KIRJALLINEN KYSYMYS 143/2001 vp Vanhusten ravitsemustilanne Eduskunnan puhemiehelle Vaikka hyvinvointi maassamme on lisääntynyt kasvaneen kansantulon myötä, ovat vanhustenhoidon heikko taso ja ongelmat todellisuutta yhteiskunnassamme. Stakesin selvityksen mukaan kotihoidon piirissä on noin 70 000 ikäihmistä. Kotihoito on lisääntynyt viime vuosina, mutta sen tasoa ei ole sanottavassa määrin tutkittu. Nyt tehtyjen selvitysten mukaan esimerkiksi Valkeakoskella kotipalvelun piirissä olevista vanhuksista yli 40 prosenttia kuuluu ravitsemuksen riskiryhmään ja suorastaan aliravittuja on noin 8 prosenttia. Myös laitoshoidossa olevien vanhusten ravitsemustilanne on huolestuttava. Joidenkin selvitysten mukaan vain 25 30 prosenttia laitoshoidossa olevista vanhuksista on täysipainoisesti ravittuja. Suoranaisesta aliravitsemuksesta kärsii jopa 25 prosenttia laitoshoidossa olevista ikäihmisistä. Vanhusväestön lisääntyessä ongelmat pahenevat, ellei ryhdytä pikaisiin toimenpiteisiin asiantilan korjaamiseksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä vanhusten ravitsemustilanteen korjaamiseksi ja riittävien selvitysten tekemiseksi avohoidossa olevien vanhusten hoidon tasosta? Helsingissä 20 päivänä helmikuuta 2001 Marja-Leena Kemppainen /skl Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Marja-Leena Kemppaisen /skl näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 143/2001 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä vanhusten ravitsemustilanteen korjaamiseksi ja riittävien selvitysten tekemiseksi avohoidossa olevien vanhusten hoidon tasosta? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Vanhusten hyvä ravitsemus on terveyden ja toimintakyvyn perusedellytys. Tehtyjen selvitysten mukaan osalla vanhuksista ravitsemustila ei ole optimaalinen kotioloissa eikä laitoshoidossa. Vanhuksilla esiintyy niin yliravitsemusta, lihavuutta, kuin ravinnon niukkaa saantia tai tasapainottomuutta. Syyt näihin ovat monet. Vanhuksen sairaudet ja lääkehoito voivat olla ravitsemustilan huononemisen taustalla tai ongelmat voivat liittyä mahdollisuuksiin huolehtia riittävästä ja tarkoituksenmukaisesta ravinnosta. Ravitsemukseen vaikuttavat myös sosiaaliset ja psyykkiset tekijät ja ikääntymiseen liittyvät fysiologiset muutokset. Hiljattain on valmistunut selvitys ravitsemushoidosta Uudellamaalla ( Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2000:20). Selvityksen mukaan sekä ehkäisevä ravitsemusneuvonta että ravitsemushoidon suunnittelu, toteuttaminen ja seuranta vaihtelee. Hoitajien ja lääkäreiden käsitykset ravitsemusneuvonnasta ja hoidon suunnittelusta ja toteutumisesta vaihtelevat jopa samassa toimipisteessä. Niinikään ravitsemustilan arvioinnissa on puutteellisuuksia. Sosiaali- ja terveysministeriö on jo vuonna 1992 julkaissut oppaan vanhusten ravitsemuksesta (Vanhus, ruoka ja elämänlaatu, Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 12/92). Opas on tarkoitettu kaikille vanhusten parissa työskenteleville. Oppaassa määritellään vanhusten hyvän ravitsemuksen tavoitteet, käsitellään vanhusten ruokailun järjestämistä niin avohoidossa, mukaan lukien ateriapalvelut, kuin laitosolosuhteissakin. Opas käsittelee myös ravitsemuksen arviointia ja vanhusten ravitsemuskysymyksiä erityistilanteissa. Lähiaikoina julkaistaan suositus ravitsemushoidosta ja -ohjauksesta kehittyvässä palvelujärjestelmässä. Suosituksessa huomion kohteena on sekä ohjaus, joka on tarpeen virheravitsemuksen vaaran vähentämiseksi, että ravitsemushoidon ja palvelujen laatu, niiden oikea-aikaisuus, asiakaslähtöisyys ja vaikuttavuus. Suosituksessa kiinnitetään huomiota ravitsemuskysymyksiä arvostavaan organisaatiokulttuuriin ja asiantuntijuuteen. Helmikuussa 2001 valmistui ehdotus suositukseksi ikäihmisten hoidon ja palvelujen sekä niiden laadun kehittämisestä. Suositus on osa valtioneuvoston vuosia 2000 2003 koskevan Tavoite ja toimintaohjelman mukaista palvelujen laatukriteerien laadintaa. Suositus koskee kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja ja painottuu iäkkäiden kotihoitoon, palveluasumiseen ja laitoshoitoon. Tämän suosituksen valmistelun yhteydessä sovittiin, että vuosina 2001 2003 valmistellaan syventävät suositukset alueilla, jotka vaativat lisäselvittelyä. Vanhusten ravitsemus kuuluu näihin selvityksiin. Uusien tavoitteiden määrittäminen edellyttää tutkimustietoa nykyisestä tilanteesta. Maassam- 2
Ministerin vastaus KK 143/2001 vp Marja-Leena Kemppainen /skl me on käynnissä lukuisia laajoja tutkimuksia ja selvityksiä, jotka suoraan tai välillisesti antavat tietoa vanhusten terveydestä ja ravitsemustilasta, näistä esimerkkinä Kansanterveyslaitoksen Terveys 2000 -tutkimus. Kansanterveyslaitoksen selvityksessä eläkeikäisten väestön terveyskäyttäytymisestä (2000) on ravintotottumusten ohella tietoa vanhusten selviytymisestä ruokataloudessa ja avuntarpeesta. Kuntaliiton Efektia-palvelu puolestaan Uudistuvat ruokapalvelut -hankkeessa selvittää ja kehittää kunnallisia ateriapalveluja. Sosiaali- ja terveysministeriö tukee terveyden edistämisen määrärahoilla Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemustieteen laitoksen hanketta Vanhusten ravitsemus ja toimintakyky. Kunnan sosiaali- ja terveystoimi on avainasemassa ikääntyneiden kuntalaisten hyvinvoinnista, terveydestä ja hyvästä ravitsemuksesta huolehtimisessa. Riittävien ja laadukkaitten palvelujen järjestäminen kunnissa edellyttää työntekijöiden taitotiedon lisäämistä ja palvelujen laadun seurantaa. Kunnissa tulisi olla riittävästi ravitsemuksen asiantuntemusta suunnittelemaan ravitsemusneuvontaa ja -hoitoa ja tukemaan toteuttavan henkilöstön osaamista. Paikallisesti tulisi suunnitella eri toimijoiden kesken toimenpiteitä, joiden avulla voidaan tehostaa ravitsemusongelmien varhaista tunnistamista ja lisätä toimenpiteiden suunnitelmallisuutta. Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 2001 Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Marja-Leena Kemppainen /fkf undertecknade skriftliga spörsmål SS 143/2001 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att förbättra åldringarnas näringssituation och göra tillräckliga utredningar om nivån på vården av åldringar inom den öppna vården? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: En god näringssituation för åldringar är en grundförutsättning för hälsan och funktionsförmågan. Enligt de utredningar som gjorts är åldringarnas näringstillstånd inte optimalt vare sig hemma eller inom institutionsvården. Hos åldringarna förekommer såväl övernäring och fetma som för knapp föda och obalanserad kost. Orsakerna till detta är många. Bakom ett försämrat näringstillstånd kan ligga sjukdomar eller medicinering, eller också kan problemen hänföra sig till möjligheterna att sörja för en tillräcklig och ändamålsenlig kost. På näringssituationen inverkar även sociala och psykiska faktorer samt fysiologiska förändringar med anknytning till åldrandet. Nyligen färdigställdes en utredning om dietbehandlingen i Nyland (Social- och hälsovårdsministeriet, stencilserie 2000:20). Enligt utredningen varierar såväl näringsrådgivningen som planeringen, genomförandet och uppföljningen av dietbehandlingen. Sjukskötarnas och läkarnas uppfattning om näringsrådgivningen och planeringen och genomförandet av vården varierar t.o.m. på samma verksamhetsställe. Även när det gäller bedömningen av näringstillståndet finns bristfälligheter. Social- och hälsovårdsministeriet gav redan 1992 ut en handbok om näringssituationen för åldringar (Vanhus, ruoka ja elämänlaatu, Socialoch hälsovårdsministeriets publikationer 12/92). Handboken riktar sig till alla dem som arbetar med åldringar. I handboken fastställs målen för en god näringssituation för åldringar och i den behandlas även ordnandet av måltider för åldringar både inom den öppna vården, måltidsservicen medräknad, och inom institutionsvården. Handboken tar även upp näringsbedömning och näringsfrågor som rör åldringar i speciella situationer. Inom en snar framtid utges en rekommendation om dietbehandling och diethandledning inom ett servicesystem i utveckling. I rekommendationen fästs uppmärksamheten vid både handledningen, som är nödvändig för att minska risken för felnäring, och kvaliteten på dietbehandlingen och servicen. I rekommendationen framhålls även vikten av att dessa sker vid rätt tidpunkt, är klientorienterade och effektfulla. Rekommendationen uppmärksammar även en organisationskultur och expertis som värdesätter näringsfrågor. I februari 2001 färdigställdes ett förslag till en rekommendation om vården och servicen för de äldre samt om utvecklandet av kvaliteten på dessa. Rekommendationen är en del av uppställandet av de kvalitetskriterier för servicen som avses i statsrådets mål- och verksamhetsprogram för 2000 2003. Rekommendationen gäller all service inom social- och hälsovården och betonar hemvården, serviceboendet och institutionsvården för de äldre. I samband med beredningen av rekommendationen kom man överens om att 4
Ministerns svar KK 143/2001 vp Marja-Leena Kemppainen /skl år 2001 2003 bereda fördjupade rekommendationer inom de områden som kräver vidare utredning. Till dessa utredningar hör åldringarnas näringssituation. Fastställandet av nya mål förutsätter information om den nuvarande situationen. I landet pågår ett flertal omfattande undersökningar och utredningar som direkt eller indirekt ger information om åldringarnas hälsa och näringstillstånd. Ett exempel på dessa är Folkhälsoinstitutets Hälsa 2000-undersökning. Folkhälsoinstitutets utredning (2000) om hälsobeteendet hos befolkningen i pensionsåldern innehåller vid sidan om näringsvanor information om hur åldringarna klarar kosthushållet och vilket behov av hjälp de har. Kommunförbundets Efektia-tjänst å sin sida utreder och utvecklar inom projektet Uudistuvat ruokapalvelut den kommunala måltidsservicen. Social- och hälsovårdsministeriet stöder med anslagen för hälsobefrämjande verksamhet projektet Vanhusten ravitsemus ja toimintakyky (Åldringarnas näringssituation och funktionsförmåga) vid institutionen för klinisk näringsvetenskap vid Kuopio universitet. Kommunernas social- och hälsovårdsväsende innehar en nyckelposition när det gäller att dra försorg om de äldre kommuninvånarnas välmående, hälsa och näringssituation. Ordnandet av tillräckliga och högklassiga tjänster i kommunerna förutsätter att de anställdas kunnande förbättras och kvaliteten på tjänsterna följs upp. I kommunerna borde det finnas tillräcklig näringsexpertis för att planera näringsrådgivningen och dietbehandlingen och för att stöda kunnandet hos den personal som ansvarar för arbetet. Lokalt borde man mellan olika aktörer planera åtgärder med vilka man kan effektivera identifieringen av näringsproblemen i ett tidigt skede och förbättra planmässigheten i fråga om åtgärderna. Helsingfors den 13 mars 2001 Omsorgsminister Osmo Soininvaara 5