Työtapaturmaseurausten ja kustannusten selvittäminen yritystasolla

Inhimillinen työ osaamiskeskus Työturvallisuustiimi Työtapaturmien aiheuttamat kustannukset Työturvallisuuden merkitys työpaikkojen tuottavuuteen Julkaistu seuraavien rahoittajien tuella Työtapaturmaseurausten ja kustannusten selvittäminen yritystasolla Tutkimusosio 3 Henriikka Virta Markku Aaltonen

Esipuhe Tämä työtapaturmien kustannusselvitys on toteutettu osana Työterveyslaitoksen vuosina 2005 2007 tehtyä tutkimushanketta "Työtapaturmien aiheuttamat kustannukset Työturvallisuuden merkitys työpaikkojen tuottavuuteen". Tämä selvitys on hankkeen tutkimusosio nro. 3. Kustannusanalyysi toteutettiin kyselytutkimuksena mukana oleville yrityksille. Tutkimusosion tavoitteena on selvittää keskimääräiset tapaturmakustannukset yritystasolla käyttäen samaa tiedonkeruumenetelmää, jota sovellettiin Euroopan tilastotoimiston tutkimuksessa työtapaturmien sosioekonomisista kustannuksista. Kyselyjen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Työterveyslaitoksen Työturvallisuustiimissä tutkimusinsinööri DI Henriikka Virta. Työn tekemistä ohjasi tiimipäällikkö tekniikan tohtori Markku Aaltonen. Tutkimushankkeen projektiryhmä ja ohjausryhmä olivat myös tiiviisti mukana selvityksen toteuttamisessa sen suunnittelusta lähtien. Näiden ryhmien rooli selvitykseen kuuluneiden kysymysten kommentoinnissa sekä tulosten analysointi ja raportointivaiheessa oli tärkeä tutkimuksen onnistumisen kannalta. Tutkimuksen "Työtapaturmien aiheuttamat kustannukset Työturvallisuuden merkitys työpaikkojen tuottavuuteen" ovat rahoittaneet Työsuojelurahasto, valtakunnallinen työtapaturmaohjelma, sosiaali ja terveysministeriö, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto ja Työterveyslaitos. Tutkimuksen ohjaukseen ovat osallistuneet myös työmarkkinajärjestöt EK ja SAK sekä seuraavat tapaturmavakuutuslaitokset: Pohjola, If, Tapiola ja Fennia. 2

Tiivistelmä Työtapaturmien aiheuttamat kustannukset Työturvallisuuden merkitys työpaikkojen tuottavuuteen projekti liittyi valtakunnallisen työtapaturmaohjelman 2001 2005 toimenpiteisiin. Sen tavoitteena oli hyödyntää paremmin tapaturmakustannuksiin ja työsuojelun taloudellisiin vaikutuksiin kertynyttä tietämystä ja luoda uutta tietoa aiheesta. Erityisesti painotettiin työpaikkojen eri intressiryhmien tietotarpeita kustannustietojen käytössä. Eri tutkimusosioissa keskityttiin tapaturmakustannusten laskemiseen yritystasolla ja yritysten välisissä toimitusketjuissa sekä testattiin uuden tapaturmaskenaariomallin soveltuvuutta Suomessa. Merkittävä osa tutkimusta oli myös internet sivuston kehittäminen ja tutkimustulosten perusteella tehtävän koulutus ja tiedotusaineiston tuottaminen ja hyödyntäminen. Tutkimus toteutettiin kiinteässä yhteistyössä Työsuojelurahaston, Tapaturmavakuutuslaitosten liiton, työmarkkinajärjestöjen (EK, SAK), vakuutusyhtiöiden (Pohjola, If, Tapiola ja Fennia) ja sosiaali ja terveysministeriön työsuojeluosaston kanssa. Tutkimukseen ilmoittautui mukaan 23 yritystä edustaen eri toimialoja. Tämä raportti kuvaa tutkimusosio 3:n toteuttamisen ja tulokset, jotka liittyvät Tapaturmaseurausten ja kustannusten selvittäminen yritystasolla. Tutkimusosion tavoitteena oli selvittää keskimääräiset tapaturmakustannukset yritystasolla käyttäen samaa tiedonkeruumenetelmää, jota sovellettiin Euroopan tilastotoimiston tutkimuksessa työtapaturmien sosioekonomisista kustannuksista. Työsuojelukustannusten teoriaosuutta on kuvattu tarkemmin tutkimusosio 2:n loppuraportissa. Tutkimusosio 1:n loppuraportissa on puolestaan kuvattu tarkemmin mukana olevat yritykset, jotka osallistuivat kustannustietojen keruuseen. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena sähköisellä lomakkeella Digiumtiedonkeruuohjelmaa käyttäen. Kyselyyn osallistuneet henkilöt palauttivat yhteensä 37 vastauslomaketta, joista 36 kappaletta sisälsi riittävät tiedot vastausten käsittelyä varten. Tutkimuksessa esitellään kerätty tapaturma aineisto ja niihin liittyvät työaikamenetykset ja kustannukset. Kerätyssä aineistossa tapaturmasta aiheutuneen poissaolon pituuden keskiarvo oli 39 poissaolopäivää. Pisimmillään poissaoloa oli aiheutunut 364 päivää ja lyhimmillään yksi päivä. Kyselyssä ilmoitettujen tapaturmien osalta yhden työtapaturman kokonaiskustannusten keskiarvo oli 6031 euroa (mediaani 1880 euroa). Ilmoitetuista työtapaturmista kokonaiskustannukset olivat maksimissaan 72 140 euroa ja minimissään 306. Yrityksissä kerätään tapaturmakustannustietoja monilla tavoin, eikä vakiintunutta tapaa näytä olevan. Tutkimukseen osallistuneiden työpaikkojen ilmoittamat kustannukset erosivat toisistaan tarkkuudeltaan ja kattavuudeltaan melko paljon. Vastaajat olivat osassa kysymyksistä tunnistaneet melko hyvin, esiintyikö jokin kustannustekijä tapaturman yhteydessä, mutta toisaalta esimerkiksi useimpien tapaturman käsittelyyn ja hallinnollisiin toimiin liittyvien seurausten kohdalla noin kolmannes vastaajista ilmoitti, ettei osannut sanoa, esiintyikö kyseinen seuraus tapaturman yhteydessä vai ei. Toisaalta osa vastaajista on saattanut ilmoittaa, että tiettyä seurausta ei esiintynyt tapaturman yhteydessä, vaikka täyttä varmuutta tai tarvittavaa tietoa asiasta ei olisi ollutkaan. On kuitenkin syytä muistaa, että työtapaturmista aiheutuvat kustannukset vähenevät ainoastaan työtapaturmien lukumäärää vähentämällä. Työtapaturmiin liittyvien seurausten tunnistaminen ja niistä aiheutuvien kustannusten laskenta onkin tärkeä kannustin työtapaturmien vähentämiseksi. Monet työpaikat eivät välttämättä tunnista esimerkiksi työtapaturmaan liittyviä hallinnollisia menetyksiä ja kustannuksia, joita vakuutus ei korvaa, minkä vuoksi tapaturmakustannukset oletetaan todellista alhaisemmiksi. Olisikin tärkeää, että 3

yritysten erityisesti johdon tapaturmakustannustietoutta voitaisiin lisätä, jotta työtapaturmien estäminen nähtäisiin mielekkääksi myös yrityksen tuottavuuden kannalta. 4

Sisällysluettelo ESIPUHE... 2 TIIVISTELMÄ... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 5 1. JOHDANTO... 6 2. AINEISTO JA MENETELMÄT... 7 2.1 YLEISTÄ... 7 2.2 KYSELY TYÖPAIKOILLE... 7 3. TULOKSET...10 3.1 AINEISTON KUVAUS...10 3.1.1 Tapaturmien luokittelu...10 3.1.2 Kustannus ja menetystyyppien esiintyminen...14 3.1.3 Työaikamenetykset...16 3.1.4 Työaikamenetysten yksikkökustannukset...19 3.1.5 Taloudelliset menetykset...19 3.1.6 Kustannuslajien merkittävyys...23 3.2 TAPAUSESIMERKIT...26 Tapausesimerkki 1...26 Tapausesimerkki 2...30 Tapausesimerkki 3...33 4. POHDINTA...39 4.1 TUTKIMUKSEN ARVIOINTI...39 4.2 TUTKIMUSAINEISTON VERTAILU VALTAKUNNALLISEEN TILASTOON...40 4.2.1 Työtapaturmien jakautuminen toimialoittain...40 4.2.2 Työtapaturmien ESAW luokitukset...41 4.3 TYÖTAPATURMISTA AIHEUTUNEET KUSTANNUKSET JA NIIDEN MERKITTÄVYYS...45 4.5 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET...46 5. KIRJALLISUUS...48 LIITTEET...50 LIITE 1. TIEDONKERUULOMAKE: TYÖTAPATURMIEN AIHEUTTAMAT KUSTANNUKSET...50 LIITE 2. KUSTANNUSTEN MERKITTÄVYYDEN ARIVOINTI. KESKIARVOTAULUKOT...65 5

1. Johdanto Eurostat on julkaissut vuonna 2004 tutkimuksen, joka sisältää sosio ekonomisten tapaturmakustannusten tilastollisen analyysin. Raportin mukaan vuonna 2000 EU:n 15 jäsenvaltiossa työtapaturmat aiheuttivat ainakin 55 miljardin euron kustannukset, jotka vastaavat 0,64 prosenttia näiden maiden bruttokansantuotteesta. Raportin kirjoittajat kuitenkin tuovat esille tutkimusasetelman ja tiedonkeruun heikkoudet, jolloin näihin lukuihin täytyy suhtautua varauksella. Tutkimuksessa käytetty menetelmä antaa kuitenkin pohjan tehdä syventäviä kansallisia tutkimuksia aiheesta. (Eurostat 2004) Työympäristön taloudellisia vaikutuksia on tutkittu jo pitkään varsinkin Pohjoismaissa. Aiheesta on syksyllä 2004 julkaistu raportti Pohjoismaiden Ministerineuvoston toimesta. Pohjoismaissa on tehty kansantaloudellisia laskelmia huonon työympäristön aiheuttamista menetyksistä, mutta menetelmät ovat osittain poikenneet toisistaan. Arviot ovat vaihdelleet 2 4 % välillä maan bruttokansantuotteesta. (Nordiska Ministerrådet 2004) Suomessa sosiaali ja terveysministeriön työsuojeluosasto on aktiivisesti tutkinut työympäristön taloudellisia vaikutuksia. Yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa toteutettiin vuosina 1994 1996 laaja työympäristötalousprojekti, joka tuotti erilaisia julkaisuja ja menetelmiä. Tämän jälkeen ministeriö kehitti kustannuslaskentamenetelmiä edelleen ja jakoi tietoa työpaikoille. Näistä on tehty yhteenveto julkaisuun "Työolot ja taloudellinen ajattelu" (STM 2001). Eräs tulos oli, että hyvä työympäristö vaikuttaa myönteisesti yrityksen tuottavuuteen samalla kun kustannukset vähenevät. Työterveyslaitos on tutkinut erityisesti työtapaturmakustannuksia 1980 ja 1990 lukujen taitteessa. Pohjoismaisessa hankkeessa kerättiin yksityiskohtaista tietoa tapaturmaseurauksista huonekalutehtaissa. Projektissa kehitettiin erityinen tapaturmaseurauspuumenetelmä ja sitä tukeva tietokonelaskentaohjelma. (Aaltonen 1996) Työterveyslaitos julkaisi myös vuonna 1995 erityisen työsuojelukustannuslaskentamenetelmän, joka kehitettiin osana STM:n em. ohjelmaa yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. (Vuori et al 1995) TYKY toiminnan taloudellisia vaikutuksia on tutkittu Työterveyslaitoksen pientyöpaikkaohjelmassa vuosina 1995 1999. Ohjelman tavoitteena oli edistää pientyöpaikkojen ja niiden henkilöstön hyvinvointia ja yritysten tuottavuutta ja kilpailukykyä työterveyshuollon, työsuojelun ja ammatillisen osaamisen kehittämisen keinoin. Eräs tulos oli, että työkykyä ylläpitävän toiminnan tuomat säästöt voivat olla yritykselle vuositasolla jopa 2392 euroa työntekijää kohden. Tämä euromäärä saadaan vähentyneitten sairaspäivien rahasäästöistä. (Matilainen et al 2000) Työministeriön jaksamisohjelmassa on kerätty myös tutkimustietoa työympäristötaloudesta. Niissä on erityisesti tarkasteltu työssä jaksamisen taloudellisen vaikutuksia. (http://www.mol.fi/jaksamisohjelma/tutkimukset/tyoymparistotalous.htm) Tapaturma aiheuttaa inhimillisten kärsimysten lisäksi taloudellisia menetyksiä. Tehostetulla tapaturmantorjuntatyöllä on sen sijaan mahdollista saavuttaa säästöjä vahinkokustannuksissa ja parantaa tuottavuutta. Työsuojelutoimenpiteitä arvioidaan tavallisesti lääketieteelliseltä tai 6

tekniseltä perustalta. Taloudellinen näkökulma laajentaa päätöksenteon pohjaa niin, että voidaan tehdä taloudellisiin voimavaroihin nähden mahdollisimman tuottava ratkaisu. 2. Aineisto ja menetelmät 2.1 Yleistä Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa työtapaturmista ja niiden yhteydessä aiheutuneita kustannuksia ja menetyksiä. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena sähköisellä lomakkeella Digium tiedonkeruuohjelmaa käyttäen. Vastaajilla oli myös mahdollisuus palauttaa vastaukset paperisella lomakkeella. 2.2 Kysely työpaikoille Tutkimusosio 3:n työtapaturmakustannuskyselyä varten laadittiin tiedonkeruulomake Työtapaturmien aiheuttamat kustannukset. Lomakkeen laatimisessa käytettiin apuna Statistical analysis of socio economic costs of accidents at work in the European Union tutkimuksessa käytettyä kyselypohjaa Final questionnaire for the companies. (Eurostat 2004) Kyselylomake muodostui seuraavista osa alueista: I. Taustatiedot II. Tiedot tapaturmasta ja henkilövahingoista III. Tapaturman yhteydessä aiheutuneet taloudelliset ja materiaalivahingot Tapaturman yhteydessä aiheutuneet taloudelliset menetykset (osa alue III) oli kyselyssä luokiteltu kustannustekijöiden perusteella taulukon 1 mukaisesti: 7

TAULUKKO 1. Tiedonkeruulomakkeen rakenne osiossa. OSIO I: Taustatiedot Vastaajan tiedot Yrityksen tiedot OSIO II: Tiedot tapaturmasta ja henkilövahingoista Sanallinen kuvaus tapaturmasta Tapaturmassa vahingoittuneen henkilön tiedot Työntekijän toiminta ennen tapaturmaa Tapaturman aiheuttaneet tekijät OSIO III: Tapaturmasta aiheutuneet taloudelliset ja materiaalivahingot Työaikamenetykset ja niistä aiheutuneet kustannukset Aineelliset vahingot Aineettomat menetykset ja oikeudenkäyntikulut Ympäristöpäästöt Muut kustannukset Kustannusten merkittävyyden yleisesti arviointi Vahingoittuneen työntekijän työaikamenetykset Tapaturman käsittelystä tai hallinnollisista toimista aiheutuneet kustannukset (työpaikalla) Tapaturman yhteydessä aiheutuneista seisokeista tai tuotannon viivästyksistä syntyneet kustannukset Materiaalikustannukset tai menetykset Muut aineellisista vahingoista aiheutuneet kustannukset Aineettomista vahingoista tai menetyksistä aiheutuneet kustannukset Oikeudenkäynnistä aiheutuneet kustannukset tai menetykset Tapaturman yhteydessä syntyneistä ympäristöpäästöistä tai vahingoista aiheutuneet kustannukset Muut ympäristövahingoista tai päästöistä aiheutuneet kustannukset Muut kustannukset, joita ei ole mainittu edellisissä osioissa Miten merkittäviksi kustannustekijöiksi arvioisitte seuraavat kustannuslajit työpaikkanne työtapaturmissa? Miten merkittäviksi kustannustekijöiksi arvioisitte seuraavat olosuhdetekijät työpaikkanne tapaturmissa? Tiedonkeruulomake on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 1. Tiedonkeruulomake lähetettiin 30 työpaikalle sähköisessä muodossa, ja ohessa lähetettiin myös tulostettava lomake, joka oli mahdollista palauttaa paperiversiona. Näistä henkilöistä 9 vastasi sähköisellä lomakkeella ja kaksi palautti vastauksensa paperilla. Näin ollen kyselyyn vastasi yhteensä 11 henkilöä (35 %). Vastaajat oli ohjeistettu täyttämään kyselylomake viidestä eri tapaturmasta, jos mahdollista, mutta vastaajat saivat palauttaa myös vähemmän lomakkeita. Kyselyyn osallistuneet henkilöt palauttivat yhteensä 37 vastauslomaketta, joista 36 kappaletta sisälsi riittävät tiedot vastausten käsittelyä varten. Kyselyyn osallistujien ei ollut pakko vastata kaikkiin kysymyksiin, minkä vuoksi luvussa 3 esitetyissä keskiarvotaulukoissa ja kuvissa N luku on merkitty jokaisen kysymyksen kohdalla erikseen. Keskiarvotaulukoissa on esitetty myös mediaanit keskiarvojen tueksi. Kyselyyn osallistui yrityksiä eri toimialoilta taulukon 2 mukaisesti. Toimialatiedot on saatu tutkimusosiosta 1 Tietotarveanalyysi. TAULUKKO 2. Kyselyyn osallistuneiden yritysten toimialat. Toimiala Työpaikkojen lkm. Teollisuus 7 Sähkö, kaasu ja vesihuolto 2 Rakentaminen 1 Terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut 1 8

Kyselyssä saadut vastaukset jakaantuivat toimialoittain kuvan 1 mukaisesti. Terveydenhuolto ja sosiaalipalv. 14 % Rakentaminen 6 % Sähkö, kaasu ja vesihuolto 25 % Teollisuus 56 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % KUVA 1. Kyselyssä saatujen vastausten jakautuminen toimialoittain. Kuten kuvasta 1 nähdään, suurin yli puolet kyselyssä ilmoitetuista työtapaturmista (56 %) oli teollisuuden yrityksistä, ja 25 % tapauksista saatiin sähkö, kaasu ja vesihuollon toimialalta. Rakentamisalan yrityksistä saatiin 6 % kyselyn työtapaturmista. 9

3. Tulokset 3.1 Aineiston kuvaus 3.1.1 Tapaturmien luokittelu Kyselyssä ilmoitetuissa tapaturmissa 73 % tapauksista tapaturmassa vahingoittunut henkilö oli mies ja 27 % tapauksista nainen (N=33). Kuvassa 2 on esitetty tapaturmissa vahingoittuneiden henkilöiden ikäjakauma. Suurin osa (31 %) vahingoittuneista kuului ikäryhmään 45 54 vuotta, ja 75 % vahingoittuneista oli vähintään 35 vuotiaita. KUVA 2. Kyselyssä ilmoitetuissa tapaturmissa vahingoittuneiden henkilöiden ikäjakauma. Kuvassa 3 on esitetty tapaturmissa vahingoittuneiden henkilöiden ammattiluokat. Vahingoittuneita oli 11 eri ammattiluokasta ja yhdessä tapauksessa ammattiluokka oli tuntematon. Eniten vahingoittuneita (17 %; N=36) kuului luokkaan 72 Konepaja ja valimotyöntekijät sekä asentajat ja korjaajat. KUVA 3. Ilmoitetuissa tapaturmissa vahingoittuneiden ammattiluokat. 10

Suurin osa vahingoittuneista (81 %) oli tapaturmahetkellä pysyvässä kokopäivätyössä, mutta osalla (14 %) oli tilapäinen kokopäivätyö, ja kaksi vahingoittuneista (6 %) oli harjoittelijoita tai oppisopimuksella työskenteleviä (N=36). Suurimmalla osalla (33 %) vahingoittuneista oli 10 19 vuotta työkokemusta kyseisessä työtehtävässä, ja 28 %:lla työkokemusta oli 20 vuotta tai enemmän (KUVA 4). KUVA 4. Tapaturmassa vahingoittuneen henkilön kokemus kyseisessä työtehtävässä. Kyselyssä ilmoitetuissa tapaturmissa vahingoittunut ruumiinosa oli useimmiten yläraajat (42 %) tai alaraajat (31 %). Muissa tapauksissa vahingoittunut ruumiinosa oli pää tai selkä (KUVA 5). KUVA 5. Tapaturmassa vahingoittunut ruumiinosa. Kuvassa 6 on esitetty tapaturmista aiheutuneet vamman tyypit. Eniten tapaturmissa oli aiheutunut sijoiltaanmenoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä (37 %) ja haavoja ja pinnallisia vammoja (26 %). KUVA 6. Tapaturmasta aiheutuneen vamman tyyppi. Suurimmassa osassa ilmoitetuissa tapaturmissa tapahtumapaikka oli tavanomainen työpiste tai työpaikka (60 %). 28 % tapauksista tapaturma tapahtui tilapäisellä työpaikalla tai liikkuvassa työssä (KUVA 7). 11

KUVA 7. Tapaturman tapahtumispaikka. Kuvassa 8 on esitetty tapaturmissa vahingoittuneiden uhrien työtehtävät (työprosessit) tapaturmatilanteessa. Eniten tapaturmia sattui tuotantoon, jalostukseen ja käsittelyyn liittyvissä työtehtävissä (39 %). KUVA 8. Vahingoittuneen työtehtävä (työprosessi) tapaturmatilanteessa. Yli kolmasosassa tapauksista vahingoittuneen työsuoritus tapaturmahetkellä oli liikkuminen (36 %) ja lähes yhtä usein vahingoittumiseen johtanut poikkeama oli henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen (34 %) (kuvat 9 ja 10). Yli kolmasosassa tapauksista vahingoittuneen työsuoritus tapaturmahetkellä oli liikkuminen (36 %) ja lähes yhtä usein vahingoittumiseen johtanut poikkeama oli henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen (34 %) (kuvat 8 ja 9). KUVA 9. Työsuoritus (erityinen fyysinen toiminta) tapaturmahetkellä. 12

KUVA 10. Vahingoittumiseen johtanut poikkeama (viimeisin vahingoittumista edeltänyt tapahtuma). Vahingoittumistapa oli useimmiten iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vastaan (28 %) ja välitön aiheuttaja kulkuväylät, alustat, maa, ovet, seinät, ikkunat, esteet (29 %) (kuvat 11 ja 12). KUVA 11. Tapaturmissa esiintyneet vahingoittumistavat 13

KUVA 12. Vahingoittumistapaan liittyvä välitön aiheuttaja (aineellinen tekijä). (Minkä aineellisen tekijän kanssa vahingoittunut ruumiinosa joutui kosketuksiin?) 3.1.2 Kustannus ja menetystyyppien esiintyminen Työaikamenetykset Suurimmassa osassa kyselyyn ilmoitetuista tapaturmista aiheutui tapaturmapäivän poissaolo, ja kaikissa tapauksissa tapaturmasta seurasi sairausloma. Yksikään vastaaja ei ilmoittanut, että tapaturmasta olisi seurannut alentunut työteho töihinpaluun jälkeen, joskin hieman alta puolet vastanneista ei osannut sanoa, oliko tapaturman seurauksena aiheutunut alentunut työteho (KUVA 13). 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Tapaturmapäivän poissaolo (n=34) 68 % 32 % Tapaturmasta aiheutunut sairauspoissaolo (n=36) 100 % Alentunut työteho töihinpaluun jälkeen (n=31) 55 % 45 % Kyllä En osaa sanoa KUVA 13. Mitä kustannuksia aiheutui vahingoittuneen työaikamenetyksistä. Kuvassa 14 on esitetty kyselyyn vastanneiden arvioita niiden kustannusten esiintymisestä, jotka aiheutuivat tapaturman käsittelystä työpaikalla tai hallinnollisista toimista. Lähes kaikkien vastanneiden mukaan tapaturmailmoituksen laatimisesta aiheutui kustannuksia kyseisen tapaturman kohdalla. Noin puolessa tapauksista myös tapaturman tutkinnasta ja töiden uudelleen järjestelystä on syntynyt kustannuksia työpaikalla. 14

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Muiden työntekijöiden työaikamenetykset (ensiapu, keskustelu tapahtuneesta jne.) (n=34) 29 % 47 % 24 % Muiden työntekijöiden alentunut työteho (n=33) 3 % 64 % 33 % Tapaturman tutkinta (n=36) 50 % 28 % 22 % Tapaturmaan liittyvät palaverit (n=31) 35 % 35 % 29 % Tapaturmailmoituksen laatiminen (n=36) 94 % 6 % Tiedotus (n=32) 31 % 50 % 19 % Poissaolosta aiheutuneet hallinnolliset kustannukset (n=35) 37 % 31 % 31 % Töiden uudelleen järjestely (n=35) 46 % 26 % 29 % Sijaisen opastus (n=32) 22 % 44 % 34 % Kyllä En osaa sanoa KUVA 14. Kustannukset, jotka aiheutuivat tapaturman käsittelystä työpaikalla tai hallinnollisista toimista. Myös poissaolosta aiheutuneista hallinnollisista kustannuksista, tapaturmaan liittyvistä palavereista ja tiedotuksesta sekä muiden työntekijöiden työaikamenetyksistä syntyi kustannuksia noin kolmasosassa kyselyyn ilmoitetuista tapaturmista. Sijaisen opastuksesta aiheutui kustannuksia hieman yli 20 % tapauksista. Muiden työntekijöiden alentunutta työtehoa sen sijaan ei pidetty kustannustekijänä lähes koskaan. Seisokeista tai tuotannon viivästyksistä aiheutui kustannuksia vain muutamassa tapauksessa (KUVA 15) Seisokeista tai tuotannon viivästyksistä aiheutuneet työaikamenetykset (n=36) 6 % 81 % 14 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kyllä En osaa sanoa KUVA 15. Tapaturman yhteydessä aiheutuneista seisokeista tai tuotannon viivästyksistä syntyneet työaikamenetykset. Aineelliset vahingot Kyselyssä ilmoitetuissa tapaturmissa ei aiheutunut juurikaan materiaalikustannuksia tai menetyksiä. Ainoastaan 8 % vastaajista ilmoitti, että tapaturman yhteydessä syntyi materiaalikustannuksiin tai menetyksiin liittyviä korjauskustannuksia (KUVA 16). Muita materiaalikustannuksia tai menetyksiä ei ilmoitettujen tapaturmien yhteydessä aiheutunut. 15

Muut aineelliset vahingot (n=36) 100 % Toimitusten myöhästymisestä syntyneet kustannukset (esim. sopimussakot) (n=36) Laatukustannukset (esim. heikon laadun vuoksi annettut alennukset tai muut aiheutuneet menetykset) (n=35) 100 % 100 % Korjauskustannukset (työaikakustannukset) (n=36) 8 % 92 % Vuokrakustannukset (tilat, koneet, työvoima jne.) (n=36) 100 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Kyllä En osaa sanoa KUVA 16. Muut aineellisista vahingoista tai menetyksistä aiheutuneet kustannukset. 3.1.3 Työaikamenetykset Kyselyyn osallistuneita pyydettiin ilmoittamaan kyseisestä työtapaturmasta aiheutuneiden poissaolopäivien lukumäärä. Taulukossa 3 on esitetty poissaolopäivien keskiarvo, mediaani sekä minimi ja maksimiarvot. TAULUKKO 3. Tapaturmasta aiheutuneet poissaolopäivät. Tapaturmasta aiheutuneet poissaolopäivät n Min Max Md Ka Kuinka monta työkyvyttömyyspäivää tapaturmasta aiheutui? 36 1 364 11 39 Aiheutuneen poissaolon pituuden keskiarvo oli 39 poissaolopäivää. Pisimmillään poissaoloa oli aiheutunut 364 päivää ja lyhimmillään yksi päivä. Kyselyn vastaajia pyydettiin merkitsemään, mitä työaikamenetyksiä tapaturman yhteydessä syntyi. Lomakkeessa oli annettu valmiiksi seuraavia vaihtoehtoja (taulukko 4): 16

TAULUKKO 4. Tiedonkeruulomakkeessa annetut vaihtoehdot työaikamenetysten osalta. Kustannustyyppi Työaikamenetykset ja niistä aiheutuneet kustannukset Kustannustekijät Vahingoittuneen työntekijän työaikamenetykset Tapaturmapäivän poissaolo Tapaturmasta aiheutunut sairauspoissaolo Alentunut työteho töihinpaluun jälkeen Tapaturman käsittelystä tai hallinnollisista toimista aiheutuneet kustannukset (työpaikalla) Muiden työntekijöiden työaikamenetykset (ensiapu, keskustelu tapahtuneesta jne.) Muiden työntekijöiden alentunut työteho Tapaturman tutkinta Tapaturmaan liittyvät palaverit Tapaturmailmoituksen laatiminen Tiedotus Poissaolosta aiheutuneet hallinnolliset kustannukset Töiden uudelleen järjestely Sijaisen opastus Tapaturman yhteydessä aiheutuneista seisokeista tai tuotannon viivästyksistä syntyneet kustannukset Seisokeista tai tuotannon viivästyksistä aiheutuneet työaikamenetykset Taulukkoon 5 on koottu vahingoittuneen henkilön työaikamenetykset tunteina, jotka syntyivät tapaturman seurauksena. TAULUKKO 5. Tapaturmasta aiheutuneet vahingoittuneen työaikamenetykset tunteina. Vahingoittuneen työaikamenetykset tunteina (h): n Min Max Md Ka Tapaturmapäivän poissaolo 16 0 8 4 5 Tapaturmasta aiheutunut sairauspoissaolo 22 8 1768 77 222 Tapaturmapäivän poissaolotuntien keskiarvo oli viisi (5) tuntia (n = 16), ja koko sairauspoissaolon menetettyjen työtuntien keskiarvo 222 tuntia (n = 22). Yksikään vastaaja ei ollut ilmoittanut tapaturman jälkeisestä alentuneesta työtehosta aiheutuneita työaikamenetyksiä. Tapaturman käsittelystä ja hallinnollisista toimista aiheutuneita työaikamenetyksiä on esitetty taulukossa 6. Eniten vastauksia ilmoitettiin tapaturmailmoituksen laatimiseen (19 vastaajaa), ja siitä aiheutuneiksi tuntimenetysten keskiarvoksi saatiin 1 tunti (Md = 1h). Toiseksi eniten vastauksia annettiin tapaturman tutkintaan (16 vastaajaa), josta työaikamenetysten keskiarvo oli 8 tuntia (Md = 5h). aiheutuneiden 17

TAULUKKO 6. Tapaturman käsittelystä ja hallinnollisista toimista aiheutuneet työaikamenetykset tunteina. Tapaturman käsittelystä/hallinnollisista toimista aiheutuneet työaikamenetykset (h) Muiden työntekijöiden työaikamenetykset (ensiapu, keskustelu tapahtuneesta jne.) n Min Max Md Ka 9 1 10 3 4 Muiden työntekijöiden alentunut työteho 1 20 20 20 20 Tapaturman tutkinta 16 1 32 5 8 Tapaturmaan liittyvät palaverit 8 1 8 3 4 Tapaturmailmoituksen laatiminen 19 0 5 1 1 Tiedotus 7 1 2 1 1 Poissaolosta aiheutuneet hallinnolliset kustannukset 11 1 1 1 1 Töiden uudelleen järjestely 6 1 173 7 45 Sijaisen opastus 1 20 20 20 20 Tuntimäärältään suurimmat keskimääräiset tapaturman käsittelystä/hallinnollisista toimista aiheutuneet työaikamenetykset syntyivät töiden uudelleenjärjestelystä (ka = 45h; n = 6). Hallinnollisiin tehtäviin liittyneet työaikamenetykset ja tiedotukseen liittyneet työaikamenetykset arvioitiin kummatkin keskimäärin vain tunnin (1 h) suuruisiksi. Kahden kyselyssä ilmoitetun tapaturman yhteydessä syntyi seisokeista tai tuotannon viivästyksistä aiheutuneita työaikamenetyksiä, joiden keskiarvoksi saatiin 61 tuntia (taulukko 7). TAULUKKO 7. Seisokeista ja tuotannon viivästyksistä aiheutuneet työaikamenetykset tunteina. Seisokeista/tuotannon viivästyksistä aiheutuneet n Min Max Md Ka työaikamenetykset (h): Seisokeista tai tuotannon viivästyksistä aiheutuneet 2 50 72 61 61 työaikamenetykset: Taulukkoon 8 on koottu kaikki tapaturman yhteydessä syntyneet työaikamenetykset päälajeittain. Suurimmat keskimääräiset työaikamenetykset syntyivät vahingoittuneen työaikamenetyksistä (n = 22, ka = 225 h, Md = 81 h). Tapaturman käsittelystä tai hallinnollisista toimista aiheutui keskiarvoisesti 26 tunnin työaikamenetykset (n = 22, Md = 11). TAULUKKO 8. Tapaturmasta aiheutuneet työaikamenetykset. Yhteenveto työtapaturmaan liittyvistä n Min Max Md Ka työaikamenetyksistä Vahingoittuneen työaikamenetykset yhteensä 22 12 1786 81 225 Tapaturman käsittelystä/hallinnollisista toimista aiheutuneet työaikamenetykset yhteensä Seisokeista tai tuotannon viivästyksistä aiheutuneet työaikamenetykset yhteensä Kaikki tapaturmasta aiheutuneet työaikamenetykset yhteensä 22 1 173 11 26 2 50 72 61 61 22 13 1791 130 256 Kaiken kaikkiaan kyselyssä ilmoitetuista työtapaturmista syntyi keskiarvoisesti 256 tunnin työaikamenetykset (n = 22, Md = 130). Enimmillään kaikki työaikamenetykset olivat 1791 tuntia ja vähimmillään 13 tuntia. 18

3.1.4 Työaikamenetysten yksikkökustannukset Kyselyyn osallistujille annettiin myös mahdollisuus täyttää työaikamenetysten yksikkökustannukset ( /h). Taulukkoon 9 on koottu vastaajien ilmoittamia yksikkökustannuksia työaikamenetyksille. Tapaturmassa vahingoittuneen henkilön työajan yksikkökustannukset vaihtelivat välillä 7... 40 sekä tapaturmapäivän että tapaturmasta aiheutuneet poissaolon osalta. TAULUKKO 9. Työaikamenetysten yksikkökustannukset. Työaikamenetysten kustannukset yhteensä ( /h): n Min Max Md Ka Tapaturmapäivän poissaolo 12 7 40 23 25 Tapaturmasta aiheutunut sairauspoissaolo 14 7 40 27 27 Muiden työntekijöiden työaikamenetykset (ensiapu, keskustelu tapahtuneesta jne.) 5 13 40 40 29 Tapaturman tutkinta 8 15 40 40 34 Tapaturmaan liittyvät palaverit 3 40 56 40 45 Tapaturmailmoituksen laatiminen 11 7 40 15 25 Tiedotus 4 27 30 30 29 Poissaolosta aiheutuneet hallinnolliset kustannukset 6 14 40 40 36 Töiden uudelleen järjestely 1 40 40 40 40 Tapaturmapäivän poissaolon yksikkökustannusten keskiarvoksi saatiin 25 /h (Md = 23 /h) ja sairauspoissaolon osalta 27 /h (Md = 27 /h). Erot johtuvat n:n suuruudesta, eli siitä, kuinka monesta tapauksesta kyseiset yksikkökustannukset on ilmoitettu. 3.1.5 Taloudelliset menetykset Kyselyyn osallistuneita pyydettiin ilmoittamaan, mitä kustannuksia tapaturman yhteydessä syntyi. Tiedonkeruulomakkeessa oli annettu erilaisia kustannustyyppejä ja niihin liittyviä kustannustekijöitä (taulukko 10), joiden kohdalle vastaajat saattoivat merkitä kyseisessä tapaturmassa syntyneitä kustannuksia. Kustannusten keskiarvotaulukot on esitetty niistä kustannustekijöistä, joista vähintään yksi vastaaja on ilmoittanut kustannusten suuruuden. 19

TAULUKKO 10. Kyselylomakkeessa esitetyt kustannustekijät. Kustannustyyppi Työaikamenetykset ja niistä aiheutuneet kustannukset Kustannustekijät Vahingoittuneen työntekijän työaikamenetykset Tapaturmapäivän poissaolo Tapaturmasta aiheutunut sairauspoissaolo Alentunut työteho töihinpaluun jälkeen Tapaturman käsittelystä tai hallinnollisista toimista aiheutuneet kustannukset (työpaikalla) Muiden työntekijöiden työaikamenetykset (ensiapu, keskustelu tapahtuneesta jne.) Muiden työntekijöiden alentunut työteho Tapaturman tutkinta Tapaturmaan liittyvät palaverit Tapaturmailmoituksen laatiminen Tiedotus Poissaolosta aiheutuneet hallinnolliset kustannukset Töiden uudelleen järjestely Sijaisen opastus Tapaturman yhteydessä aiheutuneista seisokeista tai tuotannon viivästyksistä syntyneet kustannukset Seisokeista tai tuotannon viivästyksistä aiheutuneet työaikamenetykset Aineelliset vahingot Materiaalikustannukset tai menetykset Raaka ainemenetykset Keskeneräisten/valmiiden tuotteiden menetykset Kiinteiden rakenteiden tai tuotantotilojen vahingoittumisesta syntyneet kustannukset Koneiden, laitteiden tai kulkuneuvojen vaurioituminen Muut aineellisista vahingoista aiheutuneet kustannukset Vuokrakustannukset (tilat, koneet, työvoima jne.) Korjauskustannukset (työaikakustannukset) Laatukustannukset (esim. heikon laadun vuoksi annetut alennukset tai muut aiheutuneet menetykset) Toimitusten myöhästymisestä syntyneet kustannukset (esim. sopimussakot) Muut aineelliset vahingot Aineettomat menetykset ja oikeudenkäyntikulut Aineettomista vahingoista tai menetyksistä aiheutuneet kustannukset Asiakkaiden tai tilausten menetykset Imagokustannukset Muut aineettomista vahingoista aiheutuneet kustannukset Oikeudenkäynnistä aiheutuneet kustannukset tai menetykset Oikeudenkäyntikulut Sopimiskulut Ympäristöpäästöt Tapaturman yhteydessä syntyneistä ympäristöpäästöistä tai vahingoista aiheutuneet kustannukset Normaalista poikkeavat jätteiden kuljetus ja käsittelykustannukset Ympäristövahingoista aiheutuneet puhdistuskustannukset (esim. maaperä, vesistö, ilma) Ympäristövahingoista aiheutuneet sakot Muut ympäristövahingoista tai päästöistä aiheutuneet kustannukset Muut kustannukset Muut kustannukset, joita ei ole mainittu edellisissä osioissa 20