Ehdotus Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelmaksi vuoteen 2021 KARL-ERIK STORBERG (TOIM.) ANSSI TEPPO MERJA MÄENSIVU LUONNOS: 18.12.2014
RAPORTTEJA XX 201X RAPORTIN OTSIKKO MAHDOLLINEN ALAOTSIKKO Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Taitto: Kansikuva: Kartat: Anna Bonde Painopaikka: ISBN 978-952-257-xxx-x (painettu) ISBN 978-952-257-xxx-x (PDF) ISSN 2242-2846 ISSN 2242-2846 (painettu) ISSN 2242-2854 (verkkojulkaisu) URN:ISBN:978-952-257-xxx-x www.ely-keskus.fi/julkaisut www.doria.fi/ely-keskus 2
Sisältö 1 JOHDANTO... 7 1.1 Toimenpideohjelman tarkoitus ja laatiminen... 7 1.2 Vesienhoidon suunnittelun vaikuttavuus... 8 1.3 Vesienhoitoon liittyvä lainsäädäntö, ohjelmat ja suunnitelmat... 9 1.3.1 Vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö ja sen keskeiset muutokset... 9 1.3.2 Vesienhoidon toteuttamisen kansalliset strategiat ja ohjelmat... 10 1.3.3 Ähtävänjoen, Purmonjoen, Kruunupyynjoen ja Kovjoen neuvottelukunta ja paikalliset vesiensuojelusuositukset... 12 1.3.4 Muut suunnitelmat ja uudet hankkeet... 13 1.4 Merenhoidon suunnittelun huomioon ottaminen... 14 1.5 Tulvariskien hallinnan suunnittelun huomioon ottaminen... 14 1.5.1 Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen tulvien vähentämiseen liittyvät suunnitelmat... 16 2 TARKASTELTAVAT VEDET... 17 2.1 Valuma-alueiden yleiskuvaus... 17 2.2 Joet ja järvet... 17 2.2.1 Joet... 17 2.2.2 Järvet... 21 2.3 Pohjavedet... 21 2.4 Vesienhoidon keskeiset kysymykset Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen alueella... 22 3 ILMASTONMUUTOS JA MUUT TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET... 25 3.1 Ilmastonmuutoksen ja hydrologisten ääriolosuhteiden vaikutus... 25 3.2 Maatalouden muutos... 27 3.3 Metsätalouden muutos... 27 3.4 Asutuksen muutos... 27 3.5 Muut muutokset... 28 4 VESIEN KUORMITUS JA MUU MUUTTAVA TOIMINTA... 29 4.1 Ravinne- ja kiintoainekuormitus... 29 4.1.1 Pistekuormitus... 32 4.1.2 Hajakuormitus... 36 4.2 Sisäinen kuormitus... 37 4.3 Maaperästä tuleva happamuus... 38 4.4 Haitalliset aineet ja metallit... 42 4.5 Vedenotto... 44 4.6 Vesistöjen säännöstely ja rakentaminen... 45 5 ERITYISET ALUEET... 47 5.1 Vedenhankinta... 47 5.2 Suojelualueet... 47 5.3 Uimarannat... 48 6 KEINOTEKOISET JA VOIMAKKAASTI MUUTETUT VEDET... 49 6.1 Nimeämisen perusteet... 49 6.2 Nimeäminen tarkastelualueittain... 49 3
7 PINTAVESIEN TILANARVIOINTI... 53 7.1 Periaatteet: Tyypittely ja luokittelu... 53 7.1.1 Ekologinen tila... 53 7.1.2 Kemiallinen tila... 54 7.1.3 Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesimuodostumien tila... 54 7.1.4 Luokituksen taso... 55 7.2 Joet... 57 7.3. Järvet, tekojärvet, ja keinotekoiset järvet... 60 7.4 Pienvedet... 66 7.5 Muutokset vesien tilassa... 67 7.6 Pintavesien seuranta... 69 8 VESIEN TILAN PARANTAMISTARPEET... 71 8.1 VESIEN TILAN PARANTAMISKOHTEET... 71 8.2 YLEISET TILATAVOITTEET JA KUORMITUKSEN VÄHENTÄMINEN... 71 8.2.1 Jokien tilatavoitteet... 72 8.2.2 Järvien tilatavoitteet... 73 8.3 Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesistöjen tilatavoitteet... 75 8.3.1 Periaatteet... 75 8.3.2 Tilatavoitteet tarkastelualueittain... 76 8.4 Toimenpiteiden lisätarve eri sektoreilla... 77 8.5 Merkittävät hankkeet ja niiden vaikutus tavoitteisiin... 78 9 VESIENHOIDON TOIMENPITEET... 79 9.1 Toimenpidetyypit ja ohjauskeinot 2. suunnittelukaudella... 79 9.2 Toimenpiteiden suunnittelun periaatteet... 79 9.3 Sektorikohtaiset toimenpiteet ja ohjauskeinot... 81 9.3.1. Yhdyskunnat ja haja-asutus... 81 9.3.2 Maatalous... 86 9.3.3 Maaperän happamuus... 92 9.3.4 Turkiseläintuotanto... 96 9.3.5 Metsätalous... 97 9.3.6 Turvetuotanto... 102 9.3.7 Vesirakentaminen, säännöstely ja kunnostus... 105 9.3.8 Teollisuus ja yritystoiminta... 110 9.3.9 Kalankasvatus... 111 9.3.10 Öljy- ja kemikaalivanhinkojen torjunta... 112 9.4 Yhteenveto toimenpiteistä sekä toimenpiteiden vaikutus vesien tilaan... 112 9.4.1 Kustannustehokkaimpien toimenpideyhdistelmien valintaprosessi... 112 9.4.2 Ehdotus pintavesien toimenpideyhdistelmäksi... 113 9.4.3 Suunnitteluvaihtoehtojen vertailu... 115 10 YMPÄRISTÖTAVOITTEIDEN SAAVUTTAMINEN JA POIKKEAMISTARVE... 116 11 SELOSTUS VUOROVAIKUTUKSESTA... 118 11.1 Kuuleminen... 118 11.2 Vesien- ja merenhoidon yhteistyöryhmä... 119 11.3 Ähtävänjoen-Purmonjoen-Kruunupyynjoen-Kovjoen neuvottelukunta ja sen alaiset ryhmät... 119 4
12 YHTEENVETO... 121 12.1 Yleistä... 121 12.2 Ympäristötavoitteiden saavuttaminen ja poikkeamistarve... 121 12.3 Tarvittavat toimenpiteet... 122 12.4 Toimenpiteiden vaikutukset vesien tilaan... 122 12.5 Toimenpiteiden ympäristövaikutukset... 122 Lähteet... 123 Liitteet... 125 5
6
1 JOHDANTO 1.1 Toimenpideohjelman tarkoitus ja laatiminen Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja toteutetaan vesien tilaa parantavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikutuksia. Vesienhoidossa otetaan huomioon myös merenhoidon, tulvariskien hallinnan sekä luonnonsuojelun tavoitteet. Vesienhoitoa suunnitellaan vesienhoitoalueittain, joita on Manner-Suomessa seitsemän. Vesienhoitoalue muodostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Luodon-Öjanjärven vesistöalue kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Vesienhoidon suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Ensimmäiset vuoteen 2015 ulottuvat toimenpideohjelmat laadittiin laajassa yhteistyössä 2008-2009. Lisätietoa vesienhoidosta ja vesienhoidon järjestämisestä vesienhoitoalueella on saatavilla osoitteessa www.ymparisto.fi/lantinenvesienhoitoalue. Tämä päivitetty Luodon Öjanjärven vesistöalueen toimenpideohjelma ulottuu vuoteen 2021 asti. Päivityksen yhteydessä on tehty väliarvio vesien tilasta ja vesien hyvän tilan saavuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä. Alkuperäinen tavoite, vähintään hyvä vesien tila, piti saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Joidenkin vesien kohdalla on ollut mahdotonta saavuttaa vaadittavia tavoitteita esimerkiksi luonnonolojen vuoksi tai taloudellisista syistä. Tällöin niiden tavoittamiseen voidaan antaa lisäaikaa aina vuoteen 2027 asti. Tämä toimenpideohjelma sisältää yhteisen näkemyksen vesistöalueen vesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista. Vesien tilan parantamiseksi ja säilyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet esitellään luvussa 9. Samanaikaisesti suunnittelun kanssa toteutetaan ensimmäisellä suunnittelukaudella vahvistettuja toimenpiteitä sekä seurataan toimenpiteiden toteutumista. Vuoteen 2015 ulottuvien toimenpideohjelmien toimeenpano on meneillään kaikilla toimintasektoreilla ja alueilla. Vesienhoidon toimenpiteiden toteutusta seurataan vuoden 2011 lopussa valmistuneen seurantajärjestelmän mukaisesti. Seurannan tavoitteena on vesienhoitosuunnitelmien toteutumisen lisäksi saada lisää tietoa toimenpiteiden toteutuksen etenemisestä ja kustannuksista. Näitä tietoja tarvitaan myös vesienhoitosuunnitelmien päivittämiseen. Vesienhoidon toteutuksen seurantajärjestelmä kaudelle 2010-2015. Luodon- Ojanjärven toimenpideohjelman alue sijaitsee Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (EP ELY-keskuksen) alueella ja kuuluu Kokemäenjoen- Saaristomeren- Selkämeren vesienhoitoalueeseen (ns. läntinen vesienhoitoalue). Läntisellä vesienhoitoalueella on keväällä 2013 päätetty, että toimenpideohjelmia laadittaessa vuosille 2016 2021 pyritään noudattamaan ensimmäsen vesienhoitokauden (2010 2015) aluejakoa. Toimenpideohjelman laatiminen on aloitettu vesien tilaongelmien edellisen arvion päivittämisellä (kuva 1). Tätä varten on päivitetty vesien tilaa ja siihen vaikuttavia toimia koskevia tietoja. Vesien ekologisen ja kemiallisen luokittelun avulla on asetettu vesistökohtaiset ja vesimuodostumakohtaiset tilatavoitteet. Tavoitteiden saavuttamiseksi on ongelmakohteissa tarkasteltu erilaisia toimenpidevaihtoehtoja ja laadittu tässä ohjelmassa esitetyt toimenpide-ehdotukset. Toimenpideyhdistelmien muodostamisprosessia on kuvailtu kaavamaisesti kuvassa 1. Prosessi esitetään yksityiskohtaisemmin luvussa 9. 7
Kuva 1.1. Toimenpideohjelman laatimiskaavio 2013-2015 1.2 Vesienhoidon suunnittelun vaikuttavuus Vesienhoidon toimenpideohjelmat ja vesienhoitosuunnitelmat edistävät vesiensuojelua monella tavalla. Vesienhoitosuunnitelmissa esitetyt ratkaisut vaikuttavat hankkeita ja toimenpiteitä koskevaan päätöksentekoon. Vielä tärkeämpää on, että suunnittelun kuluessa on tuotettu uutta tietoa ja että eri toimijat ovat vuorovaikutuksessa ja pyrkivät yhteisymmärrykseen vesiensuojelun edistämisen keinoista. Suunnittelun vaikuttavuus syntyy mm. seuraavin tavoin: Tietämys vesien tilasta ja tilaan vaikuttavista tekijöistä paranee Vesienhoidon suunnittelussa asetetaan alueelliset tavoitteet vesienhoidolle sekä määritellään toimet, joilla tavoitteet saavutetaan Tietämys toimien vaikuttavuudesta paranee Vesienhoidon suunnittelussa tunnistetaan, onko suunnittelualueella kohteita joissa luonnonolojen, teknisten tai taloudellisten syiden vuoksi on pidennettävä määräaikaa tilatavoitteiden saavuttamiseksi 8
Vesienhoidon suunnittelun tulokset otetaan lupavalmistelussa huomioon ja ne vaikuttavat lupapäätösten kautta käytännön toimien toteutukseen Vesienhoidon suunnittelu ohjaa vesiin liittyviä toimia sekä päätöksentekoa maankäytön suunnittelusta Vesienhoidon suunnittelua voidaan hyödyntää EU:n ja kansallisen rahoituksen ohjaamisessa (maatalouden ympäristötuki, aluekehitysrahoitus jne.). 1.3 Vesienhoitoon liittyvä lainsäädäntö, ohjelmat ja suunnitelmat 1.3.1 Vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö ja sen keskeiset muutokset Ensimmäisen vesienhoitosuunnitelmien valmistumisen jälkeen vesienhoitoa koskevaan lakiin (1299/2004) on lisätty säädökset merenhoidon suunnittelusta ja lain nimi laajeni laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Meren- ja vesienhoidon suunnitelmia koskee omat säädöksensä, mutta suunnittelu tulee sovittaa yhteen. Vesienhoidon toteutuksen kannalta olennaista ympäristö- ja vesilainsäädäntöä on uudistettu. Uudistettu vesilaki astui voimaan vuoden 2012 alusta. Lisäksi haja-asutuksen jätevesihuollon tehostamiseen liittyvät ympäristönsuojelulain muutos ja valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla tulivat voimaan vuonna 2011. Uusi ympäristönsuojelulaki on valmisteilla ja Valtioneuvosto hyväksyi esityksen uudeksi ympäristönsuojelulaiksi joulukuussa 2013. Ympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet nousevat aiempaa keskeisemmin esille vesienhoidossa. Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista ja asetusmuutos sisältää ympäristönlaatunormeja aineille tai aineryhmille, jotka vaikuttavat pintavesien kemiallisen tilan arviointiin. Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) edellyttää tulvariskien tavoitteiden ja vesienhoidon tavoitteiden yhteen sovittamista. Tulvariskien hallintasuunnitelmat tehdään yhtä aikaa vesienhoidon suunnitelmien päivityksen kanssa. 9
Vesienhoitoa koskeva keskeinen lainsäädäntö Vesienhoidon järjestäminen Laki vesien- ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) Asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) Asetus vesienhoitoalueista (1303/2004) Pilaantumisen ehkäiseminen ja vesirakentaminen Ympäristönsuojelulaki (527/2014) Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) Asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) Vesilaki (587/2011) ja lakia täydentävä asetus vesitalousasioista (1560/2011) Jätevesien käsittely Asetus yhdyskuntajätevesistä (888/2006) Asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011) Merenhoito Laki vesien- ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) Asetus merenhoidon järjestämisestä (980/2011) Merensuojelulaki (1415/1994) Tulvariskien hallinta Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) Luonnonsuojelu Luonnonsuojelulaki (1096/1996) Luonnonsuojeluasetus (160/1997) Ympäristövaikutusten arviointi Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 1.3.2 Vesienhoidon toteuttamisen kansalliset strategiat ja ohjelmat Vesienhoidon ensimmäisten suunnitelmien hyväksymisen jälkeen on toteutuksen tueksi tehty tai käynnistetty useita vesienhoitoon vaikuttavia ohjelmia ja strategioita. Vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoa tarkennettiin valtakunnallisessa toteutusohjelmassa ja alueellisissa toteutusohjelmissa. Lisäksi sektorikohtaisia strategioita ja ohjelmia ovat mm. kansallinen vesistökunnostusstrategia, kansallinen kalatiestrategia, pienvesien ennallistamisohjelma, vesitalousstrategia 2011 2020, soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansallinen strategia sekä alueelliset metsäohjelmat. Valtioneuvoston periaatepäätös "Vesienhoidon toteutusohjelma 2010 2015" luo valmiuksia kauden 2016 2021 vesienhoitosuunnitelmien valmistelulle. Toteutusohjelma tarkentaa vuonna 2009 vahvistettujen vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoa määrittelemällä valtakunnallisella tasolla edistettävät toimenpiteet, vastuutahot ja aikataulut vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Alueellisen toimeenpanon yhteydessä priorisoidaan tarkemmin toimenpiteiden ja ohjauskeinojen kehittämisen aikatauluja. 10
Kalatiestrategiassa ja kunnostusstrategiassa on kuvattu kattavasti keskeiset kunnostuksia ja vaelluskalakantojen elvyttämistä koskevat kysymykset. Kalatiehankkeissa keskeisintä on yhteistyön lisääminen ja rahoituspohjan laajentaminen, mutta myös tutkimusta ja seurantaa tarvitaan. Lisäksi on toteutettava muita, vaelluskalakantoja elvyttäviä ja suojelevia toimenpiteitä. Valtion rooli kunnostushankkeiden toteuttajana tulee pienenemään selvästi. Näin ollen kunnostusten rahoituspohjaa tulee laajentaa. Keskeistä on myös kehittää yhteistyömalleja mm. vesialueen omistajien, hyödynsaajien ja haitan aiheuttajien kesken. Kunnostustarpeessa olevien pintavesien arviointia tulee parantaa. Lisäksi tulee edelleen kehittää kunnostusmenetelmiä sekä toimintatapoja, joilla voidaan tapauskohtaisesti valita kustannustehokkaimmat menetelmät vesien ekologisen tilan parantamiseksi. Vesitalousstrategia ohjaa vesitaloustehtävien hoitoa eli vesistöjen ja pohjavesien käyttöön ja hoitoon sekä vesihuoltoon liittyviä tehtäviä ja niitä palvelevaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Käytännön työssä on sovitettava yhteen vesivarojen hyödyntämisen, alueiden käytön, vesiensuojelun, ympäristöterveyden ja sisäisen turvallisuuden tavoitteita. Vesitaloustehtävät sivuavat myös maatalouteen, metsätalouteen, maaseudun kehittämiseen ja kalatalouteen liittyviä tehtäviä. Päivitetyssä strategiassa varaudutaan toimintaympäristön muutoksiin, kuten ilmastonmuutokseen ja valtiontalouden haasteisiin. 11
Vesienhoidon kannalta keskeiset valtakunnalliset strategiat ja ohjelmat: Vesitalousstrategia 2011 2020 Kunnostusstrategia Kalatiestrategia Kansallinen lohistrategia Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta Metsien monimuotoisuutta turvaava toimintaohjelma METSO www.metsonpolku.fi Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma 2004 2015 VELMU http://www.ymparisto.fi/velmu Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia 2012-2020 Kansallinen vieraslajistrategia 2012 EU:n Itämeren alueen strategia EU:n Itämeristrategian toimintasuunnitelma Maaseudun kehittämisohjelma Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelma Suomen Itämeren suojeluohjelma (2002) Suomen Itämeren ja sisävesien suojelun toimenpideohjelma (2005) Suositus rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta Euroopassa ICZM (2002/413/EY) Suomen kansallinen rannikkostrategia (2006) Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 Valtioneuvoston Itämeri-selonteko Suomen hallituksen Itämeri-sitoumus Itämerihaaste vuoteen 2018 Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskeva ohjelma vuoteen 2015 Suositussopimus yhdyskuntajätevesien pintavesiä rehevöittävän ravinnekuormituksen vähentämiseksi vuoteen 2015 Toimintasuunnitelma uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi 1.3.3 Ähtävänjoen, Purmonjoen, Kruunupyynjoen ja Kovjoen neuvottelukunta ja paikalliset vesiensuojelusuositukset Ähtävänjoen, Purmonjoen, Kruunupyynjoen ja Kovjoen neuvottelukunnan tavoitteena on, että vesistöjä ja niiden valuma-alueella tehtäviä vesiin vaikuttavia toimenpiteitä käsitellään kokonaisuutena ja kiinteässä yhteistyössä jokilaakson kuntien, vesistön eri käyttäjäryhmien ja ELY-keskuksen kanssa. Tarkoituksena on yhteensovittaa ja kehittää vesistöihin kohdistuvia elinkeinoelämän, asumisen ja ympäristön tarpeita neuvottelukunnan toiminta-alueella. Neuvottelukunnan toiminta-alue on vuonna 2006 laajennettu koko Luodon- Öjanjärven valuma-aluetta koskevaksi ja neuvottelukunnan nimi on laajennuksen jälkeen Ähtävän-, Purmon-, Kruunupyyn- ja Kovjoen neuvottelukunta. Neuvottelukunta on perustanut myös oman rahaston. Neuvottelukunnan tehtäviksi on sovittu seuraavaa: 12
o o o o jokilaaksojen vesistöihin, vesialueisiin ja vesiin kohdistuvien tarpeiden, tavoitteiden, epäkohtien ja mahdollisuuksien kartoittaminen ja esiintuominen tutkimus- ja suunnittelutehtävien käynnistäminen, ohjaaminen ja seuraaminen, valmistuneiden tutkimusten ja suunnitelmien käsittely ja seuranta, sekä tarpeellisten ratkaisujen aikaansaaminen vesistön käytön ja siihen kohdistuvien toimenpiteiden seuraaminen edistää vesienhoitoa toimimalla vuorovaikutuksessa vesipuitedirektiivin mukaisen yhteistyöryhmän kanssa Ähtävänjoen neuvottelukunta asetti 1990-luvun alussa vesiensuojelutavoitteiksi, että vesistön tilaa tulee parantaa niin, että erityisesti raakavedenotto, kalastus ja ravustus sekä jokihelmisimpukan elinolosuhteita voidaan turvata. Keinoiksi kirjattiin ulkoisen vesistökuormituksen vähentäminen, säännöstelykäytännön kehittäminen, kalataloudellinen kunnostus sekä vesistön kunnostus ja hoito. Neuvottelukunta on edistänyt tavoitteiden saavuttamista tukemalla Ähtävänjokirahaston kautta hankkeita, joiden päämääränä on parantaa vesistöjen tilaa. Rahasto on mm. tukenut alueen merkittäviä vesiensuojeluhankkeita: Lappajärvi Life, Ympäristöystävällinen Järviseutu, Kruunupyynjoen kokonaissuunnittelu ja Luodon-Öjanjärven laadukas ympäristö. Näiden hankkeiden yhteydessä on alueelle laadittu seuraavat vesiensuojelua edistävät yleissuunnitelmat: o Lappajärven suojavyöhykesuunnitelma o Kurejoen suojavyöhyke- ja maisemasuunnitelma o Evijärven ja Kerttuanjärven suojavyöhykesuunnitelma o o Uppdatering av skyddszonsplanen för Esse å (Ähtävänjoen suojavyöhykesuunnitelma ja sen päivitys) Översiktsplan för skyddszoner i Purmo ås vattendragsområde (Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Purmonjoen vesistöalueelle) o Järviseudun kosteikkokartoitus o Kruunupyynjoen vesiensuojelusuunnitelma Hankkeet ovat myös laatineet erilliset vesienhoidon suositukset Järviseudulle ja Luodon-Öjanjärvelle sekä maaperän happamuuden torjuntaan. 1.3.4 Muut suunnitelmat ja uudet hankkeet Ähtävänjoella on toteutettu lauttaussäännön kumoaminen ja kalataloudellinen kunnostus. Hankkeen yhteydessä on kunnostettu 11 koskea. Alajärvellä sijaitsevaa Paalijärveä on kunnostettu vuonna 2013 mm vesikasvillisuutta niittämällä, rantapensaikkoja raivaamalla sekä rantoja ja uimarantoja kunnostamalla. Kruunupyynjoen Biskopin ja Åminnen kalateiden suunnitelmat ovat valmistuneet ja hakemus on lupaprosessissa. Kruunupyynjoen yläosan kalataloudellinen kunnostus Teerijärvellä valmistui vuonna 2012. Djupsjön ym. järviryhmän säännöstelyn muutossuunnitelma ja Rekijärven kunnostuksen suunnittelu on aloitettu. Räyringinjärven kunnostuksen työt ovat käynnistyneet syksyllä 2014. Purmojärven kunnostushanke valmistui vuonna 2012. Järveä ruopattiin, keskivedenpintaa nostettiin 15 cm:llä pohjapadon avulla, ja lisäksi tehtiin pengerryksiä ja pumppaamoja, vesiensuojelukosteikkoja ja laskeutusaltaita, niittoa, kalaston hoitoa sekä saaren tien virtaama-aukkoja suurennettiin. Luodonjärvi muodostettiin vuonna 1961 ja Öjanjärvi vuonna 1969. Ensimmäisen lupapäätöksen mukaan järviä säännösteltiin yhdessä ja järvien vedenpinta seurasi meriveden pintaa. Säännöstelyä muutettiin 1998. Uudessa säännöstelyluvassa järvien vedenpinta on pidettävä mahdollisimman tarkasti tasolla N60 + 13
0,10 0,20 ja järvien veden pinta ei enää ole sidottu merivedenpinnan vaihteluihin. Alueella ei ole suunnitteilla säännöstelyn muutosta, mutta kalojen vaellusmahdollisuuksia ja veneväyliä pyritään parantamaan. Lappajärvelle, Niskan padon ohi on suunnitteilla Kalettoman kalatie, josta valmistuu diplomityö talvella 2014-2015 (Ylitalo E, 2014). Diplomityön tarkoitus on suunnitella venekulkukelpoinen kalatie, ns. monitoimikanava Lappajärven Niskan säännöstelypadon ohi. Valmisteilla olevan uuden valuma-aluejaon mukaisesti Purmonjoen vesistöalue (46) liitetään Ähtävänjoen vesistöalueeseen (47) ja Suomen päävesistöalueiden määrä vähenee näin yhdellä. 1.4 Merenhoidon suunnittelun huomioon ottaminen Merenhoidon tavoite Suomessa on Itämeren hyvä tila vuoteen 2020 mennessä. Ympäristöministeriö laatii yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön sekä ja liikenne- ja viestintäministeriön kanssa Suomen kansallisen merenhoitosuunnitelman, joka kattaa Suomen aluevedet ja talousvyöhykkeen. Merenhoitosuunnitelmaan kuuluu arviointi meren nykytilasta sekä asetettu tavoitteet hyvän tilan saavuttamiseksi ja mittarit tilan seuraamiseksi ja seurantaohjelma sekä toimenpideohjelma, jossa esitetään meren hyvän tilan saavuttamiseksi tehtäviä toimia eri aloille. Merenhoidossa painottuu kansainvälinen yhteistyö ja merenhoidon toimenpiteet yhteen sovitetaan muiden Itämeren maiden kanssa. Vesienhoidon suunnittelu on vahvasti kytketty merenhoidon suunnitteluun. Merenhoidosta säädetään samassa laissa kun vesienhoidosta. Mm. rannikkoalueella tehtävät tilan arvioinnit ja seurannat tukevat toisiaan ja sovitetaan yhteen. Vesienhoidon toimenpiteillä vaikutetaan myös meren tilaan. Merenhoidon tavoitteet ja toimenpiteet tulee ottaa huomioon vesienhoidon suunnitteluprosessissa määriteltäessä vesien tilan parantamistarpeita ja erityistarpeita, tarkistettaessa vesienhoidon toimenpiteitä ja vaihtoehtoja, määriteltäessä toimenpideyhdistelmiä sekä arvioitaessa ympäristötavoitteiden saavuttamista ja poikkeamistarvetta. Toimenpiteet sovitetaan rannikkoalueella yhteen. Merenhoitosuunnitelmaan sisältyy muitakin teemoja kuin mitä vesienhoitosuunnitelmissa käsitellään, kuten esimerkiksi kalasto ja kalastus sekä luonnon monimuotoisuus. Merenhoitosuunnitelmien toimet sovitetaan yhteen muiden Itämeren maiden kanssa. Merenhoidon suunnittelun ensimmäinen kuuleminen toteutettiin keväällä 2012 ja se koski alustavaa arviota meren tilasta ja tilatavoitteista. Vuonna 2014 kuultiin merenhoidon seurantaohjelmasta ja merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmista kuullaan samanaikaisesti vesienhoitosuunnitelmaehdotusten kanssa. Merenhoidon suunnittelusta lisää: www.ymparisto.fi > Vesi ja meri > Vesien- ja merensuojelu > Merenhoidon suunnittelu ja yhteistyö 1.5 Tulvariskien hallinnan suunnittelun huomioon ottaminen Tulvariskien hallinnassa keskitytään pääsääntöisesti vahinkojen ehkäisemiseen, mutta tulvia ehkäisevillä toimenpiteillä voidaan osaltaan osallistua vesienhoitotyöhön Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueella. Tulvariskien hallintaa ja vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö edellyttää, että tulvariskien hallinnan toimenpiteet on sovitettava yhteen vesienhoidon ympäristötavoitteiden kanssa, niin että suunniteltavat toimenpiteet eivät saa merkittävästi vaarantaa vesienhoidossa suunniteltujen ja toteutettujen toimenpiteiden tavoitteita ja vaikutuksia. Sekä tulvariskien hallinnan suunnittelu, että vesienhoidon suunnittelu tähtäävät valuma-alueella tapahtuvan toiminnan tarkasteluun ja toimenpiteiden suunnitteluun koko valumaalueen tasolla. Esimerkiksi tulvahuippujen tasaaminen vesiä viivyttämällä tai pidättämällä vähentää eroosiota ja pienentää ravinnehuuhtoumaa ja on näin sopiva toimenpide sekä tulvariskien hallinnassa että vesienhoidon suunnittelussa. Lisäksi vesienhoitosuunnitelmien ja tulvariskien hallintasuunnitelmien kuuleminen toteutetaan samanaikaisesti suunnitelmien yhteensovittamisen helpottamiseksi. 14
Läntisellä vesienhoitoalueella on nimetty kahdeksan merkittävää tulvariskialuetta: Lapuanjoki Lapua, Kyrönjoki Ilmajoki-Seinäjoki sekä Ylistaro-Vähäkyrö, Laihianjoki Laihia-Runsor, Kokemäenjoki Huittinen ja Pori, Uskelanjoki Salon keskusta ja lisäksi merenrannikon merkittävä tulvariskialue Turun, Raision, Naantalin ja Rauman rannikkoalue. Lisäksi on tunnistettu 20 muuta tulvariskialuetta. Merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaarakartat, minkä jälkeen tulvariskialueen riskikohteet kartoitetaan. Aluille on myös perustettu viranomaistaholla toimivat tulvaryhmät, jotka asettivat vuoden 2013 alkuun mennessä kullekin vesistöalueelle tulvariskien hallinnan tavoitteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa vesistöaluetta tarkastellaan kokonaisuutena ja käytetään toimenpiteitä, jotka parantavat tulvariskien hallintaa ja ehkäisevät vesistötulvien syntymistä. Lapväärtin-Isojoen muulle tunnistetulle tulvariskialueelle on perustettu tulvatyöryhmä tekemään tulvariskien hallinnan suunnittelua alueelle vuoden 2012 ja 2013 runsaiden tulvien jälkeen. Kaikkien merkittävien tulvariskialueiden tulvavaara- ja tulvariskikartoitukset ovat valmistuneet vuonna 2013, Kyrönjoella tulvavaarakartat valmistuivat jo 2012. Isojoen-Lapväärtinjoen tulvavaara- ja tulvariskikartoitukset ovat valmistuneet vuonna 2014. Tulvariskien hallintasuunnitelmat Kyrönjoelle, Lapuanjoelle ja Laihianjoelle ovat kuultavana 31.3.2015 asti. Lapväärtin-Isojoen tulvariskien hallintasuunnitelma tulee kuultavaksi keväällä 2015. Suomen ympäristökeskuksen johtamassa VEHO-tulva hankkeessa kehitettiin toimintatapoja, joissa otetaan huomioon tasapuolisesti tulvariskien hallinnan suunnittelun ja vesienhoidon suunnittelun asettamat vaatimukset toimenpiteiden suunnittelulle. Veho-tulvahankkeessa analysoitiin mm yksityiskohtaisesti vesienhoidon ja tulvariskien hallinnan toimenpiteiden vuorovaikutus ja toimenpiteiden yhtenevät tavoitteet. Parhaassa tapauksessa tulvariskien hallinnan toimenpiteet voivat tukea vesienhoidon hyvän ekologisen tilan tavoitetta ja parantaa vedenlaatua. Vesienhoidon tavoitteita voivat uhata lähinnä perkaukset, penkereet ja virtaamien ja vedenkorkeuksien säännöstely. Niitä suunniteltaessa ja toteutettaessa vaikutukset ekologiseen tilaan ja veden laatuun täytyy ottaa erityisesti huomioon. Jo tulvariskien hallinnan toimenpiteiden alustavassa arvioinnissa toimenpiteet on jaoteltu niiden vaikutusten perusteella vesienhoidon tavoitteiden kannalta myönteisiin, kielteisiin tai neutraaleihin. Toimenpiteiden vaikutuksia vesien ekologiseen tilaan tai vedenlaatuun on arvioitu yksityiskohtaisesti vasta siinä vaiheessa, kun alustavan arvioinnin perusteella on tunnistettu jatkotarkasteluun valittavat toimenpiteet ja niiden yhdistelmät. Toimenpideyhdistelmien osalta myös niiden kokonaisvaikutuksia vesienhoidon tavoitteisiin on arvioitu. Jos vesistön tai vesimuodostuman hydrologista kiertoa tai rakenteellisia ominaisuuksia, kuten pohjan rakennetta ja laatua, syvyyttä ja leveyttä tai rantavyöhykkeen laatua, on muutettu merkittävästi, se on voitu vesienhoidossa nimetä keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi. Koska tulvariskien hallintatoimenpiteet voivat useissa tapauksissa lisätä vesimuodostumien muuttuneisuutta, on tulvariskien hallinnan suunnittelussa erityisesti otettu huomioon sellaiset vesimuodostumat, joiden hydro-morfologisia ominaispiirteitä on muutettu, mutta joita ei ole vielä nimetty voimakkaasti muutetuiksi. Etelä-Pohjanmaan ELYn alueen tulvaryhmissä on syksyn ja talven 2013 2014 aikana käsitelty tulvariskien hallinnan toimenpiteiden monitavoitearviointia. Monitavoitearviointi tehdään Lapuanjoelle ja Kyrönjoelle sekä Laihianjoelle ja Lapväärtin-Isojoelle. Näitä arviointeja hyödynnetään myös vesienhoidon toimenpideohjelmien laatimisessa. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitettävien tulvariskien hallintatoimenpiteiden yhteenveto esitetään kunkin vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelmissa ja käytännössä tulvariskien hallinnan toimenpiteet ja vesienhoidon toimenpiteet sovitetaan yhteen jokaisella vesistöalueella erikseen. Lisätietoa tulvariskien hallinnan suunnittelusta löytyy osoitteesta: www.ymparisto.fi/tulvat. 15
1.5.1 Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen tulvien vähentämiseen liittyvät suunnitelmat Ähtävänjoen suuria järviä (Lappajärvi, Alajärvi ja Evijärvi) säännöstellään. Lappajärven säännöstely ja Ähtävänjoen tulvasuojelu perustuu 1954 annettuun toisen vesistötoimikunnan päätökseen, jota ryhdyttiin toteuttamaan vuonna 1960. Säännöstelylupaa on muutettu useaan otteeseen ja nykyään voimassa oleva lupa on vuodelta 1991. Ähtävänjoen ja Purmonjoen alaosalla ja jokisuistossa on tehty tulvariskin vähentämiseksi perkauksia vuosina 1993 1997. Ähtävänjoella joudutaan joinakin talvina tekemään hyydepatotulvien torjuntaa räjäyttämällä, esimerkiksi talvella 2013 2014 räjäytyksiä tehtiin viidellä eri koskella neljän päivän ajan. Hyydepatojen torjunnan vaikutuksia joen jokihelmisimpukkakantaan on selvitetty, ja varoetäisyydet lajin esiintymispaikan ja räjäytyspaikan kannalta täyttyvät. Vimpelinjoen tulvasuojelu ja kunnostussuunnitelman toteutus on aloitettu vuonna 2010, ja hankkeen on tarkoitus valmistua 2014 2015 talvella, jolloin tehdään perkaukset Savonjoessaa ja jokisuulla. Kruunupyynjoen alaosan perkaus valmistui vuonna 1964 ja yläosan perkaus Sääksjärvelle asti valmistui vuonna 1967. Kruunupyynjoen kokonaissuunnittelun (Känsälä & Björkgård 2002: Helhetsplan för Kronoby å) yhteydessä on sovittu lukuisista toimenpiteistä, joilla vähennetään kesätulvien haittoja, kehitetään Djupsjön ym. järvien säännöstelyä, edistetään vesiensuojelua, vähennetään happamuushaittoja, kunnostetaan vesistöä kalataloudellisesti ja virkistyskäyttöä varten sekä edistetään kulttuurimaisemaan ja ulkoiluun liittyviä toimintoja. Purmonjoki on perattu Överpurmosta Purmojärvelle. Perkaus tehtiin vuosina 1955 1970 ja Norijokea perattiin 1971 1978. Purmonjoen keskiosan tulvasuojeluhanke valmistui vuonna 2011. Hanke käsitti tulvasuojeluperkauksia pääuomassa ja Ruohojärven ojassa sekä siivousperkauksia tulvahaittojen lisääntymisen ehkäisemiseksi, lisäksi rakennettiin viisi pohjapatoa. Kovjoen alaosa on perattu vuosina 1968 1976, Kovjoen keskiosan 1973 1978 ja Kovjoen päähaara on perattu 1952 1957. Alueella ei ole tiedossa uusia perkaussuunnitelmia. Luodonjärvi muodostettiin vuonna 1961 ja Öjanjärvi vuonna 1969. Ensimmäisen lupapäätöksen mukaan järviä säännösteltiin yhdessä ja järvien vedenpinta seurasi meriveden pintaa. Säännöstelyä muutettiin 1998. Uudessa säännöstelyluvassa järvien vedenpinta on pidettävä mahdollisimman tarkasti tasolla N60 + 0,10 0,20 ja järvien veden pinta ei enää ole sidottu merivedenpinnan vaihteluihin. Alueella ei ole suunnitteilla säännöstelyn muutosta, mutta kalojen vaellusmahdollisuuksia ja veneväyliä pyritään parantamaan. Ähtävänjoen, Kruunupyynjoen, Kovjoen ja Purmonjoen vesistöalueilta ei tunnistettu tulvariskien alustavassa arvioinnissa (2011) merkittäviä tulvariskialueita. Ähtävänjoen vesistöalueelta nousi tarkasteluissa kuitenkin erityisesti esille alue Åminne (Pietarsaari)-Ytteresse (Pedersöre) ja Kruunupyynjoen vesistöalueelta nousi esille Kruunupyyn taajama. Alueita esitettiin muiksi tulvariskialueiksi ja alueille suositeltiin tehtäväksi tarkempia tulvakartoituksia. Alueet eivät kuitenkaan täyttäneet merkittävän tulvariskialueen kriteereitä (620/2010, 8 ). (Saarniaho & Rautio 2011; Lankinen ym. 2011; ). Tulvakartoitukset päivittyvät Tulvakeskuksen, SYKEn ja ELY-keskusten tulvakarttapalveluun osoitteessa http://tulvakartat.ymparisto.fi/. 16
2 TARKASTELTAVAT VEDET 2.1 Valuma-alueiden yleiskuvaus Luodon-Öjanjärven valuma-alue ja siihen laskevat joet Ähtävänjoki, Purmonjoki, Kruunupyynjoki ja Kovjoki sijaitsevat seuraavien kuntien alueella: Pietarsaari, Luoto, Kauhava, Kokkola, Kruunupyy, Perho, Pedersöre, Evijärvi, Lappajärvi, Vimpeli, Alajärvi, Soini ja Uusikaarlepyy. Alue sijaitsee kokonaisuudessaan Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella ja kuuluu Kokemäenjoen Saaristomeren Selkämeren vesienhoitoalueeseen (ns. läntinen vesienhoitoalue). Läntisellä vesienhoitoalueella on keväällä 2007 päätetty, että Luodon- Öjanjärvelle ja siihen laskeville vesistöille laaditaan oma toimenpideohjelma. Tämä päätös on perustunut siihen, että valuma-alueella on jo 1970-luvulta lähtien toiminut oma laajapohjainen vesienhoitoa edistävä Ähtävänjoen neuvottelukunta. Neuvottelukunnan toiminta-alue laajennettiin vuonna 2006 koskemaan koko Luodon-Öjanjärven valuma-alueetta. Kyseinen vesistöalue on kohtuullisen laaja kokonaisuus (4236 km 2 ), jonka vesien tilassa on selviä parantamisen tarpeita ja vesien tilaan vaikuttavat useat erilaiset seikat (Taulukko 2.1). Sekä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen vesienhoidon yhteistyöryhmä että Ähtävänjoen, Purmonjoen, Kruunupyynjoen ja Kovjoen neuvottelukunta ovat esittäneet oman toimenpideohjelman laatimista valuma-alueelle. Taulukko 2.1. Maankäyttö Luodon Öjanjärven valuma-alueella (Corine 2006). Rakennettu alue Pellot Metsä Kosteikko ja suo Vesialue Ha % Ha % Ha % Ha % Ha % Ähtävänjoki 9535 4,6 31126 15,2 135308 65,9 9152 4,5 20248 9,9 Purmonjoki 3070 3,6 15521 18,0 61274 70,9 4689 5,5 1874 2,2 Kruunupyynjoki 2863 3,6 10838 13,8 57225 72,7 5910 7,5 1898 2,4 Kovjoki 1040 3,6 4288 14,7 22494 77,1 1174 4,0 155 0,5 2.2 Joet ja järvet 2.2.1 Joet Vesienhoidon suunnittelussa tarkastellaan yksilöidysti kaikkia valuma-alueeltaan yli 100 km 2 :n laajuisia jokia ja yli 1km 2 :n kokoisia järviä (Kuva 2.2.1a). Vesienhoidonsuunnittelua varten nämä on jaettu vesimuodostumiksi, joita ovat joet, järvet tai niiden osat sekä rannikkovesien osat (Kuva 2.2.1b). Vesienhoidon toisella suunnittelukaudella mukaan tarkasteluun on otettu aiempaa pienempiä vesimuodostumia, ja joidenkin vesimuodostumien rajausta on tarkistettu jakamalla tai yhdistämällä niitä. Perusteena voivat olla esimerkiksi merkittävät luontoarvot tai uomaverkoston yhtenäistäminen. 17
Luodon-Öjan järveen laskevien vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelma-alueella on mukana tarkastelussa 28 jokimuodostumaa, joista 13 muodostumaa on otettu uusina tarkempaan tarkasteluun ja lisäksi 5 muodostuman rajausta on tarkastettu (Taulukko 2.2.1). aulukko 2.2.1. Luodon-Öjanjärven toimenpideohjelman jokivesimuodostumat 2016-2021 Jokivesimuodostuma Ähtävänjoen alaosa Ähtävänjoki Bäckbybäcken Nådjärvbäcken Huvudsjöbäcken Välijoki Valuma-alue, Pituus, km Keskivirtaama m 3 /s Pintavesityyppi Kunta km 2 2000 64,8 28,1 16,1 1594 2054 14,2 46,6 8,6 6,3 4,4 15,7 15 15 St St Pt Pt Pt St Pedersöre Pedersöre Pedersöre Pedersöre Pedersöre Evijärvi, Lappajärvi Kurejoki 707 19,3 Kt Alajärvi Orasenjoki 72,0 18,3 Pt Alajärvi Levijoki 121,9 11,4 Pt Alajärvi Kuninkaanjoki 268 30,5 Kt Soini, Alajärvii Hoiskonpuro 9,9 3,5 Pt Alajärvi Kaartusenpuro 17.0 5,4 Pt Alajärvii Vimpelinjoki Poikkijoki Paaluoma Iirunpuro Vieresjoki Kruunupyynjoki Raisjoki Porasenjoki Purmonjoki Norijoki Varisjoki Särsbäcken Narsbäcken 377,6 120 57,5 18,5 98,1 787,65 77,4 366 864,3 317 116,7 61,9 58,8 43,5 30,7 8,1 8,5 10,1 66,0 11,5 72,1 68,6 48,6 16,2 11,2 13,9 Kt Kt Pt Pt Pt Kt Pt Kt Kt Kt Kt Pt Pt Vimpeli Vimpeli Vimpeli Vimpeli Vimpeli Kruunupyy Kruunupyy Kruunupyy Kauhava, Pedersöre Pedersöre Kauhava Pedersöre Pedersöre Kovjoki 292 44,3 Kt Pedersöre Dalasbäcken 84,7 16,1 Pt Uusikaarlepyy, Pedersöre 18
Kuva 2.2.1a. Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen valuma-alue. 19
Kuva 2.2.1b. Luodon-Öjanjärveen laskevat vesistöt. 20
2.2.2 Järvet Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelma-alueella on 22 järvimuodostumaa (kuva 2.2.1.b ja taulukko 2.2.2). Alueen selvästi suurin järvi on Lappajärvi Ähtävänjoen valumaalueella. Peckassjön on suurin Kruunupyynjoen säännöstellyistä järvistä. Muita järviä, joita säännöstellään samalla säännöstelypadolla, ovat Djupsjön, Tvärasjön, Sandvikssjön, Långvekasjön, Petossjön ja Svartsjön. Näiden säännösteltyjen järvien yhteinen pinta-ala on 246 ha. Taulukko 2.2.2. Perustietoja Luodon-Öjanjärven valuma-alueen merkittävistä järvistä. Järvi Kunta Suurin pintaala, ha Tilavuus Max syv. m Keskisyvyys, milj. m 3 m Luodonjärvi * Luoto ym. 7300 200 11 2.6 Mth Öjanjärvi * Kokkola ym. 1200 27 9 1.6 Mth Lappajärvi * Lappajärvi ym. 14500 1077 38 7.4 Sh Evijärvi * Evijärvi 2800 47.5 3.5 1.7 Mh Alajärvi * Alajärvi 1100 13 8 1.2 Mth Purmonjärvi Kauhava 390 4.6 3.8 1,3 Rh Kerttuanjärvi * Evijärvi 389 Mrh Räyringinjärvi Veteli 384 Mh Iso-Räyrinki Alajärvi 338 Mrh Sääksjärvi * Vimpeli 330 4,9 2.8 1.5 Mrh Palojärvi Kauhava 210 Mrh Narssjön Pedersöre 197 Mrh Sexsjön Pedersöre 119 Mrh Iirunjärvi Alajärvi 187 13.0 3.0 Mh Haapajärvi Evijärvi 180 Mrh Rekijärvi Kruunupyy 177 Rh Kaartunen Alajärvi 142 5.0 Vh Heimsjön Kruunupyy 135 Mh Ojajärvi Alajärvi 131 Mh Peckassjön * Kruunupyy 113 Rh Huvudsjön Pedersöre 112 Mrh Porasjärvi Perho 110 Mrh * Säännöstelty järvi Sh Suuri humusjärvi; Mh Matala humusjärvi; Mrh Matala runsashumuksinen järvi; Rh Runsashumuksinen järvi ja Vh Vähähumuksinen järvi Tyyppi 2.3 Pohjavedet Tässä toimenpideohjelmassa huomioidaan alueen pohjavesialueet erityisesti siltä osin kuin ne vaikuttavat pintavesiin. EteläPohjanmaan ELY- keskuksen pohjavesialueista on laadittu erillinen toimenpideohjelma. Luodon-Öjanjärven valuma-alueen pohjavesialueet on esitetty kuvassa 2.3. 21
Kuva 2.3. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen pohjavesialueet.(povet-rekisteri, 2008) 2.4 Vesienhoidon keskeiset kysymykset Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen alueella Luodon-Öjanjärveen laskevat vesistöt Luodon-Öjanjärvi on erotettu padoilla merestä Kokkolan ja Pietarsaaren teollisuuden vedenhankintaa varten ja sen rannoilla on runsaasti loma-asutusta. Luodon-Öjanjärvi on myös tärkeä virkistyskalastuskohde. Järveen laskevat Ähtävänjoki (2054 km2), Purmonjoki (864 km2), Kruunupyynjoki (788 km2) ja Kovjoki (292 km2). 22
Ähtävänjoki on alueen merkittävin joki ja se toimii Pietarsaaren kaupungin vedenhankintavesistönä. Pohjanmaan muista vesistöalueista poiketen alueella on runsaasti järviä (järvisyys 10 %). Ähtävänjoessa elää uhanalainen jokihelmisimpukkakanta ja joki kuuluu Natura 2000-verkostoon. Meteoriitin iskusta syntynyt Lappajärvi on Etelä-Pohjanmaan suurin järvi. Lappajärvi on merkittävä virkistyskäyttökohde, kuten Ähtävänjoen muutkin suuret järvet, Alajärvi ja Evijärvi. Lappajärvi on tunnettu muikkuvesi ja Ähtävänjoen latvoilla tavataan purotaimenia. Alajärven kalojen elohopeapitoisuudet ovat selvästi kohonneita. Purmon-, Kruunupyyn- ja Kovjoki ovat humuspitoisia jokia. Varsinkin Purmonjoen valuma-alueella on runsaasti soita ja turvetuotantoalueita. Kruunupyynjoen yläosalla on paljon pieniä matalia järviä. Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen keskeisiä vesienhoidon ongelmia ovat happamuus, rehevöityminen, vesistön rakenteelliset muutokset ja säännöstely. Happamista sulfaattimaista ja ojituksista johtuva happamuus ja korkeat metallipitoisuudet aiheuttavat merkittäviä haittoja kaikkien Luodon-Öjanjärveen laskevien jokien alajuoksuilla ja itse järvessä. Alueella esiintyi laajamittaisia kalakuolemia esimerkiksi talvella 2006 2007. Rehevöityminen vaivaa sekä alueen järviä että jokia. Rehevöityminen johtuu pääosin maa- ja metsätaloudenja haja-asutuksen aiheuttamasta ravinnekuormituksesta. Lappajärveä kuormittaa myös merkittävä sisäinen kuormitus. Latvavesistöissä metsätalous ja turvetuotanto aiheuttavat humus- ja kiintoainekuormitustaja äärevöittävät virtaamia. Rakenteellisia muutoksia kuten perkauksia, pengerryksiä ja patoja, on tehty kaikilla valuma-alueilla. Luodon- Öjanjärveen kalat pääsevät nousemaan kolmen kalatien kautta, mutta vaellusesteitäon kaikissa jokiuomissa, eniten kuitenkin Ähtävänjoessa. Voimakkaimmin säännösteltyjä osuuksia ovat Välijoki ja Kurejoki, joista molemmista merkittävät osuudet ovat lyhytaikaissäännösteltyjä. Vuonna 2009 valmistuneessa Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen toimenpideohjelmassa voimakkaasti muutettuina vesistöinä on pidetty Ähtävänjoen alaosaa, Ähtävänjokea, Välijokea, Kurejokea sekä LuodonÖjanjärveä. Vesistöalueen eri vesistöjen ekologinen tila on arvioitu seuraavasti: Ähtävänjoen alaosa välttävä, Ähtävänjoki tyydyttävä, Välijoki tyydyttävä, Kurejoki välttävä, Ähtävänjoen vesistön latvapurot hyvä. Kruunupyynjoen alaosa ja yläosa (Porasenjoki) on arvioitu tyydyttäväksi, Kovjoki huonoksi, Purmonjoki välttäväksi ja Norijoki tyydyttäviksi. Osa jokien alaosien sivuhaaroista on arvioitu huonoiksi ja ne sijaitsevatkin happamilla sulfaattimailla. Alueen luokitellut järvet ovat pääosin tyydyttävässä tilassa, mutta Alajärvi, Purmonjärvi, Kerttuajärvi ja Sääksjärvi on luokiteltu välttäväksi. Vesistön kemiallinen tila on happamuuden ja metallipitoisuuksien takia arvioitu hyvää huonommaksi Kovjoessa ja Purmonjoessa sekä Ähtävänjoen sivu-uomissa Bäcbybäckenissä, Nådjärvbäckenissä sekä Huvusjöbäckenissä. Myös Norijoen sivu-uoma Narsbäcken sekä Kovjoen sivu-uoma Dalasbäcken on hyvää huonommassa tilassa. Lisäksi Alajärvellä sijaitsevan Kaartusenjärven ahventen mitatut elohopeapitoisuudet ylittävät ympäristölaatunormin. Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen ja turvaaminen edellyttää, että kiintoaine- ja ravinnekuormitusta vähennetään, happamista sulfaattimaista aiheutuvia haittoja hallitaan, kalojen vaellusmahdollisuuksia parannetaan ja vedenhankinnan edellytykset turvataan. Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen vesienhoidon toimenpideohjelmassa esitetyt toimet tähtäävät erityisesti ihmisen aiheuttaman ravinnekuormituksen vähentämiseen (fosfori 25-50 % ja typpi 20 40 %) ja pidemmän jakson happamuusminimien nostamiseen ph-tason 5,5 yläpuolelle sekä vaelluskalojen ja nahkiaisten esteettömään kulkuun. Hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen edellyttää maaperän happamuudesta johtuvan metallikuormituksen vähentämistä. Kruunupyynjoella Teerijärvellä on aloitettu kalataloudellinen kunnostus ja suunnitteilla on kalojen vaelluksen mahdollistaminen Åminnen ja Biskopin myllypatojen kohdalla. Purmonjärvi ja Paalijärvi on kunnostettu ja Alajärvellä on menossa kunnostushanke. Viereisessä kartassa on esitetty Luodon-Ojanjärveen laskevien vesistöjen vesienhoidon keskeiset kysymykset. Karttaan on merkitty merkittävimmät kuormituslähteet symboleina ja vesienhoidon keskeiset haasteet tekstinä. Kartassa esitetään myös vesienhoitokaudella 2016-2021 käsiteltävät joet ja järvet. 23
Kuva 2.4. Keskeiset kysymykset Luodon- ja Ojanjärveen laskevissa vesistöissä suunnittelukaudella 2016 2021. 24
3 ILMASTONMUUTOS JA MUUT TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET Vesienhoidon toisella suunnittelukierroksella on otettu huomioon muutokset, joita on tapahtunut ensimmäisten vesienhoitosuunnitelmien valmistumisen jälkeen. Vesienhoitoon vaikuttavaa lainsäädäntöä on muutettu ja vesienhoitoa on aktiivisesti edistetty ohjelmilla ja strategioilla. Vesienhoidon rinnalle on tullut merenhoidon suunnittelu ja tulvariskien hallintasuunnitelmien laatiminen. Toisaalta myös toimintaympäristössä on tapahtunut muutoksia. Aiempaa enemmän on kiinnitetty huomiota ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, vesiympäristölle haitallisiin ja vaarallisiin aineisiin sekä taloudellisiin tarkasteluihin. Paljon vesiä jäi ensimmäisellä suunnittelukierroksella tarkastelematta. Nyt tarkasteluun on otettu mukaan aiempaa pienempiä vesimuodostumia (luku 2). Riittämätön vesien tilaa koskeva aineisto tulee olemaan yksi vesienhoidon keskeisistä haasteista. Ilmastonmuutos heijastuu vesistöihin monella tavalla. Tämän huomioon ottaminen toimenpiteiden suunnittelussa on aiempaa tärkeämpää. Vesienhoitosuunnitelmissa esitetään vesienhoitoalueittainen arvio ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Toisella hoitokaudella muun muassa kunnostushankkeissa ja säännöstelyn kehittämisessä tulee aikaisempaa paremmin ottaa huomioon sekä ilmastonmuutokseen että tulvariskeihin varautuminen siten, että hankkeissa voidaan mahdollisuuksien mukaan edistää eri tavoitteita. 3.1 Ilmastonmuutoksen ja hydrologisten ääriolosuhteiden vaikutus Ilmastonmuutos vaikuttaa monella tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutukset ovat jo osin havaittavissa, mutta niiden arvioidaan lisääntyvän olennaisesti vuosisadan loppupuolelle edettäessä. Tiedot ilmastonmuutoksen vaikutuksista ovat vielä puutteellisia, ja lyhyellä aikavälillä monet muut vesienhoitoon liittyvät tekijät ovat selvästi merkittävämpiä vesien tilan kannalta. Todennäköisesti vuoteen 2021 mennessä ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat vielä kohtuullisen vähäisiä ja hukkuvat ilmaston luonnollisen vaihtelun sekaan (Jylhä ym. 2009). Seuraavan sadan vuoden sisällä ilmastonmuutos tulee kuitenkin näkymään lämpötilojen nousuna ja sademäärien kasvuna. Tuoreimpien ilmastoskenaarioiden eli tulevaisuudenkuvien mukaan Suomen keskilämpötila on kuluvan vuosisadan lopulla 2,5 6,0 ºC astetta korkeampi ja sadanta 9 24 % suurempi kuin vertailujaksolla 1971 2000. Lämpötilat nousevat kaikkina vuodenaikoina, kuitenkin selvästi enemmän talvella kuin kesällä. Myös kesän kuumat päivät yleistyvät ja hellejaksot pitenevät (Ilmatieteen laitos ym. 2011). Runsassateisten päivien määrä tulee lisääntymään kaikkina vuodenaikoina, mutta etenkin talvella. Myös rankkasateet yleistyvät ja voimistuvat tulevaisuudessa ja sadannan rankkuus kasvaakin enemmän kuin keskisadanta. Ilmaston muuttuessa talven valunta kasvaa merkittävästi lumen sulamisen ja vesisateiden lisääntymisen vuoksi niin Etelä-Suomen ja Keski-Suomen järvisillä vesistöalueilla kuin jokivesistöissäkin (Veijalainen ym. 2012). Siten esimerkiksi Ähtävänjoen virtaama voi vuosisadan lopussa olla talvella jopa 16 m 3 /s suurempi kuin nykyisin (kuva 3.1). Vastaavasti kevättulvat pienenevät, kun lumipeitettä ei enää kerry lämpimien talvien aikana. Suurten vesistöjen laskujoissa kuten Kokemäenjoessa, mutta myös muissa hyyteelle alttiissa joissa, talvivirtaamien kasvu ja talven jääpeiteajan lyheneminen lisäävät hyydetulvien riskiä. Lisääntyvien rankkasateiden, kasvavien talvivirtaamien, yleistyvien talvitulvien ja lisääntyvän hyyderiskin vuoksi on säännösteltyihin järviin tarvetta jättää enemmän varastotilavuutta, jolloin järvet voivat kuivina aikoina jäädä selvästi totuttua alemmaksi. Keväällä varastotilavuuden tarve vastaavasti keskimäärin pienenee, kun lumitulvat jäävät pois tai pienenevät. Runsaslumisia talvia esiintyy kuitenkin etenkin lähivuosikymmenten aikana, mutta vuosisadan puolivälissä ne käyvät entistä harvinaisemmiksi. Rankkasateiden lisääntymisen myötä lisääntyvät myös taajama-alueiden ja pienten jokivesien rajut kesätulvat. Tulevaisuudessa suurimmat tulvat voi- 25
vatkin olla nykyisten keväisten lumensulamistulvien sijaan vaikeasti ennustettavia rankkasadetulvia, joita voi esiintyä mihin vuodenaikaan hyvänsä ja joihin varautuminen on vaikeaa. Kesien piteneminen voi tulevaisuudessa pahentaa loppukesän kuivuutta. Vedenhankinnan kannalta tärkeät alivirtaamat pienenevät ja alivirtaamakaudet kesällä pitenevät etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, mikä laskee monien järvien vedenkorkeutta loppukesällä (Veijalainen ym. 2012). Kuivimpina kesinä kastelu ja muu vedenhankinta voivat näissä vesistöissä siten vaikeutua tuntuvasti. Toisaalta kesän rankkasateiden lisääntyminen (Jylhä ym. 2009) ja lämpimät ja sateiset syksyt ja talvet voivat lisätä tulva- ja kontaminaatioriskejä joillain vedenottamolla. Veden lämpötilan noustessa sinilevien kasvu lisääntyy ja happitilanne heikkenee järvissä ja rannikkovesissä etenkin pienten virtaamien aikana. Myös vesien bakteerimäärät saattavat lisääntyä. Jääpeitekauden lyheneminen on toisaalta happitilanteen kannalta eduksi, toisaalta heikentää joidenkin lajien menestymistä ja esiintymistä. Lämpötilojen noustessa myös kalaston esiintymisalueet muuttuvat ja virtavesikalojen vaellukset aikaistuvat (IPCC Brysselissä 2007). Ilmastonmuutosta seuraava valunnan kasvu voimistaa ravinnekuormitusta vesistöihin ja sitä kautta rehevöitymistä. Suurimmat vaikutukset kohdistuvat Etelä- ja Lounais-Suomen rannikkoseuduille (Huttunen ym. 2010). Kuormituksen syntyajankohta siirtyy keväästä pääasiassa talveen. Lämpimät ja sateiset syksyt ja talvet sekä peltojen lumettomuus tullevat lisäämään ravinteiden, fosforin ja typen, huuhtoutumista vesistöihin talvella. Peltojen kaltevuus ja maalaji sekä käytettävät viljelymenetelmät ja viljelykasvien valinta vaikuttavat kuitenkin suuresti ravinteiden huuhtoutumisherkkyyteen (mm. Puustinen ym. 2007; Uusitalo ym. 2007; Huttunen ym. 2010; Marisplan-projekti 2011 2014). Alueen happamilla sulfaattimailla ilmaston lämpeneminen todennäköisesti pahentaa maaperän happamuudesta johtuvia haittoja. Catermass-hankkeessa mallinnettiin Kyrönjoen Skatilan hydrologisten havaintojen, happamuuden ja metallipitoisuuksien perusteella happamuushaittojen kehittymistä kolmella eri ilmastoskenaariolla (1971 2000; 2010 2039; 2040 2069) ja havaittiin, että happamuushaitat kohdistuvat jatkossa etenkin kuivien kesien jälkeisiin syksyihin (Riihimäki ym. 2013). Kuva 3.1. Ähtävänjoen, Kruunupyynjoen, Purmonjoen ja Kovjoen virtaamaennusteet (SYKE WSFS WaterAdapt/ClimWater-projektit, 2014.). 26
3.2 Maatalouden muutos Tilakoko kasvaa edelleen vuoteen 2020 suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle ja tehokkuusvaatimusten kasvaessa. Samalla tilamäärä vähenee n. 2 % vuosivauhdilla. Kotieläintilojen ja turkistarhojen määrä vähenee, mutta niiden koko kasvaa ja tuotanto keskittyy. Tuotannon osalta maakunnissa on selvästi havaittavissa keskittymiä, jotka jatkanevat kehittymistään (maito, sika, kasvinviljely, turkistarhaus). Uuden yritysmuotoisen kotieläintuotannon keskittymisen seurauksena kuljetusten merkitys kasvaa sen lisäksi että massat kasvavat myös peltolohkojen etäisyydet kasvavat, ja lannanlevitysalaa joudutaan hakemaan kauempaakin. Tyypillisesti kylässä on yksi tai korkeintaan kolme suurempaa tilaa, ja näiden tilojen kanssa yhteistyössä viljelee sopimustuotantona pienempiä kasvinviljelytiloja. Osa sopimustuottajista hoitaa suurempien tilojen ulkoistettuja töitä urakoinnilla. Toisaalta jatkuvasti syntyy myös pieniä paluumuuttaja- ja perikuntatiloja, jotka erikoistuvat hoitamaan luonnon monimuotoisuutta. Lannankäytön tehostaminen ja hyödyntäminen edellyttävät sekä teknologisia että logistisia ratkaisuja. Bioenergian sivutuotteiden ja orgaanisten aineiden monipuolinen hyödyntäminen edellyttävät investointien tukemista ja kannattavuuden oleellista parantumista. Luomutuotanto tulee energian ja ravinteiden hinnan nousun myötä lisääntymään. Toisaalta tähän liittyy myös lähiruokatrendi, joka on tullut jäädäkseen ja vaikuttaa myös alueen tuotantorakenteeseen. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014 2020 ympäristökorvausjärjestelmä on kustannusperusteinen ja kaksiportainen. Tarvetta pienemmät määrärahat aiheuttavat sen, ettei kaikkia kustannuksia voida korvata täysimääräisesti. Tästä saattaa seurata, ettei järjestelmään sitouduta yhtä kattavasti kuin aikaisempiin järjestelmiin. Suorien tukien ja useiden maaseudun kehittämisasetukseen kuuluvien viljelijätukien ehdot (täydentävät ehdot) tuovat kuitenkin lakisääteiset hoitovaatimukset. Maanhoitovaatimusten täyttämisen ongelmana on peltojen vesitalousasioiden hoitaminen. Tulvasuojelu-, puro-, valtaoja- ja salaojaasiat kytkeytyvät kiinteästi ravinteiden tasapainoiseen käyttöön. Kehittyvien tilojen suuri vuokrapeltojen osuus, n. 40 %, vaihtelee vuosittain lyhyinä vuokrasopimuksina, kun maanomistajat miettivät maatalouden tulevaisuutta. Tilusjärjestelyt lisääntyvät viljelijöiden keskinäisinä ratkaisuina, kun peltoja siirtyy tuotantoa jatkavien tilojen omistukseen ja samalla vuokrapeltojen määrä laskee. Tähän ajaa myös yhä suurempi kustannusjahti ja tehokkuusvaatimusten kasvaminen. Maatalouden rakenteen kehittymisen ongelmana ovat investointirahoituksen riittävyys, tukikelpoiset kustannukset ja tukitasot. 3.3 Metsätalouden muutos Hakkuiden painopiste on siirtymässä uudistushakkuista kasvatushakkuisiin, mikä pienentää hakkuista huuhtoutuvien ravinteiden määrää. Energiapuun korjuumäärä on kasvamassa. Hakkuutähteiden korjuu pienentää hakkuun ravinnehuuhtoumia, mutta toisaalta lisääntyvä kantojen nosto kasvattaa eroosioriskiä ja saattaa lisätä kiintoaine- ja ravinnehuuhtoumia. Uudistettu metsälaki astui voimaan 1.1.2014. Sen myötä metsien hakkuutavat monipuolistuvat ja heikkotuottoisia ojitettuja turvemaita jätetään ennallistumaan tai niitä ennallistetaan luonnonhoitotöinä. Tämä saattaa pienentää metsätalouden vesistökuormitusta pitkällä aikavälillä. Metsätalouden vesistövaikutuksia voidaan pienentää toteuttamalla vesiensuojelua tehostavia luonnonhoitohankkeita kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisella rahoituksella. 3.4 Asutuksen muutos Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella ei tule tapahtumaan kovin radikaaleja muutoksia asutuksessa vuoteen 2021. Kuitenkin väestön ikärakenteen kehitys, työmarkkinoiden muutokset ja työvoiman saatavuuden heikkeneminen sekä asutuksen keskittyminen vaikuttavat maankäyttöön, asutukseen ja liikenteeseen ja myös epäsuorasti vesistöjen ja ympäristön tilaan. Pohjanmaan maakunnan alueella väestönkasvu on 27