Informaatio- ja kommunikaatioteknologian käyttö Suomen terveydenhuollossa vuonna 2007

S T A K E S I N R A P O R T T E J A 3 7 / 2 0 0 8 ilkka winblad, jarmo reponen, päivi hämäläinen, maarit kangas Informaatio- ja kommunikaatioteknologian käyttö Suomen terveydenhuollossa vuonna 2007 Tilanne ja kehityksen suunta Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus postimyynti: Stakes / Asiakaspalvelut PL 220, 00531 Helsinki puhelin: (09) 3967 2190, (09) 3967 2308 (automaatti) faksi: (09) 3967 2450 Internet: www.stakes.fi

Haluamme kiittää sosiaali- ja terveysministeriötä tämän raportin rahoittamisesta ja hankkeen valvojaa, neuvottelevaa virkamiestä Annakaisa Iivaria työmme kannustavasta tukemisesta. Kiitämme myös hankepäällikkö Maritta Korhosta, erikoistutkija Persephone Doupia ja erityisasiantuntija Kauko Hartikaista arvokkaista sisältöä koskevista kommenteista sekä yo Katariina Reinikaista teknisestä avusta. Haluamme myös kiittää kaikkia terveydenhuollon toimintayksiköiden vastaajia yhteistyöstä ja kärsivällisyydestä jaksaa vastata laajoihin kysymyslomakkeisiin. Heidän työpanoksensa on ollut välttämätön edellytys sille, että käytettävissä on nyt harvinaisen seikkaperäinen selvitys terveydenhuollon informaatioteknologian käytöstä ja siihen liittyvistä kustannuksista. Ilkka Winblad Jarmo Reponen Päivi Hämäläinen Maarit Kangas Yhteystiedot lisätietokysymyksille: FinnTelemedicum c/o KTTYL PL 5000 90014 Oulun yliopisto Käyntiosoite: Kastellin tutkimuskeskus, Aapistie 1, 5 krs. Ilkka Winblad puh 040 867 1400, s-posti: ilkka.winblad@oulu.fi Contact address for requests for additional information: FinnTelemedicum c/o KTTYL Box 5000 FIN-90014 University of Oulu Street address: Kastelli Research Centre, Aapistie 1, 5th floor. Ilkka Winblad tel. +358 40 867 1400, e-mail: ilkka.winblad@oulu.fi Kirjoittajat, FinnTelemedicum ja Stakes Taitto: Christine Strid ISBN 978-951-33-2284-7 (nid.) ISSN 1236-0740 (nid.) ISBN 978-951-33-2285-4 (PDF) ISSN 1795-8210 (PDF) Stakes, Helsinki 2008 Valopaino Oy Helsinki 2008

Tiivistelmä Ilkka Winblad, Jarmo Reponen, Päivi Hämäläinen, Maarit Kangas. Informaatio- ja kommunikaatioteknologian käyttö Suomen terveydenhuollossa vuonna 2007. Tilanne ja kehityksen suunta.. 140 sivua, hinta 23. Helsinki 2008. ISBN 978-951-33-2284-7 Tämän raportin tuottivat sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta Oulun yliopiston teleterveydenhuollon osaamiskeskus FinnTelemedicum ja Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes. Raportti kuvaa informaatio- ja kommunikaatioteknologian (ICT) ja eterveys-(ehealth) -sovellusten käytön tilannetta, kehityksen suuntaa ja kustannuksia maamme terveyspalvelujärjestelmässä. Tämä raportti on sarjassaan kolmas ja toimii jatkona kansallisen terveysprojektin aikana vuosina 2003 ja 2005 tehdyille selvityksille. Kuvauksessa ovat mukana kaikki palveluntuottajat julkisella ja yksityisellä sektorilla: sairaanhoitopiirit (21 kpl), perusterveydenhuollon terveyskeskukset (229 kpl) ja otos yksityisen sektorin lääkäripalvelujen tuottajista (45 kpl sisältäen ketjuttuneet toimijat). Kyselyyn vastasivat kaikki sairaanhoitopiirit, terveyskeskuksista 87 100 % kysymyksestä riippuen ja 62 % yksityisistä kyselyssä mukana olleista palvelun tuottajista. Julkiselle sektorille suunnattiin lisäksi erillinen yksityiskohtaisempi kustannuskysely, jonka kattavuus oli 57 % sairaanhoitopiireistä ja 52 % terveyskeskuksista. Tulokset osoittavat ICT:n käytön voimakkaan ja laajalla rintamalla tapahtuneen kasvun. Sähköinen potilaskertomus on nyt kattavasti käytössä sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa. Sitä käyttivät korkealla käyttöasteella kaikki sairaanhoitopiirit, 99,1 % terveyskeskuksista ja kaikki kyselyyn vastanneet yksityiset palveluntuottajat. Organisaatioiden välinen tiedonvaihto on sekin edennyt ripeästi: sähköisiä lähetteitä otti vastaan 19/21 sairaanhoitopiiriä (16/21 v 2005, 10/21 v 2003) ja niitä käytti 77 % terveyskeskuksista (44 % v 2005, 24 % v 2003). Jokin aluetietojärjestelmä (ATJ) oli nyt käytössä 17/21 sairaanhoitopiirissä (9/21 v 2005) ja 64 %:ssa terveyskeskuksista (20 % v 2005). Potilaskertomustekstin alueellinen vaihto on toteutettu joko ATJ:n avulla tai muulla tavoin 19/21 sairaanhoitopiirissä (11/21 v 2005), ja 62 %:ssa terveyskeskuksista (23 % v 2005). Vastaavasti kuvantamistulosten siirtoa on 17/21 sairaanhoitopiirissä (16/21 v 2005) ja 61 %:ssa terveyskeskuksista (29 % v 2005) ja vastaavasti laboratoriotulosten siirtoa 19 /21 (19/21 v 2005) sairaanhoitopiirissä ja 72 % :ssa terveyskeskuksista (64 % v 2005). Digitaalisten kuvien arkistointi- ja siirtojärjestelmät (PACS, picture archiving and communication systems) ovat nyt käytössä kaikissa 21 sairaanhoitopiirissä ja joka toisessa terveyskeskuksessa. Suoraan kansalaisille tarkoitetut sähköisen terveydenhuollon (ehealth) palvelut, kuten suora sähköinen ajanvaraus, sähköposti- ja tekstiviestikommunikointi, tiedonvaihto nettilomakkein, olivat tuotannossa vasta muutamissa yksiköissä, mutta selvästi yleistyneet kahden vuoden takaisesta. Sairaanhoitopiireistä 18/21 ja runsas puolet terveyskeskuksista arvioi valmiudekseen sähköiseen kansalliseen terveydenhuollon arkistoon liittymisen vuoteen 2011 mennessä. Sähköistä reseptijärjestelmää koskevat luvut olivat samansuuruiset. Sairaanhoitopiireissä ATK-kulujen per capita mediaani oli v 2003 14,7 euroa, 2005 19,6 euroa ja 2007 23,7 euroa sekä terveyskeskustenvastaavasti 10,5 euroa, 12,4 euroa ja 12,4 euroa. ATK-kustannukset nousevat terveydenhuollon kokonaismenojen nousuun nähden voimakkaasti edustaen tällä hetkellä kuitenkin vasta noin 1,5 %:n osuutta. Sähköinen tiedonhallinta toteutui kattavasti ensin paikallisella tasolla, nyt se on edennyt voimakkaasti alueellisella tasolla muodostaen vahvan perustan suoraan kansalaisille tarkoitetuille ehealth palveluille ja terveydenhuollon kansalliselle arkistolle. Suomessa informaatioteknologian käyttöönottoa on kritisoitu siitä, että asetettuja tavoitteita ei ole saavutettu. Terveydenhuollon

osalta nämä vuosia 2003, 2005 ja 2007 koskevat selvityksemme osoittavat kuitenkin toista, sillä terveydenhuollon ICT:n käyttöönotossa on tapahtunut mittava kehitys kansallisen terveyshankkeen aikana. Keskeistä on ollut rakenteisen kertomuksen ja ydintietojen onnistunut eteenpäinvienti, kansallisten koodistojen ja luokitusten käyttöönoton eteneminen ja uuden yhteistoimintamallin rakentaminen sairaskertomusten yhteensopivuuden edistämiseksi. Avainsanat: informaatio- ja kommunikaatioteknologia, tietoteknologia, terveydenhuolto, sähköiset palvelut, sähköinen potilaskertomus, aluetietojärjestelmä, terveydenhuollon kansallinen arkisto

Abstract Ilkka Winblad, Jarmo Reponen, Päivi Hämäläinen, Maarit Kangas, Informaatio- ja kommunikaatioteknologian käyttö Suomen terveydenhuollossa vuonna 2007 [Health Care ICT and ehealth in Finland 2007. Status report and future trends]. STAKES, Reports 37/2008. pp. 140, price 23. Helsinki 2008. ISBN 978-951-33-2284-7 This ehealth report was produced by FinnTelemedicum, Centre of Excellence for Telehealth at the University of Oulu and STAKES (National Research and Development Centre for Welfare and Health Development, Finland) under the assignment of the Finnish Ministry of Social Affairs and Health. The survey describes the status and trends of health care information and communication technology (ICT) and ehealth usage in Finland in 2007. It also delivers information about financial costs spent on health care ICT. This survey includes data from all the service providers in public and private medical services: hospital districts or central hospitals for secondary / tertiary care (n = 21), primary health care centres (n = 229) and a sample of private sector service providers (n = 45, including also major private service provider chains). When applicable, the results were compared to our earlier results from 2003 and 2005. Thus this third survey in its series exhibits all the ICT and ehealth achievements during the National Healthcare Project. The results show that the usage of ICT in the Finnish health care system has continuously progressed in all the discussed application areas. Electronic patient record is now in comprehensive usage both in specialized care (hospital) and primary care (health care centres). The study found that it is used as the main source or as the only source of patient narratives in all the hospital districts, 99.1% of the primary health centres and all the private services providers included in the research. Electronic information exchange between organizations has also progressed rapidly. Electronic referral and electronic discharge letter is in everyday use in 19 of the 21 hospital districts (compare with 16/21 in 2005 and 10/21 in 2003) and this service is utilized by 77% of the primary health care centres in their areas (compare with 44% in 2005 and 24% in 2003). Some multilateral regional electronic patient data depository is in use in 17 /21 hospital districts (9/21 in 2005) and in 64% of the primary health centres (20% in 2005). Thus fully interoperable patient data exchange is regionally in operational use in most of the health care institutions. In more detail, electronic patient data exchange either with the help of a regional patient depository or with telemedicine is organised for EPR narrative texts in 19/21 hospital districts (11/21 in 2005) and in 62% of the primary health centres (23% in 2005) and for imaging results in 17/21 hospitals districts (16/21 in 2005) and in 61% of the primary health care centres (29% in 2005). For laboratory results the figure is 19/21 in hospital districts (19/21 in 2005) and in 72% for the primary health care centres (64% in 2005). Filmless picture archiving and communication systems (PACS) are now in use in all 21 hospital districts and in about half of the primary health care centres. Direct eservices to citizens like electronic appointment services, e-mail or text-message (SMS) communication or information exchange through web pages are used only in few institutions, however, the number has increased since 2005. According to this survey, 18/21 hospital districts and half of the primary health care centres estimate that they can join the national electronic patient record archive (earchive) by 2011. The estimated time scale for joining the eprescription is similar. The median of ICT costs per capita in hospital districts in 2007 was 23.7 (19.6 in 2005 and 14.7 in 2003) and in primary health care centres 12.4 (12.4 in 2005 and 10.5 in 2003). Total ICT costs have increased more rapidly than overall health care costs, representing currently 1.5% of the total spending on health care.

Electronic patient records in Finland were put into comprehensive use first in local institutions. By now we have reached a level of regional utilization of electronic patient data. This builds a solid basis for services provided for citizens and for a national archive of health information. The progress seen during the National Healthcare Project is remarkable. All this development has been accompanied by the intake of structured core data, national classifications and coding systems. A new collaborative working model has been created for an interoperable national sharing of electronic patient records including the management of patient consent. Keywords: information and communication technology, ehealth, health care services, electronic patient record systems, telemedicine, regional patient data repositories, national patient data archive

Sisällys Tiivistelmä Summary in English 1 JOHDANTO... 9 2 TUTKIMUKSEN aineisto ja menetelmät... 13 Tutkimuksen organisointi... 13 Tutkimuksen kohdejoukko... 13 Kyselyn sisältö, rakenne ja suoritustapa... 13 Kyselyn suoritustapa... 14 Aineiston käsittelyn menetelmät... 15 3 JULKISEN erikoissairaanhoidon tilanne: sairaanhoitopiirit... 16 Sähköinen potilaskertomus ja siihen liittyvät toimintayksikön sisäiset toiminnot... 16 Sähköinen potilaskertomus... 16 Potilaskertomuksen rakenteiset ydintiedot... 18 Toimintayksikön sisäiset potilaskertomuksen lisätoiminnot... 19 Digitaalisten kuvien arkistointi- ja siirtojärjestelmät... 20 Radiologian ja laboratoriotoiminnan tuotannonohjausjärjestelmät... 21 Organisaatioiden väliset toiminnot... 23 Sähköinen lähete-palaute- ja konsultaatio-palautejärjestelmä... 24 Muut sähköiset konsultaatiot... 25 Aluetietojärjestelmät... 27 Organisaatioiden välinen potilaskertomustietojen vaihto kokonaisuutena... 28 Asiakkaan tai potilaan suostumusten hallinta... 30 Organisaatioiden välisen tiedonsiirron standardit... 30 Sähköinen todentaminen ja allekirjoittaminen... 32 Organisaation ja potilaan välinen tiedon kulku... 33 Tiedottaminen ja ajanvaraus... 33 Hoitoon pääsyyn sekä tutkimuksiin ja hoitoon liittyvä tiedonvaihto potilaan kanssa... 34 Eräät hallinnolliset sähköiset järjestelmät... 35 Henkilöstön osaaminen ja sitä tukevat järjestelmät... 35 Henkilöstön valmiudet sähköisten järjestelmien käyttöön... 35 Henkilöstön koulutuksen ja päätöksenteon tuen sähköiset järjestelmät... 38 Täydentävät vastaukset... 40 4 JULKISEN perusterveydenhuollon tilanne: terveyskeskukset... 41 Sähköinen potilaskertomus ja siihen liittyvät toimintayksikön sisäiset toiminnot... 42 Sähköinen potilaskertomus... 42 Potilaskertomuksen rakenteiset ydintiedot... 44 Toimintayksikön sisäiset potilaskertomuksen lisätoiminnot... 44 Digitaalisten kuvien arkistointi- ja siirtojärjestelmät... 45 Radiologian ja laboratoriotoiminnan tuotannonohjausjärjestelmät... 46 Organisaatioiden väliset toiminnot... 47 Sähköinen lähete-palaute- ja konsultaatio-palautejärjestelmä... 47 Muut sähköiset konsultaatiot... 49 Aluetietojärjestelmät... 49 Organisaatioiden välinen potilaskertomustiedon vaihto kokonaisuutena... 50 Asiakkaan tai potilaan suostumusten hallinta... 51 Organisaatioiden välisen tiedonsiirron standardit... 53 Sähköinen todentaminen ja allekirjoittaminen... 53 Organisaation ja potilaan välinen tiedon kulku... 54 Tiedottaminen ja ajanvaraus... 54 Eräät hallinnolliset sähköiset järjestelmät... 55 Henkilöstön osaaminen ja sitä tukevat järjestelmät... 56 Henkilöstön valmiudet sähköisten järjestelmien käyttöön... 56 Henkilöstön koulutuksen ja päätöksenteon tuen sähköiset järjestelmät... 58 Täydentävät vastaukset... 61

5 Yksityisen terveydenhuollon palveluntuottajien tilanne... 63 Sähköinen potilaskertomus ja siihen liittyvät toimintayksikön sisäiset toiminnat... 63 Sähköinen potilaskertomus... 63 Potilaskertomuksen rakenteiset ydintiedot... 64 Digitaalisten kuvien arkistointi- ja siirtojärjestelmät... 65 Radiologian ja laboratoriotoiminnan tuotannonohjausjärjestelmät... 65 Organisaatioiden väliset toiminnot... 66 Lähete-palaute ja sähköinen konsultaatio-palaute... 66 Aluetietojärjestelmät... 66 Muu organisaatiorajat ylittävä potilaskertomustiedon siirto... 66 Sähköinen todentaminen ja tunnistaminen... 67 Organisaation ja potilaan välinen tiedon kulku... 67 Eräät hallinnolliset sähköiset järjestelmät... 68 Henkilöstön osaaminen ja sitä tukevat järjestelmät... 68 Henkilöstön valmiudet sähköisten järjestelmien käyttöön... 68 Henkilöstön koulutuksen ja päätöksenteon tuen järjestelmät... 69 Täydentävät vastaukset... 70 6 Sähköisiin järjestelmiin liittyvät kustannukset... 71 Sairaanhoitopiirit... 71 Terveyskeskukset... 79 Yksityiset lääkäripalvelujen tuottajat... 82 7 VALMIUS liittyä terveydenhuollon kansallisiin arkistoihin... 83 Sairaanhoitopiirit... 83 Terveyskeskukset... 85 Yksityiset lääkäripalvelujen tuottajat... 86 8 YHTEENVETO keskeisistä tuloksista ja niiden pohdinta... 88 Selvityksen näkökulma, luotettavuus ja kattavuus... 88 Tutkimuksen menetelmän arviointi... 88 Kyselyn kattavuus ja edustavuus... 88 Keskeiset tulokset toimintakokonaisuuksittain... 89 Ammattihenkilöiden tekemä tiedon käsittely potilaan tutkimus- ja hoitotapahtumien yhteydessä... 90 Digitaalisten kuvien siirron ja arkistoinnin järjestelmät sekä tuotannonohjaus... 91 Potilaskertomustiedon vaihto organisaatioiden välillä... 92 Aluetietojärjestelmien käyttö... 94 Organisaatioiden välinen tiedonvaihto kokonaisuutena... 94 Organisaatioiden välisen tiedonsiirron tekniset edellytykset... 97 Henkilöstön osaaminen ja sitä tukevat järjestelmät... 99 Organisaation ja potilaan välinen tiedon kulku...100 Sähköisiin järjestelmiin liittyvät kustannukset...101 Käsitykset KANTA-arkistoon ja ereseptikantaan liittymisen aikataulusta...103 Pohdinta...104 Lähteet...108 Liitekuviot...111 Liitteet...114

1 Johdanto 1 JOHDANTO Sosiaali- ja terveydenhuollon ensimmäinen tietoteknologiastrategia syntyi osana 1990-luvun puolivälin tietoyhteiskuntakehityksen laajempaa poliittista valmistelua (VVM 1995, STM 1996), eikä strategiaa ole toistaiseksi virallisesti uudistettu. Strategiaan kirjattuja ajatuksia ja strategian pohjalta syntyneitä uusia ajatuksia on poliittisessa päätöksenteossa viety eteenpäin jo yli kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2007 voimaan astuneessa uudessa laissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastiedon sähköisestä käsittelystä (159/2007) näkyy useita vuoden 1995 strategian oivalluksia. STM:n tietoteknologian hyödyntämisstrategian tavoitteena oli uuden tietotekniikan avulla parantaa sosiaaliturvan, kuten sosiaali- ja terveyspalvelujen, saatavuutta, laatua ja tehokkuutta. Sama ajattelu löytyy nykyisin useimpien Euroopan Unionin jäsenmaiden sähköisen terveydenhuollon strategioista (EU:n komissio 2007). Uuden teknologian nähdään muuttavan terveydenhuoltojärjestelmää. Vuoden 1995 strategian uutena radikaalina ajatuksena esitettiin asiakkaan omatoimisuuden ja osallistumisen sekä terveystietoisuuden lisäämistä. Vuoden 2007 lainsäädäntö ja sen myötä käynnistyneet uudet kansalliset kehittämishankkeet lisäävät terveydenhuollon asiakkaiden oikeuksia, tiedonsaantia ja mahdollisuuksia tehdä päätöksiä terveystietojensa käytöstä, katsella omia terveystietojaan ja päästä osallisiksi sähköisistä palveluista. Tänään uskotaan edelleen, että asiakkaiden voimaantuminen muuttaa palvelujärjestelmää. Terveydenhuollon lainsäädännön kehitys on lähtenyt myös laajemmin vahvistamaan asiakkaan asemaa. Hoitoon pääsyä edistetään jo lailla (844/2004 ja 856/2004) ja ehdotus uudeksi terveydenhuoltolaiksi (STM 2008a) lisää asiakkaan valinnan mahdollisuuksia. Samalla aletaan odottaa että palvelujärjestelmän toiminnasta saataisiin julkisesti näkyville toimintaa kuvaavia tietoja kuten jonojen pituutta ja palvelujen laatua. Näihinkin odotuksiin liittyy terveydenhuollon sähköisten prosessien uudistaminen. Vuoden 1995 strategiassa oli tavoitteena palvelujen organisoiminen alueellisiksi ja valtakunnallisiksi saumattomiksi prosesseiksi. Erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyön odotettiin lisääntyvän ja kehittyvän hoitoketjujen hallinnan avulla. Moniulotteiset tietoverkot todettiin palvelujen verkostoitumisen edellytykseksi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on todellakin syntynyt moninaisia, alueellisesti vaihtelevia tietoverkkoja (Winblad ym. 2006). Saumattomia hoitoketjuja ja valtakunnallisesti kattavaa sähköistä terveydenhuollon tiedonvaihtoa ei kuitenkaan syntynyt vaikka STM yritti vauhdittaa kehitystä kokeilulailla ja sen jatkolailla (STM 2003b, 811/2000, HE 190/2005). Tämä hitaus vaikutti ratkaisevasti siihen, että vuonna 2006 tietoyhteiskuntaneuvoston ministeriryhmä esitti, että alan kansallisen tason tietoteknologiatehtävien totuttamista varten tarvitaan ns. kansallinen toimija. Kansaneläkelaitos todettiin tällaiseen tehtävään sopivaksi organisaatioksi (Valtioneuvoston viestintäyksikkö 2006). Sähköisten potilasasiakirjojen arkistoinnin kansalliselle tasolle keskittävän KANTA-arkkitehtuurin vahvistava laki astui voimaan vuonna 2007 (159/2007). Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä on tällä hetkellä sekä kuntarakennetta ja kunnallisten toimijoiden tehtäviä muovaavan PARAS-hankkeen lainsäädännön (169/2007) että terveydenhuoltolakiuudistuksen kautta muotoutumassa uudelleen. Yli organisaatiorajojen toimivat sähköiset työvälineet asiakastiedon käsittelyssä ovat välttämättömiä kun ollaan maailmassa, jossa kunnat järjestävät palvelujaan yhdessä ja erikseen ostaen, myyden ja yksityisiä palveluntarjoajia kilpailuttaen ja asiakkaat valitsevat eri palveluntarjoajien välillä. 1990-luvulla visioitu (STM 1996, 1998) perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluntuottajien alueellinen tietoverkko ei enää tulevalla 2010-luvulla riitä turvaamaan saumatonta terveydenhuoltoa. Kansallinen terveyshanke (VNp 2002) on tuonut oman lisänsä terveydenhuollon sähköisten järjestelmien kehittymiseen. Tämänkin poliittisen periaatepäätöksen tavoitteena oli turvata hoidon saatavuus ja laatu maan eri osissa. Osana toimintojen ja rakenteiden uudistamista tuli

kehittää terveydenhuollon tietohallintoa. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan valtakunnallinen sähköinen sairauskertomus otetaan käyttöön vuoden 2007 loppuun mennessä. Kansallisen terveyshankkeen sähköiset potilasasiakirjat -osahanketta toimeenpantiin sosiaali- ja terveysministeriön asettamissa työryhmissä (STM 2003a, 2004a, STM 2005a) ja niiden ohjaamina rahoitetuissa kansallisissa ja alueellisissa kehittämishankkeissa. Kansallisen terveyshankkeen keskeisimpiä tuotoksia olivat sähköisten potilasasiakirjojen yhdenmukaisten tietorakenteiden, ns. ydintietojen, määrittely (STM 2007b) ja kuntien ja kuntayhtymien tukeminen tietoteknologian käyttöönotossa. Lisäksi useiden erilaisten kansallisen terveyshankkeen rahoittamien kansallisen tason hankkeiden tuotoksia on myöhemmin hyödynnetty KANTA-arkkitehtuurin määrittelyssä (mm. Häyrinen ym. 2004, Tammisalo 2005, Eronen ym. 2005, Ruotsalainen 2006). Kunnat ja kuntayhtymät saivat vuosina 2005 2007 hakea valtionavustuksia sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknologian kehittämiseen. Vuosina 2003 2007 sosiaali- ja terveysministeriö myönsi kansalliseen terveyshankkeeseen liittyvää tietoteknologian kehittämiseen kohdistettua valtionavustusta yhteensä noin 31 miljoona euroa. Noin puolet tästä suunnattiin sähköisten potilasasiakirjojen kehittämiseen, reilu kolmannes alueellisten tietojärjestelmien kehittämiseen ja loput noin 5 miljoonaa euroa palvelusovellusten kehittämiseen. (STM 2004b, 2005b, 2006b, STM 2008b) Alueilla oli ollut valtion ja muiden toimijoiden rahoittamaan tietoteknologian käyttöön liittyvää kehittämistoimintaa jo aiemmin, mutta kansallisen terveyshankkeen aikana se on ollut erityisen vilkasta (Hämäläinen ja Hyppönen 2006). Terveydenhuollon kansallisen tietojärjestelmäarkkitehtuurin toteutuksen käytännön suunnittelu alkoi jo sitä koskevan lainsäädännön valmistelun aikana. STM kilpailutti ja tilasi ensin määrittelytyön. Tehty määrittelydokumentti (STM 2007c) oli tarjouksen liitteenä kun kansallisen potilasasiakirja-arkiston ja sähköisen reseptin järjestelmä kilpailutettiin. Kansaneläkelaitos solmi sopimuksen Fujitsu Services Oy:n kanssa uuden lain astuttua voimaan syksyllä 2007. Kelan lisäksi muita kansallisen tason toimijoita ovat lain mukaan Stakes (1.1. 2009 alkaen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL), joka on vastuussa koodistopalvelusta ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskus, TEO (1.1.2009 alkaen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira), joka on vastuussa terveydenhuollon henkilöstön ja organisaatioiden varmentamisesta. Tämän raportin julkaisuhetkellä KANTA-arkiston rakennustyö on käynnissä. Sosiaali- ja terveysministeriö on koordinoinut rakentamiseen liittyviä määrittelytöitä, joiden kaikki tulokset ovat julkisesti saatavilla ministeriön verkkosivuilla (STM 2007d). Ensimmäiset organisaatiot ovat valmistautumassa sähköisen reseptin järjestelmän käyttöönottoon vuoden 2009 alussa ja KANTA-arkiston ensimmäistä kokeilua suunnitellaan vuoden 2009 lopulle. Lain mukaan kaikkien julkisen terveydenhuollon palvelujen tuottajien tulisi liittyä järjestelmiin vuoteen 2011 mennessä. Tämä merkitsee suurta uudistumistarvetta nykyisille potilastietojärjestelmille. Sosiaali- ja terveysministeriö on ollut tätä nyt julkaistua tietoteknologiakartoitusta tilatessaan erityisen kiinnostunut terveydenhuollon palvelujen tuottajien valmiuksista liittyä KANTA-arkkitehtuuriin lain edellyttämässä aikataulussa. Terveydenhuollon informaatio- ja kommunikaatioteknologian käyttöönoton seuranta maassamme Vuoden 1996 sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknologiastrategian ja sen jälkeisten hallinnollisten päätösten ja muun valmistelutyön sekä yhteiskunnan yleiseen tietoteknistymiseen näkymistä sosiaali- ja terveydenhuollon käytännön työssä ei ole kansallisella tasolla seurattu systemaattisesti. Tietoa on kuitenkin saatavissa erilaisista erillisselvityksistä. Makropilottihanke on arvioitu (Nissilä 2002, Ohtonen 2002), samoin saumattomien palveluketjujen kokeilulain toimeenpano alueilla (Hyppönen ym. 2005). Henkilöstön tietoteknologian käytön osaamisesta ja koulutustarpeista on tehty joitakin selvityksiä (Saranto ym. 2002, von Fieandt 2005, Veikkolainen ja Hämäläinen 2006). Alueellisesta kehityksestä on olemassa myös joitain selvityksiä (mm. Kiviaho ym. 2004a). 10

1 Johdanto Kansallisen terveysprojektin tietoteknologiahankkeiden katselmointiraportteja on julkaistu vuosina 2006 2008 (Nykänen ym. 2006, Nykänen ym. 2007 ja Nykänen ym. 2008). Ensimmäiset valtakunnalliset selvitykset, joissa on mitattu erilaisten sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknologiaratkaisujen käytön yleisyyttä organisaatioissa, on tehty vuosina 1999 ja 2001 (Hartikainen ym. 1999, 2002). Sosiaali- ja terveysministeriö kiinnostui seuraamaan informaatioteknologian käyttöönottoa terveyspalvelujärjestelmässä vuonna 2003, jolloin se hankki Oulun yliopiston FinnTelemedicumilta Stakesin kanssa yhteistyössä julkaistun selvityksen (Kiviaho ym. 2004b) terveydenhuollon toimintaprosesseja ja asiointia tukevista ATK-sovelluksista. Vuonna 2003 tehty mittaus kuvasi tilannetta, joka vallitsi juuri ennen kun kansallisen terveyshanke oli alkanut vaikuttaa terveydenhuollon toimintayksiköiden toimintaan ja vuoden 2005 selvitys kuvasi tilannetta kansallisen projektin puolivälissä. Vuoden 2003 selvitystyön aikana luotiin tutkimusmenetelmiä ja asiantuntijayhteistyö, jonka kautta vuonna 2005 oli ensimmäistä kertaa mahdollista systemaattisesti vertailukelpoisella tavalla seurata terveydenhuollon tietoteknologian käyttöönotossa tapahtuvia muutoksia (Winblad ym. 2006). Tässä julkaistava uusi raportti on tehty aiemmin luotuja menetelmiä hyödyntäen Oulun yliopiston FinnTelemedicumin ja Stakesin sosiaali- ja terveysalan tietoyhteiskuntayksikön yhteistyönä sosiaali- ja terveysministeriön ja Stakesin yhteisrahoituksella. Raportti kuvaa terveydenhuollon tietoteknologian tilaa kansallisen terveyshankkeen päättyessä. Tulokset antavat tuoreimman käsityksen siitä, mitä tietoteknologian käyttöönotossa on tapahtunut valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla terveyspalvelujärjestelmässämme. Raportti sisältää tietoja sekä julkisesta että yksityisestä terveydenhuollosta. Kyselyssä pyrittiin vertailukelpoisuuden saamiseksi säilyttämään vuonna 2003 ja vuonna 2005 käytettyjä kysymysrakenteita, mutta kyselyä on täydennetty ottamalla mukaan uusia, KANTA-valmiuksia kuvaavia kysymyksiä. Käytetty tutkimusmenetelmä ja raportin rakenne tekevät mahdolliseksi, jos niin halutaan, KANTA-käyttöönoton ja muun alan kehityksen systemaattisen seuraamisen myös tulevaisuudessa. EU:n komissio antoi vuonna 2004 suosituksen (EU:n komissio 2004) kansallisten terveydenhuollon tietoteknologian käyttöottoa edistävien tiekarttojen laatimisesta ja esittää tavoitteeksi eurooppalaisen yhteistyön ja toimintojen yhdenmukaistamisen kehittämistä. Suomen oma tiekartta valmistui vuonna 2007 (STM 2007a). EU:n komission toimintaohjelman julkaisemisen jälkeen kiinnostus kehityksen seuraamiseen eurooppalaisella tasolla on selvästi lisääntynyt. Tilannetta ja toimintaohjelman toteutumisesta jäsenmaissa on komission rahoittamana seurattu mm. vuonna 2007 päättyneessä ERA-hankkeessa (EU:n komissio 2007, Hämäläinen ym. 2008). ERA-hankkeessa ja muussa Suomen tilanteen kansainvälisessä kuvaamisessa on laajasti hyödynnetty terveydenhuollon tietoteknologiakartoituksen vuoden 2007 alussa julkaistua englanninkielistä versiota (Hämäläinen ym 2007). Myös OECD on hyödyntänyt omassa sähköisen terveydenhuollon kehityksen mittaamishankkeessaan Suomen kokemuksia (OECD 2008). EU:n komissio on käynnistänyt laajan terveydenhuollon tietojen sähköistä siirtämistä edistävän hankkeen ja säädöksiä, joissa edellytettäisiin sähköisten potilastietojen saatavuutta yli rajojen. (EU:n komissio 2008, S.O.S fact sheet 2008). Tällaisten uudistusten mahdolliseen toteutumiseen on aikajänne vielä pitkä, mutta Suomessa käynnistynyt KANTA-arkkitehtuurin pystytys nähdään kansainvälisesti eräänlaisena koe-laboratoriona, jossa kokeillaan mittavaa kansallista terveydenhuollon sähköisten järjestelmien uudistamista. Nyt valmistuneesta raportista tullaan todennäköisimmin olemaan erittäin kiinnostuneita ja siksi raportista on vielä vuonna 2008 valmistumassa myös englanninkielinen versio, johon kootaan ne tiedot, joiden arvellaan kiinnostavan kansainvälistä lukijakuntaa. Suuren kiinnostuksen vuoksi kansainväliselle yleisölle onkin jo annettu julkaisuissa muutamia avaintuloksia nyt raporttina julkaistavasta työstä. Tällä hetkellä näyttää jo varmalta, että sähköisen terveydenhuollon uudistuminen on dynaamisessa 11

liikkeessä Euroopan tasolla ja myös globaalisti. Ajantasaista tietoa kansainväliseen vertailuun tullaan tarvitsemaan myös jatkossa. Tässä raportissa on käytetty käsitteitä, jotka on määritelty sähköisten potilasasiakirjajärjestelmien toteuttamista ohjaavan työryhmän loppuraportin liitteessä (STM 2004a) ja laissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastiedon sähköisestä käsittelystä (159/2007). 12

2 Tutkimuksen aineisto ja menetelmät 2 TUTKIMUKSEN AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksen organisointi Tutkimus suoritettiin sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta. Ohjausryhmän muodostivat neuvotteleva virkamies Annakaisa Iivari sosiaali- ja terveysministeriöstä, kehittämispäällikkö Erkki Aaltonen Kansaneläkelaitokselta sekä ohjattavina tämän raportin kirjoittajat. Tutkimuksen kohdejoukko Tutkimuksen kohteena olivat kaikki lääkäripalveluita tuottavat julkisen ja yksityisen sektorin yksiköt: terveyskeskukset, sairaanhoitopiirit sekä yksityiseltä puolelta kaikki ne, jotka olivat vastanneet aikaisempaan eli vuosien 2005 ja 2006 vaihteessa suoritettuun kyselyyn (Winblad ym 2006) tai jotka kuuluivat alan 30 suurimman yrityksen joukkoon Stakesilta saadun rekisterin mukaan. Luettelo terveyskeskuksista, niihin kuuluvista kunnista ja pääterveysaseman yhteystiedoista saatiin aiempien selvitysten rekisteristämme, Kuntaliiton www.kunnat.net -sivustosta (päivitetty 31.12.2006) täydennettynä tutkimuksen aikana kirjasta Sosiaali- ja terveydenhuollon hakemisto 2008. Suurimmista yksityisistä lääkäripalvelujen tuottajista saatiin yhteystiedot myös Stakesin rekisteristä. Kysely osoitettiin terveyskeskusten johtaville lääkäreille ja sairaanhoitopiirien johtaville ylilääkäreille, tietohallintopäälliköille ja yksityisten palvelutuottajien konsernijohtajille tai ylilääkäreille ja tietohallintopäälliköille. Kyselyyn liittyi sosiaali- terveysministeriön saate (liite 1), ja kartoituksen suorittajien saate (liite 2). Kyselyn sisältö, rakenne ja suoritustapa Sairaanhoitopiireille, terveyskeskuksille sekä yksityisille palvelutuottajille suunnatut kyselyt noudattivat samaa perusrakennetta. Kysymysten perusjäsennyksestä on seuraavassa luettelo, jossa kysymykset ovat lomakkeessa esiintyvässä järjestyksessä. 1) Sähköinen potilaskertomus ja siihen liittyvät toimintayksikön sisäiset toiminnat 2) Valmiudet liittyä kansalliseen earkistoon ja ereseptiin 3) Rakenteisten ydintietojen käyttö 4) Organisaatioiden välisen tiedonsiirron standardit 5) Alueellisen tiedonsiirto ja sen komponentit 6) Tietosuoja ja tunnistaminen 7) Tutkimuksiin ja hoitoon liittyvä tiedonvaihto potilaan kanssa 8) Hallinnolliset järjestelmät 9) Ammatillisen päätöksenteon ja koulutuksen tietokannat 10) Sähköiset työskentelyvalmiudet ja resurssit 11) Sähköisiin järjestelmiin liittyvät kustannukset 12) Täydentävät kysymykset Tulosten esittelyn järjestys eroaa edellisestä joiltain osin. Tulokset on esitetty erikseen sairaanhoitopiirien erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja yksityisten palvelutuottajien osalta paitsi tulokset earkistooon ja ereseptiin liittymisen valmiuksista, jotka esitetään samassa kappaleessa 13

kaikkien organisaatioiden osalta. Sähköisten järjestelmien kustannuksista kysyttiin tarkemmin vain julkisesta terveydenhuollosta ja kaikki tulokset on esitetty yhdessä kappaleessa. Lomakkeen vapaakentissä tiedusteltiin vastaajien näkemyksiä oman yksikkönsä haasteista liittyä earkistoon ja ereseptiin, kokemuksia sähköisten järjestelmien käytöstä ja vaikutuksesta palveluprosessiin. Vastaajilla oli tilaisuus tuoda esiin myös muita asioita. Lomakkeet olivat sähköisessä muodossa ja niihin pääsi vastaamaan sähköpostitse lähetetyn www-linkin (Webropol ) kautta. Lomakkeet muokattiin lopulliseen muotoonsa yhteistyössä kartoituksen suorittajien ja sosiaali- ja terveysministeriön edustajien kanssa. Lomakkeiden alussa oli lyhyet vastausohjeet. Lomakkeessa oli hyperlinkkejä eräitä termejä valaiseville sivustoille. Lomakkeissa pyrittiin vertailtavuuden takia säilyttämään samat kysymykset kuin aikaisemmassa kyselyssä, vaikka niiden ryhmittely muuttuikin. Mukaan otettiin uusia kysymyksiä, jotka liittyivät alalla tapahtuvaan kehitykseen. Tällaisia olivat esimerkiksi kansalliseen sähköiseen arkistoon ja sähköiseen reseptijärjestelmään sekä päätöksentukijärjestelmiin liittyvät kysymykset. Eräistä järjestelmistä tai sovelluksista kysyttiin, oliko se suunnitteilla, kokeilussa vai tuotantokäytössä sekä tuotantokäytön ikä. Vastaajat ohjeistettiin seuraavasti: Suunnitteilla tarkoitti harkintaa tai aikomusta ottaa järjestelmä tai sovellus käyttöön lähivuosina tai hankkimista valmistelevia toimenpiteitä, Kokeilussa tarkoitti järjestelmän tai sovelluksen testattavana tai pilotoinnissa olemista, Tuotantokäytössä tarkoitti kulloinkin kyseessä olevan järjestelmän tai sovelluksen vakiintunutta käyttöä sen todellisessa toimintaympäristössä ja käyttötarkoituksessa. Tuotehinnoittelu oli eräs tuotantokäytössä olemisen peruste. Silloin kun järjestelmä tai sovellus oli tuotantokäytössä, selvitettiin sen käytön intensiteetti eli tuotantokäytön laajuus. Vastaajaa pyydettiin arvioimaan kunkin järjestelmän tai sovelluksen tuotantokäytön laajuutta prosenttiosuutena sen käyttötarkoituksen piiriin kuuluvasta toiminnasta. Prosenttiosuus merkittiin kumulatiiviseen valikkoon, jossa annettiin toisensa poissulkeviksi vaihtoehdoiksi alle 10 %, alle 25 %, alle 50 %, alle 90 % ja yli 90 %. Esitystapa johtui siitä, että lomakkeen kunkin kysymysten vastausvaihtoehdot haluttiin mahduttaa samaan näytön näkymään. Jos esimerkiksi sähköistä lähetettä arvioitiin käytettävän noin kolmanneksessa kaikista lähetteistä vastausajankohtana, vastaajat ohjeistettiin valitsemaan vaihtoehto < 50 % eli yli 25 %, mutta alle 50 %. Eräistä järjestelmistä tai sovelluksista kysyttiin myös, oliko niitä arvioitu toimintayksikössä. Kyselyn suoritustapa Kysely sähköisistä tietojärjestelmistä Kyselylomakkeina käytettiin liitteenä olevan mallilomakkeen (liite 3) mukaisia internetin kautta lähetettyjä ja vastattavia www-verkkolomakkeita, joihin pääsi saatekirjeessä olevasta linkistä. Sairaanhoitopiirien, terveyskeskusten ja yksityisten palvelutuottajien lomakkeet poikkesivat joissain kohdin toisistaan niiden toiminnan luonteen ja sisällön edellyttämällä tavalla. Vastaukset palautuivat lomakkeessa olevalla lähettämistoiminnolla suojattuun tietokantaan. Kyselylomakkeet lähetettiin vastaajille vuoden 2007 joulukuun puolivälissä. Vastaukset, jotka koskivat 1.1.2008 vallinnutta tilannetta, pyydettiin kolmessa viikossa. Lomakkeessa oli tutkijoiden yhteystiedot mahdollisia neuvoja varten. Vastausten kertymistä seurattiin tietokannasta. Kysely uusittiin niille, joiden vastauksia ei ollut saatu määräajassa. Tämänkin jälkeen puuttui vielä runsaasti terveyskeskusten ja yksityisen sektorin vastauksia. Terveyskeskuksille lähetettiin vielä kolmas vastauspyyntö, johon liitettiin mahdollisuus vastata paperilomakkeelle tai puhelimitse. Koska terveyskeskusten vastausten kattavuus oli edelleen epätyydyttävä, kaikkien vastaamatta olleiden terveyskeskusten johtaviin lääkäreihin oltiin puhelinyhteydessä ja saatiin lupaukset 14

2 Tutkimuksen aineisto ja menetelmät vastata. Koska joissakin terveyskeskuksissa ilmeni resurssiongelmia, ohjausryhmässä sovittiin kyselyn suppeasta versiosta, jonka saattoi täyttää puhelinhaastatteluna. Terveyskeskusten vastauksia kertyi aina huhtikuun 2008 alkuun asti. Kysely terveydenhuollon ATK-kustannuksista Sähköisten tietojärjestelmien käyttöä koskevassa lomakkeessa kysyttiin eräitä keskeisiä kustannustietoja. Julkiselle terveydenhuollolle tehtiin myös yksityiskohtaisempi kysely, jolla pyrittiin saamaan tietoja terveydenhuollon informaatioteknologian kustannuksista ennen kansallisen terveysprojektin alkamista vuodelta 2003, sen aikana vuodelta 2005 ja sen päättyessä vuonna 2007. Kysely lähetettiin sähköisellä www-verkkolomakkeilla (liite 4) kaikille 21 sairaanhoitopiirin tietohallintopäälliköille ja kaikille 224 perusterveydenhuollossa johtavalle lääkärille todeten, että he voivat tarvittaessa lähettää sen esimerkiksi sähköpostin lähetä edelleen -toiminnolla toimintayksikköjensä talousjohtajille. Lomakkeita oli kaksi: toinen terveydenhuollon kuntayhtymille ja toinen yhden kunnan terveyskeskuksille. Kustannuskyselyn ensimmäinen kierros lähetettiin maaliskuun toisella viikolla ja vastaukset pyydettiin 31.3.08 mennessä. Kun vastauksia määräaikaan mennessä kertyi vain kolmasosalta, suoritettiin uusi kierros huhtikuussa. Vastaajien lukuisten yhteydenottojen jälkeen, joista monet koskivat työruuhkaa toimintayksikköjen taloushallinnossa, vastausaikaa jatkettiin toukokuun loppuun. Aineiston käsittelyn menetelmät Tuloksia on havainnollistettu taulukoina ja graafisina esityksinä, jotka perustuvat suoriin jakaumiin ja vuosien 2003 ja 2005 tilannetta koskevien selvitysten vastaavien jakaumien vertailuun. Avointen kysymysten vastaukset on poimittu tietokannassa niitä varten olleista tiloista ja analysoitu kvalitatiivisesti. Tulokset ovat kuvailevia. Varsinaisia vertailevia tilastollisia menetelmiä ei tässä tutkimuksessa ole käytetty. Tarkistuksia tehtiin johtavien lääkäreiden tai tietohallintopäälliköiden puhelinhaastatteluin. Kertyneen aineiston sisäiset tai muutoin havaittavissa olevat ristiriidat pyrittiin selvittämään. Tukena pystyttiin käyttämään myös aiemmista kyselyistä kertynyttä tausta-aineistoa. Kuntien ja kuntayhtymien hallinnolliset muutokset vaikuttivat jonkun verran perusterveydenhuollon aineiston käsittelyyn ja vertailtavuuteen. Näitä kysymyksiä selvitetään tarkemmin luvun 4 alussa. 15

3 JULKISEN ERIKOISSAIRAANHOIDON TILANNE: SAIRAANHOITOPIIRIT Kaikki 21 sairaanhoitopiiriä vastasivat kyselyyn, joten kattavuudeksi tuli 100 %. Kunkin sairaanhoitopiirin vastauksilla tarkoitetaan tässä raportissa ensisijaisesti niiden keskussairaaloiden vastauksia. Kysely lähetettiin erikseen myös keskussairaaloihin liittämättömille aluesairaaloille, mutta niitä tuloksia ei raportoida tässä yhteydessä. Sähköinen potilaskertomus ja siihen liittyvät toimintayksikön sisäiset toiminnot Sähköinen potilaskertomus Sähköinen potilaskertomusjärjestelmä oli vuonna 2007 käytössä kaikissa sairaanhoitopiireissä (kuvio 1). 25 20 20 21 15 13 10 5 0 5 3 1 Suunnitteilla Kokeilussa Tuotannossa 2003 2005 2007 Kuvio 1. Sähköisen potilaskertomuksen käytön yleisyys sairaanhoitopiireissä (n = 21) vuosina 2003, 2005 ja 2007 Järjestelmä oli ollut käytössä keskimäärin 4,9 vuotta (vaihteluväli 1 9, mediaani 5). Sen käytettävyyttä, vaikuttavuutta tai kustannusvaikuttavuutta oli arvioitu jossain vaiheessa 14 sairaanhoitopiirissä (taulukko 1). 16

3 Julkisen erikoissairaanhoidon tilanne: sairaanhoitopiirit Taulukko 1. Sähköisen potilaskertomuksen käytön tilanne sairaanhoitopiireittäin Sairaanhoitopiiri Käytön tila Käyttikä vuotta Tuotantokäytön aste %* Arviointi** Helsinki-Uusimaa Tuotannossa 4 > 90 K Pirkanmaa Tuotannossa 5 > 90 - Varsinais-Suomi Tuotannossa 4 > 90 K Pohjois-Pohjanmaa Tuotannossa 9 > 90 K Keski-Suomi Tuotannossa 2 > 90 K Pohjois-Savo Tuotannossa 3 25 50 - Satakunta Tuotannossa 7 > 90 K Päijät-Häme Tuotannossa 6 > 90 K Etelä-Pohjanmaa Tuotannossa 5 > 90 K Kymenlaakso Tuotannossa 3 > 90 K Pohjois-Karjala Tuotannossa 6 > 90 K Kanta-Häme Tuotannossa 1 > 90 - Vaasa Tuotannossa 8 > 90 - Etelä-Karjala Tuotannossa 3 > 50 90 - Lappi Tuotannossa 5 > 90 K Etelä-Savo Tuotannossa 2 > 90 - Kainuu Tuotannossa 5 > 90 K Keski-Pohjanmaa Tuotannossa 7 > 90 - Länsi-Pohja Tuotannossa 6 > 90 K Itä-Savo Tuotannossa 5 > 90 K Ahvenanmaa Tuotannossa 6 > 90 K * Taulukossa esitetty konservatiivisen alueen luvut. ** Merkki K tarkoittaa sitä, että potilaskertomuksesta arvioitu käytettävyyttä, vaikuttavuutta tai kustannusvaikuttavuutta. Kysely kattoi konservatiivisen, operatiivisen, psykiatrian ja päivystyksen vastuualueet. Tuotantokäytön aste oli yli 90 % konservatiivisella, operatiivisella ja päivystyksen alueella 19 sairaanhoitopiirissä ja psykiatrian alueella 18 sairaanhoitopiirissä. Selvää kehitystä oli tapahtunut vuoteen 2005 nähden (kuvio 2). Sähköisen potilaskertomuksen tuotemerkkinä oli Effica kymmenessä, Esko samoin kuin Miranda neljässä sairaanhoitopiirissä ja HealthNet, Abilita/Medix tai Musti+WebkertSeniori kukin yhdessä sairaanhoitopiirissä. Lisättäköön tähän, että Kainuussa oli Effican rinnalla myös Pegasos. Samalla voi myös todeta, että STM ohjauksessa Kuntaliiton tuella on syntynyt käyttäjäklustereita, jotka ovat tukeneet tuotemerkkikohtaisesti käyttöönottoa. Toimintaan on vuonna 2008 vahvistettu klustereiden yhteiskokouksilla. 17

20 18 16 14 17 16 16 14 20 18 16 14 19 19 19 18 12 12 10 10 8 8 6 4 2 0 3 2 2 2 1 1 1 1 1 1 < 10 % 10 24 % 25 49 % 5 90 % > 90 % 6 4 2 0 2 1 1 1 1 1 1 1 < 10 % 10 24 % 25 49 % 5 90 % > 90 % Konservat. Operat. Psykiatr. Päivystys Konservat. Operat. Psykiatr. Päivystys Kuvio 2. Sähköisen potilaskertomuksen tuotantokäytön aste vastuualueittain vuosina 2005 (vasen osakuvio) ja 2007 (oikea osakuvio) Potilaskertomuksen rakenteiset ydintiedot Ydintietoihin kuuluvia (ks. esim. Häyrinen ym. 2004, STM 2007e) ja niitä vastaavia terveydenhuollon luokituksia oli nyt käytössä kaikissa sairaanhoitopiireissä. Vuonna 2005 ainakin joitain ydintietoja ilmoitti käyttävänsä viisi sairaanhoitopiiriä ja neljässätoista ne olivat olleet suunnitelmavaiheessa. Oma OID-kooditus (Stakes 2006) oli tuotantokäytössä yhdessätoista sairaanhoitopiirissä, sitä ei ollut kahdeksassa ja kahdesta ei saatu asiassa vastausta. Strukturoitu hoitotyön kertomus on hoitotyöhön tarkoitettu potilaskertomuksen osa, jonka rakenteita on määritelty yhdenmukaisella tavalla. Hoitotyön kirjaamista strukturoidulla tavalla koskeva kysymys tuotti vastauksissa tulkinnanvaraisuutta. Valtakunnallisen hoitotyön sähköisen dokumentoinnin kehittämishankkeen mukaan (Tanttu 2006) pilottiorganisaatioina ovat Kuopion, Oulun ja Turun yliopistosairaalat, seitsemän keskussairaalaa (Etelä-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Itä-Savo; Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Etelä-Karjala, Kymenlaakso) ja Kuusankosken aluesairaala sekä 16 terveyskeskusta. Hoitotyön kirjaamista strukturoidulla tavalla ilmoittivat tässä kyselyssä käyttävänsä edellä lueteltujen lisäksi Helsinki-Uusimaa, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Karjala, Vaasa, Lappi, Etelä-Savo, Kainuu, Länsi-Pohja, Itä-Savo ja Ahvenanmaa. 18

3 Julkisen erikoissairaanhoidon tilanne: sairaanhoitopiirit Taulukko 2. Rakenteisiin ydintietoihin kuuluvien ja niitä vastaavien terveydenhuollon luokitusten käyttö sairaanhoitopiireittäin vuonna 2007 muutaman keskeisen ydintiedon osalta Sairaanhoitopiiri ICD-10 ICPC-2 Laboratoriotutkimusnimikkeistö Radiologian tutkimus- ja toimenpideluokitus Muu* Helsinki-Uusimaa On Ei vastausta On On On On Pirkanmaa On On On On On On Varsinais-Suomi On Ei On On On On Pohjois-Pohjanmaa On Ei On On On On Keski-Suomi On Ei On On On On Oma OIDkoodi Pohjois-Savo On Ei vastausta Ei vastausta On On Ei vastausta Satakunta On Ei vastausta On On On On Päijät-Häme On Ei vastausta On On On Ei Etelä-Pohjanmaa On Ei Ei On On On Kymenlaakso On Ei vastausta Ei vastausta On On Ei Pohjois-Karjala On Ei On On On On Kanta-Häme On On On On On On Vaasa On Ei On On Ei Ei Etelä-Karjala On Ei On On On Ei Lappi On Ei vastausta On On On Ei vastausta Etelä-Savo On Ei On On On On Kainuu On On On On On Ei Keski-Pohjanmaa On Ei vastausta On On On Ei Länsi-Pohja On Ei vastusta On On On Ei Itä-Savo On On On On On On Ahvenanmaa On Ei vastusta On On On Ei *Muu: ydintietojen käytöstä yksityiskohtaisemmin ks. liitekuvio 1. Toimintayksikön sisäiset potilaskertomuksen lisätoiminnot Sähköisen potilaskertomuksen käyttöön liittyy erinäisiä organisaation sisäisiä lisätoimintoja. Selvityksessä kartoitettiin, käytettiinkö potilaskertomusta langattoman verkon kautta, esimerkiksi vuodeosaston kierroilla. Se oli mahdollista 18 (86 %) sairaanhoitopiirissä eli kaksi kertaa useammassa kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Se oli käytössä myös toimintayksikön ulkopuolella esimerkiksi päivystävälle lääkärille viidessä sairaanhoitopiirissä. Aiemmin yleistyneeseen digitaalisen saneluun liitetty puheentunnistusjärjestelmä oli tullut käyttöön seitsemässä sairaanhoitopiirissä (kuvio 3), kun vuonna 2005 se oli ollut vasta kokeilussa ja siinäkin vain viidessä sairaanhoitopiirissä. Puheentunnistusjärjestelmiä käytettiin paikallisesti saatujen lisätietojen mukaan esim. radiologian lausuntojen muuttamiseksi suoraan tekstiksi. 19

20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 9 18 Langaton käyttö 7 Puheentunnistus 2005 2007 Kuvio 3. Potilaskertomuksen langattoman käytön ja puheentunnistuksen esiintyvyydet sairaanhoitopiireissä vuosina 2005 ja 2007 Digitaalisten kuvien arkistointi- ja siirtojärjestelmät Digitaalisten kuvien arkistointi- ja siirtojärjestelmä (picture archiving and communication system, PACS) oli edennyt tuotantovaiheeseen jo kaikissa sairaanhoitopiireissä, kun sellainen oli käytössä vuonna 2005 vasta 15:ssä (taulukko 3). PACS:n käyttö on siis merkittävästi laajentunut kahden vuoden takaiseen kartoitukseen verrattuna. PACS on nyt ollut käytössä keskussairaaloista pisimpään Oulun yliopistollisessa sairaalassa (Pohjois-Pohjanmaa), jossa se on ollut kymmenen vuotta, seuraavana Turun yliopistollinen sairaala (Varsinais-Suomi) yhdeksällä vuodellaan. Seuraavaksi pisimpään ovat Kainuu, Helsinki-Uusimaa ja Keski-Pohjanmaa. Tuotantokäytön aste on kaikissa sairaanhoitopiireissä korkea eli yli 90 %. Vuonna 2005 yli 90 % tuotantokäytön asteeseen ylsi 15 sairaanhoitopiiriä ja vuonna 2003 vain kuusi sairaanhoitopiiriä. PACS:n käytön laajeneminen kaikkiin keskussairaaloihin on toiminnallisesti merkittävää, koska se luo pohjan alueellisen ja kansallisen arkistoinnin sekä kuvantamisen alueellisten tietokantojen kehittymiselle. Kuvantamisen tietokantoja ei voida muodostaa, ennen kuin perusedellytykset digitaaliselle tallennukselle ja katselulle ovat olemassa. Korkea käyttöaste kertoo siitä, että mahdollisuudet tulkita ja jakaa kuvia digitaalisessa muodossa ovat kattavat. 20