Merja Miettinen & Katariina Imporanta LAPIN TAITEILIJASEURAN JÄSENISTÖN OSAAMISEN JA SEURAN KEHITTÄMISTARPEIDEN KARTOITUS 2010 Rovaniemi Lapin taiteilijaseuran selvityksiä 1 Selvitys Lapin taiteilijaseura/merja Miettinen Lapin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalvelut/katariina Imporanta Rovaniemi 2010 1
SISÄLTÖ 1. Selvityksen tausta 2. Selvitystyön kulku 3. Lapin taiteilijaseuran jäsenistön taustat sekä kehittämis- ja koulutustarpeet 4. Taiteilijoiden työtilat 5. Lapin taiteilijaseuran kehittäminen 6. Kuvataiteilijana toimiminen Lapissa 2
1. SELVITYKSEN TAUSTA Lapin taiteilijaseura aloitti vuonna 2010 Lapin visuaalisen taiteen keskuksen esiselvityshankkeen, jonka tavoitteena on kehittää visuaalisen taiteen manageriosaamista Lapissa. Esiselvityshanketta rahoittavat Lapin taiteilijaseuran lisäksi Lapin liitto, Lapin taidetoimikunta ja Rovaniemen kaupunki. Esiselvityshankkeeseen visuaalisen taiteen manageriksi palkattiin Merja Miettinen. Managerin yhtenä tehtävänä hankkeessa on kartoittaa yhteistyömahdollisuuksia lappilaisten yritysten kanssa ja luoda toimivia tuotepalvelukokonaisuuksia erityisesti matkailu- ja hyvinvointisektorin kanssa. Lapin taiteilijaseuran kannalta tämän selvityksen tarkoituksena on selvittää seuran jäsenten osaamista, halukkuutta ja kehittämistarpeita yritysyhteistyötä ja taiteilijaseuran toiminnan kehittämistä varten. Selvityksen haastatteluosuus toteutettiin yhteistyössä Lapin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalveluiden kanssa, koska haastattelut toimivat taustatyönä Lapin taiteilijaseuran ja Lapin yliopiston koulutus- ja kehittämispalveluiden yhteiselle hankevalmistelutyölle. Koulutus- ja kehittämispalvelut käyttää haastattelujen tuloksia myös valtakunnalliseen Taiteen erityispätevyyspaletti -hankkeeseen, jossa kartoitetaan taidealojen tulevaisuuden osaamistarpeita. 3
2. SELVITYSTYÖN KULKU Kesän ja syksyn 2010 aikana Lapin taiteilijaseuran jäsenille tehtiin Webropol-ohjelmalla toteutettu verkkokysely, jonka tarkoituksena oli selvittää jäsenten osaamistasoa, halukkuutta yhteistyöhön sekä kehittymistarpeita. Kysely lähetettiin 87 seuran jäsenelle ja siihen vastasi 30 henkilöä. Vastausprosentti oli siis 34,5 %. Kyselyn toteuttamisen jälkeen 24 kyselyyn vastannutta seuran jäsentä haastateltiin. Haastattelun avulla syvennettiin ja tarkennettiin kyselyssä selvitettyjä asioita. Haastattelun kysymysten pohjana toimivat samat aihepiirit ja teemat, jotka olivat olleet myös kyselyn lähtökohtana. Haastattelut toteutettiin syksyllä 2010 Rovaniemellä, Kemissä, Inarissa ja Sodankylässä. Haastattelijoina toimivat manageri Merja Miettinen Lapin taiteilijaseurasta ja projektikoordinaattori Katariina Imporanta Lapin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskukselta. Haastattelun yhteydessä käytiin läpi myös haastateltavan kuvataiteilijan ansioluettelo ja tutustuttiin hänen taiteelliseen työhönsä teoskuvien avulla. Haastatteluiden jälkeen manageri koosti taiteilijoiden ansioluetteloista ja teoskuvista taiteilijakansion taiteilijaseuran käyttöön. Kansiota käytetään taiteilijaseuran taiteilijoiden teosmyynnin ja -lainauksen edistämiseen sekä kuvataiteilijoiden asiantuntijuuden markkinoinnin ja myynnin tukena. 4
3. LAPIN TAITEILIJASEURAN JÄSENISTÖN TAUSTAT SEKÄ KEHITTÄMIS- JA KOULUTUSTARPEET Haastattelun perusteella Lapin taiteilijaseuran yleisin työllistymisen muoto oman taiteellisen työn ohella on taiteen alan opetustyö. Haastatelluista 24 henkilöstä opetustyötä tekee 20 henkilöä. Haastateltavat tekevät opetustyötä eri paikoissa ja eri asteilla kuten esimerkiksi Lapin yliopistossa, ammattikorkeakoulussa, Lasten ja nuorten kuvataidekoululla ja kansalaisopistossa. Opetustyö haastateltavien keskuudessa oli osittain täysipäiväistä ja osittain osa-aikaista. Jotkut haastateltavat tarjosivat tiettyjä kursseja haluamilleen tahoille ja jotkut tekivät satunnaisesti taiteen alan sijaisuuksia. Useilla haastateltavista oli myös työskentelyapurahakausia tai saatuja kohdeapurahoja. Selvityksen mukaan Lapin taiteilijaseuran jäsenet toimivat tai ovat toimineet myös muilla luovan alan osa-alueilla, kuten valokuvaajana, visuaalisena suunnittelijana, graafisena suunnittelijana, amanuenssina, läänintaiteilijana, kuvittajana, taidekummeina, kriitikoina, valokuvaajina ja näyttelysihteereinä. Haastatteluissa kävi ilmi, että usealla haastateltavalla oli taustallaan kuvataiteen tutkinnon lisäksi myös muu tutkinto, joka koettiin täydennyskoulutukseksi. Kuvataiteen opintojen lisäksi haastateltavat olivat opiskelleet muiden muassa taidekasvatusta, mainontaa, elokuvakäsikirjoittamista ja maisematutkimusta. Osa haastateltavista ei ollut kouluttanut itseään kuvataidealan tutkinnon jälkeen. Osa haastateltavista jatkokoulutti itseään kuvataiteen alueella Lapin yliopiston kuvataiteen laudatur-opinnoissa tai Kuvataideakatemian maisteriopinnoissa. Haastateltavat olivat täydennyskouluttaneet itseään monilla eri aloilla. Useilla jo pitkään alalla olleilla taiteilijoilla oli takanaan lukuisia eri tekniikkakursseja. Täydennyskoulutusta niihin oli saatu useissa eri paikoista muiden muassa seuraavista aihealueista: kankaanpainaminen, taidegrafiikan eri tekniikat, japanilainen puupiirros, keramiikka ja muotokuvamaalaus. Taideopintojen ohella täydennyskoulutusta oli saatu muiden muassa seuraavista aihealueista: kielet, ATK- ja yrittäjyystaidot, kasvatustiede, hyvinvointi ja terveydenhuolto. Täydennyskoulutuksesta oli useassa tapauksessa huolehdittu itse. Myös työn kautta oppiminen oli yleistä. Haastateltavat olivat esimerkiksi opetelleet käyttämään kuvankäsittelyohjelmia tai opiskelleet akryylivärin ominaisuuksia. Käytännön työn nähtiin olevan paras 5
koulu oppimiseen. Yhdellä haastateltavista työnantaja oli järjestänyt omia täydennyskoulutuskursseja. Kaavio 1. Ammatilliset koulutustarpeet. Kyselyn ensimmäisessä kysymyksessä haastateltavat arvioivat omia koulutustarpeitaan. Kaikkein tarpeellisimmiksi koulutuksiksi haastateltavat arvioivat rahoituksen hankinnan (65,5 %), koulutuksen kuvataiteilijan asiakkaisiin ja myyntitilanteeseen liittyen (51,7 %) sekä markkinoinnin ja viestinnän (48,3 %). Myös muille koulutuksille näyttää olevan tarvetta, koska haastateltavat pitivät lähes kaikkia ehdotettuja koulutuksia tarpeellisina. Alhaisimman prosentin vastaajien keskuudessa saivat yrittäjyyskoulutukset (17,2 %). Useat kysymyksen yhteydessä mainitut osa-alueet kuitenkin sisältyvät yrittäjyyskoulutuksiin. Kysyttäessä avoimella kysymyksellä muita mahdollisia koulutustarpeita, haastateltavat mainitsivat koulutukset liittyen taiteen filosofiaan, yritystoiminnan muodot taiteilijan näkökulmasta, kansainvälisen toiminnan, kielten opetuksen ja audiovisuaaliset tekniikat. Haastattelun mukaan suurin tarve ammatilliselle kehittymiselle ja koulutukselle ovat yrittäjyystaitojen eri osa-alueet kuten tiedottaminen, markkinointi, myyntityö, tuottajataidot, tekstin tuottaminen, verotus, rahoitus, hinnoittelu ja tuotteistaminen. Ammatillisina kehittymis- 6
tarpeina kiinnostivat myös pedagogiikka, työskentely taiteilijana yrityksissä, verkostoituminen, työskentely ihmisten kanssa, taidekirjoittaminen, kokonaisuuksien hallinta, ulkomaan näyttelytoiminta, taidekonsultointi, taiteen soveltava käyttö ja kieliopinnot. ATK-taidot nousivat esiin myös yksittäisenä isona kehittymistarpeena. Kaivattiin teknistä apua esimerkiksi portfolion toteutukseen, kuvankäsittelyyn sekä nettisivujen tekoon, päivittämiseen ja ylläpitoon. Kehittymis- ja koulutustarpeet liittyivät suurelta osin itsensä jatkuvaan kehittämiseen kuten sisältöosaamiseen, erilaisiin tekniikoihin, markkinointi-, myynti- ja ATK-taitoihin. Yleisesti koettiin, että taiteen tekemisessä ei ole koskaan valmis ja omaa ammattiosaamista haluttiin kehittää ja päivittää koko ajan. Lisäksi haluttiin vahvistaa omaa taiteilijaidentiteettiä sekä saada lisää rohkeutta ja kehittyä ihmisenä. Taiteilijaidentiteetillä, rohkeudella ja ihmisenä kehittymisellä nähtiin olevan yhteyksiä työhyvinvointiin. Selvityksessä kysyttiin haastateltavien erityisosaamisalueita, koska haluttiin saada käsitys Lapin taiteilijaseurasta löytyvästä osaamisesta. Tietoa osaamisalueista käytetään apuna seuran kehittämistyössä esimerkiksi uusien tuote- ja tuotteistamisideoiden kehittämisessä. Omaa osaamista kysyttiin myös, jotta saataisiin tietää, millä tasolla on seuralaisten tietoisuus oman osaamisen, vahvuuksien ja kehittämistarpeiden tunnistamisessa. Erityisosaamiseksi mainittiin perinteisten kuvataiteen osa-alueiden, maalauksen, piirustuksen, taidegrafiikan, kuvanveiston ja valokuvauksen lisäksi muiden muassa seuraavat osaalueet: graafinen suunnittelu, elokuva, käsikirjoittaminen, ohjaaminen, sosiaalisuus, myynti- ja markkinointiosaaminen, pedagogiset taidot, puunkäsittely, luonnonmateriaalien käyttö, asioiden pelkistäminen, ympäristötaide, kokonaisuuksien hallinta, tilateokset, materiaalien tuntemus, kolmiulotteisen muodon hallinta, pinnan ja muodon yhdistäminen, performanssi, ideointi ja kuvanrakentaminen. Kyselyn perusteella vastaajat halusivat keskustella managerin kanssa (kaavio 2.) etenkin teosmyynnistä (65,4 %), viestinnästä ja markkinoinnista (53,8 %) ja omasta toiminnasta käytännön tasolla (46,2 %). Myös muut osa-alueet, apurahojen hakeminen, työtilat, urasuunnittelu ja palvelujen tuotteistaminen, saivat tasaista kannatusta. 7
Kaavio 2. Halukkuus keskusteluun managerin kanssa. Kysyttäessä avoimella kysymyksellä asioita, joista haastateltavat haluaisivat keskustella managerin kanssa, esille nousivat työtilat, taiteilijaeläke, taiteilija työnhakijana, taiteilijaresidenssit, teoskuvaus, kansainväliset näyttelyt, hakemusten laatiminen, taiteilijan asiantuntijuuden käyttö sekä markkinointi. Useat taiteilijat toivoivat saavansa managerilta erityisesti neuvontaa, apua ja tietoutta. Niiden toivottiin ensisijaisesti liittyvän verkostoitumiseen ja markkinointiin. Managerin toivottiin olevan apuna suhteiden ja kontaktien luomisessa mm. yritysmaailmaan, paikallisiin yrityksiin ja sairaaloihin, sekä toimivan yhteyshenkilönä. Lisäksi managerin toivottiin antavan tietoa ja apua myyntikanavien ja verotuksen suhteen. Tärkeänä managerin tehtävänä nähtiin myös erityyppiset näyttelyhankkeet sekä kotimaassa että ulkomailla. Apurahojen hakemiseen toivottiin apua ja neuvoja. Managerin toivottiin antavan kehykset taiteilijaseuran toiminnalle, sekä auttavan yhteydenpidossa ja tiedottamisessa. Hänen toivottiin myös järjestävän kursseja, auttavan työtilojen hankkimisessa sekä innostavan tekemisessä ja itsensä kehittämisessä. Eniten managerilta toivottiin apua taiteilijoiden työllistymisessä ja työtilaisuuksien lisäämisessä sekä työtilojen etsimisessä. Hänen toivottiin edistävän taiteilijoiden työllisyyttä ja toimeentuloa. Lapin taiteilijaseuran manageriosaamisen tarpeiden nähtiin liittyvän yhteisnäyttelyihin, kansainväliseen toimintaan, yritysyhteistyöhön, taiteen myyntiin ja markkinointiin, kontakteihin, neuvoihin, tukeen ja työhyvinvointiin liittyviin tekijöihin. Managerin toivottiin olevan se, joka pitää seuran toiminnan kasassa. Hänen toivottiin ottavan vastuuta toiminnasta, jotta puheenjohtajan työtaakka vähenisi. 8
4. TAITEILIJOIDEN TYÖTILAT Haastateltavista 21 oli haastatteluhetkellä työtila käytössään. Useilla haastatelluista se oli kodin yhteydessä. Ainoastaan yhdellä haastateltavista taiteilijoista ei haastatteluhetkellä ollut omaa työtilaa. Neljä haastatelluista taiteilijoista etsi uutta työtilaa. Kaavio 3. Työtilojen tilanne. Kyselyyn vastanneista taiteilijoista 8 taiteilijaa (26,7 %) etsi parhaillaan uusia työtiloja. Kaavio 4. Halukkuus työskennellä keskittymässä, jossa työskentelee useita taiteilijoita. Vielä suurempi määrä taiteilijoita, 11 henkilöä (42,3 %) haluaisi työskennellä keskittymässä, jossa työskentelisi useita taiteilijoita. Kuvataiteilijan työ on usein yksinäistä puuhaa. Keskittymässä työskentelemisen etuna nähtiin muun muassa se, että pääsee osaksi jonkinlaista työyhteisöä. Työyhteisön kuulumisen uskottiin vaikuttavan positiivisesti työhyvinvointiin. 9
5. LAPIN TAITEILIJASEURAN TOIMINNAN KEHITTÄMINEN Sekä kyselyssä että haastattelussa Lapin taiteilijaseuran toimintaa pidettiin aktiivisena ja ammattimaisena. Toiminta on kehittynyt mukavasti, esimerkiksi taidelainaamotempausten, Galleria Napan toiminnan sekä toimintaan mukaan tulleiden uusien ihmisten muodossa. Seuralta toivottiin rohkeaa eteenpäin menemistä, ja sitä, että uudet ihmiset saisivat tilaa kehittää omaa osaamistaan seurassa toimimisen kautta. Turhauttavaksi koettiin tilakysymys, pitkät välimatkat ja vakituisen henkilökunnan puute. Taiteilijaseuran näyttelytoiminnan oltiin tyytyväisiä. Galleria- ja lainaamotoimintaa tulisi kehittää edelleen. Lainaamon kehittäminen nähtiin jopa tärkeämpänä kuin gallerian kehittäminen. Galleria-taidelainaamolle tulisi saada pysyvä paikka ja se tulisi sijoittaa paikkaan, jossa potentiaaliset asiakkaat liikkuvat. Kauppakeskus Revontulen taidelainaamokokeilu koettiin erittäin positiivisesti. Taidelainaamon sijainnin nähtiin voivan olla myös muualla kuin kauppakeskuksessa esimerkiksi kahvilassa tai jonkun yrityksen yhteydessä. Myös kansainvälistä näyttelytoimintaa toivottiin. Taiteilijaseuralle toivottiin pysyvää henkilökuntaa, joka toisi seuran toiminnalle jatkuvuutta. Lisäksi seurasta olisi tehtävä enemmän taiteilijoita auttava systeemi. Taiteilijaseuran toivottiin olevan tasapuolinen kaikille jäsenilleen - toivottiin keskinäisen vertailun loppumista ja yhteisöllisyyden ja yhteishengen lisäämistä. Turhautuminen mainittiin isoksi ongelmaksi. Kehittämistarpeet seurassa liittyivät haastateltavien mielestä seuran perustoimintojen ja profiilin kehittämiseen, pitkäaikaisen ja pysyvän tilan löytämiseen, verkostoitumiseen, taiteilijatapaamisiin, näkyvyyteen ja näyttelytoimintaan. Näkyvyyttä voisi lisätä esimerkiksi kilpailuilla tai kevyemmillä näyttelyillä. Näyttelyt voisivat olla myös paikallisia teemanäyttelyitä esimerkiksi sairaaloissa. Myös tiedottamiseen toivottiin tehokkuutta ja avoimuutta. Lisäksi prosenttiperiaatteen edistäminen koettiin tärkeäksi se toisi alueen kuvataiteilijoille uusia työtilaisuuksia. Muutama haastateltava toivoi alueelle luovien alojen keskusta, joka kokoaisi laajemmin luovien alojen toimijoita saman katon alle. Mahdollisuuksia nähtiin Barentsin alueella toimimisessa: Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapin yhteistyömahdollisuuksissa. Taiteilijaseura voisi myös järjestää omia kesäkursseja ja taiteilijatapaamisia. Taiteen tunnettavuutta tulisi lisätä ja taiteilijoiden osaamista tuoda ihmisten lähelle. Taidehan kuuluu kaikille. 10
Haastateltavat olivat valmiita olemaan aktiivisesti mukana taiteilijaseuran toiminnassa. Suosituimmat mukana olon muodot olivat näyttelyihin osallistuminen, hallitustyö ja teoslahjoittaminen. Yleisesti mukana oloon suhtauduttiin myönteisesti. Moni haastateltavista olikin tai oli ollut aktiivinen jäsen. Joidenkin kohdalla osallistumista rajoittivat etäisyydet, auton puute tai allergiat. Osa toivoi osallistumisesta palkkaa. Muiksi taiteilijaseuran toiminnassa mukana olemisen muodoiksi mainittiin muiden muassa opettaminen, virkistystyö, työpajaohjaus, omien teosten ja toiminnan esittely, graafinen suunnittelu, näyttelyiden rakentaminen, gallerian valvominen, työskentely toimikunnissa ja yhteisötaiteelliset projektit. Kyselyllä pyrittiin konkretisoimaan tapoja, joilla taiteilijaseuran jäsenet voisivat olla mukana seuran toiminnassa. Kaavio 5. Halukkuus lahjoittaa teoksia Lapin taiteilijaseuralle. Jopa 80 % vastaajista oli valmis lahjoittamaan teoksiaan taiteilijaseuran käyttöön. Kaavio 6. Halukkuus osallistua Lapin taiteilijaseuran toimintaan lahjoittamalla omaa työpanosta. Kyselyn vastaajista 17 taiteilijaa (68 %) oli valmis lahjoittamaan työpanostaan taiteilijaseuran käyttöön. Talkootyö onkin ensiarvoisen tärkeää pienellä resursseilla toimivalle yhdistykselle. 11
Kaavio 7. Halukkuus toimia tietyissä tehtävissä Lapin taiteilijaseura kautta korvausta vastaan. Taiteilijat halusivat työllistyä taiteilijaseuran kautta seuran muiden muassa oman toiminnan ja teosten esittelijöinä (68,4 %), visuaalisina konsultteina (57,9 %) ja yhteisön kummitaiteilijoina (57,9 %). Kiinnostusta herättäviä vaihtoehtoja olivat myös työpajojen vetäminen yrityksissä tai yhteisöissä (52,6 %), oman ateljeetilan esittely (47,4 %), työskentely taiteilijana yhteisöissä ja laitoksissa (47,4 %) sekä taidehankintojen konsultointi (42,1 %). Vain yksi vastaajista oli valmis esittelemään seuran toimintaa julkisissa tilaisuuksissa. Tuotteet tai palvelut, joita taiteilijaseuran jäsenet halusivat myydä tai markkinoida taiteilijaseuran kautta liittyivät opetus- ja kurssitarjontaan, teosmyyntiin, projekteihin, yritysyhteistyöhön sekä taidetuotteiden myyntiin. Osalla haastateltavista oli pitkälle mietittyjä, erilaisia tuote- ja palveluideoita. Toisaalta taas tuotteiden kehittämiselle toivottiin apuja ja kiinnostavana ajatuksena pidettiin esimerkiksi taiteen ja muotoilun yhdistämistä. Opetus-, kurssi- ja työpajatoiminnan tuoteideat liittyivät käytännönläheisten kurssien pitämiseen, joiden aihepiireinä voisivat olla ympäristötaide, piirustus, maalaus ja toisaalta myös taiteen teoria. Taidekursseja haluttiin tarjota elämyksellisessä ympäristössä kuten Pallaksella tai Inarissa. Virkistystyöpajat voisivat antaa olemiseen ja elämiseen uutta näkökulmaa ja niitä haluttiin tarjota esimerkiksi yrityksille tai erityisryhmille kuten vanhuksille. 12
Lisäksi oltiin kiinnostuneita myös erilaisista projekteista yritysten kanssa. Haastateltavia kiinnostivat muun muassa tilaustyöt kuten esimerkiksi konsultointi, seinämaalaukset, taideripustusten tai sisustuksen tekeminen, interaktiiviset projektit ja valokuvauspalvelu. Omien teosten myynnin ohella useilla oli myytävänä muita taidetuotteita kuten esimerkiksi postikortteja, korttisarjoja, julisteita sekä myös suruadresseja ja jääkaappimagneetteja. Kaavio 8. Halukkuus antaa korkealaatuisia taidetuotteita myyntiin Galleria-taidelainaamo Napaan. Taidelainaamotoimintaa halutaan kehittää taiteilijaseurassa niin, että myyntiin otetaan teosten lisäksi korkealaatuisia taidetuotteita. Lähes kaikki vastaajista (92,9 %) olivat valmiita antamaan tekemiään korkealaatuisia taidetuotteita myyntiin taidelainaamon yhteyteen. Kaavio 9. Halukkuus pitää näyttelyitä julkisissa tiloissa. Kyselyssä selvitettiin myös seuran jäsenten halukkuutta pitää näyttelyitä muissa kuin galleriatiloissa. Jopa 80 % kyselyyn vastaajista näytti olevan kiinnostunut näyttelyiden pitämisestä ravintoloissa, kahviloissa, kauppakeskuksissa, hoitolaitoksissa, virastoissa ja muissa vastaavissa tiloissa. Yli puolet (68,4 %) oli valmis esittelemään toimintaansa erilaisissa tilaisuuksissa. Seuraavaksi selvitettiin, millä eri kielillä suomen lisäksi esittelyt voitaisiin järjestää. 13
Kaavio 10. Kyvykkyys esitellä omia töitä ja toimintaa eri kielillä. Lähes kaikki vastaajat (96,2 %) pystyivät esittelemään toimintaansa englanniksi. Seuraavaksi suosituimmat kielet olivat ruotsi (34,6 %) ja saksa (7,7 %). Lisäksi mainittiin espanja, venäjä, japani, norja, italia, unkari ja saamen kieli. 14
6. KUVATAITEILIJANA TOIMIMINEN LAPISSA Kuvataiteilijana toimimisessa Lapissa nähtiin monia etuisuuksia ja haasteita. Suurimpina etuina nähtiin tila ja rauha tehdä kuvataiteilijan työtä. Tärkeänä pidettiin myös Lapin puhdasta luontoa ja siitä saatavaa inspiraatiota. Toimintaympäristöä pidettiin luonnollisena ja monimuotoisena. Toiminta-alue ja ihmiset on mahdollista tuntea. Lapin etuina ovat myös halvemmat elinkustannukset ja paremmat työtilamahdollisuudet. Toisaalta osa haastateltavista taiteilijoista koki työtilatilanteen haasteelliseksi. Kollegoita ei ole niin paljon, joten taiteilijan on Etelä-Suomea helpompaa päästä esille sekä saada apurahoja ja muita tukia. Taiteilijoiden välillä nähtiin olevan hyvä yhteishenki. Esteitä kuvataiteilijana toimimiselle ei sinänsä ole - mahdollisuudet ovat rajattomat. Mahdollisuuksien nähdään riippuvan omasta aktiivisuudesta. Lappilaisuus koettiin eduksi, koska Lappia pidetään etenkin ulkomailla eksoottisena paikkana. Kansainvälisessä toiminnassa nähtiinkin paljon mahdollisuuksia erityisesti lähialueilla kuten Pohjoismaissa, Baltiassa ja Barentsin alueella. Myös Lapin matkailijavirtoja olisi tärkeää hyödyntää. Suurimpana haasteena nähtiin pitkät välimatkat Etelä-Suomeen ja Eurooppaan. Aktiivinen taide-elämä maassamme painottuu Etelä-Suomeen. Matka etelään on pitkä ja on oltava paikan päällä verkottuakseen ja markkinoidakseen itseään. Muualla Suomessa taiteen kentällä tapahtuvan toiminnan seuraaminen on haasteellista ja aikaa sekä taloudellisia resursseja vievää. Pääkaupunkiseudun koettiin olevan ylimielinen muun Suomen taideelämää kohtaan. Muutaman haastateltavan mukaan Lappi nähdään vieläkin kolonialismin hengessä, 1960- ja 1970-luvun taiteilijoita tuodaan esiin, mutta nykytaide unohdetaan. Esimerkiksi valtion kokoelmiin ei juurikaan ole ostettu teoksia Lapista. Ostavan yleisön ja verkostojen puute Lapissa koetaan toiseksi suureksi haasteeksi. Lapissa ei ole kulttuuria ja orientoitumista kuvataiteen kuluttamiselle, eikä kuvataiteelle ole tilausta. Pohjoisen yleisö saattaa olla kapeakatseista, eikä kuvataiteilijuutta ymmärretä. Kuvataiteilijat kokevat, että he ovat syrjässä, kun taiteesta kiinnostunutta yleisöä ei ole. Taide tulisikin tuoda lähemmäs katsojaa ja viedä se ulos gallerioista mahdollisimman lähelle asiakasta. Lappilaisen ostavan yleisön ja asiakkaiden volyymi on pieni, joten voimakkaat Lappiin suuntautuvat matkailijavirrat tulisi hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. 15
Teosten myynnin ollessa vähäistä kuvataiteilijan toimeentulo on haasteellista. Kuvataiteen ohella täytyy usein tehdä muuta työtä. Työmahdollisuuksia vaikea saada ja täytyy olla aktiivinen pärjätäkseen. Kuvataiteilijan työ on välillä yksinäistä: pitkien etäisyyksien vuoksi kollegoja ei syrjäisemmillä paikkakunnilla ole, eikä työhön liittyviä asioita voi jakaa. Lisäksi pienillä paikkakunnilla on omat ongelmansa, kuten kaupunkien taiteilijan näkökulmasta haasteellinen kulttuuripolitiikka ja kuvataidemyönteisen asennekasvatuksen puute. Kuvataiteilijan työ nähdään sekä hienona että haasteellisena. Työn koetaan tuovan iloa ja siitä saadaan myös voimaa. Kuvataiteilijan työ on ihanaa ja haastavaa työtä, oma juttu, maailman hienointa työtä ja se antaa tekijälleen paljon. Taiteilijan työssä on mahdollisuus oppia, ymmärtää ja auttaa muita oppimaan ja näkemään. Kehittymisen mahdollisuudet ovat valtavat. Työssä on tärkeää uskollisuus omalle äänelle sekä omat kokemukset. Mielikuvitus koetaan valtavana voimavarana ja tärkeää onkin uuden löytäminen ja luominen. Työhön kuluu hetkessä eläminen ja hyvän energian vaaliminen. Paloa taiteen tekemiseen ei voi sammuttaa mitenkään ja mahdollisuuksia tehdä kuvataiteilijan työtä on rajattomasti. Kuvataiteilijan työhön kuuluu rauha ja työrauha. Työssä omat haasteensa, mutta toisaalta sen on aina tiedostanut., kuvailee yksi haastateltavista kuvataiteilijan työtä. Kuvataiteilijan työ koetaan myös vaikeaksi ja henkisesti raskaaksi. Se on yksinäistä ja taloudellinen ja henkinen tuki puuttuu usein. Apurahojen varassa eläminen on epävarmaa. Taiteilijoilla on paineita taloudellisista resursseista, työtiloista ja näyttelyajoista. Kilpailu alalla on kovaa. Myös työn ja vapaa-ajan jaottelu on vaikeaa. On oltava määrätietoinen ja sinnikäs jaksaakseen ja tunnettava työ merkityksellisenä. Kuvataiteilijan työ on tasapainoilua sosiaalisuuden ja yksinäisyyden siedon välillä, mutta yhteisöllisyys auttaa jaksamisessa. Työ on haasteellista ja epävarmaa, mutta epävarmuus voi olla myös hyvä asia tai ihanaa. Kuvataiteilijan leipä pieninä palasina maailmalla - elämä on tasapainoilua. Taiteellisen työn rinnalla monet kuvataiteilijat joutuvat tekemään mahdollisesti toista työtä esimerkiksi kuvataiteen opettajana. Opetustyön koettiin haittaavan taiteilijana toimimista. Työmahdollisuuksia ja toimeentuloa kuvataiteilijana haastateltavat toivoivat lisää. Pitkät apurahakaudet helpottaisivat monen kuvataiteilijan tilannetta. 16
Haastateltavien mukaan kuvataiteilijan tulisi olla jatkuvasti aktiivinen ja esillä menestyäkseen. Kaiken ammattiin liittyvän tekeminen itse tuntui monesta haastateltavasta raskaalta. Kuvataiteilijan työssä tärkeänä pidettiin järjestötoimintaa ja liitoja. Jotkut haastatelluista naistaiteilijoista kokivat heillä olevan uskottavuusongelmia kuvataiteilijana sukupuolisen syrjinnän takia. Haastattelussa taiteilijan tulevaisuuden asemasta ilmeni sekä myönteisiä että kielteisiä visioita. Toisaalta tässä ajassa koetaan olevan toiveikkuutta ja myönteistä ilmapiiriä. Haastateltavat kokivat, että ihmisten lisääntyvä vapaa-aika ja pehmeämpien arvojen tuleminen voivat olla mahdollisuuksia myös kuvataiteilijoille. Monet vanhemman ikäpolven taiteilijat puolestaan kokivat taiteilijan aseman huononevan koko ajan. Taidekentän koetaan jumittavan paikoillaan, eikä estetiikalla enää ole samanlaista arvoa kuin ennen. Osa haastateltavista koki, että kuvataidealan koulutusta on liikaa. Toisaalta taas haastateltavat näkivät, että perinteisestä taiteilijakuvasta tulisi murtautua ulos. Tulevaisuudessa kuvataiteilijan työ sulautuu mahdollisesti enemmän yhteiskunnan muihin osiin. Uusia mahdollisuuksia nähtiin tiimityössä ja taiteen myyntikanavien kehittymisessä sekä taiteilijaseuran toiminnan kehittämisessä. Haastateltavat näkivät suurimmat mahdollisuudet työllistyä kuvataiteilijana opetustyössä. Taiteellisen työn nähtiin kuitenkin olevan kuvataiteilijan ydintoimintaa, jonka rinnalla opetusta voi tehdä osa-aikaisesti esimerkiksi muutamana päivänä viikossa. Haastateltavat toivoivat voivansa keskittyä enemmän kuvataiteen tekemiseen. Apurahat olivat yksi toimeentulon muoto, joita haastateltavat toivoivat lisää. Lisäksi haastateltavat näkivät potentiaalisiksi työllistymisen muodoiksi projektityön ja muun taiteen soveltavan käytön. Kuvataiteilijat voivat toimia hyvinvoinnin luojina ja luovien voimavarojen lisääjinä monissa eri yhteyksissä kuten esimerkiksi nuoriso- ja vanhustyössä. Yhteisölliset ja monitaiteelliset taideprojektit kiinnostivat haastateltavia. Lisäksi taiteen soveltaminen uusilla konsepteilla koettiin positiivisena asiana. Uusia konsepteja työllistää kuvataiteilijoita voivat olla muiden muassa toimiminen taidetalkkarina tai taidekummina ja muut erilaiset taideprojektit. Mahdollisuuksia nähtiin myös yritysyhteistyössä esimerkiksi oman toiminnan ja teosten esittelemisen tai työpajatoiminnan kautta. 17