Oyj:n toimeksiannosta

Liite 1 1(5) Yhteenveto jätevesien vaikutusalueen tilasta ja kalastosta 1 Selvityksen peruste Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto (1.1.2010 alkaen Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue) on 28.12.2009 antamassaan päätöksessään nro 104/09/2 vahvistanut UPM-Kymmene Oyj:lle Kajaanin paperitehtaan toiminnan lopettamista ja sen jälkeisiä toimia koskevat velvoitteet. Korkein hallinto-oikeus 16.4.2013 antamassaan päätöksessä muutti valituksenalaisia tarkkailujaa ja kalatalousvelvoitetta koskeviaa lupamääräyksiä 4 ja 7 edellyttäen UPM-Kymmene Oyj:tä esittämäänn Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle selvityksen jätevesien vaikutusalueen tilasta ja kalastosta 30.6.2017 mennessä. 2 Selvitys jätevesien vaikutusalueen tilasta ja kalastosta 2.1 Selvityksen pohjana käytetyt tutkimukset Oulujärvellä on tehty t vesistötarkkailua pitkään teollisuuden jaa Kajaanin kaupungin yhteistarkkailuna. Tarkkailun tuloksista nähdään vesistönn tilan kehittyminen pitkältä ajalta. Normaalien vuosittaisten n tarkkailujen lisäksi UPM-Kymmene Oyj:n toimeksiannosta tutkittiin vuonna 2010 tehdyssä laajassa tutkimuksessa Kajaaninjoen pohjasedimenttien vaikutusta veden laatuun. Vuonna 2013 tehdyssä vesistötutkimuksessa selvitettiin erityisesti sedimentin mahdollisia vaikutuksia veden laatuun analysoimallaa erikseen veden laatuaa pinnalla jaa pohjalla sedimentin s välittömässä läheisyydessä. Oulujärven kalataloudellistaa tarkkailuaa on tehty vuodesta v 1986 alkaen.. Kajaanin tehtaan lopettamislupaan liittyen tarkkailua täydennettiin analysoimalla kalanäytteistä (hauki ja ahven) haitallisia aineitaa vuonna 2013 Kainuun ELY- vielä keskuksen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Lisäksi analysoitiin Nuasjärvestä (vertailualue) otetut kalanäytteet. Liitteenä olevaan Pöyry Finland Oy:n 9.12.2013 julkaisemaan raporttiin UPM- Kymmene Oyj Kajaanin paperitehtaan lopettamisen jälkeiset vesistövaikutukset

Liite 1 2(5) Kajaaninjoessa ja j Oulujärvessä on tilanteesta vuonna 2013. koottu yhteenveto vesistön ja kalaston 2.2 Vesistön tilan kehitys 2.2.1 Veden laadun kehitys Voimalaitosrakentamisella voimakkaastii muutettu KajaaninjokK ki laskee Nuasjärvestä Oulujärveen, ja se on osaa Sotkamon reittiä. OulujärvenO n, Kajaaninjoen ja Paltajärven ekologinen tilaa on hyvä, samoin yläpuolisen Nuasjärven. Sokajär- omalta ven ekologinen luokka on tyydyttävä, ja sen tilaan vaikuttavat selvästi valuma-alueelta tuleva kuormitus ja sisäinen kuormitus. Vuoden 2013 tarkkailussa ei todettu merkittäviä välittömiä jätevesien vaikutuksia, vaan vesistön tila oli vakaa. Veden laadun vaihtelu tarkkailualueella on pienentynyt viime vuosina. Kajaaninjoessa ravinnepito isuudet kasvavat nykyisen jätevesikuormituksen (mm. Kajaanin kaupunginn jätevesikuormitus) johdosta hieman, mutta pitoisuudet jäävät melko alhaisiksi. Fosforin pitoisuus on noin 15 µg/l ja typen 400 500 µg/l eli enintään lievästi rehevällä tasolla. Kajaaninjoen, Paltaselän jaa Ärjänselän happitilanne oli pääosin hyvä. Paltase- oli välttävä ja alusvedessä happi oli lopussa ja vedenn laatu oli muutoinkin huonompi län alusvedessä oli lievää happivajetta talvella ja kesällä. k Sokajärven happitilanne kuin muulla tarkkailualueella.. Paltajärven happitilanne on selvästi parantunut 1980-luvun tilanteesta,, ja myös Paltaselän talvinen happitilanne on parantunut pitkällä p aikavälillä. Sokajärven happitilanne on jatkunut entisenlaisena, eli alusvedessä syntyy hapettomuutta niin talvellaa kuin kesälläkin. Paltajärven fosforipitoisuus on laskenut tasolle 20 µg/l ja typpipitoisuus on vakiintunut tasolle 400-500 µg/ /l. Paltaselän ravinnepitoisuudet ovat pitkällä aikavälillä laskussa ja ravinnetaso on alempi a kuin Paltajärvessä, fosfori 15 µg/l ja typpi 400 µg/l. Fosfori- ja typpipitoisuudet tarkkailualueella SokajärveäS ä lukuun ottamatta olivat melko alhaiset, lähinnä karuille tai lievästi rehevillee vesille tyypillisellä tasolla. Klorofyllipitoisuudenn perusteella osa Paltaselkää ja Paltajärvi olivat reheviä ja Sokajärvi erittäin rehevä, muun alueenn ollessa lievästi rehevää. Kasviplanktonbiomassan mukaan Paltajärven ja Paltaselän ekologinen tila oli hyvä ja Ärjänselän erinomainen. Kasviplanktonlajisto oli tyypillinenn hieman rehevöityneille humusvesille, ja sinilevien osuus lajistossa oli melko vähäinen. Kasviplanktonmäärässä ja lajistossa ei ollut merkittäviä eroja edelliseen tutkimuskertaan, joka oli v. 2010. Vesistön tila on pitkällää aikavälillä kehittynyt myönteisesti. Vesistön happitilanne on parantunut, ravinnetaso on ollut o laskussa ja vedenlaadun vaihtelu on tasaantunut. Lähde: Pöyry Finland Oy:n 9.12.2013 julkaisemaa raportti UPM-Kymmene Oyj Kajaanin paperitehtaan lopettamisen jälkeiset vesistövaikutukset Kajaaninjoessa ja Oulujärvessä, sivut 29-30.

Liite 1 3(5) 2.2.2 Kajaaninjoen sedimenttikerrostuma ja sen vaikutus vesistön kuormitukseen 2.3 Vuonna 2010 Kajaaninjoe en sedimenttikerrostuman laatuu tutkittiin laajasti. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan: Tämän ja aikaisempien tutkimusten perusteella sedimentti ei nykyisessä tilassaann aiheuta kuormitusta, joka vaikuttaisi oleellisesti vesistön tilaan taii sen käyttökelpoisuuteen. Jokiympäristön (veden viipymä lyhyt, happitilanne hyvä) ja sedimentin laadun perusteella sedimentistä ei tapahdu sisäistä kuormitusta eli haitta-aineiden tai ravinteiden merkittävää liukenemista veteen. Lähde: Pöyry Finland Oy 2010b. UPM-Kymmene sedimenttitutkimus. Raportti, 16WWE0191, sivu 27. Sedimentin mahdollisen sisäisen kuormituksen vaikutuksia selvitettiin vielä kesällä 2013 Kajaaninjoen lisänäytteenotolla. Tällä pyrittiin selvittämään, irtoaako sedimentistä mahdollisesti ravinteita tai muita aineita veteen. Tihisenniemen alapuolisten pisteiden keskiarvojen valossa muussa veden laadussa pinnann ja pohjan välillä oli hyvin pientä eroaa siten, että pohjassa arvot a olivat korkeammat, esim. typpipitoisuudessa muutamaa μg/l, kiintoaineessaa 0,3 mg/l. Fosforin osalta tätäkään eroa ei todettu. Pisteellä 3 ammoniumty ypen pitoisuus oli pohjassa 100 μg/l ja pinnassa 65 μg/l, mutta ero ei ollut todettavissa enää ä alemmilla paikoilla. Muita merkittäviä eroja tai poikkeavia tuloksia ei todettu. Pintaveden typpipitoisuus Tihisenniemen yläpuolella oli 400 μg/l ja alapuolella 530 μg/l ja fosforipitoisuus vastaavasti 13 μg/l ja 18 μg/l, mikä johtuu alueelle johdettavasta jätevesikuormituksesta (Kajaanin kaupungin jätevesikuormitus), joen virtaaman ollessa pieni. Tuloksista voidaan päätellä, että Kajaaninjoenn sedimenttikerrostumasta ei irronnut tutkimushetkellä vesistöä kuormittavi ia ravinteita tai kiintoainesta. Pinnann ja pohjan välillää havaittiin vain pieni vedenlaatuero, jollainen vesistöissä yleensäkin vallitsee. Nykyinen jätevesikuormitus (mm. Kajaanin kaupungin jätevesikuormitus) ) nosti ravinnepitoisuuksia paikallisesti. Lähde: Pöyry Finland Oy:n 9.12.2013 julkaisemaa raportti UPM-Kymmene Oyj Kajaanin paperitehtaan lopettamisen jälkeiset vesistövaikutukset Kajaaninjoessa ja Oulujärvessä, sivut 15 ja 30. Kalojen haitta-ainepitoisuudet sekä kalasto ja kalastuss Oyj, Kajaaninjoen Pohjois-Suomen ympäristölu upaviraston 28.12.2009 antamassa päätöksessä Nro 104/09/ /2 toiminnan lopettamiseen liittyvien määräysten vahvistamisesta, sen määräyksissä on annettu seuraava velvoite (määräyss 4): Oulujärven kalataloustarkkailuun on kertaluontoisesti lisättävä eri kalalajien haitta-ainepitoisuuksien kartoittaminenn Kajaaninjoen alueella Kainuun ELY- 2013 keskuksen kanssa sovittavallas a tavalla. Kainuun ELY:n 9.4.2013 hyväksymän ohjelman mukaisesti kesällä suoritettiin tutkimus kalojen haitta-ainepitoisuuksista. Kalojen (hauki ja ahven) haitta-ainepitoisuuksia tutkittiin Kajaaninjoen alaosan alueeltaa ja vertailualueelta Nuasjärvestä. Kadmiumia ei todettuu kaloissa lainkaan ja lyijyä todettiin pienenä pitoisuutena yhdessä Kajaaninjoen näytteessä.

Liite 1 4(5) 3 Yhteenveto Nuasjärven haukinäytteissä elohopeaa oli keskimäärin enemmän (0,45 mg/kg) kuin Kajaaninjoen näytteissä (0,31 mg/kg). Suurin pitoisuus oli 0,56 mg/kg, joka on selvästi elintarvikkeille sallittua enimmäispitoisuutta 1,0 mg/kg pienempi. Kajaaninjoen ahvenissa elohopeaa oli keskimäärin enemmän (0,37 mg/kg) kuin Nuasjärven ahvenissa (0,18 mg/kg). Suurin pitoisuus oli 0,44 mg/kg, joten ahvenen enimmäispitoisuus 0,5 mg/kg ei ylittynyt. Ympäristönlaatunormi 0,22 mg/kg ylittyi yhdessä Nuasjärven ja neljässä Kajaaninjoen ahvenessa. Tehtyjen analyysien perusteella alueen kalat ovat ravinnoksi kelvollisia. Koska haukien elohopeapitoisuudet vertailualueella olivat hieman korkeammat kuin Kajaaninjoessa ja ahvenen elohopeapitoisuudet puolestaan Kajaaninjoessa hieman korkeammat kuin vertailualueella, voidaan todeta, että tuloksissa ei ole osoitettavissa merkitsevää eroa Kajaaninjoen ja vertailualueen välillä. Tutkittujen orgaanisten aineiden (PCB, PAH, terpeenit) pitoisuudet kaloissa jäivät erittäin pieniksi niin Kajaaninjoessa kuin Nuasjärvessäkin. Pitoisuudet olivat menetelmien määritysrajoja pienemmät ja PCB:n ja PAH:n osalta pienempiä kuin ravintona käytettävän kalan enimmäispitoisuudet. Terpeeneille ei ole olemassa enimmäispitoisuuksia. Oulujärven kalataloudellista tarkkailua on tehty vuodesta 1986 alkaen. Raportissa esitetään yhteenveto tarkkailutulosten perusteella Oulujärven Paltaselän osalta, johon Kajaanissa sijaitsevan teollisuuden vaikutukset lähinnä ovat aiemmin kohdistuneet. Tarkkailutulosten mukaan v. 2010 Paltaselällä oli noin 900 kotitarvekalastajaa ja 13 ansiokalastajaa. Kokonaissaalis Paltaselällä oli v. 2010 noin 120 t, josta kuhaa oli 43 %, haukea 29 % ja ahventa 15 %. Muita merkittäviä saalislajeja olivat muikku, siika ja made. Kokonaissaalis on ollut v. 1990-2010 melko vakaa, vaihdellen välillä 103-136 t vuodessa. Etenkin ammattikalastus on keskittynyt kuhan pyyntiin, jonka saalis on kasvanut voimakkaasti 2000- luvulla. Kalastusta eniten haittaavina tekijöinä kalastajat pitivät vesistön säännöstelyä ja pyydysten likaantumista. Paltaselän kalataloudellinen tila on kokonaisuutena pysynyt hyvänä jo pitkään. Lähde: Pöyry Finland Oy:n 9.12.2013 julkaisema raportti UPM-Kymmene Oyj Kajaanin paperitehtaan lopettamisen jälkeiset vesistövaikutukset Kajaaninjoessa ja Oulujärvessä, sivut 30-31. Vuonna 2013 tehdyssä selvityksessä todetaan mm.: Yhteenvetona voidaan todeta, että vesistön tilanne Kajaanin tehtaan lopettamisen jälkeen on jatkanut myönteistä kehitystä ja vakiintunut. Tämä on ollut odotettavissakin, koska vesi vaihtuu Oulujärvessä kerran vajaassa vuodessa, ja on näin ollen vaihtunut tehtaan kuormituksen loppumisen jälkeen jo viiteen kertaan. Läntisellä Paltaselällä veden viipymä on noin kuukausi. Pohjasedimenteistäkään ei tutkimusten mukaan aiheudu merkittävää kuormitusta, joka voisi aiheuttaa vaikutuksia veteen tai kalastoon. Näin ollen tehtyjen tutkimusten perusteella ei voida osoittaa enää mitään merkittäviä vaikutuksia Kajaanin tehtaan aikaisemman kuormituksen seurauksena vesistössä tai kalastossa. Lähde: Pöyry Finland Oy:n 9.12.2013 julkaisema raportti UPM-Kymmene Oyj Kajaanin paperitehtaan lopettamisen jälkeiset vesistövaikutukset Kajaaninjoessa ja Oulujärvessä, sivu 31.

Liite 1 5(5) Tehtyjen seurantojen ja selvitysten perusteella voidaan selkeästi todeta, että: 1. Vesistön veden laatu on parantunut jo pitkällä aikavälillä tehtaiden lopettamisen (Kajaani Oy:n sulfiittisellutehdas jo v. 1982) ja jätevesien puhdistuksen tehostumisen johdosta. Tilanne on vakiintunut Kajaanin paperitehtaan pysäyttämisen jälkeen (v. 2008). Kehitys on luonnollista jo siitäkin syystä, että vesi Oulujärvessä on vaihtunut tähän mennessä (2014) jo noin kuuteen kertaan tehtaan kuormituksen loppumisen jälkeen. 2. Kajaaninjoen pohjasedimentistä ei aiheudu sellaista kuormitusta, joka voisi aiheuttaa vaikutuksia veteen tai kalastoon. Sedimentin fosforipitoisuus on keskimäärin alhaisempi kuin vertailualueen, Nuasjärven sedimentin fosforipitoisuus. Sedimentissä ei ole merkittäviä haitta-ainepitoisuuksia. 3. Kalojen haitta-ainepitoisuudet ovat alhaiset, elohopeapitoisuuksissakaan ei ole mainittavaa eroa yläpuoliseen vesistöön verrattuna ja kalat ovat käyttökelpoisia. Saadut tulokset ovat linjassa niiden päätelmien kanssa, joita on tehty vastaavien paperitehtaiden lopetusten jälkeisistä vaikutuksista ja niiden kestosta muualla Suomessa. FM Harri Jussila UPM Environment and Responsibility Liite 2: Pöyry Finland Oy 2013. UPM-Kymmene Oyj, Kajaanin paperitehtaan lopettamisen jälkeiset vesistövaikutukset Kajaaninjoessa ja Oulujärvessä. Raportti, 16X170542. Liite 3: Pöyry Finland Oy 2010b. UPM-Kymmene Oyj, Kajaaninjoen sedimenttitutkimus. Raportti, 16WWE0191.

RAPORTTI 16X170542 9.12.2013 UPM-KYMMENE OYJ Kajaanin paperitehtaan lopettamisen jälkeiset vesistövaikutukset Kajaaninjoessa ja Oulujärvessä

1 UPM-Kymmene Oyj Kajaanin paperitehtaan lopettamisen jälkeiset vesistövaikutukset Sisältö 1 TAUSTATIEDOT... 1 2 VESISTÖN YLEISKUVAUS JA HYDROLOGISET TIEDOT... 1 2.1 Yleiskuvaus... 1 2.2 Sää ja hydrologia... 3 3 SELVITYKSESSÄ KÄYTETTY AINEISTO... 6 3.1 Oulujärven kuormitus- ja vesistötarkkailu... 6 3.2 Lisänäytteenotto Kajaaninjoesta kesällä 2013... 6 3.3 Oulujärven kalataloudellinen tarkkailu... 6 3.4 Kalojen haitta-ainetutkimus... 6 3.5 Kajaaninjoen pohjasedimentti... 7 4 VESISTÖN TILA JA SEN KEHITTYMINEN... 7 4.1 Kuormituksen kehittyminen... 7 4.2 Vedenlaatu vuonna 2013... 8 4.3 Kajaaninjoen lisänäytteenotto heinäkuussa 2013... 15 4.4 Vedenlaadun kehitys v. 1990 2013... 16 4.4.1 Kajaaninjoki... 16 4.4.2 Paltajärvi... 17 4.4.3 Sokajärvi... 18 4.4.4 Läntinen Paltaselkä... 20 4.5 Kasviplanktontutkimus v. 2013... 22 4.5.1 Tulokset... 23 4.5.2 Yhteenveto... 25 4.6 Kalojen haitta-ainepitoisuudet... 25 4.7 Kajaaninjoen pohjasedimentti... 26 5 OULUJÄRVEN PALTASELÄN KALASTO JA KALASTUS... 27 6 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 29 7 LÄHTEET... 31 Liitteet Liite 1 Sijaintikartta Liite 2 Vesistötarkkailun havaintopaikat Liite 3 Kajaaninjoen lisänäytteet v. 2013, havaintopaikat Liite 4 Vesistötarkkailutulokset v. 2013 Liite 5 Kajaaninjoen lisänäytteet v. 2013, tulokset Liite 6 Kalojen haitta-aineiden tutkimustulokset Copyright Pöyry Finland Oy

2 Pohjakartat Maanmittauslaitoksen aineistoja Pöyry Finland Oy MMM Lasse Rantala FM Eero Taskila FM Eeva-Leena Anttila Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90590 OULU puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi Copyright Pöyry Finland Oy

1 1 TAUSTATIEDOT UPM-Kymmene Oyj:n Kajaanin paperitehdas lopetti toimintansa vuonna 2008 ja seuraavana vuonna loppuivat myös tehtaan jätevesipäästöt purkuvesistönä toimivaan Kajaaninjokeen. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto (nykyisin Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue) on antanut 28.12.2009 päätöksen (104/09/2) koskien tehtaan lopettamista. Päätöksessä määrättiin yhtiö osallistumaan toistaiseksi Oulujärven yhteistarkkailuun sekä maksamaan kalatalousmaksua myös vuodesta 2010 eteenpäin. Päätöksestä valitettiin ja Korkein hallinto-oikeus 16.4.2013 antamallaan päätöksellä (1113/1/12 ja 1263/1/12) säilytti tarkkailua ja kalatalousmaksua koskevat lupamääräykset sellaisenaan, tarkentaen kuitenkin määräyksiä niin, että UPM-Kymmene Oyj:n on esitettävä Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle selvitys jätevesien vaikutusalueen tilasta ja kalastosta 30.6.2017 mennessä. Aluehallintoviraston on selvityksen johdosta päätettävä, aiheutuuko pohjasedimenteistä edelleen sellaista haittaa, että tarkkailun jatkamiseen on edellytyksiä tai onko tarkkailua muutoin muutettava joltakin osin. Sama tarkennus koski myös kalatalousmaksua. Perusteluissaan hallinto-oikeus totesi, että toiminnan lakattua velvoitteita ei ole perusteltua määrätä olemaan voimassa toistaiseksi, vaan luvassa annetun määräajan kuluessa tehdyn selvityksen jälkeen on arvioitava aiheutuuko pohjasedimenteistä edelleen sellaista haittaa, että tarkkailua ja kalatalousmaksun maksamista on edelleen jatkettava. UPM-Kymmene Oyj on päättänyt laatia vaaditun selvityksen sekä esityksen velvoitteista vapautumiseksi vuoden 2013 syksyllä, kun kuluvan vuoden tarkkailujen tulokset ja kalojen haitta-ainetutkimukset ovat valmistuneet. Tässä raportissa esitetään vesistön tila viimeisimpien tarkkailutulosten valossa, veden laadun kehittyminen, yhteenveto Kajaaninjoen pohjasedimenttitutkimuksesta, tiedot kalaston ja kalastuksen osalta sekä kalojen haitta-ainetutkimuksen tulokset. 2 VESISTÖN YLEISKUVAUS JA HYDROLOGISET TIEDOT 2.1 Yleiskuvaus Oulujärvi jakautuu kolmeen suureen altaaseen: Paltaselkään, Ärjänselkään ja Niskanselkään (Kuva 1, Liite 2). Paltaselälle laskee kaksi suurta reittivesistöä: Hyrynsalmen reitti ja Sotkamon reitti. Myös Sotkamon reitin viimeisiä järviä Sokajärveä ja Paltajärveä voidaan pitää Oulujärven osa-alueina. Lisäksi Oulujärveen laskee useita pienempiä jokia ja puroja. Suurista virtaamista johtuen Oulujärven viipymä on verrattain lyhyt, 329 päivää. Läntisen Paltaselän vesimassa vaihtuu keskimäärin kerran kuukaudessa. Copyright Pöyry Finland Oy

2 Oulujoki Hyrynsalmen reitti Niskanselkä O U L U J Ä R V I Ärjänselkä Paltaselkä KAJAANI Sotkamon reitti 0 5 10km Kuva 1 Oulujärven alue. Oulujärven vedenkorkeuden säännöstelyväli on 2,70 m. Järven tilavuus Soka- ja Paltajärvi poislukien on 4 978 km 3, kun vedenkorkeus on tasolla NN + 122,30 m. Oulujärven pinta-ala on säännöstelyn ylärajalla 944 km 2 ja alarajalla 778 km 2. Oulujärven keskivedenkorkeutta on säännöstelyn myötä laskettu hieman alle 0,5 m. Säännöstelty vedenpinta saavuttaa luonnontilaisen korkeuden keskimäärin syyskuussa, minkä jälkeen sen taso laskee taas alle luonnontilaisen korkeuden. UPM-Kymmene Oy:n Kajaanin paperitehdas sijaitsi Kajaaninjoen varrella Tihisenniemellä Kajaanin keskustan läheisyydessä (Liite 1). Kajaaninjoki laskee Nuasjärvestä Oulujärveen, ja se on osa Sotkamon reittiä. Kajaaninjoen pituus on noin 9,5 kilometriä. Joessa on Kainuun Voima Oy:n omistamat voimalaitokset Koivukoskessa ja Ämmänkoskessa (Koivukoski I III). Oulujärvi on pintavesityypiltään suuri humusjärvi (Sh), ja sen ekologinen tila on hyvä (Kuva 2). Kajaaninjoki on suuri kangasmaiden joki (Sk), ja se on voimalaitosrakentamisen takia nimetty voimakkaasti muutetuksi vesistöksi. Kajaaninjoen ekologinen tila on hyvä. Paltajärvi on pintavesityypiltään hyvin lyhytviipymäinen järvi (Lv), ja sen ekologinen tila on hyvä. Sokajärvi on keskikokoinen humusjärvi, ja sen ekologinen tila on tyydyttävä. Nuasjärvi on suuri humusjärvi (Sh), ja sen ekologinen tila on hyvä (Vesien tila -karttakäyttöliittymä 17.10. ja 29.10.2013, ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu 29.10.2013). Copyright Pöyry Finland Oy

3 Kuva 2 Kajaaninjoen ja lähivesistöjen ekologinen tila. Kajaaninjoki on luokiteltu voimakkaasti muutetuksi vesistöksi (Vesien tila -karttakäyttöliittymän aineisto 17.10.2013 tekijän muokkauksin). 2.2 Sää ja hydrologia Vuoden keskimääräinen sademäärä on Kajaanissa ollut vertailujaksolla 1981 2010 keskimäärin 556 mm. Vuosi 2012 oli huhtikuulta elokuulle saakka selvästi tavanomaista sateisempi (Kuva 3), ja koko vuoden sademäärä oli 763 mm. Runsaiden sateiden takia Oulujoen valuma-alueella esiintyi loppukesällä tulvia ja monien järvien pinta nousi poikkeuksellisen korkealle. Vuosi 2013 on ollut selvästi vähäsateisempi kuin edeltävä vuosi. Tammi-syyskuun 2013 sademäärä oli 396 mm, kun vertailujaksolla tammisyyskuun sademäärä on ollut keskimäärin 428 mm. Kuukauden keskilämpötila on vuosina 1981 2010 ollut Kajaanissa keskimäärin 2 C. Vuonna 2012 keskilämpötila oli 1,6 C, eli vuosi oli keskimäärin hieman tavanomaista kylmempi. Vuonna 2013 tammi-helmikuu ja touko-kesäkuu olivat tavanomaista lämpimämpiä, mutta maaliskuu oli selvästi tavanomaista kylmempi kuukausi. Copyright Pöyry Finland Oy

C Lämpötila 20 15 10 5 0-5 -10-15 -20 2013 2012 1981 2010 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII mm 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Sademäärä 4 2013 2012 1981 2010 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 3 Kuukauden keskilämpötila ja sadanta Kajaanissa vuosina 2012 ja 2013 sekä vuosina 1981 2010 keskimäärin (Pirinen ym. 2012, Ilmatieteen laitoksen Ilmastokatsaukset tammikuu-syyskuu 2013) Kajaaninjoen vuosien 2012 ja 2013 virtaama sekä keskimääräinen virtaama vuosina 1981 2010 on esitetty kuvassa (Kuva 4). Kesä 2012 oli hyvin sateinen, ja joen virtaama oli ajoittain selvästi tavanomaista suurempi. Koko vuoden keskivirtaama oli 133 m 3 /s, kun jaksolla 1981 2010 keskivirtaama on ollut 89 m 3 /s. Vuonna 2013 tammi-syyskuun keskivirtaama oli 71 m 3 /s. Pitkän ajan keskivirtaama samalla ajanjaksolla on 92 m 3 /s, eli vuonna 2013 virtaama on ollut selvästi tavallista pienempi. Lupaehtojen mukaisesti joen juoksutus Kajaanin kaupungin kohdalla on vähintään 25 m 3 /s. Kajaaninjoki vesi virtaa pääosin Nuasjärvestä. Nuasjärven Rehjanselän vedenkorkeus vuosina 2012 ja 2013 on esitetty kuvassa (Kuva 5). m 3 /s 400 350 300 250 2012 2013 1981 2010 200 150 100 50 0 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 4 Kajaaninjoen virtaama Koivukoskessa vuosina 2012 ja 2013 sekä jaksolla 1990 2010 keskimäärin (ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu 29.10.2013). Copyright Pöyry Finland Oy

N60 + m 138,5 5 138,0 137,5 137,0 2012 136,5 2013 136,0 1990 2010 135,5 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 5 Nuasjärven Rehjanselän vedenkorkeus Äkälänniemen länsipuolella vuosina 2012 ja 2013 sekä jaksolla 1990 2010 keskimäärin (ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu 14.10.2013). NN + m 123,5 123,0 122,5 122,0 121,5 121,0 120,5 120,0 2013 2012 1990 2010 säännöstelyraja Kuva 6 Oulujärven Melalahden vedenkorkeus vuosina 2012 ja 2013 sekä jaksolla 1990 2010 keskimäärin (ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu 25.10.2013). Vuonna 2012 Oulujärven vedenpinta nousi yli säännöstelyrajan 8.8.2012 (Kuva 6), minkä jälkeen aloitettiin ohijuoksutukset kaikilla Oulujoen voimalaitoksilla. Oulujärven vedenkorkeus laski säännöstelyrajan alle 21.8.2012. Sotkamon reitillä vedenkorkeuden nousu oli paikoin vähäisempää kuin muualla Oulujoen valuma-alueella, mutta elokuussa myös Ontojärven ja Kiimasjärven vedenpinta oli selvästi tavanomaista korkeammalla (Fortum Oyj:n tiedotteet 8.8.2012 24.8.2012). Vuonna 2013 talvella vedenkorkeus noudatteli pitkänajan keskiarvoja ja pysyi säännöstelyrajojen sisällä. Loppukesästä ja alkusyksystä vedenpinta oli keskimääräistä alempana. Copyright Pöyry Finland Oy

3 SELVITYKSESSÄ KÄYTETTY AINEISTO 6 3.1 Oulujärven kuormitus- ja vesistötarkkailu Oulujärven alueen kuormittajien kuormitus ja vesistötarkkailua on suoritettu pitkään kuormittajakohtaisesti ja tulokset on raportoitu vuosittain yhteistarkkailuna. Vesistötarkkailu on 2000-luvulla tehty yhteistarkkailuna vuonna 2000 laaditun ohjelman PSV- Maa ja Vesi 2000) mukaisesti. Ohjelma on kattanut koko Oulujärven alueen Kajaanin yläpuolelta Vaalaan, ja UPM-Kymmene on toteuttanut sitä yhdessä Kainuun Voiman ja Kajaanin Veden kanssa. Tulokset on raportoitu vuosittain yhdessä muiden Oulujärven kuormittajien kanssa. Tarkkailuohjelma on uusittu vuodesta 2013 alkaen (Pöyry Finland Oy 2013a). Uuden ohjelman mukaan vesinäytteitä otettiin Kajaaninjoesta, Paltajärvestä ja Paltaselältä (Liite 2) huhtikuussa ja heinäkuussa. Oulujärven biologista tarkkailua jatkettiin vuonna 2013 kasviplanktonin osalta tutkimalla näytteet kolmesta pisteestä. Näytteet otettiin heinäkuussa havaintopaikoilta Paltajärvi Ouj7, Paltaselkä Oyj16 ja Ärjänselkä Oyj139. 3.2 Lisänäytteenotto Kajaaninjoesta kesällä 2013 Mikäli pohjasedimentti lisäisi merkittävästi Kajaaninjoen ravinteisuutta, pitäisi ravinnepitoisuuksien kasvaa veden virratessa sedimentin yli. Tätä ilmiötä selvitettiin ottamalla lisänäytteitä heinäkuun tarkkailukierroksella lähtien Kajaaninjoesta jäteveden purkupaikkojen yläpuolelta Paltajärvelle saakka (Liite 3). Näytteet otettiin 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta kuudesta pisteestä, joista määritettiin kokonaisfosfori ja fosfaattifosfori sekä kokonaistyppi, typpijakeet, kiintoaine, sameus, ph, väri, sähkönjohtavuus. 3.3 Oulujärven kalataloudellinen tarkkailu Oulujärven säännöstelyluvan tarkkailuvelvoitteesta johtuvaa kalataloustarkkailua on toteutettu Oulujärvellä jo 1980-luvun loppupuolelta lähtien. Tarkkailuun ovat osallistuneet 1990-luvun alkupuolelta lähtien myös muut alueen kuormittajat ja tarkkailua on toteutettu yhteistarkkailuna. Kalataloustarkkailun tulokset on raportoitu vuosittain. Viimeisin Oulujärven kalataloustarkkailuohjelma on laadittu vuosille 2010-2014 (Pöyry Finland Oy 2010a). Kalataloudelliseen yhteistarkkailuun ovat osallistuneet Fortum Power and Heat Oy, UPM-Kymmene Oyj, Kajaanin kaupunki, Paltamon kunta sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Kainuun kalantutkimus. Tarkkailu on kattanut koko Oulujärven, ja tarkkailun tulokset on esitetty erikseen Palta-, Ärjän- ja Niskanselän osalta. 3.4 Kalojen haitta-ainetutkimus Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on päätöksellään Nro 104/09/2, koskien Kajaanin paperitehtaan toiminnan lopettamista, määrännyt UPM-Kymmene Oyj:n tekemään kertaluonteisen selvityksen kalojen haitta-ainepitoisuuksista Kajaaninjoen alueella Kainuun ELY-keskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Kainuun ELY-keskus on hyväksynyt kirjeellään 9.4.2013 UPM-Kymmene Oyj:n tekemän esityksen selvityksen toteuttamisesta. Selvitystä laajennettiin myöhemmin ottamalla mukaan Nuasjärvi vertailualueena. Kalojen haitta-ainepitoisuuksien kartoitus tehtiin vuonna 2013 hankkimalla kalanäytteet tehtaan jäteveden purkupaikan alapuolelta Kajaaninjoen alaosalta/paltajärveltä sekä vertailunäytteet voimalaitosten yläpuolelta Nuasjärveltä. Voimalaitokset estävät kalojen nousun Kajaaninjoen alaosalta Nuasjärven puolelle. Kalanäytteiksi hankittiin noin 100-200 g painoisia ahvenia ja noin 0,6-1,5 kg painoisia haukia. Molemmilta alueilta määri- Copyright Pöyry Finland Oy

tettiin viidestä ahvenesta ja viidestä hauesta Hg, Cd, Pb sekä kahdesta kokoomanäytteestä (hauki ja ahven) orgaaniset yhdisteet, PCB, PAH ja terpeenit. Kokoomanäytteet muodostettiin alueittain viidestä hauesta ja kymmenestä ahvenesta. Analyysien valinta perustuu sellu- ja paperitehtaan päästöjen mukana aikanaan vesistöön mahdollisesti joutuneisiin aineisiin sekä aineisiin, joilla on raja-arvot (enimmäispitoisuudet) käytettäessä kaloja elintarvikkeena. Analyysit tehtiin Ahma ympäristö Oy:n laboratoriossa T131 Rovaniemellä. Metallit (Hg, Cd, Pb) analysoitiin ICP-tekniikalla standardin SFS EN ISO 17294-2 (Water Quality, application of inductively coupled plasma mass spectrometry (ICP-MS) Part2: Determination of 62 elements) mukaisesti. Esikäsittelynä oli mikroaaltouuniavusteinen märkäpoltto (standardi, EPA 3051, HNO3). PAH, PCB ja THC analysoitiin GC-MStekniikalla laboratorion sisäisin menetelmin (ISO 18287 modifikaatio), Ahma ympäristö Oy (Rovaniemi) T131. 3.5 Kajaaninjoen pohjasedimentti Kajaaninjoen pohjassa olevasta kuitulietteestä on tehty vuonna 2010 tutkimus (Pöyry 2010b), jonka yhteydessä on referoitu ja hyödynnetty myös aiemmat, vuosina 1986 ja 1990, alueella tehdyt sedimenttitutkimukset. Vuonna 2010 tehtaan alapuoliselta Kajaaninjoen alueelta otettiin näytteet 5 pisteestä sedimenttikerroksen eri tasoilta. Vertailunäyte otettiin Nuasjärven puolelta. Sedimenttinäytteistä tutkittiin laajasti eri aineiden pitoisuudet, mm. ravinteet, hapenkulutustekijät, metallit, dioksiinit, PCB- ja PAHyhdisteet, terpeenit ja muita orgaanisia yhdisteitä. 4 VESISTÖN TILA JA SEN KEHITTYMINEN 4.1 Kuormituksen kehittyminen Oulujärveen kohdistuva teollisuus- ja taajamakuormitus on jatkuvasti pienentynyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana johtuen pääosin Kajaani Oy:n sulfiittiselluloosatehtaan lopettamisesta vuonna 1982 ja jätevesien puhdistuksen tehostumisesta. UPM Kymmene Oy:n Kajaanin paperitehdas lopetti toimintansa joulukuussa 2008, ja tehtaalta Kajaaninjokeen purkautuvaa kuormitusta tarkkailtiin vielä vuoden 2009 aikana, jolloin tehtaan lopetukseen liittyvien puhdistustoimien aikana jätevesikuormitusta vielä vähäisessä määrin syntyi. Vesistöön johdettava kuormitus putosi olennaisesti tammikuun 2009 jälkeen ja loppuvuodesta lähtevät pitoisuudet lähestyivät raakaveden pitoisuuksia. Nykyisin suurin osa Oulujärveen kohdistuvasta pistekuormituksesta on peräisin taajamista (Kuva 7). Lisäksi alueelle tulee turvetuotannon ja kalankasvatuksen kuormitusta sekä hajakuormitusta. 7 Copyright Pöyry Finland Oy

8 t/d BOD 7 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 0 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 kg/d 25 Kokonaisfosfori 20 15 10 5 0 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 kg/d 600 Kokonaistyppi 500 400 300 200 100 0 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 UPM - Kymmene Oyj Transtech Oy Taajamat Kuva 7 Oulujärven ympäristön taajamien ja teollisuuden vesistökuormituksen kehitys vuosina 1998 2012. 4.2 Vedenlaatu vuonna 2013 Uudistetun tarkkailuohjelman (Pöyry Finland 2013a) mukaisesti vedenlaadun tarkkailunäytteet otettiin huhtikuussa ja heinäkuussa 2013 kahdeksalta näytteenottopaikalta. Tulokset on esitetty liitteessä 4. Huhtikuussa Paltajärveltä (Ouj7) ei saatu näytettä huonon jäätilanteen takia. Lisäksi huhtikuussa Paltaselältä (Ouj18) viiden metrin syvyydeltä ja Ärjänselältä (Ouj139) 29 metrin syvyydeltä otetut happinäytepullot olivat rikkoutuneet, joten hapen määrää ei pystytty määrittämään näistä syvyyksistä. Heinäkuussa rikkoutuivat näytteenottopaikan Ouj18 viiden metrin ja näytteenottopaikan Ouj139 10 metrin happinäytepullot, joten happituloksia ei saatu näiltä syvyyksiltä. Copyright Pöyry Finland Oy

Kevättalvi Huhtikuussa 2013 Kajaaninjoen ja läntisen Paltaselän happipitoisuudet olivat pääosin hyvää tasoa, mutta talvitilanteessa veden hapenkyllästeisyysarvot olivat alentuneita kaikilla näytteenottopaikoilla (Taulukko 1, Kuva 8). Paltaselällä syvimmillä pisteillä alusvedessä havaittiin happipitoisuuden laskua. Sokajärven päällysveden happitilanne oli välttävä ja alusvedestä happi oli kulunut loppuun. Itäisellä Ärjänselällä (Ouj139) päällysveden happitilanne oli hyvä ja alusvedessä happea oli melko runsaasti (8,7 mg/l). Taulukko 1 Vedenlaatu Kajaaninjoessa, Paltajärvessä, Sokajärvessä ja Oulujärven eri osa-alueilla 1 m syvyydellä (happi myös 1 m pohjasta) huhtikuussa ja heinäkuussa 2013. Osa-aluejako käy ilmi liitteestä 2. 9 Happi Happi ph S-joht. Väri COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2 + NH 4 -N a-kloro- Entero- 1m pohja - 1m NO 3 -N fylli kokit kyll. % kyll. % ms/m mg/l Pt mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml Huhtikuu Kajaaninjoki yläp. 75 6,1 2,9 125 18 21 18 460 97 52 1 Kajaaninjoki, telakka 74 6,6 2,9 100 10# 16 14 450 83 18 Paltajärvi Ei näytettä huonon jäätilanteen takia. Sokajärvi 57 < 1 6,2 3,7 125 17 26 10 510 92 24# Länt. Paltaselkä (II) 72 55 6,5 2,7 113 16 16 4 417 81 25 2 It. Ärjänselkä (III) 84 63 6,6 2,9 110 16 13 5 440 85 10 Heinäkuu Kajaaninjoki yläp. 84 6,8 3,4 100 13 15 < 2 410 39 14 5,8 13 Kajaaninjoki, telakka 80 6,8 3,5 90 14 15 < 2 450 41 18 6,3 Paltajärvi 81 81 6,8 3,5 100 18 19 < 2 520 57 53 9,9 1 Sokajärvi 84 3 6,9 3,4 100 14 32 3 540 < 5 < 5 36,4 Länt. Paltaselkä (II) 83 69 6,9 2,9 93 13 13 < 2 397 45 19 6,5 < 1 It. Ärjänselkä (III) 83 ## 7,0 2,7 90 13 13 < 2 390 49 26 5,0 #Uusintamittaus, viiveaika ylittyi ## Näytepullo rikkoutui, ei tulosta Huhtikuussa veden ph-taso oli kaikilla näytteenottopaikoilla neutraalin alapuolella (ph 6,1 6,6). Väriarvojen ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) määrän perusteella vedessä oli humusta. Kajaaninjoessa vesi oli joen yläosalla jonkin verran tummempaa ja sameampaa kuin joen alaosalla, ja myös hapenkulutuksen määrä oli yläjuoksulla selvästi suurempi kuin alajuoksulla. Tumminta vesi oli Kajaaninjoen yläosalla ja Sokajärvessä ja vaaleinta Kajaaninjoen alaosalla (Kuva 8). Sähkönjohtavuus- ja sameusarvot olivat pääosin alhaisia. Sokajärven alusvedessä havaittiin huonon happitilanteen lisäksi selvästi kohollaan olevia sähkönjohtavuus-, väri-, sameus- ja COD Mn -arvoja. Kajaaninjoessa ja Oulujärvessä kokonaistyppipitoisuudet olivat huhtikuussa pääosin tasoa 360 440 µg/l (Kuva 10) eli suhteellisen matalia. Sokajärven alusveden huonon happitilanteen seurauksena sedimentistä vapautui ravinteita takaisin veteen, mikä nosti pohjan läheisen vesikerroksen kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuudet korkeiksi. Sokajärven päällysvedessä havaittiin myös jonkin verran enemmän typpeä kuin muilla havaintopaikoilla. Kajaaninjoessa ja Oulujärvessä epäorgaanisen typen pitoisuudet jäivät selvästi pienemmiksi kuin Sokajärven alusvedessä. Sokajärveä lukuun ottamatta typen määrässä havaitut syvyyssuuntaiset erot olivat pieniä. Itäisellä Ärjänselällä, Kajaaninjoessa ja läntisen Paltaselän näytteenottopaikoilla Ouj11 ja Ouj18 kokonaisfosforipitoisuudet olivat pääosin tasoa 15 20 µg/l (Kuva 11). Paltaselän keskiosan näytteenottopaikalla (Ouj16) havaittiin hieman kohonneita fosforipitoisuuksia kolmen metrin ja 9 17 metrin syvyydellä. Sokajärvessä kokonaisfosforipitoisuus oli päällysvedessä 26 µg/l ja alusvedessä sisäisestä kuormituksesta johtuen jopa 650 µg/l. Kajaaninjoen yläosalla kokonaisfosforia mitattiin jonkin verran enemmän kuin joen alaosalta. Fosfaattifosforia mitattiin jonkin verran kaikilta näytteenottopaikoilta ja Copyright Pöyry Finland Oy

kaikilta syvyyksiltä. Sokajärvessä fosfaattifosforia esiintyi kuitenkin selvästi enemmän kuin muilla näytteenottopaikoilla. 10 Kuva 8 Veden happitilanne Oulujärven havaintopaikoilla huhtikuussa 2013. Copyright Pöyry Finland Oy

11 Kuva 9 Veden väriarvot Oulujärven havaintopaikoilla huhtikuussa 2013. Kuva 10 Veden typpipitoisuus Oulujärven havaintopaikoilla huhtikuussa 2013. Tumma pylväs kuvaa typen kokonaismäärää ja vaalea pylväs epäorgaanisen typen (NO 2 +NO 3 +NH 4 -N) määrää. Copyright Pöyry Finland Oy

12 Kuva 11 Veden fosforipitoisuus Oulujärven havaintopaikoilla huhtikuussa 2013. Tumma pylväs kuvaa fosforin kokonaismäärää ja vaalea pylväs fosfaattifosforin (PO 4 -P) määrää. Kesä Heinäkuussa 2013 päällysveden happipitoisuudet olivat hyvää tasoa kaikilla näytteenottopaikoilla. Alusveden happitilanne oli hyvä Paltajärvessä (Ouj7) ja läntisen Paltaselän kaakkoisosassa (Ouj11) sekä kohtalainen läntisen Paltaselän näytteenottopaikoilla Ouj16 ja Ouj18. Sokajärvessä (Ouj9) alusvesi oli lähes hapetonta (Taulukko 1, Kuva 12). Ärjänselän näytteenottopaikalta Ouj139 alusveden (25 m) happitulos puuttuu, mutta 15 metrin syvyydellä happipitoisuus oli hyvä. Päällysveden ph oli kaikilla näytteenottopaikoilla neutraalin paikkeilla (ph 6,8 7,0), ja ph-arvot laskivat hieman syvyyden kasvaessa. Sähkönjohtavuusarvot olivat luonnontilaisille vesille tyypillistä, alhaista tasoa. Väriarvojen ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) määrän perusteella vedessä oli humusta kaikilla näytteenottopaikoilla. Päällysveden väriarvot olivat lähes samaa tasoa kaikilla näytteenottopaikoilla, ja useilla näytteenottopaikoilla arvot kasvoivat hiukan syvyyden kasvaessa (Kuva 13). Silminnähtävää sameutta ei havaittu millään näytteenottopaikalla, mutta Sokajärvessä ja Paltajärvessä sameusarvot olivat hiukan korkeampia kuin Kajaaninjoessa tai Oulujärven pääaltaassa. Sokajärven alusvedessä happitilanne oli huono, mistä johtuen sekä ravinnepitoisuudet olivat koholla ja muukin veden laatu huono, Itäisellä Ärjänselällä (Ouj139) ja läntisellä Paltaselällä päällysveden kokonaistyppipitoisuus oli 390-400 µg/l (Kuva 14) eli karun ja keskiravinteisen rehevyysluokan rajalla Forsbergin ja Rydingin (1980) rehevyystasoluokittelun mukaan. Kajaaninjoessa, Sokajärvessä ja Paltajärvessä päällysveden kokonaistyppipitoisuudet olivat keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Epäorgaanista typpeä esiintyi jonkin verran kaikilla näytteenottopaikoilla ja kaikissa syvyyksissä. Korkeiksi epäorgaanisen typen pitoisuudet nousivat Copyright Pöyry Finland Oy

kuitenkin vain Sokajärven alusvedessä. Typpipitoisuudet nousivat useimmilla näytteenottopaikoilla hieman syvyyden kasvaessa, mutta merkittäviä syvyyssuuntaisia pitoisuuseroja ei havaittu muualla kuin Sokajärvellä. Kajaaninjoessa, läntisellä Paltaselällä (Ouj11, Ouj16, Ouj18) ja Ärjänselän itäosassa (Ouj139) päällysveden kokonaisfosforipitoisuus oli 15 µg/l tai vähemmän (Kuva 15), eli karuille vesille tyypillistä tasoa. Paltajärvessä (Ouj7) päällysveden kokonaisfosforipitoisuus oli 19 µg/l eli keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Sokajärvessä päällysvedessä oli fosforia 32 µg/l, mikä viittasi runsasravinteisuuteen. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat pääosin alle määritysrajan (2 µg/l) tai sen tuntumassa. Suurimmillaan fosfaattifosforin määrä oli Sokajärven alusvedessä 33 µg/l, ja jonkin verran (8 µg/l) fosfaattifosforia esiintyi myös Ärjänselän alusvedessä. Ärjänselän itäosassa (Ouj139), Kajaaninjoessa ja läntisen Paltaselän näytteenottopaikoilla Ouj18 ja Ouj16 klorofylli-a-pitoisuudet olivat keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Paltaselän näytteenottopaikalla Ouj11 ja Paltajärvellä klorofyllipitoisuus viittasi rehevyyteen. Sokajärvessä klorofylli-a-pitoisuus oli 36,4 µg/l eli reheville vesille tyypillinen. Enterokokkibakteerien tiheys määritettiin heinäkuussa 2013 Kajaaninjoesta, Paltajärvestä ja läntiseltä Paltaselältä (Ouj11, Ouj16) otetuista näytteistä. Kajaaninjoessa bakteeritiheydet jäivät alhaisiksi, mutta yläjuoksulla bakteeritiheys (13 mpn/100 ml) oli hieman korkeampi kuin alajuoksulla (1 mpn/100 ml). Paltaselällä bakteereita ei ollut. 13 Kuva 12 Veden happitilanne Oulujärven havaintopaikoilla heinäkuussa 2013. Copyright Pöyry Finland Oy

14 Kuva 13 Veden väriarvot Oulujärven havaintopaikoilla heinäkuussa 2013. Kuva 14 Veden typpipitoisuus Oulujärven havaintopaikoilla heinäkuussa 2013. Tumma pylväs kuvaa typen kokonaismäärää ja vaalea pylväs epäorgaanisen typen (NO 2 +NO 3 +NH 4 -N) määrää. Copyright Pöyry Finland Oy

15 Kuva 15 Veden fosforipitoisuus Oulujärven havaintopaikoilla heinäkuussa 2013. Tumma pylväs kuvaa fosforin kokonaismäärää ja vaalea pylväs fosfaattifosforin (PO 4 -P) määrää. 4.3 Kajaaninjoen lisänäytteenotto heinäkuussa 2013 Heinäkuussa 2013 Kajaaninjoesta tehdyssä lisänäytteenotossa havaintopaikkoja oli 6 kpl Tihisenniemen yläpuolelta Paltaniemelle saakka. Vesisyvyys alueella oli 8,5 13,5 m ja näytteet otettiin syvyyksiltä 1 m ja 1 m pohjasta. Näytteet otettiin 16.7., jolloin Kajaaninjoen virtaama oli 25 m 3 /s. Tulokset on esitetty liitteessä 5. Lämpötila oli tasainen vesikerroksessa (17,7 18,5 C). ph ja sähkönjohtavuus olivat samat pinnassa ja pohjassa. Tihisenniemen alapuolisten pisteiden keskiarvojen valossa muussa veden laadussa pinnan ja pohjan välillä oli hyvin pientä eroa siten, että pohjassa arvot olivat korkeammat, esim. typpipitoisuudessa muutama µg/l, kiintoaineessa 0,3 mg/l. Fosforin osalta tätäkään eroa ei todettu. Pisteellä 3 ammoniumtypen pitoisuus oli pohjassa 100 µg/l ja pinnassa 65 µg/l, mutta ero ei ollut todettavissa enää alemmilla paikoilla. Muita merkittäviä eroja tai poikkeavia tuloksia ei todettu. Pintaveden typpipitoisuus Tihisenniemen yläpuolella oli 400 µg/l ja alapuolella 530 µg/l ja fosforipitoisuus vastaavasti 13 µg/l ja 18 µg/l, mikä johtuu alueelle johdettavasta jätevesikuormituksesta, joen virtaaman ollessa pieni. Tuloksista voidaan päätellä, että Kajaaninjoen sedimenttikerrostumasta ei irronnut tutkimushetkellä vesistöä kuormittavia ravinteita tai kiintoainesta. Pinta- ja pohjanläheisen veden välillä havaittiin vain pieni vedenlaatuero, jollainen vesistöissä yleensäkin vallitsee. Copyright Pöyry Finland Oy

4.4 Vedenlaadun kehitys v. 1990 2013 16 4.4.1 Kajaaninjoki Kajaaninjoen vedenlaadun kehitystä on tarkasteltu ympäristöhallinnon OIVAtietopalvelusta (18.10.2013) saatujen vuosien 1990 2013 maalis-huhtikuun ja kesäelokuun vedenlaadun tarkkailutietojen perusteella. Tulosten perusteella jokiveden hapenkyllästeisyysarvot ovat tarkastelujaksolla olleet kesällä pääosin selvästi korkeampia kuin keväällä kummallakin Kajaaninjoen näytteenottopaikalla (Kuva 16). Kemiallisen hapenkulutus (COD Mn ) on ajoittain ollut keväällä suurempaa kuin kesällä, mutta ero vuodenaikojen välillä on ollut melko pieni. Ravinteiden määrissä ei ole havaittavissa säännönmukaisia eroja vuodenaikojen välillä. % Hapenkyllästeisyys 100 95 mg/l 22 20 COD Mn 25 90 18 85 16 80 14 75 12 70 10 65 8 60 6 µg/l 45 40 120 Kok.P µg/l 800 700 1 100 Kok.N 35 30 25 20 15 10 5 600 500 400 300 200 100 0 0 12100 maalis-huhti 12200 maalis-huhti 12100 kesä-elo 12200 kesä-elo Kuva 16 Vedenlaatu Kajaaninjoen yläosalla (Petäisenniska 12100) ja joen alaosalla (Kajaaninjoki 12200) maalis-huhtikuussa ja kesä-elokuussa 1990 2013 (ympäristöhallinnon OIVAtietopalvelu 18.10.2013). Kesäaikaan Kajaaninjoen alaosalla (12200) happipitoisuudet ovat olleet ajoittain jonkin verran matalampia kuin joen yläosalla (12100), mutta talvella näytteenottopaikkojen välillä ei ole havaittavissa merkittäviä eroja. Kemiallisen hapenkulutuksen määrässä vuodenajasta johtuvat erot ovat olleet pääosin suurempia kuin näytteenottopaikkojen väliset erot. Kokonaisravinteiden määrä on ollut Kajaaninjoen alaosalla jonkin verran suurempi kuin joen yläosalla, mikä johtuu alueelle tulevasta jätevesikuormituksesta. Copyright Pöyry Finland Oy

Happipitoisuuksissa tai hapenkulutuksen määrässä ei ole havaittavissa selkeää kehityssuuntaa vuosina 1990 2013 kummallakaan näytteenottopaikalla. Kokonaisfosforin pitoisuuksissa havaittu vaihtelu on kuitenkin ollut vuosina 2008 2013 selvästi pienempää kuin aikaisemmin. Myös kokonaistypen pitoisuusvaihtelu on tasaantunut vuosina 2010 2013 aikaisempaan tilanteeseen verrattuna. 17 4.4.2 Paltajärvi Paltajärven vedenlaadun kehitystä vuosina 1982 2013 on tarkasteltu Oulujärven velvoitetarkkailun huhtikuun ja heinä-elokuun vedenlaatutietojen perusteella. Paltajärveen tulevan, happea kuluttavan kuormituksen pienenemisen myötä järven pohjanläheisen vesikerroksen kesäaikainen happitilanne on ollut selvästi parempi 1980-luvun lopulta lähtien kuin tätä ennen (Kuva 17). Huhtikuussa alusveden happitilanne on ollut koko tarkkailujakson ajan pääsääntöisesti parempi kuin heinä-elokuussa, vaikka hapenkyllästeisyysarvoissa on esiintynyt jonkin verran vaihtelua. Päällysveden happitilanne on ollut heinä-elokuussa pääosin hyvä, huhtikuussa hieman huonompi. Viime vuosina kevättalven näytteenotto on usein jäänyt huonojen jääolosuhteiden takia tekemättä, joten kehitystä on vaikea arvioida. Paltajärven päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet laskussa, mutta pitoisuusvaihtelu on viime vuosinakin ollut voimakasta. Kajaaninjokeen kohdistuvan jätevsikuormituksen pieneneminen laskee osaltaan Paltajärven fosforipitoisuutta. Nykyiset fosforipitoisuudet ovat tasolla 15 20 µg/l. Kokonaistyppipitoisuuksissa on esiintynyt 1980-luvulla melko suurta vaihtelua, mutta 2000-luvulla sekä huhtikuun että heinäelokuun kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet tasoa 400 500 µg/l. Paltajärven kevätaikaiset COD Mn -arvot ovat olleet pääosin laskussa 1980-luvulta lähtien. Heinä-elokuun arvoissa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa, mutta vuosina 2012 2013 arvot ovat olleet poikkeavan korkeita. Copyright Pöyry Finland Oy

18 Kyll. % Happi, 1 m Kyll. % Happi, pohja - 1 m 120 120 100 100 80 80 60 60 40 40 20 20 0 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 0 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 µg/l Kok.P, 1 m µg/l Kok.N, 1 m 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 mg/l O 2 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 COD Mn, 1 m 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 Huhtikuu Heinä-elokuu Kuva 17 Paltajärven (näytteenottopaikka Ouj7) happitilanteen, ravinnepitoisuuksien ja kemiallisen hapenkulutuksen kehitys huhtikuussa ja heinä-elokuussa vuosina 1982 2013. 4.4.3 Sokajärvi Sokajärven vedenlaadun kehitystä vuosina 1982 2013 on tarkasteltu Oulujärven velvoitetarkkailun huhtikuun ja heinä-elokuun vedenlaatutietojen perusteella. Copyright Pöyry Finland Oy

Sokajärven veden laatuun vaikuttaa paitsi järven oma valuma-alue ja sisäinen kuormitus, myös Paltajärvestä virtaava vesi. Virtaus Paltajärvestä tapahtuu pääasiassa keväisin, kun Oulujärven pinta nousee voimakkaasti. Sokajärven (Ouj9) pohjanläheisen vesikerroksen happitilanne on ollut etenkin kevättalvella erittäin huono, ja happi on kulunut usein kokonaan loppuun (Kuva 18). Vuonna 2010 näytteet otettiin vasta toukokuussa huhtikuun sijasta, mikä näkyy tuloksissa poikkeavan hyvänä hapenkyllästeisyysarvona. Erittäin alhaisia hapenkyllästysasteita on havaittu Sokajärven alusvedessä myös kesäaikana. Kevättalvella myös pintakerroksessa todetaan edelleen selvää hapen vajausta, kyllästysasteen ollessa noin 60 %. Sokajärven fosforipitoisuudet laskivat 1990-luvun puoliväliin saakka. Tämän jälkeen selvää kehityssuuntaa ei ole enää ollut havaittavissa, ja pitoisuuksissa havaittu vuosittainen vaihtelu on ollut melko voimakasta. Nykyinen fosforipitoisuus on noin 30 µg/l. Kokonaistyppipitoisuudet ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olleet pääosin melko tasaisesti tasoa 400 600 µg/l, eikä selkeää kehityssuuntaa ole havaittavissa. COD Mn -arvoissa on esiintynyt melko suurta vaihtelua eikä selkeää kehityssuuntaa ole havaittavissa. 19 Copyright Pöyry Finland Oy

20 Kyll. % Happi, 1 m Kyll. % Happi, pohja - 1 m 120 120 100 100 80 80 60 60 40 40 20 20 0 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 0 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 µg/l Kok.P, 1 m µg/l Kok.N, 1 m 60 50 40 30 20 10 0 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 mg/l O 2 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 COD Mn, 1 m 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 Huhtikuu Heinä-elokuu Kuva 18 Sokajärven (näytteenottopaikka Ouj9) happitilanteen, ravinnepitoisuuksien ja kemiallisen hapenkulutuksen kehitys huhtikuussa ja heinä-elokuussa vuosina 1982 2013. 4.4.4 Läntinen Paltaselkä Läntisen Paltaselän vedenlaadun kehitystä vuosina 1982 2013 on tarkasteltu Oulujärven velvoitetarkkailun huhtikuun ja heinä-elokuun vedenlaatutietojen perusteella. Copyright Pöyry Finland Oy

Oulujärveen kohdistuvan jätevesikuormituksen pienentyessä läntisen Paltaselän (havaintopisteet Ouj11, Ouj16, Ouj18) kevättalviset alusveden happipitoisuudet ovat olleet hienoisessa nousussa koko tarkastelujakson ajan (Kuva 19). Heinä-elokuun happipitoisuudet alusvedessä vaikuttaisivat sen sijaan hieman huonontuneen 1980-luvun tilanteeseen verrattuna. Happitilanne on alusvedessä melko hyvä niin talvella kuin kesälläkin (kyllästysaste 60-80 %). Heinä-elokuussa päällysveden happitilanne on ollut koko tarkastelujakson erinomainen tai hyvä, mutta arvot ovat hieman heikentyneet 1990-luvun tilanteeseen verrattuna. Läntisen Paltaselän ravinnepitoisuudet näyttäisivät olevan laskussa, mutta pitoisuusvaihtelua on ollut viime vuosinakin ollut. Fosforipitoisuus on nykyisin noin 15 µg/l ja typpipitoisuus noin 400 µg/l. COD Mn -arvoissa on esiintynyt vaihtelua eikä selvää kehityssuuntaa ole havaittavissa. 21 Copyright Pöyry Finland Oy

22 Kyll. % Happi, 1 m Kyll. % Happi, pohja - 1 m 120 120 100 100 80 80 60 60 40 40 20 20 0 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 0 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 µg/l Kok.P, 1 m µg/l Kok.N, 1 m 30 25 20 15 10 5 0 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 800 700 600 500 400 300 200 100 0 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 mg/l O 2 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 COD Mn, 1 m 82 84 86 88 90 92 94 96 98 00 02 04 06 08 10 12 Huhtikuu Heinä-elokuu Kuva 19 Läntisen Paltaselän (näytteenottopaikat Ouj11, Ouj16, Ouj18) happitilanteen, ravinnepitoisuuksien ja kemiallisen hapenkulutuksen kehitys huhtikuussa ja heinä-elokuussa vuosina 1982 2013. 4.5 Kasviplanktontutkimus v. 2013 Oulujärven kasviplanktonyhteisön tilaa tutkittiin ottamalla 16.7.2013 näytteet Paltajärvestä (Ouj7) ja Oulujärven Paltaselältä (Ouj16) ja Ärjänselältä (Ouj139). Näytteenottopaikkojen perustiedot on esitetty taulukossa (Taulukko 2). Copyright Pöyry Finland Oy

Taulukko 2 Kasviplanktontutkimuksen näytteenottopaikkojen perustiedot. 23 4.5.1 Tulokset näytepaikka OIVAtietopalvelussa näytesyvyys m pvm koordinaatit (ykj) Vesistöalueen numero näytepiste Paltajärvi 7 Ouj7 0 2 16.7.2013 7130380 3530200 59.331 Paltaselkä 138 Ouj16 0 2 16.7.2013 7135888 3528719 59.331 Ärjänselkä 139 Oyj139 0 2 16.7.2013 7134240 3514793 59.321 Kasviplanktonnäytteiden laskennasta ja laskentatulosten viemisestä ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteriin vastasi Sanna Kankainen (Tmi Sanna Kankainen). Näytteiden mikroskopoinnissa noudatettiin Järvisen ym. (2011) ohjeistusta. Käytetty laskentamenetelmä oli laaja kvantitatiivinen analyysi, ja kasviplanktonin biomassan laskennassa käytettiin Suomen ympäristökeskuksen (2012) määrittelemiä solutilavuuksia. Kasviplanktontutkimuksen tulosten tulkinnassa käytettiin apuna Mitikan ym. (2001) rehevyystasoluokittelua sekä ympäristöhallinnon (Aroviita ym. 2012) koostamia ekologisen luokituksen luokkarajoja tarkasteltaessa kasviplanktonin biomassamäärää ja näytteessä esiintyvien haitallisten sinilevien määrää. Lisäksi näytteestä laskettiin määritystulosten perusteella TPI-indeksitulokset. TPI-indeksi (trofiskt planktonindex, kasviplanktonin trofiaindeksi), joka kuvaa rehevien ja vähäravinteisten indikaattorilajien suhteellista esiintymistä näytteessä (Naturvårdsverket 2007, Willén 2007, Aroviita ym. 2012). Laskentaa on täydennetty suomalaisilla indikaattorilajeilla (Aroviita ym. 2012), ja indeksitulokset lasketaan automaattisesti y mpäristöhallinnon kasviplanktonrekisterissä, kun näytteen tiedot on sinne tallennettu. Kasviplanktonnäytteiden laskentatulokset esitetään kokonaisuudessaan vuoden 2013 velvoitarkkailuraportissa. Ympäristöhallinnon tyypittelyn mukaan Oulujärvi on pintavesityypiltään suuri humusjärvi (Sh). Järven ekologinen ja kemiallinen tila on hyvä. Paltajärvi on hyvin lyhytviipymäinen järvi (Lv), jonka ekologinen ja kemiallista tila on hyvä (ympäristöhallinnon OIVA-tietopalvelu). Heinäkuussa 2013 otettujen kasviplanktonnäytteiden biomassa oli Paltajärvessä (Ouj7) 1,08 mg/l, Paltaselällä (Ouj16) 0,68 mg/l ja Ärjänselällä (Ouj139) 0,42 mg/l (Kuva 20). Paltajärvellä ja Paltaselällä biomassan määrä viittasi lievään rehevyyteen ja Ärjänselällä alkavaan rehevöitymiseen. Biomassamäärän perusteella Paltajärven ja Paltaselän ekologinen tila oli hyvä ja Ärjänselän tila erinomainen (Taulukko 3). TPI-indeksitulokset viittasivat Paltajärvellä ja Ärjänselällä tyydyttävään ekologiseen tilaan ja Paltaselällä hyvään ekologiseen tilaan. Copyright Pöyry Finland Oy