SELLULOOSASTA SIAN REHUNA

VALTION MAATALOUSKOETOIMINNAN JULKAISUJA N:o 121 DIE STAATLICHE LANDWIRTSCHAFTLICHE VERSUCHSTÄTIGKEIT VERÖFFENTLICHUNG N:o 12.1 SELLULOOSASTA SIAN REHUNA KALERVO HYPPOLA SIKATALOUSKOHASEMA PUISTOLA REFERAT: OBER ZELLULOSE ALS SCHWEINEFUTTER HELSINKI 1943

VA!LTION MAATALOUSKOETOIMINNAN JULKAISUJA N:o izx DIE STAATLICHE LANDWIRTSCHAFTLICHE VERSUCHSTÄTIGKEIT VERÖFFENTLICHUNG N:o 121 SELLULOOSASTA SIAN REHUNA KALERVO HYPPULA SIKATALOUSKOEASEMA PUITTOLA REFERAT: CBER ZELLULOSE ALS SCHWEINEFUTTER HELSINKI 1943-

Helsinki 1943. Valtioneuvoston kirjapaino.

Sisällys. Sivu 1. Tutkimuksen tarkoitus 5 2. Aikaisemmat kokeet 6 Selluloosan ja raakakuidun sulavaisuus sinua 6 Selluloosan ravintoarvo sioilla 8 3. Selluloosakokeet Sikatalouskoeasemalla 8 Jäteselluloosakoe lihotussioilla 20/11-40-1/4-41 8 Koe siitoksesta poistetuilla emakoilla 11/6-10/12-41 16 Emakoiden ja lihotussikojen vertailua 23 4. Loppupäätelmät 25. Referat: tjber Zellulose als Schweinefutter 26 Kirjallisuusluettelo 28

:1. Tutkimuksen tarkoitus. Vallitseva rehu- ja lihapula on pakoittanut myös sikojen ruokintaan etsimään ja käyttämään normaaliaikoina käytetyistä poikkeavia rehuja. 1Viärehtijöiden ja -hevosten ruokinnassa on selluloosasta saatu hyvä apurehu. Ehkä juuri näillä eläimillä saaduista hyvistä tuloksista johtuen on selluloosaa käytännössä kokeiltu, ja jatkuvasti paikoin myös käytetään' sekä lihotussikojen.että slitossikojen -rehuna. On havaittu; että Siat Syövät selluloosan kuiva-ainetta jopa lähes kilön eläintä kohti päivässä. Huolimatta siitä, että sian ruuansulatuskanava ei ilmeisesti ole sopeutunut Selluloosan (taakakuidun). hyväksikäyttöön, esiintyy myös lehdistössä jatkuvasti' tietoja siitä, että sitä kuitenkin voitaisiin käyttää sikojen rehuna. Koska nykyisin on tärkeätä saada selvyy s selluloosan merkityksestä sikojenruokinnassa, ja koska tätä asiaa koskevat kirjallisuudessa esitetyt tiedot näyttävät, asiaan lähem, min perehtymättä varsin ristiriitaisilta, on Sikatalouskoeasemalla järjestetty kokeita selluloosalla. Tässä selostettavien kokeiden päätarkoitus. oli: Selvittää selluloosan ravintoarvoa ja käyttömahdollisuuksia lihotussikojen ruokinnassa. Selvittää selluloosan ravintoarvoa ja käyttömahdollisuuksia siitoksesta poistettujen emakoiden elatusrehuna. Näiden päätarkoitustensa ohella voidaan kokeista saada selvitystä eräisiin muihinkin varsin merkityksellisiin kysymyksiin..verraten yleinen käsitys on, että täyttävien (raakakuitupitoisten) rehujen ravintoarvo täysikasvuisilla aioilla olisi suurempi kuin kasva, villa lihotussioilla. Tämän kysymyksen yleiseen selvittäniiseen on selluloosa katsottava erittäin sopivaksi, koska mainitut erot, mikäli niitä on olemassa, johtunevat lähinnä eri ikäisten ja eri suuria rehu; määriä saavien-sikojen erilaisesta kyvystä käyttää juuri rehun selluloosaa 'hyväkseen.

6 Taloudellisia laskelmia varten on olemassa riittävät kasvunopeusja rehunkulutusnormit silloin, kun ruokinta on optimaalinen Mutta selvittämättä -on, missä määrin kasvunopeus alenee ja rehunkulutus lisäkasvukiloa kohti nousee rehuannoksen täyttävyyden lisääntyessä. Täyttävät rehuthan yleensä ovat halvempia kuin väkevät. joten mahdollisimman vähäiseen rehunkulutukseen kasvukiloa kohti pyrkimisen ei ehdottomasti aina tarvitse olla taloudellisinta. Lihotussioilla suoritetun kokeen perusteella voitiin saada lisäselvitystä myös mainittuun kysymykseen. Emakoilla suoritetussa, kokeessa voitiin lisäksi tarkistaa meikäläisissä olosuhteissa nykyisiä emakoiden elatusrehuntarvenormeja. 2. Aikaisemmat kokeet. a. Selluloosan ja raakakuidun sulavaisuus sialla. Sialla tapahtuu selluloosaa sulattavaa mikro-organismitoimintaa umpisuolessa ja paksussa suolessa (SCLIEUNERT; KRZYWANEK; ref. 1VTANGonn 1937, p. 44). Niiden ruuansulatuskanavan osien, joissa selluloosan sulatus tapahtuu, absoluuttinen tilavuus (HAESLER 1929) ja suhteellinen tilavuus on eri kotieläimillä seuraava: litr. Tuotannon Elatus ry ollessa kohti ltr. korkeimmillaan ltr. Lehnaällä etumahat 180 50 10-20 Hevosella umpi ja paksusuoli 120 28 9-14 Sialla»»» 11 10 4 Esitety-t luvut osoittavat, että bakteeri toiminnan edellytykset ovat sian, ruuansulatuskanavassa varsin pienet hevoseen ja lehmään verrattuna. Pelkästään näiden lukujen perusteella tarvitsisi sika jo elåtukseensa yhtä konsentroitua rehua kuin hevonen erittäin raskaassa työssä ja lehmä erittäin korkeassa maidontuotannossa. Sian umpisuolen ja paksusuolen tilavuutta on mahdollisuus laajentaa aina 35-,-50 %:lla syöttämällä sille porsaasta saakka tilaaottavia 'rehuja mahdollisimman paljon. Ruuansulatuskanavan kokonais- Itilavuus ei silti kuitenkaan sanottavasti suurene (HAESLER 1929; MANGOLD -1 93 0 ).Eri rehujen raakakuidun sulavaisuutta sialla larapaaseen verrattuna osoittavat sulavaisuuskertoimet taulukossa 1.

7 ' Taulukko N:o 1.. Raakakuiduib sulavaisuuå ajalla ja lampaalla. Tabelle 1. Diẹ Verdetuung von Roh/ase r" beim Schwein und Schaf - Rehu Futter Vehnänruunaen.et W eizenspreu. Hienot vehnänleseet Feirw W eizenkleie Kaurankuoret Haferschalen Ruoho Gras Olkiselluloosajauho Strohzellulosemeh Olkiselluloosajauho Strohzellulosemehl Raakakauidun sulavaisuusprosentti Ver- dauungsprozent der Roh laser lampaalla, beim SehaT 30 38 44-56 - 69 77 sialla beim Sehwein 0.0 0.0 0-4.5 39 95 97 Sioilla tehdyissä kokeissa annettu 100 elop. kg kohti pv:ssii Bei den mit Sehweinen ausgeliihrten Versuehen fe 100 kg Lebendgewieht täglich gegeben kuivaainetta Trockensubstanz g 1 785 1 819 1 141 1 776 994 raakakuitua Rohfam. g 170 139 133 199 189 Kokeiden tekijä Ausfiihrer der Versuche Fingerling. -y. m. (1914 a) Honeamp y. m. (1913) Mitshel ja Hamilton (1933) Fingerling y. m. (1914 a) Fingerling y. m. (1914 a) Fingerling y. m. (1914 b) Taulukon n:o 1 perusteella on selvä se johtopäätös, minkä FIN- GERLING y. m. (1914 a) ja MANGOLD (1937) ovat tehneet, nimittäin että sika sulattaa puhdasta selluloosaa yhtä hyvin kuin märehtijät, mutta puuntumisaineiden lisääntyessä vähenee selluloosan sulayaisuus sialla märehtijöihin. verrattuna. Tässä yhteydessä mainittakoon, että hevosella on puuntumisaineiden raakakuidun sulavaisuus parempi kuin sialla, mutta pienempi kuin märehtijöillä, KELLNERin (1920) esittämien sulavaisuuskertoimien mukaan. PuuntuMisaineista vapautetun selluloosan ravintoarvo on märehtijöillä sama oli se tehty oljista tai puusta (EDIN 1918). Tämän mukaan odottaisi myös puusta saadun selluloosan sulavaisuuden sioilla olevan yhtä hyvän kuin taulukossa 1 esitetty olkiselluloosan stlavaisuus. Kuitenkin MITSHEL ja HAMILTON (1933) mainitsevat puuselluloosan sulavaisuuden sialla olevan vain 0-9.2 %. Samaan tulokseen on myös EDIN (1940) tullut. Muita ja yksityiskohtaiserapia tietoja selluloosan. sulavaisuudesta sialla ei ole esitettävissä. MITSHELLin jä, RA- MILTONin. sekä FINGERLINGin (taulukko 1) esittämien aivan vastakkaisten tulosten suhteen selluloosan sulavaisuudesta on huonlautettava, että FINGERLING käytti kokeissaan ensinnäkin niin pieniä kukaainemääriä, että ne ovat vain 35-60 % sian normaalisesta kuiva-aine-

8 tarpeesta ja toiseksi koko rehuannoksen kuitumäärä oli alle.200 g 100 elopainokiloa kohti päivässä.. Käytännön kannalta.on tällainen määrä merkityksetön. b. Selluloosan ravintoarvo sioilla. Selluloosan ravintoarvosta sikojen ruokinnassa on esittettävissä vain FrNGERLINGin (1914 b; 1932) kokeiden tulokset. Näiden kokeiden mukaan muodostuu sioilla 1 kg:sta sulavaa selluloosaa 248 g rasvaa ja kg:sta sulavaa tärkkelystä 369 g rasvaa. Täten vastaa sioilla 1.49 kg sulavaa selluloosaa 1 kg:aa tärkkelystä. Priimaselluloosarehun kuiva-aine sisältää selluloosaa ja siihen verrattavaa 98 % ja jäteselluloosan kuiva-aine 93 % (POIJÄRVI 1940 b; EDIN, ref. POIJÄRVI 1940 b). Jos selluloosasta sulaisi 96 % (kuten FrNGERLING esittää), tarvittaisiin sioilla parhaiinmassakin tapauksessa vähintään 1.5 8 kg priimaselluloosarehun ja 1.6 7 kg jäteselluloosarehun kuiva-ainetta vastaamaan yhtä rehuyksikköä. FINGERLINGin kokeiden lisäksi on esitettävissä seuraavat käytän.. nöllisten ruokintakokeiden tulokset. HVIDSTEN (1940) kertoo kahdesta Ruotsissa 1918 suoritetustå selluloosakokeesta. Toisessa käytettiin selluloosaa 0.9'7 kg eläintä kohti päivässä ja tulos oli varsin hyvä. Toinen koe oli keskeytettävä, koska siat eivät Syöneet selluloosaa. ELLINGB On (1940) kokeissa söivät siat 3 kk:n vanhoina n. 1/3 kg ja 8 kk:n vanhoina n. 1 kg:n selluloosaa eläintä kohti päivässä. Kasvunopeus oli alhainen, tuskin 300 g eläintä kohti päivässä. 3. Selluloosakokeet Sikatalouskoeasemalla. a. Jäteselluloosakoe lihotussioilla 20/11-40-4/4-41. Kokeessa käytettyjen rehujen analyysitulokset esitetään taulu kossa n:o 2. Niiden ry-arvo on laskettu HANSSONin (1916) normeja käyttäen. Koerehuksi valittiin puhdistettu jäteselluloosa sen johdosta, että tri JOHANSSONin suorittamissa kokeissa oli puhdistamattomallakin jäteselluloosalla saatu kokeiden suorittajan mielestä hyviä tulöksia. Puhdistetun jäteselluloosarehun selluloosa, onkin märehtijöillä suunnilleen saraanarvoista kuin sulfiitti- tai sulfaattiselluloosarehun selluloosa, (PoiJÄRvi 1940 a). Jäteselluloosa oli 0.Y.. Selsan lahjoittamaa

I 9 Allah päivä Analysentag Taulukko n:o 2. Koerehujen, analyysit. Tabelle 2. Die Analysen der Versuchsfuttermittel. Käytetty ajalla Verbrauchszeit 1=- Cl- Alkup. kuiva-a:ne Urspriing1 Trockensubstanz % Kuiva-ainetta Trockensubstanz Tuhkaa.A.Zehe liaakavalkuaista Rohprotein or Puhdasvalkuaista Reinprotein cl 1 'Q %':'... 4 -`1) Typettömiä uuteai- 00 CO CT ' neito, - p., cz,cr, m Sticksto il- I 1 " Ir eie Ekstraktstoffe Raakakuitua ~ laser Laskettu ry-arvo 100 kg kohti Berechneter FE.-Wert je 100 kg 19/10. 40-7/1.41 Gerstenmehl 88.2 100.0 3.0 14.8 13.0 2.7 5.6 103.7 23/12. 40 8/1-18/3.41» 88.2 100.0 3.2 14.6 13.3 2.7 6.1 103.8 26/3. 41 19/3.41-» 86.3 100.0 2.8 14.8 13.4 2.4 5.2 102.1 Kaurajauhot 14/11. 40-23/12.41 Hafermehl 87.8 100.0 3.3 14.1 13.1 5.6 10.2 87.8 23/12. 40 24/12.40-18/3.41 89.6 100.0 3.5 13.7 12.2 5.6 10.0 88.2 26/3. 41 19/3.41-» 86.9 100.0 3.9 15.5 14.0 5.1 10.0 86.0 VelmäRleseet 19/10. 40-23/12.40 Weizenkleie 86.7 100.0 4.7 17.7 15.6 5.0 7.7 70.5 23/12. 40 24/12.40-18/3.41» 88.1 100.0 4.9 17.4 15.3 4.8 8.3 71.1 26/3. 41 19/3.41-» 86.5 70.1 Kalajauhot 19/10. 40 20/11- Fisehmehl 89.7 100.0 9.9 76.0 69.7 12.3 0.6 135.8 Säilöperuna 26/10.40-12/2.4120/11.40-11/2.4 Sauerkartoffel(22.2) 100.0 6.1 7.3 5.3-3.0 (25.2) 12/2-6/3. 41 12/2-6/3.41» (22.4) 100.0 6.5 7.2 5.3-3.0 (25.5) Kuorittu maito-ma- 20/11.40-1/4. 4120/11.40-1/4.41 germilch (8.85) ------(16.2) Jäteselluloosa 11/12. 40 0/11-11/12.40 Restzellulose - 100.0 1)4.5 0.46-1.4 72.2-28/12. 40 12/12.40-» - 100.0 3.1 - - 1.4 1)1.2 - puhdistettua ja jauhettua Lievestuoreen jäteselluloosaa. Sen alkuperäinen kuiva-ainepitoisuus oli n. 50 %. Tri JOHANSSONiri ohjeiden mukaan olisi jäteselluloosa neutralisoitäva -lisäämällä siihen ennen syöttöä kaurajauhovelliin tehtyä kalkkimaitoä. Titraamalla ja pr-määräyksillä suoritetuissa sarjakokeissa tcidettiin, että jäteselluloosa, jonka pi-1 on n. 4.8, on erittäin hitaasti neutralisoituvaa. Ruonelämmössä kului tähän aikaa 2-3 vrk., ja keittämällä vähintäin I/0 t. Ca-- ja Na -ionien vaikutuksessa neutrali- soitumisnopeuteen ei ollut selvää eroa havaittavissa, samoin ei kaurajauho vaikuttanut Millään tavoin neutralisoitumisnopeutta kiihdyåävästi. Jäteselluloosan neutralisoimiseen ph 4.8:sta ph 7.5:een. kului Ca(OH)2:a 1 % jäteselluloosan kuiva-aineen painosta. Koska on ajateltavissa, että sian ruuansulatuskanavassa selluloosa ei ehdi neutrali- Primäärinen tuhkapitoisuus n. 3.5 %. - Primärer Aschengehalt ca. 3.5 %. Selluloosaa - Zellulose. Ligniiniä - Lignin. 2 1

10 soitua.bakteereille sopivaan happamuusasteeseen, neutralisoitiin kokeessa käytetty jäteselluloosa lisäämällä siihen 1 % kuiva-aineen painosta sammutettua kalkkia ja vettä niin paljon, että selluloosa tuli sisältämään kuiva-ainetta 25-28 %. Ennen syöttöä annettiin sen seistä vähintäin 3 vrk. Päivittäistä selluloosa-annosta punnittaessa otettiin tästä kosteasta sellul9osasta näyte, jonka suuruus oli 0.5 % punnitusta selluloosamäärästä. Viikoittain tehtiin nämä näytteet yhdistämällä saadusta näytteestä kuiva-ainemääräys. Taulukossa n:o 2. esitetty ensimmäinen selluloosa-analyysi on tehty viimemainitut näytteet kokeen alkupuolelta yhdistämällä saadusta näytteestä. Toinen analyysi edustaa koko myöhemmin syötettyä jäteselluloosaerää ilman kalkkilisäystä. Säilöperunasta tehtiin kuiva-ainemääräys viikoittain ja näistä yhdistämällä saadusta näytteestä taulukossa n:o 2 esitetyt analyysitulokset. Säilöperuna oli tehty Ruusulehti-perunasta betonisäiliöihin keittäen. säilömällä. Laadultaan se oli hyvin onnistunutta. Kuivaainetappio eri säiliöissä oli 4.2-6.5 %. Kuoritusta maidosta tehtiin kuiva-ainemääräys viikoittain. Kuivaaineen ry-arvoksi laskettiin koko kokeen ajan 1.827 ry/kg ka. 1). :Ennen kokeen alkua todettiin neljällä 26-49 kg p.ainavalla sialla, että ne pystyivät syömään säilöperunan ja teurastusjätteen kuivaainetta 1. 7 1.9 kg sekä lisäksi 1. 3-1. 2 kg jäteselluloosan kuivaainetta 100 elopainokiloa kohti päivässä. Tämän perusteella laadittiin ruokintasuunnitelnaa.(taulukko 3), jonka mukaan -v ertailuryhmän eläimet tulivat saamaan säilöperunaa. 1/3 ravinnontarpeestaan. % ravinnontarpeesta tyydytettiin kuoritulla maidolla, kaurajauhoilla, vehnänleseillä ja ohrajauhoilla. Ryhmä II :11a vaihdettiin säilöperunasta ja ryhmä III:lla säilöperuna kokonaan seokseen, jossa oli yhtä jäteselluloosan kuiva-ainekiloa kohti 2.6 kg kuorittua maitoa. Mainitun seoksen on märehtijöillä saatujen tulosten mukaan laskettu valkuaispitoisuudeltaan vastaavan säilöperunaa. Tätä seosta suunniteltiin annettavaksi niin paljon, että se märehtijöillä saatujen tulosten mukaan vastaisi ravintoarvoltaan vaihdettua säilöperunamäärää. Täten voidaan lähinnä ryhmä II:n koetulosten perusteella laskea selluloosan ravintoarvo. Ryhmä II1:n tulokset sitävastoin kuvastavat tuloksia siinä tapauksessa, että ruokintaan ei voitaisi käyttää C-vitamiinipitoista säilöperunaa ja selluloosaa annettaisiin silti erittäin runsaasti. Kivennäisrehuna oli kaikille eläimille annettava 7 g 10 elopain.okiloa kohti seosta, jossa oli 31.4: % dikalsiumfosfaattia, 4.3 % natriumf osfaattia, 44.2 % ruokintakalkkia, 20.0 % keittosuolaa, 0.o s % 1) ka = kuiva-aine.

11 ferrum reductum'ia ja 0.03 % kaliumjodidia Kalanmaksaöljyä oli annettavissa 1.5 g 10 elopainokiloa kohti ryhmälle I 40 kg:aan, ryhmälle II 60 kg:aan ja ryhmälle III 75 kg:aan saakka. Taulukko N:o 3. Ruokintasuunnitelma. Tabelle 3. Ffitterungsplan. Elo- Kuorittua paino maitoa Magergewieht milch Kaurajauhoja Hafermehl Ohrajauhoja Gerstenmehl Säilöperunaa Sauerkartof fel Vehnänlesettä Weizenkleie Säteselluloosan ka Restzellulose TS kg kg kg kg kg kg kg Yhteensä - Insgesamt kg ka I g sv TS 1 -V. Elli). J r yfe Ryhmä I. - Gruppe I. 25-30 3.2 0.4 0.3 1.5 1.25 190 1.46 30-35 3.2 0.4 0.3 1.8 1.31 193 1.53 35-40 3.5 0.5 0.3 2.2 1.52 218 1.75 40-501 3.5 0.6 0.4 3.0 1.91 248 2.11 50-60, 3.0 0.4 0.9 3.5 2.21 260 2.45 60-70 3.0 0.4 0.9 0.2 4.0 2.45 283 2.77 70-80, 3.o 0.2 0.9 0.6 4.0 2.63 295 3.03 80-90, 3.0 0.s 0.9 4.5 2.74 294 3.22 90-95; 2.s 0.3 1.5 4.5 2.81 295 3.36 Ryhmä II.- Gruppe 25-30 3.62 0.4 0.3 0.7 0.16 1.26 30-35 3.67 0.4 0.3 0.9 0.18 1.34 35-40 4.08 0.5 0.3 1.1 0.23 1.51 40-50 4.29 0.6 0.4 1.5 0.30 1.94 50-60 3.90 0.4 0.9 1.8 0.35 2.26 60-70 4.05 0.4 0.9 0.2 2.o 0.41 2.51 70-80 4.o 5 0.2 0.9 0.6 2.o 0.41 2.67 80-90 4.21 0.s 0.9 2.2 0.47 2.81 90-95 3.96 0.3 1.5 2.3 0.15 2.87 Ryhmä III. - Grupp. e 25-301 3.99 0.4 0.3 0.30 1.28 30-35 4.15 0.4 0.3 0.3.7 1.37 35-40 4.66 0.5 0.3 0.45 1.58 40-50 5.os 0.6 0.4 0.61 1.99 50-60 4.85 0.4 0.9 0.71 2.30 60-70 5.11 0.4 0.9 0.2 0.81 2.55 70-80 5.11 0.2 0.9 0.6 0.81 2.73 80-90 5.37 0.8 0.9 0.91 2.86 90-95 5.17 0.3 1.5 0.91 2.92 Koetta varten hankittiin Jokioisten kartanosta 28 porsasta. Näistä valittiin kokeeseen 24 porsasta, jotka jaettiin 19 päiväisen valmistuskauden perusteella kasvunopeuteen, suhteelliseen rehunkulutukseen, sukupuoleen ja ikäänsä nähden kolmeen samanarvoiseen ryhmään (taulukko 4).

I 12 Taulukko N:o 4. Valmistuskausi. Tabelle 4. Die Bereitungsperiode. Ityhmä Gruppe Leikkoja Bark e kpl. -St. Emakkoja Säue kpl. -St. Loppupaino Endgewieht kg Lisäkasvu - Zuwaehs Yhteensä Insgesamt kg Eläintä kohti je Tier g/pv. g/tg Suliteellinen rehunkulutus Relativer Futterverbraueh ry Keski-ikä kauden lopussa Atter ant En,* d,er Periode pv. - Tg. I II III 4 4 4 4 4 4 33.8 33.9 33.9 10.o 10.0 10.o 528 526 528 2.53 2.55 2.53 99 97 97 Eläinten terveys valmistuskaudella oli moitteeton. Valmistuskautta seurasi 1 viikon siirtokausi. Ruokinta kokeen aikana esitetään taulukossa n:o 5. Taulukko N:o 5. Ruokinta. Tabelle 5. Fiitterung. Ryhmän n:o Gruppennr. Koejakso Versuchsfo lge 1 9 1 Tr; Koep äiviä I Versuchstage Ruokintapäiyiä 9 Fiitterungstage Paino jakson alussa Gewicht am Anfa ng der Folge Paino jakson lopussa Gewicht cm Ende der Folge Kuor ittu a maitoa cry Magermilch Vehnänlesettä 1 55 Weizen kle ie Kaurajauhoja oa, Hafer mehl Ohr ajauhoja 05 Gerstenme h l c.3...5..-- kg Säilöp erunaa G Sauerkarto ffe l Selluloosan kuiv.ain. Trockensubstanz der Ze llu lose Yhteensä -Insgesamt, kg ka TS i )..,1'.. sv kg :2'',..,-, -..'":, ' ',,,...b ry FE.W cq..2..?,.,:b.m Selluloosan ka ei. TS. ko h ti pv:ssä der Ze llu loze je Tier täg lic h I II III I II III I II III 1 1 1 2 2 2 21 28 34 20 28 43 168 304.4 224 292.6 272 290.8 160 8.5 224 419.4 344 0.5 3 29.1 233 544.5 3 36.5 292566.5 3 46.1 3691552.o 11-3 70.1 561 304.1 11 1-3 92.5 740 292.6 111 1-3 123.1 985 i290.8 8.5 518.3 88.o 79.3-1.92 470.4-301.1 39.00 338.7 1.79 419.4 833.7 121.7 91.2-1.92 287.s 69.2 401.5 53.78 384.5 1.79 0.5 1172.4 134.2 94.2-1.92-126.2 434.0 62.72 371.7 1.60 544.5 466.7 66.6 130.5 13.2 0.80 560.5-353.1 40.75 394.5 2.21 566.5 861.3 89.9 193.7 23.0 0.80 411.4 87.6 531.5 61.39 507.2 2.37 552.0 1 505.9 137.2261.9 22.3 5.30-217.9 732.9 91.61 605.0 2.13 718.7 692.8 40.8 197.01146.2-958.1-615.0 64.62 708.7 2.64 723.81168.0 28.4 231.6,226.3 0.60 604.6 128.8 797.1 85.27 799.6 2.73 643.0 1 648.0 88.3 292.3!138.7 - - 224.5 831.8;100.31 731.0 2.25 718.7 1 677.8 195.41406.6 159.4 2.721 989.01-11 269.5 144.57 1441.9 2.26 723.8 2 903.0 240.0,1516.7 249.3 3.5211 303.8,1 285.6,1 730.1 200.44 1 691.3 2 34 643.0 4326.3 359.7648.4 161.07.221 -. 1568.611 998.7 254.64 1 707.7 2.03-0.31 0.44-0.39 0.63-0.44 0.61-0.39 0.58 Ryhmien painon kehitys esitetään graafisesti piirroksessa n:o 1. Piirroksesta n:o 1 havaitaan m. m., että 85 elopainokilon saavuttamiseen ryhmä I:ltä on mennyt 9 viikkoa kokeen alusta laskien, ryhmä II:lta 11.2 viikkoa ja ryhmä 16 viikkoa. Vielä suuremmat ovat erot teuraspainoon nähden.

13 n ' ' 3 o '";,f,n1'?" " tr.t Piirros n:6 1. Koeryhmien kehitys jäteselluloosakokeessa. Fig. 1. Die Entwicklung der Versuchsgruppen im Restzelluloseversuch. Koe-eläimet teurastettiin sitä mukaan kuin ne tulivat n. 90 kg:n painoisiksi. Ryhmä III:n eläimistä oli kuitenkin kolme teurastettava alipainoisina, koska niiden painon kehitys lakkasi miltei kokonaan. Sulavaisuuskokeita ei voitu suorittaa, mutta lantaa mikroskoopilla tarkastamalla voitiin todeta, että se sekä ryhmällä II että III sisälsi erittäin runsaasti sulamatonta selluloosaa. Kokeen tulokset esitetään taulukossa n:o 6. Loppupaino on laskettu teuraspainosta 25 %:n teurastustappioita vastaavaksi. Täten ei teurastustappion erilaisuus vaikuta koetulokseen. Jäteselluloosan ry-arvo on laskettu EDINin ja HELLEDAYri (1935) tapaa käyttäen, jolloin erilainen kasvunopeus ei vaikuta saatuun ry-arvotulokseen. Suhteellisen rehukulutuksen (ry/kg lisäkasvua) mukaan laskettuja ravintoarvolukuja sanotaan väk ir e h u arv oik s i. Ne ilmaisevat, kuinka paljon väkirehua koerelm on koeolosuhteissa säästänyt. Vertailuryhmän, ryhmä I, taulukko 6, terveys kokeen ajan oli moitteeton. Tasaisuuteensa nähden voidaan ryhmää pitää vertailuryhmäksi riittävän luotettavana. Ryhmällä oli teurastustappio 25. s %, selkäsilavan paksuus 3.1 cm ja vatsasilavan paksuus 3.4 cm. Ryhmä II:n terveys oli samoin koko kokeen ajan moitteeton. Kokeen aikana eläimet saivat 0. å 7 0. 41 kg, keskimäärin 0.39 kg, jäteselluloosan kuiva-ainetta eläintä kohti päivässä. Rehun kuiva-ainetta ryhmä söi saman määrän kuin vertailuryhmäkin. Joskin ryhmä söi rehuannoksensa kokonaisuudessan, siis märehtijöillä saadun selluloosan ry-arvon mukaan saman ry-määrän kuin vertalluryhmäkin, oli sen kasvunopeus kuitenkin huomattav asti alhaisempi kuin vertailuryhmällä. Ryhmä II:lla se oli 585 g/pv. ja vertailuryhmällä 743 g/pv. Ryhmä II:n parhaalla eläimellä (K 222) kasvunopeus oli alhaisempi

14 Taulukko N:o 6. LihotuSsioilla sritetun jäteselluloosakokeen tulokset. Tabelle 0. Die Ergebnisse des mit Mastschweinen ausgefiihrten Restzelluloseversuchs. V. Eläimen Tier- Paino eläintä kohti - Gewieht je Tier Lisäkasvu Zuwachs JEteselluloosan kuiva-aine Trockensubstanz der Restzellulose Syötetty - Verftittert N:o 83 00 0-( LI2 kg kg kg ry FE ry FE kg kg ry FE 153 E(S) 161 K(E) 182 E(S) 184 E(S) 212 K(E) 222 K (E) 221 K(E) 233 E(S) Yhteensä Keskiml) Insgesand Durchschnita. 163 E(S) 172 E(S) 173 K(E) 181 E(S) 211 K(E) 214 K(E) 224 E(S) 231 K(E) Yhteensä Keskim.1) Insgesund Durchschni111.1) 841 37.3 841 38.3 77 43.2 91 40.1 91 34.7 91 34.3 111 32.0 111 32.7 740 92.5 111 133 111 126 126 133 126 119 985 123.1 292.6 36.6 43.6 38.7 39.5 33.4 31.0 34.0 35.0 35.6 290.s 36.4 86.5 89.1 88.3 90.7 89.3 91.5 90.7 97.7 723s 90.5 82.5 76.9 83.6 86.1 84.o 71.5 72.3 86.1 643.o 80.4 152 E(S) 61 40.5 162 E(S) 63 43.3 164 E(S) 57 45.2 92.8 171 KM 77 34.5 91.1 183 I(N 70 40.6 96.1 223 K(E) 77 34.o 88.3 232 E(S) 70 33.8 86.7 234 K(E) 84 32.5 88.3 Yhteensä 561 304.4 718.7 Keskim.1) 70.i 38.1 89.8 Insgesaml Durchschn. 1 ) 49.2 50.8 45.1 50.6 54.6 57.2 58.7 65.o 431.2 53.9 38.9 38.2-44.1 52.7 53.0 37.5 37.3 50.5 352.2 44.0 Ryhmä II - Gruppe II 586 185.6 188.61 605 191.5 192.11 586 175.9 181.3 556 200.8 205.1 600, 204.0 202.1 629 210.3 209.5 529 230.6 255.7 586 249.4 256.1-1648., 585 206.0 Ryhmä III - Gewic d III 350 195.7 204.2 287 208.6 213.6 397 202.1 203.9 418 231.5 227.7 1 226.3 226.0 282 198.0 198.2 296 192.7 211.6 4 221.7 222.5 676.6 359 209.6 1 707.7 213.5 32.5 33.4 31.6 35.0 34.6 35.5 41.6 41.4 285.6 35.7 0.39 0.40 0.41 0.38 0.38 0.39 0.38 0.37 0.39 Ominaisrehun kulutus - Eigenjutterverbrauch 100 P 3.o. -- 9.2-54 0.6-2.7-47 5.4-17.1-77 4.3-12.3-83 + 1.4 + 4.0-36 + 0.8 + 2.3-29 -25.1-60.3-123 6.7-16.2-72 -43.2 5.4-13.9 ± 7.2-65 ± 9.6 74.51 0.67 -- 8.5 -- 92 60.01 0.15 -- 5.0 -- 8.3 --134 73.0 0.66 -- 1.8 -- 2.5 -- 69 78.1 0.63 1-3.8-11- 4.9 -- 57 75.4 0.60 -E 0.3 1-0.4-55 56.5 0.43-0.2-0.4-120 71.3 0.58 --18.9 --26.5 --115 79.8 0.67-0.8-1.0-59 568.6 - -31.1 71.1 0.59-3.9-5.6-88 Ryhmä I (vertailuryhmä) - Gruppe I (V ergleichsgruppe) 87.7 47.2 7491 176.01 166.7 94.7 87.7 44.4 7051 170.9' 164.6 96.3 47.6 835 176.3 150.5 85.1 56.6 735 209.1 198.5 94.9 55.5 7931 207.5 191.9 92.5 54.3 705 201.2 190.5 94.7 52.9 756 190.3 172.1 90.1 55.8 664 209.5 207.1 98.9 414.3 51.8 1 691.3 211.1-1540.8 743 192.6 1441.9 180.2 93.5 ±1.45 ± 3.5 ±11.3 Suliteel unen rehunkulutus (ry/kg 1 säkasv.) Relativer Futterverbrauch. (FE (kg Zuwachs) 3.53 3.71 3.16 3.51 3.46 3.51 3.25 3.71 3.4s ±0.07 Aritmeettisia keskimääriä. Punnitut keskimäärät ovat näistä merkityksettömän vähän poikkeavia. - Arithmetrische Durchschnitte. Die gewogenen Durchschnitte weichen von jenen belanglos wenig ab. E emakko, K = leikko. - S = Sau, E = Bark.

kuin vertailuryhrn.ån huonoimmalla eläimellä (K 234). Todellisen eiopainon kasvunopeus ensimmäisellä koejaksolla oli 566 g/pv., toisella 657 g/pv. ja kolmannella 604 g/pv. Iän lisääntyessä eivät siis kasvunopeus ja selluloosan hyväksikäyttökyky parantuneet. Jäteselluloosan kuiva-aineen ry-arvoksi 100 kg kohti saadaan ryhmä II:n tulosten perusteella 13.9+7.2 1). Jäteselluloosa on siis alentanut muidenkin rehujen ravintoar v o a. Väkirehuarvo 65± 9.6 osoittaa, että koeolosuhteissa on 100 kg jäteselluloosan kuiva'-ainetta kuluttanut hukkaan 65 ry perusrehua. Vertailuryhmällä tarvittiin väkirehua (perusrehua) lisäkasvukiloa kohti 3.48 (± 0. o 7) ry. Ryhmä II:lla tarvittiin sitä 3. 92 ( 0. 0 8) ry. Teurastustappio ryhmä ILlla oli 26.9 %. Vertailuryhmällä se oli 25.8 %. Selkäsilava oli ryhmä II:lla 2+1.4 mm ja vatsasilava 4+1.9 mm. ohuempaa kuin vertailuryhmällä. Silavan kiinteydessä ei ollut havaittavaa eroa. Ryhmä III ei syönyt suunniteltua rehuannöstaan kokonaisuudessaan. Eri eläimet söivät jäteselluloosan kuiva-ainetta 0.43-0. 67 kg/pv., keskimäärin 0.59 kg/pv. Ryhmä kehittyi välttävästi n. 80 elopainokiloon saakka, joskin kasvunopeus oli varsin alhainen. Selviä puutos-. taudin merkkejä oli kuitenkin havaittavissa: iho oli useimmilla rupinen, monella oli selkä köyry ja kävely vaivalloista Kiima esiintyi emakoilla erittäin voimakkaana. Kolme eläintä oli kasvun pysähtymisen vuoksi teurastettava alle 90-kiloisina. Tulos osoitti selvästi, että runsasta selluloosamäärää ilman C-vitamiinipitoista rehua ei kasvaville sioille voida käyttää, vaikka ruokinta muissa suhteissa olisikin hyvä. Eri eläinten kasvunopeus vaihteli 282-4 g/pv. Keskimäärin se oli 3519 g/pv. Vertailuryhmän kasvunopeus oli 743 g/pv. Myös ryhmä III:n paras eläin (K 231) kasvoi paljon hitaammin kuin ryhmä II:n huonoin eläin (K 221). Ryhmä III:n tulosten perusteella saadaan jäteselluloosan ry-arvoksi 100 kg kohti 5.6+ 3. 5 ja väkirehuarvoksi 88±11.3. Lisäkasvukiloa kohti ryhmä tarvitsi perusrehua 4.85 ry, eli 40 % enemmän kuin vertailuryhmä. Jäteselluloosan ry-arvoksi saatu luku on ryhmä ILlla 1) Eri eläimillä saaduissa ry-arvotuloksissa on varsin huomattavia eroja. Pääosa näistä eroista johtunee eri eläinten erilaisesta kyvystä käyttää koko rehuannos hyväkseen (vrt. taulukko 6., vertailuryhmän ominaisrehunkulutus). Koetuloksia esitettäessä vaikuttaa koko tämä eroavaisuus koerehulle saatavaan ravintoarvoon. 'Toiseksi eri eläimillä on erilainen rasvanmuodostamiskyky. Kun koetulos lasketaan vain painon lisäyksen perusteella, saattaa eri eläimillä lisäkasvukiloa kohti tarvittu rehun nettoenergiamäärä olla varsin erilainen. Asiaan vähäisemmässä määrin vaikuttavia tekijöitä huomioimattakaan, ei ryhmäkokeen avulla voida selvittää yksilöllisiä eroja koerehun hyväksikäytössä, vaan tarvitaan siihen respiratiokokeita. 15

: 16 luotettavampi kuin ryhmä:m:11a, koska viimemainitun ryhmän kasvunopeus ja lihotusaste poikkesivat suuresti vertailuryhmän vastaavista ominaisuuksista. Lisäksi sairastivat ryhmä III:n eläimet puutostautia, jota ryhmillä I ja II ei ilmennyt. Teurastustappio ryhmä III:lla oli 9.6 %. Vertailuryhmällä se oli 25.8 %. Selkäsilava oli 9±1.6 mm ja vatsasilava 11±2.i mm ohuempi kuin vertailuryhmällä. Silavan kiinteys oli huono. Tämä lienee kuitenkin johtunut kasvun hitaudesta ja silavan ohuudesta. Rehuannoksen täyttävyyden v aikutustakasvunopeuteen, ja sen vaikutusta muihin ominaisuuksiin osoittaa seuraava, kokeen lopullisten tulosten perusteella tehty yhdistelmä (ryhmä II:n tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia, koska eläimet kärsivät puutostaudista): Ryhmä I 0.88 Ryhmä II Ryhmä II 1.0 5 1.19 Rehuannoksen täyttäv3rys kg ka/ry» kuiva-aineen kuitupitoisuus % 5.' 16.6 25. 2 Eläintä kohti päivässä kuiva-ainetta kg 2.26 2.3 4 2.0 3»»» ry 2.57 2.23 1.70»»» kasvunopeus g 739 583 359 Rehuyksiköitä lisäkasvukiloa kohti.. ry 3.48 3.82 4.85 Teurastustappio % 25. 8 26. 9 26.6 Selkäsilavan paksuus cm 3.1 2. o 2.2 Vatsasilavan paksuus cm 3.4 3.o 2.3 b. Koe siitoksesta poistetuilla emakoilla 11/6-10/12. 41. Koetta varten hankittiin 22/4-30/5. 41 välisenä aikana eri tiloilta yhteensä 11 kpl siitoksesta poistettuja terveitä emakoita. Niiden ruokintaan käytettiin kuorittua maitoa, vehnänleseitä ja säilöperunaa JESPERSENin ja OLswin (1939) elatusrehuntarvenormien mukaan sekä täyterehuna rukiinolkisilppua. Koska kuitenkin näytti siltä, että emakot hiukan lihoivat mainittujen normien mukaisella ruokinnalla, vähennettiin päivittäistä ry-määrää eri painoluokissa 8-10 %:11a. Tämä ja samalla koesuunnitelman (taulukko 7) mukainen ruokinta aloitettiin kaikilla emakoilla 1/6-41.

I I Elopaino Lebendgewield kg 120-130 130-150 150-170 170-190 190-210 210-230 280-240 Taulukko N:o 7. Koe- ja ruokintasuunnitelma. Tabelle 7. Versuchs- und Fdtterungsplan. 1. Koejakso (6 viikkoa) ---,:s ö- 1. Versuchsfolge (6 Wochen),b1. 'A 1..:. ':11' :!... 2 '>.,,..,......3 Yhteensä ':::::, ::::: 4 'ti -.7,2 Insoesamt 4 'å' c' 74..e 2... kg 0.8 0.0 0.0 0.0 1.0 1.0 1.1 T75 kg 0.8 0.8 0.0, 1.0 1.0 1.1 Li -,,,.2g 0 V, kg. ce,.2 2.å,r4 = ^, g,' kg h.d 1,5 ND L.s.7 ĊD. 00. 0 Ruokahal. muk. Dem Fresser.i g emäss ry FE. 00 73, ',4=- sv g V. Eiw 137 1 154 168 173 185 189,.,' 2. Koejakso (6 viikkoa) 2. Versuchsfolge (6 Wochen) Per usrehua t=i gr un d fu tter Kuten 1. koejakso lla W ie bei der 1. Versuchsfo lge 1 Selluloosan kuiv. I ainetta Troe- I n kenaubstanz der Zellulose 0.29 0.30 0.33 0.35 0.3 7 0.30 0.40 Siirtokausi (1 viikko) I Ubergangszeit (1 Wocke ) 3. Koejakso (3 viikkoa) 3. Versuchslolge (3 Wochen) Selluloosan kuiv. G'q... ainetta. Troekensubstanz der Ze llu lose 1,... 5. -- ''- o..-,,.. 0,2-4 s-,, Te' c".-, ".,3 -=1-"' ;=r -, "-1- _,, c),... 4 ',..., -- Slirtokausi (1 viikko). I Ubergangszeit (1 W elle ) 17 4. Koejakso (6 viikkoa) 4. Versuchsiolge (6 Wochen) 4.h4..- pt o a).,.., s. '-,--1 Koe järjestettiin j ak sok okeek si emakoiden vähäisen lukumäärän vuoksi. Ruokintasuunnitelmaa laadittaessa lähdettiin siitä edellytyksestä, että syysviljanolkisilpun ravintoarvo on sioilla 0. Sen perusteella, mitä kirjoituksen alussa on esitetty, voidaan tätä edellytystä pitää oikeutettuna. Perusrehun pysyessä muuttumattomana on syysviljan olkisilppu vaihdettu 2. koejaksolla 0.3-0.4 kg:aan selluloosan kuiva-ainetta, ja 3. koejaksolla, jonka päätarkoitus on tarkata maksimimääriä, mitä siat selluloosaa syövät, ruokahalun mukaiseen selluloosamäärään. 4. koejakso on samanlainen kuin 1. koejakso. Perusrehun sulavavalkuaispitoisuus on 103-106 g sviry. Se järjestettiin näin suureksi siksi, että selluloosakaudella ei syntyisi valkuaispuutetta, ja siksi, että perusrehun valkuainen on verraten yksipuolista. Perusrehun täyttävyys (kg kuiva-ainetta ry:ssä) on 1.0. Kivennäisrehuna oli annettava 30 g/ry samaa seosta kuin lihotussioilla suoritetussa kokeessa. Koerehut analysoitiin samoin kuin lihotussioilla suoritetussa ko- -keessa. Analyysitulokset esitetään taulukossa n:o 8. Käytetty selluloosa oli hienonnettua Rauman rehuselluloosaa. Ennen syöttöä ei sitä erikoisesti käsitelty. 3756-3

18 Anal. päivä Anni. Taulukko N:o 8. Koerehujen, analyysitulokset. Tabelle 8. Die Analysenergebnisse iiber die Versuchsfuttermittel..5 :.,4 -g.,l.,r; 4 :-5.5 g -`5'-b.-&. ' g,s.n.,,-z Fultermittel..=.1,4 o, FA H.2,t,m... tag.4 EI 4. P, % % % % % % % % Reilu Alkup. kuiva-aine Urspritngl. Trockensubstanz Kuiva-ainetta I Trockensubstauz 15. 7. Kaurajauhot - Haferinehl.... 00.6 100.0 3.75 15.12 13.69 4.86 66.23 10.04 17. 9.» 90.2 100.0 3.88 14.97 13.41 4.99 66.40 9.76 15. 7. Vehnänlese - W eizenkleie... 88.5 100.0 4.86 17.63 16.16 4.63 64.29 8.59 27. 9. 27. 9.» 88.4 - - - - eette- - liguiiriuu- Rauman rehuselmä tetta lulo osa - _Uunin Rau- Ätherauszug nza-futterzellulose 93.6 100.0 0.97 0.51 0.79 Selostus koe-eläimistä kokeen alkaessa esitetään taulukossa n:o 9.. Yksi emakoista oli poistettava kokeesta tiineyden vuoksi ja toinen kasvaimen vuoksi. Muuten oli eläinten terveys moitteeton. Eläimet punnittiin kerran viikossa, paitsi kunkin koejakson alussa ja lopussa kolmena perättäisenä päivänä. Koejakson alku- ja loppupainot ovat näiden kolmen punnituksen keskimäärät. Uusi ruokinta aloitettiin heti viimeisen punnituksen jälkeen. Siirtyminen suoritettiin kahdessa päivässä. Ruokinnassa sattui seuraavia häiritseviä tapauksia. Eläimen n:o 6 perusrehuannos oli 1. koejaksolla 0.0 9 ry päivässä pienempi kuin seuraavilla koejaksoilla. Muuten oli eläinten eri koejaksoilla saama perusrehumäärä päivää kohti käytännöllisesti sama. Säilöperuna oli 10/9. pakko vaihtaa keitettyyn perunaan. Samoin oli 14/11. alkaen syötettävä jäätyn3rttä perunaa keitettynä. Jäätyneen perunan kuiva-aineelle laskettiin sama ry-arvo kuin jäätymättömänkin. Niiden höyryytysvesi syötettiin ylimääräisenä. Kuoritun maidon saannin tilapäisen pysähtymisen vuoksi oli 3. ja 4. koejakson välinen siirtokausi pidennettävä kolmeksi viikoksi. Emakoiden viikottaiset painonmuutokset esitetään piirroksessa n:o 2. Kokeen tulokset esitetään taulukossa n:o 10.

19 Taulukko N:o 9. Koe-emakot 1116-41. Taholle 9. Die Versuehssäue am 11. 6. 41. N:o Nr.'''. 0. _,, ::".P '..`2 >,"' : 3' 'b' -,1 i I..3 v.-j. Porsinut viimeksi. Zuletzt geworf en pvm. Datum m. Elävänä syntyneitä ' Lebendgeboren o 5,,g,. kg,.- :... '. :::: Z ål k cm Rinnan syvyys Brusttiefe Rinnanympärys 5 Brustumfang Kunto Zustand Lähettäjä.Elerkiunft 1 Y 21/12-38 3.5 20/11-40 11 225.5 161 53 153 lihavahko ziemlich diek Kujala 2 Y 1/9-37 3.8 16/2-41 7 1.o 1 44 117 laiha- mager. Jokioinen 3 Y 14/7-38 2.0 5/3-41 8 159.3 136 45 129 keskinkert. mittelmäss.» 4 Y 2/5-38 3.1 19/9-40 9 143.3 134 43 121 laihahko ziemlieh mager» 6 Y /-40 1.0 28/ -41 14 131.2 133 41 119 keskinkert mittelmäss. Harviala 8 Y 25/2-32 9.3 25/2-41 8 175.3 151 47 131 laiha- metger Honkola 9 Y 11/8-35 5.8 23 / -41 10 164.2 156 47 137 laihahko ziemlich mager Otava 10 11 Y Y 28/52-37 8 /3 38 3.5 3.1 16/4-41 31/4-41 13. 9 161.7 193.5 150 157 46 48 126 134»»»» Ensimmäisellä koejaksolla, 11/6-23/7., saivat eläimet perusrehua 1.62 ry/pv. Rukiinolkisilppua ne söivät 3 g/pv. Keskimääräinen kasvunopeus oli 105 g/pv. Toisella koejaksolla, 30/7-9/9. saivat eläimet perusrehua 1.64 ry/pv. ja selluloosaa 368 g/pv. Keskimääräinen kasvunopeus oli +45 g/pv. Ensimmäiseltä toiselle koejaksolle siirryttäessä emakoiden paino nousi keskimäärin 2.6 kg:lla, vaikka i'raihdettu selluloosamäärä oli miltei sama kuin olkimäärä. N. 2 kg tästä lisäyksestä aiheutuu Y = Yorkshire Hännänjuuresta niskakyhrayyn. Von der Sehwanzwurzel bis zum Nacken.

20 Piirros n:o 2. Emakoiden painot selluloosakokeessa. Fig. 2. Die Gewichte der Sdue im Zelluloseversuch. vatsantäytteen lisääntymisestä, koska vastaavaa painonlisäystä ei 2. koejakson aikana enää tapahtunut. Toisen koejakson aikana eläimet olivat varsin nälkäisiä. Kolmannella koejaksolla, 17/9-8/10-, eläimet saivat perusrehua 1.54 ry/pv. Selluloosaa ne söivät keskimäärin 1.06 kg/pv. Eri eläimet söivät sitä 0. s 7-1.2o kg/pv. ja 100 elopainokiloa kohti 0.-0.64 kg/pv. Kasvunopeus oli 31 g/pv. Kolmannelle koejaksolle siirryttäessä nousi emakoiden paino taas 8.7 kg:11a, mikä lähimain kokonaisuudessaan on katsottava johtuvaksi vatsantäytteen lisääntymisestä. Entiset laihatkin eläimet näyttivät tällä koejaksolla lihavahkoilta, ja kun ne eivät olleet nälkäisiä, myös hyvinvoivilta. Kun selluloosaruokinta lopetettiin, putosi emakoiden paino viikossa 11.1 kg:lla. Tästä n. 10.4 kg aiheutuu vatsantäytteen poistumisesta (mainittu luku on saatu huomioonottamalla 3. ja 4. koejaksojen keskimääräinen kasvunopeus). Suurena tekijänä selluloosan vatsantäytettä lisäävässä ominaisuudessa lienee sen suuri vedenpidätyskyky. Vielä 16 % kuiva ainetta sisältävä selluloosa-vesi-seos on puuromaista. Vasta 10 % kuiva-ainetta sisältävänä se muuttuu vellimäiseksi. Neljännellä koejaksolla, 5/11-10/12. eläimet saivat ṗerusrehua 1.53 ry/pv. Rukiinolkisilppua ne söivät 701 g/pv. Kasvunopeus oli 161 g/pv. Edelläolevasta havaitaan ensinnäkin, että samalla päivittäisellä ry-määrällä emakot ovat kesällä lihoneet ja talvella laihtuneet. Ensimmäisen koejakson aikana sikalan lämpötila oli n. +19 Cele., nel-

Aika zeu 11 E- I',)- G c\l' Cs,,-I Yhteensä Keskim. Insgesamt durchschnittl. 14 <3. ----- c?,l ---, e 5 C' Taulukko N:o 10. Selluloosakoe emakoilla. ellulose,versuch mit Säuen. Ruokinta jakson aikana -Fidterung während der Folge Perusrehua Grundfutter Ryhmän elopaino Lebendgewieht der Gruppe 21 Lisäkasvu zuweehe.4 R', g ål., -,,s. 'Å `,.,',,,.1. zs'..,i ;F',.i. - - Kuorittua 'Q.., 5,ki maitoa Vehnän- Perunaa -8.--,:il ö < D g 52,,,,,,'"?;2:;', 8 <,2,..., :g f.. :,,,? ;.7..,.. marier- 1 ee tt-.8. Kartoffei.5 1:-:.5 c". -`,2 L%' ''' k' ö g,p-'.,' -`4,-.g -..-:-.-. d..,,...,. J.1.- I Q'?Mich welzenklew,,,,g - g 8 -.',", (72 A 4,--,..,1, '''.1 >. :4 - i, '" 1 r A'.'.3 pq: ft' ri; K N:o I ry ry ry Nr. kg FE. kg ( g. kg.pe. kg kg F. 1E. ry kg kg kg kg g 1. Koejakso -(1. Versuchsfolge) 1.o 7.1 46.2 32.6 138.6 35.8 16.3 1.801 75.5 225.5' 233.0 229.31 7.5 179 2 6.3 33.6 23.0 109.2 28.1 21.9 1.38 58.0 1.0 141.7 141.9-0.3-007 3 6.3 26.0 117.0 30.3 18.0 1.51 63.2 159.3 165.2 162.3 5.9 140 4 6.3 33.6 23.6 109.2 28.1 12.7 1.3s 58.0 143.3 144.3 143.8 1.0 024 6 36.0 6.0 32.0 22.5 104.0 26.7 5.7 1.31 55.2 131.21 133.3 132.3 2.1 050 8 6.3 41.8 29.5 121.8 31.4 7.7 1.60 67.2 175.31 181.5 178.4 6.2 148 9 6.3 26.6 117.6 30.3 12.1 1.51 63.2 164.2 173.8 169.0 9.6 229 10 6.3 26.6 117.0 30.3 18.5 1.51 63.2 161.71 170.5 166.1 8.8 210 11.0 7.1.0 29.0 134.4 34.7 16.2 1.70 71.4 193.5 192.5 193.0-1.0-02 378 346.8 58.0 3.6 241.2 1 070.0 275.7 129.1-574.9 1 496.011 535.8-39.8-1.52 63.9 166.21 170.6 168.4-10 1 2 3 4 6 8 9 10 11 Yhteensä Keskim. Insgesamt durchschnittl c\1 II I -.".. c' 1 2 3 4 6 8 9 10 11 Yhteensä Keskim. Insgesamt durchschnittl. c.1 1',-( k (1 -i cn cq 1 2 3 4 6 8 9 10 11 Yhteensä Keskim. Insgesamt durchschnita. 21 21 21 21 21 21 21 21 21 44.1 38.5.0 378,351.4 I 21.0 18.9 18.9 18.9 18.9 18.9 18.9 18.9 21.0 7.3 6.2 6.2 6.2 6.2 6.3 6.2 6.2 6.9 46.2 34.2 35.0 33.9 41.7 39.3 39.3.0 33.0 24.5 27.0 25.1 24.2 29.8 28.1 28.1 30.0 2. 140.3 110.4 117.6 111.4 109.2 123.6 119.1 119.1 134.1 57.7 349.4 249.8 1 085.6 3.0 3.3 3.3 3.3 3.3 3.3 3.3 3.3 3.6 23.1 17.0 18.9 17.0 17.0 21.0 18.9 18.9 20.3 16.5 12.2 13.5 12.2 12.2 15.0 13.5 13.5 14.5 189 174.3 30.3 172.1 123.1 1.0.0 6.5 5.9 5.9 5.9 5.9 5.9 5.9 5.9 6.5 378 348.61 54.3 I 46.2 33.6 33.6 33.3.0.0 33.0 24.0 27.0 24.0 24.0 30.0 27.0 27.0 30.0 344.4,246.0 I 3. 69.3 54.6 58.8 54.6 54.6 60.9 58.8 58.8 67.2 4. 138.0 109.2 117.6 109.2 109.2 121.8 117.6 117.6 134.4 Koejakso 35.8 28.2 29.9 28.4 27.8 31.4 30.3 30.3 34.2 276.3., Koejakso 17.5 13.8 14.8 13.8 13.s 15.4 143 14.8 16.9 537.6135.6 Koejakso 36.0 28.2 30.6 28.2 28.2 31.5 30.6 30.6 34.8 -(2. Versuchsfolge) 18.27 1.31 76.1 236.0 232.5 234.3-3.51-083 14.04 1.10 58.9 1.3 148.5 145.4 6.2 148 15.12 1.50 63.1 169.3 169.0 169.2-0.3-007 14.22 1./2 59.7 144.3 148.7 146.8 3.9 193 13.86 1.39 58.2 141.0 143.13 1.0 2.0 048 16.os 1.61 67.5 186.0 183.8 184.9-2.2-052 15. 1.54 64.6 183.5 186.71185.1 3.2 076 15. 1.54 64.6 175.0 180.3 177.9 5.8 138 16.80 1.09 71.1 201.0 202.8 201.9 1.8 043 139.23-583.8 1 578.9 1 595.s - 16.9-1.54 64.9 175.4 177.3 176./ - 045 33.9 34.7 30.1 29.5 24.9 12.8 33.0 33.0 33.0 -(3. Versuchsfolge) 21.10 1.79 37.6 240.7 2.2 241.5 1.5 071 22.50 1.10 29.3 156.2 156.2 156.2 0.0-21.40 1.51 31.6 174.3 180.8 177.6 6.s 310 20.70 1.40 29.3 155.5 156.2 155.0 0.7 033 18.20 1./0 29.3 145.2 144.2 144.7-1.0-048 21.00 1.61 33.7 197.0 190.2 193.6-6.8-324 24.20 1.51 31.6 203.2 202.7 203.0-0.5-024 25.30 1.51 31.6 190.5 186.0 188.3-4.5-214 25.30 1.67 35.0 211.5 209.7 210.6-1.8-086 199.70-289.0 1 674.1 1 668.2-5.9-1.54 32.1 186.0 185.4 185.7 --031 -(4. Versuchsfolge) 1.80 75.5 1.38 58.1 1.511 63.5 1.38 58.1 1.38 58.1 1.61 67.4 1.51 63.5 1.51 63.5 1.70 71.3 1 075.2 278.7264.9-579.0 1.53 64.3 229.3 140.0 223.2 226.3-6.1-145 131.3 135.7-8.7-207 170.8 167.2 169.0-3.6-086 138.0 131.5 134.8-6.5-155 136.8 130.7 133.s - 6.1-145 175.3 171.2 173.3-4.1-098 184.2 176.7 180.5-7.5-179 176.5 169.2 172.9-7.3-174 195.8 184.7 190.3-11.1-264 1 546.7 1485.7 --61.0-171.9 165.1 168.5 --161

22 jännen koejakson aikana se oli n. 5 Cels., Emak oiden el a- tusrehuntarve on siis varsin suuresti sikalan lämpötilasta riippuvainen. Myös ruokahalu oli niillä kylmässä suurempi, koska ne tällöin söivät rukiinolkisilppua kaksi kertaa niin paljon kuin kesällä. Huomioonottaen, että emakoiden elatusrehuannos oli 9 %rpienempi JESPERSENin ja OLsENin (1939) esittämiä normeja, sekä lisäksi kasvunopeuden kesällä ja talvella ; rehujen laadun ja eläinten liikkumistilan v ahvist av at k o- keen tulokset mainittujen normien soveltuvaisuutta kaiken kokoisiin emakkoihin nähd e n. JESPERSENin ja OLsENin normit ovat n. 10 % pienemmät meillä käytettyjä normeja. Selluloosan ravintoarvoa selvitettäessä oli tarkoitus verrata 2. ja 3. koejaksoja 1. ja 4. koejaksojen keskimäärään. Edellä esitetyt koekausien sääsuhteet tekevät kuitenkin 3. ja 4. koejakson tulokset vertailukelvottomiksi. Koetta oli myös tarkoitus jatkaa lihotuskokeella lisäkasvukiloa kohti tarvittavan ry-määrän selvittämiseksi. Koska eläimiä tarvittiin muihin kokeisiin, luovuttiin mainitusta kokeesta. Melko hyvin vertailukelpoisiksi sekä sikalan lämpötilaan, että sattuneisiin rehujen laadun muutoksiin nähden jäävät vain 1. ja 2. koejakso. Näiden koejaksojen tuloksia ei tarvitse lähemmin laskea. Vertaamalla eläinten kasvunopeutta näillä koejaksoilla, 4-105 g/pv. ensimmäisellä ja + g/pv. toisella koejaksolla, käy ilmeiseksi, että selluloosalla ei keskimäärin ole ollut positiivista ravintoarvoa. Systemaattiset ja satunnaiset virhetekijät (esim. nälästä johtuva liikunnan lisääntyminen 2. koejaksolla, sikalan 2. koejaksolla vähän alhaisempi lämpötila ja vatsantäytteen vaihtelut punnittaessa) huomioonottaen ei myös voida todistaa, että selluloosalla olisi keskimäärin ollut negatiivista ravintoarvoa. T o dennäk öisin tä on, että selluloosan ravintoarvo emakoiden elatusrehun a on k esk imäärin ollut 0. Sian normaalisessa rehuannoksessa on jo täysin riittävästi raakakuitua (selluloosaa) Sen elinten toiminnan normaalisena pitämiseksi. Vaikka rehuselluloosaa norm.aalisessa rehuannoksessa vähän sulaakin, kuluu siten saatu energia selluloosan aiheuttamaan ruoansulatustyöhön. Näin näyttää olevan asian laita ainakin tutkittuun rehuselluloosalaatuun nähden. Mitä tulee eri yksilöillä saatujen tulosten arvostelemiseen on huomioonotettava seuraavaa: Kolmen päivän punnitusten keskimäärässä ei vaihtelevan vatsantäytteen vaikutus painoon vielä täysin kumoudu. Eri päivien punnitusten poikkeama kolmen päivän punnitusten keskimäärästä oli keskimäärin 1.08 kg. ja xnaksimipoikkeama 7.2 kg. Kolmen päivän punni-

23 tusten keskimäärän standardipoikkeama oli ± 1.29 kg. Voidaan edelleen laskea, että punnituksesta johtuva epätarkkuus yksityisen eläimen kasvunopeudessa oli 6-viikon koejaksolla n. %:lla eläimistä alle 43 g/pv. ja n. y3:lla sitä suurempi. 3-viikon kokeessa on vastaava luku 86 g/pv. Tästä johtuen yksityisten eläinten tulokset eri koejaksoilta ovat varsin epäluotettavia. Lisäksi eri eläinten erilainen liikkuvaisuus voi aiheuttaa eroja niiden elatusravinnontarpeessa. Eläimellä n:o 4 (taulukko 10, piirros 2) näyttää selluloosalla koejaksoilla 2. ja 3. olleen rukqnolkisilppuun verrattuna positiivista vaikutusta. Eläimellä n:o 8 näyttää tämä vaikutus olleen negatiivista sekä 2. ja 3. koejaksoilla. On siis pidettävä mahdollisena, että eri yksilöillä on jossain Määrin erilainen selluloosan hyv-äksikäyttökyky, mutta luotettavasti tämä voidaan selvittää vain respiratiokokeilla. Sitävastoin on kokeen perusteella todennäköistä, että koko rehuannoksen, selluloosa mukaanluettuna, ovat eri eläimet käyttäneet erilailla hyväkseen. Tämä ilmenee seuraavasta yhdistelmästä, jossa tarkastetaan muutamien yksilöiden painonmuutoksia koko kokeen aikana (vrt, kuitenkin, mitä edellä on sanottu). Eläimen n:o Kasvunopeus koko kokeen aikana g/pv. Elatusrelma % JESPERSENin normeista Kokeen alkuja loppupainon keskimäärä kg Saanut perusrehua ry/pv 2 82 92 138.8 1.39 4 +3 93 130.5 1.313 1 4 92 223.6 1.8o 9 +75 90 1693 1.52 c. Emakoiden ja lihotussikojen vertailua. On yleinen käsitys, että täyttävien (raakakuitupitoisten) rehujen ravintoarvo emakoilla olisi suurempi kuin lihotussioilla. Tämä käsitys johtunee siitä, että monia rehuja, joita menestyksellisesti voidaan käyttää emakoille (kuten ruumenia, naatteja, vihantarehua ja laidunta), ei voida yhtä menestyksellisesti käyttää lihotussioille. Tämä käsityskanta on tarkistamisen tarpeessa,. kuten seuraavasta selviää. Porsaan kasvunopeus riippuu sen päivittäin saanhasta ravintoainemäärästä. Siihen, miten paljon sika voi syödä rehuja, vaikuttaa mitä suurimmassa määrin rehun konsentratio. Eläinkunnasta peräisin olevia rehuja lukuunottamatta on miltei kaikkien muiden-rehujen täyttävyys suurempi kuin lihotussian rehuannoksen optimitäyt, ävyys (joka on n. 0.8 kg ka/ry). Jos rehuannokseen sisältyy täyttäviä rehuja, vähenee. rehun väkevyys. Tästä johtuen vähenee lihotussian päivittäin

24 saama ravintoainemäärä, jolloin myös kasvunopeus vähenee. Tällöin voi lopuksi käydä niin, että lihotuskauden pidentymisestä johtuva elatusrehumäärän lisääntyminen aiheuttaa sen, että lisäkasvukiloa: kohti tarvitaan yhtä paljon tai enemmän väkirehua, kuin jos täyttävää rehua ei olisi annettu lainkaan. Tällaisia tuloksia on saatu eeiin.lihotussikojen laiduntamiskokeissa, jos koetulokset on laskettu suhteellisen rehunkulutuksen (ry/kg lisäkasvua) mukaan, kuten on ollut tapana. Tällöinkin olisi koerehulle tullut jonkinlainen positiivinen ravintoarvo, jos tulokset olisi laskettu EniNin ja HELLEDAYn tavan mukaan, jossa lihotuskauden pidentymisestä johtuva elatusrehuntarpeen lisääntyminen tulee huomioitua. Esira. Sikatalouskoeasemalla saatiin kuivatulla perunapulpalla suoritetuissa lihotuskokeissa tämän täyttävyydeksi EDrivin ja HELLEDAYn mukaan laskettuna 1.47 kg ka/ry ja 2.21 kg ka/ry suhteellisen rehunkulutuksen mukaan laskettuina (1-1vPpöLÄ 1941). Märehtijöillä saatujen koetulosten mukaan on kuivatun perunapulpan täyttävyys 1.11 ry/kg ka. Emakoiden rehun sitävastoin ei tarvitse olla yhtä väkevää kuin lihotussikojen rehun. Esim. tämän kokeen 1. koejaksolla oli rehuannoksen. täyttävyys 1.20, 3. koejaksolla oli se 1.64 ja 4. koejaksolla 1.41 (keskinkertaisen laidunruohon täyttävyys märehtijöillä saatujen tulosten mukaan on 1.20). Täten voi pääosa emakon rehuannoksesta olla suhteellisen täyttäviä rehuja, vaikkei se käyttäisikään niitä lainkaan sen paremmin hyväkseen kuin kasvava lihotussaika. On kuitenkin olemassa eräs tekijä, joka käytännössä voi vaikuttaa sen, että täyttävän rehun ravintoarvo emakon elatusrehuna on suurempi kuin lihotussian rehuna. Tämä ero ei kuitenkaan johdu eläimen iästä, vaan sen ruokinnasta. Ensinnäkin elatusrehulla on mahdollisuus viipyä pitemmän aikaa bakteeritoiminnan alaisena ruuansulatuskanavassa kuin lihotusrehulla, jonka on nopeasti kuljettava ruuansulatuskanavan läpi, jotta suuret ravintoainemäärät voisivat imeytyä vereen. Toiseksi, jos rehun pääosan muodostavat täyttävät rehut, on umpisuolen ja peräsuolen bakteeriflooralla mahdollisuus ajan mittaan kehittyä siihen suuntaa 1, että selluloosaa hajoittavien bakteerien määrä lisääntyy. Märehtijöihin ja hevoseen verrattuna (sivu 2) ei tämä toiminta sialla kuitenkaan voine muodostua merkitykselliseksi. Täyttävien rehujen ravintoarvo riippuu suuresti siitä, missä määrin eläin pystyy hyväksikäyttämään selluloosaa. Esitetyissä kokeissa oli selluloosan ravintoarvo lihotussioilla selvästi negatiivinen (-0.14 ry/kg ka). Emakoilla on sen ravintoarvo todennäköisesti lähimain 0. Märehtijöillä sitävastoin on selluloosan ravintoarvo +0.95 ry/kg ka.

Esitetyn perusteella on pidettävä mahdollisena, että täyttävien (raakakuitupitoisten) rehujen ravintoarvo sioilla elatusrehuna olisi hiukan suurempi kuin lihotusrehuna. Mutta verrattaessa niiden suhteellista ravintoarvoa märehtijöillä saatuihin koetuloksiin, on pidettävä todennäköisenä, että täyttävien rehujen suhteellinen ravintoarvo emakoiden ruokinnassa on hyvin paljon lähempänä lihotussioilla suoritettujen ruokintakokeiden tuloksia (siten laskettuna, että elatukseen kulunut rehu huomioidaan) kuin märehtijöillä suoritettujen kokeiden tuloksia. 4. Loppupäätelmät.. Kirjallisuuskatsauksessa mainittujen tutkimusten mukaan pystyy sika vähissä. määrin käyttämään hyväkseen selluloosaa, varsinkin jos rehuannoksen raakakuitumäärä on erittäin pieni.. Käytännöllistä merkitystä ei tällä kuitenkaan ole ollut. Sikatalouskoeasemalla suoritettujen kokeiden mukaan eirehuselluloosa sovi lihotussikojen. rehuksi. Merkityksettömänä.vatsantäytteenä se alentaa muidenkin rehujen ravintoarvoa. Annettaessa 36-90 kioisffle iihotussieille 300-400 g päivässä publistetun jäteselluloosan kuiva-ainetta, aleni niiden päivittäinen kasv.unopeus 743:sta..585:een g:aan, samalla kun lisäkasvukiloa kohti tarvittava. väkirehuniäärä lisääntyi' 0. 44 ry:11ä.. 1 kg jäteselluloosan kuiva-ainetta alensi muiden rehujen. ravintoarvoa 0.139 ry:llä. Annettaessa 500'-600' g.jätesellulbosan kuiva-ainetta eläintä kohti päivässä. ilman C.-vitamiinipitoista rehua, oli kasvunopeus vain 359 g/pv ja eläimet kärsivät puutostautia. Emakot söivät rehuselluloesaa.mielellään, perusrehun lisälrsikeski; 'määrin 1..o 6 kg/pv, mutta myös emakoiden elatusrehuna oli kokeessa käytetyn, sulfiittimenetelmällä valmistetun kuusiselluloosan ravintoarvo todennäköisesti keskimäärin olematon.. Yksilölliset poikkeukset.suuntaan tai toiseen ovat kuitenkin.mahdollisia... Koetulokset vahvistavat e.tspersenin ja OLswin. (1939) esittämiä emakoiden. 'elatusrehuntarvenormeja: 25 4

26 Referat. -USER ZELLULOSE ALS SCHWEINEFUTI.h,R. Nach den Angaben im Schrifttum macht die Verdaulichkeit der Holzzellulose beim Schwein weniger als 10 % aus. Bei den von FINGEILLING (1914 a, 1932) angestellten. Versuchen belief sich die Verdaulichkeit der Strohzellulose beim Schwein auf 95-97 %. Nach seinen Versuchen entspräche "hei den Schweinen 1.49 kg verdauliche Zellulese einer Futtereinheit. FINGERLING wandte jedoch hei seinen. Versuchen belanglos klein.e Trockensubstanz- und Zellulosemengen an. Wenn das Schwein nur sein Erhaltungsfutter bekommt, findet sich in seinem Verdauungskanal jo Futtereinheit Raum, in dem ebensoviel Bakterientätigkeit vor sich gehen kann, wie wenn. ein Pferd fär sehr schwere Arbeit und eine Kuh sehr hoher Milchproduktion entsprechend gefiittert wird. Der an der Versuchsstation fi_īr Schweinezucht ausgefiihrte Versuch, der - dazu dienen. sollte, Nährwert und Verbrauchsmöglichkeiten gereinigter Restzellulose bei der Fätterung von Mastschweinen herauszustellen, umfasste drei Gruppen zu jo acht Tieren. Die Vergleichsgruppe (Gruppe I) erhielt Sauerkartoffeln zu 1/3 ihres Futterbedarfs. Bei Gruppe II bestand er zur Hälfte aus Sauerkartoffeln, und hei Gruppe III war die Sauerkartoffel ganz ersetzt durch eine solche Mischung von Magermilch und Zellulose, die nach den hei Wiederkäuern erhaltenen Ergebnissen ihrem Eiweissgehalt und Nährwert nach der ersetzten Sauerkartoffelmenge entsprach. Gruppe II frass ihr Futter unvermindert. Bei Gruppe ILI war die Zellulosemenge herabzusetzen. Die Tiere dieser Gruppe litten an Mangelkrankheit. Die Analysenergebnisse der Versuchsfuttermittel sind dargestellt in Tabelle 2, die Fiitterung in Tabelle 5., elle Entwicklung der Gruppen. in. Fig. 1 und die Versuchsergebnisse in Tabelle 6. Das Lebendgewicht am Ende des Versuches ist einem Schlachtverlust von 25 % des Schlachtgewichtes entsprechend berechnet worden. Die Versuchsergebnisse sindnach dem Verfahren von Enn T und FIELLEDAY (1935) berechnet. Das nach dem relativen Futterverbrauch (FE./kg Zuwachs) berechnete FE.-Wertergebnis wird als Kra,ftfutterwert bezeichnet. Nach dem angestellten Versuch zu urteilen, eignet sich Zellulose nicht als Futter fär Mastschweine. Als bedeutungslose Magenfällung vermindert sie auch den Nährwert der ilbrigen Fu.ttermittel. Ausfährlicher geht das aus folgender Zusammenstellung hervor: