Leena Lähdesmäki-Mäkinen Oulaisten ammattiopisto Sosiaali- ja terveysalan yksikkö Työjaksolla Virossa Tarton Hooldekodussa Yhteenveto Olin työelämäjaksolla Virossa Tarton hoitokodissa 18.1.-15.2.2011. Tarton hoitokoti on lähihoitajaopiskelijoidemme työssäoppimisen paikka. Minä vastaan Oulaisten ammattiopiston ja Viron välisestä yhteistyöstä ja ohjaan opiskelijoita Virossa Tarton hoitokodilla heidän työssäoppimisen jaksoillaan. Valmennan opiskelijoita näille jaksoille etukäteen Suomessa. Valmentaminen tarkoittaa kulttuuriin ja kieleen valmentamista. Tarton hoitokoti oli yhtenä partnerina vuosina 2008-2010 toteutetussa vanhustyön kehittämishankkeessa (Sufuca projekti), jossa kehitettiin www-sivut vanhusten toimintakyvyn tukemiseen. Oulaisten ammattiopisto hallinnoi tätä hanketta. Työjakso mahdollisti hienosti sen, että pystyin auttamaan ja ohjaamaan Tarton hoitokodin henkilöstöä juurruttamaan Sufuca projektissa kehitettyjä toimintamalleja hoitokodin arkeen. Lisäksi perehdytin henkilökuntaa Sufuca-sivuston käyttöön. Asetin tavoitteet omalle työjaksolleni seuraavasti: Tuen hoitokodin asukkaiden toimintakykyä kokonaisvaltaisesti Suunnittelen, toteutan ja arvioin asukkaille toimintatuokioita Perehdyn työntekijöiden asukkaista tekemiin elämäntarinoihin ja hoitosuunnitelmiin Toteutan hoitokodin työntekijöille asukkaiden toimintakykyä tukevan koulutuskokonaisuuden Perehdyn työntekijöiden työtä ohjaavaan viitekehykseen ja heidän työolosuhteisiinsa Osaan puhua ja kirjoittaa vironkieltä sujuvasti tilanteissa, jotka liittyvät hoitokodin asukkaiden hoivaan, hoitamiseen ja tukemiseen. Pyrin asettamaan tavoitteet realistisiksi ja tiiviisti omaan ja työyhteisöni työhön liittyviksi. Työelämäjakso mahdollisti oman perehtymiseni Tarton hoitokotiin syvällisesti ja laaja-alaisesti. Tästä on hyötyä tulevaisuudessa tehtävälle yhteistyölle. Oppilaitoksemme ja hoitokodin yhteistyö on jatkuvaa ja suunnitelmallista ja sitä pyritään kehittämään. Tämä työelämäjakso mahdollistaa entistä paremman yhteistyön tekemisen, koska ymmärrys hoitokodin arjesta ja Viron yhteiskunnallisesta tilanteesta parani jakson aikana. Tarton hoitokodin kuvailu Tarton hoitokoti on Tarton kaupungin sosiaalihuollon osaston alaisuudessa toimiva hoitoyhteisö, jossa asuu vanhuksia ja eri-ikäisiä vammaisia ihmisiä. Hoitokodissa asukkaita tuetaan mahdollisimman itsenäiseen elämään heidän ikänsä ja tilansa mukaisen hoidon, sairaanhoidon ja kuntoutuksen avulla. Tarton hoitokodissa on 176 asukasta, 111 naista ja 65 miestä. Työntekijöitä on yhteensä 108 ja he muodostavat moniammatillisen työyhteisön. Työntekijöihin kuuluu johtaja, välskäri, 2
sairaanhoitajaa, sosiaalityöntekijä, sielunhoitaja, 3 toiminnan ohjaajaa, 2 fysioterapeuttia, käsi- ja jalkahoitaja, pesijä, ompelija, parturi, kahvilan hoitaja, keittiöhenkilöstö ja hoitajahenkilöstö. Hoitokoti on perustettu 1884. Nykyisin siinä on niin sanottu vanha talo ja uusi talo. Uusi talo valmistui vuonna 2008. Vanha talo remontoitiin täydellisesti ja se valmistui vuonna 2009. Nykyisin fyysiset tilat ovat todella hyvät. Ne ovat kauniit ja käytännölliset. Hoitokodissa on 6 osastoa, kolme vanhassa talossa ja 3 uudessa talossa. Talot ovat kiinni toisissaan ja liikkuminen talosta toiseen ja osastolta toiseen on helppoa. Hoitokoti tarjoaa asukkailleen ympärivuorokautisen tuetun asumisen, hoivan ja hoidon, lääketieteellisen hoidon ja ruokailun. Hoitokodissa käytetään monipuolisesti erilaisia yksilöllisiä ja kollektiivisia terapeuttisia menetelmiä soveltavia toimintoja kuten fysioterapiaa, kuntovoimistelua, hierontaa, musiikkiterapiaa ja taidetoimintaa. Taidetoiminnassa tehdään esimerkiksi savitöitä, maalataan posliinia, silkkiä ja lasia. Hoitokodilla järjestetään arkipäivisin joka päivä erilaisia toimintatuokioita. Toimintatuokioissa luetaan lehtiä, keskustellaan erilaisista teemoista, katsotaan elokuvia, askarrellaan, tehdään käsitöitä, kuunnellaan musiikkia, lauletaan ja voimistellaan. Hoitokodilla toimii täyspäiväisesti sielunhoitaja, joka keskustelee asukkaiden kanssa yksilöllisesti ja pitää erilaisia ryhmätuokioita, joissa tavoitteena on tukea asukkaiden hengellistä toimintakykyä. Näissä toimintatuokioissa on musiikilla erittäin tärkeä rooli. Sielunhoitaja auttaa asukkaita ja heidän omaisiaan tarvittaessa hautajaisten järjestämisessä. Tarton hoitokoti tarjoaa myös maksullisia palveluja esimerkiksi hoitokodin ulkopuolisille ihmisille. Näitä ovat suolahuone, manikyyri ja pedikyyri ja saunapalvelut. Tartu Hooldekodu
Toimintani työjaksolla Työjaksolleni asettamani tavoitteet osoittautuivat realistisiksi ja toteutuskelpoisiksi. Jakson aikana konkreettiset työtehtäväni selkiintyivät ja tarkentuivat ja ne mahdollistivat omalta osaltaan näiden tavoitteiden saavuttamisen. Konkreettisia työtehtäviä olivat muun muassa Erilaisten toimintatuokioiden toteutus hoitokodilla ryhmissä ja yksilöllisesti Asukkaiden fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja hengellisen toimintakyvyn tukeminen Asukkaiden elämäntarinoihin ja hoitosuunnitelmiin tutustuminen Jonkun asukkaan elämäntarinan kerääminen ja kirjoittaminen ja hänen hoitosuunnitelman tekeminen Yhteistyö asukkaiden ja henkilökunnan kanssa Keskustelut henkilökunnan kanssa Hoitokodin henkilökunnan koulutuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi Sufuca projektin virolaisten www-sivujen hyödyntäminen hoitokodilla ja niiden käytön opettaminen henkilökunnalle Päiväkirjan kirjoittaminen joka päivä viron kielellä Viron kielen kielikurssiin osallistuminen Henkilökunnan koulutus Henkilökunta jaettiin ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle suunniteltiin toteutettavan 4 kerran koulutuskokonaisuus. Minä suunnittelin nämä neljä koulutuskertaa niin, että ensimmäisellä kerralla tutustuimme Sufuca projektin www-sivujen kokonaisuuteen ja toimintakyky käsitteeseen sekä toimintakyvyn tukemisen prosessiin. Toisella koulutuskerralla käsittelimme elämäntarinoita ja niiden merkitystä ja toimintakyvyn kokonaisvaltaista arviointia. Kolmannella kerralla aiheena oli hoitosuunnitelman tekeminen ja viimeisellä kerralla käsittelimme konkreettisia toimintakyvyn tukemisen menetelmiä ja aktiviteetteja. Koulutusaiheet herättivät kiinnostusta ja henkilökunta oli aktiivinen keskustelemaan aiheista. Oma vironkielen taitoni ei ole niin hyvä ja sujuva, että voisin pitää koulutusta vironkielellä, joten minulla oli aina tulkki mukana. Näin koulutus eteni jouhevasti ja kieliopillisesti oikein. Vironkielen kielioppi on nimittäin hyvin kimurantti ja kielen puhdas puhuminen ei ole helppoa. Tosin aina välillä keskustelimme niin, että osallistuin myös itse keskusteluun viron kielellä. Henkilökunnan koulutus on tärkeä asia, koska suurin osa henkilökunnasta on täysin kouluttamatonta. Vain muutamilla hoitajilla on 2-vuotinen koulutus. Koulutusten avulla henkilökunta tutustui konkreettisesti toimintakyvyn tukemiseen liittyviin www-sivuihin ja heillä on nyt taito käyttää näitä sivuja hyväksi omassa työssään. Ongelmaa aiheuttaa se, että kaikilla osastoilla ei ole nettiyhteyttä. Hoitokodista löytyy kuitenkin tietokoneita, joilla nettiin pääsee ja toivottavasti lähitulevaisuudessa kyseiset tietokoneet ovat joka osastolla. Koulutuksen ulkopuolelle jäi vielä paljon henkilökuntaa, joten haastetta riittää. Jatkan näitä koulutuksia huhti-toukokuussa, kun menen ohjaamaan opiskelijoita heidän työssäoppimisen jaksolle hoitokodille.
Toimintatuokiot hoitokodilla Hoitokodilla on paljon moniammatillista osaamista ja se näkyy hoitokodin arjen toiminnoissa. Hoitokodilla järjestetään paljon erilaisia toimintatuokioita, joilla on suuri merkitys asiakkaiden toimintakyvyn tukemiseen. On ilo nähdä asukkaita osallistumassa aktiivisesti näihin ryhmiin. Tietysti on paljon asukkaita, jotka eivät tule mukaan näihin toimintoihin mitä moninaisimpien syiden takia. Yhtenä tavoitteena onkin jatkossa se, että myös näitä passiivisempia asukkaita saadaan mukaan ryhmiin. Henkilökunnan tulee olla aktiivisia kyselemään halukkaita osallistujia ja heidän tulee auttaa asukkaita siirtymään näihin tilaisuuksiin. Monta kertaa jollakin jää menemättä sen vuoksi, että hän ei osaa mennä toimintatuokioon yksin. Toisaalta ongelmaa aiheuttaa myös se, että kaikkia halukkaita ei voida auttaa mukaan ryhmiin, koska asukkaat ovat vuoteessa ja pyörätuolia siirtymiseen ei ole kaikille. Eli pyörätuoleja on aivan liian vähän hoitokodilla. Niitä pitäisi ehdottomasti saada paljon lisää. Olenkin laittanut suullista tiedotetta eteenpäin täällä meidän alueellamme, että ylimääräisille hyväkuntoisille pyörätuoleille on Tartossa käyttöä. Vaikka pyörätuolilla ei voisi liikkua ulkona, niin myös sisäkäyttöön sopivat pyörätuolit kelpaavat. Itse pyrin toteuttamaan jaksoni aikana toimintatuokioita lähinnä niille asukkaille, jotka eivät lähde mukaan näihin yhteisiin toimintatuokioihin. Toteutin näitä yksilöllisesti tai pienryhmissä eri osastoilla. Toivon, että henkilökunta sai näistä mallia toimia vastaavasti omilla osastoilla. Monta kertaa henkilökuntaa oli mukana meidän toimintatuokioissamme. On tärkeää, että osastoilla olisi omia välineitä näiden tuokioiden järjestämiseen. Välineet pitäisi olla jossain, mistä ne ovat nopeasti otettavissa. Tästä aiheesta keskustelimme ja toivottavasti asia menee eteenpäin. Huhtitoukokuussa opiskelijoilla ja minulla on tarkoitus viedä tätä asiaa eteenpäin, kun olemme hoitokodilla työssäoppimassa. Me valmistelemme jo nyt etukäteen Suomessa jotain välineitä, joita tarvitsemme jonkun toimintakyvyn tukemisen menetelmän käytössä. Opiskelijat jakaantuvat toimimaan eri osastoille ja vievät näille osastoille tekemiään välineitä. Tavoitteenani oli myös saada sängystä ylös niitä asukkaita, jotka viettävät siellä aivan liikaa aikaa. Lainasin pyörätuolin jostain ja lähdimme kiertelemään pitkin hoitokotia. Usein kävimme vieraisilla eri osastoilla, jossa oli asukkaan tuttuja. Nämä jälleennäkemiset olivat riemukkaita ja asukkailla oli paljon keskusteltavaa keskenään. Toimintatuokioita Hooldekodulla
Asukkaiden elämäntarinat ja hoitosuunnitelmat Hoitokodin henkilökunta tekee elämäntarinoita ja hoitosuunnitelmia asukkaille. Elämäntarinat ovat hyvin lyhyitä ja pinnallisia ja niitä ei syvennetä ajan kuluessa. Hoitosuunnitelmat ovat myös suppeita ja niiden sisältö ei ole tarpeeksi konkreettinen. Keskustelimme näistä asioista henkilökunnan kanssa heille pitämissäni koulutuksissa ja monissa keskusteluissa, joita kävin heidän kanssaan eri hoito-osastoilla. Henkilökunta ymmärsi, että elämäntarinoiden ja hoitosuunnitelmien tekeminen kaipaa kehittämistä ja Sufuca-sivuilta he saavat tähän kehittämiseen hyviä ideoita. Minä tein työelämäjaksollani tiivistä yhteistyötä muun muassa yhden asukkaan kanssa, jolle tein elämäntarinan ja hoitosuunnitelman. Asukas oli halukas tähän yhteistyöhön ja hän antoi minulle luvan käyttää keräämiäni tietoja henkilökunnan kouluttamisessa. Käytin asukkaan elämäntarinaa ja hoitosuunnitelmaa esimerkkinä koulutuksissa ja se auttoi henkilöstöä ymmärtämään asioita paremmin ja konkreettisemmin. Hoitokodilla ei ole selkeää toimintakyvyn arviointimallia ja se vaikeuttaa paljon hoitosuunnitelmien tekemistä. Suurin osa hoitajista on kouluttamattomia ja hoitajien on vaikeaa ymmärtää kokonaisvaltaista toimintakyvyn prosessia. Elämäntarinan tekemisen välissä tehtiin ystävänpäiväkortti vanhalle opiskelijaystävälle Suomeen ja käytiin tervehtimässä asukkaita miesten osastolla Yhteistyö asukkaiden ja henkilökunnan kanssa Neljän viikon työelämäjakso on riittävän pitkä ja sen aikana minulla oli hyvä mahdollisuus perehtyä hoitoyhteisöön ja sen toimintaan. Omalla kohdallani tilannetta tietenkin helpotti se, että Tarton hoitokoti on minulle ennestään tuttu ja olen tehnyt heidän kanssaan pitkään yhteistyötä. Suurin osa henkilökunnasta ja asukkaista tuntee minut ja he antavat minun toimia hoitokodilla itsenäisesti. Meillä on molemminpuolinen luottamus toinen toiseemme. Yhteistyötä helpotti myös se, että ymmärrän viron kieltä ja pystyn puhumaan viroa suhteellisen luontevasti arkitilanteissa, vaikkakin teen paljon virheitä. Tulen kuitenkin hyvin ymmärretyksi ja se on tärkeintä. Huomasin, että asukkaat ja henkilökunta arvostavat sitä, että yritän tulla toimeen viron kielellä tilanteessa kuin tilanteessa. Henkilökunnan ja asukkaiden kanssa kommunikointi oli avointa ja vilkasta. Tunsin itseni koko jakson ajan tervetulleeksi.
Päiväkirjan kirjoittaminen Kirjoitin joka ilta päiväkirjaa vironkielellä ja seuraavana päivänä annoin kirjoituksen yhdelle asukkaalle luettavaksi. Hän korjasi kirjoituksesta virheet ja niitähän olikin tosi paljon. Vironkielessä on 14 sijapäätettä ja sanat taipuvat siis lauseessa, joten virhemahdollisuuksia riittää. Meillä oli mukavia yhteisiä hetkiä, kun kävimme läpi päiväkirjaani. Monet makeat naurut kuuluivat asiaan, kun paljastui, mitä olin kirjoittanut. Suurkiitos kuuluu tälle asukkaalle, joka halusi auttaa minua tässä kirjoittamisessa ja kielen oppimisessa. Osallistuin Tarton yliopiston järjestämään kielikurssiin, joka oli suunniteltu suomalaisille ihmisille. Kurssi oli erittäin tehokas ja tiivis. Opettajat olivat taitavia ja he käyttivät vaihtelevia opetusmenetelmiä. Kurssille osallistui yhteensä 11 ihmistä ja kaikki olivat erittäin ionnostuneita opiskelemaan viron kieltä. Asuminen Asuin Tartossa ylioppilaskylän omistamassa hostellissa nimeltään Pepleri. Se sijaitsee Tarton keskikaupungin läheisyydessä, Raekoja aukiolle on matkaa noin 1km. Hostellissa on yhden ja kahden hengen huoneita sekä yksi iso perhehuone ja yksi sviitti. Kaikissa huoneissa on keittonurkkaus, wc-kylpyhuone, televisio ja ilmainen internetyhteys. Hostellissa on pyykkitupa, jossa on pyykinpesukone ja kuivausrumpu sekä vaatteiden silitysmahdollisuus. Asuin pienessä kahden hengen huoneessa yksin ja taas kerran totesin, että Pepleri on ideaalinen paikka asua. Olen ollut siellä majoittuneena monet kerrat aikaisemmin opiskelijoiden kanssa. Asuinhuoneissa on kaikki tarpeellinen, huoneet siivotaan säännöllisesti ja lakanat ja pyyhkeet vaihdetaan sopivin väliajoin. Majoitus on siis hyvä kompakti kokonaisuus. Hostellin henkilökunta on ystävällinen ja heistä on tullut minulle näiden vuosien varrella hyviä tuttavia. Raekoja aukio Vapaa-aika Vapaa-aika kului Tartossa hyvin ja tekemistä riitti. Monista hoitokodin työntekijöistä on tullut minulle ystäviä näiden yhteistyövuosien aikana. Tarton ammattikorkeakoulun terveysalan oppilaitoksen
kanssa olen tehnyt pitkään yhteistyötä ja siellä olen ystävystynyt ihmisten kanssa. Niinpä vapaaaikaan kuului tärkeänä asiana näiden ihmisten tapaaminen ja yhteisten hetkien viettäminen. Tartto on kulttuurikaupunki ja sen kulttuuritarjonta on monipuolinen ja laadukas. Kävin teatterissa katsomassa muun muassa Sofi Oksasen Puhdistuksen ja Evita musikaalin, joka kertoo Argentiinan presidentin Juan Peronin Eva Peronin elämästä. Puhdistus oli hyvin puhutteleva ja vaikuttava ja Evita musikaali puolestaan viihdyttävä ja mukaansa tempaava. Tutustuin myös itselleni uuteen muusikkoon nimeltään Bonzo, jonka konserttiin hyvät ystäväni minut veivät. Pidin Bonzon lauluista kovasti, hänellä on vahva ääni ja laulujen sanoilla on selkeä sanoma. Hän lauloi koko ajan viron kielellä ja se oli minulle mieleen. Vapaa-aikaani kuului tärkeänä asiana säännöllinen liikunta. Kävelyä Tartossa tuli päivittäin paljon, koska pyrin kävelemään aina kaikkiin paikkoihin, joihin se vain oli mahdollista. Pepleristä on hoitokodille noin 2,5 km eli juuri sopiva työmatka. Ostin yliopiston Urheilutalon kuukausikortin, jolla sai osallistua kaikkiin heidän liikuntapiireihin, sisästadionin käyttöön ja kuntosalin käyttöön. Urheilutalo on monipuolinen liikuntakeskus, jossa on erittäin hyvät fyysiset tilat. Kävin säännöllisesti kuntosalilla koko työelämäjaksoni ajan. Kuntosalin välineistö oli hyvä ja tein siellä yleensä noin tunnin harjoituksen. Monista kuntosalin käyttäjistä tuli minulle puolituttuja, koska siellä kävi samoja ihmisiä. Minusta tuntuikin viimeisellä kerralla siltä, että olisin halunnut toivottaa heille hyvää jatkoa ja kertoa, että lähden Suomeen ja seuraavan kerran tavataan huhtikuussa, kun palaan Tarttoon ohjaamaan opiskelijoita Tarton hoitokodille. No jätin kuitenkin tämän tekemättä.