KOMISSION TIEDONANTO viitekorkojen tarkistuksesta 1. VIITE- JA DISKONTTOKOROT Komissio käyttää viite- ja diskonttokorkoja yhteisön valtiontukien valvonnan puitteissa. Viitekorkoja sovelletaan erityisesti useassa erässä maksetun tuen avustusekvivalentin määrittämiseen ja korkotukiohjelmista myönnettyjen tukien määrän laskemiseen. Niitä käytetään myös tarkistamaan, että tuki on vähämerkityksistä tukea koskevan säännön ja ryhmäpoikkeusasetusten mukainen. Nykyinen laskentamenetelmä on vahvistettu komission jäsenvaltioille osoittamassa kirjeessä (18.8.1997) ja useissa komission tiedonannoissa. Siihen sisältyy peruskoron 1 laskeminen edellisen vuoden syys-, loka- ja marraskuun ajalta kirjattujen pankkien välisten viiden vuoden swap-korkojen perusteella. Viitekorko lasketaan tämän jälkeen lisäämällä peruskorkoon preemio, joka on 75 peruspistettä. Jos pankkien välisiä viiden vuoden swap-korkoja ei ole käytettävissä, korko perustuu viiden vuoden valtion obligaatioiden korkoon korotettuna 25 peruspisteen preemiolla. Näin laskettuun korkoon lisätään 75 peruspistettä. Nykyisessä koronmäärittelymenetelmässä ei erotella pieniä ja keskisuuria yrityksiä suurista yrityksistä. 2. UUDISTUKSEN TAUSTA Viitekorkojen laskentamenetelmän tarkastelun tärkeimpänä syynä on se, että tarvittavat rahoitusparametrit eivät aina ole saatavilla kaikkien jäsenvaltioiden ja erityisesti uusien jäsenvaltioiden osalta 2. Nykyistä laskentamenetelmään olisi myös parannettava, jotta voitaisiin: ottaa huomioon rahoitusmarkkinoilla tapahtuvat suuret ja äkkinäiset vaihtelut ottaa huomioon velallisen luottokelpoisuus ja vakuudet tunnistaa paremmin jäsenvaltioiden tuottokäyrän muoto 3. Mahdollisista parannuksista huolimatta nykyisellä menetelmällä on se etu, että useimmat jäsenvaltiot hyväksyvät sen ja sitä on helppo soveltaa. 1 2 3 Tässä asiakirjassa peruskorolla ja keskikorolla on sama merkitys. Kyseessä on korko, joka lasketaan keskiarvona ennen mukautustekijän soveltamista, ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion erityisluonteen. Näiden jäsenvaltioiden nykyiset viitekorot ovat jäsenvaltioiden ilmoittamat ja ne kuvastavat asianmukaisia markkinakorkoja. Näiden korkojen laskentamenetelmä vaihtelee jäsenvaltioittain. Niiden rahoitusvälineiden tuoton välisen suhteen graafinen kuvaus, joilla on samat luotto-ominaisuudet mutta eri maturiteetti.
Tämän tiedonannon tavoitteena on esitellä nykyiseen järjestelmään rakentuva yksinkertainen menetelmä, jolla korjataan joitain nykyisiä puutteita ja joka soveltuu Euroopan unionissa (erityisesti uusissa jäsenvaltioissa) käytettäviin erilaisiin rahoitusjärjestelmiin. Myös järjestelmän soveltaminen on helppoa. 3. SELVITYS Kilpailun pääosasto on tilannut selvityksen Deloitte & Touchelta 4. Selvityksessä ehdotetaan kahteen pilariin perustuvaa järjestelmää: vakiomenetelmää ja edistynyttä menetelmää. 3.1. Vakiomenetelmä Tässä menetelmässä komissio julkaisee neljännesvuosittain peruskoron, joka lasketaan eri maturiteeteille kolme kuukautta, vuosi, viisi vuotta ja kymmenen vuotta ja eri valuutoille. Menetelmässä käytetään IBOR-korkoja 5 ja swap-korkoja tai niiden puuttuessa valtion obligaatiokorkoja. Lainan viitekoron laskennassa käytetty preemio lasketaan lainansaajan luottokelpoisuuden ja vakuuksien mukaan. Yrityksen luottokelpoisuusluokituksen mukaan (luokituslaitokset antavat suurten yritysten luokituksen ja pankit pk-yritysten luokituksen) oletusmarginaali on 220 peruspistettä (normaali luokitus ja normaalit vakuudet 6 ). Korotus voi olla enintään 1650, jos luottokelpoisuus on alhainen ja vakuudet heikkoja. 3.2. Edistynyt menetelmä Tässä menetelmässä jäsenvaltiot voisivat nimittää riippumattoman laskentaedustajan (esimerkiksi keskuspankin), joka julkaisee säännöllisesti viitekoron useammille maturiteeteille ja useammin kuin vakiomenetelmässä. Nimitystä voitaisiin perustella kyseisen edustajan tietämyksen ja sen käytettävissä olevien rahoitus- ja pankkitietojen läheisyydellä komissioon verrattuna. Komissio ja ulkopuolinen tilintarkastaja vahvistaisivat laskentamenetelmät. Tässä menetelmässä tällaista laskennan ulkoistamista (opting out) voitaisiin tietyissä tapauksissa harkita. 3.3. Heikkoudet Näiden kahden menetelmän taloudellisesta käyttökelpoisuudesta huolimatta niihin liittyy eräitä vaikeuksia: (a) Vakiomenetelmä ei ratkaise uusien jäsenvaltioiden taloudellisten tietojen puuttumisen ongelmaa ja lisää uusia parametrejä, jotka eivät ole helposti saatavilla; voisi suosia suuria yrityksiä pk-yritysten vahingoksi, sillä pk-yrityksillä ei joko ole luottoluokitusta tai se on huonompi (erityisesti luotonantajan käytettävissä olevien tietojen epäsymmetrian vuoksi); 4 5 6 Selvitys on kilpailun pääosaston verkkosivuilla osoitteessa http://ec.europa.eu/comm/competition/state_aid/others/. Pankkienvälinen antolainauskorko rahamarkkinoilla. Tapauksissa, joissa tuensaajan luottoluokitus on tyydyttävä (BB) ja maksujen laiminlyönnistä johtuva tappio on 31 59 prosenttia.
voisi johtaa monenlaisiin kiistoihin luottokelpoisuuteen ja vakuustasoon perustuvan preemion laskentamenetelmistä; näyttää tuottavan ongelmia erityisesti vakuustason mittauksessa (sen olisi perustuttava tappion oletusarvoon ja sen vuoksi konkurssin todennäköisyyteen sekä kaikkiin Basel II -kehyksessä käytettäviin parametreihin, jotka edellyttävät tietokantojen perustamista ja monimutkaisia laskutoimituksia); ei yksinkertaista jäsenvaltioiden velvollisuuksia, varsinkaan laskelmia, joilla tarkistetaan, että tuki on vähämerkityksistä tukea koskevan säännön ja ryhmäpoikkeusasetusten mukainen. (b) Edistynyt menetelmä: voi osoittautua ongelmalliseksi, kun sitä sovelletaan tukiohjelmiin; markkinakorkojen vaihtelu voisi tehdä lainaohjelman alkuperäisen koron ja voimassa olevan viitekoron välisestä erotuksesta niin edullisen lainanottajalle, että eräät toimenpiteet eivät enää olisi valtiontukisääntöjen mukaiset; korkojen neljännesvuosittainen tarkistus voisi hankaloittaa asioiden käsittelyä, sillä lasketut tukimäärät voivat vaihdella huomattavasti arvioinnin alkamisen ja komission lopullisen päätöksen ajankohdan välisenä aikana. 4. KOMISSION PÄÄTÖS Näiden vaikeuksien välttämiseksi komissio valitsisi menetelmän, joka on helposti sovellettavissa (erityisesti silloin kun jäsenvaltiot soveltavat vähämerkityksisiä tukia koskevia sääntöjä tai ryhmäpoikkeusasetuksia); ei rankaise jäsenvaltioita verrattuna nykyiseen menetelmään ja helpottaa viitekorkojen soveltamista uusissa jäsenvaltioissa; mahdollistaa säännöllisemmät viitekorkojen päivitykset ja vastaa siksi paremmin markkinatilannetta; ei erottele pk-yrityksiä ja suuria yrityksiä. Lisäksi tämän menetelmän avulla voitaisiin välttää lisäämästä laskentamenetelmien epävarmuutta ja monimutkaisuutta Basel II -kehyksen täytäntöönpanon vuoksi vaihtelevassa pankki- ja rahoitusympäristössä, sillä Basel II:lla voi olla merkittävä vaikutus pääomien kohdentamiseen ja pankkien toimintaan. Komissio ehdottaa tämän vuoksi, että käyttöön otettaisiin jäljempänä kuvattu yksinkertaistettu menetelmä: Laskentaperusta: 3 kuukauden IBOR
Peruskorko perustuu kolmen kuukauden rahamarkkinakorkoihin, jotka ovat saatavilla lähes kaikissa jäsenvaltioissa. Komissio varaa itselleen oikeuden käyttää pitempiä maturiteetteja tapauksen mukaan; Jos kyseisiä korkoja ei ole saatavilla, käytetään valtion obligaatiokorkoja tai poikkeustapauksessa jäsenvaltioiden toimittamia tietoja. Marginaali: [220] peruspistettä Korkoon lisätään [220] peruspistettä 7. Näin saatua viitekorkoa sovelletaan lainoihin, jotka on taattu normaaleilla vakuuksilla. Muussa tapauksessa korkoon lisätään vähintään 400 peruspistettä 8. Riskipreemio: Päivitys Taloudellisissa vaikeuksissa olevien yritysten osalta ja pelastamis- ja rakenneuudistustukea 9 koskevissa asioissa peruskorkoon lisätään vähintään 1 000 peruspistettä (edellytyksenä on normaalien vakuuksien antaminen) 10. Viitekorko on päivitettävä kuuden kuukauden välein (nykyisin kerran vuodessa). Peruskorko lasketaan edellisen vuoden syys-, loka- ja marraskuun ajalta kirjatun kolmen kuukauden IBOR-koron perusteella. Näin määritetty peruskorko on voimassa 1. päivästä tammikuuta. Peruskorko tarkistetaan kuluvan vuoden maalis-, huhti- ja toukokuun ajalta kirjatun kolmen kuukauden IBOR-koron perusteella. Uudelleen laskettu peruskorko on voimassa 1. päivästä heinäkuuta. Jotta voidaan ottaa huomioon merkittävät ja äkkinäiset vaihtelut, tarkistus on tehtävä aina kun keskikorko, laskettuna kolmen edellisen kuukauden ajalta, poikkeaa voimassa olevasta korosta yli 10 prosenttia. Tarkistus tulee voimaan laskennassa käytettyjä kuukausia seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä. Siitä päivästä, jona tämä tiedonanto julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, komissio ei enää sovella seuraavia asiakirjoja: Komission tiedonanto viitekorkojen mukauttamisesta Kreikassa (EYVL C 66, 1.3.2001, s. 7) Komission tiedonanto viite- ja diskonttokorkojen vahvistamismenetelmiin tehtävistä teknisistä mukautuksista (EYVL C 241, 26.8.1999, s. 9) 7 8 9 10 Tämä 220 peruspisteen marginaali katsotaan sellaisen lainan normaaliksi marginaaliksi, jonka vakuudet ovat normaalit ja luottoluokitus tyydyttävä. Marginaali on suurelta osin riippumaton lainan maturiteetista. Tämä vähintään 400 peruspisteen marginaali on komission nykyisen käytännön mukainen. Selvityksen mukaan marginaali vaihtelisi tapauksen mukaan 340 peruspisteestä 750 peruspisteeseen. Valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetut suuntaviivat ja erityisesti niiden 25 artiklan a kohta, jossa viitataan korkoon, joka on vähintään yhtä korkea kuin vakaassa taloudellisessa tilanteessa olevilta yrityksiltä lainoista perittävä korko ja ainakin yhtä korkea kuin komission vahvistama viitekorko. Kyseinen marginaali on annettu selvityksessä niille yrityksille, joilla on alhainen luottoluokitus (CCC- C:tä vastaava) ja normaalit vakuudet.
Komission tiedonanto viite- ja diskonttokorkojen vahvistamismenetelmiin tehtävistä teknisistä mukautuksista (EYVL C 273, 9.9.1997, s. 3) Komission kirje jäsenvaltioille viite- ja diskonttokoroista (18.8.1997, http://ec.europa.eu/comm/competition/state_aid/legislation/18081997_en.html) Y:\Alex.aidara\I2\Refrence Rate\Translations\VERSION_AFTER_ISC_17-05-2006_FR95126EN.rtf