HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 10/2011 1 213 VAHINGONKORVAUSVAATIMUS Terke 2009-2289 Esityslistan asia TJA/16 PÄÄTÖS Terveyslautakunta päätti, että tämän päätöksen liitteessä mainittujen henkilöiden (jäljempänä hakija/hakijat ja hakijan puoliso) vahingonkorvausvaatimus ei anna aihetta enempiin terveyskeskuksen tai terveyslautakunnan toimenpiteisiin. Perustelut: Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 :n mukaan vahingon aiheuttaja eli siis se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu. Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 :n mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Virheellisellä teolla tai laiminlyönnillä ja henkilövahingolla tai esinevahingolla on oltava syy-yhteys. Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 :n mukaan vahingonkorvaus käsittää hyvityksen henkilö- ja esinevahingosta sekä 4 a ja 6 :ssä säädetyin edellytyksin kärsimyksestä. Milloin vahinko on aiheutettu rangaistavaksi säädetyllä teolla tai julkista valtaa käytettäessä taikka milloin muissa tapauksissa on erittäin painavia syitä, käsittää vahingonkorvaus hyvityksen myös sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 :n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus: 1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista; 2) ansionmenetyksestä; 3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta; 4) pysyvästä haitasta. Psyykkisen tilan häiriintyminen voi olla lain tarkoittama muu henkilövahinko. Kivulla ja säryllä taas tarkoitetaan fyysistä tai
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 10/2011 2 psyykkistä, äkillistä tai jatkuvaa vamman aiheuttamaa tunnetta. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä kipuun ja särkyyn on rinnastettu myös niihin verrattava kärsimys ja tuntemus, jolla kuvataan juuri psyykkisessä terveydentilassa ilmenevää vahinkoa eli niin sanottua psyykkistä henkilövahinkoa (KKO 2003:76). Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a :n mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä: 1) jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu; 2) jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty; 3) jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu; 4) jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1 3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla. Terveyskeskuksen tietohallintolääkäri teki hakijan pyynnöstä lokitietoselvitykset terveyskeskuksen sairaaloissa, poliklinikoilla ja terveysasemilla käytettävästä Pegasos-potilastietojärjestelmästä. Selvityksen mukaan saman työntekijän käyttäjätunnuksilla on avattu yhteensä kahtenatoista eri päivänä ajanjaksolla 1.3.2006-18.8.2009 hakijan Pegasos-sairauskertomus. Hakijan puolison kertomus on avattu kerran 26.8.2008 ja hakijan pojan kertomus kahdesti 26.8. ja 13.10.2008. Toisen lapsen kertomusta ei ole avattu kertaakaan. Työntekijä on ilman työtehtäviin liittyvää hoidollista yhteyttä luvatta lukenut hakijan sairaskertomusta. Terveyskeskus on asian johdosta ryhtynyt kurinpidollisiin toimenpiteisiin. Työntekijän esimiehenä toimiva ylihoitaja on kuullut työntekijän selvityksen tapahtuneesta ja antanut työntekijälle kirjallisen varoituksen.
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 10/2011 3 Vahingonkorvausvaatimuksessaan hakijat vetoavat esityslistan tämän asian liitteenä oleviin lausuntoihin. Lausunnoissaan he toteavat, että hakijalla on lapsuusaikaisen traumatisoitumisen seurauksena huomattava alttius psykiatriseen reagoivuuteen. Hänellä on ollut aiempia psykiatrisia sairaalajaksoja sekä aiempi hoitokontakti psykiatrian poliklinikalla. Hänellä mainitaan olleen muun muassa toistuva vakava-asteinen masennustila, tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, aikuisiän aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) sekä lieväoireinen Touretten oireyhtymä. Psykoterapiaa hän on saanut 1990-luvulla noin viiden vuoden ajan. He katsovat, että epäilty tietosuojarikkomus on aktivoinut traumamuistoja aiheuttaen muun muassa ahdistuneisuutta, kiihtymystä, jännittyneisyyttä, hermostuneisuutta sekä dissosiatiiviisia tiloja. Psykoterapiatarpeen arvioidaan eri lausunnoissa olevan 2-3 vuotta, mahdollisesti jopa neljä vuotta. Akuuttivaiheen hoitona hakija on saanut kriisiterapiaa sekä normaalia psykiatrian poliklinikan hoitoa. Psykoterapia kerran viikossa 90 minuuttia kerrallaan ostopalveluna on toteutettu noin vuoden ajan. Psykoterapeutin käsityksen mukaan hakijan impulssien kontrollikyvyssä on tapahtunut edistymistä. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 :n mukaisen psyykkisen henkilövahingon korvattavuus edellyttää, että tällainen vahinko on lääketieteellisin keinoin toteen näytettävissä (KKO 1998:80). Tässä suhteessa psyykkinen henkilövahinko eroaa esimerkiksi vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :ssä tarkoitetusta kärsimyksestä, joka on korvattavissa vain laissa erikseen lueteltujen rikosten yhteydessä. Surun, pelon ja muita normaaliin elämään kuuluvia epämiellyttäviä tunteita ei korvata kipuun ja särkyyn rinnastettavana kärsimyksenä eli psyykkisenä henkilövahinkona. Kipuun ja särkyyn rinnastettavasta kärsimyksestä suoritettavan korvauksen määrää harkittaessa on ensisijaisesti otettava huomioon psyykkisen henkilövahingon laatu sekä ilmenneiden häiriöiden vaikeusaste ja oireiden kesto. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä (KKO 2004:23 II) korkein oikeus piti traumaperäistä stressireaktiota vahingonkorvauslain 5 luvun 2 :ssä tarkoitettuna psyykkisenä henkilövahinkona, jonka aiheutuminen on ollut tapaturmaan liittyneeseen hengenvaaraan nähden ennalta arvattavissa. Ennakkopäätöksessä (KKO 2004:23 II)
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 10/2011 4 todettiin seuraavaa: traumaperäinen stressireaktio on seurannut hengenvaarallisesta työtapaturmasta ja määritelty vaikea-asteiseksi. Se on vaatinut psykiatrista sairaala- ja avohoitoa sekä pitkäaikaista psyykenlääkitystä. Stressireaktioon liittyneiden psyykkisten oireiden takia vammautumisen aiheuttama työkyvyttömyys on pitkittynyt runsaan vuoden mittaiseksi... Psykiatrian yhteisten palveluiden ylilääkäri on lausunnossaan todennut, että pitää osoitettuna, että tietosuojarikkomus on aiheuttanut hakijalle psyykkisen henkilövahingon ja on hän on oikeutettu saamaan tällä perusteella vahingonkorvausta. Psyykkinen henkilövahinko on kuitenkin juridinen käsite. Vaikka psykiatrian yhteisten palveluiden ylilääkäri on lausunnossaan todennut, että pitää osoitettuna, että tietosuojarikkomus on aiheuttanut hakijalle psyykkisen henkilövahingon, niin se ei tarkoita, että olisi tapahtunut vahingonkorvauslain 5 luvun 2 :n mukainen psyykkinen henkilövahinko tai että vahinko olisi vahingonkorvauslain perusteella korvattava. Oikeuskirjallisuudessa on nimittäin todettu, että kynnys sille, että psyykkisen tilan häiriintymisestä on kyse henkilövahingosta, on korkea. Lisäksi kokonaisuudessaan on arvioitava, että tietosuojarikkomusepäily on aktivoinut hakijan aikaisempaa, vuosia kestänyttä psykiatrista problematiikkaa. Kyse on siis aikaisemman oireilun aktivoitumisesta, ei neurologisen potilaan psyykkisestä sairastumisesta. Kyseessä ei ole korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen verrattava niin vakava vahinko, se ei ole aiheutunut niin vakavasta tilanteesta (KKO:n ennakkopäätöksessä oli kyse hengenvaarallisesta työtapaturmasta) ja lisäksi vahinko ei ole ollut ennalta arvattavissa. Hakijan esittämistä lausunnoista on lisäksi pääteltävissä, että niitä tehtäessä lausujilla ei ole ollut tiedossa kaikkea tosiasiaseikastoa (= yksityiskohtaista tietoa siitä, että mitä todellisuudessa on tapahtunut). Oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä esitettyjen kannanottojen ja kokonaisharkinnan perusteella on katsottava, että hakijalle aiheutunut vahinko ei ole vahingonkorvauslain 5 luvun 2 :n perusteella korvattava psyykkinen henkilövahinko. Hakija on ilmoittanut jääneensä sairaslomalle 21.5.2008 ja saanut tiedon epäillystä tietosuojarikkomuksesta elo-syyskuussa 2009 ja väittää, että tietosuojarikkomus on pidentänyt hakijan työhön paluuta vähintään vuodella. Vaatimansa ansiomenetyskorvauksen määrää (1000 euroa/kk, yhteensä 12 000 euroa) hakija ei ole miltään
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 10/2011 5 perustellut. Hakija ei ole esittänyt näyttöä, että olisi tapahtunut sellainen vahingonkorvauslain 5 luvun 1 ja 2 :n mukainen henkilövahinko, jonka perusteella hakijalla olisi vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a :n mukaisesti oikeus saada korvausta ansionmenetyksestä. Erikseen on harkittava, että tulisiko aiheutuneet vahingot korvata vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n perusteella. Korvattavuus ei edellytä, että tällainen vahinko on lääketieteellisin keinoin toteen näytettävissä tai että rikoksesta olisi tuomittu. Tuomion epäillystä rikoksesta voi antaa vain käräjäoikeus. Vahingonkorvausasiaa ratkaistaessa joudutaan kuitenkin tulkitsemaan täyttyisikö rikostunnusmerkistö. Lopullisen ratkaisun tässäkin asiassa antaa käräjäoikeus, kun asianomainen asian sinne saattaa rikosprosessin yhteydessä tai siitä erikseen. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n mukaan korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kaikenlaiset negatiiviset tunnereaktiot eivät ole korvattavia, vaikka ne olisivatkin rinnastettavissa kärsimykseen. Mielipaha, surun, pelon tai vihan tunteet taikka niitä vastaavat elämään normaalisti kuuluvat epämiellyttävät tunnetilat eivät ole vahingonkorvauslain tai muidenkaan korvaussäännösten perusteella korvattavia. Toisaalta kaikki kärsimystilanteetkaan eivät oikeuta korvaukseen. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n 1-kohdan mukaan henkilöllä, jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu, on oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä. Korvausvelvollisuus voi seurata esimerkiksi erilaisista vapaudenriistoista, pakottamisrikoksista, ryöstöstä ja kiristyksestä. Rauhaa koskevilla rikoksilla tarkoitetaan lähinnä kotirauhan tai julkisen rauhan sekä lähestymiskiellon rikkomisesta. Tyypillisiä kunniaan kohdistuvia loukkauksia ovat kunnianloukkausrikokset ja väärä ilmianto. Tyypillisiä yksityiselämän loukkauksia ovat salakuuntelu ja salakatselu sekä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n 3-kohdan mukaan sillä, jonka
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 10/2011 6 henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta loukattu, on oikeus korvaukseen kärsimyksestä. Säännöksessä tarkoitettu loukkaus voi tapahtua pahoinpitelyllä, mutta myös häirinnällä tai kiusaamisella. Korvauksen edellytyksenä on tahallisuus tai törkeä tuottamus. Suhteellisen pienet teot eivät oikeuta korvaukseen, vaan loukkauksen tulee olla vakava. Mitä enemmän teko loukkaa henkilön ihmisarvoa, sitä helpommin sitä voidaan pitää säännöksessä tarkoitetulla tavalla vakavana. Esimerkiksi törkeä pahoinpitely on yleensä vakava henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaus. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n 4-kohdan mukaan kärsimys voi tulla korvattavaksi myös, jos ihmisarvoa on tahallaan tai törkeällä tuottamuksella vakavasti loukattu momentin 1-3-kohdissa verrattavalla tavalla. Säännöksen soveltamisala on tarkoitettu suppeaksi. Vakavan loukkauksen on kohdistuttava nimenomaan ihmisarvoon. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kunnianloukkausrikoksien perusteella voisi saada korvausta kärsimyksestä. On täten harkittava onko esitetty sellaista näyttöä, että rikostunnusmerkistö täyttyisi. Rikoslain 24 luvun 9 :n mukaan joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta. Rangaistusvastuun edellytyksenä on tahallisuus. Kuulemistilaisuudessa esitetyn selvityksen mukaan työntekijä oli huolestunut naapuristaan ja naapurin lapsista ja epäillyt vuonna 2006 naapurin pojan itkun johtuvan pahoinpitelystä. Työntekijä oli vuonna 2008 tilanteessa, jossa hän tapasi hakijan ja tämän tyttären, ja tässä tilanteessa työntekijä kertoi hakijan kohdelleen tytärtään kovakouraisesti. Tilanne huolestutti jo vuonna 2006 työntekijää niin suuresti, että hän katsoi työpaikalla potilastiedoista hakijan sairauteen liittyviä tietoja. Vuonna 2008 hän tarkisti myös pojan ja miehen tiedot. Työntekijä kantoi huolta naapurin lasten turvallisuudesta, mutta toisaalta myös omien lastensa turvallisuudesta. Työntekijä painottaa, että ei ole koskaan puhunut kenellekään Pegasos-potilastietojärjestelmästä tietoonsa saamista asioista ja siltä osin on sisäistänyt vaitiolovelvollisuutensa. Hän ei ole katsonut tietoja naapuriensa vahingoittamiseksi, vaan motiivina on ollut lasten
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 10/2011 7 turvallisuudesta huolehtiminen. Hakijat eivät ole esittäneet näyttöä, että työntekijä olisi kertonut esimiehelleen hakijoiden potilastietoja. Hakijat eivät ole esittäneet näyttöä, että työntekijä olisi esittänyt valheellisia tai herjaavia väitteitä. Asiassa ei ole esitetty näyttöä, että hakijoiden kunniaa olisi loukattu rikoslaissa tarkoitetulla tavalla tai että työntekijä olisi tehnyt perättömän ilmiannon. Oikeuskäytännössä on kuitenkin aikaisemmin voimassa olleen vahingonkorvauslain nojalla tuomittu korvausta muun muassa salassapitovelvollisuuden rikkomisesta (KKO 1985 II 57). Näin on myös voimassa olevan vahingonkorvauslain mukaan. Epäillyllä tietosuojalain rikkomisella tarkoitettaneen rikoslain 38 luvun 1 :n mukaista salassapitorikosta tai 38 luvun 2 :n mukaista salassapitorikkomusta. Joka laissa tai asetuksessa säädetyn taikka viranomaisen lain nojalla erikseen määräämän salassapitovelvollisuuden vastaisesti 1) paljastaa salassa pidettävän seikan, josta hän on asemassaan, toimessaan tai tehtävää suorittaessaan saanut tiedon... on tuomittava, jollei teko ole rangaistava 40 luvun 5 :n mukaan, salassapitorikoksesta. Jos salassapitorikos, huomioon ottaen teon merkitys yksityisyyden tai luottamuksellisuuden suojan kannalta taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava salassapitorikkomuksesta. Asiassa ei ole esitetty näyttöä, että työntekijä olisi rikkonut salassapitovelvollisuuttaan. Lisäksi hakijat eivät ole esittäneet näyttöä ylipäätänsä siitä, että hakijoiden vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää olisi rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n muidenkaan kohtien mukaisista teoista ei ole esitetty mitään näyttöä. Kaikkeen edellä todettuun viitaten ei siis ole tapahtunut sellaista vahinkoa, joka olisi korvattava vahingonkorvauslain 5 luvun 6 :n mukaisena loukkauksen aiheuttamana kärsimyksenä. Hakijat väittävät, että terveyskeskus on toiminut pysyväisyysohjeen Potilasasiakirjojen tietosuoja P221 vastaisesti, kun ei ole saattanut asiaa poliisin tutkittavaksi ja näin edesauttanut asian selvitystä.
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 10/2011 8 Ko. pysyväisyysohjeessa todetaan seuraavaa: Jos rikkomus on niin merkityksellinen, ettei työntekijälle tai viranhaltijalle annettua työnantajan kurinpitomenettelyä (suullinen huomautus, kirjallinen varoitus tai palvelussuhteen irtisanominen tai purkaminen) voida pitää riittävänä, työnantaja voi omalta osaltaan saattaa asian poliisin tutkittavaksi. Tällöin asiassa tulee olla yhteydessä ensiksi kaupungin hallintokeskuksen oikeuspalveluihin, missä tutkintapyyntö tehdään. Esim. laajamittaisesta naapurien tietojen katselusta on tehty tutkintapyyntö. Samoin esim. omassa toiminnassa paljastuneesta omien tietojen muuttamisesta hyötymistarkoituksessa voidaan tehdä tutkintapyyntö poliisille. Pysyväisyysohjeessa todetaan myös, että Potilastietojen käsittelyä koskevien säännösten ja terveyskeskuksen ohjeiden vastaisesta tahallisesta käytöstä seuraa yleensä kirjallinen varoitus, jonka antaa toimitusjohtaja tai muu alempi työntekijän palvelukseen ottanut henkilö. Työnantaja on tässä tapauksessa antanut tälle työntekijälle kirjallisen varoituksen ja sitä on siis pidetty riittävänä työnantajan kurinpidollisena toimenpiteenä. Terveyskeskuksella ei ole ollut oikeutta ilmoittaa rikosepäilystä poliisille, koska kyse ei liene niin vakavasta rikostunnusmerkistön mukaisesta rikoksesta, josta poliisille voisi suoraan ilmoittaa. Salassapitovelvollisuuden estämättä saa nimittäin ilmoittaa vain rikoksesta tai rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään 6 vuotta vankeutta. Hakijoille on puhelimitse lukuisia kertoja (jopa monta kertaa saman päivän aikana) vuosien 2009 2011 aikana ilmoitettu, mitkä ovat heidän juridiset oikeutensa ja miten he voivat asiassa edetä. Kaikkeen edellä todettuun viitaten, asiassa on menetelty terveyskeskuksen pysyväisyysohjeen mukaisesti. Lastensuojelulain 25 :n mukaan kaikki terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Terveyslautakunta ei ole toimivaltainen päättämään, että olisiko
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 10/2011 9 asiassa tullut tehdä lastensuojelulain 25 :n mukainen ilmoitus. Ko. lain mukainen ilmoitus olisi toisaalta tehty, jos siihen olisi katsottu olevan ko. lain mukaisia perusteita. Asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä siitä, että työntekijän kuulemistilaisuudessa ilmaisema tekojen motiivi on voinut tai voi estää hakijaa myöhemmin hakeutumasta terveyskeskuksen palvelukseen. Kuulemistilaisuudesta tehty muistio on salassa pidettävä JulkL:n 24 :n 1 momentin 25 kohdan perusteella ja edellä mainituilla asioilla ei ole merkitystä, eikä niitä lainsäädännön mukaan saa ottaa, eikä terveyskeskus ota niitä huomioon henkilökuntaa rekrytoitaessa. Terveyskeskuksen pysyväisyysohjeeseen Potilasasiakirjojen tietosuoja P221 ja tietohallintolääkärin lausuntoon viitaten on katsottava, että terveyskeskus on toiminut myös henkilötietolain mukaisesti (henkilörekisterilaki on kumottu) mukaisesti valvoessaan Pegasos potilastietojärjestelmän käyttöä terveyskeskuksessa. Hakijat eivät ole esittäneet näyttöä, että terveyskeskus olisi suhtautunut epäiltyyn tietosuojarikkomukseen piittaamattomasti. Asiassa on toimittu ilman aiheetonta viivytystä. Kaikki asiat on selvitetty, terveyskeskus on ryhtynyt työnantajana kurinpidollisiin toimenpiteisiin ja hakijoita on neuvottu samassa asiassa kymmeniä kertoja. Kaikkeen edellä todettuun viitaten terveyskeskus ei ole velvollinen korvaamaan tietosuojarikkomuksesta aiheutuneeksi väitetyn hoidontarpeen rahoitusta. Lisäksi terveyskeskus ei ole velvollinen korvaamaan asian selvittämisestä aiheutuneita kuluja. Ko. välilliset vahingot eivät ole vahingonkorvauslain perusteella korvattavia, eikä asian selvittämisestä aiheutuneista kustannuksista ole esitetty mitään kirjallista näyttöä. Vahingonkorvausvaatimuksessa ei ole esitetty lääketieteellistä näyttöä, että epäilty tietosuojarikkomus olisi aiheuttanut hakijan puolisolle tai pojalle psyykkisen henkilövahingon. Kokonaisuus huomioon ottaen ei ole osoitettu, että hakijalle, hakijan puolisolle tai pojalle olisi aiheutunut sellaista henkilövahinkoa, jonka terveyskeskus olisi vahingonkorvauslain perusteella velvollinen korvaamaan. Terveyskeskus kuitenkin pahoittelee tapahtunutta. Terveyskeskus on suhtautunut tapahtuneeseen erittäin vakavasti ja vaikka perusteet
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 10/2011 10 vahingonkorvauslain mukaiseen korvauksen myöntämiselle eivät ole olleet olemassa, hakijalle on osin kohtuusyistä myönnetty hoidollista psykoterapiaa 17.5.2010 lähtien 80 kertaa ja jatkopäätöksellä 104 kertaa, jotka johtajapsykiatrin päätöksillä on myönnetty ilman omavastuuosuutta. Psykoterapiapäätökset ovat kustannusvaikutuksiltaan 11 960 euroa, joka sisältyy hakijoiden laskelmaan hoidon aiheuttamista kuluista. Lisäksi hakijalle on kehittämisjohtajan päätöksellä 2.9.2010, 253, korvattu osin kohtuusyistä psykoterapia-arviointikäyntien kustannukset matkakuluineen yhteensä 564 euroa, jotka myös sisältyvät edellä mainittuun laskelmaan. Vaikka hakijalle ei olekaan aiheutunut vahingonkorvauslain perusteella korvattavaa vahinkoa, niin hakijalle aiheutuneita vahinkoja on kuitenkin korvattu osin kohtuusyistä jo 12 524 eurolla, joka realisoituu kokonaisuudessaan psykoterapiakäyntien toteutuessa sovitun mukaisesti. Pöytäkirjanote asianomaisille oikaisuvaatimusohjein, psykiatrialle sekä psykiatrian yhteisten palveluiden ylilääkärille. Käsittely Kokouksessa esittelijä korjasi päätösehdotuksensa poistamalla perusteluista sen viimeisen lauseen, joka kuului: Mikäli psykoterapian tarve tulee jatkumaan yhteensä neljän vuoden ajan ja jos hakijan omavastuuosuuksista päätetään edelleen luopua, reaalinen korvaustaso nousee noin 25 000 euroon. Päätösehdotus Terveyslautakunta päättänee, että hakijoiden vahingonkorvausvaatimus ei anna aihetta enempiin terveyskeskuksen tai terveyslautakunnan toimenpiteisiin. Perustelut: Edeltä päätöksestä ilmenevät perustelut. Esittelijä Päätöshistoria ilmenee esityslistan tämän asian liitteenä numero 1 olevasta hallintolakimiehen päätöksestä 10.2.2011 nro 4016/2011. Tiedoksianto on lähetetty hakijalle 17.2.2011. Hakija on tehnyt maksupäätökseen esityslistan tämän asian liitteenä numero 2 olevan muutosvaatimuksen. Muutosvaatimus on saapunut määräajassa 3.3.2011. Helsingin kaupungin taloushallintopalvelusta toimitettu lisäselvitys 11.1.2011 on esityslistan tämän asian liitteenä numero 3.
HELSINGIN KAUPUNKI PÖYTÄKIRJA 10/2011 11 Terveyslautakunnan päätöksellä 2.12.2008 ( 250) terveyskeskuksen osalta pysyvästi tai pitkäaikaisesti laitoshoidossa olevien henkilöiden hoitomaksun määräämisestä, alentamisesta tai perimättä jättämisestä päättää hallintolakimies. Hallintolakimiehen päätökseen pitkäaikaisen laitoshoidon tulosidonnaisesta asiakasmaksusta haetaan muutosta asiakasmaksulain 15 :n mukaan terveyslautakunnalta. Lisätiedot: Komulainen Joni, hallintolakimies, puhelin 310 69068 LIITE Salassa pidettävä liite JulkL 24.1 25 kohta