Eduskunnan puhemiehelle



Samankaltaiset tiedostot
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Till riksdagens talman

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio:

KIRJALLINEN KYSYMYS 184/2004 vp Vanhustenhuollon henkilöstövajeen paikkaaminen Eduskunnan puhemiehelle Vanhustenhuollossa on Stakesin tutkimusten mukaan 4 500 työntekijän vaje. Henkilöstövaje aiheuttaa paljon erilaisia ongelmia, muun muassa sen, etteivät vanhukset saa tarvitsemiaan palveluita. Ongelmiin ei puututa, mikä näkyy siinä, että työkyvyn alentumiseen, työpaikkakiusaamiseen, ristiriitoihin ja töiden laiminlyönteihin ei kiinnitetä huomiota. Henkilöstövaje aiheuttaa ongelmia sekä hoidettaville vanhuksille että vanhustenhuollon työntekijöille. Eniten paineita työntekijöille aiheuttavat taloudelliset vaatimukset. Työvoimaa on liian vähän, eivätkä työpaikkojen resurssit ole riittäviä. Yksittäiseen työntekijään kohdistuvat vaatimukset ja paineet kasvavat, kun vanhustenhuollossa ei ole varaa palkata tarpeeksi työvoimaa. Vanhustenhuollon entisestään vaikeaa tilannetta pahentaa voimavarojen tehoton käyttö. Asiantuntijoiden mukaan henkilöstön osaamista ei käytetä tehokkaasti hyväksi. Työtä on tehty tehottomasti ja epätaloudellisesti, kun rutiinit ja työpaikalle tyypilliset tavat ovat alentaneet työn tuottavuutta. Samoin johtajuuden ongelmat ovat alentaneet työn tehokkuutta. Tehottomuudesta kärsivät lopulta eniten vanhustenhuollon potilaat. Suomessa on tällä hetkellä 773 000 yli 65- vuotiasta. Seuraavien 30 vuoden aikana ikäihmisten osuus väestöstä kaksinkertaistuu. Vanhustenhuollon palvelujen kysyntä kasvaa voimakkaasti väestön ikääntymisen myötä samaan aikaan, kun alan työpaikat eivät houkuttele nuoria hoitoalalle. Opiskelijat näkevät työssäoppimisjaksoillaan, kuinka rankkaa työ on ja kuinka vähän siitä maksetaan. Alan tappotahti ei kiinnosta nuoria. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä vanhustenhuollossa esiintyvälle suurelle henkilöstövajeelle ja miten hallitus aikoo lisätä nuorten kiinnostusta hoitoalaa kohtaan? Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 2004 Matti Kangas /vas Versio 2.0

Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Matti Kankaan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 184/2004 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä vanhustenhuollossa esiintyvälle suurelle henkilöstövajeelle ja miten hallitus aikoo lisätä nuorten kiinnostusta hoitoalaa kohtaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Vanhuspalvelujen keskeisimpiä kehittämiskohteita on avo- ja laitoshoidon henkilöstövajeen korjaaminen. Vakinaisen henkilöstön lisääminen on tärkeää vanhuspalvelujen saatavuuden, hyvän laadun ja henkilöstön jaksamisen turvaamiseksi. Kysymyksen perusteluissa mainittuun 4 500 työntekijän vajeeseen on päädytty ottamalla vanhusten laitoshuollon ja kotipalvelun henkilöstömitoituksen kiintopisteeksi vuoden 2000 koko maan keskiarvon saavuttaminen kaikissa kunnissa. Valtion näkökulmasta kuntien edellytykset viime vuosikymmenellä syntyneen vanhustenhuollon henkilöstövajeen korjaamiseen ovat parantuneet olennaisesti. Vuonna 2004 kunnille maksettava sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuus nousi edellisen vuoden 28,06 prosentista 31,82 prosenttiin. Valtionosuusprosentin korotus lisäsi kunnille maksettavaa valtionosuutta 416,5 miljoonalla eurolla. Vuosina 2005 2008 valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistus tuo kunnille lisää sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia yhteensä noin 290 miljoonaa euroa. Kansalliseen terveydenhuollon hankkeeseen ja sosiaalialan kehittämishankkeen toteuttamiseen on varattu vuosille 2005 2007 runsaat 300 miljoonaa euroa. Henkilöstön saannin, osaamisen ja työolojen kehittäminen sekä ikäihmisten palvelujen parantaminen ovat keskeisiä vuosina 2004 2007 toteutettavan sosiaalialan kehittämishankkeen toimenpiteitä. Näiden voimavarojen lisäksi kunnille on osoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuutta vanhustenhuollon kehittämiseen ja vanhustenhuollossa olevien puutteiden korjaamiseen. Vuonna 2002 kunnat saivat yhteensä 32,8 miljoonaa euroa ja vuonna 2004 vielä 14,0 miljoonaa euroa. Näillä rahoilla kuntien tulisi lisätä vanhustenhuollon henkilöstöä. Tämän ohella vuonna 2004 kotipalvelujen lisäämiseksi palvelusetelin avulla lisättiin valtionosuuksia 10 miljoonalla eurolla. Palvelusetelin käyttöönotolla kunnat voivat parantaa palvelujen saatavuutta ja samalla vähentää oman henkilöstönsä työpaineita. Vanhustenhuoltoon tarkoitettujen lisävoimavarojen vaikutus voidaan käytännössä nähdä parin vuoden viiveellä. Stakes tulee selvittämään vuonna 2001 annetun ikäihmisten hoitoa ja palvelua koskevan laatuosituksen vaikutuksia ja sen osana vanhustenhuollon työntekijöiden määrän kehitystä ja vanhustenhuollon kehittämiseen tarkoitettujen valtionosuuksien lisäysten kohdentamista kunnissa. Seurannan tuloksia saadaan vuoden 2005 aikana. Riittävän henkilöstön ja kohtuullisen palkkauksen lisäksi vanhustyön vetovoimaa voidaan edistää työoloja parantamalla, vanhustyön sisällön ja työtapojen uudenaikaistamisella sekä perus- ja täydennyskoulutusta kehittämällä. Hy- 2

Ministerin vastaus KK 184/2004 vp Matti Kangas /vas vien työolosuhteiden ja kokoaikaisten pysyvien työsuhteiden syntyminen ja täydennyskoulutusmahdollisuudet ovat osa hallituksen ohjelmaa. Vuoteen 2007 jatkuvan valtakunnallisen Vetoohjelman keskeisenä tavoitteena on edistää työssä jaksamista sekä kannustaa ikääntyneitä pysymään työelämässä pidempään. Veto-ohjelman sanoma työntekijöiden turvallisuudesta, terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimisesta on tärkeä omaksua myös sosiaali- ja terveysalalla. Nuorten hakeutumiseen hoitoalalle ja vanhustyöhön vaikuttaa merkittävästi se, miten ammatinvalinnanohjauksessa ja muissa yhteyksissä kyetään kehittämään alan imagoa. Olisi tärkeää, että vanhustyötä kyettäisiin tuomaan esiin monipuolisena ja etenemismahdollisuuksia tarjoavana ammattina. Koska kunnat ovat jatkossakin alan suurin työnantaja, myös kunta-alan imago työnantajana tulee olemaan tärkeä nuoren ammatinvalintaan vaikuttava asia. Esimerkki konkreettisesta keinosta saada nuoret kiinnostumaan vanhustyöstä ammattina on peruskoulun viimeisillä luokilla järjestettävä mahdollisuus osana työelämään tutustumisjaksoa työskennellä ikäihmisten parissa. Pohjois- Karjalassa on tehty tässä asiassa suunnitelmallista työtä ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Suomessa on myös paljon keski-ikäisiä ammatinvaihdosta kiinnostuneita ihmisiä, työttömiä ja maahanmuuttajia, jotka ovat kiinnostuneita työskentelemän hoitoalalla. Heidän riittävän monipuolisista rekrytointi-, koulutus- ja pätevöitymiskanavistaan on huolehdittava. Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 2004 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 3

Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 184/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Matti Kangas /vänst: Vad har regeringen för avsikt att göra åt det stora personalunderskottet inom äldreomsorgen och på vilket sätt tänker regeringen öka de ungas intresse för vård- och omsorgssektorn? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: En av de viktigaste utvecklingsinsatserna som måste göras inom servicen till äldre är att rätta till personalunderskottet inom öppenvården och slutenvården. Det är viktigt med ett personaltillskott för att tillgången till och en god standard på servicen till de äldre skall kunna säkerställas, men också för att personalen inte skall bli utbränd. I spörsmålet sägs det att det råder ett underskott på 4 500 anställda. Den siffran är en rekommendation för personaldimensioneringen inom institutionsvården och hemvården för äldre som bygger på ett genomsnittligt mål som anfördes som fixpunkt för alla kommuner 2000. Sett i ett statligt perspektiv har kommunerna fått betydligt bättre förutsättningar att göra något åt det personalunderskott som uppkom inom äldrevården på 1990-talet. År 2004 stiger statsandelen till kommunerna för social- och hälsovårdens driftkostnader från 28,06 procent 2003 till 31,82 procent. Den höjda procentsatsen för statsandelen har gett kommunerna 416,5 miljoner euro mer i statsandelar. En översyn av kostnadsfördelningen mellan stat och kommun 2005 2008 ger kommunerna ytterligare omkring 290 miljoner euro i statsandelar till social- och hälsovården. För 2005 2007 har det dessutom avsatts drygt 300 miljoner euro för genomförande av det nationella hälsovårdsprojektet och utvecklingsprojektet inom det sociala området. Tillgången till personal, personalens kompetens och bättre arbetsförhållanden för personalen samt utvecklandet av servicen till de äldre är viktiga insatsområden inom utvecklingsprojektet inom det sociala området 2004 2007. Utöver dessa resurser har kommunerna fått statsandelar för social- och hälsovårdens driftskostnader som är avsedda för insatser för att utveckla och avhjälpa brister i äldrevården. År 2002 fick kommunerna sammanlagt 32,8 miljoner euro och 2004 ytterligare 14,0 miljoner euro. Anslagen var avsedda för ett personaltillskott inom äldrevården. Därutöver fick kommunerna 10 miljoner euro 2004 för att utöka tillgången till hemtjänst med hjälp av en servicesedel. Med hjälp av servicesedeln kan kommunerna förbättra tillgången till service och samtidigt minska pressen på sin egen personal. Effekten av de ökade resurserna till äldrevården syns först ett par år efter insatsen. Stakes kommer att utreda vilka effekter kvalitetsrekommendationen om vård och tjänster för äldre från 2001 har haft och samtidigt titta på hur antalet anställda inom äldreomsorgen har utvecklats och hur statsandelarna till utveckling av äldreomsorgen har fördelats i kommunerna. Resultaten av uppföljningen blir klara 2005. Tillräckligt stor personal och adekvat lön är två sätt att göra arbete bland äldre attraktivare, men det behövs också åtgärder för att främja arbetsförhållandena, modernisera själva arbetet och arbetsmetoderna och utveckla grund- och 4

Ministerns svar KK 184/2004 vp Matti Kangas /vas fortbildningen inom området. I regeringsprogrammet nämns åtgärder för att skapa goda arbetsförhållanden och permanenta arbetstillfällen och satsningar på bättre möjligheter att få fortbildning. Det rikstäckande programmet Veto pågår fram till 2007 och avser föst och främst att främja personalens möjligheter att orka i arbetslivet och att motivera äldre arbetstagare att stanna kvar längre i arbetslivet. Det är viktigt att också social- och hälsovårdssektorn tar till sig budskapet om säkerhet och hälsa på arbetsplatsen och personalens välbefinnande i programmet Veto. I hur hög grad de unga är benägna att söka sig till vårdsektorn och äldrevården beror på om man kan höja äldreomsorgens profil inom yrkesvägledningen och i andra sammanhang. Det vore angeläget att äldrevården lyfts fram som ett mångsidigt yrke med goda avancemangsmöjligheter. Också i framtiden är kommunerna den största arbetsgivaren inom äldrevårdssektorn. Därför kommer bilden av den kommunala sektorn som arbetsgivare att spela en stor roll för de ungas yrkesval. Ett konkret exempel på hur man kan få de unga att fatta intresse för yrken inom äldrevården är att skoleleverna i de sista klasserna i grundskolan får arbeta med äldre inom ramen för arbetslivsorienteringen. Norra Karelen har haft ett systematiskt grepp på den punkten och resultaten har varit uppmuntrande. I Finland finns det många medelålders människor som vill byta yrke samt arbetslösa och invandrare som är intresserade av att arbeta inom vård och omsorg. Vi måste se till att det finns relevanta kanaler för att rekrytera och utbilda dessa grupper och ge dem behörighet för arbetet. Helsingfors den 30 mars 2004 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 5