. Sellaisten alukseen asennettavien paloturvallisuusrakenteiden ja paloturvallisuusvarusteiden, joita tässä määräyksessä ei vaadita asennettavaksi alukseen, on täytettävä tällaisille rakenteille tai varusteille tässä määräyksessä asetetut vaatimukset, ja niiden on oltava Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymiä. 3. Sovellettaessa tätä määräystä aluksiin, joiden bruttovetoisuus on alle 500, saadaan käyttää A-luokan rakenteina testattujen rakenteiden sijasta muita rakennevaihtoehtoja seuraavasti: - vähintään 4 mm teräsrakenne, joka on eristetty vähintään 75 mm paksulla palamattomalla mineraalivillalla, jonka tiheys on vähintään 100 kg/m 3, tai vastaavan turvallisuustason takaavalla materiaalilla, rinnastetaan A-60-luokan rakenteeksi. Vastaavasti 50 mm paksulla palamattomalla mineraalivillalla, jonka tiheys on vähintään 100 kg/m 3, tai vastaavan turvallisuustason takaavalla materiaalilla eristetty teräsrakenne rinnastetaan A-30-luokan rakenteeksi; - vähintään 6 mm alumiinirakenne, joka on eristetty molemmin puolin vähintään 90 mm paksulla palamattomalla mineraalivillalla, jonka tiheys on vähintään 100 kg/m 3, tai vastaavan turvallisuustason takaavalla materiaalilla, rinnastetaan A-60- ja A-30-luokan rakenteeksi. 2 PALOTURVALLISUUSVAATIMUKSET 2.1 Soveltaminen Kohdan 2 vaatimuksia sovelletaan uusiin ja olemassa oleviin matkustaja-aluksiin ja lastialuksiin, ellei jäljempänä toisin määrätä. 2.2 Palopumput, paloputkisto, palopostit, letkut ja suihkuputket 2.2.1 Palopumppujen ja paloputkiston järjestelyt sekä veden saatavuus 1. Matkustaja-aluksissa ja lastialuksissa on oltava konekäyttöisiä palopumppuja seuraavasti: 1.1 matkustaja-aluksessa ja lastialuksessa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 50, on oltava vähintään yksi itsenäinen palopumppu;

13 (62) 1.2 palopumppu saa olla pääkoneen käyttämä matkustaja-aluksessa, jonka bruttovetoisuus on alle 100, ja joka kuljettaa enintään 100 matkustajaa, ja lastialuksessa, jonka bruttovetoisuus on alle 100; 1.3 matkustaja-aluksessa ja lastialuksessa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 500 mutta alle 1000, on oltava vähintään kaksi palopumppua, joista toinen saa olla pääkoneen käyttämä; 1.4 matkustaja-aluksessa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 1000, tai joka kuljettaa yli 250 matkustajaa, ja lastialuksessa, jonka bruttovetoisuus on vähintään 1000, tulee koneistotilan ulkopuolella olla itsenäisesti toimiva varapalopumppu voimanlähteineen ja pohjaventtiileineen, jos tulipalo jossain osastossa voi saattaa kaikki palopumput toimintakyvyttömiksi. 2. Saniteetti-, painolasti-, tyhjennys- tai yleispumput voidaan hyväksyä palopumpuiksi sillä edellytyksellä, että niitä ei käytetä öljyn pumppaamiseen. 3. Matkustaja-aluksissa, joiden pituus on vähintään 24 metriä, ja lastialuksissa, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500, ja joissa on ajoittain miehittämätön koneistotila tai joissa ainoastaan yhden henkilön tulee vastata valvonnasta, on paloputkistosta voitava saada välittömästi vettä sopivalla paineella joko siten, että yksi palopumpuista voidaan käynnistää komentosillalta tai siten, että paloputkisto pidetään jatkuvasti paineistettuna. 4. Jokaisen palopumpun imuventtiilin yhteydessä on oltava takaiskuventtiili. 5. Aluksissa, joihin vaaditaan varapalopumppu, koneistotilan ulkopuolelle helppopääsyiseen paikkaan on asennettava erotusventtiilit erottamaan koneistotilassa oleva paloputkiston osa paloputkiston muista osista. Paloputkisto on sijoitettava siten, että erotusventtiilien ollessa suljettuina vettä voidaan ohjata koneistotilan ulkopuolella sijaitsevasta palopumpusta kaikkiin koneistotilan ulkopuolella oleviin paloposteihin. Lyhyitä osia hätäpalopumpun imuja paineputkistosta voi poikkeuksellisesti kulkea koneistotilan lävitse, jos sitä on mahdoton sijoittaa ulkopuolelle, sillä edellytyksellä, että paloputkisto eristetään palamattomalla aineella. 2.2.2 Palopumppujen teho 1. Vaadittujen palopumppujen on kyettävä antamaan 2.2.3 kohdassa tarkoitetulla paineella palontorjuntaa varten vesimäärä, joka on vähintään kaksi kolmasosaa siitä vesimäärästä, jonka tyhjennyspumppujen vaaditaan imevän, kun niitä käytetään aluksen tyhjentämiseen. 2. Kunkin tyhjennyspumpun tilavuusvirta saadaan kaavasta: Q = 0,00575 x d 2, jossa: Q = pumpun tilavuusvirta [m 3 /h]; d = tyhjennysputken sisähalkaisija [mm], joka saadaan kaavasta: d = 1,68 x (L x (B+D)) ½ + 25, jossa: L = aluksen pituus [m]; B = aluksen mallileveys [m]; D = aluksen sivukorkeus pääkanteen [m]. 3. Aluksessa, jossa on oltava enemmän kuin yksi palopumppu, kunkin vaaditun palopumpun tehon on oltava vähintään 80 % vaaditusta kokonaistehosta jaettuna vaadittujen palopumppujen vähimmäislukumäärällä, mutta kuitenkin vähintään 20 m³/h, ja kunkin tällaisen pumpun on kaikissa tilanteissa kyettävä antamaan vähintään vaadittavat kaksi vesisuihkua.

14 (62) 2.2.3 Paloputkiston halkaisija ja paine 1. Paloputkiston ja sen haaraputkien on oltava halkaisijoiltaan riittävän suuria kahden samanaikaisesti käynnissä olevan palopumpun suurimman vaaditun vesimäärän saamiseksi tehokkaasti käyttöön. 2. Vaadittujen palopumppujen syöttäessä samanaikaisesti 2.2.7 kohdassa tarkoitettujen suihkuputkien kautta suurimman vaaditun vesimäärän minkä tahansa kahden vierekkäisen palopostin kautta, on paineen kaikissa paloposteissa säilyttävä seuraavilla vähimmäistasoilla: - uudet alukset: 0,3 N/mm²; - olemassa olevat alukset: 0,2 N/mm². Matkustaja-aluksessa, jonka bruttovetoisuus on alle 200, ja lastialuksessa, jonka bruttovetoisuus on alle 500, riittää yksi vesisuihku edellä mainitulla paineella. 3. Missään palopostissa paine ei saa olla suurempi kuin paine, jolla paloletkua voidaan tehokkaasti hallita. 4. Paloputkisto on varustettava varoventtiilillä ja painemittarilla. 2.2.4 Palopostien lukumäärä ja sijainti 1. Matkustaja-aluksissa, joiden bruttovetoisuus on vähintään 200, ja lastialuksissa, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500, palopostien lukumäärän ja sijainnin on oltava sellainen, että vähintään kaksi vesisuihkua, kumpikin eri palopostista ja toinen yksikappaleisesta letkusta, ulottuu kaikkiin aluksen sellaisiin osiin, joihin matkustajat tai laivaväki tavallisesti pääsevät matkan aikana, ja mihin tahansa osaan tyhjässä lastitilassa. Ro-ro-lastitilassa ja erityistilassa kummankin vesisuihkun on ulotuttava yksikappaleisesta letkusta tällaisen tilan kaikkiin osiin. Lisäksi tällaiset palopostit on sijoitettava suojattujen tilojen sisäänkäyntien läheisyyteen. 2. Matkustaja-aluksissa, joiden bruttovetoisuus on alle 200, ja lastialuksissa, joiden bruttovetoisuus on alle 500, palopostien lukumäärän ja sijainnin on oltava sellainen, että vähintään yksi vesisuihku yksikappaleisesta letkusta ulottuu aluksen jokaiseen osaan, joihin matkustajat tai laivaväki tavallisesti pääsevät matkan aikana, sekä jokaisen lastitilan kaikkiin osiin, kun tila on tyhjä. Lisäksi tällaiset palopostit on sijoitettava suojattujen tilojen sisäänkäyntien läheisyyteen. 3. Edellisten kohtien 2.2.4.1 ja 2.2.4.2 vaatimukset on täytettävä, kun pystysuuntaisten päävyöhykkeiden rajapintojen ovet ja vesitiiviit ovet ovat kiinni. 4. Kun kulkutie koneistotilaan on matalalla tasolla viereisestä akselitunnelista, paloposti on sijoitettava koneistotilan kyseisen sisäänkäyntikohdan läheisyyteen sen ulkopuolelle. Kun tällainen kulkutie on muista tiloista, yhdessä näistä tiloista on oltava paloposti koneistotilaan johtavan sisäänkäynnin läheisyydessä. Näin ei tarvitse olla silloin, kun tunneli tai viereiset tilat eivät kuulu poistumisreittiin. 2.2.5 Putket ja palopostit 1. Paloputkistoa ja paloposteja ei saa tehdä aineesta, joka menettää kuumuuden vaikutuksesta käyttökelpoisuutensa, ellei putkia ole suojattu riittävästi. Putket ja palopostit on sijoitettava niin, että paloletkut voidaan kytkeä niihin helposti. Putkia ja paloletkuja sijoitettaessa

15 (62) on vältettävä jäätymismahdollisuus. Aluksissa, joissa saatetaan kuljettaa kansilastia, palopostien on sijaittava sellaisissa paikoissa, joihin on aina helppo päästä, ja putkistot on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, että kansilasti ei pääse niitä vahingoittamaan. 2. Jokaisessa palopostissa on oltava venttiili, jotta mikä tahansa paloletku voidaan irrottaa palopumppujen ollessa käynnissä. 2.2.6 Paloletkut 1. Paloletkujen on oltava Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymää pitkään kestävänä säilyvää ainetta, ja niiden on oltava riittävän pitkiä antamaan vesisuihku joka paikkaan, jossa niitä voidaan tarvita. Jokaisessa paloletkussa on oltava suihkuputki ja tarvittavat liittimet. Letkuliittimien ja suihkuputkien on oltava täysin vaihtokelpoisia keskenään. Tässä tarkoitetut paloletkut on kaikkine tarpeellisine laitteineen ja työvälineineen pidettävä käyttövalmiina selvästi näkyvissä paikoissa palopostien ja kytkentäpaikkojen läheisyydessä. 1.1.2013 tai sen jälkeen rakennettujen matkustaja-alusten, joiden matkustajamäärä on yli 36, sisätiloissa paloletkujen on oltava jatkuvasti kytkettyinä paloposteihin. 2. Jokaista 2.2.4 kohdassa vaadittua palopostia kohden on oltava vähintään yksi paloletku. Paloletkun pituus kannella ja kansirakennuksissa saa olla enintään 15 metriä ja koneistotiloissa 10 metriä. 2.2.7 Suihkuputket 1. Suihkuputkien suuttimien normaalihalkaisijan on oltava vähintään 12 millimetriä. 2. Suihkuputkien on oltava hyväksyttyjä yhdistelmäsuihkuputkia (sumu/suorasuihku), ja ne on voitava sulkea. 2.3 Kiinteät palonsammutusjärjestelmät 2.3.1 Kiinteät kaasupalonsammutusjärjestelmät 2.3.1.1 Yleistä 1. Putkissa, joita tarvitaan sammutusaineen johtamiseen suojattuihin tiloihin, on oltava lohkoventtiilit, joissa on selvät merkinnät osoittamassa ne tilat, joihin putket johtavat. Sammutusaineen laskeminen vahingossa johonkin tilaan on sopivin toimenpitein estettävä. 2. Sammutusaineen johtamiseen tarvittava putkisto ja purkaussuuttimet on sijoitettava siten, että aine saadaan leviämään tasaisesti. 3. Kaikki aukot, joista ilmaa voi päästä suojattuun tilaan tai joista kaasua voi päästä sieltä pois, on voitava sulkea suojatun tilan ulkopuolelta. 4. Aluksessa on oltava laitteet, jotka antavat automaattisesti kuuluvia varoitusmerkkejä, kun sammutusainetta lasketaan sellaiseen tilaan, jossa laivaväki tavallisesti työskentelee tai johon he pääsevät. Hälytyksen on oltava päällä sopivan pituisen ajan ennen aineen laskemista. 5. Kaikkien kiinteiden kaasupalonsammutusjärjestelmien käyttölaitteiden on oltava helposti ulottuvilla ja helppokäyttöisiä, ja ne on keskitettävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin

16 (62) siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei todennäköisesti estä pääsyä niiden luo. Jokaisessa sijoituspaikassa on oltava selvät järjestelmän käyttöohjeet. 6. Sammutusaineen automaattilaukaisu ei ole yleensä sallittua. Automaattilaukaisu voidaan kuitenkin sallia sammutuslaitoksissa, jotka suojaavat pieniä koneistotiloja, mutta automaattilaukaisuasento saa olla käytössä ainoastaan, kun alus ei ole kulussa. 7. Kun sammutusainemäärän on suojattava useampaa kuin yhtä tilaa, käytettävissä olevan ainemäärän ei tarvitse olla suurempi kuin suurin määrä, jota tarvitaan mihin tahansa yksittäiseen näin suojattavaan tilaan. 8. Sammutusaineen säilytykseen käytettävät painesäiliöt on sijoitettava suojattavien tilojen ulkopuolelle jäljempänä määrätyllä tavalla, paitsi jos järjestelmälle toisin sallitaan. 9. Laivaväen ja satamassa olevan huoltoyrityksen on voitava tarkistaa turvallisesti säiliöissä oleva ainemäärä. Punnitsemista varten on pullorivien yläpuolella oltava sopivat ripustuspaikat. Huoltoyrityksen on oltava Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymä. 10. Sammutusaineen säilytykseen käytettävät säiliöt ja niihin liittyvät paineosat on mitoitettava painelaitelainsäädännön mukaisesti, ottaen huomioon niiden sijainti ja odotettavissa oleva ympäröivä lämpötila. 11. Kun sammutusaine säilytetään suojatun tilan ulkopuolella, se on säilytettävä huoneessa, jonka sijainti on turvallinen ja helppopääsyinen ja tehokkaasti tuuletettu. Tällaiseen säilytyshuoneeseen johtavien kulkuteiden on yleensä oltava suoraan ulkokannelta, ja niiden on joka tapauksessa oltava riippumattomat suojatusta tilasta. Kulkuovien on auettava ulospäin, ja tällaisten huoneiden ja viereisten suljettujen tilojen välisissä rajapinnoissa olevien laipioiden ja kansien, mukaan lukien ovet ja muut sulkulaitteet, on oltava kaasutiiviitä. Sovellettaessa paloluokkataulukoita tällaisia säilytyshuoneita pidetään valvonta-asemina. 12. Sellaisen sammutusaineen käyttö, joka itsestään tai odotettavissa olevissa käyttöolosuhteissa synnyttää myrkyllisiä kaasuja siinä määrin, että siitä on vaaraa ihmisille, tai siitä vapautuu ympäristölle haitallisia kaasuja, ei ole sallittua. 13. Kiinteän kaasupalonsammutusjärjestelmän putkisto on varustettava lohkoventtiileillä, joissa on selkeä merkintä tiloista, joihin putket johtavat. 14. Jos suojattavan tilan ilmasäiliöiden sisältämä vapaan ilman tilavuus on sellainen, että ilman purkautuminen kyseiseen tilaan vaikuttaisi olennaisesti kiinteän palonsammutusjärjestelmän tehokkuuteen, sammutusaineen määrää on lisättävä vastaavasti. 15. Kiinteiden palonsammutusjärjestelmien toimittajien on toimitettava järjestelmän käyttö- ja huolto-ohjeet, joihin sisältyy 2.11 kohdan vaatimukset kattava tarkistuslista huoltoa varten aluksen työkielellä. 16. Kiinteiden kaasusammutusjärjestelmien on oltava Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymät. 2.3.1.2 Hiilidioksidijärjestelmät 1. Jollei toisin määrätä, lastitiloissa käytettävän CO 2 -määrän on oltava riittävä antamaan vapaata kaasua vähimmäistilavuus, joka on vähintään 30 % aluksen suurimman näin suojatun lastitilan kokonaistilavuudesta. Jos kahden tai useamman lastitilan välillä on yhteys

17 (62) ilmanvaihtokanavien tai muiden avointen aukkojen kautta, ne katsotaan yhdeksi tilaksi. Ajoneuvojen kuljetukseen käytettävissä lastitiloissa tarvittava CO 2 -määrä on vähintään 45 % suurimman tällaisen lastitilan kokonaistilavuudesta. Jos lastitiloissa kuljetetaan vetyä tai maakaasua käyttäviä ajoneuvoja, kaasumäärän on oltava vähintään 100 % tällaisen lastitilan kokonaistilavuudesta. 2. Koneistotiloissa käytettävän hiilidioksidimäärän on oltava riittävä antamaan vapaata kaasua sellainen määrä, joka on vähintään yhtä suuri kuin suurempi seuraavista määristä: 2.1 40 % näin suojatun suurimman koneistotilan kokonaistilavuudesta, johon ei lasketa konekuilun sitä osaa, joka on konekuilun sen tason yläpuolella, jossa konekuilun vaakasuuntainen pinta-ala on enintään 40 % kyseisen tilan vaakasuuntaisesta pinta-alasta, joka on mitattu tankin katon ja konekuilun alimman kohdan puolivälistä; tai 2.2 35 % suojatun suurimman koneistotilan kokonaistilavuudesta konekuilu mukaan lukien, sillä edellytyksellä, että silloin, kun kahta tai useampaa koneistotilaa ei ole täysin erotettu toisistaan, niiden katsotaan muodostavan yhden tilan. 3. Vapaan hiilidioksidin ominaistilavuutena käytetään 0,56 m³/kg. 4. Koneistotilojen kiinteän putkiston on oltava sellainen, että 85 % kaasusta voidaan laskea koneistotilaan 2 minuutissa. Lastitilojen putkisto on mitoitettava siten, että kaksi kolmasosaa vaaditusta kaasumäärästä voidaan purkaa lastitilaan 10 minuutissa. 5. Hiilidioksidin laukaisumekanismi: 5.1 Hiilidioksidin laukaisemiseen suojattuun tilaan on vaadittava oltava kaksi erillistä toimenpidettä, ja jotka samalla varmistetaanavat hälytyksen toiminnanta. Ensimmäinen toimenpide suoritetaan kaasun päästämiseksi ulos säiliöistä. Toisella toimenpiteellä avataan sen putken venttiili, joka johtaa suojattuun tilaan. Ensimmäisellä toimenpiteellä avataan sen putken venttiili, joka johtaa suojattuun tilaan. Toisella toimenpiteellä kaasu päästetään ulos säiliöstä. Järjestelmän on oltava sellainen, että se toimii ainoastaan tässä järjestyksessä. 5.2 Molempien toimintojen on tapahduttava laukaisukaapista, jossa on selvät merkinnät tilasta, jota varten laukaisu on tarkoitettu. Jos laukaisukaappi on pidettävä lukittuna, kaapin avain on pidettävä kotelossa, jonka saa auki rikkomalla suojalasin, ja sen on sijaittava havaittavassa paikassa laukaisukaapin vieressä. Laukaisukaapin avaamisen on annettava automaattisesti hälytys kyseiseen suojattavaan tilaan. Muissa lastitiloissa kuin ro-ro-lastitiloissa ja pienissä tiloissa, joissa on vain paikallinen laukaisu, ei tarvitse olla hälytystä. 6. CO 2 -säiliöt on sijoitettava siten, että tulipalo suojattavassa tilassa ei vaikuta haitallisesti. Säiliöiden luokse on päästävä helposti. 7. CO 2 -säiliöt on sijoitettava sellaiseen tilaan, joka on hyvin tuulettuva ja johon on yleensä suora pääsy kannelta. 8. CO 2 -laitoksen laukaisupaikoilla on oltava yhteydenpitolaitteet sammutustöiden johtopaikoille. 9. CO 2 -laitosta varten on oltava riittävästi varaosia.

18 (62) 10. Kaikissa CO 2 -laitoksilla suojattujen tilojen sisäänkäyntien ovissa on oltava merkintä: Tämä tila on suojattu CO 2 -laitoksella. Tilasta on poistuttava, kun hälytyslaite alkaa toimia. Merkintä on oltava aluksen työkielellä. 2.3.1.3 Muut kiinteät kaasusammutusjärjestelmät Muiden kiinteiden kaasusammutusjärjestelmien on oltava Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymät. 2.3.2 Koneistotilojen kiinteät raskasvaahtopalonsammutusjärjestelmät 1. Kun johonkin koneistotilaan asennetaan 2.5 kohdassa vaadittujen järjestelyjen lisäksi kiinteä raskasvaahtopalonsammutusjärjestelmä, tällaisen järjestelmän on kyettävä purkamaan kiinteiden purkausaukkojen kautta enintään viidessä minuutissa vaahtomäärä, joka riittää peittämään 150 millimetrin paksuisella kerroksella suurimman sellaisen yksittäisen alueen, jolle polttoöljyä saattaa levitä. Järjestelmän on kyettävä tuottamaan öljypalojen sammuttamiseen sopivaa vaahtoa. Vaahto on saatava jakautumaan tehokkaasti putkiston ja säätöventtiilit tai -hanat sisältävän kiinteän järjestelmän kautta sopiviin purkausaukkoihin, ja vaahto on saatava tehokkaasti suunnatuksi kiinteillä hajottimilla suojattavassa tilassa oleviin palovaarallisiin kohtiin. Vaahdon laajenemissuhde ei saa olla suurempi kuin 12:1. 2. Kaikkien tällaisten järjestelmien käyttölaitteiden on oltava helposti ulottuvilla ja helppokäyttöisiä, ja ne on keskitettävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei todennäköisesti estä pääsyä niiden luo. 3. Kiinteän raskasvaahtopalonsammutusjärjestelmän on oltava Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymä. 2.3.3 Koneistotilojen kiinteät kevytvaahtopalonsammutusjärjestelmät 1. Koneistotiloihin vaadittavien kiinteiden kevytvaahtopalonsammutusjärjestelmien on kyettävä nopeasti purkamaan kiinteiden purkausaukkojen kautta sellainen vaahtomäärä, joka riittää täyttämään suurimman suojattavan tilan vähintään syvyysvauhdilla 1 m/min. Käytettävissä olevan vaahtonesteen määrän on riitettävä muodostamaan vaahtoa sellainen tilavuus, joka on viisi kertaa suurimman suojattavan tilan tilavuus. Vaahdon laajenemissuhde ei saa olla suurempi kuin 1 000:1. 2. Vaahdon syöttökanavien, vaahdonkehittimen ilmanottoaukkojen sekä vaahtoa tuottavien yksikköjen lukumäärän on mahdollistettava tehokas vaahdon muodostuminen ja leviäminen. 3. Vaahdonkehittimen siirtokanavat on sijoitettava siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei vaikuta vaahtoa kehittävään laitteistoon. 4. Vaahdonkehittimen, sen voimanlähteiden, vaahtonesteen ja järjestelmän säätölaitteiden on oltava helposti ulottuvilla ja helppokäyttöisiä, ja ne on keskitettävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei todennäköisesti estä pääsyä niiden luo. 5. Pumppujen tehonsyöttöjen on oltava aluksen hätäsähkölähteestä.

19 (62) 6. Kevytvaahtopalonsammutusjärjestelmän on oltava Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymä. 2.3.4 Koneistotilojen kiinteät hajasuihkupalonsammutusjärjestelmät 1. Koneistotiloihin vaadittavissa kiinteissä hajasuihkusammutusjärjestelmissä on oltava hyväksyttyä tyyppiä olevat hajasuihkusuuttimet. 2. Hajasuihkusuuttimien lukumäärän ja sijoittelun on oltava sellainen, että suojattaviin tiloihin taataan tehokas keskimääräinen veden jakaantuminen, jonka on oltava vähintään 5 l/m 2 minuutissa. Määrää voidaan lisätä, jos se on tarpeen erityisen palovaarallisilla alueilla. Suuttimia on asennettava kupujen, tankinkaton ja muiden sellaisten kohtien yläpuolelle, joille polttoöljyä saattaa levitä sekä myös koneistotiloissa olevien muiden erityisen paloherkkien kohteiden yläpuolelle. 3. Järjestelmä voidaan jakaa lohkoihin, joiden jakeluventtiilejä on voitava säätää suojattavien tilojen ulkopuolella olevista helppopääsyisistä paikoista, joihin pääsyä suojattavissa tiloissa oleva tulipalo ei helposti estä. 4. Järjestelmässä on pidettävä tarpeellinen paine. Järjestelmään vettä antavan pumpun on käynnistyttävä automaattisesti järjestelmän paineen alentuessa. 5. Pumpun on kyettävä antamaan tarvittavalla paineella vettä samanaikaisesti järjestelmän kaikille samassa suojattavassa osastossa sijaitseville lohkoille. Pumppu säätölaitteineen on sijoitettava suojattavan tilan / suojattavien tilojen ulkopuolelle. Hajasuihkusammutusjärjestelmällä suojattavassa tilassa / tiloissa oleva tulipalo ei saa saattaa järjestelmää toimintakyvyttömäksi. 6. Pumppu voi toimia erillisen polttomoottorikoneiston avulla tai sähköisesti, mutta silloin kun se on riippuvainen sähköstä, sen järjestelyn on oltava Liikenteen turvallisuusviraston voimassa olevan sähkömääräyksen mukainen. Kun pumppu toimii itsenäisen polttomoottorikoneiston avulla, se on sijoitettava siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei vaikuta koneiston ilmansaantiin. 7. On ryhdyttävä varotoimenpiteisiin, jotta vedessä oleva lika tai putkissa, suuttimissa, venttiileissä ja pumpussa muodostuva ruoste ei tukkisi suuttimia. 8. Hajasuihkupalonsammutusjärjestelmän on oltava Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymä. 2.3.5 Automaattiset sprinkleri-, palonhavaitsemis- ja palohälytysjärjestelmät Automaattisen sprinkleri-, palonhavaitsemis- ja palohälytysjärjestelmän on oltava Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymä. 2.4 Palonsammuttimet 1. Kaikkien uusien alukseen hankittavien käsisammuttimien on oltava EN 3 -standardin mukaista hyväksyttyä tyyppiä ja rakennetta. 2. Vaadittujen käsisammuttimien on oltava sammutinluokaltaan vähintään 21A kuitupaloja ja 144B nestepaloja varten käyttökohteen mukaan, ellei tässä määräyksessä erikseen muuta vaadita.

20 (62) 3. Palonsammuttimia, joissa oleva sammutusaine joko itsestään tai ennakoitavissa käyttöolosuhteissa synnyttää myrkyllisiä kaasuja siinä määrin, että siitä on vaaraa ihmisille, tai siitä vapautuu ympäristölle haitallisia kaasuja, ei sallita. 4. Palonsammuttimien on sovelluttava niiden läheisyydessä mahdollisesti syttyvien palojen sammuttamiseen. 5. Yksi missä tahansa tilassa käytettäviksi tarkoitetuista käsisammuttimista on sijoitettava kyseisen tilan sisäänkäynnin luo. 6. Palonsammuttimien vähimmäislukumäärä on seuraava: 6.1 asunto- ja työskentelytiloissa palonsammuttimet on sijoitettava siten, että tilan mistään kohdasta ei ole 10 metriä pidempää kävelymatkaa sammuttimelle; 6.2 jännitteellisiin kohteisiin käytettäväksi soveltuva sammutin on sijoitettava teholtaan vähintään 20 kw sähkökeskuksen tai alakeskuksen läheisyyteen; 6.3 keittiöissä sammuttimet on sijoitettava siten, että tilan mistään kohdasta ei ole 10 metriä pidempää kävelymatkaa sammuttimelle. Keittiöön on sijoitettava vähintään yksi sammutin ja sammutuspeite; 6.4 yksi sammutin on sijoitettava maalivarastojen ja helposti syttyviä aineita sisältävien varastotilojen läheisyyteen; 6.5 vähintään yksi sammutin on sijoitettava komentosillalle ja kullekin valvontaasemalle. 7. Asunto- ja työskentelytiloissa käytettäviksi tarkoitettujen käsisammuttimien on oltava mahdollisuuksien mukaan toimintatavaltaan yhdenmukaisia. 8. CO 2 -käsisammuttimia ei saa sijoittaa asuntotiloihin, paitsi jos muun tyyppinen sammutusaine ei ole niihin sopiva. Jos tällaisia sammuttimia on radiotiloissa, kytkintaulujen vieressä tai muissa vastaavanlaisissa tiloissa, on tilan, jossa on yksikin tällainen sammutin, tilavuuden oltava sellainen, ettei kaasun pitoisuus tule korkeammaksi kuin 5 % tässä kohdassa tarkoitetun tilan vapaasta tilavuudesta. CO 2 :n ominaistilavuutena käytetään 0,56 m³/kg. 2.5 Koneistotilojen palonsammutusjärjestelyt 1. Matkustaja-aluksen A-kategorian koneistotiloissa ja bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 olevan lastialuksen koneistotiloissa, joissa koneteho on vähintään 750 kw, sekä lastialuksen ajoittain miehittämättömissä A-kategorian koneistotiloissa, on oltava jokin seuraavista kiinteistä sammutusjärjestelmistä: 1.1 kaasusammutusjärjestelmä, joka täyttää 2.3.1 kohdassa esitetyt vaatimukset, tai vastaava muuhun kaasuun perustuva Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymä järjestelmä; 1.2 kevytvaahtopalonsammutusjärjestelmä, joka täyttää 2.3.3 kohdassa esitetyt vaatimukset; tai 1.3 hajasuihkupalonsammutusjärjestelmä, joka täyttää 2.3.4 kohdassa esitetyt vaatimukset tai vastaava vesipohjaiseen sammutusaineeseen perustuva Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymä järjestelmä. 1.4 Lisäksi matkustaja-aluksessa ja lastialuksessa, joiden bruttovetoisuus on vähintään 500, on oltava vähintään yksi kannettava vaahdonkehitinyksikkö, jossa on injektorityyppinen ilmavaahtosuutin, joka voidaan liittää paloputkistoon paloletkulla, ja kan-