Ulkoasiainhallinnon VKE-strategia Lähtökohdat, painopisteet, toteutus Ulkoasiainministeriö 11.04.2005
Ulkoasiainhallinnon VKE-strategia Lähtökohdat, painopisteet, toteutus Lähtökohdat ja yleiset tavoitteet Suomalaisten yritysten viennin ja kansainvälistymisen edistäminen (VKE) on yksi ulkoasianhallinnon tärkeimmistä tehtävistä. VKE:tä onkin muodossa tai toisessa harjoitettu ulkoasiainhallinnossa vuosikymmeniä, mutta sen roolia ja potentiaalia tässä toiminnassa ei tunneta riittävän hyvin ympäröivässä yhteiskunnassa eikä edes ulkoasiainhallinnon sisällä. Ulkoasiainhallinnon VKE-osaamista ei myöskään kaikkialla pidetä riittävänä. Roolin epäselvyys on ajoittain aiheuttanut myös kitkaa muiden VKE-toimijoiden kanssa. Näistä syistä ulkoasiainhallinnon potentiaalia VKEpalvelujen tarjoajana ei ole voitu hyödyntää täysimittaisesti. Ulkoasiainhallinnon VKE-toiminnaksi on perinteisesti mielletty erilaiset promootioja arvovaltapalvelut, kuten edustustojen työ kontaktien luomisessa, "ovien avaaminen" asemamaassa ja korkean tason vierailut. Edustustot tukevat suomalaisyrityksiä tarjoamalla tietoa ja arvioita asemamaastaan sekä auttamalla näitä niiden kohtaamien ongelmien ratkaisemisessa. Myös eräät konsulipalvelut tukevat VKE-toimintaa. VKE-toimintaa on ministeriössä ja edustustoissa pyritty tehostamaan, mutta selkeyttämällä entisestään sen sisältöä ja tavoitteita ulkoasiainhallinto voi tarjota entistä paremman panoksen suomalaisyritysten kilpailukyvyn edistämiseen ulkomailla. Tähän ulkoasiainhallinnon osaamisresurssit, erityisesti laaja ulkomaanedustusverkko, antavat hyvät lähtökohdat. Siihen on myös kasvava tarve, mikä ilmenee ns. Taxellin toi- 2
mikunnan mietinnöstä (KTM:n työryhmä- ja seurantaraportteja 16/2001) ja Vientifoorumissa valmistellusta, joulukuussa 2004 julkistetusta kansallisesta VKEstrategiasta (KTM Julkaisuja 37/2004). Kysymys on tärkeä myös ajankohtaisen globalisaatiota, "Kiina-ilmiötä" ja Suomen kilpailukykyä koskevan keskustelun valossa (esim. valtioneuvoston kanslian Suomi maailmantaloudessa selvityksen loppuraportti, VNK:n julkaisusarja 19/2004). Julkista VKE-toimintaa toteuttavat UM:n ohella muutkin organisaatiot: kauppa- ja teollisuusministeriö, TE-keskukset, Finpro, Finnvera, Fintra, Finnfund, Tekes sekä eräät elinkeinoelämän keskus- ja toimialajärjestöt. Olennaista on entisestään tehostetun yhteistyön avulla niveltää ulkoasiainhallinnon VKE-työ kitkattomasti toimivaksi osaksi julkisten VKE-palvelujen kokonaisuutta siten, että eri toimijoiden vahvuudet hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti ja keskinäinen kilpailu vältetään. Tämän ulkoasiainhallinnon VKE-strategian tarkoitus on toiminnallistaa edellä mainittu kansallinen VKE-strategia ulkoasiainhallinnossa. Siinä hahmotetaan ulkoasiainhallinnon VKE-toimintaa kokonaisvaltaisesti ja yleispiirteisesti. Erot VKEtoiminnan eri osa-alueilla, muiden toimijoiden läsnäolo tai sen puuttuminen, erilaisten yritysten erilaiset tarpeet ja olosuhteiden erot eri maissa ja maantieteellisillä alueilla edellyttävät konkreettisten tavoitteiden ja toimintatapojen eriyttämistä strategiaa täytäntöön pantaessa, mikä ylipäänsä edellyttää pitkäjänteistä ja johdonmukaista ponnistelua koko ulkoasiainhallinnossa. Täytäntöönpanoa varten tullaan käynnistämään useita konkreettisia hankkeita. Myös VKE-toimintaa koskevan ohjeistuksen sisältävä normi saatetaan ajan tasalle strategiassa määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti. Strategian avulla pyritään: luomaan kokonaiskuva ulkoasiainhallinnon VKE-toiminnan sisällöstä; 3
määrittelemään, millaista lisäarvoa ulkoasiainhallinto voi tuottaa ja minkälaisia vahvuuksia sillä on joko asemansa tai asiantuntemuksensa kautta suhteessa muihin VKE-toimijoihin; määrittelemään yrityssektorille tarjottavat palvelut sekä näiden suhde muiden toimijoiden tarjoamiin palveluihin; ulkoasiainhallinnon ulkopuolella: kehittämään palvelujen tunnettuutta ja lisäämään niiden kysyntää; ulkoasiainhallinnon sisällä: kohottamaan VKE-työn arvostusta, palkitsevuutta ja profiilia sekä luomaan edellytykset toiminnan edellyttämille työn organisointiin liittyville uudistuksille (ml. koulutus ja resurssien kohdentaminen). Strategiassa määriteltyjen tavoitteiden toteutumista on seurattava ja tätä varten kehitettävä entistä parempia ja helppokäyttöisempiä mittausmenetelmiä. Politiikkakokonaisuuteen, jolla pyritään edistämään suomalaisen elinkeinoelämän kansainvälistymistä, liittyy työ, jolla pyritään lisäämään ulkomaisia investointeja Suomeen. Kauppa- ja teollisuusministeriön johdolla ollaan laatimassa tätä koskevaa kokonaisstrategiaa, jossa määritellään roolit eri toimijoille, eritoten Finprolle ja Invest in Finlandille. Ulkoasiainministeriön täytyy määritellä tässä kokonaisuudessa omat tavoitteensa ja roolinsa suhteessa VKE-strategiaan ja muihin toimijoihin. Suomeen suuntautuvien ulkomaisten investointien edistämistä ei kuitenkaan käsitellä tässä strategiassa. 4
Ulkoasiainhallinnon VKE-toiminnan rakenne Ulkoasiainhallinnon VKE-toiminta jäsennetään kolmen "pilarin" kautta: 1. Pilari I: suomalaisyritysten ulkomaiseen liiketoimintaympäristöön vaikuttaminen ja ripeä puuttuminen niiden kohtaamiin ongelmiin; 2. Pilari II: promootiotoiminta; 3. Pilari III: tietopalvelut, yritysten ulkomaista liiketoimintaa tukevan tiedon tuottaminen. Toinen pilari kattaa ulkoasiainhallinnon perinteisimmän VKE-roolin, ensimmäistä ja kolmatta ei sen sijaan ole tähän asti mielletty VKE-toiminnaksi. Tämän strategian keskeisenä ajatuksena on, että VKE-toiminta kattaa kaikki kolme pilaria. Kaikkien pilarien alueella on osittain kyse ulkoasiainhallinnon jo tällä hetkellä harjoittamasta toiminnasta. Esimerkiksi merkittävä osa kauppapolitiikkaamme on juuri ulkomaiseen toimintaympäristöön vaikuttamista. Liittämällä nämä pilarit osaksi VKE-toiminnan käsitettä niitä voidaan kehittää nykyistä järjestelmällisemmin, ja samalla vahvistaa ulkoasiainhallinnon kapasiteettia VKE-toimijana. Näin määritelty VKE-toiminta ottaa huomioon myös sen, että kyse ei ole vain yritysten auttamisesta, vaan yhteiskuntaan laajemmin ulottuvasta toiminnasta. Pilari 1: Vaikuttaminen ulkoiseen toimintaympäristöön Ulkoisen liiketoimintaympäristön muokkaamiseen tähtäävän toiminnan tulee olla yksi keskeinen VKE-työn osa-alue. Tällä toiminnalla tarkoitetaan ensisijaisesti 1) kohdemaiden sisäisen sääntely-ympäristön kehityksen analysointia ja siihen vaikuttamis- 5
ta tavalla, joka helpottaa ja edistää suomalaisyritysten kaupankäyntiä, etabloitumista ja tuotantoa; 2) vaikuttamista kohdemaiden rajasuojaan tavalla, joka edistää näitä asioita. VKE-käsitteen laajentamisella pyritään entistä systemaattisempaan ja laajaalaisempaan "suomalaisen intressin" ajamiseen, jossa huomioidaan viime vuosina kansainvälisessä toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset (esim. valtioiden sisäisten sääntelykysymysten suhteellisen merkityksen kasvu syrjintä- ja kilpailukykytekijänä) sekä suomalaisyritysten lisääntynyt kansainvälistyminen. Osittain kyse on olemassa olevasta toiminnasta, etenkin markkinoillepääsykysymyksissä. Yritysten markkinoillepääsyn edistäminen tulisikin jatkossa mieltää keskeiseksi osaksi VKE-toimintaa. Tämän ohella kyseessä on kauaskantoisempi lähestymistavan muutos: ulkoasiainhallinnon työssä pyritään aikaisempaa yksityiskohtaisemmalla ja syvällisemmällä tavalla havaitsemaan ja analysoimaan kohdemaiden sisäisen sääntely-ympäristön muutoksia ja ennakoimaan niitä ja niissä piileviä mahdollisuuksia ja uhkia. Ulkoiseen liiketoimintaympäristöön voidaan vaikuttaa monin eri tavoin. Keinovalikoima sisältää esimerkiksi EU:n yhteisen kauppapolitiikan tarjoamat vaikuttamismahdollisuudet, alueellisen ja kahdenvälisen yhteistyön sekä Suomen suorat kontaktit kohdemaan viranomaisiin. Tavoitteena on suomalaisyrityksiä haittaavien määräysten ja käytäntöjen poistaminen, olivat ne ao. maan kansainvälisten sitoumusten vastaisia tai ei. Tässä tarkoituksessa tulee asettaa toimintaympäristön muokkaamista koskevat politiikkatavoitteet ja huomioida yrityssektorin konkreettiset tarpeet nykyistä järjestelmällisemmin. Tämä koskee erityisesti maita, joissa suomalaisyrityksillä on suurimmat taloudelliset intressit. EU on keskeinen väline vaikuttaa toimintaympäristöön: si- 6
sämarkkinoilla puitteet luo yhteinen lainsäädäntö, kolmansissa maissa kansainvälinen normisto. EU:n neuvotteluvoima kauppapolitiikassa on merkittävä voimavara. Edustustojemme ja komission paikallisten edustustojen yhteistyö on kolmansissa maissa tärkeää myös VKE-toiminnassa. Toimintaympäristön analysointi ja yritysten ongelmien ratkaiseminen tuottaa myös arvokasta tietoa kauppaneuvotteluja koskevaan tavoitteenasetantaan, vaikka varsinaiset sopimusneuvottelut eivät VKE-käsitteen piiriin kuulukaan. Toimenpiteet: Kehitetään edustustojen tuella ja yhteistyössä muiden toimijoiden (erityisesti Elinkeinoelämän keskusliitto, Finpro) kanssa ministeriön maa- ja sektorikohtaista asiantuntemusta siten, että se kohdentuu entistä paremmin suomalaisten yritysten kannalta relevanttien liiketoimintaympäristöä koskevien kysymysten seurantaan. Tämän tavoitteen toteuttamisessa on KPO:n ja alueosastojen yhteistyönä tapahtuva maakohtainen suunnittelu (kauppapoliittiset maaohjelmat) keskeinen väline. Pyrkimyksenä on, että ministeriö voisi nykyistä paremmin tukea edustustojen käytännön työtä erilaisten kauppaongelmien ratkaisussa; kehitetään edelleen KPO:n kaupan esteiden kontaktipisteen (KPO-07) toimintaa siten, että se palvelee mahdollisimman hyvin yrityssektorin tarpeita ja toimii yhteistyössä alueosastojen ja edustustojen kanssa kaupan esteiden poistamiseksi. Tärkeää on vakiinnuttaa henkilömuutoksista riippumaton neuvontapiste (puhelinnumero, sähköpostiosoite) yrityksille, jotka kohtaavat markkinoillepääsyyn liittyviä ongelmia ulkomailla. Tavoitteena on madaltaa etenkin pk-yritysten kynnystä kääntyä UH:n puoleen näissä asioissa. 7
Pilari 2: Promootiotoiminta Ulkoasiainhallinnolla on käytössään poikkeuksellisen laajat kansainväliset yhteistyösuhteet ja vaikutuskanavat. Tämä resurssi on valjastettava palvelemaan VKEtoimintaa aiempaa tehokkaammin ja sitoutuneemmin. Promootiotoiminnassa on tärkeää olemassa olevien käytäntöjen ja palvelujen selkeä määrittely ja tunnetuksi tekeminen. Edustustot voivat jo tällä hetkellä tarjota lukuisia tämän tyyppisiä palveluja (mm. yhteyksien luominen asemamaan viranomaisiin ja yrityskenttään, promootiotilaisuudet). Näitä ei kuitenkaan yrityssektorilla hyödynnetä siinä määrin kuin olisi mahdollista. Erityisesti pk-yrityksillä on vaikeuksia nähdä toimintakentän kaikkia mahdollisuuksia. Kokemukset vienninedistämismatkojen valmisteluista ja toteutuksesta ovat osoittaneet, että on tarve nykyistä tehokkaampaan koordinointiin ja valmisteluvastuun määrittelyyn eri toimijoiden (ml. yrityssektorin osallistumista valmistelevat tahot) välillä, jotta matkojen kohteet, tavoitteet ja toteutus palvelisivat parhaalla mahdollisella tavalla sekä valtiovallan että yrityssektorin intressiä. Promootiopilarin kehittämisessä tulee myös panostaa ministeriön ja edustustojen nykyistä kiinteämpään ja järjestelmällisempään vuorovaikutukseen. Suomen taloudellista tilannetta ja talous- ja elinkeinopolitiikkaa koskevan tiedon lisäksi ministeriön on voitava tarjota edustustoille tarkkaa ja ajantasaista tietoa Suomen VKE-toiminnan prioriteeteista sekä yksittäisistä VKE-hankkeista. VKE-toiminnan "parhaita käytäntöjä" tulee kartoittaa edustustojen kanssa nykyistä systemaattisemmin, ja tietoa näistä on jaettava ministeriön sisällä kaikkien hyödynnettäväksi. Myös hankkeiden taloudellista tukemista koskevat periaatteet on selvennettävä edustustoille. Suomalaisyritysten pääsy hyödyntämään tavaran- ja palvelujen toimittajana kansainvälisten järjestöjen ja kehitysrahoituslaitosten toteuttamien hankkeiden tarjoamia lii- 8
ketoimintamahdollisuuksia on aina ollut hankalaa varsinkin pk-yrityksille. Näiden ponnistelujen edistäminen yhdessä Finpron hankeneuvonnan kanssa on niin ikään syytä nähdä VKE-toimintana. Vaikka TTT-määrärahan ja korkotukiluottojen päätavoitteet ovat kehityspoliittisia, liittyy niiden käyttöön ja kehittämiseen myös intressi edistää suomalaista yritystoimintaa. VKE-näkökulma on syytä huomioida myös tässä toiminnassa. Osa UM:n ja edustustojen konsulipalvelutoiminnasta palvelee välittömästi tai välillisesti VKE-toimintaa. On syytä tutkia, miten niitä voitaisiin kehittää ja kenties laajentaa suomaisyritysten toiminnan helpottamiseksi. Toimenpiteet: Määritellään kauppapoliittisen osaston, alueosastojen ja edustustojen yhteistyönä kunkin markkina-alueen promootiotoiminnan kannalta keskeiset kohteet (viranomaiset ja yksityiset tahot) ja suomalaista intressiä edustavat VKEtoimijat, ja hyödynnetään tietoa VKE-toiminnan suunnittelussa; tehostetaan edustustojen verkottumista suomalaiseen yrityskenttään, muihin VKE-toimijoihin, järjestöihin ja akateemisen maailmaan. Kannustetaan edustustojen päällikköjä omaksumaan aktiivinen ja kokoava rooli asemamaassa toimivien, VKE-työtä tekevien tahojen välillä (Finpro, Tekes, kauppakamarit, kunniakonsulaatit, liikemieskerhot, Suomi-instituutit jne.). Edellytetään UH:n virkamiesten hankkivan tiedot kotimaan muista VKE-toimijoista ja kehittävän suhteita niihin ennen ulkomaanedustukseen siirtymistä ja ulkomaanpalvelun aikana; 9
selvitetään, miten kunniakonsuleita voitaisiin nykyistä tehokkaammin hyödyntää VKE-toiminnassa, esimerkiksi yritysten välisten kontaktien ja verkostoitumisen edistäjinä, etenkin niissä maissa, joissa edustusto ei sijaintinsa tai resurssiensa vuoksi pysty tarjoamaan yritysten liiketoimintaa tukevia palveluita maan kaikissa osissa; kehitetään järjestelyt, joiden avulla tieto VKE-hankkeista ja onnistuneista projekteista (esim. VKE-matkat) välittyy ulkoasiainhallinnon sisällä aikaisempaa tehokkaammin. Kootaan edustustojen tarjoamien VKE-palvelujen parhaat käytännöt yhteen apuneuvoksi ja vertailukohdaksi muille. Tämä "palveluhakemisto" tai "ideapankki" voitaisiin esitellä osana säännönmukaista VKE-katsausta edustustojen päälliköiden kokouksessa ja muiden virkamiesten neuvottelupäivillä; sisällytetään VKE-näkökulma (ml. mahdollinen yritysvaltuuskunta) osaksi ministeri- ja ylemmän virkamiestason vierailuja aina kun se on tarpeen ja tarkoituksenmukaista. Vienninedistämismatkojen valmistelusta kokonaisvastuussa olevat alueosastot ja kauppapoliittinen osasto (käytännössä useimmiten osaston VKE-vastaava) toimivat kiinteässä yhteistyössä varmistaen koordinaation suhteessa muihin VKE-toimijoihin; tehostetaan ponnisteluja edistää suomaisyritysten pääsyä kansainvälisten järjestöjen ja kehitysrahoituslaitosten hankkeisiin tavaran- ja palvelusten toimittajina. Tässä tarkoituksessa selvitetään yhdessä Finpron hankeneuvonnan kanssa, miten erityisesti multilateraalisia tehtäviä hoitavat edustustot voivat parhaiten tukea hankeneuvonnan toimintaa mm. tulevia tarjouskilpailuja koskevan tiedon välittämisessä, sekä myötävaikuttaa yritysten kohtaamien ongelmien ratkaisemiseen; 10
huomioidaan VKE-näkökohdat kehitettäessä kehityspoliittisten instrumenttien, kuten TTT-määrärahan, korkotukiluottojen ja yrityskumppanuusohjelmien käyttöä; tutkitaan ministeriön ja edustustojen konsulipalvelujen tarjonta tavoitteena niiden kehittäminen suomalaisyritysten ulkomaantoimintaa paremmin palvelevaksi. Pilari 3: Tietopalvelut Ulkoasiainhallinnon kapasiteettia kaupallis-taloudellisen tiedon tuottajana ja levittäjänä on syytä tehostaa erityisesti kolmesta syystä: ulkoasiainhallinnossa arastellaan tarpeettomasti asiantuntijaroolin ottamista julkisuudessa; vaikka edustustot usein tarjoavat yrityksille hyödyllistä tietoa, on niissä tuotettava kirjallinen materiaali valtaosaltaan perinteistä talous- ja kauppapoliittista raportointia, joka on ensisijaisesti suunnattu tukemaan ministeriön sisäisiä prosesseja; UM on viime aikoina ryhtynyt kehittämään ja tuotteistamaan myös talon ulkopuolelle suunnattua informaatiota, mutta ei vielä tarpeeksi. Kauppapolitiikkalehden uudistukset (ml. kauppapolitiikka.fi-palvelu) ja Kauppapoliittinen katsaus ovat askelia oikeaan suuntaan, mutta niitä täytyy parantaa. 11
VKE-strategian kolmannessa pilarissa hyödynnetään maksimaalisesti ulkoasiainhallinnon potentiaali tarjota tietopalveluja, jotka toimivat aidosti hyödyllisenä taustatukena suomalaisyritysten kansainvälistymisessä ja ulkomaisessa liiketoiminnassa. Tehostettu tiedotustoiminta nostaa osaltaan ulkoasiainhallinnon merkitystä tunnettuutta kansainvälisen talouden ja kaupan asiantuntijaorganisaationa. Toimenpiteet: Kehitetään kauppapoliittista katsausta ja kauppapolitiikka.fi-sivustoa tavoitteena luoda elinkeinoelämän kannalta relevantti tuote, esimerkiksi jatkuvasti päivitettävä sähköinen maatietokanta, joka Finpron maakansioista poiketen ja päällekkäisyyksiä välttäen sisältäisi erityisesti poliittista ja lainsäädännöllistä kehitystä ennakoivaa, maariskien, ml. turvallisuusriskit, arviointia tukevaa tietoa. Edustustojen asiantuntemus hyödynnetään täysimittaisesti ja Finpron kanssa selvitetään mahdollisuudet yhteistyön tehostamiseen, mukaan lukien mahdollisuus yhteisten maatiedostojen kehittämiseen. Edustustojen raportoinnin jakelua Finpron käyttöön tehostetaan; tutkitaan mahdollisuudet kehittää yrityssektorille suunnattu, räätälöity (esim. toimialakohtainen) tietotuote. Tuote voisi tietyissä tapauksissa sisältää myös luottamuksellista tietoa. Kuten edellisessä tapauksessa, kyseessä olisi suurelta osin ulkoasiainhallinnossa jo tällä hetkellä tuotetun tiedon muokkaaminen yritysasiakkaille sopivaan muotoon, ilman päällekkäisyyttä muiden tietolähteiden kanssa; tutkitaan mahdollisuudet käynnistää kauppapolitiikan erityiskysymyksiä (aiheet, maat tai alueet) koskeva säännöllisten workshop-tyyppisten tilaisuuksien sarja. Workshopit olisivat osanottajajoukoltaan rajoitettuja, yrityselämän ja julkisen sektorin asiantuntijoita yhteen kokoavia tilaisuuksia, jotka keskittyisi- 12
vät tiettyyn ajankohtaiseen ja konkreettiseen kauppapolitiikan ongelmaan. Niiden järjestämisessä voitaisiin tehdä yhteistyötä ulkopuolisten tahojen kanssa. Oleellista on saada hyödynnettyä ulkoasiainhallinnon asiantuntemus; tiedotetaan edustustoille säännönmukaisesti osana normaalia suunnittelu- ja budjetointisykliä tulevan vuoden VKE-painopisteistä, ajankohtaisista kampanjoista, hankkeista, vierailuista ja Suomen kauppapoliittisista tavoitteista. Julkinen osuus aineistosta voisi palvella myös yleisenä, ulkoasiainhallinnon VKE-toimintaa ulospäin selostavana tuotteena; hyödynnetään täysimittaisesti muiden VKE-toimijoiden tietotuotteita kuten maaraportteja UH:n VKE-työssä ja tiedotetaan erityisesti edustustojen henkilöstölle niiden palveluista, esimerkiksi Finpron asiakaspalvelusta (call center); kehitetään VKO:n kanssa menettelytavat, joiden avulla mediaa voidaan nykyistä tehokkaammin hyödyntää VKE-toimintaa koskevan viestinnän välineenä. Verkkoviestinnän linkittämistä VKE-toimijoiden kesken kehitetään. Kaikkia pilareita koskevat toimenpiteet VKE-koulutus: Luodaan VKE-koulutusohjelma, joka kattaa sekä ulkoasiainhallinnon uusille työntekijöille suunnatun yhteisen, VKE-toiminnan perusvalmiudet antavan ja siihen kannustavan koulutuksen (Kavaku, Toivi), virkamieskunnalle suunnatun säännönmukaisen yleiskoulutuksen että tapaus/teemakohtaiset koulutustilaisuudet (suurlähettiläskokous, lehdistöpäivät, KENE, aluekokoukset jne.). Huolehditaan siitä, että riittävän kattava ja ajantasainen VKE-toimintaa koskeva 13
aineisto on saatavilla ministeriön intranetissä (Otto) omaehtoista perehtymistä varten. VKE-palvelujen markkinointi: Laaditaan ja toimeenpannaan VKE-palvelujen markkinointia koskeva kokonaissuunnitelma, joka kattaa ministeriön paperi- ja verkkojulkaisut, markkinointiyhteistyön muiden VKE-toimijoiden kanssa (mm. YritysSuomi-palvelu), esitteet ja muun tiedotusmateriaalin, ministeriön aluetoimipisteiden hyödyntämisen, esittelykierrokset TE-keskuksissa, kauppakamareissa, järjestöissä ja yrityksissä jne. tarkoituksena tavoittaa erityisesti ns. yritysrajapinnassa toimivat tahot. VKE-toiminnan evaluointi: Evaluointia koskevan pilottiprojektin (VKE-rekisteri) kokemusten pohjalta kehitetään ulkoasiainhallinnon VKE-toiminnan evaluointia yhteistyössä alueosastojen ja edustustojen kanssa. Tavoitteena on integroida VKE-toiminta oleelliseksi osaksi edustustojen vuosisuunnittelua. 14